Arvoisa herra puhemies! Arvoisa opetusministeri, saimme tänään tiedon, että olette viemässä eteenpäin lukioiden ja ammattikoulujen lakkautuslakia. Olimme siinä toivossa, että tuota lakia ei enää eduskunnalle tuotaisi. 260 miljoonaa euroa kaiken tehdyn päälle aiotaan vielä leikata lukioilta ja ammattikouluilta. Se tarkoittaa sitä, että yksi toimipiste lähtee joka viikko seuraavan puolentoista vuoden ajan, kolmannes lukioista lähtee pois. Valitettavasti myös yläkouluihin tuo vaikuttaa, koska opettajat ovat aika usein yhteisiä.

Te, ministeri Kiuru, olette sanonut, että varsinaisia oppilaitoksia ei lähde mihinkään vaan pelkästään hallinnosta säästetään. Miten se voi olla mahdollista, kun hallinnon kustannukset kokonaisuudessaan ovat noin 100 miljoonaa euroa, vähän reilu, ja te olette leikkaamassa 260 miljoonaa euroa? Me haluamme kuulla totuuden. Totuuden me kyllä kestämme, mutta sumutusta me emme kestä. Ministeri, onko teillä lista valmiina? (Puhemies koputtaa) Montako lukiota lähtee, ja mitä ne ovat?

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Minä olen kiitollinen siitä, että oppositio kysyy tätä kysymystä, jotta me voimme levittää myös oikeaa tietoa. Ajattelin, että kun tässä nyt käydään pitempää keskustelua toisen asteen rakenteellisista ja rahoitusuudistuksista, niin puutun vain yhteen seikkaan.

Minusta on nyt tärkeää heti alkuun oikaista se, että tämä hallitus ei ole päättänyt vähentää 260:tä miljoonaa järjestäjäverkosta vaan 69 miljoonaa — edustajan puheessakin vielä vilahteli tämä mediassa esiintynyt epäkohta. Mutta tulen omalta puoleltani jakamaan tätä infoa. Olen tänään käynyt aika laajan lehdistötilaisuuden, jossa yksityiskohdat on käyty läpi, ja olen myöskin ollut ryhmien käytössä eduskunnassa ja olen käynyt myöskin keskustan ryhmässä jo asiaa esittelemässä aikoinaan. Tältä osin tulemme nämä kaikki seikkaperäisesti käymään läpi.

Mutta vielä korostan tämän keskustelun aluksi, että tämä hallitus ei ole tehnyt päätöstä yksikköverkkoon tehtävistä karsinnoista, lopettamisista. Emme ole päättäneet tänään lukioiden ja ammatillisen koulutuksen, vapaan sivistystyön tai aikuiskoulutuksen lopettamisesta tässä valtakunnassa, vaan siitä, että yhteistyö lisääntyy. Missään nimessä emme ole sallineet emmekä halunneet sitä, että yksikköverkkoon puututaan, siihen ei edes valtioneuvosto ole toimivaltainen. Minä toivon, että käydään juuri tästä kysymyksestä keskustelua.

Herra puhemies! Olin aika tosissani tuossa kysymyksen loppuosassa, kun sanoimme, että vain totuus olisi tärkeä keskustalle, mutta luulen myös, että Suomen kansa ansaitsisi kuulla tästä asiasta ihan asiallisen ja reilun totuuden. Minä oikeastaan haluan rohkaista teitä voimakkaasti siihen.

Jos puhutaan tuosta asian sisällöstä, niin eikö niin, että jos järjestäjäverkosta otetaan tuon verran, niin te aiotte sitten sen jäljelle jäävän 190 miljoonaa euroa vähentää yksikköhinnoista ja tehdä sen valtionosuusleikkauksina? Eikö se teidän mielestänne todellakaan vaikuta siihen, montako lukiota Suomessa tulevaisuudessa on tai montako ammatillisen koulutuksen järjestäjää ja toimipistettä Suomessa tulevaisuudessa on? Minä väitän, että kaiken jo tehdyn päälle tuollaiset leikkaukset vaikuttavat dramaattisella tavalla suomalaisen koulutuksen tulevaisuuteen ja siihen, että me voimme nuoria hyvin kasvattaa ja kouluttaa eri puolilla Suomea, myös yläkoulun puolella. Ettekö te ole kanssani samaa mieltä? (Puhemies koputtaa) Ettekö te toivo, että eduskunta vielä vetäisi (Puhemies: Aika on täynnä!) raksit tämän asian päälle?

