Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Nyt eduskunnan käsittelyyn tuleva jätelainsäädännön kokonaisuudistus on todettu tarpeelliseksi hyvin monesta eri syystä:

Ensinnäkin, nykyinen jätelaki on ollut voimassa yli 16 vuotta, ja tuona aikana jätelainsäädännön ja ympäristöpolitiikan painotukset sekä alan toimintaympäristö ovat muuttuneet merkittävästi. Erityisen suuria muutoksia on tapahtunut yhdyskuntajätehuollossa.

Toisekseen, merkittävä osa jätehuollosta on EU:ssa omaksutun tuottajavastuuperiaatteen mukaisesti siirretty tuottajille. Muutoinkin EU:n yksityiskohtainen sääntely jäteasioissa on lisääntynyt, ja tällä lainsäädännöllä Suomessa kansallisesti toimeenpannaan myös EU:n uuden jätedirektiivin vaatimukset.

Kolmannekseen, meillä Suomessa kuntien yhteistoiminta myös tällä sektorilla on lisääntynyt. Jätehuollossa on nyt kolme merkittävää toimijaryhmää: kunnat, tuottajavastuulla toimivat tuottajayhteisöt ja sitten yksityisen liike-elämän jätteenhaltijat.

Jätelainsäädännön kokonaistarkastelu on välttämätöntä myös sen vuoksi, että lainsäädännön systematiikka vastaa paremmin vuonna 2000 voimaan tulleen perustuslain uudistuksia.

Mikä sitten tässä jätelainsäädännön kokonaisuudistuksessa muuttuu? On todettava, että lain soveltamisala ja keskeiset periaatteet sekä toimeenpanovastuut ja velvollisuudet säilytetään tässä laissa jokseenkin ennallaan. Muutoksia ja täsmennyksiä tulee ennen kaikkea jätehuollon etusijajärjestyksen toteutukseen, jätteen määrittelyyn, tuottajavastuun laajenemiseen ja valvonnan ja seurannan tehostamiseen.

Keskeinen periaatteellinen uudistus on jätehuollon ensisijaisuusjärjestyksen entistä tarkempi määrittely. Uuteen jätelakiin lisätään säännöksiä, joilla tähdätään jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämiseen, jätteen kierrätykseen ja muun hyödyntämisen lisäämiseen ja jätteen kaatopaikkakäsittelyn vähentämiseen. Jätteen määrittelyä täsmennetään vastaamaan EU-säädösten nykyistä tulkintaa.

Materiaalitehokkuudesta meillä on puhuttu jo vuosia, mutta tavalliselle kuluttajalle tämä termi on ehkä jäänyt vähän etäiseksi. Nyt lainsäädännössä materiaalien käytön tehokkuus lisätään energiatehokkuuden rinnalle sellaiseksi seikaksi, joka voidaan ottaa huomioon ympäristölupamääräyksissä. Juhlapuheiden tunnettu parsi jätehierarkian kunnioittamisesta tulee siis osaksi lainsäädäntöä.

Lakiin ehdotetaan lisättäväksi myös säännöksiä, joilla tehostetaan lain toimeenpanon valvontaa ja seurantaa. Nämä liittyvät muun muassa kirjanpito- ja siirtoasiakirjavelvollisuuteen, tiedonanto- ja raportointivelvollisuuksiin sekä erityisen hallinnollisen sanktiomaksun käyttöönottoon eräissä laiminlyöntitapauksissa.

Arvoisa puhemies! Kunnan vastuun laajuus yhdyskuntajätehuollon järjestämisessä on ollut yksi jätelainsäädännön uudistuksen hankalimpia kysymyksiä. Yhdyskuntajätehuollossa on edelleen välttämätöntä säilyttää järjestelmä, joka turvaa jätehuollon riittävän infrastruktuurin sekä jätehuoltopalvelujen saatavuuden ja jatkuvuuden jokaiselle jätteen tuottajalle kaikissa olosuhteissa ja kaikkialla Suomessa. Kunnan järjestämisvastuu on jatkossakin yhdyskuntajätehuollon peruspilari.

Laajat velvollisuudet tarvitsevat aisaparikseen laajat oikeudet. Toisaalta on tietenkin tärkeää antaa tilaa terveelle kilpailulle ja yritystoiminnan kehittämiselle myös jätealalla ja mahdollistaa elinkeinotoiminnalle sen tarpeiden mukainen jätepalvelu. Uusi lakiehdotus poikkeaa tältä osin varsin vähän nykyisestä tilanteesta, jossa kunnilla on velvollisuus järjestää asumisessa ja julkisissa palveluissa syntyvän yhdyskuntajätteen jätehuolto.

Suurinta muutosta toimijoiden vastuisiin ehdotetaan pakkausten jätehuollossa. Lakiesityksen mukaan tuotteiden pakkaajat ja pakattujen tuotteiden maahantuojat ovat velvollisia järjestämään kaikkien pakkausten jätehuollot. Tässäkin pätee sama periaate kuin kunnan vastuun määrittelyssä: sillä, jolla on vastuu, on myös laaja hallintavalta jätteeseen. Muutos toisi käytännössä myös kuluttajapakkausten jätehuollon tuottajien järjestettäväksi.

Muutoksen seurauksena pakkausten jätehuollon järjestämisen kustannukset siirtyvät tuottajavastuun periaatteen mukaisesti pakkausten hintaan. Tavoitteena on myös ohjata pakkausten tuottajia pakkausten tuotesuunnitteluun ja mielellään myös tarpeettoman pakkaamisen vähentämiseen. Järjestämis- ja kustannusvastuun siirtyminen tuottajalle tarkoittaa myös velvollisuutta järjestää vastaanotto, jonne jätteenhaltijat voivat luovuttaa pakkaukset veloituksetta. Vähimmäisvaatimukset näiden vastaanottopaikkojen määrästä on tarkoitus lainsäädännön voimaantulon jälkeen säätää asetuksella sellaisiksi, että palvelutaso saadaan kohtuulliseksi koko maassa.

Jätelain uudistuksessa pyrittiin ennakkoluulottomasti tarkastelemaan myös kunnan vastuulla olevien jätteiden kuljetuksen järjestämistapaa. Kiivas keskustelu niin sanotun sopimusperusteisen jätteenkuljetuksen kohtalosta on voimakkaasti leimannut maamme jätealan lainsäädännön 30-vuotista historiaa.

Kunnan järjestämällä jätteenkuljetuksella on omat hyvät puolensa, kuten on sopimusperusteisellakin. Hallitus on lakiesityksessä linjannut, että kunnilla säilyy edelleen nykyisen kaltainen itsemääräämisoikeus kuljetusjärjestelmän valinnassa. Sopimusperusteinen jätteenkuljetus on tällä hetkellä käytössä noin puolessa Suomen kunnista, eikä lainsäädännön uudistus määrää kuljetusjärjestelmän valintaa kunnassa jatkossakaan.

