Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa puhemies! Olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että kuntatalouden tilanne on vaikea ja haasteellinen. Sen korjaaminen kestävällä tavalla edellyttää vakaata, mutta uudistusmielistä politiikkaa.

Vanhasen hallitus on pitänyt lupauksensa kunnille. Samoin olemme pitäneet kiinni hallitusohjelmasta, jopa tehneet enemmänkin kuin sen kirjaukset olisivat välttämättä edellyttäneet. Kuntapolitiikkaakin on tehty ajassa.

Vuonna 2004 kunnilla oli taseissaan kertynyttä alijäämää yhteensä noin 300 miljoonaa euroa ja vuonna 2003 noin 200 miljoonaa euroa. Tämä on suuruusluokaltaan 1 prosentti kuntien menoista. Toisaalta kannattaa muistaa, että vuodesta 2003 vuoteen 2005 kunnat ja valtio ovat panostaneet sosiaali-, terveys- ja opetustoimeen kymmenkertaisen määrän lisärahaa alijäämään verrattuna. Kuntien menoja ovat kasvattaneet muun muassa kotihoidon tuen korotus, sosiaalialan täydennyskoulutusvelvoite, aamu- ja iltapäivätoiminta sekä hoitotakuun toteuttaminen. Kuntatalouden tila alijäämällä mitattuna olisi tietysti parempi, jos palveluista olisi tingitty. Panostukset ovat kuitenkin perustuneet muun muassa edellisen hallituksen aikana jo käynnistettyyn Kansalliseen terveyshankkeeseen. Kuntien työntekijöiden määräkin on lisääntynyt tämän hallituksen aikana noin 7 000 työntekijällä.

Hallitus on lisännyt valtionosuuksia vuodesta 2003 kuluvaan vuoteen yli 1,3 miljardia euroa. Se on moninkertaisesti se summa, mitä kokoomus surullisen kuuluisassa kuuden kohdan ohjelmassaan ennen eduskuntavaaleja esitti. Lukuun eivät sisälly veronkevennyksistä tai järjestelmämuutoksista aiheutuneet korvaukset. Nythän ne on hyvitetty kunnille täysimääräisesti. Välikysymyksen tekijöiden ajalta niitä sen sijaan on yhä korvaamatta peräti 800 miljoonaa euroa. Hallitus on uudistanut tämän vuoden alusta järjestelmää niin, että verotusta kevennetään nyt ja tulevaisuudessa pelkästään valtion piikkiin valtionverotuksen ansiotulovähennyksellä.

Kuntatalouden läpinäkyvyyttä hallitus on parantanut vuosittaisella peruspalveluohjelmalla ja peruspalvelubudjetilla. Heikoimpia kuntia hyödyttävä rahoitus- ja valtionosuusuudistus on toteutettu. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on käynnistetty vastauksena pidemmän aikavälin suuriin haasteisiin palveluiden turvaamiseksi.

Kuntien tuloista noin puolet on veroja. Siten yleisen talous-, vero- ja työllisyyspolitiikan onnistuminen on avainasia myös kuntatalouden kestävyydelle. Viime kuukausien työllisyyskehitys on hallituksen toimenpiteiden seurauksena ollut niin myönteistä, että voimme päästä ensi vuoden maaliskuuhun mennessä varsin lähelle hallitusohjelman tärkeintä tavoitetta, 100 000 uuden työpaikan luomista vaalikauden aikana. Vaalikauden alimmista luvuista olemme petranneet jo lähes 80 000 työpaikkaa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikka tuottaa jo nyt tulosta. Välikysymyksessä päivitellään äskettäin julkistettuja vuoden 2005 kuntien tilinpäätösten ennakkotietoja. Niiden olennaisin viesti on kuitenkin se, että kuntatalouden heikkeneminen on pysähtynyt. Myöskään negatiivisen vuosikatteen kuntien määrä ei kasvanut edellisvuoteen verrattuna. Se jäi selvästi alemmalle tasolle kuin ennätysvuonna 2000. Tätä ennätystähän olivat välikysymyksen tekijät synnyttämässä ja se näyttää kestävän hyvin.

Edellä sanottu ei sikäli yllätä, että toteutunut tilanne ennakoitiin varsin tarkoin jo vuosi sitten peruspalveluohjelmaan sisältyneessä kuntatalouden kehitysarviossa. Viime vuoden ennakolliset tiedot osoittavat, että pääsemme suunnilleen samanlaiseen, noin 1,4 miljardin euron vuosikatteeseen kuin vuotta aikaisemmin. Viime vuoden lopulliset tilinpäätöstiedot saadaan kuluvan vuoden kesäkuussa. Yleensä ne ovat olleet hieman parempia ennakkotietoihin verrattuna.

Viime vuoden kuntien tilinpäätösten ennakkotiedoissa oli sekä myönteisiä että haastavia piirteitä. Myönteistä oli esimerkiksi se, että talouskehitys pysyi hyvänä erityisesti asukasluvultaan suurimmissa yli 100 000 asukkaan kunnissa, mutta myös alle 2 000 asukkaan kunnissa vuosikatteen heikkeneminen pysähtyi. Vuosikate parani myös kuntaryhmässä 10 000—20 000 asukasta.

Ongelmallista oli etenkin lainakannan kasvu, vaikka se hidastuikin 6 prosenttiyksikköä edellisvuoteen verrattuna. Myös kuntien väliset taloudelliset kehityserot ovat varsin suuria. Vain riittävillä tasausjärjestelmillä sekä rakenteiden muutoksilla voidaan taata kaikkialla maassa kunnallisten peruspalvelujen taso kohtuullisella veroprosentilla.

Vuoden 2005 tilinpäätösten ennakkotietojen perusteella on kaikki syy uskoa, että kuntatalouden suunta on parempaan päin. Valtion tämän vuoden talousarvioon sisältyvän arvion mukaan vuosikate olisi jo tänä vuonna selvästi yli 1,6 miljardia euroa ja vahvistuva ura jatkuisi. Viime vuoden toteutumatietojen perusteella kuluvan vuoden ennustetta ei ole syytä muuttaa ainakaan huonompaan suuntaan. Toki tähän liittyy, kuten ennusteisiin aiemminkin, varauksia erityisesti kuntien menojen kasvun osalta.

Arvoisa puhemies! Keskeinen syy kuntatalouden nykyiseen tilaan ja siihen, että kohentuminen tulee vaatimaan aikaa, on se, että kunnilta puuttuu edellä mainittu 800 miljoonaa euroa niitä verotuloja, jotka vuosina 1997—2003 jätettiin veronkevennyspäätösten yhteydessä korvaamatta. Näin tehty verotulojen leikkaus on ainakin 30 vuoteen suurin puhallus kuntien ja valtion välisissä taloussuhteissa. Sen keskeisin toteuttaja oli silloinen kokoomuslainen valtiovarainministeri.

800 miljoonaa euroa vastaa summaa, jonka hankkimiseksi keskimääräistä tämän vuoden 18,40 prosentin kunnallisveroastetta olisi pitänyt nostaa noin 1,2 prosenttiyksiköllä. Onkin pieni ihme, että kunnallisveroasteen keskimääräinen nousu vuodesta 2003 kuluvaan vuoteen on jäänyt vain kolmannekseen tuosta 1,2 prosenttiyksikön korotuspaineesta. Kunnat ovat siis myös säästäneet, sopeuttaneet ja tehostaneet, suurin osa taloudellisesti vaikeissa olosuhteissa ja kasvavien palvelupaineiden alla.

Sen sijaan kuntien ja valtion välisen kustannustenjaon tarkistuksen maksamisessa kunnille Vanhasen hallitus noudattaa jo valtiovarainministeri Niinistön ja kuntaministeri Korhosen kaudella keksittyä ja koeteltua kaavaa. Sen mukaanhan kustannustenjaon tarkistusta ei makseta kunnille yhdellä kertaa vaan jaksotetusti useampana vuonna.

Kustannustenjaon tarkistuksen edellyttämä summa, 502 miljoonaa euroa, on edelliskertaa suurempi. Tämä kustannustenjaon vääristymä kuntien tappioksi syntyi välikysymyksen tekijöiden ollessa hallituksessa. Kuntien velvoitteita lisättiin ilman riittävää rahoitusta, toisin sanoen valtionosuudet alimitoitettiin. Vanhasen hallitus on kuitenkin päättänyt valtiontalouden tiukoista kehyksistä huolimatta maksaa tuon laskun kunnille. Tämä on vahva arvovalinta peruspalvelujen puolesta.

Samalla kustannustenjaon tarkistusjärjestelmä on uudistettu osana tämän vuoden alussa voimaan tullutta valtionosuusuudistusta aiempaa vakaammaksi, ennakoitavammaksi ja läpinäkyvämmäksi. Tähänkään uudistukseen kokoomus ei kyennyt. Jos olisi kyennyt, emme nyt keskustelisi täällä valtionosuussaatavien aikaistamisesta.

Samassa yhteydessä osana valtionosuusuudistusta päätettiin luopua indeksitarkistusten tekemisestä täyttä määrää alempana vuodesta 2008 alkaen. Tosin jo tämän hallituksen aikana indeksitarkistukset on tehty suurempina kuin monina niistä vuosista, jolloin välikysymyksen tekijät olivat hallituksessa. Edellä kuvatuilla muutoksilla pyritään estämään kustannustenjaon nähdyn kaltaiset vääristymät sekä hillitsemään lisävelvoitteiden sälyttämistä kunnille ilman riittävää rahoitusta.

Olennaista on myös tarkastella valtion toimenpiteiden vaikutusta kuntatalouteen kokonaisuudessaan. Kun otetaan huomioon valtionosuuksien, niiden indeksitarkistusten ja kustannustenjaon tarkistusten sekä korvattujen veroperusteiden muutosvaikutukset, valtion toimenpiteiden kokonaisvaikutus kuntatalouteen on ollut koko hallituskauden, myös tänä vuonna valtion talousarvion laskentakaavan mukaan selvästi plusmerkkinen. Välikysymyksen tekijöiden ollessa hallituksessa valtion toimenpiteiden vaikutus kuntatalouteen oli useana vuonna selvästi negatiivinen.

Arvoisa puhemies! Koulutusta koskevat peruspalvelumme eivät ole vaarassa. Kansainvälisessä Pisa-vertailututkimuksessa sijoituimme kaikilla tutkimuksen osa-alueilla Oecd-maiden kärkeen. Kouluverkon supistumiseen puolestaan on vaikuttanut ennen kaikkea peruskouluikäisten määrän väheneminen. Väestöennusteen mukaan perusopetuksen piirissä olevien ikäluokkien koko pienenee vuosikymmenen loppuun mennessä noin 43 000 oppilaalla. Perusopetuksen saavutettavuus on lääninhallitusten arvioiden mukaan edelleen hyvä. Tällä hetkellä perusopetus on Suomessa alueellisesti erittäin kattavasti järjestetty. Lisäksi perusopetuksen tueksi hallitus on toteuttanut merkittävän aamu- ja iltapäivätoiminnan lakisääteistämisen. Lukiokouluverkossa ei ole tapahtunut viime vuosina suuria muutoksia.

Korkealaatuisen esi- ja perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen turvaaminen pienenevien ikäluokkien tilanteessa edellyttää kunta- ja palvelurakenteiden kehittämistä. Tehtävien ratkaisujen on turvattava kansalaisten yhtäläinen oikeus saada kykyjensä ja erityisten tarpeittensa mukaisesti koulutusta ja kehittää itseään varallisuudesta riippumatta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden uudistamiseksi on hallituskaudella toteutettu laajat kehittämishankkeet. Hoitotakuun ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusten yhteydessä on arvioitu niiden vaikutus kuntatalouteen ja kuntien rahoitusmahdollisuuksiin. Uuden teknologian ja uusien työtapojen hyödyntämisen vaikutukset näkyvät kuntatalouden säästöinä ja palvelujen parempana ja tasapuolisempana saatavuutena.

Suomalaista terveydenhuoltoa on tällä hallituskaudella kehitetty Kansallisen terveysprojektin suuntaviivojen mukaan. Hyvää kehitystä on pienessä ajassa tapahtunut paljon, ja se palvelee nimenomaan terveyspalvelujen käyttäjiä. Maaliskuussa 2005 voimaan tullut niin sanottu hoitotakuulainsäädäntö on parantanut hoidon saatavuutta merkittävästi ja lisännyt tasa-arvoa terveyspalvelujen saamisessa. Potilaat pääsevät hoitoon sujuvammin ja oikea-aikaisemmin kuin ennen eri puolilla Suomea. Kun sairaaloiden hoitojonoissa lokakuussa 2002 oli hoitoa yli kuusi kuukautta jonottaneita potilaita 66 000, näitä potilaita oli viime vuoden lopussa enää 20 000 ja sairaanhoitopiirit arvioivat, että kesäkuun 2006 lopussa luku on enää 5 000.

Kuluvalla hallituskaudella toteutetaan myös laaja Sosiaalialan kehittämishanke, joka on jo nyt johtanut sekä sosiaalityötä tekevien työn arvostuksen kohoamiseen että palvelujen paranemiseen. Juuri tämän kuukauden alussa astui voimaan sosiaalihuoltolain muutos, niin sanottu hoivatakuu, jolla parannetaan iäkkäimpien vanhustenhuollon asiakkaiden asemaa. Kotona asumista tuetaan muun muassa parantamalla omaishoitajien asemaa ja lisäämällä kotipalveluissa valinnanvapautta palvelusetelin avulla sekä yhdistämällä kotisairaanhoito ja kotipalvelu kotihoidon palveluksi. Samaan aikaan toteutetaan laajaa vanhustenhuollon laitospalvelujen kehittämishanketta.

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden nykytilan ja kehitysnäkymien haaste liittyy ennen muuta tarpeeseen hillitä menojen kasvua. Kuntien menot ovat kasvaneet vuosina 2000—2005 keskimäärin 5,4 prosenttia, kun kestävä kasvutaso olisi alle 4:n. Kuten tiedämme, palvelutarpeet tulevat erityisesti väestön ikääntymisen seurauksena kasvamaan samalla, kun työssä olevien määrä pienenee. Kunta- ja palvelurakenteita uudistaen ja muun muassa uutta tietoteknologiaa hyödyntäen sekä yhteispalveluja kehittäen kustannusten kasvua voidaan hillitä palvelujen laadun ja saatavuuden kärsimättä.

Tässä on tiivistetysti tausta myös hallituksen noin vuosi sitten käynnistämälle kunta- ja palvelurakenneuudistukselle. Sen tavoitteena on turvata palvelujen laatu, saatavuus ja kestävä rahoitus.

Kokoomuslainen valtiovarainministeri puhumattakaan vasemmistoliittolaisesta kuntaministeristä eivät valitettavasti kyenneet tai uskaltaneet vastaavaa uudistusta aloittaa. Nytkin kokoomuksen, vasemmistoliiton ja vihreiden hermo näyttää pettävän pahemman kerran. Nämä puolueet halusivat itse mukaan historiallisen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen valmisteluun. Koska kysymyksessä ei ole vain hallituksen vaan koko Suomen hanke, heidät haluttiin ottaa myös mukaan. Valmistelu on sujunut hyvin, aikataulussa on pysytty eikä valmistelun yhteydessä ole esitetty eriäviä mielipiteitä.

Nyt nämä samat puolueet tilanteessa, jossa aluevaiheen palaute on alueilla ja kunnissa tehdyn perusteellisen työn jälkeen juuri saatu analysoitua ja jatkoaskelten valmistelu on vasta käynnistymässä, esittävätkin välikysymyksen ja epäilevät koko uudistusta. Voikin sanoa, että eläköön se pieni ero vastuullisuudessa hallituksen ja opposition välillä. Oppositiolla näköjään on varaa politikointiin tälläkin asialla ja tänäkin ajankohtana.

Käynnissä oleva valmistelu poikii lukuisia hankkeita, joilla palvelujen turvaaminen kullakin alueella parhaiten onnistuu. Yhteistyö- ja/tai kuntaliitoskumppaneita etsitään aktiivisesti. Tehokkaita palvelujen tuotantotapoja suunnitellaan. Liikkeelle on lähdetty laajalla rintamalla, mistä kiitokset jo tässä vaiheessa kunnille ja kuntien työntekijöille sekä luottamushenkilöille, jotka ovat tehneet ahkerasti työtä palvelujen turvaamiseksi.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen aikataulu on tietoisesti tiukka ja sitä on kyetty noudattamaan. Hallitus antaa kevätistuntokaudella esityksen puitelaiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpanosta. Sitä ennen työtä on vielä paljon ja sitä riittää myös välikysymyksen allekirjoittajille.

Arvoisa puhemies! Yhteenvetona voi todeta, että valtion toimin on vahvistettu kuntataloutta ja peruspalveluiden rahoitusperustaa merkittävin panostuksin. Palvelut eivät ole vaarassa, vaan niitä on monin osin kyetty jopa kehittämään. Ongelmiakin toki on, mutta uudistustarpeita muun muassa väestörakenteiden muutosten seurauksena emme voi kuitenkaan väistää. Vuodet 2007—2011 kattava peruspalveluohjelma valmistuu maaliskuun kehyspäätöksen yhteydessä ja toimitetaan myös eduskunnan käsittelyyn. Se tulee sisältämään kohtuullisen rohkaisevan näkymän kuntatalouden kehityksestä, mikäli Suomen talouden yleinen toimintaympäristö ei olennaisesti nykyisestä heikkene.

Alue- ja kuntaministeri Mannisen vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Vi är säkert överens om att kommunalekonomins ställning är svår och full av utmaningar. För att den skall kunna korrigeras på ett hållbart sätt krävs det en stabil, men reformvänlig kommunpolitik.

Vanhanens regering har hållit sitt löfte till kommunerna. Likaså har vi hållit fast vid regeringsprogrammet. Vi har till och med gjort mer än vad noteringarna i det nödvändigtvis skulle ha förutsatt. Också kommunpolitik har förts i tid.

År 2004 uppvisade kommunernas balansräkningar ett underskott på sammanlagt cirka 300 miljoner euro och år 2003 cirka 200 miljoner euro. Storleksklassen är en procent av kommunernas utgifter. Å andra sidan är det skäl att komma ihåg att kommunerna och staten från år 2003 till år 2005 har satsat tio gånger så mycket extra pengar på social-, hälsovårds- och undervisningsväsendet jämfört med underskottet. Bl.a. har det höjda stödet för vård i hemmet, förpliktelsen att ordna fortbildning inom det sociala området och genomförandet av vårdgarantin ökat kommunernas utgifter. Mätt med underskottet skulle kommunalekonomins ställning naturligtvis ha varit bättre om man prutat på servicen. Satsningarna har emellertid bl.a. grundat sig på det nationella hälsovårdsprojekt som inleddes redan under den föregående regeringen. Antalet kommunalt anställda har också ökat med cirka 7 000 under denna regeringsperiod.

Från år 2003 fram till innevarande år har regeringen ökat statsandelarna med över 1,3 miljarder euro. Det är mångfaldigt det belopp som samlingspartiet föreslog i sitt beryktade sexpunktsprogram före riksdagsvalet. I siffran ingår inte ersättningarna till följd av skattelättnader eller systemförändringar. För dem har ju kommunerna nu fått gottgörelse till fullt belopp. Från interpellanternas tid är ersättningar för dem däremot fortfarande obetalda till ett belopp av hela 800 miljoner euro! Från och med ingången av detta år har regeringen reviderat systemet så att beskattningen nu och i framtiden lindras enbart på statens bekostnad genom förvärvsinkomstavdraget i statsbeskattningen.

