Arvoisa herra puhemies! Noin kolme tuntia sitten, kun täällä keskusteltiin tästä lisäbudjetista, kokoomuksen puhujat arvostelivat sitä — kuten edustaja Saviokin edellisessä puheenvuorossa — että tämän hallituksen velkaantumisvauhti on ollut hirvittävä. [Petri Huru: Juuri näin!] Kokoomus on hyväksynyt ja kannattanut niitä välttämättömiä menonlisäyksiä, jotka ovat johtuneet esimerkiksi koronasta ja jotka ovat nyt viimeksi johtuneet Venäjän rikollisesta hyökkäyksestä Ukrainaa ja rauhaa vastaan. Niinpä tässä lisäbudjettiesityksessä olevia lisäpanostuksia maanpuolustukseen, varautumiseen ja omavaraisuuteen olemme kannattaneet. Samanaikaisesti olemme kuitenkin sanoneet, ja sanoin sen itse myös tuossa kolme tuntia sitten käydyssä tätä asiaa koskevassa keskustelussa, että kun tulee väistämättömiä, miljardiluokan ylimääräisiä, uusia menoja, niin samanaikaisesti pitäisi pystyä jostakin vähemmän tärkeästä edes jotain säästämään. Mutta ei, tämä hallitus on nämä väistämättömät, uudet miljardiluokan menot toteuttanut, ja hyvä niin, mutta samanaikaisesti se ei ole pystynyt säästämään käytännössä juuri mistään vähemmän tärkeästä, vaan päinvastoin näiden väistämättömien uusien menotarpeiden lisäksi se on pitänyt pänkkäpäisesti kiinni hallitusohjelmaneuvotteluissa, täysin toisenlaisessa tilanteessa, sovituista menonlisäyksistä, ja ne on siis toteutettu näiden uusien miljardiluokan väistämättömien menojen päälle. Tämä on johtanut aivan mielettömään velkaantumiseen. Voi sanoa, että kaikki ne hyvät panostukset, jotka sovittiin jo hallitusohjelmaneuvotteluissa ja jotka on tehty sen jälkeen lähes normaaleihin kehysmenoihin, on tehty velan päälle. 

Itse antaisin paljon anteeksi nykyiselle hallitukselle. Se on mielestäni hoitanut kohtuullisen hyvin viheliäisen koronakriisin, ja se on mielestäni hoitanut erittäin hyvin Suomen Nato-jäsenyysasian. Mutta sitä ei voi hallitukselle antaa anteeksi, että se ei ole pystynyt aidosti laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Tärkeysjärjestykseen laittaminen olisi nimittäin edellyttänyt sitä, että kun on väistämättömiä uusia menotarpeita, niin jostakin vähemmän tärkeistä menoista pitäisi edes jotakin, tuntuvaakin, pystyä säästämään. Kun hallitus ei ole tähän kyennyt — ja sehän on poliittisesti tietysti epämukavaa tehdä säästöjä [Petri Huru: Ainakin ennen vaaleja!] — niin se on jättänyt seuraaville hallituksille mutta ennen kaikkea nykyisille lapsille ja nuorille aivan käsittämättömän velkataakan. Kun samanaikaisesti korot ovat nousussa, tämä velkataakka ei tarkoita pelkästään velkaa, jota kuulemma ei koskaan tarvitse maksaa pois, vaan se tarkoittaa myös vuosittaisia velanhoitokuluja, jotka tällä koronnousun vauhdilla tulevat lähivuosina syömään miljardeja meidän käytettävissä olevista varoista — miljardeja, jotka voitaisiin muuten käyttää hyviin ja järkeviin tarkoituksiin ja tarpeisiin. 