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Katsoin opposition vaihtoehtobudjettia ja toivoin vielä tässä vähän aikaa sitten, että tekin olisitte sitä mieltä, että kuntatehtäviä ei tässä yhteydessä olisi liikaa. Mutta näyttää siltä, että koko eduskunnassa kaikilla on käsitys siitä, että myös opetusministeriön puolella, sen hallintoalalla, kuntatehtäviä on niin paljon, että niitä voidaan karsia.

Itse olen kuulunut aikoinaan siihen vähemmistöön, joka varoitti tästä. Kuntatehtäviä on minusta sopivassa suhteessa. Nyt olemme kuitenkin toimineet niin kuin eduskunta on päättänyt, eli lähdetään siitä, että kuntatehtäviä vähennetään opetusministeriönkin hallinnonalalla. Silloin se tarkoittaa sitä, että kunnat entistä enemmän järjestävät yhteistyössä koulutusta, mutta sillä tavalla, ettei se ole pois nuorilta. Ja nämä pykälät, jotka eduskunnan päätettäväksi tulevat, ovat juuri se tsekkauspiste tälle eduskunnalle, että me varmistamme, että yksikköverkosta tämä ei ole pois. Sen takia on tärkeää korostaa tätä puolta. Minä toivon, että me voimme olla yhdessä sitä mieltä, että yksikköverkosta ei karsita. (Puhemies koputtaa)

Kun edustaja viittasi siihen kysymykseen, mistä nämä loput säästöt tulevat, ja varmaan joku vielä sitä kysyy, niin voisin käydä vielä läpi sen loppuosan.

Arvoisa herra puhemies! On aika hämmentävää kuulla noita ministerin lukuja. Minulla on tässä vielä julkistamaton valtiovarainvaliokunnan mietintöluonnos, jossa tuo 260 miljoonaa euroa on. Vaikea ymmärtää, mistä se sinne on tullut; enpä usko, että edustajat ovat sinne tuon luvun keksineet. Mutta ehkä tämä väittely ei johda pidemmälle.

Arvoisa pääministeri, tähän aikaan normaalisti kouluissa valmistaudutaan kirjoittamaan todistuksia ja jakamaan stipendejä. Nyt siellä valmistaudutaan jakamaan lomautus- ja irtisanomismääräyksiä. Mitä te vastaatte niille isänmaan sivistyksen tekijöille, jotka ovat vuosikymmeniä työskennelleet sivistyksen parissa, kun heidät irtisanotaankin ykskaks sanomalla, että tarvitaan säästöjä? Tämä ei edistä suomalaista sivistystä millään lailla.

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Sivistys ja koulutus ovat meidän yhteiskuntamme tukipilarit. Ilolla ja aika ylpeänä olen saanut kiertää maailmaa puhumassa suomalaisesta koulutuksesta ja suomalaisen koulutuksen maineesta, ei vähintään Pisa-tutkimusten kautta. (Pertti Virtanen: Täällä se ei aina näy!)

Ne päätökset, jotka nyt tehdään, ovat vaikeita. Me olemme tämän hallituskauden aikana joutuneet valtiontaloutta tasapainottaaksemme leikkaamaan kautta laitain: lapsilta, nuorilta, koululaisilta, yliopistoilta, perheiltä, työssä käyviltä ja eläkeläisiltä. Nämä eivät ole helppoja päätöksiä, ei kukaan niistä pidä. Siinä mielessä olen kyllä edustajan kanssa samaa mieltä, että koulutuksesta ja sivistyksestä pitää kaikki leikkaukset minimoida. Mutta toivoisin myös, että kun me käymme tätä keskustelua, niin emme käy sitä mielikuvien kautta ja sitä kautta, että nämä rakenteelliset uudistukset johtaisivat koulujen lakkauttamisiin tai suoriin lomauttamisiin tässä vaiheessa.

