4) Valtiontalouden tarkastusviraston vuosikertomus eduskunnalle
toiminnastaan 2014 valtiopäiville
Katja Hänninen /vas:
Arvoisa puhemies! En esittele tarkastusvaliokunnan mietintöä,
vaan käytän valiokunnan jäsenenä oman
mietintöä täydentävän
puheenvuoron.
Lakien vaikutusten arviointi on erittäin tärkeää yhteiskunnan
toiminnan ennakoitavuuden, kokonaissuunnittelun ja kansalaisten
yhdenvertaisuuden kannalta. Onkin tärkeää,
että esitetty vaikutusarviointiyksikkö tekee laajaa
arviointia eikä vain kustannusvaikutusarviointia. Oleellisia
ovat muun muassa vaikutukset perusoikeuksien toteutumiseen, sukupuolivaikutukset
ja tietysti lapsivaikutukset, joiden arvioinnin pitäisi olla
osa kaikkea lain säätämistä ja
poliittista päätöksentekoa.
Valiokunnassa yhdyimme tarkastusviraston näkemykseen
valtioneuvoston kansliaan perustettavasta yksiköstä.
Uskon, että asian valmistelussa arvioidaan toimielimen
riippumattomuuden ja itsenäisyyden merkitystä ja
sen vaikutusta sijoittumiseen valtioneuvoston tai eduskunnan yhteyteen.
Varsinaisessa vaikutusten arvioinnissa on tietysti vaarana,
että perusoikeus-, lapsi- ja sukupuolivaikutusten arvioinnit
osoittaisivat näiden asioiden ristiriidan vallitsevan talouskurin
mukaisen politiikan kanssa. Tärkeää olisikin
käydä poliittisen päätöksenteon
perustana käytettävistä talousennusteista
ja niiden perusteista avointa ja riippumatonta tieteellistä keskustelua
ja pyrkiä parantamaan arviointimenetelmiä tieteellisellä tutkimuksella.
Timo V. Korhonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Eduskunnan tarkastusvaliokunta on kiinnittänyt
kyllä mietinnössään huomiota
erittäin tärkeään asiaan eli
lainsäädännön tasoon ja lakien
vaikuttavuusarviointiin. Tarkastusvaliokunta minusta aivan oikein
päätösehdotuksessaan edellyttää lakien
vaikutusarviointia käsittelevän yksikön
perustamista. Joutuu toteamaan, että erityisesti tämän
vaalikauden aikana täällä, etenkin valiokuntatyössä,
on jouduttu toteamaan monessa yhteydessä, rohkenen sanoa,
osin hyvinkin heikohko lainsäädännön
taso, ja pelkään pahoin, että tämä loppuruuhka
nyt sitten vielä pahentaa tätä arviota.
Mitkä ne syyt sitten ovat olleet, sitä varmasti
on syytä jossakin vaiheessa arvioida, ja tarkastusvaliokunta
ja tarkastusvirasto ovat tätä arviointia ansiokkaasti
myös tehneet. Tälle vaalikaudelle tyypillistähän
on ollut muun muassa se, että hallituksen esityksiä täydennetään,
niitä on jouduttu muuttamaan hyvinkin nopeasti ja valmistelu
on ollut kovin sisäistä ministeriöitten
sisällä, eli avoimuus on ollut kovin kyseenalaista.
Rohkenen ottaa esille tässä tuon kuntapuolen. Joutuu
nimittäin sanomaan, että tällä vaalikaudella
kuntapuoli ja kuntapuolen lainsäädäntötyö on
ollut osin hyvinkin totaalista waterloota. Vaalikausi on ollut ideologista
kuntauudistuksen eteenpäin painamista. Kuntakenttä on
turhautettu turhilla lausuntopyynnöillä. On menty
eteenpäin monella tavalla näköalattomalla
suurkuntauudistuspyrkimyksellä.
Tässä yhteydessä, kun puhutaan kuntapuolen lainsäädäntötasosta,
kaikki muistanevat muun muassa sen, kuinka lainsäädäntöprofessorit
tyrmäsivät kuntauudistuslainsäädännön.
He pitivät sitä poikkeuksellisen epäonnistuneena
lakihankkeena. He peräsivät aivan oikein perusteellista valmistelutyötä ja
syvällistä yhteiskunnallista keskustelua. Kuntapuolen
lainvalmistelua pidettiin malliesimerkkinä siitä,
miten missään nimessä ei saa toimia.
Professorit totesivat, että kuntalain valmistelussa näyttää olevan
kyse joko farssista tai katastrofista.
