6) Laki ETA-maiden ulkopuolelta tulevien henkilöiden
ja yhteisöjen kiinteistönhankinnasta ja -vuokrauksesta
Suna Kymäläinen /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme lakialoitetta
Eta-alueiden ulkopuolelta tulevien henki-löiden ja yhteisöjen kiinteistönhankinnasta
ja -vuokrauksesta.
Lakialoitteessa on kysymys vastavuoroisuuden elementeistä,
pelisäännöistä, osaltaan oman
suomalaisen edun maksimoimisesta, luontoarvoista, turvallisuuspolitiikasta, tiettyjen
epäkohtien korjaamisesta, kuten kiinteistökaupan
vaikutuksesta kuntatalouteen tai yhdyskuntarakenteeseen.
Lakialoitteen ensimmäisenä allekirjoittajana haluan
kiittää lakialoitteen työryhmää Markku Rossia,
Aila Paloniemeä, Reijo Tossavaista ja Pertti Hemmilää yhteistyöstä,
erityisesti Markku Rossia, jonka aiemman aloitteen pohjalle tämä tänään
lähetekeskustelussa oleva aloite on pienin lisäyksin
muokattu. Hän pahoitteli itse maakunnassa olevaa päällekkäisyyttä ja
ei siten pysty osallistumaan kyseiseen keskusteluun. Kiitän myös
niitä kansanedustajia, jäljellä olevia
90:tä, jotka ovat aloitteen allekirjoittaneet.
Lakialoitteen ympärille syntynyt ilmapiiri on ollut
valitettavalla tavalla vääristelevä ja
leimaava. Keskusteluun on sotkettu asioita, jotka eivät aloitteen
sisältöön liity. Ne kansanedustajat,
jotka ovat sisältöön perehtyneet, voivat
ryhdikkäästi seistä asian takana. Kysymys
ei ole tavaton vaan monissa EU-valtioissa jo käytössä oleva asia.
Kysymys on laaja-alaisesta periaatteellisesta asiasta, josta on
voitava keskustella ilman leimatuksi tulemisen pelkoa. Asia jakaa
mielipiteitä niin meillä Kaakkois-Suomessa, josta
tulen, kuin täällä eduskunnassa.
Alkuun on korostettava tämän aloitteen ajankohtaisuutta
ja merkitystä Suomelle. Aloitetta on kritisoitu hyvin erilaisin
sanankääntein ja ohivedoin, jolloin olen joutunut
huomaamaan kolme seikkaa: Ensimmäiseksi, puhuja ei ole
lukenut aloitetta eikä sen perusteluja. Toiseksi, puhuja
ei ole perehtynyt nyt Suomeen syntyneeseen tilanteeseen ja sen seurauksiin,
saati siihen historiaan, mikä löytyy tämänkin
talon kaikille avoimista pöytäkirjoista. Ja kolmanneksi,
puhujalla on ollut ulkoa syötetty asenne tai käyttäytymismalli,
millä tämän aloitteen keskeisin sisältö kaikin
poliittisen propagandan ja mustamaalauksen keinoin on yritetty häivyttää sekä saada
ainakin sen ensimmäinen allekirjoittaja näyttämään
taitamattomalta. Niin tai näin, asia on tärkeä,
ja aloite on tehty vakaasti harkiten, ja sen tarkoituksena on tulla
laiksi, jonka historiankirjoitus aikanaan tulee todistamaan. Aloitteen
tarkoitus on paikata virhe, joka tässä salissa
tapahtui 1999, kun laki ulkomailla asuvien ja ulkomaalaisten yhteisöjen kiinteistöhankinnan
valvonnasta purettiin.
Arvoisa herra puhemies! Lakialoitteessa esitetään
rajoitusmalliksi Tanskan ja Ahvenanmaan kaltaista viiden vuoden
asumisvelvoitetta. Kysyn, miksi Suomessa on niin vaikeaa puhua maakaupoista
tai niiden rajoittamisesta. Miksi pelkäämme, että me
annamme huonon viestin tai aiheutamme asialla vahinkoa maineellemme? Miksi
meillä asiaan sotketaan ihmisvastaisuus, josta ei ole kysymys?
Miksi meillä on toisin kuin muualla?
Suomi on pieni maa suuren maan naapurissa. On täysin
ymmärrettävää Suomen lainsäädännön
silmin, kansainvälisen lainsäädännön
silmin ja EU-lainsäädännön silmin,
että pienemmät haluavat suojautua suuremmiltaan
säädöksillä. Eduskunta sääti
vuonna 1975 perustuslain säätämisjärjestyksessä lain
Ahvenanmaan maanhankinnasta yksimielisesti. Se laki on Suomessa yleisesti
hyväksytty ja ymmärretty. Suomi halusi antaa Ahvenanmaalle
erityisaseman, jota se onkin oman lainsäädäntönsä kautta
oivasti vaalinut. Ei ahvenanmaalaisia silloin eikä sen
jälkeenkään ole rasisteiksi tai muukalaisvihamielisiksi haukuttu.
Tanska on pitänyt välttämättömänä suojautua maan
ulkopuolelta tulevaan kiinteistöjen ja maakauppojen oston
paineeseen viiden vuoden asumisvelvoitteella. Säädöksiin
kirjattiin tarkat rajoitukset muualla kuin Tanskassa asuville, siis jopa
Tanskan kansalaisille. Tanskan tapauksessa suurin kiinteistöjen
ostointressi tulee Saksasta, jossa suurena naapurimaana on paljon
potentiaalisia ostajia. Jotta rajoitukset voisivat koskea myös
EU-kansalaisia, on Tanska johdonmukaisella toiminnalla varmistanut,
ettei EU-lainsäädäntö aseta
esteitä tarvittavan lainsäädännön
soveltamiselle. Muut EU-maat, mukaan luettuna Saksa, ovat ymmärtäneet
Tanskan intressit ja tukeneet maata sen tätä asiaa
koskevissa pyrkimyksissä.
Lähes samoin on Sveitsin laita, jossa naapureina on
suuria maita. Erityisesti siellä painotetaan yhteiskunnan
kulttuurisen identiteetin ymmärtämistä ja
omaksumista, mitä todennetaan muun muassa sveitsiläisten
kansallisjärjestöihin kuulumisella. Myös
heillä rajoitukset koskevat myös EU-kansalaisia.
Kroatia, Kypros ja Malta ovat rajoittaneet vapaa-ajan asuntojen
ostoja määrätietoisella lainsäädännöllä.
Kaikki nämä ovat suhteellisen pieniä maita,
joissa on runsaasti loma-asumisen kannalta arvokkaita ranta-alueita.
Kreikka puolestaan on kieltänyt rajavyöhykkeen
alueella kiinteistö- ja maakaupan ulkomaalaisilta kokonaan
omaa arvokasta saaristoaan suojellakseen. Kreikka on määrittänyt
koko saariston rajavyöhykealueeksi.
Nimenomaisesti EU:n ulkopuolisien maiden kansalaisiin kohdistuvia
rajoituksia sovelletaan Suomea lähellä olevissa
maissa, kuten Virossa, Latviassa, Puolassa, Tšekin tasavallassa,
Itävallassa ja Unkarissa. Kaikkia näitä yhdistää se,
että maat ovat pitäneet tarpeellisena rajoittaa
kiinteistöjen hankintaa silloin, kun ostajana olisi EU-alueen
ulkopuolisia ostajia. Keskeisenä keinona on käytetty
kiinteistöjen oston luvanvaraisuutta. Useimmissa maissa
tämä rajoitustarve johtuu vapaa-ajan asumiseen
tarkoitettujen kiinteistöjen kysynnästä.
Viron tapauksessa rajoitustarve kohdistuu maa- ja metsätalousmaahan
sekä rajaseutuun. Lehtitietojen mukaan myös Liettuassa
on paineita maatalousmaiden myynnin rajoittamiseen, sillä yli
300 000 liettualaista on allekirjoittanut aloitteen, jolla
he haluaisivat kieltää myynnin ulkomaalaisille
ja suuryrityksille vastedeskin.
Edellä oleva tarkastelu osoittaa, että moni
EU-maa on ottanut käyttöön rajoituksia
maan ja kiinteistöjen hankinnalle. Edellä mainituista
maista Kroatialla ja Unkarilla on järjestelmässä selkeästi
mukana vastavuoroisuus, joka on nyt käsittelyssä olevan
lakialoitteenkin kantavana pohjana. Kuinka montaa näistä valtioista,
joilla on rajoitteita, pidämme muukalaisvastaisena?
Arvoisa puhemies! Helsingin Sanomat kysyi vaalikoneessaan ennen
vaaleja, pitäisikö Eta-maiden ulkopuolelta tulevien
maanhankintaa rajoittaa, mikäli teidät valitaan
kansanedustajaksi. 134 tämän eduskunnan lainsäätäjää vastasi myönteisesti.
Siis 134:n mielestä pitäisi rajoittaa. Moni kirjoitti
tekstikenttään, että vastavuoroisuuteen
on päästävä pikaisesti.
Aloitetta ei kuitenkaan allekirjoittanut 134 kansanedustajaa — parhaimmillaan
puolet kansanedustajista. Tammikuussa televisiosta tulleen A-talk-keskustelun
jälkeen osa veti kuitenkin nimensä aloitteesta.
Odotusarvona tietenkin on, että vaalilupaukset pidetään.
Näin olen itse toiminut, ja ryhdikkäästi
myös kaikki aloitteen 90 allekirjoittajaa, jotka ovat nimensä aloitteessa myös
säilyttäneet eivätkä ole säikähtäneet
joidenkin toimijoiden suhteetonta ja aloitetta väärillä ja
sen sisältöön kuulumattomilla asioilla
leimaamista. (Juho Eerola: Hyvin sanottu!)
Aloite on saanut paljon julkisuutta, mutta monilta osin sisältö on
ollut kohtuutonta. Se on ollut sitä itse aloitteen sisältöä ja
sen allekirjoittajia kohtaan sekä kohtuutonta venäläisiä kohtaan. Lehtitietojen
mukaan Venäjän duumassa on sisällöltään
hyvin vastaava aloite käsittelyssä. Heidän
tahtotilansa on rajoittaa maa- ja kiinteistökauppa ulkomaalaisten
osalta jo vuoden 2015 alusta lähtien. Tällä he
pyrkivät ehkäisemään gettoutumista.
Kuka kertoo minulle, miksi tämä ei ole keskustelun
ja hämmästelyn aihe, joka aiheuttaisi Suomen ja
Venäjän välille hämminkiä ja
vahinkoa? Sen sijaan, miksi osa meistä kansanedustajistakin
pelkää tai toteaa, että Suomessa rajoitusta
koskettava lakialoite ja siitä keskustelukin puolestaan
olisi haitaksi? Onko nyt niin, että omat pelot ja asenteet
estävät asiaorientoituneen tarkastelun ja päätöksenteon?
Tässä talossa siihen täytyisi kyetä.
Keskustelusta tulee siinä vaiheessa venäläisiä loukkaavaa,
kun itse aloitamme sen ja vääristämme
viestin koskettamaan kansalaisia tai kanssakäymistä.
Aloite ei ole kohdistettu vain ja ainoastaan Venäjään,
vaan EU:n ja Eta-alueen ulkopuolisiin, niihin, joihin meillä ei
ole vastavuoroista omistusoikeutta. Tältä osin
monien pelkotilat esimerkiksi amerikkalaisten omistamisen osalta ovat
tarpeettomia. Vastavuoroisuus kumoaa rajoitteen. Venäjän
kanssa vastavuoroisuuteen tähtääminen
on monien tarkoitusperänä. Kuitenkaan korkean
tason keskustelutkaan eivät ole asiaa edesauttaneet. Presidentti
Putinin viesti oli erittäin selkeäsanainen: "Ei."
Tiedossamme on myös tammikuulta 2011 oleva ukaasi, jossa
Venäjän silloinen presidentti Medvedev kielsi
ulkomaalaisilta omistuksen satojen kilometrien säteellä Suomen
rajalta. Kyseinen Kremlin lista sisälsi yhteensä 380
hallinnollista aluetta. Näitä näkökulmiakin
huomioidessa tarvitsemme järeämmän aseen,
jos tavoitteenamme on vastavuoroisuus. Mielestäni pelkät
kauniit toiveet eivät riitä. Ne eivät
ole riittäneet tähänkään
mennessä.
Arvoisa puhemies! Aloitteessa on samanaikaisesti kysymyksessä laaja
kokonaisuus, toisaalta kyseessä ovat vapaa-ajan asunnot,
mökit, kunnallistekniikan alueella olevat omakotitalot,
laajat maa-alueet, erilaiset matkailualan kiinteistöt ja
kohteet, kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet
sekä strategisesti tärkeät kohteet. Tämän vuoksi
keskustelu monesti keskittyy vain yhden yksittäisen osan
käsittelyyn. Samoin aloitteen allekirjoittaneet kansanedustajat
ovat hyvin eri syistä aloitteen allekirjoittaneet. Osa
on halunnut ainoastaan haastaa tärkeän asian keskusteluun. Osa
on perustanut allekirjoituksensa esimerkiksi huoleen strategisesti
tärkeistä paikoista.
Maanmittauslaitoksen tilastojen mukaan määrällisesti
EU:n ulkopuolisten osuus tehdyistä kiinteistökaupoista
on noin prosentin luokkaa. Tulee kuitenkin huomata kaksi seikkaa:
Näissä tilastoissa eivät näy
yritysten nimissä tehdyt kaupat. Kukaan ei tiedä todellista
tilannetta. Merkittävää on myös
huomata, että tilastojenkin valossa kiinteistökauppa
keskittyy Kaakkois-Suomeen. Lainsäädännön
on pystyttävä reagoimaan alueellisiinkin muutoksiin.
On alueita, joiden yhdyskuntarakenteen muuttuminen on huolestuttavaa.
Perustuslaki takaa yhtäläiset asuinalueet kaikille
suomalaisille. Näin ei valitettavasti ole kunnallistekniikan
alueella olevien omakotitalojen muuttuessa vapaa-ajan asunnoiksi.
Tämä rapauttaa kaavoitusammattilaistemme ja kuntapäättäjien
alkuperäistä yhdyskuntarakennetta sekä muodostaa
vääristymän vakituisen asukkaan ja loma-asukkaan
välille. Vakituinen asukas osallistuu kustannuksiin korkeammalla
osallistumisprosentilla vapaa-ajan asukkaan saadessa samat palvelut
edullisemmin. Tällä on myös vaikutusta
kuntatalouteen. Infran perustamis- ja ylläpitokuluja katetaan
kunnallisveroilla. Vapaa-ajan asukkaat eivät näitä luonnollisesti
maksa. Kadunvarret, joissa usea omakotitalo on siirtynyt loma-asunnoksi,
eivät enää houkuttele vakituisia asukkaita.
Näiden kadunvarsien tulevaisuus näyttää loma-asuntoalueelta. Tämä ei
ole kehityssuunta, jota toivomme keskelle kuntataajamaa.
1992 säädetty laki ulkomaalaisten kiinteistöhankintojen
seuraamisesta pyrki turvaamaan, ettei ulkomaalaisten kiinnostus
ja kauppa nosta hintatasoa yli kantaväestön maksukyvyn.
Tämä hyvä ja perusteltu laki purettiin
ajattelemattomasti kokonaan 1999. Ulkomaalaisten tekemillä kiinteistökaupoilla
on tuon jälkeen ollut kiistattomasti vaikutusta erityisesti
Kaakkois-Suomen hintatasoon. Kun yhdeksän vuotta sitten
Ruokolahden kunnanvaltuuston seminaarissa pohdimme Saimaan rantatonttien
myymistä, puhuimme hintatasosta rohkeasti 30 000:n ja 40 000:n välillä.
Nyt Saimaan rantatonttia ei saa alle 100 000:n. Normaalimpi
hinta on 120 000.
Juuri viittaamani laki toivon mukaan osoittautuu tarvittaessa
myös perälaudaksi tämän laki-aloitteen
käsittelylle. Se nimittäin voitaisiin ottaa käyttöön
sellaisenaan, koska se on ollut voimassa ennen Eta-sopimuksemme
allekirjoittamista. Tämä siis suhteessa Eta-maiden
ulkopuolelta tuleviin kolmansien maiden kansalaisiin ja yhteisöihin.
