4) Hallituksen esitys kuntajakolaiksi
Tapani Tölli /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen kuntajakolaiksi tavoitteena
on uudistaa kuntajakolain säännöksiä siten,
että laki on käytännössä nykyistä toimivampi
ja että laki tukee nykyistä paremmin kuntajaon
muutosprosesseja. Kuntajakolakia ajankohtaistetaan vastaamaan Paras-hankkeen
myötä esiin nousseita uusia tarpeita ja muuttuneita
olosuhteita. Kuntien roolia kuntajaon muuttamisen vireillepanossa,
valmistelussa ja päätöksenteossa korostetaan.
Samoin kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia tehostetaan kuntien valmistellessa
kuntajaon muutosesitystä. Kuntajaon kehittämisen
tavoitteena säilyy voimassa olevan kuntajakolain mukaisesti
se, että kunnat muodostuvat työssäkäyntialueista
tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset
ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset
vastata kunnan asukkaiden palveluiden järjestämisestä ja
rahoituksesta. Tässä lakiehdotuksessa puhutaan
elinvoimaisen kuntarakenteen käsitteestä.
Arvoisa puhemies! Muutamaan yksityiskohtaan puutun lyhyesti.
Alueellisen eheyden vaatimus. Hallituksen esityksen mukaan
kunnan on muodostuttava yhdestä alueesta, joka muodostaa
toiminnallisen kokonaisuuden, jollei valtioneuvosto alueellisen eheyden
osalta erityisen kuntajakoselvityksen perusteella toisin päätä.
Kuntaliitos ilman yhteistä maarajaa on siten lakiehdotuksen
mukaan mahdollinen vain, jos valtion asettama kuntajakoselvittäjä suorittamansa
selvityksen perusteella sitä ehdottaa ja valtioneuvosto
ehdotuksen hyväksyy. Hallintovaliokunta korostaa sitä,
että yhteisen maarajan puuttuminen ei saa olla este kuntaliitokselle.
Kahden tai useamman kunnan kuntaliitos ei saa kaatua siihen, että väliin
jää kunta, joka ei liitosta halua. Kuntaliitoksen
ilman yhteistä maarajaa pitää olla mahdollinen
silloin, kun muutoksella selvästi edistetään
sellaisen toiminnallisen kokonaisuuden muodostamista, jolla on taloudelliset
ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset
vastata kunnan asukkaiden palvelujen järjestämisestä ja
rahoituksesta.
Toisena näkökohtana, yksittäisenä,
otan esille kunnan oikeuksien ja velvollisuuksien siirtymisen. Yhdistyvien
kuntien viranomaiset eivät lakiehdotuksen mukaan saa valtioneuvoston
päätöksen jälkeen päättää asioista,
joilla on merkittäviä, uutta kuntaa sitovia vaikutuksia
ja joista päättäminen olisi yhdistymissopimuksen
tarkoituksen vastaista. Jotta erityisesti uuden kunnan kannalta
haitallisia päätöksiä ei tehtäisi
myöskään ennen valtioneuvoston päätöstä,
kuntien olisi hallintovaliokunnan käsityksen mukaan hyvä jo
yhdistymissopimuksessa sopia yhdistyvien kuntien toimielinten toimivallan
rajoittamisesta.
Henkilöstön oikeudellisesta asemasta todettakoon,
että se säilyy edellisen kuntajakolain mukaisena
ja sen mukaisesti, mitä Paras-lain yhteydessä on
päätetty.
Kaiken kaikkiaan tämä lakiehdotus joustavoittaa
ja parantaa kuntien yhdistymisprosesseja.
Arvoisa puhemies! Valiokunta oli mietintöä tehdessään
yksimielinen ja puoltaa tämän lakiehdotuksen hyväksymistä pienin
täsmentävin muutoksin.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Tämän takana on tietysti
kuntajakolaissa ajatus kuntien yhdistymisestä ja ikään
kuin sen pelimerkkien päättämisestä,
miten se tapahtuu. Yksityiskohtia päätetään
ja tuodaan muun muassa tämä yhteenliittyvien kuntien
ja kunnanosien maantieteellinen sijainti. Mutta tässä on
tietysti yleisenä asiana todettava se, että vain
kuntien yhteenliittyminen ei ratkaise taloudellisia ongelmia, vaan
niiden ratkaisemiseksi usein pitää nimenomaan
valtiovallan muuttaa linjauksiaan myös siinä,
millä lailla kuntien taloutta tuetaan.
