Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! On vaikea löytää sanoja kuvaamaan sitä, miten hirvittävää ja kauhistuttavaa on se, että meidän aikanamme, meidän silmiemme alla keskellä Eurooppaa soditaan, soditaan sen vuoksi, että yksi Euroopassa oleva iso maa, Venäjä, on katsonut oikeudekseen hyökätä pienemmän naapurimaan, Ukrainan, kimppuun. Tämä ”oikeus” ei tietysti perustu mihinkään. Päinvastoin Venäjän raakalaismainen ja rikollinen hyökkäys Ukrainaa, sen kansaa ja rauhaa vastaan on vastoin kaikkia kansainvälisiä sopimuksia, vastoin kaikkia niitä kansainvälisiä sopimuksia, joihin Venäjän edeltäjävaltio Neuvostoliitto on sitoutunut, ja vastoin monia sellaisiakin kansainvälisiä sopimuksia, joihin Venäjä itse on sitoutunut. Mainitsen vain keskeisimpinä esimerkiksi YK:n perusasiakirjat, mainitsen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen asiakirjat ja lukemattomat muut kansainväliset sopimukset, jotka pyrkivät takaamaan rauhaa ja joiden pyrkimysten aivan keskeinen lähtökohta on se, että väkivalloin, sotilaallisella toiminnalla ei voida lähteä muuttamaan maiden välisiä rajoja. 

Venäjä on kuitenkin päättänyt toimia toisin, se on hyökännyt, ja Ukrainalla on kaikki kansainvälisen oikeuden ja kaikki inhimillisyyden antamat oikeudet pyrkiä puolustautumaan hyökkääjää vastaan, ja sillä on kaikki oikeus saada sellaista apua ja tukea, jota se tarvitsee ja jota muut maat ovat valmiita antamaan. Tämäkin oikeus muuten perustuu YK:n statuutteihin. 

On hieno asia, että Euroopan unionin maat, on hieno asia, että Nato-maat, on hieno asia, että Suomi, kaikki, tukevat Ukrainaa. Toivottavasti tukevat riittävän nopeasti, toivottavasti tukevat riittävästi — ja ”riittävällä” tarkoitan tietysti sekä humanitaarista apua, taloudellista apua että myös sotilaallista apua. 

On aivan käsittämätöntä, että Venäjän toimintaa kohtaan löytyy ymmärrystä Suomestakin, jopa yksittäinen ymmärtäjä tästäkin salista. Se on aivan käsittämätöntä. Miten voidaan oikeuttaa se, että joku maa, vedoten vaikka historiaan, katsoo oikeudekseen hyökätä naapurimaahan, aloittaa kauhistuttava sota, jolle tänä päivänä on varmasti jo satojatuhansia sekä sotilas- että siviiliuhreja? Kansainvälisen yhteisön laajasti ottaen — ei tarkoittaen pelkkää länttä — tulisi tällaisessa tilanteessa pystyä toimimaan yhdessä tätä hyökkäystä vastaan. Se ei valitettavasti pysty, koska esimerkiksi YK:ssa Venäjä ja Kiina pystyvät estämään kaikki tärkeät päätökset. 

On myös käsittämätöntä se, että liian moni maa kauempana Euroopasta, Afrikassa, Aasiassa, joko hyväksyy Venäjän hyökkäyksen tai ei ainakaan ole valmis sitä eri foorumeilla tuomitsemaan. Ovatko nämä afrikkalaismaiden tai aasialaisten maiden johtajat todellakin sitä mieltä, että se on ihan ok, että isompi maa hyökkää vieressä olevan pienemmän maan kimppuun täydellä sotavoimalla? Mielestäni ainoa jollain tavoin rinnastettava tapaus, jonka ainakin minä muistan omalta ajaltani, on Saddam Husseinin Irakin hyökkäys Kuwaitin kimppuun. Mitä silloin tapahtui? Silloin kansainvälinen yhteisö YK-tasolla pystyi kokoamaan voimansa yhteiseen näkemykseen siitä, että Irak, siinä tilanteessa raukkamainen, rikollinen hyökkääjä, ryöstäjä, ajetaan Kuwaitista pois. Missä on nyt tällainen kansainvälisen yhteisön, joka kattaisi myös laajasti Aasian maat, arabimaat, Afrikan maat, yhtenäisyys siinä, että tämä Venäjän hyökkäys edes tuomittaisiin, edes yhdessä vedettäisiin Venäjä ja Venäjän päättäjät vastuuseen siitä, mitä ovat tällä hetkellä tekemässä?