15) Hallituksen esitys jätelaiksi ja eräiksi siihen
liittyviksi laeiksi
Ympäristöministeri Paula Lehtomäki
Arvoisa puhemies! Nyt eduskunnan käsittelyyn tuleva
jätelainsäädännön kokonaisuudistus
on todettu tarpeelliseksi hyvin monesta eri syystä:
Ensinnäkin, nykyinen jätelaki on ollut voimassa
yli 16 vuotta, ja tuona aikana jätelainsäädännön
ja ympäristöpolitiikan painotukset sekä alan
toimintaympäristö ovat muuttuneet merkittävästi.
Erityisen suuria muutoksia on tapahtunut yhdyskuntajätehuollossa.
Toisekseen, merkittävä osa jätehuollosta
on EU:ssa omaksutun tuottajavastuuperiaatteen mukaisesti siirretty
tuottajille. Muutoinkin EU:n yksityiskohtainen sääntely
jäteasioissa on lisääntynyt, ja tällä lainsäädännöllä Suomessa
kansallisesti toimeenpannaan myös EU:n uuden jätedirektiivin
vaatimukset.
Kolmannekseen, meillä Suomessa kuntien yhteistoiminta
myös tällä sektorilla on lisääntynyt. Jätehuollossa
on nyt kolme merkittävää toimijaryhmää:
kunnat, tuottajavastuulla toimivat tuottajayhteisöt ja
sitten yksityisen liike-elämän jätteenhaltijat.
Jätelainsäädännön
kokonaistarkastelu on välttämätöntä myös
sen vuoksi, että lainsäädännön systematiikka
vastaa paremmin vuonna 2000 voimaan tulleen perustuslain uudistuksia.
Mikä sitten tässä jätelainsäädännön
kokonaisuudistuksessa muuttuu? On todettava, että lain soveltamisala
ja keskeiset periaatteet sekä toimeenpanovastuut ja velvollisuudet
säilytetään tässä laissa
jokseenkin ennallaan. Muutoksia ja täsmennyksiä tulee
ennen kaikkea jätehuollon etusijajärjestyksen
toteutukseen, jätteen määrittelyyn, tuottajavastuun
laajenemiseen ja valvonnan ja seurannan tehostamiseen.
Keskeinen periaatteellinen uudistus on jätehuollon
ensisijaisuusjärjestyksen entistä tarkempi määrittely.
Uuteen jätelakiin lisätään säännöksiä,
joilla tähdätään jätteen
määrän ja haitallisuuden vähentämiseen,
jätteen kierrätykseen ja muun hyödyntämisen
lisäämiseen ja jätteen kaatopaikkakäsittelyn
vähentämiseen. Jätteen määrittelyä täsmennetään
vastaamaan EU-säädösten nykyistä tulkintaa.
Materiaalitehokkuudesta meillä on puhuttu jo vuosia,
mutta tavalliselle kuluttajalle tämä termi on
ehkä jäänyt vähän etäiseksi.
Nyt lainsäädännössä materiaalien
käytön tehokkuus lisätään energiatehokkuuden
rinnalle sellaiseksi seikaksi, joka voidaan ottaa huomioon ympäristölupamääräyksissä.
Juhlapuheiden tunnettu parsi jätehierarkian kunnioittamisesta
tulee siis osaksi lainsäädäntöä.
Lakiin ehdotetaan lisättäväksi myös
säännöksiä, joilla tehostetaan
lain toimeenpanon valvontaa ja seurantaa. Nämä liittyvät
muun muassa kirjanpito- ja siirtoasiakirjavelvollisuuteen, tiedonanto-
ja raportointivelvollisuuksiin sekä erityisen hallinnollisen
sanktiomaksun käyttöönottoon eräissä laiminlyöntitapauksissa.
Arvoisa puhemies! Kunnan vastuun laajuus yhdyskuntajätehuollon
järjestämisessä on ollut yksi jätelainsäädännön
uudistuksen hankalimpia kysymyksiä. Yhdyskuntajätehuollossa
on edelleen välttämätöntä säilyttää järjestelmä,
joka turvaa jätehuollon riittävän infrastruktuurin
sekä jätehuoltopalvelujen saatavuuden ja jatkuvuuden jokaiselle
jätteen tuottajalle kaikissa olosuhteissa ja kaikkialla
Suomessa. Kunnan järjestämisvastuu on jatkossakin
yhdyskuntajätehuollon peruspilari.
Laajat velvollisuudet tarvitsevat aisaparikseen laajat oikeudet.
Toisaalta on tietenkin tärkeää antaa
tilaa terveelle kilpailulle ja yritystoiminnan kehittämiselle
myös jätealalla ja mahdollistaa elinkeinotoiminnalle
sen tarpeiden mukainen jätepalvelu. Uusi lakiehdotus poikkeaa
tältä osin varsin vähän nykyisestä tilanteesta,
jossa kunnilla on velvollisuus järjestää asumisessa
ja julkisissa palveluissa syntyvän yhdyskuntajätteen
jätehuolto.
Suurinta muutosta toimijoiden vastuisiin ehdotetaan pakkausten
jätehuollossa. Lakiesityksen mukaan tuotteiden pakkaajat
ja pakattujen tuotteiden maahantuojat ovat velvollisia järjestämään
kaikkien pakkausten jätehuollot. Tässäkin pätee
sama periaate kuin kunnan vastuun määrittelyssä:
sillä, jolla on vastuu, on myös laaja hallintavalta
jätteeseen. Muutos toisi käytännössä myös
kuluttajapakkausten jätehuollon tuottajien järjestettäväksi.
Muutoksen seurauksena pakkausten jätehuollon järjestämisen
kustannukset siirtyvät tuottajavastuun periaatteen mukaisesti
pakkausten hintaan. Tavoitteena on myös ohjata pakkausten tuottajia
pakkausten tuotesuunnitteluun ja mielellään myös
tarpeettoman pakkaamisen vähentämiseen. Järjestämis-
ja kustannusvastuun siirtyminen tuottajalle tarkoittaa myös
velvollisuutta järjestää vastaanotto,
jonne jätteenhaltijat voivat luovuttaa pakkaukset veloituksetta.
Vähimmäisvaatimukset näiden vastaanottopaikkojen määrästä on
tarkoitus lainsäädännön voimaantulon
jälkeen säätää asetuksella
sellaisiksi, että palvelutaso saadaan kohtuulliseksi koko
maassa.
Jätelain uudistuksessa pyrittiin ennakkoluulottomasti
tarkastelemaan myös kunnan vastuulla olevien jätteiden
kuljetuksen järjestämistapaa. Kiivas keskustelu
niin sanotun sopimusperusteisen jätteenkuljetuksen kohtalosta
on voimakkaasti leimannut maamme jätealan lainsäädännön
30-vuotista historiaa.
Kunnan järjestämällä jätteenkuljetuksella
on omat hyvät puolensa, kuten on sopimusperusteisellakin.
Hallitus on lakiesityksessä linjannut, että kunnilla
säilyy edelleen nykyisen kaltainen itsemääräämisoikeus
kuljetusjärjestelmän valinnassa. Sopimusperusteinen
jätteenkuljetus on tällä hetkellä käytössä noin
puolessa Suomen kunnista, eikä lainsäädännön
uudistus määrää kuljetusjärjestelmän
valintaa kunnassa jatkossakaan.