Regeringen har förbättrat kommunalekonomins överskådlighet med hjälp av det årliga basserviceprogrammet och den årliga basservicebudgeten. En reform av finansierings- och statsandelssystemet som gynnar de svagaste kommunerna har genomförts. Kommun- och servicestrukturreformen har inletts som svar på de stora utmaningarna på längre sikt när det gäller tryggandet av servicen.

Ungefär hälften av kommunernas inkomster utgörs av skatter. En lyckad allmän ekonomisk politik, skattepolitik och sysselsättningspolitik är således också nyckeln till en hållbar kommunalekonomi. Till följd av regeringens åtgärder har sysselsättningsutvecklingen varit så positiv de senaste månaderna att vi före mars nästa år kan vara ganska nära det viktigaste målet i regeringsprogrammet, att skapa 100 000 nya arbetsplatser under valperioden. De lägsta siffrorna under valperioden har vi redan förbättrat med närmare 80 000 arbetsplatser.

Regeringens politik ger resultat redan nu. I interpellationen förfasar man sig över de nyligen offentliggjorda förhandsuppgifterna om kommunernas bokslut för 2005. Den viktigaste signalen i dem är dock att nedgången i kommunalekonomin har stannat av. Antalet kommuner med negativt årsbidrag har inte heller ökat jämfört med året innan. Det är tydligt mindre än vad det var rekordåret 2000. Interpellanterna var ju med om att skapa detta rekord, och det tycks hålla bra.

Det som sagts här tidigare är ingen överraskning så till vida att den förverkligade situationen förutspåddes mycket noggrant redan för ett år sedan i den bedömning av den kommunalekonomiska utvecklingen som ingick i basserviceprogrammet. Förhandsuppgifterna för senaste år visar att vi uppnår ungefär ett lika stort årsbidrag som året innan, dvs. cirka 1,4 miljarder euro. De slutliga bokslutsuppgifterna för senaste år fås i juni innevarande år. De brukar vanligen vara något bättre än förhandsuppgifterna.

Förhandsuppgifterna om kommunernas bokslut för senaste år innehöll både positiva drag och utmaningar. Positiv var till exempel den fortsatta goda ekonomiska utvecklingen i synnerhet i de största kommunerna med över 100 000 invånare, men också i kommuner med mindre än 2 000 invånare stannade nedgången i årsbidraget av. Årsbidraget förbättrades också i kommuner med 10 000—20 000 invånare.

Ett problem var i synnerhet det ökade lånebeståndet, även om ökningen var sex procentenheter mindre än året innan. När det gäller den ekonomiska utvecklingen är skillnaderna mellan kommunerna också rätt stora. Endast med tillräckliga utjämningssystem och strukturförändringar kan nivån på den kommunala basservicen garanteras över allt i landet till en rimlig skattesats.

Utgående från förhandsuppgifterna om boksluten för 2005 finns det all orsak att tro att kommunalekonomin går mot det bättre. Enligt uppskattningen i statsbudgeten för 2006 skulle årsbidraget redan i år tydligt överstiga 1,6 miljarder euro och fortsättningsvis förstärkas. Utgående från uppgifterna om utfallet senaste år finns det ingen anledning att ändra prognosen för innevarande år, åtminstone inte till det sämre. Visserligen finns det, såsom också i fråga om tidigare prognoser, reservationer i synnerhet när det gäller kommunernas utgiftsökning.

En central orsak till kommunalekonomins nuvarande läge och till att ett uppsving låter vänta på sig är att kommunerna saknar tidigare nämnda 800 miljoner euro av de skatteinkomster som inte ersattes åren 1997—2003 i samband med besluten om skattelindringar. En sådan nedskärning av skatteinkomsterna är den största blåsningen på åtminstone 30 år i de ekonomiska relationerna mellan kommunerna och staten. Den som drev igenom detta var den dåvarande samlingspartistiska finansministern.

Uppbringandet av en summa på 800 miljoner euro skulle ha krävt att den genomsnittliga kommunala skattegraden på 18,40 procent för detta år skulle ha höjts med cirka 1,2 procentenheter. Därför är det också ett litet under att den kommunala skattegraden från år 2003 till innevarande år har stigit med i genomsnitt endast en tredjedel av detta höjningstryck på 1,2 procentenheter. Kommunerna har således också sparat, anpassat och effektiverat, största delen i ekonomiskt svåra förhållanden och under stigande servicetryck.

När det gäller betalningen av justeringen av kostnadsfördelningen mellan kommunerna och staten följer Vanhanens regering däremot det formulär som uppfanns och prövades redan under finansminister Niinistös och kommunminister Korhonens tid. Enligt det betalas justeringen av kostnadsfördelningen inte på en gång till kommunerna utan betalningen fördelas på flera år.

Det belopp som justeringen av kostnadsfördelningen kräver, 502 miljoner euro, är större än förra gången. Denna snedvridning av kostnadsfördelningen till förlust för kommunerna uppkom då interpellanterna satt med i regeringen. Kommunernas skyldigheter ökades utan tillräcklig finansiering, det vill säga statsandelarna underdimensionerades. Vanhanens regering har dock, trots de strama statsfinansiella ramarna, beslutat betala räkningen till kommunerna. Detta är ett starkt värdeval till förmån för basservicen.

Samtidigt har systemet med justering av kostnadsfördelningen reviderats som ett led i den statsandelsreform som trädde i kraft vid ingången av detta år, så att det har blivit stabilare, mera förutsägbart och mera överskådligt än tidigare. Inte heller en sådan reform klarade samlingspartiet av. Om det skulle ha gjort det, skulle vi inte nu här diskutera en tidigareläggning av statsandelsfordringarna.

Som ett led i statsandelsreformen beslöt man samtidigt avstå från indexjusteringar till mindre än fullt belopp från och med år 2008. Visserligen har indexjusteringarna redan under denna regering gjorts till större belopp än under flera av de år då interpellanterna satt med i regeringen. Strävan är att genom ovan beskrivna ändringar förhindra liknande snedvridningar av kostnadsfördelningen samt att inte i så stor omfattning påbörda kommunerna ytterligare skyldigheter utan tillräcklig finansiering.

Det är också viktigt att se över konsekvenserna av statens åtgärder för kommunalekonomin som helhet tagen. Med beaktande av verkningarna av de ändrade statsandelarna, de ändrade indexjusteringarna av dem och de ändrade justeringarna av kostnadsfördelningen samt de ändrade ersatta skattegrunderna har de totala konsekvenserna av statens åtgärder för kommunalekonomin varit tydligt positiva under hela regeringsperioden, också innevarande år enligt beräkningsformuläret i statsbudgeten. När interpellanterna satt med i regeringen hade statens åtgärder tydligt negativa verkningar på kommunalekonomin under flera år.

Den basservice som gäller utbildningen är inte i fara. I den internationella Pisa-undersökningen placerade vi oss i toppen i Oecd-länderna inom alla delområden i undersökningen. Det är framför allt det minskade antalet barn i grundskoleåldern som har bidragit till att skolnätet har reducerats. Enligt befolkningsprognosen minskar de åldersklasser som omfattas av grundundervisningen med cirka 43 000 elever före utgången av detta årtionde. Enligt länsstyrelsernas bedömningar är tillgången till grundundervisning fortfarande god. För närvarande har grundundervisningen i Finland en mycket stor regional täckning. Som stöd för grundundervisningen har regeringen dessutom fått till stånd en betydande lagstiftning om morgon- och eftermiddagsverksamhet. Gymnasieskolnätet har inte genomgått några större förändringar under de senaste åren.

Tryggandet av högklassig förskole- och grundundervisning, gymnasieutbildning och yrkesutbildning i en situation då åldersklasserna minskar förutsätter att kommun- och servicestrukturerna utvecklas. De beslut som fattas måste trygga lika rätt för medborgarna att få utbildning enligt förmåga och särskilda behov och att utveckla sig oberoende av förmögenhet.

Under regeringsperioden har omfattande utvecklingsprojekt genomförts för förnyande av social- och hälsovårdstjänsterna. I samband med vårdgarantin och andra reformer inom social- och hälsovården har deras verkningar på kommunalekonomin och kommunernas finansieringsmöjligheter bedömts. Verkningarna av att ny teknik och nya arbetsmetoder utnyttjas tar sig uttryck som inbesparingar inom kommunalekonomin och bättre och jämlikare tillgång till service.

Under denna regeringsperiod har hälso- och sjukvården i Finland utvecklats i enlighet med linjerna i det nationella hälsovårdsprojektet. En omfattande positiv utveckling har skett inom en kort tid och den kommer uttryckligen dem som använder hälsovårdstjänsterna till godo. Den lagstiftning som gäller den s.k. vårdgarantin och som trädde i kraft i mars 2005 har förbättrat tillgången till vård och behandling avsevärt och ökat jämlikheten när det gäller erhållandet av hälsovårdstjänster. Patienterna får vård på ett smidigare sätt än tidigare och vid rätt tidpunkt på olika håll i Finland. Då det i vårdköerna till sjukhusen i oktober 2002 fanns 66 000 patienter som hade väntat på vård och behandling i över sex månader, var antalet sådana patienter endast 20 000 i slutet av förra året. Sjukvårdsdistrikten beräknar att antalet är 5 000 i slutet av juni 2006.

Under innevarande regeringsperiod genomförs också ett omfattande utvecklingsprogram för det sociala området, som redan nu har lett till att socialarbete värdesätts högre och till att servicen förbättrats. Vid ingången av denna månad trädde en ändring av socialvårdslagen i kraft, som gäller s.k. omsorgsgaranti. Genom den förbättras ställningen för de äldsta klienterna inom åldringsvården. Möjligheten att bo hemma stöds bl.a. genom att närståendevårdarnas ställning förbättras och valfriheten inom hemservicen ökas med hjälp av servicesedel samt genom att hemsjukvård och hemservice förenas till tjänsten hemvård. Samtidigt genomförs ett omfattande projekt för utvecklande av institutionstjänsterna inom åldringsvården.

När det gäller kommunalekonomins nuläge och utvecklingsutsikter hänför sig utmaningen framför allt till behovet av att stävja utgiftsökningen. Kommunernas utgifter har ökat med i genomsnitt 5,4 procent åren 2000—2005, då en hållbar ökningsnivå skulle understiga 4 procent. Som vi vet kommer servicebehoven att öka i synnerhet till följd av att befolkningens medelålder stiger, samtidigt som antalet personer som arbetar minskar. Genom att kommun- och servicestrukturerna förnyas och bl.a. ny datateknik utnyttjas samt samservicen utvecklas kan kostnadsökningen hållas nere utan att kvaliteten och tillgången på service blir lidande.

Detta är också en sammanfattning av bakgrunden till den kommun- och servicestrukturreform som regeringen startade för ungefär ett år sedan. Målet för den är att trygga kvaliteten på, tillgången till och en hållbar finansiering av tjänsterna.

Samlingspartiets finansminister, för att inte tala om vänsterförbundets kommunminister, förmådde eller vågade tyvärr inte inleda en motsvarande reform. Inte heller nu tycks samlingspartiets, vänsterförbundets och de grönas nerver klara av det. Dessa partier ville själva delta i beredningen av den historiska kommun- och servicestrukturreformen. Eftersom det inte bara är fråga om regeringens utan om hela Finlands projekt ville man ta dem med. Beredningen har gått bra, tidtabellen har hållit och inga avvikande åsikter har framförts i samband med beredningen.

Nu när responsen från den regionala rundan och efter det grundliga arbete som utförts i regionerna och kommunerna har analyserats och beredningen av nästa steg håller på att inledas, framställer samma partier en interpellation och ifrågasätter hela reformen. Därför kan man säga: leve den lilla skillnaden mellan regeringen och oppositionen när det gäller ansvarighet. Oppositionen tycks ha råd att kannstöpa också om denna fråga och vid denna tidpunkt.

Den pågående beredningen ger upphov till ett flertal projekt med hjälp av vilka servicen kan tryggas på bästa sätt inom respektive område. Samarbetspartner och/eller partner med tanke på kommunsammanslagningar söks aktivt. Effektiva sätt att tillhandahålla service planeras. Man går fram på bred front och för det vill jag redan i detta skede framföra mitt tack till kommunerna och de kommunalt anställda och de förtroendevalda, som arbetar flitigt för tryggandet av servicen.

Tidtabellen för kommun- och servicestrukturreformen är med avsikt stram och den har hållit. Regeringen kommer under vårsessionen att överlämna en proposition med förslag till en ramlag om genomförandet av kommun- och servicestrukturreformen. Före det finns det ännu mycket att göra och arbetet räcker till också för dem som undertecknat interpellationen.

Sammanfattningsvis kan det konstateras att kommunekonomin och finansieringsgrunden för basservicen har stärkts genom betydande satsningar från statens sida. Servicen är inte i farozonen, utan det har till många delar varit möjligt att utveckla den. Visserligen finns det också problem, men vi kan ändå inte undvika reformbehoven bl.a. till följd av förändringarna i befolkningsstrukturen. Basserviceprogrammet för 2007—2011 färdigställs i samband med rambeslutet i mars och överlämnas också till riksdagen för behandling. Det kommer att innehålla en utvecklingsutsikt för kommunekonomin som är relativt uppmuntrande, förutsatt att de allmänna ekonomiska verksamhetsbetingelserna i Finland inte försämras väsentligt.

Välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan puheenvuoro:

Jyrki Katainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Jos joku suomalaisen kunnan päättäjä luuli, että heillä ovat asiat huonosti, niin nyt sitten kuultiin, että ei ole. Ei voi välttyä siltä yhtymäkohdalta, mitä perinteisesti on aina tässäkin pöntössä useaan otteeseen lainattu. Tuntemattomassa sotilaassa on todettu, että jos tuntuu, että on nälkä, niin kyllä pystytään esittämään semmoiset rätingit, joissa kerrotaan, ettei voi olla nälkä. Tämä oli käytännössä tämän puheen keskeinen sisältö.

Huomionarvoista on se, että keskustan ja sosialidemokraattien kesken ei näytä löytyvän yhteisymmärrystä siitä, mikä on kuntatalouden tila, tai olisi hyvin mielenkiintoista kuulla sosialidemokraattien oma arvio siitä, kuinka viime hallituskaudella kuntatalous kehittyi, koska keskustalaisten näkemyksen mukaan käytännössä kuntatalous viime kaudella romuttui. Terveisenä ministeri Manniselta suomalaisille kuntapäättäjille on se, että se on sosialidemokraattien vika ja se on kokoomuksen vika, että tämä hallitus ei ole kyennyt ongelmia ratkaisemaan.

Arvoisa puhemies! Punamultahallitus on istunut kolme neljäsosaa kaudestaan. Tänä aikana kuntien taloustilanne on selkeästi heikentynyt. Näyttää siltä, että hallitus ei saa aikaan tarpeellisia muutoksia suurista lupauksista ja kuntien ahdingosta huolimatta.

Vanhasen ja Heinäluoman hallitus on luvannut turvata kansalaisten tärkeimmät peruspalvelut — terveydenhuollon, sosiaalipalvelut ja koulutuksen. Tosiasioiden ja käytännön elämän valossa nämä lupaukset ovat valumassa hukkaan. Kuntien tilikauden tulos jäi jo toisena vuonna peräkkäin alijäämäiseksi, ja yli 139 kunnalla, liki 140 kunnalla, vuosikate on pakkasen puolella. Myös toimintamenot kasvoivat edelleen rahoitusta nopeammin. Menojen vuosittainen kasvu on ollut viime aikoina yli 5 prosenttia.

Taloudesta huolehtiminen on huolta hyvinvoinnista. Nykymeno tarkoittaa heikentyvää vanhustenhoitoa, ongelmia terveydenhuollossa ja leikkauksia opetuksen tuntikehyksissä. Tämän seurauksena opettajien palkat laskevat, luokkakoot kasvavat ylisuuriksi ja opetuksen taso heikkenee.

Kunnat ovat ajautuneet syventyvään velkakierteeseen, ja veroja joudutaan korottamaan. Viimeisten viiden vuoden aikana kuntalaisten velkataakka on kaksinkertaistunut. Kasvava velka tarkoittaa myös kasvavia korkomenoja. On nurinkurista, että jo muutenkin ahdingossa olevien kuntien varat menevät korkomenoihin palveluiden kehittämisen sijaan.

Näiden kovien ja yksiselitteisten faktojen valossa viesti hallituspuolueille on kirkas: hyvinvointi-Suomea ei yksinkertaisesti enää voi rakentaa ylimitoitettujen vaalilupausten varaan. On osattava ja tahdottava uudistaa eli kantaa vastuuta tulevaisuudesta. Älkää pelätkö, arvoisa hallitus, älkää pelätkö tulevaisuutta, sillä sen rakentaminen voi olla myös positiivista, jos aidosti tuntee vastuuta, jos aidosti katsoo vähän pidemmälle kuin vain seuraaviin vaaleihin. (Eduskunnasta: Mistä pitää leikata?)

Tähän saakka hallituksen vastaukset opposition huoleen kunnallisten palvelujen turvaamisesta ovat perustuneet menneiden muisteluun, kuten äskeisessäkin puheenvuorossa kuulimme. Toivoin, että välikysymys olisi motivoinut hallitusta etsimään tähän saakka kadoksissa olleen yhteisen kuntalinjan ja että se olisi antanut tänä päivänä meille vastauksia sekä akuuttiin rahapulmaan eli pakkolainan takaisinmaksun nopeutukseen sekä siihen, mikä on hallituksen yhteinen sävel kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttamiseksi. Olisin siis toivonut, että hallitus olisi antanut vastauksen näihin tulevaisuutta ajatellen keskeisimpiin pulmiin. Sitä emme valitettavasti kuulleet.

Kuntien rahoituskriisi johtuu osaltaan siitä, että hallitus luo uutta poliittista kulttuuria jaksottaessaan velkansa maksua kunnille neljälle vuodelle. Tämä pakkolaina on kokonaisvaikutuksiltaan valtava. Kunnallistalouden dosentti Heikki Helin arvioi eilen, että hallituksen jätettyä osan tarkistusrahoista seuraavan hallituksen maksettavaksi kertaantuu alimitoitettu valtionosuus vuosittain siten, että kunnilta jää saamatta valtionosuuksia vuosina 2005—2008 peräti 840 miljoonaa euroa. Toistamme jälleen kerran vaatimuksemme siitä, että hallitus nopeuttaisi pakkolainan takaisinmaksua.

On totta, että näitä kustannusjaon siirtoeriä on joskus ennenkin maksettu vuoden tai kahden viiveellä. Nykyhallituksen neljän vuoden pakkolainassa taloudelliset kerrannaisvaikutukset ovat kuitenkin kestämättömät.

Nyt alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen on ottanut onkeensa — valitettavasti tänä päivänä siitä emme kuulleet enää sanaakaan — vaatimuksemme pakkolainan nopeutetusta takaisinmaksusta. Manninen on esittänyt selvitettäväksi mahdollisuutta, että kunnille korvattaisiin vuodelle 2008 jäävä noin 194 miljoonan euron suuruinen valtionosuuksien kustannustenjaon siirtoerä jo vuonna 2007.

Mahdollisuuksien selvittämisen aika on ohi, ja kysymys kuuluu: Tuleeko hallitus tätä opposition ja Mannisen linjaa toteuttamaan, ja tukeeko hallitus tätä vakaata pyrkimystä? Toivottavasti tämän keskustelun aikana saadaan yksiselitteinen vastaus myös tähän kysymykseen.

