Tuomo Puumala /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Arvoisa opetusministeri, saimme tänään tiedon,
että olette viemässä eteenpäin
lukioiden ja ammattikoulujen lakkautuslakia. Olimme siinä toivossa,
että tuota lakia ei enää eduskunnalle tuotaisi.
260 miljoonaa euroa kaiken tehdyn päälle aiotaan
vielä leikata lukioilta ja ammattikouluilta. Se tarkoittaa
sitä, että yksi toimipiste lähtee joka
viikko seuraavan puolentoista vuoden ajan, kolmannes lukioista lähtee
pois. Valitettavasti myös yläkouluihin tuo vaikuttaa,
koska opettajat ovat aika usein yhteisiä.
Te, ministeri Kiuru, olette sanonut, että varsinaisia
oppilaitoksia ei lähde mihinkään vaan
pelkästään hallinnosta säästetään.
Miten se voi olla mahdollista, kun hallinnon kustannukset kokonaisuudessaan
ovat noin 100 miljoonaa euroa, vähän reilu, ja
te olette leikkaamassa 260 miljoonaa euroa? Me haluamme kuulla totuuden.
Totuuden me kyllä kestämme, mutta sumutusta me emme
kestä. Ministeri, onko teillä lista valmiina?
(Puhemies koputtaa) Montako lukiota lähtee, ja mitä ne
ovat?
Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Minä olen kiitollinen siitä, että oppositio
kysyy tätä kysymystä, jotta me voimme
levittää myös oikeaa tietoa. Ajattelin, että kun
tässä nyt käydään pitempää keskustelua toisen
asteen rakenteellisista ja rahoitusuudistuksista, niin puutun vain
yhteen seikkaan.
Minusta on nyt tärkeää heti alkuun
oikaista se, että tämä hallitus ei ole
päättänyt vähentää 260:tä miljoonaa
järjestäjäverkosta vaan 69 miljoonaa — edustajan
puheessakin vielä vilahteli tämä mediassa
esiintynyt epäkohta. Mutta tulen omalta puoleltani jakamaan
tätä infoa. Olen tänään käynyt
aika laajan lehdistötilaisuuden, jossa yksityiskohdat on
käyty läpi, ja olen myöskin ollut ryhmien
käytössä eduskunnassa ja olen käynyt myöskin
keskustan ryhmässä jo asiaa esittelemässä aikoinaan.
Tältä osin tulemme nämä kaikki
seikkaperäisesti käymään läpi.
Mutta vielä korostan tämän keskustelun
aluksi, että tämä hallitus ei ole tehnyt
päätöstä yksikköverkkoon
tehtävistä karsinnoista, lopettamisista. Emme
ole päättäneet tänään
lukioiden ja ammatillisen koulutuksen, vapaan sivistystyön
tai aikuiskoulutuksen lopettamisesta tässä valtakunnassa,
vaan siitä, että yhteistyö lisääntyy.
Missään nimessä emme ole sallineet emmekä halunneet
sitä, että yksikköverkkoon puututaan,
siihen ei edes valtioneuvosto ole toimivaltainen. Minä toivon,
että käydään juuri tästä kysymyksestä keskustelua.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Pyydän niitä edustajia, jotka tästä aiheesta
haluavat osallistua keskusteluun ja esittää lisäkysymyksiä,
ilmoittautumaan nousemalla seisomaan ja painamalla V-painiketta.
Tuomo Puumala /kesk:
Herra puhemies! Olin aika tosissani tuossa kysymyksen loppuosassa,
kun sanoimme, että vain totuus olisi tärkeä keskustalle,
mutta luulen myös, että Suomen kansa ansaitsisi
kuulla tästä asiasta ihan asiallisen ja reilun
totuuden. Minä oikeastaan haluan rohkaista teitä voimakkaasti
siihen.