Olipa jäte kenen tahansa keräämää,
se on toimitettava joko kunnan tai tuottajayhteisön osoittamaan
paikkaan. Tämä periaate ei ole osa uudistusta
vaan olemassa olevaa lainsäädäntöä,
jonka käytännön soveltamisessa tosin
on ollut horjuvuutta. Sopimusperusteisen jätteenkuljetuksen säilyminen
laissa asettaa haasteen kunnan valvontaviranomaiselle, ja sen vuoksi
lakiesitys tehostaakin sopimusperusteisen jätteenkuljetuksen
valvontaa, jotta voidaan varmistaa, että kiinteistöt
hoitavat jätteenkuljetuksensa asianmukaisesti.
Lainsäädännön tavoitteena
on siis selkeä vastuunjako, ja sen rinnalla meillä on
toinen yhtä tärkeä tavoite, nimittäin
se, että kansalaisia pyritään kannustamaan
jätteen kierrätykseen ja muuhun hyödyntämiseen.
Jotta tässä onnistutaan, on jätehuolto
tehtävä kansalaisille mahdollisimman helpoksi.
Arvoisa puhemies! Jätelainsäädännön
kokonaisuudistusta on valmisteltu pitkään ja laajapohjaisesti.
Toivottavasti tämä tulevan talven aikataulu antaa
eduskunnalle vielä mahdollisuuden huolelliseen ja laadukkaaseen
käsittelyyn.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa rouva puhemies! Pidän kohtuuttomana, että näin
merkittävää lakiesitystä käsitellään
yhdessä viidentoista muun lakiesityksen kanssa ja vielä esitysten
loppupäässä.
Arvoisa puhemies! Ympäristöliiketoiminnan arvo
maailmanmarkkinoilla on noin 600 miljardia euroa. Markkinat kasvavat
10 prosentin vuosivauhdilla. Kierrätys ja jätteiden
hyödyntäminen ovat tulevaisuuden toimialoja, joilla
odotetaan merkittävää kasvua. Suomessa
alalle syntyy jatkuvasti uusia yrityksiä. Suomessa on ympäristöhuoltoalan
yrityksiä lähes 800. Ne työllistävät 5 000
ihmistä. Alan liikevaihto on noin 4 miljardia euroa. Kuntien
kaatopaikkojen ongelmana on se, että jätteet jäävät
hyödyntämättä. Tästä seuraa
lisääntyviä päästöjä.
Maailmalla kaatopaikat päästävät
ilmaan 640 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Vaihtoehtoina
kaatopaikkasijoituksille ovat biologinen käsittely, poltto,
terminen käsittely sekä kierrätys, jotka
poistavat yli 90 prosenttia kaatopaikkojen päästöistä.
Tämä lakiesitys ei ole kunniaksi hallitukselle, jonka
tavoitteena on edistää myös yrittäjyyttä. Odotin,
että lakiesityksen vaikutusarviot olisi tehty huolella
yritysten osalta. Hallitusohjelman mukaan hallitus tukee kasvuyrittäjyyden
edellytyksiä. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa
painotetaan aiempaa enemmän tutkimus- ja kehittämistoiminnan
tulosten kaupallistamista ja kansainvälistymistä.
Ohjelman mukaan hallitus jatkaa edelläkävijämarkkinoiden
luomista erityisesti ympäristöliiketoiminnassa.
Tähän hallitusohjelman osioon vedoten otettakoon
huomioon vakavasti Suomen Yrittäjien, Ympäristöyritysten
Liiton, muiden yritysjärjestöjen sekä myös Suomen
luonnonsuojeluliiton kriittiset kannanotot. Tämä lakiesitys
ei tue ympäristöliiketoiminnan edelläkävijämarkkinoiden
luomista vaan rajoittaa sitä.
Arvoisa rouva puhemies! Lakiesitys antaa kuntien omistamille
jäteosakeyhtiöille vallan määritellä,
miten jätteet niiden alueella kuljetetaan, mikä on
kuntalaisilta perittävä jätemaksu, miten
jätteet käsitellään, miten jätteenkuljetukset
hinnoitellaan jne. Tällöin jäteosakeyhtiö pääsee
asemaan, jota on vaikea kuvata. Se on monopoli, koska se voi määritellä,
miten kilpailijat toimivat. Sillä on valta hallita omaa
aluettaan, joka on sama kuin sen omistajakuntien alue. Valta-asemaansa
tukeakseen se voi vedota jätelakiin. Kunnallinen jäteosakeyhtiö on
tällöin omistajiaan suurempi.
Laki lisää kuntien vastuita ja tehtäviä,
ja näin siitä seuraa myös lisää kustannuksia,
jotka kansalaiset maksavat. Lakiesitys siirtää valtaa
jäteasioissa valtuustoilta ylikunnallisille jätelautakunnille,
joita ei valita vaaleissa. Tämä hämärtää jätteitä koskevan
päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Miten
kunnan viranomais- ja palvelutehtävät pysyvät
erillään jäteasioissa? Laki antaa kunnille vahvan
oikeuden kotitalouksien, seurakuntien, terveydenhuollon ja oppilaitosten
jätteisiin. Kuntien mahdollisuudet tavoitella myös
yritysjätteitä vahvistuvat. Tämä vääristää täysin
kilpailuasetelmaa.
Näin merkittävä jätteiden
siirto kuntien vastuulle ei ole oikein. Kotitalouksien, terveydenhuollon
ja koulutuksen jätteet huollettaisiin paljon tehokkaammin
ympäristöyritysten toimesta. Kuntien yksinoikeus
jätteisiin tulee estämään edellä kuvatun
uudenlaisen jätehuollon kehittämistä,
jossa keskiönä ovat jätteiden kierrättäminen
ja uudelleenhyödyntäminen. Näin toteaa
Kilpailuvirasto lausunnossaan jätelaista:
"Jätehuolto on yhä enenevässä määrin
osa elinkeinoelämän materiaalitaloutta. Jätteellä on vastaisuudessa
yhä suurempi taloudellinen arvo. Jätehuoltoa pitäisi
kehittää lisäämällä - -
valinnan vapauksia ja toimintavaihtoehtoja markkinaehtoisen - -
pohjalta."
"Markkinaehtoisen mallin lähtökohtana on tuottajien,
kaupan, laitosten, kotitalouksien ja jätealan yrittäjien
mahdollisimman laaja oikeus päättää itse
tavasta, jolla jätteet kerätään
ja hyödynnetään jätehuollon
ensisijaisuusjärjestykseen perustuen."
"Kyseessä oleva ehdotus vie - - kehitystä päinvastaiseen
suuntaan heikentäen markkinaehtoisen mallin toimintaedellytyksiä."
Olen Kilpailuviraston kanssa samaa mieltä.
Arvoisa rouva puhemies! Olen pitänyt selviönä sitä,
että jätettä tuottavat kotitaloudet,
sairaalat, oppilaitokset ym. yritykset omistavat jätteen, vaikka
omistusoikeus halutaankin nyt siirtää kunnille.