Kuntalainsäädännön leväperäisyys
ja osin jo-pa ehkä ylimielisyys on silläkin tavalla
uskomatonta, että muun muassa pääministeri
piti kuntauudistusta hallituksen keskeisimpänä rakenneuudistuksena.
Tähän liittyvät myös lakien
vaikuttavuusarviot. Kuntauudistuksen osalta hallitus, ainakin minun
yllätyksekseni, ei pystynyt esittämään
mitään talouslukuja, vaikka pääministeri piti
sitä keskeisenä kestävyysvajeen paikkaajana.
Jo 90-luvulta Suomessa on pyritty parantamaan lakien ja säädösvalmistelujen
laatua. Pääministeri Kataisen hallitusohjelmassa
oli myös kirjattuna tavoite kansallisesti paremmasta sääntelystä;
tavoitteena oli muun muassa parempi lainsäätelyn
taso. Surkuhupaisaa on tietysti, että tämän
vaalikauden hallitukset tässäkin toimivat vastoin
hallitusohjelmaansa.
Lainsäätämisen tasoon ja laatuun
on todella panostettava. On sisäistettävä muun
muassa se, että lakiehdotusten vaikutukset tulee oikeasti
selvittää eikä vain lähteä toivotaan,
toivotaan -näkökulmasta. Voi vain yhtyä tarkastusviraston
näkemykseen siitä, että säädösvalmistelu
tulee aidosti tunnistaa valtioneuvoston ydintehtäväksi.
Jatkossa myös varmasti on tarpeen arvioida, mennäänkö nykyisessä säädännössä vähän
liikaakin siihen, että säädöksiä siirretään
asetuksenantovaltuuden taakse entistä enemmän,
siis käytännössä eduskunnan
päätösvallan ulkopuolelle. Minusta tämä on
itse asiassa aika isokin keskustelun paikka.
Arvoisa puhemies! Lopuksi tähän tarkastusviraston
vuosikertomukseen liittyvän tarkastusvaliokunnan mietintöön.
Tosiaan valiokunta täällä ehdottaa päätösehdotuksessaan,
että eduskunta hyväksyy kertomuksen johdosta seuraavan
kannanoton: "Eduskunta edellyttää, että hallitus
ryhtyy toimenpiteisiin lakien vaikutusarviointeja käsittelevän
yksikön perustamiseksi ja ottaa huomioon edellä mietinnössä esitetyt
kannanotot asiaa koskien." Pidän tätä kyllä erinomaisen
hyvänä näkemyksenä ja esityksenä ja
toivon, että tässä todella tähän
suuntaan edetään.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Edustaja Korhonen edellä puhui asetuksista
ja totesi, että ne ovat eduskunnan saavuttamattomissa.
Kuitenkin tosiasia on se, että eduskunta, joka kerran hyväksyy
tuon asetuksen, antoi valtuuden, mitä esitetään,
ja kyllä eduskunnalla on oikeus myös muuttaa näitä.
Me olemme ainakin ympäristövaliokunnassa tehneet
muutoksia siihen, olemmeko hyväksyneet asetuksen annon esimerkiksi
pelkälle ympäristöministeriölle
ja ympäristöministerille vai olemmeko halunneet viedä sen
esimerkiksi valtioneuvoston asetukseen eli laajempaan pöytään
käsittelyyn. Toki eduskunnalla on varmasti aina mahdollisuus
todeta myös se, viedäänkö liikaa
asioita asetuksen taakse.
Itse asiassa tästähän on osittain
kyse siinä vanhassa keskustalaisessa jätevesiasetuksessakin, jolla
asetuksella tehtiin kohtuuttomia velvoitteita yksittäisille
talonomistajille. Silloin todettiin, että se oli perustuslainkin
vastainen, ja sitä piti muuttaa ja tuoda niitä vaatimuksia
lain tasolle, ja silloin onneksi niitä kokoomuksen ja muiden puolueiden
vaatimuksesta höllennettiin ja käännettiin
toisin päin.
Mutta kyllähän se itse asiassa meidän
kansanedustajien käsissä on, mitä asetuksella
säädetään ja mitä ei.
Yksi keino vielä on se, että ei lakia tarvitse
täältä eduskunnasta eteenpäin
viedä, jos esimerkiksi asetus ei ole nähtävissä.
Tätäkin keinoa olemme ympäristövaliokunnassa
tälläkin vaalikaudella käyttäneet.