Arvoisa puhemies! Kuntien ongelmat ovat tyyppiesimerkki aiheesta, jossa hallituksen tulisi luoda toimenpiteillään positiivista tulevaisuudenuskoa. Kuntapäättäjät odottavat hallitukselta selkeää poliittista johtajuutta, joka rohkaisisi kuntia rakentamaan terveempää kunta- ja palvelurakennetta. Kiristyvä kuntakurjuus voidaan katkaista vain sillä, että valtio maksaa velkansa ja kunnat ja valtio yhdessä uudistavat palvelujen rakenteita vastaamaan 2010-luvun haasteita.

Viime syksynä alkanut uudistuskeskustelu synnytti kuntakentällä myönteistä uudistushenkeä. Siihen saakka jatkunut järjetön väittely siitä, onko 431 kuntaa elinehto palvelujen tuottamiselle vai ei, sai vihdoinkin pisteen. Ensimmäistä kertaa kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että jotakin on tehtävä ja että nykyiset rakenteet ovat kestämättömiä. Tämä ilmapiiri sai aikaan ennätysmäärän kuntaliitosselvityshankkeita. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että hallitus on vetämässä tässäkin asiassa liinoja kiinni. Arvoisat ministerit, älkää painako jarrua silloin, kun on kaasuttamisen vuoro.

Kukaan tässä maassa ei halua yhdistää kuntia ilkeyttään ja viedäkseen palvelut kuntalaisilta. Päinvastoin on pakko osata tehdä uudistuksia, jotta saamme aikaan nykyistä elinvoimaisempia kuntia, jotka ovat turvallisempia palvelujen tuottajia ja tehokkaampia elinkeinopolitiikan toimijoita.

Keskustelu itsehallinnosta on monessa kunnassa saanut uusia terveitä piirteitä. Monessa kunnassa nimittäin kysytään, mitä itsehallintoa on se, että suurella osalla kunnista ei ole tosiasiallisesti mahdollisuuksia kehittää palveluja, tehdä valintoja taloudenpidossa ja tulevaisuuden rakentamisessa.

Kunta, jossa useana vuonna peräkkäin valtuutetun tehtävänä on ainoastaan hyväksyä negatiivinen tilinpäätös ja budjettivaltuustossa päättää lisälainanotosta ja verovarojen suuntaamisesta lainojen korkoihin, ei ole enää itsehallinnollinen yksikkö, ainakaan siinä mielessä, kuinka itse haluan kunnallisen itsehallinnon nähdä. On tietysti totta, että kai itsehallintoon kuuluu myös oikeus itsenäiseen kurjuuden jakamiseen. Tämä on tosin kyseenalaista, sillä eduskunta ja hallitus ovat lainsäätäjinä edellyttäneet tasapuolisia palveluita kaikille suomalaisille.

On täysin käsittämätöntä, miksi monessa suomalaisessa kunnassa vuosi toisensa perään keskustellaan mieluummin leikkauslistoista, palvelujen alasajamisesta ja palkkojen alentamisesta sen sijaan, että vallalla olisi positiivinen tahto uudistaa sekä kunta- että palvelurakenteita. Rakenteiden uudistaminen on päättäjien velvollisuus, jotta tulevaisuudessa voisimme päästä talouskurjuudesta vahvaan kuntatalouteen, joka mahdollistaa palvelujen kehittämisen ja niiden saatavuuden. Tätä tahtoa näyttää suomalaisissa kunnissa tällä hetkellä olevan, mutta se vaatii myös hallituksen taholta vahvaa kannustusta ja uskon luomista.

Kunta- ja palvelurakennehankkeessa on edettävä rivakasti. Suunnitteilla oleva puitelaki ei saa olla vain kokoelma tavoitteita. Laissa on asetettava selkeät päämäärät ja aikataulut muutokselle. Epäonnistuminen tässä veisi kunnat entistä suurempaan kurimukseen. Ainoa tavoite on toteuttaa sellainen uudistus, jonka avulla kuntien tulot ja menot saadaan jatkossa tasapainoon eri puolilla Suomea.

Arvoisa herra puhemies! Riittävän kokoiset ja elinvoimaiset kunnat pystyvät turvaamaan kuntalaisille parhaat palvelut ja mahdollisuudet vaikuttaa palveluiden saatavuuteen ja sisältöön. Osa kunnista pystyy hoitamaan tehtävänsä yksin, mutta osa palveluista on järkevää toteuttaa yhteistyössä muiden kuntien kanssa. Kuntayhteistyö ei saa kuitenkaan vähentää demokratiaa. En usko nimittäin, että uudistuksen paras lähtökohta olisi niin sanottu välimallin ratkaisu, jossa lähes kaikki palvelut siirrettäisiin kuntayhtymille ja peruskunnat olisivat ennallaan ilman merkittäviä tehtäviä. Tämä malli etäännyttäisi valtaa ja vastuuta epämääräiseen suuntaan.

Kuntarakenteen liian hidas muutos on pakottanut kunnat ja valtion luomaan korvaavia yhteistyöjärjestelmiä kansalaisten palvelujen turvaamiseksi. Kuntayhtymistä emme pääse täysin eroon, eikä se ole kaikissa tapauksissa järkevääkään. Silti niiden varaan ei kannata tulevaisuuden palvelurakennetta järjestää. Kuntayhtymien toimintaa leimaa vahva virkavaltaisuus ja isännättömyys.

Kuntauudistuksessa ei ole kysymys pienistä tai suurista kunnista vaan elinvoimaisista kunnista. Elinvoimaisuus ei yksin riipu kunnan koosta, vaikka silläkin näyttää Kuntaliiton mukaan olevan merkitystä. Suurempi kuntakoko voi olla joissakin tilanteissa yksi ratkaisu ongelmaan. Puhe tai pelottelu pakkoliitoksista on kuitenkin turhaa, sillä se johdattelee keskustelua väärään suuntaan.

Jos kuntatalous on kuralla, niin kyse on joko velvoitteiden ja rahoituksen vakavasta epäsuhdasta, huonosta paikallisesta päätöksenteosta, tilapäisestä suhdannenotkahduksesta tai yksinkertaisesti vakavasta rakenteellisesta ongelmasta, joka ei parane ilman uudistuksia. Jos velvoitteet ja rahoitus ovat epäsuhdassa, silloin valitusosoite on maan hallitus. Jos taas kyseessä on muu ongelma, muutoksen tekijöinä ovat paikalliset valtuutetut. Kunkin kunnan kohdalla paikalliset päättäjät ovat niitä, joiden on tehtävä tämä arvio ja kerrottava se myös kuntalaisille.

Kriisitietoisuus kunnassa näyttää lisääntyneen, ja tilanteen vakavuus ymmärretään paikallisten ihmisten parissa. Uskon myös, etteivät enää lupaukset seuraavan hallituksen antamasta lisärahasta vakuuta kuntapäättäjiä vaan että tarvitaan tekoja tässä ja nyt.

Ainoa pakko, jota kannatamme, on pakko ymmärtää muutoksen välttämättömyys. Nykylinjan jatko merkitsee hyvinvointipalveluistamme luopumista. On helppoa lähteä syyttelemään toisia pakkoliitospuheista, jos suurin malka on omassa silmässä. Erityisesti keskustan johdon vaalima ajatus aluekunnasta on suurin mahdollinen valtiokeskeinen pakkoliitos.

Haluan vielä toistaa: Ainoa pakko on pakko tunnustaa muutoksen tarve. En usko siihen, että kaavamaisella pakolla saataisiin parasta lopputulosta aikaiseksi. Menestyksekäs kuntaliitos ja terveempi palvelurakenne edellyttävät laajaa yhteisymmärrystä ja yhteistyötä. Pakkoavioliitot eivät aikaansaa tarvittavaa yhdessä tekemisen henkeä. Silti hallituksella on oltava selkeä päämäärä ja aikataulu uudistustyölle. Mikäli uudistumista ei tapahdu, on hallituksella oltava keinot kantaa vastuuta niistä kuntalaisista, niistä suomalaisista, jotka jäävät nykymenolla ilman palveluja. En hyväksy ajattelutapaa, että kunnallisen itsehallinnon nimissä on oikeutetumpaa antaa kuntien lopettaa tai kurjistaa palveluita sen sijaan, että valtiovalta ottaisi tässä äärimmäisessä tilanteessa vastuuta puuttuessaan välttämättömiin uudistuksiin. Itse asiassa en usko, että tämän kaltaisiin tilanteisiin on turvauduttava, jos maahan luotaisiin vahva ja positiivinen uudistamisen henki. Tässä hallituksen tahtotilan näyttäminen on aivan keskeistä.

Hallituksen puitelain kunta- ja palvelurakenteen uudistuksesta tulisi valmistua kesään mennessä, hyvissä ajoin kevätistuntokaudella. Suurilla elkeillä ja puheilla eteenpäin viety valmisteluprosessi lausuntoineen on näillä näkymin johtamassa umpikujaan. Takkia lähdettiin tekemään, mutta hyvä kysymys on, tuleekohan edes tuluskukkaroa.

Uusi puitelaki on rakennettava siten, ettei se jätä arvailun mahdollisuuksia tai tilaa erilaisille tulkinnoille. Puitelaissa on määriteltävä yksiselitteisesti tavoitteet, keinot ja aikataulut. Siitä ei saa tulla löyhää julistusta, jonka sisällöstä hallituspuolueilla on täysin toisistaan poikkeavat tulkinnat seuraavissa eduskuntavaaleissa. Jos hallituspuolueet puhuvat puitelain jälkeen erilaisista tavoitteista kuntauudistuksen suhteen ja jos puitelaki ei määrittele yhteistä yksiselitteistä linjaa kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseen, on laki täysin nolla.

Aikaa uudistusten toteuttamiseksi on varattava riittävästi, jotta paikalliselle päätöksenteolle jää riittävästi tilaa. Aikataulun on samalla oltava tarpeeksi tiukka, jotta toimeksianto otetaan vakavasti. Uskon vakaasti, että vahvan suunnan näyttämisen ja rohkaisun avulla suomalaiset kunnat osaavat ryhtyä itsenäiseen uudistustyöhön. En usko, että suomalaiset kuntapäättäjät olisivat tässä suhteessa huonompia kuin kollegansa Tanskassa. Tanskassa myös hallitus kantoi oman vastuunsa määrittelemällä uudistukselle suunnan ja aikataulun. Nähtäväksi jää, onko hallitus Suomessa yhtä tulevaisuusorientoitunut kun Tanskassa.

Arvoisa puhemies! Tämän välikysymyksen tarkoitus on saada hallitukselta selkeitä vastauksia. Tähän saakka suunta on ollut hukassa. Silloin kun jotain on sanottu, niin toinen päähallituspuolue on kiirehtinyt sanomaan päinvastaista.

Olennaisia kysymyksiä ovatkin: Mitä hallitus aikoo tehdä kuntien velkaantumisen ja palveluiden alasajamisen pysäyttämiseksi? Aiotaanko pakkolaina maksaa vielä tämän vaalikauden aikana? Mitä kunta- ja palvelurakenteen uudistukseen tähtäävä puitelaki pitää sisällään, ja pystyykö tämä hallitus sen toteuttamaan siten, että kuntien elinvoimaisuus tulevaisuudessa turvataan?

Vastaukseksi eivät kelpaa historian tai tehtyjen toimenpiteiden kertailu. Niillä ei ole vaikutuksia tulevaisuuden rakentamisen kanssa. Tämä hallitus lähti kuntia pelastamaan. Kunnat ovat tänä päivänä pahemmassa taloudellisessa ahdingossa kuin koskaan aikaisemmin. Kaiken tämän perusteella ei tällä hallituksella näytä olevan edellytyksiä toimia rakentavasti palveluitten turvaamisen puolesta.

Arvoisa herra puhemies! Ehdotan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:

"Hallituksen vastauksen kuultuaan eduskunta toteaa, että hallitus on syventänyt kuntatalouden kriisiä ja lisännyt kuntien velkaantumista ottamalla niiltä pakkolainan, vaikka ennätysmäärä kuntia on joutunut nostamaan veroprosenttejaan ja joka kolmannen kunnan vuosikate on negatiivinen. Näin hallitus on vakavasti vaarantunut asukkaiden hyvinvointipalvelut. Lisäksi on epäselvää, kykeneekö hallitus tekemään tarvittavat palvelu- ja kuntarakenteen uudistamisratkaisut, joita tulevaisuuden palvelujen turvaaminen edellyttää. Näin ollen eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Seppo Särkiniemi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituskauden kolmas välikysymys kunnallisten hyvinvointipalveluiden järjestämisestä ja kuntataloudesta. Keskustan mielestä aihepiiri on tärkeä, sillä suomalaisten arvostamat palvelut, kuten päivähoito, koulut, terveydenhoito, vanhusten palvelut, tiet, kadut jne. ovat pääosin kuntien ja kuntayhtymien järjestämiä. Myös talouden faktat ovat kaikkien tiedossa. Kunnissa eletään tiukkaa aikaa, ja edessä on väestön ikääntymisestä johtuva palvelutarpeiden kasvu. Tämä osa välikysymyksestä on siis faktaa, ja siihen on helppo yhtyä. Mutta loppu onkin sitten fiktiota. Välikysymykseltä puuttuu poliittinen uskottavuus, ja syitä on kaksi, ja vaikka ed. Katainen tässä varoitteli, niin lyhyesti nyt ensin historiaa.

Sekä kokoomuksen että vasemmistoliiton ja vihreiden johto tietää varsin hyvin, että nyt niitetään sitä, mitä on itse aikanaan kylvetty. Lipposen ensimmäisen ja toisen hallituksen aikana kuntien taloutta kiristettiin ja velvoitteita lisättiin. (Välihuutoja) Niinistöhän sanoi, että kunnilla on rahaa, ja hän oli oikeassa. Rahaa oli ennen leikkauksia. Esimerkiksi kuntien osuus yhteisöveron tuotosta oli 44,8 prosenttia Ahon hallituksen päättäessä toimintansa. Sinipunahallitukset puolittivat osuuden. Samoin valtionosuuksien indeksitarkistukset tehtiin kriittisinä vuosina 50-prosenttisesti. Nyt toistetaan sanaa "pakkolaina", vaikka hyvin tiedetään, että kyse ei ole lainasta vaan menojen pysyvästä kasvusta, jota ei otettu huomioon valtionosuuksien mitoituksessa silloin, kun oltiin itse hallituksessa rahoista päättämässä.

Kokoomuslaisen valtiovarainministerin ja vasemmistoliittolaisen kuntaministerin jäljiltä kertyi yli 800 miljoonaa euroa verotulonmenetyksiä, joita kunnille ei aikanaan maksettu. (Hälinää — Välihuutoja) Vaikka raha ei riittänyt, kuntien velvoitteita lisättiin. Tehtiin poliittisina linjauksina rakennemuutoksia, jotka leikkasivat tulonsiirtoja ja kasvattivat palveluita subjektiivisina oikeuksina. Lisättiin köyhyyttä, kuten Stakesin uusimmat tutkimukset osoittavat, ja paisuteltiin palvelurakennetta kustannusten lisääntymisestä välittämättä. Mutta vielä oleellisempia ovat nämä asiat: Missä olivat korjausliikkeet? Missä oli poliittinen aktiivisuus silloin, kun oltiin vallassa kiinni? Kuntatalouden vaikeudet oli nähtävissä, kun vuoden 2003 valtion budjettia laadittiin. Silti elettiin kuin viimeistä päivää. Nyt on toinen ääni kellossa. Onkin tapana sanoa: mikään ei ole mahdotonta sille, jonka ei itse tarvitse sitä tehdä.

Keskusta on suurimpana kunta- ja hallituspuolueena toiminut vastuullisesti. Ongelmiin on tartuttu järjestelmän uudistuksella ja lisärahalla. Kuntatalouteen on näin viimeinkin saatu pitkään odotettua vakautta, vaikka tilanne on edelleen vaikea. Käytössä on koko vaalikauden mittainen peruspalveluohjelma ja siihen liittyvä peruspalvelubudjetointi, minkä johdosta kaikkia kuntien velvoitteita ja kustannuksia tarkastellaan ja tasapainotetaan samanaikaisesti. Kunnille ei lisätä tehtäviä ilman kustannuksia vastaavaa rahoitusta. Valtion ja kuntien välisen kustannustenjakojärjestelmän heikkoudet korjattiin valtionosuusuudistuksen yhteydessä. Indeksitarkistukset nousevat 100 prosenttiin. Kuntatalous elpyy tänä vuonna. Tilastokeskuksen arvion mukaan kuntien vuosikate tulee kasvamaan tänä vuonna noin 120 miljoonalla eurolla ja alijäämäisten kuntien määrä tulee pienenemään merkittävästi.

Hallituksen toimet eivät ole jääneet vain puheen tasolle. Esimerkiksi sosiaalitoimeen lisätään tällä hallituskaudella yli 100 miljoonaa euroa: iäkkäimpien vanhustenhuollon asiakkaiden asemaa parannetaan hoivatakuulla, kotona asumista tuetaan omaishoitajien asemaa kohentamalla, lastensuojelua tehostetaan ja toimeentulotukiasiakkaiden asemaa parannetaan. Tässä vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Keskustan johdolla on toteutettu mittavia kevennyksiä palkansaajien ja yrittäjien verotukseen, ja laskun kuittaa valtio, eivät kunnat.

Näin on luotu pohjaa talouden kasvulle ja työllisyyden paranemiselle. Uusimmat luvut kertovat onnistumisista. Työllisyyden yhtäjaksoinen kasvu on jatkunut vuoden 2004 syksystä, ja kaikki merkit viittaavat siihen, että suunta jatkuu vähintään nykyvauhdilla ja hallituksen tavoite 100 000 uudesta työpaikasta on toteutumassa. Hyvällä työllisyydellä on keskeinen vaikutus kuntatalouteen eli siihen, kuinka hyvinvointipalvelut ja niiden rahoitus voidaan turvata Suomessa väestön ikääntyessä.

Välikysymyksessä todetaan aivan oikein, että kunta- ja palvelurakenneuudistus on tämän vaalikauden tärkein yksittäinen kysymys kuntatalouden kestävyyden kannalta. Keskusta on sitoutunut uudistukseen ja vie sitä määrätietoisesti eteenpäin. Tavoitteena on turvata se, mikä näkyy suomalaisten arjessa maalla ja kaupungissa: hyvinvointipalvelut sekä ikääntyvälle väestölle että myös tuleville sukupolville tasa-arvoisesti koko Suomessa. Valmistelu on tapahtunut demokraattisesti. Välikysymyksen esittäminen tässä vaiheessa tuntuukin hyvin merkilliseltä: eivätkö oppositiopuolueet oikein löydä toisiaan tavoitteiden asettelussa, vai ovatko puolueiden edustajat rakenneryhmässä olleet kyvyttömiä niiden esittämisessä? Työtä kun on tehty aivan yksimielisinä.

Keskustan mielestä vastuu palveluiden järjestämisestä tulee säilymään kunnilla, mutta niiden on esitettävä palvelukohtainen järjestämissuunnitelma. Näin annetaan paikallisille päättäjille mahdollisuus etsiä taloudellisimmat ja tehokkaimmat palveluiden tuotantotavat ja niiden edellyttämät yhteistyömuodot. Onnistuminen edellyttää ennakkoluulottomuutta. Kustannusten kasvun hillitseminen vaatii tuotantotavoilta monipuolisuutta niin, että voidaan valita kunnan oman tuotannon, palveluyrittäjien ja kolmannen sektorin vaihtoehdoista kuntataloudellisesti edullisin malli. Myös tieto- ja viestintätekniikan innovaatioita pitää kehittää. Kuntarakenne on tässä kaikessa yksi väline, ja myös sen muoto ja laajuus päätetään paikallisesti kunnissa.