Tuottajilla pitää olla oikeus kehittää jätehuoltoa
niin, että mahdollisimman suuri osa jätteestä saadaan
kierrätettyä ja hyödynnettyä. Tätä ei
tule estää luomalla keinotekoisia monopoleja hyödyntämiskelpoiseen
jätteeseen. Jopa 90 prosenttia kotitalousjätteestä on
hyödynnettävissä. Yksityiset ympäristöyritykset
ovat kehittäneet tehokkaita jätteiden lajittelumenetelmiä, joissa
alle 10 prosenttia vastaanotetusta jätteestä joudutaan
toimittamaan kaatopaikalle tai sekajätteen polttolaitokseen.
Nyt kun entistä laajempi vastuu jätteestä ollaan
antamassa kunnille, siis käytännössä kuntien
jäteosakeyhtiöille, suuri osa jätteestä päätyy
kaatopaikoille tai sekajätteen polttolaitokseen. Näin
suositaan tehotonta jätteen hyödyntämistä.
Suuret jätteen tuottajat, kuten sairaalat, oppilaitokset
ja seurakunnat ym., ovat halunneet kehittää jätehuoltoa
niin, että kierrätykseen saadaan yhä suurempi
osa jätteestä. Nyt niiden on tyytyminen kuntayhtiön
tarjoamaan olemattomaan palvelukseen.
Vuonna 2008 ohjelmaan astuneen EU:n jätepuitedirektiivin
tavoitteena on suojella ympäristöä ja
ihmisten terveyttä ehkäisemällä tai
vähentämällä jätteen
syntymistä ja jätehuollon aiheuttamia haittavaikutuksia.
EU:n jätepuitedirektiivi olisi pitänyt kirjata
Suomen lakiin sellaisenaan ja valmistella paikallinen lainsäädäntö huolella ajan
kanssa ja ympäristöä aidosti palvellen
sekä yrittäjyyttä vahvistaen.
Arvoisa puhemies! Sitten pakkauksiin. Pakkausten osalta täysi
tuottajavastuu on selkeä eli nykyistä parempi
asiantila. Ongelmana on se, että toissijaisesti pakkauksissa
annetaan etuajo-oikeus kunnille, eli jos tuottaja ei keräystä järjestä, niin
oikeus siirtyy kunnalle. Sen pitäisi olla niin, että kotitalouksilla
on aina oikeus sopia myös pakkausten osalta paremmasta
palvelusta suoraan ympäristöyritysten kanssa.
Arvoisa puhemies! Johtopäätökseni
hallituksen esityksestä jätelaiksi ovat seuraavat:
Ensiksi, kansalaisten ääntä ei kuunnella.
Kansalaisten päätösvalta kaventuu ympäristönhuollossa.
Kotitaloudet ovat vaarassa menettää mahdollisuutensa
jätehuoltoyrityksen valitsemiseen.
Toiseksi, laki ei anna kotitalouksille mahdollisuutta hankkia
täydentäviä kierrätyspalveluita. Ristiriita
kuluttajien tahtotilan ja lain välillä on huutava.
Kolmanneksi, EU:n jätedirektiiviin sisältyviä hyödyntämistavoitteita
ei ole hallituksen lakiesityksessä. Kierrätysvelvoite
puuttuu. Lakiesitys sisältää selkeitä keinoja,
joilla saavutetaan EU:n asettamat kierrätystavoitteet.
Neljänneksi, kunnan jäteyhtiöiden
asema tavoitella yritysten jätteitä vahvistuu.
Se vääristää merkittävästi
kilpailua. Ympäristöyritysten investoinneille
on entistä vähemmän tilaa. Materiaalitehokkuutta
edistävät kierrätysratkaisut jäävät
toteuttamatta. Laki hidastaa ympäristöliiketoiminnan
kasvamista Suomessa.
Viidenneksi, hallituksen esitys perustuu menneen maailman ajatukseen,
että kunnat hoitavat kaikki asiat. Nyt on uusi aika. Ympäristöyrityksille
on annettava mahdollisuus työllistää ja
kasvaa.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy sanoa, että ministeri
Lehtomäellä on varmaan työntäyteiset
päivät ja illat, kun hän nytkin on joutunut
ottamaan vastuun tämän hallituksen esityksen,
joka sisältää 260 sivua, muodostamasta
kokonaisuudesta.
Kunnan jätehuoltovastuuseen ei ole tulossa suuria muutoksia.
Kunta voi edelleen järjestää vastuullaan
olevan yhdyskuntajätteiden kuljetuksen myös siten,
että kiinteistön haltija sopii siitä suoraan
jätteenkuljettajan, esimerkiksi yksityisen yrityksen, kanssa.
Sopimusperusteinen jätteenkuljetus säilyy siis
ennallaan, ja tämä on tärkeä periaatelinjaus,
josta on jatkossakin pidettävä kiinni. Olisi kauhistuttavaa,
jos alkaisi muodostua kunnallisia jätemonopoleja, nimenomaan sen
vuoksi, että niissä varmaankaan kustannuksista
ei sitten enää olisi paljoakaan väliä.
Tärkeä kilpailu toimialalla säilyy.
Mauri Salo /kesk:
Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys 199/2010
on kovan työn tulos, ja siinä on menty paljon
eteenpäin, joskin siinä varmasti vielä on
vähän pykälien kohdalla säätämistä siltä osin,
että saadaan entistä selkeämmäksi
se, että myöskin tämä yksityinen
puoli siellä voi vapaasti toimia.
Meidän ei tule sälyttää kunnille
lisää tehtäviä. Siellä on
niitä jo ihan riittävästi, joskin tästä jätehuoltokokonaisuudesta
voi helpostikin tulla rahasampo, jos sen annetaan vapaasti mennä eteenpäin.
Haluan korostaa, että elinkeinoelämä ei
itse vaurastu jätteistä, vaan mitä vähempi
se niitä tuottaa, sitä pienemmäksi jäävät
kustannukset.
Turussa esimerkiksi tänä päivänä harjaushiekka
maksaa jo Topinojan kaatopaikalle vietynä 100 euroa tonni.
Se on aika kova kustannus kiinteistönomistajille ja yrittäjille,
puhumattakaan sitten kaikista muista jätteiden kustannuksista.
Ed. Laxell hyvin ansiokkaassa puheenvuorossaan täällä kävi
läpi tätä jätteiden hyötykäyttöä, ja
sitä ei missään tapauksessa sovi unohtaa.
Meidän pitää ensisijaisesti tietenkin
välttää jätteiden syntymistä,
toisaalta sitten jätteet pitää huolellisesti
kierrättää ja viimiseltään
mahdollisimman vähän niitä ajaa penkkaan.
Elikkä tässä tulee myöskin sitten
loppukädessä tämä jo loppuun käytettyjen
yhdyskuntajätteiden hyötykäyttö polttamisen
kautta.
Toivottavasti tämä kokonaisuus tästä syntyy ja
nimenomaan niin, että (Puhemies: 2 minuuttia!) otetaan
edelleen huomioon elinkeinoelämältä tulevat
tarpeet niin, että hallitusohjelman osaltakin voidaan toteuttaa
sitä yrittäjyyden edistämistä,
koska sieltä myöskin tulevat ne innovaatiot, jotka
tuottavat yhteiskuntaan lisäarvoa.