Olipa jäte kenen tahansa keräämää, se on toimitettava joko kunnan tai tuottajayhteisön osoittamaan paikkaan. Tämä periaate ei ole osa uudistusta vaan olemassa olevaa lainsäädäntöä, jonka käytännön soveltamisessa tosin on ollut horjuvuutta. Sopimusperusteisen jätteenkuljetuksen säilyminen laissa asettaa haasteen kunnan valvontaviranomaiselle, ja sen vuoksi lakiesitys tehostaakin sopimusperusteisen jätteenkuljetuksen valvontaa, jotta voidaan varmistaa, että kiinteistöt hoitavat jätteenkuljetuksensa asianmukaisesti.

Lainsäädännön tavoitteena on siis selkeä vastuunjako, ja sen rinnalla meillä on toinen yhtä tärkeä tavoite, nimittäin se, että kansalaisia pyritään kannustamaan jätteen kierrätykseen ja muuhun hyödyntämiseen. Jotta tässä onnistutaan, on jätehuolto tehtävä kansalaisille mahdollisimman helpoksi.

Arvoisa puhemies! Jätelainsäädännön kokonaisuudistusta on valmisteltu pitkään ja laajapohjaisesti. Toivottavasti tämä tulevan talven aikataulu antaa eduskunnalle vielä mahdollisuuden huolelliseen ja laadukkaaseen käsittelyyn.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Pidän kohtuuttomana, että näin merkittävää lakiesitystä käsitellään yhdessä viidentoista muun lakiesityksen kanssa ja vielä esitysten loppupäässä.

Arvoisa puhemies! Ympäristöliiketoiminnan arvo maailmanmarkkinoilla on noin 600 miljardia euroa. Markkinat kasvavat 10 prosentin vuosivauhdilla. Kierrätys ja jätteiden hyödyntäminen ovat tulevaisuuden toimialoja, joilla odotetaan merkittävää kasvua. Suomessa alalle syntyy jatkuvasti uusia yrityksiä. Suomessa on ympäristöhuoltoalan yrityksiä lähes 800. Ne työllistävät 5 000 ihmistä. Alan liikevaihto on noin 4 miljardia euroa. Kuntien kaatopaikkojen ongelmana on se, että jätteet jäävät hyödyntämättä. Tästä seuraa lisääntyviä päästöjä. Maailmalla kaatopaikat päästävät ilmaan 640 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia. Vaihtoehtoina kaatopaikkasijoituksille ovat biologinen käsittely, poltto, terminen käsittely sekä kierrätys, jotka poistavat yli 90 prosenttia kaatopaikkojen päästöistä.

Tämä lakiesitys ei ole kunniaksi hallitukselle, jonka tavoitteena on edistää myös yrittäjyyttä. Odotin, että lakiesityksen vaikutusarviot olisi tehty huolella yritysten osalta. Hallitusohjelman mukaan hallitus tukee kasvuyrittäjyyden edellytyksiä. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa painotetaan aiempaa enemmän tutkimus- ja kehittämistoiminnan tulosten kaupallistamista ja kansainvälistymistä. Ohjelman mukaan hallitus jatkaa edelläkävijämarkkinoiden luomista erityisesti ympäristöliiketoiminnassa. Tähän hallitusohjelman osioon vedoten otettakoon huomioon vakavasti Suomen Yrittäjien, Ympäristöyritysten Liiton, muiden yritysjärjestöjen sekä myös Suomen luonnonsuojeluliiton kriittiset kannanotot. Tämä lakiesitys ei tue ympäristöliiketoiminnan edelläkävijämarkkinoiden luomista vaan rajoittaa sitä.

Arvoisa rouva puhemies! Lakiesitys antaa kuntien omistamille jäteosakeyhtiöille vallan määritellä, miten jätteet niiden alueella kuljetetaan, mikä on kuntalaisilta perittävä jätemaksu, miten jätteet käsitellään, miten jätteenkuljetukset hinnoitellaan jne. Tällöin jäteosakeyhtiö pääsee asemaan, jota on vaikea kuvata. Se on monopoli, koska se voi määritellä, miten kilpailijat toimivat. Sillä on valta hallita omaa aluettaan, joka on sama kuin sen omistajakuntien alue. Valta-asemaansa tukeakseen se voi vedota jätelakiin. Kunnallinen jäteosakeyhtiö on tällöin omistajiaan suurempi.

Laki lisää kuntien vastuita ja tehtäviä, ja näin siitä seuraa myös lisää kustannuksia, jotka kansalaiset maksavat. Lakiesitys siirtää valtaa jäteasioissa valtuustoilta ylikunnallisille jätelautakunnille, joita ei valita vaaleissa. Tämä hämärtää jätteitä koskevan päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Miten kunnan viranomais- ja palvelutehtävät pysyvät erillään jäteasioissa? Laki antaa kunnille vahvan oikeuden kotitalouksien, seurakuntien, terveydenhuollon ja oppilaitosten jätteisiin. Kuntien mahdollisuudet tavoitella myös yritysjätteitä vahvistuvat. Tämä vääristää täysin kilpailuasetelmaa.

Näin merkittävä jätteiden siirto kuntien vastuulle ei ole oikein. Kotitalouksien, terveydenhuollon ja koulutuksen jätteet huollettaisiin paljon tehokkaammin ympäristöyritysten toimesta. Kuntien yksinoikeus jätteisiin tulee estämään edellä kuvatun uudenlaisen jätehuollon kehittämistä, jossa keskiönä ovat jätteiden kierrättäminen ja uudelleenhyödyntäminen. Näin toteaa Kilpailuvirasto lausunnossaan jätelaista:

"Jätehuolto on yhä enenevässä määrin osa elinkeinoelämän materiaalitaloutta. Jätteellä on vastaisuudessa yhä suurempi taloudellinen arvo. Jätehuoltoa pitäisi kehittää lisäämällä - - valinnan vapauksia ja toimintavaihtoehtoja markkinaehtoisen - - pohjalta."

"Markkinaehtoisen mallin lähtökohtana on tuottajien, kaupan, laitosten, kotitalouksien ja jätealan yrittäjien mahdollisimman laaja oikeus päättää itse tavasta, jolla jätteet kerätään ja hyödynnetään jätehuollon ensisijaisuusjärjestykseen perustuen."

"Kyseessä oleva ehdotus vie - - kehitystä päinvastaiseen suuntaan heikentäen markkinaehtoisen mallin toimintaedellytyksiä."

Olen Kilpailuviraston kanssa samaa mieltä.

