Suna Kymäläinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme lakialoitetta Eta-alueiden ulkopuolelta tulevien henki-löiden ja yhteisöjen kiinteistönhankinnasta ja -vuokrauksesta. Lakialoitteessa on kysymys vastavuoroisuuden elementeistä, pelisäännöistä, osaltaan oman suomalaisen edun maksimoimisesta, luontoarvoista, turvallisuuspolitiikasta, tiettyjen epäkohtien korjaamisesta, kuten kiinteistökaupan vaikutuksesta kuntatalouteen tai yhdyskuntarakenteeseen.

Lakialoitteen ensimmäisenä allekirjoittajana haluan kiittää lakialoitteen työryhmää Markku Rossia, Aila Paloniemeä, Reijo Tossavaista ja Pertti Hemmilää yhteistyöstä, erityisesti Markku Rossia, jonka aiemman aloitteen pohjalle tämä tänään lähetekeskustelussa oleva aloite on pienin lisäyksin muokattu. Hän pahoitteli itse maakunnassa olevaa päällekkäisyyttä ja ei siten pysty osallistumaan kyseiseen keskusteluun. Kiitän myös niitä kansanedustajia, jäljellä olevia 90:tä, jotka ovat aloitteen allekirjoittaneet.

Lakialoitteen ympärille syntynyt ilmapiiri on ollut valitettavalla tavalla vääristelevä ja leimaava. Keskusteluun on sotkettu asioita, jotka eivät aloitteen sisältöön liity. Ne kansanedustajat, jotka ovat sisältöön perehtyneet, voivat ryhdikkäästi seistä asian takana. Kysymys ei ole tavaton vaan monissa EU-valtioissa jo käytössä oleva asia. Kysymys on laaja-alaisesta periaatteellisesta asiasta, josta on voitava keskustella ilman leimatuksi tulemisen pelkoa. Asia jakaa mielipiteitä niin meillä Kaakkois-Suomessa, josta tulen, kuin täällä eduskunnassa.

Alkuun on korostettava tämän aloitteen ajankohtaisuutta ja merkitystä Suomelle. Aloitetta on kritisoitu hyvin erilaisin sanankääntein ja ohivedoin, jolloin olen joutunut huomaamaan kolme seikkaa: Ensimmäiseksi, puhuja ei ole lukenut aloitetta eikä sen perusteluja. Toiseksi, puhuja ei ole perehtynyt nyt Suomeen syntyneeseen tilanteeseen ja sen seurauksiin, saati siihen historiaan, mikä löytyy tämänkin talon kaikille avoimista pöytäkirjoista. Ja kolmanneksi, puhujalla on ollut ulkoa syötetty asenne tai käyttäytymismalli, millä tämän aloitteen keskeisin sisältö kaikin poliittisen propagandan ja mustamaalauksen keinoin on yritetty häivyttää sekä saada ainakin sen ensimmäinen allekirjoittaja näyttämään taitamattomalta. Niin tai näin, asia on tärkeä, ja aloite on tehty vakaasti harkiten, ja sen tarkoituksena on tulla laiksi, jonka historiankirjoitus aikanaan tulee todistamaan. Aloitteen tarkoitus on paikata virhe, joka tässä salissa tapahtui 1999, kun laki ulkomailla asuvien ja ulkomaalaisten yhteisöjen kiinteistöhankinnan valvonnasta purettiin.

Arvoisa herra puhemies! Lakialoitteessa esitetään rajoitusmalliksi Tanskan ja Ahvenanmaan kaltaista viiden vuoden asumisvelvoitetta. Kysyn, miksi Suomessa on niin vaikeaa puhua maakaupoista tai niiden rajoittamisesta. Miksi pelkäämme, että me annamme huonon viestin tai aiheutamme asialla vahinkoa maineellemme? Miksi meillä asiaan sotketaan ihmisvastaisuus, josta ei ole kysymys? Miksi meillä on toisin kuin muualla?

Suomi on pieni maa suuren maan naapurissa. On täysin ymmärrettävää Suomen lainsäädännön silmin, kansainvälisen lainsäädännön silmin ja EU-lainsäädännön silmin, että pienemmät haluavat suojautua suuremmiltaan säädöksillä. Eduskunta sääti vuonna 1975 perustuslain säätämisjärjestyksessä lain Ahvenanmaan maanhankinnasta yksimielisesti. Se laki on Suomessa yleisesti hyväksytty ja ymmärretty. Suomi halusi antaa Ahvenanmaalle erityisaseman, jota se onkin oman lainsäädäntönsä kautta oivasti vaalinut. Ei ahvenanmaalaisia silloin eikä sen jälkeenkään ole rasisteiksi tai muukalaisvihamielisiksi haukuttu.

Tanska on pitänyt välttämättömänä suojautua maan ulkopuolelta tulevaan kiinteistöjen ja maakauppojen oston paineeseen viiden vuoden asumisvelvoitteella. Säädöksiin kirjattiin tarkat rajoitukset muualla kuin Tanskassa asuville, siis jopa Tanskan kansalaisille. Tanskan tapauksessa suurin kiinteistöjen ostointressi tulee Saksasta, jossa suurena naapurimaana on paljon potentiaalisia ostajia. Jotta rajoitukset voisivat koskea myös EU-kansalaisia, on Tanska johdonmukaisella toiminnalla varmistanut, ettei EU-lainsäädäntö aseta esteitä tarvittavan lainsäädännön soveltamiselle. Muut EU-maat, mukaan luettuna Saksa, ovat ymmärtäneet Tanskan intressit ja tukeneet maata sen tätä asiaa koskevissa pyrkimyksissä.

Lähes samoin on Sveitsin laita, jossa naapureina on suuria maita. Erityisesti siellä painotetaan yhteiskunnan kulttuurisen identiteetin ymmärtämistä ja omaksumista, mitä todennetaan muun muassa sveitsiläisten kansallisjärjestöihin kuulumisella. Myös heillä rajoitukset koskevat myös EU-kansalaisia. Kroatia, Kypros ja Malta ovat rajoittaneet vapaa-ajan asuntojen ostoja määrätietoisella lainsäädännöllä. Kaikki nämä ovat suhteellisen pieniä maita, joissa on runsaasti loma-asumisen kannalta arvokkaita ranta-alueita. Kreikka puolestaan on kieltänyt rajavyöhykkeen alueella kiinteistö- ja maakaupan ulkomaalaisilta kokonaan omaa arvokasta saaristoaan suojellakseen. Kreikka on määrittänyt koko saariston rajavyöhykealueeksi.

Nimenomaisesti EU:n ulkopuolisien maiden kansalaisiin kohdistuvia rajoituksia sovelletaan Suomea lähellä olevissa maissa, kuten Virossa, Latviassa, Puolassa, Tšekin tasavallassa, Itävallassa ja Unkarissa. Kaikkia näitä yhdistää se, että maat ovat pitäneet tarpeellisena rajoittaa kiinteistöjen hankintaa silloin, kun ostajana olisi EU-alueen ulkopuolisia ostajia. Keskeisenä keinona on käytetty kiinteistöjen oston luvanvaraisuutta. Useimmissa maissa tämä rajoitustarve johtuu vapaa-ajan asumiseen tarkoitettujen kiinteistöjen kysynnästä. Viron tapauksessa rajoitustarve kohdistuu maa- ja metsätalousmaahan sekä rajaseutuun. Lehtitietojen mukaan myös Liettuassa on paineita maatalousmaiden myynnin rajoittamiseen, sillä yli 300 000 liettualaista on allekirjoittanut aloitteen, jolla he haluaisivat kieltää myynnin ulkomaalaisille ja suuryrityksille vastedeskin.

Edellä oleva tarkastelu osoittaa, että moni EU-maa on ottanut käyttöön rajoituksia maan ja kiinteistöjen hankinnalle. Edellä mainituista maista Kroatialla ja Unkarilla on järjestelmässä selkeästi mukana vastavuoroisuus, joka on nyt käsittelyssä olevan lakialoitteenkin kantavana pohjana. Kuinka montaa näistä valtioista, joilla on rajoitteita, pidämme muukalaisvastaisena?

Arvoisa puhemies! Helsingin Sanomat kysyi vaalikoneessaan ennen vaaleja, pitäisikö Eta-maiden ulkopuolelta tulevien maanhankintaa rajoittaa, mikäli teidät valitaan kansanedustajaksi. 134 tämän eduskunnan lainsäätäjää vastasi myönteisesti. Siis 134:n mielestä pitäisi rajoittaa. Moni kirjoitti tekstikenttään, että vastavuoroisuuteen on päästävä pikaisesti.

Aloitetta ei kuitenkaan allekirjoittanut 134 kansanedustajaa — parhaimmillaan puolet kansanedustajista. Tammikuussa televisiosta tulleen A-talk-keskustelun jälkeen osa veti kuitenkin nimensä aloitteesta. Odotusarvona tietenkin on, että vaalilupaukset pidetään. Näin olen itse toiminut, ja ryhdikkäästi myös kaikki aloitteen 90 allekirjoittajaa, jotka ovat nimensä aloitteessa myös säilyttäneet eivätkä ole säikähtäneet joidenkin toimijoiden suhteetonta ja aloitetta väärillä ja sen sisältöön kuulumattomilla asioilla leimaamista. (Juho Eerola: Hyvin sanottu!)

Aloite on saanut paljon julkisuutta, mutta monilta osin sisältö on ollut kohtuutonta. Se on ollut sitä itse aloitteen sisältöä ja sen allekirjoittajia kohtaan sekä kohtuutonta venäläisiä kohtaan. Lehtitietojen mukaan Venäjän duumassa on sisällöltään hyvin vastaava aloite käsittelyssä. Heidän tahtotilansa on rajoittaa maa- ja kiinteistökauppa ulkomaalaisten osalta jo vuoden 2015 alusta lähtien. Tällä he pyrkivät ehkäisemään gettoutumista.

Kuka kertoo minulle, miksi tämä ei ole keskustelun ja hämmästelyn aihe, joka aiheuttaisi Suomen ja Venäjän välille hämminkiä ja vahinkoa? Sen sijaan, miksi osa meistä kansanedustajistakin pelkää tai toteaa, että Suomessa rajoitusta koskettava lakialoite ja siitä keskustelukin puolestaan olisi haitaksi? Onko nyt niin, että omat pelot ja asenteet estävät asiaorientoituneen tarkastelun ja päätöksenteon? Tässä talossa siihen täytyisi kyetä. Keskustelusta tulee siinä vaiheessa venäläisiä loukkaavaa, kun itse aloitamme sen ja vääristämme viestin koskettamaan kansalaisia tai kanssakäymistä.

Aloite ei ole kohdistettu vain ja ainoastaan Venäjään, vaan EU:n ja Eta-alueen ulkopuolisiin, niihin, joihin meillä ei ole vastavuoroista omistusoikeutta. Tältä osin monien pelkotilat esimerkiksi amerikkalaisten omistamisen osalta ovat tarpeettomia. Vastavuoroisuus kumoaa rajoitteen. Venäjän kanssa vastavuoroisuuteen tähtääminen on monien tarkoitusperänä. Kuitenkaan korkean tason keskustelutkaan eivät ole asiaa edesauttaneet. Presidentti Putinin viesti oli erittäin selkeäsanainen: "Ei." Tiedossamme on myös tammikuulta 2011 oleva ukaasi, jossa Venäjän silloinen presidentti Medvedev kielsi ulkomaalaisilta omistuksen satojen kilometrien säteellä Suomen rajalta. Kyseinen Kremlin lista sisälsi yhteensä 380 hallinnollista aluetta. Näitä näkökulmiakin huomioidessa tarvitsemme järeämmän aseen, jos tavoitteenamme on vastavuoroisuus. Mielestäni pelkät kauniit toiveet eivät riitä. Ne eivät ole riittäneet tähänkään mennessä.

Arvoisa puhemies! Aloitteessa on samanaikaisesti kysymyksessä laaja kokonaisuus, toisaalta kyseessä ovat vapaa-ajan asunnot, mökit, kunnallistekniikan alueella olevat omakotitalot, laajat maa-alueet, erilaiset matkailualan kiinteistöt ja kohteet, kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet sekä strategisesti tärkeät kohteet. Tämän vuoksi keskustelu monesti keskittyy vain yhden yksittäisen osan käsittelyyn. Samoin aloitteen allekirjoittaneet kansanedustajat ovat hyvin eri syistä aloitteen allekirjoittaneet. Osa on halunnut ainoastaan haastaa tärkeän asian keskusteluun. Osa on perustanut allekirjoituksensa esimerkiksi huoleen strategisesti tärkeistä paikoista.

Maanmittauslaitoksen tilastojen mukaan määrällisesti EU:n ulkopuolisten osuus tehdyistä kiinteistökaupoista on noin prosentin luokkaa. Tulee kuitenkin huomata kaksi seikkaa: Näissä tilastoissa eivät näy yritysten nimissä tehdyt kaupat. Kukaan ei tiedä todellista tilannetta. Merkittävää on myös huomata, että tilastojenkin valossa kiinteistökauppa keskittyy Kaakkois-Suomeen. Lainsäädännön on pystyttävä reagoimaan alueellisiinkin muutoksiin.

On alueita, joiden yhdyskuntarakenteen muuttuminen on huolestuttavaa. Perustuslaki takaa yhtäläiset asuinalueet kaikille suomalaisille. Näin ei valitettavasti ole kunnallistekniikan alueella olevien omakotitalojen muuttuessa vapaa-ajan asunnoiksi. Tämä rapauttaa kaavoitusammattilaistemme ja kuntapäättäjien alkuperäistä yhdyskuntarakennetta sekä muodostaa vääristymän vakituisen asukkaan ja loma-asukkaan välille. Vakituinen asukas osallistuu kustannuksiin korkeammalla osallistumisprosentilla vapaa-ajan asukkaan saadessa samat palvelut edullisemmin. Tällä on myös vaikutusta kuntatalouteen. Infran perustamis- ja ylläpitokuluja katetaan kunnallisveroilla. Vapaa-ajan asukkaat eivät näitä luonnollisesti maksa. Kadunvarret, joissa usea omakotitalo on siirtynyt loma-asunnoksi, eivät enää houkuttele vakituisia asukkaita. Näiden kadunvarsien tulevaisuus näyttää loma-asuntoalueelta. Tämä ei ole kehityssuunta, jota toivomme keskelle kuntataajamaa.

1992 säädetty laki ulkomaalaisten kiinteistöhankintojen seuraamisesta pyrki turvaamaan, ettei ulkomaalaisten kiinnostus ja kauppa nosta hintatasoa yli kantaväestön maksukyvyn. Tämä hyvä ja perusteltu laki purettiin ajattelemattomasti kokonaan 1999. Ulkomaalaisten tekemillä kiinteistökaupoilla on tuon jälkeen ollut kiistattomasti vaikutusta erityisesti Kaakkois-Suomen hintatasoon. Kun yhdeksän vuotta sitten Ruokolahden kunnanvaltuuston seminaarissa pohdimme Saimaan rantatonttien myymistä, puhuimme hintatasosta rohkeasti 30 000:n ja 40 000:n välillä. Nyt Saimaan rantatonttia ei saa alle 100 000:n. Normaalimpi hinta on 120 000.