Timo Juurikkala /vihr:
Arvoisa puhemies! Kuten ministeri esittelypuheenvuorossaan
totesi, toimintaympäristö tällä jäte-
ja oikeastaan materiaalitalousalalla on viimeisten vuosien ja vuosikymmenten
aikana aika voimakkaasti muuttunut. Tätä hallituksen
esitystä tuleekin arvioida siltä kannalta, onko
tämä toimintaympäristön muutos
tässä esityksessä riittävällä tavalla
kyetty hahmottamaan ja muodostaako tämä sääntelypohja,
jota tässä esitetään, kestävää,
tulevaisuuteen tähtäävää pohjaa
tähän materiaali- ja jätetalouden puolelle.
Sinänsä lain tavoitteet ovat, niin kuin nyt yleensäkin
lakien tavoitteet ovat, hyviä. Ne ovat tässäkin
kohtaa hyvät, eli selkeytetään järjestelmää ja
pyritään ohjaamaan jätteitä sillä tavalla, että ne
noudattaisivat jätehierarkiaa tai ensisijaisuusjärjestystä,
niin kuin nykyään on tapana puhua.
Mutta tässä kuitenkin on syytä esittää se
kysymys, ovatko tämän jätelakikokonaisuuden
muodostamat kannusteet riittävät ja oikean suuntaiset
sillä tavalla, että jäteasian eri portailla
kannusteet toimivat oikeaan ja toivottavaan suuntaan. Sitä tässä täytyy
vielä arvioida.
Sinänsä meillä on onnellinen tilanne
valtakunnassa, että kansalaiset noin pääsääntöisesti
ovat aika motivoituneita jätteiden lajittelun ja kierrättämisen
edistämiseen. Mutta tästä täytyy
pitää sillä tavalla kiinni, että tämän
lajittelun ja kierrätyksen on oltava helppoa ja halpaa
kansalaisille.
Nyt jo yksi kysymys, joka tässä on herännyt, on
se, onko tässä konstruktiossa, joka tässä esitetään,
sellaisia elementtejä, jotka tarpeettoman laajassa määrin
johtaisivat sekajätteen ohjautumiseen massapolton puolelle,
eli että se hierarkia ei siellä alafragmenttien
osalta toimisikaan ihan niin hyvin kuin on ajateltu. Tällaisia
viitteitä tässä on, että näin
saattaa käydä, ehkä osin niillä perusteilla,
joita ed. Laxellkin täällä toi esille.
Pakkausten täyden tuottajavastuun ajatus ...
Puhemies:
2 minuuttia, pyydän edustajaa siirtymään
puhujakorokkeelle.
... on sinänsä hyvä asia.
Petri Pihlajaniemi /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Laxell toi täällä erittäin
hyvin esiin nämä ongelmakohdat. Jokainenhan meistä tuottaa
jätettä ja näin ollen on asiakkaana eli
on pakkoasiakkaana niin sanotusti jollekin yhtiölle. Mielestäni tämä suunta
on nyt väärä, eli tässä ei
ole kuunneltu yrittäjiä, ja kilpailu ei varmasti
ainakaan parane. Toivotaan, että tämä ei
tuo turhia konkursseja. Moni on investoinut kalustoon, ja kuinka
tämän jälkeen käy, onko enää työtä,
mitä tehdä?
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Sanna Perkiö /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä jätelain kokonaisuudistus
on ollut pitkään käynnissä,
ja se työryhmä, joka näitä muutoksia
on miettinyt, on ollut kovin riitainen. Valmistelua ovat leimanneet,
voi sanoa, suorastaan poliittiset suuret näkemyserot siitä,
kenelle jäte kuuluu, kuka sen omistaa, millainen yhteiskuntanäkemys
meillä on siinä mielessä, onko meillä yrittäjävetoista
palvelutuotantoa vai kuntavetoista palvelutuotantoa, jota suosimme.
Kaikin osin ei todellakaan voi pitää yrittäjyyden
näkökulmasta onnistuneena nyt tätä ratkaisua,
joka tässä on nyt tulossa meille päätettäväksi.
Itse olenkin ajatellut, että tähän jätelain
uudistukseen joudutaan palaamaan seuraavalla hallituskaudella.
EU:ssa materiaalitehokkuus tulee olemaan keskeinen politiikan
kohde lähivuosina ilmasto- ja energiapolitiikan ohella.
Materiaalitehokkuus on aivan EU:n ympäristöpolitiikan
keskiössä, ja jätelainsäädäntö on
siinä keskeinen instrumentti.
Meillä on käsittelyssä myös
jäteverolaki, jossa luodaan jo vähän
suuntaa siihen, että sivuvirtoja, niitä, jotka
kaatopaikoille joutuvat, yhä enemmän ryhdytään
verottamaan, ja tämä taloudellinen ohjaus onkin
varmasti laajenemassa. Näkisin tarpeelliseksi kierrätyksen
esteiden yhä laajemman poistamisen, ja tällä uudistuksella
ei nyt välttämättä niihin kohtiin
kyllä parhaalla tavalla vielä pystytä vaikuttamaan.
Eli näkisin siinä ainakin seuraavaksi ihan valmistelun
tarvetta, että saadaan näitä kierrätyksen
esteitä enemmän poistettua (Puhemies: 2 minuuttia!)
ja sitten myös yrittäjyyttä vahvistettua.
Nämä kaksi asiaa, materiaalitehokkuus paremmalle
tasolle tulevaisuudessa. Tämä ei ole viimeinen
lääke siihen.
Oras Tynkkynen /vihr:
Arvoisa puhemies! Sehän ei ole ihan tavatonta, että kun
säädetään lakeja, niin niihin
liittyy vastakkaisia, ristikkäisiä intressejä,
mutta sen kuuden vuoden kokemuksen perusteella, mitä itselle
on karttunut tässä talossa, harva laki on niin
täysin vastakkaisten intressien leimaama kuin jätelaki.
Siinä mielessä tunnen suurta sympatiaa ministeri
Lehtomäkeä kohtaan, joka joutuu tässä ristitulessa
säätämään lakia. Se
ei ole helppo tehtävä. Kaikkia tyydyttävää ratkaisua
on mahdoton löytää jätelaista,
joten onnea ja jaksamista ministerille!
Päättelin myös, että kun
viime aikoina on paljon keskusteltu erilaisista kytköksistä ja
jääviyksistä, niin on hyvä tuoda
tässä alkuun tietoon, että toimin itse
myös Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n hallituksen puheenjohtajana.
Kun kuuntelette seuraavia näkemyksiäni, niin voitte
arvioida niitä myös tästä näkökulmasta.
Ajattelin keskittyä tässä vaiheessa
tämän valtavan lakipaketin kahteen aika yleiseen
ja periaatteelliseen elementtiin tai yleensä jätehuollon järjestämiseen
liittyvään kahteen suureen kysymykseen.