Jos puhutaan tuosta asian sisällöstä,
niin eikö niin, että jos järjestäjäverkosta
otetaan tuon verran, niin te aiotte sitten sen jäljelle
jäävän 190 miljoonaa euroa vähentää yksikköhinnoista
ja tehdä sen valtionosuusleikkauksina? Eikö se
teidän mielestänne todellakaan vaikuta siihen, montako
lukiota Suomessa tulevaisuudessa on tai montako ammatillisen koulutuksen
järjestäjää ja toimipistettä Suomessa
tulevaisuudessa on? Minä väitän, että kaiken
jo tehdyn päälle tuollaiset leikkaukset vaikuttavat
dramaattisella tavalla suomalaisen koulutuksen tulevaisuuteen ja
siihen, että me voimme nuoria hyvin kasvattaa ja kouluttaa
eri puolilla Suomea, myös yläkoulun puolella.
Ettekö te ole kanssani samaa mieltä? (Puhemies
koputtaa) Ettekö te toivo, että eduskunta vielä vetäisi
(Puhemies: Aika on täynnä!) raksit tämän
asian päälle?
Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Katsoin opposition vaihtoehtobudjettia ja
toivoin vielä tässä vähän
aikaa sitten, että tekin olisitte sitä mieltä,
että kuntatehtäviä ei tässä yhteydessä olisi
liikaa. Mutta näyttää siltä,
että koko eduskunnassa kaikilla on käsitys siitä,
että myös opetusministeriön puolella,
sen hallintoalalla, kuntatehtäviä on niin paljon,
että niitä voidaan karsia.
Itse olen kuulunut aikoinaan siihen vähemmistöön,
joka varoitti tästä. Kuntatehtäviä on
minusta sopivassa suhteessa. Nyt olemme kuitenkin toimineet niin
kuin eduskunta on päättänyt, eli lähdetään
siitä, että kuntatehtäviä vähennetään
opetusministeriönkin hallinnonalalla. Silloin se tarkoittaa
sitä, että kunnat entistä enemmän
järjestävät yhteistyössä koulutusta,
mutta sillä tavalla, ettei se ole pois nuorilta. Ja nämä pykälät,
jotka eduskunnan päätettäväksi
tulevat, ovat juuri se tsekkauspiste tälle eduskunnalle, että me
varmistamme, että yksikköverkosta tämä ei
ole pois. Sen takia on tärkeää korostaa
tätä puolta. Minä toivon, että me
voimme olla yhdessä sitä mieltä, että yksikköverkosta
ei karsita. (Puhemies koputtaa)
Kun edustaja viittasi siihen kysymykseen, mistä nämä loput
säästöt tulevat, ja varmaan joku vielä sitä kysyy,
niin voisin käydä vielä läpi
sen loppuosan.
Markku Rossi /kesk:
Arvoisa herra puhemies! On aika hämmentävää kuulla
noita ministerin lukuja. Minulla on tässä vielä julkistamaton valtiovarainvaliokunnan
mietintöluonnos, jossa tuo 260 miljoonaa euroa on. Vaikea
ymmärtää, mistä se sinne on
tullut; enpä usko, että edustajat ovat sinne tuon
luvun keksineet. Mutta ehkä tämä väittely
ei johda pidemmälle.
Arvoisa pääministeri, tähän
aikaan normaalisti kouluissa valmistaudutaan kirjoittamaan todistuksia
ja jakamaan stipendejä. Nyt siellä valmistaudutaan
jakamaan lomautus- ja irtisanomismääräyksiä.
Mitä te vastaatte niille isänmaan sivistyksen
tekijöille, jotka ovat vuosikymmeniä työskennelleet
sivistyksen parissa, kun heidät irtisanotaankin ykskaks
sanomalla, että tarvitaan säästöjä?
Tämä ei edistä suomalaista sivistystä millään
lailla.
Pääministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Sivistys ja koulutus ovat meidän
yhteiskuntamme tukipilarit. Ilolla ja aika ylpeänä olen
saanut kiertää maailmaa puhumassa suomalaisesta
koulutuksesta ja suomalaisen koulutuksen maineesta, ei vähintään
Pisa-tutkimusten kautta. (Pertti Virtanen: Täällä se
ei aina näy!)
Ne päätökset, jotka nyt tehdään,
ovat vaikeita. Me olemme tämän hallituskauden
aikana joutuneet valtiontaloutta tasapainottaaksemme leikkaamaan
kautta laitain: lapsilta, nuorilta, koululaisilta, yliopistoilta,
perheiltä, työssä käyviltä ja eläkeläisiltä.