Juuri viittaamani laki toivon mukaan osoittautuu tarvittaessa myös perälaudaksi tämän laki-aloitteen käsittelylle. Se nimittäin voitaisiin ottaa käyttöön sellaisenaan, koska se on ollut voimassa ennen Eta-sopimuksemme allekirjoittamista. Tämä siis suhteessa Eta-maiden ulkopuolelta tuleviin kolmansien maiden kansalaisiin ja yhteisöihin. Tosin kyseinen laki olisi tiukempi kuin nyt tässä lähetekeskustelussa oleva lakialoite.

Arvoisa herra puhemies! Aloitetta arvioidessa on esitetty erilaisia, jo osin edelläkin esille tuotuja väitteitä, kuten että nykyinen laki vaikuttaisi kielteisesti ostosmatkailuun tai turismiin. En kyllä aikuisten oikeasti usko, että omakotitalon omistaminen olisi ehto Suomeen matkustamiselle. En usko, että tällä olisi merkitystä ostosmatkailulle. Olen kysynyt, jättääkö kukaan kenkiä ostamatta siksi, ettei voi ostaa maata niiden alle. Olen matkustanut paljon, mutten koskaan ole pohtinut, onko minulla kyseisessä maassa kiinteistön omistamisen mahdollisuus. Tämä ei voi olla kestävä peruste.

Tahdomme ja tarvitsemme kanssakäymistä ja turismia — tästä ei synny erimielisyyttä. Päinvastoin oma intressini on maksimoida suomalaisten hotellien ja majoituskapasiteetin käyttöaste. Ostosmatkailija mieluummin kylpylään kuin omakotitaloon, joka on suurimmaksi osaksi tyhjillään. Näin saamme työtä ja verovaroja Suomeen.

Kuten Ylen A-studion 8.1. ohjelma paljasti, eivät venäläiset koe kiinteistön omistuksen rajoittamista ongelmaksi. He hakevat ja tulevat kokemaan Suomeen turvallisuutta, puhtautta ja rauhaa. He eivät halua hakea Suomesta venäläisyyttä vaan suomalaisuutta. Tämä on ollut myös se viesti, jonka olen useilta venäläisiltä itse saanut. Ihmettelenkin niitä argumentteja, että venäläiset ovat ihmetelleet, millaisia me suomalaiset olemme, kun haluamme maakauppoja rajoittaa. Palaute, jonka minä olen heiltä saanut, alkaa toisinaan samoin, mutta päättyy: miksi ihmeessä emme arvosta omaa maatamme vaan annamme kaiken olla kaupan? Kyse on isänmaallisesta omanarvontunnosta. Tällainen tunne on ylpeys venäläisille, ja suoraan sanoen kadehdin, että meidän selkärankaamme ei periydy samaa isänmaanrakkautta kuin heillä äiti-Venäjää kohtaan. Ei isänmaanrakkaus tai oman edun pitäminen ole loukkaus muita kohtaan, se on arvo, josta tulisi olla ylpeä.

On myös väitetty aloitteen estävän investointeja Suomeen. Tässä on tuntunut sekoittuvan kaksi erilaista asiaa: sijoitukset ja investoinnit. Ei omakotitalon osto Suomesta ole investointi, vaan se on yksittäisen henkilön sijoitus. Totuus on, et-teivät teollisuusinvestoijat tarvitse maata. Yleensä muihin maihin etabloituva yritys ei investoi maahan vaan perusbisnekseensä. Tämä oli Nokiankin pääperiaate sen toimiessa Suomessa ja globaalisti. Tositoimijat vuokraavat silloin.

Lakialoitteessa ehdotetaankin siirtymistä maanvuokraukseen ja esitetään vuokrasopimuksen enimmäiskestoksi kerrallaan 20:tä vuotta. Epäselvyyksien ja ongelmien välttämiseksi vuokraajan tulisi kuukauden kuluessa vuokrasopimuksen allekirjoittamisesta nimetä Suomessa pysyvästi asuva henkilö kiinteistön valvojaksi. Näin myös silloin, jos vuokraajana toimii yhtiö ja sen osakkeista tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muulla tavoin määritellystä toimivallasta yli puolet on omistuksen tai sopimuksen mukaan muualla kuin Suomessa.

Arvoisa herra puhemies! Laki ulkomaalaisten yritysostojen valvonnasta säädettiin vajaa kaksi vuotta sitten, huhtikuussa 2012. Mielestäni siinä laissa on paljon samaa ajatuksellista sisältöä kuin tässä aloitteessa. Sen lain hengessä tulisi tarkastella yritysten nimissä tapahtuvaa kiinteistökauppaa. Tämän aloitteen samalla tavoin tulisi määritellä ehdot toiminnan säätelystä ja rajoituksista myös Eta-alueen ulkopuolisten tahojen maa- ja kiinteistökauppaan.

Strategisesti tärkeiden paikkojen läheisyydessä olevien maa- ja kiinteistökauppojen... [Puhujaa yskitti.] — Anteeksi.

Tämä vähän kestää vielä. [Puhuja joi vettä.] Äänikin häviää. (Juho Eerola: Tärkeä aihe! — Kari Rajamäki: Ääniä tulee!) No, nythän se häviää kokonaan! Niin painavaa sanaa. Anteeksi, olen kärsinyt flunssasta.

Strategisesti tärkeiden paikkojen läheisyydessä olevien maa- ja kiinteistökauppojen vaikutus turvallisuuteemme ja huoltovarmuuteemme on myös merkittävä peruste lain tarpeelle. Esimerkkinä voisin mainita Turun saariston syväväylän, sen ainoan: saman reitin varrella on kuusi kokonaista saarta saman omistajan omistuksessa. Näkökulmana tätäkään ei voi jättää huomiotta. Elämme rauhan aikaa ja sellaista pyrimme ja haluamme aina tulevaisuudessakin elää. Kuitenkin kaikki puolustus- ja turvallisuuspolitiikka rakentuu mahdollisten uhkakuvien ennakointiin. Niin tässäkin asiassa. Juuri tässä talossa työskentelevien tulee olla näissä asioissa riittävän kauas katsovia. Emme tee lainsäädäntöä tähän päivään, vaan lainsäädäntöä, jolla on pitkän linjan vaikutus.

Tulee tästä laista totta tai ei, se on tiedostaen tehty tai tekemättä jätetty. Historiankirjat tulevaisuudessa kertovat, onko tehty tai tekemättä jätetty viisasta. Uskon, että tarkastelemmepa tulevaisuudessa luontoarvoja, yhdyskuntarakenteita, hintatasoa, turvallisuuspolitiikkaamme tai huoltovarmuuttamme, voimme lainsäätäjinä katua vain asian tekemättä jättämistä.

Tätä lakialoitetta on kritisoitu siitä, että se on liian löysä, jättää aukkoja yritysten kautta tapahtuvalle lain kiertämiselle. Tosiasiallisesti se ei ole tämän lakialoitteen heikkous, vaan sitä on haluttu käyttää tekosyynä vastustamiselle. Tämä asiakokonaisuus on nerokkaasti purettu Tanskassa, Sveitsissä ja Ahvenanmaalla. Ydin näissä kaikissa on luvanvaraisuus. Ahvenanmaan kiinteän omaisuuden hankinnasta säädetään Ahvenanmaan maanhankintalaissa, joka on säädetty valtiopäiväjärjestyksen 67 §:ssä määrätyllä tavalla Ahvenanmaan maakuntapäivien suostumuksella. Tämän lain 2 §:n 1 momentissa säädetään: "Ne, joilla ei ole Ahvenanmaan kotiseutuoikeutta, sekä yhtiöt, osuuskunnat, yhdistykset, muut yhteisöt, laitokset, säätiöt tai yhtymät eivät saa ilman maakuntahallituksen lupaa omistusoikeuksin hankkia taikka vuokrasopimuksen tai muun sopimuksen nojalla hallita kiinteää omaisuutta maakunnassa. Maakuntalailla voidaan säätää tästä poikkeuksia."

Itse lakialoitteessa ei ole esitetty Ahvenanmaan mallia rajoittaa myös yritysten maan ja kiinteistön hankintaa. Esitänkin, että aloitteen käsittelyvaiheessa tämäkin asia tarkennetaan vastaamaan Ahvenanmaan mallia, jota kyseinen lakialoite kopioi jo yksityisen kaupan osalta. Vastaavat tiedot minulta löytyvät myös Tanskan ja Sveitsin osalta, mutten ryhdy niitä tässä lähetekeskustelussa ajan säästämiseksi laajemmin avaamaan. Voin näyttää asiasta kiinnostuneille asiakirjat, ne löytyvät tuolta paikaltani. Niissä säädösten muodostama periaate on sama ja samoin lopputulos.

Arvoisa puhemies! Muun muassa näiden edellä esittämieni perusteluiden ja esimerkkien myötä toivon aloitteen nousevan valiokunnassa käsittelyyn. Vaikka allekirjoittajia on paennut, aloitteella on yhä lähes puolen eduskunnan tuki allaan. Merkittävää on myös, että eduskunnassa on jätetty lähivuosien aikana monia asiaa koskettavia lakialoitteita, toimenpidealoitteita sekä kirjallisia kysymyksiä. Tämä aloitteellisuus tulisi huomioida tämän laajan lakiesityksen kohdalla.

Kiitoksia, että jaksoitte kuunnella, vaik mie melkei romahin. Oli iha hitokseen tekstii.

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies! Suomen kielen rikkauksiin kuuluu värikäs idiomaattisuus. Erilaiset kuvaavat sananparret värittävät ilmaisuamme ja selkeyttävät kielikuvien avulla parilla sanalla laajojakin asiakokonaisuuksia. Annan teille nyt idiomaattisuudesta esimerkin, jossa kirkastuu nykypolitiikan idioottimaisuus. Kun suomen kielessä etsitään ilmaisua ihmisestä, jonka koko olemus kertoo epäonnistumisesta, sanotaan, että hän on kuin maansa myynyt. Vanha sananparsi sanoo: "Tyhmä on se, joka maansa myö, mutta se vasta tyhmä on, joka siemenensä syö." Maansa myynyt -idiomi kertoo ihmisestä, joka on ollut idiootti. Hän tajuaa tehneensä kohtalokkaan virheen, jonka myötä hän on menettänyt aivan kaiken ja aiheuttanut itselleen turvattoman tulevaisuuden.

Arvoisa puhemies! Vain idioottivaltakunta myy maansa vieraalle valtiolle ja luovuttaa siten määräysvaltansa muiden käsiin. Edustaja Kymäläisen laatima lakialoite on tällä hallituskaudella yksi harvoista hallituspuolueiden sisältä tulleista ehdotuksista, joka ei ole viemässä Suomea syvemmälle suohon, ja jo sen takia sitä on hyvä ja syytä kannattaa. Lisäksi se käsittelee aihetta, joka on suomalaisille erittäin tärkeä. Nykykäytäntö on jo horjuttanut kansalaisten luottamusta johtajiinsa ja lakien laatijoihin. Suomen myyminen pala palalta ulkomaisille omistajille tuntuu hyvin suuren kansanosan mielestä tyhmääkin tyhmemmältä ja suurelta vääryydeltä.

Meidän pitäisi elää demokraattisessa maassa, jossa valta on kansalla. Jos jatkamme nykytiellä, meillä on kohta kansa, jolla ei ole sen enempää valtaa kuin maatakaan. Itse asiassa olemme nyt tiellä, jonka seurauksena meillä ei kohta ole enää kansaakaan. Olisiko jo aika kuunnella idiomaattista viisautta ja lopettaa idioottimaisuus? Edustaja Kymäläisen ehdotuksessa on erinomaiset perustelut sille, miksi ja miten lakia voitaisiin säätää niin, että Suomen tuhoaminen tältä osin saataisiin loppumaan.

Arvoisa puhemies! Kannatan aloitetta lämpimästi ja kiitän edustaja Kymäläistä erinomaisesta esittelypuheenvuorosta.

Johanna  Karimäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kymäläinen on tehnyt aloitteen Eta-maiden ulkopuolelta tulevien henkilöiden ja yhteisöjen kiinteistönhankinnasta ja -vuokrauksesta. Aloitteessa on esitetty perusteluja, jotka osoittavat, että lainsäädäntöä on syytä tältä osin tarkastella. Yksi vahva peruste on vastavuoroisuus maakaupoissa; muutkin aloitteen perustelut ovat varteenotettavia.

Edustaja Kymäläinen käytti myös hyvin perustellun ja asiapitoisen esittelypuheenvuoron. Asia ei ole mustavalkoinen, vaikka julkisuudessa on käyty vahvaa keskustelua asiasta. Aloitteessa rajoitetaan EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevien kiinteistön osto-oikeutta. Kiinteistön saisi ostaa, kun on asunut maassa viisi vuotta. Eta-alueen ulkopuolelta tuleva henkilö voi kuitenkin ostaa heti maahan tultuaan asunto-osakkeen ja muuttaa esimerkiksi rivitalo- tai kerrostaloasuntoon. Osakeasunnon ostaja saa nimittäin haltuunsa vain asunnon hallintaan oikeuttavat osakkeet. Näissä kaupoissa asunnon omistajuus on ja pysyy asuntoyhtiöllä. Aloitteessa puhutaan kiinteistöistä, eli se koskee talo- tai huvila- ja tonttikauppoja. Asuttuaan Suomessa viisi vuotta voi ostaa kiinteistönkin. Sen sijaan aviopuolison kanssa voi ostaa yhdessä kiinteistön heti, jos toinen on EU- tai Eta-maan kansalainen.

Aloitteessa rajoitetaan myös kiinteistöjen vuokraamista, mutta kohtuullisesti. Eta-maiden ulkopuolelta tuleva saa vuokrata kiinteistön kerrallaan 20 vuodeksi. Lakialoite sallii hyvinkin pitkäaikaiset vuokrasopimukset. Pitkällä vuokrasopimuksella voi vuokrata esimerkiksi lomamökin Suomesta. Mielestäni siksi puheet vaikutuksesta turismiin ovat hieman liioiteltuja. Voidaan myös kysyä, onko kuntien etu se, että kunnallistekniikan alueella täysiaikaiseen asumiseen tarkoitetut kiinteistöt siirtyisivät vapaa-ajan asunnoiksi.

Tänä päivänä korostuu myös trendi, että yritykset mielellään vuokraavat toimitiloja. Laki-aloitteessa viitataan, että muun muassa Tanskassa on aloitetta vastaava malli käytössä ja että EU:n säännöksien mukaan jäsenmailla on mahdollisuus soveltaa kolmansiin maihin kiinteistöjen hankintaa koskevia rajoituksia. Asiasta käyty julkinen keskustelu osoittaa, että tästä olisi hyvä tehdä selvitys: mikä on esimerkiksi käytäntö eri maissa, ja onko Suomessa tarvetta selkiyttää lainsäädäntöä joiltakin osin?

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kymäläisen ja lopulta yhteensä 90 edustajan allekirjoittama lakialoite Eta-maiden ulkopuolelta tulevien henkilöiden ja yhteisöjen kiinteistönhankinnasta ja -vuokrauksesta on perusteltu. Se on myös pitkälti linjassa perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelman kanssa.

Ulkomaalaisten tekemät kiinteistökaupat ovat lisääntyneet Suomessa huomattavasti viime vuosina. Kesämökkien ja muiden vapaa-ajan asuntojen lisäksi kauppakohteena ovat olleet suuret maa-alueet ja isot kiinteistöt, kuten käytöstä poistetut julkiset rakennukset. Etenkin Itä- ja Kaakkois-Suomessa varsinkin loma-asuntojen hinnat ovat lähteneet voimakkaaseen nousuun. Hinnat ovat paikoitellen tavallisen suomalaisen palkansaajan ulottumattomissa. Toisaalta monet ostohetkellä suunnitellut rakennus- ja kunnostushankkeet ovat jääneet toteutumatta.

