Täysistunnon puheenvuoro
PTK
132
2017 vp
Täysistunto
Torstai 7.12.2017 klo 16.00—23.03
3
Välikysymys eriarvoistumisesta
Välikysymys
21.25
Tytti
Tuppurainen
sd
Arvoisa puhemies! Suomi on tulonjaon ja varallisuuden jaon mittareilla arvioituna yksi maailman tasa-arvoisimmista maista. Tasa-arvo on suomalaisen, pohjoismaisen yhteiskunnan peruspiirre, meitä määrittävä asia. Tasa-arvo heijastuu moneen muuhun meille tärkeään yhteiskunnalliseen instituutioon. Oikeusvaltio edellyttää lainkuuliaisuutta, ja lainkuuliaisuus edellyttää sitä, että lakien suojaama yhteiskuntajärjestys koetaan reiluksi, oikeudenmukaiseksi, tasa-arvoiseksi. Suomi on säilynyt tasaisen tulonjaon maana, vaikka muutoksia on tullut. Edes 90-luvun lamasta toipumiseen liittynyt tuloerojen kasvu ei pudottanut meitä tasa-arvon kärkisijoilta maailman mitassa.  
Arvoisa puhemies! Samalla tavoin kuin tasa-arvo vaikuttaa moneen asiaan, se on myös monen tekijän summa. Hallituksen puolustukseksi on esitetty näkemyksiä, joiden mukaan tulonjaon muutos on pieni, suorastaan marginaalinen. Tämä osoittaa, ettei eriarvoistumisen uhkaa ja sen tekijöitä ole ymmärretty. Kysymys ei ole tulonjakomittareiden sadasosista, kysymys on siitä, että yhteiskunnan rakenteet tuottavat eriarvoisuutta. Nämä rakenteet ovat hyvinvointivaltion vastuualueen ydintä. Vastuu terveydestä kuuluu yksilöille itselleen, silti yhteiskunnan rakenteilla, hyvinvointimallilla on siihen vaikutusta. Hyvin järjestetyt neuvolapalvelut, lasten terveyspalvelut, toimiva kouluterveydenhoito tuottavat terveitä aikuisia, joilla on tasa-arvoiset lähtökohdat aikuisuuteen. Tämä malli jatkuu myös aikuisiässä ja ikäihmisillä.  
Meidän on tunnustettava, että terveyseroissa suomalainen yhteiskunta on kaukana tasa-arvon ihanteesta. Sairastaminen ja matala elinajanodote ovat mitä julminta eriarvoisuutta. Hallituksen hapuilu sote-uudistuksessa ei ole edes tähdännyt tämän eriarvoisuuden poistamiseen. Pääministeripuoluetta kiinnostaa vain uuden hallintoportaan rakentaminen. Valtiovarainministerin puolue vähät välittää siitä, että sen valinnanvapaustavoite näyttää johtavan jo nyt täysin hallitsemattomaan ja arvaamattomaan tilaan. Olivatpa puolueet sitten yhtä tai eri mieltä, niiden viestissä korostuvat vain nämä kalliit keppihevoset. Eriarvoistumisesta ei kuule sanaakaan. 
Arvoisa puhemies! Koulutus on toinen tasa-arvon peruspilari. Siinä meillä on onnistuttu terveyspolitiikkaa paremmin. Koulut, yliopistot ja kansansivistys ovat tavoittaneet lapsia, nuoria ja aikuisia asuinpaikasta ja varallisuudesta riippumatta, ja koulutus on antanut sellaista henkistä pääomaa, jolla on tasattu rahassa mitattavia varallisuuseroja. Menestyä on voinut, vaikka lapsuudenkodista ei olisi tullut taloudellista tukea ja suurta perintöä. 
Hallituksen koulutusleikkaukset ovat horjuttaneet tasa-arvon perustaa. Jos terveyspolitiikka on ollut laiminlyöntiä, niin koulutusleikkaukset ovat olleet lähestulkoon pahantekoa. Jos koulutusresurssi viedään, korostuu perityn varallisuuden merkitys. Silloin olemme luomassa pysyvästi eriarvoista yhteiskuntaa. Erityisesti leikkaukset varhaiskasvatukseen ja subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen ovat tällaista politiikkaa, joka luo pysyvästi eriarvoistavia rakenteita. Tämä on, puhemies, kestämätöntä. 
Aluepolitiikka ja kaupunkipolitiikka ovat myös olleet selkeitä tasa-arvon välineitä. Niissä ei ole syytä kaataa vastuuta yksilölle vaan kysymys on politiikasta. Harvaan asuttujen seutujen ihmisten peruspalvelujen turvaaminen on yhä tärkeää tasa-arvopolitiikkaa. Se on varsinkin meidän pohjoisen kansanedustajien sydäntä lähellä, mutta onhan se ymmärretty myös täällä pääkaupunkiseudulla.  
Tulevina vuosina kaupunkipolitiikan merkitys kasvaa. Edellä viittasin eroihin elinajanodotteessa. Täällä pääkaupunkiseudulla elinajanodote voi pudota kaupunginosien välillä jopa vuosia muutaman metropysäkin matkalla, ja kotikaupungissani Oulussa tilanne on valitettavasti samankaltainen. Odotan, että hallitus reivaa kurssinsa sote- ja maakuntauudistuksessa siten, että kaupungeille annetaan voimavaroja ja valtuuksia hoitaa omat asiansa ja samalla myös ympäröivän maaseudun vahvoiksi vetureiksi. 
Arvoisa puhemies! Suomessa sääty-yhteiskuntakin oli muuhun maailmaan nähden tasa-arvoinen. Itsenäistymisen jälkeen meistä tuli itsenäisten talonpoikien, työläisten, sivistyneistön ja yrittäjien yhtenäinen kansa. Se on kallis perintö. Siitä on pidettävä parempaa huolta kuin mihin hallitus on sitoutunut. 
Viimeksi julkaistu 6.3.2018 13:36