Arvoisa puhemies! Pääministeri totesi, etteivät nämä säästöt välttämättä johda oppilaitosten tai koulujen sulkemisiin, mutta valitettavasti opiskelijajärjestöt, OAJ ja erilaiset asiantuntijatahot ovat olleet kyllä tästä eri mieltä ja arvioineet, että nämä leikkaukset johtavat aika mittaviin toisen asteen koulutusverkon karsimisiin.

Herää esimerkiksi se kysymys, että kun 15—17-vuotias nuori jää ilman opiskelupaikkaa omalla paikkakunnallaan ja joutuu muuttamaan pois kotoa, millaisia välillisiä kustannuksia tästä sitten seuraa sosiaalipuolella tai perheen taloudelle, millä tavalla tämä uudistus lisää koulutuksellista eriarvoisuutta. Hallituksen kärkihankkeena kuitenkin on ollut nuorten syrjäytymisen vähentäminen ja nuorisotakuu. Eivätkö nämä toimet nyt ole ristiriidassa sen kanssa? Ja muistelen myös, että hallitusohjelmassa on sitouduttu lukiokoulutuksen kehittämiseen. Miten tämä sopii (Puhemies koputtaa) yhteen sen kanssa?

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Minusta kysymys oli hyvä juuri siinä, että se selitys, miksi emme halua puuttua yksikköverkkoon, on tämä, että nuorisotakuun piirissä on säädetty myös koulutustakuusta. Meidän lapsilla ja nuorilla pitää olla oikeus päästä omalla alueellaan kouluun, ja sen takia ei ole sama, mitä tämä eduskunta päättää tätä uudistusta ohjaaviksi lainsäädännön pohjiksi. Olemme esittämässä eduskunnalle, että tähän yksikköverkkoon ei puututa.

Nyt esitän teille, että 260 miljoonaa säästöistä on muilta osin enemmän rakenteellisia kuin järjestäjäverkkoa koskevia, jota koskee siis vain 69 miljoonan euron säästö. Se loppu tulee siitä, että ensinnäkin meillä on paljon ihmisiä, jotka käyvät koulutusta toiseen kertaan toisen asteen koko koulutuksen yleissivistävän osuuden kera, ja on varmaan järkevää pohtia yhteiskunnassa, onko järkeä siinä, että kun on jo käyty yksi toisen asteen koulutus, niin ohjaudutaan saman järjestelmän piirissä käymään osa elementeistä uudelleen. Silloin lähtökohta on se, että mennään näyttötutkintojärjestelmän puolelle, ja koulutusprosessien ja osaamisen tunnistamisen kautta ne tehostamisen säästöt ovat yksin jo 78 miljoonaa tässä pohjaehdotuksessa, joka on. Eli lähtökohta (Puhemies koputtaa) on se, että jokainen kävisi sillä tavalla koulussa, että ne jo aikaisemmin opitut kokemukset tunnistetaan uuden tutkinnon osaksi.