Arvoisa rouva puhemies! Olen pitänyt selviönä sitä, että jätettä tuottavat kotitaloudet, sairaalat, oppilaitokset ym. yritykset omistavat jätteen, vaikka omistusoikeus halutaankin nyt siirtää kunnille. Tuottajilla pitää olla oikeus kehittää jätehuoltoa niin, että mahdollisimman suuri osa jätteestä saadaan kierrätettyä ja hyödynnettyä. Tätä ei tule estää luomalla keinotekoisia monopoleja hyödyntämiskelpoiseen jätteeseen. Jopa 90 prosenttia kotitalousjätteestä on hyödynnettävissä. Yksityiset ympäristöyritykset ovat kehittäneet tehokkaita jätteiden lajittelumenetelmiä, joissa alle 10 prosenttia vastaanotetusta jätteestä joudutaan toimittamaan kaatopaikalle tai sekajätteen polttolaitokseen. Nyt kun entistä laajempi vastuu jätteestä ollaan antamassa kunnille, siis käytännössä kuntien jäteosakeyhtiöille, suuri osa jätteestä päätyy kaatopaikoille tai sekajätteen polttolaitokseen. Näin suositaan tehotonta jätteen hyödyntämistä. Suuret jätteen tuottajat, kuten sairaalat, oppilaitokset ja seurakunnat ym., ovat halunneet kehittää jätehuoltoa niin, että kierrätykseen saadaan yhä suurempi osa jätteestä. Nyt niiden on tyytyminen kuntayhtiön tarjoamaan olemattomaan palvelukseen.

Vuonna 2008 ohjelmaan astuneen EU:n jätepuitedirektiivin tavoitteena on suojella ympäristöä ja ihmisten terveyttä ehkäisemällä tai vähentämällä jätteen syntymistä ja jätehuollon aiheuttamia haittavaikutuksia. EU:n jätepuitedirektiivi olisi pitänyt kirjata Suomen lakiin sellaisenaan ja valmistella paikallinen lainsäädäntö huolella ajan kanssa ja ympäristöä aidosti palvellen sekä yrittäjyyttä vahvistaen.

Arvoisa puhemies! Sitten pakkauksiin. Pakkausten osalta täysi tuottajavastuu on selkeä eli nykyistä parempi asiantila. Ongelmana on se, että toissijaisesti pakkauksissa annetaan etuajo-oikeus kunnille, eli jos tuottaja ei keräystä järjestä, niin oikeus siirtyy kunnalle. Sen pitäisi olla niin, että kotitalouksilla on aina oikeus sopia myös pakkausten osalta paremmasta palvelusta suoraan ympäristöyritysten kanssa.

Arvoisa puhemies! Johtopäätökseni hallituksen esityksestä jätelaiksi ovat seuraavat:

Ensiksi, kansalaisten ääntä ei kuunnella. Kansalaisten päätösvalta kaventuu ympäristönhuollossa. Kotitaloudet ovat vaarassa menettää mahdollisuutensa jätehuoltoyrityksen valitsemiseen.

Toiseksi, laki ei anna kotitalouksille mahdollisuutta hankkia täydentäviä kierrätyspalveluita. Ristiriita kuluttajien tahtotilan ja lain välillä on huutava.

Kolmanneksi, EU:n jätedirektiiviin sisältyviä hyödyntämistavoitteita ei ole hallituksen lakiesityksessä. Kierrätysvelvoite puuttuu. Lakiesitys sisältää selkeitä keinoja, joilla saavutetaan EU:n asettamat kierrätystavoitteet.

Neljänneksi, kunnan jäteyhtiöiden asema tavoitella yritysten jätteitä vahvistuu. Se vääristää merkittävästi kilpailua. Ympäristöyritysten investoinneille on entistä vähemmän tilaa. Materiaalitehokkuutta edistävät kierrätysratkaisut jäävät toteuttamatta. Laki hidastaa ympäristöliiketoiminnan kasvamista Suomessa.

Viidenneksi, hallituksen esitys perustuu menneen maailman ajatukseen, että kunnat hoitavat kaikki asiat. Nyt on uusi aika. Ympäristöyrityksille on annettava mahdollisuus työllistää ja kasvaa.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy sanoa, että ministeri Lehtomäellä on varmaan työntäyteiset päivät ja illat, kun hän nytkin on joutunut ottamaan vastuun tämän hallituksen esityksen, joka sisältää 260 sivua, muodostamasta kokonaisuudesta.

Kunnan jätehuoltovastuuseen ei ole tulossa suuria muutoksia. Kunta voi edelleen järjestää vastuullaan olevan yhdyskuntajätteiden kuljetuksen myös siten, että kiinteistön haltija sopii siitä suoraan jätteenkuljettajan, esimerkiksi yksityisen yrityksen, kanssa. Sopimusperusteinen jätteenkuljetus säilyy siis ennallaan, ja tämä on tärkeä periaatelinjaus, josta on jatkossakin pidettävä kiinni. Olisi kauhistuttavaa, jos alkaisi muodostua kunnallisia jätemonopoleja, nimenomaan sen vuoksi, että niissä varmaankaan kustannuksista ei sitten enää olisi paljoakaan väliä. Tärkeä kilpailu toimialalla säilyy.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys 199/2010 on kovan työn tulos, ja siinä on menty paljon eteenpäin, joskin siinä varmasti vielä on vähän pykälien kohdalla säätämistä siltä osin, että saadaan entistä selkeämmäksi se, että myöskin tämä yksityinen puoli siellä voi vapaasti toimia.

Meidän ei tule sälyttää kunnille lisää tehtäviä. Siellä on niitä jo ihan riittävästi, joskin tästä jätehuoltokokonaisuudesta voi helpostikin tulla rahasampo, jos sen annetaan vapaasti mennä eteenpäin. Haluan korostaa, että elinkeinoelämä ei itse vaurastu jätteistä, vaan mitä vähempi se niitä tuottaa, sitä pienemmäksi jäävät kustannukset.

Turussa esimerkiksi tänä päivänä harjaushiekka maksaa jo Topinojan kaatopaikalle vietynä 100 euroa tonni. Se on aika kova kustannus kiinteistönomistajille ja yrittäjille, puhumattakaan sitten kaikista muista jätteiden kustannuksista.

Ed. Laxell hyvin ansiokkaassa puheenvuorossaan täällä kävi läpi tätä jätteiden hyötykäyttöä, ja sitä ei missään tapauksessa sovi unohtaa. Meidän pitää ensisijaisesti tietenkin välttää jätteiden syntymistä, toisaalta sitten jätteet pitää huolellisesti kierrättää ja viimiseltään mahdollisimman vähän niitä ajaa penkkaan. Elikkä tässä tulee myöskin sitten loppukädessä tämä jo loppuun käytettyjen yhdyskuntajätteiden hyötykäyttö polttamisen kautta.

Toivottavasti tämä kokonaisuus tästä syntyy ja nimenomaan niin, että (Puhemies: 2 minuuttia!) otetaan edelleen huomioon elinkeinoelämältä tulevat tarpeet niin, että hallitusohjelman osaltakin voidaan toteuttaa sitä yrittäjyyden edistämistä, koska sieltä myöskin tulevat ne innovaatiot, jotka tuottavat yhteiskuntaan lisäarvoa.