Osa ulkomaalaisille myydyistä kiinteistöistä tai maa-alueista on sijainnut sotilaskohteiden, kuten lentokenttien, tutka-asemien ja linkkimastojen, läheisyydessä. Tämä on antanut monelle kansalaiselle aihetta miettiä, minkälaisin aikein ostaja on näissä tapauksissa ollut liikkeellä ja ovatko kaupat ehkä jopa turvallisuuspoliittisesti arveluttavia. Tilannetta on seurattava, ja uskon, että Suomen viranomaiset ovat kutakuinkin ajan tasalla. Maanpuolustus ja huoltovarmuus ovat asioita, joita ei pidä kevyesti ohittaa.

Arvoisa puhemies! Ulkomaalaisten kiinteistökauppoihin liittyy myös vastavuoroisuusongelma. Perussuomalaisten mielestä on periaatteellisesti ongelmallista, jos suomalaisten maanosto-oikeutta on rajoitettu maassa, jonka kansalaiset voivat ostaa Suomesta maata. Tällaisessa tapauksessa on vain oikein ja kohtuullista, että maan ostamisoikeutta Suomesta rajoitetaan vastavuoroisuusperiaatteen mukaisesti. Naapurimme Venäjä on kieltänyt maa- ja kiinteistökaupat ulkomaalaisilta tietyiltä raja-alueiltaan, ja tämä estää suomalaisia ostamasta kiinteistöjä esimerkiksi rajantakaisesta Karjalasta.

Suomessa oli aiemmin voimassa melko tiukasti ulkomaalaisten kiinteistökauppoja rajoittava lainsäädäntö. Luovuimme rajoituksista vuosituhannen vaihteessa, sillä EU-säännökset velvoittivat poistamaan rajoitukset jäsenvaltioiden osalta. Samalla kaupanteko Suomessa kuitenkin sallittiin, virheellistä kyllä, kuten edustaja Kymäläinen esittelypuheenvuorossaan totesi, myös unionin ulkopuolisten maiden kansalaisille ja yrityksille. Virhe on kuitenkin korjattavissa. Malleja löytyy Euroopasta. Voisimme ottaa mallia vaikka Tanskan lainsäädännöstä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan vielä painottaa, että kansallisen kokonaisedun näkökulmasta on perusteltua, että rajoituksia otetaan Eta-maiden ulkopuolelta tulevien ostajien osalta uudelleen käyttöön, kuten tämä lakialoite ehdottaa. Aloite ei ole vahingollinen Suomelle, päinvastoin, eikä se ole vahingollinen venäläisille. Kyse ei ole venäläisvastaisuudesta, vaan kyse on vastavuoroisuusperiaatteesta. Sen kyllä kaikki asiaa asiallisesti tarkastelevat ymmärtävät. Jos ja kun tämä aloite ei johda mihinkään, on joka tapauksessa syytä ylläpitää jatkossakin vastavuoroisuuskeskustelua Venäjän kanssa.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! En kannata edustaja Kymäläisen aloitetta. Itse asiassa pidän sitä ennakkoluuloja lietsovana ja Suomen talouden kannalta haitallisena. Venäläiset turistit ja maahanmuuttajat ovat Suomen taloudelle ja hyvinvoinnille jo nyt erittäin tärkeä voimavara ja tulevaisuudessa mahdollisesti vielä tärkeämpi. Itä-Suomeen nousee uusia kauppakeskuksia, hotelleja ja kylpylöitä.

Venäläisten turistien ostovoima on vahvaa. He tuovat Suomeen työtä ja tuloja ja sitä kautta myös hyvinvointia. Venäläiset vapaa-ajan asukkaat jättävät Suomeen 86 miljoonaa euroa vuodessa. Työ- ja elinkeinoministeriö arvioi, että sen työllisyysvaikutukset ovat yli 1 000 työpaikkaa.

Sanotaan, että venäläisten kiinteistökaupat vain nostavat täällä hintoja ja ostojen positiiviset talousvaikutukset ovat pieniä ja lyhytkestoisia. Työ- ja elinkeinoministeriö arvioi venäläisten vapaa-ajan asukkaiden käyttäneen täällä vuonna 2012 yhteensä 151,4 miljoonaa euroa kiinteistöjen hankintaan, rakentamiseen ja tuotteiden sekä erilaisten palvelujen ostoon. Vuositasolla se on melko mittava tuki Suomen kangertavalle taloudelle.

Venäläisten matkailumielenkiinto Suomea kohtaan ei ole lähiaikoina hiipumassa, mutta lentomatkailun ja tiedonvälityksen kehittymisen myötä nuori, kansainvälisempi ja kielitaitoisempi venäläissukupolvi ei välttämättä tyydy enää pelkkään lähimatkailuun. Olen varma, että tulemme vielä keskustelemaan siitäkin, miten saamme venäläisten mielenkiinnon palautettua Suomeen.

Arvoisa puhemies! Nyt olisi erittäin tärkeää houkutella ulkomaista pääomaa Suomeen. Isänmaata ei olla ostamassa jalkojemme alta, tällainen puhe on turhaa. Kaikkiaan ulkomaalaisten osuus kiinteistökaupasta on noin prosentin luokkaa. Selkeyttä tontti- ja kiinteistökauppoihin toki tarvitaan. Olenkin jo aiemmin esittänyt, että Suomeen rakennettaisiin erillinen kiinteistörekisteri ulkomaisista kiinteistö- ja tonttiomistuksista, mikä muun muassa voisi tehostaa kiinteistöveron perimistä. Tästä asiasta kannattaisi keskustella ja tätä viedä eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Suomalaisilla on toki kaikki historialliset perusteet vaikeaan naapurisuhteeseen Venäjän kanssa. Me emme voi unohtaa emmekä saa unohtaa historiaa, mutta Venäjä-suhteemme olisi päivitettävä tähän aikaan. Suomella on valtava potentiaali toimia lännen siltana Venäjälle ja edistää osaltamme itänaapurimme avautumista kansainvälisesti.

Tällaisia Kymäläisen aloitteen kaltaisia lakeja säätämällä emme kehitä Venäjää myönteiseen suuntaan vaan päinvastoin ottaisimme yhteistyössäkin askeleen taaksepäin. Vapaampi talous ja ennakkoluuloista vapaampi naapuruussuhde on Suomen etu. Muurien rakentaminen ja kaupan esteiden lisääminen on mennyttä maailmaa.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Nyt kun käsittelemme tätä lakialoitetta Eta-maiden ulkopuolelta tulevien henkilöiden ja yhteisöjen kiinteistönhankinnasta ja -vuokrauksesta, haluan heti aluksi todeta, että vaikka olen jo viidettoista valtiopäivät kokenut edustaja, en ole ikinä kuullut kenenkään edustajan käyttävän niin erinomaisen perusteellista esittelypuheenvuoroa kuin edustaja Kymäläinen äsken käytti tästä lakialoitteesta. Itse asiassa en ole tainnut kuulla ministereittenkään puhuvan niin monipuolisesti, en kyllä ehkä niin monisanaisestikaan (Naurua) esitellessään lakiehdotuksia, hallituksen esityksiä, täällä.

Arvoisa puhemies! Olen viime vuosina useammankin kerran kysynyt kirjallisesti eri hallituksilta venäläisten kiinteistökauppoihin liittyvistä huolista. Edellinen oikeusministeri Brax tätä huolta toistuvastikin vähätteli. Hän todisteli, etteivät venäläisten maakaupat ole määrällisesti merkittäviä suhteessa kaikkiin Suomessa tehtyihin kiinteistökauppoihin. Oleellista ei kuitenkaan ole venäläisten tekemien kiinteistökauppojen prosentuaalinen osuus vaan se, millaisista paikoista kiinteistökauppoja tehdään. Ex-oikeusministerin vähättelyistä huolimatta näyttää kuitenkin siltä, että useammat viranomaistahot ovat olleet huolissaan kiinteistökaupoista. Keskusrikospoliisi ja Puolustusvoimat ovat seuranneet suomalaisten sotilaskohteiden lähellä tapahtuvia venäläisten maakauppoja jo pidempäänkin. Keskusrikospoliisissa maakauppojen taustoja on selvittänyt erillinen tutkimusryhmä.

Herra puhemies! Venäläisten kiinteistökaupat Suomessa ja erityisesti strategisesti merkittävien paikkojen läheisyydessä ovat olleet myös julkisuudessa useasti ja nostattaneet huolta laajasti kansalaisten keskuudessa. Useita kiinteistöjä on vaihtunut venäläisomistukseen Puolustusvoi-mien tukikohtien ja asevarikoiden sekä muiden strategisesti Suomelle tärkeiden paikkojen läheisyydessä, jopa Puolustusvoimille kuuluvien alueiden sisäpuolelta, myös muun muassa Varsinais-Suomessa, kuten edustaja Kymäläinen esittelypuheenvuorossaankin totesi.

Vaikka rikollista toimintaa ei olekaan havaittu, ovat kiinteistökaupoissa ostajien taustat liian usein hyvin epämääräisiä. Tutkinnoissa on paljastunut myös yhteyksiä Venäjän poliittiseen johtoon, kansainvälisestä rahanpesusta epäiltyihin yhtiöihin, suomalaisiin bulvaaneihin ja mitä erilaisimpiin peiteyhtiöihin. Venäläiset hävittävät jäljet erilaisilla yhtiöjärjestelyillä, joissa omistetaan ristiin toisia. Näin toimittaessa ei saada selville todellista ostajaa ja kauppojen taus- tavaikuttajia eikä -vaikuttimia. Maakauppoihin liittyvien rahanpesurikosten tutkinta ja valvonta eivät Suomessa ole yhdenkään viranomaisen erityisvastuulla. Tämä vaikeuttaa vielä entisestään kiinteistökaupan tilanteen kokonaiskuvan hahmottamista.

Arvoisa puhemies! Suomella ei ole mitään EU:n velvoittamaa velvollisuutta sallia kiinteistöjen myyntiä EU:n ulkopuolisille tahoille. EU:n jäsenmailla on edelleen mahdollisuus rajoittaa kolmansien maiden kiinteistöjen hankintaa. Useissa EU-maissa, kuten Tanskassa, Puolassa ja Tšekissä, on ulkomaalaisille asetettu ehtoja kiinteistöjen hankkimiselle. Aiempi oikeusministeri todisteli, ettei esimerkiksi Ruotsissa ja Saksassa juurikaan ulkomaalaisten kiinteistökauppoja rajoiteta. Oleellista on huomata se, että monella EU-maalla on maantieteellisen sijoittumisensa vuoksi aivan erilaiset lähtökohdat kuin Suomella.

Alkuvuodesta 2011 Venäjä julkaisi listan alueista, joilla ulkomainen maanomistus kielletään. Lista sisältää laajoja alueita myös Suomen itärajan tuntumasta. Venäläiset maakaupat tulisi kieltää siten jo pelkästään vastavuoroisuuden periaatteesta.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Maa-alueiden säilyminen suomalaisten omistuksessa on tärkeä osa omavaraisuuttamme ja kansallisten etujemme vaalimista. Suomen on itse huolehdittava maanpuolustuskykymme ylläpitämisestä, perusinfrastruktuurista ja kansallisesta turvallisuudesta. Lainsäädäntöä onkin kehitettävä siten, että voidaan asettaa rajoituksia EU:n ulkopuolisten kiinteistökaupoille. On myös tukittava porsaanreiät, joilla kiinteistökauppoja hoidetaan erilaisten bulvaanien kautta todellisen ostajan tai omistajan paljastumatta.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Eta-maiden ulkopuolisten oikeuteen ostaa kiinteistöjä Suomesta liittyy monia asioita, jotka eivät ole olleet julkisuudessa esillä. Kielteiset puolet on haluttu lakaista maton alle. Näin ei ole järkevää tehdä, sillä jossakin vaiheessa ne saattavat pullahtaa sieltä esiin. Tuon niitä nyt esille ja toivon, että niistä keskusteltaisiin asiallisesti ja rakentavasti.

Viime vuonna eräässä tilaisuudessa Suomessa toimivan venäläisseuran edustaja antoi ymmärtää, että venäläiset alkavat vaatia kaksikielisyyttä niissä kunnissa, joissa venäläisten määrä ylittää 3 000 asukkaan rajan. Tämä raja lähestyy Imatralla, Lappeenrannassa ja Kotkassa. 3 000 asukkaan kaksikielisyyden raja koskee tällä hetkellä kylläkin vain ruotsin ja suomen kieliä, mutta kyseinen henkilö sanoi, että he todennäköisesti tulevat vaatimaan lakimuutosta tältä osin. Kysyn siis: Haluammeko pakkoruotsin lisäksi myös pakkovenäjän? Haluammeko, että kun joskus tulevaisuudessa menemme Etelä-Karjalaan, niin tunnemme kuin olisimme tulleet nykyiseen Viipuriin?

Arvoisa herra puhemies! Kiinteistökauppojen sallimisessa tai kieltämisessä on kysymys paljolti myös rahanpesusta. Sen laajuudesta ei ole tarkkaa kuvaa. Eräs poliisiviranomainen totesi minulle, että se on hyvin merkittävää. Juuri sen tarkempaa kuvaa siitä ei liene, koska tässä asiassa yhteistyö venäläisten viranomaisten kanssa on erityisen vaikeaa.

Usein kuulee sanottavan, ja varsinkin täällä Kehä kolmosen sisäpuolella, että on vain hyvä, kun Venäjältä tulee yritystoimintaa Suomeen. Totuus on siltäkin osin hyvin karu. Tiedän useita venäläisiä yhtiöitä, jotka ovat ostelleet esimerkiksi matkailualan kiinteistöjä. En kuitenkaan tunne yhtään tapausta, joka kaupanteon jälkeen olisi matkailuyrityksenä kehittynyt myönteiseen suuntaan. Venäläisten mukana Suomeen ovat tulleet myös venäläiset toimintatavat. Esimerkkinä olkoon minulle eräs hyvin tuttu eteläkarjalainen kylä. Venäläiset ovat ostaneet sieltä toistakymmentä tonttia, siis yhdeltä pieneltä kylältä, ja heistä vain yksi, siis vain yksi heistä, on hoitanut velvoitteensa rakentaa ja maksaa verot ja muut maksut kuten kuuluu.

Arvoisa puhemies! Nyt Etelä-Karjalassa eräät tahot laskevat paljon ostosmatkailun varaan. Rohkenen kuitenkin arvioida, että ennen pitkää siinä käy kuin Viron osalta. Siis ensin sieltä tultiin Suomeen, mutta nyt mennään Viroon. Näin todellakin käynee myös Venäjän osalta, sillä Pietari tarjoaa paljon mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa turisteille. Niihin tutustumisen ohella on hyvä tehdä myös ostoksia. Onhan Lappeenrannasta ja Imatralta Pietariin lyhyempi matka kuin Helsinkiin.

Arvoisa puhemies! Edesmennyt Ahti Karjalainen sanoi aikoinaan, että ennustaminen ja varsinkin tulevaisuuden ennustaminen on vaikeaa. Joka tapauksessa mielestäni on järkevää ottaa ennakoivasti huomioon kaikki vaihtoehdot, myös ne pahimmat.