Keskusta korostaa, että kunta- ja palvelurakenneuudistus koskee kaikkia kuntia ja kaikkia toimialoja. Eniten voidaan odottaa uudistuksen hyötyjä siellä, missä menot ovat suurimmat. Suurimpien kaupunkien ja kaupunkiseutujen onnistuminen palveluiden uudistamisessa on mitä tärkeintä. Erityisesti on mainittava Pääkaupunkiseutu, jonka menestyminen metropolialueena tulee olemaan suuri haaste. (Eduskunnasta: Entä Espoo?)

Välikysymyksen viimeinen kärki osoittaa valmisteilla olevaa puitelakia. Tuleeko siitä tavoitteellinen vai löysä? Ettei nyt vain ole niin, että välikysymyksen esittäjien korvat heiluvat? Voi nimittäin olla niin, että suurin huoli ei ole hallituksen kyvyssä muotoilla lakiesitys. Pelko on siinä, että hallitus juuri tässä tehtävässä onnistuu. Ed. Katainen, ed. Korhonen ja ed. Soininvaara: näitä toimia suomalaiset odottivat kahden edellisen hallituksen aikana, mutta odottajan aika kävi pitkäksi. Kun näissä hankkeissa nyt päästään eteenpäin — se, mitä keskusta lupasi, ja se, mitä keskusta tekee — onnistuminen ei jää suomalaisilta huomaamatta.

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän syvästi välikysymyksessä esitetyn poliittisen huolen. Oppositio näyttääkin omaksuneen täällä nyt aivan uuden toimintakulttuurin, nimittäin: jos olet hämmentynyt etkä tiedä, mitä pitäisi tehdä, tee neuvoapyytävä välikysymys. (Naurua)

Rakel Hiltunen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toimintaympäristömme koko maassa on muutoksessa. Tulevat vuodet asettavat kunnille uusia haasteita, joiden ratkaiseminen on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kohtalonkysymys. Väestön ikääntyminen, työvoiman vähentyminen, kansainvälistyminen ja kilpailun lisääntyminen, taloudellisen kasvun keskittyminen ja teknologiamuutokset ovat jo nyt johtaneet siihen, että kaikki Suomen yli 400 kuntaa eivät pysty nykyisellä kunta- ja palvelurakenteella vastaamaan hyvinvointipalveluiden turvaamisesta.

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä hallituksen käynnistämä kunta- ja palvelurakenneuudistus on vietävä läpi eteenpäin nopeasti. Hallitus aloitti tämän uudistuksen, Paras-hankkeen, perusteellisen valmistelun viime vuoden keväällä. Alusta alkaen yhteinen ymmärrys vallitsi siitä, että tämä hanke tulee viedä eteenpäin parlamentaarisesti ja avoimesti. Viime syyskaudella järjestettiin eri puolilla maata keskustelutilaisuuksia, joihin osallistui tuhansia kuntien luottamushenkilöitä, viranhaltijoita, kuntayhtymien, henkilöstöjärjestöjen ja kolmannen sektorin edustajia. Lisäksi hallitus perusti kuntaministerin johdolla työryhmän — huomio, kokoomusoppositio — johon ovat tulleet mukaan vasemmistoliiton, kokoomuksen ja vihreiden edustajat oppositiosta. Kuntaliiton edustus on mukana, eli lähes kaikki eduskuntaryhmät ovat tässä ministeri Mannisen työryhmässä olleet vaikuttamassa siihen, kuinka tämä hanke on edennyt.

Tähän mennessä yli 100 kuntaa on jo ilmoittanut kiinnostuksensa kuntaliitoksiin eri puolilla maata. Voidaan todeta, että kuntien luottamus valtioon on kasvanut tämän hankkeen myötä (Ed. Korhonen: Jaaha!) — Kyllä! — ja kunnat ovat ilmoittaneet vastauksissaan valtiolle, että kunnat kantavat myös oman vastuunsa tästä kokonaisuudesta. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! — Joku edustaja häiritsee. (Naurua — Kokoomuksen ryhmästä: Koko oppositio!) — Kokoomuksen ... No niin, kokoomuksen johdolla nyt tehty välikysymys ei välttämättä edistä laajaan parlamentaariseen ja alueelliseen valmisteluun perustuvan hankkeen etenemistä. Onkin pakko kysyä, ketä vastaan tämä välikysymys on suunnattu: Onko se suunnattu niille oppositiopuolueiden edustajille, jotka ovat näissä eri työryhmissä eri puolilla mukana tekemässä tätä hanketta, vai onko tarkoitus kyseenalaistaa se työ, jota parhaillaan eri puolilla maata tehdään?

Sosialidemokraatit haluavat kehittää kunta- ja palvelurakennetta yhteistyön pohjalta. Kuntien päätöksenteossa ei tunneta jakoa hallitukseen ja oppositioon. Vastakkainasettelun aika on ohi, kokoomus! Tätä eroa ei tule korostaa silloinkaan, kun tehdään vuosisadan kuntauudistusta, jonka tulosten kanssa erilaisten hallituskokoonpanojen on tultava toimeen. (Eduskunnasta: Hyvin sanottu! — Se on ihan eri asia!)

Arvoisa puhemies! Kuntatalouden kehitys oli viime vuonna kokonaisuudessaan välttävä. 139 kunnan ja kuntayhtymän vuosikate jäi miinusmerkkiseksi. Tätä ei voi kieltää. (Kokoomuksen ryhmästä: Täytyy olla rehellinen!) — Täytyy olla. — Toimintaa pyöritettiin näissä kunnissa osin velalla, omaisuuden myynnillä tai säästöjä purkamalla. Kuntien velkaantuminenkin jatkui. Viime vuonna lainamäärä nousi 1 327 euroon asukasta kohden. Mutta uusimmat tiedot osoittavat, että kuntakenttä uskoo taloutensa kohentuvan. Vuoden 2006 talousarviotilaston mukaan kunnat odottavat verotulojensa ja valtionosuuksien lisääntyvän toimintamenoja nopeammin.

Hallitus on tehnyt monia kuntien taloutta tervehdyttäviä päätöksiä. Onnistunut talouspolitiikka ja työttömyyden tuntuva lasku sekä uusien työpaikkojen synty ovat osaltaan vahvistaneet kuntataloutta. Kunnat suojattiin yritysverouudistuksen mukana tulleilta yhtiöveron tuoton menetyksiltä. Ansiotulojen verohelpotukset on korvattu kunnille täysimääräisesti. Kun sekä verotulot että valtionosuudet kasvavat tänä vuonna, valtion toimenpiteiden vaikutuksen voidaan olettaa olevan myönteinen kuntatalouteen.

Hallitus on tiukassa valtiontaloudellisessa tilanteessa ja eduskunnan yksimielisesti hyväksymien kehyspäätösten seurauksena joutunut jaksottamaan neljälle vuodelle valtion ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistuksen. Menettely ei ole suinkaan ainutlaatuinen, vaikka oppositio niin väittääkin. Kustannustenjaon mukaisia maksatusten aikatauluja on jouduttu aiemminkin arvioimaan valtiontalouden ahtaissa puitteissa.

Kuntataloutta ei voi ratkaista vain lisäämällä tuloja, kuten täällä on jo aikaisemmissa puheenvuoroissa todettu. Kuntatalouden perusongelma on se, että menot kasvavat tuloja nopeammin. On totta, että osasyy kuntien menojen kasvuun on ollut valtion antamissa tehtävissä. Yhtä totta on se, että lapsiperheet ja ikäihmiset kaikkialla Suomessa tarvitsevat turvallisempaa arkea. Esimerkiksi pienten koululaisten iltapäivähoito ja Kansallinen terveyshanke ovat merkittäviä uudistuksia. Samalla ne ovat selkeitä investointeja inhimilliseen tulevaisuuteen palvelutarpeiden kasvaessa. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä kuntataloutta ei myöskään saada toimimaan palvelumaksujen korotuksella tai yksioikoisella ulkoistamisella, niin kuin kokoomus on useissa yhteyksissä esittänyt.

Arvoisa puhemies! Suomalaisessa mallissa kunnat huolehtivat peruspalveluiden järjestämisestä. Palveluista huolehtiakseen kuntien tulee olla riittävän vahvoja ja elinvoimaisia. Erityisen tärkeää on, että kunnat ovat riittävän elinvoimaisia järjestääkseen oman kehittämis- ja elinkeinotoimintansa siten, että voidaan realistisesti tavoitella kunnan menestystä ja sitä kautta peruspalvelujen turvaamista. Nykyinen kuntarakenne voi johtaa siihen, että kaikkia mahdollisia resursseja ei saada käyttöön. Vaikka väestön pitenevä elinikä on sinänsä positiivinen asia, syntyy muutoksesta kasvavia paineita joka tapauksessa. Erityisesti pienet kuntayksiköt eivät ole riittävän toimintakykyisiä vastatakseen esimerkiksi ikääntymisen tuomaan haasteeseen.

Kuntakoolla on merkitystä myös kaavoitukselle: nykyisin ei useinkaan pystytä näkemään kuntarajat ylittäviä mahdollisuuksia. Uhkana on, että kuntien välille syntyy kuntalaisille vahingollista epätervettä kilpailua. Esimerkiksi kilpailu hyvistä veronmaksajista voi johtaa siihen, ettei haluta huolehtia vähävaraisten kuntalaisten asuntotarpeista. Kuntakoon suureneminen ei poista tarvetta kuntien väliseen yhteistyöhön esimerkiksi palvelupiirien muodossa. Tällä uudistuksella tulee turvata kasvukeskusten elinvoima ja kilpailukyky. Erityisesti tähän on tarvetta paneutua Pääkaupunkiseudulla. Kuntarajat eivät voi olla esteenä järkevälle asuntopolitiikalle, maankäytölle ja liikennejärjestelyille. Ylipäätään koko Suomessa ihmisten luonnolliset valinnat asumisen, työpaikan ja harrastusten suhteen ovat johtaneet liikkuvuuden lisääntymiseen eli pendelöintiin. Kuntarajat ylittyvät työssäkäyntialueilla ihmisten arjessa. Kunnat ovat tulleet entistä riippuvaisemmiksi toistensa asuntopolitiikasta, palveluista ja liikenneratkaisuista. Tämä on huomioitava jatkossa.

Arvoisa puhemies! Kuntarakenteen uudistamiseksi tarvitaan muutoksia myös toimintatavoissa. Tilaaja—tuottaja-mallin käyttö voi olla yksi työkalu kunnallisessa palvelutuotannossa. Tämän uudistustyön on perustuttava kuntien omaan itsehallinnolliseen päätöksentekoon. Se, kuinka palvelut järjestetään ja tuotetaan, on kuntien itsehallintoa. Mutta kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kokonaisuus, sen määrätietoinen eteneminen, edellyttää riittävän selkeää ja tavoitteellista puitelakia. Kuntien palveluksessa olevalla henkilökunnalla on vahva asiantuntemus palveluiden järjestämisestä ja tuottamisesta. Pidämmekin sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä välttämättömänä, että henkilöstöjärjestöjen edustajia kuullaan tässä hankkeen eri vaiheissa, otetaan mukaan tähän työhön.

Kokonaisuudessaan tämän hallinnon kehittämisen ja uudistuksen lähtökohdan tulee sosialidemokraattien mielestä perustua kahden hallintoportaan mallille, joka on perinteisesti ja syystä ollut meille erittäin tärkeä kulmakivi, eli kaksinapainen lähestymistapa: vaaleissa valittu eduskunta, vaaleilla valitut valtuustot riittävät tulevaisuudessakin. (Puhemies: 10 minuuttia!) Samoin korostamme sitä, että kuntalaisilla tulee jatkossakin olla mahdollisuudet vaikuttaa siihen, miten heidän palveluitaan tullaan turvaamaan.

Arvoisa puhemies! Nyt pitää tehdä rohkeita ja tulevaisuuteen tähtääviä ratkaisuja. Sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmä on sitoutunut toteuttamaan tämän kunta- ja palvelurakennehankkeen. Odotamme hallitukselta sitä jämäkkää puitelakia jo tänä keväänä, tämän kevätistuntokauden aikana. Siitä täällä annettiin lupaus ministeri Mannisen puheenvuorossa, ja pääministeri on sen aikaisemmin myös todennut. (Ed. Zyskowicz: Odottavan aika voi tulla pitkäksi!) — Ei tule tässä tapauksessa.

Sitten vielä, arvoisa oppositio, kyllä nyt oppositionkin tulisi tehdä selväksi, onko oppositio mukana oikeasti ja aidosti tässä hankkeessa. Nimittäin valitettavasti kuulin puheenjohtaja Kataisen puheenvuorosta viestin, että jotakin pitää tehdä ja joskus, mutta en sitä, mitä ja missä. Se vastaus jäi täällä ed. Kataisen puheenvuorosta saamatta. (Puhemies koputtaa)

Mielestäni ja meidän ryhmämme mielestä hallitus on ottanut vakavasti vastaan sen viestin, joka on Suomen kansalaisilta tullut, eli hyvinvointipalvelut pitää turvata. Hallitus on ryhtynyt rohkeaan työhön ja ansaitsee eduskunnan luottamuksen.

Suvi Lindén /kok (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt, kun on kuultu sekä ministeri Mannisen että keskustan ryhmäpuheenvuoroissa, miten kauheasti edellinen hallitus kuristi kuntia, niin voi varmaan kysyä, miksi tämä hallitus ei ole tehnyt yhtään mitään kuntien kurjuuden vähentämiseksi.

Kuntatalouden tilanne on paljon vakavampi kuin hallitus haluaa tunnustaa. Jos valtiontalous olisi yhtä heikoissa kantimissa kuin kuntien, olisi kansallinen hätätilanne jo julistettu ajat sitten. Sen sijaan hallitus on ylimielisenä, oman vastuunsa laistaen sivuuttanut kuntien taloudellisen hädän ja toistaa täällä tyhjiä, onttoja lauseita ja numerologiaa, joka ei avaudu terveyskeskusjonoihin jääneelle potilaalle tai oppilaalle, joka ei saa aikaa koulupsykologille. Ministeri Mannisen vastaus jatkoi tätä tyhjien puheiden sarjaa.

Hallitus osoitti rohkeutta nostaessaan ohi hallitusohjelman kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhdeksi tämän vaalikauden tärkeimmistä hankkeista. Nyt, kun on päätöksenteon aika käsillä, hallituksessa tarvitaan määrätietoista johtajuutta, joka kuitenkin näyttää olevan hukassa, valitettavasti.

Hallituksen jättämän johtajuuden tyhjiön ovat täyttäneet päättäjät paikallistasolla. Yli neljännes Suomen kunnista on mukana kuntajaon muuttamiseen tähtäävissä selvityksissä. Kuntapäättäjiä ajaa eteenpäin selkeä tietoisuus siitä, ettei tulevaisuudessa pärjätä ilman uudistuksia. He ovat nähneet läheltä omassa arjessaan viime aikojen kuntatalouden kurjistumisen. He ovat kantaneet vastuuta tehdyistä säästöpäätöksistä, joita on edelleenkin tehtävä. He myös tietävät, ettei palveluita voida pelastaa lähtemällä tuhansien pienten leikkausten tielle. Sen tien päässä häämöttää vain suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alasajo.

Mutta mitä tapahtuu, kun kuntapäättäjiltä puuttuu rohkeus? Viime viikolla Yli-Iin valtuusto päätti äänin 13—8, että kuntaliitokseen Kuivaniemen ja Iin kanssa ei lähdetä. Tämä tehtiin tietoisena siitä, että ilman kuntaliitoksen kautta tulevia uudistuksia on tehtävä 10 prosentin säästöt käyttötalouden menoihin. Arvoisa puhemies, voi vain arvata, mitä se tarkoittaa kunnan palveluissa. Entä miten hallitus on sitten tukemassa paikallisten päättäjien rohkeutta? Lopettamalla kuntaliitosporkkanat. Kannustavaa, vai mitä?

Sen sijaan, että hallitus auttaisi kuntia ahdingossa, se maksaa velkojaan takaisin muille. Hallitus ottaa kunnilta pakkolainaa jaksottamalla velkansa maksamisen kunnille ensimmäistä kertaa peräti neljälle vuodelle ja jättäen vastuuta jopa seuraavalle hallitukselle ja kunnille itselleen. Kuntien velkataakka on kasvanut nopeasti eikä tälle kehitykselle näy loppua, vaikka täällä on toisin vakuuteltu. Tänä vuonna kuntien pitkäaikainen velka lisääntyy jälleen noin miljardilla eurolla. Kuntien lainakanta rikkoneekin 8 miljardin rajan.

Ministeri Heinäluoma väitti täällä hiljattain, että palveluihin on satsattu voimakkaasti, jopa miljardin verran, ja ministeri Manninen pani juuri paremmaksi puhuen 1,3 miljardista. (Ed. Laakso: Se on se inflaatio!) Tästä summasta valtaosa muodostuu kunnallisveron ansiotulovähennyksen kompensaatiosta. Missä se valtion satsaus sitten oikein näkyy, ministeri Heinäluoma? Kuntien kurjuus ja vaikeus palvelutuotannossa on vain syventynyt eikä hallituksen politiikka ole parantanut kuntalaisen arkea lainkaan. Voitte muistella täällä aiempien hallitusten tekoja ja väistää vastuuta omista teoistanne, mutta tosiasiahan on se, että kunnissa voitiin paremmin Niinistön kaudella kuin teidän ollessanne valtiovarainministeri. Valtion tulee sopeuttaa toimensa kulloisenkin tilanteen mukaan, ja nyt, kun kuntien verotulot ovat ehtyneet ja niillä on hätä, te ette tee yhtään mitään.

Arvoisa puhemies! Suomessa on iso joukko kuntia, joille valtioneuvoston harkinnanvaraisesta rahoitusavustuksesta on tullut pysyvä rahoitusmuoto. Valtiontalouden tarkastusviraston tuoreen raportin mukaan 44 kuntaa sai harkinnanvaraista avustusta viimeisten viiden vuoden aikana vähintään neljästi. Nykyinen järjestelmä ei kannusta muuttamaan palvelurakennetta taloudellisemmaksi eikä muutoinkaan kehittämään kuntataloutta kestävämmälle pohjalle.

Myös kuntien ja valtion keskinäinen suhde ontuu edelleen. Peruspalvelubudjetin piti olla tarkastelutapa, jonka kautta kuntien tulot ja menot saadaan tasapainoon. Tässä on pahoin epäonnistuttu. Myös valtionosuusuudistukseen ladattiin suuria odotuksia, mutta sekin onnistuttiin latistamaan joukoksi teknisiä muutoksia, joiden avulla kuntien palvelutaso jopa entisestään heikentyi. Tämä koski erityisesti lapsia ja nuoria, kun pienten koulujen lisän poistaminen johti ennätysmäiseen koulujen lakkautusaaltoon, ja lastensuojelun tasausrahastosta luovuttiin.