Toinen asia on kuntaliitosten aikaansaamat ikään
kuin monikerroksiset johtoportaat, kun kunnanjohtajia ei irtisanota.
He jatkavat erilaisissa tehtävissä, jolloinka
tulee moninkertaista hallintoa. Tämän tyyppisissä asioissa
pitäisi löytää ratkaisu, joka
ei ole kuntien veronmaksajien kannettavissa ja kannettavana, vaan
johonka valtio voisi ottaa omaa vastuutaan enemmän kuin
tähän saakka. Porkkanarahojahan on ollut, mutta tällaiset
päällekkäiset rakenteet eivät
pitkällä tähtäimellä ole
kunnan kehittymisenkään kannalta hyviä.
Yksi esimerkki tästä on Kouvola, jossa on kaikki
kunnanjohtajat tässä kuuden kunnan yhteenliittymässä asetettu
johtajan, ikään kuin edelleenkin kuntajohtajan
pallille.
Heli Järvinen /vihr:
Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä ed. Tiusasen kanssa
siitä, että kahdesta köyhästä ei
tule yhtä rikasta, jos ne pistetään yhteen,
mutta kuitenkin kahdesta köyhästä voisi
yhdessä tulla vähän vähemmän
köyhä kuin mitä ne yksinään
ovat. Asia on hyvin ajankohtainen myös omassa kunnassani
Kerimäellä, jossa kipuillaan ihan samojen talousongelmien
kanssa kuin koko muussa Suomessa ja kuntaliitosta pohditaan varmasti
jälleen kerran lähitulevaisuudessa.
Mutta haluan tuoda kolme näkökohtaa tähän kuntajakolakiin,
jonka tavoitteena on siis edistää kuntarakenteen
uudistumista, ja siksi sillä halutaan tukea ja edistää muutoksia
eli käytännössä myöskin
kuntien yhdistymisiä.
Ensimmäisenä maaraja, toisena kuntien yhdistäminen
kunnan tai kuntalaisten vastustaessa ja kolmanneksi osakuntaliitokset.
Uuden lain myötä on poistumassa vaatimus yhteisestä maarajasta,
joka tähän asti on ollut yksi liitoksia hidastanut
asia. Jos yhteistä maarajaa ei ole ollut, se on väkisin
tehty. Hattulan kunnasta siirrettiin vastoin kunnan tahtoa 32 asukkaan
alue Hämeenlinnaan. Enonkosken kunnasta siirrettiin kunnan
luvalla yhden asukkaan alue Savonlinnaan. On ilman muuta hyvä,
että tämän kaltaiset rotanhännät
nyt poistuvat, sillä niillä on käytännössä merkitystä lähinnä vain
kartalla.
Uusi laki pitää muutosten perusteena kuntien valtuustojen
yhteistä yhdistämisehdotusta. Kun puhutaan kuitenkin
menneestä, helposti tulee mieleen ongelmat Sipoon suhteen.
Niin sanottuun Sipoo-ongelmaan tämä uusi lakikaan
ei tuo ratkaisua, sillä jatkossakin muutos voidaan tehdä myös
kunnan vastustuksesta huolimatta ainakin silloin, jos se on muutosta
vastustavan kunnan kannalta vähäinen ottaen huomioon
vaikutukset asukaslukuun, palveluihin, talouteen ja elinkeinotoimintaan.
Eri asia on tietysti se, kuka mittaa ja miten nämä vaikutukset
mitataan. Käytännössä jatkossa
saattaa eteen tulla useampiakin Sipoon kaltaisia tapauksia, ja siksi
siitä on otettava opiksi.
Toimivan ja tiiviin ekologisesti kestävän
kaupunkirakenteen luominen on ihannetavoite, mutta asukkaiden ylikävelyä on
vaikea hyväksyä maassa, jossa hallituksen ohjelman
etusivulla lukee, että kansalaisille on taattava oikeus
vaikuttaa, osallistua ja olla osallisia päätöksenteossa.
Mutta sitten kolmanteen teemaan eli osakuntaliitoksiin. Oikeastaan
haluaisin pitää puheenvuoroni teemalla "Kaikki
Puumalan puolesta". Pienen eteläsavolaisen Puumalan kunnan
jatko näyttää yhä selvemmin
olevan osa jotain naapurikuntaa. Talouden tasapainotustarve on kasvanut
niin suureksi, että sitä eivät enää puumalalaiset
voine oman kunnan omin voimin ratkaista.