Lopuksi yhtenä tämän lakialoitteen allekirjoitusten kerääjänä totean, että niin nyt käsittelyssä olevan lakialoitteen kuin muidenkin aloitteiden allekirjoitusten tulkinnassa on ollut jonkinlaista epävarmuutta. Lisäksi listojen kiertäessä ei ole aina riittävästi aikaa syventyä aloitteeseen. Siksi näistä ja muista käytännön syistä johtuen olen tänään jättänyt puhemiesneuvostolle kirjallisen aloitteen sähköisen allekirjoittamisen käyttöönotosta.

Ja ihan lopuksi totean, että perussuomalaiset kansanedustajat ovat allekirjoittaneet aloitteen kahta mohikaania lukuun ottamatta.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Lakialoite Eta-maiden ulkopuolelta tulevien henkilöiden ja yhteisöjen kiinteistönhankinnasta ja -vuokrauksesta on erittäin perusteltu, tarpeellinen ja kannatettava, ja sen onkin allekirjoittanut noin puolet kansanedustajista yli puoluerajojen.

Ulkomaalaisten osuus kiinteistökaupoista on vuosittain noin 1—2 prosentin luokkaa, ja tästä venäläisten osuus on jopa 70 prosenttia. Turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta tarkasteltuna viime vuosina venäläisten Suomessa tekemät kiinteistökaupat ovat olleet varsin arveluttavia. Arveluttavaksi asian tekee se, että venäläiset ovat halunneet ostaa rappiotiloja ja laajoja maa-alueita usein Suomen maanpuolustuksen kannalta strategisesti tärkeiden kohteiden läheisyydestä. Tämä onkin mielestäni yksi merkittävimmistä perusteista kiinteistöjen kaupan rajoittamiselle muiden kuin Euroopan unionin alueelta tai Eta-maista tulevilta kansalaisilta.

Arvoisa puhemies! Ei ole myöskään lainkaan hyväksyttävää, että venäläiset voivat ostaa kiinteistöjä Suomesta mutta vastaavasti suomalaiset eivät voi ostaa niitä Venäjältä. Eli vastavuoroisuus ei toteudu. Kiistaa on synnyttänyt esimerkiksi se, etteivät Karjalan evakot voi ostaa vanhoja kotitilojaan Karjalasta, koska Venäjän lait kieltävät kyseisten kiinteistökauppojen toteutumisen. Venäläisten kiinteistökaupat Suomessa ovat kuitenkin puolestaan kasvussa, etenkin Itä-Suomessa.

Ongelman muodostaa myös se, että varsin arvaamattomasti käyttäytyvä Venäjä on ilmoittanut suojelevansa omia kansalaisiaan tarvittaessa vaikka aseellisesti myös maansa rajojen ulkopuolella. (Juho Eerola: Kuten Ukrainassa nähdään!) Kiinteistöjen ja maa-alueiden myynti venäläisille tuleekin nähdä erityisesti turvallisuuspoliittisena kysymyksenä. Venäläisten kiinteistöomistukset lisäävät merkittävästi Venäjän valtion intressejä puuttua Suomen sisäisiin asioihin.

Arvoisa herra puhemies! Suomelle ja suomalaisille on turvattava oikeus omaan isänmaahan sekä turvallisuuspoliittisesti tärkeisiin alueisiin sekä nyt että tulevaisuudessa. Myös Suomen kansan enemmistö haluaa erilaisten kansalaiskyselyjen mukaan kieltää erityisesti juuri venäläisten oikeuden ostaa kiinteistöjä Suomesta. Siispä toivonkin, ettei tätä loistavaa lakialoitetta haudata tämän keskustelun jälkeen kaappeihin pölyttymään.

Arvoisa puhemies! Totean, että kannatan lämpimästi tätä edustaja Kymäläisen tekemää laki-aloitetta.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Olipa tästä aloitteen sisällöstä mitä mieltä tahansa, niin olen todella pahoillani siitä, että yleinen keskustelu on ajautunut täysin sivuraiteille, kun on ryhdytty puhumaan Venäjä-vastaisuudesta ynnä muusta sellaisesta. Minusta tämä kertoo siitä, että meidän on edelleen vaikea keskustella Venäjä-asioista neutraalisti. Venäjän kanssa naapurina olemisesta ja vastavuoroisuuden periaatteesta, mikä tässäkin lakialoitteessa on mielestäni se keskeisin asia, pitäisi puhua niin sanotusti tavallisena asiana.

Olen itse koko aikuisen ikäni ylittänyt Venäjän rajaa joustavasti ja työskennellytkin Venäjällä monta kertaa, ja minusta ei saa Venäjä-vastaista tekemälläkään, vaikka tässä puolustan edustaja Kymäläisen oikeutta nostaa tämä asia esille ilman, että hänet ja me muut aloitteen allekirjoittajat heti leimataan Venäjä-vastaisiksi. Olen keskustellut asiasta myös joidenkin venäläisten ystävieni kanssa, eivätkä hekään ole pitäneet tätä aloitetta Venäjä-vastaisena. He ovat ymmärtäneet aloitteen motiivit erittäin hyvin.

Suomi tarvitsee hyviä naapuruussuhteita Venäjään, mutta se ei tarkoita, etteikö hankalistakin asioista saisi ja pitäisi puhua. Edustaja Kymäläinen on tehnyt perusteellista selvitystyötä laki-aloitteen valmistelussa, ja tämä aloite ei suinkaan ole mikään hölynpölyjuttu, vaan ihan vakavalla mielellä keskusteltavaksi tarkoitettu asia.

Arvoisa puhemies! Olipa tämän aloitteen kohtalo mikä tahansa, niin on hyvä, että täällä eduskunnassa asiasta keskustellaan asiallisesti.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Allekirjoitin aloitteen. Allekirjoitin sen, koska maanomistustilanteessa, jossa ostaja kuuluu eri oikeusjärjestyksen piiriin kuin kiinteistö, nousee esille erityisiä haasteita.

Maakaaren 12 luku käsittelee lainhuudatusmenettelyä. 1 §:n 1 momentissa on, että "Lainhuudon hakijan on esitettävä selvitys saantonsa laillisuudesta. Hakemukseen on liitettävä saannon perusteena oleva asiakirja alkuperäisenä taikka kaupan vahvistajan tai kirjaamisviranomaisen oikeaksi todistamana jäljennöksenä." 2 momentissa on, että "Jollei kiinteistön edellistä omistajaa ole merkitty lainhuudon saajaksi, hänen omistusoikeudestaan on esitettävä selvitys, joka olisi ollut tarpeen hänen saantonsa huudattamiseksi. Jollei tämä ole ollut velvollinen huudattamaan saantoaan, hakijan on esitettävä muu tarpeellinen selvitys edeltäjän omistusoikeudesta kiinteistöön."

Elikkä maakaari takaa maanomistuksen laillisen siirtymisen. Jotta maanomistaja saa kiinteistölleen lainhuudon, on hänen siis esitettävä suomalaiselle viranomaiselle kiinteistön saannin katkeamaton ketju.

Toimiessani itse lainhuutojen myöntäjänä koin ongelmalliseksi esimerkiksi semmoisen tilanteen, jossa Ruotsiin muuttanut henkilö kuoli ja perilliset olivat myyneet kiinteistön edelleen. Oikeusjärjestelmämme ovat Ruotsin kanssa hyvin samanlaiset, silti sain tarvittavat asiakirjat mutkikkaan käännös- ja ison papereiden metsästysprojektin jälkeen. Tällä hetkellä ei montaa suomalaista kiinteistöä ole vielä siirtynyt venäläisten omistukseen, mutta kun kiinteistö menee eri oikeusjärjestelmästä vierasta kieltä käyttävän omistajan haltuun, on lainhuudon käsittely erittäin työlästä ja vaikeaa, joskus jopa mahdotonta.

En toivo, että näitä joudutaan Suomessa paljoa tekemään. Vähintään niistä tulisi saada viranomaisille ne korvaukset, jotka lainhuutoasian laatimisesta muodostuvat. Kuinka monta venäläistä tai muuta Eta-maiden ulkopuolella asuvaa henkilöä katoaa sitten kirjoistamme, tai kuinka monen etsiminen on erittäin vaikeaa? Kuinka usein ollaan tilanteessa, jossa katkeamatonta saantoa ei voida enää todistaa meidän lainsäädäntömme edellyttämällä tavalla?

Moni meistä kokee varmasti vastavuoroisuuden periaatteen puuttumisen epäkohtana suomalaisten ja venäläisten maakaupoissa, niin kuin tässä on edellä tullut hyvin esille. Se on yksi syy siihen, miksi itse allekirjoitin tämän aloitteen. Ongelmallinen on erityisesti luovutetun Karjalan alue, josta monet suomalaiset haluaisivat ostaa kiinteistöjä esi-isiensä mailta.

Jos Suomi olisi jäänyt EU:n ulkopuolelle, olisi se voinut paljon vapaammin määritellä haluamiaan rajoituksia ulkomaalaisten maanomistukseen. Tänään tämä systeemi ei ole helppoa eikä vedenpitävää, vaikka kuinka haluaisimme estää venäläisten kaupat. Lakiesitys läpi mennessään ei estäisi täysin Eta-maiden ulkopuolisten maiden henkilöitä, jotka voisivat melko helposti perustaa yrityksen johonkin Eta-maahan, ja sitten tällainen yritys ostaa Suomesta maata. Tälle ketjulle me emme voi mitään.

Venäläinen matkailu on erittäin tärkeä elinkeinoala erityisesti itärajallamme, myös omalla kotiseudullani Itä-Lapissa. Konkreettisesti tämä näkyy esimerkiksi siinä, että liikerakennuksiin kiinnitetyt mainoskyltit ovat usein kaksikielisiä, suomeksi ja venäjäksi. Emme voi yhtään väheksyä venäläisten merkitystä Lapin matkailun ja kaupan rahoittajina.

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva asia ei ole yksinkertainen eikä helppo. Minusta on kuitenkin hyvä, että tämä vaikea asia tuli tänne keskusteltavaksi, vaikka emme tätä esitystä tällaisena koskaan pystykään hyväksymään.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että edustaja Kymäläisen lakialoitteen kautta on tämän salin keskusteltavaksi tullut tärkeä asia. Pidän tätä lakialoitetta enemmänkin keskustelualoitteena, vaikka muodollisesti kyseessä on lakialoite.

Mielenkiintoista ja poikkeuksellista oli tämän lakialoitteen kohdalla toteutunut tilanne, että niin moni lakialoitteen jo allekirjoittanut muutti mielensä. Tällaista ei näin suuressa määrin käsittääkseni ole juuri koskaan tapahtunut.

Edustaja Kymäläisen aloite on saanut osakseen sekä kannatusta että vastustusta. Laaja kansalaismielipide näyttää olevan, että Eta-maiden ulkopuolisten oikeutta ostaa Suomesta kiinteistöjä tulisi rajoittaa asettamalla sille asumiseen liittyviä ehtoja. Viimeisistä ulkomailla asuvien henkilöiden ja ulkomaalaisten yhteisöjen kiinteistönhankintaa koskevista rajoituksista luovuttiin Suomen lainsäädännössä vuoden 2000 alussa. Jäsenmailla on Euroopan unionin säännösten mukaan kuitenkin mahdollisuus soveltaa Eta-alueen ulkopuolisiin kolmansiin maihin kiinteistöjen hankintaa koskevia rajoituksia.

Edustaja Kymäläisen aloitteella halutaan vaikuttaa etenkin venäläisten kiinteistökauppoihin Suomessa. Venäläisten kiinteistökaupoilla on vaikutusta esimerkiksi kiinteistöjen hinnanmuodostukseen. Rantatonttien ja kesämökkien hinnat ovat nousseet korkeiksi itärajan läheisyydessä. Keskituloiset suomalaiset eivät pärjää venäläisille hintatarjouskilpailuissa. Ymmärrän, että tästä on aiheutunut oikeutettua ärtymystä kaakkoisessa Suomessa.

Tässä esillä olevassa asiassa voidaan perustellusti vedota vastavuoroisuuden periaatteeseen. Lakialoitetta puoltavat Venäjän ulkomaalaisiin kohdistamat kiinteistökauppojen hankintarajoitukset. Joku on jopa sanonut, että nyt esillä oleva lakialoite sinänsä voisi karkottaa venäläisten investointihalukkuutta Suomeen. Tämä vaikuttaa liioitellulta arviolta. Kiinteistön hankkiminen ja omistaminen Suomeen rekisteröidyn yrityksen kautta olisi edelleen mahdollista, vaikka lakialoite toteutuisikin.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi haluan sanoa, että arvostan erittäin korkealle edustaja Kymäläisen aktiivisuutta tässä asiassa. Muutenkin hänen esiintymisensä täällä oli erittäin asiallista ja perusteellista tässä asiassa. Mikäli on tullut jotain asiatonta palautetta, niin se ei varmasti ole ollut ollenkaan paikallaan, koska aloitteen tarkoitus on varmasti vilpitön ja erittäin perusteellisesti harkittu ja valmisteltu.

Itse vastasin vaalikoneessa, että en kannata rajoituksia nykykäytäntöön, ja sen vuoksi en ole allekirjoittanut myöskään tätä aloitetta, eikä vasemmistoliitosta ole siinä aloitteessa yhtään allekirjoittajaa. Kun tässä sanottiin, että yli puoluerajojen on aloite mennyt, niin yksi puolue on tästä aloitteesta ulkona. (Välihuutoja) Tämä ei kuitenkaan ole mikään ryhmäpuheenvuoro, vaan ihan omia ajatuksia.

Ihan ensimmäiseksi haluaisin sanoa, tai ensimmäinen perusteluni koko asialle on, että toivon todella sydämestäni, että suomalaisilla joskus olisi mahdollisuus ostaa maata Venäjältä. Tätä toivon ihan sen vuoksi, että oma sukuni on evakkona muuttanut Suomeen Salmin pitäjästä Laatokan Karjalasta. Olen käynyt vuonna 2004 viimeksi tuolla katsomassa näitä Kalliorinteen kodin perustuksia ja ajattelin silloin, että olisi kyllä hienoa, jos joku sukumme jäsenistä voisi joskus täältä Laatokan rannalta jonkin kesäpaikan vaikka itselleen laittaa niiltä alueilta, jotka jäivät sodassa tuonne toiselle puolelle rajaa. Eli toivon todella, että suomalaisilla on joskus mahdollisuus ostaa maata Venäjältä.

Mutta en todellakaan usko, että vastavuoroisuus toteutuu paremmin, jos me kiellämme venäläisiltä maanoston Suomesta. Minä en usko siihen, että se edesauttaisi sitä, että vastavuoroisuus jotenkin jatkossa toteutuisi paremmin. Sen seurauksena tämä asia menisi entistä pahemmin klikkiin ja suomalaisilta jäisivät nekin maanmyyntitulot saamatta, jotka tällä hetkellä Venäjältä Suomeen virtaavat, enkä usko, että se edistäisi vastavuoroisuuden asiaa ja tässä tapauksessa tätä oman sukumökin asiaa millään tavalla.