Timo Juurikkala /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri esittelypuheenvuorossaan totesi, toimintaympäristö tällä jäte- ja oikeastaan materiaalitalousalalla on viimeisten vuosien ja vuosikymmenten aikana aika voimakkaasti muuttunut. Tätä hallituksen esitystä tuleekin arvioida siltä kannalta, onko tämä toimintaympäristön muutos tässä esityksessä riittävällä tavalla kyetty hahmottamaan ja muodostaako tämä sääntelypohja, jota tässä esitetään, kestävää, tulevaisuuteen tähtäävää pohjaa tähän materiaali- ja jätetalouden puolelle.

Sinänsä lain tavoitteet ovat, niin kuin nyt yleensäkin lakien tavoitteet ovat, hyviä. Ne ovat tässäkin kohtaa hyvät, eli selkeytetään järjestelmää ja pyritään ohjaamaan jätteitä sillä tavalla, että ne noudattaisivat jätehierarkiaa tai ensisijaisuusjärjestystä, niin kuin nykyään on tapana puhua.

Mutta tässä kuitenkin on syytä esittää se kysymys, ovatko tämän jätelakikokonaisuuden muodostamat kannusteet riittävät ja oikean suuntaiset sillä tavalla, että jäteasian eri portailla kannusteet toimivat oikeaan ja toivottavaan suuntaan. Sitä tässä täytyy vielä arvioida.

Sinänsä meillä on onnellinen tilanne valtakunnassa, että kansalaiset noin pääsääntöisesti ovat aika motivoituneita jätteiden lajittelun ja kierrättämisen edistämiseen. Mutta tästä täytyy pitää sillä tavalla kiinni, että tämän lajittelun ja kierrätyksen on oltava helppoa ja halpaa kansalaisille.

Nyt jo yksi kysymys, joka tässä on herännyt, on se, onko tässä konstruktiossa, joka tässä esitetään, sellaisia elementtejä, jotka tarpeettoman laajassa määrin johtaisivat sekajätteen ohjautumiseen massapolton puolelle, eli että se hierarkia ei siellä alafragmenttien osalta toimisikaan ihan niin hyvin kuin on ajateltu. Tällaisia viitteitä tässä on, että näin saattaa käydä, ehkä osin niillä perusteilla, joita ed. Laxellkin täällä toi esille.

Pakkausten täyden tuottajavastuun ajatus ...

... on sinänsä hyvä asia.

Petri Pihlajaniemi /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Laxell toi täällä erittäin hyvin esiin nämä ongelmakohdat. Jokainenhan meistä tuottaa jätettä ja näin ollen on asiakkaana eli on pakkoasiakkaana niin sanotusti jollekin yhtiölle. Mielestäni tämä suunta on nyt väärä, eli tässä ei ole kuunneltu yrittäjiä, ja kilpailu ei varmasti ainakaan parane. Toivotaan, että tämä ei tuo turhia konkursseja. Moni on investoinut kalustoon, ja kuinka tämän jälkeen käy, onko enää työtä, mitä tehdä?

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä jätelain kokonaisuudistus on ollut pitkään käynnissä, ja se työryhmä, joka näitä muutoksia on miettinyt, on ollut kovin riitainen. Valmistelua ovat leimanneet, voi sanoa, suorastaan poliittiset suuret näkemyserot siitä, kenelle jäte kuuluu, kuka sen omistaa, millainen yhteiskuntanäkemys meillä on siinä mielessä, onko meillä yrittäjävetoista palvelutuotantoa vai kuntavetoista palvelutuotantoa, jota suosimme. Kaikin osin ei todellakaan voi pitää yrittäjyyden näkökulmasta onnistuneena nyt tätä ratkaisua, joka tässä on nyt tulossa meille päätettäväksi. Itse olenkin ajatellut, että tähän jätelain uudistukseen joudutaan palaamaan seuraavalla hallituskaudella.

EU:ssa materiaalitehokkuus tulee olemaan keskeinen politiikan kohde lähivuosina ilmasto- ja energiapolitiikan ohella. Materiaalitehokkuus on aivan EU:n ympäristöpolitiikan keskiössä, ja jätelainsäädäntö on siinä keskeinen instrumentti.

Meillä on käsittelyssä myös jäteverolaki, jossa luodaan jo vähän suuntaa siihen, että sivuvirtoja, niitä, jotka kaatopaikoille joutuvat, yhä enemmän ryhdytään verottamaan, ja tämä taloudellinen ohjaus onkin varmasti laajenemassa. Näkisin tarpeelliseksi kierrätyksen esteiden yhä laajemman poistamisen, ja tällä uudistuksella ei nyt välttämättä niihin kohtiin kyllä parhaalla tavalla vielä pystytä vaikuttamaan. Eli näkisin siinä ainakin seuraavaksi ihan valmistelun tarvetta, että saadaan näitä kierrätyksen esteitä enemmän poistettua (Puhemies: 2 minuuttia!) ja sitten myös yrittäjyyttä vahvistettua. Nämä kaksi asiaa, materiaalitehokkuus paremmalle tasolle tulevaisuudessa. Tämä ei ole viimeinen lääke siihen.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Sehän ei ole ihan tavatonta, että kun säädetään lakeja, niin niihin liittyy vastakkaisia, ristikkäisiä intressejä, mutta sen kuuden vuoden kokemuksen perusteella, mitä itselle on karttunut tässä talossa, harva laki on niin täysin vastakkaisten intressien leimaama kuin jätelaki. Siinä mielessä tunnen suurta sympatiaa ministeri Lehtomäkeä kohtaan, joka joutuu tässä ristitulessa säätämään lakia. Se ei ole helppo tehtävä. Kaikkia tyydyttävää ratkaisua on mahdoton löytää jätelaista, joten onnea ja jaksamista ministerille!

Päättelin myös, että kun viime aikoina on paljon keskusteltu erilaisista kytköksistä ja jääviyksistä, niin on hyvä tuoda tässä alkuun tietoon, että toimin itse myös Pirkanmaan Jätehuolto Oy:n hallituksen puheenjohtajana. Kun kuuntelette seuraavia näkemyksiäni, niin voitte arvioida niitä myös tästä näkökulmasta.

Ajattelin keskittyä tässä vaiheessa tämän valtavan lakipaketin kahteen aika yleiseen ja periaatteelliseen elementtiin tai yleensä jätehuollon järjestämiseen liittyvään kahteen suureen kysymykseen.