Ensimmäinen koskee jätehuollon tavoitteita, mihin
me pyrimme jätehuollolla, ja niitten suhdetta siihen, miten
me organisoimme jätehuollon. Yhdyskuntajätteestähän
meillä Suomessa vastaavat pääosin kuntien
omistamat alueelliset jätehuoltoyhtiöt, ja tällainen
järjestelmä on palvellut Suomea ihan hyvin aika
pitkään. Toisaalta jos katsotaan kierrätykseen
ja energiahyödyntämiseen päätyvän
yhdyskuntajätteen osuutta, niin Suomi valitettavasti ei
mitenkään erityisen hyvin pärjää tässä vertailussa.
Päinvastoin on lukuisia Euroopan maita, joissa sekä kierrätyksen
että erityisesti energiahyödyntämisen
osuus yhdyskuntajätteestä on merkittävästi
korkeampi kuin meillä Suomessa.
Tästä aika nopeasti päätyy
sellaiseen kysymykseen, onko tämä meidän
jätehuollon organisoimisen tapamme paras keino saada jäte
hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti tämän usein
siteeratun jätehierarkian mukaisesti. Jos niin valtava
osa meidän jätteestämme päätyy
siinä jätehierarkiassa viimeiselle sijalle asetettuun kaatopaikkasijoittamiseen
tai viimeistä edelliselle sijalle jätteen massapolttoon,
niin voiko sillä olla joku kytkös tähän
jätehuollon organisoimisen tapaan? Onko meillä kannustimet
kohdallaan? Ohjaako tämä organisointitapa jätettä ehkä mahdollisesti
väärään suuntaan? Hallituksen
esityksessä todetaan, että asetuksella voidaan
asettaa kierrätykselle vielä määrällisiä tavoitteita,
ja itse kyllä kovasti toivon, että ne tavoitteet
asetetaan erittäin koviksi ja kunnianhimoisiksi, että sitä kautta
vahvasti ohjataan jätteiden hyödyntämistä jätehierarkian
mukaiseen suuntaan.
Toinen kysymys koskee sitä, onko meillä ylipäätään
valtakunnallista jätepolitiikkaa, ja jos on, niin minkälaista.
Meillähän on yritetty jätepolitiikkaa
hallita alueellisilla jätesuunnitelmilla, ja niillä on
ollut varmasti vaihtelevan kaltaisia vaikutuksia. Mutta kuitenkin
konkreettiset investointipäätökset siitä,
rakennetaanko jätteenpolttolaitos, hyödynnetäänkö erillislajiteltua
energiajaetta rinnakkaispoltossa, laajennetaanko kaatopaikkoja,
satsataanko joihinkin jätteenkäsittelylaitoksiin,
joissa pyritään hyödyntämään
jätettä materiaalina, kaikki nämä konkreettiset investointipäätökset,
tehdään kuitenkin niissä kuntien omistamissa
alueellisissa jätehuoltoyhtiöissä, ja
joskus ne korreloivat hyvin tämän alueellisen
jätesuunnittelun kanssa, joskus eivät niinkään.
On esitetty aiheellinen pelko siitä, että jos
nyt summataan tähänastisia jossain määrin
vakavasti otettavia suunnitelmia jätteenpolttokapasiteetin
rakentamisesta, niin tämä kapasiteetti tulee ylittämään
jätteenpoltolle asetetut tavoitteet. Vaarana on silloin
se, että se alkaa syödä muita, jätteenpolttoa
edellä olevia jätteiden hyödyntämisen
ja käsittelyn tapoja, ja tämä siis suunnilleen
nykyisen kaltaisella jäterakenteella, jätteiden
määrällä ja jätehuollon
tavalla, jätehuollon toteuttamisen tavalla.
Jos taas onnistuttaisiin tavoitteiden mukaisesti jätteen
synnyn ennaltaehkäisyssä ja kierrätyksen
osuuden kasvattamisessa, silloin entistä todennäköisemmin
tämä jätteenpolton kapasiteetti kasvaa
niin valtavaksi, että se ylittää selkeästi sen,
mitä on tavoiteltu valtakunnallisesti. Tästä päädyn
siihen kysymykseen, jonka olen esittänyt tässä talossa
aiemminkin, pitäisikö meillä olla vahvempaa
valtakunnallista jätepolitiikkaa — kaikki kunnia
näille alueellisille jätesuunnitelmille — ja
jos meillä pitäisi olla vahvempaa ohjausta siitä,
minkälaista jätteenhuoltoa tähän maahan
rakennetaan, niin miten se olisi järkevintä organisoida,
millä se jätehuolto saataisiin vahvemmin poliittisen
ohjauksen piiriin ei siis sen suhteen, mikä firma missäkin
jätteitä käsittelee, vaan sen suhteen,
mihin se jäte päätyy ja päätyykö se
aidosti jätehierarkian mukaisessa järjestyksessä parhaaseen
käyttökohteeseen.
Markku Pakkanen /kesk:
Arvoisa puhemies! Jäte on aina ongelmallista. On kuitenkin hyvä,
että nyt ei ole kyseessä ongelmajäte.
Ed. Tynkkynen otti kierrätyksen esille, ja itse olen
maakunnasta, jossa kierrätystä kokeiltiin erittäin
huonoin tuloksin. Se on logistisesti Suomessa melko mahdoton hoitaa
järkevästi ja kannattavasti. Jos lähdetään
pelkästään ilmastonmuutoksen näkökulmasta,
niin ei niitä oransseja pusseja, mitä meidän
alueella kokeiltiin, kannata kovin pitkiä matkoja kyllä kierrätyksen
vuoksi kuljetella. Tämä on äärimmäisen
vaikea kysymys. Toki sitä pitää pohtia
monelta kantilta, ja tässä tällainen
maalaisliittolainen järki on varmaan tarpeellista.
Kunnan vastuu jätehuoltopalvelujen järjestämisessä on
kuitenkin mielestäni kiistaton. Pitää kuitenkin
mahdollistaa jätteiden keräily erilaisille jätehuoltoyrityksille
jo pelkästään kilpailumielessä.
Toisaalta palvelu yksityisillä ja kunnallisilla jätehuoltoyrityksillä on
merkittävästi erilaista. Puolensa on molemmilla
järjestelmillä. Joustavuuden kannalta yksityinen
yritys on useimmiten parempi, mutta hinta—laatu-suhdehan
näissäkin asioissa ratkaisee. Kunnan itsemääräämisoikeus
siinä, kuinka kuljetus järjestetään,
on minusta kyllä perusteltua, ja se tässä lakiesityksessä tuleekin
huomioiduksi. Sopimusperusteinen jätteidenkuljetus on syytä kuitenkin
Suomessa säilyttää.
Susanna Huovinen /sd:
Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnan puheenjohtajana
haluan aivan aluksi kiittää niistä näkemyksistä,
joita täällä on tulevaa työtämme
koskien esitetty, ja varmaan niitä kuullaan vielä tässä illan
aikana lisää.
Ed. Laxell täällä totesi omassa puheenvuorossaan,
että on vähän surullista, että näin
suuri asia on näin myöhään täällä listalla.
Voin yhtyä tähän huoleen kyllä,
että ylipäätään ympäristövaliokunnan
asiat jotenkin luonnikkaasti aina tulevat tänne listan
lopulle. Joskus olisi varmasti syytä keskustella siitä,
että niiden paikka voisi olla listan kärjessä ennemminkin
kuin täällä illan viimeisten joukossa.