Toinen asia, mitä olen miettinyt, kun tutustuin tähän aloitteeseen, on tämä perustelu venäläisten taloudellisesta merkityksestä Suomelle. Matkailu, kauppa ja investoinnit ovat suomalaisille olleet todella tärkeitä varsinkin täällä eteläosassa rajaa. Voin suoraan sanoa, että kun tämä raja on niin pitkä, niin tämä asia näyttäytyy varmaan hyvin erilaisena riippuen siitä, missä kohti Suomea asuu. Tuolla Pohjois-Suomessa niitä venäläisiä investoreja, venäläisiä matkailijoita, kaupan asiakkaita ja mökin ostajia varmaan enemmänkin odotetaan kuin mietitään, että niitä olisi ihan liian kanssa tulossa.

Kun tilanne on siellä Etelä-Karjalassa ylikuumentunut, niin Pohjois-Karjalassa on vuosittain enää noin 20—30 venäläistä kiinteistökauppaa. Ja kun mennään Kainuuseen ja Lappiin, niin tilanne vain heikkenee. Siellä odotetaan, milloin tämä Venäjän positiivinen taloudellinen vaikutus voisi säteillä tuolla rajalla myöskin hieman pohjoisen suuntaan.

Kolmas asia, mitä tässä olen pohtinut, on tällainen ehkä vähän Kekkosen ajan oppi, joka on juurtunut tuonne selkäpiihin, ja se on halu ja aito pyrkimys aina muistaa, että hyvät Venäjä-suhteet ovat Suomelle erittäin tärkeitä. Historian tuntemus on hyvä oppi tässä, ja on erittäin tärkeää, että meillä on Venäjään luottamus ja hyvät suhteet. Ja kyllä nyt näyttää, kun maailmalla katsoo, että varmin tapa sotkea näitä kansojen välisiä ja valtioiden välisiä suhteita on tehdä sellaista lainsäädäntöä, joka heikentää Venäjän kansalaisten asemaa jossain sen naapurivaltiossa. Venäjä on erittäin innokas turvaamaan omien kansalaistensa oikeuksia naapurimaissa ja hanakasti tarttuu kaikkiin sellaisiin lakimuutoksiin, joissa se kokee, että sen omien kansalaisten oikeudet naapurimaissa ovat jollakin tavalla uhattuna. Minä en tekisi sellaista lainsäädäntöä, joka tälle suurelle naapurillemme tällä tavalla antaisi mahdollisuuden tähän tarttua ja sillä tavalla heikentää suhteitamme.

Näimme jo siinä tapauksessa, kun puhuttiin näistä venäläisten lasten huostaanottotapauksista Suomessa, minkälaisen reaktion se aiheutti Venäjän duumassa asti, vaikka kyse ei ollut edes mistään lainsäädännöstä, vaan ainoastaan väitteistä, että venäläisiä ja Venäjän lapsia kohdellaan Suomessa jollakin tavalla heikommin kuin suomalaisia. Minkähänlaisen reaktion tämän lain läpimeno aiheuttaisi Venäjän korkeimmassa johdossa?

Nämä ovat samanlaisia arveluja kuin mitä aikaisemmin arveltiin kaikista sotilaallisista uhkakuvista ja vastaavista. Minä arvioin niin, että meidän ei pidä tehdä lainsäädäntöä, joka heikentää Venäjän kansalaisten oikeuksia Suomessa.

Ihan lopuksi haluaisin sanoa niille 90 ihmiselle, jotka kokevat tämän ongelmaksi ja haluavat korjata venäläisten kiinteistökauppoja Suomessa, että näyttää siltä nyt tilastojen mukaan, että tämä on korjaantumassa teidän haluamaanne suuntaan ihan itsestäänkin, sillä tällä hetkellä venäläisten kiinteistökaupat Suomessa alenevat erittäin nopeaa tahtia, ja vuonna 2014 ne ovat olleet alempana kuin koko 2000-luvulla, ja sitä kautta mitään buumia ei ole menossa, päinvastoin.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Jag har inte skrivit under den här motionen men har ändå några reflexioner.

Den första gäller att det i motionen sägs att "Ahvenanmaalla lainsäädännön perusteella edellytetään viiden vuoden asumista, jotta muodostuu edellytys kiinteistönhankintaan tai -vuokraukseen". Av det här har dragits den felaktiga slutsatsen att det är en bestämmelse i en åländsk lag, men så är det naturligtvis inte. Det framgår också av lagtexten i motionen, där det hänvisas till vad som sägs i självstyrelselagen. Självstyrelselagen och jordförvärvslagen är lagar stiftade av Finlands riksdag och som en följd av den överenskommelse som gjordes i Genève 1921.

Vi kan historien: det var en konflikt mellan två länder om ett områdes statstillhörighet. Beslutet gick emot en överväldigande majoritet av befolkningen och som kompensation fick ålänningarna vissa garantier för sin existens och överlevnad som minoritet. Nationernas förbund skapade alltså en minoritetslösning som kallades ett nationalitetsskydd. Det tillkom för att denna lilla folkspillra på 20 500 människor med sitt språk och sin kultur skulle garanteras att överleva, och det har lyckats. Befolkningen uppgår i dag till närmare 29 000 personer. Det handlade om en internationell konfliktlösning. Det finns många missuppfattningar och det kan vara på sin plats att i det här sammanhanget påminna om att det alltså inte syftar till att hindra någon från att flytta till Åland. Vi har i dag 92 nationaliteter och 55 olika språk representerade på Åland.

Herr talman! Det som den här lagmotionen syftar till och det minoritetsskydd som skapades i Genève för ålänningarna har ingenting med varandra att göra. Finländare är och förblir i majoritet i sitt eget land, men det kan finnas anledning att dra en parallell. Ålandsfrågan löstes på internationellt plan, och om några åtgärder ska vidtas i den här frågan borde det ske på ett internationellt plan. Blir det en bilateral fråga kan det lätt, som här sägs, uppstå spänningar mellan folkgrupper, få rasistiska drag och ha negativa effekter på invandrarpolitiken. Det får inte ske.

Herr talman! De länder som ligger vid EU:s yttre gräns utsätts för större påfrestningar än andra länder och förorsakas också större kostnader. Det kan gälla väldigt stora flyktingströmmar eller andra orimliga påfrestningar. Det har som vi hört lett till att olika länder infört olika bestämmelser. Här borde vi ha en solidarisk politik, EU borde hantera dessa frågor. EU och Ryssland är två jämbördiga förhandlingsparter som kan komma överens om vad som ska gälla. Då behöver man inte hänvisa till minoritetsskyddsregler utan då kan man tillämpa vanliga regler, lika för alla och med iakttagande av principen om reciprocitet.

Mika Kari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olen tyytyväinen siitä, että vastavuoroisuuden puute maakaupoissa Venäjän kanssa on keskustelussa täällä eduskunnassa helmikuussa vuonna 2014. Olin yksi niistä 134 kansanedustajaehdokkaasta, jotka keväällä 2011 toivoivat tätä kyseessä olevaa aihetta eduskuntakeskusteluun. Nyt asiasta täällä keskustellaan, ja se on mielestäni hyvä.

Kahden naapurimaan, jotka kunnioittavat toisiaan ja tekevät yhteistyötä monissa hankkeissa, tuleekin voida keskustella myös vaikeista asioista. Venäjä-keskustelua meillä kuitenkin leimaa ennakkoluuloisuus ja usein keinotekoinenkin vastakkainasettelu. Keskustelua voikin verrata parisuhdeväkivallasta kärsivän parin arkeen, jossa syvältä mielen sopukoista kumpuaa kauna vanhoista väkivaltaisista ajoista. Tämä asenne kuului täälläkin muun muassa perussuomalaisten edustaja Tossavaisen puheenvuorossa, jopa lähentelevää venäläisvihamielisyyttä etnisenä ja kulttuurisena perusteena. Minä en voi tätä ymmärtää. Minulla ja meillä monilla muilla on hyvät suhteet venäläisiin, ja uskon, että näin tulee olemaan myös jatkossa. Suomen ja Pietarin alueen välinen kaupallinen ja kulttuurinen yhteys on meille ensisijaisesti suuri mahdollisuus. Ongelmiakin varmasti on, mutta uhka se ei kumminkaan ole.

Toivoin jo kolme vuotta sitten, että Suomen ja Venäjän kumppanuus kehittyy maakauppojen suhteen hyvien suhteidemme kautta siihen, että suomalaisilla olisi jatkossa myös vastavuoroisesti oikeus tehdä maakauppoja Venäjällä. Uskon edelleen, että tämä voi olla joskus myös mahdollista. Sitä tukee myös se, että asiasta voi keskustella kiihkotta ja ilman tarpeetonta synkistelyä täällä eduskunnassa tänään. Hyvä, että asiasta keskustellaan, sillä tabuja ei meillä tule enää olla suhteessamme Venäjään.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olen erityisen iloinen, että tämä aloite on nyt täällä salissa lähetekeskustelussa. Samansuuntaisia keskustelualoitteita on toki ollut aiemminkin, mutta ne eivät ole tuottaneet toivottua tulosta. Vuoden 2007 eduskuntavaaleihin minä itse osallistuin sloganilla "isänmaa ei ole myytävänä", ja sillä samalla linjalla jatketaan yhä edelleen. Se, mistä en ole ilahtunut, on se, että muutamat kansanedustajat vetivät nimensä tästä aloitteesta pois, kun selkeästi alkoivat miettiä mahdollisia imagotappioita tai sitä, mitä puolueen isot pojat tästä sanovat. Oudolta myös tuntuu se, että vaikka kyseessä on hallituspuolue SDP:n Suna Kymäläisen tekemä aloite, on siinä enemmän allekirjoituksia perussuomalaisten eduskuntaryhmästä. Joka tapauksessa kiitokset edustaja Kymäläiselle, ilmeisesti ainoalle kaakkoissuomalaiselle demarille, joka vielä osaa sen verran äänestäjäkuntaa kuunnella, etteivät ihan kaikki perus-suomalaisten leiriin katoa.

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevassa lakialoitteessa esitetään, että Suomessa kiinteistörekisteriin merkityn kiinteistön taikka sen murto-osan tai määräalan siirtäminen Eta-maiden ulkopuolisen tahon omistukseen kielletään. Näin sen mielestäni tulisi olla, mutta siitä voidaan joustaa, jos joku Eta-alueen ulkopuolinen maa vastavuoroisesti sallii suomalaisten ostaa maata tai kiinteistöjä omalta alueeltaan. Puheet siitä, että edustaja Kymäläisen aloite olisi voimassa ollessaan esimerkiksi estänyt hakukoneyhtiö Googlen tulon Haminaan, ovat siis puppua. Venäjältä ei suomalainen voi ostaa maata samalla tavoin kuin venäläinen Suomesta. Jos venäläisille on tärkeää saada tontteja täältä, tulee heidän sallia minunkin ostaa mummoni kotipaikka Viipurin edustalta Säkkijärven Teikarin saaresta takaisin sukuni haltuun. Itse asiassa saisivat palauttaa sen ihan ilmaiseksi, kun kerran vääryydellä veivätkin.

Arvoisa puhemies! En tässä käy nyt toistamaan niitä maakauppoihin liittyviä ongelmia, joita aiemmissa puheenvuoroissa on kuultu. Tuon sen sijaan ilmoille oman ajatukseni erillistalousalueesta, joka voitaisiin perustaa Suomen jatkosodan jälkeen menettämille alueille eli lähinnä Viipurin ympäristöön, Kannakselle sekä edelleen Laatokan pohjoispuolelle. Kyseinen erillistalousalue olisi ikään kuin Suomen ja Venäjän yhteisomistuksessa, ja siellä voitaisiin kokeilla useiden kiistanalaisten ideoiden toimivuutta ennen kuin ne ulotettaisiin kokonaan molempia valtioita koskettaviksi, esimerkkinä vaikkapa juuri nämä maakaupat tai viisumivapaus. Alueen sosiaaliturva ja palkkataso olisivat venäläisen standardin mukaiset, mutta lainsäädännön mallia haettaisiin Suomesta. Halvat tuotantokustannukset ja lähellä olevat Venäjän markkinat yhdistettynä suomalaiseen infraan ja tuotannon korkeaan tasoon houkuttelisivat kansainvälisiä sijoituksia niin, että alue nostaisi itse itsensä kurjalasta kukoistukseen. Tämä olisi todellinen win-win-tilanne, josta olisi konkreettista hyötyä sekä Suomelle että myös Venäjälle. 25 vuoden jälkeen alueella voitaisiin Sveitsin mallin mukaan järjestää kansanäänestys, kumpaan valtioon kyseinen alue haluaisi jatkossa kuulua.

Arvoisa herra puhemies! Venäjä on tulevaisuudessa nykyistäkin merkittävämpi kauppakumppani Suomelle, enkä missään nimessä hyväksy venäläisvastaisuutta, jollaisen kannattajiksi tämän aloitteen allekirjoittajat on pyritty leimaamaan. Minulla on venäläisiä ystäviä, ja pidän kovasti siitä kansasta, kielestä ja kulttuurista. Maakaupoissa edellytän kuitenkin kaikessa tässä ystävyydessä vastavuoroisuutta.

Maria  Lohela  /ps:

Herra puhemies! Tuen tätä aloitetta. Olen sen allekirjoittanut.

Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmassa todetaan, että ulkomaalaisten maanomistus Suomessa on perussuomalaisten mielestä periaatteellisesti ongelmallista, jos vastaavasti suomalaisten maanosto-oikeutta on rajoitettu maassa, jonka kansalainen voi ostaa Suomesta maata. Perussuomalaisten mielestä tällaisessa tapauksessa maanostamisoikeutta Suomesta on rajoitettava. Asiaa tulee tarkastella myös turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta.

Kiitän edustaja Kymäläistä rohkeudesta laatia tämä lakialoite, joka on runsaasti kansalaismielenkiintoa herättävä ja ihmisiä erittäin laajasti mietityttävä. Edustaja Kymäläinen on rohkea siksi, että aloitteen teema on ollut aivan omiaan lietsomaan asiaankuulumatonta leimaamista ja ohipuhumista, jota tässäkin salissa on tänäkin iltana kuultu, mutta tämä aloite on silti uskallettu tehdä.

Edustaja Kymäläisen puhe tuossa keskustelun alussa oli kenties paras ja perustelluin esittelypuheenvuoro, minkä olen tässä salissa koskaan kuullut. En usko, että tätä aloitetta saadaan pysyvästi haudattua, vaikka sellaistakin toivovia varmasti on. Aihe tulee ihan taatusti nousemaan ennen pitkää uudelleen esille jollain tavalla, ja syyt siihen löytyvät tuosta esittelypuheenvuorosta, ja ne syyt eivät katoa mihinkään itsestään.

Aiemmin tuolta salin vasemmasta laidasta maalailtiin venäläisistä jotenkin sellaista kuvaa, että siellä jollakin ihmeen tavalla aggressiivisesti tarkkaillaan ja puututaan maan ulkopuolella olevien venäläisten asioihin ja että venäläisiin jollakin tavalla liittyvät toimet, lainsäädäntötoimet, herättävät automaattisesti jonkinlaista vastareaktiota. Tuollainen puhe, jos mikä, on venäläispelon ja asenteiden lietsontaa.

Sofia Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! En kannata käsittelyssä olevaa lakialoitetta.

Puolustusvaliokunnan jäsenenä ihmettelen erityisesti edustaja Kymäläisen ynnä muiden perusteluja, joiden mukaan venäläisten maakaupat olisivat turvallisuuspoliittinen uhka. Toisin kuin täällä on annettu ymmärtää, Puolustusvoimien kanta nimittäin on ollut, että edes sotilasalueidemme läheisyydestä venäläisten ostamat tontit ja kiinteistöt eivät ole kansallinen turvallisuusuhka. Tilannetta on tietenkin seurattava, ja luotan jatkossakin keskeisten viranomaisten arvioihin asiassa.