Ensimmäinen koskee jätehuollon tavoitteita, mihin me pyrimme jätehuollolla, ja niitten suhdetta siihen, miten me organisoimme jätehuollon. Yhdyskuntajätteestähän meillä Suomessa vastaavat pääosin kuntien omistamat alueelliset jätehuoltoyhtiöt, ja tällainen järjestelmä on palvellut Suomea ihan hyvin aika pitkään. Toisaalta jos katsotaan kierrätykseen ja energiahyödyntämiseen päätyvän yhdyskuntajätteen osuutta, niin Suomi valitettavasti ei mitenkään erityisen hyvin pärjää tässä vertailussa. Päinvastoin on lukuisia Euroopan maita, joissa sekä kierrätyksen että erityisesti energiahyödyntämisen osuus yhdyskuntajätteestä on merkittävästi korkeampi kuin meillä Suomessa.

Tästä aika nopeasti päätyy sellaiseen kysymykseen, onko tämä meidän jätehuollon organisoimisen tapamme paras keino saada jäte hyödynnettyä mahdollisimman tehokkaasti tämän usein siteeratun jätehierarkian mukaisesti. Jos niin valtava osa meidän jätteestämme päätyy siinä jätehierarkiassa viimeiselle sijalle asetettuun kaatopaikkasijoittamiseen tai viimeistä edelliselle sijalle jätteen massapolttoon, niin voiko sillä olla joku kytkös tähän jätehuollon organisoimisen tapaan? Onko meillä kannustimet kohdallaan? Ohjaako tämä organisointitapa jätettä ehkä mahdollisesti väärään suuntaan? Hallituksen esityksessä todetaan, että asetuksella voidaan asettaa kierrätykselle vielä määrällisiä tavoitteita, ja itse kyllä kovasti toivon, että ne tavoitteet asetetaan erittäin koviksi ja kunnianhimoisiksi, että sitä kautta vahvasti ohjataan jätteiden hyödyntämistä jätehierarkian mukaiseen suuntaan.

Toinen kysymys koskee sitä, onko meillä ylipäätään valtakunnallista jätepolitiikkaa, ja jos on, niin minkälaista. Meillähän on yritetty jätepolitiikkaa hallita alueellisilla jätesuunnitelmilla, ja niillä on ollut varmasti vaihtelevan kaltaisia vaikutuksia. Mutta kuitenkin konkreettiset investointipäätökset siitä, rakennetaanko jätteenpolttolaitos, hyödynnetäänkö erillislajiteltua energiajaetta rinnakkaispoltossa, laajennetaanko kaatopaikkoja, satsataanko joihinkin jätteenkäsittelylaitoksiin, joissa pyritään hyödyntämään jätettä materiaalina, kaikki nämä konkreettiset investointipäätökset, tehdään kuitenkin niissä kuntien omistamissa alueellisissa jätehuoltoyhtiöissä, ja joskus ne korreloivat hyvin tämän alueellisen jätesuunnittelun kanssa, joskus eivät niinkään.

On esitetty aiheellinen pelko siitä, että jos nyt summataan tähänastisia jossain määrin vakavasti otettavia suunnitelmia jätteenpolttokapasiteetin rakentamisesta, niin tämä kapasiteetti tulee ylittämään jätteenpoltolle asetetut tavoitteet. Vaarana on silloin se, että se alkaa syödä muita, jätteenpolttoa edellä olevia jätteiden hyödyntämisen ja käsittelyn tapoja, ja tämä siis suunnilleen nykyisen kaltaisella jäterakenteella, jätteiden määrällä ja jätehuollon tavalla, jätehuollon toteuttamisen tavalla.

Jos taas onnistuttaisiin tavoitteiden mukaisesti jätteen synnyn ennaltaehkäisyssä ja kierrätyksen osuuden kasvattamisessa, silloin entistä todennäköisemmin tämä jätteenpolton kapasiteetti kasvaa niin valtavaksi, että se ylittää selkeästi sen, mitä on tavoiteltu valtakunnallisesti. Tästä päädyn siihen kysymykseen, jonka olen esittänyt tässä talossa aiemminkin, pitäisikö meillä olla vahvempaa valtakunnallista jätepolitiikkaa — kaikki kunnia näille alueellisille jätesuunnitelmille — ja jos meillä pitäisi olla vahvempaa ohjausta siitä, minkälaista jätteenhuoltoa tähän maahan rakennetaan, niin miten se olisi järkevintä organisoida, millä se jätehuolto saataisiin vahvemmin poliittisen ohjauksen piiriin ei siis sen suhteen, mikä firma missäkin jätteitä käsittelee, vaan sen suhteen, mihin se jäte päätyy ja päätyykö se aidosti jätehierarkian mukaisessa järjestyksessä parhaaseen käyttökohteeseen.

Markku  Pakkanen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Jäte on aina ongelmallista. On kuitenkin hyvä, että nyt ei ole kyseessä ongelmajäte.

Ed. Tynkkynen otti kierrätyksen esille, ja itse olen maakunnasta, jossa kierrätystä kokeiltiin erittäin huonoin tuloksin. Se on logistisesti Suomessa melko mahdoton hoitaa järkevästi ja kannattavasti. Jos lähdetään pelkästään ilmastonmuutoksen näkökulmasta, niin ei niitä oransseja pusseja, mitä meidän alueella kokeiltiin, kannata kovin pitkiä matkoja kyllä kierrätyksen vuoksi kuljetella. Tämä on äärimmäisen vaikea kysymys. Toki sitä pitää pohtia monelta kantilta, ja tässä tällainen maalaisliittolainen järki on varmaan tarpeellista.

Kunnan vastuu jätehuoltopalvelujen järjestämisessä on kuitenkin mielestäni kiistaton. Pitää kuitenkin mahdollistaa jätteiden keräily erilaisille jätehuoltoyrityksille jo pelkästään kilpailumielessä. Toisaalta palvelu yksityisillä ja kunnallisilla jätehuoltoyrityksillä on merkittävästi erilaista. Puolensa on molemmilla järjestelmillä. Joustavuuden kannalta yksityinen yritys on useimmiten parempi, mutta hinta—laatu-suhdehan näissäkin asioissa ratkaisee. Kunnan itsemääräämisoikeus siinä, kuinka kuljetus järjestetään, on minusta kyllä perusteltua, ja se tässä lakiesityksessä tuleekin huomioiduksi. Sopimusperusteinen jätteidenkuljetus on syytä kuitenkin Suomessa säilyttää.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunnan puheenjohtajana haluan aivan aluksi kiittää niistä näkemyksistä, joita täällä on tulevaa työtämme koskien esitetty, ja varmaan niitä kuullaan vielä tässä illan aikana lisää.

Ed. Laxell täällä totesi omassa puheenvuorossaan, että on vähän surullista, että näin suuri asia on näin myöhään täällä listalla. Voin yhtyä tähän huoleen kyllä, että ylipäätään ympäristövaliokunnan asiat jotenkin luonnikkaasti aina tulevat tänne listan lopulle. Joskus olisi varmasti syytä keskustella siitä, että niiden paikka voisi olla listan kärjessä ennemminkin kuin täällä illan viimeisten joukossa.

