2) Hallituksen esitys laeiksi hedelmöityshoidoista ja
isyyslain muuttamisesta
Esko Ahonen /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Käsiteltävänä oleva
hedelmöityshoitoja koskeva lakiehdotus tarkoittaa lainsäädännön
ulottamista alueelle, jolla harjoitettu toiminta on maassamme tähän
asti useista muista maista poiketen ollut vain yleisen terveydenhuoltoa
koskevan sääntelyn varassa. Tähän nähden
tämä laki on jo periaatteellisestikin merkittävä uudistus.
Hedelmöityshoidoilla pyritään auttamaan
tahattomasta lapsettomuudesta kärsiviä. Tahaton lapsettomuus
on yleistynyt viime vuosina, ja sen arvioidaan Suomessa koskevan
noin 15:tä prosenttia avio- tai avoliitossa elävistä hedelmällisessä iässä olevista
pareista. Hedelmöityshoitojen antamisella on siis myös
käytännössä jatkuvasti kasvavaa
yleistä yhteiskunnallista merkitystä. Yksilötasolla
mahdollisuus saada hedelmöityshoitoja voi niitä tarvitseville
olla jo pelkästään henkisesti mittaamattoman
arvokas asia. Hallituksen esityksen perusteluissa
on hyvin kuvattu niitä vaikeuksia, joita lapsettomuuden kokemukseen
usein liittyy.
Arvoisa rouva puhemies! Otan lakiin liittyvistä eri
kysymyksistä seuraavassa esille kolme asiaa, joilla on
laajaa periaatteellista merkitystä. Nämä ovat
lain soveltamisala, hoidon tuloksena syntyneen lapsen oikeus saada
tietää luovuttajan henkilöllisyys ja
hedelmöityshoidon tuloksena syntyneen lapsen isyys.
Kun ollaan tekemisissä hedelmöityshoitoja koskevan
lain kaltaisen säätelyn kanssa, lainsäätäjän
valintoihin vaikuttavat poikkeuksellisessa määrin
erilaiset yhteiskunnassa vallitsevat eettiset näkemykset.
Asian valiokuntakäsittelyn aikana tulivat selvästi
ilmi ne toisistaan voimakkaastikin poikkeavat käsitykset,
joita eri arvoperustoilta voidaan esittää muun
muassa yksilön oikeudesta lisääntymiseen,
perheen roolista ja merkityksestä sekä lasten
mahdollisuudesta kasvaa ja kehittyä tasapainoisiksi yhteiskunnan jäseniksi.
Edellä mainitut näkemyserot tiivistyivät
valiokunnassa erimielisyyteen hedelmöityshoitoja koskevan
lain soveltamisalasta eli kysymykseen siitä, keille laissa
tarkoitettuja hoitoja saa antaa. Perustuslakivaliokunta on lakivaliokunnalle
antamassaan toisessa lausunnossa käsitellyt avioliiton
ja avioliitonomaisen suhteen erityisasemaa muihin perhemuotoihin
verrattuna. Perustuslakivaliokunnan mielestä avioliittolainsäädäntöä ja sen
kanssa rinnasteisia lakeja säädettäessä on kyse
sellaisista erityisistä yhteiskunnan tulevaisuuteen ja
arvoihin liittyvistä ratkaisuista, joissa avioliiton asettaminen
erityisasemaan naisten ja miesten parisuhteessa on lainsäädännössä perusteltua.
Myös ihmiselämän alkua sääntelevän,
hedelmöityshoitoja koskevan lain kaltaisen säädöksen
voidaan katsoa olevan laadultaan sellainen, että sen tulee
voimakkaasti nojautua yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevina pidettäviin
arvoihin. Tähän nähden lakivaliokunnan
enemmistö päätyi ratkaisuun, jonka mukaan
hoitoa saadaan antaa vain naiselle ja miehelle, jotka elävät
keskenään avioliitossa tai avioliitonomaisissa
olosuhteissa.
Arvoisa rouva puhemies! Yksi hedelmöityshoitolakiin
jo alun perin liittyneistä periaatteellisista kysymyksistä on
ollut hoidon tuloksena syntyneen lapsen oikeus saada tietoonsa sukusolujen
luovuttajan henkilöllisyys. Tämän kysymyksen
merkitystä kuvastaa sekin, että asiaa täällä edellisellä vaalikaudella käsiteltäessä
perustuslakivaliokunta
totesi olevan ongelmallista, jos viranomaisilla on henkilön
alkuperästä sellaista tietoa, johon tällä itsellään
ei ole tiedonsaantioikeutta. Niin ikään perustuslakivaliokunta
totesi tuolloin, että tällaisen alkuperää koskevan
tiedon saaminen ei voi myöskään jäädä riippumaan
luovuttajan suostumuksesta.
Hallituksen esityksen samoin kuin valiokunnan hyväksymän
mietinnön mukaan luovutetusta sukusolusta tai alkiosta
syntyneellä lapsella on 18 vuotta täytettyään
oikeus saada hoitoa antaneelta palvelujen tuottajalta jäljennös
hoitoa saaneen parin hoitosopimuksesta ja siihen merkitystä luovuttajan
tunnuksesta. Ilmoittamalla tämän tunnuksen Terveydenhuollon
oikeusturvakeskuksen pitämään rekisteriin
henkilö saa siten tietää luovuttajan
henkilöllisyyden.
Vaikka luovuttajan henkilöllisyyden selville saaminen
on syntyneen lapsen identiteetin kannalta tärkeää,
lakivaliokunta otti kuitenkin erikseen huomioon, että tällaisen
täysin uuden lain voimaantulo edellyttää myös
erityisiä siirtymäjärjestelyjä.
Muutoin alun perin ehdotettu sääntely olisi lain
voimaan tultua voinut johtaa jo olemassa olevien alkioiden hävittämiseen
ja uuden hoidon aloittamiseen. Tällöin olisi voinut
myös katketa hoitoa saavan pariskunnan suunnitelma hankkia
biologinen täyssisarus hoidon avulla jo syntyneelle lapselle,
jos aiempi luovuttaja ei olisikaan suostunut siihen, että hänen
henkilöllisyytensä myöhemmin paljastetaan
sittemmin syntyneelle lapselle.
Myös sosiaali- ja terveysvaliokunta esitti lausunnossaan
lain siirtymäsäännöksen täydentämistä juuri
sen mahdollistamiseksi, että saman luovuttajan sukusolusta
alkunsa saaneelle lapselle voitaisiin myöhemmin hankkia
sisarus. Niin ikään perustuslakivaliokunta piti
perusteltuna tukea mahdollisuutta hankkia biologinen täyssisarus
hedelmöityshoidon tuloksena syntyneelle lapselle. Näistä syistä lakivaliokunta
päätyi ehdottamaan säännöstä,
jonka mukaan ennen lain voimaantuloa luovutettuja sukusoluja tai
alkioita saadaan käyttää hedelmöityshoidossa
kolmen vuoden ajan lain voimaantulosta siinä tarkoituksessa,
että aiemmin hedelmöityshoidon tuloksena syntyneelle
hoitoa saavan lapselle syntyisi biologinen täyssisarus,
vaikka luovuttaja ei olisikaan suostunut siihen, että hänen
henkilöllisyydestään saadaan antaa tieto
syntyvälle lapselle.
Mainitsen vielä erikseen,
että lakivaliokunta oli sekä tiedonsaantioikeutta koskevasta sääntelystä että edellä
selostamastani
siirtymäjärjestelystä täysin
yksimielinen.
Arvoisa rouva puhemies! Hedelmöityshoidon tuloksena
syntyvän lapsen kannalta tärkeää on tietysti
myös se, miten hänen sukuasemansa määräytyy.
Tämä koskee nimenomaan syntyvän lapsen
isyyttä, sillä äitiyden määräytymiseen
ehdotuksessa ei puututa, vaan synnyttävä nainen
on aina myös hedelmöityshoidon tuloksena syntyneen
lapsen äiti. Lakivaliokunta ei myöskään isyyskysymyksen
osalta muuttanut hallituksen esityksen mukaista perusratkaisua,
vaan valiokunnan mietintöön sisältyvät
isyyslakia koskevat muutokset johtuvat valiokunnan enemmistön kannasta
hedelmöityshoitolain soveltamisalaan.
Nyt ehdotettu sääntely merkitsee, että kun
hedelmöityshoitoa annetaan avioliitossa elävälle naiselle,
aviomies on hoidon tuloksena syntyneen lapsen isä suoraan
lain nojalla. Kun hoitoa taasen annetaan avoparille, niin tällöin
lapsen isä on avioliitonomaisessa suhteessa elävän
naisen parikumppani. Edellytyksenä kuitenkin on, että hän
on yhteisymmärryksessä äidin kanssa antanut
suostumuksensa hedelmöityshoidon antamiseen. Tällöin
isyys on myös isyyslain mukaisissa menettelyissä vielä erikseen
vahvistettava.
Arvoisa rouva puhemies! Kuten edellä on käynyt
ilmi, lakivaliokunnan mietintö ei ole yksimielinen, vaan
mietintöön liittyy vastalause. Mutta lopuksi haluan
myös kiittää valiokuntaa asiallisesta
keskustelusta näkemyseroista huolimatta. Olemme tehneet
työtä tämän lain osalta erittäin
suuren huomion keskipisteenä.
Tatja Karvonen /kesk(vastalauseen esittelypuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Laissa hedelmöityshoidoista
ei tule säätää hedelmöityshoidon
antamisen edellytykseksi sitä, että hoitoa saava
elää avioliitossa tai avioliitonomaisessa suhteessa.
Lain tulee siis sallia sen käytännön
jatkuminen, jota Suomessa on parinkymmenen vuoden ajan noudatettu
hedelmöityshoitojen antamisessa. Puollamme siten lain hyväksymistä tältä osin
hallituksen esityksessä ehdotetussa muodossa.
On selvää, että lapsen etu tulee
asettaa tässä lainsäädännössä etusijalle.
Lapsen edun asettaminen etusijalle tapahtuu parhaiten hallituksen esityksen
vaatimuksella siitä, että hedelmöityshoitoa
saavan naisen tulee voida turvata lapselle tasapainoinen kehitys.
Tämän vaatimuksen tulee täyttyä hedelmöityshoitoa
haluavan sosiaalisesta statuksesta tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta.
Kun lapsen edun toteutuminen varmistetaan joka tapauksessa hoitoa
antavan lääkärin toimesta erikseen ennen
hoidon antamista, lapsen etu ei voi olla hyväksyttävä peruste
kieltää yleisesti hoidon antamista naisille, jotka
elävät yksin tai parisuhteessa toisen naisen kanssa. Hoitoa
antavalla lääkärillä on oikeus
kieltäytyä antamasta hoitoa, mikäli lääkäri
epäilee lapsen tasapainoisen kehityksen olevan uhattuna.
Lakivaliokunnan saaman selvityksen mukaan julkisessa terveydenhuollossa
yhteiskunnan varoilla annetaan nykyisin hedelmöityshoitoja
käytännössä vain naisen ja miehen
muodostamille pareille lääketieteellisistä syistä johtuvan
hedelmättömyyden hoitoon. Vastaavasti hedelmöityshoitojen
kustannuksia voidaan korvata sairausvakuutuslain nojalla vain silloin,
kun lapsettomuuteen on lääketieteellinen syy.
Lain hyväksyminen hallituksen esityksessä ehdotetussa
muodossa ei muuttaisi näitä lähtökohtia.
Jos hedelmöityshoitojen antaminen yksin eläville
naisille tai naispareille jatkossakin sallittaisiin, heidän hoitojaan
ei edelleenkään pääsääntöisesti
kustannettaisi julkisista varoista eli heidän olisi kustannettava
hoitonsa itse. Se, että hedelmöityshoidon antaminen
yksin eläville naisille tai naispareille jatkossakin sallittaisiin,
ei siis todellakaan tarkoita sitä, että niitä alettaisiin
kustantaa julkisista varoista.
Hedelmöityshoitojen rajaaminen lakivaliokunnan enemmistön
ehdottamalla tavalla siten, että hoitoa saisi antaa vain
naiselle, joka elää parisuhteessa miehen kanssa,
asettaisi naiset eriarvoiseen asemaan. Perustuslakivaliokunnan lausunnon
mukaisesti katson, että hallituksen esitykseen sisältyvä lakiehdotus
vastaa paremmin perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännösten tavoitteita kuin lakivaliokunnan
enemmistön ehdotus.
Arvoisa rouva puhemies! Myös yksin elävillä naisilla
ja toisen naisen kanssa parisuhteessa elävillä naisilla
voi olla sairauksia, jotka estävät hedelmöittymisen
ilman hedelmöityshoitoa. Lakiehdotuksen hyväksyminen
valiokunnan enemmistön ehdottamassa muodossa estäisi
hedelmöityshoitojen antamisen myös heille. On
perusteetonta ja syrjivää rajoittaa tällä tavoin
lääketieteellisen hoidon antamista sairaudesta
kärsivälle henkilölle hänen perhetilanteensa tai
sukupuolisen suuntautumisensa perusteella. Yhteiskunnassamme on hyväksytty äidin
ja lapsen muodostamat
perheet tasa-arvoisiksi muiden perheiden kanssa. Naisella on tällä hetkelläkin oikeus
esimerkiksi adoptoida yksin.
Hedelmöityshoitojen kieltäminen yksin eläviltä naisilta
ja naispareilta ei estäisi heitä hankkimasta lapsia
muilla keinoilla, esimerkiksi hakeutumalla hoitoon Suomen ulkopuolelle.
Esimerkiksi Ruotsissa annetaan hedelmöityshoitoa naispareille
ja Virossa ja Venäjällä sekä naispareille
että yksinäisille naisille. Lakivaliokunnan saaman
selvityksen mukaan esimerkiksi Norjan laki, joka sallii hoidon antamisen
vain miehen ja naisen muodostamille pareille, ei ole estänyt
yksin eläviä naisia ja naispareja hankkimasta
lapsia.
Yksin elävien naisten ja naisparien rajaaminen hoidon
ulkopuolelle on ongelmallista myös suhteessa lapsen oikeuteen
saada tieto alkuperästään. Jos yksin
elävät naiset ja naisparit joutuvat lapsia saadakseen
hankkimaan hoidon ulkomailta tai käyttämään
niin sanotusti koti-inseminaatiota, näin alkunsa saavat
lapset eivät välttämättä saa
tietoa sukusolujen luovuttajan henkilöllisyydestä,
vaikka hallituksen esitys turvaisi tällaisen tiedonsaantioikeuden
hedelmöityshoitojen tuloksena syntyneille lapsille. Tämä johtaa
lasten eriarvoiseen kohteluun. Ongelman vakavuutta korostaa se,
että perustuslakivaliokunta on pitänyt lapsen
oikeutta saada tieto luovuttajan henkilöllisyydestä tärkeänä perustuslain
10 §:ssä turvatun yksityiselämän
suojan kannalta.
Siihen, että yksin elävät naiset
ja naisparit joutuisivat lapsia saadakseen käyttämään
hedelmöityshoitojen sijasta niin sanottua koti-inseminaatiota
tai muita vastaavia keinoja, liittyy myös terveydellisiä riskejä.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta onkin lausunnossaan todennut, että hedelmöityshoidon
antamisen mahdollistaminen erilaisissa perhetilanteissa turvaa naisen
ja lapsen terveyttä, koska tällöin luovuttajan
terveydentila tutkitaan.
Arvoisa rouva puhemies! Ja sitten näin lopuksi muutamia
lukuja. Muutaman vuoden takaisista tilastoista voidaan katsoa, että kaikkiaan
hedelmöityshoitoja annetaan vuosittain noin 7 500, joista
17 prosenttia tehtiin luovutetuilla sukusoluilla, eli luovutetuilla
sukusoluilla on tehty noin 1 200 hoitoa vuosittain. Näistä 63
prosenttia eli 810 on tapahtunut siten, että on luovutettu munasoluja
elikkä nainen on ollut luovuttajana, ja 198, joka on 15
prosenttia, on tapahtunut luovutetuilla siittiösoluilla,
ja loput 22 prosenttia elikkä 273 on tapahtunut luovutetuilla
alkioilla. Näistä kaikista annetuista hoidoista
syntyy vuosittain noin 1 500 lasta, joista maksimissaan
2 prosenttia syntyy yksinäisille naisille tai naispareille.
Arvoisa puhemies! Niinpä esitän, että käsittelyn
pohjaksi otetaan mietintöön liitetyn vastalauseen
mukaiset lakiehdotukset elikkä hallituksen alkuperäinen
esitys.
Ensimmäinen varapuhemies:
Ministeri Luhtasella on seuraava puheenvuoro. Totean tässä vaiheessa,
että edustajien Meriläinen ja Räsänen
jälkeen käymme sitten debattikeskustelun.
Oikeusministeri Leena Luhtanen
Arvoisa rouva puhemies! Uskon, että me kaikki tiedämme
täällä, että Suomeen tarvitaan
hedelmöityshoitoja koskeva, sille selkeät pelisäännöt
antava laki. Me tiedämme myös sen, että isyyslakia
on muutettava niin, että ei ole minkäänlaista
epäselvyyttä siitä, kuka on tällaisen
hoidon tuloksena syntyvän lapsen isä. Tässä ed.
Karvonen äsken esittelypuheenvuorossaan toi esille erittäin
keskeisiä lukuja tästä tilanteesta, ja
voin vain todeta, että nyt esitetty laki vastaa hoidon
antamisen suhteen pitkälti noudatettua käytäntöä,
ja kun siis tämän hoidon tuloksena tänä päivänä syntyy
noin 1 500 lasta vuodessa eli noin 2,7 prosenttia vuosittain
syntyvistä lapsista, korostan edelleen, että on
tärkeää, että toiminnalle saadaan
oikeudellisesti ja eettisesti kestävät säännöt.
Tämä loisi nimenomaan oikeusvarmuutta sekä hedelmöityshoitoja
antaville tahoille että myös hoitoa saaville.
Tämä lakiesityshän nimenomaan määrittelee hoidon
antamisen yleiset edellytykset ja siten parantaisi mahdollisuuksia
valvoa tämän toiminnan harjoittamista.
Me siis tarvitsemme lain, mutta lain on oltava myös
hyvä laki. Tämän vuoksi tämä hallitus
jo vuosikymmeniä jatkuneen valmistelun jälkeen antoi
harkitun ja pohditun esityksen, jossa tasapainoisesti otettiin huomioon
näihin hoitoihin osallistuvien henkilöiden oikeudet
ja myös velvollisuudet. Meillä on käsillä itse
asiassa harvinainen tilanne täällä eduskunnassa.
Me olemme vielä tänäänkin ja
huomenna täällä suuressa salissa aivan
aidossa ratkaisutilanteessa. Meillä on edessämme
valiokunnan enemmistön mietintö ja valiokunnan
vähemmistön vastalause, jonka esittelyt tässä äsken
kuulimme. Tänä aikana, kun tätä lainsäädäntöä on
valmisteltu, vaikeat peruskysymykset ovat pysyneet samoina.
Yhteiskunta, perherakenteet ja suhtautuminen lapsen asemaan ovat
kuitenkin muuttuneet niin, että tänään
lakivaliokunnan enemmistö ja vähemmistö ovat
voineet olla yhtä mieltä siitä, että hedelmöityshoidon
tuloksena syntyneellä lapsella on oltava mahdollisuus saada
tietää oma biologinen alkuperänsä.
Tästä olen iloinen.
Mietintö ja vastalause poikkeavat toisistaan kuitenkin
toisessa peruskysymyksessä. Valiokunnan enemmistö ja
vähemmistö ovat eri mieltä siitä,
keille hoitoa saadaan antaa. Enemmistö on päätynyt
kieltämään hoidon antamisen muille kuin
miehen kanssa avioliitossa tai avoliitossa eläville naisille.
Hallituksen esityksen mukaan siis hoitoa saadaan antaa kaikille
naisille. Hallituksen esitys perustuu tämän peruskysymyksen osalta
Suomessa noudatettuun käytäntöön.
Meillä hoitoja on annettu sekä yksin eläville
naisille että naispareille, ja hallitus katsoi, että tätä käytäntöä ei
ole syytä kieltää. Sille, kuten muullekin hedelmöityshoidon
antamiselle, hallitus esitti kuitenkin yleisiä edellytyksiä,
joilla pyritään turvaamaan paitsi äidin
ja lapsen terveydentila myös yleisemmin lapsen kehitystä.
Nyt luotavien pelisääntöjen mukaan
hoitoa ei saa antaa, jos on ilmeistä, että lapselle
ei voida turvata tasapainoista kehitystä. Sekä lakivaliokunnan
mietintöön että vastalauseeseen sisältyy lisäys,
jonka mukaan terveydenhuollon toimintayksikön on osoitettava,
että se voi tarjota riittävää psykologista
ja oikeudellista neuvontaa, ennen kuin se voi saada luvan hoitojen
antamiseen. Halusin ottaa tämän esille, koska
pidän tätä lisäystä erittäin
hyvänä, koska se tukee juuri sen selvittämistä,
täyttyvätkö yksittäistapauksissa
hoidon antamisen yleiset edellytykset, ja kun kytken tämän
hallituksen esitykseen, kaikkien naisten saaman hoidon yleiset edellytykset,
joilla turvataan se lapsen kehitysympäristö.
Rouva puhemies! Vielä haluaisin ehkä yhden kohdan
täällä ottaa esille, joka ei ole tullut
tässä mietinnössä esille laajemmin
eikä oikeastaan ilmeisesti lakivaliokunnan keskustelussakaan — en
tiedä, kun mietinnöstä en löytänyt
mainintaa — ja se koskee julkisuudessa esillä ollutta
asiaa ja myös minulle yhteydenotoissa varsin runsaasti
esille otettua asiaa, joka koskee sijaissynnytystä. Totean
vain tässä yhteydessä sen, että esityksen
valmistelussa olimme tietoisia siitä, että Suomessakin
syntyy sellaisia tyttöjä, joilla ei ole siis kohtua
tai on kohdussa sellainen rakenteellinen vika, joka estää myöhemmin
synnytyksen, vaikka esimerkiksi munasoluja olisi normaalisti. Tällaiselle
naiselle omasta munasolusta syntyvän lapsen saaminen olisi
mahdollista vain sijaissynnytyksellä, mutta tästä huolimatta,
kun tätä lakiesitystä valmisteltiin,
katsoimme hallituksessa sen, että tätä järjestelyä ei
tule ainakaan tässä vaiheessa sallia siihen liittyvien
suurten oikeudellisten ja erilaisten yhteiskunnallisten riskien takia.
Meillä on eräistä maista esimerkkejä siitä, että näistä voi
aiheutua isoja, laajoja oikeuskäsittelyjä, esimerkiksi
sopimusosapuolten mieli voi muuttua, synnyttäjä ei
haluakaan luovuttaa lasta, niin sanotut tilaajat eivät
halua lasta, erityisesti niissä tapauksissa, joissa tämä syntyvä lapsi
on sairas tai tilaajapariskunta riitautuu eikä lapsen vanhemmuus
tapahdukaan sovitulla tavalla. Mutta uskon näin, että tässä lakivaliokunta
varmasti myöhemmässä vaiheessa yhteistyössä voi tätäkin
ongelmaa sitten lähteä ratkomaan, koska olen hämmästynyt
niistä yhteydenotoista, joita on otettu myös tämän
asian tiimoilta.
Mutta, rouva puhemies, en käy yksityiskohtaisesti näitä lakivaliokunnan
käsittelyn erimielisyyksiä millään
tavalla analysoimaan. Lähden siitä, että se
analysointi on tehty valiokuntakäsittelyn aikana varsin
perusteellisesti. Haluan vain kiittää omasta puolestani
lakivaliokuntaa siitä, että sen jäsenet
ovat todella perusteellisesti ja myös vakavasti pohtineet
näitä vaikeita eettisiä kysymyksiä käsittelevää lainsäädäntöä,
mutta ottaen kuitenkin huomioon tämän lain pitkäaikainen
valmistelu ja hallituksen esityksen tarkka tasapaino eri näkemysten
välillä katson, että tällä kertaa
valiokunnan vähemmistön vastalauseen sisältämä teksti
olisi saatettava voimaan.
Rosa Meriläinen /vihr:
Arvoisa puhemies! Kannatan sydämestäni hallituksen
esitystä, jonka mukaisesti nykyinen käytäntö tarjota
hedelmöityshoitoja myös sinkkunaisille ja naispareille
jatkuisi. Vain hetki sitten tapasin suloisen, iloisen ja hyvinvoivan
vauvakansalaisen, jonka naispari oli vapaaehtoisen spermanluovuttajan
ja Väestöliiton avulla saanut. Tuntuu aivan hullunkuriselta
ja hurjalta, ettei tämä perhe saisi olla olemassa.
Vanhemmuus ja biologia ovat kaksi eri asiaa. Naisparien lapset
useimmiten tietävät, miten ovat saaneet alkunsa,
sillä viimeistään nuoruusiässä he
hoksaavat sitä itse kysyä. Heteroparien hedelmöityshoidolla alkunsa
saaneet lapset eivät aina taustaansa tiedä, mutta
ei kai kukaan ajattele spermanluovuttajan olevan lapselle enemmän
isä kuin perheen aviomies.
Minulla itselläni on kaksi isää,
sillä biologisten vanhempieni avioeron jälkeen äitini
löysi uuden ihanan miehen, Arin, joka halusi minulle isäksi
ryhtyä. Molemmat isäni ovat minulle rakkaita ja
kokonaisia. Minulla ei ole isäpuolta. Vanhempien lukumäärä voi
siis vaihdella heteroperheissäkin yhdestä vähintään
neljään.
Arvoisa puhemies! On syytä realistisesti arvioida,
mitä tapahtuisi, jos hedelmöityshoidot kiellettäisiin
sinkkunaisilta ja naispareilta. Ensinnäkin hoitoja hankittaisiin
naapurimaista, jolloin lapsen oikeus saada tietää biologinen
alkuperänsä ei toteutuisi.
Toisekseen epäviralliset spermanluovuttajien välityspalvelut
Internetissä lisäisivät suosiotaan. Tämän
ohella varmasti monen naisen tuttavapiiristä löytyy
hyväsydämisiä miehiä, jotka
luovuttavat spermaansa tähän tarkoitukseen. Varsinainen
hedelmöityshän on mahdollista toteuttaa ruiskulla.
Kolmanneksi naiset hankkisivat spermanluovuttajia yöelämästä.
Kyllä jokainen aikuinen ihminen varmasti ymmärtää,
että spermaa on perjantai-iltaisin helposti saatavilla,
jos ei ole niin nokonnuuka laatukriteereistä. Voi vain
kysyä, miten isän ja lapsen oikeudet näissä tapauksissa
toteutuvat, kun mies ei itse tiedä olevansa spermanluovuttaja,
hänen henkilötietonsa eivät välttämättä ole
tulevan äidin tiedossa tai hän joutuu tahtomattaan
elatusvastuuseen. Lisäksi tähän hedelmöitysmetodiin
turvautuvat naiset joutuvat ottamaan sukupuolitaudin riskin ryhtyessään suojaamattomaan
seksiin ventovieraan kanssa.
Neljänneksi myös joitakin lapsia jäisi
syntymättä ja perheonni alkamatta. Tämäkin
vaihtoehto tuntuu epäreilulta.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Lakivaliokunnan enemmistö on
päätynyt järkevään
lopputulokseen, jossa turvataan hedelmöityshoidon ansiosta
syntyneiden lasten yhdenvertainen sukuoikeudellinen asema muihin
lapsiryhmiin verrattuna, ja siksi tuen käsittelyn pohjaksi mietintöä.
Vähemmistöön jääneiden
vastalauseen perusargumentti on paljastava. Lain halutaan turvaavan
nykykäytännön jatkumisen, jossa naispareille
ja yksinäisille on annettu hedelmöityshoitoja. Vaikka
vastalauseessa retorisesti puhutaan lasten oikeuksista,
tosiasiassa siinä painopiste on aikuisten oikeudessa saada
lapsi haluamallaan tavalla. Vastalauseessa väitetään,
että hallituksen muotoilulla nykykäytäntö vain
jatkuisi sellaisenaan, mutta tämä ei pidä paikkaansa
lasten asemasta tarkasteltuna, siitä näkökulmasta tarkasteltuna.
Tällä hetkellä millä tahansa
tavalla syntyvällä lapsella on oikeus isyyden
selvittämiseen. Lakivaliokunnan vähemmistö taas
ajaa esitystä, joka poistaisi yhdeltä lapsiryhmältä tyystin
oikeuden isyyskanteen nostamiseen. Heistä tulisi lähtökohtaisesti,
juridisesti, pysyvästi isättömiä.
Pelkkä tieto sukusolun luovuttajan henkilöllisyydestä ei
korvaa isää, ei juridisesti eikä sosiaalisesti. Vastalauseessa
oletetaan, että vaihtoehdoksi naispareille tarjottaisiin
koti-inseminaatiota tai ulkomailla tapahtuvaa hoitoa. En ole kuullut
kenenkään isyyttä arvostavan tällaista
ehdottavan, mutta näissäkin tilanteissa kysymys
isyydestä on aivan sama kuin muutoinkin aviottomien lasten kohdalla,
isyys on periaatteessa mahdollista selvittää ja
vahvistaa.
Naisparin hedelmöityshoito-oikeutta on perusteltu sillä,
että näin lapsi saisi kaksi rakastavaa vanhempaa.
Tämäkään ei pidä paikkaansa. Rekisteröidystä parisuhteesta
ei seuraa mitään vanhemmuuteen liittyviä oikeuksia
tai velvollisuuksia, eli rekisteröidyssä parisuhteessa
elävälle naiselle syntynyt lapsi ei saa kahta
vanhempaa vaan yhden. Mutta eduskunnan tulee ymmärtää, että oven
takana jo odottaa lakiesitys samaa sukupuolta olevien parien adoptio-oikeudesta.
Jos nyt esitys hyväksytään hallituksen
esittämällä tavalla, seuraavana askeleena
aivan varmasti tullaan vaatimaan homoparien adoptio-oikeutta.
Minusta on järkyttävää,
että täällä vedotaan sellaiseen
näennäistieteelliseen ja syrjivään
argumenttiin, että isän puuttumisesta ei ole lapselle mitään
haittaa. Isää ei tämän mukaan
tarvita, hänet voidaan korvata naisella tai sitten peräti
nollata hänen tarpeellisuutensa, kun nainen pärjää yhtä hyvin
yksinkin. Pelkkä maalaisjärki ja kaiken lisäksi
tutkimuksetkin osoittavat, että isän puutteesta
on haittaa. Koko yhteiskuntamme kärsii pitkälti
isättömyyden seurauksista. Miesten vastuun pakoilua
perhe-elämästä ei pidä tällaisilla
vastuuttomilla lauseilla lietsoa, se kääntyy paitsi
lasta ja hoivakuorman alle uupuvia naisia mutta myös miehiä vastaan.
Euroopan kansalaisista valtaosa asuu sellaisissa maissa, joissa
hedelmöityshoitoja annetaan vain naisen ja miehen muodostamille
pareille, jolloin lapsi saa lähtökohtaisen oikeuden
myös isään, esimerkiksi Ranskassa, Saksassa,
Italiassa tai Sveitsissä.
Huomisessa äänestyksessä joudumme
tekemään arvovalinnan kahden tarpeen välillä,
lapsettomuuden ja isättömyyden. Jos vastakkain
on asetettava miehettömän naisen lapsettomuus
tai lapsen isättömyys, lainsäätäjän
tulee asettua heikomman osapuolen puolelle, lapsen puolelle. Lapsen
oikeuksista on huolehdittava erityisen tarkasti siksi, että lapsi
on tässä hoivajärjestelyssä ainoa
osapuoli, jolta ei ole voitu kysyä suostumusta ja joka
joutuu koko elämällään sopeutumaan
muiden solmimiin sopimuksiin.
Arvoisa puhemies! Muistutan vielä lopuksi, että isyyslainsäädännöllä on
kautta historian pyritty turvaamaan jokaiselle lapselle oikeus isään riippumatta
siitä, millaisissa perhesuhteissa äiti elää.
Toivon, että eduskunta ei tee hedelmöityshoitolain
kohdalla poikkeusta tästä kestävästä periaatteesta.
Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lapsen etu ei voi olla, että lasta ei
ole olemassa. Tämän lain käsittelyn aikana
on tuntunut unohtuneen, että on olemassa jo lapsia, jotka
on saatu aikaan hedelmöityshoidolla, ja osa näistä lapsista
on syntynyt yksinäisille naisille ja naispareille. Samoin
tämän lain käsittelyn aikana on tuntunut
unohtuneen, että tämä leimaa ja arvottaa
myös tulevia lapsia, koska tulevaisuudessakin tulee olemaan
niin, että naisilla ja naispareilla tulee olemaan lapsia.
Lapsien etu ei voi olla, että joukko aikuisia Arkadianmäellä laittaa
perheitä paremmuusjärjestykseen, ilmoittaa, ettei
tietyn tyyppisiä perheitä saa olla, ja itse asiassa
ilmaisee, ettei osalla jo olemassa olevista lapsista olisi oikeutta
elää ja olla olemassa. Elävä elämä on
onneksi lakivaliokunnan yhden äänen enemmistöä paljon
suvaitsevaisempi ja myötämielisempi. Minä toivon, että samaan
päätyy myös kansanedustajien enemmistö huomenna,
kun tästä asiasta äänestetään.
Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomalainen perheinstituutio elää ja voi hyvin.
Se on niin vahva, että se ei kaadu muutamaan
kymmeneen lapseen, niihin pariin prosenttiin luovutetuista sukusoluista
alkunsa saaneita lapsia, jotka ovat syntyneet yhden tai kahden naisen
perheeseen. Tässä laissa ei muuteta mitään,
ei avata mitään uusia käytäntöjä,
halutaan vain kirjata nämä käytännöt lakiin,
käytäntö, jossa hyvin harkitusti on tutkittu
jokaisen hoitoja saavan kohdalta lapsen edun toteutuminen.
Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Tämä laki on merkittävä, ja
se on merkittävä sen takia, että esittelypuheenvuorossakin
todettiin, kuinka moni suomalainen pari kärsii tänä päivänä lapsettomuudesta.
99 prosenttia näistä miehen ja naisen välisistä suhteista
on kumminkin se olennainen juttu, jota tälläkin
hedelmöityshoitolailla halutaan tähdentää.
Tämän käsittelyn yhteydessä on
kuitenkin tullut esille uskomattomia piirteitä ja kerrottu,
että mikäli lakivaliokunnan enemmistö voittaa
tässä laissa ja vastalause ei tule hyväksytyksi,
niin vastalauseen tekijät tekevät kaikkensa hylätäkseen koko
tämän lain. Tästä ovat kuitenkin
oikeusministeriön edustajat, kaikki asiantuntijat lakivaliokunnassa
todenneet, kuinka tärkeä lapsen oikeuksien kannalta,
isyyslain kannalta, erilaisten säännösten
kannalta on, että tämä laki saadaan voimaan.
Nyt tämä suvaitsevaisuus on mennyt niin pitkälle,
että ilmoitetaan jo etukäteen, että jos
me emme saa tahtoamme läpi, me teemme kaikkemme hylätäksemme
koko lain. Myöskin ministeri on ilmoittanut (Puhemies:
Minuutti!) lähetystölle, että hän
ei tule vetämään tätä lakiesitystä pois.
Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suosittelen, että mahdollisimman
moni läsnä olevista edustajista kävisi
vilkaisemassa ulos valtiosalin ikkunoista. Siellä on äiteineen
kymmeniä sateenkaariperheiden lapsia. Osa heistä on
saanut alkunsa aiemmassa avioliitossa, osa muumimukin avulla, osa
hedelmöityshoitoklinikalla. Kaikki ovat toivottuja, kaikki ovat
rakastettuja. Onko kaikilla näillä lapsilla oikeus
olla olemassa, vai ovatko jotkut heistä huonompia, koska
he ovat saaneet alkunsa väärällä menetelmällä?
Arvon kollegat, oletteko valmiita katsomaan näitä lapsia
silmiin ja sanomaan heille, että heidän äitinsä on
tehnyt väärin, koska on synnyttänyt heidät?
