Täysistunnon puheenvuoro
PTK
72
2017 vp
Täysistunto
Maanantai 19.6.2017 klo 12.02—17.04
4
Valtioneuvoston tiedonanto eduskunnalle hallituksen parlamentaarisessa pohjassa tapahtuneesta muutoksesta
Valtioneuvoston tiedonanto
16.12
Sami
Savio
ps
Arvoisa puhemies! Eräs itsenäisen Suomen suurimmista poliittisista häpeätahroista liittyy vuonna 1973 säädettyyn poikkeuslakiin, jolla kansalaisilta vietiin mahdollisuus valita itselleen presidentti demokraattisesti järjestettävillä vaaleilla. Presidentti Kekkosen jatkamista presidenttinä pidettiin tärkeänä hyvien suhteiden säilyttämiseksi itänaapurin kanssa. Kekkonen ei kuitenkaan katsonut arvolleen sopivaksi osallistua vaalikamppailuun pahimpien vastustajiensa kanssa vuoden 1974 presidentinvaaleissa. Tämän takia eduskunnassa ryhdyttiin säätämään poikkeuslakia, joka vaati tuekseen viiden kuudesosan enemmistön. Sosiaalidemokraattien, Keskustapuolueen ja SKDL:n eduskuntaryhmät olivat poikkeuslain hyväksymisen takana. Suomen Maaseudun Puolue puheenjohtajansa Veikko Vennamon johdolla oli sitä vastoin lakiesitystä vastaan. Kokoomus, RKP ja Liberaalinen Kansanpuolue eivät olleet yhtenäisiä. Ennen poikkeuslain säätämistä näyttikin siltä, ettei riittävää viiden kuudesosan enemmistöä löytyisi.  
Puoluetukea koskevaa lainsäädäntöä muutettiin kuitenkin loppuvuonna 1972 siten, että toiseen ryhmään siirtyvät kansanedustajat voivat viedä mukanaan kansanedustajittain maksettavan puoluetuen, mikäli siirtyjiä oli yli puolet eduskuntaryhmän kansanedustajista. Syksyllä 1972 SMP:stä irtautunut Suomen Kansan Yhtenäisyyden Puolue hyötyi taloudellisesti kyseisestä lakimuutoksesta ja äänesti ilmeisenä vastapalveluksena vuoden 73 poikkeuslakiäänestyksessä lain hyväksymisen puolesta. Presidentti Kekkosen uudelleen valinnan sinetöinyt poikkeuslaki tuli näin voimaan äänin 170—28. Yksi ääni oli tyhjä. SMP:n puheenjohtaja Vennamo kutsui SKYPin kansanedustajia seteliselkärankaisiksi, koska näiden katsottiin uhranneen kansanvaltaiset arvot itselleen koituneiden taloudellisten etujen vuoksi.  
Kuluvan vaalikauden alussa puoluelakia muutettiin siten, että eduskuntaryhmän hajotessa puoluetuki jäisi emopuolueelle siinäkin tapauksessa, että eduskuntaryhmästä loikkaisi yli puolet sen jäsenistä. Tämä oli ministeri Soinille tärkeä periaatteellinen kysymys, ja sillä korjattaisiin hänen mukaansa suuri historiallinen vääryys. Joidenkin opposition edustajien, muun muassa edustaja Stefan Wallinin, mukaan tämä lakimuutos, kutsumanimeltään Lex Soini, oli ministeri Soinin pääasiallinen saavutus hallitusneuvotteluissa. Edustaja Wallin epäili, että ministeri Soini ajoi lakimuutosta pelätessään perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajoamista. Olivatpa syyt mitkä tahansa, periaatteelliselta kannalta puoluelain muutos oli joka tapauksessa moraalisesti täysin oikea ratkaisu. 
Arvoisa puhemies! Vaikka Kekkosen aikakausi on onneksi jo pitkään ollut ohi, vuoden 73 poikkeuslain kanssa samassa mittakaavassa oleva räikeä demokratian vastainen keinottelu sai uuden ilmentymänsä viime viikolla. Lännen Median toimittaja Lauri Nurmi kirjoitti kesäkuun alussa hallituslähteistä kuulemistaan huhuista, joiden mukaan hallituksen sisällä olisi sovittu 20 perussuomalaisen kansanedustajan jättävän eduskuntaryhmänsä ja jatkavan Sipilän hallituksen tukemista omana ryhmänään, mikäli Jussi Halla-aho valittaisiin demokraattisesti perussuomalaisten puoluejohtajaksi. Tämä kaikki kuulosti niin uskomattomalta, että myönnän itsekin suhtautuneeni huhuun pelkkänä vaikuttamisyrityksenä puheenjohtajavaalin lopputulokseen. Valitettavasti kyseinen huhu ei kuitenkaan ollut vailla totuuspohjaa vaan toteutui käytännössä kirjaimellisesti.  
Perussuomalaisista irtautuvan ryhmän ainoana tavoitteena oli säilyttää viisi ministerinpaikkaa, keskustan ja kokoomuksen tavoitteena taas saada tahdoton apupuolue hallitukseen sekä tehdä samalla suurta vahinkoa perussuomalaiselle aatteelle ja puolueelle. Kysymys ei todellakaan ollut paljon puhutuista arvoista vaan häikäilemättömästä valtapelistä. Hallituskumppanit tiesivät, että Jussi Halla-aho olisi huomattavasti Timo Soinia vaikeampi vastustaja hallituksen sisäisissä väännöissä. Niinpä päädyttiin nyt koettuun lopputulokseen. Onkin suurta historian ironiaa, että perussuomalaisten eduskuntaryhmän hajotessa — viime tiistaina noin kello 13.04 — puoluelakiin vuonna 2015 tehty muutos estää puoluetuen maksamisen niin sanottua uutta vaihtoehtoa edustavalle ryhmälle.  
Pääministeri Sipilän ja valtiovarainministeri Orpon viime maanantain neuvottelu perussuomalaisten tuoreen puheenjohtajan Jussi Halla-ahon kanssa oli pelkkää kulissia, vaikka se hämäsi myös ruotsalaisen kansanpuolueen edustajat. Äänestäjien mielessä onkin herännyt hyvin oikeutettu kysymys, johdetaanko tätä maata rehellisin keinoin ja kansakunnan parasta ajatellen. Suomalainen politiikka näyttää olevan todella pahasti rikki.  
Kannatan edellä olevan perusteella edustaja Huhtasaaren tekemää epäluottamuslause-esitystä. 
Viimeksi julkaistu 30.6.2017 17:54