Tässä kolme tuntia sitten käydyssä keskustelussa valtiovarainministeri Saarikko, joka on erittäin pätevä ja taitava ministeri, haastoi vahvasti oppositiota ja kokoomusta ja jopa minua nimeltä mainiten kertomaan, mistä kokoomus sitten säästäisi. Valitettavasti silloin puhetta johtanut puhemies ei tarjonnut mahdollisuutta vastata ministeri Saarikolle, joten vastaan nyt:  

Ensinnäkin vastaan, että emme suostu ostamaan niitä säästökohteita, joita ministeri Saarikko muka tosissaan meille tarjosi. Hän kysyi, pitäisikö säästää maanpuolustuksesta, pitäisikö säästää varautumisesta, pitäisikö säästää lasten ja nuorten palveluista. Ei todellakaan, ei pitäisi. Mutta se, että tässä lisäbudjetissa ei ole mitään yksittäistä kohdetta, mistä voisi säästää, ei tarkoita, etteikö tämmöisiä kohteita olisi, ja jottei jäisi käsitystä, että kokoomuksella tai minulla henkilökohtaisesti ei olisi esittää tai ei olisi kanttia esittää säästökohteita — koska jokaista säästöähän tietysti yhteiskunnassa vastustetaan — niin esitänpä tässä ja nyt. 

Herra puhemies! Olen monasti täällä salissa tuonut esiin asumistuen. Me maksamme vuodessa yli 2 200 miljoonaa euroa asumistukea. Viimeisten kymmenen vuoden aikana asumistukimenot ovat paisuneet noin tuhannella miljoonalla eurolla. Siis vuositasolla maksamme tänä päivänä noin 2,2 miljardia. Ovatko niiden köyhien ja pienituloisten ihmisten, jotka asumistukea saavat, asumisolosuhteet vastaavasti parantuneet lähes kaksinkertaisesti tänä samana aikana, kun asumistuki on lähes tuplaantunut? No eivät varmasti ole. 

Herra puhemies! Tänä päivänä markkinatilanne on vieläpä sellainen, että jos valtio tekisi tuntuvan säästön asumistukeen, ja puhuttaisiin sadoista miljoonista euroista, niin se hyvin todennäköisesti laskisi ainakin täällä pääkaupunkiseudulla yleistä vuokratasoa. Se siis ei tarkoittaisi ainakaan kaikilta osin eikä välttämättä edes suurimmalta osin näiden pienituloisten ihmisten saaman tulonsiirron leikkaantumista, vaan se tarkoittaisi sitä, että yleisen vuokratason laskiessa tämä asumistuen leikkaus leikkaisi asuntosijoittajien vuokratuottoja. [Sheikki Laakson välihuuto] 

Asuntosijoittaminen on täysin legitiimi ja järkevä tapa säästää — en arvostele sitä. Päinvastoin, kun olemme nähneet kansanedustajien ja ministereitten sidonnaisuusilmoituksia, niin monilla on sijoitusasunto, ja se on järkevää ja fiksua, mutta ei kai se nyt ole veronmaksajien tehtävä asumistuen kautta tukea asuntosijoittamista, joka tällä hetkellä on erittäin hyvä sijoitusmuoto ja varsinkin viimeisten vuosien aikana on ollut poikkeuksellisen hyvä sijoitusmuoto. Katsokaa esimerkiksi Kojamon kurssia — joka on suurin asuntosijoitusyhtiö, tai ainakin se asuntosijoitusyhtiö, joka on noteerattu pörssissä —, miten pörssilistautumisen jälkeen Kojamon kurssi on noussut.  

Niinpä, herra puhemies, vastaan ministeri Saarikolle: miksi emme leikkaisi merkittävästi asumistukea ja sitä kautta saisi aikaiseksi yleisen vuokratason laskun, varsinkin nykyisessä markkinatilanteessa, jossa siellä oven takana ei ole jonossa tulossa uusia vuokralaisia, jotka maksaisivat sen entisen vuokran? Siinä on hallitukselle yksi konkreettinen säästöehdotus, joka ei ole pois lapsilta, ei ole pois nuorilta, ei ole pois koronantorjuntatoimista eikä ole pois maanpuolustuksesta. Ministeri Saarikko sanoi keskustelussa, että ”velkaantumisvauhtia on helppo arvostella, mutta on vaikea esittää säästökohteita”. Ministeri Saarikko ilmeisesti puhui itselleen, koska tämä hallitus ei ole pystynyt löytämään käytännössä mitään merkittäviä säästökohteita. Minä nyt tässä esitin yhden.  

Arvoisa puhemies! Sallitaanko edelleen puhua, vai pyydänkö uuden puheenvuoron? 