Nils-Anders Granvik /r(vastauspuheenvuoro):
Värderade talman! För det första
så hoppas jag att alla noggrant lyssnade på ledamot
Päivi Räsänens anförande som
egentligen berättade det mesta. I olika program och lagar
uttalar vi vikten av den hela familjen, pappornas både
rätt och skyldighet till sitt barn, bland annat då det
gäller föräldraledigheten. I går
senast kom också problemet med ensamförsörjarna
fram på det sättet att det ofta är de
som är i fattigdomsfällan, och de behöver
en speciell omsorg.
Jämställdheten mellan kvinnor betonas, men jämställdheten
mellan kvinnor och män glömmer man fullständigt
i det här sammanhanget. Mannen har ingen rätt. Är
det ansvarslöst om vi stiftar en lag där vi glömmer
bort pappans roll?
Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Luhtaselle erityiskiitokset
hallituksen esityksen sisällöstä. Ed.
Karvoselle kiitokset asiallisesta ja perusteellisesta puheenvuorosta.
Lain hyväksyminen hallituksen esityksen mukaisesti
on välttämätöntä. Lain
on kohdeltava kansalaisia yhdenvertaisesti, ja hedelmöityshoidon
osalta hallituksen esitys täyttää tämän
vaatimuksen. On erityisen tärkeää, että hedelmöityshoidot
ovat jatkossa lain suojassa ja siten varmistetaan asialliset ja
monesti tarpeelliset tutkimukset ja selvitykset. Vanhemmuuden ja
hyvän kasvuympäristön selvittäminen
olisi kaikkien lasten kohdalta tarpeellista. Toivon, että hallituksen
esitys saa huomenna salissa enemmistön.
Seppo Lahtela /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Kyllä tietenkin, jos Luoja
tätä maailmaa luodessaan olisi tullut siihen tulokseen,
että nainen voi yksin lapsen saada, olisi nainen luotu
jo kaksineuvoiseksi, ettei tämmöistä ongelmaa
olisikaan.
Mitä tulee ja syntyy sitten tähän
vähemmistön esittelypuheenvuoroon, niin kuin ministerinkin esittelypuheenvuoroon
ja puheenvuoroihin yleensä, niin minusta ne olivat vähän
ei-totuuden mukaisia. Niissä sanottiin, että tämä hallituksen
esitys ei muuta nykykäytäntöä.
Nykykäytännössä ei ole sellaista
osaa, että jos luovuttaja luovuttaa anonyymina, voitaisiin
selvittää isyys ja vahvistaa isyys. Tämä on
tärkeä näkökulma, ja se tulee
ottaa huomioon niin, että tämä muuttaa
aivan oleellisesti tätä luovuttajien määrää,
kuten myöskin sitä isäksi muodostuvien
niin sanotusti myöhemmällä iällä ei-isäksi
haluavien määrää. Tämä vahvistaminen,
(Puhemies koputtaa) kun mietitään, mitä se
tarkoittaa myöhemmässä vaiheessa, se
pitää vaan miettiä ankarasti, mitä sieltä tulee.
Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu
lapsen edusta aivan oikein. Haluan kysyä sitä,
eikö lapsen etu, tämän tulevan lapsen
etu, toteudu silloin, kun hän syntyy perheeseen tai yksinäiselle naiselle
tai naisparille vakaan, perusteellisen harkinnan jälkeen.
Tällaista päätöstä hankkia
lapsi hedelmöityshoidolla ei varmaankaan tehdä kevyesti,
vaan se on todellakin pohdittu siltä pohjalta, että lapselle
halutaan antaa turvallinen, rakastava ympäristö.
Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):
Rouva puhemies! Ed. Räsänen selvitti isättömyydestä aiheutuvia
ongelmia. Ongelmat sinänsä olivat aivan oikein,
mutta se jäi sanomatta, että nämä ongelmat
esiintyvät tavallisissa heteroseksuaalisissa avioliitoissa.
Siellähän on suurena ongelmana se, että avioeron
jälkeen lapsi ei koskaan näe isäänsä joko
sen takia, että isä ei halua tavata lastaan eikä käyttää oikeuttaan
tapaamiseen, tai sitten muista syistä, esimerkiksi vanhempien
riitaisuuden vuoksi äiti ei halua isän tapaavan
lastaan. Eli tätä asiaa ei pidä ollenkaan sotkea
siihen, mitä nyt ollaan päättämässä.
Ihmettelen todella tätä lakivaliokunnan enemmistön
kantaa, jonka mukaan esimerkiksi yksinäiset naiset eivät
enää voisi saada hedelmöityshoitoja.
Se sen sijaan riittäisi, että ottaa naapurin miehen
mukaan hedelmöityshoitoklinikalle ja esittelee hänet
siellä avopuolisonaan ja hän allekirjoittaa suostumuksen.
Kyllä on todella tekopyhää ja aivan ällistyttävää käyttäytymistä lakivaliokunnan
enemmistöltä.
Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On ikävää, että tieteellisten tutkimusten
tuloksia vääristellään täällä.
Ed. Räsänen vetoaa tutkimuksiin, joissa on osoitettu, että isän
puutteesta ihminen kärsii koko loppuelämänsä.
Nämä tulokset ovat syntyneet tutkimuksissa, joissa
lapsella on ollut alun perin se isä, mutta kuten ed. Lapintie
sanoi, isä on hylännyt tämän
lapsen tai sitten isä on kuollut. On aivan selvää ja
ymmärrettävää, että sellaisesta
syntyy isoja traumoja. Sitten ed. Räsänen nimittää näennäistieteellisiksi
tutkimuksiksi ne kansainväliset pitkäaikaisseurannat,
joissa selkeästi on osoitettu, että perhemuodolla
ei ole merkitystä lapsen kehitykseen, kasvoi hän
sitten lesboperheessä tai itsellisen naisen kanssa. Sen
sijaan se, saako hän rakkautta ja huolenpitoa osakseen,
on se kaikista olennaisin asia, ja tämä hallituksen esitys
ja nykykäytännöt hedelmöityshoidossa
nimenomaan hoitavat sen kuntoon.
Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä ed. Ojansuu
ja Perho viljelivät taas näitä sanoja
"hartaasti toivottu ja rakastettu". On tietenkin ihan selvää,
että lapsen kasvun kannalta nämä ovat
todellakin tärkeitä lähtökohtia,
mutta eihän näillä kauniilla sanoilla saa
peittää perustavaa laatua olevia lapsen perusoikeuksia,
juridisia perusoikeuksia. Meistä kukaan täällä,
esimerkiksi jotka olemme aviopuolisoita, emme kyllä tyytyisi
siihen, jos sanottaisiin, että teillä ei ole aviopuolisoina
mitään juridisia oikeuksia, kun teitä kuitenkin
vaan rakastetaan ja olette toivottuja puolisoita. Kukaan meistä aikuisista
ei suostuisi tämän tyyliseen kohteluun. Minkä takia
me yritämme syntyville lapsille tämän
tyylisen kohtelun sallia?
Eva Biaudet /r (vastauspuheenvuoro):
Värderade talman, arvoisa puhemies! Ed. Räsänen sanoi
täällä, että tieto isyydestä tai
alkuperästä ei korvaa isyyttä. Ei se
teekään sitä, mutta kysymys ei olekaan
siitä. Ei ole haettu isyyttä, vaan on haettu,
että lapsi voi tietää totuuden omasta
alkuperästään, mikä on eri asia.
Riksdagsman Granvik också: Ei laki eikä juridiikka
voi myöskään luoda isyyttä,
ei millään tavoin. Isyys ei ole juridiikkaa. Isyys
on tunneside, vain halu ryhtyä isäksi ja toimia
isänä voi perustaa lapselle sen isyyden, josta
kaikki lapset voisivat nauttia. Se tosiasia, että kärsimme
isättömyydestä, niin kuin täällä on
todettu, liittyy nimenomaan hylättyihin lapsiin, isiin,
joilla ei ole aikaa, jotka eivät halua tai kykene jostain
syystä.
Yhdyn niihin, jotka sanovat, että kuitenkin kaikkein
tärkeintä on, että lapselle voidaan antaa rakkautta
perheessä. Omakohtaisesti tiedän, että yksin
elävä vanhempi on aika rankka asia. (Puhemies
koputtaa) Varmasti on aina helpompaa olla vanhempana, jos on kaksi.
Mutta lapsen näkökulmasta siinä ei välttämättä ole
kovin suurta eroa, (Puhemies koputtaa) antavatko rakkautta erikseen
vai yhdessä elävät vanhemmat. On ihan selvä,
että parina on helpompi kuin yksin, mutta sukupuolella
ei varmasti sinänsä ole lapsen kannalta niin suurta
eroa.
Heli Paasio /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Laissa selvästi todetaan, että hoitoa
ei saa antaa, jos on ilmeistä, ettei lapselle voida turvata
tasapainoista kehitystä. Tämä on yksi
lain aivan olennainen osa, joka koskee niin heteropareja, naispareja
kuin itsellisiä naisia, kuten lain teksti taitaa olla tässä kohtaa.
Tämä ei ole mikään kaupan kassalla
käynti taikka hyllystä ottaminen. Päätös
ylipäätään ryhtyä tai
lähteä hedelmöityshoitoihin on todella
suuri. Prosessi on pitkä ja rankka, psykologisesti koetteleva,
fyysisesti koetteleva, ja käytännössä edes
tulos ei ole taattu. Tuntuu, että me puhumme asiasta, joka
on kauhean helppo. Me käymme nyt pienestä, marginaalisesta
lapsimäärästä suurta keskustelua. Sillä on
suuri merkitys eettisesti, signaalisesti; sillä on suuri
merkitys näille tietyille ihmisille. Mutta muistetaan nyt
suhteellisesti kuitenkin, mistä puhutaan, kuinka vaikea
asia tämä ylipäätään
on.
Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Lakivaliokunnan jäsenenä täytyy
sanoa, että tiukkaa teki edes se, että pystyin
yhtymään tähän valiokunnan enemmistön
kantaan. Kantani on se, että lapsen pitää saada
syntyä avioliitossa ja myös hedelmällisyyshoidot
olisi pitänyt rajata avioliittoon. Tämä on
henkinen kantani. Tämä on myös vakaumukseni.
Ihmettelen aina sitä, kun puhutaan heikommasta ja valitaan
kuitenkin vahvempi. Kuvio on sama kuin abortissa: heikompi tapetaan,
kun vahvempi valitsee toisin. Tästä on kysymys:
heikomman puolesta, lapsen puolesta, oikeudesta isään.
Samalla haluan kiittää ed. Räsästä kiihkottomasta
ja hyvin esitetystä perustellusta mielipiteestä,
jolle uskon löytyvän enemmistön tuen
tästä salista.
Pertti Hemmilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä puolestani haluan kiittää valiokunnan
mietinnön esitellyttä ed. Ahosta erittäin
asiallisesta esittelystä ja myöskin tietysti ed.
Räsästä puheenvuorostaan. Nimittäin
tässäkin keskustelussa ja itse asiassa siinä julkisessa keskustelussa,
mitä on käyty pitkään, oikeastaan jo
vuosikausia, tästä asiasta, on unohtunut liiaksi lapsen
etu. Tätä keskustelua on käyty ja näkyy käytävän
edelleenkin, aikuisen, kovasti aikuisen näkökulmasta
ja aikuisten tarpeista. Minusta on ihan väärä asetelma,
että hedelmöityshoitojen osalta pelkästään
aikuisten tarpeet ovat se lähtökohta, kuten monta
kertaa kuuluu olevan. Pitää ajatella sitä syntyvää lasta
ja hänen tarpeitaan.
Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Olen ymmärtänyt näin, että lainsäädännössä periaatteena
on aina oltava heikomman edun ja oikeuden turvaaminen. Syntyvän
lapsen etu ajaa aina aikuisen oikeuksien ja tarpeitten edelle. Lapsettomuus
on lisääntynyt viime vuosina, ja vaikka tätä ongelmaa
ei missään tapauksessa tule vähätellä,
ei lapsen saantia myöskään pidä määritellä perusoikeudeksi.
Sen sijaan lapsen oikeus vanhempiin on puolestaan perusoikeus.
Lakeja säätämällä ei
tietenkään voi taata jokaiselle lapselle turvattua
kotia ja rakastavia vanhempia, siinä tietysti meillä itse
kullakin on oma merkittävä roolimme, mutta lainsäädännöllä ei pidä vahvistaa
lapsen kannalta epäedullista lähtökohtaa
elämälle. Tämä on mielestäni
täysin selvä asia.
Tiedontarve isyyden selvittämiseksi varmasti korostuu
entisestään tapauksissa, joissa myös oma
perhemalli herättää lapselle kysymyksiä, (Puhemies
koputtaa) ja sen takia minä toivon, että sali
huomenna (Puhemies koputtaa) on lakivaliokunnan enemmistön
kannalla.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen sisäistänyt lapsen oikeuksista
lähtevän eettisen näkökulman,
mutta varsin ankarien henkisten pohdiskelujen jälkeen olen
päätynyt toiseen johtopäätökseen
kuin missä olin viikko kaksi sitten. Olen kyllä perännyt myöskin
omassa eduskuntaryhmässäni sitä, että lapsella
tulisi olla oikeus jo 15-vuotiaana tietää biologinen
alkuperänsä eikä vasta, mihin tässä nyt
päädytään, 18 ikävuoden
täytyttyä. Mutta lähtökohtani
on se, että lapsella, joka on haluttu, toivottu — nämä eivät
ole, ed. Räsänen, mitään sanahelinää — on
oikeus syntyä. Puhun myöskin kasvatustieteilijänä nyt.
Tiedän, että lapsille riittää yksi
lämmin, rakas ihmissuhde. Totta kai myös minulle
on tärkeää se, että soisin,
että se isäkin olisi olemassa, (Puhemies koputtaa)
mutta emme me, en minä halua (Puhemies: Minuutti!) olla
päättämässä tässä yhteydessä sitä,
ettei toivottu, haluttu, odotettu lapsi voi syntyä.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Essayahilta on pakko kysyä,
onko elämä sitten juridinen perusoikeus. Lakivaliokunnan
enemmistö on perustellut kantaansa sillä, että lesboparien
ja yksinäisten lapset voivat tulla onnettomiksi, koska
heillä ei ole isää, he voivat joskus
tulla. Sen sijaan, jos valiokunnan kanta toteutuu, heistä ei
voi koskaan tulla onnellisia, koska he eivät synny. Tämä on
se peruskysymys. Jos minulta kysytään itseltäni,
olenko mieluummin isätön ja olemassa vai isällinen
ja olematta, niin valitsen ensimmäisen vaihtoehdon ja siitä syystä huomenna äänestän
hallituksen esityksen puolesta.
Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En voi välttyä siltä vaikutelmalta,
että puheet moraalista ja arvoista ja Luojasta tässä keskustelussa
varsin usein näyttävät kätkevän
taaksensa ylemmyyttä ja pelkoa toisenlaisia perhemuotoja
kohtaan. Käytännössä, kun olemme
täällä lainsäätäjiä,
meidän täytyy olla erittäin tarkkoja
siitä, että emme puheellamme moraalista ja arvoista
itse asiassa sitten kuitenkin syyllisty siihen, että asetamme
erilaisia ihmisryhmiä lain edessä erilaiseen asemaan.
Mielestäni tämä olisi ed. Räsäselle
erittäin tärkeä kysymys pohtia.
Kun puhutaan lasten oikeuksista, en voi myöskään
olla välttymättä siltä vaikutelmalta,
että itse asiassa tässä on jonkinlaista
kaikua hyvin taantumuksellisesta ajatuksesta, että itse
asiassa naisten lisääntymisterveysoikeudetkin
kohta varmaan asetetaan kyseenalaisiksi. Nehän ovat maailmalla
kyseenalaistettuja. (Puhemies koputtaa) Toivoisin, että todellakaan
ei käytettäisi tällaisia propagandistisia
käsitteitä. Niillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden
kanssa.
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Haluan painottaa sitä, että ei
tällä lailla säädetä rakkautta
lapsia kohtaan vaan juridisia oikeuksia hedelmöityshoitojen
seurauksena syntyneille lapsille.
Torjun ehdottomasti myös sen ajatuksen, että hedelmöityshoitojen
rajaaminen naisen ja miehen muodostamalle parille merkitsisi sitä viestiä, että toiset
lapset saavat ei-toivotun lapsen leiman. Hedelmöityshoidoille
asetettavat rajaukset eivät tietenkään
tarkoita sitä, että eri tavoin alkunsa saaneet
lapset eivät olisi aivan yhtä arvokkaita. Otan
nyt ääriesimerkin. Jopa täysin rikollisen
tai moraalittoman toiminnan, esimerkiksi raiskauksen seurauksena
syntyneen lapsen tulee voida kokea olevansa toivottu yhteisön
jäsen. Silloin, kun puhutaan hedelmöityshoitojen
suunnittelusta ja toiveista, puhutaan vain toiveista (Puhemies koputtaa)
ja odotuksista, ei puhuta (Puhemies koputtaa) vielä olemassa
olevasta lapsesta.
Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys noudattelee sitä käytäntöä,
joka maassa on ollut pitkään vallalla, käytäntöä,
joka ei ole häirinnyt eikä häiritse useimpia
meistä. Koen, että itse asiassa tilanne tässä lain
myötä vain kiristyisi, kun toiminnalle saadaan
pelisäännöt. Toivon, ettei Suomi astu tässä huomenna
taaksepäin, vaan säilyttää nykyisen
toimivan ja turvallisen hedelmöityshoitokäytäntönsä.
Mielestäni kyseessä ei ole niinkään
aikuisten oikeus vaan lapsen oikeus syntyä rakastettuna
ja toivottuna, mikä tässä toteutuu, sillä näihin
hoitoihin ei pääse eikä lähdetä hetken
mielijohteesta. Mielestäni isyys on enemmän kuin pelkkä siemenen
luovutus. Toivonkin, että kun tämä keskustelu
on ohi, niin tässä salissa paneudutaan — yhtä suurella
intohimolla kuin tähän kysymykseen — heterosuhteissa
syntyneiden hylättyjen lasten tilanteeseen.
Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aluksi ed. Lapintielle, kun puhuitte siitä,
että voi ottaa naapurin miehen ja leikkiä avopuolisoa.
Eiköhän siihen ole täällä talossa
tehty aikoinaan säännöt, milloin joku
on avopuoliso.
Arvoisa rouva puhemies! Olisin kysynyt ministeri Luhtaselta,
mutta hän ei ole paikalla enää, kun hän
sanoi, että lakien tulee olla eettisesti kestäviä:
Olisiko tällainen hallituksen esityksen mukainen laki sitten
eettisesti kestävä, kun kaksi naista kuitenkaan
ei keskenään voi lapsia saada, se on selvä asia?
Tulisiko meidän korkeimpana lakeja säätävänä elimenä todellakin
säätää semmoinen laki, joka
siis lain perusteella edesauttaa synnyttämään
isättömiä lapsia? Mielestäni
eduskunnan tehtävä on säätää ja
muuttaa lakeja, ei luonnonlakeja. Terveisin isättömänä kasvanut edustaja
Rajala.
Pertti Salovaara /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö,
ja kun eduskunnassa puhutaan perheestä yhteiskunnan
perusyksikkönä, täytyy muistaa, että perhe
on hyvin monimuotoinen käsite. Se voi käsittää hyvin
paljon muutakin kuin miehen, naisen ja 1,8 lasta. Minä olen
itse yksinhuoltajan kasvattama, mutta minullakin oli pienenä perhe,
ja ei se ollut lapsen silmin katsottuna mitenkään
rikkinäinen perhe. Ei se ollut hajallaan oleva perhe. Se
oli perhe, jossa oli ne tavalliset ilot ja surut, mitä lapsiperheessä on.
Ei pidä loukata muunlaisia kuin klassisia ydinperheitä pitämällä niitä jotenkin
tuomittavina tai vähempiarvoisina perheinä.
Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):
Värderade talman! Vi kan inte stifta en lag om subjektiv
rätt till familjelycka, men vi har makten att hjälpa
familjer att skapa sin familjelycka genom en förnuftig
och rättvis lagstiftning.
On olemassa kymmeniätuhansia perheitä, ed. Räsänen,
joissa yksi vanhempi hoitaa lapsikatrasta yksin jo nyt, ja näin
on aina ollut. Se ei todellakaan tarkoita sitä, että lapsesta
tulisi onneton. Perheet ovat erinäköisiä,
ja yhteiskuntamme on jo aikoja sitten hyväksynyt äidin
ja lapsen muodostamat perheet tasa-arvoisiksi muiden perheiden kanssa.
Se on kerta kaikkiaan hyväksyttävä.
Olen ministeri Luhtasen kanssa tässä samaa mieltä siitä,
että hallituksen esitys on sekä tasapuolinen että hyvin
harkittu, ja toivon todellakin, että vastalauseen mukainen
hallituksen esitys huomenna voittaa äänestyksessä.
Kari Kärkkäinen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Me kristillisdemokraatit olemme aika yhtenäisenä ryhmänä halunneet
puolustaa
lapsen subjektiivista oikeutta isään, kun sanomme,
että isättömiä lapsia ei tulisi
olla. Ihmettelen, miksi tässä salissa vedotaan
koko ajan siihen ja usein mediassakin, että tämä tulkitaan
näiden isättömien lasten ja aikuisten
tilanteen ikään kuin mollaamiseksi. Eivät
ihmiset, jotka eivät tiedä omaa isäänsä tai äitiänsä,
ole sen vähempiarvoisia ihmisinä. Toivon, että tämän
argumentin käyttäminen voisi loppua tässä keskustelussa.
Yhden asian haluan vielä ed. Väätäiselle
sanoa. Kun te puhutte yhdenvertaisuudesta lain edessä,
niin toivoisin, että lapselta ei vietäisi tuota
yhdenvertaisuutta lainsäädännön
keinoin jo syntymähetkellä pois.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Tämä sali asettuu Jumalan asemaan
ja haluaa estää lapsen syntymisen toivottuna perheeseen,
jonka muodostavat yksi ihminen ja tämä lapsi tai
sitten vaikkapa kaksi naista. Myöskin on niin, että Väestöliiton
klinikka on todella turvallisempi ja parempi kuin ed. Kasvin mainitsema
muumimuki.
Tuohon ed. Seppo Lahtelan logiikkaan, kun sanoitte, että Luoja
olisi luonut naisen kaksineuvoiseksi, jos olisi tahtonut, että nainen
voi niin sanotusti yksin saada lapsen, totean, että jos
Luoja olisi halunnut, ettei voisi saada, se olisi luonut ihmisen
aivot sellaiseksi, että keinohedelmöitys ei ole
mahdollista. (Naurua)
Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Pyytäisin ed. Räsästä ja muita
tätä hyvää hallituksen alkuperäistä esitystä vastustavia
näyttämään yhdenkin tutkimuksen,
siis yksi tutkimus riittää näin aluksi,
jossa osoitetaan, että itsellisille naisille tai naispareille hedelmöityshoidoilla
alkunsa saaneet lapset ovat kärsineet tästä alusta.
Olen täällä koko illan käytettävissä.
Voitte tuoda vaikka omaan huoneeseeni sen tutkimuksen sitten, kun
sen löydätte, jos löydätte.
Lapsen etu on syntyä toivottuna ja rakastettuna. Perheen
etu on se, että yhteiskunta tukee ja kannustaa perheitä tässä vastuullisessa lasten
kasvatustehtävässä. Meidän tehtävämme kansanedustajina
ja lainsäätäjinä on nähdäkseni miettiä tapoja
tukea erilaisia perheitä erilaisissa elämäntilanteissa,
ei syrjiä ja kieltää perheitä.
Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Luonnonjärjestys vaan on niin, jotta
naispari ei pysty saamaan keskenään lapsia. Sitten
kun katsotaan tätä lain nimikettä, tässä on hedelmöityshoidosta
kyse, niin tämähän on väärä nimike,
jos tähän nyt otetaan naisparit mukaan. Nimittäin
ei siinä enää hoidosta ole kysymys, sitten
on keinohedelmöityksestä kyse. Pitäisi
muuttaa sitä nimeä. Tällä hetkellä se
on vähemmistö, joka tätä kannattaa,
lakivaliokunnassa jäi vähemmistöön.
Mutta kannatan ehdottomasti tätä enemmistön
kantaa ja toivon, että se huomenna menee läpi.
Nimittäin yhtään isätöntä lasta
ei tähän maahan minun mielestäni tarvita. Täällä on
todettu kuitenkin vähän niin kuin jo rivien välissä,
että se on paha asia, että ne isät ovat karanneet
sieltä, mutta te haluatte lisää isättömiä lapsia!
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän täysin,
että syvästi uskonnolliset henkilöt tuomitsevat
sen, että yksinäiset naiset tai lesboparit voisivat
saada hedelmöityshoitoa. Mutta en ymmärrä,
miten me tavalliset, vähemmän uskonnolliset ihmiset
tuomitsemme sen, että isätöntä lasta
ei saa olla, kun kuitenkin syntyy tuhansia äpärälapsia
ja sitten on avioerolapsia, kuten monet meistä ovat täällä kertoneet.
Miten te tämän sitten jollakin lailla voisitte
kieltää?
Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En oikein ymmärrä tätä keskustelua,
jossa sanotaan, että lapsella pitää olla
oikeus isään, koska kieltämällä hänen syntymänsä hänelle
ei tule sitä isää vaan hän menettää elämänsä.
Ed. Kärkkäinen sanoi sen suoraan, että isättömiä lapsia
ei pitäisi olla. Niitä kuitenkin aika paljon on.
Se on minusta aika loukkaavaa. Ed. Räsänen sanoi,
että me emme pysty heikommalta osapuolelta elikkä tältä lapselta
kysymään, haluaako hän syntyä vai
eikö hän halua. Kyllä me voimme kysyä.
Meillä on tuhansia isättömiä lapsia. Me
voimme kysyä heiltä, olisivatko he toivoneet,
että he eivät olisi syntyneet vai olisivatko he toivoneet,
että he olisivat syntyneet. Kyllä tämä on
tutkittavissa aivan hyvin.
Sitten edelleen on aivan väärin tutkia isättömyyden
vaikutusta niissä perheissä, jotka ovat menettäneet
isänsä. Ajatellaan sisarparvea, joka menettää nuorimman
sisarensa onnettomuudessa. Voiko siitä päätellä,
miten (Puhemies koputtaa) voivat ne perheet, joissa tätä nuorinta
(Puhemies: Minuutti!) sisarta ei sattumalta ole ollenkaan?
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! En epäile, etteikö ed. Rosa
Meriläinen olisi tavannut onnellisen äidin ja
onnellisen lapsen, aivan niin kuin ed. Kasvi oli tavannut kymmenen
onnellista perhettä. Mutta kun tämä ratkaisu
tehdään, niin ainakin minä haluan pohjata
päätökseni siihen, mitä ne suuret, minun
mielestäni, asiantuntijat ovat lausuneet: Mannerheimin
Lastensuojeluliitto, joka on varmasti tavannut tuhansia ja tuntee
tuhansia ellei kymmeniätuhansia perheitä, Lastensuojelun Keskusliitto,
jonka tehtävänä ja tavoitteena on myöskin
huolehtia siitä, että olisi onnellisia lapsia
ja lapsilla olisi turvallinen ympäristö, tai Tampereen
yliopiston lastenpsykiatrinen osasto. Minä luulen, että niilläkin
on aika paljon tietoa. Ja näillä mainituilla instituutioilla
(Puhemies koputtaa) on paljon paljon enemmän tietoa (Puhemies:
Minuutti!) kuin yhdelläkään meistä,
ja yksimielisesti ne ovat mietinnön kannalla.
Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kärkkäiselle toteaisin, että en
usko, että tämä puoli salia kokee kantaanne
loukkaavana, vaan nimenomaan saamme viestejä niiltä yksinhuoltajilta
ja samaa sukupuolta olevilta pariskunnilta, jotka pitävät
mielipiteitänne loukkaavina.
Mutta itse ajattelen, että tämä nykykäytäntö on
ollut voimassa lähes parikymmentä vuotta, ja sen
mukaan jokaisella naisella on oikeus saada hedelmöityshoitoja,
mikäli terveysviranomaiset arvioivat hänen myös
sopivan vanhemmaksi, enkä ole kertaakaan näiden
parinkymmenen vuoden aikana kuullut, että tämä nykykäytäntö olisi jollain
lailla väärä tai se loukkaisi jotakuta.
Siitä ei ole kirjoitettu lehdissä tai siitä ei
ole järjestetty mielenosoituksia. Niinpä hieman
ihmettelen, minkä takia tämä nykykäytäntö pitäisi
muuttaa, ja itse kannatankin tätä hallituksen
alkuperäistä esitystä, että nykykäytäntö kirjataan
lakiin ja hedelmöityshoitoja annetaan jatkossakin tasa-arvoisesti
siviilisäädyn sitä rajoittamatta.
Haluaisin todeta ed. Kallikselle, niin kuin täällä Oras
Tynkkynen aikaisemmin, että kaikkien tieteellisten tutkimusten
mukaan homoparien lapset (Puhemies koputtaa) ovat täysin
yhtä henkisesti hyvinvoivia kuin heteroparienkin.
Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kärkkäiselle toteaisin vain
sen, että juuri tämä laki takaa lapselle
tasavertaisen oikeuden syntyä ja saada alkunsa turvallisissa
olosuhteissa.
Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Suomessa on annettu hedelmöityshoitoja
pareille, mies- ja naispareille, jotka eivät voi saada
lasta, yksinäisille naisille ja naisille, jotka elävät
toisen naisen kanssa, parikymmentä vuotta. Mitään
erityistä ongelmaa tämä ei ole yhteiskuntaamme
muodostanut. Sen lisäksi on kaikenlaisia perheitä, joita syntyy
ilman hedelmöityshoitoja, ja ei kai kukaan
kuvittele, että pystyisimme lailla täällä sitä säätelemään.
Mielestäni jos tämä sali toimii vastuullisesti
ja harkiten, se antaa juridisen pohjan hedelmöityshoitojen
jatkua sillä tavalla kuin niitä on tähänkin
asti annettu, mutta niin, että kaikki hoidonsaajat ja -antajat
ovat juridisesti paremmin turvattuja. Mielestäni valiokunnan
enemmistö yrittää käyttää tätä tilannetta
hyväkseen niin, että se nyt tätä yhtä kapeaa
sektoria katsoen, kun sitä säädellään
erityisesti lailla, haluaa toteuttaa siinä omaa moralismiaan
ja perhekäsitystään. (Puhemies koputtaa)
Sanoisitte suoraan, että haluatte (Puhemies: Minuutti!)
säädellä lailla siitä, minkälaisia
perheitä ylipäätänsä saa
olla olemassa.
Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):
Värderade talman! Det som förvånar
mig i den här diskussionen är att man använder
begreppet faderlöshet för utskottets minoritet
och regeringens förslag går ju just uttryckligen
ut på att garantera barnens rätt till sitt ursprung,
att få veta vem fadern är när man blir
myndig. Hur kan man då säga att barnen skulle
födas faderlösa? Sedan tycker jag att vi skall
vara till den grad ödmjuka inför verkligheten
att någon kanske blir socialt faderlös vid födseln
på grund av dödsfall, skilsmässa eller
några andra orsaker, alla tecken visar på att
det viktigaste är att man har en kärleksfull omgivning
som man kan växa upp i.
Jag understöder fullt det som riksdagsledamot Soininvaara
sade om olika situationer, man kan inte jämföra
dem. Därför hoppas jag att regeringens balanserade,
rättmätiga förslag kan vinna majoritet
i morgon.
Arvoisa puhemies! En ymmärrä tätä puhetta isättömyydestä,
koska mielestäni hallituksen esitys ja valiokunnan vähemmistö nimenomaan
haluavat taata lapselle, kun hän saavuttaa täysi-ikäisyyden,
tiedon siitä, kuka hänen isänsä on. Sitten
elävän elämän edessä pitää olla
sen verran nöyrä, että emme voi tietää lapsen
syntymän jälkeen, onko hänellä sosiaalinen
perhe, jossa on isä ja äiti. Kaikkea voi sattua
elämän varrella. Me tiedämme, että moni
kansalainen on hyvin kasvanut ja pystynyt ottamaan vastuunsa, vaikka
on syntynyt ilman isää, sosiaalista isää.
Meillä kaikilla on tätä perheissämme.
Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lapsen edun toteutuminen edellyttää sitä,
että lapsi syntyy. Minusta tätä asiaa ei pidä tässä keskustelussa
unohtaa. Nyt kuitenkin keskustelemme kysymyksestä, joka koskettaa
joitakin kymmeniä naisia, naispareja ja heidän
perheitään vuosittain. On kyse pienestä vähemmistöstä ja
sen mahdollisuudesta muodostaa perhe. Minusta tämä mahdollisuus
pitää suoda ottaen vielä huomioon sen,
että jokaisen perhetilanne tutkitaan ja tämä kypsyys
vanhemmuuteen ja äitiyteen tutkitaan.
Jollain lailla kun puhutaan lapsen edusta, pitäisin
tärkeänä sitä, että suhteutetaan
mittakaavaa toinen toiseensa. Tuoreen tutkimuksen mukaan 61 000
suomalaislasta kohtaa väkivaltaa kodissaan vuosittain.
Tällaisiin ilmiöihin pitäisi enemmän
kiinnittää huomiota keskustelussa, kun puhutaan
lapsen oikeuksista ja lapsen edusta.
Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllähän se on myönnettävä,
että kun me puhumme tässä elämän
syntymisestä, niin me puhumme suurimmasta mysteeristä,
minkä maan päällä joudumme kohtaamaan tai
saamme kohdata. Lapsettomuus on luonnollisesti kipeä asia
pareille, ja tästä syystähän
lääketiede on niin pitkälle kehittynyt,
että pystyy heidän ahdistustaan auttamaan. Lähtökohta
on ollut siis näitten parien lapsettomuuden helpottaminen
ja auttaminen.
Yksinäisten naisten lapsettomuuden hoito on mielestäni
lähtökohdiltaan aivan erilainen asia. Me voimme
täällä kyllä perustella näkökulmia puolin
ja toisin isättömyydestä ja tutkimuksista jne.
Minusta ed. Kallis on kyllä hyviä näkökulmia,
perusteltuja näkökulmia esittänyt. Kysymys
on kuitenkin arvovalinnasta mielestäni. Kun me äänestämme
tästä laista, me teemme arvovalinnan. Me ilmaisemme
siinä konkreettisesti kansanedustajina omia arvojamme,
ja me myös ohjaamme (Puhemies koputtaa) koko kansan käsitystä tietyistä asioista.
(Puhemies: Minuutti!) Ei ole kysymys tuomioista eikä moralismista
omalta kohdaltani, kun olen valiokunnan enemmistön kannalla.
Johanna Sumuvuori /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun keskustelemme täällä hedelmöityshoitojen
antamisesta, kysymys on siis siitä, jatketaanko vuosikausia
kestänyttä vallitsevaa käytäntöä vai
viedäänkö ihmisiltä olemassa
olevia oikeuksia pois. Yksinäisten naisten ja naisparien
hedelmöityshoidot eivät tule katoamaan kieltämällä.
Ne vain siirtyvät muualle Suomen rajojen
ulkopuolelle, kuten Viroon, jonne pääsee parissa
tunnissa lautalla Helsingistä.
Eduskunta ei voi myöskään säädellä muumimukin
omistamista luvanvaraiseksi, ja täytyy muistaa, että näihin
kotikonsteihin liittyy isoja riskejä, esimerkiksi lapsen
ja äidin hiv-tartunnan riski. Yksinäiset naiset
ja naisparit tulevat aina hankkimaan lapsia, sitä me emme
täällä voi estää, ja
nyt päätetään siitä,
saavatko he tehdä niin lapsen ja naisen terveyttä suojellen.
Tämä laki takaa myös lapsen oikeuden
saada tietää myöhemmin alkuperästään.
Arvoisa puhemies! Hedelmöityshoidolla alkunsa saavat
lapset ovat hyvin hartaasti toivottuja ja odotettuja, ja on vaikeaa
ymmärtää, että jotkut täällä haluaisivat
estää toivottujen lapsien (Puhemies koputtaa)
syntymistä maailmaan. (Puhemies: Minuutti!) Kun eduskunta
huomenna äänestää, toivon, että otetaan
huomioon lapsen terveys ja turva.
Ensimmäinen varapuhemies:
Arvoisat edustajat, todella toivon, että pysyttäydytään
vastauspuheenvuoron pituudessa eli minuutissa.
Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! Minä otan sen haasteen ed.