Hallitus pyrkii vyöryttämään syyn kuntien niskoille. Kuitenkin hallituksen teot vaikuttavat suoraan ihmisten arkipäivään, mistä valitettavana esimerkkinä on räikeä epäonnistuminen omaishoidon lainsäädännön uudistamisessa. Ministeri Hyssälä sanoo hoitaneensa oman osuutensa ja pesee kätensä, mutta tosiasia on, että kunnissa uuden lain myötä monen omaishoitajan asema on heikentynyt merkittävästi, koska kunnilla ei ole omassa kurjassa talouskunnossaan ollut mahdollisuus panostaa omaa osuuttaan uudistukseen. Omaishoitajan vaativaa työtä kannattaisi tukea, sillä ratkaisuna se on laitoshoitoa inhimillisempää ja julkisen talouden kannaltakin edullisempaa.

Kuntalainen ei voi ymmärtää vastuun pallottelua valtion ja kunnan kesken. Hänen kannaltaan palvelujen heikkeneminen on kylmä tosiasia. Muitakin esimerkkejä omaishoidon lisäksi on, kuten lasten ja nuorten ennalta ehkäisevän terveydenhuollon tason romahtaminen, lasten hampaiden kunto heikkenee ja kouluterveydenhoitajia on liian vähän.

On valitettavaa, että SDP valtakunnan tasolla pelottelee jatkuvasti palvelutuotannon monipuolistamisen johtavan asukkaiden kannalta palvelujen heikkenemiseen. Samaan aikaan SDP:n valtuutetut kunnissa ovat mukana tilaaja—tuottaja-mallin eteenpäin viennissä kuten Tampereella sekä yksityisen päivähoidon laajassa käytössä kuten Espoossa. Demarivetoinen Kotka yksityisti terveyskeskuksen. Johtuneeko tämä siitä, että paikallisella tasolla päättäjät tietävät paremmin, miten laadukkaat palvelut turvataan?

Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa kannustaa kuntia uusiin joustaviin ratkaisuihin palvelutuotannossa, kun palvelujen kysyntä väistämättä lisääntyy väestön ikääntyessä. Kuntien on itse määrätietoisesti luotava palvelustrategiansa, joka luo edellytyksiä palvelumarkkinoiden kehittymiselle. Osto-osaamisen on oltava kuntien uutta ydinosaamista.

Ei kuitenkaan ole itseisarvo ostaa palveluja muualta, jos omaa toimintaa kyetään yhdessä henkilöstön kanssa kehittämään. Käytän esimerkkinä Oulun kaupungin päivähoitoa, jossa tilaaja ja tuottaja erotettiin toisistaan. Tämä toimintatapojen muutos toi viidenneksen säästön kustannuksiin, samalla kun asiakastyytyväisyys nousi. Päiväkotien henkilöstö sitoutettiin hankkeeseen, johtamisjärjestelmää muutettiin ja hyvistä tuloksista palkittiin. Tuloksena oli edullisempi mutta perheiden mielestä parempi päivähoitopalvelu.

Kasvavaan kysyntään on vastattava kustannustehokkain lääkkein. Kokoomus on muun muassa edellyttänyt, että sairausvakuutuksen korvauksia lääkäreiden palkkioista korotetaan nostamalla korvaustaksoja, joita on viimeksi tarkistettu 17 vuotta sitten. Korvausten nosto on taloudellisesti erittäin perusteltua, koska yksityisen terveydenhuollon käyttö vähentää kuormitusta julkiselta sektorilta. Näin lisättäisiin suomalaisten todellista valinnanvapautta lääkäripalveluissa. Yksityisen ja julkisen terveydenhuollon keinotekoisesta vastakkainasettelusta on korkea aika päästä eroon. Päätöksenteon keskiössä tulee olla palveluita tarvitseva kansalainen, ei järjestelmä tai hallinto.

Paras- vai pitäisikö sanoa, hyvä hallitus, Kupru-hankkeessa Pääkaupunkiseutua tarkastellaan erilliskysymyksenä, kuten tuleekin. Toivottavasti se tarkoittaa, että hallituksella on halua panostaa alueeseen sen erityisaseman edellyttämällä tavalla. Pääkaupunkiseutu on Suomen ainoa keskus, joka pystyy tarjoamaan kansainvälisille yrityksille ja toimijoille metropolitasoisen toimintaympäristön. Seudun merkitys koko maan veturina kasvaa edelleen, joten panostukset Pääkaupunkiseudulle eivät viime kädessä vie mitään keltään pois, vaan koituvat kaikkien yhteiseksi hyväksi. Helsingin seutukin tarvitsee valtiolta aitoa kumppanuutta.

Arvoisa puhemies! Koolla on väliä. Vaikka tutkimuksin on osoitettu, että myös pieni kunta voi tuottaa palvelut edullisesti, kyse ei ole vain kustannuksista. Mitä sitten, jos palvelut tuotetaan halvalla, mutta pienellä kunnalla ei ole tuloja ja se on rajusti velkaantunut, koska siltä puuttuu vahva elinkeino- ja työllisyyspolitiikka ja muut vetovoimatekijät? Silloin palvelujen, edullistenkin, tuottaminen ajan mittaan vaarantuu. Vain taloudeltaan terve ja elinkeinopolitiikaltaan vahva kunta voi olla itsenäinen.

Myös kunnat ovat huomanneet tämän. Peräti 117 kuntaa on mukana erilaisissa kuntaliitoshankkeissa. Kokoomus ei kannata kuntien pakkoliitoksia, mutta älkää, hyvät ministerit, toppuutelko ja sanoko, että nämä kunnat ovat väärällä tiellä. Hoitakaa ennemmin kuntoon se epäkohta, että kuntaliitos usein johtaa valtionosuuksien pienentymiseen ja siten tekee usein kuntaliitoksen taloudellisesti epäedulliseksi. Hallituksen tulisi keskittyä kannustamaan kuntia järkeviin ratkaisuihin eikä seistä tiellä kehityksen jarruna.

Hallitusohjelman mukaisesti hallitus selvitti alkuvaalikaudesta mahdollisuudet siirtää kuntien osuus yhteisöverosta kokonaan valtiolle, mikä ei lopulta toteutunut, ja hyvä niin. Itse asiassa päinvastainen teko, kuntien osuuden nostaminen yhteisöveron tuotosta, voisi nykyisessä tilanteessa olla kuntien elinkeinopolitiikan piristysruiske, joka vaikuttaisi myönteisesti myös työllisyyteen. Kuntien kannustaminen vahvoihin, kasvukeskusten ympärille muodostuviin peruskuntiin ja sitä kautta kasvun hakemiseen turvaisi osaltaan palveluja, joiden taso on viime kädessä riippuvainen kunnan tulorahoituksesta.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä edellyttää hallitukselta selkeää puitelakia, jolla kuntarakennetta ja innovatiivista otetta palvelujen tuottamisessa saadaan konkreettisella tavalla eteenpäin. Puitelaissa tulee mainita selkeät tavoitteet ja aikataulu, jotta kunnat tietävät, mitä niiltä odotetaan ja milloin. Kokoomuksen tavoitteena on elinkelpoiset, riittävän kokoiset kunnat, jotka voivat tarkoituksenmukaisemmin ja taloudellisemmin hoitaa sekä perusterveydenhuollon, perustason erikoissairaanhoidon että vanhustenhuollon. Missään tapauksessa ei pidä lisätä raskasta seutu- tai kuntayhtymähallintoa. Kuntaliiton tutkimus kertoo karua kieltä: Seudulliseen päätöksentekoon osallistuu vain pieni määrä kuntien päättäjiä, eikä tavallisella kunnanvaltuutetulla ole juuri mahdollisuuksia vaikuttaa seudun asioihin. Tällaista suuntausta emme halua vahvistaa.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmän nimissä kannatan kansanedustaja Jyrki Kataisen ehdotusta perustellusta päiväjärjestykseen siirtymisestä.

Martti Korhonen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ranskalainen filosofi Voltaire sanoi aikoinaan, että lähes kaikilla hallituksilla on taito kaapata osalta kansaa niin paljon rahaa kuin mahdollista siirtääkseen sitä toisille. Nyt on ikävä kyllä todettava, että tällä hallituksella tämä kyky on toden totta hyppysissään. Se kaappaa rahat kunnilta, se kaappaa rahat köyhiltä kansalaisilta ja siirtää ne valtiolle ja varakkaille. Tämä on tietynlainen malli toimia, mutta armottoman kova vaihtoehtoinen malli.

Vasemmistoliitto ja sen edeltäjät ovat osaltaan olleet luomassa Suomeen kattavien julkisten palvelujen järjestelmää. Me siis arvostamme todella syvältä kunnallisia lähipalveluja. Nyt, kun katsotaan hallituksen otetta kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, on pakko todeta, että ote on todella haparoiva, voisi jopa sanoa, että lipsuva. Valtion panos kansalaisten tärkeiden palvelujen turvaamiseen saati kehittämiseen on tällä hetkellä täysin riittämätön. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ei ole tyytyväinen näiltä osin hallituksen linjaan.

Kansalaiselle, kuntalaiselle, on erityisen tärkeää se, että hän voi käyttää sujuvasti laadukkaita palveluja. Niin kuin me hyvin tiedämme, lapset tarvitsevat hyvää ja turvallista päivähoitoa sekä tulevaisuuden turvaavaa koulutusta. Vanhukset tarvitsevat kotipalveluja ja kuntalaiset ylipäänsä laadukkaita terveyspalveluja. Vammaiset tarvitsevat mahdollisimman hyvin normaalin elämän mahdollistavia kuljetus- ja muita vammaispalveluja. Vaikeuksissa olevat perheet tarvitsevat kunnan sosiaalitoimen tukea. On myös muistettava, että kirjastot, ylipäänsä kulttuurin palvelut ja liikunta ovat osa tätä laajaa palvelujen kirjoa. Se, miten palvelujen saaminen onnistuu, riippuu itse asiassa kahdesta seikasta: palvelujen järjestämisestä ja palvelujen rahoituksesta, ja näistä kahdesta seikasta myös välikysymyksessä kysytään.

Vasemmistoliitto arvioi, että hallitus epäonnistuu sekä palvelurakenteen uudistamisessa että kuntapalvelujen riittävässä rahoittamisessa. Tämänhetkisten tietojen mukaan se on kaksinkertainen epäonnistuminen, josta kärsivät itse asiassa tavalliset kansalaiset, tavalliset ihmiset, ja se lisäksi osoittaa hallituksen piittaamattomuuden kansalaisten arjesta.

Hallitusohjelmaan sisältyi valtionosuuksien uudistaminen. Sen piti itse asiassa tuoda helpotusta kuntien ahdinkoon. Sen piti oikaista kipeimpiä ongelmia. Uudistuksesta ei itse asiassa tullut mitään, sillä hallitus ei halunnut panostaa siihen yhtään lisää rahaa. Nollasummapeli taas olisi siirtänyt vaikeuksia yhdeltä kunnalta toiselle kunnalle. Kun siis valtionosuusuudistus epäonnistui, nostettiin, kuten nyt tällä hetkellä näyttää hyvin pitkälle, uudistus ilman sisältöä elikkä kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen, josta ollaan lipsumassa pois.

Vasemmistoliiton mielestä on hyvä nostaa esille palvelurakenteen ongelmat ja myös muutostarpeet. Näin pitää menetellä, se on oikein. Siihen on perusteet niin väestön ikääntymisessä kuin myös muuttoliikkeessä.

Aluksi hallituksessa niin sosialidemokraatit kuin keskustakin olivat ajamassa hyvin voimallisesti — ulospäin näytti siltä — kuntaliitoksia. Sittemmin keskusta tuli katumapäälle ja alettiin vetää hätäjarrua, niin että varmuuden vuoksi uudistuksella ei saisikaan olla mitään sisältöä. Eripurainen hallitus ei siis kykene vastaamaan ikääntymisen ja muuttoliikkeen kuntapalveluille tuomiin haasteisiin. Siltä puuttuu itse asiassa yhteinen tahto, yhteinen ote ja yhteinen näkemys, ja viimeistään lähestyvien vaalien pelko näköjään mitätöi kaiken. Nyt tarvittaisiin sitä kuuluisaa tahtotilaa, sillä tuskinpa sellainen puitelaki auttaa, jonka ainoa sisältö on todella syvä huokaus: tehkää nyt hyvät kunnat edes jotakin.

Kuntayhteistyö ei ole mikään uusi asia. Eri puolilla maata sitä on harrastettu pitkään ja siihen on panostettu runsaasti niin viranhaltijoiden kuin luottamushenkilöidenkin aikaa. Tulokset vapaaehtoisesta sektorikohtaisesta yhteistyöstä ovat toisinaan olleet hyviä, toisinaan taas eivät ole. Vapaaehtoisuuden varaan on kuitenkin usein vaikea rakentaa pitkäjänteistä perustaa, jos siitä irtautuminen on helppoa. Myös rahoituksesta ja päätösvallan delegoinnista sopiminen voi todella olla vaikeaa.

Kunta- ja palvelurakenneuudistuksella on kuitenkin myös muita puolia, joihin me vasemmistoliitossa haluamme erityisesti kiinnittää huomiota.

Ensinnäkin rakenneuudistus koskettaa suurta määrää kuntien hallinnossa ja palveluissa työskenteleviä. Hallitus ei ole toistaiseksi ainakaan sanallakaan puuttunut siihen, mikä on henkilöstön asema. Onko se samanlainen heittopussi kuin yksityisen puolen yritysjärjestelyissä? Vasemmistoliitto pitää erityisen tärkeänä henkilöstön huomioon ottamista näissä kysymyksissä.

Toiseksi, kuntien henkilöstöstä valtaosa on naisia, jopa yli 80 prosenttia. Näin ollen kunta- ja palvelurakenteiden uudistaminen vaikuttaa oleellisesti nimenomaan naisten olosuhteisiin työntekijöinä, mutta lisäksi myös palvelujen käyttäjinä. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä edellyttää, että kunta- ja palvelurakenteiden uudistamisen yhteydessä ja sitä koskevia lakeja valmisteltaessa tehdään myös kunnollinen sukupuolivaikutusten arviointi.

Kolmanneksi, tässä yhteydessä ajetaan selvästi palvelujen kaupallistamista ja ulkoistamista. Valtiosihteeri Mykkänen valittaa palvelujen yksityistämisen vähäisyyttä Suomessa tällä hetkellä. Palvelujen yksityistämisen näkökulmasta sosialidemokraattien rooli on vähintäänkin kaksimielinen. Vaalien alla yksityistämistä vastustetaan ja vaalien jälkeen edistetään, jos nämä hankkeet menevät eteenpäin. Yksityistämisen ajajat sivuuttavat täysin siihen liittyvät vakavat ongelmat. Kilpailuttaminen edellyttää suurta ammattitaitoa ja vaatii jatkuvaa valvontaa. Lisäksi kilpailuttamisen onnistuminen edellyttää, että tarjoajia on useita.

Valtiovarainministeri Heinäluoma on esittänyt suuren osan tuloverotuksen tuotosta siirtämistä kunnille, jolloin samalla lakkautettaisiin valtaosa valtionosuuksista ja kuntien välisiä eroja tasattaisiin massiivisella verotulon tasauksella. Ajatus sinänsä on kiinnostava, mutta pikaisesti arvioiden se näyttäisi toimivan parhaiten ja oikeastaan ainoastaan silloin, kun kuntien lukumäärä on vain murto-osa nykyisestä kuntien lukumäärästä. Näin mittavaa muutosta siten ei kannata todennäköisesti kytkeä tähän uudistukseen. Se on liian monimutkainen ja se saattaa johtaa todella kummallisiin lopputuloksiin, sillä verojärjestelmän muutos edellyttää selkeää kuvaa kunta- ja palvelurakenteen tilasta tulevaisuudessa.

Hallitus valitsi ylisuuret veronalennukset silloin, kun olisi mahdollista ollut valita myös panostaminen kansalaisten palveluihin. Tätä valintaa vasemmistoliitto pitää edelleen todella vakavana virheenä. Hallitusohjelmassa ja myöhemmin talousarviokehyksissä valtionosuuksien kasvu rajattiin reilusti alle sen, mihin kustannuskehitys oli johtamassa, ilman että kunnilla oli mahdollisuutta paikata puuttuvaa rahoitustarvetta muulla tavoin kuin lainanoton lisäyksillä ja palveluja karsimalla.

Hallituksen linjavalinta näkyy lukuperusteissa hyvin selvästi, ja tärkeimpänä lukuna se näkyy vuosikatteessa. Vuosikate on kumminkin itse asiassa tärkein lukuarvo, jolla voidaan mitata todella hyvin, missä tilanteessa kunnat tällä hetkellä ovat. Jos vuosikate on positiivinen, joudutaan tekemään syömävelkaa itse asiassa, jotta mentäisiin eteenpäin. Siis tämä on se luku, jolla kannattaa mitata ja jolla voidaan mitata. Alijäämä on jo osaltaan vaikea ja monimutkainen luku, joka ei kerro todellista tilannetta. Siihen voidaan muun muassa investointien ja lainan pienillä muutoksilla vaikuttaa liian helposti.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto korostaa, että valtionosuuksien määrää on arvioitava osana kuntapalvelujen rahoitustarvetta. Tarve riippuu muun muassa tehtävistä, kustannuskehityksestä ja kuntien muidenkin tulojen kehityksestä. Siten puhuminen valtionosuuksien lisäämisestä, ilman että sitä suhteutetaan todellisuuteen, on aina harhaanjohtavaa. Ja kuten sanoin, niin vuosikate kuin velkaantuminenkin kertovat lahjomattomasti, mikä on todellinen asiantila. Nyt, kun kuunteli ministeri Mannisen puhetta, niin pitäisi ehkä jonkun tarkastella hänen puheitaan muutaman vuoden takaa, kun kuntatalous oli aivan toisenlaisessa tilanteessa, jolloin hänen mukaansa se oli menossa katastrofiin. Nyt hänen mukaansa on kohtuullisen tyydyttävä tilanne. Todella puheet muuttuvat, kun aika kuluu.

Vaikka kunta- ja palvelurakenteiden uudistaminen voikin tuoda säästöjä, ne eivät missään tapauksessa riitä kattamaan puuttuvien palvelujen rahoitustarvetta. Vähin, mitä tässä tilanteessa nyt on tehtävä, on valtion kunnilta ottaman pakkolainan nopea takaisinmaksu. Nyt kuntaministeri Manninen muun muassa on sitä väläytellyt tässä viime aikoina. Muiden valtioneuvoston jäsenten toimesta on kuulunut samanlaisia puheita. Vasemmistoliitto vaatii pakkolainan ripeää, nopeaa takaisinmaksua.

Arvoisa herra puhemies! Ehdotankin perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:

"Eduskunta pitää kuntien valtionosuuksia riittämättöminä ja edellyttää niiden lisäämistä tulevina vuosina sekä edellyttää tässä tilanteessa valtion kunnilta ottaman pakkolainan maksamista välittömästi. Eduskunta toteaa, että kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen on epäonnistumassa, ja kehottaa hallitusta ottamaan hankkeeseen määrätietoisen otteen, samalla kun eduskunta edellyttää, että hankkeesta tehdään sukupuolivaikutusten kattava arviointi ja sitä toteutettaessa turvataan henkilöstön asema. Kun eduskunta arvioi, että nykyisellä hallituksella ei ole kykyä uudistua, eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Osmo Soininvaara /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos haluaa hyviä kunnallisia palveluja, on oltava myös valmis maksamaan niistä veroina. Veroista ovat myös kuntien valtionosuudet peräisin. Täytyy sanoa, että on jonkin verran pitkästyttävää kuunnella tätä keskustelua valtion rahoista ja kuntien rahoista, koska samoista verotuloista ne ovat kotoisin ja samaa julkista rahaa niissä käytetään.

