Täysistunnon puheenvuoro
PTK
37
2015 vp
Täysistunto
Tiistai 22.9.2015 klo 14.00—20.47
3
Välikysymys koulutusleikkausten vaikutuksista kasvuun, koulutukselliseen tasa-arvoon ja osaamistasoon
Välikysymys
17.47
Olli-Poika
Parviainen
vihr
Arvoisa puhemies! Edellä olemme jo kuulleet monia hyviä syitä siihen, miksi koulutussäästöt ovat huono idea ja miksi niitä ei kannata toteuttaa. 
Ajattelin tässä puheenvuorossa keskittyä muutamien vaihtoehtojen tarkasteluun. Jotkut pitävät vaihtoehtona jättää kaikki talouden sopeutus kokonaan tekemättä, siis jatkaa velkaantumista nykytahdilla. Tähän vaihtoehtoon liittyy niin isoja pulmia, että en oikeastaan kuluta siihen enempää aikaa nyt. Olen eri mieltä hallituksen säästöjen määrästä ja tahdista, mutta samaa mieltä itse peruspyrkimyksestä hillitä velanottoa nykyisestä. Lähes kaikki puolueet ajattelevat samoin, niin myös enemmistö suomalaisista. 
Jos hyväksytään se, että julkista taloutta sopeutetaan, joku sen myös maksaa. Jonkun verot kasvavat, tulot hupenevat tai palvelut heikkenevät. Hienoa olisi, jos näin ei tarvitsisi tehdä, mutta vastuullinen poliitikko ei kuitenkaan nosta käsiään pystyyn ikävien vaihtoehtojen edessä vaan etsii sellaisen vaihtoehdon, joka on vähiten huono. 
Eräs parempi vaihtoehto olisi leikata niin sanottuja ympäristölle haitallisia tukia. Riittävästi niitä leikkaamalla koulutussäästöt voitaisiin välttää kokonaan — tästä lisää tulevassa vaihtoehtobudjetissamme. Jo nyt on kuitenkin hyvä olla rehellinen: kyseessä ei ole ilmainen lounas. Ehdotuksemme tukien leikkaamisesta tarkoittaisi käytännössä, että eniten autolla liikkuvat suomalaiset, erityisesti työssä käyvät sellaiset, maksaisivat enemmän veroja. Leikkaus kannattaisi tehdä niin, että se painottuisi kaupunkeihin, joissa autolle on keskimäärin edes jokin järkevä vaihtoehto tarjolla. On ikävä asia käydä autoilijan kukkarolle, mutta uskon, että enemmistö suomalaisista voisi hyväksyä sen, että autoilijat maksavat vähän enemmän, jos se tarkoittaa, että lapsemme ja nuoremme saavat hyvää koulutusta ja meillä on riittävästi opettajia. Enemmistö autoilijoistakin, joita suurin osa suomalaisista on, taitaa ehdotuksen hyväksyä — ainakin pienempänä pahana. 
Toisena vaihtoehtona olisi nostaa suurten pääomatulojen verotusta maltillisesti. Siten saisimme jo parin vuoden koulutussäästöt peruttua, ainakin ensimmäisen vuoden nyt alkuun. Asian ikävä puoli on se, että se vähentäisi kannustimia investoida yritystoimintaan. Työllisyyden kannalta tarvitsisimme kuitenkin enemmän yrityksiä ja enemmän investointeja. Olisivatko kuitenkin myös paljon pääomatuloja saavat suomalaiset itse valmiita hyväksymään pienet korotukset veroihin, jos se tarkoittaisi, että rahat menevät koulutukseen ja tutkimukseen? Näkisivätkö he siinä etuja sekä omien lastensa että omistamiensa yritysten kasvuedellytysten kannalta? 
Kolmas vaihtoehto olisi korottaa arvonlisäveroa. Se nostaisi tuotteiden hintoja. Arvonlisäveroa maksavat myös pienituloiset, mikä tosin olisi kompensoitavissa. Sitä sen sijaan emme voisi välttää, että keski- ja suurituloisten ostovoima tässä kohtaa heikentyisi hieman. Se taas heikentäisi kotimaista kysyntää ja uhkaisi osaltaan työllisyyttä. Nämä syyt tekevät arvonlisäveron korottamisesta erittäin hankalan. En pidä sitä ensisijaisena vaihtoehtona, mutta se olisi kuitenkin selvästi vähemmän huono vaihtoehto kuin nyt esitetyt koulutusleikkaukset. 
Yksi viime aikoina esitetty vaihtoehto olisi puuttua harmaaseen talouteen. Suhtaudun harmaan talouden torjumiseen myönteisesti mutta odotuksiin nopeista, jättimäisistä tuotoista varovasti. Ensisijaista pitäisi olla, että toimimme. Harmaan talouden harmaa luonne tarkoittaa, että tuloksia kannattaa juhlia vasta jälkikäteen. 
Paljon muitakin vaihtoehtoja riittää, esimerkiksi yksityislääkärien Kela-korvausten, elinkeinotukien, vuorotteluvapaiden tai asuntolainojen korkovähennyksen leikkaaminen. Kaikista näistä ehdotuksista löytyy huonoja puolia. Meillä siis on vaihtoehtoja, mutta mikään niistä ei ole ongelmaton, ei kivuton, ei helppo. Koulutussäästöjä ei silti voi perustella sillä, että vaihtoehdoistakin löytyy kritisoitavaa. Leikkauksia pitäisi perustella sillä, että ne ovat jollain perusteella vähiten huono valinta. Itse pidän useimpia tässä luettelemiani vaihtoehtoja siedettävämpinä kuin se, mitä olemme tekemässä suomalaiselle koulutukselle. 
Arvoisa puhemies! Lopuksi: Erityistä huolta kannan siitä, että vaikka koulutuksen säästöt tuntuvat raskailta jo nyt, niiden koko karmeus näkyy vasta viiveellä. Ihmisiä syrjäytyy ja talouden kasvuperusta heikkenee. Joissain vaihtoehdoissa tilanne olisi itse asiassa toinen. Ne voivat sattua nyt kovaa mutta pitkällä aikavälillä voisivat jopa tervehdyttää yhteiskuntamme toimintaa. Siksi valitsisin itse nyt ne lääkkeet, jotka ovat ehkä pahanmakuisia mutta auttavat parantamaan itse tautia. Siksi valitsisin jonkin vaihtoehdon koulutuksen säästöille. 
Viimeksi julkaistu 6.9.2016 14.42