Minun pieni poikani, 6-vuotias, siivosi tässä taannoin
huonettaan ja sanoi minulle, että tässä on
sitten kasa leluja, millä minä en enää leiki.
Sitten minä kysyin häneltä, että mitäs
sinä haluat, että minä niille sitten
teen. Hän sanoi minulle, että vie ne pois. Ja
tästä päädyimme sitten hyvin filosofiseen
keskusteluun siitä, missä maailmassa on sellainen
paikka, jonka nimi on "pois". Ja kävimme hyvin perusteellisen
keskustelun, ihan tämä äidinkin tietopohja
siinä joutui kyllä koetukselle, kun yritin selittää,
mitä näille jätteille, esimerkiksi käyttämättömille
tai loppuun käytetyille leluille, tapahtuu tässä isossa
kuviossa.
Tästä pääsen, tätä pientä aasinsiltaa
käyttäen, siihen ehkä oleellisimpaan
asiaan, jossa mielestäni meillä kaikilla poliitikoilla — ottamatta
nyt kantaa tähän itse esitykseen varsinaisesti — olisi paljon
tehtävää, ja se on kyllä se
julkisen keskustelun käymisen tarve, jolla me voisimme
oikeasti päästä puhumaan siitä,
miten me saamme jätteen määrää vähemmäksi.
Siis me voimme täällä puuhastella näiden
asioiden kanssa ja riidellä milloin kuljetuksesta ja milloin
hallintaoikeudesta ja milloin mistäkin, mutta oleellisin
asia ja kysymys tämän jätekysymyksen
ympärillä on kuitenkin se, millä me saamme
tätä jätteen määrää vähemmäksi,
ja ainakin itse kyllä yritän tuossa valiokuntakäsittelyssä nostaa
tämänkin asian framille.
No, toinen esimerkki sitten: kansalainen soitti ja kertoi, että kyllähän
minä kovasti kierrättäisin, mutta aina
kun minä menen niitten pussieni ja nyssäköitteni
kanssa sinne kierrätyspisteelle, niin ne ovat täynnä tavaraa,
ne ovat epäsiistejä, haisevia paikkoja. [Peruskorjauksesta
aiheutuvia jyrähdyksiä] — Arvoisa
puhemies! Pieni jyrinä tässä, tuntui
siltä, että lähtee lattia alta. Pahoittelut! — Eli
meillä on paljon tekemistä sen suhteen, minkä ministeri
täällä mainitsi, että meidän tulee
kiinnittää huomiota siihen, kuinka helppoa tämä on
yksittäisen kansalaisen kannalta. Siinä mielessä suhtaudun
ehkä vähän kriittisemmin siihen viestiin,
joka täällä äsken useamman kollegan
suunnalta esitettiin, että yksittäisellä kansalaisella
pitäisi olla kovasti mahdollisuuksia vaikuttaa siihen,
kuka hänen jätteitään milloinkin kuljettelee.
Se ei vastaa ainakaan minun käsitystäni kovin
helposta järjestelmästä. Mutta tässä varmasti
on alueellisia eroja ja yritysten välilläkin on
eroja, kuntien välillä myös.
Ministeri mainitsi myös, että pakkausjätteen osalta
palvelun taso pitäisi saada koko maassa hyvälle
tolalle. Nyt haluaisin kyllä sitten kysyä — kerroin
tämän kansalaisen esimerkin, miten tavattoman
huonollakin tolalla tämä nykyinenkin systeemi
on — mitenkä ministeri aikoo varmistaa sen, että tässä pystytään
oikeasti pääsemään näihin
hyviin tavoitteisiin, joita on asetettu, esimerkiksi siihen, että tästä kierrätyksestä
ja esimerkiksi
pakkausten palauttamisesta tehdään kansalaisille,
kuntalaisille mahdollisimman helppoa. Tässähän
myöskin valvonnan resursseilla on tietty rooli käsittääkseni.
Niin kuin täällä on, arvoisa puhemies,
todettu, tämä on aika riitainen esitys. Sitä se
on tosin ollut jo aiemminkin, joten ei kannata siitä ottaa
kovin suurta murhetta. Tästähän esimerkiksi
viime kaudella — taisimme istua silloin molemmat ministerin
kanssa pöydän ääressä — äänestää rätkäytettiin
ihan valtioneuvostotasolla. Eli siinä mielessä sama
homma jatkuu edelleen, ja ympäristövaliokunta
saa nyt sitten tämänkin hieman riitaisan esityksen
käsittelyynsä. Mutta kun ministeri toivoi tuossa
oman puheenvuoronsa lopuksi, että tästä mahdollisesta
riitaisuudesta ja suuresta kokonaisuudesta huolimatta valiokunnalle
jää aikaa huolelliseen ja perusteelliseen käsittelyyn,
niin saanen tässä valiokunnan puolesta huomauttaa,
että näitä isoja, hieman riitaisiakin asioita
olisi toki voinut tuoda meidän pöydällemme
jo hieman aiemminkin, koska nyt meillä todella on, arvoisa
puhemies, ympäristövaliokunnassa iso työruuhka
päällä.
Merja Kyllönen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Alkaa näyttää siltä,
että me menemme jätelakia päin tykistön
tukemana, kun täällä tuolit jo tärisevät.
Lienee fakta, että ei ole erimielisyyttä siitä, että jätteen
hyödyntämistä maassamme on tehostettava
ja sen syntymistä vähennettävä.
Nyt kun ministeri on täällä paikalla,
olisin kysynyt lähinnä näistä riitakohdista,
mistä on tullut palautetta, esimerkiksi 45 §:stä,
jonka kohdalla on esitetty kritiikkiä siitä, että paljastuu
liikesalaisuuksia liittyen jätteenkuljettajan kirjanpitoon
eräissä tapauksissa. Millä perusteella
se on jätetty sinne lainsäädäntöön?
Sitten on myös esitetty kritiikkiä liittyen
siihen, että kun jätelaki muutetaan tähän
muotoon, niin se johtaa kuntien monopoliin. Yritin kyllä itse
tutustua tähän lakiehdotuksen 23 §:ään,
johon on vedottu, mutta en päässyt kyllä sisälle
siihen monopoliajatukseen. Mutta uskoisin kyllä, että ympäristövaliokunta
varmasti ottaa kaikki nämä asiat selvityksen alle
ja kysymyksiin löytyy vastaus.
Mutta lähinnä sitten semmoinen ihan arjen
toiminnallinen huoli, mikä aina kansalaisilta palautteena
tulee, liittyen rahaan. Onko varmaa, että tämä ei
mitenkään merkittävällä tavalla
kuitenkaan lähde nostamaan kotitalouksien jätekustannuksia?
Outi Mäkelä /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä 260 sivua hyvää kierrätettävää paperia
sinänsä pitää sisällään
paljon asiaakin, ja esityksen tavoitteet ovat hyvät: valvonnan
tehostaminen, jätteen ehkäiseminen ja jätteen
hyödynnettävyyden parantaminen. Tosin tässä keskustelussa
on jo kuultu kritiikkiä siitä, miten suuria nämä muutokset
ovat vaikutuksiltaan. Mutta kuten on kuultu, todennäköisesti
on kyseessä vasta alkusoitto, jolle tulee jatkoa tämän
jäteasian osalta vielä tulevilla hallituskausilla.