Tosin kyseinen laki olisi tiukempi kuin nyt tässä lähetekeskustelussa
oleva lakialoite.
Arvoisa herra puhemies! Aloitetta arvioidessa on esitetty erilaisia,
jo osin edelläkin esille tuotuja väitteitä,
kuten että nykyinen laki vaikuttaisi kielteisesti ostosmatkailuun
tai turismiin. En kyllä aikuisten oikeasti usko, että omakotitalon omistaminen
olisi ehto Suomeen matkustamiselle. En usko, että tällä olisi
merkitystä ostosmatkailulle. Olen kysynyt, jättääkö kukaan
kenkiä ostamatta siksi, ettei voi ostaa maata niiden alle. Olen
matkustanut paljon, mutten koskaan ole pohtinut, onko minulla kyseisessä maassa
kiinteistön omistamisen mahdollisuus. Tämä ei
voi olla kestävä peruste.
Tahdomme ja tarvitsemme kanssakäymistä ja turismia — tästä ei
synny erimielisyyttä. Päinvastoin oma intressini
on maksimoida suomalaisten hotellien ja majoituskapasiteetin käyttöaste. Ostosmatkailija
mieluummin kylpylään kuin omakotitaloon, joka
on suurimmaksi osaksi tyhjillään. Näin
saamme työtä ja verovaroja Suomeen.
Kuten Ylen A-studion 8.1. ohjelma paljasti, eivät venäläiset
koe kiinteistön omistuksen rajoittamista ongelmaksi. He
hakevat ja tulevat kokemaan Suomeen turvallisuutta, puhtautta ja
rauhaa. He eivät halua hakea Suomesta venäläisyyttä vaan
suomalaisuutta. Tämä on ollut myös se viesti,
jonka olen useilta venäläisiltä itse
saanut. Ihmettelenkin niitä argumentteja, että venäläiset ovat
ihmetelleet, millaisia me suomalaiset olemme, kun haluamme maakauppoja
rajoittaa. Palaute, jonka minä olen heiltä saanut,
alkaa toisinaan samoin, mutta päättyy: miksi ihmeessä emme
arvosta omaa maatamme vaan annamme kaiken olla kaupan? Kyse on isänmaallisesta omanarvontunnosta.
Tällainen tunne on ylpeys venäläisille,
ja suoraan sanoen kadehdin, että meidän selkärankaamme
ei periydy samaa isänmaanrakkautta kuin heillä äiti-Venäjää kohtaan. Ei
isänmaanrakkaus tai oman edun pitäminen ole loukkaus
muita kohtaan, se on arvo, josta tulisi olla ylpeä.
On myös väitetty aloitteen estävän
investointeja Suomeen. Tässä on tuntunut sekoittuvan kaksi
erilaista asiaa: sijoitukset ja investoinnit. Ei omakotitalon osto
Suomesta ole investointi, vaan se on yksittäisen henkilön
sijoitus. Totuus on, et-teivät teollisuusinvestoijat tarvitse
maata. Yleensä muihin maihin etabloituva yritys ei investoi maahan
vaan perusbisnekseensä. Tämä oli Nokiankin
pääperiaate sen toimiessa Suomessa ja globaalisti.
Tositoimijat vuokraavat silloin.
Lakialoitteessa ehdotetaankin siirtymistä maanvuokraukseen
ja esitetään vuokrasopimuksen enimmäiskestoksi
kerrallaan 20:tä vuotta. Epäselvyyksien ja ongelmien
välttämiseksi vuokraajan tulisi kuukauden kuluessa
vuokrasopimuksen allekirjoittamisesta nimetä Suomessa pysyvästi
asuva henkilö kiinteistön valvojaksi. Näin myös
silloin, jos vuokraajana toimii yhtiö ja sen osakkeista
tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai
muulla tavoin määritellystä toimivallasta yli
puolet on omistuksen tai sopimuksen mukaan muualla kuin Suomessa.
Arvoisa herra puhemies! Laki ulkomaalaisten yritysostojen valvonnasta
säädettiin vajaa kaksi vuotta sitten, huhtikuussa
2012. Mielestäni siinä laissa on paljon samaa
ajatuksellista sisältöä kuin tässä aloitteessa.
Sen lain hengessä tulisi tarkastella yritysten nimissä tapahtuvaa
kiinteistökauppaa. Tämän aloitteen samalla
tavoin tulisi määritellä ehdot toiminnan
säätelystä ja rajoituksista myös
Eta-alueen ulkopuolisten tahojen maa- ja kiinteistökauppaan.
Strategisesti tärkeiden paikkojen läheisyydessä olevien
maa- ja kiinteistökauppojen... [Puhujaa yskitti.] — Anteeksi.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Esittelypuheenvuoro on suositeltu 15 minuutiksi.
Tämä vähän kestää vielä. [Puhuja
joi vettä.] Äänikin häviää.
(Juho Eerola: Tärkeä aihe! — Kari Rajamäki: Ääniä tulee!)
No, nythän se häviää kokonaan!
Niin painavaa sanaa. Anteeksi, olen kärsinyt flunssasta.
Strategisesti tärkeiden paikkojen läheisyydessä olevien
maa- ja kiinteistökauppojen vaikutus turvallisuuteemme
ja huoltovarmuuteemme on myös merkittävä peruste
lain tarpeelle. Esimerkkinä voisin mainita Turun saariston
syväväylän, sen ainoan: saman reitin
varrella on kuusi kokonaista saarta saman omistajan omistuksessa.
Näkökulmana tätäkään
ei voi jättää huomiotta. Elämme
rauhan aikaa ja sellaista pyrimme ja haluamme aina tulevaisuudessakin
elää. Kuitenkin kaikki puolustus- ja turvallisuuspolitiikka
rakentuu mahdollisten uhkakuvien ennakointiin. Niin tässäkin
asiassa. Juuri tässä talossa työskentelevien
tulee olla näissä asioissa riittävän
kauas katsovia. Emme tee lainsäädäntöä tähän
päivään, vaan lainsäädäntöä,
jolla on pitkän linjan vaikutus.
Tulee tästä laista totta tai ei, se on tiedostaen tehty
tai tekemättä jätetty. Historiankirjat
tulevaisuudessa kertovat, onko tehty tai tekemättä jätetty
viisasta. Uskon, että tarkastelemmepa tulevaisuudessa luontoarvoja,
yhdyskuntarakenteita, hintatasoa, turvallisuuspolitiikkaamme tai huoltovarmuuttamme,
voimme lainsäätäjinä katua vain
asian tekemättä jättämistä.
Tätä lakialoitetta on kritisoitu siitä,
että se on liian löysä, jättää aukkoja
yritysten kautta tapahtuvalle lain kiertämiselle. Tosiasiallisesti
se ei ole tämän lakialoitteen heikkous, vaan sitä on
haluttu käyttää tekosyynä vastustamiselle.
Tämä asiakokonaisuus on nerokkaasti purettu Tanskassa,
Sveitsissä ja Ahvenanmaalla. Ydin näissä kaikissa
on luvanvaraisuus. Ahvenanmaan kiinteän omaisuuden hankinnasta
säädetään Ahvenanmaan maanhankintalaissa,
joka on säädetty valtiopäiväjärjestyksen
67 §:ssä määrätyllä tavalla Ahvenanmaan
maakuntapäivien suostumuksella. Tämän
lain 2 §:n 1 momentissa säädetään: "Ne,
joilla ei ole Ahvenanmaan kotiseutuoikeutta, sekä yhtiöt,
osuuskunnat, yhdistykset, muut yhteisöt, laitokset, säätiöt
tai yhtymät eivät saa ilman maakuntahallituksen
lupaa omistusoikeuksin hankkia taikka vuokrasopimuksen tai muun sopimuksen
nojalla hallita kiinteää omaisuutta maakunnassa.
Maakuntalailla voidaan säätää tästä poikkeuksia."
Itse lakialoitteessa ei ole esitetty Ahvenanmaan mallia rajoittaa
myös yritysten maan ja kiinteistön hankintaa.
Esitänkin, että aloitteen käsittelyvaiheessa
tämäkin asia tarkennetaan vastaamaan Ahvenanmaan
mallia, jota kyseinen lakialoite kopioi jo yksityisen kaupan osalta. Vastaavat
tiedot minulta löytyvät myös Tanskan ja
Sveitsin osalta, mutten ryhdy niitä tässä lähetekeskustelussa
ajan säästämiseksi laajemmin avaamaan.
Voin näyttää asiasta kiinnostuneille asiakirjat,
ne löytyvät tuolta paikaltani. Niissä säädösten
muodostama periaate on sama ja samoin lopputulos.
Arvoisa puhemies! Muun muassa näiden edellä esittämieni
perusteluiden ja esimerkkien myötä toivon aloitteen
nousevan valiokunnassa käsittelyyn. Vaikka allekirjoittajia
on paennut, aloitteella on yhä lähes puolen eduskunnan
tuki allaan. Merkittävää on myös,
että eduskunnassa on jätetty lähivuosien
aikana monia asiaa koskettavia lakialoitteita, toimenpidealoitteita
sekä kirjallisia kysymyksiä. Tämä aloitteellisuus
tulisi huomioida tämän laajan lakiesityksen kohdalla.
Kiitoksia, että jaksoitte kuunnella, vaik mie melkei
romahin. Oli iha hitokseen tekstii.
James Hirvisaari /m11:
Arvoisa puhemies! Suomen kielen rikkauksiin kuuluu värikäs
idiomaattisuus. Erilaiset kuvaavat sananparret värittävät
ilmaisuamme ja selkeyttävät kielikuvien avulla
parilla sanalla laajojakin asiakokonaisuuksia. Annan teille nyt
idiomaattisuudesta esimerkin, jossa kirkastuu nykypolitiikan idioottimaisuus.
Kun suomen kielessä etsitään ilmaisua ihmisestä,
jonka koko olemus kertoo epäonnistumisesta, sanotaan, että hän
on kuin maansa myynyt. Vanha sananparsi sanoo: "Tyhmä on
se, joka maansa myö, mutta se vasta tyhmä on,
joka siemenensä syö." Maansa myynyt -idiomi kertoo ihmisestä,
joka on ollut idiootti. Hän tajuaa tehneensä kohtalokkaan
virheen, jonka myötä hän on menettänyt
aivan kaiken ja aiheuttanut itselleen turvattoman tulevaisuuden.
Arvoisa puhemies! Vain idioottivaltakunta myy maansa vieraalle
valtiolle ja luovuttaa siten määräysvaltansa
muiden käsiin. Edustaja Kymäläisen laatima
lakialoite on tällä hallituskaudella yksi harvoista
hallituspuolueiden sisältä tulleista ehdotuksista,
joka ei ole viemässä Suomea syvemmälle
suohon, ja jo sen takia sitä on hyvä ja syytä kannattaa.
Lisäksi se käsittelee aihetta, joka on suomalaisille
erittäin tärkeä. Nykykäytäntö on
jo horjuttanut kansalaisten luottamusta johtajiinsa ja lakien laatijoihin.
Suomen myyminen pala palalta ulkomaisille omistajille tuntuu hyvin
suuren kansanosan mielestä tyhmääkin tyhmemmältä ja
suurelta vääryydeltä.
Meidän pitäisi elää demokraattisessa
maassa, jossa valta on kansalla. Jos jatkamme nykytiellä, meillä on
kohta kansa, jolla ei ole sen enempää valtaa kuin
maatakaan. Itse asiassa olemme nyt tiellä, jonka seurauksena
meillä ei kohta ole enää kansaakaan.
Olisiko jo aika kuunnella idiomaattista viisautta ja lopettaa idioottimaisuus?
Edustaja Kymäläisen ehdotuksessa on erinomaiset
perustelut sille, miksi ja miten lakia voitaisiin säätää niin,
että Suomen tuhoaminen tältä osin saataisiin
loppumaan.
Arvoisa puhemies! Kannatan aloitetta lämpimästi
ja kiitän edustaja Kymäläistä erinomaisesta
esittelypuheenvuorosta.
Johanna Karimäki /vihr:
Arvoisa puhemies! Edustaja Kymäläinen on
tehnyt aloitteen Eta-maiden ulkopuolelta tulevien henkilöiden
ja yhteisöjen kiinteistönhankinnasta ja -vuokrauksesta.
Aloitteessa on esitetty perusteluja, jotka osoittavat, että lainsäädäntöä on
syytä tältä osin tarkastella. Yksi vahva
peruste on vastavuoroisuus maakaupoissa; muutkin aloitteen perustelut ovat
varteenotettavia.
Edustaja Kymäläinen käytti myös
hyvin perustellun ja asiapitoisen esittelypuheenvuoron. Asia ei
ole mustavalkoinen, vaikka julkisuudessa on käyty vahvaa
keskustelua asiasta. Aloitteessa rajoitetaan EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta
tulevien kiinteistön osto-oikeutta. Kiinteistön saisi
ostaa, kun on asunut maassa viisi vuotta. Eta-alueen ulkopuolelta
tuleva henkilö voi kuitenkin ostaa heti maahan tultuaan
asunto-osakkeen ja muuttaa esimerkiksi rivitalo- tai kerrostaloasuntoon.
Osakeasunnon ostaja saa nimittäin haltuunsa vain asunnon
hallintaan oikeuttavat osakkeet. Näissä kaupoissa
asunnon omistajuus on ja pysyy asuntoyhtiöllä.
Aloitteessa puhutaan kiinteistöistä, eli se koskee
talo- tai huvila- ja tonttikauppoja. Asuttuaan Suomessa viisi vuotta voi
ostaa kiinteistönkin. Sen sijaan aviopuolison kanssa voi
ostaa yhdessä kiinteistön heti, jos toinen on
EU- tai Eta-maan kansalainen.
Aloitteessa rajoitetaan myös kiinteistöjen vuokraamista,
mutta kohtuullisesti. Eta-maiden ulkopuolelta tuleva saa vuokrata
kiinteistön kerrallaan 20 vuodeksi. Lakialoite sallii hyvinkin pitkäaikaiset
vuokrasopimukset. Pitkällä vuokrasopimuksella
voi vuokrata esimerkiksi lomamökin Suomesta. Mielestäni
siksi puheet vaikutuksesta turismiin ovat hieman liioiteltuja. Voidaan myös
kysyä, onko kuntien etu se, että kunnallistekniikan
alueella täysiaikaiseen asumiseen tarkoitetut kiinteistöt
siirtyisivät vapaa-ajan asunnoiksi.
Tänä päivänä korostuu
myös trendi, että yritykset mielellään
vuokraavat toimitiloja. Laki-aloitteessa viitataan, että muun
muassa Tanskassa on aloitetta vastaava malli käytössä ja
että EU:n säännöksien mukaan
jäsenmailla on mahdollisuus soveltaa kolmansiin maihin
kiinteistöjen hankintaa koskevia rajoituksia. Asiasta käyty julkinen
keskustelu osoittaa, että tästä olisi
hyvä tehdä selvitys: mikä on esimerkiksi
käytäntö eri maissa, ja onko Suomessa
tarvetta selkiyttää lainsäädäntöä joiltakin
osin?
Jussi Niinistö /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Kymäläisen ja lopulta
yhteensä 90 edustajan allekirjoittama lakialoite Eta-maiden
ulkopuolelta tulevien henkilöiden ja yhteisöjen
kiinteistönhankinnasta ja -vuokrauksesta on perusteltu.
Se on myös pitkälti linjassa perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelman
kanssa.
Ulkomaalaisten tekemät kiinteistökaupat ovat lisääntyneet
Suomessa huomattavasti viime vuosina. Kesämökkien
ja muiden vapaa-ajan asuntojen lisäksi kauppakohteena ovat
olleet suuret maa-alueet ja isot kiinteistöt, kuten käytöstä poistetut
julkiset rakennukset. Etenkin Itä- ja Kaakkois-Suomessa
varsinkin loma-asuntojen hinnat ovat lähteneet voimakkaaseen
nousuun. Hinnat ovat paikoitellen tavallisen suomalaisen palkansaajan
ulottumattomissa. Toisaalta monet ostohetkellä suunnitellut
rakennus- ja kunnostushankkeet ovat jääneet toteutumatta.