Arvoisa puhemies! Olemme valiokunnassa kuunnelleet valtavan määrän asiantuntijoita ja tulleet siihen tulokseen — ja helposti kyllä ajattelen, että näin tämä asia on — että nämä valtavat leikkaukset johtavat lukioverkoston harventamiseen. Vai voiko opetusministeri tässä luvata, että yhtään lukiota ei lopeteta? Jos ei voi luvata, niin missä tulee tämä säästö? Jos pikkulukio lopetetaan ja 50, 100, 200, 300, 400 oppilasta siirretään isompaan yksikköön, niin se edellinen tila, mistä he lähtevät, jää tyhjilleen ja siellä, mihin heidät siirretään, pitää tehdä isot remontit, jotta kaikki oppilaat mahtuvat. Missä se säästö on, puhumattakaan niistä henkilöistä ja yksilöistä, jotka tarvitsevat erikoisapua opiskelussaan? Heidät unohdetaan, jos on vain (Puhemies koputtaa) nämä suuret yksiköt.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kysymyshän on siitä, millä tavalla me itse löydämme niin paljon tahtoa, että syntyy tie. Minä olen ajatellut, että tässä hallituspohjassa hyvää on ollut se, että me olemme halunneet turvata tässä eduskunnalle annettavassa lainsäädännössä tätä muutosta ajuriksi ohjaamaan sitä, että yksikköverkkoa ei päästetä kiinni. Minulle suurin tae siitä on se, että kun seuraava opetusministeri ja seuraava hallitus aprikoivat tätä asiaa, minkälaisille koulutuksen järjestäjille annetaan lupa, niin he saavat nähdäkseen ne paperit, joissa tämä järjestäjä kertoo, missä yksikköverkko sijaitsee. Se on seuraavasta eduskunnasta ja seuraavasta hallituksesta sekä siitä kyseisestä ministeristä kiinni, kuinka paljon oma selkäranka sitten kestää, mutta me olemme lähteneet siitä, että yksikköverkkoa ei karsita. Ja tämä on tehty mahdolliseksi eduskunnalle annettavalla lainsäädännöllä, että meillä säilyy viime kädessä kuitenkin valta katsoa sitä, missä se yksikköverkko sijaitsee.

On hyvä muistuttaa, että minä en ole kuntaministeri enkä vastaa (Puhemies koputtaa) niistä asioista, mutta ei edes kollega pysty takaamaan sitä, mitä Suomen kunnissa tapahtuu, koska me emme voi valtioneuvostona vaikuttaa suoraan yksittäisten kuntien päätöksentekoon. Mutta olen tänään julkisuudessa varoittanut, että (Puhemies koputtaa) tällä 69 miljoonan säästöllä ei ajeta verkkoa alas.

Arvoisa puhemies! Toisen asteen rahoitusmalliuudistus on aivan liian tulosperusteinen. Suorituksista ja tutkinnoista palkitaan oppilaitoksia, jopa useaan kertaan. Malli tulee aivan varmasti lisäämään epävarmuutta, epävakautta ja vähentämään ennakoitavuutta rahoituspohjan pitävyydestä, kun budjetteja siellä oppilaitoksissa laaditaan. Haluan tietää, miten voidaan vaatia pelkästään tuloksia ja suorittamista, kun kyseessä ovat kuitenkin 16—18-vuotiaat lapset ja nuoret, joista osa tarvitsee selvästi enemmän tukea opintoihinsa kuin toiset. Koko ikäluokkahan pitää kuitenkin kouluttaa. Miksi tällainen malli?

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kiitos kysymyksestä. Se on hyvä kysymys juuri sen vuoksi, että meidän on mietittävä, mikä on veronmaksajien rahan kannalta paras sijoituskohde, ja se on se, että jokainen 16-vuotias nuori voisi seuraavien kouluvuosien aikana saada itsellensä tutkinnon. Meillä on valtava joukko nuoria ihmisiä, 4—8,5 prosenttia vuodessa, jotka eivät edes aloita toisen asteen koulutusta, ja niistä nuorista, jotka pääsevät toisen asteen polulla eteenpäin, kuitenkin osa keskeyttää. Kun me pohdimme, mikä on se tapa varmistaa, että järjestäjät rahaa saavat, niin kyllä silloin täytyy myös miettiä, voimmeko me palkita järjestäjiä juuri siitä, että he pitävät nämä nuoret oppilaitoksissa ja syntyy suoritteita, joista syntyy se kokonainen todistus, ja nuoret sitten jaksavat ja pystyvät nousemaan siivilleen.