Tynkkyseltä ja ed. Urpilaiselta vastaan ja yritän
etsiä, löytyykö tällaista tutkimusta.
Mutta minä heitän haasteen teille: Mainitkaa te
joku lasten parissa toimiva järjestö, joka on
verrattavissa Mannerheimin Lastensuojeluliittoon tai Pelastakaa
Lapset ry:hyn, tai joku vastaavanlainen, joka olisi asettunut vähemmistön
(Eduskunnasta: Väestöliitto!) kannalle. — Kuulin,
että sanottiin Väestöliitto. Väestöliitto
ei toimi yksinomaan lasten keskuudessa. (Naurua) Kohteena on koko
perhe. Sitä ei voi verrata Mannerheimin Lastensuojeluliittoon
eikä myöskään näihin
muihin järjestöihin, mitkä minä mainitsin.
Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa rouva puhemies! On aivan uskomatonta, jos Väestöliitto
ei kelpaa järjestöksi, joka miettii lapsen ja
perheen etua. Vierailkaa Väestöliiton sivuilla.
Tekevät ylitsevuotavan hyvää työtä parisuhteen
eteen, vanhemmuuden eteen ja lasten eteen. Aivan käsittämätön
tarjouskilpailu, jonka järjestitte.
Arvoisa rouva puhemies! Norjan esimerkkeihin palatakseni ed.
Biaudet kertoi täällä hyvin, kuinka tämän
lain ainoa merkittävä ja todellinen juridinen
uutuus ja oikeus lapselle on tämä oikeus tietää.
Muuten kaikki hallituksen esityksessä on niin kuin tähänkin
asti on ollut 20 vuotta. Nyt lakivaliokunnan niukka enemmistö haluaisi
aikaansaada sen, että juuri yksin elävien, itsellisten
naisten ja naisparien lapset eivät saisikaan oikeutta tietää,
vaan vain avioliitoissa ja avopareille syntyvät lapset
saisivat oikeuden tietää. Oletteko te valmiit
katsomaan lasta silmiin ja sanomaan, että sinä et
saa tietää, vaikka minä tiesin, että sinä synnyit,
siksi, että (Puhemies: Minuutti!) sinun äitisi
on itsellinen?
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Oras Tynkkyselle totean, että useat
tutkimukset kertovat isättömyyden aiheuttamista
riskeistä ja usein tuo isättömyyden aiheuttama
kipeys tulee esiin vasta kymmenien vuosien jälkeen. Esimerkiksi
sotaorvot, jotka ovat jääneet orvoksi jo ennen
syntymäänsä, kertovat usein siitä,
että isättömyyden kipeys tulee vasta
50—60 vuoden iässä esiin, ja nämä hedelmöityshoitojen
seurauksena syntyneille lapsille tehdyt tutkimukset eivät
edes ulotu niin pitkälle. Me emme ole kumpikaan ed. Tynkkysen
kanssa tämän alan tutkijoita, mutta luen teille
lainauksen professori Tuula Tammiselta, joka on Mannerheimin Lastensuojeluliiton
puheenjohtaja ja professori. Hän on sanonut näin:
"Yksin tai lesbosuhteessa elävät naiset ovat perustelleet
lapsensaantioikeuttaan omien tarpeittensa lisäksi myös
sillä, että isättömistä kasvuoloista
ei ole tutkimusten mukaan haittaa lapselle. Perustelu on tieteellisesti
horjuva, sillä kyseisiä tutkimuksia on tehty vähän
ja ne on tehty karkealla tasolla. Ennen kaikkea perustelu on eettisesti
kestämätön."
Ensimmäinen varapuhemies:
Totean, että nyt on vastauspuheenvuorokeskustelussa
käytetty yli 40 vastauspuheenvuoroa, ja katson sen nyt tässä vaiheessa
riittäväksi. Menemme takaisin puhujalistaan.
Minna Sirnö /vas:
Arvoisa puhemies! Hyvät hihkuvat ja hehkuvat edustajatoverit!
Hedelmöityshoitolain käsittelyn aikana olemme
täälläkin tänään
kuulleet paljon puhetta lapsen edusta. Lapsen etuun vedotaan hedelmöityshoidosta
puhuttaessa tavalla, johon on vaikea väittää vastaan
puhumatta samaan aikaan ihmisten arvoista, ihmisoikeudesta ja lähimmäisenrakkaudesta.
Lapsen etua ei saisi käyttää lasta
itseään vastaan. Silti suuri osa keskustelijoista
viittaa syntymättömien lasten etuun ja oikeuksiin
tavalla, johon perustuslakivaliokunnassa puhunut Maija Sakslin huomautti,
että lapsen etua käytetään estämään
tuon lapsen syntymä, jonka etua halutaan suojella. Lapsen
etu ei voi olla, ettei häntä ole. Hyvää ystävääni
ed. Virtasta vapaasti lainaten: itse olisin mieluummin isätön
ja olemassa kuin isällinen ja olematta.
Valitettavasti uusioperheiden ja adoptioiden aikana joukko kansanedustajiakin
ilmoittaa, että biologinen vanhemmuus on ainoa oikea vanhemmuus.
Biologisella vanhemmuudella on toki merkityksensä, mutta
nykytutkimuksessa sekä kaikissa kansainvälisissä ihmisoikeus-
ja lasten oikeuksien sopimuksissa korostetaan lapsen kasvua tukevaa
sosiaalista vanhemmuutta. Lapselle perhe on se yhteisö,
jossa hän itse elää. Turvallinen kasvuympäristö,
suvaitsevaiset asenteet ja pysyvät aikuissuhteet ovat lapsen
elämän kannalta keskeisempiä asioita
kuin se, kenen geenejä hän kantaa.
Täälläkin tänään
on monta kertaa keskusteltu yksinhuoltajuudesta. Yksinhuoltajuus
voi olla oma valinta, mutta ainakin yhtä usein se perustuu
elämän kolhuihin. On suorastaan kauhistuttavaa,
että osa kansanedustajista mitätöi tuhansien ja
tuhansien yksinhuoltajaisien ja -äitien työn ilmaisemalla,
ettei arvosta heidän kasvatustyötään.
Itse päinvastoin nostan hattua niille rohkeille ja jaksaville
ihmisille, jotka kasvattavat tässä ilmapiirissä lapsensa
yksin.
Ei ole todisteita siitä, että isättömyys
tai äidittömyys tekee lapsesta huonomman. Muutenhan meidän
täällä pitäisi laatia lakeja,
joilla pakkopariutetaan ne vanhemmat, joiden perheissä isä tai äiti
on kuollut tai hylännyt perheensä. Toista vanhempaa
ei myöskään keinotekoisesti tyrkytetä silloin,
kun jompikumpi vanhemmista sairastuu vakavasti.
Arvoisa puhemies! Lapsen etu ei ole, että joukko aikuisia
Arkadianmäeltä laittaa perheitä arvojärjestykseen,
lapsen etu ei ole, että joukko aikuisia Arkadianmäeltä ilmoittaa,
ettei tietyn tyyppisiä perheitä saa olla, ja lapsen
etu ei ole, että joukko aikuisia Arkadianmäeltä itse
asiassa ilmaisee, ettei osalla jo olemassa olevista lapsista ole
oikeutta olla olemassakaan. Juuri päinvastaisilla asenteilla
varustetut aikuisethan kasvattavat omat lapsensa suvaitsemattomuuteen ja koulukiusaajiksi.
Oman käsitykseni mukaan lähimmäisenrakkauden
ensimmäinen askel on hyväksyä toinen
ihminen sellaisena, mikä hän on, ilman
että hänen syntyperänsä tai
kasvuympäristönsä vaikuttavat asiaan.
Arvoisa puhemies! Perustuslakimme kieltää syrjimisen
sukupuolen tai yksilön ominaisuuksien perusteella. Tästä huolimatta
lakivaliokunnan yhden äänen enemmistö päätti
syrjiä ihmisiä sukupuolen ja sukupuolisen suuntautuneisuuden mukaan.
Kyse on selkeästä perustuslain yhdenvertaisuusvaateen
rikkomisesta. Mielenkiintoista myös on, että sukupuoleen
tai sukupuoliseen suuntautuneisuuteen perustuvan syrjinnän
kannattajat leimaavat yhdenvertaisuuden puolestapuhujat oman etunsa
tavoittelijoiksi. Eikö kuitenkin ole kummallinen arvolähtökohta
ja selkeästi vastoin yleisesti hyväksyttyä tasa-arvokäsitystä,
että tietty sukupuoli tai sukupuolinen suuntautuneisuus
määrittäisi, mistä asioista
ja miten ihminen voi päättää?
Arvoisa puhemies! Itselleni hedelmöityshoitolain käsittelyssä ensisijaisia
arvoja ovat olleet yhdenvertaisuus, syrjimättömyys,
lähimmäisenrakkaus ja jokaisen lapsen oikeus kokea,
että hänet ja hänen perheensä hyväksytään.
Tämän päivän Helsingin Sanomien
pääkirjoitusta lainaten: "On korkea aika saada
vihdoinkin myös hedelmöityshoidoista laki. Miksei
se saisi saman tien vastata jo tähän asti vallinnutta
käytäntöä?"
Arvoisa puhemies! Allekirjoitin lakivaliokunnassa vastalauseen
ja tulen täällä äänestämään perustuslain
takaaman syrjimättömyyden puolesta siten, että jatkossakin
miehen ja naisen muodostamilla pareilla, yksinäisillä naisilla
ja naispareilla on oikeus hedelmöityshoitoon, ja samalla
tulen äänestäneeksi siten, että tunnustan
jo olemassa olevien lasten (Puhemies: 5 minuuttia!) oikeuden olla
olemassa.
Susanna Rahkonen /sd:
Arvoisa puhemies! Hedelmöityshoitolaissa kosketellaan
ihmisenä olemisen peruskysymyksiä: mahdollisuutta
vanhemmuuteen ja mahdollisuutta syntyä tai olla syntymättä.
On ymmärrettävää, että laki
herättää tunteita. En osaa kuitenkaan
tavoittaa sitä tunnetilaa, joka lain vastustamisen takana
piilee. Jos jätetään tunnekuohut vähemmälle,
hallituksen esityksessä on kyse nykykäytännön
kirjaamisesta lakiin, isyyslain selkeyttämisestä sekä lapsen tiedonsaantioikeuden
turvaamisesta.
Hedelmöityshoidoissa on kyse lääketieteen kehittymisestä.
Uudenlainen lääketiede tuo eteemme uudenlaisia
valintakysymyksiä. Kyse on tässäkin laissa
siitä, keille kaikille annetaan mahdollisuus hyödyntää lääketieteen
kehittymismahdollisuuksia, suljetaanko joitakin ihmisryhmiä pois
ja jos, niin millä kriteereillä. Jotkut vetävät
rajaa luonnollisen ja luonnottoman välille äärimmäisen
tiukalla seulalla, niin tiukalla, että sen perusteella
koko lääketiede pitäisi peruuttaa.
Hallituksen esityksen vastustus kilpistyy kovin marginaaliseen
osaan hedelmöityshoitojen kokonaisuutta. Vuosittain syntyvät
parikymmentä lasta ovat saaneet aikaan valtavan tunneryöpyn
ja -myrskyn. Hallituksen esitykseen tulisi kuitenkin kirjattua lääkäreitä velvoittavana
lapsen kasvuympäristön varmistamista koskeva nykykäytäntö.
Huoli lasten kasvun vinoutumisesta on siis suuresti liioiteltu.
Vastustajat ovat huolissaan myös lasten isättömyydestä.
On hyvä, että lasten asema herkistää niin
monia kansanedustajia. Yhteiskunnassa on monia lapsiryhmiä,
joiden elämästä sietääkin olla
huolissaan. Vuosittain syntyy ihan tavallisten raskauksien kautta
800 lasta, joiden isästä ei ole tietoa. Elatusapua
saa 100 000 lasta vuodessa. Se tarkoittaa, että näin
monien lasten elämästä puuttuu isä,
joka ottaa osaa lasten kasvatukseen ja huolenpitoon. Fas-lapsia
syntyy 400 vuodessa, siis lapsia, jotka ovat altistuneet äidin
raskaudenaikaiselle alkoholinkäytölle ja vammautuneet.
Lievemmin alkoholivaurioisia lapsia syntyy paljon enemmän.
Näiden lasten kasvuympäristöstä tulee
olla huolissaan. Valitettavan moni näistä lapsista ei
ole syntynyt turvalliseen kasvuympäristöön
harkittuina ja toivottuina.
Yksinhuoltajaperheissä on 200 000 lasta. Yksinhuoltajuus
ei ole sinänsä ongelma. Olennaisinta on vanhemmuuden
laatu, ei määrä. Takavuosina ja usein
tänäänkin isän menetys on saattanut
merkitä lapselle ja perheelle suurta taloudellista ja muuta
ahdinkoa. Isä on saattanut kuolla, ja menetys on traumaattinen.
Yksinhuoltajuus avioeron myötä on merkinnyt usein vanhempien
välisiä ristiriitoja, ja se on saattanut horjuttaa äidin
elämäntilannetta. Ristiriidat voivat kuormittaa
vanhemmuutta eron jälkeenkin, ja kuvaan mukaan tulevat
joskus taloudelliset ja mielenterveydellisetkin ongelmat.
Valiokunnassa kuultavana ollut lääketieteen tohtori
Tytti Solantaus kertoi, että niin sanottujen sateenkaariperheiden vanhemmuutta
on tutkittu
30 vuotta. Avusteinen hedelmöitys on suunniteltu, eikä siihen
liity edellä kuvattuja traumaattisia kokemuksia ja menetyksiä.
Se selittää sen, ettei tutkimuksissa ole todettu
sateenkaariperheiden lasten muita suurempaa pahoinvointia, vaan
jopa pienempää, ehkä juuri siksi, että joukossa
ei ole ei-toivottuja lapsia.
Arvoisa puhemies! Perustuslain yhdenvertaisuusperiaate on ehdoton.
Perustuslakivaliokunta on todennut, että hallituksen esitys
toteuttaa perustuslain turvaamaa yhdenvertaisuusperiaatetta rajausesitystä paremmin.
Perustuslakivaliokunta jätti kuitenkin eduskunnalle poliittista
harkintaa. Minun poliittinen harkintani ja omatuntoni valitsee vaihtoehdoista
sen, joka toteuttaa yhdenvertaisuusperiaatetta kaikkein parhaiten.
Minun oikeuskäsitystäni vastaan sotii ajatus,
jonka mukaan lainsäädännössä tiettyjä oikeuksia
rajattaisiin siviilisäädyn ja sukupuolisen suuntautumisen
mukaan.
On väitetty, että lapsia haluavat ihmiset
ovat itsekkäitä. Pahimmillaan on väitetty,
että hedelmöityshoitojen avulla lapsia hankitaan
kuin tavaroita kaupan hyllyltä. Väite on hyvin
loukkaava. Meillä kaikilla ihmisillä on perustavaa
laatua oleva tarve uuden elämän synnyttämiseen
ja vaalimiseen. Lapsettomuus on aina inhimillinen tragedia. Niitä ihmisiä ei
voi moittia itsekkäiksi, jotka haluavat kasvattaa uutta
elämää ja tarjota lapsilleen rakastavan
ja hyvän kasvuympäristön. Itsekästä on
estää se. Oikea vanhemmuus voi syntyä ilman
geneettistä yhteyttä. Sitä tapahtuu luonnossa
paljonkin. Vanhemmuus on kokonaisvaltaista sitoutumista lapseen
ja tämän huoltajuuteen, ei pelkkiä kromosomeja
ja sukusoluja.
Seksuaalinen suuntautuminen ei kuulu oman vapaaehtoisen valinnan
piiriin. Minun arvomaailmassani kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia
riippumatta siitä, (Puhemies: 5 minuuttia!) mitä sukupuolta,
sukupuolista suuntautumista tai perhemuotoa he edustavat. Kannatan
hallituksen esitystä. Se ei avaa helvetin portteja, vaan
antaa nykyisen, maltillisen hoitokäytännön
jatkua.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa rouva puhemies! Ed. Karvonen puhui hyvin meidän
kaikkien vastalauseen allekirjoittajien puolesta ja lakivaliokunnassa
siis niukkaan vähemmistöön jääneiden puolesta,
ja olen kaikista niistä asioista todella samaa mieltä enkä käy
niitä toistamaan. Ministeri Luhtasen puhe oli niin ikään
erinomainen, ja haluan kiittää häntä siitä,
niistä kiitoksista ja yhteistyöstä, jotka
erityisesti liittyvät siihen, minkä itse koin
valiokunnan käsittelyn aikana erittäin tärkeänä,
että me vielä vahvistimme sitä prosessia,
jolla, oli sitten kyse avoliitosta, avioliitosta, itsellisistä naisista
tai naispareista, hoitoa antava taho arvioi, ovatko edellytykset
riittävät lapsen tasapainoiselle kehitykselle,
ja jonka takia vielä vahvistimme vaatimusta psykologisen
osaamisen osalta. Meille tietysti oli tärkeätä,
että oikeusministeriö hyväksyi tämän
lakivaliokunnan näkemyksen.
Aion, arvoisa puhemies, keskittyä vain ja ainoastaan
tämän asian perustuslailliseen aspektiin, koska
se on kuitenkin mielestäni tässä kaikista
oleellisinta. Perusoikeudet on taattu meidän perustuslaissamme,
ja sen 6 §:ssä sanotaan: "Ihmiset ovat yhdenvertaisia
lain edessä. Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta
asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän,
kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden
tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella."
Ja vielä, mikä erittäin tärkeätä ja
mistä Suomi on kuuluisa maailmalla, meidän perustuslaissamme
säädetään: "Lapsia on kohdeltava
tasa-arvoisesti yksilöinä ja heidän tulee saada
vaikuttaa itseään koskeviin asioihin" jne.
Jos kävisi niin onnettomasti, että valiokunnan niukan
enemmistön kanta huomenna voittaisi, on päivänselvää,
että silloin me valitsemme perustuslakivaliokunnan enemmistönkin
mielestä huonomman vaihtoehdon yhdenvertaisuuden ja perustuslain
näkökulmasta. Mutta jos katsomme kohtaa "lapsia
on kohdeltava tasa-arvoisesti yksilöinä", mielestäni
me valitsemme perustuslain kannalta kestämättömän
ratkaisun. Me emme silloin kohtele tosiasiassa tasavertaisesti lapsia
yksilöinä, jos me annamme tämän
uuden oikeuden saada tietää geneettinen alkuperä vain
ja ainoastaan avioliitossa ja avoliitossa syntyville ja poistamme
ja hylkäämme sen niiltä lapsilta, jotka
jatkossa, niin kuin Norjan esimerkistä tiedämme, tulevat
syntymään, vaikka kotimaan lainsäädäntö ei
näitä hoitoja salli. He tulevat syntymään naapurimaissa
annetuilla hoidoilla tai sitten omilla kotikeinoilla.
Mielestäni itse asiassa on liian vähälle
huomiolle jäänyt se, että perustuslakivaliokunnan
neljä jäsentä pitivät tätä lakivaliokunnan
niukan enemmistön kantaa suorastaan perustuslain vastaisena.
Ja kun näiden neljän jäsenen kanta yhdistetään
sitten tämän tasapainottelevan vähemmistönkin
kanssa, joka katsoi kuitenkin tärkeäksi ilmoittaa,
että tämä hallituksen kanta, edustamani kanta,
lakivaliokunnan niukan vähemmistön kanta, on paremmin
perustuslain mukainen kuin tämä lakivaliokunnan
niukan enemmistön kanta, niin vetoan vielä kaikkiin,
jotka miettivät, että me teimme aikoinaan perustuslain
ja perusoikeusuudistuksen vuonna 1995 tosissamme, yksimielisesti,
ylpeänä.
Me olemme esitelleet suomalaista perusoikeusosaamista maailmalla
ja yrittäneet viedä sitä muualle. Nyt
me olemme 20 vuotta antaneet hoitoja katsoen, onko todennäköistä,
että lapsen etu toteutuu, ja yhtäkkiä sitten
20 vuoden jälkeen poistaisimme näitä oikeuksia
ja saattaisimme hoidoista sitten ulkomailla syntyneet lapset eriarvoisuuteen
aviosäädyn tai seksuaalisen suuntautumisen takia.
Toistan, aviosäädyn tai seksuaalisen suuntautumisen
takia me 20 vuoden käytännön jälkeen
alkaisimmekin kohdella eriarvoisesti ihmisiä Suomessa vuonna
2006.
Kirsi Ojansuu /vihr:
Arvoisa puhemies! Ensiksi kommentti äskeiseen debattiin:
Moni perusteli luonnonjärjestyksellä sitä,
että naisparille ei tule antaa hedelmöityshoitoja.
Puhutaan sitten terveydenhuollon etiikasta. Ovatko samat henkilöt
sitä mieltä, että elinsiirtoja ei tule
antaa, että meidän ei tule antaa tehohoitoja?
Jos he peräänkuuluttavat terveydenhuollon etiikassa
tai meidän lainsäätämisessä täällä tällaisia
luonnonjärjestyksen kaltaisia asioita, niin johdonmukaisesti
heidän pitäisi olla sitä mieltä,
että elinsiirrot on kiellettävä, samoin
tehohoito.
Toivon todella, että eduskunta tulee hyväksymään
hedelmöityshoitolain hallituksen esityksessä ehdotetussa
muodossa. Se on sekä lasten että perheiden parhaaksi.
Hallituksen esityksen mukaisesta hedelmöityshoitolaista
tulisi elämänmyönteinen, ja sen avulla
monet hartaasti toivotut lapsen saisivat syntyä ja ennen
kaikkea saada alkunsa turvallisissa olosuhteissa. Hallituksen esittämä käytäntö hedelmöityshoitojen
sallimisesta
parisuhteeseen katsomatta toteuttaa perustuslain yhdenvertaisuussäännöksiä erinomaisesti,
kuten ed. Brax äsken puhui. Vaikka lapsen saaminen ei ole
ihmisoikeussopimuksissa turvattu oikeus, säännellessään
hedelmöityshoitoja yhteiskunnan tulee kohdella kaikkia
yhdenvertaisesti. Perusteeton eri asemaan asettaminen on kiellettyä syrjintää,
jollaista ei tule kirjata lakiin.
Kirjailija Helena Sinervo sanoi Helsingin Sanomissa tänään
seuraavaa: "- - lain pitää olla väline,
joka suojelee vähemmistöjä enemmistön ennakkoluuloilta,
heikkoja vahvojen jyrältä." Lapsen etu on ennen
muuta syntyä toivottuna ja rakastettuna. Lapsen etua edistetään
myös tukemalla sitä perhettä, jossa hän
elää. Perhemuodon käyttäminen
syrjinnän perusteluna kääntyy olemassa
olevien lapsien etua vastaan, ja sitä tarkoitin myös äskeisellä,
kun puhuin terveydenhuollon etiikasta. Elikkä niiden, jotka
perustelevat nyt tätä luonnonjärjestyksellä,
että hoitoja ei anneta lesbopareille, tulisi olla sitten
näitä elinsiirtoja vastaan. Jos niin ei ole, niin
silloin osoittautuu, että he vaan ovat moralisteja tässä kysymyksessä ja
haluavat nimenomaan arvottaa perheet eriarvoiseen asemaan.
Ja, kuten on sanottu, 20 vuotta on tätä lakia valmisteltu,
ja meillä on muodostunut hyvä ja vastuullinen
hoitokäytäntö, joka on nyt mahdollisuus
vahvistaa lakiin. Käytäntö, jossa hoitava lääkäri
päättää, kenelle hoitoja annetaan,
on osoittautunut toimivaksi. Niitä ei saa hetken mielijohteesta,
vaan ennen hoitojen aloittamista jokainen äidiksi haluava
keskustelee toiveistaan ja vanhemmuusodotuksistaan lääkärien
ja psykologien kanssa. Näin tarkasti ei muita lasten hankintaa
suunnittelevia testata. Nykyinen järjestelmä on
parempi, oikeudenmukaisempi ja tasa-arvoisempi kuin sellainen, jossa
pääsy hoitoihin sallitaan tai evätään
kategorisesti äidin seksuaalisen suuntautumisen tai siviilisäädyn
perusteella. Ei kai kukaan täälläkään
oikeasti usko, että onnellisen lapsuuden tärkein
tae on se, että vanhemmat ovat heteropari? Perheitä ei
ole mielestäni syytä laittaa paremmuusjärjestykseen
vanhempien määrän tai sukupuolen perusteella.
Tällaista arvottamista ei löydy muualtakaan lainsäädännöstämme.
Esimerkiksi adoptiolaissa äidin ja lapsen muodostamaa perhettä kohdellaan
tasa-arvoisena muiden perheiden kanssa, ja siinä sallitaan naisille
oikeus adoptioon, vaikkei tämä eläisikään
miehen kanssa.
Arvoisa puhemies! Tämän lain yhteydessä on paljon
puhuttu lasten oikeuksista. Jos lakia ei hyväksytä hallituksen
esityksen mukaisena, vaarannetaan kaksi tärkeää lapsen
oikeutta. Vaarassa ovat lapsen ja lapsen äidinkin oikeus
terveyteen ja lapsen oikeus tietää halutessaan
biologinen alkuperänsä. Mielestäni on
vastuutonta, ettei lakivaliokunnan enemmistö ole tästä huolissaan. Hallituksen
esitys takaa hedelmöityshoitojen avulla syntyneille lapsille
oikeuden saada täysi-ikäisenä tietää alkuperänsä.
Laki, jossa lesboille ja itsellisille naisille ei sallittaisi
hedelmöityshoitoja, on ongelmallinen suhteessa tähän
oikeuteen. Jos hedelmöityshoidot kielletään
kotimaassa ilman miestä eläviltä naisilta,
lapsia hankitaan koti-inseminaatiolla tai ulkomailla hankituilla
hoidoilla. Näin alkunsa saaneilla lapsilla ei ole mahdollisuutta
täysi-ikäisenä selvittää biologista
isäänsä, toisin kuin kotimaisilla klinikoilla
alkunsa saaneilla lapsilla. Lapsen oikeudesta saada tietoonsa alkuperänsä on
eri maissa omaksuttu erilaisia käytäntöjä eikä oikeutta
ole pidetty yksiselitteisenä. Monissa maissa sperman luovuttajat
ovat säilyttäneet anonymiteettinsä.
Toisin kuin klinikalla tehtävässä hedelmöityshoidossa,
koti-inseminaatiossa käytettävä sperma
ei välttämättä ole testattu
sukupuolitautien varalta. Sukupuolitauti vaarantaa sekä äidin
että syntyvän lapsen terveyden, (Puhemies: 5 minuuttia!)
siksi on keskeistä säätää hallituksen
esityksen mukainen hedelmöityshoitolaki ...
Ensimmäinen varapuhemies :
(koputtaa)
Ed. Ojansuu, 5 minuuttia!
... joka takaa Suomessakin turvallisen tavan tulla raskaaksi.
Toivon hartaasti, että hyväksymme lain hallituksen
esityksen mukaisena.
Kari Kärkkäinen /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Tänä iltana tässä salissa
kilpailee kaksi aatevirtausta, kristillisdemokratia ja liberaali
vihreys. Kristillisdemokratia perustuu demokratian ja kristinuskon
keskeisimpiin asioihin, joilla yhteiskuntia on rakennettu vuosituhansia.
Liberaali vihreys lepää pitkälti feminismin
arvoissa. Vihreiden periaateohjelma väittää,
että vihreä feminismi on myös miesten
vapautusliike. Tämän hedelmöityshoitolain
kohdalla vihreä feminismi esittäytyy kuitenkin
miesten alennus- ja alentamisliikkeenä. Miesten osaksi
vihreiden visiossa jää oleminen siittiöautomaatteina,
kun naisparit ja sinkkunaiset tahtovat lasta itselleen hedelmöityshoitojen
kautta. (Ed. Gustafsson: Vaalipuhe menossa!) — Ed. Gustafsson,
tämä ei liity siihen asiaan missään
määrin.
Lakivaliokunnan enemmistö on laatinut pääsääntöisesti
hyvän mietinnön. Suomessa vallitsevalle vapaamieliselle
asenneilmastolle tämä on tuottanut henkistä ahdistusta.
Tämän päivän lehtienkin mukaan
ajatus siitä, että lapsella on oikeus sekä isään
että äitiin, on pelkästään
kaunis. Lehti väittää myös,
että tämä kaunis ajatus on osaksi hurskastelua
monille puoli- ja täysorvoille. Me kristillisdemokraatit
ajattelemme, että lainsäädännöllä ei
pidä yhteiskunnassa edistää tai lisätä isättömyyttä.
Puolustamme lapsen subjektiivista oikeutta isään,
kun sanomme, että isättömiä lapsia
ei tulisi olla. Ihmettelen, miksi tämä mediassa
ja täällä salissakin tulkitaan edelleenkin
niin, kuin äsken sanoin, näiden isättömien lasten
ja aikuisten tilanteen mollaamiseksi. Eivät ihmiset, jotka
eivät tiedä omaa isäänsä tai äitiään, ole todellakaan sen vähempiarvoisia
ihmisiä.
Meille eri kirkkojen jäsenille on vaikkapa rippikoulussa
opetettu, että ihmisen arvon määrittää ja
ihmisen arvon antaa ensisijaisesti kolmiyhteinen Jumala, joka on
mahdollistanut ihmisen syntymän. Tämä on
siis muun muassa rippikouluopetusta. Nähdäkseni
Kirkkohallituksen lausunto perustuu tähän teologiseen
näkemykseen. Samalla tuo ajatus jatkuu, että meihin
on asetettu myös tarve luonnolliseen isänkaipuuseen,
jota millään lailla ei voida kieltää eikä turhentaa.
Ministeri Paula Lehtomäki totesi yllätysraskaudestaan
huhtikuussa 2005, että Luoja näitä asioita
säätelee enkä minä. Tyhmänä kristillisdemokraattinakin
olen samaa mieltä. Mikä se halu oikein on, että tässä salissa
halutaan heittäytyä, niin kuin ed. Tiusanen heitti
tuossa, Jumalan rooliin ja ottaa hänen asemansa? Jos meillä on
tällainen halu, niin mielestäni olisi hyvä tyytyä siihen, että lääketieteen
avulla hedelmöittämistä edistettäisiin
vain lapsettomuudesta kärsiville avio- ja avopuolisoille.
Muunlaista ohjailevan vallan ja vastuun ottamista en näe
perusteltuna. Näin lääketiedekin pysyy
paremmin sen omalla tontilla lääketieteellisten
ongelmien hoidossa.
Hedelmöityshoitolain lähtökohtana
ei voi olla aikuisten tasa-arvokysymys. Lapsen saaminen ei ole subjektiivinen
oikeus eikä ihmisoikeus, vaikka keskustelussa on niinkin
väitetty. Mikään ihmisoikeus- tai perusoikeussopimus
ei anna katetta sellaiselle väitteelle. Se olisi myös ristiriidassa
lasten oikeuksien kanssa. Olen samaa mieltä ministeri Kari
Rajamäen helmikuisen tv-lausunnon kanssa. Jos hallituksen
esitys nähdään tasa-arvokysymyksenä,
logiikan jatkumo on siinä, että seuraavaksi aletaan
puuhata lakia miesparien hedelmöityshoidosta ja tulevaisuudessa
kenties myös adoptio-oikeudesta. Näin se vaan
menee.
Pohjoismaisen lainsäädännön
lähtökohtana on ollut, että hedelmöityshoitoa
annetaan lääketieteellisin perustein pariskunnan
tahattoman lapsettomuuden hoitamiseksi. Toivon, että tällä linjalla
ja tällä tontilla pysymme lainsäätäjinä ja
jätämme muut luomisasiat Luojalle.
Lasse Hautala /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Tämä käsittelyssä oleva
laki hedelmöityshoidoista ja isyyslain muuttamisesta on
jo ennakkoon saanut suuren mielenkiinnon. En usko, että täällä pidettävillä puheenvuoroilla
käännetään enää yhdenkään
edustajan mielipidettä, vaikka niin omasta näkökulmastani
haluaisinkin, erityisesti silloin, jos huomenna pidettävässä äänestyksessä ei
lakivaliokunnan enemmistön kanta voittaisi. Lakivaliokunnan
edustajienkin kannat olivat selvät puolin ja toisin jo
etukäteen, ennen kuin yhtäkään
niin sanottua asiantuntijaa oli kuultu, jos heitä tällaisessa
asiassa ylipäätään onkaan.
Mielestäni varsinaiset asiantuntijat ovat vielä syntymättä,
koska heidän elämäänsä tällä lailla
ei ole vielä vaikutettu. Jos hallituksen kanta jostain syystä sattuisi
voittamaan, he tulevaisuudessa voisivat kertoa meille, millaista
oli syntyä lainsuojaisesti ja lähtökohtaisesti
ilman isää, pohtia 18 vuoden ikään
saakka, minkä näköinen isä mahtaa
olla, oliko tuo vastaan tullut, jolla oli saman väriset
hiukset, minun isäni, auttaisiko isäni pyörän
korjaamisessa tai miten hän kannustaisi jääkiekkokaukalon
laidalla, mitä hän nyt tekee, ja onko minulla
muita sisaruksia. Nämä ovat sellaisia kysymyksiä,
joihin me voimme jo nyt vastata antamalla jokaiselle lapselle lähtökohtaisen mahdollisuuden
isään ja äitiin.
Lakiehdotuksen käsittelyvaiheessa oikeusministeriössä ainakin
yli 10 vuotta valmistellut asiantuntija sanoi, että kyse
on lääketieteellisestä ratkaisusta, ja
niinhän se onkin, koska puhutaan hoidosta. Hoitoa annetaan
sairauteen. Tiettävästi yksinäisen naisen
tai ainakaan naisparin kohdalla ei kyse ole sairaudesta. Näin olen
ymmärtänyt myös hallituksen
esitystä kannattavien ajattelevan.
Meidän on lainsäätäjinä asetuttava
heikommassa asemassa olevan puolelle. Tässä asiassa
se on lapsi. Sillä ei tosin vielä ole äänioikeutta
eikä se voi lähettää sähköpostia
tai muutenkaan ilmaista itseään. Lapsen
oikeus äitiin ja isään on tärkeämpi
kuin yksinäisen naisen tai naisparin oikeus lapseen. En
ota kantaa siihen, millaisia vanhempia he ovat, kyse on lähtökohdasta.
Lapsen oikeus äitiin ja isään on
myös tasa-arvoa lapsen ja tässä tapauksessa
hedelmöityshoitoa saavan välillä. Tasa-arvo
on laajempi käsite kuin yksinomaan naisen ja miehen välinen
tasa-arvo. Lainsäädännöllä ei
pidä saattaa lasta epätasa-arvoiseen asemaan.
Lainsäädännön rakentaminen niin,
että lapsi on harkitusti ja lähtökohtaisesti
isätön, on loukkaus lapsen ihmisoikeuksia kohtaan.
Sitä ei pidennetyillä iltasatujen lukemisilla
paikata.
Hallituksen esitys sisältää ison
puutteen isyyslain osalta. Ongelmaa ei ole avio- tai avoparien hedelmöityshoidon
tuloksena syntyneen lapsen kohdalla eikä sellaisten yksinäisten
naisten tai naisparien kohdalla, jossa siittiön luovuttanut mies
voidaan vahvistaa isäksi. Ongelma muodostuu viimeksi mainitun
ryhmän kohdalla silloin, että häntä ei
vahvisteta isäksi. Tällöin on isänä Suomen
valtio. Valtio on jo lähtökohtaisesti elatustukivelvollinen
ja jatkaa siinä tehtävässä 18
vuotta. Noin 120 euroa kuukaudessa tulla tupsahtaa elatusapuna äidin
osoittamalle tilille.
Arvoisa puhemies! Yhteiskunnassamme tulee tehdä sellaista
lainsäädäntöä, joka
on heikomman puolella ja tässä tapauksessa pienen
lapsen puolella puolustaen hänelle lähtökohtaista
oikeutta isään ja äitiin. Toivottavasti
huominen äänestyspäivä ei ole
pienelle syntyvälle lapselle perjantai 13. päivä,
huonon onnen päivä, vaan se mahdollistaisi hänelle
lähtökohdan onnellisen lapsuuden viettämiseen
yhdessä äitinsä ja isänsä kanssa.