Osa ulkomaalaisille myydyistä kiinteistöistä tai
maa-alueista on sijainnut sotilaskohteiden, kuten lentokenttien,
tutka-asemien ja linkkimastojen, läheisyydessä.
Tämä on antanut monelle kansalaiselle aihetta
miettiä, minkälaisin aikein ostaja on näissä tapauksissa
ollut liikkeellä ja ovatko kaupat ehkä jopa turvallisuuspoliittisesti arveluttavia.
Tilannetta on seurattava, ja uskon, että Suomen viranomaiset
ovat kutakuinkin ajan tasalla. Maanpuolustus ja huoltovarmuus ovat asioita,
joita ei pidä kevyesti ohittaa.
Arvoisa puhemies! Ulkomaalaisten kiinteistökauppoihin
liittyy myös vastavuoroisuusongelma. Perussuomalaisten
mielestä on periaatteellisesti ongelmallista, jos suomalaisten
maanosto-oikeutta on rajoitettu maassa, jonka kansalaiset voivat
ostaa Suomesta maata. Tällaisessa tapauksessa on vain oikein
ja kohtuullista, että maan ostamisoikeutta Suomesta rajoitetaan
vastavuoroisuusperiaatteen mukaisesti. Naapurimme Venäjä on
kieltänyt maa- ja kiinteistökaupat ulkomaalaisilta
tietyiltä raja-alueiltaan, ja tämä estää suomalaisia
ostamasta kiinteistöjä esimerkiksi rajantakaisesta
Karjalasta.
Suomessa oli aiemmin voimassa melko tiukasti ulkomaalaisten
kiinteistökauppoja rajoittava lainsäädäntö.
Luovuimme rajoituksista vuosituhannen vaihteessa, sillä EU-säännökset
velvoittivat poistamaan rajoitukset jäsenvaltioiden osalta.
Samalla kaupanteko Suomessa kuitenkin sallittiin, virheellistä kyllä,
kuten edustaja Kymäläinen esittelypuheenvuorossaan
totesi, myös unionin ulkopuolisten maiden kansalaisille
ja yrityksille. Virhe on kuitenkin korjattavissa. Malleja löytyy
Euroopasta. Voisimme ottaa mallia vaikka Tanskan lainsäädännöstä.
Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä painottaa, että kansallisen
kokonaisedun näkökulmasta on perusteltua, että rajoituksia
otetaan Eta-maiden ulkopuolelta tulevien ostajien osalta uudelleen
käyttöön, kuten tämä lakialoite
ehdottaa. Aloite ei ole vahingollinen Suomelle, päinvastoin,
eikä se ole vahingollinen venäläisille.
Kyse ei ole venäläisvastaisuudesta, vaan kyse
on vastavuoroisuusperiaatteesta. Sen kyllä kaikki asiaa asiallisesti
tarkastelevat ymmärtävät. Jos ja kun tämä aloite
ei johda mihinkään, on joka tapauksessa syytä ylläpitää jatkossakin
vastavuoroisuuskeskustelua Venäjän kanssa.
Sanni Grahn-Laasonen /kok:
Arvoisa puhemies! En kannata edustaja Kymäläisen
aloitetta. Itse asiassa pidän sitä ennakkoluuloja
lietsovana ja Suomen talouden kannalta haitallisena. Venäläiset
turistit ja maahanmuuttajat ovat Suomen taloudelle ja hyvinvoinnille
jo nyt erittäin tärkeä voimavara ja tulevaisuudessa
mahdollisesti vielä tärkeämpi. Itä-Suomeen
nousee uusia kauppakeskuksia, hotelleja ja kylpylöitä.
Venäläisten turistien ostovoima on vahvaa.
He tuovat Suomeen työtä ja tuloja ja sitä kautta myös
hyvinvointia. Venäläiset vapaa-ajan asukkaat jättävät
Suomeen 86 miljoonaa euroa vuodessa. Työ- ja elinkeinoministeriö arvioi,
että sen työllisyysvaikutukset ovat yli 1 000
työpaikkaa.
Sanotaan, että venäläisten kiinteistökaupat vain
nostavat täällä hintoja ja ostojen positiiviset talousvaikutukset
ovat pieniä ja lyhytkestoisia. Työ- ja elinkeinoministeriö arvioi
venäläisten vapaa-ajan asukkaiden käyttäneen
täällä vuonna 2012 yhteensä 151,4
miljoonaa euroa kiinteistöjen hankintaan, rakentamiseen
ja tuotteiden sekä erilaisten palvelujen ostoon. Vuositasolla
se on melko mittava tuki Suomen kangertavalle taloudelle.
Venäläisten matkailumielenkiinto Suomea kohtaan
ei ole lähiaikoina hiipumassa, mutta lentomatkailun ja
tiedonvälityksen kehittymisen myötä nuori,
kansainvälisempi ja kielitaitoisempi venäläissukupolvi
ei välttämättä tyydy enää pelkkään
lähimatkailuun. Olen varma, että tulemme vielä keskustelemaan
siitäkin, miten saamme venäläisten mielenkiinnon
palautettua Suomeen.
Arvoisa puhemies! Nyt olisi erittäin tärkeää houkutella
ulkomaista pääomaa Suomeen. Isänmaata
ei olla ostamassa jalkojemme alta, tällainen puhe on turhaa.
Kaikkiaan ulkomaalaisten osuus kiinteistökaupasta on noin
prosentin luokkaa. Selkeyttä tontti- ja kiinteistökauppoihin
toki tarvitaan. Olenkin jo aiemmin esittänyt, että Suomeen
rakennettaisiin erillinen kiinteistörekisteri ulkomaisista
kiinteistö- ja tonttiomistuksista, mikä muun muassa
voisi tehostaa kiinteistöveron perimistä. Tästä asiasta
kannattaisi keskustella ja tätä viedä eteenpäin.
Arvoisa puhemies! Suomalaisilla on toki kaikki historialliset
perusteet vaikeaan naapurisuhteeseen Venäjän kanssa.
Me emme voi unohtaa emmekä saa unohtaa historiaa, mutta
Venäjä-suhteemme olisi päivitettävä tähän
aikaan. Suomella on valtava potentiaali toimia lännen siltana
Venäjälle ja edistää osaltamme
itänaapurimme avautumista kansainvälisesti.
Tällaisia Kymäläisen aloitteen kaltaisia
lakeja säätämällä emme
kehitä Venäjää myönteiseen suuntaan
vaan päinvastoin ottaisimme yhteistyössäkin
askeleen taaksepäin. Vapaampi talous ja ennakkoluuloista
vapaampi naapuruussuhde on Suomen etu. Muurien rakentaminen ja kaupan
esteiden lisääminen on mennyttä maailmaa.
Pertti Hemmilä /kok:
Herra puhemies! Nyt kun käsittelemme tätä lakialoitetta
Eta-maiden ulkopuolelta tulevien henkilöiden ja yhteisöjen kiinteistönhankinnasta
ja -vuokrauksesta, haluan heti aluksi todeta, että vaikka
olen jo viidettoista valtiopäivät kokenut edustaja,
en ole ikinä kuullut kenenkään edustajan
käyttävän niin erinomaisen perusteellista
esittelypuheenvuoroa kuin edustaja Kymäläinen äsken
käytti tästä lakialoitteesta. Itse asiassa
en ole tainnut kuulla ministereittenkään puhuvan
niin monipuolisesti, en kyllä ehkä niin monisanaisestikaan
(Naurua) esitellessään lakiehdotuksia, hallituksen
esityksiä, täällä.
Arvoisa puhemies! Olen viime vuosina useammankin kerran kysynyt
kirjallisesti eri hallituksilta venäläisten kiinteistökauppoihin
liittyvistä huolista. Edellinen oikeusministeri Brax tätä huolta
toistuvastikin vähätteli. Hän todisteli, etteivät
venäläisten maakaupat ole määrällisesti merkittäviä suhteessa
kaikkiin Suomessa tehtyihin kiinteistökauppoihin. Oleellista
ei kuitenkaan ole venäläisten tekemien kiinteistökauppojen
prosentuaalinen osuus vaan se, millaisista paikoista kiinteistökauppoja
tehdään. Ex-oikeusministerin vähättelyistä huolimatta
näyttää kuitenkin siltä, että useammat
viranomaistahot ovat olleet huolissaan kiinteistökaupoista.
Keskusrikospoliisi ja Puolustusvoimat ovat seuranneet suomalaisten
sotilaskohteiden lähellä tapahtuvia venäläisten
maakauppoja jo pidempäänkin. Keskusrikospoliisissa
maakauppojen taustoja on selvittänyt erillinen tutkimusryhmä.
Herra puhemies! Venäläisten kiinteistökaupat Suomessa
ja erityisesti strategisesti merkittävien paikkojen läheisyydessä ovat
olleet myös julkisuudessa useasti ja nostattaneet huolta
laajasti kansalaisten keskuudessa. Useita kiinteistöjä on vaihtunut
venäläisomistukseen Puolustusvoi-mien tukikohtien
ja asevarikoiden sekä muiden strategisesti Suomelle tärkeiden
paikkojen läheisyydessä, jopa Puolustusvoimille
kuuluvien alueiden sisäpuolelta, myös muun muassa
Varsinais-Suomessa, kuten edustaja Kymäläinen
esittelypuheenvuorossaankin totesi.
Vaikka rikollista toimintaa ei olekaan havaittu, ovat kiinteistökaupoissa
ostajien taustat liian usein hyvin epämääräisiä.
Tutkinnoissa on paljastunut myös yhteyksiä Venäjän
poliittiseen johtoon, kansainvälisestä rahanpesusta
epäiltyihin yhtiöihin, suomalaisiin bulvaaneihin
ja mitä erilaisimpiin peiteyhtiöihin. Venäläiset
hävittävät jäljet erilaisilla
yhtiöjärjestelyillä, joissa omistetaan
ristiin toisia. Näin toimittaessa ei saada selville todellista
ostajaa ja kauppojen taus- tavaikuttajia eikä -vaikuttimia.
Maakauppoihin liittyvien rahanpesurikosten tutkinta ja valvonta eivät
Suomessa ole yhdenkään viranomaisen erityisvastuulla.
Tämä vaikeuttaa vielä entisestään kiinteistökaupan
tilanteen kokonaiskuvan hahmottamista.
Arvoisa puhemies! Suomella ei ole mitään EU:n
velvoittamaa velvollisuutta sallia kiinteistöjen myyntiä EU:n
ulkopuolisille tahoille. EU:n jäsenmailla on edelleen mahdollisuus
rajoittaa kolmansien maiden kiinteistöjen hankintaa. Useissa
EU-maissa, kuten Tanskassa, Puolassa ja Tšekissä,
on ulkomaalaisille asetettu ehtoja kiinteistöjen hankkimiselle.
Aiempi oikeusministeri todisteli, ettei esimerkiksi Ruotsissa ja
Saksassa juurikaan ulkomaalaisten kiinteistökauppoja rajoiteta.
Oleellista on huomata se, että monella EU-maalla on maantieteellisen
sijoittumisensa vuoksi aivan erilaiset lähtökohdat
kuin Suomella.
Alkuvuodesta 2011 Venäjä julkaisi listan alueista,
joilla ulkomainen maanomistus kielletään. Lista
sisältää laajoja alueita myös
Suomen itärajan tuntumasta. Venäläiset
maakaupat tulisi kieltää siten jo pelkästään
vastavuoroisuuden periaatteesta.
Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Maa-alueiden säilyminen
suomalaisten omistuksessa on tärkeä osa omavaraisuuttamme
ja kansallisten etujemme vaalimista. Suomen on itse huolehdittava
maanpuolustuskykymme ylläpitämisestä, perusinfrastruktuurista
ja kansallisesta turvallisuudesta. Lainsäädäntöä onkin
kehitettävä siten, että voidaan asettaa
rajoituksia EU:n ulkopuolisten kiinteistökaupoille. On
myös tukittava porsaanreiät, joilla kiinteistökauppoja
hoidetaan erilaisten bulvaanien kautta todellisen ostajan tai omistajan
paljastumatta.
Reijo Tossavainen /ps:
Arvoisa herra puhemies! Eta-maiden ulkopuolisten oikeuteen
ostaa kiinteistöjä Suomesta liittyy monia asioita,
jotka eivät ole olleet julkisuudessa esillä. Kielteiset puolet
on haluttu lakaista maton alle. Näin ei ole järkevää tehdä,
sillä jossakin vaiheessa ne saattavat pullahtaa sieltä esiin.
Tuon niitä nyt esille ja toivon, että niistä keskusteltaisiin
asiallisesti ja rakentavasti.
Viime vuonna eräässä tilaisuudessa
Suomessa toimivan venäläisseuran edustaja antoi
ymmärtää, että venäläiset
alkavat vaatia kaksikielisyyttä niissä kunnissa,
joissa venäläisten määrä ylittää 3 000
asukkaan rajan. Tämä raja lähestyy Imatralla,
Lappeenrannassa ja Kotkassa. 3 000 asukkaan kaksikielisyyden
raja koskee tällä hetkellä kylläkin
vain ruotsin ja suomen kieliä, mutta kyseinen henkilö sanoi,
että he todennäköisesti tulevat vaatimaan
lakimuutosta tältä osin. Kysyn siis: Haluammeko
pakkoruotsin lisäksi myös pakkovenäjän?
Haluammeko, että kun joskus tulevaisuudessa menemme Etelä-Karjalaan,
niin tunnemme kuin olisimme tulleet nykyiseen Viipuriin?
Arvoisa herra puhemies! Kiinteistökauppojen sallimisessa
tai kieltämisessä on kysymys paljolti myös
rahanpesusta. Sen laajuudesta ei ole tarkkaa kuvaa. Eräs
poliisiviranomainen totesi minulle, että se on hyvin merkittävää.
Juuri sen tarkempaa kuvaa siitä ei liene, koska tässä asiassa yhteistyö venäläisten
viranomaisten kanssa on erityisen vaikeaa.
Usein kuulee sanottavan, ja varsinkin täällä Kehä kolmosen
sisäpuolella, että on vain hyvä, kun
Venäjältä tulee yritystoimintaa Suomeen. Totuus
on siltäkin osin hyvin karu. Tiedän useita venäläisiä yhtiöitä,
jotka ovat ostelleet esimerkiksi matkailualan kiinteistöjä.
En kuitenkaan tunne yhtään tapausta, joka kaupanteon
jälkeen olisi matkailuyrityksenä kehittynyt myönteiseen suuntaan.
Venäläisten mukana Suomeen ovat tulleet myös
venäläiset toimintatavat. Esimerkkinä olkoon
minulle eräs hyvin tuttu eteläkarjalainen kylä.
Venäläiset ovat ostaneet sieltä toistakymmentä tonttia,
siis yhdeltä pieneltä kylältä,
ja heistä vain yksi, siis vain yksi heistä, on
hoitanut velvoitteensa rakentaa ja maksaa verot ja muut maksut kuten
kuuluu.
Arvoisa puhemies! Nyt Etelä-Karjalassa eräät tahot
laskevat paljon ostosmatkailun varaan. Rohkenen kuitenkin arvioida,
että ennen pitkää siinä käy
kuin Viron osalta. Siis ensin sieltä tultiin Suomeen, mutta
nyt mennään Viroon. Näin todellakin käynee
myös Venäjän osalta, sillä Pietari
tarjoaa paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa
turisteille. Niihin tutustumisen ohella on hyvä tehdä myös
ostoksia. Onhan Lappeenrannasta ja Imatralta Pietariin lyhyempi
matka kuin Helsinkiin.
Arvoisa puhemies! Edesmennyt Ahti Karjalainen sanoi aikoinaan,
että ennustaminen ja varsinkin tulevaisuuden ennustaminen
on vaikeaa. Joka tapauksessa mielestäni on järkevää ottaa
ennakoivasti huomioon kaikki vaihtoehdot, myös ne pahimmat.
