Arvoisa puhemies! Suomi on vakaa ja turvallinen maa, mutta toki sillä ehdolla, että itse siitä huolehdimme. Emme voi seurata omaa peliämme katsomosta, tyytymällä vain tarkkailijoiksi. Tarvitsemme vastuullista näkemystä muuttuvasta turvallisuusympäristöstämme ja yhteistä näkemystä, yhteistä käsitystä, siitä, miten tulee toimia, mikä muutoksissa on siis sellaista, joka vaatii toimenpiteitämme. [Hälinää]
Puhemies Maria Lohela
: Edustaja Kanerva, maltatteko hetken. Pyydän nyt siirtämään nämä muut keskustelut tuonne salin ulkopuolelle. — Olkaa hyvä.
Arvoisa puhemies! Kuitenkin yleismaailmallisten arvojen kunnioitus horjuu, näemme, miten ylimielinen ja itsekeskeinen politiikka on voimistunut. Voimapolitiikka on tullut takaisin, ja geopolitiikan lomat on pidetty. Yhteiset pelisäännöt ja yhteistyövarainen turvallisuus ovat pienen kansakunnan turvavakuuksia, jotka eivät tänä päivänä ole korkeimmassa kurssissaan.
Suomi on vahvan parlamentaarisen kontrollin maa, todennäköisesti paras Euroopassa. Puolustusselontekoa käsitelleet valiokunnat ovat pitäneet parisensataa kokousta, kuulleet satoja asiantuntijoita ja kyenneet löytämään nykyisessä turvallisuustilanteessa lähestulkoon yksimielisen analyysin välttämättömistä toimenpiteistä. Tehty työ ja mietintö ovat sen arvoisia, meillä on yhteinen tilannekuva. Suomen turvallisuusratkaisu on kauan lähtenyt siitä, että koko maata puolustetaan. Tämä edellyttää riittävää reserviä, jonka puolestaan voi tuottaa vain yleinen asevelvollisuus. Ollaan laadittu kolme selontekoa ja Nato-selvitys, ja tämä työ on lähtenyt liikkeelle puolitoista vuotta takaperin, sillä idealla, että sitä tehdään avoimesti hallitus—oppositio-rajan ylitse.
Valiokunnan mietinnössä on perusteellisesti käyty läpi sitä, miten viranomaisyhteistyötä, etenkin akselilla Puolustusvoimat—Rajavartiosto—poliisi, voidaan edelleen kehittää, jotta löydämme suomalaisen toimivan mallin kokonaisturvallisuudelle, sen kehittämiselle ja hybridiuhkiin varautumisen näkökulmasta. Katse on suunnattava nyt kokonaisturvallisuuteen, sen vaatimiin lainsäädäntöuudistuksiin, rakenteellisiin uudistuksiin ja ehkäpä jopa pohjoismaisiin yhteisiin operatiivisiin suunnitelmiin. Suomen on hyvä ja viisasta olla kokonaisturvallisuusajattelun edelläkävijä maailmassa.
Puolustusvoimat on kehittänyt valmiuksiaan viimeisten vuosien aikana hatunnoston arvoisella tavalla — koskee varusmiehiä, koskee kantahenkilökuntaa. Toimivaltuuksia on kehitetty lainsäädännön kautta, reserviläisiä voidaan tällä haavaa muun muassa käskyttää saman tien palvelukseen, ilman tänä päivänä katsottuna lapsellisen pitkää kolmen kuukauden viivettä. Sodanajan vahvuutta nostetaan 50 000 hengellä, lähinnä paikallisjoukkojen ja paikallispuolustuksen vahvistamiseksi. Valmiuteen ollaan haettu lisää rahaa 50 miljoonaa vuodessa ensi vuodesta eteenpäin ja 150 miljoonaa tasokorotuksena hankintabudjettiin 20-luvun alkupuolelta lähtien, jotta myös maavoimahankintoihin jää riittävästi rahaa.
Strategisten suorituskykyhankkeitten osalta ensin Laivue 2020. Se on jo pitkällä, ja sen kustannusarviot ovat selkiintyneet 1,2 miljardiin euroon. Aiesopimus on tehty Rauman telakan kanssa, ja kehyskaudelle, vuoteen 21 saakka, tähän on varattu rahat. Valiokunta vahvasti tukee tätä hankintaa: huoltovarmuus- ja työllisyyssyistä suomalaisen telakan käyttö on erinomainen asia.
HX-hankinta on toinen valtavien mittasuhteiden asia, joka on varsin alustavassa vaiheessa, niin kuin selonteossakin todetaan. Hankintahintahaarukkakin on 7—10 miljardia. Määräävin valintakriteeri on varmastikin hävittäjien suorituskyky, muttei turvallisuus- ja talousnäkökulmia voi tietenkään millään tavoin sivuuttaa, ja huolto kotimaassa on erittäin tärkeä asia — tilanteessa, jossa meillä on kuitenkin myös erilaisia rahoitusvaihtoehtoja ja huoltovarmuuteen liittyviä, elinkaarikustannuksiin liittyviä seikkoja. On yhteenve-donomaisesti sanottava, että HX-väliraportti on tulossa 2019, jonka jälkeen uusi hallitus voi tehdä linjauksia ja hankintapäätöksen ensi vuosikymmenen alussa.
