Arvoisa puhemies! Kiitos näistä puheenvuoroista. Tämä keskustelu ei ollenkaan ole vähäpätöistä. Tämä on tärkeä aihepiiri suomalaisessa yhteiskunnassa, että me käymme tätä läpi, mutta kävisimme sitä myös oikeanlaisilla termeillä ja tiedon varassa.
Edustaja Rantanen, puhuitte näistä työttömien määristä: heinäkuu 22, tilastotieto 36 556 työtöntä ulkomaista työnhakijaa, ja se tarkoittaa sitä, että se oli seitsemän prosenttia vähemmän kuin vuosi sitä ennen, [Mari Rantasen välihuuto] pitkäaikaistyöttömiä 13 prosenttia vähemmän kuin vuosi sitten. Totta kai he ovat ihmisiä, jotka pitää saada työmarkkinoille ja työhön, ja siihen meillä välineet ovat ne normaalit, ne, mitkä ovat muillekin suomalaisille ja Suomessa työtä hakeville: TE-palveluiden kautta autetaan heitä löytämään työpaikka. Sitten tietenkin heidän kohdallaan on erityisen tärkeää kotoutuminen, kotoutumistoimet. Kotoutumisselonteko on ollut eduskunnassa käsittelyssä, ja kotoutumislainsäädäntöä täsmennetään, parannetaan, ja se tulee eduskuntaan vielä syksyllä käsiteltäväksi. Mutta totta kai, kun meidän keskuudessamme on vieraskielisiä ihmisiä ja täällä on suomea, ruotsia puhuvia ihmisiä, niin näiden joukossa on sitten välillä myös työttömiä, ja kaikille pitää etsiä keinoja, jotta he pääsevät työhön kiinni. [Mari Rantasen välihuuto]
Olen havainnut myös kiertäessäni Suomea, että on myös tällaista piiloista syrjintää, että ei oteta edes korkeakouluharjoittelupaikkoihin, jos nimi viittaa muuhun kuin eurooppalaiseen nimeen. Ja minusta suomalaisen yhteiskunnan tämmöinen arvolähtökohta pitää panna tarkasteluun: miten me suhtaudumme ihmisiin. Osaaminen, kielitaito, kaikki kohdallaan — ei pääse edes harjoittelemaan. Olen myös kiertänyt yrityksiä ja tavannut yritysjohtajia eri puolilla, ja on tullut myös viestiä, että saattaa olla henkilöstönkin keskuudessa sitä, että vierastetaan sitä, että tulisi vieraskielisiä, ulkomaalaistaustaisia ihmisiä tekemään niitä töitä, joita se yritys tarvitsee. [Mari Rantanen: Väitättekö, että suomalaiset syrjii niitä ja se on syy, miksi ne on työttömiä?]
Minun kysymykseni on niin päin, että jos yrityksen mahdollisuus kasvaa ja kehittyä on se, että he saavat osaajat jostain EU:n ulkopuolisesta maasta, niin jos heitä ei oteta ja kasvun edellytykset tyssäävät siihen, niin onko sitten vaihtoehto, että käperrytään tänne ja kuihdutaan ja ikäännytään? [Jani Mäkelän välihuuto] Eli me ollaan kyllä todellisten asioiden äärellä siinä, miten me hallitusti voidaan tätä maahanmuuttoa tehdä. [Mari Rantanen: Afrikassako ne osaajat on?] Työperäisessä maahanmuutossa on saatavuusharkinta, jossa on kaikki selkeät systeemit, ja niitä vielä kirkastetaan tässä lainsäädännössä. Valvonta paranee muun muassa tulorekisterin kautta, jonka kautta voidaan tarkastella sitä, millaista palkkaa tämä yritys, joka rekrytoi työvoimaa, on maksanut kuluneen vuoden aikana, ja jos palkanmaksussa on epäselvyyttä eikä makseta TESin mukaisia palkkoja, niin voidaan evätä myös tämä luvan antaminen. [Mari Rantasen välihuuto] Meillä on yhä enemmän keinoja käytettävissä verottajan, tulorekisterin ynnä muiden keinojen kautta, joilla voidaan tätä vilpillistä toimintaa estää. Olen aivan samaa mieltä siinä, että täällä Suomessa työ pitää tehdä samoilla ehdoilla ja kaikkia ihmisiä pitää kohdella samalla tavalla, mutta se koskee, myös ne pelisäännöt, myös rekrytointitilannetta, eli kohdellaan kaikkia ihmisiä samalla tavalla.
