Täysistunnon puheenvuoro
PTK
159
2018 vp
Täysistunto
Torstai 14.2.2019 klo 16.05—22.05
10
Lakialoite laiksi ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista annetun lain 3 ja 20 §:n muuttamisesta
Lakialoite
Maria
Guzenina
sd
ym.
21.20
Juha
Rehula
kesk
Rouva puhemies! Kaksi ja puoli tuntia jatkunut keskustelu on edennyt siihen vaiheeseen, että täällä kollegat ilmoittavat toisilleen, mitä täällä saa puhua. Tämähän on sangen mielenkiintoista, mutta se osoittaa minulle ainakin sen, että eväilyt ovat loppu. Tyylilajejahan on useita, on lärväilyä ja ylipuhumista ja ohipuhumista ja dokumenttien, faktojenkin muuksi muuttamista. Yksi mahdollisuushan meillä olisi käydä tätä keskustelua sellaisena kuin esimerkiksi edustaja Mäkisalo-Ropponen täällä kävi.  
Me voimme ihan kuinka myöhään tahansa tänäkin iltana käydä läpi historiaa — myönnän, että tulen tässä puheenvuorossanikin historiaan vielä menemään — tai sitten yrittää yhdessä etsiä niitä ratkaisuja [Maria Guzenina: Juuri näin!] — yrittää yhdessä etsiä niitä ratkaisuja, sehän on se varmin konsti tehdä yhdessä ratkaisuja. — Kun me toinen toistamme dissaamme ja puheitamme aika räikeälläkin tavalla vääristelemme, kuten täällä esimerkiksi edustaja Lindtman omalla kohdallani teki, niin onhan se himpun hankalaa se rakentavan keskustelun käyminen.  
Meillä on ongelma. Se ongelma on mittaluokaltaan yksilötasolla aina merkittävä. Jos ollaan tilanteessa, jossa ei saa oman kuntoisuuden, oman toimintakyvyn — niin kuin tässä kohtaa se termi kuuluu — mukaista hoitoa ja hoivaa, niin ei se kyllä paljon lärväilyllä se homma muuksi muutu, mutta jokainen tyylinsä valitsee. [Maria Guzenina: Eikä sormea heiluttamalla!]  
Toisekseen, jos meidän vanhustenhuoltomme, ikäihmisten palvelut, olisi korjattavissa yhdellä asialla, jos se olisi korjattavissa isommalla summalla rahaa, niin se olisi aika helppoa, mutta kun niin ei ole. [Antti Lindtman: Kuka niin on väittänyt?] Meillä on näytöt siitä, ja onneksi tuhannet naiset ja miehet tekevät voimiensa ja kykyjensä mukaan töitä minun ikäisestäni katsottuna edellisen sukupolven kanssa, minun vanhempieni kanssa. He tekevät sitä sydämellään ja he tekevät sen muun muassa kuullen kaiken tämän keskustelun, mitä tässä viime viikkojenkin aikana on käyty. Ja tämän sanon, että en ollenkaan väitä, etteikö peilistä katsomalla omalla kohdallani löytyisi kaikenlaista, mutta jos halutaan tehdä asioita rakentavasti ja oikeasti viedä eteenpäin, niin esimerkiksi prosesseilla kikkailu: me olemme useamman kerran tänä iltana kuulleet täällä salissa, että huomenaamulla se sitten ratkeaa, mitä tapahtuu vanhuspalvelujen hoitajamitoitukselle, mutta kun ei ratkea. Se ei ratkea huomenaamulla. Sosiaali- ja terveysvaliokunta käsittelee toki — sikäli kun tämä istunto tässä ajallaan päättyy tämän vuorokauden puolella — tämän lakialoitteen, mutta että se ratkeaisi siihen lakialoitteen käsittelyyn tilanteessa, jossa ne muutokset, mitä pitää tehdä, ovat paljon, paljon muutakin kuin se, että hoitoisuuden mukaan jatkossakin määritellään se, mikä on auttavien käsien tarve... Ja ettei tätäkin nyt tarvitse taas kyseenalaistaa, välihuutoja kun kuuntelen, kirjattakoon lakiin 0,7. Onhan se valvontaviranomaisillekin helpompaa, kun on lakiin säädetty se raja, joka jatkossa pitää olla. Mutta tämä tilanne ei muuta sitä, että meillä on jatkossakin tällaisia tilanteita, jos johtaminen on pielessä, jos ihmisarvon vastaisesti tehdään asioita arjessa, jos hoitohenkilökunta ei saa tehdä tai pysty tekemään sitä työtä, johon he ovat kouluttautuneet, eikä saa olla toisten ihmisten apuna, kun omat voimat eivät riitä. Me emme millään lailla emmekä myöskään millään rahalla, voi tätä korjata. [Antti Lindtman: Onko joku muuta väittänyt?]  
Sitten, rouva puhemies, historiaan sen verran, että euroillahan on merkitystä. Viime vaalikaudella tehtiin kuntatalouteen miljardiluokan leikkaukset. Tällä vaalikaudella on tehty toimenpiteitä, joilla velkaantuminen on saatu taitettua, joilla ei ole tarvinnut puuttua siihen helppoon maaliin, jossa edellinen hallitus tietoisesti siirsi oman vastuunsa kuntapäättäjille, mistä seurasi se, että kuntapäättäjät joutuivat tekemään ratkaisuja. [Antti Lindtman: Kataisen hallitus!]  
Ihan vähämerkityksellinen ei ole tämä sosiaali- ja terveydenhuollon muutoksen odottaminen ja epävarmuus, ja tässä on kyllä pakko oppositiopuolueille lähettää terveisiä, että olette kyllä kaikkenne tehneet niin prosessien kuin asioidenkin osalta aiheuttaaksenne epävarmuutta. Oma kotikuntani myi kiinteistöt muutamalle yksityiselle toimijalle. Muuten hyvä, mutta siinä meni palvelut mukana. Miksi? Siksi, että kotikuntani ei ole ainoa, jossa ne, jotka enemmistöllä tämän asian päättivät, perustelivat asiaa sillä, että tällä me turvaamme palvelut meidän kunnan alueella. No, meiltä löytyy sitten ensimmäinen esimerkki siitä, että yksikkö on pistetty kiinni, ja eipä luvattuja lääkäripalvelujakaan ole näkynyt koskaan.  
Kunnat ovat tilanteessa, jossa kunnallinen itsehallinto mahdollistaa tämän kaiken, mitä tässä on tapahtunut. Mutta kyllä minusta kansanedustuslaitoksen yksi vastuullisimpia tehtäviä on se, että meidän kuitenkin pitäisi pystyä viestittämään turvallisuudentunnetta yksittäiselle henkilölle, joka tällä hetkellä pelkää omaa ikääntymistään, ja toisaalta niille päättäjille, jotka vastuussa kulloinkin ovat, myös sitä, että me olemme johdonmukaisia ja viemme asioita eteenpäin. Näin voisi kuvitella, ja tämä on muuten meidän kaikkien vastuulla. Mutta jokainen tyylilajinsa valitsee, ja siksihän meillä vaalit muutaman viikon päästä käydään, että tästäkin asiasta puhutaan. 
Ihan loppuun totean tähän puheenvuoroon, että kyllä me syyllisiä etsimällä saamme ajan käytettyä siltä, että meidän pitäisi miettiä, miten nämä jopa ihmisoikeutta loukkaavat räikeimmät esimerkit saataisiin poistettua. [Antti Lindtman: Tässä olisi esitys pöydässä!]  
Viimeksi julkaistu 22.3.2019 17:12