James Hirvisaari /m11(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyesti perustellun ja yksinkertaisen, selkeän lakialoitteeni aihe on kansanäänestys Nato-jäsenyydestä. Aloitteessa ehdotetaan kansanäänestystä, mutta siinä ei oteta kantaa siihen, pitäisikö Suomen liittyä Natoon vai ei. Viimeaikaisten tapahtumien ja Ukrainan kriisin takia muuttuneen turvallisuuspoliittisen tilanteen takia aiheesta on keskusteltu julkisuudessa vilkkaasti. Media on tapansa mukaan suurilla otsikoilla ollut osaltaan luomassa vastakkainasettelua ja lietsomassa Venäjä-hysteriaa, mutta myös poliitikkojen ja presidentinkin kannanottojen perusteella vaikuttaa siltä, että huoli maamme puolustuskyvystä ei ole turha. Mahdollisen liittymisen taustalla on myös Suomen Nato-yhteistyökumppanuus, jonka puitteissa sotilaallista yhteistoimintakykyä on kehitetty meillä jo parikymmentä vuotta ja jatkuvasti edelleen ke-hitetään. Mutta lakialoite ei puutu nykyiseen kumppanuussopimukseen, vaan siinä puhutaan ainoastaan täysjäsenyydestä.

Arvoisa puhemies! Eduskuntaryhmien puheenjohtajien paneelissa eduskunnan toimittajaseminaarissa noin kuukausi sitten tätä aihetta käsiteltiin ja lähes kaikki puheenjohtajat ilmaisivat olevansa sitä mieltä, että Natoon ei pidä mennä ilman kansanäänestystä. Lakialoitteeseeni en kuitenkaan saanut lisäkseni kuin yhden allekirjoituksen. Mistä se kertoo? Minulle se kertoo siitä, että te ette oikeasti halua tai uskalla kansalta kysyä tai sitten hyvä ehdotus tulee väärästä suunnasta, väärältä edustajalta ja väärästä puolueesta. No, itse en ole koskaan antanut sellaisten asioiden vaikuttaa valintoihini, vaan asiat aina ratkaisevat.

Joitakin perusteluja olen kuullut. On sanottu, että ajankohta ei ole oikea. On esitetty, että ensin pitää neuvotella sopimuksesta, joka sitten vietäisiin kansanäänestykseen, että siten tiedettäisiin tarkasti, mistä äänestettäisiin. Minusta se on pitämätön argumentti. Liittymisprosessin ensimmäinen vaihe on näet jäseneksi haluavan maan ilmoitus kiinnostuksestaan liittyä Natoon. Tällaista ilmoitusta ei mielestäni saa tehdä ilman kansalta saatua mandaattia, ja sellainen mandaatti saadaan vain kansanäänestyksellä. Eikä tämä niin avaruustiedettä ole, etteikö jokainen ymmärtäisi, mistä täysjäsenyydessä on kysymys. Sen ydin on yhteinen puolustus sekä liittoutuman tarjoaman sotilaallisen pelotteen ja turvatakuun antaminen kaikille jäsenille, ja sopimuksilla sitten viilataan jäsenmaan velvollisuudet tarkemmin. Isosta kuvasta voidaan kansalaisia varmasti informoida riittävän hyvin, jotta he kykenevät valitsemaan "kyllä" tai "ei".

Arvoisa puhemies! Kaikissa kansanäänestyksissä haasteellista on kansalaisten kannalta tasapuolisen ja riittävän informaation saaminen. Kaikille äänioikeutetuille tuleekin jakaa henkilökohtainen infopaketti, jotta heillä on eväät punnita asioita ja valita oma kantansa. Lisäksi medialla on suuri vastuu, ja iso kysymys onkin, millä tasolla on median moraali. Onneksi kansa ei ole tyhmää, ja onneksi on olemassa sosiaalinen media, joka on nykyään vallan ja myös mediavallan vahtikoira. Eduskunta voisi järjestää kansanäänestyksen lakialoitteessa ehdotetulla tavalla ja kustannustehokkaasti jo ensi kevään eduskuntavaalien yhteydessä. Voisimme antaa kansalaisten hyvissä ajoin näyttää Suomelle suuntaa neuvoa-antavalla kansanäänestyksellä, joka on mielestäni kylläkin moraalisesti vaikkakaan ei juridisesti kansanedustajia sitova.

Itselleni Nato ei ole mikään mörkö mutta ei myöskään mikään pelastus, koska se voimakkaasti jakaa kansaa. Itse suhtaudun asiaan siis melko neutraalisti. Kuitenkin, jos kansanäänestys nyt pidettäisiin, äänestäisin todennäköisesti "ei". Minä pidän ihanteena sitä, että Suomi on täydellisen puolueeton maa, joka aktiivisesti ylläpitää mahdollisimman hyviä suhteita naapureihinsa mutta ei kumartele mihinkään suuntaan eikä ole kenenkään käskytettävissä. Ja jos iso maa haluaa tehdä pienelle kiusaa, se on kiusaajan moraalinen ongelma.

Arvoisa puhemies! Jos kansanäänestyksen perusteella Suomi hakee Naton jäsenyyttä, minä tietenkin sen hyväksyisin, koska se on sitten kansan enemmistön tahto. Tässä mielessä Muutos 2011 on erilainen ja aivan erityislaatuinen puolue. Puolueen kanta on nimittäin se, mikä on kansalaisten enemmistön kanta. Tämä pätee kaikkiin asioihin, suuriin ja pieniin. Se pätee niin EU-jäsenyyteen, eurovaluuttaan, ydinvoimaan, maahanmuuttoon kuin pakkoruotsiin ja homoliittoihinkin. Muutos 2011 haluaa kysyä kansan mielipidettä ja ajaa kansan enemmistön kantaa asiakohtaisesti. Sen takia Muutos 2011 kerää joukkoihinsa hyvinkin erilaisia ihmisiä. Nerokkaaseen kansanliikemuutokseen voi helposti tulla ja on tullutkin ihmisiä vasemmalta ja oikealta ja vihreistä, konservatiiveista ja arvoliberaaleista, joka suunnasta. Ylipäätään minua itseäni tympii ihmisiä toisistaan eristävä poteropolitiikka ja ihmisten jakaantuminen leireihin poliittisten puolueiden mukaan. Mutta meillä ei ole puoluekuria vaan yhteinen näkemys suorasta demokratiasta, eli kansan enemmistö päättäköön.

Olen siis tällä lakialoitteellani halunnut herättää keskustelua myös suorasta demokratiasta. Sveitsissä sitovilla kansanäänestyksillä on pitkät perinteet. Mielestäni myös meidän olisi kysyttävä kansan mielipidettä erityisesti suurissa asioissa ja miksei pienemmissäkin. Mielestämme myös kansalaisaloitteet olisi ratkaistava kansanäänestyksillä. Demokratiaa on mahdollista kehittää niin, että Suomi-laivaa luotsataan kansalaisten enemmistön haluamaan suuntaan.

Arvoisa puhemies! Tämä kuulostaa järkevältä, koska se on järkevää. Minä uskon suomalaisten arvostelukykyyn. Minä uskon meihin. Nato vai ei? Arvoisa kansalainen, sinun pitää saada päättää.