Täysistunnon puheenvuoro
PTK
22
2018 vp
Täysistunto
Keskiviikko 14.3.2018 klo 14.01—23.39
5
Hallituksen esitys eduskunnalle maakuntauudistuksen täytäntöönpanoa sekä valtion lupa-, ohjaus- ja valvontatehtävien uudelleenorganisointia koskevaksi lainsäädännöksi
Hallituksen esitys
22.35
Juha
Rehula
kesk
Rouva puhemies! Joitakin kommentteja vielä tässä vaiheessa iltaa.  
Ensinnäkin: Käsittelyssä on lakikokonaisuus, jossa on vähintään tuhat, sata ja yksi yksittäistä asiaa. Meitä edustajia on erilaisia, me paneudumme ja perehdymme asioihin aikataulujemme ja mahdollisuuksiemme mukaan. Pidän edustaja Mäkisalo-Ropposta yhtenä edustajana, joka varmuudella perehtyy. Hän on alan ammattilainen ja varmuudella perehtyy siihen aineistoon, jota käytettävissä on, mutta yksi osoitus siitä, kuinka monitahoisesta ja moniulotteisestakin asiasta on kysymys: hän totesi puheenvuorossaan, jokseenkin sanatarkka lainaus, henkilöstön asemaan liittyen, että ”miten palkkaharmonisaatio tehdään, en ole sitä vielä tästä esityksestä löytänyt”. Henkilöstön osalta, joka on aivan avaintoimija, on tietysti tärkeää se, että päätöksentekijöiltä, valmistelijoilta lähtee viesti siitä, että tätä tehdään yhdessä. Edustaja Mäkisalo-Ropposen oma kotimaakunta, Pohjois-Karjala, on esimerkki siitä, miten maakunnassa on nostettu kuntarajaton sote-kuntayhtymä pystyyn kuuntelemalla niitä ihmisiä, jotka arjessaan tekevät palveluja ihmisille. [Hannu Hoskonen: Juuri näin!] Pohjois-Karjalassa käsittääkseni palkkaharmonisaatio on kertaalleen tehty, koska Siun sote on tässä nyt jo matkaa jonkun verran taivaltanut. Toisekseen perehtymiseen, niiltä osin kuin se liittyy henkilöstön asemaan, henkilöstösiirtymiin, aikaa on ollut nyt vuosi. Nuo henkilöstöä koskevat pykälät ovat maakuntalaissa ja tämän koko lakipaketin voimaapanolaissa. On tuhat ja satayksi asiaa. Vähäisin ei ole se, että henkilöstö voi kokea osallistuvansa tähän tekemiseen niin pitkälle kuin se tällaisessa muutosvaiheessa on mahdollista, ja toisekseen ovat ne viestit, jotka eduskunnastakin lähetetään ja meidän kansanedustajien suulla kulkevat. Valinnanvapauslainsäädännössä toki on henkilöstöön liittyviä mainintoja, mutta se, miten palkkaharmonisaatio toteutetaan, on kyllä käsittääkseni kirjoitettu sosiaali‑ ja terveydenhuollon niihin lakipykäliin, jotka ovat olleet eduskunnassa jo vuoden päivät. 
Sitten toinen asia kommentoitavana: Täällä on perätty ja puhuttu tästä taloudesta. Ensinnäkin perusasia on, että kaikki tämän uudistuksen laskelmat lähtevät siitä, että tässä maassa sosiaali‑ ja terveydenhuollon menot kasvavat, ne lisääntyvät. Menojen kasvukulmaa yritetään saada taittumaan. Täällä on useissa puheenvuoroissa väitetty, että jos maakunnalta loppuvat rahat, se tarkoittaa vääjäämättä asiakasmaksujen nostamista. Arvoisa puhemies, höpö höpö. Jatkossakin meillä on asiakasmaksulainsäädäntö. Ei maakunta voi omin päin mennä nostamaan mahdollisessa rahapulassaan asiakasmaksuja. Meillä on tänä päivänä terveyskeskusmaksu, meillä on tänä päivänä erikoissairaanhoidon poliklinikkamaksut ja niin edelleen. Ne ovat jatkossa palveluntuottajasta riippumatta samansuuruisia. Mahdollinen rahapula maakunnassa ei ole mahdollistamassa asiakasmaksujen nostoa. Tämä kannattaa muistaa. Tämä on yksi perussäännöistä ja tuntuu olevan yksi niistä perusasioista, joilla ihmisiä pelotellaan tämän muutoksen tekemisen osalta. 
Kolmas asia: Useat puheenvuorot ovat tänään väittäneet, että tässä työssä, jota hallitus on nyt esitellyt valinnanvapauslainsäädännön ja muun maakuntalainsäädännön toimeenpanon osalta, olisi unohdettu se keskeinen tavoite, että sosiaali‑ ja terveyspalveluista tulee huolehtia integroituna. Integraatio, mitä se on? Sitä on ainakin viidenlaista, sikäli kuin uskotaan noihin pykäliin, jotka meille on kirjoitettu jo sosiaali‑ ja terveydenhuollon järjestämislaissa samoin kuin sitten myös tässä käsittelyssä olevassa valinnanvapauslaissa: 
Ensinnäkin: järjestäjällä on oma vastuunsa siinä järjestämisessään, että integraatio toteutuu. 
Toisekseen: Järjestäjällä on vastuu rahoista. Rahalla voi ohjata. Pykälät on kirjoitettu siihen asentoon, että integraation tueksi rahoitusmallilla on mahdollisuus ohjata ja vaikuttaa. [Toimi Kankaanniemi: Entä kun rahat loppuu?]  