Täällä on paljon otettu esiin tätä yritysten huolta,
ja kunnille syntyvää monopoliasemaa on varmasti
ihan aiheestakin kritisoitu. Kun itse luin tätä esitystä,
niin näiden kuulemisten perusteella ja esityksestä ilmi
käyvän tekstin perusteella saa sen kuvan, että juurikaan
muita kuin puoltavia lausuntoja ei olisi tullut, mutta yritysten
yhteydenottojen perusteella ja palautteen perusteella tilanne näyttää kyllä aika
toisenlaiselta.
Olisin kysynyt ministeriltä, kun olette paikalla ja
kun ymmärsin näin, että vielä kesäkuussa
on tehty joitain muutoksia tähän esitykseen: Onko siinä yhteydessä ja
miten kuultu yrityksiä näistä muutoksista?
Ympäristöministeri Paula Lehtomäki
Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on ollut
erittäin hyvää, ja se on kosketellut
minusta hyvin olennaisia asioita tämän lainsäädännön
kannalta.
Jätteen määrän vähentäminenhän
on tietysti se yhteinen päätavoitteemme, ja sinänsä tässä lainsäädännössä onneksi
on muutamia konkreettisia asioita, jotka konkretisoivat tätä jätteen
määrän vähentämispyrkimystä,
kuten tuo jo avauspuheenvuorossa mainitsemani materiaalitehokkuusasia,
se että se tuodaan niin kuin kriteeriksi mukaan tähän
ympäristöluvitukseen. Se on erittäin
tärkeä asia. Sitten tulee esimerkiksi jätteenhaltijalle
velvollisuus pitää kirjaa syntyvän jätteen
määrästä, mikä sekin
ikään kuin edesauttaa havainnoimaan sitä,
että sitä syntyy näin paljon, ja mikä toivon
mukaan johtaa toimenpiteisiin. Sinänsä ei ole
aina hirveän yksinkertainen asia, millä tavalla
jätteen synnyn ehkäisytavoite, joka on ensisijainen
tavoite, konkretisoidaan, ja olen ainakin itse kohtuullisen tyytyväinen
siihen, että on muutamia selkeitä asioita, joilla
se lainsäädännössä konkretisoidaan.
Sitten lukuisat kansanedustajat toivat esille sen, että tätä valmistelua
on leimannut — ja eittämättä koko
lainsäädännön pitkää historiaakin on
leimannut — erittäin vahva vastakkainasettelu
kuntien ja yksityisten toimijoitten välillä. Se on
minusta ollut ensinnäkin monessa kohtaa liiallista ja toisekseen
kokonaisuutena aika valitettavaa, emmekä me ole onnistuneet
juurikaan edes hälventämään
tätä vastakkainasettelua tämän
käsittelyn aikana. Se on minusta kuitenkin selvä asia,
kun katsoo, miten tämä systeemi eri puolilla maata
toimii, että se, onko se kunnan vai yksityisen yrityksen
hoidossa, ei itsessään tarkoita sitä,
onko se hyvää vai huonoa. Se ei tarkoita sitä myöskään
näitten kierrätysvelvoitteiden saavuttamisen osalta.
Jossain päin maata yksityisten järjestämä homma
toimii hyvin, jossain päin huonosti; jossain päin
maata kunnallinen systeemi toimii hyvin, jossain päin maata
vähän huonommin.
Täällä on viitattu monessa kohtaa
siihen, että tämä jotenkin toisi kunnallisen
monopolin. Minä ymmärrän teidän
tarkoittavan 33 §:ää, joka tuo kunnalle
velvollisuuden tarjota jätehuollon palvelua elinkeinonharjoittajallekin
siinä tilanteessa, kun ei ole olemassa yksityisiä palvelunharjoittajia.
Pääsääntö siis on se,
että kunnan vastuu yhdyskuntajätehuollossa koskee
asumisessa ja sen kaltaisessa toiminnassa syntyviä tai
julkisessa palvelussa syntyviä jätteitä ja
että elinkeinonharjoittajalla on itsellänsä vastuu
ja valta päättää siitä,
miten hän sen jätehuoltonsa järjestää.
Mutta hirveän tärkeää tietysti
lainsäädännössä on
se, että pystytään turvaamaan kaikkialla maassa
se, että jätehuolto toimii silloinkin, jos yksityisiä toiminnanharjoittajia
ei ole. Tämä niin sanottu perälautapykälä on
yritetty kyllä perusteluissa kirjoittaa sellaiseksi, että se
ei suinkaan tarkoita sitä, että kunnalla on mahdollisuus
tai että kunnan jotenkin pitäisi tulla hänkkäröimään silloin,
kun yksityisten toiminnanharjoittajien markkinat elinkeinonharjoittajalle
ovat olemassa, vaan se tarkoittaa nimenomaan sitä, että kun ei
yksityisiä toiminnanharjoittajia ole, silloin kunnalla
on velvollisuus hoitaa jostakin viimeisimmästäkin
perukasta jätehuollon toimivuus. Sitä varten myös
asumisessa jätehuollon järjestäminen
on laajalti kunnan vastuulla. Ensinnäkin siinä on
tämä ed. Huovisen esille tuoma help-pous — ei
lapsiperheen näkökulmasta ole mitenkään
helppoa, jos pitäisi joka jätehommalle valkata
erikseen kuljettaja ja huolehtia perään, että se
jotenkin huolehtii siitä hommasta — helppous ja
kattavuus, se että joka puolella tätä maata
varmasti ne toiminnat ovat olemassa.
Ylipäätäänkin pitää muistaa,
että kun nämä vastakkainasettelut ja
riidat koskevat yhdyskuntajätehuollon järjestämistä,
niin se on tosi pieni siivu meidän jätekokonaisuudestamme,
ja sitten ne muutokset, se pieni hienosäätö,
mitä täällä nyt on tehty, on
vielä pieni osa tästä pienestä siivusta.
Sekin vielä pitää tässä yksityisen
ja kunnallisen toimijan välisessä asetelmassa
muistaa, että silloinkin, kun järjestämisvastuu
on kunnalla, hyvin usein ja hyvin monissa tehtävissä se
on yksityinen yritys, joka sen käytännön
työn hoitaa, niin kuin vaikka kuljetusjärjestelmissäkin:
silloinkin kun kunta ne järjestää, se
kilpailuttaa ne yksityisillä toiminnanharjoittajilla. Eli
ne eivät ole toisiaan poissulkevia vaan hyvin usein myöskin
toisiaan täydentäviä järjestelmiä.
Hyvä kysymys ja asiallinen huolenaihe nousi jätteenpolton
osalta täällä esille. Meillähän
on Suomessa ollut jätteenpoltto aika pitkään
aika vähäistä, mutta nyt on tehty investointipäätöksiä ja
rakentamista on menossa sillä tavalla, että näyttäisi
siltä, että me kerralla harppaamme sinne ylärajoille.