Eikä tässä ehdoin tahdoin haalita sieltä EU:n ulkopuolelta ihmisiä, työntekijöitä. [Mari Rantanen: Kyllä te haalitte!] Meillä on vapaa liikkuvuus EU:n alueella, mutta kun olen kiertänyt Euroopassa ja tavannut kollegoita, niin kuulkaa, se viesti on, että on aivan valtava työvoimapula, ja he, jos ketkä, tekevät määrätietoisesti, isosti rekrytointia muualta, jotta saisivat yrityksiin työvoimaa, koska jos yrityksiin ei ole työvoimaa täällä, niin ei niitä yritysten koneita ole pultattu sinne lattiaan kiinni, ne yritysten koneet lähtevät muualle tekemään sen työn. Eli me puhutaan Euroopassa siitä, ikäännymmekö me täällä keskuudessamme vai hyväksymmekö sen, että tänne voi tulla työhön, tekemään työtä, maksamaan veroja, kasvattamaan lapsiaan. Ja totta kai maahanmuuttajataustaiselle työntekijällekin järjestetään lapsille koulut ja päiväkotipaikat, sehän on selvä asia. Me emme harrasta syrjintää kieli- tai etnisillä perusteilla.
Edustaja Hussein al-Taee esitti hyvän kysymyksen siitä, miten me saadaan pysymään nämä osaajat. Tämä ei ole ollenkaan sanottua, että tänne halutaan tulla ehdoin tahdoin Suomeen, Pohjolan perukoille kylmään maahan, ja se, miten me saadaan nämä ulkomaiset opiskelijat myös täällä pysymään, tämä pitokysymys, on tosi tärkeä. Sitä on helpotettu sillä, että opiskelija saa nyt oleskeluluvan koko opintojen ajaksi, [Mari Rantasen välihuuto] ja sitten just taannoin myös päätettiin, että voi olla täällä sitten kaksi vuotta etsimässä työtä, hakemassa työtä, koska eihän se työpaikka heti löydy. Eli näillä tavoilla on haluttu myös edesauttaa sitä, että tänne jäädään. Se onkin tärkeä portti, tämä opiskelu, koska sitä kautta juurrutaan, tullaan osaksi yhteiskuntaa, löydetään ystäviä, ehkä pariudutaan ja perustetaan perheitä ja jäädään tänne sitten työhön, eli se on todella tärkeä väylä.
Miten sitten tätä riistoa estetään? Kaikilla näillä keinoilla. Vuosi sitten tuli lainsäädäntö, jossa uhrin asemaa parannettiin, eli uhrin ei tarvitse lähteä: jos hän nostaa siitä kanteen, niin ei tarvitse palata sinne lähtömaahan, voi vaihtaa työnantajaa tai alaa. Ja sitten myös, jos nämä hyväksikäyttäjät, työnantajat, jäävät siitä kiinni, heille voidaan asettaa rekrytointikielto. Eli monia asioita on tehty.
Minusta on tärkeää, että hallitus on pystynyt hyvin yksimielisesti suhtautumaan tähän asiaan hyvin järjellisesti. Meidän pitää huolehtia siitä kotoutumisesta, suomen, ruotsin kielen taidon omaksumisesta ja siitä, että nämä ihmiset pääsevät yhteiskuntaan kiinni ja kokevat itsensä tervetulleiksi. [Mari Rantanen: Eikö ne tulleetkaan töihin? Ne tulee kotoutumaan eikä töihin!]