Tapani Tölli /kesk:
Arvoisa puhemies! Hedelmöityshoitoa koskevassa lainsäädännössä on kysymys
syvästä ja kauaskantoisesta eettisestä ja moraalisesta
asiasta. Tämän lain heijastusvaikutukset ovat
merkittäviä, ja ne liittyvät kokonaiskäsitykseen
elämän perustavista arvoista ja suhteista. Tämän
lakiesityksen ongelmallisin ja eniten keskustelua herättänyt
asia on se, ulotetaanko hedelmöityshoidot naispareille
ja yksinäisille naisille ja mikä on isyyden asema.
Mielestäni yhteiskunnassamme tulisi edelleen selkeästi
olla perhekäsityksen perusteena, ihanteena ja tavoitteena
miehen ja naisen välinen elinikäinen avioliitto.
Jo yksin tästä lähtökohdasta
lähtien hedelmöityshoitojen tulisi kohdentua vain
aviopareille. Lain tarkoituksena tulee olla auttaa niitä aviopareja,
jotka eivät lääketieteellisistä syistä voi
lasta saada.
Arvoisa puhemies! Hedelmöityshoitolain perusteena on
oltava lapsen etu ja lapsen oikeuksien vahvistaminen ja turvaaminen.
Lainsäädännöllä ei
tule vähätellä isyyttä eikä isän
merkitystä perheessä. Lähtökohtaisesti
lapsella on oikeus isään ja äitiin, eikä ole
perusteltua, että lain avulla tehdään
järjestelmä, jonka seurauksena lapsi on isätön.
Oikeudelliselta näkökannalta tarkasteltuna meidän
tulee tarkastella asiaa heikoimman eli lapsen kannalta. Lapsen oikeus
vanhempiin on siten selvästi vahvempi kuin aikuisten oikeus lapseen.
Lapsen oikeus on, voi sanoa, perusoikeus. Lapsi on täysin
riippuvainen meistä ja meidän päätöksistämme,
jotka ovat joskus hyvinkin itsekkäitä. Syntyvä lapsi
on ainutkertainen ihminen, joka kerran on sitten aikuinen.
En ymmärrä, kuka voi ottaa itselleen oikeuden
päättää, että tällä ihmisellä,
vaikkakin olisi syntymätön lapsi, ei tule koskaan
olemaan isää. Moni aikuinen ihminen ja nuori ihminenkin
etsii kipeästi juuriaan ja lähtökohtiaan
kysellen, kuka minä olen. Lainsäädännöllä on
edistettävä hedelmöityshoidon avulla
syntyvien lasten parasta ja heidän tarpeensa on selkeästi
asetettava aikuisten tarpeiden edelle. Hedelmöityshoitoja
ei tule ulottaa naispareille eikä yksinäisille
naisille. Tätä eivät myöskään
edellytä perustuslain yhdenvertaisuussäännökset.
Arvoisa puhemies! Haluan todeta, että yhteiskunnassamme
on tällä hetkellä, kuten on kaikkina
aikoina ollut, eri syistä lapsia, joilla ei ole isää tai äitiä tai
ei kumpaakaan. Meidän tulee aina huolehtia siitä,
että heidän elämänsä puitteet
ja tarpeet ovat turvatut. Meidän tulee suojella elämää myös
syntymättömän lapsen osalta. Lasta ei tule
koskaan syyllistää. En ymmärrä sitä keskustelua
ja kannanottoja, jotka ovat tulkinneet, että jos tätä hedelmöityshoitolakiesitystä
vastustaa, niin
samalla syyllistäisi lapset. Lapsia ei tule syyllistää,
ei moittia eikä kiusata eikä asettaa eriarvoiseen
asemaan. Hedelmöityshoitolaissa on kuitenkin kysymys eri
asiasta.
Tämä ei myöskään
tarkoita sitä, että yksinhuoltaja olisi huono
isä tai äiti. Kyse on siitä, mitä me
lainsäädännöllä tuemme.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta antoi hedelmöityshoitolakiesityksestä lausunnon
lakivaliokunnalle. Valiokunnan enemmistön kanta myötäili
hallituksen esitystä. Valiokunnan lausuntoon liitetyssä omassa eriävässä mielipiteessäni
totesin, että hedelmöityshoidon tulisi olla mahdollista
vain parille, jossa mies ja nainen elävät avioliitossa,
että hedelmöityshoitoon käytetään
vain avioparin omia sukusoluja ja että hedelmöityshoidon
antaminen perustuu ja rajoitetaan lääketieteellisiin
perusteisiin. Olen edelleen tätä mieltä.
Arvoisa puhemies! Tieteen kehitys meidän aikanamme
on hyvin nopeaa. Eri tieteenalojen saavutukset ovat mittavia. Tiede,
kuten esimerkiksi lääketiede tai bioteknologia,
ei sinänsä luo arvoja. Tiede tarvitsee aina moraaliset
puitteet ja rajat toiminnalleen. Tiede ei luo vastauksia perimmäisiin
kysymyksiin elämästä ja sen tarkoituksesta,
kuolemasta, syntymättömän elämän
arvosta (Puhemies koputtaa) tai avioliiton asemasta. (Puhemies:
5 minuuttia!) Lääketiede tuo kyllä menetelmiä vaikkapa
lapsettomuuden hoitoon ja moneen muuhun asiaan, mutta se ei ratkaise
kysymystä siitä, millaisten arvojen pohjalta ja
missä tilanteessa (Puhemies koputtaa) näitä menetelmiä tulisi
käyttää.
Arvoisa puhemies! (Puhemies: 5 minuuttia!) Toivon, että eduskunta
nyt tästä asiasta päättäessään
pitää mielessä lapsen edun ja oikeudet
ja tukeutuu kestäviin arvoihin.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Joka kuudes pari kärsii tahattomasta lapsettomuudesta
Suomessa, 5 prosenttia vastasyntyneistä on jo saanut alkunsa
hedelmöityshoidon avulla, ja hoitojen tarve lisääntyy,
joten tämä laki täytyy saada voimaan.
Huomenna meidän täytyy saada se hyväksytyksi.
Uudessa hedelmöityshoitolaissa ja isyyslain muuttamisessa
on kolme ongelmaa: saako hedelmöityshoitoa antaa naispareille
ja yksinäisille naisille; rekisteröidäänkö munasolun
tai siittiöiden luovuttajat, ja saako lapsi tietää biologisen alkuperänsä;
ja kolmas kysymys, saako nyt jo säilöttyjä alkioita
tai sukusoluja käyttää sellaisten naisten
hedelmöittämiseen, joilla on jo lapsi näistä samoista
soluista, eli annetaanko siirtymäsäännös.
Vaikeimmaksi kysymykseksi näyttää muodostuvan,
annetaanko yksinäisille naisille ja naispareille oikeus
hedelmöityshoitoihin.
Kuten aikaisemmin sanoin, ymmärrän täysin uskonnollisen
vakaumuksen, kuten edellinen edustaja, ed. Tölli, puhui.
Mutta en millään voi ymmärtää,
että me, joilla ei ole uskonnollista vakaumusta, yritämme
niin vahvasti roikkua siinä, että hedelmöityshoitoa
ei voi antaa yksinäiselle naiselle, kun tämä jo
on ollut selkeästi 20 vuotta käytäntö.
Onko siis 20 vuotta kaikki tämä, mitä on
tehty, tehty väärin? Tutkimuksissa on todettu, että yksinäisten
naisten ja naisparien lapset, kuten jo tänään
debatissa on kuultu, ovat varsin tasapainoisia ihmisiä.
Mitään tutkimustietoa ei ole siitä, että naisparin
perheessä kasvanut lapsi voisi jotenkin huonosti. Päinvastoin.
Näitä tapauksiahan on korkeintaan 3 prosenttia
kaikista hedelmöityshoitoa saaneista.
Itse kannatan siis hallituksen alkuperäistä esitystä eli
hedelmöityshoidon sallimista myös naispareille
ja yksinäisille naisille. Jos näille naisille ei
anneta mahdollisuutta saada hedelmöityshoitoa Suomessa,
niin he todennäköisesti menevät Baltian
maihin ja saavat siellä tämän hoidon, mutta
he kuitenkin palaavat tänne Suomeen, he käyvät
meidän neuvolassamme, he synnyttävät meidän
synnytyssairaaloissamme. Ja tällöin, jos hoito
on huonosti onnistunut ja jos tämä potilas on
väärin valittu, niin voi tulla paljonkin komplikaatioita,
jotka sitten tulevat todella kalliiksi ja tuottavat paljon murhetta.
Toinen asia: Nuorena lääkärinä olin
sitä mieltä, että sukusolujen luovuttajan
henkilöllisyyttä ei pidä paljastaa lapselle
hänen täysi-ikäiseksi tultuaan. Nyt tilanne
on täysin muuttunut, koska meillä on avoimempi
yhteiskunta. Hallituksen alkuperäinen esitys toteaa, että lapsella
tulee olla oikeus 18 vuotta täytettyään
saada tietää biologiset vanhempansa. Kannatan
myöskin tätä. Vaikka tietenkin sukusolujen
luovuttajista voi tulla aluksi puutetta, Ruotsin kokemuksethan ovat osoittaneet,
että näitä luovuttajia vähitellen
sitten taas ilmestyy, ja tämä tilanne ei ole mitenkään
huolestuttava. Lapsistahan vain noin 25 prosenttia Ruotsissa edes
haluaa saada tämän tiedon 18-vuotiaana.
Kolmas asia: kuten sosiaali- ja terveysvaliokunta lausunnossaan
toteaa, ja lakivaliokunta on ottanut sen huomioon, tarvitsemme siirtymäsäännöksen
siten, että pakastetut alkiot tai sukusolut voidaan käyttää saman äidin
hedelmöittämiseen, joilla jo on lapsi näistä soluista.
Tällöin me tarvitsemme tämän kolmen
vuoden siirtymäajan.
Valitettavasti sijaissynnytys eli kohdunvuokraus ei tule sallituksi
tämän lain mukaan. Toimenpiteellä on
kuitenkin selkeät lääketieteelliset indikaatiot.
Sehän koskee naisia, joilta puuttuu synnynnäisesti
kohtu tai joilta kohtu on
poistettu, mutta joilla munasarjat
toimivat. Sijaissynnytyksessä siis munasolut ja siittiöt
hedelmöitetään keinotekoisesti ja siirretään
sitten lähiomaisen kohtuun. Näitä tapauksia
on Suomessa tehty nyt 18, ja yleensä sijaissynnyttäjänä on ollut äiti
tai sisar. Näistä ei siis ole tullut suuria ongelmia.
Ja toivottavaa on, että seuraavalla hallituskaudella myös
sijaissynnytys tulee sallituksi. Hedelmöityshoitolaki on
siis saatava hyväksyttyä.
Jyrki Kasvi /vihr:
Arvoisa rouva puhemies! Aluksi haluan vastata ed. Kärkkäisen
puheenvuoroon. En voi vihreänä ja liberaalina
kuin loukkaantua ed. Kärkkäisen puheenvuorosta, jossa
hän kutsui vihreitä liberaaleja miehiä,
siis minua, pelkiksi siemenautomaateiksi. Se, että kannatan
hallituksen esitystä, ei tarkoita sitä, että laiminlöisin
velvollisuuksiani tai pikemminkin etuoikeuksiani vanhempana. Vanhemmuus
on minulle miehenä jotain muutakin kuin pelkkä siemenautomaatin
rooli.
Arvoisa puhemies! Lapsen etu. Siihen on vedottu viime päivinä monessa
puheenvuorossa. Olen itsekin pohtinut lapsen etua paljon tämän lain
käsittelyn aikana, lukenut aiheesta tehtyjä tutkimuksia,
keskustellut hoitoja saaneiden vanhempien kanssa ja tavannut hedelmöityshoitojen tekijöitä.
Lukemani ja kuulemani on muokannut, vahvistanut kantaani nimenomaan
itsellisten naisten ja naisparien hedelmöityshoitojen jatkamisen
suuntaan. Jos perhemuodolla, vanhempien sukupuolella tai seksuaalisella
orientaatiolla olisi vaikutusta perheessä kasvavien lasten
hyvinvointiin, ottaisin ne, totta kai, huomioon, etsisin tasapainoa
lasten ja vanhempien oikeuksien väliltä. Nyt siihen
ei ole kuitenkaan tarvetta.
Esimerkiksi Ruotsin hedelmöityshoitolain perusteluissa
käydään läpi yli sata tutkimusta,
jossa arvioidaan perhemuodon vaikutusta lapsen hyvinvointiin. Yhteenveto
näistä tutkimuksista on yksiselitteinen: lapsen
hyvinvointi ei riipu siitä, onko hänellä vanhempana
mies ja nainen, nainen ja nainen, mies ja mies, yksinäinen
nainen vai yksinäinen mies. Tutkimuksissa näissä perheissä kasvavien
lasten ainoaksi eroksi on osoittautunut se, että kahden
samaa sukupuolta olevan vanhemman kasvattamat lapset ovat keskimäärin
hieman suvaitsevaisempia kuin muut.
Tutkimusten mukaan lapselle on sen sijaan tärkeintä se,
että hänellä on rakastavat vanhemmat,
ei se, kuinka monta heitä on, kenellä heistä on
samoja geenejä hänen kanssaan ja mitä sukupuolta
vanhemmat sattuvatkaan olemaan. Eli se monessa täälläkin
kuullussa puheenvuorossa esiin nostettu miehen tai naisen mallin
puute ei tutkimusten mukaan vähennä lasten hyvinvointia
eikä vaikuta heidän kehitykseensä, kunhan muut
asiat perheessä ovat kunnossa, eikä taustalla
ole esimerkiksi riitaista eroa tai muuta traumaa, kuten ed. Räsäsen
mainitsemaa sotaorpoutta.
Vaatimusta naisparien ja yksinelävien naisten hedelmöityshoitojen
lopettamisesta voidaan perustella vain ja ainoastaan arvokäsityksellä siitä, millainen
nainen on sopiva äidiksi ja millainen ei, ja sitä perustetta
minä en voi hyväksyä. On pelottava ajatus,
että me täällä eduskunnassa
alamme määritellä, millainen perhe on
hyväksyttävä, millainen nainen on sopiva äidiksi,
ja kiellämme lasten saamisen sellaisilta naisilta, jotka
eivät vastaa asettamiamme normeja. Ne yhteiskunnassa kulloinkin
vallitsevina pidettävät arvot, niinpä!
Kun sille tielle lähtee, on oltava valmis kulkemaan se
loppuun asti, mihin se sitten viekin. Toivottavasti lakivaliokunnan
enemmistö muistaa tämän.
Toivottavasti lakivaliokunnan enemmistö muistaa myös
sen, että mielipidekyselyiden mukaan näitä yhteiskunnassa
vallitsevina pidettäviä arvoja kannattaakin suomalaisten
vähemmistö. Itse asiassa lakivaliokunnan enemmistöllä ei
pitäisi omien perustelujensa mukaan olla mitään muita
vaihtoehtoja kuin kannattaa hallituksen alkuperäistä esitystä.
Ehkä suomalaisten enemmistö on sitten oivaltanut
sen, ettei se ole keneltäkään mieheltä pois,
jos yksinelävä nainen tai naispari saa lapsen.
Tätä keskustelua kuunnellessa kun tuntuu väliltä siltä,
että lapsen ilman miestä hankkiva nainen olisi
loukkaus miessukukunnan kunniaa kohtaan.
Arvoisa puhemies! Mikä on meidän viestimme
Suomen 118 000 yksinhuoltajalle, jos me perjantaina päätämme,
että esimerkiksi yksinäinen nainen ei kelpaa äidiksi,
ei voi olla hyvä kasvattaja? Haluammeko sanoa, että heidän
lastensa ei olisi koskaan pitänyt syntyä? Mutta
onhan yksinäisillä naisilla oikeus adoptioonkin.
Miten se on mahdollista? On totta, että yksinhuoltajan
voimavarat ovat rajalliset olla rakastava isä, äiti,
ylipäätään läsnä ja
aikuinen lapselleen ja hankkia vielä yksin elanto siinä sivussa.
Mutta se ei ole hedelmöityshoito-ongelma. Se on meidän
lain-säätäjien ongelma. Me
olemme laatineet tähän maahan sellaiset työelämää ja
sosiaaliturvaa koskevat lait, että yksinhuoltajat uupuvat
siitä riippumatta, miten heidän lapsensa ovat
saaneet alkunsa, (Puhemies: 5 minuuttia!) avioliitossa, sen ulkopuolella
vai hedelmöityshoitoklinikalla.
Pertti Salovaara /kesk:
Arvoisa puhemies! Kaikki keinot lasten olojen parantamiseksi
ja oikeuksien turvaamiseksi on käytettävä.
Lapsella on oikeus rakastaviin vanhempiin, lapsella on oikeus syntyä,
ja hänellä on oikeus saada tietää biologiset
vanhempansa. Hallituksen esitys on juuri tämän
linjan mukainen. Lainsäädännön
keinoin voidaan kyllä turvata aika paljon näitä oikeuksia,
ei kuitenkaan täydellisesti. Olisi tosi hieno homma, jos
me täällä eduskunnassa voisimme säätää sellaisen
lain, joka turvaisi jokaiselle lapselle isän ja äidin,
jotka rakastavat lasta, omakotitalon, oman kissan tai koiran, tarpeeksi
leluja, terveellistä ruokaa ja marimekkoverhot.
Hedelmöityslaissa on kysymys myös yksilöstä ja
yhteiskunnasta. Mikä on yksilön vapaus tehdä omaa
perhettään koskevia päätöksiä,
ja miten pitkälle valtio niitä yrittää säädellä?
Valtion toimesta tapahtuvaa perhesuunnittelua on kyllä harjoitettu
Euroopassa esimerkiksi viime vuosisadan puolella, mutta siitä ei
ole kovin hyviä kokemuksia.
Kunnioitan lakivaliokunnan enemmistön huolta lapsen
oikeuksista ja eduista. Juuri samoilla argumenteilla päätöksen
siitä, kenelle hedelmöityshoitoja annetaan, tulisi
olla mahdollisimman lähellä perhettä eli
hoitavalla lääkärillä, ei lainsäätäjällä.
Me emme säätele, saako alkoholistiperheisiin syntyä lapsia,
vaikka on täysin selvää, että sellainen
ei ole lapselle sopiva kasvuympäristö. Kenellekään
meistä ei tulisi edes mieleen jättää lakialoitetta,
jossa esitettäisiin, ettei erilaisista sosiaalisista ongelmista
kärsivien vanhempien perheisiin saisi syntyä lapsia.
Jos hedelmöityshoitoihin joudutaan turvautumaan, hoitoja
antava lääkäri on paras asiantuntija
päättämään kulloisenkin
perheen edellytykset turvata lapselle tasapainoinen kasvuympäristö.
Suomalaisilla klinikoilla annettavien hedelmöityshoitojen
kautta voidaan sentään aika hyvin selvittää, minkälaisiin
oloihin lapsi syntyy ja onko hänen tuleva elämänpiirinsä rakentava
ja rakastava. Tätä mahdollisuutta en haluaisi
naispareiltakaan pois ottaa. Lakivaliokunnan mietintö tekee
sen.
Yksinäiset naiset ja naisparit ovat saaneet suomalaisilla
klinikoilla valvotuissa, turvallisissa olosuhteissa lapsettomuushoitoja
jo vuosien ajan. He ovat ennenkin hankkineet lapsia. He tulevat
hankkimaan lapsia myös jatkossa tavalla tai toisella.
Arvostan suuresti lakivaliokunnan niukan enemmistön
huolta lapsen hyvinvoinnista. Se huoli vaan ei näy valiokunnan
mietinnössä millään tavalla.
Mietintö perustelee hoidon antamisen rajaamisen naiselle
ja miehelle, jotka elävät keskenään
avioliitossa tai avioliitonomaisessa parisuhteessa, sillä,
että lain tulee voimakkaasti nojautua yhteiskunnassa kulloinkin
vallitsevina pidettyihin arvoihin. Minusta on perin omituista se,
että valiokunnan mietintö paaluttaa näin
voimakkaasti lainsäädäntöä vallitsevaan
arvoilmastoon ja ennen kaikkea pidättää itsellään
oikeuden tulkita yhteiskunnassa juuri nyt vallitsevia arvoja. Arvokeskustelu
on kyllä aina ihan hauskaa ja mielenkiintoista, mutta lainsäädännöllä tulisi
pyrkiä mahdollisimman hyvään arkeen mahdollisimman
monelle. Tältä osin rajattu laki hedelmöityshoidoista
ei ole lapsen edun mukaista.
Jos laki tulee voimaan valiokunnan mietinnön mukaisena,
sillä ei estetä yhdenkään lapsen
syntymää saman sukupuolen vanhempien perheeseen.
Me emme voi edes lain nojalla naulata naispareja lattiaan ja määrätä,
että "ette matkusta ulkomaille hoitoihin". Heille jää se
oikeus, ja sitä ei voi millään ilveellä heiltä pois
ottaa eikä kriminalisoida, ja uskokaa tai älkää,
heilläkin biologinen kello tikittää.
Jos esimerkiksi naisparit rajataan mietinnön mukaisesti
vastoin alkuperäistä Vanhasen hallituksen esitystä pois
hedelmöityshoitojen saajien joukosta, he alkavat käydä Virossa
tai Venäjällä hoidoissa ja täysin
laillisesti. Mikä silloin on perheen tai lapsen tila? Voimmeko
luottaa siihen, että esimerkiksi Venäjällä tutkitaan
kaikkien hoitoa hakevien vanhempien taustat tarpeeksi hyvin? Jälkihoito,
joka on usein hyvin olennainen osa hoitoa saavien hyvinvointia,
jää puuttumaan kokonaan. Rajauksella ainoastaan
saatettaisiin sadat tähän saakka syntyneet sateenkaariperheiden
lapset kummalliseen asemaan, lain hyväksynnän
tuolle puolelle, kummajaisiksi, joiden ei olisi pitänyt
koskaan syntyä, ja se ei ole lasten etu.
Kaikkein ongelmallisinta rajauksessa on lapsen tiedonsaantioikeus
omista biologisista vanhemmistaan. Jos naisparit ajetaan ulkomaisille hämäräklinikoille
Suomen laadukkaan ja valvotun, hyvin toimivan järjestelmän
piiristä, sitä kautta alkunsa saaneet lapset eivät
tule koskaan saamaan 18 vuotta täytettyään
tietoa siitä, kenen sukusoluista tai alkiosta he tosiasiassa
ovat lähtöisin.
Voin vain vedota edustajiin, jotta ajattelisitte kaikkien lasten
aitoa etua. Hallituksen esitys on hyvin lapsimyönteinen
esitys. Se ei vie yhdeltäkään lapselta
oikeutta syntyä toivottuna ja tulla hoivatuksi ja rakastetuksi.
Syntyviä lapsia ei tule saattaa eriarvoiseen asemaan, ja
lapsen aidon edun tulee olla kaiken heitä koskevan lainsäädännön
kirkkain päämäärä.
Siksi esitän lain hyväksymistä lakivaliokunnassa
tehdyn vastalauseen mukaisena, hallituksen alkuperäisen
esityksen mukaan.
Ulla Anttila /vihr:
Arvoisa puhemies! On sinänsä ilahduttavaa,
että eduskunta on huolissaan siitä, toteutuuko
lapsen etu. Lapsen edun pitää toki olla kaiken
päätöksenteon perusta. Lapsen edun toteutuminen
edellyttää lapsen syntymää. Näin
ollen kun puhumme lapsen edusta, niin jos hän ei ole syntynyt,
jos hänellä ei ole mahdollisuutta syntyä,
ei tätä lapsen etua pääse kehittymään.
Näin ollen kysymys, jota lopulta käsittelemme,
on, kenellä on oikeus päättää,
onko lapsella oikeus syntyä, ja puhumme tässä yhteydessä nimenomaan
tästä pienestä joukosta, niistä perheistä,
jotka haluavat saada lapsia, eli parista prosentista perheitä,
siis naisia tai naispareja, jotka haluavat lapsen keinoalkuisesti.
Itse katson, että kun lainsäädännössä taataan se,
että hoidot aloitetaan vain tilanteissa, joissa hyvä vanhemmuus
on taattu, jo tämä on tekijä, joka takaa
lapsen oikeuden syntyä rakastettuna. Tämä on
keskeinen tekijä lapsen edun kannalta. Meillä on
laajoja ongelmia suomalaisissa perheissä. Jo aiemmin tänään
viittasin siihen, että 61 000 lasta kohtaa perheessään
vuosittain väkivaltaa, ja nyt tämän lain
käsittelyn yhteydessä puhumme kuitenkin joistain
kymmenistä perheistä, joistain kymmenistä naisista
tai naispareista, jotka haluavat saada lapsen ja jotka todistavat
lääkäreille, että he pystyvät äitiyteen
ja vanhemmuuteen rakastamalla tätä lasta.
Näin ollen toivon, että kun lapsen etua käsitellään,
ymmärretään asioiden mittakaava ja niiden merkityssuhteet.
Hyvä vanhemmuus on tärkeä asia. Se on
perusta lapsen hyvälle psyykkiselle kehitykselle. Hyvä vanhemmuus
voi kyllä olla monimuotoista. Vanhemmuudelle ei ole yhtä ja tarkkaa
kaavaa. Suomalainen perhe elää murrosta, mutta
suurin osa suomalaisista perheistä on niin sanottuja ydinperheitä.
Loukkaako naisparien tai yksin elävien naisten oikeus hedelmöityshoitoon
ydinperhettä? Loukkaako se isyyttä? Ei loukkaa.
Isyys on ennen kaikkea sosiaalinen suhde. Useimmiten se on myös
biologinen suhde, mutta isyys voi olla myös adoptioisyyttä,
jolloin tämä suhde on selkeästi sosiaalinen
suhde. On isyyden väheksyntää olettaa,
että yksinäisten naisten tai naisparien oikeus
hedelmöityshoitoon loukkaisi isyyttä.
Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on viitattu
myös kristillisiin arvoihin ja kristinuskoon. Olen evankelisluterilaisen
kirkon jäsen ja pidän yhtenä keskeisenä kristinuskon
ajatuksena sitä, että pitää pyrkiä välttämään
ulkokultaisuutta, pitää etsiä totuutta
asioiden ja ilmiöiden taustalta. Näin ollen näen,
että on täysin kristinuskon mukaista nähdä,
että se hallituksen esitykseen perustuva esitys, joka nyt
tässä käsittelyvaiheessa on siis vastalauseen
mukainen, on täysin kristillisten arvojen mukainen esitys.
Ed. Valto Koski merkitään
läsnä olevaksi.
Maija Perho /kok:
Arvoisa puhemies! Kaksi edellistä puheenvuoroa olivat
niin hyviä ja analyyttisia, että omani on miltei
tarpeeton, mutta pidän sen silti. Ensimmäinen
kysymys, jonka ed. Salovaara teki jo debatissa, oli se, hyväksymmekö me
tässä salissa perheiden moninaisuuden. Olemmeko
me valmiit tunnustamaan sen tosiasian, että meillä tänä päivänä Suomessa
on erilaisia perheitä, jotka voivat olla onnellisia perheitä tai
onnettomia perheitä tai jotain siltä väliltä täysin
riippumatta siitä, ovatko ne isän ja äidin
ja lasten tai isän ja lasten tai äidin ja lasten
perheitä tai sateenkaariperheitä? Emme me voi
tällä lailla kuvitella kääntävämme
kehitystä sillä tavoin taaksepäin, että me
palaisimme siihen ideaalimalliin, vaikka jos ryhdyttäisiin
tätä maailmaa alusta luomaan, niin varmasti se
olisi erinomaisen hyvä asia, että voisi olla niin
sanottuja kokonaisia perheitä.
Jos valiokunnan enemmistön ehdotus tulisi hyväksytyksi,
me kieltäisimme ja estäisimme sen mahdollisuuden,
että yksinäinen nainen tai parisuhteessa samaa
sukupuolta olevan kanssa oleva nainen saisi kokea äitiyden
onnen ja syntyvä lapsi onnen ja oikeuden rakastavaan äitiin
tai rakastavaan pariin. Jos me mietimme tätä elävää elämää,
pelkästään Helsingissä on miltei
2 000 huostaanotettua lasta. He kokevat sosiaalista orpoutta
tai puoliorpoutta. Hyvin monet lapset kokevat isättömyyttä,
joka on laadultaan psyykkistä ja joka on varsin haavoittuva
tila. Kuinka usein tässä salissa on kannettu erityistä huolta
tästä sosiaalisesta isättömyydestä,
psyykkisestä isättömyydestä?
Nyt keskustelu tästä yksinäisten naisten
ja naisparien oikeudesta saada hedelmöityshoidolla lapsi
on täysin marginaalinen kysymys näiden suurten
ongelmien rinnalla.
Lapsen etuun on vedottu miltei jokaisessa puheenvuorossa, niin
minäkin haluan tehdä. Minusta lapsen etu on saada
alkunsa turvallisissa ja terveellisissä olosuhteissa ja
lapsen etu on syntyä toivottuna, mutta valiokunnan enemmistön
kanta merkitsisi sitä, että evättäisiin
tämä mahdollisuus nykykäytännön
vastaisesti pieneltä vähemmistöltä,
vähemmistöltä, joka ei ole löytänyt
vierelleen syystä tai toisesta puolisoa tai jonka elämänkumppani
on samaa sukupuolta.
Täällä on puhuttu paljon arvoista.
Minä haluaisin puhua armosta, joka on myös kristillinen termi,
erittäin olennainen. Tähän ovat vedonneet ne
kirkon edustajat, jotka ovat sitä mieltä, että olisi
armollista antaa myös niiden lasten syntyä, jotka
eivät synny niin sanotussa normaalissa parisuhteessa.
Seppo Särkiniemi /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Nyt on vähän ääni
tukossa ja edessä niin paljon papereita, etten tiedä enää,
saanko mitään järkeä puheenvuorooni,
mutta muutamia hajanaisia ajatuksia.
Ensin ed. Kasvi täällä oli loukkaantunut
siitä, että häntä oli kutsuttu
automaattiseksi siemenlingoksi. Ymmärrän tämän,
mutta lohdutan ed. Kasvia, että kun viisikymppiä tulee
täyteen, niin ainakin se "automaattinen" tippuu siitä pois.
No niin, sitten asiaan.
Minun mielestäni laki tarvitaan, ja silloin kun rakennetaan
tämä lähtökohta niin, että hedelmöityshoitoja
annetaan lääketieteellisin perustein avioliitossa
pariskunnan omilla sukusoluilla, tämä passaa hyvin.
Mutta polttopisteessä on tietysti tässä koko
illan ollut tämä hyvin sensitiivinen aihe tästä yksinäisten
naisten ja naisparien oikeudesta. Täytyy myöntää,
että tämä on mielenkiintoinen kysymys
sen vuoksi, että politiikkaan näyttää kuuluvan
sellainen helmasynti, että vaikeat ja kiperät asiat
häivytetään puhumalla asian vierestä tai synnyttämällä keksittyjä,
asiaan kuulumattomia ongelmia ja vastakkainasetteluita. Niitä on
tänä iltana tehty runsaasti. Tällainen
tilanne on käsillä esimerkiksi silloin, kun pohditaan
tässä yhteydessä, ovatko yksinhuoltajat
huonoja kasvattajia, ovatko yksinhuoltajien lapset onnettomia tai pitäisikö niiden
perheiden lapsille, joissa on vain toinen vanhempi, sanoa, että he
ovat jotenkin ei-toivottuja. Tässä lakiesityksessä ei
ole kysymys miltään osin näistä asioista.
Minä ajattelen niin, kuten ed. Ahonen hyvässä esittelypuheenvuorossa
totesi, että tässä on kyllä moraalinen
kysymys alla. Vihreät ovat täällä viitanneet
minusta virheellisesti moraaliin antamalla ymmärtää,
että se on jotenkin tieteellinen kysymys. Ei ole, ei ole
tieteellinen kysymys. Moraali perustuu aivan toisenlaiseen järjestelmään.
Moraalia käsittelevät kyllä esimerkiksi
uskonnot, mutta moraali sinänsä ei ole uskonnollinen.
Mutta kuitenkin voisi todeta, että esimerkiksi siihen ongelmaan,
josta tänään tässä puhumme,
sellaiset suuret uskonnot kuin kristinusko, islam, juutalaisuus,
joissa moraalista kysymystä käsitellään,
kaikki ovat ottaneet hyvin selkeän kannan: avioliitossa
omilla sukusoluilla lääketieteelliseen lapsettomuuteen.
Siinä asiassa ei ole mitään epäilystä.
Minusta se kysymys piirtyy eteen niin, että tässä moraalinen
kysymyksenasettelu tulee eteen siinä, että vastakkain
on yksi tai kaksi tai useampia aikuisia ja lapsi. Nyt kysytään,
kumpi näistä osapuolista tarvitsee esimerkiksi
nyt lainsäätäjän tukea tai apua
siihen, että hänen oikeutensa säilyy.
Minä kyllä ajattelen niin, että on oikein
puhua siitä, että lapsella on oikeus vanhempiin,
ja sitä oikeutta ei mitenkään testaa
se, elävätkö lapset onnellisesti vai
onnettomasti. Tämä on semmoinen kysymys, mikä pitää ratkaista
tässä yhteydessä. Ystävät
hyvät, minä en tunne yhtään
moraaliteoriaa, jossa opetettaisiin niin, että heikoimman
yli voi kävellä, ja lapsi on tässä se
heikoin osapuoli. Lapsen oikeuden yli kävellään,
jos lähtökohtaisesti luodaan tilanne, jossa lapsella
ei ole isää. Tätä ei millään tavalla poista se, että yritetään
ikään kuin verukkeilla tehdä monimutkaisia
kysymyksenasetteluita siitä, millaisissa elämäntilanteissa
ihmiset elävät. (Puhemies: 5 minuuttia!)
Astrid Thors /r:
Värderade talman! De senaste talarna liksom många
tidigare här i kväll har påstått
att det här är en debatt där det är
fråga om kristliga värderingar mot liberala värderingar.
Det är inte sant.
Som tur har vi svart på vitt att också de
kyrkliga uppfattningarna varierar. Kyrkostyrelsens nuvarande uppfattning,
kyrkostyrelsens tidigare uppfattning och kyrkans människorättsdelegation,
alla inom vår samma evangelisk-lutherska kyrka, de anser
olika. Och om man bara som exempel tar kyrkostyrelsens nuvarande
uppfattning att rätt till fertilitetsbehandling skall begränsas
så att det bara är parets egna celler, sperma
eller ägg, som kan användas, är det alltså lyckligtvis
inte det enda ställningstagandet.
Och om, konstaterar kyrkans människorättsdelegation,
om kyrkostyrelsens nuvarande förslag skulle gå igenom
skulle det betyda att 10—15 procent av barnen skulle bli
ofödda. Lyckligtvis säger samma delegation
att vi inte skall stänga ögonen för verkligheten,
att oberoende av lagstiftningen föder kvinnor barn. Det
att ensamma kvinnor eller kvinnopar inte skulle kunna få behandling,
skulle tvärtom kunna innebära att män
mot sin vilja blir far, medan regeringens förslag skulle
innebära att donatorn är medveten om vad donationen
betyder och gör sitt val.
Hyvät ystävät! Onneksi kirkossa on
erilaisia käsityksiä, Kirkkohallituksen nykyinen
käsitys, johon tässä on viitattu, Kirkkohallituksen
edelliset käsitykset ja myöskin kirkon ihmisoikeusneuvottelukunnan
näkemys, joista muun muassa neuvottelukunta toteaa, että jos
lakivaliokunnan enemmistön kanta menee lävitse,
tämä voi johtaa siihen, että mies tahtomattaan
tulee isäksi, kun taas hallituksen esitys merkitsee sitä,
että luovuttaja tietää, mitä luovuttaminen
merkitsee. Myöskin sama neuvottelukunta toteaa, että Kirkkohallituksen
virallinen kanta merkitsisi, että 10—15 prosenttia
pareista jäisi ilman hoitoa tai että 10—15
prosenttia lapsista jäisi syntymättä.
Kun me viittaamme hyvin paljon tässä keskustelussa
nyt näihin kirkollisiin arvoihin tai kirkon käsitykseen,
niin en voi olla epäilemättä, että uskontoa
nyt väärinkäytetään
politiikassa.
De religiösa uppfattningarna är inte enhälliga och
vi skall därför inte heller tvinga våra
egna uppfattningar på andra. Det börjar gränsa
till religiös fundamentalism.
