Täysistunnon puheenvuoro
PTK
135
2017 vp
Täysistunto
Maanantai 11.12.2017 klo 14.00—23.18
4
Hallituksen  esitys  eduskunnalle laeiksi  työttömyysturvalain  ja  eräiden  muiden lakien muuttamisesta
Hallituksen esitys
Valiokunnan mietintö
17.47
Satu
Hassi
vihr
Arvoisa puhemies! Edustaja Jaskarin ja eräiden muiden hallituspuolueiden kansanedustajien osoittama valmius miettiä tätä asiaa uudestaan on hyvin tervetullutta, mutta tosiaan oikea aika tähän olisi ollut perustuslakivaliokunnan jälkeen. Mutta parempi tietysti vähän myöhäänkin kuin ei milloinkaan. 
Ministeri Lindström totesi — mielestäni kuulosti hyvin rehelliseltä — että tässä on kyse pakottamisesta. Senkin voisi käsittää, jos ihmisellä olisi mahdollisuus tehdä se, mihin häntä pakotetaan, mutta kun kaikilla ei ole ja silloinkin ihmistä rangaistaan, se on tässä se ongelma. 
Perustuslakivaliokunta mietinnössään huomauttaa, että vastaavissa aikaisemmissa asioissa, joissa siis tällaisia sanktioita on säädetty, on ollut kysymys tilanteista, joissa etuuksien taso on kytketty työnhakijan vaikutuspiirissä oleviin ehtoihin. Tässä mielessä tämä on aivan uudenlainen asia. Perustuslakivaliokunta myös toteaa, että "etuuden epäämisen pitää olla asiallisesti perustellussa suhteessa siihen, minkälaisia työllistymisen edistämistä tarkoittavia toimintoja on ollut tarjolla ja mitä työttömänä olevan henkilön syyksi voidaan lukea" [Eero Heinäluoma: Juuri näin!] — eli siis mikä on ollut hänen omassa vaikutusvallassaan. "Nyt arvioitavassa hallituksen esityksessä on sitä vastoin sen perusteluidenkin mukaan kyse ’kaavamaisesta laskusäännöksestä’ vailla yksilöllistä harkintaa." 
Tässä on jo moneen kertaan todettu, että perustuslakivaliokunta on todennut, että on kaksi mahdollista tapaa ratkaista tämä asia, ensinnäkin turvata se, että kaikilla työttömillä on mahdollisuus niihin palveluihin, joilla sitten voi estää tämän työttömyysturvan leikkaamisen, mutta se tarkoittaisi näiden palvelujen lisäämistä. Toinen tapa olisi sitten se, että työnhakijalla olisi mahdollisuus osoittaa myös muulla tavalla se, että hän on ollut aktiivinen. Kumpaakaan näistä siis ei tällä hetkellä ole tarjolla, mutta on erinomainen asia, mikäli tämä keskustelu nyt tänään täysistunnossa ja myös perjantaina johtaa siihen, että edes jälkikäteen nämä sitten tehdään. Sitä todellakin toivon. 
Keskustan edustajat ovat viitanneet siihen, että Santeri Alkio korosti sitä, että ihmistä pitää auttaa auttamaan itse itseään. Uskon, että kaikki kannattavat tätä. En väitä ollenkaan olevani mikään Alkio-asiantuntija mutta en usko, että hänkään on pitänyt hyvänä sitä, että ihmistä rangaistaan jostain sellaisesta, johon hän, ihminen itse, ei ole voinut vaikuttaa. 
Edustaja Kontula toi mielestäni debatissa esille tärkeän näkökulman, ja se on se, että meidän työttömyysturvamme on hyvin sekava ja työttömän näkökulmasta toimii hyvin sattumanvaraisesti. Minäkin olen sinä pitkänä aikana, jolloin olen ollut kansanedustaja tai meppi, yli 25 vuoden aikana, saanut erittäin paljon yhteydenottoja työttömiltä siitä, että heille lyödään karenssi nimenomaan silloin, kun he yrittävät itse parantaa omaa tilannettaan. Tässä keskustelussa on jo todettu, että opiskelumahdollisuus on oikein hyvä asia ja että normaalejakin opintoja nykyään voi työttömyysturvalla tehdä toisin kuin ennen, mutta siihen pitää saada työvoimaviranomaisten hyväksyntä, eli tämä ei ole työttömän vapaasti valittavissa. Yrittäjyys — totesin juuri äsken sen, että meillä pääsääntönä on, että yrittäjä ei ole lainkaan työttömyysturvan piirissä, ellei hän ole lakkauttanut sitä yritystään. Tämäkin on mielestäni täysin epätarkoituksenmukainen asia, ja se on passivoiva elementti meidän työttömyysturvassamme. 
Meitä Pirkanmaan kansanedustajia, joihin myös edustaja Jaskari kuuluu — en muista, keitä kaikkia on ollut paikalla — on ollut kuuntelemassa erään ammattiliiton ja tietyn ammatillisen koulutuksen ryhmän työttömien omasta tällaisesta järjestelmästä, jota he ovat ammattikollegoilleen kehittäneet, joka auttaa näitä ihmisiä löytämään työpaikkoja. Mutta he ovat kertoneet meille, että he joutuvat olemaan hyvin kieli keskellä suuta siitä, miten siitä asiasta puhutaan työvoimaviranomaisille, koska tästäkin aktiivisuudesta saattaa sitten langeta karenssi niille ihmisille, jotka tätä toimintaa pyörittävät — nimenomaan siitä aktiivisuudesta, että he yrittävät keksiä luovia tapoja löytääkseen itselleen ja saman ammatin opiskelleille muille kollegoille töitä. Mielestäni se, että työttömiä pyritään aktivoimaan, on sinänsä erittäin kannatettava asia, mutta mielestäni tärkeintä olisi purkaa ja poistaa meidän nykyisessä sosiaaliturva- ja työttömyysturvajärjestelmässämme ne elementit, jotka nimenomaan pakottavat ihmistä passiivisuuteen ja rankaisevat aktiivisuudesta. 
Nyt, mikäli tämä hallituksen esitys hyväksytään eikä siihen tehdä niitä korjauksia, joista jotkut hallituspuolueiden edustajat ovat tässä keskustelussa vähän antaneet ymmärtää, että niihin olisi valmiutta, niin minä vain odotan sitä, että joku työtön, jolle sitten tämä sanktio langetetaan ilman, että hänellä olisi ollut itsellään realistinen oikeus tehdä niitä asioita, joilla tämän sanktion olisi voinut välttää, vie tämän asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Sitten jos joku sen sinne vie, on mielenkiintoista nähdä, mikä sitten olisi ratkaisu. 
Mutta todella sen palautteen pohjalta, mitä olen työttömiltä saanut, on sellainen vaikutelma, että juuri ihmisille, jotka yrittävät itse auttaa itseään mutta eivät löydä semmoista perinteistä kokoaikaista työpaikkaa vaan koettavat kerätä toimeentulonsa pieninä palasina sieltä täältä, tämä järjestelmä on semmoinen niin kuin loukusta loukkuun ‑ansaviritelmä. Näitä loukkuja ja passiivisuusansoja meidän pitäisi purkaa sen sijaan, että kehittelemme uusia sanktioita ja vieläpä semmoisista asioista, joihin ainakaan aina ihmiset eivät itse edes voi vaikuttaa. 
Viimeksi julkaistu 23.4.2019 11:00