Täysistunnon puheenvuoro
PTK
54
2019 vp
Täysistunto
Tiistai 22.10.2019 klo 14.00—16.55
6
Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle Suomen osallistumisen jatkamisesta turvallisuussektorin koulutusyhteistyössä Irakissa
Valtioneuvoston selonteko
Valiokunnan mietintö
16.37
Puolustusministeri
Antti
Kaikkonen
Arvoisa puhemies! Kiitoksia hyvästä keskustelusta. Tässä tuli vielä joitakin kysymyksiä, ja pyrin niihin vielä vastaamaan. Todettakoon, että tämä kokonaisuus nyt itse asiassa ensisijaisesti on ulkoministeri Haaviston heiniä, mutta koetan paikkailla, ja toki tämä puolustushallintoakin liippaa, että ei siinä mitään. 
Edustaja Kiuru kysyi tiedustelulainsäädännön merkityksestä, ja suhteessa esittämäänne kysymykseen: Kyllä, se tuo uusia työkaluja myös terrorismin vastaisessa taistelussa. Puhutaan sitten kotimaasta tai laajemmin, se on merkityksellinen myös tässä asiassa, ja sanoisin, että on kyllä erittäin arvokasta, että meillä on nyt vuosien työn jälkeen nykyaikainen ja tämän päivän haasteisiin vastaava tiedustelulainsäädäntö. Se parantaa kyllä suomalaisten turvallisuutta. 
Edustaja Rantanen kysyi tästä viisumikysymyksestä liittyen Bagdadin suurlähetystöön. No se kyllä, sanon ihan suoraan, kuuluu enemmän sitten ulko- ja sisäministerien tonteille, että parempi suunnata kysymys sinne vaikkapa kyselytunnilla tai muussa yhteydessä. En yritäkään vastata siihen. 
Samoin sisäministerin tontilla on edustaja Hurun kysymys vaarallisten henkilöitten säilöön ottamisesta. Käsitykseni kyllä on, että jos on aito ja vakuuttava huoli turvallisuudesta, kyllä silloin meidän viranomaiset toimivat tässä maassa. Jälkihuoltokysymys on hyvä. Siihen kiinnitetään huomiota. 
Edustaja Ovaska kysyi, eikö Suomen kriisinhallintaosallistuminen ylipäätään edistä sitä, että noilla alueella voidaan elämistä jatkaa, ja eikö se olisi osaltaan vähentämässä pakolaisuutta. Kyllähän se näin on, että sikäli kuin saadaan alueita vakautettua levottomilla alueilla, kuten Lähi-idässä, Afrikassa ja muualla, niin kyllähän se tietysti osaltaan luo edellytyksiä siihen, että paine pakolaisuuteen pienenee. 
Vielä edustaja Savola kysyi tästä kriisinhallinnasta. Totta, olin Libanonissa viime viikolla. Täytyy sanoa, hyvät edustajat, että kyllä suomalaiset rauhanturvaajat tekevät maailmalla hyvää ja tärkeää työtä. Libanonissa on oltu jo 40 vuotta. Näyttää siltä, että tarve ei ihan heti sieltä valitettavasti poistu. Meillähän nykyinen osallistuminen on sovittu vuoden 2020 loppuun saakka ja tulevan talven aikana täytyy sitten linjata, jatketaanko siellä ja jos jatketaan, niin millä tavalla jatketaan. Palataan tähän asiaan sitten kun se asia tulee ajankohtaiseksi. Mutta oli kyllä hienoa nähdä suomalaisia miehiä ja naisia siellä tekemässä hyvällä motivaatiolla tärkeätä työtä jännitteisissä olosuhteissa. Meidän malli perustuu hyvin pitkälle reserviin, ja tuottaahan se aivan erinomaisen joukon sinne. Näin sen ammattilistan, mistä kaikesta tuo meidän noin 200 rauhanturvaajan joukko koostuu, ja siellä on metallimiestä ja autonkorjaajaa ja hitsaria ja rakennusmiestä ja kokkia ja maisteria. Se kirjo on hyvin monipuolinen, mikä siellä on, ja hyvin monipuolinen osaaminen samalla. Se on vahvempi osaamiskokonaisuus kuin mitä mikään palkka-armeija voisi taata. Eli voidaan kyllä hyvin olla ylpeitä siitä työstä, mitä suomalaiset tekevät siellä, ja sitä pitkäjänteistä työtä, mitä vuosikymmeniä on tehty, paikalliset myös arvostavat. Eli paikalliset kyllä arvostavat Libanonissa ja muuallakin suomalaisia rauhanturvaajia, ja se edesauttaa sitten tekemään sitä työtä noissa olosuhteissa. 
Meillä tulee linjattavaksi sitten se kriisinhallinnan kokonaisuus myöhemmin. Tarkoitus on, että parlamentaarinen komitea ryhtyy tätä asiaa pohtimaan ja tekee linjauksen siitä sitten. Siinä tulee esiin esimerkiksi juuri se kysymys, minkä, edustaja Savola, esititte, että kumpi on parempi, se, että ollaan monessa paikassa ehkä vähän pienemmillä joukoilla lippua näyttämässä, vai onko parempi keskittyä joihinkin vähän vahvemmalla osallistumisella. Meillähän se kokonaisvahvuus, mikä maailmalla on, on pienentynyt niistä suurimmista vuosista, mitä oli. Juuri tuo Libanonin UNIFIL-operaatio on kaikista suurin noin 200:lla, mutta myös tämä OIR-operaatio, mistä tänään keskustellaan, on merkittävä. Afganistan on, ja sitten on pienempiä joukkoja vielä. Mutta tämä kokonaisuus on tavoitteena parlamentaarisesti linjata. 
Arvoisa puhemies! Vielä viimeisenä sanon, että nämä ovat sentyyppisiä kysymyksiä, että on arvokasta, että me koko eduskuntana täällä haemme yhteistä linjaa näihin, ja on hienoa, että puolustusvaliokunta ja ulkoasiainvaliokunta ovat yksimieliset linjaukset näistä asioista löytäneet. — Kiitän tästä keskustelusta. 
Viimeksi julkaistu 12.11.2019 15.27