Lopuksi yhtenä tämän lakialoitteen
allekirjoitusten kerääjänä totean,
että niin nyt käsittelyssä olevan lakialoitteen
kuin muidenkin aloitteiden allekirjoitusten tulkinnassa on ollut
jonkinlaista epävarmuutta. Lisäksi listojen kiertäessä ei
ole aina riittävästi aikaa syventyä aloitteeseen.
Siksi näistä ja muista käytännön
syistä johtuen olen tänään jättänyt
puhemiesneuvostolle kirjallisen aloitteen sähköisen
allekirjoittamisen käyttöönotosta.
Ja ihan lopuksi totean, että perussuomalaiset kansanedustajat
ovat allekirjoittaneet aloitteen kahta mohikaania lukuun ottamatta.
Olli Immonen /ps:
Arvoisa herra puhemies! Lakialoite Eta-maiden ulkopuolelta
tulevien henkilöiden ja yhteisöjen kiinteistönhankinnasta
ja -vuokrauksesta on erittäin perusteltu, tarpeellinen
ja kannatettava, ja sen onkin allekirjoittanut noin puolet kansanedustajista
yli puoluerajojen.
Ulkomaalaisten osuus kiinteistökaupoista on vuosittain
noin 1—2 prosentin luokkaa, ja tästä venäläisten
osuus on jopa 70 prosenttia. Turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta
tarkasteltuna viime vuosina venäläisten Suomessa
tekemät kiinteistökaupat ovat olleet varsin arveluttavia. Arveluttavaksi
asian tekee se, että venäläiset ovat halunneet
ostaa rappiotiloja ja laajoja maa-alueita usein Suomen maanpuolustuksen
kannalta strategisesti tärkeiden kohteiden läheisyydestä. Tämä onkin
mielestäni yksi merkittävimmistä perusteista
kiinteistöjen kaupan rajoittamiselle muiden kuin Euroopan
unionin alueelta tai Eta-maista tulevilta kansalaisilta.
Arvoisa puhemies! Ei ole myöskään
lainkaan hyväksyttävää, että venäläiset
voivat ostaa kiinteistöjä Suomesta mutta vastaavasti
suomalaiset eivät voi ostaa niitä Venäjältä.
Eli vastavuoroisuus ei toteudu. Kiistaa on synnyttänyt
esimerkiksi se, etteivät Karjalan evakot voi ostaa vanhoja
kotitilojaan Karjalasta, koska Venäjän lait kieltävät
kyseisten kiinteistökauppojen toteutumisen. Venäläisten
kiinteistökaupat Suomessa ovat kuitenkin puolestaan kasvussa,
etenkin Itä-Suomessa.
Ongelman muodostaa myös se, että varsin arvaamattomasti
käyttäytyvä Venäjä on
ilmoittanut suojelevansa omia kansalaisiaan tarvittaessa vaikka
aseellisesti myös maansa rajojen ulkopuolella. (Juho Eerola:
Kuten Ukrainassa nähdään!) Kiinteistöjen
ja maa-alueiden myynti venäläisille tuleekin nähdä erityisesti
turvallisuuspoliittisena kysymyksenä. Venäläisten
kiinteistöomistukset lisäävät
merkittävästi Venäjän valtion
intressejä puuttua Suomen sisäisiin asioihin.
Arvoisa herra puhemies! Suomelle ja suomalaisille on turvattava
oikeus omaan isänmaahan sekä turvallisuuspoliittisesti
tärkeisiin alueisiin sekä nyt että tulevaisuudessa.
Myös Suomen kansan enemmistö haluaa erilaisten
kansalaiskyselyjen mukaan kieltää erityisesti
juuri venäläisten oikeuden ostaa kiinteistöjä Suomesta.
Siispä toivonkin, ettei tätä loistavaa
lakialoitetta haudata tämän keskustelun jälkeen
kaappeihin pölyttymään.
Arvoisa puhemies! Totean, että kannatan lämpimästi
tätä edustaja Kymäläisen tekemää laki-aloitetta.
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:
Arvoisa puhemies! Olipa tästä aloitteen sisällöstä mitä mieltä tahansa,
niin olen todella pahoillani siitä, että yleinen
keskustelu on ajautunut täysin sivuraiteille, kun on ryhdytty
puhumaan Venäjä-vastaisuudesta ynnä muusta
sellaisesta. Minusta tämä kertoo siitä,
että meidän on edelleen vaikea keskustella Venäjä-asioista
neutraalisti. Venäjän kanssa naapurina olemisesta
ja vastavuoroisuuden periaatteesta, mikä tässäkin
lakialoitteessa on mielestäni se keskeisin asia, pitäisi
puhua niin sanotusti tavallisena asiana.
Olen itse koko aikuisen ikäni ylittänyt Venäjän
rajaa joustavasti ja työskennellytkin Venäjällä monta
kertaa, ja minusta ei saa Venäjä-vastaista tekemälläkään,
vaikka tässä puolustan edustaja Kymäläisen
oikeutta nostaa tämä asia esille ilman, että hänet
ja me muut aloitteen allekirjoittajat heti leimataan Venäjä-vastaisiksi.
Olen keskustellut asiasta myös joidenkin venäläisten ystävieni
kanssa, eivätkä hekään ole pitäneet
tätä aloitetta Venäjä-vastaisena.
He ovat ymmärtäneet aloitteen motiivit erittäin
hyvin.
Suomi tarvitsee hyviä naapuruussuhteita Venäjään,
mutta se ei tarkoita, etteikö hankalistakin asioista saisi
ja pitäisi puhua. Edustaja Kymäläinen
on tehnyt perusteellista selvitystyötä laki-aloitteen
valmistelussa, ja tämä aloite ei suinkaan ole
mikään hölynpölyjuttu, vaan
ihan vakavalla mielellä keskusteltavaksi tarkoitettu asia.
Arvoisa puhemies! Olipa tämän aloitteen kohtalo
mikä tahansa, niin on hyvä, että täällä eduskunnassa
asiasta keskustellaan asiallisesti.
Eeva-Maria Maijala /kesk:
Arvoisa puhemies! Allekirjoitin aloitteen. Allekirjoitin sen, koska
maanomistustilanteessa, jossa ostaja kuuluu eri oikeusjärjestyksen
piiriin kuin kiinteistö, nousee esille erityisiä haasteita.
Maakaaren 12 luku käsittelee lainhuudatusmenettelyä.
1 §:n 1 momentissa on, että "Lainhuudon
hakijan on esitettävä selvitys saantonsa laillisuudesta.
Hakemukseen on liitettävä saannon perusteena oleva
asiakirja alkuperäisenä taikka kaupan vahvistajan
tai kirjaamisviranomaisen oikeaksi todistamana jäljennöksenä."
2 momentissa on, että "Jollei kiinteistön edellistä omistajaa
ole merkitty lainhuudon saajaksi, hänen omistusoikeudestaan
on esitettävä selvitys, joka olisi ollut tarpeen
hänen saantonsa huudattamiseksi. Jollei tämä ole
ollut velvollinen huudattamaan saantoaan, hakijan on esitettävä muu
tarpeellinen selvitys edeltäjän omistusoikeudesta kiinteistöön."
Elikkä maakaari takaa maanomistuksen laillisen siirtymisen.
Jotta maanomistaja saa kiinteistölleen lainhuudon, on hänen
siis esitettävä suomalaiselle viranomaiselle kiinteistön
saannin katkeamaton ketju.
Toimiessani itse lainhuutojen myöntäjänä koin
ongelmalliseksi esimerkiksi semmoisen tilanteen, jossa Ruotsiin
muuttanut henkilö kuoli ja perilliset olivat myyneet kiinteistön
edelleen. Oikeusjärjestelmämme ovat Ruotsin kanssa
hyvin samanlaiset, silti sain tarvittavat asiakirjat mutkikkaan
käännös- ja ison papereiden metsästysprojektin
jälkeen. Tällä hetkellä ei montaa suomalaista
kiinteistöä ole vielä siirtynyt venäläisten
omistukseen, mutta kun kiinteistö menee eri oikeusjärjestelmästä vierasta
kieltä käyttävän omistajan haltuun,
on lainhuudon käsittely erittäin työlästä ja
vaikeaa, joskus jopa mahdotonta.
En toivo, että näitä joudutaan Suomessa
paljoa tekemään. Vähintään
niistä tulisi saada viranomaisille ne korvaukset, jotka
lainhuutoasian laatimisesta muodostuvat. Kuinka monta venäläistä tai
muuta Eta-maiden ulkopuolella asuvaa henkilöä katoaa
sitten kirjoistamme, tai kuinka monen etsiminen on erittäin
vaikeaa? Kuinka usein ollaan tilanteessa, jossa katkeamatonta saantoa
ei voida enää todistaa meidän lainsäädäntömme
edellyttämällä tavalla?
Moni meistä kokee varmasti vastavuoroisuuden periaatteen
puuttumisen epäkohtana suomalaisten ja venäläisten
maakaupoissa, niin kuin tässä on edellä tullut
hyvin esille. Se on yksi syy siihen, miksi itse allekirjoitin tämän
aloitteen. Ongelmallinen on erityisesti luovutetun Karjalan alue,
josta monet suomalaiset haluaisivat ostaa kiinteistöjä esi-isiensä mailta.
Jos Suomi olisi jäänyt EU:n ulkopuolelle,
olisi se voinut paljon vapaammin määritellä haluamiaan
rajoituksia ulkomaalaisten maanomistukseen. Tänään
tämä systeemi ei ole helppoa eikä vedenpitävää,
vaikka kuinka haluaisimme estää venäläisten
kaupat. Lakiesitys läpi mennessään ei
estäisi täysin Eta-maiden ulkopuolisten maiden
henkilöitä, jotka voisivat melko helposti perustaa
yrityksen johonkin Eta-maahan, ja sitten tällainen yritys
ostaa Suomesta maata. Tälle ketjulle me emme voi mitään.
Venäläinen matkailu on erittäin tärkeä elinkeinoala
erityisesti itärajallamme, myös omalla kotiseudullani
Itä-Lapissa. Konkreettisesti tämä näkyy
esimerkiksi siinä, että liikerakennuksiin kiinnitetyt
mainoskyltit ovat usein kaksikielisiä, suomeksi ja venäjäksi.
Emme voi yhtään väheksyä venäläisten
merkitystä Lapin matkailun ja kaupan rahoittajina.
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva asia
ei ole yksinkertainen eikä helppo. Minusta on kuitenkin
hyvä, että tämä vaikea asia
tuli tänne keskusteltavaksi, vaikka emme tätä esitystä tällaisena
koskaan pystykään hyväksymään.
Esko Kiviranta /kesk:
Arvoisa puhemies! On hyvä, että edustaja
Kymäläisen lakialoitteen kautta on tämän
salin keskusteltavaksi tullut tärkeä asia. Pidän
tätä lakialoitetta enemmänkin keskustelualoitteena,
vaikka muodollisesti kyseessä on lakialoite.
Mielenkiintoista ja poikkeuksellista oli tämän lakialoitteen
kohdalla toteutunut tilanne, että niin moni lakialoitteen
jo allekirjoittanut muutti mielensä. Tällaista
ei näin suuressa määrin käsittääkseni
ole juuri koskaan tapahtunut.
Edustaja Kymäläisen aloite on saanut osakseen
sekä kannatusta että vastustusta. Laaja kansalaismielipide
näyttää olevan, että Eta-maiden ulkopuolisten
oikeutta ostaa Suomesta kiinteistöjä tulisi rajoittaa
asettamalla sille asumiseen liittyviä ehtoja. Viimeisistä ulkomailla
asuvien henkilöiden ja ulkomaalaisten yhteisöjen
kiinteistönhankintaa koskevista rajoituksista luovuttiin Suomen
lainsäädännössä vuoden
2000 alussa. Jäsenmailla on Euroopan unionin säännösten mukaan
kuitenkin mahdollisuus soveltaa Eta-alueen ulkopuolisiin kolmansiin
maihin kiinteistöjen hankintaa koskevia rajoituksia.
Edustaja Kymäläisen aloitteella halutaan vaikuttaa
etenkin venäläisten kiinteistökauppoihin Suomessa.
Venäläisten kiinteistökaupoilla on vaikutusta
esimerkiksi kiinteistöjen hinnanmuodostukseen. Rantatonttien
ja kesämökkien hinnat ovat nousseet korkeiksi
itärajan läheisyydessä. Keskituloiset
suomalaiset eivät pärjää venäläisille
hintatarjouskilpailuissa. Ymmärrän, että tästä on
aiheutunut oikeutettua ärtymystä kaakkoisessa
Suomessa.
Tässä esillä olevassa asiassa voidaan
perustellusti vedota vastavuoroisuuden periaatteeseen. Lakialoitetta
puoltavat Venäjän ulkomaalaisiin kohdistamat kiinteistökauppojen
hankintarajoitukset. Joku on jopa sanonut, että nyt esillä oleva lakialoite
sinänsä voisi karkottaa venäläisten
investointihalukkuutta Suomeen. Tämä vaikuttaa liioitellulta
arviolta. Kiinteistön hankkiminen ja omistaminen Suomeen
rekisteröidyn yrityksen kautta olisi edelleen mahdollista,
vaikka lakialoite toteutuisikin.
Risto Kalliorinne /vas:
Arvoisa puhemies! Ihan aluksi haluan sanoa, että arvostan
erittäin korkealle edustaja Kymäläisen
aktiivisuutta tässä asiassa. Muutenkin hänen
esiintymisensä täällä oli erittäin
asiallista ja perusteellista tässä asiassa. Mikäli
on tullut jotain asiatonta palautetta, niin se ei varmasti ole ollut
ollenkaan paikallaan, koska aloitteen tarkoitus on varmasti vilpitön
ja erittäin perusteellisesti harkittu ja valmisteltu.
Itse vastasin vaalikoneessa, että en kannata rajoituksia
nykykäytäntöön, ja sen vuoksi
en ole allekirjoittanut myöskään tätä aloitetta,
eikä vasemmistoliitosta ole siinä aloitteessa
yhtään allekirjoittajaa. Kun tässä sanottiin,
että yli puoluerajojen on aloite mennyt, niin yksi puolue
on tästä aloitteesta ulkona. (Välihuutoja)
Tämä ei kuitenkaan ole mikään
ryhmäpuheenvuoro, vaan ihan omia ajatuksia.
Ihan ensimmäiseksi haluaisin sanoa, tai ensimmäinen
perusteluni koko asialle on, että toivon todella sydämestäni,
että suomalaisilla joskus olisi mahdollisuus ostaa maata
Venäjältä. Tätä toivon
ihan sen vuoksi, että oma sukuni on evakkona muuttanut
Suomeen Salmin pitäjästä Laatokan Karjalasta.
Olen käynyt vuonna 2004 viimeksi tuolla katsomassa näitä Kalliorinteen kodin
perustuksia ja ajattelin silloin, että olisi kyllä hienoa,
jos joku sukumme jäsenistä voisi joskus täältä Laatokan
rannalta jonkin kesäpaikan vaikka itselleen laittaa niiltä alueilta,
jotka jäivät sodassa tuonne toiselle puolelle
rajaa. Eli toivon todella, että suomalaisilla on joskus
mahdollisuus ostaa maata Venäjältä.
Mutta en todellakaan usko, että vastavuoroisuus toteutuu
paremmin, jos me kiellämme venäläisiltä maanoston
Suomesta. Minä en usko siihen, että se edesauttaisi
sitä, että vastavuoroisuus jotenkin jatkossa toteutuisi
paremmin. Sen seurauksena tämä asia menisi entistä pahemmin klikkiin
ja suomalaisilta jäisivät nekin maanmyyntitulot
saamatta, jotka tällä hetkellä Venäjältä Suomeen
virtaavat, enkä usko, että se edistäisi
vastavuoroisuuden asiaa ja tässä tapauksessa tätä oman
sukumökin asiaa millään tavalla.
Toinen asia, mitä olen miettinyt, kun tutustuin tähän
aloitteeseen, on tämä perustelu venäläisten taloudellisesta
merkityksestä Suomelle. Matkailu, kauppa ja investoinnit
ovat suomalaisille olleet todella tärkeitä varsinkin
täällä eteläosassa rajaa. Voin
suoraan sanoa, että kun tämä raja on niin
pitkä, niin tämä asia näyttäytyy
varmaan hyvin erilaisena riippuen siitä, missä kohti
Suomea asuu. Tuolla Pohjois-Suomessa niitä venäläisiä investoreja,
venäläisiä matkailijoita, kaupan asiakkaita
ja mökin ostajia varmaan enemmänkin odotetaan
kuin mietitään, että niitä olisi
ihan liian kanssa tulossa.