Meidän isompi ongelma tänä päivänä on, että me emme nosta kissaa pöydälle. Me ajattelemme, että lukiostakin valmistutaan, mutta nyt kun te katsotte näitä tilastoja, niin tosiasia (Puhemies koputtaa) on se, että monelta jää lukion todistus tai ylioppilastodistus saamatta, ja nyt tällä rahoitusjärjestelmällä tuetaan sitä, että oppilaitokset huolehtivat siitä, että tuetaan viimeiseen asti nuorta, että hän pystyisi vielä sen viimeisenkin oven avaamaan.

Arvoisa puhemies! Perusrahoitusta lukioon ja ammatilliseen koulutukseen saadaan jatkossa kolmen vuoden ajalta, ja kuitenkin on niin, että monilla opiskelijoilla, esimerkiksi niillä, jotka tekevät kaksi eri tutkintoa, tai sitten urheilulukioissa niillä monilla, jotka käyvät treenaamassa ulkomailla tai menevät kansainväliseen vaihtoon, kestää pitempään kuin se kolme vuotta. Oletteko te ajatelleet siellä ministeriössä, miten ratkaistaan näitten erikoistilanteiden ja niihin liittyvien opiskelijoiden opiskelutilanne?

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Meidän järjestelmähän tällä hetkellä ohjaa nuoria hyvin paljon siihen, että kun oppilaitos saa rahaa siitä — tosiasiassa meillä on syntynyt tällainen tilanne — niin on aika paljon nuoria, jotka opiskelevat neljä vuotta erityislukiossa. Mutta samaan aikaan on tunnustettava, että rahoitusjärjestelmän muutos tarkoittaa nyt sitä, että enää ei ole merkitystä sillä, onko oppilaitoksen väki kahtena päivänä vuodessa paikalla, mistä rahoitusta tulisi, vaan loppuviimeksi merkitsee se kokonaisuus, onko saatu tarpeeksi niitä kursseja täyteen. Esimerkiksi lukion osalta nyt maksetaan siitä, että tulee 75 kurssia suoritettua, ei enää siitä, että ollaan kaksi kertaa vuodessa paikalla, ja se on suuri muutos, erilainen muutos rahoitusjärjestelmään, jossa lähtökohtana on se, että ei makseta kolmesta tai neljästä vuodesta, vaan siitä, että oppilaitos saa palkan, kun 75 kurssia on täynnä.

Mutta kysymys on sen takia tärkeä, että meidän täytyy myös varmistaa erityistä tukea tarvitseville nuorille mahdollisuus siihen, että he voivat opiskella neljä vuotta, ja tätä oikeutta kukaan ei ole opiskelijoilta ottanut pois, koska se sama raha, joka meillä on (Puhemies koputtaa) järjestelmässä, jaetaan toisin perustein mutta samoille järjestäjille.

Arvoisa puhemies! Tällä vaalikaudella hallituksen yksi painopistealue on ollut nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen. Näkyvimpänä toimenpiteenä hallitus on lanseerannut nuorten yhteiskuntatakuun, jonka tarkoitus on huolehtia siitä, että jokaisella nuorella on työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka. Nyt lukion ja ammatillisen koulutuksen osalta uudistetaan sekä koulutuksen järjestämislupien kriteerit että rahoitusjärjestelmä samaan aikaan, kun toteutetaan mittavia säästöjä. Kysyn ministeriltä: onko nyt aivan varmaa, ettei näillä toimenpiteillä edistetä nuorten syrjäytymiskehitystä ja vaaranneta tätä nuorisotakuun toteutumista?

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Toivon tietenkin, että eduskunta voisi tukea sitä linjaa, että todella pidetään kiinni siitä, että koulutustakuu toteutuu. Tämä on vakava juttu, koska jatkuvasti esitetään toiveita siitä myöskin kuntakentällä, että he haluaisivat mennä isompiin yksikkökokoihin, siirtyä tarjoamaan hyvin pitkän matkan päässä sitä opetusta.

