Kiitos, arvoisa herra puhemies! Aivan alkuun haluan kommentoida edustaja Mattilan sinänsä hyvää puheenvuoroa eräältä osin. Edustaja Mattila piti kohtuuttomana sitä, että hallitusta moititaan liiasta velkaantumisesta, ja sen jälkeen hän puhui kunnista. Tarkastellaanpa, edustaja Mattila, tätä asiaa. Kunnille koitui kiistatta koronaepidemiasta lisää menoja ja tulojen pienennystä. Hallitus riensi kuntien tueksi, ja hyvä niin, mutta suhtautumista velkaantumiseen osoittaa se, että tuosta vain hallitus otti 1 400 miljoonaa euroa enemmän velkaa kunnille — siis otti velkaa ja antoi rahat kunnille — kuin mitä kuntien tulonmenetykset ja menolisäykset olivat olleet, siis valtiovarainministeriön arvion mukaan — toki siellä on kaksi eri arviota, toinen on 1,1 miljardia, toinen 1,4 miljardia — antoi ylikompensaatiota kunnille. Edustaja Mattila, eikö tämä kerro jotain hallituksen suhtautumisesta velanottoon? Kunnilla on vaikeata, kunnallisvaalit ovat tulossa, autetaan kuntia, hyvä, mutta tuosta vain melkein puolitoista miljardia euroa lisää otetaan ylimääräistä velkaa. Totta kai nämä rahat olivat kunnille tarpeen, kaikki lisärahat ovat kunnille tarpeen, mutta käsitys siitä, että kuntavaalien alla antamalla kunnille kertapanoksella puolitoista miljardia lähes ylimääräistä rahaa voitaisiin hoitaa kuntien krooninen talousongelma, on ihan väärä. Kuntien taloustilanteen koheneminen vaatii esimerkiksi juuri niitä työllisyyttä edistäviä toimia, joita puheenvuorossanne peräänkuulutitte. Mutta tämä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, miten tämä vasemmistohallitus lisävelkaan suhtautuu. 

Herra puhemies! Kehysmenettelystä oli tarkoitus puhua. Tämä hallitus — tai itse asiassa pääministeri Rinteen hallitus, jonka työtä tältä osin Marinin hallitus sellaisenaan jatkoi — päätti ennen koronaa lisätä pysyviä menoja menokehykseen 1,4 miljardia euroa. On turha puhua siitä, että mitään menoperintöä ei jätetä seuraavalle hallitukselle. Vaikka nyt kehystä supistettaisiin se 350 miljoonaa, mistä on ollut puhetta, niin miljardin verran lisää menoperintöä tämä hallitus jättää seuraavalle hallitukselle. 

Valtiovarainministeri Saarikko täällä todisteli näiden lisämenojen kattamista. Minä en tuosta todistelusta vielä tullut vakuuttuneeksi. Sen sijaan muistan, että hallitusneuvotteluissa keskustan vaatimuksesta sovittiin tiettyjä perälautakirjauksia. Muun muassa sovittiin, että ellei tietyssä ajassa saavuteta niitä työllisyystoimia, joilla näitä menolisäyksiä on tarkoitus kattaa, niin sitten näitä menonlisäyksiä arvioidaan uudelleen, eli sovittiin, että sitten arvioidaan uudelleen, voiko mahdollisesti joitakin niistä jättää toteuttamatta tai peräti peruuttaa. No tapahtuiko näin? Missä vaiheessa niitä arvioitiin uudelleen? Ei missään vaiheessa. Mitään tällaista ei tehty. No ymmärrän tietysti hyvin sen, että päälle iskenyt koronapandemia sekoitti tämän ja monen muunkin asian.  

Vaikka hallitus lisäsi menokehyksiin tuon 1,4 miljardia euroa, se ei silti pystynyt niihin pääsemään koronavuosien jälkeenkään eli vuosiksi 22 ja 23. Miksi ei? Siksi, että tämä hallitus ei pysty laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Tämä hallitus kehuu, miten se on panostanut kaikkeen hyvään, mielenterveyteen, koulutukseen ja moneen muuhun hyvään asiaan, ja näin se on suunnilleen tehnytkin, mutta samalla pitäisi sitten vähemmän tärkeistä asioista pystyä säästämään, ja siihenhän tämä hallitus ei pysty — mitä nyt on päättänyt tieteestä ottaa 35 miljoonaa. Että sellainen arvovalinta.