Tiedämme, että väestön ikääntyminen saattaa koko hyvinvointivaltion hankalaan tilanteeseen ja kunnat siinä mukana ja että hallituksen toteuttamat verojen alennukset ovat tätä tilannetta pahentaneet. On sinänsä vihreidenkin tavoitteiden mukaista alentaa työn verotusta, koska se parantaa työllisyyttä, mutta olemme esittäneet korvaavien verotulojen hankkimista ympäristö- ja energiaveroilla sekä verotuksen porsaanreikien tukkimista suitsimalla harmaata taloutta.

Myös hallitusohjelmassa luvataan ekologista verouudistusta, siis työn verotuksen korvaamista ympäristö- ja energiaveroilla, mutta tosiasiassa energia- ja ympäristöveroja on alennettu. Ennen ympäristöverotuksen uranuurtajiin kuulunut Suomi on jäänyt jälkeen ei vain Ruotsista vaan nyt jopa Virostakin. Hallitus on alentanut tuloveroa, alkoholiveroa, autoveroa, juomapakkausveroa, yritysomaisuuksien perintöveroa sekä poistanut omaisuusveron ja turpeen hiilidioksidiveron sekä luvannut puolittaa teollisuuden sähköveron. Kaikki tämä raha on pois hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta. Kyse on miljardeista. Siinä on syy kuntien kiristyvään talouteen.

Vaikka hallitus ei ole pitänyt lupaustaan ekologisesta verouudistuksesta, kotitalouksien ja teollisuuden sähkölasku on kyllä noussut. Jostakin käsittämättömästä syystä hallitus on lahjoittanut päästökaupan tuomat ylimääräiset rahat voimayhtiöille. Vihreät esittivät jo pari vuotta sitten, että päästökaupan tuomat ansiottomat voitot on kohtuullista ja oikeudenmukaista verottaa valtiolle. Hallitus teki miljardiluokan mokan lahjoittaessaan nämä rahat voimayhtiöille, joille virtaa nyt rahaa sisään ovista ja ikkunoista. Kansalaiset ovat saaneet kokea energiaverotuksen nurjan puolen, kohonneen sähkön hinnan, mutta eivät sen valoisaa puolta, turvaa siitä, että rahaa riittää yhteisen hyvän rahoittamiseen.

Arvoisa puhemies! Kuin mantrana hoetaan, ettei kunnille saa asettaa uusia tehtäviä. Muutaman kerran se tässäkin keskustelussa on jo sanottu. Vaatimus on sekä järjetön että mahdoton. Se on järjetön, koska se museoisi kuntasektorin, vaikka maailma muuttuu ympärillä ja synnyttää jatkuvasti uusia haasteita ja uusia tehtäviä. Se on mahdoton, koska uusia tehtäviä joka tapauksessa tulee koko ajan. Kun hallitus alentaa viinan hintaa, kuntien menot lisääntyvät terveydenhuollossa, päihdehuollossa ja ennen kaikkea lastensuojelussa. Kun Suomessa varaudutaan, aivan oikein, lisäämään työperäistä maahanmuuttoa, se tuo kunnille lisää tehtäviä kotouttamisessa ja vieraskielisten lasten opetuksessa. Kuten tasavallan presidentti sanoi virkaanastujaispuheessaan, kun otetaan työvoimaa, saadaan ihmisiä.

Arvoisa puhemies! Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus perustuu korkeaan työllisyyteen ja sen mukana molempien puolisoiden työssäkäyntiin. Olemme ottaneet päivähoidon kautta suuren osan pienten lasten kasvatusvastuusta yhteiskunnalle. Tästä tehtävästä on huolehdittava kunnolla. Tiedämmehän, kuinka ratkaisevia varhaislapsuuden kasvuolot ovat lapsen tulevalle kehitykselle. Kuntien heikko talous ei saa johtaa kehnoon päivähoitoon. Perusteet 2030-luvun hyvinvointiyhteiskunnalle ja sen vahvuuksille luodaan tämän päivän päiväkodeissa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen aloite uudistaa kunta- ja palvelurakenteita on tervetullut ja erittäin tarpeellinen. Kuntajaotus on muuttunut epätarkoituksenmukaiseksi siellä, missä väestön väheneminen ja ikääntyminen ovat heikentäneet kuntien kykyä huolehtia tehtävistään, mutta myös ja ennen kaikkea kasvavien kaupunkien ympärillä, kun kasvu on pursunut yli kuntarajojen.

Järkevien päätösten esteenä on usein paljon itse aiheutettuja ongelmia. Moni kuntaliitos jää nyt tekemättä, koska syntyvä kunta saisi huomattavasti vähemmän valtionosuuksia kuin samat kunnat saavat erillisinä. Ongelma on syrjäisyyskertoimen määräytymistavassa. Arvoisa ministeri Manninen, kuntia tulee kyllä hyvittää syrjäisyydestä, mutta hyvityksen pitää perustua syrjäisesti asuvien ihmisten lukumäärään, ei osuuteen kunnassa, jotta hyvitys ei riippuisi kuntajaosta.

Toinen itse aiheutettu ongelma koskee hankintalainsäädäntöä. Helsingin kaupunki on yrittänyt ostaa hammaslääkärien palveluja kuntalaisilleen. Tämä on osoittautunut täysin mahdottomaksi, koska tarjouskilpailun hävinneen kannattaa rutiininomaisesti valittaa lopputuloksesta vain estääkseen kilpailijaansa purkamasta hoitojonoja. Arvoisa ministeri Pekkarinen, joka tosin on poissa, hankintalainsäädäntöä on tältä osin muutettava pikaisesti.

Arvoisa puhemies! Jos joudutaan harkitsemaan kahden kunnan, rikkaan kunnan ja köyhän kunnan, yhdistämistä, ajatus voimien yhdistämisestä herättää ymmärrettävästi vähän vähemmän innostusta rikkaassa kunnassa kuin siinä köyhässä kunnassa. Ei ole silti oikein jättää köyhää kuntaa kurjistumaan köyhyyteensä ja antaa rikkaan imeä loputkin mehut köyhästä naapuristaan. Kuntien välinen segregaatio on vakava uhka kaupunkiseuduilla. Esimerkin tarjoaa vaikkapa Kajaanin ja Vuolijoen mahdollinen kuntaliitos, joka on Vuolijoelle lähes välttämättömyys mutta Kajaanin kaupungille kannattamaton. Loputtomiin ei kannattaisi hokea sitä, että vain vapaaehtoiset yhdistymiset ovat mahdollisia.

Arvoisa puhemies! Pääkaupunkiseudulla mutta myös muilla nopeasti kasvavilla kaupunkiseuduilla pirstaleinen kuntajaotus on esteenä järkevälle yhdyskuntarakenteelle. Kuntien yhteistyö on maankäytössä heikkoa, koska ne kokevat toisensa kilpailijoiksi eivätkä kumppaneiksi. Hyväkään yhteistyö ei voi mitään sille, että kunnan vanhojen asukkaiden veronmaksukyky muodostaa rajan sille, kuinka paljon kunta pystyy uusia asuntoja rakentamaan ja kuinka nopeasti se pystyy kasvamaan. Tämä estää ottamasta käyttöön edullisesti sijaitsevaa rakennusmaata. Pääkaupunkiseudulla tämä näkyy esimerkiksi Vantaalla, jolla on huomattavan paljon radan varressa tyhjää peltoa käytettävissään, mutta kunnalla ei ole varaa sitä ottaa käyttöön. Tämä johtaa kaupunkirakenteen hajoamiseen, liikennemäärien kasvuun ja asuntojen hintojen nousuun.

Suurimmat hyödyt — se on totta — kuntarakenteen uudistuksesta on saavutettavissa kasvavilla kaupunkiseuduilla. Työssäkäyntialue olisi maantieteellisesti oikea alue tuottaa useimpia kunnallisia palveluja ja kehittää yhdyskuntarakennetta. Tähän pääsemiseksi pitäisi kuntia yhdistää rajulla kädellä. Suurten kaupunkien kohdalla tämä kuitenkin saattaisi johtaa epätarkoituksenmukaisen suuriin kuntiin.

Vaihtoehtona on kuntien välinen tiivistyvä yhteistyö, mutta se on kelvollinen vaihtoehto vain, jos yhteistyöllä on toimivat säännöt ja hallinto säilyy kansanvaltaisena. Pahimmillaan kuntien välinen yhteistyö pysäyttää kaiken kehitystyön, kun päätöksiä pystytään tekemään vain yksimielisesti tai vaikka päätöksiä saataisiin aikaan, niin heikkokin kompromissi kelpaa, jotta kukaan ei horjuttaisi korttitaloa. Toimivassa hallinnossa on voitava ratkaista erimielisyyksiä myös äänestäen.

Kokemukset kuntayhtymien hallinnosta eivät ole rohkaisevia. Ne synnyttävät isännätöntä rahaa, sillä luottamusmiehistä koostuva hallitus ei muodosta vastapainoa kuntayhtymän virkamiehille, eikä peruskuntien virkamiesjohdoilla ole oikeutta puuttua kuntayhtymien rahankäyttöön. Tämä on yksi syy erikoissairaanhoidon menojen kasvuun. Tähän suuntaan kunnallishallintoa kertakaikkisesti ei pidä enempää viedä.

Jos halutaan säilyttää osapuilleen nykyisen kokoiset peruskunnat, kuten valitettavan moni tässäkin salissa näyttää haluavan, kuntien välinen yhteistyö on järjestettävä kansanvaltaisesti ja avoimesti. Sen tulee perustua suorilla vaaleilla valittuihin maakuntavaltuustoihin tai vaihtoehtoisesti pienempiin seutuvaltuustoihin, mutta joka tapauksessa suorilla vaaleilla valittuihin valtuustoihin. Tämä tuo siis kyllä yhdet uudet vaalit — en ymmärrä kuka pelkää täällä vaaleja ja miksi — mutta se ei lisää hallinnon tasoja vaan vähentää niitä, koska näitä hallinnon tasoja on nyt todella paljon kuntien välillä.

Arvoisa puhemies! Kuten sanoin, hallituksen käynnistämä kunta- ja palvelurakennehanke on tarpeellinen ja tervetullut. Viime aikoina hallituspuolueiden merkittävät edustajat ovat kuitenkin esittäneet huolestuttavia puheenvuoroja, jotka tähtäävät tosiasiassa koko hankkeen vesittämiseen. Huoli oman poliittisen liikkeen vallasta näyttää ohittavan tarpeen turvata kuntien menestys.

Omien asemien säilyttämiseksi ollaan valmiit luopumaan kunnallisesta kansanvallasta, sillä mitä muuta kuin kansanvallasta luopumista merkitsee kuntien tehtävien siirtäminen kunnanvaltuustojen ulottumattomiin epämääräisiin kuntien yhdessä omistamiin osakeyhtiöihin? Olemme saaneet kuulla, ettei vika olekaan kunnissa, vaan niiden tavassa tuottaa palveluja ja siinä, ettei hallitus anna kunnille riittävästi rahaa. Arvoisa puhemies! Miten hallituspuolueitten edustajat voivat näin sanoa?

Arvoisa puhemies! Vielä vajaa vuosi sitten Kuntaliitto otti kannan, että maassa pitäisi pyrkiä vähintään 20 000 asukkaan kuntiin noin pääsääntöisesti. Haluan kysyä: Onko Suomen keskusta tällä kannalla? Ovatko Suomen keskustan kansanedustajat tällä hetkellä tämän tavoitteen takana, vai onko siitä luovuttu?

Arvoisa puhemies! Täällä on monessa puheenvuorossa sanottu, että erittäin ratkaisevaa on järjestää Pääkaupunkiseudun metropolihallinto toimivaksi, koska on ilmeistä, että Pääkaupunkiseudun vapaaehtoisin toimin tämä ei ilman valtiovallan voimakasta panosta onnistu. Haluan kysyä: Onko hallituksella aikeita voimakkailla toimilla myötävaikuttaa tämmöisen hallinnon syntymiseen?

Näihin kysymyksiin olisi hyvä saada vastaus. Ja jos ei kunnollista vastausta tule, on todella aiheellista kysyä sekä hallitukselta että hallituspuolueiden kansanedustajilta, onko tällä hallituskokoonpanolla edellytyksiä uudistaa kunta- ja palvelurakennetta.

Eva Biaudet /r (ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman, arvoisa puhemies! Olemme ehtineet käydä tätä keskustelua edessä olevasta kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta jo pariin kertaan täällä eduskunnassa. Alkaa olla aika tehdä johtopäätöksiä kuntien ja maakuntaliittojen ehdotuksista ja lausunnoista, joten tänään täällä käytävä keskustelu on varmasti paikallaan.

Myönteistä on myös se, että kaikki oppositiopuolueet ovat sitoutuneet uudistukseen. Kaikki puolueet ovat yksimielisiä siitä, että meidän on syytä tarkistaa rakenteita, jotta pystyisimme takaamaan hyviä palveluja kuntiemme asukkaille myös tulevaisuudessa. Asia on niin suuri, että siinä tarvitaan konsensusta.

Varje företag måste se till att man har tillräckligt pengar i kassan för att klara även svåra tider. Om orderboken är tom, personalen sliten och trött och kassan minskar sakta men säkert, börjar en ansvarsfull ledare söka strategier för nya lösningar och nya verksamhetsmetoder. Man kan inleda samarbete eller gå ihop med någon annan aktör för att stärka sina resurser. Målet för det ansvarsfulla ledarskapet är hela tiden att kunna utveckla verksamheten för att bevara klienterna och jobben. Även i kommunreformen handlar det om att söka nya verksamhetsformer för att kunna upprätthålla hög standard i servicen. Det handlar också om att vara moderna, goda arbetsgivare för att kunna attrahera personal och utveckla kunnandet. Det handlar om att kunna erbjuda invånarna skräddarsydda tjänster och användarinflytande. Det handlar om att kunna erbjuda invånarna service på deras eget språk.

Vad är en fungerande kommun? Det är definitivt inte en kommun som inte har möjlighet att erbjuda anhörigvårdsavtal för de äldre eller kompetenta speciallärare för barnen. Inte kan det heller vara fråga om en kommun som ständigt lever från hand till mun. I en fungerande kommun måste det finnas andliga och materiella resurser att kunna utveckla servicen, att hela tiden hålla på med ett utvecklingsarbete för att motsvara och möta framtidens krav.

Vårt välfärdssamhälle utvecklas hela tiden. Vi blir en äldre befolkning men hålls allt friskare, samtidigt som vi får nya vårdmöjligheter och nya mediciner. Etiken kräver att vi erbjuder invånarna alla dessa nyheter. Det betyder att utgifterna trots bättre hälsa i allmänhet kommer att öka. Status quo på kostnadssidan är inget alternativ. Det betyder också att kommunerna kommer att få fler uppgifter under decennierna som kommer. För att klara konkurrensen globalt är det av yttersta vikt att vårt kunnande är på högsta möjliga nivå. Därför måste satsningar på grundutbildningen också vara nödvändiga framöver.

Vi måste alltså se till att kommunerna är starka ekonomiska enheter som kan klara av det här kostnadstrycket. Genom att stärka den ekonomiska drivkraften kan vi också stärka kommunernas självständighet. Hur kommunen väljer att gå till väga måste kommunen själv bestämma. Inom svenska riksdagsgruppen tror vi inte att mastodontorgan med tung byråkrati, alltså en megakommun med litet inflytande från invånarna, skulle lösa problem. Inte löses Helsingfors avfolkning från centrum av det att samma barnfamiljer flyttar till Vanda åkrar om Vanda åkrar skulle heta Helsingfors. Fortfarande vill vi ha en levande innerstad.

Svenska riksdagsgruppen tror att primärkommunmodellen bäst säkrar en god servicenivå. Det är inte heller obetydligt att kommuninvånarnas direkta medbestämmanderätt garanteras bäst i primärkommunmodellen. Ifall kommunerna hittar andra samarbetsformer som kan trygga en god service är det viktigt att fokusera på utvecklandet av kunnandet. Detta kunde eventuellt ske genom att de gamla primärkommunerna specialiserar sig på en sektor var. I olika samarbetsmodeller bör man särskilt vinnlägga sig om att beslutsprocessen är transparent och att medborgarna har insyn i och inflytande på beslut som berör dem. Oberoende modell kan befolkningsunderlaget inte kategoriskt låsas till ett absolut minimi på 20 000 invånare, eftersom de geografiska och kulturella utgångspunkterna är så olika.

On ollut jokseenkin hämmästyttävää seurata eräiden suurehkojen puolueiden kunnioituksen puutetta kunnallisen itsemääräämisoikeuden suhteen. Toisaalta sanotaan, että kunnat ja alueet saavat päättää itse tulevaisuudestaan ja toisaalta puhutaan pakkolunastuksesta, jos kunta ei toimi niin kuin naapurit tai sisäasiainministeriö toivovat. Nyt onkin aika saada tietää puolueiden lopullinen suhtautuminen asiaan.

Yksi asia on jokseenkin selvä. Pieni kunta, jonka väestömäärä vähenee, joutuu ennemmin tai myöhemmin miettimään miten selviytyä tulevaisuudesta 25 vuoden perspektiivissä. Tämä aika on nyt koittanut ja on aika laskea, selviääkö oma kunta verotuloillaan. Kunnan asukkaan on ennen kaikkea aika pyytää vastauksia kunnan johdolta: Lupaatteko, että selviämme 30 vuotta eteenpäin tekemättä mitään? Voiko kunta taata, että saamme nykyaikaisia palveluja 20 vuoden kuluttua nykyisillä rakenteilla?

Ärade talman! En kommun är mera än en förvaltningsenhet i statsbygget Finland. Den är kommuninvånarens referensram i livet. Kommunens identitet avspeglar sig i invånarens identitet. Detta gäller inte minst språket.

På flera håll i landet finns en stor oro för att hembygdens identitet skall ändras. Man är rädd för att den grundlagsenliga rätten att agera på eget språk försvinner. Därför var det bra att arbetsgruppen vid inrikesministeriet, som sett över vilka lagar som bör ändras, entydigt slog fast att man inte kan slå ihop enheter i strid med språklagen eller grundlagen. Enligt inrikesministeriet måste svensk- och tvåspråkiga kommuner och enheter också i framtiden ingå i svensk- och tvåspråkiga enheter. Det är inte fråga om språkhets utan regelrätt lagtolkning.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen valtiovarainministerit loivat talouspolitiikan mallit, joista kunnat nykyään kärsivät. Heidän mallinsa olivat niin edullisia valtiolle ja ne juurrutettiin niin syvään, ettemme vieläkään ole onnistuneet uudistamaan niitä. Joitakin asioita hallitus on muuttanut. Hallitus korotti välittömästi kustannusten korvauksia kunnille puolella, ja tuloveron alennuksia hallitus ryhtyi korvaamaan kunnille täysimääräisesti. Nyt olemme lisäksi saaneet järjestelmän, josta kunnat eivät joudu kärsimään. Esimerkkejä on paljon.

Samalla kun kuulemme haukkuja kuntien kriisistä, on hyvä muistaa, että kunnilla on kohta enemmän työntekijöitä kuin koskaan aikaisemmin. Pian ohitetaan 80-luvun huippunoteeraus. Nämä tilastot kumoavat jokseenkin tehokkaasti syytökset, joiden mukaan hallitus ajaisi alas kuntien palveluja. Työntekijöiden määrä osoittaa jotakin aivan muuta. Samalla on kuitenkin pula henkilökunnasta. Todellisena haasteena on se, miten kunnat pystyvät houkuttelemaan osaavia ihmisiä.