Timo V. Korhonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Edustaja Heinosen puheenvuoro on monellakin
tavalla arvokas puheenvuoro. Tämä liittyy siihen,
että meidän todella on kuitenkin mietittävä sitä,
pystyykö todella eduskunta edustaja Heinosen esittämällä ja
arvioimalla tavalla puuttumaan siihen, mitä asetusten takana
kaiken kaikkiaan on. Totta kai se vaatii eduskunnalta, eduskunnan
valiokunnilta, suurta viitseliäisyyttä, mutta
väitän kyllä, että esimerkiksi
jossain tämän päivän EU:hun
rajusti sidoksissa olevassa suomalaisessa maatalous- ja maaseutulainsäädännössä on
niin tavattoman paljon asetuksenantovaltuuden takana olevia asioita,
että eduskunnalla ei käytännössä kyllä tosiasiallisesti
ole juurikaan siihen puuttumisen mahdollisuutta. Mutta tämä on
juuri sitä keskustelua, mitä tuossa edellisessä puheenvuorossa
peräsin, niin että tätä on eduskunnan
syytä arvioida.
Pirkko Mattila /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Korhonen samassa valiokunnassa istuvana edustajana
sanoi juuri tämän asian, mistä olen itsekin
ollut koko tämän kauden ajan todella huolissani
ja myöskin pettynyt. Täällä on
maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajakin, joka varmasti
myös väkevästi todistaa sen, että minkälaista
on se... Me emme voi käytännössä oikeastaan
koskaan olla varmoja, minkälainen se lainvalmistelutulos
on sitten siellä maatalouden kentillä.
Kun tähän nyt on sotkettu nämä kaikki,
siis pisimmälle viety politiikkasektori unionissa, elikkä yhteinen
maatalouspolitiikka, ja sitten nämä kansalliset
lait siihen liittyen, ja sitten kun mennään sinne
asetuksen tasolle, niin jotenkin vain se, mitä kaikkein
konkreettisimmin on tullut huomaamaan, on valvonnan lisääntyminen,
byrokratian lisääntyminen, sääntelyn
lisääntymisen, ja monta kertaa on maa- ja metsätalousvaliokunnassa
kysytty, että onko tämä sellaista sääntelyä, joka
todellakin tuottaa ihan todella lisäarvoa maataloudelle.
Olen sanonut ja sanon edelleenkin, että maatalouden kannalta
on ehkä kannattavampaa ryhtyä tarkastajaksi kuin
maatalousyrittäjäksi.
Mutta mitä tulee tähän Valtiontalouden
tarkastusviraston vuosikertomukseen: monellakin tasolla olen tämän
lukenut, ja tämähän sisältää aika
konkreettisen esityksen siitä, minkälainen tämä lainvalmistelun
jatko voisi olla, ja juuri tämmöinen neuvosto,
mitä Pohjoismaissa on — suhtaudun tähän
varovaisen positiivisesti. Jos meillä on olemassa jo hyviä esimerkkejä Euroopasta
ja Pohjoismaista, jotka ovat hyvin samanlaisia kuin Suomi, niin
miksipä ei Suomen tulisi yhtä lailla tätä pohtia,
ja sen tulevan hallituksen, joka on lakeja täällä kohta
säätämässä.
Jari Leppä /kesk:
Puhemies! Pakko on kyllä tähän kohtaan
sanoa, että 16 vuoden kokemuksella kansanedustajan ja lainsäätäjän
työstä havainto on aivan selkeä: yhä enemmän
eriytyy se, mitä me lainsäätäjät
tarkoitamme lakia säätäessämme
ja miten se kansalainen, yrittäjä kokee sen kaikkien
niiden alempiasteisten säädösten jälkeen
omalla kohdallaan käytännön tasolla. Juuri
tähän edustaja Mattila, edustaja Korhonen ja monet
muut viittasivat, ja tämä on huolestuttava piirre.
Ei voi olla niin, että laki on epäsuhteessa siihen,
miten kansalainen sen kaikkien näiden säädöstulvien
jälkeen kokee.
Ehkä kaikkein räikein esimerkki tulee Yle-laista.
Yksikään meistä kansanedustajista ei
vaatinut, puhunut, sanonut, esittänyt, että Yle
ei saisi näyttää toisen valtiollisen
toimijan, Veikkauksen, lottoarvontaa kanavillaan, mutta niin vain tehtiin
tulkinta meidän tekemästämme laista, vaikka
me emme tarkoittaneet sitä, että ei saa näyttää.
Mielestäni tämä on karkea esimerkki siitä,
miten lainsäätäjä ohitetaan
juristerialla, vaikka me emme ole sitä tarkoittaneet.
