Arvoisa herra puhemies! Virus leviää kulovalkean tavoin. Me tiedämme kaikki, että me elämme tässä epidemiassa. Viiden jälkeen ‑ohjelma näytti kuvaa Italiasta tehohoito-osastolta ja siitä, mitä siellä tapahtuu. Ohjelmaa ei näytetty sen takia, että se lisäisi paniikkia tai ahdistusta, vaan sen takia, että me saisimme realistisen kuvan siitä, mihin olemme menossa. Me olemme kuin keskellä pahaa elokuvaa tai painajaista. Emme me tiedä, mitä on tulossa, mutta sen me tiedämme, että olemme vakavan, vakavan sairauden äärellä.
Arvoisa herra puhemies! Tuolla kodeissa on paljon ihmisiä, jotka ihan oikeutetusti pelkäävät. Itselleni tulee puheluja paljon, ei ehkä sen takia, että olen kansanedustaja, vaan siksi, että on taustaa hoitajana ja pitkä työura. Ihmiset kysyvät, miten pitää toimia. Millaisia terveisiä te lähetätte nyt sinne koteihin? Ensinnäkin käsidesit ovat loppu kaikkialta: niitä ei saa apteekista, niitä ei saa lähikaupasta. Millä tavalla te nyt turvaatte sen suomalaisen pärjäämisen tämän vakavan, äärettömän vakavan, sairauskriisin keskellä?