Kun tilanne on siellä Etelä-Karjalassa ylikuumentunut,
niin Pohjois-Karjalassa on vuosittain enää noin
20—30 venäläistä kiinteistökauppaa. Ja
kun mennään Kainuuseen ja Lappiin, niin tilanne
vain heikkenee. Siellä odotetaan, milloin tämä Venäjän
positiivinen taloudellinen vaikutus voisi säteillä tuolla
rajalla myöskin hieman pohjoisen suuntaan.
Kolmas asia, mitä tässä olen pohtinut,
on tällainen ehkä vähän Kekkosen
ajan oppi, joka on juurtunut tuonne selkäpiihin, ja se
on halu ja aito pyrkimys aina muistaa, että hyvät
Venäjä-suhteet ovat Suomelle erittäin
tärkeitä. Historian tuntemus on hyvä oppi
tässä, ja on erittäin tärkeää,
että meillä on Venäjään
luottamus ja hyvät suhteet. Ja kyllä nyt näyttää,
kun maailmalla katsoo, että varmin tapa sotkea näitä kansojen
välisiä ja valtioiden välisiä suhteita
on tehdä sellaista lainsäädäntöä,
joka heikentää Venäjän kansalaisten
asemaa jossain sen naapurivaltiossa. Venäjä on
erittäin innokas turvaamaan omien kansalaistensa oikeuksia
naapurimaissa ja hanakasti tarttuu kaikkiin sellaisiin lakimuutoksiin,
joissa se kokee, että sen omien kansalaisten oikeudet naapurimaissa
ovat jollakin tavalla uhattuna. Minä en tekisi sellaista
lainsäädäntöä, joka
tälle suurelle naapurillemme tällä tavalla
antaisi mahdollisuuden tähän tarttua ja sillä tavalla
heikentää suhteitamme.
Näimme jo siinä tapauksessa, kun puhuttiin näistä venäläisten
lasten huostaanottotapauksista Suomessa, minkälaisen reaktion
se aiheutti Venäjän duumassa asti, vaikka kyse
ei ollut edes mistään lainsäädännöstä,
vaan ainoastaan väitteistä, että venäläisiä ja
Venäjän lapsia kohdellaan Suomessa jollakin tavalla
heikommin kuin suomalaisia. Minkähänlaisen reaktion
tämän lain läpimeno aiheuttaisi Venäjän
korkeimmassa johdossa?
Nämä ovat samanlaisia arveluja kuin mitä aikaisemmin
arveltiin kaikista sotilaallisista uhkakuvista ja vastaavista. Minä arvioin
niin, että meidän ei pidä tehdä lainsäädäntöä,
joka heikentää Venäjän kansalaisten
oikeuksia Suomessa.
Ihan lopuksi haluaisin sanoa niille 90 ihmiselle, jotka kokevat
tämän ongelmaksi ja haluavat korjata venäläisten
kiinteistökauppoja Suomessa, että näyttää siltä nyt
tilastojen mukaan, että tämä on korjaantumassa
teidän haluamaanne suuntaan ihan itsestäänkin,
sillä tällä hetkellä venäläisten
kiinteistökaupat Suomessa alenevat erittäin nopeaa
tahtia, ja vuonna 2014 ne ovat olleet alempana kuin koko 2000-luvulla,
ja sitä kautta mitään buumia ei ole menossa,
päinvastoin.
Elisabeth Nauclér /r:
Ärade herr talman! Jag har inte skrivit under den
här motionen men har ändå några
reflexioner.
Den första gäller att det i motionen sägs
att "Ahvenanmaalla lainsäädännön
perusteella edellytetään viiden vuoden asumista,
jotta muodostuu edellytys kiinteistönhankintaan tai -vuokraukseen".
Av det här har dragits den felaktiga slutsatsen att det är
en bestämmelse i en åländsk lag, men
så är det naturligtvis inte. Det framgår också av
lagtexten i motionen, där det hänvisas till vad
som sägs i självstyrelselagen. Självstyrelselagen
och jordförvärvslagen är lagar stiftade
av Finlands riksdag och som en följd av den överenskommelse
som gjordes i Genève 1921.
Vi kan historien: det var en konflikt mellan två länder
om ett områdes statstillhörighet. Beslutet gick
emot en överväldigande majoritet av befolkningen
och som kompensation fick ålänningarna vissa garantier
för sin existens och överlevnad som minoritet.
Nationernas förbund skapade alltså en minoritetslösning
som kallades ett nationalitetsskydd. Det tillkom för att
denna lilla folkspillra på 20 500 människor
med sitt språk och sin kultur skulle garanteras att överleva,
och det har lyckats. Befolkningen uppgår i dag till närmare
29 000 personer. Det handlade om en internationell konfliktlösning.
Det finns många missuppfattningar och det kan vara på sin
plats att i det här sammanhanget påminna om att
det alltså inte syftar till att hindra någon från
att flytta till Åland. Vi har i dag 92 nationaliteter och
55 olika språk representerade på Åland.
Herr talman! Det som den här lagmotionen syftar till
och det minoritetsskydd som skapades i Genève för ålänningarna
har ingenting med varandra att göra. Finländare är
och förblir i majoritet i sitt eget land, men det kan finnas
anledning att dra en parallell. Ålandsfrågan löstes
på internationellt plan, och om några åtgärder
ska vidtas i den här frågan borde det ske på ett
internationellt plan. Blir det en bilateral fråga kan det
lätt, som här sägs, uppstå spänningar
mellan folkgrupper, få rasistiska drag och ha negativa
effekter på invandrarpolitiken. Det får inte ske.
Herr talman! De länder som ligger vid EU:s yttre gräns
utsätts för större påfrestningar än
andra länder och förorsakas också större
kostnader. Det kan gälla väldigt stora flyktingströmmar
eller andra orimliga påfrestningar. Det har som vi hört
lett till att olika länder infört olika bestämmelser.
Här borde vi ha en solidarisk politik, EU borde hantera
dessa frågor. EU och Ryssland är två jämbördiga
förhandlingsparter som kan komma överens om vad
som ska gälla. Då behöver man inte hänvisa
till minoritetsskyddsregler utan då kan man tillämpa
vanliga regler, lika för alla och med iakttagande av principen
om reciprocitet.
Mika Kari /sd:
Arvoisa herra puhemies! Olen tyytyväinen siitä,
että vastavuoroisuuden puute maakaupoissa Venäjän
kanssa on keskustelussa täällä eduskunnassa
helmikuussa vuonna 2014. Olin yksi niistä 134 kansanedustajaehdokkaasta,
jotka keväällä 2011 toivoivat tätä kyseessä olevaa
aihetta eduskuntakeskusteluun. Nyt asiasta täällä keskustellaan,
ja se on mielestäni hyvä.
Kahden naapurimaan, jotka kunnioittavat toisiaan ja tekevät
yhteistyötä monissa hankkeissa, tuleekin voida
keskustella myös vaikeista asioista. Venäjä-keskustelua
meillä kuitenkin leimaa ennakkoluuloisuus ja usein keinotekoinenkin vastakkainasettelu.
Keskustelua voikin verrata parisuhdeväkivallasta kärsivän
parin arkeen, jossa syvältä mielen sopukoista
kumpuaa kauna vanhoista väkivaltaisista ajoista. Tämä asenne kuului
täälläkin muun muassa perussuomalaisten
edustaja Tossavaisen puheenvuorossa, jopa lähentelevää venäläisvihamielisyyttä etnisenä
ja kulttuurisena
perusteena. Minä en voi tätä ymmärtää.
Minulla ja meillä monilla muilla on hyvät suhteet
venäläisiin, ja uskon, että näin
tulee olemaan myös jatkossa. Suomen ja Pietarin alueen
välinen kaupallinen ja kulttuurinen yhteys on meille ensisijaisesti
suuri mahdollisuus. Ongelmiakin varmasti on, mutta uhka se ei kumminkaan
ole.
Toivoin jo kolme vuotta sitten, että Suomen ja Venäjän
kumppanuus kehittyy maakauppojen suhteen hyvien suhteidemme kautta
siihen, että suomalaisilla olisi jatkossa myös
vastavuoroisesti oikeus tehdä maakauppoja Venäjällä.
Uskon edelleen, että tämä voi olla joskus
myös mahdollista. Sitä tukee myös se,
että asiasta voi keskustella kiihkotta ja ilman tarpeetonta
synkistelyä täällä eduskunnassa
tänään. Hyvä, että asiasta keskustellaan,
sillä tabuja ei meillä tule enää olla suhteessamme
Venäjään.
Juho Eerola /ps:
Arvoisa herra puhemies! Olen erityisen iloinen, että tämä aloite
on nyt täällä salissa lähetekeskustelussa.
Samansuuntaisia keskustelualoitteita on toki ollut aiemminkin, mutta
ne eivät ole tuottaneet toivottua tulosta. Vuoden 2007
eduskuntavaaleihin minä itse osallistuin sloganilla "isänmaa
ei ole myytävänä", ja sillä samalla
linjalla jatketaan yhä edelleen. Se, mistä en
ole ilahtunut, on se, että muutamat kansanedustajat vetivät
nimensä tästä aloitteesta pois, kun selkeästi
alkoivat miettiä mahdollisia imagotappioita tai sitä,
mitä puolueen isot pojat tästä sanovat.
Oudolta myös tuntuu se, että vaikka kyseessä on
hallituspuolue SDP:n Suna Kymäläisen tekemä aloite,
on siinä enemmän allekirjoituksia perussuomalaisten
eduskuntaryhmästä. Joka tapauksessa kiitokset
edustaja Kymäläiselle, ilmeisesti ainoalle kaakkoissuomalaiselle
demarille, joka vielä osaa sen verran äänestäjäkuntaa
kuunnella, etteivät ihan kaikki perus-suomalaisten leiriin
katoa.
Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevassa lakialoitteessa
esitetään, että Suomessa kiinteistörekisteriin
merkityn kiinteistön taikka sen murto-osan tai määräalan
siirtäminen Eta-maiden ulkopuolisen tahon omistukseen kielletään.
Näin sen mielestäni tulisi olla, mutta siitä voidaan joustaa,
jos joku Eta-alueen ulkopuolinen maa vastavuoroisesti sallii suomalaisten
ostaa maata tai kiinteistöjä omalta alueeltaan.
Puheet siitä, että edustaja Kymäläisen
aloite olisi voimassa ollessaan esimerkiksi estänyt hakukoneyhtiö Googlen
tulon Haminaan, ovat siis puppua. Venäjältä ei
suomalainen voi ostaa maata samalla tavoin kuin venäläinen
Suomesta. Jos venäläisille on tärkeää saada
tontteja täältä, tulee heidän sallia
minunkin ostaa mummoni kotipaikka Viipurin edustalta Säkkijärven
Teikarin saaresta takaisin sukuni haltuun. Itse asiassa saisivat
palauttaa sen ihan ilmaiseksi, kun kerran vääryydellä veivätkin.
Arvoisa puhemies! En tässä käy nyt
toistamaan niitä maakauppoihin liittyviä ongelmia, joita
aiemmissa puheenvuoroissa on kuultu. Tuon sen sijaan ilmoille oman
ajatukseni erillistalousalueesta, joka voitaisiin perustaa Suomen jatkosodan
jälkeen menettämille alueille eli lähinnä Viipurin
ympäristöön, Kannakselle sekä edelleen
Laatokan pohjoispuolelle. Kyseinen erillistalousalue olisi ikään
kuin Suomen ja Venäjän yhteisomistuksessa, ja
siellä voitaisiin kokeilla useiden kiistanalaisten ideoiden
toimivuutta ennen kuin ne ulotettaisiin kokonaan molempia valtioita
koskettaviksi, esimerkkinä vaikkapa juuri nämä maakaupat
tai viisumivapaus. Alueen sosiaaliturva ja palkkataso olisivat venäläisen
standardin mukaiset, mutta lainsäädännön mallia
haettaisiin Suomesta. Halvat tuotantokustannukset ja lähellä olevat
Venäjän markkinat yhdistettynä suomalaiseen
infraan ja tuotannon korkeaan tasoon houkuttelisivat kansainvälisiä sijoituksia
niin, että alue nostaisi itse itsensä kurjalasta
kukoistukseen. Tämä olisi todellinen win-win-tilanne,
josta olisi konkreettista hyötyä sekä Suomelle
että myös Venäjälle. 25 vuoden
jälkeen alueella voitaisiin Sveitsin mallin mukaan järjestää kansanäänestys,
kumpaan valtioon kyseinen alue haluaisi jatkossa kuulua.
Arvoisa herra puhemies! Venäjä on tulevaisuudessa
nykyistäkin merkittävämpi kauppakumppani
Suomelle, enkä missään nimessä hyväksy
venäläisvastaisuutta, jollaisen kannattajiksi
tämän aloitteen allekirjoittajat on pyritty leimaamaan.
Minulla on venäläisiä ystäviä,
ja pidän kovasti siitä kansasta, kielestä ja
kulttuurista. Maakaupoissa edellytän kuitenkin kaikessa tässä ystävyydessä vastavuoroisuutta.
Maria Lohela /ps:
Herra puhemies! Tuen tätä aloitetta. Olen
sen allekirjoittanut.
Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmassa todetaan, että ulkomaalaisten
maanomistus Suomessa on perussuomalaisten mielestä periaatteellisesti
ongelmallista, jos vastaavasti suomalaisten maanosto-oikeutta on
rajoitettu maassa, jonka kansalainen voi ostaa Suomesta maata. Perussuomalaisten
mielestä tällaisessa tapauksessa maanostamisoikeutta
Suomesta on rajoitettava. Asiaa tulee tarkastella myös
turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta.
Kiitän edustaja Kymäläistä rohkeudesta
laatia tämä lakialoite, joka on runsaasti kansalaismielenkiintoa
herättävä ja ihmisiä erittäin
laajasti mietityttävä. Edustaja Kymäläinen
on rohkea siksi, että aloitteen teema on ollut aivan omiaan lietsomaan
asiaankuulumatonta leimaamista ja ohipuhumista, jota tässäkin
salissa on tänäkin iltana kuultu, mutta tämä aloite
on silti uskallettu tehdä.
Edustaja Kymäläisen puhe tuossa keskustelun alussa
oli kenties paras ja perustelluin esittelypuheenvuoro, minkä olen
tässä salissa koskaan kuullut. En usko, että tätä aloitetta
saadaan pysyvästi haudattua, vaikka sellaistakin toivovia
varmasti on. Aihe tulee ihan taatusti nousemaan ennen pitkää uudelleen
esille jollain tavalla, ja syyt siihen löytyvät
tuosta esittelypuheenvuorosta, ja ne syyt eivät katoa mihinkään
itsestään.
Aiemmin tuolta salin vasemmasta laidasta maalailtiin venäläisistä jotenkin
sellaista kuvaa, että siellä jollakin ihmeen tavalla
aggressiivisesti tarkkaillaan ja puututaan maan ulkopuolella olevien
venäläisten asioihin ja että venäläisiin jollakin
tavalla liittyvät toimet, lainsäädäntötoimet,
herättävät automaattisesti jonkinlaista
vastareaktiota. Tuollainen puhe, jos mikä, on venäläispelon
ja asenteiden lietsontaa.
Sofia Vikman /kok:
Arvoisa puhemies! En kannata käsittelyssä olevaa
lakialoitetta.
Puolustusvaliokunnan jäsenenä ihmettelen erityisesti
edustaja Kymäläisen ynnä muiden perusteluja,
joiden mukaan venäläisten maakaupat olisivat turvallisuuspoliittinen
uhka. Toisin kuin täällä on annettu ymmärtää,
Puolustusvoimien kanta nimittäin on ollut, että edes
sotilasalueidemme läheisyydestä venäläisten
ostamat tontit ja kiinteistöt eivät ole kansallinen
turvallisuusuhka. Tilannetta on tietenkin seurattava, ja luotan
jatkossakin keskeisten viranomaisten arvioihin asiassa.