Mutta tämä sukupolvi, josta me puhumme, ei ole enää se sama, joka 60-luvulla pani repun selkään ja lähti koulutielle hyvin pitkän matkan päähän. Sen takia meidän täytyy muistaa, että tälle nuorelle sukupolvelle omalla seutukunnalla, omalla alueella pitää tarjota mahdollisuudet, tai muuten meillä on tilanne, että meillä entistä useampi nuori jää peruskoulun jälkeen suorittamatta sitä toisen asteen tutkintoa. Meillä kaiken kaikkiaan jo 15 prosenttia ikäluokasta pitkällä aikavälillä tilastollisesti jää kokonaan toisen asteen koulutuksen ulkopuolelle. Nämä ovat vakavia kysymyksiä silloin, jos lainsäädäntö ei ole sellainen, että me voimme tämän järjestäjäverkon muutoksen yhteydessä varmistaa sen, että yksikköverkkoon ei puututa.

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä kuitenkin on muistettava katsoa sitä isoa kuvaa, ja näihin yksityiskohtiin ei saa hävitä metsä puilta. Nimittäin tosiasia on se, että 1,5 miljardia nämä leikkaukset ovat olleet jo tähän mennessä ja sitten vielä toiselle asteelle tämä 260 miljoonan leikkaus päälle. Nämä ovat eräällä tavalla hätäisesti tehtyjä, sinne tänne suunnattuja olleet nämä säästöt, leikkaukset, jotka kohdistuvat sivistyspuolelle. Ja kyllä ne ovat aiheuttaneet suurta hämmennystä ja sekaannusta koko meidän koululaitoksessamme, jossa pitäisi olla luottamus jatkuvuuteen. Tätä tällä nyt on murrettu kunnissa, kuntayhtymissä, oppilaitoksissa, lukioissa. Tämä on sillä tavalla hämmentävää, että Suomi on nyt kriisissä ja meidän pitäisi toimia sillä tavalla kuin aikaisemminkin, kun kriisitilanteessa kansakuntaa on nostettu koulutukseen panostamalla, osaamista nostamalla. Suuntaankin kysymykseni pääministerille: Miten näin radikaalit osaamiseen kohdistuvat leikkaukset sopivat hallituksen yleiseen strategiaan? Onko se strategia sellainen, että Suomi nousee näillä toimenpiteillä?

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Kuten totesin, Suomi nousee koulutuksella ja sivistyksellä. Tietyt leikkaukset, jotka on tehty, ovat erittäin vaikeita.

Mutta haluaisin heittää pallon takaisin ja erityisesti edustaja Sipilälle: Teidän varjobudjetissanne ei tainnut olla minkäännäköistä ehdotusta tämän kohdalta muutoksiin. Mistä te olisitte leikanneet, jotta olisimme saaneet jonkun paremman tuloksen tässä koulutuksessa, ja miksi te lähditte leikkaamaan yliopistopuolelta?

Arvoisa puhemies! Aivan kuten edustaja Rundgren sanoi, on hyvin tärkeää, ettei synny hämmennystä, ja pitää olla pitkä linja. Ja nimenomaan tämän pitkän linjan takia on syytä katsoa nimenomaan se, mikä on se vaihtoehto hallituksen politiikalle.

Täällä eri eduskuntaryhmät esittivät vaihtoehtobudjetit muutamia viikkoja sitten, ja sieltä on löydettävissä kunkin eduskuntaryhmän vaihtoehto. Ja aivan kuten pääministeri totesi, sieltä ei löydy sivistystoimeen lisäyksiä, mutta sieltä löytyy kyllä leikkauksia verrattuna hallituksen budjettiesitykseen, 75 miljoonaa euroa pitäisi keskustan vaihtoehtobudjetissa leikata sivistystoimesta. Kysyn hallitukselta: pitääkö hallitus perusteltuna sitä, että meillä leikattaisiin 75 miljoonaa euroa enemmän sivistystoimesta?