Toteutuessaan laki ei rajoita pelkästään ulkomaalaisten maanostomahdollisuuksia, vaan myös Suomen kansalaisten oikeutta myydä yksityistä omaisuuttaan. Omaisuudensuoja on perustuslaissa turvattu.

Aloite on täysin vastoin Suomen tavoitteita ulkomaisten investointien ja pääoman houkuttelemiseksi luomaan työtä ja verotuloja. Onko Suomi todella niin vauras maa, että meillä on varaa kieltäytyä itärajan takaa virtaavista euroista samaan aikaan, kun monet muut maat kilpailevat vaurastuvien venäläisten ostovoimasta? (Kari Rajamäki: Myydään metsätkin!) TEMin mukaan, jos rahankäyttö venäläistä kiinteistönomistajaa kohden säilyy nykyisellä tasolla, voidaan venäläisten kiinteistönomistajien arvioida jättävän Suomeen vuonna 2030 lähes 380 miljoonaa euroa tuote- ja palveluostoina. Suomessa asuntoja omistavat venäläiset tuovat siis osaltaan työtä ja tuloa suomalaisille.

Venäläisten tekemistä kiinteistökaupoista ei siis pidä maalata ongelmaa, koska ne eivät ole ongelma. Yksittäisiin ongelmiin, kuten maksujen tai kiinteistöjen hoidon laiminlyönteihin, on puututtava muilla keinoin kuin kaikkien ostajien ja myyjien oikeuksia rajoittamalla.

Arvoisa puhemies! Suomi on toivonut vastavuoroista kaupankäyntiä. Työtä tämän eteen onkin jatkettava eikä lyötävä lappua luukulle. Hallituksen on työskenneltävä sen eteen, että vastavuoroisuusperiaatteen mukaisesti suomalaiset voisivat ostaa ja omistaa maata ja kiinteistöjä Venäjällä samalla tavalla kuin Suomen lainsäädäntö mahdollistaa venäläisille kiinteistöjen ostamisen ja omistamisen Suomessa. Vastavuoroisuuden puutetta on syytäkin pitää esillä ja agendalla.

Kyselyjen mukaan suomalaiset suhtautuvat epäluuloisesti venäläisten maakauppoihin. Maakauppakeskusteluun liittyy paljon tunnetta. Leimallista tälle aloitteelle onkin ollut se, että kun edustajat hieman aloitteeseen ja sen taustoihin ja faktoihin perehdyttyään vetivät siitä joukolla nimiään pois, niin nähtiin suoranainen joukkopako aloitteen allekirjoittajista. Meidän kansanedustajien pitää näistä tunteellisista asioista huolimatta — ja siitä huolimatta, että historia tunnetaan ja sitä ei pidä unohtaa — kyetä tekemään päätöksiä faktojen pohjalta ja tulevaisuuteen katsoen.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä kyseessä oleva erinomainen lakialoite herättää suuria tunteita, joten sille on siis selkeästi kysyntää. Saan tästä asiasta palautetta jatkuvasti, erityisen paljon Päijät-Hämeestä, mutta myös muualla Suomea kiertäessäni. Asia on siis monen suomalaisen mielestä erittäin tärkeä, ja siitä pitää voida keskustella kiihtymättä, asiallisesti, ketään syyllistämättä.

Arvoisa puhemies! Tapasin tammikuussa Moskovassa duuman ulkoasiainkomitean puheenjohtajan Aleksei Puškovin, joka kehui Suomen ja Venäjän välistä parlamentaarista yhteistyötä. Suomi kuuluu kuitenkin Euroopan unioniin, ja sitä kautta Suomen ja Venäjän välisiä suhteita määrittävät myös EU:n ja Venäjän väliset suhteet. Kuten tiedämme, EU:n ja Venäjän väliset suhteet ovat solmussa, joten Suomen välittäjärooli näissä suhteissa on tärkeä, ja kyllä se myös Venäjällä tunnustetaan, vaikkei ehkä ääneen sanottaisikaan.

Esille on noussut väite, että tämä lakialoite vähentäisi venäläisten matkailuhalukkuutta Suomeen. Viisumivapaus EU:n ja Venäjän välillä on asia, joka voi vähentää tai edistää matkailua Suomen ja Venäjän välillä. Tällä hetkellä venäläiset valitsevat kuitenkin usein matkakohteekseen maita, joihin pääsee ilman viisumia, kuten Israeliin tai Turkkiin ja Egyptiin, joista venäläiset voivat hankkia viisumin lentokentällä. Tutkimus- ja Analysointikeskus TAK Oy:n viime vuonna tekemän tutkimuksen mukaan Suomi ei ole Moskovassa tunnettu eikä erityisen kiinnostava matkakohdekaan, joten pelkkä maan myyntiä rajoittava lakialoite yksinään tuskin siis vaikuttaa huomattavasti venäläisten matkailijoiden määrään Suomessa.

Muutama sana tästä viisumivapaudesta. Edellä mainitun tutkimuksen mukaan viisumivapaus Venäjän ja EU:n, eli siis Suomen ja Venäjän, välillä aiheuttaisi monenlaisia ongelmia. Liikennerikkomukset ja muut pienet rikokset todennäköisesti lisääntyisivät merkittävästi siksi, että uhka viisumin menetyksestä poistuisi. Viisumivapaus aiheuttaisi haastetta mahdollisesti rajojen läpäisykapasiteetille. Lisäksi arvioidaan, että turvapaikanhakijoiden määrä Venäjältä kasvaisi merkittävästi nykyisestä. Myös alkoholin ja erityisesti savukkeiden salakuljetus saattaisi lisääntyä, sekä myös hätäkeskusten palvelukyvylle tulisi lisää haasteita, miten ne selviytyisivät kielitaidottomien matkustajien määrän lisääntymisen vuoksi.

Arvoisa puhemies! Myös Venäjällä investointien kasvu ja talouden potentiaalinen kasvuvauhti ovat hidastuneet. Kun tuonti ja vienti lasketaan yhteen, Venäjä on tärkein kauppakumppanimme. Noin 600 suomalaista yritystä toimii Venäjällä työllistäen noin 50 000 ihmistä. Venäjän vientiä harjoittaa noin 4 000 ja tuontia noin 1 300 yritystä Suomessa. Suomi on siis tärkeä kauppakumppani myös Venäjälle. Maakauppojen rajoittamisella pelätään olevan negatiivisia vaikutuksia kaupankäynnille esimerkiksi Venäjän kanssa. Itse en usko tähän, sillä jos tämä yksi lakiesitys kykenisi heikentämään Venäjän ja Suomen välisiä kauppasuhteita, on syytä kysyä, kuinka vahvalla pohjalla ne sitten alun perin olivatkaan.

Arvoisa puhemies! Venäjä haluaa vahvistaa venäläistä identiteettiä antamalla kansalaisilleen signaalin vahvasta johtajuudesta sekä halusta turvata oman maansa kansalaisia. Niinpä Venäjä muun muassa satsaa puolustusvoimien vahvuuteen sekä rajaa ulkomaalaisten maanomistajuutta Venäjällä. Suomessa sen sijaan Puolustusvoimien määrärahoja vähennetään edelleen kipurajoille saakka. Jos tämä trendi jatkuu, on edessä päätös, pystyykö Puolustusvoimat enää puolustamaan koko Suomea. Täällä olemme myös saaneet maanmyynnin rajoittamista koskevasta aloitteesta melkoista syyllistämistä monista erilaisista näkökulmista.

Arvoisa puhemies! Meillä on venäläisten kanssa yksi yhteinen piirre: olemme molemmat erittäin isänmaallisia. En siis ymmärrä, miksi joidenkin kansanedustajien mielestä isänmaallisuus Venäjällä on hyväksyttävää mutta isänmaallisuus Suomessa ei olisi hyväksyttävää.

Kannatan lämpimästi tämän lakialoitteen eteenpäinviemistä.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Eta-maiden ulkopuolisten henkilöiden ja yhteisöjen kiinteistökaupat ovat puhuttaneet suomalaisia paljon viime vuosina. Etenkin venäläisten tekemiä kiinteistö- ja maa-aluekauppoja on tehty eniten Kaakkois- ja Itä-Suomessa mutta muuallakin. Asia jakaa mielipiteitä ja herättää tunteita. Muun muassa edustaja Rossi on tehnyt asiasta lakialoitteen jo viime eduskuntakaudella ja edustaja Tossavainen toimenpidealoitteen vuonna 2011. Nyt käsiteltävässä lakialoitteessakin edustaja Kymäläisen lisäksi meitä allekirjoittajia on runsaasti, lopulta kaikkiaan 90.

Useissa Euroopan maissa kiinteistöjen hankkimiselle on asetettu erilaisia rajoitteita, miksei siis meilläkin. Mielestäni nykyiseen tilanteeseen tulee saada muutoksia. Vastavuoroisuus kiinteistökauppojen säännöissä on mielestäni minimitavoite ja sen toteutumista pitää edistää. Kyse on mielestäni tasavertaisuudesta. Rajan molemmin puolin omistusoikeuksien pitää olla samalla tasolla, eikä osto-oikeus saa olla sallittua vain toiselle osapuolelle. Jos esimerkiksi venäläiset saavat ostaa maata Suomen puolelta, niin suomalaisilla pitää olla samanlaiset oikeudet Venäjän puolella.

Lakiesityksessä on hyvä ehdotus, että Eta-maiden ulkopuoliset henkilöt voivat omistaa kiinteistön sen jälkeen, kun ovat asuneet Suomessa pysyvästi vähintään 5 vuotta. Myös perusteluissa esitetty ehdotus "tarkentaa ulkomaalaisten jo hankkimien kiinteistöjen käytön ja yhteiskunnallisten velvoitteiden asianmukaista hoitamista" on mielestäni perusteltu.

Arvoisa puhemies! Kannatan siis lakialoitetta. Vaikka aloite ei olekaan täydellinen, toivon, että se saa asiallisen valiokuntakäsittelyn. Mikäli jostain syystä lakialoite ei toteudu, toivon, että vastavuoroisuuden toteutumiseksi korkean vaikuttajatason keskusteluja Venäjän kanssa jatketaan.

Aivan lopuksi haluan todeta, että nyt ja tulevaisuudessakin Venäjä on Suomelle tärkeä kauppakumppani. Myös matkailussa maidemme välinen kanssakäyminen lisääntyy. Siksi inframme ja olosuhteiden parantamiseen tulee panostaa etenkin rajan läheisyydessä Kaakkois- ja Itä-Suomessa.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kaakkoisessa Suomessa tähän edustaja Kymäläisen tekemään lakialoitteeseen liittyvä aihepiiri on kuuma keskustelun- ja huolenaihe kansalaisille. Siksi on erittäin hyvä, että asia on tapetilla myös täällä eduskunnassa.

Kiinteistökauppaan Eta-alueen ulkopuolisten ostajien kanssa liittyy erinäisiä käytännössä havaittuja epäkohtia. Rakennuslakimme ja sen sanktiot ovat liian löperöt, jos rakentajalla ei ole intressiä käyttäytyä kunnon kansalaisen tavoin. Prosessit, joilla yhteiskunta voi rakentamisen virheisiin ja väärinkäytöksiin puuttua, ovat hitaita ja raskaita. On havaittu, että erityisesti erimielisyystilanteissa kiinteistön omistajan tai siitä vastaavan tavoittaminen voi olla poikkeuksellisen hankalaa, mikäli omistaja on Eta-alueen ulkopuolelta.

Todettakoon, että nämä hankaluudet eivät ole kansallisuudesta kiinni. Kyllä me suomalaisetkin sen osaamme. Kaakkoisessa Suomessa on lukuisia rakennus- ja kiinteistöprojekteja, jotka ovat epäonnistuneet tai vuosien veivaamisen jälkeen edelleen lähtökuopissaan. Erityyppisiä lomakyliä, pienkylpylöitä ja niin edelleen on lennokkaasti lanseerattu, mutta alkutohinan jälkeen ei mitään ole tapahtunut. Monesti kunta on ollut tukemassa tällaista hanketta tarjoamalla infrastruktuuria, tontteja ja muuta perin edullisesti. On todettava, että tällaisten hankkeiden epäonnistuminen ei ole osapuolten tai yrittäjien kansallisuudesta kiinni. Typeryys on universaalia, ja jos sekä myyjä että ostaja ovat hölmöjä, ei kyllä hyvää tulosta synny.

Haitallista yhteiskunnalle näissä tapauksissa kuitenkin on se, että omistajien ulkomaalaisuudesta johtuen viivyttely ja epäonnistumiset hidastavat alueidemme kehitystä. Siksi kaikki hotelli- ja yrityshankkeet ynnä muut tulisi suunnitella huolella eikä kunnan tule heppoisin perustein lähteä hankkeisiin mukaan. Tässä suhteessa meillä on opittavaa. Oma lukunsa on se, että taajama-alueilta myydään kunnan kuntalaisille kaavoittamia tontteja infrastruktuureineen melko edullisesti. Näiden tonttien tarkoitus on houkutella uusia vakituisia asukkaita kuntaan tai saada olemassa olevat pysymään kunnassa ja näin pitää kunnan veropohja kunnossa. Onko oikein rakentaa näille vakituiseen asumiseen tarkoitetulle tonteille asuntoja, joita tosiasiallisesti sitten käytetään loma-asuntoina ja joilla vieraillaan vain muutaman kerran vuodessa? Edullisesti myyty tontti on kunnalle investointi, josta jää tuotto saamatta, jos siellä ei asukaan veroa maksavia kuntalaisia. Olisiko ratkaisu tähän kiinteistöverokäsitteen laajentaminen ja nykyistä suurempi porrastaminen siten, että kunta saa omansa kiinteistöveron muodossa pois tällaisesta tontista järjellisen ajan kuluessa?

Arvoisa puhemies! Pohtimisen arvoinen asia on muun muassa se, kuinka hallita mahdollista laajamittaista maa-alueiden ostoa. Tarkoitan nyt sitä, että ostaja ostaa ulkomaille satoja hehtaareja kerralla järjestelmällisesti. En halua maalata tällaista uhkakuvaa, mutta esimerkiksi Afrikassa kiinalaiset yritykset ostavat maata jatkuvalla syötöllä. Maailma muuttuu nopeasti, ilmastonmuutos on käynnissä, ja voi olla, että Suomen koskematon ja puhdas maa-alue on tulevaisuudessa erittäin houkutteleva ostoskohde. (Kari Rajamäki: Pohjavedet!) Haluammeko, että syntyy tällainen banaanitasavalloista tuttu tilanne tänne meille?

Vaikka ulkomaalaisten kiinteistökaupat ovat valtakunnallisesti tarkasteltuna vähäisiä, on huomioitava, että merkittävä määrä niistä keskittyy kaakkoiseen Suomeen. Edelleen kannattaa muistaa, että vaikka Suomessa lääniä riittää, on Saimaan rannalla sijaitsevien hyvien, rakennusoikeudella varustettujen rantatonttien määrä rajallinen eikä niitä tehdä lisää.

