1) Kunnallisten hyvinvointipalveluiden turvaaminen
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa puhemies! Olemme varmasti yhtä mieltä siitä,
että kuntatalouden tilanne on vaikea ja haasteellinen.
Sen korjaaminen kestävällä tavalla edellyttää vakaata,
mutta uudistusmielistä politiikkaa.
Vanhasen hallitus on pitänyt lupauksensa kunnille.
Samoin olemme pitäneet kiinni hallitusohjelmasta, jopa
tehneet enemmänkin kuin sen kirjaukset olisivat välttämättä edellyttäneet.
Kuntapolitiikkaakin on tehty ajassa.
Vuonna 2004 kunnilla oli taseissaan kertynyttä alijäämää yhteensä noin
300 miljoonaa euroa ja vuonna 2003 noin 200 miljoonaa euroa. Tämä on
suuruusluokaltaan 1 prosentti kuntien menoista. Toisaalta kannattaa
muistaa, että vuodesta 2003 vuoteen 2005 kunnat ja valtio
ovat panostaneet sosiaali-, terveys- ja opetustoimeen kymmenkertaisen
määrän lisärahaa alijäämään
verrattuna. Kuntien menoja ovat kasvattaneet muun muassa kotihoidon
tuen korotus, sosiaalialan täydennyskoulutusvelvoite, aamu-
ja iltapäivätoiminta sekä hoitotakuun
toteuttaminen. Kuntatalouden tila alijäämällä mitattuna
olisi tietysti parempi, jos palveluista olisi tingitty. Panostukset ovat
kuitenkin perustuneet muun muassa edellisen hallituksen aikana jo
käynnistettyyn Kansalliseen terveyshankkeeseen. Kuntien
työntekijöiden määräkin
on lisääntynyt tämän hallituksen aikana
noin 7 000 työntekijällä.
Hallitus on lisännyt valtionosuuksia vuodesta 2003
kuluvaan vuoteen yli 1,3 miljardia euroa. Se on moninkertaisesti
se summa, mitä kokoomus surullisen kuuluisassa kuuden kohdan
ohjelmassaan ennen eduskuntavaaleja esitti. Lukuun eivät
sisälly veronkevennyksistä tai järjestelmämuutoksista
aiheutuneet korvaukset. Nythän ne on hyvitetty kunnille
täysimääräisesti. Välikysymyksen
tekijöiden ajalta niitä sen sijaan on yhä korvaamatta
peräti 800 miljoonaa euroa. Hallitus on uudistanut tämän
vuoden alusta järjestelmää niin, että verotusta
kevennetään nyt ja tulevaisuudessa pelkästään
valtion piikkiin valtionverotuksen ansiotulovähennyksellä.
Kuntatalouden läpinäkyvyyttä hallitus
on parantanut vuosittaisella peruspalveluohjelmalla ja peruspalvelubudjetilla.
Heikoimpia kuntia hyödyttävä rahoitus-
ja valtionosuusuudistus on toteutettu. Kunta- ja palvelurakenneuudistus
on käynnistetty vastauksena pidemmän aikavälin suuriin
haasteisiin palveluiden turvaamiseksi.
Kuntien tuloista noin puolet on veroja. Siten yleisen talous-,
vero- ja työllisyyspolitiikan onnistuminen on avainasia
myös kuntatalouden kestävyydelle. Viime kuukausien
työllisyyskehitys on hallituksen toimenpiteiden seurauksena ollut
niin myönteistä, että voimme päästä ensi vuoden
maaliskuuhun mennessä varsin lähelle hallitusohjelman
tärkeintä tavoitetta, 100 000 uuden työpaikan
luomista vaalikauden aikana. Vaalikauden alimmista luvuista olemme
petranneet jo lähes 80 000 työpaikkaa.
Arvoisa puhemies! Hallituksen politiikka tuottaa jo nyt tulosta.
Välikysymyksessä päivitellään äskettäin
julkistettuja vuoden 2005 kuntien tilinpäätösten
ennakkotietoja. Niiden olennaisin viesti on kuitenkin se, että kuntatalouden
heikkeneminen on pysähtynyt. Myöskään
negatiivisen vuosikatteen kuntien määrä ei
kasvanut edellisvuoteen verrattuna. Se jäi selvästi
alemmalle tasolle kuin ennätysvuonna 2000. Tätä ennätystähän
olivat välikysymyksen tekijät synnyttämässä ja
se näyttää kestävän
hyvin.
