Johannes Koskinen /sd:
Herra puhemies! Tämän mietinnön ensimmäisessä käsittelyssä käytiin
laveampaa keskustelua perustuslain muutostarpeista, ja sen johdosta
ehkä muutama sana on paikallaan. Kyseessä on ensimmäisen
kerran tehtävä muutos viiden ja puolen vuoden
ikäiseen Suomen yhtenäiseen, koottuun uuteen perustuslakiin.
Perustuslakivaliokunta on aivan oikein tuossa alkuosassa yleisperustelujaan
todennut, että perustuslain muuttamiseen tulee suhtautua
pidättyvästi. Perustuslain muutoshankkeisiin ei
pidä ryhtyä päivänpoliittisten
tilannenäkymien perusteella eikä muutenkaan niin,
että hankkeet olisivat omiaan heikentämään
valtiosäännön perusratkaisujen vakautta
tai perustuslain asemaa valtio- ja oikeusjärjestyksen perustana.
Toisaalta on pidettävä huolta siitä,
että perustuslaki antaa oikean kuvan valtiollisen vallankäytön
järjestelmästä ja yksilön oikeusaseman
perusteista. Tästä varmaan voidaan olla laajalti
yhtä mieltä, ja oikeastaan sekin, että kahden
pienehkön muutoksen, suhteellisen teknisten muutosten,
tekeminen perustuslakiin vei näin kauan, osoittaa sitä,
minkälaisella varovaisuudella perustuslain kirjainta tulee
lähteä muuttamaan.
Keskustelussa oli esillä joitakin tällaisia
ajankohtaisia asioita, joissa nostetaan esille Suomen perustuslain
muuttamistarve. Presidenttikeskusteluun valitettavan tiuhaan yhdistetään
erinäisiä ajatuksia, että tuoretta perustuslakia
pitäisi lähteä muuttamaan uusiksi. Sellaista
todellista tarvetta ei ole. Nämä kysymykset Eurooppa-neuvoston
kokouksessa edustautumisesta tai vastaavista presidentin viran hoitoon
liittyvistä menettelyistä ovat ratkaistavissa
muutoin kuin perustuslakia, sen kirjainta, muuttamalla. On kysymys valtiokäytännöstä,
siitä, miten keskeiset valtioelimet, presidentti, hallitus,
eduskunta, toimivat, ja näissä käytännöissä on
mahdollista ihan poliittisen prosessin kautta hakea tarvittaessa
muutosta eikä lähteä näitä hienovivahteisia
perustuslain määräyksiä muuttamaan.
Ylipäänsäkin sen takia, että Suomessa
totuttiin siihen, että edellisen perustuslain aikaan jouduttiin
portaittain muuttamaan Suomea kohti parlamentaarista demokratiaa,
enemmistöparlamentarismia, jäi mieleen se kuva,
että perustuslaki on jatkuvasti elävässä tilassa,
että pitää pitää yllä perustuslakikeskustelua.
Sellaista todellista tarvetta ei enää ole, ja
voisi vähän rauhallisemmin näitä kysymyksiä ja
hiukan viileämmin pidemmältä matkalta
tarkastella.
Se asia, jossa perustuslain muuttaminen noin substanssiltaan
vakavammin voi tulla seuraavan vuosikymmenen aikana esille, on varmaankin Euroopan
unionin kehitys. Jos Euroopan unionin instituutiot muuttuvat ratkaisevalla
tavalla ja toimivaltasuhteet jäsenvaltio Suomen ja Euroopan unionin
toimielinten välillä, niin on varmaan sitten siinä tilanteessa
syytä arvioida, tulisiko Suomen perustuslaista tarkemmin
käydä ilmi se, mistä asioista Euroopan
unionissa tehtävä päätöksenteko
rajaa suomalaista suvereniteettia, suomalaisten valtioelinten päätöksentekoa.
Mutta tämä on varmaankin syytä nostaa
framille, esille, vasta siinä vaiheessa, kun nähdään,
tuleeko Euroopan unionin perussopimuksiin merkittävämpiä muutoksia.
Tämä käsittelyssä oleva
perustuslakisopimus ei niin ratkaisevia muutoksia tarkoita, että sen
takia pitäisi avata Suomen perustuslakia, mutta vähintäänkin
jos siitä merkittävästi pidemmälle mennään,
tällainen selkeyttävän perustuslain uudelleenkirjoittamisen
paikka voi tulla eteen. Silloinkin on kysymys siitä, että juuri
kansalaisten olisi mahdollisimman helppo saada kokonaiskuva
oikeusjärjestyksestä, valtiojärjestyksestä, mikä oli
Suomen uuden perustuslain keskeisenä tavoitteena ja jota
samaa tavoitetta taas Euroopan unionin perustuslakisopimuksen kirjoittamisessa
on pidetty esillä. Siellä siinä tavoitteessa
ei ole kylläkään onnistuttu siinä määrin
pitkälle kuin meidän kotoisessa perustuslaissamme.
Mutta jos sekin paranee jatkossa, niin tämä kysymys voisi
olla sellainen, jossa tällainen vakavampi pohdinta substantiaalisista,
aineellisista, muutoksista Suomen perustuslakiin voi tulla esille. Mutta
korostaisin sitä, että tällaiseen jatkuvaan perustuslakikeskusteluun
meillä ei ole mitään syytä.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Ed. Koskinen varsin hyvin kuvasi, kuinka
tarkoitus oli, kun perustuslaki säädettiin, että se
on pysyvä, ja tästä perustuslakivaliokuntakin
on lähtenyt. Siitä syystä asian käsittely
valiokunnassa kesti varsin pitkään, ja tässäkin
tilanteessa valiokunta esittää, että tämä perustuslain
muutos hyväksyttäisiin niin sanotussa tavanomaisessa
perustuslain säätämisjärjestyksessä eli
sitä ei julisteta kiireelliseksi vaan se jätetään
lepäämään seuraavalle eduskunnalle,
joka sitten tekee kahden kolmasosan enemmistöllä asiasta
lopullisen päätöksen. Tämä antaa
tiettyä ennustettavuutta, vakavuutta ja kunnioitusta perustuslaille,
ja tästä syystä mielestäni tämäntyyppinen
menettelytapa pääsääntönä on
ehdottomasti oikea.
Puhemies! Haluan vielä myöskin todeta sen, että mitä ed.
Koskisen lausumaan tulee perustuslain muuttamistarpeesta ja tasavallan
presidentin valtaoikeuksista, tietysti valtiosääntö kehittyy
aina, mutta tässäkin pitää olla
suhteellisen varovainen. Mutta on tärkeätä se,
että perustuslakia kaikissa tilanteissa noudatetaan. Viimeksi
käytiin keskustelua siitä, tulisiko presidentin
osallistua Yhdistyneen kuningaskunnan puheenjohtajuuskauden aikana
järjestettävään huippukokoukseen,
jossa selvästi keskusteltiin EU-valmistelun piiriin kuuluvista
asioista eli perustuslain 93 §:n 2 momentin asioista. Täytyy
sanoa, että jokaisen pitäisi pysyä näissä asioissa
omassa reviirissään. On tärkeätä,
että johdonmukaisesti pidetään huolta
siitä, että EU-asiat kaiken kaikkiaan, myöskin
EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, kuuluvat hallitukselle,
hallituksessa valmisteltaviin asioihin, ja näissä asioissa
Suomea edustaa pääministeri.
Keskustelu päättyy.