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin hyvä, että tästä asiasta keskustellaan. On tärkeää, olimme sitten mitä mieltä tahansa edustaja Kymäläisen aloitteesta, että tähän aihepiiriin liittyvä tilanne tiedostetaan, että siitä voidaan vaihtaa ajatuksia kiihkottomasti ja sen pohjalta kehittää lainsäädäntöämme. Olen huomannut, että tämä on hyvin tunteita herättävä asia erityisesti joidenkin aloitteen vastustajien keskuudessa.

Arvoisa puhemies! Täällä onkin ollut jo esillä tuo vastavuoroisuusperiaate. Minusta on hyvä, että suomalaiset voisivat ostaa maata niistä maista, joiden asukkaat voivat ostaa maata Suomesta.

Edelleen edustaja Grahn-Laasosen esitys kiinteistörekisteristä ja kaupankäynnin sekä omistusten valvonnasta on mielestäni erittäin kannatettava ajatus.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän lakialoitteen tavoitteet ovat kannatettavia. Kannatan niitä niin paljon, että halkeen.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä on likipitäen kokonaan tämän aloitteen takana, 36 mohikaania on sen allekirjoittanut. Kaksi on vetänyt nimensä siitä pois, toinen olen minä. Olen vetänyt nimeni pois sen takia, että tämä lakiehdotus on kuitenkin kaikesta huolimatta raakile ja tämmöisenään tätä lakiehdotusta ei tulisi hyväksyä. Vaikka tässä on ollut työryhmä tätä tekemässä, olisin kaivannut tähän muutamaa tarkennusta, sellaisia tarkennuksia, jotka ovat kuitenkin erittäin tärkeitä meidän kansantaloutemme kannalta. Toivon, että tämä lakialoite etenee valiokuntiin. Jos se tulee lakivaliokuntaan tai talousvaliokuntaan, joissa itse vaikutan, pyrin edistämään tätä lakialoitetta ja poistamaan nämä puutteet, jotka tässä aloitteessa on.

Siis tavoitteet ovat kannatettavia, mutta valitettavasti tällaisenaan lakiehdotus on helppo kiertää yhtiöjärjestelyillä. Käytännöllisesti katsoen Eta-maitten ulkopuoliset kansalaiset voivat perustaa Suomeen osakeyhtiön, joka on pääosakas suomalaisessa osakeyhtiössä, joka nämä kiinteistöt ostaa. Tämmöinen järjestely vie noin kaksi tuntia. Tämä lakialoite ei tämän tyyppistä järjestelyä estä millään tavalla. Tässä on yksi semmoinen kehittämisen arvoinen asia.

Arvoisa puhemies! Lakialoitteen tavoitteet ovat kannatettavia, ja kannatan niitä niin, että halkeen. Olisi kuitenkin turvattava lukuisat matkailualan hankkeet, joita on suunnitteilla ja joita on jo suunniteltu. Esimerkiksi Lappeenrannassa Rauhan alueen kaltaisten investointien olisi jatkossakin oltava mahdollisia. Tänne Rauhan alueelle suomalaiset yhdessä venäläisten kanssa ovat investoineet 200 miljoonaa euroa, jotka ovat tuottaneet 200 ympärivuotista työpaikkaa. Tämäntyyppisten hankkeiden on jatkossakin oltava mahdollisia.

Arvoisa puhemies! Tämän lakialoitteen tavoitteet ovat kannatettavia, ja kannatan niitä niin, että halkeen. Olisi kuitenkin huomioitava pykäläehdotuksessa myös Googlen tapaiset jätti-investoinnit. Täällä on sanottu, että tämä Google-investointi ei olisi tullut, jos olisi ollut tämä laki voimassa. Väitän: tämän kokoluokan investointi, 400 miljoonaa, minkä Google teki, tämmöinen investointi voi tulla Venäjältä, se voi tänä päivänä tulla Kiinasta, se voi tulla Singaporesta. Tämä lakiehdotus estäisi tämän kokoluokan hankkeet ja näistä maista tulevat investoinnit Suomeen, ja tältä osin tämä lakialoite tarvitsee korjausta.

20 vuoden vuokraoikeus ei ole näille yrityksille riittävä. (Suna Kymäläisen välihuuto) Vuokraoikeus maahan yritykselle, joka investoi satoja miljoonia, ei turvaa sellaista toimintaympäristöä ja sen toimintaympäristön pysyvyyttä niin, että he investoisivat, vaan kyllä tämmöisen kiinteistökaupan on tällaiselle investoijalle oltava mahdollinen. Edustaja Kymäläinen puhui puheessaan luvanvaraisuudesta, mutta pykälissä luvanvaraisuudesta ei puhuta ollenkaan, siellä on totaalikielto. (Suna Kymäläinen: Eikä ole!)

Kannatan siis tämän lakialoitteen tavoitteita niin, että halkeen, mutta tämä lakiehdotus ei tällaisena ole valmis. Toivon sille hyvää valiokuntakäsittelyä, hiotaan siitä sellainen, että se ei estä kuitenkaan näitä isompia ja meille kansantalouden kannalta merkittäviä investointeja.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! En varmaan pysty tuohon edellisen puhujan soutamiseen ja huopaamiseen ihan täysin, mutta pidän hyvin tärkeänä, että nyt tästä asiasta keskustellaan. Tästä on itse asiassa keskusteltu eduskunnassa erittäin seikkaperäisesti ennen EU-jäsenyyttä ja EU-jäsenyyden aikana eri vaiheissa.

Ei pidä nyt sotkea eri asioita keskenään. Jokainen vastuullinen ihminen ymmärtää Venäjän myönteisen vaikutuksen Suomen talouteen ja erityisesti Itä-Suomen kehitykseen. Meidän tulee ajaa vahvasti elinkeinojen ja logistiikan kehittämistä, sujuvampia rajanylityksiä turvallisuudesta tinkimättä ja todella panostaa, enemmän kuin tänä päivänä tehdään, tähän taloudellisen yhteistyön kehittämiseen.

Mutta pitää tarkastella tätä maanomistuskysymystä myös laajemmin. Eri vaiheissa on eduskunnassa käyty keskustelua myös kiinteistöjen ulkomaisen omistuksen kasvun haittavaikutuksista. Ne on kyettävä myös rehellisesti arvioimaan. Minusta edustaja Kymäläinen ja Kymen alueen edustajat, jotka ovat siinä arjessa, ovat tehneet sen erittäin perusteellisesti, ja täytyy sanoa, että kyllä kansalaisten palaute edustaja Kymäläisen ja entisen pääministerin ja Nokian johtajan Ahon tapaamisesta oli 6—0 edustaja Kymäläiselle. Kyllä nämä asiat todella on nyt hyvä tuoda keskusteluun.

Itse asiassa minä muistan, miten edustaja Pulliaisen kanssa jo ennen EU-jäsenyyttämme olimme huolissamme EU-jäsenyyden vaikutuksista muun muassa meidän vapaan metsästys- ja kalastusoikeuden kehitykseen ja muun muassa siitä, mitä ulkomaalaisomistuksen vapauttaminen voisi aiheuttaa sitten juuri haittavaikutuksien osalta. Muistan, että muun muassa oikeusministeri Hannele Pokka hyvin voimakkaasti piti näiden selvittämistä tarpeellisena muun muassa Eta-sopimuksen mahdollistamien ulkomaalaisten kiinteistösijoituksien siirtymäajan vuoteen 1996 osalta. Siis tämä on ollut hyvin vastuullisesti eri aikoina pohdittavana. Nyt tämä asia on ollut yllättävän hiljaa viime vuosina.

Tässähän on monia kysymyksiä. Täällä on viitattu näihin voimakkaan, hallitsemattoman kysynnän hintavaikutuksiin, mutta myös yhdyskuntarakennevaikutuksiin. Se on totta. Minunkin havaintojeni mukaan esimerkiksi vähäisiä rantoja omaavat kunnat ovat jopa muuttaneet kaavoitustaan sillä tavalla, että jopa Suomen luonnonsuojeluliitto on eri vaiheissa ollut huolissaan siitä niin sanotusta rahastuksesta, jota on käytetty rantojen myynnin osalta.

Ylipäänsä sanoisin maapolitiikan asiantuntijoiden lailla, että vuokraaminen on kyllä monesti yhteiskunnan kannalta terveempää maanluovutusmuotoa kuin myynti, jos ajattelee tässä tapauksessa ulkomaalaisomistuksen laajamittaista vaikutusta, koska se on myös haitallista.

Itse asiassa Suomihan luopui vuoden 2000 alusta viimeisten rajoitusten osalta ulkomaalaisiin kohdistuvista kiinteää omaisuutta koskevista hankintarajoituksista. Syynähän oli Suomen jäsenyys Euroopan unionissa. Se siirtymämää-räys velvoitti poistamaan vapaa-ajan asuntojen hankkimista koskevat rajoitukset EU:n jäsenvaltioiden osalta. Kyllä silloin kumoamislakeja koskevan hallituksen esityksen perusteluissa pohdittiin näitä kysymyksiä. Myöskin se on todettu, että rajoitusten ottaminen uudelleen käyttöön edellyttäisi kyllä nyt kunnon keskustelua, myös perusteiden arvioimista. Siinähän pitää nimenomaan katsoa, mitä ulkomaalaisten kiinteistöomistuksen raju kasvu tietyllä alueella voi aiheuttaa, voiko se aiheuttaa taloudellisia, yhteiskunnallisia, ympäristöllisiä, luonnonsuojelullisia tai alueellisia vaikeuksia, joiden vuoksi rajoituksia voidaan pitää perusteltuna. Siis tätä keskustelua pitää käydä.

Minä haluan nostaa tähän Lapin-hulluna esille Saanan tunturin. Kyllä siinä on tyyppiesimerkki, kuinka yhden kunnan rakennustarkastaja pystyy tekemään kansallismaisemaan, kansallispuistoalueelle, norjalaisille kyliä. Eihän tämä ole mistään kotoisin, että sinne rakennetaan massiivisia saariselkiä kansallismaiseman kupeeseen sen takia, että Enontekiön rakennustarkastaja ja Enontekiön kunta voivat ikään kuin pörhistellä. Ne ovat kansallisomaisuuskysymyksiä.

Näinä päivinä olemme käyneet täällä vakavaa keskustelua myös Metsähallituksen metsätalouden yhtiöittämisen vaaroista. Ei isänmaata pidä parturoida. Pitää katsoa, että me pystymme tältä osin maa- ja vesiomistuksen ja kansallisvarallisuuden maksimaalisesti omissa käsissä pitämään ja hyödyntämään. Kyllä sijoittajat ja monenlaiset toimijat mielellään ne varmasti jossain vaiheessa noukkivat, mutta meidän puuhuollon ja oman kehittämisen ja työllisyyden näkökulmasta näitä pitäisi pohtia.

Hallituksessa on nykyään sisäministeri, joka myöskin on 2010 kysynyt siitä, että pitäisi etu-käteisluvalla kiinteistönhankintaa maassamme käydä läpi. Siinä oli nämä turvallisuusasiat esillä, mutta myöskin kiinteistön käyttötarkoitus ja rahoitus oli hänellä esillä. Eli kyllä tätä on nyt eri puolilta eri vaiheissa pohdittu.

Minusta olisi hyvä, että tämä otettaisiin ihan noin kuulemisen kautta valiokunnassa esille, vaikka ymmärrän sen, että tälle on annettu kovasti nyt ristiriitaista leimaa. Olen hyvin pahoillani siitä, että me Venäjän ystävät ja Venäjä-yhteistyön kehittäjät joudumme kuulemaan tätä leimaamista. Mutta tämä keskustelu on kuitenkin kestettävä.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Voisiko näin aloittaa, että jaakopinpainia osa 2 on käynnissä edustaja Myllykosken osalta? Tuon lakialoitteen allekirjoittaneena ja päätyneenä sitten nimeni pois vetämiseen en halua, että tästä tulee selittelyn makua, vaan sitä, että perusteluni ovat pitkällisen pohdinnan lopputulos.

Mutta ensin alkuun on pakko sanoa muutama kommentti käytetyistä puheenvuoroista, ja esimerkiksi edustaja Niinistön puolustuspoliittiseen näkemykseen on pakko todeta, että ei ehkä niinkään, että Eta-maiden ulkopuolelta olevien tahojen osalta pitäisi tarkastella, mistä tonttikauppoja tehdään. Mielestäni meillä pitää puolustuspoliittisesti olla rohkeutta nähdä se niin, että meillä kaikille muille kuin Suomen kansalaisille tai Suomessa toimiville suomalaisille yrityksille on mahdotonta ostaa meille puolustuspoliittisesti tärkeitä maa-alueita. Se olisi johdonmukaista, eikä meidän tulisi näin sitten kohdistaa sitä meidän naapuruussuhteita vaarantavasti yksinomaan Venäjään.

Edustaja Rajamäki otti hyvän asian esille, koska henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että meidän talousmetsien, talousmaiden osalta meidän tulee kriittisesti jatkossa tarkastella, kuinka paljon me olemme valmiita myymään maaomaisuuttamme, onko se sitten yksilön, yrityksen vapauden rajoittamista kaupankäynnin osalta — mutta jatkossa. Me olemme nähneet, että maailmalla maatalousmaan omistaminen on erityisen kriittistä ja tärkeää. Puhtaan veden, maan ja kannattavan metsätalouden hoitavana maana olemme erityisasemassa. Se on meidän kansallisomaisuutta, ja kansallisomaisuuden turvaaminen ulkopuolisilta tahoilta ei voi olla mitenkään vastustettava ajatus.

Lakialoite, jonka Suna Kymäläinen on tehnyt EU- ja Eta-alueiden ulkopuolelta tulevien oikeudesta ostaa ja vuokrata kiinteistöjä Suomesta, on suureltakin osin oikeutettu ja perusteltu. Suomen ja Venäjän välillä ei toteudu omistamisen vastavuoroisuus, mikä ei kuulu hyviin naapuruussuhteisiin. Suomalaisina olemme saaneet myös kokea naapurimme viranomaissääntelyn nopeat muutokset. Esimerkkejä ovat olleet puutullit, elintarvikkeiden vientikiellot, kiinteistöjen omistamisen vaikeudet Karjalassa sekä huolintaliikkeen häätö satama-alueelta. Venäjä suojautuu ja suojaa omaa kaupallista ja elinkeinopoliittista asemaansa. Meitä se joskus suututtaa ja ihan oikeutetusti.

Toisaalta kansallisesta itsekkyydestä olisi meilläkin opittavaa. Sen olemme saaneet huo- mata kokiessamme ja koettaessamme pärjätä EU:ssa Keski-Euroopan maiden omaa teollisuutta tukevien toimien viidakossa. Olen kuitenkin tullut siihen johtopäätökseen, että lakialoite on liian jyrkkä toimi kahden maan välisen ongelman ratkaisuun. Suomen ei pidä sulkeutua lainsäädännöllä umpioon ja rakentaa itse vastavuoroisuuden muuria muihin maihin. Eta-alueen ulkopuoliset maat ovat myös ostavia osapuolia, ja meillä on oikeus ostaa. Lakialoite olisi toteutuessaan epälooginen muihin valtioihin nähden. Suomalainen voi ostaa kiinteistöjä esimerkiksi Brasiliasta, Turkista, Etelä-Afrikasta tai Yhdysvalloista. Sulkisimmeko näiden maiden kansalaisilta vastaavan oikeuden täällä? Se antaisi Suomesta melkoisen sisäänpäin kääntyneen kuvan eikä varmasti olisi kaupallisesti vastavuoroista eikä kauppapoliittisesti viisasta. (Suna Kymäläisen välihuuto)

Vastavuoroisuuden toteutuminen siten kuin lakialoitteen perusteluissa — ja Suna Kymäläinen erittäin ansiokkaasti esitteli sen — ei kuitenkaan sinällään toteutuisi vaan antaisi signaalin siitä, että haluamme olla täällä yksin. Emme halua kansainvälisen kaupan takia sulkea yhteistyötä ja antaa sellaista signaalia Suomesta, että me haluamme olla täällä, määrätä vain meidän omalta osaltamme kaupankäynnin kulkua. Hyvät suhteet hoidetaan neuvottelemalla. Siinä tämä laki-aloite varmasti toimii selkeänä signaalina hallitukselle ja ulkopoliittisille toimijoille, jotta tämä asia otetaan rohkeasti agendalle ja toimitaan aktiivisesti vastavuoroisuuden esteiden poistamiseksi.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Olen myös yksi tämän edustaja Kymäläisen lakialoitteen allekirjoittaja ja näen, että lakialoite on ihan hyvä ja kannatettava. En olisi muuten sitä allekirjoittanut.