Tässä tullaan nyt sitten siihen, että myöskin hallituksella
pitää olla nykyistä paljon herkemmässä se,
että jos huomataan, että menee pieleen eikä toteudu
se alempiasteinen säädöstö niin
kuin lainsäätäjä on tarkoittanut,
lakia pitää muuttaa. Lakia pitää silloin
muuttaa eikä mennä ja ajaa sillä erilaisella
tulkinnalla kuin me olemme tarkoittaneet. Tämä talo
on se, joka määrää tässä valtakunnassa
sen suunnan, mihin mennään. Sitä ei määrää yksikään
virasto, eikä sitä määrää yksikään
viranomainen, vaan sen määrää tämä talo. Pidetään
nyt ystävät, hyvät kollegat, tästä kiinni.
Timo Heinonen /kok:
Arvoisa puhemies! Täytyy käyttää sen
takia yksi puheenvuoro vielä, eli olen täysin
samaa mieltä näistä, mitä tässä tuli esille
tämäntyyppisistä tilanteista. Itse puhuin asetuksista
hieman toisentyyppisessä lainsäädännössä.
Mutta kaiken kaikkiaan tähän asetuksenantovaltuutukseen
on hyvä kiinnittää eduskunnassa entistä suurempaa
huomiota ja vaatia, kun seuraava hallitus tehdään,
entistä selkeämmin sitä, että asiat
päätetään lain tasolla ja tuodaan
selkeästi nähtäviin.
Tätä tulkintaa, johon edellä edustaja
Leppä viittasi, tapahtuu. Tällä hetkellä tuntuu,
että meidän tulkintamme on usein sellaista äärimmäisyyksiin
vietyä tulkintaa. Minun mielestäni yksi sellainen
esimerkki, joka tässä julkisuudessa oli, koski
esimerkiksi sitä, että ruokaa tehdessä piti hiukset
suojata, ja jos sitten pubissa oli tällainen leipä,
joka laitettiin grilliin ja painettiin, niin baarimikon piti kuulemma
valvojan mukaan laittaa sitten myssy päähän
siksi aikaa, kun hän lämmitti tuon paninin siinä grillissä.
Vaikka hyvässä laissa itse varmasti kannatan sitä,
että kokeilla ja keittiön väellä on
nämä lakit päässä,
niin hyvää lakia on tulkittu hyvin pitkälle.
Tämäntyyppisiä tulkintoja on nyt paljon,
ja niitä minun mielestäni alkoholilainsäädännössä on
ollut useita ja monessa monessa muussa, ja myös tähän
on syytä kiinnittää huomiota jatkossa,
että meillä olisi selkeää, yksiselitteistä lainsäädäntöä ja
myös sellaista, että näissä tulkinnoissakin
käytettäisiin myös maalaisjärkeä.
Katja Hänninen /vas:
Arvoisa puhemies! Tosi mielenkiintoista keskustelua,
ja varmasti edustajat ovat siitä yksimielisiä,
että tätä vaikutusarviointia täytyy
tehdä systemaattisesti ja myös sitten näitten
lakien ja asetusten voimaan astumisen jälkeenkin jälkiseurantaa
tehostaa. Tällä hetkellä tarkastusvaliokunta
esimerkiksi on tämän nostanut esille, että jälkiseuranta
on olematonta ja sitä täytyy myös parantaa.
Olemme nostaneet myös esille puutteita tässä vaikutusarvioinnissa,
viimeksi pääoma- ja yhteisöverouudistusta
koskien. Siinä myöskin oli nähtävissä se,
että ne olivat hyvin epärealistisia tehtyjen uudistusten
suhteen, sen suhteen, mitä sitten tapahtui — ne
vaikutukset eivät kohdanneet todellisuudessa. Tällaisen
yksikön perustaminen on siinä mielessä hyvin
perusteltua, että se tuottaa meille lisäarvoa
päätöksenteon pohjaksi ja lisäksi
myös erilaisten vaihtoehtojen riippumatonta ja avointa
vertailua erilaisista kustannusvaikutuksista, mutta myös
sosiaalisista vaikutuksista. Me puhumme aika paljon talousvaikutuksista
ja unohdamme sitten lapsivaikutusten arvioinnit tai suvauksen, ja
kuitenkin myös nämä sosiaaliset vaikutukset
täytyy muistaa lainsäädäntötyössä aina
arvioida, jottei tapahdu tällaisia — kuten täällä esille
on tuotu — jätevesiasetuksen kaltaisia kömmähdyksiä,
joista on enemmän haittaa kuin hyötyä niin
ympäristölle kuin ihmisillekin.
Keskustelu päättyi.