Puumalan paikka kartalla on eteläsavolaisista kunnista
ehkä ainutlaatuisin. Laajassa, maantieteellisesti hyvin
laajassa kunnassa on jo pitkään tehty luontevaa
yhteistyötä eri naapurien kanssa: Hurissalon suunnalla
Mikkelin ja Lieviskän kylän suunnalla Imatran
ja Ruokolahden kanssa, kun taas Partalansaaressa asuvat puumalalaiset ovat
luontevasti asioineet Sulkavalla ja Juvalla. Siksi on hyvä,
että Puumalan kunta on asettanut työryhmän
miettimään vaihtoehtoja niin Juvan, Mikkelin,
Ruokolahden, Savonlinnan kuin Sulkavankin kanssa.
Mikkelin päättäjät ovat
näyttäneet pientä vihreää valoa
kuntaliitokselle, vaikkei asiasta mitään lopullista
päätöstä olekaan, ja niin kauan kuin
mitään ei ole päätetty, kaikki
vaihtoehdot kannattaa tuoda esiin ja niiden hyötyjä ja
haittoja punnita hyvin rehellisesti ja avoimesti.
Asukkaiden palveluiden säilyttämiseksi kohtuuetäisyydellä juuri
tällaiset osaliitokset voisivat olla se järkevin
ratkaisu. Puhuin kuntaministeri Kiviniemen kanssa muutama viikko
sitten osaliitosten mahdollisuudesta, ja hän silloin sanoi
pitävänsä tätä vaihtoehtoa
Puumalan näkökulmasta jopa fiksuimpana.
Kun viime viikolla luin lehdestä ministeri Kiviniemen
ajatuksista, jotka olivat hyvin päinvastaisia, en voi kuin
hämmästellä, ja jos ministeri olisi paikalla,
mieluusti kysyisin, mikä on mielen muuttanut, sillä tilanne
on puumalalaisille hyvin hankala. Jos Puumala liitetään
kokonaisena mihin tahansa naapurikuntaan, se tarkoittaa sitä,
että kuntakeskukseen osalle asukkaista tulee yli sadan
kilometrin matka, ja se ei tietenkään tavoitteena
ole mitenkään ihailtava tai kannustettava. Mutta
asia on nyt puumalalaisten sekä tietysti naapurikuntien
käsissä, sillä ilman heidän suostumustaan
mikään liitos ei ole mahdollinen.
Kun katson hallituksen esitystä ja hallintovaliokunnan
kannanottoja, täällä hyvin sanotaan se, että voimassa
olevan kuntajakolain mukaisesti säilyy se, että kunnat
muodostuvat työssäkäyntialueista tai
muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset
ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset
vastata kunnan asukkaiden palvelujen järjestämisestä ja
rahoituksesta, ja jos Puumalaa ajattelee, niin jos ei siitä alueesta
saada elinvoimaista, niin ainakin alue olisi elinvoimaisempi, jos
se olisi aidossa yhteistyössä kaikkien naapureidensa
kanssa. Sitä vaihtoehtoa pitää ainakin
loppuun saakka avoimesti harkita.
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensiksi ed. Tiusaselle haluan todeta, että eiväthän
kuntaliitokset sinänsä ratkaise tilannetta eikä tämä kuntajakolaki
pyri olemaankaan sellainen, vaan tämän uudistuksen
tavoitteena on tehdä kuntaliitokset joustaviksi ja tämä prosessi
mahdollisimman toimivaksi silloin, kun siihen tilanteeseen päädytään,
että tehdään kuntaliitos, että se
pystyttäisiin joustavasti tekemään. Tässähän
hyvin vahvasti kunnioitetaan niiden liittyvien kuntien omaa tahtoa.
Tämä mahdollistaa myöskin kuntien osittaisliitokset, mihin
ed. Järvinen viittasi, ja siinä ovat ratkaisevassa
roolissa niiden alueiden kuntien tahto ja asianomaisen kunnan tahto.
Se on syytä ottaa jatkossakin huomioon.
Sitten tämä yhteinen maaraja. Kyllä tämä lakiehdotus
lähtee siitä, että se yhteinen maaraja olisi,
mutta että se ei sitten tule toiminnallisesti järkevän
kokonaisuuden esteeksi, ja siinä on tietty kynnys.