Pääministeri  Alexander  Stubb

Arvoisa herra puhemies! Kuten tuossa äsken totesin, emme missään nimessä pitäisi tämäntyyppistä leikkausta perusteltuna, ja toivomme toki, että pitkässä juoksussa, kun saamme rakenteelliset uudistukset tehtyä ja kun saamme talouden uudestaan nousuun, pystymme panostamaan koulutukseen entistä enemmän. Ehkä tässä ero hallituksen ja varsinkin keskustaopposition välillä on se, että me kannamme vastuuta, teemme vaikeita päätöksiä, kun keskusta esittää toiveiden tynnyreitä vailla minkäännäköistä pohjaa. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Tämä on mielenkiintoinen hallituksen kyselytunti, mutta vastataan nyt oppositiostakin.

Ensinnäkin tämä ehdotus on nyt vasta tiedossa ja pystymme nyt tähän reagoimaan, ja me tulemme omilla ehdotuksillamme, totta kai, tähän. Emme ole toki tästä esittäneet leikkauksia, mistä te nyt leikkauksia esitätte.

Mutta mitä tulee tähän koulutussektoriin, niin tämä on ilman muuta yksi avainkysymyksiä siinä, miten me tulevaisuudessa pärjäämme. Me teimme aika laajan kyselyn tuonne opettajille ja niille käytännön tekijöille, olisiko siellä jotakin sellaista, mitä voitaisiin muuttaa. Ja yllättävän paljon siellä ruohonjuuritason työtehtävissä on sellaista, josta esimerkiksi opettajat kokevat, että se on pois siitä varsinaisesta opettamisesta. Koetaan, että siellä tehdään turhia suunnitelmia, jotka eivät mene kenenkään luettaviksi ja niin edespäin. (Puhemies koputtaa) Kysynkin vastaavalta ministeriltä: onko mitään suunnitelmaa opetusalan byrokratian purkamiseksi ja turhien normien purkamiseksi?

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kyllä minun täytyy sanoa, että varmaan meidän isoin haasteemme koulutyössä ei kuitenkaan ole nämä byrokratiatalkoot, mutta lähden niihin mielelläni mukaan ja otan tämän kädenojennuksen vastaan, että katsotaan vielä nekin asiat. Meidän iso haasteemme on ollut, kun me olemme peruskoulu-uudistusta vieneet eteenpäin, että meillä on johtamisessa paljon kehitettävää, kun puhutaan esimerkiksi peruskouluista. Ja siinä mielessä uskon, että löytyy karikkoja, joihin me varmaan voimme puuttua.

Mutta tämä iso kuva on todella surullinen. Minun täytyy sanoa, että minä luen melkein joka päivä jonkin poliittisen ryhmän ajattelua siitä, että vielä voitaisiin kuntatehtäviä vähentää. Tässä me nyt olemme, ja me olemme yrittämässä ehdottaa, että jos kuntatehtäviä vähennetään koulutuksen järjestämisessä, se tarkoittaa sitä, että koulutuksen järjestäjät tekevät entistä enemmän yhteistyötä, josta sitä säästöä voi saada kuntatehtävien vähentämisenä, eli kaikki eivät järjestä enää lukiokoulutusta, vaikka ennen niin on ollut, vaikka on ollut kuinka pieni oppilasmäärä. Mutta nyt on niin, että me joudumme aina tilille näistä puheista. Kuinka paljon vielä voidaan (Puhemies koputtaa) koulutuksesta säästää? Minusta me olemme säästäneet aivan tarpeeksi, ja minä toivoisin eduskunnalta tukea siihen, että enää ei tarvitsisi koulutuksesta rahaa leikata, ja toivon, että te voisitte myös eduskunnassa tukea sitä linjaa, (Välihuutoja) että säilytetään tämä yksikköverkko, tehdään nämä säästöt kuntatehtävien vähentämisestä tavalla, joka ei vähennä oppilaiden mahdollisuuksia. Sitä mandaattia täällä nyt haetaan.