Arvoisa rouva puhemies! Tämä lainsäädäntö on varmasti paikallaan sujuvoittaessaan tiettyjä henkilötietoasioita. Itse kiinnitän huomiota samoihin ongelmiin kuin täällä edellä olleet puhujat, eli ei pelkästään näissä työperäisen maahanmuuton luvissa vaan myös esimerkiksi humanitäärisen maahanmuuton käsittelyajoissa on ollut erittäin suuria ongelmia, eli laeissa asetettuja enimmäiskäsittelyaikoja ei ole pystytty noudattamaan, ja oikeusasiamies on antanut useampia huomautuksia Maahanmuuttovirastolle. Ongelmahan ei ole viime kädessä Maahanmuuttoviraston vika, vaan tietysti meidän vikamme, jotka emme ole antaneet riittäviä voimavaroja virastolle, jotta asioita voitaisiin käsitellä annetuissa määräajoissa. Tällainen oleskelulupahakemuksen viivästyminenhän esimerkiksi humanitäärisen maahanmuuton tapauksessa aiheuttaa monenlaista haittaa. Tietysti veronmaksajille tulee lisää kustannuksia, kun nämä prosessit viipyvät. Turvapaikanhakijan kannalta on tietysti sietämätöntä, jos liian pitkään, jopa toista vuotta, joutuu odottamaan päätöstä asiassaan. Pitäisi päästä nopeasti päätöksiin, jotta turvapaikanhakija, joka on oikeutettu kansainväliseen suojeluun, voi jäädä maahan ja tehostaa kotoutumistaan ja jotta taas ne, jotka eivät ole oikeutettuja kansainväliseen suojeluun, mahdollisimman nopeasti palaavat lähtömaihinsa.
Nyt ymmärsin, että hallituksen budjettiriihessä on päätetty ainakin kahdeksi vuodeksi antaa Maahanmuuttovirastolle lisää voimavaroja näiden ylipitkien käsittelyaikojen lyhentämiseen, ja kun näin on ilmeisesti tehty, niin haluan siitä osoittaa hallitukselle kiitokset. Toivon, että kun vielä täällä eduskunnassa käydään sitten läpi budjettiesitystä ja myös Maahanmuuttoviraston voimavaroja, kaikin tavoin pidetään huolta siitä, että nämä prosessit olisivat näiden laissa asetettujen määräaikojen puitteissa ja että nekin, joissa ei ole laissa asetettua määräaikaa, käsiteltäisiin riittävän nopeasti.
Haluan kuitenkin lopuksi vielä todeta, että työperäisen maahanmuuton ongelmanahan on saatavuusharkinta sinänsä. Eli jos yrittäjällä on ulkomainen työntekijä, joka on siihen työhön sopiva ja jonka kanssaan voitaisiin kaikki asiat sopia, niin siinä pitää sitten virkamieheltä kysyä, voinko palkata tämän työntekijän vai olisiko ehkä Suomesta tai Euroopasta löytymässä joku toinen työntekijä. Tätä sitten virkamiehet miettivät, voiko yrittäjä palkata sen työntekijän, jonka kanssa hän on asian jo katsonut, ja työntekijä tulla siihen työhön. Eli tämä saatavuusharkintahan tässä on ongelma — mikä ei tietysti tarkoita mitään vapaata maahanmuuttoa, vaan pitää olla työsopimus ja työpaikka ja TESin mukaiset palkat ja muuta. Toivottavasti hallitus myös tähän perusongelmaan kiinnittää huomiota.