Näen, että halumme saattaa meidän
tietty uskonnollinen käsityksemme yhteiskunnan normiksi
on hyvin lähellä uskonnollista fundamentalismia.
Edellisessä keskustelussa keskustelimme paljon myöskin
siitä, syntyykö lapsia isättöminä vai ei.
Minusta tämä puhe niin sanotun lakivaliokunnan
enemmistön taholta on erittäin väärä,
kuten me totesimme tässä nopeassa mielipiteiden
vaihdossa. Hallituksen esitys takaa kaikille lapsille tiedon viimeistään
silloin, kun he saavuttavat täysi-ikäisyyden,
heidän biologisesta alkuperästään,
mutta niin kuin olemme todenneet, lakivaliokunnan enemmistön
esitys voi johtaa siihen, että lapset, jotka ovat syntyneet
miehen ja naisen parisuhteen ulkopuolella, eivät välttämättä saa tietää alkuperäänsä,
eli heistä tulisi biologisesti isättömiä.
Det är alltså helt klart och jag vill understryka att
regeringen bättre än lagutskottet garanterar en fader
till alla barn, också de som är födda
genom konstgjord befruktning.
Vidare har det påståtts att lagutskottets
förslag skulle följa en nordisk linje. Också den
här uppfattningen är felaktig. Våra grannländer
ger möjlighet, de nordiska grannländerna och Estland,
att ge vård åt ensamma kvinnor och kvinnopar och
det sker också i stora delar av den anglosaxiska världen
som har lagstiftningsmässigt ganska lika lösningar
som vi i många frågor.
Det finns ett behov ändå, det har väckts
här i diskussionen, att återkomma till lagstiftningen även
om regeringens förslag skulle gå igenom, bland
annat genom att granska frågan om surrogatmödrar
med bättre tid, såsom till exempel ledamot Asko-Seljavaara
nämnde.
Jag tillhör också dem som, när vi
ser på andra länders situation, undrar om vi kränker
människors självbestämmande
när vi säger att könsceller inte får
användas efter donators död. Eftersom det kan
finnas situationer där till exempel ett par som undergår
fertilitetsbehandling på grund av sjukdom som drabbar den
ena parten inte kan lyckas medan båda är vid liv. Det här är till exempel
en situation som vi kan behöva återkomma till.
Arvoisa puhemies! Arvoisat kollegat! Toivon, että hallituksen
esitys, joka takaa kaikille isän ja joka voi
merkitä, että syntyy vielä enemmän
toivottuja lapsia tässä maassa, menisi lävitse äänestyksissä huomenna.
Jouni Backman /sd:
Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan arvoista ei päätetä lailla,
mutta lait kuvastavat yhteiskunnan arvopohjaa. Minun arvoissani
Suomi on oikeusvaltio. Siksi tarvitsemme lainsäädännön
koskien hedelmöityshoitoja. Minun arvoissani Suomi on sivistysvaltio.
Se tarkoittaa myös suvaitsevaisuutta. Minun arvoissani
Suomi on ihmisoikeuksien maa, ihmisoikeuksien niin syntyneille kuin
syntymättömille lapsille. Minun arvoissani Suomi
on tasa-arvon maa. Se tarkoittaa kansalaisten tasavertaista kohtelemista.
Kaikkeen tähän perustuen, arvoisa puhemies, haluan
kannattaa hyvin vahvasti ed. Karvosen täällä esittämää pohjaesitystä,
että vastalauseen mukainen ja hallituksen alkuperäisen
esityksen mukainen pykälämuotoilu muodostaisi täällä käsittelyn
pohjan.
Kun täällä on vaadittu arvokeskustelua
ja kyseenalaistettu mielestäni joidenkin edustajien arvopohja,
niin haluan tässä todistaa, että itse
koen olevani kristitty, olen evankelisluterilaisen kirkon jäsen,
mutta tunnen vieraaksi sellaisen kirkon, joka ei hyväksy
ihmisten tasavertaisuutta. Jos näin on, koen sellaisen
kirkon vieraaksi.
Kun täällä on pyritty väittämään,
että tällä lailla ohjattaisiin ihmisten
käyttäytymistä ja arvoja jotenkin väärään
suuntaan, asia on pikemminkin päinvastoin. Tällä lailla
ei ohjata ihmisiä käyttäytymään
siten, että heidän pitäisi kanssaihmistensä suvaitsemattomuuden
takia mennä ulkomaille hakemaan lapsettomuuteen apua tilanteessa,
jossa he haluavat, nimenomaan haluavat, lapsen.
Kun poliitikkona mietin Suomen tulevaisuutta, niin meidän
suuri ongelmamme ei ole se, että meille syntyy liikaa lapsia,
pikemminkin päinvastoin. Sen takia jokaisen tähän
maahan syntyvän lapsen pitäisi olla meille päättäjille
hyvä, iloinen asia.
Tämä ei myöskään
mielestäni anna millään tavalla olemassa
olevaan lainsäädäntöön
perustuen väärää, uudenlaista
viestiä perhearvoista. Olemme täällä jo
aiemmin hyväksyneet sen, että meillä voi
olla erilaisia perheitä ja voi olla myös erilaisia
parisuhteita. Tähän lainsäädäntöön
perustuen mielestäni johdonmukaisesti kansanedustajien
pitäisi säätää myös
tässä laissa samanlainen tasavertaisuus riippumatta
perhesuhteista.
Se asia, joka itseäni häiritsee kaikkein eniten ja
suoraan sanoen masentaa, on se, kun meillä syntyy lapsia
hyvin erilaisiin tilanteisiin, että täältä lähtisi
viesti kansalaisille, että juuri niissä tilanteissa,
joissa lapsi on kaikkein halutuin, kaikkein halutuin, joissa lapsi
saa rakastavan, hellän sylin, johon hän syntyy,
ja useimmiten tässäkin tapauksessa kahden naisen
osalta kaksi syliä, sellaisissa tilanteissa jotenkin pitäisi
estää tuon lapsen syntyminen. Uskallan sanoa,
että monissa muissa tapauksissa olisi enemmänkin perusteluja
sille, että pitäisi rajoittaa lapsen syntymisen
oikeutta, mutta kun siihenkään ei mennä perustellusti,
niin en ymmärrä, miksi juuri tässä tapauksessa
pitäisi tällainen kielto tehdä.
On ehkä huono vertaus, mutta kun on väitetty, että tällä ohjataan
ihmisten käyttäytymistä, ja lainsäädännön
ei pitäisi antaa väärää toimintamallia,
niin ei kai kukaan teistä ole sitä mieltä, että kun
esimerkiksi yksinhuoltajille annetaan muita perheitä suuremmat
tuet, lainsäätäjä sillä tavalla
pyrkisi viestittämään, että jotenkin
avioerot tai yksinhuoltajuus olisi se normimalli, mitä eduskunta
haluaa ihmisille tarjota? Ei tietenkään.
Tällä lailla ei ohjata kansalaisten käyttäytymistä,
mutta jos tätä ei hyväksytä vastalauseen mukaisessa
muodossa, se tulee ohjaamaan kansalaisten käyttäytymistä mielestäni
hyvin, hyvin väärällä tavalla.
Timo Soini /ps:
Arvoisa rouva puhemies! Olen iloinen siitä, että täällä kävi
yksi suuren puolueen johtava poliitikko puhumassa, vaikka puheen
sisällöstä olen eri mieltä.
Moraalista ohjausta tai mielipiteiden esittämistä tai
muita pitää tehdä edestäpäin
täältä, niin kuin ed. Backman teki. Minua
kyllä kiinnostaisi, mitä mieltä vanhojen
puolueiden puheenjohtajat ovat tästä asiasta, jos
tämä on yhteiskunnallinen kysymys. Jos tämä on
moraalinen kysymys, niin sittenhän se on jokaisen edustajan
oma asia. Sitä vaan ihmettelen, että sosialidemokraattinen
eduskuntaryhmä ja puoluehallitus paimensi tässä asiassa
jäseniään, jos tämä on
kerran omantunnon kysymys.
Mutta, arvoisa rouva puhemies, hedelmöityshoitolaki
on kiireellinen ja tarpeellinen. Tarvitaan pelisäännöt
ja tarvitaan oikeusturvaa. Lakivaliokunnan jäsenenä olin
mukana enemmistön kannassa, joka on nyt sitten tämä mietintö.
Tämä mietintö oli minulle henkilökohtaisesti äärimmäinen
kompromissi. Mietin monta viikkoa, voinko olla siinä mukana.
Mutta lopulta sitten päädyin siihen, että kun
täydellistä et saa, niin ota toiseksi paras, eli
otat sitten lakivaliokunnan enemmistön kannan, ja sillä kannalla
tässä nyt sitten ollaan.
Aika harvoin puhun täällä uskonnollisesta
vakaumuksesta, mutta nyt haluan senkin tässä sanoa,
koska se on kannaltani ratkaiseva. Oma arvomaailmani lähtee
katolisesta kristinopista. Tämä arvomaailma maailmassa
on miljardilla ihmisellä. Täällä olen
aina poliittisesti vähemmistössä, mutta
olen ison valtakirkon jäsen, joka on maailmanlaajuinen.
Tämä kirkon kanta vaikuttaa ajatteluuni kaikissa
moraalisissa kysymyksissä, oli minun sitten helppoa hyväksyä se
tai ei. Aina ei ole suinkaan helppoa, vaatimukset ovat kovat, mutta
rusinoita pullista ei noukita. Se on kirkon oppi, ja se kirkon jäsenelle
kelpaa. Tästä on kysymys kohdallani tässä asiassa.
Katson, että ihmiselämä on pyhä,
ja sen vuoksi ymmärrän, että lapsen oikeus
syntyä on luovuttamaton. Jos naisen oikeus omaan ruumiiseensa
ja lapsen oikeus syntyä ovat vastakkain, valitsen heikomman,
lapsen oikeuden. Suomeksi sanottuna tämä tarkoittaa
sitä, etten henkilökohtaisesti voi hyväksyä esimerkiksi
aborttia. Sillä ei ole mitään väliä,
viekö tai tuoko kanta ääniä,
vakaumus maksaa sen mitä se maksaa. Tämä asia on
saman asian johdannainen, kysymys on siitä: heikomman etu,
aikuisten oikeus lapseen vai lapsen oikeus isään.
Ja valinta on yksiselitteinen, heikomman kanta, jos nämä ovat
ristiriidassa, ja nämä nyt näyttävät
olevan ristiriidassa.
Arvoisa puhemies! Hyvin mielelläni joskus kuulisin
näistä, jotka sanovat, että lapsen pitää olla
toivottu tai ei-toivottu. Ei ei-toivottuja lapsia ole olemassakaan.
Ei kukaan ihminen ole ei-toivottu, mutta ei-toivottuna meillä tapetaan 10 000
lasta äidin kohtuun joka vuosi. Paljon vaarallisempaa on
siellä kuin moottoritiellä, laivassa tai missä tahansa
muualla. Siitä ei koskaan punavihreä feminismi
puhu sanaakaan, ensimmäisestä ihmisoikeudesta,
oikeudesta elämään.
Tällä radalla ollaan, ja sille ei nyt sitten
vaan mitään voi. Toivon, ettei kukaan loukkaannu näistä mielipiteistäni.
En minä halua ketään loukata enkä ketään
halveksia. Haluan, että on rakastettuja ihmisiä.
Osa syntyy ei-toivottuna, vielä useampi kuolee ei-toivottuna.
Siitä tässä on kysymys.
Tulen äänestämään
ed. Päivi Räsäsen esitysten puolesta
sitten, kun se aika on, muuten lakivaliokunnan enemmistön
kannan mukaisesti.
Leena Harkimo /kok:
Arvoisa puhemies! Olemme säätämässä lakia,
jolla puututaan ihmisyyden peruskysymyksiin. Tavoitteena on varmistaa
eettisesti, oikeudellisesti ja lääketieteellisesti
hyväksyttävät puitteet hedelmöityshoitotoiminnalle.
Suomessa asiaa on valmisteltu jo yli 20 vuotta. Hedelmöityshoitoja
on nykyisessä säätelemättömässä tilassa
myös jo annettu 20 vuoden ajan avo- ja aviopareille, itsellisille
naisille ja naispareille. Eettiset näkökulmat
puhuttavat, kun on kysymys siitä, kenellä on oikeus
avusteisesti aloittaa elämä. Keskustelu on vellonut
puolesta ja vastaan. Perustuslain henki tasa-arvosta on valitettavan usein kaukana
tässä keskustelussa.
Todellisuus kuitenkin on, että erilaisissa perhemuodoissa
elää hedelmöityshoidoilla syntyneitä lapsia
jo tällä hetkellä. Tasa-arvonäkökulmasta
tarkasteltuna pitäisi kaikilla olla oikeus hoitoihin seksuaalisesta
suuntautumisesta tai siviilisäädystä riippumatta.
Tärkeintähän sääntelyssä pitäisi
olla syntyvän lapsen edun, tarpeiden ja oikeuksien turvaaminen.
Kysyä voikin, minkälaisen signaalin kieltävä,
valiokunnan mietinnön mukainen kieltävä lainsäädäntö antaisi
näille lapsille ja heidän perheilleen. Minun mielestäni
sekä nykyisten että tulevien lasten etu on se,
että kaikilla perheillä on lain suoja.
Perhe on elämän perusyksikkö kaikessa
moninaisuudessaan. Heteroparien avioerot ovat tavallisia, ja yksinhuoltajia
on paljon. Niin sanottu ydinperhe ei ole koskaan historiankaan valossa ollut
lapsen ainoa kasvuympäristö. Lapsen rakastamisessa,
vastuunkannossa ja huolenpidossa ratkaisevaa ei ole vanhempien määrä tai
sukupuoli. Lapsen turvallisen kasvun kannalta tärkeintä on
perhesuhteen vakaus ja hyväksytyksi tuleminen. Hedelmöityshoitojen
avulla muihin kuin niin sanottuihin ydinperheisiin, valiokunnan
mietinnössäkin kuvattuihin perheisiin, syntyy
vuosittain reilut kymmenkunta lasta. Naapurimaissamme hedelmöityshoitoja
koskeva erillislainsäädäntö on
jo tehty sallivana.
Onko parempi, että hedelmöityshoitoa annetaan
valvotusti ja tarkoin ehdoin kotimaassa vai että naiset
matkustavat rajan yli muihin maihin, esimerkiksi Viroon, saamaan
hoitoja? Näin voidaan hyvin kysyä. Eduskunnan
on nyt päätettävä, yritetäänkö aikaa
ikään kuin kääntää taaksepäin
ja yksisilmäisesti tuomita nyky-yhteiskunnassa jo vallitseva
perheiden monimuotoisuus. Eikö lainsäädännön
tulisi seurata yhteiskunnan vallitsevaa tilannetta eikä päinvastoin?
Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnan jäsenenä olen
hallituksen esityksen kannalla vastalauseen perusteluiden mukaisesti.
Tero Rönni /sd:
Arvoisa rouva puhemies! Olin jo viime kaudella tätä kyseistä lakiesitystä käsittelemässä
lakivaliokunnassa,
ja silloin se sen surkuhupaisan näytelmän jälkeen
vedettiin täältä salista pois hallituksen
toimesta.
Nyt lakivaliokunnassa hyvin asiallisen keskustelun ja käydyn
kuulemisen jälkeen enemmistön päätöksenä on
se, mistä tässä on tänään
jo moneen kertaan puhuttu. Se täytyy sanoa, että lakivaliokunnassa
ei tällä asialla riemuittu eikä käytetty
mitään puheenvuoroja, jotka olisivat ylittäneet
hyvän maun. Minun mielestäni se oli erittäin
asiallinen ja hyvä keskustelu, ja siellä oli hyvät
argumentit meillä esillä. Siellä ei käytetty myöskään
samanlaisia äänenväristyksiä.
Täällä tänään
on kuultu jos jonkinlaisia tunteellisia purkauksia, jotka ovat vähän
minun mielestäni niin kuin toisesta maailmasta: ei ole
pureuduttu itse asiaan eikä ole puhuttu ihan asiasta niillä oikeilla sanoilla,
mistä tässä pitäisi puhua.
Kyse on siitä, että kukaan ei ole lakivaliokunnan
jäsenistä, ei meistä enemmistön
jäsenistä ainakaan, tuominnut nykyisiä vallitsevia
oloja. Kyse ei ole siitä, minkälaisia perheitä tässä maassa
on, eikä siitä, että joku lapsi olisi
tässä maassa ei-toivottu, ei missään
tapauksessa. Minä en ole semmoista sanaa kuullut kenenkään
suusta enkä usko kuulevanikaan. Ei ole kyse suinkaan siitä.
Mutta me tukeuduimme päätöksenteossa muun
muassa sellaisiin ihmisiin, jotka minun mielestäni ainakin
jotain ymmärtävät lapsen kasvatuksesta
ja siitä, minkälaisia ongelmia näissä perheissä Suomessa
on. Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja lastenpsykiatrian erikoislääkäri Tuula
Tamminen on tässä erityisesti mainittu, joista
tänäänkin on jo puhuttu, joittenka kanta
oli aivan selvä. Lisäksi olen tässä ottanut
kyllä isän aseman ja sen ongelmallisuuden, mikä tulee
siinä tapauksessa, että näitä luovutetaan
yksinäisille naisille ja naispareille. Kyse on siitä,
että tällöin hyvin nuorena jo lapsi huomaa
sen, että hänellä ei ole oikeasti isää,
ja hän alkaa sitä kysellä. Luovuttajat,
jotka ovat luovuttaneet useimmiten nuorena henkilönä — nämä luovuttajat
ovat siinä parikymppisiä, vähän
päälle olevia, opiskelijoita — eivät
varmasti ole siinä luovutushetkellä miettineet
ihan tasan tarkkaan, mitä voi seurata 18 vuoden päästä,
jos maksimissaan viisi lasta tulee oven taakse koputtamaan ja sanomaan,
että "heippa, sä oot mun isä". Se voi
olla aika monessa perheessä aika traaginen kokemus; jos
siinä sattuu olemaan puoliso ja yhteisiä lapsia
paikalla, niin minä luulen, että se ei ole kovin
mieltä ylentävä kokemus.
Tässä tilanteessa, kun luovutetaan vain avio- ja
avopareille, niin avioliitossa oleva mies automaattisesti tulee
isäksi ja avoparin mieskin paperin kautta suostuu isäksi,
ja sitten se on tämän pariskunnan omassa vapaassa
harkinnassa, haluavatko he kertoa sitten 18 vuoden iässä,
kuka on todellinen isä, jos tämmöistä epäilystä syntyy. Minusta
se on hyvin kestävällä pohjalla. Ja kuka tässä salissa
uskaltaa muuten taata, ettei laki 20 vuoden päästä ole
esimerkiksi perimisasioissa toisenlainen? Maailma voi muuttua totaalisesti. Se
voi muuttua totaalisesti. Minä en ainakaan menisi lupaamaan
niin.
Sitten minä olen aina lähtenyt myöskin
siitä, että lapsella on aina suurempi oikeus isään
ja äitiin kuin yksinäisellä naisella
tai naisparilla siihen lapseen — lähtökohtaisesti
näin. Kuten Timo Soini loistavasti kertoi, hän
on heikomman puolella, ja niin minäkin tässä.
Itsellä on kolme lasta, joitten kasvattamiseen en ole kovasti
kerinnyt osallistua. Täytyy sanoa, että luvattoman
huonosti, kun on joutunut olemaan töissä. Mutta
nyt kun on seurannut tyttären poikaa, kuinka hän
kaipaa isäänsä yhtä lailla kuin äitiään,
he ovat yhtä tärkeitä kumpikin, niin
voin sanoa kyllä ihan vilpittömästi,
että kyllä molempia vanhempia tarvitaan, ja minä väitän,
ed. Harkimo, että kaksi vanhempaa kasvattaa huomattavasti
paremmin, ja vallankin, kun he ovat eri sukupuolta. Kasvattaa varmasti.
Opit ja näkemykset ovat ihan toisenlaisia. (Ed. Backman: Näkisi
vaan!) — No, kyllä meillä on huonompiakin
perheitä, me tiedämme sen, mutta se ei tällä parane.
Se ei tällä asialla parane. Lähtökohtaisesti
pitää olla niin, että yhteiskunta tukee normaalia
elämäntapaa ja sitä, että lapsella
on oikeus isään ja äitiin.
Väitän, että jos hallituksen esitys
voittaisi, niin ei mene pitkää aikaa, kun tullaan
pyytämään, että kaikki pitää saada
terveydenhuollon piikkiin ja kaikki pitää laittaa
yhteiskunnan maksettavaksi, kuten myöskin tämä homojen
oikeus, joka varmasti tulee esiin välittömästi,
adoptointiin ynnä muuhun.
Christina Gestrin /r:
Värderade talman! Det förefaller som om alla
skulle tycka att en lag om fertilitetsvård behövs.
Samtidigt tror jag att ingen i den här salen personligen
har behövt lida av den praxis man hittills har haft gällande
rätten till fertilitetsvård.
Varför behövs då lagen? Regeringens
svar kunde vara att lagen behövs för att ge barnet
som föds genom fertilitetsvården ett större
rättsskydd och en rätt att få känna
till sitt eget ursprung. Det är också bra att
i lag slå fast principerna om ersättningar för
fertilitetsvården, donatorernas rätigheter
och andra aspekter som klarlägger processen.
On vaikea ymmärtää, miksi lakivaliokunnan enemmistön
mielestä hallituksen harkittua ja tasapainoista lakiesitystä ei
voida hyväksyä. Yhtäkkiä toimivaa
käytäntöä pidetään
suurena eettisenä ongelmana. Mielestäni suuri
eettinen kysymys on, sallitaanko hedelmöityshoitoa ratkaisuna
lapsettomuuteen, ja vastaus on "kyllä". Silloin naisia
pitäisi kohdella samalla tavalla sukupuolisesta suuntautumisesta
ja sosiaalisesta statuksesta riippumatta. Lakivaliokunnan vastalauseessa
todetaankin, että hallituksen lakiesitys vastaa paremmin
perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussäännösten
tavoitteita kuin lakivaliokunnan mietintö.
Osa kansanedustajista haluaa jakaa naiset kahteen ryhmään:
niihin, joilla on oikeus hoitoon, ja niihin, joille hedelmöityshoitoa
ei tulisi antaa. Nämä henkilöt antavat
ikään kuin ymmärtää,
että he tietävät, mikä on parasta
syntyvälle lapselle, mikä parhaiten takaa lapselle
onnellisen elämän. Toivomme kaikki, että jokainen
lapsi saisi kasvaa harmonisessa, rakastavaisessa kodissa, mutta
ennustaminen on vaikeata, ja lakiteitse emme pysty onnellista elämää takaamaan
yhdellekään lapselle riippumatta siitä,
minkälaiseen perheeseen lapsi syntyy. Mutta meillä on
valta säätää laki, joka
antaa mahdollisimman monelle perheelle hyvät edellytykset
onnelliseen elämään ja jokaiselle lapselle
oikeuden saada tieto alkuperästään.
Varje år tvångsomhändertas tusentals
barn för att föräldrarna allvarligt har
försummat dem. Orsaken är ofta psykiska problem
eller alkoholmissbruk. Det kan drabba gifta par och sambor lika
väl som någon annan. Det är hög
tid för oss här i riksdagen att se oss omkring
i samhället och acceptera att vuxna människor
måste få välja själva hur deras
familj ser ut. Mamma-pappa-barn-familjen är en familjemodell,
men vi måste acceptera också andra familjemodeller.
Det är inte rätt att utesluta en del kvinnors
rätt till fertilitetsvård på grund av
kvinnans sexualitet eller civilstånd.
Den stora etiska frågan vi skall ställa oss är
om vi överhuvudtaget skall godkänna fertilitetsvård som
ett sätt att få barn. Och svaret till det är
ja. Praxis i dag är att varje fertilitetsbehandlingsfall är
ett fall för sig som föregås av läkarkonsultering
och en bedömning där också psykologer är inblandade.
I regeringens lagförslag stipuleras om processen och som
en del av den undersöks också den eventuella moderns
motiv. Om läkaren inte förordar behandlingen så kan
den inte göras, och det skulle gälla alla kvinnor
som uppsökt läkare för fertilitetsbehandling.
Lagutskottets betänkande utesluter kategoriskt ensamstående
kvinnors och lesbiska pars rätt till fertilitetsvård.
Vad kommer det här att leda till? En del av kvinnorna kommer
troligen att i stället söka hjälp utomlands
där verksamheten är laglig. Andra kanske löser
sin barnlöshet på ett naturligt, men betydligt
mera riskfyllt sätt. Men varför skulle vi ge en
signal åt en kvinna som vill få barn men inte
har hittat den rätta mannen att ta en risk genom tillfälliga
förhållanden då hon teoretiskt med dagens
medicin och teknik kunde välja ett tryggare sätt
förutsatt att lagen tillåter det. Och varför
skulle vi medvetet låta bli att förbättra
rättsskyddet för dessa barn som ändå kommer
att komma till.
Det är inte heller helt oväsentligt vilken
signal vi ger till alla de familjer med en mamma eller två mammor,
där barn kommit till genom fertilitetsbehanding. De finns
bland oss redan nu och deras barn är lika önskade, älskade
och värdefulla som alla andra barn. Om lagutskottets betänkande
godkänns så säger riksdagen att de här
familjerna har gjort fel. Varför skulle vi vilja skada och
döma andra på det sättet? Jag vill det
inte.
Värderade talman! Det är viktigt att regeringens
lagförslag som nu ingår i reservationen godkänns,
och jag stöder därför ledamot Tatja Karvonens
förslag, vilket innebär att regeringens proposition
godkänns.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Tämä lainsäädäntö, hedelmöityshoitojen lainsäädäntö,
on todella hyvin tunneherkkä kysymys,
ja liikutaan hyvin sensitiivisellä alueella. Sen on tämä keskustelu
täällä osoittanut, ja meidän
itse kunkin perustelut eivät liity pelkästään
meidän kokemuksiimme, vaan haluan uskoa sen, että itse
kunkin perustelut ovat meidän sisäistettyjä omia
arvoperusteita. Tältä pohjalta ainakin itse haluan
tätä lainsäädäntöä arvioida
ja tehdä omat päätökseni, ja
omat päätökseni pohjautuvat kristilliseen
arvoperustaan, jossa ihmiskuva sisältää sen,
että Jumala on luonut ihmisen, niin miehen kuin naisenkin.
Varmasti meillä on yksittäiset omat arvoperustat,
joista toivoisin, että ne olisivat hyvin vahvoja, ja silloin,
vaikka erilaisia perusteita kuulemme, niin toisen arvoperustan kuuleminen
ei meitä voi loukata. Ainoastaan jos tietoisesti halutaan
selkeästi sanoa, että toisen arvoperusta on huonompi,
niin näen, että silloin ollaan tekemässä vääriä johtopäätöksiä.
Kaikki perusteet ovat itse kullekin meille oikeutettuja, ja sillä tavalla niille
tulee antaa tilaa, niin myös tälle, jossa me näemme,
että kristillisestä arvoperustasta käsin ihmisyyteen
liittyy, että Jumala on luonut miehen ja naisen ja Jumalan
ihmiskuvan mukaan myös miehelle ja naiselle ihmisyyteen
liittyvät tehtävät.
Tietenkin lainsäätäjän valintoihin
varmasti vaikuttavat hyvinkin suuressa määrin
kaikki erilaiset yhteiskunnassa vallitsevat eettiset näkemykset
ja kaikki se suhtautuminen ja ne mielipiteet, mitä yhteiskunnassamme
on. Tänä päivänä, niin
kuin tämä keskustelukin on osoittanut, yhteiskunnassamme
on arvojen moninaisuus ja arvoihin suhtautumisen erilaisuus, ja
niinpä perhekäsityskin meillä on hyvin
erilainen ja esiintyy erilaisia perhemalleja, ja voidaan sanoa,
että se perinteinen, miehen ja naisen avioliittoon perustuva
perhemalli on romuttumassa tässä yhteiskunnassa,
ja siitä olen erittäin surullinen. Näen, että ne
perinteet, jotka Suomessakin kristilliseen perinteeseen sisältyvät,
ovat perustuneet siihen, että perhe, miehen ja naisen avioliitto,
on hyvä perusta. Me ihmiset tietysti rikomme avioliittoa, emme
rakasta jne., ja siitä on seurauksena välinpitämättömyyttä ja
huonovointisuutta, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö se
perustaltansa olisi tarkoitettu hyväksi, miehen ja naisen
välinen suhde.
Arvoisa puhemies! Näen, että mietinnössä lakivaliokunta
on mielestäni hyvin nostanut sen esille, että ihmiselämän
alkua sääntelevän, hedelmöityshoitoa
koskevan lain kaltaisen säädöksen tulee voimakkaasti nojautua
yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevina pidettäviin arvoihin. Näen
tässä sen arvion, että kuitenkin vielä nähdään,
että ehkä se vallitsevin arvo olisi tämä kristilliseen
perinteeseen liittyvä. Samoin näen hyvänä,
että perustuslakivaliokunnan mielestä avioliittolainsäädäntöä ja
sen kanssa rinnasteisia lakeja säädettäessä on
kyse sellaisista erityisistä yhteiskunnan tulevaisuuteen
ja arvoihin liittyvistä ratkaisuista, joissa avioliiton
asettaminen erityisasemaan naisten ja miesten parisuhteessa on lainsäädännössä perusteltua.
Arvoisa puhemies! On tärkeää, että saadaan aikaan
hedelmöityshoitolainsäädäntö,
joka tukee lapsettomuudesta kärsiviä perheitä ja
turvaa hedelmöityshoitojen avulla syntyneiden lasten oikeuksia.
Näen, että hallituksen esitys ei täytä tällaisia kaikkia edellytyksiä eikä myöskään
lakivaliokunnan
mietinnössä oleva vastalause, ja niinpä kannatan tätä lakivaliokunnan
mietintöä.
Sari Essayah /kd:
Arvoisa rouva puhemies! Tämän lain ensisijainen
tehtävähän on hedelmöityshoitojen
avulla syntyvän lapsen oikeuksien ja juridisen aseman turvaaminen.
Keskustelussa monessa puheenvuorossa on taas viljelty sanoja "hartaasti
toivottu" ja "rakastettu". On selvää, että lapsen
kasvun kannalta nämä ovat hyvin tärkeitä lähtökohtia,
mutta lainsäädännöllä ei
voi taata minkään perhemuodon onnea ja rakkautta. Lailla
säädellään oikeudet ja juridinen
asema. Kauniilla sanoilla vastalauseen kannattajat peittävät
lapsen perustavaa laatua olevan perusoikeuden polkemisen, kun heidän
mielestään osa lapsista voidaan jättää lähtökohtaisesti
juridisesti isättömiksi ja estää heitä myöhemminkin
ajamasta isyyskannetta.
Lainsäädännössämme
on tähän saakka pyritty vahvistamaan yksinäisen äidin
lapsen juridista ja perintökaareen liittyvää oikeutta,
aina, voi sanoa, Miina Sillanpään ajoista saakka.
Esimerkiksi lasten huolto- ja tapaamisoikeudesta annettu laki sekä isyyden
selvittämistä koskeva laki ovat olleet merkittäviä linjauksia,
jotka ovat lähteneet nimenomaan syntyneen lapsen tarpeista.
Tsunamin jälkeenhän tässä samaisessa
salissa säädettiin isyyslain muutoksesta, jolla
isyyden toteamiseksi voidaan ottaa dna-näyte jopa lapsen
isäksi epäillyn miehen sukulaisilta, jos isä on
kadonnut tahikka kuollut. Valiokunnan mietintö jatkaa tällä hyvällä linjalla
eli asettaa lapsen edun aikuisen halujen edelle.
Mikäli yksinäiselle naiselle tai lesboparille vahvistettaisiin
hedelmöityshoidot tässä lainsäädännössä,
niin silloin tosiasiassa hedelmöitystapa ratkaisisi lapsen
oikeudet ja juridisen aseman. Hedelmöityshoidolla aikaansaatu
yksinäisen naisen tai lesboäidin lapsi ei voi
periä isäänsä, vaikka saisi
tietää isän henkilöllisyyden
eikä hänellä ole oikeutta edes nostaa
isyyskannetta, kun taas samanlaisessa elämäntilanteessa
olevalle avioliiton ulkopuoliselle lapselle meidän lainsäädännössämme
pyritään tekemään kaikki mahdollinen,
jotta hänellä olisi mahdollisuus niin isyyskanteeseen
kuin myös sitten lakiosaan. Miten lapselle voi selittää ihmisten
yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, kun hänen äitinsä valinta,
joka voi pohjautua esimerkiksi seksuaaliseen suuntautumiseen, ratkaisee
lapsen oikeuden isään ja perintökaareen
liittyvät oikeudet?
Tuntuu käsittämättömältä,
että lakivaliokunnan puheenjohtaja, ed. Brax, täällä debatissa
te väititte, että vastalauseen mukaan ainut asia, mikä muuttuisi
nykytilaan nähden, on lapsen oikeus tietää alkuperänsä.
Nykytilassa jokainen lapsi voi ajaa isyyskannetta, mutta vastalauseen mukaan
ei, ei, vaikka saisi tietää isän henkilöllisyyden
lakiosista puhumattakaan.
Arvoisa puhemies! Jos yhteiskunta ei pidä kiinni niin
keskeisestä arvosta kuin lapsen etu, on hyvin vaikea perustella
enää muitakaan perusarvoja yhteiskunnassa. Kaipaus
lapsen saamiseen on luonnollinen ja elämän jatkumisen
kannalta tärkeä asia, eikä ole syytä epäillä sitä,
etteivätkö itselliset naiset tahi lesboparit kykene
rakastamaan lastaan. Kyse ei ole myöskään
siitä, että heteroperheet aina toimisivat odotetulla
ja toivotulla tavalla. On varmasti lukuisia perheitä, joissa isä ei
syystä tahi toisesta ole läsnä eikä yhteyttä isään
ole. Monet äidit ovat joutuneet kantamaan kokonaan tai
lähes yksin vastuun lasten kasvatuksesta. Meidän
on hyvin vaikea vertailla erilaisia perheitä ja niiden
vaikutuksia lapsen kehitykseen. Voisi ehkä yleislinjauksena
todeta, että tutkimustulokseksi saadaan yleensä sitä,
mitä tilataan. Ed. Tynkkynenhän näitä tutkimuksia
täällä silloin peräänkuulutti.
Tähän keskusteluun haluaisin kuitenkin tuoda erään
näkökulman erilaisten parisuhteiden kestävyydestä.
Uskon, että täällä olemme kaikki
yhtä mieltä siitä, että on tärkeää,
että lapsen ihmissuhteet saisivat olla mahdollisimman kestäviä.
Sen tähden siteeraankin tutkimusta, jossa lesboaktivisti Rochelle Klinger
on arvioinut erilaisten parisuhteiden kestävyyttä teoksessa
"Textbook of homosexuality and mental health". Hänen mukaansa
11 perusteellisinta lesbotutkimusta osoittaa, että 60—80
prosenttia lesboista elää parisuhteissa, joiden
keskimääräinen kesto ei kuitenkaan ole
kuin 2,5 vuotta, vaikka tutkimuksessa oli mukana yksittäisiä pareja,
joilla yhteiselämää oli kestänyt
yli 30 vuotta. Yllättävintä tässä tutkimuksessa
oli se, että lesboparit pysyvät yleensä harvemmin
yhdessä kuin homo- tai heteroseksuaaliset parit, eli tutkimustulos
ei tue sitä stereotypiaa, jonka mukaan esimerkiksi lesbot
muodostaisivat kiinteämpiä suhteita kuin esimerkiksi
homot. Samoin ruotsalaisen Gunnar Anderssonin tutkimus samaa sukupuolta
olevien parisuhteiden eroriskeistä Ruotsissa ja Norjassa
toteaa, että homoparien eroriski kahdeksan ensimmäisen vuoden
periodilla on 50 prosenttia suurempi kuin heteroperheillä ja
lesboparien kohdalla 167 prosenttia suurempi.
Arvoisa puhemies! Yhteiskunta on kehittynyt siihen suuntaan,
että isättömiä lapsia on aikaisempaa
enemmän, mutta tätä kehityssuuntaa ei
voida pitää mitenkään myönteisenä eikä sitä ainakaan
tule lainsäädännöllä edistää.