Toteutuessaan laki ei rajoita pelkästään
ulkomaalaisten maanostomahdollisuuksia, vaan myös Suomen
kansalaisten oikeutta myydä yksityistä omaisuuttaan.
Omaisuudensuoja on perustuslaissa turvattu.
Aloite on täysin vastoin Suomen tavoitteita ulkomaisten
investointien ja pääoman houkuttelemiseksi luomaan
työtä ja verotuloja. Onko Suomi todella niin vauras
maa, että meillä on varaa kieltäytyä itärajan
takaa virtaavista euroista samaan aikaan, kun monet muut maat kilpailevat vaurastuvien
venäläisten ostovoimasta? (Kari Rajamäki:
Myydään metsätkin!) TEMin mukaan, jos
rahankäyttö venäläistä kiinteistönomistajaa
kohden säilyy nykyisellä tasolla, voidaan venäläisten
kiinteistönomistajien arvioida jättävän
Suomeen vuonna 2030 lähes 380 miljoonaa euroa tuote- ja
palveluostoina. Suomessa asuntoja omistavat venäläiset
tuovat siis osaltaan työtä ja tuloa suomalaisille.
Venäläisten tekemistä kiinteistökaupoista
ei siis pidä maalata ongelmaa, koska ne eivät
ole ongelma. Yksittäisiin ongelmiin, kuten maksujen tai
kiinteistöjen hoidon laiminlyönteihin, on puututtava
muilla keinoin kuin kaikkien ostajien ja myyjien oikeuksia rajoittamalla.
Arvoisa puhemies! Suomi on toivonut vastavuoroista kaupankäyntiä.
Työtä tämän eteen onkin jatkettava
eikä lyötävä lappua luukulle.
Hallituksen on työskenneltävä sen eteen,
että vastavuoroisuusperiaatteen mukaisesti suomalaiset voisivat
ostaa ja omistaa maata ja kiinteistöjä Venäjällä samalla
tavalla kuin Suomen lainsäädäntö mahdollistaa
venäläisille kiinteistöjen ostamisen
ja omistamisen Suomessa. Vastavuoroisuuden puutetta on syytäkin
pitää esillä ja agendalla.
Kyselyjen mukaan suomalaiset suhtautuvat epäluuloisesti
venäläisten maakauppoihin. Maakauppakeskusteluun
liittyy paljon tunnetta. Leimallista tälle aloitteelle
onkin ollut se, että kun edustajat hieman aloitteeseen
ja sen taustoihin ja faktoihin perehdyttyään vetivät
siitä joukolla nimiään pois, niin nähtiin
suoranainen joukkopako aloitteen allekirjoittajista. Meidän
kansanedustajien pitää näistä tunteellisista
asioista huolimatta — ja siitä huolimatta, että historia
tunnetaan ja sitä ei pidä unohtaa — kyetä tekemään
päätöksiä faktojen pohjalta
ja tulevaisuuteen katsoen.
Anne Louhelainen /ps:
Arvoisa puhemies! Tämä kyseessä oleva
erinomainen lakialoite herättää suuria
tunteita, joten sille on siis selkeästi kysyntää.
Saan tästä asiasta palautetta jatkuvasti, erityisen
paljon Päijät-Hämeestä, mutta
myös muualla Suomea kiertäessäni. Asia
on siis monen suomalaisen mielestä erittäin tärkeä,
ja siitä pitää voida keskustella kiihtymättä,
asiallisesti, ketään syyllistämättä.
Arvoisa puhemies! Tapasin tammikuussa Moskovassa duuman ulkoasiainkomitean
puheenjohtajan Aleksei Puškovin, joka kehui Suomen ja Venäjän
välistä parlamentaarista yhteistyötä.
Suomi kuuluu kuitenkin Euroopan unioniin, ja sitä kautta
Suomen ja Venäjän välisiä suhteita
määrittävät myös EU:n
ja Venäjän väliset suhteet. Kuten tiedämme,
EU:n ja Venäjän väliset suhteet ovat
solmussa, joten Suomen välittäjärooli
näissä suhteissa on tärkeä,
ja kyllä se myös Venäjällä tunnustetaan,
vaikkei ehkä ääneen sanottaisikaan.
Esille on noussut väite, että tämä lakialoite
vähentäisi venäläisten matkailuhalukkuutta
Suomeen. Viisumivapaus EU:n ja Venäjän välillä on asia,
joka voi vähentää tai edistää matkailua
Suomen ja Venäjän välillä. Tällä hetkellä venäläiset valitsevat
kuitenkin usein matkakohteekseen maita, joihin pääsee
ilman viisumia, kuten Israeliin tai Turkkiin ja Egyptiin, joista
venäläiset voivat hankkia viisumin lentokentällä.
Tutkimus- ja Analysointikeskus TAK Oy:n viime vuonna tekemän
tutkimuksen mukaan Suomi ei ole Moskovassa tunnettu eikä erityisen
kiinnostava matkakohdekaan, joten pelkkä maan myyntiä rajoittava
lakialoite yksinään tuskin siis vaikuttaa huomattavasti
venäläisten matkailijoiden määrään Suomessa.
Muutama sana tästä viisumivapaudesta. Edellä mainitun
tutkimuksen mukaan viisumivapaus Venäjän ja EU:n,
eli siis Suomen ja Venäjän, välillä aiheuttaisi
monenlaisia ongelmia. Liikennerikkomukset ja muut pienet rikokset
todennäköisesti lisääntyisivät
merkittävästi siksi, että uhka viisumin
menetyksestä poistuisi. Viisumivapaus aiheuttaisi haastetta
mahdollisesti rajojen läpäisykapasiteetille. Lisäksi
arvioidaan, että turvapaikanhakijoiden määrä Venäjältä kasvaisi
merkittävästi nykyisestä. Myös
alkoholin ja erityisesti savukkeiden salakuljetus saattaisi lisääntyä,
sekä myös hätäkeskusten palvelukyvylle
tulisi lisää haasteita, miten ne selviytyisivät
kielitaidottomien matkustajien määrän
lisääntymisen vuoksi.
Arvoisa puhemies! Myös Venäjällä investointien
kasvu ja talouden potentiaalinen kasvuvauhti ovat hidastuneet. Kun
tuonti ja vienti lasketaan yhteen, Venäjä on tärkein
kauppakumppanimme. Noin 600 suomalaista yritystä toimii
Venäjällä työllistäen
noin 50 000 ihmistä. Venäjän vientiä harjoittaa
noin 4 000 ja tuontia noin 1 300 yritystä Suomessa.
Suomi on siis tärkeä kauppakumppani myös
Venäjälle. Maakauppojen rajoittamisella pelätään
olevan negatiivisia vaikutuksia kaupankäynnille esimerkiksi
Venäjän kanssa. Itse en usko tähän,
sillä jos tämä yksi lakiesitys kykenisi
heikentämään Venäjän
ja Suomen välisiä kauppasuhteita, on syytä kysyä,
kuinka vahvalla pohjalla ne sitten alun perin olivatkaan.
Arvoisa puhemies! Venäjä haluaa vahvistaa venäläistä identiteettiä antamalla
kansalaisilleen signaalin vahvasta johtajuudesta sekä halusta
turvata oman maansa kansalaisia. Niinpä Venäjä muun
muassa satsaa puolustusvoimien vahvuuteen sekä rajaa ulkomaalaisten
maanomistajuutta Venäjällä. Suomessa
sen sijaan Puolustusvoimien määrärahoja
vähennetään edelleen kipurajoille saakka.
Jos tämä trendi jatkuu, on edessä päätös,
pystyykö Puolustusvoimat enää puolustamaan
koko Suomea. Täällä olemme myös
saaneet maanmyynnin rajoittamista koskevasta aloitteesta melkoista
syyllistämistä monista erilaisista näkökulmista.
Arvoisa puhemies! Meillä on venäläisten kanssa
yksi yhteinen piirre: olemme molemmat erittäin isänmaallisia.
En siis ymmärrä, miksi joidenkin kansanedustajien
mielestä isänmaallisuus Venäjällä on
hyväksyttävää mutta isänmaallisuus
Suomessa ei olisi hyväksyttävää.
Kannatan lämpimästi tämän
lakialoitteen eteenpäinviemistä.
Ari Torniainen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Eta-maiden ulkopuolisten henkilöiden
ja yhteisöjen kiinteistökaupat ovat puhuttaneet
suomalaisia paljon viime vuosina. Etenkin venäläisten
tekemiä kiinteistö- ja maa-aluekauppoja on tehty
eniten Kaakkois- ja Itä-Suomessa mutta muuallakin. Asia
jakaa mielipiteitä ja herättää tunteita.
Muun muassa edustaja Rossi on tehnyt asiasta lakialoitteen jo viime
eduskuntakaudella ja edustaja Tossavainen toimenpidealoitteen vuonna
2011. Nyt käsiteltävässä lakialoitteessakin
edustaja Kymäläisen lisäksi meitä allekirjoittajia
on runsaasti, lopulta kaikkiaan 90.
Useissa Euroopan maissa kiinteistöjen hankkimiselle
on asetettu erilaisia rajoitteita, miksei siis meilläkin.
Mielestäni nykyiseen tilanteeseen tulee saada muutoksia.
Vastavuoroisuus kiinteistökauppojen säännöissä on
mielestäni minimitavoite ja sen toteutumista pitää edistää.
Kyse on mielestäni tasavertaisuudesta. Rajan molemmin puolin
omistusoikeuksien pitää olla samalla tasolla,
eikä osto-oikeus saa olla sallittua vain toiselle osapuolelle.
Jos esimerkiksi venäläiset saavat ostaa maata
Suomen puolelta, niin suomalaisilla pitää olla
samanlaiset oikeudet Venäjän puolella.
Lakiesityksessä on hyvä ehdotus, että Eta-maiden
ulkopuoliset henkilöt voivat omistaa kiinteistön
sen jälkeen, kun ovat asuneet Suomessa pysyvästi
vähintään 5 vuotta. Myös perusteluissa
esitetty ehdotus "tarkentaa ulkomaalaisten jo hankkimien kiinteistöjen
käytön ja yhteiskunnallisten velvoitteiden asianmukaista
hoitamista" on mielestäni perusteltu.
Arvoisa puhemies! Kannatan siis lakialoitetta. Vaikka aloite
ei olekaan täydellinen, toivon, että se saa asiallisen
valiokuntakäsittelyn. Mikäli jostain syystä lakialoite
ei toteudu, toivon, että vastavuoroisuuden toteutumiseksi
korkean vaikuttajatason keskusteluja Venäjän kanssa
jatketaan.
Aivan lopuksi haluan todeta, että nyt ja tulevaisuudessakin
Venäjä on Suomelle tärkeä kauppakumppani.
Myös matkailussa maidemme välinen kanssakäyminen
lisääntyy. Siksi inframme ja olosuhteiden parantamiseen
tulee panostaa etenkin rajan läheisyydessä Kaakkois-
ja Itä-Suomessa.
Jukka Kopra /kok:
Arvoisa herra puhemies! Kaakkoisessa Suomessa tähän
edustaja Kymäläisen tekemään
lakialoitteeseen liittyvä aihepiiri on kuuma keskustelun-
ja huolenaihe kansalaisille. Siksi on erittäin hyvä,
että asia on tapetilla myös täällä eduskunnassa.
Kiinteistökauppaan Eta-alueen ulkopuolisten ostajien
kanssa liittyy erinäisiä käytännössä havaittuja
epäkohtia. Rakennuslakimme ja sen sanktiot ovat liian löperöt,
jos rakentajalla ei ole intressiä käyttäytyä kunnon
kansalaisen tavoin. Prosessit, joilla yhteiskunta voi rakentamisen virheisiin
ja väärinkäytöksiin puuttua,
ovat hitaita ja raskaita. On havaittu, että erityisesti
erimielisyystilanteissa kiinteistön omistajan tai siitä vastaavan
tavoittaminen voi olla poikkeuksellisen hankalaa, mikäli
omistaja on Eta-alueen ulkopuolelta.
Todettakoon, että nämä hankaluudet
eivät ole kansallisuudesta kiinni. Kyllä me suomalaisetkin
sen osaamme. Kaakkoisessa Suomessa on lukuisia rakennus- ja kiinteistöprojekteja,
jotka ovat epäonnistuneet tai vuosien veivaamisen jälkeen
edelleen lähtökuopissaan. Erityyppisiä lomakyliä,
pienkylpylöitä ja niin edelleen on lennokkaasti
lanseerattu, mutta alkutohinan jälkeen ei mitään
ole tapahtunut. Monesti kunta on ollut tukemassa tällaista
hanketta tarjoamalla infrastruktuuria, tontteja ja muuta perin edullisesti. On
todettava, että tällaisten hankkeiden epäonnistuminen
ei ole osapuolten tai yrittäjien kansallisuudesta kiinni.
Typeryys on universaalia, ja jos sekä myyjä että ostaja
ovat hölmöjä, ei kyllä hyvää tulosta
synny.
Haitallista yhteiskunnalle näissä tapauksissa kuitenkin
on se, että omistajien ulkomaalaisuudesta johtuen viivyttely
ja epäonnistumiset hidastavat alueidemme kehitystä.
Siksi kaikki hotelli- ja yrityshankkeet ynnä muut tulisi
suunnitella huolella eikä kunnan tule heppoisin perustein
lähteä hankkeisiin mukaan. Tässä suhteessa meillä on
opittavaa. Oma lukunsa on se, että taajama-alueilta myydään
kunnan kuntalaisille kaavoittamia tontteja infrastruktuureineen
melko edullisesti. Näiden tonttien tarkoitus on houkutella
uusia vakituisia asukkaita kuntaan tai saada olemassa olevat pysymään
kunnassa ja näin pitää kunnan veropohja
kunnossa. Onko oikein rakentaa näille vakituiseen asumiseen
tarkoitetulle tonteille asuntoja, joita tosiasiallisesti sitten
käytetään loma-asuntoina ja joilla vieraillaan
vain muutaman kerran vuodessa? Edullisesti myyty tontti on kunnalle
investointi, josta jää tuotto saamatta, jos siellä ei
asukaan veroa maksavia kuntalaisia. Olisiko ratkaisu tähän
kiinteistöverokäsitteen laajentaminen ja nykyistä suurempi
porrastaminen siten, että kunta saa omansa kiinteistöveron
muodossa pois tällaisesta tontista järjellisen
ajan kuluessa?
Arvoisa puhemies! Pohtimisen arvoinen asia on muun muassa se,
kuinka hallita mahdollista laajamittaista maa-alueiden ostoa. Tarkoitan
nyt sitä, että ostaja ostaa ulkomaille satoja
hehtaareja kerralla järjestelmällisesti. En halua
maalata tällaista uhkakuvaa, mutta esimerkiksi Afrikassa kiinalaiset
yritykset ostavat maata jatkuvalla syötöllä.
Maailma muuttuu nopeasti, ilmastonmuutos on käynnissä,
ja voi olla, että Suomen koskematon ja puhdas maa-alue
on tulevaisuudessa erittäin houkutteleva ostoskohde. (Kari
Rajamäki: Pohjavedet!) Haluammeko, että syntyy
tällainen banaanitasavalloista tuttu tilanne tänne
meille?
Vaikka ulkomaalaisten kiinteistökaupat ovat valtakunnallisesti
tarkasteltuna vähäisiä, on huomioitava,
että merkittävä määrä niistä keskittyy kaakkoiseen
Suomeen. Edelleen kannattaa muistaa, että vaikka Suomessa
lääniä riittää, on
Saimaan rannalla sijaitsevien hyvien, rakennusoikeudella varustettujen
rantatonttien määrä rajallinen eikä niitä tehdä lisää.
Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin hyvä, että tästä asiasta
keskustellaan. On tärkeää, olimme sitten
mitä mieltä tahansa edustaja Kymäläisen
aloitteesta, että tähän aihepiiriin liittyvä tilanne
tiedostetaan, että siitä voidaan vaihtaa ajatuksia
kiihkottomasti ja sen pohjalta kehittää lainsäädäntöämme.
