Täysistunnon puheenvuoro
PTK
159
2018 vp
Täysistunto
Torstai 14.2.2019 klo 16.05—22.05
10
Lakialoite laiksi ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain 3 ja 20 §:n muuttamisesta
Lakialoite
Maria
Guzenina
sd
ym.
19.17
Juha
Rehula
kesk
Arvoisa herra puhemies! Laaja kokonaisuus, monta asiaa, monta näkökulmaa. Historiakatsaukseen voisi käyttää tämän 7 minuuttia, mutta kun aloitteen allekirjoittaja korostetusti totesi vuoden 2012 lainsäädännön ja sen lausuman, joka löytyy eduskunnan vastineesta silloiseen hallituksen esitykseen vanhuspalvelulaista, en malta olla muistuttamatta vuoden 2014 joulunalusajasta, jolloin 270 miljoonaa vähennettiin vuoden 2015 budjetista ja kirjattiin lakiin [Krista Kiuru pyytää vastauspuheenvuoroa] ”vain lääketieteellisin perustein voidaan myöntää pitkäaikaislaitospaikka”. Tämä on suora sitaatti siitä laista, joka täällä eduskunnassa hyväksyttiin — saapi sitä pyöritellä päätään. Täällä lain esittelijä kertoi — taisi käydä pieni lapsus — että kotihoitoon tuntuu olevan vaikeampaa ja vaikeampaa päästä. Todellisuus kaiketi on se, että laitoshoitoon, siihen tuettuun asumiseen ja laitoshoitoon, on vaikeaa päästä. Niin olette aikanaan päättäneet. Tästä ei pääse pois. 
Kolmas kommentti: Täällä kerrottiin, kuka on vanhuspalvelulain äiti. Sen verran minäkin olen ollut biologian tunnilla hereillä, että jotta voi olla äiti, pitää syntyä lapsi. Ja sen lapsen pitäisi olla sitten kymmenen pisteen tai yhdeksän tai kahdeksan pisteen lapsi. Me osaamme kaikki kyllä tämän toinen toisillemme nakkelun. Tämä on hyvin helppoa. Mutta se vanhuspalveluiden tilanne, joka Suomessa tällä hetkellä on — minä olen kiitollinen siitä ja keskustassa ollaan kiitollisia siitä, että tätä keskustelua käydään. Matkan varrella on ollut Koukkuniemi. Koukkuniemellä on päästy eduskuntaan. Meillä on ollut tällä vaalikaudella Turun Kupittaa. Nyt meillä on akuutisti Pietarsaarta, Joroista ja muutamia muita paikkoja. Minä kysyn ääneen: miksi tarvitsee tapahtua jotakin ihmisarvolle vastaista, jotta esimerkiksi tämä sali oikeasti herää siihen, mistä meidän vanhuspalveluissa on kysymys?  
Ollaan tilanteessa, jossa ei tarvitse ennustaa sitä tulevaisuutta, johon ollaan menossa. Samanaikaisesti kun me mietimme eurojen riittävyyttä, meidän pitää pystyä huolehtimaan siitä, että meidän nuoret olisivat kiinnostuneita siitä työstä, jota tällä hetkellä kymmenettuhannet naiset ja myös miehet tekevät, tekevät parhaan kykynsä, osaamisensa ja taitonsa mukaan. Ei auta, vaikka meillä olisi mimmoinen laki, vaikka meillä olisi mimmoiset pykälät, jos toimitaan vastoin ihmisarvoa. Niin kuin tämän päivän kyselytunnin keskustelussa sanoin vieressä istuneelle kollega Toimi Kankaanniemelle kyselytunnin aikana: on se tämä maailma muuttunut, kun vanhuspalveluiden osalta puhutaan rikoksista, rikosnimikkeistä ja asioista, joissa on toimittu vastoin inhimillisyyttä, ihmisarvon vastaisesti, puhutaan rikosnimikkeistä. Minusta se kertoo tästä yhteiskunnan tilasta paljon paljon enemmän kuin se keskustelu, mitä täällä puolin ja toisin — en ollenkaan väitä olevani tässä puhdas pulmunen — käydään ikään kuin jollakin kikka kolmosella, vaikka se olisi isompikin, merkittävämpikin asia, että ratkaistaisiin tilanne. 