Timo V. Korhonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä esitys uudeksi kuntajakolaiksi
on kaiken kaikkiaan hyvin monella tavalla erinomaisen hyvä lakiesitys.
Tämä korjaa nyt niitä monia ongelmakohtia,
joita toteutuneissa kuntaliitoksissa on esiintynyt, eli tämä esitys
parantaa aivan selkeästi kuntaliitosten käytännön
teknisiä edellytyksiä.
Puhuttaessa kuntaliitoksista toki edelleen on muistettava se
tosiasia, että sinällään kuntaliitos ei
välttämättä edesauta uuden kunnan
toimintaedellytyksiä, ellei palvelujen tuottamis- ja järjestämistapoihin
samalla kyetä puuttumaan. Eli kyllä tässä hyvin
pitkälle vastuuta annetaan kunnille itselleen, ei valtio
turvaa näitä kuntien kaikkia toimintaedellytyksiä suinkaan,
kuten ed. Tiusanen tuossa puheenvuorossaan vaati, että valtion pitää tulla
koko ajan vastaan. Kyllä tässä kunnilla
itsellään on erittäin suuri vastuu, ja
näissä kuntaliitoksissakin se vastuu kohdistuu
ennen kaikkea sitten siihen, että nämä palvelujen
tuottamis- ja järjestämistavat voidaan myös
käydä lävitse ja tarvittaessa uudistaa.
Tätä taustaa vasten hallintovaliokunta on aivan
oikein huomioinut, toki hyvin hienovaraisesti, sen, että henkilöstön
irtisanomissuoja liitostilanteessa on toki aivan perusteltua, mutta
sitten käytännössä sen soveltaminen
on taloudellisesti monessa kuntaliitoksessa vähintäänkin
hyvin haasteellista.
Tässä lakiesityksessä kuntajaon kehittämisen tavoitteeksi
on asetettu nyt myös elinvoimainen kuntarakenne. Tämä on
kuntajakolaissa täysin uusi käsite. Elinvoimaisuus
kirjattuna tavoitteena on ehdottoman tärkeä. Aluekehittämisessähän
tämä on ollut jo pitkään aivan
keskeinen tavoite, joten kuntajakolaki on nyt sitten linjassa aluekehittämisen
tavoitteitten kanssa kilpailukykyisistä ja elinvoimaisista
alueista, seuduista ja kunnista.
On tärkeää, että kuntaliitosten
toteuttaminen ei olisi kaiken kaikkiaan liian monimutkainen tapahtuma.
Käytännössähän muun
muassa työssäkäyntialueet muuttuvat ajassa.
Muun muassa yksittäiset kunnat etenkin kaupunkiseuduilla
ovat harvoin itsenäisiä työssäkäyntialueita.
Eli kuntien välillä tarvitaan tiivistä yhteistyötä muun
muassa maankäytössä, asumisessa, liikenteessä jne. Eli
kuntarakenteenkin on kyettävä muuttumaan aivan
väistämättä ajassa muistaen
tietysti se, että kunta ei missään tapauksessa
ole itsetarkoitus, vaan se, että kunnan on kyettävä järjestämään
tai tuottamaan kuntalaisten tarvitsemat hyvinvointipalvelut. Eli
sinällään kunta ei suinkaan ole itsetarkoitus.
Oleellista on se, että tällä kuntarakenteella
kunnat pystyvät tuottamaan ja järjestämään
asukkaittensa tarvitsemat hyvinvointipalvelut.
Oleellista kuntajakoprosesseja ohjaavassa lainsäädännössä on
se, että se on johdonmukaista ja selkeää ja
että se tukee kunnan valmistelua ja päätöksentekoa
ja varmistaa valmistelun riittävän avoimuuden
ja kuntalaisten osallistumisen. Tämä uusi lakiesitys
näyttäisi antavan tälle kaikelle erinomaisen
hyvän pohjan.
Myönteistä on myös se, että valmistelussa pääpaino
siirtyy nyt valtion aluehallinnolta kunnille itselleen. Eli tässäkin
todella nyt varmistetaan se, että päätösvaltaa
siirretään entistä enemmän sinne
kunnalle itselleen.