Valiokunnan erityismielenkiinnon ja ehkäpä huolenkin kohde erityisesti on maavoimien pärjääminen kolmen puolustushaaran resurssikisailussa. Siinä on monia asioita, joissa on menestytty ja pärjätty, käytetyn kaluston hankinnoista lähtien, mutta 30-luvulla meillä voi olla edessä kaluston massavanheneminen, ja siihen pitää varautua.
Puhemies! On alleviivattava sitä, että paras sotilaallisia uhkia ennalta ehkäisevä tekijä on riittävä suoritus- ja puolustuskyky. Asevelvollisuus on Suomessa erinomaisen hyvin toimiva järjestelmä. Sillä on korkea yhteiskunnallinen hyväksyttävyys, ja on aihetta sanoa, että 95 prosenttia suomalaisista sotilaista on reserviläisiä, ja mikä mielenkiintoisinta: heidän osaamisensa ylittää useimpien maiden ammattisotilaiden osaamistason. Valiokunta antaa vahvan tuen naisten vapaaehtoiselle asepalvelukselle. Se on ilahduttavasti noussut viime vuosina, ja tätä kehitystä on eri tavoin aihetta tukea.
Maanpuolustustahto, kertausharjoitukset ja vapaaehtoinen maanpuolustustyö ovat symbioottisessa suhteessa. Suomalaisten maanpuolustustahto on maailman huippua. On hyvä ymmärtää, että korkea maanpuolustustahto edellyttää myös sitä, että Suomessa puututaan määrätietoisesti myös eriarvoistumiskehitykseen, joka levitessään saattaisi uhata oman yhteiskuntammekin vakautta. Kertausharjoitusten taso on tällä haavaa minimissään, ja sitä on hyvä pyrkiä nostamaan vaiheittain. Vapaaehtoista maanpuolustustyötä tehdään arvokkaalla tavalla kertausharjoituksissa, ja toivon hartaasti, että jatkossa vapaaehtoisen maanpuolustustyön rahoitusta ei enää kyseenalaisteta yhdenkään ministeriön toimesta.
Suomi on maantieteellisesti käytännössä saari, kuten tiedämme. Huoltovarmuuskysymykset ovat täällä aivan eri asemassa kuin Manner-Euroopassa. Suomella on toimiva huoltovarmuuskonsepti, ja myös sotilaalliseen huoltovarmuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Meillä on hyvä, ainutlaatuisen syvä, toimiva kumppanuusverkosto yritysmaailman kanssa, ja tämänkaltaisia toimivia verkostoja meidän on edelleen rakennettava.
Kyberturvallisuus, kyberpuolustus oli painavassa roolissa selontekokuulemisessa, ja niin se on myöskin meidän mietinnössämme. Kyberkeinojen käyttöä poliittisten päämäärien saavuttamiseen ei voida valitettavasti sulkea pois, ja kybertoimintaympäristössä tarvitaan uusiutuvan lainsäädännön sallimia panostuksia tiedusteluun ja valmiuksia myös offensiiviseen vaikuttamiseen. Toiminta vain on tällä hetkellä Suomessa liikaa siiloutunutta, ja esitämme arvioitavaksi hallituksen suuntaan, tulisiko valtionhallinnon kybertoimintaa koordinoida keskuspaikkanaan esimerkiksi valtioneuvoston kanslia.
Lainsäädännön ja rakenteiden kehittäminen on keskeisen tärkeä osa kokonaisturvallisuutta ja kokonaismaanpuolustusta. On lukuisa määrä lakihankkeita, jotka tulevat syksyllä eduskuntaan — tiedustelulainsäädäntöä, kaksoiskansalaisuuskysymystä, lennokkeja ja niin edelleen koskien. Lainsäädännön kokonaistarkastelussa on myös hyvä katsoa, huomioiko nykyinen valmiuslaki kattavasti erilaiset hybridiuhkien kautta muodostuvat haasteet.
Puhemies! Kansainvälisestä puolustusyhteistyöstä:
Organisaatiopohjainen yhteistyö, jossa tarkoitan EU:ta, Natoa, YK:ta ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöä. Meillä on monikansallista ja alueellista yhteistyötä. Ensi sijassa Nordefco pohjoismaisittain, Northern Group vähän laajemmassa ympyrässä ja erilaiset kehysvaltiokonseptit Saksan ja Britannian vetäminä. Kahdenvälinen yhteistyö lähimpien maiden kanssa puiteyhteistyösopimusyhteistyönä. Ruotsi, Yhdysvallat, UK, Saksa, Viro ja Puola ovat tässä suhteessa mainitsemisen arvoisia.
