Arvoisa rouva puhemies! Meillä ei muuten Suomessa ole sama tilanne kuin Brasiliassa, että hakataan sademetsiä ja niitä ei sitten hoideta. Meillä on hiilinielu kasvanut, Brasiliassa se on vähentynyt, ja samalla havumetsävyöhykkeellä olevassa Kanadassa ei ole hiilinielu kasvanut. Siellä ei oikeastaan sitä ole, koska niitä metsiä ei ole hoidettu, mutta Suomessa se on kasvanut koko ajan määrätietoisella hoidolla. 

Tässä ilmastohumpassa, nyt kun vaalit ovat tulossa, kannattaa ottaa kyllä järki käteen. Nyt isketään liikenteeseen, joka aiheuttaa hiilidioksidipäästöistä 20—25 prosenttia ja raskas liikenne siitä määrästä vajaat 70 prosenttia. No, siihen ei voida puuttua millään tavalla, koska pyörät herkeävät pyörimästä, jos kilpailukyky lähtee meiltä pois kustannussyistä. Elikkä tähän pieneen osaan nyt hyökätään viimeisen päälle, 30 prosenttiin, joka on siitä 20—25 prosentista mitätön osa. Se tarkoittaa kyllä sitä, että maaseutu tyhjenee, siinä ei ole vaihtoehtoja. Jo nyt siellä eläminen on kallista, on pitkät etäisyydet ja talvikaudet, kun ilmasto on nyt muuttunut samanlaiseksi kuin se oli 70-luvulla. Lämmityskustannukset ja muut ovat kohonneet. Elikkä tässä tarvitaan järkeä. 

Annan esimerkin. Kankaanniemi sen hyvin minulle vihjaisi: Jos otetaan ohukainen ja paksukainen ja niille laitetaan samat laihdutustavoitteet, niin miten siinä käy? Se ohukainen kärsii. Se paksukainen, joka elää tuolla Puolassa ja Saksassa ja siellä, rupeaa voimaan paremmin, mutta meille käy huonosti. Me olemme se ohukainen, joka on ensimmäisenä päässyt siihen tavoitteeseen, että meiltä ovat vähentyneet päästöt. Me olemme esimerkillisiä jo nyt, mutta jos me aloitamme... — Rouva puhemies! Minä otan uuden puheenvuoron, aika loppui. — Kiitos.