Nämä eivät ole helppoja päätöksiä, ei
kukaan niistä pidä. Siinä mielessä olen
kyllä edustajan kanssa samaa mieltä, että koulutuksesta
ja sivistyksestä pitää kaikki leikkaukset
minimoida. Mutta toivoisin myös, että kun me käymme
tätä keskustelua, niin emme käy sitä mielikuvien
kautta ja sitä kautta, että nämä rakenteelliset uudistukset
johtaisivat koulujen lakkauttamisiin tai suoriin lomauttamisiin
tässä vaiheessa.
Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:
Arvoisa puhemies! Pääministeri totesi, etteivät
nämä säästöt välttämättä johda
oppilaitosten tai koulujen sulkemisiin, mutta valitettavasti opiskelijajärjestöt,
OAJ ja erilaiset asiantuntijatahot ovat olleet kyllä tästä eri
mieltä ja arvioineet, että nämä leikkaukset
johtavat aika mittaviin toisen asteen koulutusverkon karsimisiin.
Herää esimerkiksi se kysymys, että kun
15—17-vuotias nuori jää ilman opiskelupaikkaa omalla
paikkakunnallaan ja joutuu muuttamaan pois kotoa, millaisia välillisiä kustannuksia
tästä sitten seuraa sosiaalipuolella tai perheen
taloudelle, millä tavalla tämä uudistus
lisää koulutuksellista eriarvoisuutta. Hallituksen
kärkihankkeena kuitenkin on ollut nuorten syrjäytymisen
vähentäminen ja nuorisotakuu. Eivätkö nämä toimet
nyt ole ristiriidassa sen kanssa? Ja muistelen myös, että hallitusohjelmassa
on sitouduttu lukiokoulutuksen kehittämiseen. Miten tämä sopii (Puhemies
koputtaa) yhteen sen kanssa?
Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Minusta kysymys oli hyvä juuri siinä,
että se selitys, miksi emme halua puuttua yksikköverkkoon,
on tämä, että nuorisotakuun piirissä on
säädetty myös koulutustakuusta. Meidän
lapsilla ja nuorilla pitää olla oikeus päästä omalla
alueellaan kouluun, ja sen takia ei ole sama, mitä tämä eduskunta
päättää tätä uudistusta
ohjaaviksi lainsäädännön pohjiksi.
Olemme esittämässä eduskunnalle, että tähän
yksikköverkkoon ei puututa.
Nyt esitän teille, että 260 miljoonaa säästöistä on
muilta osin enemmän rakenteellisia kuin järjestäjäverkkoa
koskevia, jota koskee siis vain 69 miljoonan euron säästö.
Se loppu tulee siitä, että ensinnäkin
meillä on paljon ihmisiä, jotka käyvät koulutusta
toiseen kertaan toisen asteen koko koulutuksen yleissivistävän
osuuden kera, ja on varmaan järkevää pohtia
yhteiskunnassa, onko järkeä siinä, että kun
on jo käyty yksi toisen asteen koulutus, niin ohjaudutaan
saman järjestelmän piirissä käymään
osa elementeistä uudelleen. Silloin lähtökohta
on se, että mennään näyttötutkintojärjestelmän
puolelle, ja koulutusprosessien ja osaamisen tunnistamisen kautta
ne tehostamisen säästöt ovat yksin jo
78 miljoonaa tässä pohjaehdotuksessa, joka on.
Eli lähtökohta (Puhemies koputtaa) on se, että jokainen
kävisi sillä tavalla koulussa, että ne
jo aikaisemmin opitut kokemukset tunnistetaan uuden tutkinnon osaksi.
Ritva Elomaa /ps:
Arvoisa puhemies! Olemme valiokunnassa kuunnelleet valtavan
määrän asiantuntijoita ja tulleet siihen
tulokseen — ja helposti kyllä ajattelen, että näin
tämä asia on — että nämä valtavat
leikkaukset johtavat lukioverkoston harventamiseen. Vai voiko opetusministeri
tässä luvata, että yhtään
lukiota ei lopeteta? Jos ei voi luvata, niin missä tulee
tämä säästö? Jos pikkulukio
lopetetaan ja 50, 100, 200, 300, 400 oppilasta siirretään
isompaan yksikköön, niin se edellinen tila, mistä he
lähtevät, jää tyhjilleen ja
siellä, mihin heidät siirretään,
pitää tehdä isot remontit, jotta kaikki
oppilaat mahtuvat. Missä se säästö on,
puhumattakaan niistä henkilöistä ja yksilöistä,
jotka tarvitsevat erikoisapua opiskelussaan? Heidät unohdetaan,
jos on vain (Puhemies koputtaa) nämä suuret yksiköt.
Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Kysymyshän on siitä, millä tavalla
me itse löydämme niin paljon tahtoa, että syntyy
tie. Minä olen ajatellut, että tässä hallituspohjassa
hyvää on ollut se, että me olemme halunneet
turvata tässä eduskunnalle annettavassa lainsäädännössä tätä muutosta
ajuriksi ohjaamaan sitä, että yksikköverkkoa
ei päästetä kiinni. Minulle suurin tae
siitä on se, että kun seuraava opetusministeri
ja seuraava hallitus aprikoivat tätä asiaa, minkälaisille
koulutuksen järjestäjille annetaan lupa, niin
he saavat nähdäkseen ne paperit, joissa tämä järjestäjä kertoo,
missä yksikköverkko sijaitsee. Se on seuraavasta
eduskunnasta ja seuraavasta hallituksesta sekä siitä kyseisestä ministeristä kiinni,
kuinka paljon oma selkäranka sitten kestää,
mutta me olemme lähteneet siitä, että yksikköverkkoa
ei karsita. Ja tämä on tehty mahdolliseksi eduskunnalle
annettavalla lainsäädännöllä,
että meillä säilyy viime kädessä kuitenkin
valta katsoa sitä, missä se yksikköverkko
sijaitsee.
On hyvä muistuttaa, että minä en
ole kuntaministeri enkä vastaa (Puhemies koputtaa) niistä asioista,
mutta ei edes kollega pysty takaamaan sitä, mitä Suomen
kunnissa tapahtuu, koska me emme voi valtioneuvostona vaikuttaa
suoraan yksittäisten kuntien päätöksentekoon.
Mutta olen tänään julkisuudessa varoittanut,
että (Puhemies koputtaa) tällä 69 miljoonan
säästöllä ei ajeta verkkoa alas.
Aila Paloniemi /kesk:
Arvoisa puhemies! Toisen asteen rahoitusmalliuudistus on aivan
liian tulosperusteinen. Suorituksista ja tutkinnoista palkitaan
oppilaitoksia, jopa useaan kertaan. Malli tulee aivan varmasti lisäämään
epävarmuutta, epävakautta ja vähentämään
ennakoitavuutta rahoituspohjan pitävyydestä, kun
budjetteja siellä oppilaitoksissa laaditaan. Haluan tietää,
miten voidaan vaatia pelkästään tuloksia
ja suorittamista, kun kyseessä ovat kuitenkin 16—18-vuotiaat
lapset ja nuoret, joista osa tarvitsee selvästi enemmän
tukea opintoihinsa kuin toiset. Koko ikäluokkahan pitää kuitenkin
kouluttaa. Miksi tällainen malli?
Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Kiitos kysymyksestä. Se on hyvä kysymys
juuri sen vuoksi, että meidän on mietittävä,
mikä on veronmaksajien rahan kannalta paras sijoituskohde,
ja se on se, että jokainen 16-vuotias nuori voisi seuraavien
kouluvuosien aikana saada itsellensä tutkinnon. Meillä on valtava
joukko nuoria ihmisiä, 4—8,5 prosenttia vuodessa,
jotka eivät edes aloita toisen asteen koulutusta, ja niistä nuorista,
jotka pääsevät toisen asteen polulla
eteenpäin, kuitenkin osa keskeyttää.
Kun me pohdimme, mikä on se tapa varmistaa, että järjestäjät
rahaa saavat, niin kyllä silloin täytyy myös
miettiä, voimmeko me palkita järjestäjiä juuri
siitä, että he pitävät nämä nuoret oppilaitoksissa
ja syntyy suoritteita, joista syntyy se kokonainen todistus, ja
nuoret sitten jaksavat ja pystyvät nousemaan siivilleen.