Kiitos, puhemies! — Aivan erityinen kysymys liittyen asumisen tukemiseen on opiskelijoiden asumistukiuudistus, joka tehtiin edellisen, Sipilän hallituksen aikana, jossa kokoomuskin oli mukana. Nimittäin tässä opiskelijoiden asumistukiuudistuksessa käytännössä siirtämällä heidät opintotuen asumislisän piiristä yleisen asumistuen piiriin opiskelijat, jotka aikaisemmin olivat asuneet edullisemmin Hoasin asunnoissa kauempana keskustasta — Hoasin Helsingissä ja muiden opiskelija-asuntosäätiöiden asunnoissa muissa opiskelijakaupungeissa — siirrettiin näistä edullisemmista opiskelija-asunnoista tänne keskustan yksiöihin jonottamaan niitä samoja yksiöitä muiden ihmisten kanssa, mikä johti näiden yksiöiden vuokrien nousuun silloin muutama vuosi sitten. Mikä järki tässä oli? Kysyn nyt siis Sipilän hallitukselta ja myös kokoomukselta. Mikä järki oli siinä, että opiskelijat eivät enää asuisikaan pikkasen ahtaammin ja pikkasen kauempana keskustoista vaan heidän pitäisi päästä asumaan väljemmin, omiin yksiöihin, lähemmäksi keskustaa? Oliko tämä sellainen prioriteetti, ja onko se nykyhallituksen mielestä sellainen prioriteetti, johon ei voi puuttua, esimerkiksi palauttamalla opiskelijat uudelleen vanhan opintotuen asumislisän piiriin? En ymmärrä.  

Totta kai siitä nousee kova mekkala. Opiskelijajärjestöt ja varsinkin niiden kellokkaat nostavat kovan metelin, että tällä tavoin puututaan opiskelijoiden etuihin, mutta kun tässä pitää asioita punnita. Onko se tärkeä yhteiskunnallinen prioriteetti, että opiskelijat saavat asua kaupunkien keskustoissa yksiöissä eivätkä Hoasin soluasunnoissa?  

Sitä paitsi, tässä on suora ote Valtiontalouden tarkastusviraston sivuilta, jossa lukee näin: ”Opiskelijoiden asumistukiuudistus kasvatti tukimenoja yli kaksi kertaa enemmän kuin etukäteen arvioitiin.” Otan tästä pari sitaattia, ensinnäkin: ”Asumistukiuudistuksen valmistelussa arvioitiin, että valtiolle opiskelijoiden asumistuesta koituvat menot kasvaisivat 54 miljoonalla eurolla. Vuonna 2018 menolisäys oli kuitenkin vähintään 130 miljoonaa euroa.” Herra puhemies, suurempiakin lukuja on nähty, jopa 200 miljoonan euron lukuja. Edelleen sitaatti: ”Tukimenot ovat todennäköisesti tästä vielä kasvaneet, sillä opiskelijoiden asumiskustannukset ovat kohonneet muita tuensaajia nopeammin. Ennen uudistusta opiskelijat saivat opintotuen asumislisää” ja niin edelleen, mutta sitten se, mikä piti lainata: ”’Menojen yllättävää kasvua voi selittää myös se, että oletettua useampi opiskelija muutti uudistuksen jälkeen kalliimpaan asuntoon, sillä kimppa-asuntojen suosio on laskenut uudistuksen jälkeen’, VTV:n johtava tuloksellisuustarkastaja Ville-Veikko Pulkka kertoo.” Tämä on siis Valtiontalouden tarkastusviraston sivuilta.  

Eli nykyhallitus pitää siis tärkeänä, että opiskelijoille maksetaan vähintään toistasataa miljoonaa enemmän kuin aikaisemmin, jotta opiskelijat saavat asua kaupunkien keskustoissa kalliimmissa asunnoissa kuin ennen. Arvoisa ministeri Saarikko, jos kuuntelette tai luette pöytäkirjoista, tässä olisi oiva säästökohde. 

Herra puhemies! Nyt pyydän uuden puheenvuoron. En kehtaa puhua enää pitempään yhtä soittoa. [Petri Huru: Hyvä puheenvuoro!]