On kokonaan toinen asia edesauttaa lisää isättömiä lapsia
maailmaan ja hyväksyä yhteiskunnassa lähtökohtaisesti
se, ettei isä ole lapsen elämässä välttämätön.
Ainakin sen jälkeen on täysin epäloogista
vaatia, että miehen malli olisi tarpeen kouluissa ja päiväkodeissa,
jos nyt ollaan valmiit hyväksymään se,
ettei miestä tarvita lähtökohtaiseksi
malliksi ja kasvattajaksi siellä lapsen tärkeimmässä kasvuympäristössä elikkä kotona.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Olen tarkastellut ja tulen tässä puheenvuorossani tarkastelemaan
tätä kysymystä kahdesta näkökulmasta,
jotka ovat vaikuttaneet omaan arviooni: ensinnäkin yhdenvertaisuusperiaatteen
näkökulmasta ja toisaalta lapsen oikeuksien näkökulmasta.
Arvoisa puhemies! Toukokuun alussa tänä vuonna
kirjoitin Uutispäivä Demarissa seuraavanlaisen
vastineen:
"SDP:n tuettava lapsen oikeuksia hedelmöityslaissa.
Merkittävä joukko vaikutusvaltaisia demareita
Hilkka Ahteen johdolla vaati SDP:tä seisomaan tasa-arvoisen
hedelmöityslain takana. (Demari 27.4.) Heidän
mukaansa perhemuotojen tasa-arvon nimissä hedelmöityshoito on sallittava
myös naispareille. - - Olen eri mieltä heidän
kanssaan. Jos vedotaan perhemuotojen tasa-arvoon, niin maailmalla
kohtaamme hyvin erilaisia ydinperheitä. On yksinhuoltajuutta,
on kolmenlaista parisuhdetta ja moniavioisuutta, myös matriarkaalista
moniavioisuutta. Olen suvaitsevainen. Jos aikuiset ihmiset rakastavat
toista tai jopa toisia, niin mikä minä olen sanomaan, kuinka
lämmön ja rakkauden ilmaista. Mutta hedelmöityslaissa
on kyse lapsesta. Siksi keskeisintä ei ole aikuisten oikeus
saada lapsi vaan lapsen oikeus vanhemmuuteen. Luomakunta on niin
rakennettu, että biologisesti lapsi syntyy naisen ja miehen
kohtaamisesta. Nainen ja mies yhdessä muodostavat aidoimman
vanhemmuuden. Siihen täytyy lähtökohtaisesti
jokaisella syntyvällä lapsella olla oikeus. Tätä on
kaikin tavoin lainsäädännöllä tuettava,
ei poikkeamia. Jos ihminen valitsee jonkin muun seksuaalisen suuntautuneisuuden
kuin mies—nais-suhteen, niin samalla hän valitsee
tilanteen, jossa ei synny lasta." — Siinä suhteessa
nais- ja miesparit ovat samassa tilanteessa. "Naispareilla tai miksei
myös miespareilla voi olla voimakas halu osoittaa huolenpitoa
ja rakkautta lapselle. Sekin on mahdollista. Maailmassa on valtavasti
orpoja lapsia, jotka vain kaipaavat aikuisen syliä."
Näin siis kirjoitin toukokuun alussa. Sain useita kirjeitä.
Keskeisimmin ja voimakkaimmin minuun vaikutti oman poikani kirje.
Luen sen: "Kimmo, onneksi jo lähitulevaisuudessa kantasi jää joka
tapauksessa vähemmistöön ja ihmiset saavat
parinsa sukupuolesta riippumatta oikeuden hankkia lapsia. Tässä asiassa
konservatiivisten lainsäätäjien enemmistö voi
vielä pyristellä vastaan, mutta kun te ette enää ole
vallassa, niin varmasti muuttuvat nämäkin lait.
Se on muuten aika jännä ajatus, että kun
katsoo historiaa taaksepäin, niin luonnonvastaisina pidetyt
asiat, kuten naisten ja miesten tasa-arvoisuus, erirotuisten avioliitot,
koko kansan kouluttaminen, samaa sukupuolta olevien ihmisten parisuhteen
rekisteröiminen jne., ovat kaikki muuttuneet yleisesti
hyväksytyiksi, jopa perustavan laatuisiksi ihmisoikeuksiksi.
Voit siis vain viivyttää kantoinesi yhteiskunnan
kehittymistä, moniarvoistumista ja onnellisuuden lisääntymistä,
et sitä estää. Kieltäisitkö muuten
Lumilta" — minun lapsenlapseltani — "oikeuden
adoptoida lapsen, jos hän lapsen ehdottomasti haluaisi
ja tulisi siitä onnelliseksi, mutta ei sitä voisi itse hankkia. Poikasi
Veikko"
Arvoisa puhemies! Epäilemättä tuo
poikani kirje vaikutti minuun emotionaalisesti. Entä rationaalinen
minäni? Nämä kaksi perustetta:
Ensin yhdenvertaisuus. Argumentoin alun pitäen yhdenvertaisuutta
seksuaalisesti poikkeavien parisuhteiden ja normaalien parisuhteiden
välillä. Täällä on
käytetty tänään erinomaisia
puheenvuoroja, viimeksi ed. Gestrin, joka totesi, että tämä yhdenvertaisuusargumentti
ei itse asiassa pohdiskele seksuaalisesti poikkeavien parien suhdetta
normaaliperheisiin vaan kysymys on naisten yhdenvertaisuudesta.
Yksinäiset naiset tai naisparit voivat saada aina lapsen
halutessaan mennessään vaikka baariin hoitamaan
sen. Kysymys on niistä naisista, jotka eivät luonnollista
tietä sitä lasta saa. Ovatko he yhdenvertaisessa
asemassa muihin naisiin nähden? Tässä mielessä yhdenvertaisuusargumentti
on validi.
Arvoisa puhemies! Entä toinen argumentti, lapsen oikeus?
Minä tuossa toukokuun alussa kirjoittamassani artikkelissa
pohdin teoreettisesti tilannetta lähtien liikkeelle syntymättömien lasten
oikeudesta. Heillä täytyy olla, syntymättömillä lapsilla,
periaatteessa teoreettisesti oikeus molempiin vanhempiin, aitoon,
luonnolliseen vanhemmuuteen. Mutta, arvoisa puhemies, tosiasiahan
on se, että me säädämme lakia
täällä eläville ihmisille. Meidän
pitää puhua elävien lasten oikeudenmukaisuudesta
ja elävien lasten oikeuksista. Meillä on paljon
lapsia, jotka syntyvät hedelmöityshoitojen tuloksena,
jos eivät laillisesti Suomessa, niin ulkomailla. Jäävätkö he lainsuojattomiksi?
Arvoisa puhemies! Tässä suhteessa minä olen
muuttanut kantani ja nimenomaan lapsen oikeuksista, elävien
lasten oikeuksista liikkeelle lähtien tulen äänestämään
hallituksen esityksen puolesta.
Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies
Paavo Lipponen.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Suvaitsevaisuus ja lapsen etu on nostettu korokkeelle
käsiteltäessä hedelmöityshoitolakia tänä iltana.
Jos emme ole kaikesta samaa mieltä, tarkoittaako se suvaitsemattomuutta
vai toisinpäin? Tai jos ajattelen lapsen edusta eri lailla, onko sekin
suvaitsemattomuutta? Olkoonpa mielipiteemme laista mikä tahansa,
löydämme takuuvarmasti kantaamme tukevia tutkimuksia sekä — että,
puolesta ja vastaan. Asiaan suhtautumisen taustalla on kuitenkin
ennen kaikkea jokaisen edustajan arvomaailma, suhtautuminen elämään,
vakaumukselliset seikat, eivät kuitenkaan tutkimukset.
Oma arvopohjani lähtee ihmisarvon näkökulmasta.
En siis aseta ihmisiä järjestykseen, toista toisen
edelle. Sen sijaan toiminta erottaa ihmiset toisistaan. En voi olla
tukemassa hallituksen esitystä, ja korostan, että ihmisarvoa
ei mitata liitoilla tai lapsettomuushoidoilla. Lapsen arvoa ei mitata
sillä, miten tai minkä seurauksena hän
on syntynyt.
Ministeri Luhtanen viittasi esittelypuheenvuorossaan vallitsevan
käytännön laillistamiseen. Olen huolissani
siitä, että edellä mainittua argumenttia
käytetään lainsäädännön
perusteena. Kuvitelkaapa maailmaa, jossa laillistettaisiin monet ja
taas monet negatiivisetkin ilmiöt meillä tai muualla
siksi, että ne ovat muodostuneet käytännöiksi.
Mitä siitä seuraisi?
Useissa vastalauseen kannattajien kannanotoissa viitataan Suomen
konservatiiviseen pyrkimykseen olla etujoukoissa marssiva kansa
suvaitsemattomuudessaan. Perusteluina on käytetty monien
maiden esimerkkejä suvaitsevaisuudesta. Esimerkiksi Ruotsissa
annetaan hedelmöityshoitoa naispareille ja Virossa ja Venäjällä sekä naispareille
että yksin eläville naisille. Onko niin, että lainsäädäntömme
on muiltakin osin verrannollinen muiden maiden lainsäädäntöön? Olisi
hyvä luetella tasapuolisuuden vuoksi myös niitä maita,
joissa on haluttu säilyttää arvopohja toisenlaisena.
Useassa puheenvuorossa on todettu myös, että päädyttäessä lakivaliokunnan
enemmistön kantaan naiset asetetaan eriarvoiseen asemaan.
Voisin luetella useita ja taas useita lakeja, joissa naiset ovat
keskenään jo nyt eriarvoisessa asemassa. Haluaisinpa
nähdä sen päivän, jolloin lainsäädännöllä mahdollistetaan
naisten tasa-arvo koko maailmassa. Mitä tulee adoptoinnin
mahdollisuuteen yksinäiselle naiselle, on kysymys mielestäni
toinen. Tarkka seulonta adoptointiprosessissa kohdentuu mielestäni
nimenomaan lapsen edun etsimiseen, ei aikuisen edun etsimiseen.
Arvoisa puhemies! Lääkärin etiikka
on merkittävässä asemassa hedelmöityshoitojen
antamista käsittelevässä kohdassa. Vähän
on käyty keskustelua siitä, miten kukin lääkäri
voi ja miten hänen sallitaan suhtautua hoitojen aloittamiseen.
Toivon, että lääkärit saavat
oman vakaumuksensa, arvopohjansa mukaisesti tehdä oikeaksi
näkemänsä ratkaisut kohdatessaan vastaanotolleen
tulevan pariskunnan.
Eva Biaudet /r:
Ärade talman, arvoisa puhemies! I debatten kring konstgjord
eller assisterad befruktning har pappornas roll för barnen
blivit ett centralt tema. Och vem skulle inte hålla med,
alla barn borde ha rätt till en pappa, alla barn borde
ha rätt till en mamma och varje barn borde dessutom ha
rätt till kärlek.
Verkligheten är dock inte så vacker. Helt
oberoende av konstgjord befruktning finns det i helt "vanliga familjer"
alltför många barn som inte får tillräckligt
med kärlek och omsorg. Helt oberoende av konstgjord befruktning
finns det alltså allför många barn där
föräldrarna strider om vårdnaden eller
annars bara så att barnets bästa de facto glöms
bort och de används som vapen i denna själadödande
strid. Alldeles för många barn träffar
inte sin pappa för att pappan inte vill eller förmår
eller har tillräckligt tid.
Ibland till och med hindrar samhället papporna att
få vara med sina nya bebisar, trots att mödrarna
skulle önska att papporna kunde använda en del
av föräldraledigheten. Pappor som inte delar hem
eller säng med mamman har faktiskt ingen som helst rätt
till pappaledighet eller föräldraledighet.
På det viset känns det nog en aning konstlat
att en del av riksdagen nu vill stoppa ensamma kvinnor eller kvinnopar
eller ett kvinnopar och ett manspar att få barn genom konstgjord
befruktning under täckmanteln att barn har rätt
till en far i princip. Det är viktigt att erkänna
att barnet har ett biologiskt ursprung i en biologisk mor och far och
att ingen har rätt att frånta barnet denna verklighet,
det vill säga barnet skall alltid ha rätt att veta
vem dess biopappa är.
Det här är dock inte samma sak som att denna biopappa
skulle behöva vara barnets riktiga pappa. Samma regler
gäller här som vid adoption möjligen
med den skillnaden att vid konstgjord befruktning har aldrig barnet
blivit övergivet, vilket inte gör det traumatiskt
som bakgrund. En biopappa kan bli verklig pappa bara om han väljer
att förverkliga denna roll i verkligheten och ges möjlighet
till det. Redan nu är det väldigt många
av kvinnoparen som valt en spermiedonator som gått med
på att finnas till i någon särskild egenskap
i det kommande barnets liv. Det är fint, tycker jag.
Men att med lagstiftning tvinga de kvinnor som vill ha barn
till att åka utomlands eller göra skenäktenskap
eller vad som helst man nu kan hitta på leder endast till
att verkligheten och lagstiftningen tar skilda vägar. Ingen
har naturligtvis rätt att få barn, men man skall
inte underskatta det enorma behovet efter barn som många
av oss känner. Det är den verkligheten vi i lagstiftningen
måste skapa så goda ramar som möjligt för.
Och om man måste välja mellan mamma, pappa eller
kärlek så är nog ändå kärleken
till barnet det allra viktigaste med tanke på barnets möjligheter
att leva ett bra och lyckligt liv.
Arvoisa puhemies! Jos lainsäädännöllä pakotetaan
naiset, jotka haluavat lapsen, ulkomaille tai valeavioliittoon tai
melkein mihin vaan, ainoa tulos on todellisuuden ja lainsäädännön
erkaantuminen toisistansa. Kenelläkään
ei ole oikeutta saada lapsi, mutta ei pidä aliarvioida
sitä valtavaa kaipuuta tai tarvetta saada lapsi, jota monet
meistä tuntevat. Se on se todellisuus, johon meidän
lainsäätäjinä pitäisi
luoda mahdollisimman hyvät puitteet. Ja jos on valittava äidin tai
isän tai rakkauden välillä, niin rakkaus
lapseen on kuitenkin kaikkein tärkeintä, jos haluamme
rakentaa lapselle mahdollisuudet hyvään ja onnelliseen
elämään. Sen vuoksi kannatan hallituksen
esitystä enkä lakivaliokunnan enemmistön
esitystä.
Lyly Rajala /kok:
Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että tämä pitkään
kestänyt hedelmöityshoitolain käsittely
saadaan vihdoin huomenna satamaan. Hallituksen esitys on muuten
hyvä ja kannatettava, vain yksi pykälä tarvitsee
muutoksen, kuten lakivaliokunnan enemmistö onkin päättänyt,
eli hoitoja tulee antaa vain lääketieteellisin
perustein ja vain miehen ja naisen muodostamille pareille. Kaikki
muut vaihtoehdot ovat luonnottomia.
Oletettavasti kaikki täällä olevat
tiedämme, että ilman miestä ei lapsi
voi saada alkuaan. Onko meidän maan korkeimman lainsäädäntöelimen
jäseninä päätettävä antaa
lain voimalla mahdollisuus synnyttää valmiiksi
isättömiä lapsia? Useat tahot toitottavat,
ovatko olemassa olevat isättömät lapset
huonompia ihmisiä ja loukkaako lakivaliokunnan tekemä luonnonmukainen
rajaus heidän oikeuttaan olla ihmisiä. Ei loukkaa.
Tämä laki ei ole takautuva. Kaikilla jo olemassa
olevilla lapsilla on oikeus olla ja elää, heihin
tällä lailla ei ole mitään vaikutusta.
Oikeusministeri korosti puheessaan päivällä, että lakien
tulee olla eettisesti kestäviä. Olisiko tämä laki
hallituksen esittämässä muodossa sitä? Ei
olisi. Olen itse kasvanut isättömänä lapsena isäni
kuoltua kaivosonnettomuudessa ollessani vain neljän kuukauden
ikäinen. En siis oikeasti ole nähnyt häntä koskaan,
tai tokihan olen nähnyt, mutta eipä tuon ikäisen
aivokoppaan jää mitään muistoja.
Tiedän siis omasta kokemuksesta, mistä puhun.
Isän mallia piti hakea äidin veljistä, enoista,
mutta se ei ole suinkaan sama asia kuin että olisi kasvanut
ja saanut miehen mallin omalta isältään.
Ei minulla ole mitään vastaan sitä, että meille
syntyy myös niin sanottuja isättömiä lapsia,
mutta meidän ei tarvitse lain voimalla sitä mahdollisuutta
tyrkyttää.
On sanottu, että lakivaliokunnan tekemä rajaus
aiheuttaa sen, että naiset hakeutuvat muihin maihin hakemaan
hoitoja. Luotan myös muiden maiden lääkäreihin.
Hoitoja voi hakea sieltä, missä se lailla sallitaan.
Erinomainen esimerkki näytettiin viime viikolla Aamu-tv:ssä.
Haastateltavina oli kaksi naista, nuorempi heistä odotti
isätöntä lasta, ja toinen oli synnyttänyt
36-vuotiaana isättömän lapsen. He puhuivat
vartin verran itsestään ja kehuivat, kuinka sankarillisia
he ovat jo etukäteen tiedossa olevassa yksinhuoltajuudessaan.
Ei sanaakaan lapsista, saatikka lapset alulle panneista miehistä.
Vasta kun naistoimittaja kysyi, kyselevätkö muut
lapset tarhassa olevalta ipanalta, miksei sun isä koskaan
hae sua tarhasta. No, kyllä ne kuulemma kyselee. No, mitäs
olet lapsellesi vastannut, kun hän kysyy kotona, missä äiti
mun isä on. Neito sanoi vastaavansa, että enpä tiedä.
Siinäpä vastuullinen vastaus pienelle ihmisenalulle.
Peruspalveluministeri Hyssälä on esityksen valmisteluvaiheessa
esittänyt, että hedelmöityshoitojen antaminen
tulee rajata koskemaan miehen ja naisen muodostamia pareja ja hoitoja
tulee antaa vain lääketieteellisin perustein.
Ministeri Hyssälä on myös korostanut,
että lapsen saamisen ei tule lähteä aikuisen
subjektiivisesta oikeudesta. Lapsen etu on ensisijainen, vahvempi kuin
aikuisen oikeus tai tarve lisääntymiseen. Ministeri
Hyssälä on samaa mieltä kuin minäkin,
että jokaisella lapsella on oikeus äitiin ja isään
eikä lainsäädännöllä pidä tukea
järjestelmää, jonka seurauksena lapsi
olisi syntymästään lähtien pysyvästi
isätön. Isättömyyttä ei
pidetä yhteiskunnassa tavoiteltavana eikä siksi
lapsen edun mukaisena. Hyvä, Hyssälä!
Mutta hän onkin alkujaan Liimatan Liisa sieltä meiltä päin
Iistä, Oulun kupeesta. Siellä meillä on
vielä arvot kohdallaan.
Hedelmöityshoitolain tulee olla lapsen edun mukainen
ja turvata lasten oikeudet. Lapsen tarpeet on asetettava aikuisten
tarpeiden edelle. Ei pidä jäljitellä sitä,
mitä muualla on tehty. Olemme oikealla tiellä,
kun huomenna äänestämme lakivaliokunnan
enemmistön mukaisen mietinnön puolesta.
Arvoisa puhemies! Eduskunnan tehtävä on säätää ja
muuttaa lakeja, ei luonnonlakeja.
Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Käyty keskustelu todistaa
sen, että tässä asiassa ollaan enempi
kuin kuumassa tilanteessa. Jos ajatellaan niitä vertauksia,
millä tähän asiaan varsinkin nämä hallituksen
esityksen puolustajat ottavat kantaa, niin esillä on tämä rakkaus
lapseen, rakkaus syntyvään lapseen ja vertaus
siihen, että silloin lapsen oikeus tapahtuu parhaiten,
kun syntyy rakastettuun perheeseen, äidin rakastamana siihen,
vaikka olisikin vain yksi vanhempi.
Mielestäni ed. Rajala perusteli aika erinomaisen hyvin
tämän päiväkodista haun ja ne
ongelmat, joita tulee myöhemmin vastaan. Jos tätä maailmaa
katsotaan nyt sitten sillä pohjalla, mitä se tarkoittaa,
niin tähän asiaan on liittynyt erittäin
vahvoja ja voimakkaita tunteita, ja viime viikolla televisiossa
muun muassa lakivaliokunnan puheenjohtaja, ed. Brax esitti ja syyllisti,
että tämän hallituksen esityksen vastustajat
rinnastavat ja luovat ikään kuin tämmöistä vääryyden
tunnetta niihin perheisiin, missä vain yksinhuoltaja on
olemassa, joko äiti taikka isä yksin huoltaa lasta.
Tämä mielestäni on aika kaukaa haettu
ja aika eri lailla vääristävä katsomus
tälle asialle, kun tässä ei ole ollenkaan
siitä kysymys. Yksinhuoltajaperheitä on ollut
ja tulee olemaan, ja suurin osa tapahtuu myöskin niin,
että ne ovat muodostuneet tahattomasti. Myöskin
keskustelussa on annettu sellainen kuva, että ikään
kuin isä lähtee kävelemään,
lätkimään ja äiti saa kuitenkin
yksin huoltaa ja hoitaa sen lapsen. Kyllä se on yleensä isän
sekä äidin ongelma. Vikaa saattaa olla molemmissa
tai kummassa hyvänsä silloin, kun tämä liitto
hajoaa. Kyllä eduskunnan tehtävänä on
vahvistaa ydin- ja perusperhettä, tukea ydin- ja perusperheen
pystyssä pysymistä, ja ydin- ja perusperheeseen
kuuluu äiti, isä ja lapset. Näin tämä Luoja
tätä maailmaa luodessaan vaan on rakentanut ja
tehnyt.
On aika lailla kaukaa haettu se, kun muun muassa tänä aamuna
aamutelevisiossa todisteltiin sitä, kuinka tässä perheessä,
missä on vain kaksi naista, on tämmöinen
naisperhe, tämä lapsi saa sitä isän
ja miehen mallia enoista ja isovanhemmista. En ihmeempää todistusta
ja vertausta ole kuullut, ja kun se useampaan kertaan siinä toistettiin,
niin kait se on sitten harkittu, vakaa tahto, että tämä näin
ratkaistaan. Näin tätä maailmaa katsottuna
... (Ed. Gustafsson: Monillahan näin on, ed. Rajalahan
juuri todisti!) — Ed. Gustafsson, te haluatte vääristellä tätä asiaa
ihan tieten tahtoen, tietoisesti. (Ed. Gustafsson: Ei kuulu tapoihini
ollenkaan!)
Näin tätä maailmaa katsottuna ja
hoidettuna nämä, mitä olen juuri kertonut,
ovat vain käytännön tosiasioita, mitä olen
tänään ja viime viikolla kuullut. Jos
tätä maailmaa katsotaan, niin tässä käydyssä keskustelussa
on erityisen vahvasti tullut selväksi se, että hyväksyttäessä tämä hallituksen
esitys syntyy ja rakentuu sellainen malli, että lähivuosina
tulee perään myöskin tähän
samaan ketjuun liittyen tämä, miten sanoisinkaan, parisuhdeperheiden
adoptio-oikeus, mikä tarkoittaa sitä, että nämä homopuolisot,
homoperheet, voivat adoptoida lapsen. Kyllä tiedän
ja ymmärrän, että nämä samat
joukot, mitkä nyt ovat tätä hallituksen
esitystä täällä puolustamassa,
seisovat kirkkain rinnoin senkin puolesta ja todistavat, että lapsella
on hyvä mahdollisuus, se on odotettu, rakastettu ja hoidettu.
Ei tässä minusta mitään pahaa
ole, mutta se pitää nyt vaan nähdä,
että tähän tämä johtaa,
ja näin ymmärtää tämä asia.
Syntyvällä lapsella pitää olla
aina oikeus äitiin ja isään, ja siihen
tämä lakivaliokunnan viisas enemmistö mietinnöllään
tähtää ja on mietintö syntynyt
sen luonteiseksi.
Käydyssä keskustelussa on sitten myöskin
viljelty kysymystä, onko lapsella oikeus syntyä perheeseen,
missä ei ole isää. Mielestäni
se on turhaa saivartelua tässä yhteydessä,
kun se on mahdollista. Se on vaan luonnon elämä,
joka tämän homman tekee ja toteuttaa, mutta eduskunnan lainsäädäntöä säätävänä elimenä
ei
tule tätä asiaa edistää, ei
tule edistää ja tulee vaikuttaa siihen, että syntyvällä lapsella
on nämä molemmat vanhemmat, jos se on suinkin vaan mahdollista.
Kun maailmaa katsotaan, mitä tämä tukee
ja mistä tämä tausta lähtee,
niin neljä vuotta sitten olin vastaavassa asemassa, päässyt
lakivaliokunnan varsinaiseksi jäseneksi ja olin vaa’ankieliasemassa
kääntämässä tämän
samalle tasolle. Nyt kaikki kunnia lakivaliokunnan enemmistölle
ja erityinen kunnia ed. Sjöblomille, joka tuntee nämä asiat,
tietää ja hallitsee, ja joka viimeksi tulleena
mielestäni on ratkaissut sen tilanteen saman tyyppiseksi
kuin sen itsekin neljä vuotta sitten ratkaisin. Silloin
vain syntyi sellainen tunnelma ja tuntuma, että syntyi
opposition vaatimuksesta — niin kuin se voisi syntyä nytkin, mutta
ei taida syntyä — henki, että hallituksen tulee
vetää esitys pois. No, hallitusryhmät
taisivat sen keskenään päättää ja
niin vetivät ja palattiin tähän samaan
asiaan vajaan neljän vuoden kuluttua uudelleen.
Kun tätä maailmaa katsotaan, niin näyttää siltä,
että kristillisdemokraateilla ja perussuomalaisilla on
oikeat ja rehelliset linjat tässä asiassa. Minä arvostan
heidän suoraselkäisyyttään puolueena,
edustajina ja suomalaisina siinä, että nämä isänmaalliset,
kristilliset perusarvot ovat niin kirkkaita, että he seisovat
loppuun saakka näiden arvojensa takana.
Kun tätä maailmaa katsotaan vähän
eteenpäin, niin vuosien kuluttua tiedetään
tulos siitä, kun tämä ratkaisu syntyy,
syntyy nyt sitten kumpi tahansa, vaikka toivon hartaasti, että lakivaliokunnan
mietintö menee täällä läpi,
ja pidetään lukua siitä, kuka milläkin
rintamalla oli olemassa.
Kun tätä maailmaa katsotaan edelleenkin vielä,
niin ymmärrän, kuinka sosialidemokraateissa on
yritetty painostaa edustajia vähän unohtamaan
tämä omatunto ja elämään
tämän niin sanotun puheliaitten edustajien joukon
matkassa. (Ed. Gustafsson: Ei pidä paikkaansa, ei ole painostettu
ketään!) Ymmärrän erinomaisen
hyvin senkin, että hallituspuolue keskustassa, jossa nämä arvot
ovat vahvat ja jossa perushenki ja olemus lähtee sieltä alkiolaisen
ihmisyyden tasolta, enemmistö lienee tämän
lakivaliokunnan mietinnön takana.
Uutisissa kerrottiin, että kykypuolue
kokoomuksessa tilanne lienee puolet ja puolet, mutta sitä ihmettelen
erityisesti, että ennakkotietojen mukaan, mitä hevosmiehet
ovat tietotoimistossaan koonneet, kokoomuksen puheenjohtaja, eduskuntaryhmän
puheenjohtaja, on tämän hallituksen esityksen
takana ja kiivaasti siihen liittoutunut. Aika erikoiselta näyttää tämä maailmankuva,
mutta ehkä se on sitä suuruuden tavoittelua, missä ei
kuitenkaan näillä perusarvoilla paljon merkitystä ole.
Jos tätä maailmaa katsotaan eteenpäin,
tämä hedelmällisyyden puuttuminen, hedelmöityshoitojen
tarve, on lääketieteellinen peruste, millä tätä asiaa
on lähdetty tekemään. Se tarvitaan, se pitää olla.
Mutta silloin, kun se tehdään naisparille, missä tätä aitoa
luonnonmenetelmää ei ole edes kokeiltu, sillä ei
ole mitään tekemistä lääketieteen
kanssa. Jos tätä maailmaa katsotaan sen pohjalta,
niin ehkä sitten, kun täällä on
puhuttu abortista, ei ole puhuttu ehkäisystä,
senkin vielä tähän liittäisin,
että luonnonmenetelmä tekee sen, että ennen
vaan lapsia syntyi aina silloin, kun tämä niin
sanottu normaali ihmis- ja sukupuolikontakti tapahtui.
Herra puhemies! Sattumalta tänään
tuli kirja Vuosisata suomalaisuuden puolesta. Kun kelasin tätä maailmaa,
niin katselin ja löysin yhden vanhan lehtileikkeen Etelä-Saimaasta
helmikuulta 2003, missä allekirjoittaneelta on testattu sellaista
maailmaa, että kun te olette änkyrä siellä eduskuntaryhmässä,
niin aiotteko perustaa alkiolaisen keskustaryhmän heti
vaalien jälkeen ja loikata ja hypätä.
Sitten tämä juttu jatkui niin, että tuli
toimittajan kysymys, että olen kuitenkin äänestänyt
viime päivinä eduskunnassa eri tavalla kuin keskustaryhmä esimerkiksi
kielilaki- ja hedelmöityshoitoasioissa. Tämä ei
ole minusta vielä mitenkään erikoista,
mutta silloin oli annettu ikään kuin maakuntaan
semmoinen kuva, että vain yksin olisin ollut tätä mieltä.
Nyt onneksi on useampiakin. Kun sitten tätä Vuosisata
suomalaisuuden puolesta -kirjaa katson, niin täällä mainitaan
kyllä jämerinä suomalaisina kansanedustajina
Aittoniemi, Lahtela ja Vistbacka. Tämän halusin
kertoa, että niin vaan aikakirjoihin tarttuu, kuka milläkin
lailla, kuka mihinkin kirjaan. (Ed. Gustafsson: Esa Lahtelasta oli
kysymys!)
Jutta Urpilainen /sd:
Arvoisa puhemies! Olen tämän suhteellisen
lyhyen kansanedustajakauteni aikana saanut huomata, kuinka vaikeaa on
tehdä lainsäädäntöä,
joka liittyy yksilöiden eettisiin valintoihin. Usein tämän
lainsäädännön piiriin kuuluvat
asiat ovat sellaisia, joihin ei ole yksiselitteistä oikeaa
vastausta, vaan asiaa voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta.
Tänään käsittelyssä oleva
hallituksen esitys hedelmöityshoitolaista ja isyyslain
muuttamisesta on juuri tällainen lakiesitys, ja se onkin
herättänyt runsaasti tunteita.
Arvoisa puhemies! Suomalaisten ensisynnyttäjien keski-ikä on
tällä hetkellä noin 28 vuotta ja kaikkien
synnyttäjien noin 30 vuotta. Vielä minun vanhempieni
sukupolven synnyttäjien keski-ikä oli noin 23—24
vuotta, mistä voimme huomata, että parissakymmenessä vuodessa
synnyttäjien keski-ikä on noussut huomattavasti.
Tämä on osaltaan johtanut siihen, että lapsettomuus
yhteiskunnassamme on lisääntynyt. Lapsettomuuden
arvioidaankin koskettavan tällä hetkellä noin 100 000:ta
henkilöä. Osa lapsettomuudesta kärsivistä hankkii
lapsen adoption kautta. Tällä hetkellä adoptio
on mahdollista 25 vuotta täyttäneille pariskunnille
tai yksinäisille henkilöille.
Erityisesti ulkomailta tehtyjen adoptioiden määrä onkin
viime vuosina lisääntynyt. Suomeen adoptoitiin
ulkomailla syntyneitä lapsia vuonna 2006 kaikkiaan 310
lasta, kun vastaava luku oli vuotta aikaisemmin 240 lasta. Adoptioiden
määrä tulee varmasti jatkossakin lisääntymään,
kun adoptiovanhemmille saadaan samat oikeudet kuin biologisille
vanhemmille.
Osa lasta haluavista päätyy kokeilemaan lapsen
hankkimista hedelmöityshoitojen kautta. Tällä hetkellä Suomessa
ei ole lakia, joka säätelisi hedelmöityshoitoja
tai niiden tuloksena syntyneiden lasten oikeuksia. Vuonna 2003 hedelmöityshoitoja
annettiin noin 7 500, ja hoitoja ovat oikeutettuja saamaan
kaikki naiset. Vuosittain hedelmöityshoitojen avulla syntyy
noin 1 500 lasta, joista parisenkymmentä lasta
yksinäisille naisille tai naispareille.
Arvoisa puhemies! Nyt eduskunnassa käsittelyssä olevan
lakiesityksen tarkoituksena on määritellä,
kenellä jatkossa on oikeus hedelmöityshoitoihin
ja mitkä ovat hoitojen avulla syntyneen lapsen oikeudet.
Pidän itse tärkeänä, että yhteiskuntaamme
saadaan vihdoin laki koskemaan myös tätä asiaa.
Olen pyrkinyt perehtymään aiheeseen hyvin perusteellisesti.
Olen käynyt keskusteluja niin lääkäreiden,
hoitoja saaneiden, kirkon kuin kansalaisjärjestöjenkin
edustajien kanssa sekä myös vieraillut hedelmöityshoitoklinikalla.
Itselläni oli pitkään lähtökohtana
kysymys siitä, ovatko hedelmöityshoidot
ylipäänsä hyväksyttäviä eli
onko ihmisellä oikeus lähteä puuttumaan
luonnon järjestelmään lääketieteellisin
menetelmin. Pitkän perehtymisen jälkeen pidän
hoitoja hyväksyttävinä.
Sitten tuleekin eteen kysymys: kenelle? Ensimmäinen
perusteluni on kansalaisten tasapuolinen kohtelu. Minusta jo perustuslain
velvoittamana lainsäätäjän tulee
tehdä lainsäädäntöä,
joka kohtelee tasapuolisesti kaikkia kansalaisia. Mielestäni
tässä tapauksessa on tasa-arvoista, että kaikilla
naisilla on oikeus hedelmöityshoitoihin, kuten tänäkin
päivänä. Katson kuitenkin, että yhteiskunnan
taloudellisesta tilanteesta johtuen yhteiskunnan taloudellisen tuen
hoitoihin on oikeutettu saamaan vain henkilö, jolla hoitoihin
on terveydellinen syy. Tämä sisältyy
myös hallituksen esitykseen.
Toinen perusteluni on lapsen etu. Ei saa syntyä tilannetta,
jossa ulkomailla hedelmöityshoidettu nainen synnyttää lapsen,
jolla ei ole samoja oikeuksia kuin heteroparin lapsella Suomessa esimerkiksi
luovuttajan tiedon saannin suhteen. Emme myöskään
voi lähettää viestiä, että yksinhuoltajan
lapsen lapsuus olisi jollain lailla onnettomampi kuin kahden vanhemman
lapsella. Vanhempia on monenlaisia. Tärkeintä on
rakkaus lapseen.
Arvoisa puhemies! Hedelmöityshoidot ovat hyvin pitkä ja
vaativa prosessi. Jokainen siihen lähtevä käy
hyvin tarkan seulan läpi, ja hetken mielijohteesta ei hoitoihin
päästä. Uskon, että näiden
hoitojen kautta syntyvät lapset ovat varmasti todella toivottuja
ja paljon rakastettuja. Mielestäni vanhemmuus on kutsumustehtävä, jonka
tukeminen on yksi yhteiskunnan tehtävistä.
Niinpä kannatankin hallituksen alkuperäistä esitystä ja äänestän
huomenna ed. Karvosen vastalauseen mukaisesti.
Tarja Cronberg /vihr:
Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnan enemmistön esitys
toteaa, että se tukee perhearvoja. Haluan myös
itse tukea perhearvoja. On kuitenkin niin, että lakivaliokunnan
enemmistön ehdotus käsittelee ainoastaan biologisia
perhearvoja. On yksi äiti, yksi isä, ja onnellinen
perhe toteuttaa näitä biologisia perhearvoja.