Talman! Den kommun- och servicestrukturreform som regeringen startade ifjol har redan burit frukt. Den har fungerat som en väckarklocka, och nu planerar man tillsammans runtom i landet hur man skall gå vidare för att klara framtidens krav och behov i kommunerna. Det bästa resultatet når vi om vi kan samarbeta på statlig och kommunal nivå. Då blir processen friktionsfriare. Vi har ändå alla samma mål: fungerande kommuner med bättre service för invånaren.

Sari Essayah /kd (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallitus on koko olemassaolonsa ajan harjoittanut eriarvoistavaa vero- ja yhteiskuntapolitiikkaa, jossa kunnat on pantu valtiontalouden ja veronkevennysten maksajiksi. Niin kuin täällä on kuultu useassa puheenvuorossa, viime vuonna vuosikatteeltaan negatiivisia kuntia oli 139 eli joka kolmannen kunnan tulot eivät riittäneet menoihin. Niinpä kuntien lainakanta kasvoi lähes miljardilla ja harkinnanvaraista valtionosuutta haki 238 kuntaa eli yli puolet kunnista. Veroprosenttiaan tälle vuodelle nosti kolmannes kunnista ja kiinteistöveroakin joka viides kunta.

Jos kuntatalous olisi turvattu, kuten hallituksen ministerit aina väittävät, luvut eivät näyttäisi tältä. Julkisuus maalailee mielellään kuntakentästä kuvaa laiskojen viranhaltijoiden ja vallanhaluisten luottamushenkilöiden johtamana tehottomana organisaationa, joka kansakunnan etujen vastaisesti paisuttaa toimintamenoja yli verotulojen ja valtionosuuksien. Totuus on kuitenkin toinen. Hallitukset ovat näihin päiviin saakka maksattaneet veronalennuspolitiikkansa kunnilla, uusia lakisääteisiä tehtäviä on sälytetty ja valtionosuuksien tarkastusrahat ja indeksikorotukset on maksettu vain osittain.

Kristillisdemokraatit eivät populistisesti syytä tästä tilanteesta yksin istuvaa hallitusta, vaan muistuttaa oppositiokumppaneitaan heidän aikanaan harjoittamasta kuntapolitiikasta, niin vasemmiston tukemista veronkevennyksistä kuin kokoomuksen tekemistä kuntarahojen leikkauksista. Joka tapauksessa kertynyt epäsuhta kuntien velvoitteiden ja rahoituksen välillä on jo vaarantanut kunnalliset peruspalvelut.

Tilanne on ajanut eräät kunnat absurdiin säästämiseen. Lyhytnäköisesti omaishoitosopimuksia sanotaan irti vaikka tiedostetaan, että pian huomattavasti kalliimpi palveluasumisen ja laitoshoidon kysyntä lähtee nousuun — kaikki kun eivät ehdi sillä välin koteihinsa menehtyä — eikä auta se, että hallitus on yrittänyt kehittää omaishoitoa, jos kunnilla ei ole varaa toteuttaa sitä. Muun muassa hallituksen viinaveroalen seurauksena kuntien pitäisi pystyä panostamaan lastensuojeluun sekä mielenterveys- ja päihdeongelmien varhaiseen puuttumiseen, mutta säästöjen nimissä toimenpiteitä päinvastoin lykätään, kunnes ajaudutaan raskaisiin laitosvaiheisiin.

Kuten Stakesin tuore selvitys osoittaa, köyhyysriskirajan alapuolella elää mittava joukko suomalaisia, ja kunnallisten peruspalvelujen vaarantuminen koskettaa eniten juuri vähävaraisimpia lapsiperheitä, ikääntyviä, työttömiä ja myös ihan tavallisia palkansaajia, joilla ei ole hyvätuloisten tapaan mahdollisuutta itse kustantaa palveluja kokonaisuudessaan. Tässä tilanteessa istuva hallitus pitää edelleen kiinni valtionosuuksien 25 prosentin indeksileikkurista eikä ole maksanut valtionosuuksien kustannusjaon tarkistusrahoja kunnille, joista yhä useampi kriisiytyy.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä vaatii Vanhasen hallitusta maksamaan tuon 200 miljoonan euron valtionosuuksien tarkistusrahan kunnille heti eikä hyväksy sen lykkäämistä tulevan hallituksen rästiksi. Kunnat ovat hoitaneet aikaisempina vuosina lakisääteiset velvoitteensa olettaen valtion huolehtivan osuudestaan. Vanhasen—Heinäluoman hallitus on kuitenkin pettänyt kunnat ja käytti viime vuoden veroylijäämästä ja osakemyyntituloista kertyneitä voittojakin mieluummin valtionvelan lyhennykseen kuin kunnille kuuluvan rahan palautukseen. Tuolloin ed. Nousiainen Kuntaliiton puheenjohtajan roolissa vaati velan takaisinmaksua uskottavamman kuntapolitiikan nimissä ja ihmetteli, miksi kuntien täytyy velkaantua samanaikaisesti, kun lainan kantokyvyltään vahvempi valtio maksaa omiaan pois. Vieläkö ed. Nousiainen on samaa mieltä?

Arvoisa puhemies! Pakkolainan opetustoimen osuuden maksun lykkäys yhdessä hallituksen tekemän kouluverkkokertoimen poistamisen kanssa on merkinnyt kuntien opetustoimen rahoituksen rapautumista. Valtion osuus perusopetuksen kustannuksista on reaalisesti laskenut jo alle 45 prosenttiin. Näin hallitus on ajanut kunnat rajuihin kouluverkon supistamisiin ja oppilasmääriltään vielä elinkelpoistenkin koulujen lakkauttamisiin. Maakunnissa ollaan hämmentyneinä näistä kuoliniskuista kyläkouluille ja koko keskustavetoisesta maaseudun autioittamisesta.

Kuntatalouden vaikeuksiin on esitetty ratkaisuksi muun muassa palvelumaksujen rajuja korotuksia. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tyrmää sosiaali- ja terveysministeriön taannoisen asiakasmaksuselvityksen, jonka pohjalta lapsiperheistä, sairaista ja vanhuksista oltaisiin tekemässä kuntatalouden ahdingon maksumiehiä. Palvelujen omavastuuosuudet ovat meillä jo nyt kansainvälisesti vertaillen korkeita, muun muassa terveyskulujen kohdalla kaksinkertaiset Euroopan tasoon verrattuna, ja korotukset iskisivät taloudellisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin väestönosiin. Ehdotettu maksujen sitominen indeksiin on sekin erikoista tilanteessa, jossa keskeisiä tulonsiirtoja, muun muassa sairauspäivärahaa ja lapsilisiä, ei ole sidottu yleiseen kustannuskehitykseen.

Tulevaisuus väestön ikääntyessä, menojen kasvaessa ja verotulojen supistuessa ei näytä yhtään valoisammalta. Puitelaiksi supistuvalta kunta- ja palvelurakenneuudistukselta lienee turha enää odottaa pelastavia linjauksia. Näköpiirissä häämöttää jo hallitussovun nimissä kyhätty onneton kompromissilopputulos: paperinmakuiset järjestämissuunnitelmat ja erilaisten palvelupiirien lisääntyminen. Tämä tarkoittaa lisää ylikunnallista hallintoa ja byrokratiaa ja taloudellisen päätösvallan ja järjestämisvastuun erkaantumista.

Arvoisa puhemies! Onko niin, että hallituksessa sosialidemokraatit lykkäävät kuntien pakkolainan takaisinmaksua? Ministeri Heinäluomahan ei ensimmäisellä kyselytunnilla ministerinä edes tunnistanut mitään pakkolainaa olevan olemassakaan, ja keskusta puolestaan vastustaa kynsin hampain kuntauudistusta peläten sen murentavan maakunnissa olevan luottamukseen nähden ylisuuren vaikutusvallan.

Vaalikauden lähetessä loppuaan käy joka tapauksessa yhä selvemmäksi, ettei Vanhasen hallitus kykene suoriutumaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta eikä siten turvaamaan hyvinvointipalvelujemme tulevaisuutta. Keskusta ajaa palvelurakenneuudistusta, kun taas demarit runnoisivat mieluusti kuntakentän uuteen kuosiin ja tekisivät siinä sivussa sitten vielä verouudistuksen. Rkp:lle ilmeisesti riittää, että mahdollisimman monessa kuntaliitoksessa ruotsinkielisten lukumäärä nousee yli 3 000:een, jolloin kunnasta tulee kaksikielinen. Hallitus ei tätä vuosikymmenen tärkeintä uudistusta hahmotellessaan ole vaivautunut käymään eduskunnan kanssa minkäänlaista arviointi- tai evästyskeskustelua. Sen sijaan sisäministeriö sai koko kuntakentän sekaisin erilaisilla malleilla, joiden tueksi ei esitetty minkäänlaista tutkimustietoa tai laskelmia vaikutuksesta henkilöstömääriin tai palvelutuotannon tehokkuuteen. Eräs kunnanjohtaja tokaisikin haastattelussa, että "Tanskan kuntauudistusta pohjustettiin 1 200 sivun selvityksellä, mutta meille ei ole lähetetty edes yhtä A-nelosta".

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mukaan peruskuntamalli tarjoaisi selkeimmän pohjavaihtoehdon palvelujen turvaamiseksi tulevina vuosina. Siinä yhdistyvät suora demokraattinen päätöksenteko ja vahvat työssäkäyntialueiden kokoiset palvelujen järjestämiseen kykenevät kunnat. On syytä muistaa, että ylisuurissa kunnissa tehokkuus ja demokratia eivät toteudu ainakaan paremmin kuin kohtuukokoisissa. Kuntakokoa tulee siksi kasvattaa harkiten ja vapaaehtoista tietä eikä uusia verotasoja tule missään tapauksessa luoda.

Pelkkä kuntakoon vahvistaminen ei kuitenkaan yksin riitä, vaan samalla tulee tarkastella hyvinvointipalvelujen tarpeen, rahoituksen ja tuottamisen tasapainoa. Kun sosiaali- ja terveysmenot ovat noin kaksi kolmasosaa keskivertokunnan taloudesta, on ratkaisuja lähdettävä etsimään sieltä. Ainakin nykyinen rahoitusvastuun oikeudenmukaisuus on kyseenalaistettava. Valtio maksaa sosiaali- ja terveyspalveluista valtionosuuksien kautta vain noin 32 prosenttia, kun kuntien ja palvelujen saajien maksettavaksi jää näin lähes 70 prosenttia koko ajan kasvavista kustannuksista. Erikoissairaanhoidon vaativat ja kalliit toimenpiteet on tasattava kuntien kesken. Kustannusten kasvun hillitsemiseksi tilaajan ja tuottajan roolit on selkiytettävä ja yksityisen ja julkisen sektorin rinnakkaiseloa nykyisestään tehostettava. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää, että viime kehyksissä leikattu hoitotakuun valtionosuus on tulevien vuosien osalta palautettava kehysbudjettiin.

Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen totesi täällä, että kokoomus, vasemmistoliitto ja vihreät haluttiin mukaan tähän historialliseen kunta- ja palvelurakenneuudistukseen, koska kysymyksessä ei ole mikään hallituksen hanke vaan koko Suomen hanke. Kun sitten tätä vuosisadan uudistusta ollaan nyt kyhäämässä ja lopputulos näyttää kutistuvan pelkäksi järjestämissuunnitelmaksi, on ehkä sitten parempi, etteivät sadat kristillisdemokraattiset kunnanvaltuutetut olekaan osa koko Suomea.

Niinpä, herra puhemies, ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan perusteltua päiväjärjestykseen siirtymistä tarkoittavan lausuman:

"Eduskunta toteaa, että pääministeri Matti Vanhasen hallitus ei ole esittänyt sellaista talous- ja toimintasuunnitelmaa, jonka perusteella kuntien talouden vaikeutuminen estettäisiin ja jolla turvattaisiin kuntalaisille tärkeitten peruspalveluitten tuottaminen. Eduskunta toteaa, että sairaiden, ikääntyvien ja lapsiperheiden asema vaikeutuu ja uhkaa johtaa kansalaisten perustuslaillisten oikeuksien ja ihmisarvon vaarantumiseen sekä kuntien palveluksessa olevan henkilöstön lisääntyvään uupumiseen,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Heti ensimmäiseksi voisin todeta, että jätetty välikysymys kuntatalouden heikosta tilasta on perussuomalaisten mielestä aiheellinen ja tarpeellinen. Kuntien talouden heikennyttyä kansalaisten peruspalveluiden järjestämisen kannalta kriittiselle tasolle, on syytä pyrkiä kaikin keinoin herättämään hallitusta toimiin kuntien tukemiseksi. Hallitus on valitettavasti omilla toimillaan nyt tuhoamassa kunnallisia peruspalveluita.

Eräs merkittävä seikka, johon liittyvillä valinnoillaan hallitus voi kuitenkin joko helpottaa tai entisestään vaikeuttaa kuntien tilannetta, on valtion kunnilta ottaman pakkolainan takaisin maksaminen. Nyt kun hallitus on päättänyt jaksottaa pakkolainan takaisinmaksua pitkälle aikavälille ja on siirtämässä osan maksatuksesta jopa ensi vaalikaudelle, niin ei tältäkään osin hallituksella näytä olevan todellista tahtoa toimia kuntien apuna. Tosin julkisuudessakin olleiden tietojen mukaan alue- ja kuntaministeri Manninen on jopa antanut kunnille toiveita tämän pakkolainan pikaisesta takaisinmaksamisesta, mikä on omalta osaltaan luonut lisävaikeuksia palveluiden ja talouden suunnitteluun. Epävarmuuden tila on kunnissa siten vain kasvanut.

Arvoisa puhemies! Kun kuntien taloustilanne on päästetty niin pahaksi, että suuri joukko kuntia elää kassakriisin uhan alla, on monilla kunnilla vaikeuksia selvitä lakisääteisistä velvollisuuksistaan. Osassa näistä köyhistä kunnista on lähdetty toimimaan siten, että liikutaan laillisen ja laittoman tilanteen välimaastossa toivoen, etteivät kuntalaiset ryhtyisi vaatimaan laissa säädettyjä oikeuksiaan tasavertaisiin palveluihin. Tämän toimintatavan omaksumalla mielestämme kunta toimii usein perustuslain 19 §:n 3 momentin vastaisesti. Kyseisessä lainkohdassa vaaditaan julkista valtaa turvaamaan jokaiselle muun muassa riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Kun laki säätää kunnille nämä edellä mainitut velvollisuudet tarjota peruspalveluita, mutta palveluiden laajuudesta ja rahoitusmahdollisuuksista puolestaan päätetään pitkälti valtiovallan toimesta, syntyy tilanne, jossa kunnat ja niiden päättäjät ovat puun ja kuoren välissä.

Mikäli kunnat toimisivat perustuslain ja muiden lakien säätämällä tavalla huolehtien kuntalaisten riittävistä peruspalveluista, olisivat kunnat todellisessa talouskriisissä. Tämä on puolestaan ristiriidassa kuntalaissa päättäjille määrätyn vastuullisuuden ja talouden tasapainossa pitämisen velvoitteen kanssa. Kun vielä kuntien tilinpäätösten ennakkotiedoista ilmenee se, että kuntien taloustilanne on pysynyt poikkeuksellisen heikkona siksi, että pääasiallisesti kunnista riippumattomista syistä johtunut kustannusten nousu on kasvattanut toimintakuluja nopeammin kuin verorahoitus on kasvanut, tuntuu vielä kohtuuttomammalta pakottaa kuntapäättäjät valitsemaan kestämättömän taloustilanteen ja laillisuuden väliltä. Kuntien taloutta pitää kohentaa myös valtiovallan päätöksin, ja tämä ei ole mahdollista, jos kunnille säädetään lisää tehtäviä.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset haluavat tässä yhteydessä korostaa, kuinka eriarvoisessa asemassa kuntalaiset ovat peruspalvelujen suhteen riippuen kunnan taloudellisesta tilanteesta. Monessa kunnassa esimerkiksi sotaveteraanit, kotirintamanaiset, vammaiset sekä vanhusväestö ovat todellisissa vaikeuksissa peruspalveluiden suhteen. Kotipalvelut ovat olemattomia, ja omaishoitosopimuksiakin vähennetään riittämättömiin määrärahoihin vedoten. Seurauksena tästä on usein kotona asumisen sijaan todella kallis laitoshoito. Lisäksi satoja kyläkouluja on lopetettu taloudellisiin syihin vedoten, näin muun muassa omassa kotikunnassani Alajärvellä.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä hallitus on epäonnistunut täydellisesti toimissaan tukea kuntia erityisesti vaikeuksissa olevien kuntalaisten aseman parantamiseksi. Mielestämme ainoa keino parantaa tilannetta on lisätä tämän väestönosan subjektiivisia oikeuksia peruspalveluiden suhteen. Tämäkään ei ole tietenkään riittävä tae palveluiden saatavuudesta. Onhan eduskunnan oikeusasiamies joutunut useamman kerran huomauttamaan kuntia subjektiivisten oikeuksien laiminlyönneistä, vaikka kunnat ovatkin puolustelleet tekojaan riittämättömillä määrärahoilla.

Palveluiden tasapuolisen saatavuudenkin osalta on myös muistettava, että jokainen kuntalainen maksaa niin valtion- kuin kunnallisveroa, asui hän sitten suuressa taajamassa tai ihan kunnan syrjäisemmällä reuna-alueella. Jos jättää veroja maksamatta, niin ulosottomies saapuu vaikka pitkospuita pitkin ja perii verot jopa pakkokeinoin realisoimalla omaisuuden, jos sitä sattuu olemaan. Eli se siitä perustuslain 6 §:ssä säädetystä yhdenvertaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen taholta on tuotu voimakkaasti esiin, että kaikki kuntien ongelmat tulevat ratkaistuksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kautta. Kuntaministeri Manninen lupasi noin vuosi sitten porkkanarahoja kunnille, jotka toimittavat kuntaliitosasiakirjat ministeriöön kuluvan maaliskuun loppuun mennessä. Tämä lupaus on saanut eräissä kunnissa jopa hysterianomaisia piirteitä kuntaliitosasioissa, koska silmissä on kiilunut ainoastaan ministerin lupaamat porkkanarahat.

Emme voi ymmärtää sitä, että kun kuntaliitoksia suunnitellaan, niin kuinka liittämällä kaksi kolme köyhää kuntaa yhteen saataisiin yksi rikas kunta. Suuruuden ihannointi voi johtaa mielestämme virheellisiin ratkaisuihin. Katsomme, että aina, kun kuntaliitoksia lähdetään tekemään, niiden tulisi olla vapaaehtoisia ja että asiasta tulisi järjestää kansanäänestys perusteellisen valmistelun ja selvitystyön jälkeen. Meillä on jo riittävästi esimerkkejä, miten ryhmäkurin avulla yritetään pakottaa johtavien luottamusmiestenkin toimesta vain yhden kuntaliitosmallin taakse selvittämättä lainkaan muita vaihtoehtoja.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten käsitys on, että kuntaliitosten seurauksena kunnallinen demokratia vähenee monilta osin ja sen seurauksena usein palvelut jopa heikkenevät ja etääntyvät kuntalaisista nimenomaan kunnan reuna-alueilla. Perussuomalaisten mielestä parempi vaihtoehto on peruspalvelujen tuottaminen yhteistyössä esimerkiksi useamman kunnan kanssa. Näissäkin toimissa on vain muistettava se, ettei käy niin, että herrojen paikat säilyvät ja suorittavan portaan selkänahasta revitään vain entistä enemmän, kun yritetään säilyttää palvelut edes entisellä, usein heikollakin tasolla. Kunnallisten palveluiden tuottamisessa tulee ennen kaikkea muistaa se, että peruspalveluiden on oltava riittäviä ainakin niille noin 600 000 suomalaiselle, jotka elävät EU:n köyhyysrajan alapuolella ja joilla ei ole mahdollisuuksia taloudellisista syistä käyttää yksityisiä palveluita. Näin varsinkin, kun muistetaan, että esimerkiksi terveydenhoidon puolella Kelan korvausosuudet yksityisen sektorin toimenpidemaksuista eivät ole nousseet yli 15 vuoteen, vaikka samanaikaisesti lääkärinpalkkiot ovat nousseet yleistä palkkatasoa ja kuluttajahintaindeksiä nopeammin.