Meidän isompi ongelma tänä päivänä on,
että me emme nosta kissaa pöydälle. Me
ajattelemme, että lukiostakin valmistutaan, mutta nyt kun te
katsotte näitä tilastoja, niin tosiasia (Puhemies koputtaa)
on se, että monelta jää lukion todistus tai
ylioppilastodistus saamatta, ja nyt tällä rahoitusjärjestelmällä tuetaan
sitä, että oppilaitokset huolehtivat siitä,
että tuetaan viimeiseen asti nuorta, että hän
pystyisi vielä sen viimeisenkin oven avaamaan.
Raija Vahasalo /kok:
Arvoisa puhemies! Perusrahoitusta lukioon ja ammatilliseen koulutukseen
saadaan jatkossa kolmen vuoden ajalta, ja kuitenkin on niin, että monilla
opiskelijoilla, esimerkiksi niillä, jotka tekevät
kaksi eri tutkintoa, tai sitten urheilulukioissa niillä monilla,
jotka käyvät treenaamassa ulkomailla tai menevät
kansainväliseen vaihtoon, kestää pitempään
kuin se kolme vuotta. Oletteko te ajatelleet siellä ministeriössä,
miten ratkaistaan näitten erikoistilanteiden ja niihin
liittyvien opiskelijoiden opiskelutilanne?
Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Meidän järjestelmähän
tällä hetkellä ohjaa nuoria hyvin paljon
siihen, että kun oppilaitos saa rahaa siitä — tosiasiassa
meillä on syntynyt tällainen tilanne — niin
on aika paljon nuoria, jotka opiskelevat neljä vuotta erityislukiossa.
Mutta samaan aikaan on tunnustettava, että rahoitusjärjestelmän
muutos tarkoittaa nyt sitä, että enää ei
ole merkitystä sillä, onko oppilaitoksen väki
kahtena päivänä vuodessa paikalla, mistä rahoitusta
tulisi, vaan loppuviimeksi merkitsee se kokonaisuus, onko saatu
tarpeeksi niitä kursseja täyteen. Esimerkiksi
lukion osalta nyt maksetaan siitä, että tulee
75 kurssia suoritettua, ei enää siitä,
että ollaan kaksi kertaa vuodessa paikalla, ja se on suuri
muutos, erilainen muutos rahoitusjärjestelmään,
jossa lähtökohtana on se, että ei makseta
kolmesta tai neljästä vuodesta, vaan siitä,
että oppilaitos saa palkan, kun 75 kurssia on täynnä.
Mutta kysymys on sen takia tärkeä, että meidän
täytyy myös varmistaa erityistä tukea
tarvitseville nuorille mahdollisuus siihen, että he voivat
opiskella neljä vuotta, ja tätä oikeutta
kukaan ei ole opiskelijoilta ottanut pois, koska se sama raha, joka
meillä on (Puhemies koputtaa) järjestelmässä,
jaetaan toisin perustein mutta samoille järjestäjille.
Sauli Ahvenjärvi /kd:
Arvoisa puhemies! Tällä vaalikaudella hallituksen
yksi painopistealue on ollut nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen.
Näkyvimpänä toimenpiteenä hallitus
on lanseerannut nuorten yhteiskuntatakuun, jonka tarkoitus on huolehtia
siitä, että jokaisella nuorella on työ-,
harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka.
Nyt lukion ja ammatillisen koulutuksen osalta uudistetaan sekä koulutuksen
järjestämislupien kriteerit että rahoitusjärjestelmä samaan
aikaan, kun toteutetaan mittavia säästöjä.
Kysyn ministeriltä: onko nyt aivan varmaa, ettei näillä toimenpiteillä edistetä nuorten
syrjäytymiskehitystä ja vaaranneta tätä nuorisotakuun
toteutumista?
Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Toivon tietenkin, että eduskunta
voisi tukea sitä linjaa, että todella pidetään kiinni
siitä, että koulutustakuu toteutuu. Tämä on vakava
juttu, koska jatkuvasti esitetään toiveita siitä myöskin
kuntakentällä, että he haluaisivat mennä isompiin
yksikkökokoihin, siirtyä tarjoamaan hyvin pitkän
matkan päässä sitä opetusta.