Kansainvälisessä yhteistyössä keskeistä on harjoitus- ja koulutusyhteistyö, materiaalihankinnat ja kriisinhallintaoperaatioyhteistyö. Euroopan unioni on nostamassa profiiliaan näissä kysymyksissä. Sitä vauhdittavat tietysti brexit ja yhtä lailla Yhdysvaltain uuden hallinnon näkemykset kansainvälisen yhteistyön merkityksestä. Myös Lissabonin sopimus tuo tähän oman eväänsä.
On muistettava, että Euroopan unioni on Suomen keskeisin ulko- ja turvallisuuspoliittinen toimintakehys ja tärkein turvallisuusyhteisömme. EU:ta on vahvistettava nimenomaan turvallisuusyhteisönä. EU-ulottuvuutta ei voi kuitenkaan kehittää kansallisen puolustuksen kustannuksella. Yhteistyöstä on saatava selkeää lisäarvoa luonnollisesti myös Suomen puolustukselle. EU:n on pohdittava tarkasti sitä, mitä se todella tekisi, jos EU:n aluetta loukattaisiin. Samoin tärkeä osa on huoltovarmuudella ja hybridiuhkiin varautumisella.
Nato-kumppanuus on meille todella tärkeä elementti turvallisuusajattelussa. Ongelmallisinta olisi, jos ilmoittaisimme, ettemme missään olosuhteissa tule hakemaan Nato-jäsenyyttä. Optiomme on merkittävä signaali meidän turvallisuusympäristössämme. Uskottavan kansallisen puolustuskyvyn kannalta sekä Yhdysvaltain kanssa kahdenvälisesti että Naton kanssa tehtävä yhteistyö on tarpeen Suomen yhteistoimintakyvylle, materiaaliyhteistyölle, koulutus- ja harjoitustoiminnalle. Työtä tehdään yhteensopivuuden merkeissä Suomen omien tarpeitten pohjalta.
Monikansallista järjestelyä Nordefcon kanssa on hyvä edistää, ja saatamme jo hyvinkin olla matkalla kohti yhteispohjoismaista turvallisuusstrategiaa. Ruotsin ja Norjan kanssa tapahtuva Ilmavoimien yhteisharjoittelu on meille tänä päivänä arkipäiväisyyttä. Avainasemassa ovat myös Britannian ja Saksan kanssa suorituskykyjä kehittävä kehysyhteistyö. Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö on EU-puolustusulottuvuuden kehittämisen ohella keskeisin puolustusyhteistyökohde. Se on käytännönläheistä, kaikki puolustushaarat kattavaa yhteistyötä. Sitä tehdään ilman rajoitteita. Suomi—Ruotsi-yhteistyössä tulee tavoitella myös kriisiajan yhteistyötä, bortom fretstida förhållanden.
On samalla hyvä muistaa, että hyvien suhteiden ylläpitäminen Venäjään on konfliktien ennaltaehkäisyn avainkysymyksiä, eikä vain Suomen, vaan Itämeren kaikkiin maihin pätee sama nyrkkisääntö.
Arvoisa puhemies! Mietintö on tehty erinomaisen hyvässä yhteisymmärryksessä kaikkien puolueiden kesken. Me olemme etsineet maksimaalista konsensusta yli hallitus—oppositio-asetelman. Meillä on hyvä perinne luotuna nyt parlamentaarisen seurantaryhmän perustamisen merkeissä, jota edustaja Kääriäinen on johtanut ja jonka tulisi toivottavasti jatkossa myöskin saada jatkaa toimintaansa vastaavissa olosuhteissa kattaen kaikki turvallisuuteen liittyvien selontekojen aihealueet.
Mietintöluonnoksessa on esillä tarve 1) selvittää valmiuslain ajanmukaisuus, 2) antaa valtioneuvoston kanslialle lähinnä koordinaattorin rooli katsoa valtionhallinnon kyberturvallisuusjärjestelyjen perään sekä 3) kokonaisturvallisuusstrategiaa laadittaessa — toivottavasti valmistuu tämän vuoden aikana — katsoa sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden rajapintakysymyksiä.
Lopuksi, arvoisa puhemies: Tällä työllä me haluamme antaa selkeän viestin omille ihmisillemme Suomessa ja viestin samalla myös maailmalle. Suomi pitää huolen omasta puolustuksestaan, Suomi lisää lähialueiden vakautta ja Suomi saa sitä kautta myös yhteistyömuodolla edistettyä myönteisiä kansainvälisiä arvoja. — Kiitoksia.
Puhemies Maria Lohela
: Seuraavaksi kuullaan puheenvuorot ministeri Niinistöltä, ministeri Soinilta, sitten edustaja Mustajärveltä, edustaja Arhinmäeltä ja sen jälkeen debatti. Ministeri Niinistö, 5 minuuttia, olkaa hyvä.