Minun pieni poikani, 6-vuotias, siivosi tässä taannoin huonettaan ja sanoi minulle, että tässä on sitten kasa leluja, millä minä en enää leiki. Sitten minä kysyin häneltä, että mitäs sinä haluat, että minä niille sitten teen. Hän sanoi minulle, että vie ne pois. Ja tästä päädyimme sitten hyvin filosofiseen keskusteluun siitä, missä maailmassa on sellainen paikka, jonka nimi on "pois". Ja kävimme hyvin perusteellisen keskustelun, ihan tämä äidinkin tietopohja siinä joutui kyllä koetukselle, kun yritin selittää, mitä näille jätteille, esimerkiksi käyttämättömille tai loppuun käytetyille leluille, tapahtuu tässä isossa kuviossa.

Tästä pääsen, tätä pientä aasinsiltaa käyttäen, siihen ehkä oleellisimpaan asiaan, jossa mielestäni meillä kaikilla poliitikoilla — ottamatta nyt kantaa tähän itse esitykseen varsinaisesti — olisi paljon tehtävää, ja se on kyllä se julkisen keskustelun käymisen tarve, jolla me voisimme oikeasti päästä puhumaan siitä, miten me saamme jätteen määrää vähemmäksi. Siis me voimme täällä puuhastella näiden asioiden kanssa ja riidellä milloin kuljetuksesta ja milloin hallintaoikeudesta ja milloin mistäkin, mutta oleellisin asia ja kysymys tämän jätekysymyksen ympärillä on kuitenkin se, millä me saamme tätä jätteen määrää vähemmäksi, ja ainakin itse kyllä yritän tuossa valiokuntakäsittelyssä nostaa tämänkin asian framille.

No, toinen esimerkki sitten: kansalainen soitti ja kertoi, että kyllähän minä kovasti kierrättäisin, mutta aina kun minä menen niitten pussieni ja nyssäköitteni kanssa sinne kierrätyspisteelle, niin ne ovat täynnä tavaraa, ne ovat epäsiistejä, haisevia paikkoja. [Peruskorjauksesta aiheutuvia jyrähdyksiä] — Arvoisa puhemies! Pieni jyrinä tässä, tuntui siltä, että lähtee lattia alta. Pahoittelut! — Eli meillä on paljon tekemistä sen suhteen, minkä ministeri täällä mainitsi, että meidän tulee kiinnittää huomiota siihen, kuinka helppoa tämä on yksittäisen kansalaisen kannalta. Siinä mielessä suhtaudun ehkä vähän kriittisemmin siihen viestiin, joka täällä äsken useamman kollegan suunnalta esitettiin, että yksittäisellä kansalaisella pitäisi olla kovasti mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, kuka hänen jätteitään milloinkin kuljettelee. Se ei vastaa ainakaan minun käsitystäni kovin helposta järjestelmästä. Mutta tässä varmasti on alueellisia eroja ja yritysten välilläkin on eroja, kuntien välillä myös.

Ministeri mainitsi myös, että pakkausjätteen osalta palvelun taso pitäisi saada koko maassa hyvälle tolalle. Nyt haluaisin kyllä sitten kysyä — kerroin tämän kansalaisen esimerkin, miten tavattoman huonollakin tolalla tämä nykyinenkin systeemi on — mitenkä ministeri aikoo varmistaa sen, että tässä pystytään oikeasti pääsemään näihin hyviin tavoitteisiin, joita on asetettu, esimerkiksi siihen, että tästä kierrätyksestä ja esimerkiksi pakkausten palauttamisesta tehdään kansalaisille, kuntalaisille mahdollisimman helppoa. Tässähän myöskin valvonnan resursseilla on tietty rooli käsittääkseni.

Niin kuin täällä on, arvoisa puhemies, todettu, tämä on aika riitainen esitys. Sitä se on tosin ollut jo aiemminkin, joten ei kannata siitä ottaa kovin suurta murhetta. Tästähän esimerkiksi viime kaudella — taisimme istua silloin molemmat ministerin kanssa pöydän ääressä — äänestää rätkäytettiin ihan valtioneuvostotasolla. Eli siinä mielessä sama homma jatkuu edelleen, ja ympäristövaliokunta saa nyt sitten tämänkin hieman riitaisan esityksen käsittelyynsä. Mutta kun ministeri toivoi tuossa oman puheenvuoronsa lopuksi, että tästä mahdollisesta riitaisuudesta ja suuresta kokonaisuudesta huolimatta valiokunnalle jää aikaa huolelliseen ja perusteelliseen käsittelyyn, niin saanen tässä valiokunnan puolesta huomauttaa, että näitä isoja, hieman riitaisiakin asioita olisi toki voinut tuoda meidän pöydällemme jo hieman aiemminkin, koska nyt meillä todella on, arvoisa puhemies, ympäristövaliokunnassa iso työruuhka päällä.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Alkaa näyttää siltä, että me menemme jätelakia päin tykistön tukemana, kun täällä tuolit jo tärisevät.

Lienee fakta, että ei ole erimielisyyttä siitä, että jätteen hyödyntämistä maassamme on tehostettava ja sen syntymistä vähennettävä. Nyt kun ministeri on täällä paikalla, olisin kysynyt lähinnä näistä riitakohdista, mistä on tullut palautetta, esimerkiksi 45 §:stä, jonka kohdalla on esitetty kritiikkiä siitä, että paljastuu liikesalaisuuksia liittyen jätteenkuljettajan kirjanpitoon eräissä tapauksissa. Millä perusteella se on jätetty sinne lainsäädäntöön?

Sitten on myös esitetty kritiikkiä liittyen siihen, että kun jätelaki muutetaan tähän muotoon, niin se johtaa kuntien monopoliin. Yritin kyllä itse tutustua tähän lakiehdotuksen 23 §:ään, johon on vedottu, mutta en päässyt kyllä sisälle siihen monopoliajatukseen. Mutta uskoisin kyllä, että ympäristövaliokunta varmasti ottaa kaikki nämä asiat selvityksen alle ja kysymyksiin löytyy vastaus.

Mutta lähinnä sitten semmoinen ihan arjen toiminnallinen huoli, mikä aina kansalaisilta palautteena tulee, liittyen rahaan. Onko varmaa, että tämä ei mitenkään merkittävällä tavalla kuitenkaan lähde nostamaan kotitalouksien jätekustannuksia?

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä 260 sivua hyvää kierrätettävää paperia sinänsä pitää sisällään paljon asiaakin, ja esityksen tavoitteet ovat hyvät: valvonnan tehostaminen, jätteen ehkäiseminen ja jätteen hyödynnettävyyden parantaminen. Tosin tässä keskustelussa on jo kuultu kritiikkiä siitä, miten suuria nämä muutokset ovat vaikutuksiltaan. Mutta kuten on kuultu, todennäköisesti on kyseessä vasta alkusoitto, jolle tulee jatkoa tämän jäteasian osalta vielä tulevilla hallituskausilla.