Lain yksittäisistä muutoksista on syytä nostaa esille
muun muassa se, että kuntaliitoksissa yhteisestä maarajasta
voidaan nyt joustaa. Toki tästä joustaminen näyttää vaativan
monella tavalla hiukan raskaanlaisenkin selvityksen, mutta toivottavasti
se myös nyt sitten käytännössä tulee toimimaan.
Myös esityksen säädökset niin
sanotuista kuntien osittaisliitoksista näyttäisivät
vastaavan nykyistä lakia paremmin käytännön
tarpeita.
Eli, arvoisa puhemies, tämä lakiesitys on
monella tavalla kannatettava, hyvä esitys hallintovaliokunnan
esittämin täsmennyksin.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Timo Korhoselle vain vastauspuheenvuorona,
ettei jää väärää käsitystä pöytäkirjoihin:
En vaadi sitä, että kaikissa asioissa valtion
pitää olla maksamassa tai tukemassa kuntia, mutta
näissä tilanteissa, kun kuntaliitoksiin on menty,
on käytetty keppiä ja porkkanaa, vähän
enemmän vielä keppiä, niin on syntynyt
tällaisia päällekkäisiä hallintorakenteita,
jolloinka edelliset kuntajohtajat ovat kaikki jonkunlaisina johtajina,
vähän ylimääräisestikin
on jouduttu etsimään heille tehtäviä,
ja tämän ongelman ratkaisemisessa olisi valtiovallan
pitänyt olla aktiivisempi. Tämä oli se
asia, mihin kiinnitin huomiota.
Pekka Ravi /kok:
Arvoisa herra puhemies! Niin kuin monet aikaisemmat puhujat
ovat jo todenneet, hallituksen esitys uudeksi kuntajakolaiksi on
tarpeellinen ja nimenomaan siitä näkökulmasta,
että se toteutuessaan edistää minun mielestäni
selvästi kuntarakenteen uudistumista ja myöskin
tämä lainmuutos saa aikaan sen, että nämä kuntajaon
muutosprosessit tulevat sujuvammiksi ja toivottavasti myöskin
joutuisammiksi.
Itse asiassa ajattelin ehkäpä jopa hieman
filosofisesti pohdiskella näitä kuntajaon kehittämisen
tavoitteena olevia asioita, jotka ovat juuri tämä ed.
Korhosenkin esille nostama elinvoimaisuus, alueellinen eheys ja
yhdyskuntarakenteen toimivuus. Me aika usein ohitamme nämä lähtökohdat,
ja minusta monessa monessa kuntaliitoksessa kannattaisi ensiksi
pohtia, toteutuvatko nämä lähtökohtapremissit,
ennen kuin ryhdytään siihen tekniseen toteuttamiseen.
Muistan, että kun esimerkiksi tuolla Joensuun seudulla
edellisen vaalikauden alussa tehtiin kuntaliitos, niin rohkenin
vastustaa sitä nimenomaan siitä näkökulmasta,
että minusta se ei palvellut tämmöisen eheän
yhdyskuntarakenteen aikaansaamista. Oikeastaan tekisi mieli edelleen
alleviivata sitä, että näihin lähtökohtapohdiskeluihin
kannattaisi uhrata jonkin verran aikaa.
No mitä tarkoittaa tämä elinvoimaisuus
sitten tässä? Minun mielestäni se voisi
tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tämmöisen
uuden kunnan tulisi olla sekä asukaspohjaltaan että taloudelliselta kantokyvyltään
riittävän vahva, että se aidosti pystyisi
huolehtimaan niistä moninaisista tehtävistä,
mitä kunnalliselta itsehallinnolta Suomessa edellytetään.
Elikkä viesti tässä suhteessa voisi olla,
että ensisijaisen tavoitteen edelleen pitäisi
olla näitten vahvojen peruskuntien muodostaminen. Silloin
vältyttäisiin monilta minun mielestäni
varsin keinotekoisilta yhteistoimintamenettelyiltä, joita
tämä maa näyttää nyt
syn-nyttävän erityisesti tuonne sosiaali- ja terveydenhuollon
tehtäväkenttään, ja saadaan
aikaan semmoisia rakenteita, joissa taloudellinen ohjaus ei oikein
ole järkevällä tavalla järjestettävissä.