Mutta on myös toisenlaisia perheitä. Haluankin
itse puhua nimenomaan sosiaalisen vanhemmuuden puolesta, joka käsittää varmasti
myös biologisen vanhemmuuden. Mutta aivan kuten meidän
yhteiskunnassamme on epätyypillisiä työsuhteita,
on myös epätyypillisiä parisuhteita, epätyypillisiä avioliittoja
ja epätyypillisiä perheitä. Aivan kuten
yhteiskunnassamme on pätkätöitä,
on myös pätkäavioliittoja, on pätkäsuhteita,
ja aivan kuten työelämässä,
tarvitsevat juuri nämä erityistä hoivaa,
huoltoa ja huomioonottoa. Pätkätöiden
välillä tarvitaan turvaa, ja sitä tarvitsevat
erityisesti lapset. Olenkin sitä mieltä, että Suomessa
olisi tunnustettava erittäin paljon enemmän kuin
tänä päivänä nimenomaan
uusperheiden tilanne, nähtävä se osana
meidän yhteiskuntaamme eikä marginalisoitava erilaisia uusia
vaihtoehtoja.
Itse olen kasvanut kahden isän loukussa. Se oli elämäni
rikkaus, mutta toisaalta myös yksi asia, joka oli normaalisuuden
vastakohta silloin, kun itse kävin koulua. Mielestäni
on kohtuutonta, että yhteiskunta tuottaa näille
epätyypillisille parisuhteille, epätyypillisille
perheille, tuskaa sen takia, että he eivät täytä jotain
normaalisuuden normeja.
Tämän takia näkisinkin, että meidän
tehtävämme täällä eduskunnassa
ei ole tuottaa tuskaa niille, jotka elävät epätyypillisissä suhteissa, vaan
nimenomaan hyväksyä heidät, nähdä heidät
yhtenä yhteiskunnan voimavarana, ja erityisesti nähdä se,
että lapset, jotka elävät erilaisissa perheissä,
kaikki kokevat yhteisyyttä, suvaitsevaisuutta ja kuuluvutta
yhteiskuntaan, oli kyseessä yksi äiti, yksi isä,
kaksi äitiä, kaksi isää tai
vieläkin monimutkaisemmat suhteet. Siksi aion huomenna äänestää hallituksen
alkuperäisen esityksen mukaan.
Heli Paasio /sd:
Arvoisa puhemies! Ensin vastaan ed. Seppo Lahtelan väitteeseen,
että sosialidemokraateissa olisi yritetty painostaa: Se, että meillä on
tästä asiasta puoluekokouspäätös ja
puoluehallitus otti asiaan kantaa, ei todellakaan tarkoita painostusta.
Demokraattisissa päätöksentekoelimissä on
linjattu, minkälaista yhteiskuntapolitiikkaa halutaan harjoittaa,
minkälaista kantaa halutaan edustaa.
Seuraavat väitteet täällä ovat
tulleet ed. Esa Lahtelan ja ed. Lyly Rajalan suusta. On puhuttu luonnonjärjestyksestä
taikka
siitä, että eduskunnan tehtävä on
muuttaa ja säätää lakeja, ei
luonnonlakeja. Ed. Rajala sanoi, että ilman miestä ei lapsi
voi saada alkuaan. Itse asiassa, jos mennään aivan
alkulähteille, niin hedelmöityshoidot ylipäätään ovat luonnottomia.
Kuten ed. Urpilainen täällä totesi, täytyy
miettiä ensin, tuleeko ylipäätään
hedelmöityshoitoja sallia kenellekään,
tuleeko puuttua tähän luonnonjärjestelmään
itseensä. Raja on ylitetty aikanaan, kun on aloitettu antaa
näitä, mutta ylipäätään
lääketieteen osalta. Lääketiede
itsessään on nyt se, mistä puhumme. Tuleeko
puuttua perusluonnonjärjestelmään, perusihmiskropan
toimivuuteen taikka ei? Mielestäni siinä kohtaa,
kun tämä raja on ylitetty, täytyy lähteä miettimään
juuri sen jälkeen, mitä sitten.
Ei myöskään hedelmöityshoidossa,
hedelmöittämisessä, pärjätä ilman
miestä. Mies on kuitenkin jossain määrin
mukana, joko luovuttajana tai jossain muussa. Hyvät miehet,
kysymys lienee tässä kohtaa vain ja ainoastaan
näköjään tekniikasta taikka
mekanismista, miten nimenomaan munasolu ja siittiöt saatetaan
yhteen. Totta ihmeessä meillä on paljon asioita,
joista voidaan olla jotakin mieltä, että joku
on oikeampaa, joku on väärempää,
mutta loppujen lopuksi, kun mennään tässä peruskysymykseen,
kysymys ei ole enää siitä, onko miestä,
onko naista, molempia tarvitaan. Kysymys on tässä kohtaa
pelkästä tekniikasta näköjään
siinä, mistä käydään
keskustelua, miten mies tulee tilanteeseen mukaan.
Täällä on myös paljon puhuttu
lapsen edusta, vanhemmuudesta, isyydestä. Varmasti kaikki ovat
täysin oikeassa, mutta juuri, mitä tämä isyys on?
Täällä monet ovat esittäneet,
että se on pelkkää luovutusta taikka
pelkkää biologiaa. Isyys on ennen kaikkea varmaan
sitä sosiaalisuutta, vanhemmuus on sitä sosiaalisuutta,
aikuisuus on sitä lapsen lähellä olemista,
turvan antamista. Kai tämä on ennen kaikkea se,
mitä me haluamme tarjota lapsille. Täällä on
paljon puhuttu siitäkin, että kun suhteellistetaan
asioita, mikä on se toinen äärilaita.
Meillä on kymmeniätuhansia lapsia tilanteessa,
jotka tarvitsisivat vähintään yhtä paljon
huomiotamme kuin nyt nämä muutamat kymmenet lapset,
joista tässä kinataan, saavatko he jatkossa oikeuden
syntyä vai eivät.
Kyse ei ole oikeastaan, tai ei olekaan, edes julkisten varojen
käytöstä, niin kuin joskus annetaan ymmärtää,
että yhteisillä verovaroilla hoidatetaan jotakin.
Nimenomaan kysymys on tässä kohtaa asioiden sallimisesta.
Ed. Perho kysyi juuri, hyväksymmekö erilaiset
perheet. Meillä on olemassa erilaisia perheitä joka
tapauksessa. Meillä on olemassa lainsäädäntöäkin
siihen. Se, että me nyt tätä kautta lähdemme
yhtäkkiä kieltämään
taikka jotenkin eväämään näiden
olemassaolon, on aika epäloogista päätöksentekoa.
Ed. Salovaara totesi erittäin hyvin, että toki me
voisimme lailla säätää tyyliin,
että me haluamme kaikille hyvän elämän:
isä, äiti, pari lasta, auto ja nämä Marimekon
verhot vielä päälle. Mutta kun se ei
takaa kuitenkaan mitään. Sillä me emme
tätä maailmaa pelasta taikka paranna, vaan nyt
on kysymys siitä, minkälaista linjaa vedämme,
mitä haluamme kertoa.
Lakivaliokunta kuuli asiantuntijana muun muassa Maija Sakslinia
viime metreillä. Suora lainaus hänen lausunnostaan:
"Nyt käsiteltävä ehdotus merkitsisi sitä,
että naisten oikeus hedelmöityshoitoon perustuisi
siviilisäätyyn ja sukupuoliseen suuntautumiseen."
Kysymys oli siis tästä lakivaliokunnan enemmistön
kannasta. Tällaiset henkilöön liittyvät
seikat ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä perusteita
eri asemaan asettamiselle. Tässä tullaan myös
siihen olennaiseen kysymykseen, kun on sanottu, että itsellisillä naisilla
taikka naispareilla ei kysymys olekaan lääketieteellisestä ulottuvuudesta,
siitä voi olla kysymys, mutta tätä kautta
myös se vaihtoehto suljetaan täysin pois. Tämä on
ensimmäisiä kertoja, kun todella siviilisäätyyn
taikka sukupuoliseen suuntautumiseen vedoten rajoitetaan terveydenhuollollisia
toimenpiteitä joltakin ihmiseltä.
Tältä pohjalta lakivaliokunta pyysi myös
perustuslakivaliokuntaa uudelleen arvioimaan tätä tilannetta,
ja perustuslakivaliokunta lausuu seuraavaa: "Perustuslakivaliokunta
pitää sääntelyä perustuslain
6 §:n kannalta lähtökohtaisesti ongelmallisena."
Toki sääntely mahtuu lainsäätäjän
harkintavallan piiriin, mutta loppukaneettina valiokunnan mielestä hallituksen
alkuperäinen ehdotus vastaa lakivaliokunnan ehdotusta paremmin
perustuslain 6 §:n mukaisten yhdenvertaisuussääntöjen
tavoitteita. Tätä on hyvä miettiä.
Meillä on Suomen perustuslaki, meillä on tahto,
meillä on olemassa oleva tilanne. Mitä haluamme
kertoa ulospäin, mitä haluamme viestiä?
Vielä viimeiseksi tästä tiedonsaantioikeudesta.
Viime kaudella, kun perustuslakivaliokunta tätä asiaa
käsitteli, olennaista oli juuri tämä,
että viranomaisilla saattaa olla jotain tietoa ihmisestä,
jota ihminen itse ei välttämättä saa.
Tällainen on erittäin hankala tilanne. Tiedonsaantioikeus tähän
lakiin on aivan ... Voi sanoa, että kun se on nyt tässä jokaisessa
eri vaihtoehdossa esillä, sekä vastalauseessa
että lakivaliokunnan enemmistön mielipiteessä,
niin lähdetään siitä, että joka
tapauksessa tämän tiedonsaantioikeuden tulee olla siinä jatkossa.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen
rinnalla on ollut käsittelyssä myös nimissäni
kulkeva lakialoite, joka on samalla myös kristillisdemokraattisen
eduskuntaryhmän aloite, ja tämä aloite
noudatteli pitkälti Kirkkohallituksen linjauksia tässä käsiteltävässä asiassa.
Tuossa sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa siihen liitetty
kansanedustaja Leena Rauhalan eriävä mielipide
oli myös tältä samalta pohjalta, samoilta
linjoilta, tehty.
Tässä aloitteessa linjataan myös
tämän lakikokonaisuuden kannalta toista tärkeää eettistä kysymystä,
joka on jäänyt itse asiassa tämän
toisen kysymyksen jalkoihin ja vähälle huomiolle
keskustelussa. Lapselle on tärkeää, että hän
saa oikeuden äitiin ja isään,
mutta vielä tärkeämpää on, että hänen
oikeutensa elämään tunnustetaan alusta
lähtien.
Hallituksen esityksessä ihmisalkioihin suhtaudutaan
kuin mihin tahansa materiaan. Alkioita voidaan valikoida, tutkia,
tuhota tai alistaa tutkimusmateriaaliksi, jolloin niille jää vain
välinearvo. Jokaisen tässä salissa istuvan
yksilöllinen elämänhistoria, ihmisyys,
on saanut alkunsa hedelmöityksessä. Tapahtuupa
tuo hedelmöitys kohdussa tai koeputkessa, ihmisyyttä tulee
kunnioittaa alusta lähtien.
Luen saamani viestin naiselta, äidiltä, jonka lapsi,
ensimmäinen lapsi, on syntynyt koeputkihedelmöityksen
tuloksena, ja tämä koeputkihedelmöitys
on suoritettu anonyymisiittiöllä. Tämä äiti
kutsuu näitä nyt pakasteessa olevia alkioita eli
oman lapsen sisaruksia lapsikseen, ja hän kysyy: "Mitä tapahtuu
pakasteessa oleville alkioille? Tuhotaanko ne vastoin äidin
tahtoa, vai annetaanko ne tieteelliseen käyttöön
silvottaviksi? Ainakin minulle alkiot ovat jo rakkaita lapsiani. Joka
kajoaa niihin, on silmissäni murhaaja."
Lakivaliokunnan esittämä kolmen vuoden siirtymäaika
ei ole alkioiden kannalta riittävä, enkä ymmärrä sitä,
miksi valiokunta ei ole osannut erottaa kautta koko tuon esityksen
pykälien tuntemattomasta luovuttajasta lähtöisin
olevien sukusolujen ja toisaalta alkioiden kohtelua toisistaan.
Biologian alkeellisenkin tuntemuksen pitäisi osoittaa,
että alkanut ihmiselämä edellyttää aivan
toisenlaista suojelua ja kunnioitusta kuin pelkkä siittiö tai
munasolu, jossa ei ole vielä kysymys biologisesta ihmisyksilöstä.
Mielestäni laki ei todellakaan saa
pakottaa tuhoamaan yhtään ihmisalkiota. Sen vuoksi pöydille on jaettu nimissäni
kulkevat
muutosehdotukset, ja tulen huomenna esittämään äänestykseen
useiden pykälien kohdalla muutosesityksiä sen
jälkeen, kun tästä pohjasta on ensin äänestetty.
Nämä muutosehdotukset koskevat ennen muuta alkioiden
kohtelua, mutta ne koskevat myös 2 §:n osalta
avioliittoa, eli ehdotan, että hoitoja annetaan nimenomaan
aviopareille, mikä oli Kirkkohallituksen esitys myös
ja millä kaikkein parhaiten toteutuu lapsen kannalta oikeus hänen
arjessaan pysyvään äitiin ja isään.
Sitten ehdotan myös, että näitä hoitoja
annetaan vain pariskunnan omilla sukusoluilla ja että alkioita tuotetaan
vain kaksi tai korkeintaan kolme kerrallaan, jolloin ne voidaan
kaikki laittaa kerralla kohtuun eikä tule näitä ylijäämäalkioiden
ongelmia, joista seurauksena on sitten tätä epäeettistä alkioiden
kohtelua ja esimerkiksi alistamista tutkimuskäyttöön
tai sitten joutumista tuhottavaksi.
Anonyymiluovutuksista todellakin tulee päästä eroon
lain esittämällä tavalla, mutta ne sadat
tai tuhannet pakastetut ihmisalkiot, jotka on jo tuotettu, on väärin
tuomita tuhottaviksi tällä perusteella. Ihmisyksilön
elämä alkaa hedelmöittymisessä.
Tuon tapahtuman jälkeen ei ole mitään
sellaista rajaa yksilön kehityksessä, jonka kohdalla
voitaisiin sanoa, että nyt tuosta alkiosta tai sikiöstä tuli
ihminen, vaan kehitys tapahtuu aivan saumattomana prosessina syntymään
ja siitä eteenkinpäin. Sen vuoksi mielestäni
myös keinoalkuisen hedelmöityksen seurauksena
syntynyttä ihmisalkiota tulee kohdella ihmisarvoisella
kunnioituksella, ja tämä on mielestäni
erittäin vakava eettinen kysymys, joka on jäänyt
täysin syrjään tässä keskustelussa
ja jota asiaa koskee hyvin moni pykälä tässä lakiesityksessä.
Arvoisa puhemies! Vielä haluan kommentoida keskustelua
lapsen oikeudesta äitiin ja isään. Ajattelen,
että elämme kyllä aika merkillistä aikaa,
että joudumme ylipäänsä puolustamaan
ihmiskunnan historian luonnollisinta asiaa eli lapsen tarvetta ja
oikeutta omaan äitiin ja isään. Monenlaiset
tutkimukset kertovat isättömyyden aiheuttamista
ongelmista, mutta kyllä siitä puhuu ennen muuta
arkikokemus. Äidin ja isän muodostama kasvatuskaksikko
tuo lapselle kaksi vanhempaa, mutta myös kahden eri sukupuolen näkökulman
kasvatukseen. Isän ja äidin keskinäisen
suhteen kautta tytöt ja pojat voivat parhaiten oppia myös
kunnioittamaan vastakkaista sukupuolta ja arvostamaan omaa naiseuttaan
ja miehisyyttään, ja ajattelen, että lapsi
saa myös paremmin kosketuksen ihmisten erilaisuuteen kuin
yksisukupuolisen vanhemmuuden kautta.
Ed. Cronberg puheenvuorossaan puhui erilaisista perheistä ja
otti esimerkiksi kahden äidin muodostamat perheet, joita
yhteiskunnassamme on. Itse asiassa ei meillä ole yhtään
kahden äidin perhettä. Jos ajatellaan niitä naispareja,
lesbopareja, jotka esimerkiksi koeputkihedelmöityksen kautta
ovat saaneet lapsen, niin vain tuo lapsen synnyttänyt nainen
on äiti juridisesti tuolle lapselle ja myös biologisesti.
Eli tässä tilanteessa, jos tämä hallituksen
esitys toteutuu, niin se ei todellakaan merkitse, että lapsi
saisi sitten kaksi äitiä. Hän saa vain
sen yhden äidin, joka asuu sitten toisen naisen kaverina.
Mutta niin kuin kaikki tiedämme, tämän
seurauksena toki sitten voi seurata jälleen paineita lainsäädännön
muuttamiseen, ja on aivan selvää, että jos
hedelmöityshoitolakiesitys nyt hyväksytään
hallituksen esittämässä muodossa, niin
seuraava eduskunta, tietysti riippuen hallituksen kokoonpanosta,
mutta seuraavalle eduskunnalle ainakin tyrkytetään
esitystä samaa sukupuolta olevien adoptio-oikeudesta.
Korostan vielä sitä, että hedelmöityshoidot
eivät ole naisen tai miehen oikeus. Lapsi ei ole lääke,
jonka saamista voitaisiin vaatia tasavertaisesti kaikille haluaville.
Kun puhutaan tämän lain kohdalla yhdenvertaisuudesta,
mielestäni tulee puhua ennen muuta lasten keskinäisestä yhdenvertaisuudesta
siihen, että heillä on lähtökohtaisesti
oikeus isään ja äitiin, ja vanhemmuus
on kokonaisuus, joka sisältää sekä sosiaalisen
että juridisen että biologisen ulottuvuuden. Tästä lähtökohdasta,
tästä eettisestä perustasta, käsin
tuo lakialoite, jota tässä rinnalla on käsitelty,
on tehty, ja tästä lähtökohdasta
käsin tulen huomenna esittämään
yksityiskohtaisessa käsittelyssä näitä pykälänmuutosesityksiä.
Sirpa Paatero /sd:
Arvoisa puhemies! Käyty keskustelu ja oikeastaan se
ajatus, että tämä koko asia on herättänyt
näin paljon kiinnostusta sähköpostiviestein,
puheluin, mielenosoituksin ym., on itselleni varsin hämmentävää,
koska omasta mielestäni hallituksen esitys on ollut hyvin
perusteltu, sille on pitkät perinteet. Se on ainoastaan — sen
takia olen hämmentynyt tästä laajasta
keskustelusta — nykyisen käytännön lainmukaistamista.
Näin olen siihen itse suhtautunut, ja sillä perusteella
tietenkin myös äänestän hallituksen
esityksen mukaan.
Kaikki ne kommentit ja perustelut, joita olen itse käynyt
läpi tai saanut kuulla, vahvistavat yhä edelleen
myöskin tätä omaa kantaani. Esimerkiksi
mistään ei ole löytynyt tietääkseni
sellaista tutkimusta, että lapsen tulevaisuuteen, siihen,
miten lapsi selviää aikuisena maailmassa, olisi
vaikuttanut se, minkälaisessa perhemuodossa hän on
elänyt. En ole kuullut yhtään selvitystä,
että voitaisiin osoittaa suora yhteys perhemuodon ja aikuisen
tulevaisuuden välillä.
Täällä on viitattu useamman kerran
kirkkoon ja seurakuntaan, mutta meidän oman kirkkomme eettinen
toimikunta oli hyvin liberaali ehkä sitten Kirkkohallitukseen
verrattuna ja linjasi tasa-arvon ja suvaitsevaisuuden nimissä hallituksen linjojen
mukaisesti, minkä jälkeen käytiin tietenkin
keskustelu, kuka antaa kirkon puolelta virallista kantaa.
Sitten vielä muutama asia käytännön
puolelta. Kun meillä on näitä perheitä,
ilahduttavasti erimuotoisia perheitä nykyisin, niin voi
olla esimerkiksi tilanne, jossa lastensuojelu elikkä viranomaiset
elikkä ne, joita me täältä sitten
ohjaamme, määrittelevät hyväksi äidiksi
yksin elävän ihmisen muun muassa lastensuojelutapauksissa. Nyt,
jos esimerkiksi tämä yksi tapaus, jonka tiedän,
menee niin, että ei määritellä hyväksi äidiksi,
riittäväksi kasvattajaksi, yksinäistä naista,
jos hän on biologisesti lapsen äiti, niin tilanne
on tässä perheessä se, että tämä äiti
on hyvä äiti näille kahdelle aivan ulkopuoliselle
lapselle, mutta sille ainoalle biologiselle lapselle hän
ei ole riittävä äiti. Missään
tapauksessa en haluaisi tällaista viestiä viedä näille
perheille.
En tiedä, mitkä tulevat olemaan ne vastaukset siinä kohtaa
näiltä ihmisiltä, jotka tänäkin
iltana täällä ovat hallituksen esitystä vastustaneet,
niille perheille, jotka sitä arkea iloineen ja suruineen näissä erilaisissa
perhemuodoissa pyörittävät. Minkälainen
viesti? Onko pokkaa mennä kertomaan, että olette
tehneet väärin? Siitä syystä:
ei epäilystäkään, olen hallituksen
linjalla.
Kyösti Karjula /kesk:
Arvoisa puhemies! Käsittelemme hedelmöityshoitoja
sääntelevän lainsäädännön
aikaansaamista. Tämän keskustelun aikana on voinut
todeta sen, mitenkä kaukana toisistaan tämän
tyyppisessä asiassa ovat Suomen eduskunnan edustajien kannat.
Itse ajattelen tätä asiaa oman vakaumukseni pohjalta
ja näen neljä keskeistä periaatetta,
joidenka toteutuessa voin hyväksyä tämän
lain.
Ensimmäinen asia on se, että hedelmöityshoidon
antaminen on mahdollista vain aviopareille.
Toinen lähtökohta on se, että hoitoon
käytetään parin omia sukusoluja.
Kolmas periaate on se, että hoidon antaminen perustuu
ja rajataan lääketieteellisiin perusteisiin.
Neljäs periaate on se, että lapsen edun ensisijaisuuden
tulee olla lähtökohtana, ja tämä merkitsee
nimenomaisesti sitä, että jokaisella lapsella on
oikeus äitiin ja isään.
Arvoisa puhemies! Sanon nämä lähtökohtaiset
periaatteet hyvin nöyrällä mielellä,
koska monta kertaa ajattelen niitä läheisiä ihmisiä,
joilleka ei ole suotu lasta, siitä tilanteesta, missä itse olen
saanut rakentua suuren perheen isänä ja joutunut
kohtaamaan sen todellisuuden, mitä merkitsee myös
se, että perheen sisällä on saanut säilyä halu
ottaa vastaan ne lapset, jotka lahjoitetaan, annetaan. Siksi on
se tunne, että tämän lainsäädännön
kautta hallituksen esityksessäkin pyritään
menemään yli niiden rajojen, jotka ovat lainsäädännölle
ja meille ihmisinä mahdollisia.
Minusta on ollut lohdullista kuunnella sitä, että on
kuitenkin käytetty puheenvuoroja, joissa on todettu se,
että avioliitto on edelleen kestävin parisuhteen
muoto. Eilen tarkasteltiin välikysymyksessä perheen
aseman vahvistamista suomalaisessa yhteiskunnassa, ja lyhyessä puheenvuorossa
totesin, mitä merkitsee se, että Suomen eduskunta
on valmis lähettämään sen moraalisen viestin,
että me haluamme taistella ja kannustaa vanhempia säilyttämään
avioliiton. Jollakin tavalla tämä näköala
on tämänkin lakiesityksen käsittelyn
yhteydessä. Mitä todella merkitsee se, että Suomen
eduskunta antaa kaiken mahdollisen tuen sille, että kristillinen
avioliitto saa säilyä lähtökohtaisena
miehen ja naisen välisen yhteyden perustana, mitä merkitsee
se, että tätä kautta luodaan edellytykset
myös perheen eheydelle. Olen itse menettänyt oman äitini
6-vuotiaana, ja minä ymmärrän sen, että on
elämäntilanteita, jossa toinen vanhemmista joutuu
yksin vastaamaan perheestä, ja se on ymmärrettävää,
mutta se, että me lainsäädännöllä luomme
lähtökohtia sille, että lapsella ei ole
isää, tuntuu äärimmäisen
vieraalta.
Mitä kaikkea tavallaan tämän suuntainen
lainsäädäntö merkitsee? Minua
on havahduttanut se, voisiko sanoa, että samat henkilöt,
jotka ovat voimakkaasti tukemassa tätä hallituksen
esitystä, ovat puhuneet julkisuudessa hyvin voimakkaasti isyyslomien
tärkeydestä. Nyt meillä on käsittelyssä vanhempainvapaata
koskeva lainsäädäntöhanke, ja
olen ymmärtänyt, että se jo paljastaa
tavallaan sen taustalla olevan näkökulman, että isään
rinnastetaan jopa lesboparin puoliso. Toinen on äidin tontilla,
ja toinen on nousemassa nyt sille tontille, jota käsitellään
isyysloman näkökulmasta ja lähtökohdasta.
Täällä tullaan sille rajalinjalle, että lainsäädännöllä jopa
isyys ja isän rooli ollaan siirtämässä ihan
uudelle, täysin uudelle, pohjalle. Tässä mielessä ajattelen
sitä, mitä merkitsee se, jos pystymme kannustamaan
suomalaisia nuoriakin vanhemmuuteen, vanhemman vastuuseen ja kohtaamaan
sen todellisuuden perheen rakentumisenkin osalta, mikä kullekin
avioparille nähdään tarkoituksenmukaiseksi.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Äskeisestä ed. Kyösti
Karjulan hyvästä puheenvuorosta voi todeta myöskin
sen, että myöskin tämä laki
on tunteita herättävä ja koettelee meidän
kaikkien kansanedustajien arvomaailmaa hyvin syvältä.
Ymmärrän tietenkin ne näkökohdat,
mitkä ed. Kyösti Karjula esitti, mutta itse lakivaliokunnan
jäsenenä olen nyt kahden eduskunnan aikana ollut
käsittelemässä tätä lakia
ja olen yrittänyt suhtautua siihen lähtökohtaisesti mahdollisimman
neutraalisti. Asia, mitä olen miettinyt, kun tätä mietintöä olen
enemmistön kanssa ollut tekemässä, on
ollut se, mikä on meidän suomalaisten kansallinen
etu ja mikä on suomalaisten lasten etu. En lähde
millään tavalla moittimaan päätöksentekojärjestelmää enkä mietintöä.
Olen itse siinä enemmistössä ollut mukana,
mutta haluan vähän valottaa omaa ajatteluani ihan
viime päivien ajalta.
Sain noin viikko sitten kirjeen helsinkiläiseltä lastenlääkäriltä,
ja tämä poikkesi näistä palautteista
hyvin merkittävällä tavalla. Meitä lakivaliokunnan
jäseniä on luonnollisesti pommitettu ja meille
on lähetetty viime aikoina satoja tekstiviestejä,
joissa molemmat osapuolet ovat kertoneet, että heidän
näkökulmansa tähän asiaan on
ainut ja oikea. Tämä lastenlääkärin
palaute oli kuitenkin hieman poikkeuksellisempi, ja halusin sitä lainata
tässä puheenvuorossani.
Ensinnäkin tämä tällä hetkellä noin
65-vuotias helsinkiläinen lastenlääkäri
on toiminut aikoinaan Seinäjoella Etelä-Pohjanmaalla,
ja hän lähetti minulle seuraavan sisältöisen
kirjeen: "Arvoisa kansanedustaja Petri Salo! Saatetekstiin viitaten
seuraavaa: Tampereen yliopiston lastenpsykiatrian professori Tuula
Tamminen kirjoitti 24.1.2006 Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa
seuraavasti, otteita kirjoituksesta: ’Suomessa tarvitaan
pikaisesti hedelmöityshoitoihin liittyvää lainsäädäntöä,
ja onneksi hallitus onkin tuomassa uutta lakiesitystä käsittelyyn
heti alkuvuodesta. Kiire ja pakottava tarve eivät kuitenkaan oikeuta
meitä hyväksymään laiksi huonoja kompromisseja
tai eettisesti kestämättömiä periaatteita.
Lakiesityksestä käyty julkinen keskustelu on nyt
kuten aiemminkin ollut tyrmäävän aikuiskeskeistä.
Harvoissa puheenvuoroissa aihetta on tarkasteltu syntyvän
lapsen näkökulmasta. Kun keskustelussa taistellaan
vain aikuisten keskinäisestä tasa-arvosta, lapsen
kiistämätön luonnollinen oikeus, oikeus äitiin
ja isään, näyttää tyystin
unohtuvan.’
Ja vielä yksi lainaus: ’Sukusolunsa antaja
siirtää omat ja lähisukulaistensa ominaisuudet,
nykytiedon valossa perintötekijöiden luennan kautta
jopa sukunsa kokemuksia toiseen ihmiseen omalle biologiselle jälkeläiselleen.
Jopa moderni geeni- ja aivotutkimus painottaa äidin ja
isän tarpeellisuutta lapsen kehitykselle. Ihmisaivot ja mieli
kypsyvät pitkälti samanlaisuuden ja erilaisuuden
jatkuvan havainnoinnin ja arkisen kokemisen kautta.’"
Pitkäaikainen lastenlääkäri
jatkaa: "Omista käytännön kokemuksista
lähtöisin ymmärsin Tuula Tammisen tarpeen
kertoa julkisesti ajatuksistaan, ja häntä tästä kiitinkin."
Hän jatkaa: "Kun nyt vanhastaan tunnet minut, voit varmaan allekirjoittaa
sen, että olen koko työikäni pitänyt tärkeänä edistää tasa-arvoa
työelämässä kuitenkin pitäen
tärkeänä hyvää perhe-elämää ja
kummankin suvun läsnäoloa ja tukea. En voi millään hyväksyä tätä nykyistä telaketjufeminististä
liikettä,
jossa miehen läsnäolo perheessä supistuu muutaman
sukusolun luovuttamiseen. Jos perheeseen syntyy poika, miten hän
omaksuu tulevassa aikuiselämässä isän
roolin vai tunteeko mahdollisesti syyllisyyttä siitä,
että on perustamassa yhteiselämää vieraan
naisen kanssa? Ainakin olen kokenut yhtenä vaikeimmista
potilaskokemuksista auttaa erästä kouluikäistä pitkäaikaissairasta
poikaa, jonka mielenterveysalaa opiskeleva äiti muutti
lesbosuhteeseen ystävättärensä kanssa
naapurikuntaan. Perinteisellä Pohjanmaalla tämä vaikeutti
kaikkien osapuolten elämää.
Hedelmöityshoitolain toinen kysymys syntyy yksilön
oikeudesta saada tietää luovuttajan, joko sukusolujen
antajan eli biologisen isänsä, tai miesten tapauksessa
kohdunvuokraajan henkilöllisyyden. Kokemukseeni perustuen
kyseessä ei ole niinkään halu saada tuntea
henkilö, vaan millaisesta suvusta ja millaisiin saavutuksiin
kyseessä oleva henkilö on yltänyt, jotta
tämä tuleva aikuinen voisi tietää,
minkälaisista lähtökohdista ponnistaa.
Isovanhempien tunteminen ja heidän läheisyytensä ja
lämpönsä on heikonkin lähtökohdan
saaneille lapsille aina suuri voimavara."
Lopuksi lastenlääkäri sanoo: "Adoptio
on mielestäni suurenmoinen lahja lapselle. Ehkä viranomaiset
eivät aikaisempina vuosina kiinnittäneet riittävää huomiota
perheen tukemiseen. Viittaan tässä alavutelaistyttöön,
jonka tarinaa on puitu mediassa ja joka on minulle esitetty esimerkki,
kuinka adoptiokaan ei suojaa lasta. En tunne tarkkaan tapausta enkä toivoisi
tätä käytettävän minkäänlaisena
vertailuna varsinaisessa asiassa."
Arvoisa herra puhemies! Tämän kirjeen jälkeen,
kun luin ja mietin kokeneen lastenlääkärin minulle
lähettämää kirjettä,
tulin vain vakuuttuneeksi siitä, että olen ehdottomasti
lakivaliokunnan mietinnön takana.
Pertti Hemmilä /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ei liene yllätys, että kuten
edellinen puhuja, kollegani ed. Petri Salo, itsekin olen lakivaliokunnan
mietinnön kannalla ja ehdottomasti.
Kuten aiemmin jo tänään keskustelussa
totesin ja kuten edellinenkin puhuja tässä, tästä lakiesityksestä niin
valmisteluvaiheessa kuin myöskin täällä on
keskustelu käyty lähinnä aikuisten ehdoilla.
Lasten oikeudet on suorastaan pyyhitty pois aikuisten tarpeiden
ja jonkinlaisten halujen tieltä. Mutta on hyvä kaiken
kaikkiaan, että hedelmöityshoidoilla voidaan auttaa
niitä aviopareja ja avopareja, jotka todella haluavat lapsia
itselleen mutta joille lasten hankkiminen ei muilla keinoin ole
mahdollista. Näen kuitenkin selvänä epäkohtana
tässä hallituksen alkuperäisessä esityksessä sen,
että siinä sallitaan hoidot naispareille ja jopa
yksinäisille naisille.
Kun keskustelussa, tässäkin keskustelussa taas
tänäänkin, taistellaan vain aikuisten
keskinäisestä tasa-arvosta, lapsen kiistämätön
luonnollinen perusoikeus, oikeus äitiin ja isään,
näyttää tyystin unohtuvan. Lapsen oikeudet
on myös otettava huomioon. Suomi on ratifioinut ja siten lainsäädäntöönsä sitonut
YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen, joka velvoittaa juuri tällaisessa tilanteessa
asettamaan lapsen edun ensisijaiseksi. Näin siksi, että se
on ainoa eettisesti kestävä lähtökohta.
Samalla meillä on kuitenkin kaiken lisäksi runsaasti
sekä tieteellistä tietoa että erityisesti
kokemuksellista näyttöä isättömyyden
haitallisista vaikutuksista lapsen hyvinvoinnille.
Arvoisa puhemies! Täällä eilispäivänä on
käyty keskustelua nimenomaan lasten pahoinvoinnista, nimenomaan
lapsiperheiden köyhyyden lisääntymisestä ja
kannettu huolta siitä, miten yksinhuoltajien perheissä lapset
usein ovat alttiita voimaan erityisen pahoin. (Ed. Huotari: Missäs ne
isät ovat?) — Siinäpä suuri
kysymys! (Ed. Huotari: Ryyppäämässä!) — Ainoa
varma johtopäätös, jonka mielestäni
me täällä nyt voimme tehdä,
on se, että isättömyys ei ainakaan ole
lapsen edun mukaista.
Sekä lääketieteessä että yleisemminkin
yhteiskunnassa on huolestuttavia, jopa vaarallisia merkkejä siitä,
että näitä lapsettomuushoitoja kehitetään
yhä selvemmin bioteknologian ehdoilla. Samalla humaanisten
arvojen puolestapuhujia pidetään, meitä siis,
vanhoillisina ja kehitystä jarruttavina moralisteina. Sen
sijaan, että olemme sokean itsekkäitä ja
ajamme vain omia etujamme, me aikuiset voisimme tavoitella laajempaa
oikeudenmukaisuutta asettamalla etusijalle niiden oikeudet, jotka
ovat meistä ja päätöksistämme
täysin riippuvaisia.
Arvoisa puhemies! Kuten jo aluksi totesin ja kuten varmasti
on tiedossa ollut, itse kannatan tässä kysymyksessä perinteisiä perhearvoja
kunnioittavaa ratkaisua.
Seppo Lahtela /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Niin kuin tässä aikaisemminkin
on todettu, niin tästä keskustelusta, tästä esityksestä,
tästä mietinnöstä on tullut
elämää suurempi kysymys. Mutta kun tätä maailmaa
katsotaan ja peilataan, mihin tämä perusarvokysymyksessä käy, niin
ei ollenkaan. Tämä on pieni tämä keskustelu siihen
nähden, mikä tämä linjaus tulee
olemaan tulevaisuudessa.