Edellä sanottu ei sikäli yllätä,
että toteutunut tilanne ennakoitiin varsin tarkoin jo vuosi
sitten peruspalveluohjelmaan sisältyneessä kuntatalouden
kehitysarviossa. Viime vuoden ennakolliset tiedot osoittavat, että pääsemme
suunnilleen samanlaiseen, noin 1,4 miljardin euron vuosikatteeseen
kuin vuotta aikaisemmin. Viime vuoden lopulliset tilinpäätöstiedot
saadaan kuluvan vuoden kesäkuussa. Yleensä ne
ovat olleet hieman parempia ennakkotietoihin verrattuna.
Viime vuoden kuntien tilinpäätösten
ennakkotiedoissa oli sekä myönteisiä että haastavia
piirteitä. Myönteistä oli esimerkiksi
se, että talouskehitys pysyi hyvänä erityisesti
asukasluvultaan suurimmissa yli 100 000 asukkaan kunnissa, mutta
myös alle 2 000 asukkaan kunnissa vuosikatteen
heikkeneminen pysähtyi. Vuosikate parani myös
kuntaryhmässä 10 000—20 000
asukasta.
Ongelmallista oli etenkin lainakannan kasvu, vaikka se hidastuikin
6 prosenttiyksikköä edellisvuoteen verrattuna.
Myös kuntien väliset taloudelliset kehityserot
ovat varsin suuria. Vain riittävillä tasausjärjestelmillä sekä rakenteiden muutoksilla
voidaan taata kaikkialla maassa kunnallisten peruspalvelujen taso
kohtuullisella veroprosentilla.
Vuoden 2005 tilinpäätösten ennakkotietojen perusteella
on kaikki syy uskoa, että kuntatalouden suunta on parempaan
päin. Valtion tämän vuoden talousarvioon
sisältyvän arvion mukaan vuosikate olisi jo tänä vuonna
selvästi yli 1,6 miljardia euroa ja vahvistuva ura jatkuisi.
Viime vuoden toteutumatietojen perusteella kuluvan vuoden ennustetta
ei ole syytä muuttaa ainakaan huonompaan suuntaan. Toki
tähän liittyy, kuten ennusteisiin aiemminkin,
varauksia erityisesti kuntien menojen kasvun osalta.
Arvoisa puhemies! Keskeinen syy kuntatalouden nykyiseen tilaan
ja siihen, että kohentuminen tulee vaatimaan aikaa, on
se, että kunnilta puuttuu edellä mainittu 800
miljoonaa euroa niitä verotuloja, jotka vuosina 1997—2003
jätettiin veronkevennyspäätösten
yhteydessä korvaamatta. Näin tehty verotulojen
leikkaus on ainakin 30 vuoteen suurin puhallus kuntien ja valtion
välisissä taloussuhteissa. Sen keskeisin toteuttaja
oli silloinen kokoomuslainen valtiovarainministeri.
800 miljoonaa euroa vastaa summaa, jonka hankkimiseksi keskimääräistä tämän
vuoden 18,40 prosentin kunnallisveroastetta olisi pitänyt nostaa
noin 1,2 prosenttiyksiköllä. Onkin pieni ihme,
että kunnallisveroasteen keskimääräinen nousu
vuodesta 2003 kuluvaan vuoteen on jäänyt vain
kolmannekseen tuosta 1,2 prosenttiyksikön korotuspaineesta.
Kunnat ovat siis myös säästäneet,
sopeuttaneet ja tehostaneet, suurin osa taloudellisesti vaikeissa
olosuhteissa ja kasvavien palvelupaineiden alla.
Sen sijaan kuntien ja valtion välisen kustannustenjaon
tarkistuksen maksamisessa kunnille Vanhasen hallitus noudattaa jo
valtiovarainministeri Niinistön ja kuntaministeri Korhosen
kaudella keksittyä ja koeteltua kaavaa. Sen mukaanhan kustannustenjaon
tarkistusta ei makseta kunnille yhdellä kertaa vaan jaksotetusti
useampana vuonna.
Kustannustenjaon tarkistuksen edellyttämä summa,
502 miljoonaa euroa, on edelliskertaa suurempi. Tämä kustannustenjaon
vääristymä kuntien tappioksi syntyi välikysymyksen
tekijöiden ollessa hallituksessa. Kuntien velvoitteita
lisättiin ilman riittävää rahoitusta,
toisin sanoen valtionosuudet alimitoitettiin. Vanhasen hallitus on
kuitenkin päättänyt valtiontalouden tiukoista kehyksistä huolimatta
maksaa tuon laskun kunnille. Tämä on vahva arvovalinta
peruspalvelujen puolesta.
Samalla kustannustenjaon tarkistusjärjestelmä on
uudistettu osana tämän vuoden alussa voimaan tullutta
valtionosuusuudistusta aiempaa vakaammaksi, ennakoitavammaksi ja
läpinäkyvämmäksi. Tähänkään
uudistukseen kokoomus ei kyennyt. Jos olisi kyennyt, emme nyt keskustelisi
täällä valtionosuussaatavien aikaistamisesta.