Olen huomannut, että tämä on hyvin tunteita
herättävä asia erityisesti joidenkin aloitteen
vastustajien keskuudessa.
Arvoisa puhemies! Täällä onkin ollut
jo esillä tuo vastavuoroisuusperiaate. Minusta on hyvä, että suomalaiset
voisivat ostaa maata niistä maista, joiden asukkaat voivat
ostaa maata Suomesta.
Edelleen edustaja Grahn-Laasosen esitys kiinteistörekisteristä ja
kaupankäynnin sekä omistusten valvonnasta on mielestäni
erittäin kannatettava ajatus.
Kaj Turunen /ps:
Arvoisa puhemies! Tämän lakialoitteen tavoitteet
ovat kannatettavia. Kannatan niitä niin paljon, että halkeen.
Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on likipitäen
kokonaan tämän aloitteen takana, 36 mohikaania
on sen allekirjoittanut. Kaksi on vetänyt nimensä siitä pois,
toinen olen minä. Olen vetänyt nimeni pois sen
takia, että tämä lakiehdotus on kuitenkin
kaikesta huolimatta raakile ja tämmöisenään
tätä lakiehdotusta ei tulisi hyväksyä. Vaikka
tässä on ollut työryhmä tätä tekemässä, olisin
kaivannut tähän muutamaa tarkennusta, sellaisia
tarkennuksia, jotka ovat kuitenkin erittäin tärkeitä meidän
kansantaloutemme kannalta. Toivon, että tämä lakialoite
etenee valiokuntiin. Jos se tulee lakivaliokuntaan tai talousvaliokuntaan,
joissa itse vaikutan, pyrin edistämään tätä lakialoitetta
ja poistamaan nämä puutteet, jotka tässä aloitteessa
on.
Siis tavoitteet ovat kannatettavia, mutta valitettavasti tällaisenaan
lakiehdotus on helppo kiertää yhtiöjärjestelyillä.
Käytännöllisesti katsoen Eta-maitten
ulkopuoliset kansalaiset voivat perustaa Suomeen osakeyhtiön,
joka on pääosakas suomalaisessa osakeyhtiössä,
joka nämä kiinteistöt ostaa. Tämmöinen
järjestely vie noin kaksi tuntia. Tämä lakialoite
ei tämän tyyppistä järjestelyä estä millään
tavalla. Tässä on yksi semmoinen kehittämisen
arvoinen asia.
Arvoisa puhemies! Lakialoitteen tavoitteet ovat kannatettavia,
ja kannatan niitä niin, että halkeen. Olisi kuitenkin
turvattava lukuisat matkailualan hankkeet, joita on suunnitteilla
ja joita on jo suunniteltu. Esimerkiksi Lappeenrannassa Rauhan alueen
kaltaisten investointien olisi jatkossakin oltava mahdollisia. Tänne
Rauhan alueelle suomalaiset yhdessä venäläisten
kanssa ovat investoineet 200 miljoonaa euroa, jotka ovat tuottaneet
200 ympärivuotista työpaikkaa. Tämäntyyppisten
hankkeiden on jatkossakin oltava mahdollisia.
Arvoisa puhemies! Tämän lakialoitteen tavoitteet
ovat kannatettavia, ja kannatan niitä niin, että halkeen.
Olisi kuitenkin huomioitava pykäläehdotuksessa
myös Googlen tapaiset jätti-investoinnit. Täällä on
sanottu, että tämä Google-investointi
ei olisi tullut, jos olisi ollut tämä laki voimassa.
Väitän: tämän kokoluokan investointi,
400 miljoonaa, minkä Google teki, tämmöinen
investointi voi tulla Venäjältä, se voi
tänä päivänä tulla
Kiinasta, se voi tulla Singaporesta. Tämä lakiehdotus
estäisi tämän kokoluokan hankkeet ja
näistä maista tulevat investoinnit Suomeen, ja
tältä osin tämä lakialoite tarvitsee korjausta.
20 vuoden vuokraoikeus ei ole näille yrityksille riittävä.
(Suna Kymäläisen välihuuto) Vuokraoikeus
maahan yritykselle, joka investoi satoja miljoonia, ei turvaa sellaista
toimintaympäristöä ja sen toimintaympäristön
pysyvyyttä niin, että he investoisivat, vaan kyllä tämmöisen
kiinteistökaupan on tällaiselle investoijalle
oltava mahdollinen. Edustaja Kymäläinen puhui
puheessaan luvanvaraisuudesta, mutta pykälissä luvanvaraisuudesta
ei puhuta ollenkaan, siellä on totaalikielto. (Suna Kymäläinen:
Eikä ole!)
Kannatan siis tämän lakialoitteen tavoitteita niin,
että halkeen, mutta tämä lakiehdotus
ei tällaisena ole valmis. Toivon sille hyvää valiokuntakäsittelyä,
hiotaan siitä sellainen, että se ei estä kuitenkaan
näitä isompia ja meille kansantalouden kannalta
merkittäviä investointeja.
Kari Rajamäki /sd:
Herra puhemies! En varmaan pysty tuohon edellisen puhujan soutamiseen
ja huopaamiseen ihan täysin, mutta pidän hyvin
tärkeänä, että nyt tästä asiasta
keskustellaan. Tästä on itse asiassa keskusteltu
eduskunnassa erittäin seikkaperäisesti ennen EU-jäsenyyttä ja
EU-jäsenyyden aikana eri vaiheissa.
Ei pidä nyt sotkea eri asioita keskenään.
Jokainen vastuullinen ihminen ymmärtää Venäjän myönteisen
vaikutuksen Suomen talouteen ja erityisesti Itä-Suomen
kehitykseen. Meidän tulee ajaa vahvasti elinkeinojen ja
logistiikan kehittämistä, sujuvampia rajanylityksiä turvallisuudesta
tinkimättä ja todella panostaa, enemmän
kuin tänä päivänä tehdään,
tähän taloudellisen yhteistyön kehittämiseen.
Mutta pitää tarkastella tätä maanomistuskysymystä myös
laajemmin. Eri vaiheissa on eduskunnassa käyty keskustelua
myös kiinteistöjen ulkomaisen omistuksen kasvun
haittavaikutuksista. Ne on kyettävä myös
rehellisesti arvioimaan. Minusta edustaja Kymäläinen
ja Kymen alueen edustajat, jotka ovat siinä arjessa, ovat tehneet
sen erittäin perusteellisesti, ja täytyy sanoa,
että kyllä kansalaisten palaute edustaja Kymäläisen
ja entisen pääministerin ja Nokian johtajan Ahon
tapaamisesta oli 6—0 edustaja Kymäläiselle.
Kyllä nämä asiat todella on nyt hyvä tuoda
keskusteluun.
Itse asiassa minä muistan, miten edustaja Pulliaisen
kanssa jo ennen EU-jäsenyyttämme olimme huolissamme
EU-jäsenyyden vaikutuksista muun muassa meidän
vapaan metsästys- ja kalastusoikeuden kehitykseen ja muun
muassa siitä, mitä ulkomaalaisomistuksen vapauttaminen voisi
aiheuttaa sitten juuri haittavaikutuksien osalta. Muistan, että muun
muassa oikeusministeri Hannele Pokka hyvin voimakkaasti piti näiden
selvittämistä tarpeellisena muun muassa Eta-sopimuksen
mahdollistamien ulkomaalaisten kiinteistösijoituksien siirtymäajan
vuoteen 1996 osalta. Siis tämä on ollut hyvin
vastuullisesti eri aikoina pohdittavana. Nyt tämä asia
on ollut yllättävän hiljaa viime vuosina.
Tässähän on monia kysymyksiä.
Täällä on viitattu näihin voimakkaan,
hallitsemattoman kysynnän hintavaikutuksiin, mutta myös
yhdyskuntarakennevaikutuksiin. Se on totta. Minunkin havaintojeni
mukaan esimerkiksi vähäisiä rantoja omaavat
kunnat ovat jopa muuttaneet kaavoitustaan sillä tavalla,
että jopa Suomen luonnonsuojeluliitto on eri vaiheissa
ollut huolissaan siitä niin sanotusta rahastuksesta, jota
on käytetty rantojen myynnin osalta.
Ylipäänsä sanoisin maapolitiikan
asiantuntijoiden lailla, että vuokraaminen on kyllä monesti yhteiskunnan
kannalta terveempää maanluovutusmuotoa kuin myynti, jos ajattelee
tässä tapauksessa ulkomaalaisomistuksen laajamittaista vaikutusta,
koska se on myös haitallista.
Itse asiassa Suomihan luopui vuoden 2000 alusta viimeisten rajoitusten
osalta ulkomaalaisiin kohdistuvista kiinteää omaisuutta
koskevista hankintarajoituksista. Syynähän oli
Suomen jäsenyys Euroopan unionissa. Se siirtymämää-räys
velvoitti poistamaan vapaa-ajan asuntojen hankkimista koskevat rajoitukset
EU:n jäsenvaltioiden osalta. Kyllä silloin kumoamislakeja
koskevan hallituksen esityksen perusteluissa pohdittiin näitä kysymyksiä.
Myöskin se on todettu, että rajoitusten ottaminen
uudelleen käyttöön edellyttäisi
kyllä nyt kunnon keskustelua, myös perusteiden
arvioimista. Siinähän pitää nimenomaan
katsoa, mitä ulkomaalaisten kiinteistöomistuksen raju kasvu tietyllä alueella
voi aiheuttaa, voiko se aiheuttaa taloudellisia, yhteiskunnallisia,
ympäristöllisiä, luonnonsuojelullisia
tai alueellisia vaikeuksia, joiden vuoksi rajoituksia voidaan pitää perusteltuna.
Siis tätä keskustelua pitää käydä.
Minä haluan nostaa tähän Lapin-hulluna
esille Saanan tunturin. Kyllä siinä on tyyppiesimerkki,
kuinka yhden kunnan rakennustarkastaja pystyy tekemään
kansallismaisemaan, kansallispuistoalueelle, norjalaisille kyliä.
Eihän tämä ole mistään
kotoisin, että sinne rakennetaan massiivisia saariselkiä kansallismaiseman
kupeeseen sen takia, että Enontekiön rakennustarkastaja
ja Enontekiön kunta voivat ikään kuin
pörhistellä. Ne ovat kansallisomaisuuskysymyksiä.
Näinä päivinä olemme käyneet
täällä vakavaa keskustelua myös
Metsähallituksen metsätalouden yhtiöittämisen
vaaroista. Ei isänmaata pidä parturoida. Pitää katsoa,
että me pystymme tältä osin maa- ja vesiomistuksen
ja kansallisvarallisuuden maksimaalisesti omissa käsissä pitämään ja
hyödyntämään. Kyllä sijoittajat
ja monenlaiset toimijat mielellään ne varmasti
jossain vaiheessa noukkivat, mutta meidän puuhuollon ja oman
kehittämisen ja työllisyyden näkökulmasta
näitä pitäisi pohtia.
Hallituksessa on nykyään sisäministeri,
joka myöskin on 2010 kysynyt siitä, että pitäisi
etu-käteisluvalla kiinteistönhankintaa maassamme käydä läpi.
Siinä oli nämä turvallisuusasiat esillä,
mutta myöskin kiinteistön käyttötarkoitus
ja rahoitus oli hänellä esillä. Eli kyllä tätä on
nyt eri puolilta eri vaiheissa pohdittu.
Minusta olisi hyvä, että tämä otettaisiin
ihan noin kuulemisen kautta valiokunnassa esille, vaikka ymmärrän
sen, että tälle on annettu kovasti nyt ristiriitaista
leimaa. Olen hyvin pahoillani siitä, että me Venäjän
ystävät ja Venäjä-yhteistyön
kehittäjät joudumme kuulemaan tätä leimaamista.
Mutta tämä keskustelu on kuitenkin kestettävä.
Jari Myllykoski /vas:
Arvoisa herra puhemies! Voisiko näin aloittaa, että jaakopinpainia osa
2 on käynnissä edustaja Myllykosken osalta? Tuon
lakialoitteen allekirjoittaneena ja päätyneenä sitten
nimeni pois vetämiseen en halua, että tästä tulee
selittelyn makua, vaan sitä, että perusteluni
ovat pitkällisen pohdinnan lopputulos.
Mutta ensin alkuun on pakko sanoa muutama kommentti käytetyistä puheenvuoroista,
ja esimerkiksi edustaja Niinistön puolustuspoliittiseen
näkemykseen on pakko todeta, että ei ehkä niinkään,
että Eta-maiden ulkopuolelta olevien tahojen osalta pitäisi
tarkastella, mistä tonttikauppoja tehdään.
Mielestäni meillä pitää puolustuspoliittisesti
olla rohkeutta nähdä se niin, että meillä kaikille
muille kuin Suomen kansalaisille tai Suomessa toimiville suomalaisille
yrityksille on mahdotonta ostaa meille puolustuspoliittisesti tärkeitä maa-alueita.
Se olisi johdonmukaista, eikä meidän tulisi näin
sitten kohdistaa sitä meidän naapuruussuhteita
vaarantavasti yksinomaan Venäjään.
Edustaja Rajamäki otti hyvän asian esille,
koska henkilökohtaisesti olen sitä mieltä,
että meidän talousmetsien, talousmaiden osalta
meidän tulee kriittisesti jatkossa tarkastella, kuinka
paljon me olemme valmiita myymään maaomaisuuttamme,
onko se sitten yksilön, yrityksen vapauden rajoittamista
kaupankäynnin osalta — mutta jatkossa. Me olemme
nähneet, että maailmalla maatalousmaan omistaminen
on erityisen kriittistä ja tärkeää.
Puhtaan veden, maan ja kannattavan metsätalouden hoitavana
maana olemme erityisasemassa. Se on meidän kansallisomaisuutta,
ja kansallisomaisuuden turvaaminen ulkopuolisilta tahoilta ei voi
olla mitenkään vastustettava ajatus.
Lakialoite, jonka Suna Kymäläinen on tehnyt EU- ja
Eta-alueiden ulkopuolelta tulevien oikeudesta ostaa ja vuokrata
kiinteistöjä Suomesta, on suureltakin osin oikeutettu
ja perusteltu. Suomen ja Venäjän välillä ei
toteudu omistamisen vastavuoroisuus, mikä ei kuulu hyviin
naapuruussuhteisiin. Suomalaisina olemme saaneet myös kokea
naapurimme viranomaissääntelyn nopeat muutokset.
Esimerkkejä ovat olleet puutullit, elintarvikkeiden vientikiellot,
kiinteistöjen omistamisen vaikeudet Karjalassa sekä huolintaliikkeen
häätö satama-alueelta. Venäjä suojautuu
ja suojaa omaa kaupallista ja elinkeinopoliittista asemaansa. Meitä se
joskus suututtaa ja ihan oikeutetusti.
Toisaalta kansallisesta itsekkyydestä olisi meilläkin
opittavaa. Sen olemme saaneet huo- mata kokiessamme ja koettaessamme
pärjätä EU:ssa Keski-Euroopan maiden
omaa teollisuutta tukevien toimien viidakossa. Olen kuitenkin tullut
siihen johtopäätökseen, että lakialoite
on liian jyrkkä toimi kahden maan välisen ongelman
ratkaisuun. Suomen ei pidä sulkeutua lainsäädännöllä umpioon
ja rakentaa itse vastavuoroisuuden muuria muihin maihin. Eta-alueen
ulkopuoliset maat ovat myös ostavia osapuolia, ja meillä on
oikeus ostaa. Lakialoite olisi toteutuessaan epälooginen
muihin valtioihin nähden. Suomalainen voi ostaa kiinteistöjä esimerkiksi
Brasiliasta, Turkista, Etelä-Afrikasta tai Yhdysvalloista.