On myönnettävä, että ei
tämä kuntien yhteenliittyminen ja uusien suurempien
kuntayksiköiden muodostuminen saa olla itsetarkoitus. Joskus
samoja tavoitteita — tehokkuutta, tuottavuutta, kuntalaisten
palveluitten turvaamista — saadaan aikaan myöskin
kuntien välillä tapahtuvalla syvällä yhteistoiminnalla.
Mutta kokemus on ainakin monessa tapauksessa osoittanut sen, että kun
tehdään näitä yhteistoimintasopimuksia,
niin kohta ollaan siinä tilanteessa, että ainakin
sen isäntäkunnan virkamieskunnan ja luottamushenkilöitten
aika tahtoo aika pitkälti mennä niitten sopimusten
tulkitsemiseen, ja se ei myöskään saa
tietenkään olla itsetarkoitus. Monestihan kehitys
on kulkenut niin, että kuntaliitoksiin on nimenomaan päästy
tämän yhteistoiminnan kautta, ja siinä mielessä ne
tietysti ovat erittäin hyviä prosesseja olleet.
Sanotaanko näin, että myöskin nämä perustavoitteet,
elinvoimaisuus, alueellinen eheys ja toimiva yhdyskuntarakenne,
voivat myöskin toteutua vaiheittain. Siis voi käydä niin,
että ensin syntyy liitos, joka ei täytä kaikkia
näitä tavoitteita, mutta jo seuraavassa vaiheessa
voidaan päästä parempaan välitulokseen,
ja toivottavasti sitten kun tuo prosessi joskus toteutuu täysin,
ollaan jo huomattavasti paremmalla tolalla kaikkien näitten
tavoitteitten suhteen.
Ed. Tiusanen pariinkin otteeseen peräänkuulutti
sitä, että kun kunnat yhdistyvät, niin
pitäisi saada nopeammassa aikataulussa esille niitä tuloksia
siitä yhdistymisestä. Minä jaan tämän
hänen huolenaiheensa, ja tulisikin tätä kuntaliitosmenettelyä viedä siihen
suuntaan, josta olen muuten merkkejä olevinani havainnut,
että näitten hyötyjen ja synergiaetujen
tavoittelu alkaisi itse asiassa siitä neuvotteluprosessista
lähtien. Silloin vältyttäisiin monesti
semmoiselta rakenteitten betonoimiselta, mitä ymmärsin
edustajan tarkoittaneen. Kyllä viisi vuotta on todella
pitkä aika odottaa niitä tuloksia, niin kuin tällä hetkellä on,
ja syntyy epätarkoituksenmukaista byrokratiaa ja hieman
myöskin luvalla sanoen semmoisia henkilöstöpoliittisia
rakenteita, joille ei itse asiassa välttämätöntä käyttöä olisi.
Haluan myöskin huomauttaa, että Kuntaliitto, jonka
oivallinen edustaja myöskin ed. Korhonen täällä salissa
on — vai kumminkohan päin se itse asiassa menee — on
jo monta vuotta puhunut tämmöisen strategisen
otteen vahvistamisesta kuntien yhteenliittymisessä. Olisi
erittäin tähdellistä, että se
otettaisiin entistä painavammin huomioon myöskin
jatkossa.
Herra puhemies! Ihan lopuksi haluan myöskin sanoa sanani
tästä alueellisen eheyden vaatimuksesta, mihinkä hallintovaliokunta
mietinnössään on ottanut minusta erinomaisella
tavalla kantaa.
Minun lähtökohtani on se, että kunnan
alue-eheys on ehdottomasti ja sen täytyy olla pääsääntö,
mutta ei voi olla myöskään niin, että jos
jostakin syystä esimerkiksi välissä olevan
kunnan itsepintaisen vastustuksen vuoksi ei pystytä tekemään
järkevää kuntaliitosta ikään
kuin ohi tämän vastaan hangoittelevan osapuolen,
niin ei sekään voi olla tietysti oikea ratkaisu.
Siinä mielessä tämä menettely,
mikä tähän uuteen kuntajakolakiin liittyy,
on tietysti paikallaan. Kun katsoo sitä menettelytapaa,
niin voi tehdä sen johtopäätöksen,
että ihan kevytkenkäisesti ja kevytmielisesti
ei kuitenkaan tämmöistä ratkaisua, missä se
tulevan uuden kunnan alue ei muodostu yhtenäiseksi, varmasti
tulla tekemään.