Arvoisa puhemies! Hallituksen on tehtävä nopeasti päätökset kuntien pakkolainan pikaisesta takaisinmaksusta, jotta kunnat pystyvät hoitamaan perustuslainkin edellyttämät peruspalvelut tasavertaisesti edes kohtuullisella tasolla, joita seikkoja tulee perussuomalaisten mielestä korostaa myös hallituksen suunnittelemassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa, vaikka mitkään rakenneuudistukset eivät yksinomaan tulekaan takaamaan riittäviä peruspalveluita, vaan siihen tarvitaan myös rahaa.

Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen

Arvoisa herra puhemies! Aluksi haluan kiittää ryhmäpuheenvuoroista, jotka sinänsä mielestäni olivat hyvin asiallisia ja aiheen tärkeyden huomioon ottaen jopa kohtuullisen rakentavia. Mutta eräisiin kohtiin haluaisin jonkun sanan mainita.

Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja, ed. Katainen totesi, että on osattava ja haluttava uudistaa. Näin varmasti on. Se koskee paitsi eduskuntaa ja hallitusta varmasti myöskin kuntatasoa. Ed. Katainenhan on samalla myöskin Siilinjärven kunnanvaltuutettu, ja ainakin saamani tiedon mukaan hän ei ole erinomaista halua tai toimenpidettä siellä osoittanut siihen, että yhdyskuntarakennetta eheytettäisiin, sillä jos ei siellä niin missä sitten olisi todellinen tarve? Täytyy varoa sitä, että puhutaan toista ja tehdään toista.

Ed. Lindén totesi kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa, että valtionosuuksien lisäykseen, tuohon reiluun miljardiin, sisältyisivät nämä verokompensaatiot. Haluan todeta, että se ei pidä paikkaansa, siitä on irrotettu verokompensaatiot. Kaiken kaikkiaan se valtionosuuksien lisäys on noin pari miljardia, jos laskentavuonna käytetään vuoden 2002 pohjalukua vuoteen 2006, ja 2007:kinhän on vielä edessä.

Ed. Soininvaara totesi, että kuntayhtymähallinnointi on isännätöntä rahaa ja siihen suuntaan ei pitäisi edetä. Varmasti näin on sillä linjalla, mitä nykyinen yleinen kuntayhtymähallinto on, mutta on senkin suhteen mahdollista tehdä myöskin toisenlaisia ratkaisuja, niin kuin esimerkiksi Kainuun hallintokokeilussa on toteutettu, niin että kunnat määrittävät raharaamit ja silloin kuntayhtymä on todella kuntien renki. (Ed. Korhonen: Onko sekin tämän hallituksen aikaansaannos?) — Ei ole, mutta kerron, että on muitakin vaihtoehtoja. Se on ministeri Korhosen aikana luotu malli, ja minusta siinä on erittäin paljon positiivista, ja tuloksetkin ensimmäisen vuoden osalta sitä kertovat. Mikään ratkaisu ei ole täydellinen, sitä on parannettu, mutta se on erittäin hyvä lähtökohta.

Ed. Essayah totesi, kuten monet muutkin täällä, pakkolainasta. Ehkä kannattaa kuitenkin todeta, että olisi hyvä pitää käsitteet erossa. Lainahan on velka, joka kerran maksettuna on sitten kuitattu. Kuntien valtionosuussaatavien siirto maksettavaksi myöhemmin ei ole laina, vaan se on kustannuserä, joka on maksettava joka vuosi kerrallaan. Siinä on se oleellinen ero, maksetaanko kertalainana vai kuinka suuria eroja voidaan hyväksyä kustannuspohjiin yhdellä kertaa. (Ed. Zyskowicz: Se on pahempi kuin laina!) — Se on kuntien kannalta monessa mielessä pahempikin, mutta kysymys on siitä, miksi ei ole niin helppoa maksaa kerralla näin suuria valtionosuussaamisia. Se selittää tätä asiaa hiukan tarkemmin.

Ed. Vistbacka totesi tässä, että ministeri Manninen lupasi porkkanarahoja. Minä en ole luvannut mitään muuta kuin voimassa olevassa laissa sanotaan. Tämä laki on ollut voimassa ennen minun puheitani, ja se on ollut kaikkien käytettävissä. Sen puheen jälkeen vain ehkä jotkut kunnat ovat heränneet siihen, että tällainenkin laki on olemassa, ja kun saattaa olla, että myöhemmin ei ole mahdollista pitää näitä yhtä suurella tasolla, niin tästä on syntynyt joillekin kunnille sitten kiire, kun he ovat pyrkineet näitä kuntaliitosasioita ratkaisemaan. On päivänselvää, että kuntaliitokset pitää tehdä harkiten ja asianmukaisesti ja tämä porkkanaraha on vain yksi osa sitä.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia kuntaministerille terveisistä Siilinjärvelle — välitän ne kyllä — että ministeri on sitä mieltä, että Siilinjärvi ja ympäristökunnat tulisi muodostaa yhdeksi kunnaksi. Terveinen menee perille. En syytä teitä puutteellisista tiedoista, mutta ehkä niitä, jotka näitä tietoja ovat välittäneet. Kuulun nimittäin siihen hyvin hyvin pieneen, harvalukuiseen valtuutettujen joukkoon, joka on halunnut tietoisesti ylläpitää kuntaliitoskeskustelua myös Siilinjärven seutukunnalla, vaikka Siilinjärvi tuottaa palvelut taloudellisemmin kuin ympäristökunnat. Mutta joka tapauksessa haluan katsoa pidemmälle. Me elämme samassa tulevaisuudessa ja hengitämme samaa ilmaa. Tästä syystä elinkeinopoliittisesti ja kaavoituksellisesti voisi olla järkevää pohtia myös tätä vaihtoehtoa.

Mutta itse kysymykseen. Haluan, että tämän keskustelun aikana tulee nyt hyvin yksiselitteinen vastaus niihin kysymyksiin, joita välikysymyskeskustelussa on esitetty. Ministeri Heinäluoma: Aiotteko aikaistaa pakkolainan maksua siten, että koko summa maksetaan tämän vaalikauden aikana? Ministeri Manninen on tätäkin vaihtoehtoa halunnut herätellä. Toinen kysymys: Tuleeko puitelaista sellainen, että se on niin yksiselitteinen, että sekä keskusta että sosialidemokraatit eduskuntavaaleissa keskustelevat samanlaisesta kuntatulevaisuudesta, ja onko puitelaki sellainen, että se ei jätä tulkinnanvaraa sen suhteen, millaiseen kuntarakenteeseen ja millaiseen palvelurakenteeseen hallituspuolueet ovat sitoutuneet?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllähän nyt, kun tätä keskustelua on kuullut ja kuulin esimerkiksi keskustan ryhmäpuheenvuoron, täytyy ihmetellä, missä lumetodellisuudessa ne ihmiset oikein elävät. Nyt on tilanne kumminkin se, että tämän hallituskauden aikana 330 kuntaa on nostanut veroprosenttiaan, valtaosa kunnista on nostanut palvelumaksuja, kymmenet, jos ei sadat kunnat ovat nostaneet kiinteistöveroa ja silti kuntien taloudet ovat rapakunnossa tällä hetkellä. Onhan se äärettömän kova arvovalinta, kun, niin kuin tässä on todettu, samanaikaisesti valtiontalous on erinomaisen hyvässä kunnossa.

Tässähän tämä koko ongelman ydin on, että tämä yhteiskunnallinen arvopohja on nyt mennyt niin kovaksi ja se on mennyt hallituspuolueiden toimesta, että tarkoituksella, tahallaan ja tietoisesti ajetaan hyvinvointipalveluja alas. Sehän on tämä lopputulema. Ei tästä mihinkään muuhun voi päästä. Kun samanaikaisesti verohelpotukset ovat kohdistuneet kaikista rikkaimpaan väestönosaan, kun kunnallisvero ja kiinteistövero ja palvelumaksut rappaavat taas kaikista heikko-osaisimpia, niin on tämä, ministeri Heinäluoma ja ministeri Manninen, todella äärettömän kovaa yhteiskuntapolitiikkaa, ja te olette vastuussa siitä. Ei kai tästä nyt enää voi menneisyyteen syytä lykätä.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä hallituspuolueitten puheenvuoroissa arvosteltiin oppositiota siitä, että se kyseenalaistaa tämän kunta- ja palvelurakennehankkeen, vaikka on itse myös tämän hankkeen valmistelussa mukana, niin kun satun itsekin kuulumaan tähän joukkoon, niin kyllä oma kokemukseni on se, että vasemmistoliiton, kokoomuksen ja vihreitten edustajat ovat tuossa joukkiossa ne, jotka haluavat jotakin saada aikaan, ja sitten varsinaiset jarruttajat tulevat kyllä hallituspuolueitten keskuudesta. Sen takia kysyisinkin kyllä ministeriltä: Onko hallitus edelleen sen Kuntaliiton alun perin asettaman tavoitteen takana, että kuntia pitäisi yhdistää niin, että ne pääsääntöisesti ovat asukasluvultaan vähintään 20 000, ja onko hallitukselta tulossa joitakin toimenpiteitä tämän Pääkaupunkiseudun metropolihallinnon vauhdittamiseksi, koska on aivan ilmeistä, että vapaaehtoisin järjestelyin semmoista ei täällä synny?

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun sosiaali- ja terveydenhuolto vie keskivertokunnan budjetista noin kaksi kolmasosaa, niin varmastikin tässä uudistusprosessissa olisi hyvin järkevää keskittyä sinne. Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon kasvua aiheuttaa muun muassa se, että lääkärinvirkoja on edelleenkin monissa kunnissa täyttämättä ja joudutaan käyttämään keikkalääkäreitä, jotka pahimmillaan maksavat jopa kolme kertaa enemmän kuin kunnan omat lääkärit. Meillä on myöskin siellä hoivasektorilla tuhansien ihmisten vajaus. Vuodeosastoja pyöritetään suurin piirtein alimiehityksellä. Vuoteen 2010 mennessä meillä tarvitaan vähintään 70 000 uutta työntekijää sinne terveyspalveluihin, ja samanaikaisesti meiltä koulutetut ihmiset pakenevat ulkomaille, kun joutuvat pätkätyökierteeseen ja heikkoon palkkatasoon täällä kotimaassa. Mitkä ovat hallituksen konkreettiset toimenpiteet, joilla tästä henkilöstövajeesta tullaan selviämään ihan lähivuosina?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Manninen totesi, että laki on ollut voimassa. Se pitää paikkansa kyllä. Mutta tuolla maakunnissa ilmeisesti on ymmärretty sitten arvoisan ministerin toteamus ehkä väärin, tai onko se ollut toteamus taikka ääneen ajattelu, että nämä paperit on toimitettava ministeriöön maaliskuun loppuun mennessä, että on mahdollisuus päästä porkkanarahoihin. En tiedä sitten, mikä on se varsinainen asia, miten kunnissa tämä on huomioitu, mutta ainakin tällaista viestiä jatkuvasti tulee.

Arvoisa puhemies! Ihmettelen kyllä keskustan ryhmäpuheenvuorossa esitettyä kantaa subjektiivisista oikeuksista: arvosteltiin sitä.

Arvoisa puhemies! Minä kyllä kysyn sitä, onko keskustapuolueella todella sellainen tilanne peruspalvelujen osalta, että riippuu kunnan taloudellista tilanteesta, miten niitä annetaan. Subjektiivisilla oikeuksilla saadaan varmistettua, että vaikeuksissa olevat ihmiset saavat edes kohtuullisen peruspalvelun, kuten perustuslaki edellyttää.

Suvi Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Mannisen puhe piti sisällään ilouutisen, ja haluankin tarkistaa, ymmärsinkö oikein ja puhuiko hän itse asiassa totuutta.

Totesitte, ministeri Manninen, että Vanhasen hallitus on kuitenkin päättänyt valtiontalouden tiukoista kehyksistä huolimatta maksaa laskun kunnille, ja viittasitte tähän kustannusjaon tarkistukseen. Eli tarkoittaako se sitä, että ensi vuoden kehyksistä päätettäessä vuodelle 2008 budjetoitu tuo vajaa 200 miljoonaa tulee vuoden 2007 kehyksiin? Näin te tässä puheessanne lupasitte. Itse asiassa en kysy sitä teiltä, vaan kysyn valtiovarainministeri Eero Heinäluomalta.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä on puheenvuorot rauhassa kuunneltu läpi, niin kyllä toistan sen periaatteen, mistä lähdimme liikkeelle, että tämän koko asian huolena on varsinaisesti se, että kunta- ja palvelurakenneuudistus ja palvelu-uudistus ylipäänsä onnistuu. Se on se varsinainen murhe.

Sitten ihmettelen sitä, että ed. Soininvaara ja ed. Essayah totesivat täällä, että poliittisesta vallasta ollaan niin kiinnostuneita, että ei haluta tehdä tarpeellisia rakenneuudistuksia, vaikka pitäisi. Minä nyt kuitenkin luen täältä pari faktaa. Tällä hetkellä on menossa 39 vapaaehtoista liitosselvitystä. Ne koskevat 117:ää kuntaa ja näistä kunnista 82 on keskustavetoisia, joten en minä nyt ihan allekirjoita tällaista väitettä.

Sitten vielä, kun puhutaan Pääkaupunkiseudusta, ed. Soininvaara, minulla on se käsitys, että Espoon vihreät yksimielisesti ovat olleet sitä mieltä, että sitä mallia, jota kunnat ovat täällä sopineet yhteisesti noudattaa, he kannattavat.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Katainen, oppositiojohtaja, minä kuuntelin tarkkaan nyt myös äskeisen puheenvuoronne. Te esitätte kysymyksiä hallitukselle, mutta mikä on nyt se teidän evästyksenne siihen puitelakiin? Mitä siinä pitää olla? Ette esittänyt aikataulua ettekä omaa näkemystänne siitä, minkälainen sen tulisi olla. Kerroitte puheenvuorossanne, mitä sen ei ainakaan pidä sisältää, ja sanoitte, että ainakaan sen ei pidä sisältää pakkoliitoksia. Mutta onko tämä se teidän evästyksenne hallitukselle ja eduskuntaryhmille ja hallituksessa oleville?

Sitten vielä ed. Korhoselle sanoisin: Mikä oli se teidän kauaskantoinen visionne kuntatulevaisuudesta, kun olitte kuntaministeri edellisessä hallituksessa? Siitä ei ole monta vuotta. Oliko silloin näköalaa teillä siihen, miten kuntien tulevaisuus tulee järjestymään?

Vielä ed. Soininvaaralle kaikessa ystävyydessä ja ymmärryksessä sanoisin, että kun viittasitte nyt ministeri Mannisen työryhmän työhön, sen sisäiseen työhön, niin minä kyllä tulkitsen, että teillä on riittämätön itsetunto, kun noin alistuneesti (Puhemies koputtaa) työryhmän jäsenenä sanotte, että siinä ei voi vaikuttaa. Sehän on avoin foorumi, jossa jokaisella on nyt mahdollisuus (Puhemies koputtaa) tuoda esille tahtonsa.

Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on hyvin laajoja kysymyksiä käsitelty ja hyvin paljon sellaisia, mitä itsekin olisin halunnut kysyä, mutta kysyisin yhtä yksityiskohtaa ministeri Mannisen puheessa. Mielestäni te puhuitte muunneltua totuutta. Te sanoitte, että tänä vuonna on tullut hoivatakuu voimaan. Kysymyksessähän on ikäihmisten sosiaalipalvelujen tarpeen arviointi, ja luenpa teille täältä sosiaali- ja terveysministeriön tiedotteesta, mitä täällä sanotaan: "Lakimuutos ei tuo asiakkaalle parempaa oikeutta saada palveluja. - - Jos palvelujen tarve on suurempi kuin mitä kunta pystyy järjestämään, on kunnan otettava käyttöön kaikkien kansalaisten kannalta tasapuoliset menettelytavat. Käytännössä tämä tarkoittaa asiakkaiden asettamista jonoihin." Kysymys ei ole mistään hoivatakuusta. Kysymys on jonotakuusta. Älkää käyttäkö muunneltua totuutta puheessanne.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on jo kolmas kerta, kun hallitus ja ministeri Manninen todistavat tässä salissa, että taas kerran auvoisampi kuntatalous häämöttää horisontissa. Voisitte nyt jo uskoa, että kuntatalouden horisontti teidän katsannossa on viiva kaukaisuudessa, joka etääntyy sitä mukaa kuin hallitus sitä näkyy lähestyvän. Teidän pitäisi jotakin muutakin pystyä tekemään kuin vain arvostella ed. Korhosta. Siinäkin te näinä aikoina jäätte toiseksi.

Arvoisa hallitus ja ministeri! Kun kuuntelee ja katselee teidän toimianne, tulee vääjäämättä mieleen vanha tarina tuolta Ounasjokivarresta, jossa hieman pönäkkä ja itsekeskeinen vanhempi naishenkilö kysyi pastorilta, onko suuri synti, jos katselen itseäni peilistä, kuinka kaunis olen, kuinka kaunis ja ihana olen. Pastori, joka ei ollut ed. Särkiniemi, vastasi: Ei se mikään synti ole. Se on vaan suuri erehdys.

Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus esitti keskustelun pohjaksi kolme erilaista mallia kunta- ja palvelurakenteeseen. Se vaikutti erittäin demokraattiselta, mutta ihan lyhyen ajan kuluessa Kuntaliitto, kuntien edunvalvontaorganisaatio, esitti oman mallinsa, vahvan peruskunnan mallin. Kuka voisi vastustaa vahvaa peruskuntaa? Näin ollen kuntien päättäjät, eliitti ja myös virkamiehet kannattavat tätä peruskuntaa. Oliko oikein, että hallitus jätti oman aloitteensa Kuntaliiton käsiin?

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen näkemyksen mukaan keskeinen syy kuntatalouden kurjuuteen on Lipposen ensimmäisen ja toisen hallituksen suorittama kuntien verotulojen leikkaus, joka on ministeri Mannisen sanoin ainakin 30 vuoteen suurin puhallus kuntien ja valtion välisissä taloussuhteissa. No, tästä kristillisdemokraatit ovat kyllä keskustapuolueen kanssa olleet samaa mieltä, ja viimeisten kymmenen vuoden aikanahan tätä keskustelua on runsaasti käyty, mutta ihmettelen, ovatko myös sosiaalidemokraatit nyt nämä virheet tunnustaneet eli yhtyykö ministeri Heinäluoma myös tähän ministeri Mannisen esittämään analyysiin.

Tämän keskustelun perusteella, jota täällä on käyty, huoli hallituksen kyvystä viedä kunta- ja palvelurakenneuudistus käytäntöön on todella e