Mutta tämä sukupolvi, josta me puhumme, ei ole
enää se sama, joka 60-luvulla pani repun selkään
ja lähti koulutielle hyvin pitkän matkan päähän.
Sen takia meidän täytyy muistaa, että tälle nuorelle
sukupolvelle omalla seutukunnalla, omalla alueella pitää tarjota
mahdollisuudet, tai muuten meillä on tilanne, että meillä entistä useampi
nuori jää peruskoulun jälkeen suorittamatta
sitä toisen asteen tutkintoa. Meillä kaiken kaikkiaan
jo 15 prosenttia ikäluokasta pitkällä aikavälillä tilastollisesti
jää kokonaan toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle.
Nämä ovat vakavia kysymyksiä silloin,
jos lainsäädäntö ei ole sellainen,
että me voimme tämän järjestäjäverkon
muutoksen yhteydessä varmistaa sen, että yksikköverkkoon
ei puututa.
Simo Rundgren /kesk:
Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä kuitenkin
on muistettava katsoa sitä isoa kuvaa, ja näihin
yksityiskohtiin ei saa hävitä metsä puilta.
Nimittäin tosiasia on se, että 1,5 miljardia nämä leikkaukset
ovat olleet jo tähän mennessä ja sitten
vielä toiselle asteelle tämä 260 miljoonan
leikkaus päälle. Nämä ovat eräällä tavalla
hätäisesti tehtyjä, sinne tänne
suunnattuja olleet nämä säästöt,
leikkaukset, jotka kohdistuvat sivistyspuolelle. Ja kyllä ne
ovat aiheuttaneet suurta hämmennystä ja sekaannusta
koko meidän koululaitoksessamme, jossa pitäisi
olla luottamus jatkuvuuteen. Tätä tällä nyt
on murrettu kunnissa, kuntayhtymissä, oppilaitoksissa,
lukioissa. Tämä on sillä tavalla hämmentävää,
että Suomi on nyt kriisissä ja meidän
pitäisi toimia sillä tavalla kuin aikaisemminkin,
kun kriisitilanteessa kansakuntaa on nostettu koulutukseen panostamalla,
osaamista nostamalla. Suuntaankin kysymykseni pääministerille:
Miten näin radikaalit osaamiseen kohdistuvat leikkaukset
sopivat hallituksen yleiseen strategiaan? Onko se strategia sellainen,
että Suomi nousee näillä toimenpiteillä?
Pääministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Kuten totesin, Suomi nousee koulutuksella
ja sivistyksellä. Tietyt leikkaukset, jotka on tehty, ovat
erittäin vaikeita.
Mutta haluaisin heittää pallon takaisin ja
erityisesti edustaja Sipilälle: Teidän varjobudjetissanne
ei tainnut olla minkäännäköistä ehdotusta tämän
kohdalta muutoksiin. Mistä te olisitte leikanneet, jotta
olisimme saaneet jonkun paremman tuloksen tässä koulutuksessa,
ja miksi te lähditte leikkaamaan yliopistopuolelta?
Jouni Backman /sd:
Arvoisa puhemies! Aivan kuten edustaja Rundgren sanoi, on hyvin
tärkeää, ettei synny hämmennystä,
ja pitää olla pitkä linja. Ja nimenomaan
tämän pitkän linjan takia on syytä katsoa
nimenomaan se, mikä on se vaihtoehto hallituksen politiikalle.
Täällä eri eduskuntaryhmät
esittivät vaihtoehtobudjetit muutamia viikkoja sitten,
ja sieltä on löydettävissä kunkin
eduskuntaryhmän vaihtoehto. Ja aivan kuten pääministeri
totesi, sieltä ei löydy sivistystoimeen lisäyksiä,
mutta sieltä löytyy kyllä leikkauksia
verrattuna hallituksen budjettiesitykseen, 75 miljoonaa euroa pitäisi
keskustan vaihtoehtobudjetissa leikata sivistystoimesta. Kysyn hallitukselta:
pitääkö hallitus perusteltuna sitä,
että meillä leikattaisiin 75 miljoonaa euroa enemmän
sivistystoimesta?