Kari Rajamäki /sd:
Herra puhemies! Minä myös haluan korostaa
tätä tavoitteellisempaa kriteerien toteuttamispuolen
esilletuontia. Kuntahan ei ole itsetarkoitus, vaan se on ennen muuta tietysti
niiden kuntalaisten perustarpeiden turvaamisen ja alueellisen elinkeino-
ja työllisyyskehityksen takaamisen väline. Tältä osin
kunnallisen jaotuksen lain aikaisempia periaatteita kannattaisi
kyllä — tuen tätä vähän
samanlaista lähestymistapaa kuin ed. Ravi — enemmän
lähtökohtaisesti miettiä ja valtion myöskin
aktiivisesti paimentaa.
Tähän liittyy toiminnallinen kokonaisuus, työssäkäyntialueen
tarkastelu. Meillä on historiallisia rajoja, jotka eivät
vastaa tämän päivän elinkeino-
ja aluekehitystä saatikka palveluiden järjestämistä.
Ne ovat pyhiä. Muurit murtuvat Euroopassa, mutta meillä ei
näitä rajoja tahdota tarkistaa. Ensinnäkin
pitäisi ehdottomasti pitää huoli siitä,
että kuntarakenne varmistaa perusterveydenhuollon, peruspalveluiden
toteuttamisen oikealla tavalla, koska siitä lähtee
tietysti kuntalaisten koko perusturvallisuuskin. Eli kansanterveystyön
vanha periaate pitäisi katsoa rakenteen kautta kuntoon.
Sitten myöskin nämä maakunta-aluejaot
ovat meillä jääneet osittain korjaamatta.
Maakuntajakoon ei uskallettu myöskään
hallituksen taholta, ymmärtääkseni vähän
samanlaisten ristiriitojen takia kuin edellisessä hallituksessa
keskustan takia, kajota. Mutta on aika erikoista, että joudutaan
miettimään kuntajaotusta yli maakuntarajojen.
Eli meillä pitäisi ymmärtää nämä isommat kehittämiskokonaisuudet.
Erityisesti tämä suuri ongelma näkyy
tässä teollisuuden vakavassa tilanteessa Keski-Savon
tarkastelussa tällä hetkellä, missä kansalaisten
asioiminen, poliisipalvelut ja monet muut ovat kyllä aivan
kivikautisella tasolla, kun ajatellaan sitä nykyaikaista
kokonaisuutta.
Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vaikka tässä lakiehdotuksessa
puhutaan perustellusti elinvoimaisesta kuntarakenteesta, meidän
on syytä muistaa kuitenkin, ettei rakenne sinänsä takaa
elinvoimaisuutta, vaan se toiminta. Eli se rakenne tukee sitä elinvoimaista
toimintaa. Mikään hallintomalli ei sinällään
ole elinvoimainen, vaan siinä pitää toimia
elinvoimaisesti. Näissä hallintomalleissa ja rakenteissa
toimimisessa ydinasiaksi nousevat palvelut ja ne ihmisten tarpeet,
miten ne tyydytetään.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Kiinnitän huomiota
tähän hallituksen esityksen 4 §:n
muotoiluun, jossa on tämä toiminnallisen kokonaisuuden
vaatimus. Kysyn retorisesti itseltäni, mitähän
se tarkoittaa tieteellisesti. Se palauttaa mieliin sen, mitä meille
Helsingin yliopiston maantieteen laitoksella opetettiin 1950-luvun
loppupuolella. Kysymys on talousalueesta, joka juuri määriteltiin
tällä täsmällisesti samalla
tavalla. Jos siitä, niin kuin nyt, liisitään,
otetaan vähän taaksepäin, jos kuitenkin valtioneuvosto
jnp., niin on tavallaan jotakin menetetty siitä ihannevaatimuksesta,
joka kuitenkin saattaa olla siitä huolimatta hyvin perusteltu. Mutta
aina on menetetty jotakin.
Sitten, arvoisa puhemies, toinen asia: mitenkä nykyisin
taktikoidaan näissä asioissa. Tulee mieleen Oulun
viereinen kunta, Haukipudas, joka on lähtenyt elinkaarimallilla
pistämään Oulun tulevaan piikkiin rakennushankintoja
jnp. Näissä pitäisi olla erinomaisen
valppaana ja ryhtyä toimenpiteisiin, ettei oma piikki ihan
tolkuttomasti kasvaisi.
Yleiskeskustelu päättyi.