Täysistunnon puheenvuoro
PTK
92
2016 vp
Täysistunto
Torstai 29.9.2016 klo 15.59—19.30
3
Äitiyslaki
Kansalaisaloite
18.48
Saara-Sofia
Sirén
kok
Arvoisa puhemies! Ensin tähän edustaja Tanuksen äskeiseen puheenvuoroon. Minä itse asiassa ymmärrän ihan hyvinkin, jos näistä puheista, joita täällä on pidetty, sellaiset äidit, joita tämä muutos koskee, pahoittavat mielensä. Minä ymmärrän sen mielipahan, koska he varmaankin kokevat, että heitä ei koeta yhtä hyvinä vanhempina heidän sukupuolensa tai seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi tai sen vuoksi, että he eivät ole kokeneet raskautta ja synnytystä. Minä ymmärrän — jos edustaja Tanus on kuullut, että joku on pahoittanut hänen puheestaan mielensä — että se varmaan liittyy siihen, että hänen kyvykkyyttään vanhempana on arvioitu täältä eduskunnan salin pöntöstä käsin. 
Edustaja Tanus viittasi kanssa tähän sisäiseen adoptioon, että se ei välttämättä ole niin monimutkainen ja hankala prosessi. No, se on turhan monimutkainen ja hankala, koska se ei olisi välttämätön: tämä sama lopputulos voitaisiin saada pienemmällä byrokratialla ja lyhyemmässä ajassa. Mutta vaikka tämä prosessi ei olisi hankala, niin tosiasia on se, että tällä hetkellä lapsi on ilman sitä oikeudellista turvaa sen ajan, kun tätä prosessia käydään läpi. Vaikka lopputulos on ihan sama, että hänellä tämän sisäisen adoptioprosessin jälkeen on kaksi äitiä juridisesti, niin tätä prosessia odotellessaan hänellä ei ole yhtäläisiä oikeuksia kuin muilla lapsilla, hänellä ei ole samanlaista oikeudellista turvaa, vaan hän joutuu odottamaan tämän prosessin ajan. 
Muiltakin osin tuntuu, että on tarpeen tarkentaa joitakin yksityiskohtia liittyen tähän keskusteluun, jota tänään on käyty tämän kansalaisaloitteen tiimoilta. Useammassa puheenvuorossa on viitattu lapsen oikeuteen isään ja äitiin, ja tämä särähtää joka kerta minun korvaani, koska minä koen, että lapsella on oikeus huolenpitoon ja rakkauteen, ja tässä lakimuutoksessa on kysymys siitä, että halutaan turvata lapselle oikeus vanhempiinsa, molempiin vanhempiinsa, mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tämä äitiyslaki tarvitaan, jotta kaikilla lapsilla, jotka tähän maahan syntyvät, olisi syntymästään lähtien samat oikeudet riippumatta siitä, mitä hänen vanhempansa edustavat sukupuoleltaan tai seksuaaliselta suuntautumiseltaan tai joltain muulta taustatekijältään, jolla ei pitäisi olla merkitystä. Tämä oikeus vanhempiinsa heti lapsen syntymästä asti koskee ihan käytännön asioita ja erilaisia tilanteita, joita elämässä voi tulla eteen kaikissa perheissä: oikeutta tavata vanhempiaan, oikeutta elatukseen tai perintöön, jos jotain todella ikävää sattuisi käymään. 
Senkin haluan vielä tarkentaa, kuinka isoa joukkoa tämä lakimuutos itse asiassa sitten koskisi, koska kuten sanottua, suurimpaan osaan suomalaisten elämää tämä muutos ei vaikuta millään tavalla. Suurin osa suomalaisista — isistä, äideistä, vanhemmista ja lapsista — jatkaa elämäänsä ihan samalla tavalla kuin tähänkin asti, mutta tämä laki koskee joitakin naispareja tässä maassa. THL on arvioinut, että tällaisia tapauksia, joissa hedelmöityshoitoa on annettu naispareille, on noin 160 kappaletta vuodessa. Rekisteröidyssä parisuhteessa olevien perheiden sisäisiä adoptioita tehtiin viime vuonna 128 kappaletta. Tarkempaa erittelyä ei tästä tilastosta ole saatavilla, mutta tämä parien määrä on siis kutakuinkin jotakin 100:n ja 200:n parin välillä vuodessa näitä tapauksia. Heidän elämäänsä, heidän arkeansa tämä lakimuutos helpottaisi. Se säästäisi heidät siltä aikaa ja vaivaa vaativalta sisäisen adoption prosessilta, jossa on monia vaiheita ja joka sitten lopulta vahvistetaan tuomioistuimessa. Se säästää nämä vanhemmat tältä vaivalta, ja se säästää myöskin yhteiskunnan tältä turhalta byrokratialta. 
Minä haluan vielä myöskin kerrata tämän aloitteen keskeisen sisällön. Tällä lakiehdotuksella määritellään äitiyttä koskevat vastaavat perussäädökset, jotka lapsen isyydestä on säädetty nykyisin tällä isyyslailla, joka on moneen otteeseen jo mainittu. Tämä äitiyslaki ja tämä muutos, mitä sillä halutaan tehdä, koskee ainoastaan naispareja, jotka saavat lapsen hedelmöityshoidolla, ja sellaisia tapauksia, joissa isyyttä ei voida vahvistaa. Eli tämän lain mukaista äitiyden vahvistusta ei voida antaa, jos isyys lapseen nähden on isyyslain — tämän viime vuonna hyväksytyn lain — mukaisesti todettu tai vahvistettu tai se voidaan todeta tai vahvistaa. Tällä lailla ei siis todellakaan ole mitään vaikutusta yhtään kenenkään isyyteen, biologiseen tai muutenkaan. 
Muistutetaan vielä siitäkin, kun keskustelussa on vanhemmuuteen viitattu, että on varsin tuore tutkimus Coloradon yliopistosta, jossa käytiin läpi jopa 19 000 tieteellistä artikkelia ja tutkimusta tähän aihealueeseen liittyen. Näiden tutkimusten perusteella tutkijat olivat yksimielisiä siitä, että samaa sukupuolta olevien vanhempien lapset eivät eroa mitenkään heteroperheiden lapsista. Tämä koskee siis sekä samaa sukupuolta olevia pareja että esimerkiksi yksinhuoltajaperheitä. Lapset ovat lapsia ja samanlaisia lapsia riippumatta vanhemmista. 
Minä en voi siis millään ymmärtää, mihin liittyvät nämä viittaukset siitä, että naisparien taustalla on erilaisia traumoja, jotka voivat sitten heijastua esimerkiksi lapseen tai muuta. Sukupuoli tai se suuntautuminen ei tee kenestäkään parempaa tai huonompaa vanhempaa, eikä meidän paikkamme täällä ole sitä määritellä. Sekin vielä on hyvä muistaa, että tähän suuntaan maailma menee, meillä on erilaisia perheitä Suomessa, ja nyt me yritämme saattaa lainsäädäntöä vastaamaan sitä tilannetta, että meillä on erilaisia perheitä tässä maassa ja he ovat kaikki yhtä arvokkaita. Vastaava lainsäädäntö on voimassa jo kaikissa muissa Pohjoismaissa ja useimmissa Länsi-Euroopan maissa. 
Minä toivon, että tämä kansalaisaloite hyväksytään, ja olen varsin toiveikas, että me saamme tästä jatkumon kansalaisaloitteeksi, joka on eduskunnassa mennyt läpi. 
Toinen varapuhemies Arto Satonen
No niin, jatkamme puhujalistaa. 
Viimeksi julkaistu 28.4.2017 14:26