Kun viime eduskuntavaaleja käytiin, tuolla vaalikentillä tapasimme paljon kansalaisia ja nämä asiat nousivat ennen kaikkea juuri tässä itärajan pinnassa esille. Siellä kansalaisten taholta tuotiin se suuri huoli, mitä tässä on tapahtumassa, ja niitä toiveita annettiin sitten, että kun joskus sinne eduskuntapaikalle pääsette, niin olette tällaista estämässä, ja näin minä näen, että tällä lakialoitteella on aivan oikea asia.

On ymmärrettävää, että jos kerta meillä ei ole mahdollisuutta ostaa tuolta naapurin puolelta, niin silloin tämä vastavuoroisuusasia on näissä asioissa huomioitava. Ja ymmärrettävä asia on myös se, että Venäjä on meillä ainainen naapuri tuossa, ja sen kanssa on käytävä yhteistyötä ja kauppaa, ja se on oma mahdollisuus meille tässä asiassa. Uskon, että tämä lakialoite ei millään tavalla tätä asiaa estä.

Myös vaalikoneessa olen ilmoittanut, että olen näiden rajoitusten takana, ja näin ollen, siitä syystä, tuen tätä lakiesitystä.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tämä lakialoite Eta-maiden ulkopuolelta tulevien maanhankinnasta ja siihen liittyvistä asioista on erittäin hyvä keskustelunavaus ja se olisi myös erittäin hyvä laki käsiteltäväksi asiallisesti valiokunnassa. Lakialoitteiden ei koskaan tarvitse olla aivan valmiita. Itse asiassa hallituksenkin tänne tuomat lait ovat sitä varten täällä eduskunnassa, että niitä muokataan asiantuntijakuulemisten perusteella ja tehdään vielä paremmiksi. Siksi en ymmärrä sitä, että jos joku asia ei juuri niin ole kuin itse on ajatellut mutta periaatteellisesti se asia on hyvä, miksi ei soisi sille asianmukaista käsittelyä.

Maakauppoihin täytyy kuulua vastavuoroisuus. Moni suomalainen haluaisi ostaa maata esimerkiksi sieltä Karjalasta, mutta tämä ei ole mahdollista. Ihmettelen sitä, miksi jonkun mielestä asumisvelvoite ennen maan hankintaa olisi huono asia. Näinhän tehdään lukuisissa maissa, ja itse asiassa minunkin venäläinen ystäväni Nadja oikein hyvin allekirjoittaa sellaisen asian, että totta kai voisi olla velvoite suomalaistua vähän ennen kuin sitä maata voisi hankkia.

Minusta on erittäin hyvä, että tässä lakialoitteessa puututaan siihen, että maata saisi ostaa varastoon eli että maa-alue jääkin käyttämättä, vaikka alun perin sille olisi suunniteltu esimerkiksi yritystoimintaa tai kiinteistö muuttuukin vakituisesta asunnosta vapaa-ajan asunnoksi.

Eräs asia, mitä tässä istunnossa, vaikka tässä on hyviä puheenvuoroja ollut, ei kovin syvällisesti ole käsitelty, on yhtiömuotoisten kauppojen kiinteistöhankinnat. Näistä hankinnoista on usein annettu harhauttavia tietoja. Kiinteistökaupoissa liikkuu epäilyttävän paljon sellaista epäilyttävän alkuperän omaavaa rahaa ja Suomelle vieraita toimintaperiaatteita. Ongelma on myös meidän suomalainen rahanpesulaki, joka estää rikollisten itse pesemän rahan takavarikoinnin Suomessa. Suomessa on syntynyt puutteellisen lainsäädännön myötä moraalin suuruinen aukko. Suomeen on tuotu sen yhteiskunnalle vieraita toimintaperiaatteita, jotka liittyvät omistuksen hämärtämiseen ja rahanpesuun.

Keskeinen ongelma tässä on vastuuviranomaisen puuttuminen; lainsäädäntö ei tällaista, eikä sen tehtäviä, nimeä. Mikään viranomainen ei tilannetta seuraa, eikä nykyistä tilannetta tiedetä. Valvonnan lopettaminen yli kymmenen vuotta sitten vapautti 1—2 henkilötyövuotta ympäristöhallinnossa. Valvonnan saattaminen koskemaan EU:n ulkopuolisia ei olisi siis erityinen henkilöresurssiongelma. Kysymys on viranomaisyhteistyön tiivistämisestä.

Suomi tarvitsee tämän lain Euroopan unionin ulkopuolella asuvien ja ulkomaalaisten yhteisöjen kiinteistöhankintojen valvontaa koskienkin. Myös rahanpesulakia tulisi terävöittää. Tämä ei vaikeuttaisi lakeja kunnioittavien ulkomaalaisten yritysten toimintaa Suomessa. Itse asiassa minusta on perin harhauttavaa puhua siitä, että yritystoimintaa ei Suomeen voisi tulla. Totta kai se pystyy ihan samaan tapaan kuin nykyäänkin tänne etabloitumaan.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Olisin aluksi edustaja Myllykoskelle sanonut, että aurinko nousee lännestä ennemmin kuin Brasiliasta tulee tänne maanomistajia Suomeen. Uskon näin.

Mutta olen myös aloitteen allekirjoittaja kos-kien Eta-maiden ulkopuolelta tulevien henkilöiden ja yhteisöjen kiinteistönhankintaa ja -vuok-rausta, ja yksi sana, miksi, on "vastavuoroisuus". Venäläisten kiinteistökaupat Suomessa ovat kasvaneet vuodesta 2002, jolloin niitä oli runsaat 30, ja vuonna 2012 niitä oli noin 400 kappaletta. Enimmillään kiinteistöjä myytiin venäläisille Etelä-Savossa vuonna 2008 yhteensä 270 kappaletta, mutta viime vuonna Kesälahden kunnassa kiinteistökaupoista tekivät venäläiset peräti 19 prosenttia. Todettakoon, että Kesälahti liittyi viime vuonna Kiteen kaupunkiin.

Venäläisten omistamien vapaa-ajan asuntojen määrä saattaa jopa kaksin- tai kolminkertaistua Suomessa vuoteen 2030 mennessä, arvioi Tutkimus- ja Analysointikeskus TAK. Viidennes TAKin haastattelemista hyvätuloisista pietarilaisista haluaa vapaa-ajan asunnon lähelle palveluita, kuten kylpylöitä, huvipuistoja ja muuta kulttuuria. Kyse ei ole ihan pienestä asiasta, mikäli tutkimukset pitävät paikkansa.

Muutama vuosi sitten käytiin täällä eduskunnassa ulkoasiain puitteissa vilkastakin keskustelua, koska venäläiset olivat ostaneet maita merkittävistä paikoista, kuten sotilasalueiden, voimansiirtolinjojen ja tietoliikennemastojen läheisyydestä. Aikanaan ulkoasiainvaliokunta kiinnitti huomiota epämääräisiin asioihin, ja silloinen valiokunta vaati täsmällisempää tietoa venäläisten Suomessa tekemistä maakaupoista.

Vaikka erilaisia ihmetyksiä minullakin on. Tärkein syy aloitteen puolustamiseen on se, että jos myymme maatamme Venäjälle, vastavuoroisuuden pitäisi olla itsestään selvä. Monet kansalaisistamme ovat sitä mieltä, että maakaupat pitäisi sallia muun muassa entisestä Suomen Karjalasta. Edellinen presidentti Halonen otti vuonna 2012 Moskovassa asian esille kysymällä, miksi Venäjä on rajannut Suomen rajalta laajan alueen, syvimmällään 200 kilometriä, sellaiseksi vyöhykkeeksi, jossa suomalaiset eivät voi omistaa maata. Tieto ei kuitenkaan kerro, mikä on vastaus. Mielestäni vastavuoroisuus tulisi ottaa esille Venäjän ja Suomen välisissä korkean tason neuvotteluissa. On muistettava kuitenkin asialliset neuvottelut, sillä iso karhu on naapurimme, ja sitä on käsiteltävä sen mukaisesti. Me tiedämme, että jos karhu nukkuu talviunta ja sitä mennään herättämään, niin se voi raapaista tai käydä jopa kimppuun. On muistettava myös merkittävät kauppasuhteet, jotka ovat jatkuneet hyvinä Venäjän kanssa vuosikymmenten ajalta.

Ja vielä kertaan, mitä edustaja Kymäläinen on täällä lakialoitteessaan maininnut: "Suomen eduskunta on hyväksynyt helmikuussa 2012 lain ulkomaalaisten yritysostojen seurannasta, samalla tavoin on perusteltua määritellä ehdot toiminnan sääntelystä ja rajoituksista myös Eta-maiden ulkopuolisten tahojen maa- ja kiinteistökauppoihin."

Arvoisa puhemies! Koska olemme itsenäinen Suomi, niin meidän ei pidä nöyristellen tehdä näitä asioita Venäjän kanssa vaan ottaa päämääräksemme, että me saamme joskus tämän vastavuoroisuuden, että jos joku suomalaisista haluaa tuosta rajan pinnasta saada jonkinlaisen pläntin, niin se myös olisi mahdollista. Mutta niin kuin sanoin, siinäkin pitää olla asialliset neuvottelut mukana.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Mikähän on lyhyesti minun mittapuullani? Kiitän ihan ensimmäiseksi tästä keskustelusta, on tullut hyvin monennäköisiä näkökulmia. Joitakin asioita kuitenkin tuosta haluaisin vielä kommentoida.

Olen aika hämmentynyt edustaja Grahn-Laasosen heti pian oman pitkän puheenvuoroni jälkeen ottamaan puheenvuoroon, jossa jälleen virheellisesti tämä ostosmatkailu tähän asiaan sotkettiin. Kuten olen monta kertaa todennut: turismin ja kanssakäymisen tarpeesta emme saa riitaa, sitä halajamme lisää. Mutta sen sijaan Suomen luonto ja kulttuuri ovat suojelun arvoiset. Tuossa TEMin tutkimuksessa, josta täälläkin tänä päivänä on erilaisia osia esitetty, arvioidaan, että venäläisten kiinteistöostot tulevat kasvamaan nykyisestä reilusta 5 000:sta 15 vuodessa 25 000:een. Tämä alueellisuus on pakko huomioida ja ymmärtää, että meillä Kaakkois-Suomessa asia huolettaa, jos emme asiaa rajoita, ja lainsäädännön on pystyttävä reagoimaan myöskin alueellisiin muutoksiin. Tämä alueellisuus näkyy kaikissa Maanmittauslaitoksen tilastoissa, muun muassa viimeisin tilasto tammi—kesäkuulta 2013. Jos Suomessa yhteensä oli tehty venäläisten osalta 250 kauppaa, niin noista noin 100 kauppaa oli Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa. Kun vuoden 2012 kaikkiaan 600 kaupasta 320 oli Etelä-Karjalassa ja Etelä-Savossa, niin mietitään sitä mittakaavaa, kun 15 vuoden päästä arvioiden mukaan puhutaan 25 000 kiinteistöstä.

Kalliorinnettä kiitän ja arvostan siitä, että hän on ollut systemaattisesti ennen vaaleja ja vaalien jälkeen ja tässä salissa oman näkökantansa puolesta. Itse ihmettelen eniten näitä aloitteen allekirjoittajia, jotka ovat vaalikoneessa olleet sitä mieltä, että rajoittaa pitää, ja jotka ovat allekirjoittaneet aloitteen mutta sitten vetäneet nimen pois ja jotka nyt sitten tässä salissa taas ovat puhuneet hyvin vahvasti näiden rajoitusten puolesta. Se on vähän hifistelyä sanoa, että siellä on muutama sana tai muutama sanankäänne nyt senkaltainen, ettei ole ihan täydellinen. Niin kuin täällä on aiemmin jo todettu, tämä lakialoite on lähtöaskel, jota sitten muokataan.

Edustaja Kalliorinne otti esille tämän pelon siitä, että tämänkaltaisella lainsäädännöllä ärsytetään Venäjää, ja itse taas puolestani ihmettelen, että jos meillä oikeasti on syytä pelätä Venäjän lainsäädännön puolesta sitä, että tullaan puolustamaan toisen maan alueelle, niin eikö sitä suuremmalla syyllä pitäisi sitten pohtia, kannattaako näin mittavassa määrin ja näin vapaasti näitä kiinteistöjä sitten myydä — itse en pidä tätä uhkakuvaa luontevana syynä torpata tätä ajatusta. Myöskään omasta mielestäni kielipolitiikka ei ole pitävä peruste maa- ja kiinteistökaupan rajoittamiselle, koska tällä aloitteella ei pyritä vaikuttamaan Suomessa asumiseen vaan siihen, miten maanomistuksen suhteen oikeus syntyy. Kireän kuntatalouden aikana ei ole oikein myydä kunnallistekniikan tontteja samoin ehdoin vakituisille veronmaksajille kuin taas toisaalta vapaa-ajan asukkaille, koska kunnallistekniikka ei ole kertainvestointi ja kunnallistekniikka on tarkoitettu vakituisille asukkaille.

Edustaja Turuselta haluaisin kyllä kysyä, että mikä on Turusen linja ja mitä hän nyt loppupeleissä on mieltä, koska vaalikoneessa hän kannatti rajoitteita, että Suomen ei tule myydä Eta-maiden ulkopuolelle kiinteistöjä. Kuitenkin hän perui allekirjoituksen. Ja tänään aamulla Yle Uutisten nettiuutisesta voi lukea, että yhtenä syynä aloitteesta nimen pois vetämiselle hän pitää nyt sitä, että hän pitää tätä aloitetta populistisena. Kuitenkin tämä on aika erikoinen tilanne, että perussuomalaisen eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja luokittelee populistiseksi sellaisen asian, joka on perussuomalaisten omassa eduskuntavaaliohjelmassa, jonka hän on allekirjoittanut. Ja itse kysynkin sitten siltä pohjalta, että pitäisikö sitten vetää nimi myöskin siitä eduskuntavaaliohjelmasta. Tämä on aikamoinen haaste, mutta vaikea ymmärtää sitä, että mieli vaihtuu aina tilanteen tullen.

Mutta kiitän tästä hyvästä keskustelusta ja toivon, että valiokunnassa todellakin asia otetaan siltä osin vakavasti, että kuullaan vähimmilläänkin sitten tässä asiantuntijoita, kuinka Suomen tulisi tässä vastavuoroisuuden ja maakaupan suhteen toimia.