Arvoisa herra puhemies! Kaikki kunnia ja arvostus sotiemme veteraaneille. Heitä on vielä keskuudessamme. 

Arvoisa puhemies! Minulla on ystävä. Hän on pitkälle yli 90‑vuotias rouva, ja hän soitti minulle eilen. Hän on sotiemme veteraani, ja hän kertoi siitä tuskasta, mitä Ukrainan sota hänelle mielessä aiheuttaa. Hän muistaa pommien äänet, ja hän lähetti ne terveiset, että hän pyysi, että kertokaa ne terveiset, ettei kukaan joutuisi enää koskaan kokemaan vastaavaa. 

Mutta, arvoisa puhemies, hän kertoi, että hänen pitää mennä lääkäriin ja hän joutuu odottamaan. Hänellä käy kotipalvelu, hänellä käy kotihoitajia, jotka eivät hallitse suomen kieltä. Hän joutuu taistelemaan palveluista, yksinäinen yli 90‑vuotias sotiemme veteraani. Hän toivoisi kuntoutusta, hän ei pääse sinne. Hänellä oli ongelmia näön kanssa, ja hän on menossa silmälääkäriin vasta hyvin pitkän ajan päästä, yksityiselle tietenkin. Kysyisinkin, todellakin: millä tavalla me ja te — me kaikki — tuemme näitä sotiemme veteraaneja, yli 90‑vuotiaita kodeissaan, että he saisivat [Puhemies koputtaa] palveluja?