Täällä on paljon otettu esiin tätä yritysten huolta, ja kunnille syntyvää monopoliasemaa on varmasti ihan aiheestakin kritisoitu. Kun itse luin tätä esitystä, niin näiden kuulemisten perusteella ja esityksestä ilmi käyvän tekstin perusteella saa sen kuvan, että juurikaan muita kuin puoltavia lausuntoja ei olisi tullut, mutta yritysten yhteydenottojen perusteella ja palautteen perusteella tilanne näyttää kyllä aika toisenlaiselta.

Olisin kysynyt ministeriltä, kun olette paikalla ja kun ymmärsin näin, että vielä kesäkuussa on tehty joitain muutoksia tähän esitykseen: Onko siinä yhteydessä ja miten kuultu yrityksiä näistä muutoksista?

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on ollut erittäin hyvää, ja se on kosketellut minusta hyvin olennaisia asioita tämän lainsäädännön kannalta.

Jätteen määrän vähentäminenhän on tietysti se yhteinen päätavoitteemme, ja sinänsä tässä lainsäädännössä onneksi on muutamia konkreettisia asioita, jotka konkretisoivat tätä jätteen määrän vähentämispyrkimystä, kuten tuo jo avauspuheenvuorossa mainitsemani materiaalitehokkuusasia, se että se tuodaan niin kuin kriteeriksi mukaan tähän ympäristöluvitukseen. Se on erittäin tärkeä asia. Sitten tulee esimerkiksi jätteenhaltijalle velvollisuus pitää kirjaa syntyvän jätteen määrästä, mikä sekin ikään kuin edesauttaa havainnoimaan sitä, että sitä syntyy näin paljon, ja mikä toivon mukaan johtaa toimenpiteisiin. Sinänsä ei ole aina hirveän yksinkertainen asia, millä tavalla jätteen synnyn ehkäisytavoite, joka on ensisijainen tavoite, konkretisoidaan, ja olen ainakin itse kohtuullisen tyytyväinen siihen, että on muutamia selkeitä asioita, joilla se lainsäädännössä konkretisoidaan.

Sitten lukuisat kansanedustajat toivat esille sen, että tätä valmistelua on leimannut — ja eittämättä koko lainsäädännön pitkää historiaakin on leimannut — erittäin vahva vastakkainasettelu kuntien ja yksityisten toimijoitten välillä. Se on minusta ollut ensinnäkin monessa kohtaa liiallista ja toisekseen kokonaisuutena aika valitettavaa, emmekä me ole onnistuneet juurikaan edes hälventämään tätä vastakkainasettelua tämän käsittelyn aikana. Se on minusta kuitenkin selvä asia, kun katsoo, miten tämä systeemi eri puolilla maata toimii, että se, onko se kunnan vai yksityisen yrityksen hoidossa, ei itsessään tarkoita sitä, onko se hyvää vai huonoa. Se ei tarkoita sitä myöskään näitten kierrätysvelvoitteiden saavuttamisen osalta. Jossain päin maata yksityisten järjestämä homma toimii hyvin, jossain päin huonosti; jossain päin maata kunnallinen systeemi toimii hyvin, jossain päin maata vähän huonommin.

Täällä on viitattu monessa kohtaa siihen, että tämä jotenkin toisi kunnallisen monopolin. Minä ymmärrän teidän tarkoittavan 33 §:ää, joka tuo kunnalle velvollisuuden tarjota jätehuollon palvelua elinkeinonharjoittajallekin siinä tilanteessa, kun ei ole olemassa yksityisiä palvelunharjoittajia. Pääsääntö siis on se, että kunnan vastuu yhdyskuntajätehuollossa koskee asumisessa ja sen kaltaisessa toiminnassa syntyviä tai julkisessa palvelussa syntyviä jätteitä ja että elinkeinonharjoittajalla on itsellänsä vastuu ja valta päättää siitä, miten hän sen jätehuoltonsa järjestää.

Mutta hirveän tärkeää tietysti lainsäädännössä on se, että pystytään turvaamaan kaikkialla maassa se, että jätehuolto toimii silloinkin, jos yksityisiä toiminnanharjoittajia ei ole. Tämä niin sanottu perälautapykälä on yritetty kyllä perusteluissa kirjoittaa sellaiseksi, että se ei suinkaan tarkoita sitä, että kunnalla on mahdollisuus tai että kunnan jotenkin pitäisi tulla hänkkäröimään silloin, kun yksityisten toiminnanharjoittajien markkinat elinkeinonharjoittajalle ovat olemassa, vaan se tarkoittaa nimenomaan sitä, että kun ei yksityisiä toiminnanharjoittajia ole, silloin kunnalla on velvollisuus hoitaa jostakin viimeisimmästäkin perukasta jätehuollon toimivuus. Sitä varten myös asumisessa jätehuollon järjestäminen on laajalti kunnan vastuulla. Ensinnäkin siinä on tämä ed. Huovisen esille tuoma help-pous — ei lapsiperheen näkökulmasta ole mitenkään helppoa, jos pitäisi joka jätehommalle valkata erikseen kuljettaja ja huolehtia perään, että se jotenkin huolehtii siitä hommasta — helppous ja kattavuus, se että joka puolella tätä maata varmasti ne toiminnat ovat olemassa.

Ylipäätäänkin pitää muistaa, että kun nämä vastakkainasettelut ja riidat koskevat yhdyskuntajätehuollon järjestämistä, niin se on tosi pieni siivu meidän jätekokonaisuudestamme, ja sitten ne muutokset, se pieni hienosäätö, mitä täällä nyt on tehty, on vielä pieni osa tästä pienestä siivusta.

Sekin vielä pitää tässä yksityisen ja kunnallisen toimijan välisessä asetelmassa muistaa, että silloinkin, kun järjestämisvastuu on kunnalla, hyvin usein ja hyvin monissa tehtävissä se on yksityinen yritys, joka sen käytännön työn hoitaa, niin kuin vaikka kuljetusjärjestelmissäkin: silloinkin kun kunta ne järjestää, se kilpailuttaa ne yksityisillä toiminnanharjoittajilla. Eli ne eivät ole toisiaan poissulkevia vaan hyvin usein myöskin toisiaan täydentäviä järjestelmiä.