Mitoitus, mikään mitoitus, ei tule koskaan ratkaisemaan sitä tilannetta, joka on siellä ikääntyneen ihmisen kodissa. Näissä laitospaikoissahan on kyse ihmisen kodista. Sitten täällä kysyttiin, että kertokaa joku paikka nimeltä, jossa on tyytyväisiä ikäihmisiä ja mitoitus on alle 0,7. En valitettavasti pysty nimiä antamaan, mutta sen pystyn sanomaan, että olen käynyt työni vuoksi useissa sellaisissa paikoissa, joissa tulee palautetta, että eivät ole koskaan olleet asiat näin hyvin. Mutta ydinasiahan on se, mikä on se hoitoisuuden tarve, millaisia ihmisiä on, miten asiat on järjestetty. Jos johtaminen on pielessä, jos toimitaan vastoin ihmisarvoa, niin ei sitä kyllä millään lailla valitettavasti paikata. Aivan keskeistä tässä on se, että me saamme valvonnan sille tasolle... Ja tässäkin pitää muuten muistaa, että valvonta on toiminut näitten räikeitten epäkohtien esille tuomisessa — valvonta on toiminut. [Maria Guzenina: Hidas oli valvonta!] Samoin tämä keskustelu on ollut minusta myönteistä siksi, että pitää ihmisten uskaltaa puhua. Niillä tuhansilla ja taas tuhansilla ihmisillä, jotka ovat näissä ikäihmisten asumisen yksiköissä töissä, pitää olla pelko pois, ja heidän pitää voida puhua asioista.  
Arvoisa herra puhemies! Tämä hallitus on päättänyt valmistella vanhuspalvelulain, käydä läpi päivitystarpeet. Minä en lue Ylen uutista, minä luen ministeriön tiedotetta, jossa on viisi kohtaa, joihin virkamiestyöryhmä on jo valmistelun käynnistänyt. Ja yksi kohta siellä lukee harvinaisen selvästi: henkilöstön määrä. [Antti Lindtman: Lukeekohan mitoitus?] Siellä lukee henkilöstön määrä. Siellä puhutaan hoitoisuudesta, siellä puhutaan siitä, että vanhuspalvelulaki käydään läpi. [Antti Lindtman: Ministeri on sanonut, että hoitajamitoitusta valmistellaan!] En minä tiedä, mitä muuta siellä voisi tässä kohdassa lukea. 
Arvoisa herra puhemies! Keskusta lähtee siitä, että osana ikäihmisten hoidon ja hoivan nykytilan parantamista hoitajamitoitus sidotaan lakiin, 0,7:ään. Sidotaan lakiin hoitajamitoitus 0,7:ään. [Antti Lindtman: Mutta ei se yksin ratkaise!] Mutta on jatkettava heti. Hoitoisuuden on oltava jatkossakin aivan keskeinen asia. Pitää luoda nykyistä paremmat mittarit siihen. Ja toisekseen, se tunne, joka kenties nyt tämän lakialoitteen allekirjoittajilla on, että nyt meillä on tässä kahva, josta kääntää, ja ikäihmisten palvelut saadaan kerralla kuntoon — se kahvahan pitää kääntää, mutta se vaatii monta muuta asiaa. Ja olennaista on viesti eduskunnasta: ihmisten pitää kokea turvallinen vanhuus. 
Ensimmäinen varapuhemies Mauri Pekkarinen
Vastauspuheenvuoro, valiokunnan puheenjohtaja Kiuru. 
Viimeksi julkaistu 22.3.2019 17:12