Pääministeri Alexander Stubb
Arvoisa herra puhemies! Kuten tuossa äsken totesin, emme
missään nimessä pitäisi tämäntyyppistä leikkausta
perusteltuna, ja toivomme toki, että pitkässä juoksussa,
kun saamme rakenteelliset uudistukset tehtyä ja kun saamme
talouden uudestaan nousuun, pystymme panostamaan koulutukseen entistä enemmän.
Ehkä tässä ero hallituksen ja varsinkin
keskustaopposition välillä on se, että me
kannamme vastuuta, teemme vaikeita päätöksiä,
kun keskusta esittää toiveiden tynnyreitä vailla
minkäännäköistä pohjaa.
(Välihuutoja)
Juha Sipilä /kesk:
Arvoisa puhemies! Tämä on mielenkiintoinen
hallituksen kyselytunti, mutta vastataan nyt oppositiostakin.
Ensinnäkin tämä ehdotus on nyt vasta
tiedossa ja pystymme nyt tähän reagoimaan, ja
me tulemme omilla ehdotuksillamme, totta kai, tähän. Emme
ole toki tästä esittäneet leikkauksia,
mistä te nyt leikkauksia esitätte.
Mutta mitä tulee tähän koulutussektoriin,
niin tämä on ilman muuta yksi avainkysymyksiä siinä,
miten me tulevaisuudessa pärjäämme. Me teimme
aika laajan kyselyn tuonne opettajille ja niille käytännön
tekijöille, olisiko siellä jotakin sellaista,
mitä voitaisiin muuttaa. Ja yllättävän paljon
siellä ruohonjuuritason työtehtävissä on sellaista,
josta esimerkiksi opettajat kokevat, että se on pois siitä varsinaisesta
opettamisesta. Koetaan, että siellä tehdään
turhia suunnitelmia, jotka eivät mene kenenkään
luettaviksi ja niin edespäin. (Puhemies koputtaa) Kysynkin
vastaavalta ministeriltä: onko mitään
suunnitelmaa opetusalan byrokratian purkamiseksi ja turhien normien
purkamiseksi?
Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Kyllä minun täytyy sanoa, että varmaan
meidän isoin haasteemme koulutyössä ei
kuitenkaan ole nämä byrokratiatalkoot, mutta lähden
niihin mielelläni mukaan ja otan tämän
kädenojennuksen vastaan, että katsotaan vielä nekin
asiat. Meidän iso haasteemme on ollut, kun me olemme peruskoulu-uudistusta
vieneet eteenpäin, että meillä on johtamisessa
paljon kehitettävää, kun puhutaan esimerkiksi
peruskouluista. Ja siinä mielessä uskon, että löytyy karikkoja,
joihin me varmaan voimme puuttua.
Mutta tämä iso kuva on todella surullinen.
Minun täytyy sanoa, että minä luen melkein
joka päivä jonkin poliittisen ryhmän
ajattelua siitä, että vielä voitaisiin
kuntatehtäviä vähentää.
Tässä me nyt olemme, ja me olemme yrittämässä ehdottaa,
että jos kuntatehtäviä vähennetään
koulutuksen järjestämisessä, se tarkoittaa
sitä, että koulutuksen järjestäjät
tekevät entistä enemmän yhteistyötä,
josta sitä säästöä voi
saada kuntatehtävien vähentämisenä,
eli kaikki eivät järjestä enää lukiokoulutusta,
vaikka ennen niin on ollut, vaikka on ollut kuinka pieni oppilasmäärä.
Mutta nyt on niin, että me joudumme aina tilille näistä puheista.
Kuinka paljon vielä voidaan (Puhemies koputtaa) koulutuksesta
säästää? Minusta me olemme säästäneet
aivan tarpeeksi, ja minä toivoisin eduskunnalta tukea siihen,
että enää ei tarvitsisi koulutuksesta
rahaa leikata, ja toivon, että te voisitte myös
eduskunnassa tukea sitä linjaa, (Välihuutoja)
että säilytetään tämä yksikköverkko,
tehdään nämä säästöt
kuntatehtävien vähentämisestä tavalla,
joka ei vähennä oppilaiden mahdollisuuksia. Sitä mandaattia
täällä nyt haetaan.