Hyvä kysymys ja asiallinen huolenaihe nousi jätteenpolton osalta täällä esille. Meillähän on Suomessa ollut jätteenpoltto aika pitkään aika vähäistä, mutta nyt on tehty investointipäätöksiä ja rakentamista on menossa sillä tavalla, että näyttäisi siltä, että me kerralla harppaamme sinne ylärajoille. Ei ole nykyisissä olosuhteissa aivan yksiselitteinen asia, millä tavalla pystytään ohjaamaan tietyt jätejakeet mahdollisimman järkevään hyödyntämiseen. Tulkoon se nyt vielä kerran tässäkin todetuksi, että meillä asiaan liittyvät selvitykset ovat loppusuoralla ja valmisteilla ja sen jälkeen vuorossa on säädösten luominen biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoittamisen kieltämiseksi. Siinä juuri ovat nämä metaanipäästöt ydinasia, ja toinen tärkeä asia on se, että biohajoavan jätteen osalta juuri äsken käsittelyssä olleet liikennepolttoaineet ovat yksi hyvä uusi esimerkki siitä, miten perunankuorille on paljon tähdellisempiä ja parempiakin paikkoja kuin kaatopaikan penkka.

Pakkausjätteen osalta on asetuksella siis tarkoitus määrittää se minimitaso, joka tuottajayhteisöillä on näitten keräyspisteitten järjestämisen osalta, siis esimerkiksi vähintään yksi per taajama plus tietty määrä per tietty asukasmäärä. Sen lisäksi kunnalla on mahdollisuus täydentää sitä palveluverkostoa, ja jos ei kuntakaan tuo omaan taloyhtiöön tai omaan pihaan pakkausjätteen keräyspistettä, niin siinä tilanteessa asukkaalla on mahdollisuus ostaa se palvelu myöskin itse. Tällä portaittaisella järjestelmällä pyritään turvaamaan se, että kun kaupungeissa meillä on aika kattavat systeemit, niin yhdessäkään kerrostaloyhtiössä ei tarvitse luopua siitä omasta kierrätyksestä, vaikka tuottajayhteisö ei sitä järjestäisikään.

Aikataulukysymys on ihan olennainen ja varteenotettava asia, eikä ole tietenkään paras mahdollinen tilanne, että tämä lainsäädäntö tulee vasta nyt. Meillä on ollut kyllä valtava puristus tässä nyt loppusuoralla, että me saamme tämän ylipäätään valmiiksi.

Ed. Mäkelä esitti kysymyksen, onko kesällä tehty muutoksia. On tehty tämän kiinteistönhaltijan järjestämän kuljetuksen osalta, jota ennen kutsuttiin sopimusperusteiseksi, koska esimerkiksi sen tarttumapinta tai liittymispinta perustuslaissa turvatun sopimusvapauden kanssa on edellyttänyt, että siihen kriteerejä tarkennetaan.

Minä voin huojennukseksi sanoa, että me täyttä häkää valmistelemme ympäristönsuojelulain kokonaisuudistusta, jotta ensi kaudella, kun se olisi tarkoitus antaa, sen valmistelu olisi aiemmin valmis.

Jätteenkuljettajan ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvia asioita on tässä valmistelun aikana karsittu. Sinänsä, jos siellä on yrityssalaisuuksia, pitää muistaa, että silloin se kyllä koskee sitä kuljettajaa riippumatta siitä, onko se kunnan järjestämä vai kiinteistönhaltijan järjestämä kuljetussysteemi. Tietysti tuo maksupolitiikka on yksi hyvin mielenkiintoinen asia. Tässä on kyllä esimerkiksi pykälien perusteluissa pyritty avaamaan ja selkeyttämään sitä, minkälaisten toimintojen katteeksi kunnalla on oikeus kerätä jätemaksua. Silloin kun se osallistuu markkinaehtoisiin toimenpiteisiin, niiden katteeksi ei tätä jätemaksua saa käyttää. Mutta sekin on myönnettävä, että jätelainsäädännön tavoitteena on tietysti toimiva ja hyvä jätehuolto, hyvät kierrätystasot, ja asetuksella sitten niitä yksityiskohtia hierotaan. Ensisijaisena tavoitteena ei välttämättä ole se, että se mahdollisimman vähän maksaisi, vaan ensisijainen tavoite on sen hyvä toimivuus.

Olli  Nepponen  /kok:

Arvoisa puhemies! Vasta ehdin tänne mukaan, mutta ministeri on vielä paikalla.

Tällä hetkellä on aika hyvä järjestelmä, jolla kerätään kodinkone- ja muita jätteitä ja niitä käsitellään. Tiedän, että Rantasalmellakin on kehitetty erittäin toimiva järjestelmä, jossa saadaan hyvin paljon talteen. Nyt kuitenkin ollaan muuttamassa sitä niin, että mielellään vedetään suuriin keskuksiin ja suuriin liikkeisiin nämä kokoamispisteet, joihinka vanhat koneet voidaan jättää. Nyt tämä toimiva järjestelmä aiotaan tämän lain mukaisesti uudistaa kokonaan, jolloin siitä pikkuliikkeet jäävät pois, isot mälläävät tällä, ja ihan turhia kustannuksia tulee. Onko mahdollista säilyttää edelleen tämä toimiva järjestelmä, joka tässä on, eikä suinkaan pakottaa siihen uuteen järjestelmään? Tämä herätti kysymyksiä, kun olen tuolla joutunut seuraamaan, miten tällainen hieno tuotantolaitos, jossa metallit erotetaan jätteistä, toimii.

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Arvoisa puhemies! Ed. Nepponen tarkoittanee tuottajavastuun alaista sähkö- ja elektroniikkajätteen jälkikäsittelyä. Lainsäädännön sisältö ei siltä osin tässä muutu, että kun tuottajayhteisöllä on velvollisuus jätteen keräämiseen, niin se sitten pitää viedä tuottajayhteisön osoittamaan paikkaan. Olen itsekin kyllä tutustunut näihin pieniin yksiköihin ja muistaakseni myös siihen Rantasalmen yksikköön. Tässä on tietysti se riski, että tuottajayhteisö ei sitten tee sopimusta tällaisen hyvän ja laadukkaan ja toimivan jatkokäsittelypaikan kanssa. Mutta tietysti tämän jätelainsäädännön pääasia on se, että se, jolla on vastuu, sitten pystyy myöskin osoittamaan, mihin jatkokäsittelyyn se jäte viedään.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä ottaisin esiin sen, että tässä on tietenkin kysymys siitä, miten kilpailukykyinen on tämä, joka romuttaa näitä, sanotaan näin.

Nyt tuottajayhteisöt haluavat kerätä isoihin pisteisiin nämä jätteet, ja nyt tämä toimiva järjestelmä, jota on eri puolilla Suomea — onko niitä muutamia satoja keräilypisteitä — muutetaan tämän lain seurauksena. Suuri huoli on näillä, jotka nyt hoitavat tuottajayhteisöissä sen, mihin voidaan koneet ottaa. Nyt ne osoitetaan melkein suurimpiin keskuksiin, marketeihin ja muihin, jolloin pienet liikkeet tietenkin häviävät tässä.