Kolmas asia, joka ei ole ihan vähäinen ja on koko tämän muutoksen onnistumisen yksi avainkysymys: Tiedon pitää kulkea, tiedon integraation, tiedon hyödyntämisen eri palvelutuottajien välillä. Me elämme tänä päivänä tilanteessa, jossa on vasta muutama maakunta siinä asennossa maakuntana, että maakunnan sisällä tieto liikkuu. Edelleen laitetaan faksia paikasta toiseen — nimimerkillä ”Omaa kokemusta on viimeisen puolen vuoden ajalta”. 
Neljäs asia: Järjestäjällä on vastuu integraatiosta. Siinä, miten palveluketjut rakentuvat, integraation rakentamisessa myös palvelutuottajilla on oma roolinsa. On pyritty muodostamaan mielikuvaa, että yksi sinkoilee yhteen suuntaan ja toinen toiseen. Ei tästä lakipaketista sellaista lopputulemaa ole tulossa. 
Ja viides asia: Se integraatio on toteutettavissa ja sitä tulee toimeenpanna itse asiassa kunkin palveluja tuottavan yksikön sisällä. Ensinnäkin palvelutuottajayksiköiden pitää olla verkostoituneena, ja toisekseen sitä tuotannollista integraatiota pitää kyetä tekemään nykyistä paremmin palvelutuottajien sisällä. 
Rouva puhemies! Viime viikon kyselytunnilla oppositiolta perättiin malleja: mikä on vaihtoehto. Olen kuunnellut lähes koko keskustelun. On saatu vastauksia. Vasemmistoliitolle kelpaisi ainakin tämän päivän keskustelun perusteella maakuntapohjainen ratkaisu perusratkaisuna — ovat muistaneet kyllä sanoa, että ei sitten sitä, tätä ja tuota. Vihreiden osalta on ollut viimeisen viikon aikana himpun epäselvää, onko se maakunta vai kuntayhtymä vai mikä malli se on. Mutta täällä edustaja Ville Niinistö sanoi, että vihreille sopii se, että maakuntapohjalta edetään. 
Tämän päivän yksi pieni uutinen on ollut se, että suurin oppositiopuolue sosiaalidemokraatit, jotka ovat olleet omasta, vaihtoehtoisesta ratkaisustaan aika hiljaa viimeisten kuukausien, etten sanoisi vuoden, aikana, ovat nyt kaivaneet naftaliinista syksyltä 2016 esityksen siitä, millä tavalla te, arvoisat sosiaalidemokraatit, ratkaisisitte tämän hallinnollisen ongelman. Oppositiossa on erilaisia vapauksia kuin hallituksessa. Hallitus joutuu viime kädessä testauttamaan, niin kuin tämänkin prosessin näitten taakse jääneitten kuukausien aikana, mutta toisaalta myös valmistelemaan asiat perustuslain mukaisesti. No, voi olla, että tämä aluekuntamallin nimen saanut ratkaisu menisi eduskunnan perustuslakivaliokunnassa läpi. Mutta jos tämä aluekuntamalli nyt on sitten sosiaalidemokraattien keskustelun pohja ja linjaus jatkossakin, niin huudan hep hep joka ainoa kerta, kun yksikin sosiaalidemokraatti tässä salissa tulee kertomaan, että tämä hallituksen ratkaisu on hallintohimmeli. Nimittäin aluekuntamallissa, joka sinänsä teknisesti saattaa olla helpostikin toteutettavissa, myönnän sen — kirjoitetaan kuntalakiin uusia pykäliä — tulee siis kuntien yhteenliittymiä, tulee vaalit, tulisi verotusoikeus, ja kaiken muun hallinnon te olisitte valmiit jättämään käsitykseni mukaan ennalleen. Tai ainakin tuo ulostulo syksyltä 16, jonka olen illan aikana ehtinyt lukemaan, pitää minun maailmassani tällaisen ratkaisun sisällään. Eli te sosiaalidemokraateista, jotka arvostelette sitä, mikä tästä hallinnosta on tulossa, te jos ketkä — jos tuo ehdotus nyt pitää edelleen paikkansa, mitä täällä puheenjohtaja Rinteenkin suunnalta tänäänkin on flaijeria heiluteltu — kyllä rakentaisitte oikean uuden ratkaisun, uuden hallinnon, joka toki olisi demokraattinen, kun vaalit järjestettäisiin ja verotusoikeuskin tulisi, mutta joka olisi kaiken nykyisen tekemisen päällä. 
Arvoisa rouva puhemies! Täydellistä ratkaisua, täydellistä mallia, ei kerralla tule. Ei ole olemassa mitään paratiisia — paratiisia, joka ratkaisee kaikki olemassa olevat ongelmat. Tässä prosessissa, jossa vaaditaan ne kulmakivet, se lainsäädännöllinen pohja, jossa toimeenpano maakunnissa etenee sitten annettujen lakiraamien mukaisesti, kerralla ei tule — eikä ole tarkoitettukaan, että tulisi — täydellistä ja valmista. Mutta sen päivän on tultava, jolloin eduskunnassa puhemiehen nuija lyö pöytään, jotta epävarmuus, pelot ja turvattomuus, joita ymmärrettävästikin monella suomalaisella tällä hetkellä on, saadaan päättymään ja toimeenpanoon ihan oikea vauhti. 
Viimeksi julkaistu 4.6.2018 16:15