Sulkisimmeko näiden maiden kansalaisilta vastaavan oikeuden
täällä? Se antaisi Suomesta melkoisen
sisäänpäin kääntyneen
kuvan eikä varmasti olisi kaupallisesti vastavuoroista
eikä kauppapoliittisesti viisasta. (Suna Kymäläisen välihuuto)
Vastavuoroisuuden toteutuminen siten kuin lakialoitteen perusteluissa — ja
Suna Kymäläinen erittäin ansiokkaasti
esitteli sen — ei kuitenkaan sinällään
toteutuisi vaan antaisi signaalin siitä, että haluamme
olla täällä yksin. Emme halua kansainvälisen
kaupan takia sulkea yhteistyötä ja antaa sellaista
signaalia Suomesta, että me haluamme olla täällä,
määrätä vain meidän
omalta osaltamme kaupankäynnin kulkua. Hyvät suhteet
hoidetaan neuvottelemalla. Siinä tämä laki-aloite
varmasti toimii selkeänä signaalina hallitukselle
ja ulkopoliittisille toimijoille, jotta tämä asia
otetaan rohkeasti agendalle ja toimitaan aktiivisesti vastavuoroisuuden
esteiden poistamiseksi.
Osmo Kokko /ps:
Arvoisa puhemies! Olen myös yksi tämän
edustaja Kymäläisen lakialoitteen allekirjoittaja
ja näen, että lakialoite on ihan hyvä ja
kannatettava. En olisi muuten sitä allekirjoittanut.
Kun viime eduskuntavaaleja käytiin, tuolla vaalikentillä tapasimme
paljon kansalaisia ja nämä asiat nousivat ennen
kaikkea juuri tässä itärajan pinnassa
esille. Siellä kansalaisten taholta tuotiin se suuri huoli,
mitä tässä on tapahtumassa, ja niitä toiveita
annettiin sitten, että kun joskus sinne eduskuntapaikalle
pääsette, niin olette tällaista estämässä,
ja näin minä näen, että tällä lakialoitteella
on aivan oikea asia.
On ymmärrettävää, että jos
kerta meillä ei ole mahdollisuutta ostaa tuolta naapurin
puolelta, niin silloin tämä vastavuoroisuusasia
on näissä asioissa huomioitava. Ja ymmärrettävä asia
on myös se, että Venäjä on meillä ainainen
naapuri tuossa, ja sen kanssa on käytävä yhteistyötä ja kauppaa,
ja se on oma mahdollisuus meille tässä asiassa.
Uskon, että tämä lakialoite ei millään
tavalla tätä asiaa estä.
Myös vaalikoneessa olen ilmoittanut, että olen näiden
rajoitusten takana, ja näin ollen, siitä syystä,
tuen tätä lakiesitystä.
Anne Kalmari /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tämä lakialoite
Eta-maiden ulkopuolelta tulevien maanhankinnasta ja siihen liittyvistä asioista
on erittäin hyvä keskustelunavaus ja se olisi
myös erittäin hyvä laki käsiteltäväksi
asiallisesti valiokunnassa. Lakialoitteiden ei koskaan tarvitse
olla aivan valmiita. Itse asiassa hallituksenkin tänne
tuomat lait ovat sitä varten täällä eduskunnassa,
että niitä muokataan asiantuntijakuulemisten perusteella
ja tehdään vielä paremmiksi. Siksi en
ymmärrä sitä, että jos joku asia
ei juuri niin ole kuin itse on ajatellut mutta periaatteellisesti
se asia on hyvä, miksi ei soisi sille asianmukaista käsittelyä.
Maakauppoihin täytyy kuulua vastavuoroisuus. Moni suomalainen
haluaisi ostaa maata esimerkiksi sieltä Karjalasta, mutta
tämä ei ole mahdollista. Ihmettelen sitä,
miksi jonkun mielestä asumisvelvoite ennen maan hankintaa
olisi huono asia. Näinhän tehdään
lukuisissa maissa, ja itse asiassa minunkin venäläinen
ystäväni Nadja oikein hyvin allekirjoittaa sellaisen
asian, että totta kai voisi olla velvoite suomalaistua
vähän ennen kuin sitä maata voisi hankkia.
Minusta on erittäin hyvä, että tässä lakialoitteessa
puututaan siihen, että maata saisi ostaa varastoon eli
että maa-alue jääkin käyttämättä, vaikka
alun perin sille olisi suunniteltu esimerkiksi yritystoimintaa tai
kiinteistö muuttuukin vakituisesta asunnosta vapaa-ajan
asunnoksi.
Eräs asia, mitä tässä istunnossa,
vaikka tässä on hyviä puheenvuoroja ollut,
ei kovin syvällisesti ole käsitelty, on yhtiömuotoisten
kauppojen kiinteistöhankinnat. Näistä hankinnoista
on usein annettu harhauttavia tietoja. Kiinteistökaupoissa
liikkuu epäilyttävän paljon sellaista
epäilyttävän alkuperän omaavaa
rahaa ja Suomelle vieraita toimintaperiaatteita. Ongelma on myös meidän
suomalainen rahanpesulaki, joka estää rikollisten
itse pesemän rahan takavarikoinnin Suomessa. Suomessa on
syntynyt puutteellisen lainsäädännön
myötä moraalin suuruinen aukko. Suomeen on tuotu
sen yhteiskunnalle vieraita toimintaperiaatteita, jotka liittyvät
omistuksen hämärtämiseen ja rahanpesuun.
Keskeinen ongelma tässä on vastuuviranomaisen
puuttuminen; lainsäädäntö ei
tällaista, eikä sen tehtäviä,
nimeä. Mikään viranomainen ei tilannetta
seuraa, eikä nykyistä tilannetta tiedetä. Valvonnan
lopettaminen yli kymmenen vuotta sitten vapautti 1—2 henkilötyövuotta
ympäristöhallinnossa. Valvonnan saattaminen koskemaan EU:n
ulkopuolisia ei olisi siis erityinen henkilöresurssiongelma.
Kysymys on viranomaisyhteistyön tiivistämisestä.
Suomi tarvitsee tämän lain Euroopan unionin ulkopuolella
asuvien ja ulkomaalaisten yhteisöjen kiinteistöhankintojen
valvontaa koskienkin. Myös rahanpesulakia tulisi terävöittää.
Tämä ei vaikeuttaisi lakeja kunnioittavien ulkomaalaisten
yritysten toimintaa Suomessa. Itse asiassa minusta on perin harhauttavaa
puhua siitä, että yritystoimintaa ei Suomeen voisi
tulla. Totta kai se pystyy ihan samaan tapaan kuin nykyäänkin tänne
etabloitumaan.
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa puhemies! Olisin aluksi edustaja Myllykoskelle sanonut,
että aurinko nousee lännestä ennemmin
kuin Brasiliasta tulee tänne maanomistajia Suomeen. Uskon
näin.
Mutta olen myös aloitteen allekirjoittaja kos-kien
Eta-maiden ulkopuolelta tulevien henkilöiden ja yhteisöjen
kiinteistönhankintaa ja -vuok-rausta, ja yksi sana, miksi,
on "vastavuoroisuus". Venäläisten kiinteistökaupat
Suomessa ovat kasvaneet vuodesta 2002, jolloin niitä oli
runsaat 30, ja vuonna 2012 niitä oli noin 400 kappaletta. Enimmillään
kiinteistöjä myytiin venäläisille Etelä-Savossa
vuonna 2008 yhteensä 270 kappaletta, mutta viime vuonna
Kesälahden kunnassa kiinteistökaupoista tekivät
venäläiset peräti 19 prosenttia. Todettakoon,
että Kesälahti liittyi viime vuonna Kiteen kaupunkiin.
Venäläisten omistamien vapaa-ajan asuntojen määrä saattaa
jopa kaksin- tai kolminkertaistua Suomessa vuoteen 2030 mennessä,
arvioi Tutkimus- ja Analysointikeskus TAK. Viidennes TAKin haastattelemista
hyvätuloisista pietarilaisista haluaa vapaa-ajan asunnon
lähelle palveluita, kuten kylpylöitä,
huvipuistoja ja muuta kulttuuria. Kyse ei ole ihan pienestä asiasta,
mikäli tutkimukset pitävät paikkansa.
Muutama vuosi sitten käytiin täällä eduskunnassa
ulkoasiain puitteissa vilkastakin keskustelua, koska venäläiset
olivat ostaneet maita merkittävistä paikoista,
kuten sotilasalueiden, voimansiirtolinjojen ja tietoliikennemastojen
läheisyydestä. Aikanaan ulkoasiainvaliokunta kiinnitti
huomiota epämääräisiin asioihin,
ja silloinen valiokunta vaati täsmällisempää tietoa
venäläisten Suomessa tekemistä maakaupoista.
Vaikka erilaisia ihmetyksiä minullakin on. Tärkein
syy aloitteen puolustamiseen on se, että jos myymme maatamme
Venäjälle, vastavuoroisuuden pitäisi
olla itsestään selvä. Monet kansalaisistamme
ovat sitä mieltä, että maakaupat pitäisi
sallia muun muassa entisestä Suomen Karjalasta. Edellinen
presidentti Halonen otti vuonna 2012 Moskovassa asian esille kysymällä,
miksi Venäjä on rajannut Suomen rajalta laajan
alueen, syvimmällään 200 kilometriä,
sellaiseksi vyöhykkeeksi, jossa suomalaiset eivät
voi omistaa maata. Tieto ei kuitenkaan kerro, mikä on vastaus.
Mielestäni vastavuoroisuus tulisi ottaa esille Venäjän
ja Suomen välisissä korkean tason neuvotteluissa.
On muistettava kuitenkin asialliset neuvottelut, sillä iso
karhu on naapurimme, ja sitä on käsiteltävä sen
mukaisesti. Me tiedämme, että jos karhu nukkuu
talviunta ja sitä mennään herättämään,
niin se voi raapaista tai käydä jopa kimppuun.
On muistettava myös merkittävät kauppasuhteet,
jotka ovat jatkuneet hyvinä Venäjän kanssa
vuosikymmenten ajalta.
Ja vielä kertaan, mitä edustaja Kymäläinen on
täällä lakialoitteessaan maininnut: "Suomen eduskunta
on hyväksynyt helmikuussa 2012 lain ulkomaalaisten yritysostojen
seurannasta, samalla tavoin on perusteltua määritellä ehdot
toiminnan sääntelystä ja rajoituksista
myös Eta-maiden ulkopuolisten tahojen maa- ja kiinteistökauppoihin."
Arvoisa puhemies! Koska olemme itsenäinen Suomi, niin
meidän ei pidä nöyristellen tehdä näitä asioita
Venäjän kanssa vaan ottaa päämääräksemme,
että me saamme joskus tämän vastavuoroisuuden,
että jos joku suomalaisista haluaa tuosta rajan pinnasta
saada jonkinlaisen pläntin, niin se myös olisi
mahdollista. Mutta niin kuin sanoin, siinäkin pitää olla
asialliset neuvottelut mukana.
Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:
Kun olemme jo ylittäneet normaalin istuntorajan 22,
niin toivon, että tämän aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja
kiittää lyhyesti tästä keskustelusta.
Suna Kymäläinen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Mikähän on lyhyesti
minun mittapuullani? Kiitän ihan ensimmäiseksi
tästä keskustelusta, on tullut hyvin monennäköisiä näkökulmia.
Joitakin asioita kuitenkin tuosta haluaisin vielä kommentoida.
Olen aika hämmentynyt edustaja Grahn-Laasosen heti
pian oman pitkän puheenvuoroni jälkeen ottamaan
puheenvuoroon, jossa jälleen virheellisesti tämä ostosmatkailu
tähän asiaan sotkettiin. Kuten olen monta kertaa
todennut: turismin ja kanssakäymisen tarpeesta emme saa
riitaa, sitä halajamme lisää. Mutta sen
sijaan Suomen luonto ja kulttuuri ovat suojelun arvoiset. Tuossa
TEMin tutkimuksessa, josta täälläkin tänä päivänä on
erilaisia osia esitetty, arvioidaan, että venäläisten
kiinteistöostot tulevat kasvamaan nykyisestä reilusta
5 000:sta 15 vuodessa 25 000:een. Tämä alueellisuus
on pakko huomioida ja ymmärtää, että meillä Kaakkois-Suomessa
asia huolettaa, jos emme asiaa rajoita, ja lainsäädännön
on pystyttävä reagoimaan myöskin alueellisiin
muutoksiin. Tämä alueellisuus näkyy kaikissa
Maanmittauslaitoksen tilastoissa, muun muassa viimeisin tilasto
tammi—kesäkuulta 2013. Jos Suomessa yhteensä oli
tehty venäläisten osalta 250 kauppaa, niin noista
noin 100 kauppaa oli Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa.
Kun vuoden 2012 kaikkiaan 600 kaupasta 320 oli Etelä-Karjalassa
ja Etelä-Savossa, niin mietitään sitä mittakaavaa,
kun 15 vuoden päästä arvioiden mukaan
puhutaan 25 000 kiinteistöstä.
Kalliorinnettä kiitän ja arvostan siitä,
että hän on ollut systemaattisesti ennen vaaleja
ja vaalien jälkeen ja tässä salissa oman
näkökantansa puolesta. Itse ihmettelen eniten
näitä aloitteen allekirjoittajia, jotka ovat vaalikoneessa
olleet sitä mieltä, että rajoittaa pitää,
ja jotka ovat allekirjoittaneet aloitteen mutta sitten vetäneet
nimen pois ja jotka nyt sitten tässä salissa taas
ovat puhuneet hyvin vahvasti näiden rajoitusten puolesta.
Se on vähän hifistelyä sanoa, että siellä on
muutama sana tai muutama sanankäänne nyt senkaltainen, ettei
ole ihan täydellinen. Niin kuin täällä on
aiemmin jo todettu, tämä lakialoite on lähtöaskel, jota
sitten muokataan.
Edustaja Kalliorinne otti esille tämän pelon
siitä, että tämänkaltaisella
lainsäädännöllä ärsytetään
Venäjää, ja itse taas puolestani ihmettelen, että jos
meillä oikeasti on syytä pelätä Venäjän lainsäädännön
puolesta sitä, että tullaan puolustamaan toisen
maan alueelle, niin eikö sitä suuremmalla syyllä pitäisi
sitten pohtia, kannattaako näin mittavassa määrin
ja näin vapaasti näitä kiinteistöjä sitten
myydä — itse en pidä tätä uhkakuvaa
luontevana syynä torpata tätä ajatusta.
Myöskään omasta mielestäni kielipolitiikka
ei ole pitävä peruste maa- ja kiinteistökaupan
rajoittamiselle, koska tällä aloitteella ei pyritä vaikuttamaan Suomessa
asumiseen vaan siihen, miten maanomistuksen suhteen oikeus syntyy.
Kireän kuntatalouden aikana ei ole oikein myydä kunnallistekniikan
tontteja samoin ehdoin vakituisille veronmaksajille kuin taas toisaalta
vapaa-ajan asukkaille, koska kunnallistekniikka ei ole kertainvestointi
ja kunnallistekniikka on tarkoitettu vakituisille asukkaille.
Edustaja Turuselta haluaisin kyllä kysyä,
että mikä on Turusen linja ja mitä hän
nyt loppupeleissä on mieltä, koska vaalikoneessa
hän kannatti rajoitteita, että Suomen ei tule
myydä Eta-maiden ulkopuolelle kiinteistöjä.
Kuitenkin hän perui allekirjoituksen. Ja tänään
aamulla Yle Uutisten nettiuutisesta voi lukea, että yhtenä syynä aloitteesta
nimen pois vetämiselle hän pitää nyt sitä,
että hän pitää tätä aloitetta
populistisena. Kuitenkin tämä on aika erikoinen
tilanne, että perussuomalaisen eduskuntaryhmän
varapuheenjohtaja luokittelee populistiseksi sellaisen asian, joka
on perussuomalaisten omassa eduskuntavaaliohjelmassa, jonka hän
on allekirjoittanut. Ja itse kysynkin sitten siltä pohjalta,
että pitäisikö sitten vetää nimi
myöskin siitä eduskuntavaaliohjelmasta. Tämä on
aikamoinen haaste, mutta vaikea ymmärtää sitä,
että mieli vaihtuu aina tilanteen tullen.
Mutta kiitän tästä hyvästä keskustelusta
ja toivon, että valiokunnassa todellakin asia otetaan siltä osin
vakavasti, että kuullaan vähimmilläänkin
sitten tässä asiantuntijoita, kuinka Suomen tulisi
tässä vastavuoroisuuden ja maakaupan suhteen toimia.
Keskustelu päättyi.