Arvoisa rouva puhemies! Hyvät kansanedustajat! Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov sanoi viime viikolla Tukholmassa: ”Sotilaallisen yhteenoton painajaisskenaario on palaamassa Eurooppaan.” Totta, mutta kuka on aiheuttanut tämän tilanteen? Mikä maa ylläpitää ja kiristää jännitystä Ukrainan rajalla keskittämällä sinne ennennäkemättömän määrän sotajoukkoja ja aseistusta ja lähes uhkaamalla sodalla keskellä Eurooppaa? Venäjä. Mikä maa miehitti vastoin kaikkia keskeisiä kansainvälisiä sopimuksia Krimin niemimaan ja liitti sen laittomasti itseensä? Venäjä. Mikä maa loukkaa naapurimaansa suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta ylläpitämällä sotaa Itä-Ukrainassa? Venäjä. Mikä maa surmaa yksittäisiä ihmisiä Euroopassa kielletyllä kemiallisella aseella? Venäjä. Mikä maa tukee Valko-Venäjän diktaattoria, kun tämä yrittää painostaa naapurimaitaan ja Euroopan unionia käyttämällä siirtolaisia häikäilemättömästi hyväkseen? Venäjä. Aivan, toden totta: Venäjä, Venäjä, Venäjä. Edellä olevaa listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Kaiken tämän valossa Lavrovin puheet Tukholmassa ja Venäjän muutkin viimeaikaiset esiintymiset ovat irvokasta propagandaa. 

Miksi Venäjä toimii näin? Venäjän johdon motiiveista on vaikea saada selvää, mutta itse uskon, että kyseessä on oman vallan pönkittäminen. Siihen sopii hyvin, että lietsotaan kansalliskiihkoa ja annetaan ymmärtää, että eletään sellaisen uhan alla, että pahantahtoiset ulkovallat uhkaavat maata. Silloin kansalaisille ei ehkä ole niin väliä, vaikka elintaso ei nouse ja vaikka niin sanotut sisäiset viholliset kuristetaan lähes sananmukaisesti hengiltä. 

Miten Suomen tulee tähän tilanteeseen suhtautua? Kaikesta edellä sanomastani huolimatta kannatan hyvien poliittisten ja taloudellisten suhteiden ylläpitämistä Venäjään. [Eduskunnasta: Se on viisautta!] Ymmärrän ja hyväksyn tietenkin sen, että valtiojohto ja diplomaatit puhuvat Venäjästä aivan eri tavalla, diplomatian kielellä, kuin minä tässä. Eron Neuvostoliiton ja suomettumisen aikaan on kuitenkin oltava juuri siinä, että meidän muiden — rivipoliitikkojen, median, kansalaisjärjestöjen, tieteen ja tutkimuksen, kouluopetuksen ja niin edelleen — on puhuttava totta Venäjän asioista. Siksikin tämä puhe. 

Mitä sitten lännen tulee tehdä Venäjän uhittelun edessä? Keskustelut ja dialogi ovat aina paikallaan, niitä nyt tarvitaan. Konfliktin kärjistymistä on pyrittävä välttämään. Samalla on selvää, että Venäjän vaatimukseen Euroopan jaosta etupiireihin ei tule suostua. Länsivallat antoivat Hitlerille periksi Münchenissä vuonna 1938. Tiedämme, mitä siitä seurasi.