Kun tätä maailmaa katsotaan sillä rintamalla, miten
tämä hallituksessa on muodostunut, niin muistan
niitä aikoja, kun Kari Häkämies oli oikeusministerinä eikä tuonut
tätä asiaa eteenpäin. Muistan niitä aikoja,
kun sitten ed. Koskinen oli oikeusministerinä ja rakenteli
tämän maailman, että tämä isyyden
vahvistaminen tuli tähän matkaan ja syntyi. Muistan
erinomaisen hyvin ne ajat, kun nykyhallitus muodostui ja kun tässä runsas
vuosi aikaa olin siinä joukossa, mikä vetosi pääministeriin,
että tätä esitystä ei pidä tuoda,
ja muistan senkin erinomaisen hyvin, kun syntyi Helsingin Sanomien
Nyt-liitteen keskustelu ja haastattelu siitä, miten tämä maailma
puhuttelee ja vähän sillä hengellä,
mitenkä maalaisjullit ajavat perhepolitiikassa niin kovia
arvoja, että oikein lailla pitää säätää,
mitä voidaan tehdä, mitä voidaan toteuttaa.
Mielestäni sitä lehtiliitettä, Nyt-liitettä,
ei kukaan lukenut eikä siihen asiaan kiinnittänyt
huomiota, mutta muistan erinomaisen hyvin sen, kuinka tuolla ryhmäkansliakäytävässä
varmaankin,
luulen, että nämä keskustalaiset naiset
juoksentelivat päänsä pitkin seiniä,
että jos tätä pidemmälle useampia
tämmöisiä tulisi, niin epäilisi,
että eduskuntaan alettaisiin tehdä pyöreitä toimistohuoneita.
Näin arvellen tämä asia on syntynyt minulle
erittäin puhuttelevaksi ja henkeen tuntuvaksi.
Puhemies:
(koputtaa)
Kansanedustaja, pyydän käyttämään
kunnioittavaa ilmaisua kollegoista tässä talossa!
Kyllä, anteeksi. — Näin tätä maailmaa katsottuna
ja mennen eteenpäin, niin tunnen, mistä tämä sisältö on
syntynyt ja tullut. Tunnen myöskin sen tuntuman, kuinka
tämä on herkistänyt tämänpäiväisessä keskustelussa
tätä elämää niin pitkälle,
että oikeastaan on menty vähän enemmänkin
kuin normaalia pidemmälle.
Nämä väitteet ja väittämät,
että tämä hallituksen esitys jatkaa nykykäytäntöä ja
hyväksyy ja vahvistaa vain nykykäytännön,
eivät ollenkaan siltä osin pidä paikkaansa,
kun tähän syntyi ja tuli ja rakentui tässä edellisen
hallituskauden aikana annettu esitys, missä tämä isyyden
vahvistaminen rakentui ja tuli tänne matkaan.
Kun tätä maailmaa katsotaan, niin lähdetään siitä liikkeelle,
että luovuttaja, joka tähän saakka on
luovuttanut anonyyminä, ehkä harrastuksesta, ehkä hyvästä hengestä,
ehkä hyväntahtoisuuttaan, ehkä mielenkiinnosta,
rekisteröityy nyt, ja kun tämä lapsi
tullessaan 18 vuoden ikään voi käydä hakemassa
tämän biologisen isänsä tiedot ja
voi hakea sen kautta isyyden vahvistamista. Sen jälkeen
tämä yritteliäs isä, sanotaan
nyt niin, avioiduttuaan puolisonsa kanssa on tullut siihen henkeen
ja tarkoitukseen, että tämä puoliso saadessaan
tietää, että perheeseen vahvistuu tämmöinen
isyys, saa suorastaan katastrofin ehkä aikaiseksi, ja
tämä vahva ydinperhe hajoaa tähän;
eipä tätä asiaa ole kukaan miettinyt
eikä esille ottanut. Näin arvellen on aivan eri
asia todistaa, että nykykäytäntö jatkuu,
kuin todistaa se, mitä tämä tulevaisuus
tuo tämän isyyden vahvistamisen osalta esille.
Ymmärrän erinomaisen hyvin sen, että lapsi on
kiinnostunut tästä biologisesta isästään.
Mutta ymmärrän myöskin sitä keskustelua,
missä syntyy se ajatusmaailma ja ajatus siihen, miksi tämä lapsi
ei voisi saada sitten selville isäänsä nuoremmalla
iällään jo, silloin, kun häntä muuten
alkaa biologiset vanhemmat ja taustansa kiinnostaa. Olen sitä mieltä,
että lapsi, nuori aikuinen, 18-vuotias on vuosia ennen
jo valmiimpi ja kiinnostuneempi siitä (Puhemies koputtaa)
sisällöstä, mitä hänen
biologisessa taustassaan on olemassa.
Ymmärrän myöskin sen, että on
erittäin paljon sellaisia lapsia, joille tämä biologinen
vanhemmuus jää joka tapauksessa tuntemattomaksi ja
selvittämättömäksi. Tämän
osalta tämä maailma ei voi olla oikein eikä voi
olla tasapuolinen, jos tähän tasapuolisuusperiaatteeseen
tässä ikään kuin vedotaan ja
sen perusteella tätä vahvistamista haetaan.
Kun eilen kävimme keskustelua siitä, mikä on lapsiköyhyys
ja lapsiperheitten köyhyys, niin siinä keskustelun
yhteydessä totesin, että tämän syntyvyyden
lisäyksen tulee olla yksi merkittävä osa
ja tavoite tulevaisuuden yhteiskunnassa. Mutta en suinkaan tarkoita
sitä, että näin muodottomasti, tahdottomasti
syntyy ikään kuin tätä syntyvyyden
lisäystä keinoin miten tahansa. Sillä syntyvyyden
lisäyksellä tarkoitin sitä, että lapsi
syntyy ydinperheeseen, perheeseen, missä on äiti,
isä ja lapset ja tämä on se vahvistuva
malli. Näin katsottuna tulenkin siihen varsinaiseen lopputoteamaan,
mikä tässä ajatuksenani on ollut olemassa,
että nämä edustajat, joihin itse kuulun, tämän
lakivaliokunnan mietinnön kannattajat, ovat erinomaisen
pitkälti tulleet vastaan ja hyväksyneet sen, että tämä perhemalli
on olemassa kristillinen avioliitto ja sitten avioliitonomaisessa
suhteessa elävä avoliittoperhe. Jos tätä maailmaa
katsottaisiin sillä silmällä kuin eduskunnassa
käyty keskustelu ja eri mieltä kanssani olevat ovat
tähän asiaan kiinnittäneet merkittävästi
huomiota, todenneet suvaitsemattomuuden ja kaiken muun, niin kyllä ymmärrän,
että tämän perusperheen osalta, kristilliseen
avioliittoon perustuvan perheen osalta on annettu valovuosia periksi,
ymmärretty, nähty tämä muuttuva
maailma ja tilanne.
Kun itse muistan aikaa noin 50 vuotta taaksepäin, ei
olisi silloin voitu kuvitellakaan, että tästä yhteiskunnasta
on tullut tämän näköinen, tällainen,
näin juureton, hengetön ja vailla perhesiteitä olevien
kotien ja kotitaustojen kasvattajaperheitä, niin kuin nyt
on olemassa. En ollenkaan sitä halua sanoa, etteikö voitaisi
eikä voi. Tunnen erinomaisen paljon perheitä,
mitkä avoliittomallilla ovat onnistuneet ja toteuttaneet
elämäänsä erinomaisen hyvin.
Mutta ei tämän lain kohdalta vaan aikaisemmin,
viime kaudella puidun parisuhdelain osalta puhuttiin erinomaisen
paljon tuosta perimisestä, perimykseen liittymisestä ja
siihen liittyvistä perintöasioista, niin eipä ole sitten
avoliittoperheitten osalta tätä asiaa kukaan hoitanut
eikä pohtinut eikä yleensäkään
pohdiskellut. Ehkäpä sekin sitten tulee myöhemmin
parempaan järjestykseen ja kuntoon.
Herra puhemies! Kiitän ymmärtäväisyydestä ja
toivon hyvää menestystä tälle
lakivaliokunnan mietinnölle.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Lakivaliokunnan enemmistö on tehnyt
kannatettavan mietinnön, parantanut hallituksen esitystä ja
se ansaitsee siis tulla hyväksytyksi. Se ei toki vastaa
täysin niitä ajatuksia, joita itselläni
on. Ne ilmenevät ehkä parhaiten ed. Räsäsen
huomenna tekemistä muutosesityksistä, mutta tämä valiokunnan
mietintö on kuitenkin selvästi parempi kuin se
hallituksen esitys, joka oli valiokunnassa käsittelyn pohjana.
Perustelujen osalta totean lyhyesti, että erityisesti
kuuntelin tarkasti ed. Tero Rönnin puheenvuoron tässä jokin
aika sitten. Siinä oli lakivaliokunnan pitkäaikaisen
jäsenen erittäin hyvät, vankat perustelut
tälle mietinnölle ja myös näkymä, mihin
toinen tie hyvin nopeasti olisi johtamassa. Lisäksi ed.
Päivi Räsänen käytti puheenvuorot, jotka
perustelevat tämän kannan erittäin hyvin, muita
edustajia väheksymättä, jotka ovat mietinnön
kannalla.
Lyhyesti totean, herra puhemies, että en halua olla
lainsäätäjänä luomassa
Suomeen lainsäädäntöä,
joka edesauttaa ja synnyttää isättömiä lapsia tähän
yhteiskuntaan, lähtökohtaisesti isättömiä lapsia.
Meillä on niitä tavattoman paljon, valitettavan
paljon, koska elämä on sellaista, että ihmisiä kohtaavat
erilaiset tilanteet elämässä ja siitä lapset
usein kärsivät. Avioeroja tulee liiankin helposti
jne. Mutta nyt me olemme lainsäätäjinä tekemässä lakia,
joka uhkaisi johtaa lähtökohtaisesti isättömien
lapsien syntymiseen, ja pidän sitä erittäin
valitettavana. Siksi katson, että tämä mietintö antaa
paremman lähtökohdan lainsäädännölle
kuin vastalause.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Lapsen etu on tärkein. Lapsella tulee
olla oikeus turvallisiin ja rakastaviin vanhempiin. Kaikilla lapsilla
ei näin nyt ole. Suomessa on tällä hetkellä paljon,
paljon lapsia, joiden tekemisessä isä on ollut
mukana, mutta joiden elämässä isä ei
enää ole mukana. Halutaanko täällä syyllistää ne
lapset ja myös ne äidit, jotka ovat joutuneet
tilanteeseen, jossa he ovat joutuneet joko itse valittuaan tai pakotettuina
siihen, että he joutuvat yksin huolehtimaan lapsistaan?
Täällä vedotaan — en viitsi
sanoa hänen nimeään — lastenpsykiatriin,
joka todistaa ammattinsa nimissä, miten sen kauniisti sanoisi,
että tällaisista lapsista tulee vähän
jotakin muuta kuin mitä tämä yhteiskunta
toivoo. Minusta se on erittäin loukkaavasti sanottu näitä lapsia
kohtaan. Kun ajattelee ja tietää hyvinkin paljon
niitä perheitä, joissa molemmat vanhemmat ovat
paikalla, mutta he eivät ole siinä kunnossa, että he
olisivat kykeneviä hoitamaan lapsiaan, niin kumpi on parempi?
Se, että lapsella on rakastava vanhempi tai rakastavat
vanhemmat, olivatpa he sitten kumpaa sukupuolta tahansa, vai se,
että yhteiskunnan silmissä he ovat kunnon perhe,
kun siinä on sekä isä että äiti,
vaikka lapset voisivat huonosti?
Täällä edustajat Petri Salo ja Hemmilä vetosivat
tutkimuksiin ja ed. Petri Salo lastenlääkäriin, joka
vielä sanoi, että lesbosuhde on vaikuttanut kaikkien
osapuolten elämään. Varmasti hän
ajattelee näin ja on siinä täysin vilpitön.
Mutta miettikääpä, kuinka paljon tällaiset
lastenlääkärit, akateemisesti koulutetut
henkilöt, fiksut henkilöt, voivat vaikuttaa näiden
ihmisten elämään negatiivisesti tällaisilla
lausunnoillaan, joita täällä eduskunnan
puhujakorokkeelta lausutaan.
Suomessa on syntynyt 20 vuotta lapsia hedelmöityshoitojen
avulla. Niitä on syntynyt niin avio-, avo- kuin heteropareille,
lisäksi yksinäisillekin naisille. Nyt lakivaliokunta
haluaa muuttaa tätä käytäntöä.
Nyt lakivaliokunta haluaa nimenomaan, että täällä Suomessa
syntyy niin sanotusti vain onnellisissa perheissä lapsia.
Minä vähän ihmettelen, jos tämä laki
menisi tässä muodossa läpi, miten on
kymmenen vuoden kuluttua, kuinka paljon onnellisempia suomalaiset
lapset ovat. Eli minä toivon, että oikeasti mietittäisiin
sitä, minkä signaalin tämä oikein
antaa ja kenelle. Ainakin minuun monet yksinhuoltajat ovat ottaneet
yhteyttä ja ovat olleet erittäin huolissaan siitä,
onko tämä eduskunnan viesti siitä, että yksinhuoltajien
lapsista ei voi kasvaa kunnollisia, kun he eivät asu niin
sanotussa ydinperheessä. Minä toivon, että pistätte
käden sydämelle ja mietitte tätä asiaa.
Sari Essayah /kd:
Arvoisa puhemies! Vastaisin kyllä ed. Huotarille nyt,
että lainsäädännöllä me
emme ole täällä yrittämässäkään
edes taata minkäänlaisen perhemuodon onnea ja
rakkautta, vaan lainsäädännöllä yksinkertaisesti
säädellään oikeuksia ja juridista
asemaa ja tässä tapauksessa hedelmöityshoitojen
tuloksena syntyvien lasten oikeuksia ja juridista asemaa. Ei täällä olla
arvottamassa näitä perheitä jollakin
tavalla paremmuusjärjestykseen.
Jos ajattelen vaikka omaa kristillisdemokraattista eduskuntaryhmäämme,
puolet meidän eduskuntaryhmämme jäsenistä on
kasvanut yksinhuoltajaperheissä tai perheissä,
joissa toinen vanhempi ei ole voinut olla läsnä,
ja se nyt on sitten kuulijoitten arvioitavissa, onko tullut täyspäistä porukkaa
vai ei. En siihen ota kantaa.
Mutta ei meillä todellakaan ole lähtökohtaisesti
tämmöisiä näkemyksiä,
että jotkut perhemuodot olisivat parempia ja toiset huonompia, vaan
tässä juridiikasta puhutaan. Sen tähdenhän tässä lakivaliokunnan
mietintöön sisältyvässä vastalauseessa
nimenomaan lähdetään tätä vallitsevaa
tilannetta siinä mielessä huonontamaan, että tänä päivänä jokaisella
avioliiton ulkopuolella syntyneellä lapsella on mahdollisuus
ajaa isyyskannetta. Ja meidän lainsäädäntömme
itse asiassa pyrkii tekemään kaikkensa, jotta
olisi mahdollisuus ajaa isyyskannetta, mutta nyt tämä lakivaliokunnan
vähemmistön ajama kanta todellakin johtaisi siihen,
että näillä lapsilla, jotka syntyvät
sitten hedelmöityshoidon tuloksena yksinäisille
naisille tahi lesbosuhteeseen, ei olisi tätä oikeutta.
Jos ajatellaan sitä, että tässä salissa,
kun nyt vietetään eduskunnan äänioikeuden
100-vuotisjuhlaa, Miina Sillanpäästä lähtien
tässä salissa on pyritty tekemään
kaikki sen eteen, että jokaisen yksinäisen naisen
lapsella olisi mahdollisuudet nimenomaan juuri näihin juridisiin
oikeuksiin ja mahdolliseen lakiosaan, niin nyt ensimmäistä kertaa
tuntuu jotenkin hämmentävältä,
että nimenomaan vasemmiston puolelta ollaan näitä oikeuksia
murentamassa. Tässähän nimenomaan yritetään
näiden yksinäisten äitien lasten asemaa kaikin
tavoin parantaa.
Leena Rauhala /kd:
Arvoisa puhemies! Halusin vielä ottaa tämän
puheenvuoron juuri siitä näkökulmasta,
etten ainakaan omissa perusteluissani halua missään
tapauksessa nähdä niin, että joku yksin
lastaan hoitava olisi huonompi tai että siellä kasvaisi
huonompia lapsia. Nimenomaan se, mistä näkökulmasta
tätä lakia, hedelmöityshoitolakia, katson,
ovat ne arvoperusteet. Näen sen, mikä merkitys
isällä ja äidillä ja miehellä ja
naisella on siinä kasvumaastossa, missä lapsi
kasvaa aikuiseksi.
Pidän erittäin tärkeänä sitä osaa
ainakin, mitä lastenpsykiatrian professori Tuula Tamminen
sosiaali- ja terveysvaliokunnassa korosti, että kyllä lapsi
tarvitsee turvaa siitä läheltä, siis
siitä turvallisesta arkipäivästä,
tietenkin ystävien kautta ja lähisukulaisten kautta,
mutta myös siitä, että on isän
malli ja äidin malli, miehen malli ja naisen malli siinä lähellä.
Sillä on kuitenkin ihan positiivinen vaikutus perustaltaan
(Ed. Huotarin välihuuto) — se ei ole syyllistävä,
vaan se voi olla eduksi lapselle. Hän korosti nimenomaan,
että se voi olla eduksi.
Jos pyritään hyvää tuottamaan
kaikilla mahdollisilla eri keinoilla, niin tämä ratkaisu
on kuitenkin lapselle eduksi ja hyväksi, että isä ja äiti ovat
olemassa. Ja siinä samassa lauseessa ei tule ottaa kantaa
niin, että joku toinen vaihtoehto on lapselle huonompi,
vaan lähtökohdiltaan tämä näkemys
pitää myös hyväksyä,
että miehellä ja naisella on omat tehtävät
eri vaiheissa, kun lapsi kasvaa. Ja tätä haluan
ainakin itse korostaa, en sitä, että tosiaan tämä yksin
kasvattava olisi huonompi vaihtoehto.
Susanna Rahkonen /sd:
Arvoisa puhemies! Käytännössä yksilöt
ja perheet kuitenkin joutuvat eriarvoiseen asemaan, jos rajaus voittaa.
Tämän on perustuslakivaliokuntakin todennut hyvin
selvästi todeten, että perustuslain yhdenvertaisuuden
kannalta hallituksen esitys on parempi vaihtoehto. Todellisessa
elämässä näihin yhden ja kahdenkin
naisen perheisiin syntyy lapsia jatkossakin, ja jos he saavat alkunsa
tämän lain ja maan rajojen ulkopuolella, niin
näillä lapsilla ei ole oikeutta saada tietoa biologisesta
alkuperästään eli he joutuvat eriarvoiseen
asemaan muiden lasten kanssa. Myös sosiaali- ja terveysvaliokunta
totesi lausunnossaan, että terveysriskit ovat suuremmat
silloin, jos hedelmöityshoitoa joudutaan antamaan muissa
oloissa kuin tämän lain puitteissa, eli kyllä tämä rajauksesta
seuraava käytäntö johtaa eriarvoiseen
kohteluun.
Se, että lapsella ei ole juridista isää,
ei tarkoita, etteikö lapsella voisi olla myös
isän malleja ja huolehtivia miehen malleja ympärillään.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa herra puhemies! En enää puutu muuhun
kuin ed. Essayahin uudelleen toistamaan väitteeseen, että nyt
olisi se tilanne, että yksin elävien naisten,
itsellisten naisten, tai lesboparien tilanteessa olisi ollut tämmöisiä isyyskanteita
sitten nykytilanteessa, kun nyt voidaan antaa hoitoa myös
anonyymeillä siittiöillä. Kertokaa, ed.
Essayah, tunnetteko te yhtään koko 20 vuoden ajalta
tämmöistä isyyskannejuttua, joita te
väitätte, että on olemassa?
Tämä laki nimenomaan, toistan — ja
olen aivan oikeassa siinä, vaikka toisin väititte — tuo uutuuden,
se tuo uutuuden niin, että jatkossa, lukuun ottamatta tätä siirtymäaikaa,
joka on oikein hyvä, täytyy lapsella olla oikeus
tietää eli tämä anonymiteetti
katoaa, ja tietysti silloin siitä seuraa toisenlainen isyyslainsäädäntö.
Tosiasiassa mikään ei muutu, ellette te nyt kerro
minulle hyvin hämmästyttävää tietoa,
että teillä on tiedossanne yksikin isyyskanne,
joka viimeisen 20 vuoden aikana on ollut sen jälkeen, kun
on annettu yksin eläville tai lesbopareille hoitoa, pääsääntöisesti
vielä anonyymeillä siittiöillä.
Oikeasti se ei pidä paikkaansa, mitä te sanoitte.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Essayah täällä sanoi,
että tässä puhutaan vain juridiikasta.
Ei tässä puhuta pelkästään
juridiikasta. Tässä puhutaan siitä, millaisiin
perheisiin lapsia tämä yhteiskunta haluaa. Se
ei halua niitä perheisiin, joissa on yksi vanhempi, jos
tämä teidän esittämänne
malli toteutuu, eli sekin on viesti, ja silloin siinä on
myöskin se viesti niille yksinhuoltajaperheille, joissa
syystä tai toisesta ei ole sitä toista puolisoa.
Puhuisin myöskin niistä perheistä, joissa äiti
ei ole läsnä ja isä kasvattaa lapset
yksin. Minusta heitä ei pidä syyllistää.
Ne perheet, joihin lapset syntyvät hedelmöityshoitojen
avulla: Se on niin rankka juttu, että sitä ei
tehdä mielijohteesta, niin kuin joskus lapsi saattaa syntyä joissakin
muissa olosuhteissa. Nämä kaikki perheet, olivatpa
he sitten yksinäisiä naisia tai lesbopareja tai
aviopareja tai avopareja, ovat käyneet kyllä hyvin
tarkan mietinnän siitä, minkälaiseen
ympäristöön he lapsen synnyttävät.
Jos asenneympäristö on se, mitä täällä on
tänään kuultu, niin miettikääpä sitä,
miltä näistä ihmisistä tuntuu.
Haluammeko mennä ajassa 20 vuotta taaksepäin tai
40 vuotta, kuinka monta vuotta nyt halutaan, kun 20 vuotta näitä lapsia
on syntynyt eikä heistä ole ollut kenellekään
teistä varmasti haittaa? He ovat syntyneet ja eläneet
ihan onnellisissa perheissä.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin tärkeätä se,
että ne henkilöt, jotka eivät voi saada
lasta, voisivat saada hedelmöityshoitoja. Nyt tämä ehdotus
on siltä kannalta ongelmallinen, että nyt 18 vuotta
täytettyään henkilö voi saada
tietää, kuka on luovuttaja, ja tämä voi
johtaa valitettavasti siihen kyllä, että luovuttajia
käytännössä ei ole, ja tämä on
kaikkein suurin ongelma koko tässä ehdotuksessa. Voidaan
päätyä tilanteeseen, että järjestelmä ei toimi,
luovuttajia ei ole, ja ne perheet, jotka haluaisivat saada lapsia,
eivät käytännössä voi
saada lapsia. Siitä syystä mielestäni
ihan pitäisi miettiä sitä, onko tässä ehdotuksessa
kaiken kaikkiaan mitään hyväksyttävää vai
pitäisikö se kaiken kaikkiaan hylätä.
Sitten mitä tulee tähän kysymykseen
siitä, pitäisikö naisparien tai yksinäisten
naisten saada hoitoa vai ei, täytyy sanoa, että mielestäni
pitää suhtautua hyvin hyväksyvästi
siihen, että kaikki voivat saada hoitoja. Mutta sitten
voidaan kysyä myöskin, pitäisikö miesparien
saada hoitoja, ja sehän on suljettu tässä yhteydessä pois,
eli yhdenvertaisuus kaiken kaikkiaan tässä suhteessa
ei toimi, niin että tältä osin tasa-arvo
ei ole se merkittävä argumentti.
Mikä on mielestäni tärkeätä,
on lapsen etu, ja tämä lakivaliokunnan vähemmistö lähtee
siitä, että pitäisi antaa naispareille
hoitoa. Totean myöskin sen, että isyys pitäisi
vahvistaa, jos isä on valmis siihen. Tämä on
mielestäni tärkeä ongelma tässä yhteydessä.
Jos isyys vahvistettaisiin aina, kuten hallituksen esityksessä 2002
oli, tässä ei olisi mitään ongelmaa.
Mutta silloin jos se jätetään tahdonvaraiseksi,
niin silloin mahdollista on se, että isyydestä ei
pidetä huolta, ja lapsen etu on kyllä aina se,
että isyys vahvistetaan. Mielestäni tässä suhteessa
lakivaliokunnan vähemmistön kanta on erittäin
ongelmallinen.
Sari Essayah /kd:
Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Sasia erittäin
hyvästä, analyyttisesta puheenvuorosta.
Ed. Huotarille sanoisin, että emmehän me avioliittolainsäädännössäkään
lähde täällä säätelemään
sitä, että toivomme, että siinä avioliitossa
on rakkautta. Totta kai me sitä toivomme, mutta ei rakkautta
voi sillä lainsäädännöllä lähteä säätelemään.
Me säädämme sitä juridista pohjaa,
millä sitten erilaisista oikeuksista ja velvollisuuksista
sen liiton sisällä päätetään.
Tässä hedelmöityshoidon kohdalla me säätelemme näistä lapsen,
syntyvän lapsen, juridisista oikeuksista ja pyrimme siinä nyt
tietysti parhaaseen mahdolliseen, ja meidän mielestämme
tämä paras mahdollinen ja lapsen etua parhaiten
turvaava malli on ehdottomasti tämä lakivaliokunnan
mietinnön pohja.
Täällä todellakin ed. Sasi toi hyvin
esille sen, että jos tätä tasa-arvoargumenttia
halutaan käyttää, niin kyllä me
olemme sitten siinä tilanteessa, että mitä me
teemme silloin, kun miesparit alkavat tasa-arvon nojalla vaatia
hedelmöityshoidossa lapsia itselleen. Tätä argumenttia
voidaan sitten hyvin lähteä käyttämään
ja laajentamaan.
Ja todella, aivan niin kuin ed. Sasi toi täällä esille,
niin Ruotsissahan on jo se tilanne, että kun Ruotsissa
tätä lainsäädäntöä muutettiin
ja nämä hoidot avattiin lesbopareille, niin tällä hetkellä Ruotsissa
on pulaa näistä luovutetuista siittiöistä.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Petri Salo puhui täällä aiemmin
lastenlääkärin näkemyksistä,
ja jos oikein ymmärsin, niin tämä lastenlääkäri
ei hyväksynyt naisparien hedelmöityshoitoja, mutta
hän hyväksyi adoption. Kuitenkin hän
edellisessä lauseessa korosti sitä, miten tärkeä on
suku ja suvun merkitys, molempien lasten vanhempien sukujen merkitys
lapselle. No, miten on adoptiossa? Eli jos hän perusteli tätä suvulla,
niin kuin minä ymmärsin ed. Salon lukemasta kirjeestä,
niin eiväthän tässä adoptiolapset,
varsinkaan ulkomailta adoptoidut lapset, ole sen kummemmassa asemassa
tai he ovat vielä huonommassa asemassa.
Minä en missään tapauksessa vastusta
adoptiota, mutta jos vaihtoehtona on hedelmöityshoito,
niin jos verrataan suvun merkitykseen, kyllä ehkä suku
kuitenkin on tärkeämpi hedelmöityshoidolla
syntyneelle lapselle, koska siinä on kuitenkin toinen biologinen
vanhempi. Tätä argumenttia minusta ei voi käyttää niin
kuin ed. Petri Salo täällä äsken
käytti perusteena tämän mietinnön
puolusteluksi.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa puhemies! Kysyisin vielä ed. Essayahilta uudelleen,
tunteeko hän semmoisia tapauksia, että kun nyt
on 20 vuotta sallittu näillä anonyymeilla siittiöillä hedelmöityshoito,
niin sitten isyyslain nojalla olisikin viety oikeuteen isyystapauksia.
Se olisi tosi tärkeää tietää,
jos tämmöisiä juttuja on ollut, koska
en ole kyllä koskaan valiokunnan käsittelyssä kuullut, että tämmöinen
todella olisi toteutunut, että anonyymeilla siittiöillä annetusta
hoidosta olisi seurannut isyyskanteita.
Ed. Sasille tiedoksi, että ed. Asko-Seljavaara täällä kertoi
Ruotsin tilanteesta, ja on totta, että kun tuli velvollisuus
Ruotsissa siihen, että pitää voida sitten
kertoa, eli tämä anonymiteetti kiellettiin, niin
ensireaktio oli, että lahjoittajien määrä väheni,
mutta sittemmin se on kääntynyt ihan parempaan
tilanteeseen. Näin sanoi ed. Asko-Seljavaara, joka tuntee
nämä asiat hyvin. Samaa olen kuullut myös
Ruotsista, että ikään kuin alkusokin
jälkeen ne, jotka lahjoittavat, tietävät
tilanteensa ja ovat päätyneet siitä huolimatta
lahjoittamaan ainakin selvästi enemmän kuin sen
alkureaktion jälkeen.
Sari Essayah /kd:
Arvoisa puhemies! Ed. Braxille sanoisin, että en kyllä tässä hetkessä täällä eduskunnan
salissa pysty lähtemään etsimään
sitä oikeustapausta, jossa on lähdetty etsimään
isyyttä, mutta en myöskään pysty
vakuuttumaan siitä, ettei tällaisia olisi. Ehkä te
sitten tiedätte sen täysin tyhjentävästi,
että näitä oikeustapauksia ei laisinkaan
ole. Koska meillä Suomessa on esimerkiksi ollut näitä tällaisia
lesbopareja ja homopareja, jotka ovat keskenään päättäneet
hankkia lapsia, niin en ole täysin varma, ettei näissä olisi
sitten nostettu myöhemmin yhtään ainutta
isyyskannetta. Tätä en pysty tyhjentävästi
tässä toteamaan.
Mutta edelleenkin haluan vielä alleviivata tässä keskustelussa
sitä, kun täällä nyt todellakin
on nostettu nämä perhemallit ja niitten arvottaminen
jotenkin keskeisiksi ja todella väitetty, että tältä suunnalta
olisi esitetty olemassa olevien esimerkiksi yksinhuoltajaperheitten
väheksymistä, että näin ei ole
missään tapauksessa. Tässähän me
puhumme hedelmöityshoitojen tuloksena syntyvistä lapsista
ja heidän oikeudellisesta asemastaan. Ei millään
tavalla lähdetä tässä esittämään,
että tuomittaisiin nyt olemassa olevat yksinhuoltajaperheet,
ovatpa ne sitten avioeron perusteella päätyneet
siihen yksinhuoltajuuteen tai onpa sitä isää ollut
alun perinkään, eikä oteta kantaa siihen,
ovatko ne hyviä vai huonoja perheitä. Tässä yritetään
parhaamme eduskuntasalissa aikaansaadaksemme sen, että tehtäisiin
näille hedelmöityshoidon tuloksena syntyville
lapsille hyvää lainsäädäntöä,
joka mahdollisimman hyvin turvaisi heidän juridisen asemansa.
Tähän kai tällä pyritään.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Viitaten siihen, miten ed. Huotari
aprikoi lukemaani kirjettä, niin on tietenkin paha lähteä selittämään
toisen tekstiä ja sitä ajattelua, mitä siihen sisältyy.
Sen varmasti kukin lukee. Mutta hän kirjoittaa, että kokemuksen
perusteella kyseessä ei ole niinkään
halu saada tuntea henkilö, vaan se, millaisesta suvusta
ja millaisiin saavutuksiin kyseinen henkilö on yltänyt,
jotta tämä tuleva aikuinen voisi tietää,
minkälaisista lähtökohdista ponnistaa.
Minä tässä kohdassa pysähdyin
pitkälle miettimään omaa itseäni.
Kun vuonna 59 synnyin ja 7-vuotiaaksi pojaksi olin yksinhuoltajaäidin
poika, niin näitä samoja asioita minäkin
sitten koin elämäni aikana, että ei minua
nyt niin kiinnosta välttämättä,
kuka ja minkälainen se on, mutta olisi kiva tietää myöhemmin
ne taustat, minkälaiset geenit ja ominaisuudet siitä mahdollisesti
olisi perinyt. Niistä asioista minä olisin kiinnostunut. Tässä ihan
niin kuin omakohtaisesti meni läpi sen koko elämän,
kun mietti tätä lainsäädäntöä.
Kaikilla ei ole tällaista mahdollisuutta tarkastella
tätä asiaa, jos elää ihan normaalissa
perheessä, jossa on isä ja äiti. Minulla
on ollut tämäkin näkökulma tässä asiassa
mukana, oma näkökulma. Ja se kohtaantuu tämän
lääkärin kirjeen kanssa. Näin
minäkin olen ajatellut mutta en ehkä ole sitä itsestäni
irti saanut.
Toinen asia on se kokemus, mitä minulla on taas sitten
adoptioista. Tänä päivänä meille
tuodaan lapsia paljon myöskin ulkomailta. Kerrotaan vaan,
että löytyi hylättynä, kadulta,
kiinalainen äiti mahdollisesti oli tuonut lapsen tilanteessa,
kun lapsi oli väärää sukupuolta.
Vanhemmat saavat lapsensa, kertovat lapselleen, että kiinalainen äiti
sinulla on ja kiinalainen isä, mutta koska olit siellä ja
halusimme sinut, toimme sinut Suomeen, ja nyt sinä olet
täällä. Lapsi tyytyy siihen kohtaloon,
että ei tiedetä äitiä, ei tiedetä isää. Mutta
lähtökohdaltaan olen minäkin sitä mieltä, että adoptio
on mielestäni suurenmoinen lahja niille, jotka sen kokevat
ja saavat. Mutta on aika mahdotontakin selvittää sukuperää sillä tavalla, kun
ei tietoja ole saatavilla, kun ei tiedä, mistä lähtökohdista
on lähdetty liikkeelle.
Minä ajattelen näin yksinkertaisesti, ed.
Huotari, näitä asioita. Se, mikä on saatavissa
olevaa tietoa, sitä haluaa ja sitä janoaa, mutta
sellaisen, mitä ei ole saatavissakaan, ymmärtää,
että ei tähtiä saa taivaaltakaan alas.
Se on mahdottomuus.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Hyvän vuoden 2002 hallituksen esityksen
mukaisesti lähtökohtana oli se, että jos
rekisterissä on tieto, niin perustuslakivaliokunta totesi,
että jokaisen pitää saada omaa osaa koskevat
tiedot tästä rekisteristä, ja tämä on
ihan oikea kanta. Mutta täytyy kysyä, täytyykö tällainen
rekisteri ylipäätänsä olla,
jossa ovat nämä kaikki tiedot. Täytyy sanoa,
että jos meillä on sosiaalinen isä, meillä on
perhe, jossa on isä, joka on kasvattanut 10, 20 vuotta
tätä lasta, niin onko tarpeen, että silloin lapsi
enää tietää, että on
joku muu, joka on näitä soluja luovuttanut. Tältä osin
mielestäni kyllä voitaisiin ajatella näin,
että tällaista rekisteriä ei tarvitsisi
pitää, jolloin myöskään
ei ole tarvetta siihen, että saataisiin tietää tämä isä.
Nyt tämä ehdotus on sillä tavalla hassu,
että hyvä on, jos epäilee, voi pyytää tiedon,
jos ei epäile, tätä tietoa välttämättä ei osaa etsiä.
Tältä osin olisi tärkeätä se,
että jos meillä on normaali perhe, niin sosiaalinen
isyys hyväksytään, se on lopullista ja uskotaan
siihen, että hän tässä tapauksessa
on oikea isä.
Ed. Brax totesi, että Ruotsissa todellakin luovuttajat
vähenivät olennaisesti, mutta tilanne on siis
jossain määrin parantunut. Pelkään
sitä, että kun 18 vuotta on kulunut ja sitten
nähdään, että tietoja tulee,
niin luovuttajamäärä voi yhtäkkiä vähentyä.
Tässä tapauksessa kyllä uskoisin, että tärkeätä on
se, että annetaan perheille mahdollisuus saada lapsia.
Tältä osin on tärkeätä se,
että tietoa ei välttämättä saisi,
vaan uskottaisiin siihen, että kun on synnyttäminen
tapahtunut, kun meillä on perhe, joka pitää huolta
lapsesta, niin se perhe saa pitää tämän
lapsen loppuun asti.
Yleiskeskustelu päättyy.