Ei ole nykyisissä olosuhteissa aivan yksiselitteinen asia,
millä tavalla pystytään ohjaamaan tietyt
jätejakeet mahdollisimman järkevään
hyödyntämiseen. Tulkoon se nyt vielä kerran
tässäkin todetuksi, että meillä asiaan
liittyvät selvitykset ovat loppusuoralla ja valmisteilla
ja sen jälkeen vuorossa on säädösten
luominen biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoittamisen kieltämiseksi.
Siinä juuri ovat nämä metaanipäästöt
ydinasia, ja toinen tärkeä asia on se, että biohajoavan
jätteen osalta juuri äsken käsittelyssä olleet
liikennepolttoaineet ovat yksi hyvä uusi esimerkki siitä,
miten perunankuorille on paljon tähdellisempiä ja
parempiakin paikkoja kuin kaatopaikan penkka.
Pakkausjätteen osalta on asetuksella siis tarkoitus
määrittää se minimitaso, joka
tuottajayhteisöillä on näitten keräyspisteitten
järjestämisen osalta, siis esimerkiksi vähintään
yksi per taajama plus tietty määrä per
tietty asukasmäärä. Sen lisäksi
kunnalla on mahdollisuus täydentää sitä palveluverkostoa,
ja jos ei kuntakaan tuo omaan taloyhtiöön tai
omaan pihaan pakkausjätteen keräyspistettä,
niin siinä tilanteessa asukkaalla on mahdollisuus ostaa
se palvelu myöskin itse. Tällä portaittaisella
järjestelmällä pyritään
turvaamaan se, että kun kaupungeissa meillä on
aika kattavat systeemit, niin yhdessäkään
kerrostaloyhtiössä ei tarvitse luopua siitä omasta
kierrätyksestä, vaikka tuottajayhteisö ei
sitä järjestäisikään.
Aikataulukysymys on ihan olennainen ja varteenotettava asia,
eikä ole tietenkään paras mahdollinen
tilanne, että tämä lainsäädäntö tulee
vasta nyt. Meillä on ollut kyllä valtava puristus
tässä nyt loppusuoralla, että me saamme
tämän ylipäätään
valmiiksi.
Ed. Mäkelä esitti kysymyksen, onko kesällä tehty
muutoksia. On tehty tämän kiinteistönhaltijan
järjestämän kuljetuksen osalta, jota
ennen kutsuttiin sopimusperusteiseksi, koska esimerkiksi sen tarttumapinta
tai liittymispinta perustuslaissa turvatun sopimusvapauden kanssa
on edellyttänyt, että siihen kriteerejä tarkennetaan.
Minä voin huojennukseksi sanoa, että me täyttä häkää valmistelemme
ympäristönsuojelulain kokonaisuudistusta, jotta
ensi kaudella, kun se olisi tarkoitus antaa, sen valmistelu olisi
aiemmin valmis.
Jätteenkuljettajan ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvia
asioita on tässä valmistelun aikana karsittu.
Sinänsä, jos siellä on yrityssalaisuuksia, pitää muistaa,
että silloin se kyllä koskee sitä kuljettajaa
riippumatta siitä, onko se kunnan järjestämä vai
kiinteistönhaltijan järjestämä kuljetussysteemi.
Tietysti tuo maksupolitiikka on yksi hyvin mielenkiintoinen asia.
Tässä on kyllä esimerkiksi pykälien
perusteluissa pyritty avaamaan ja selkeyttämään
sitä, minkälaisten toimintojen katteeksi kunnalla
on oikeus kerätä jätemaksua. Silloin
kun se osallistuu markkinaehtoisiin toimenpiteisiin, niiden katteeksi
ei tätä jätemaksua saa käyttää.
Mutta sekin on myönnettävä, että jätelainsäädännön
tavoitteena on tietysti toimiva ja hyvä jätehuolto,
hyvät kierrätystasot, ja asetuksella sitten niitä yksityiskohtia
hierotaan. Ensisijaisena tavoitteena ei välttämättä ole se,
että se mahdollisimman vähän maksaisi,
vaan ensisijainen tavoite on sen hyvä toimivuus.
Olli Nepponen /kok:
Arvoisa puhemies! Vasta ehdin tänne mukaan, mutta
ministeri on vielä paikalla.
Tällä hetkellä on aika hyvä järjestelmä,
jolla kerätään kodinkone- ja muita jätteitä ja
niitä käsitellään. Tiedän,
että Rantasalmellakin on kehitetty erittäin toimiva
järjestelmä, jossa saadaan hyvin paljon talteen.
Nyt kuitenkin ollaan muuttamassa sitä niin, että mielellään
vedetään suuriin keskuksiin ja suuriin liikkeisiin
nämä kokoamispisteet, joihinka vanhat koneet voidaan
jättää. Nyt tämä toimiva
järjestelmä aiotaan tämän lain
mukaisesti uudistaa kokonaan, jolloin siitä pikkuliikkeet
jäävät pois, isot mälläävät
tällä, ja ihan turhia kustannuksia tulee. Onko
mahdollista säilyttää edelleen tämä toimiva
järjestelmä, joka tässä on,
eikä suinkaan pakottaa siihen uuteen järjestelmään?
Tämä herätti kysymyksiä, kun
olen tuolla joutunut seuraamaan, miten tällainen hieno
tuotantolaitos, jossa metallit erotetaan jätteistä,
toimii.
Ympäristöministeri Paula Lehtomäki
Arvoisa puhemies! Ed. Nepponen tarkoittanee tuottajavastuun
alaista sähkö- ja elektroniikkajätteen
jälkikäsittelyä. Lainsäädännön
sisältö ei siltä osin tässä muutu,
että kun tuottajayhteisöllä on velvollisuus
jätteen keräämiseen, niin se sitten pitää viedä tuottajayhteisön
osoittamaan paikkaan. Olen itsekin kyllä tutustunut näihin
pieniin yksiköihin ja muistaakseni myös siihen
Rantasalmen yksikköön. Tässä on tietysti
se riski, että tuottajayhteisö ei sitten tee sopimusta
tällaisen hyvän ja laadukkaan ja toimivan jatkokäsittelypaikan
kanssa. Mutta tietysti tämän jätelainsäädännön
pääasia on se, että se, jolla on vastuu,
sitten pystyy myöskin osoittamaan, mihin jatkokäsittelyyn
se jäte viedään.
Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vielä ottaisin esiin sen, että tässä on
tietenkin kysymys siitä, miten kilpailukykyinen on tämä,
joka romuttaa näitä, sanotaan näin.
Nyt tuottajayhteisöt haluavat kerätä isoihin pisteisiin
nämä jätteet, ja nyt tämä toimiva
järjestelmä, jota on eri puolilla Suomea — onko
niitä muutamia satoja keräilypisteitä — muutetaan
tämän lain seurauksena. Suuri huoli on näillä,
jotka nyt hoitavat tuottajayhteisöissä sen, mihin voidaan
koneet ottaa. Nyt ne osoitetaan melkein suurimpiin keskuksiin, marketeihin
ja muihin, jolloin pienet liikkeet tietenkin häviävät
tässä.
Keskustelu päättyi.