Täysistunnon puheenvuoro
PTK
114
2018 vp
Täysistunto
Keskiviikko 14.11.2018 klo 14.02—19.32
3
Keskustelualoite sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjetista vuodelle 2019
Keskustelualoite
18.42
Teuvo
Hakkarainen
ps
Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetti on realistinen, ainoa oikeastaan tässä salissa. Jokaisen, muun muassa Ala-Nissilän, kannattaa tutustua tarkemmin siihen, miten se toimii. [Olavi Ala-Nissilä: Kyllä!] 
Sitä minä ihmettelen täällä — vihervasemmistohan siunaa pitkin seiniä ja on auttavinaan kaikkia, ja niin kuin Kopra sanoi, höttöbudjetti — että miten voi olla, että kokoomus ja keskustapuolue tekevät tämmöisiä siirtoja niin kuin maahanmuutossa, josta edellä Huhtasaari hyvin puhui. Muun muassa Zyskowicz otti esille tämän perussuomalaisten kehitysapupolitiikan, jossa annetaan kehitysapua, kyllä, mutta vapaaehtoisuuden pohjalta. Eilen keskustelussa muun muassa vihreät sanoivat näin, että jopa 80 prosenttia kansalaisista on valmis antamaan kehitysapuun. No, jos tämä nyt on vapaaehtoisuuden pohjalla, niin sehän voi jopa lisääntyä, mutta ei oteta valtion budjetista sitä. 
Arvoisa puhemies! Minä olen pikkusen laittanut tänne ylös. Vuosi toisensa perään valtion budjetista lohkaistaan satoja miljoonia euroja kehitysapuun, ja siinä on monta kättä välissä ottamassa, [Olavi Ala-Nissilä: Pienentynythän se on!] ennen kuin edes osa menee perille. Kääriäinen, joka oli ollut kehitysapuyhteistyössä 40 vuotta, sanoi, että prosentti menee perille. Elikkä siellä poppaukko ajelee maasturilla lenkkiä, että poro pyörii viidakossa. Se ei sinne köyhän suuhun varmasti silloin mene, ja monta muuta siellä on. 
Kehitysapu on raha-automaatti, johon suomalaisen veronmaksajan rahoja kipataan vuodesta toiseen. Onko kehitysavun parissa puuhaavilla järjestöillä minkäänlaista tulosvastuuta — minkäänlaista tulosvastuuta? Vai ovatko veronmaksajien rahat heille itsestäänselvyys tuloksista riippumatta? Eilen täällä puhuttiin 0,7 prosentista, että se on väkisin saatava siihen, että voidaan ottaa lisää velkaa tuleville sukupolville. Ja ainoastaan siinä se vastuu on, että voidaan sitä omaa kilpeä kiillottaa siellä ja esitellä, että me olemme tehneet näin paljon, jollekin Brysselin herralle taikka jollekin muulle. Perillemenosta ei ole niin väliä. 
Helmikuussa 2016 tein kirjallisen kysymyksen maahanmuuttoverosta. Tuota kysymystä voi soveltaa myös kehitysapuun. Oikeudenmukaista olisi, että tämän avustusmuodon kannattajat vastaisivat kuluista. Tämä olisi järjestettävissä verotuksen kautta samaan malliin kuin kirkollisveroa maksetaan. Verolomakkeessa olisi kohta, johon henkilö voisi ruksimalla ilmoittaa osallistuvansa kehitysavun kustannuksiin. Kirkollisveron tapaan summa olisi lähtökohtaisesti jokin tietty prosentuaalinen osuus tuloista, toki enemmänkin voisi halutessaan maksaa. Jos haluaa, niin laittaa vaikka koko omaisuutensa, jos siitä hyvä mieli tulee, mutta ei ole esteitä. Eikö ole hyvä, realistinen esitys? Ja siinä tuskin on minkäänlaista populismia, ei ainakaan toveripopulismia. — Kiitos. 
Viimeksi julkaistu 30.3.2020 11.12