Samassa yhteydessä osana valtionosuusuudistusta päätettiin
luopua indeksitarkistusten tekemisestä täyttä määrää alempana
vuodesta 2008 alkaen. Tosin jo tämän hallituksen
aikana indeksitarkistukset on tehty suurempina kuin monina niistä vuosista,
jolloin välikysymyksen tekijät olivat hallituksessa.
Edellä kuvatuilla muutoksilla pyritään
estämään kustannustenjaon nähdyn kaltaiset
vääristymät sekä hillitsemään
lisävelvoitteiden sälyttämistä kunnille
ilman riittävää rahoitusta.
Olennaista on myös tarkastella valtion toimenpiteiden
vaikutusta kuntatalouteen kokonaisuudessaan. Kun otetaan huomioon
valtionosuuksien, niiden indeksitarkistusten ja kustannustenjaon
tarkistusten sekä korvattujen veroperusteiden muutosvaikutukset,
valtion toimenpiteiden kokonaisvaikutus kuntatalouteen on ollut koko
hallituskauden, myös tänä vuonna valtion talousarvion
laskentakaavan mukaan selvästi plusmerkkinen. Välikysymyksen
tekijöiden ollessa hallituksessa valtion toimenpiteiden
vaikutus kuntatalouteen oli useana vuonna selvästi negatiivinen.
Arvoisa puhemies! Koulutusta koskevat peruspalvelumme eivät
ole vaarassa. Kansainvälisessä Pisa-vertailututkimuksessa
sijoituimme kaikilla tutkimuksen osa-alueilla Oecd-maiden kärkeen.
Kouluverkon supistumiseen puolestaan on vaikuttanut ennen kaikkea
peruskouluikäisten määrän väheneminen.
Väestöennusteen mukaan perusopetuksen piirissä olevien
ikäluokkien koko pienenee vuosikymmenen loppuun mennessä noin
43 000 oppilaalla. Perusopetuksen saavutettavuus on lääninhallitusten
arvioiden mukaan edelleen hyvä. Tällä hetkellä perusopetus
on Suomessa alueellisesti erittäin kattavasti järjestetty.
Lisäksi perusopetuksen tueksi hallitus on toteuttanut merkittävän
aamu- ja iltapäivätoiminnan lakisääteistämisen.
Lukiokouluverkossa ei ole tapahtunut viime vuosina suuria muutoksia.
Korkealaatuisen esi- ja perusopetuksen, lukiokoulutuksen ja
ammatillisen koulutuksen turvaaminen pienenevien ikäluokkien
tilanteessa edellyttää kunta- ja palvelurakenteiden
kehittämistä. Tehtävien ratkaisujen on
turvattava kansalaisten yhtäläinen oikeus saada
kykyjensä ja erityisten tarpeittensa mukaisesti koulutusta
ja kehittää itseään varallisuudesta
riippumatta.
Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden uudistamiseksi on
hallituskaudella toteutettu laajat kehittämishankkeet.
Hoitotakuun ja muiden sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusten
yhteydessä on arvioitu niiden vaikutus kuntatalouteen ja kuntien
rahoitusmahdollisuuksiin. Uuden teknologian ja uusien työtapojen
hyödyntämisen vaikutukset näkyvät
kuntatalouden säästöinä ja palvelujen
parempana ja tasapuolisempana saatavuutena.
Suomalaista terveydenhuoltoa on tällä hallituskaudella
kehitetty Kansallisen terveysprojektin suuntaviivojen mukaan. Hyvää kehitystä on pienessä
ajassa
tapahtunut paljon, ja se palvelee nimenomaan terveyspalvelujen käyttäjiä.
Maaliskuussa 2005 voimaan tullut niin sanottu hoitotakuulainsäädäntö on
parantanut hoidon saatavuutta merkittävästi ja
lisännyt tasa-arvoa terveyspalvelujen saamisessa. Potilaat
pääsevät hoitoon sujuvammin ja oikea-aikaisemmin
kuin ennen eri puolilla Suomea. Kun sairaaloiden hoitojonoissa lokakuussa
2002 oli hoitoa yli kuusi kuukautta jonottaneita potilaita 66 000,
näitä potilaita oli viime vuoden lopussa enää 20 000
ja sairaanhoitopiirit arvioivat, että kesäkuun
2006 lopussa luku on enää 5 000.
Kuluvalla hallituskaudella toteutetaan myös laaja Sosiaalialan
kehittämishanke, joka on jo nyt johtanut sekä sosiaalityötä tekevien
työn arvostuksen kohoamiseen että palvelujen paranemiseen.
Juuri tämän kuukauden alussa astui voimaan sosiaalihuoltolain
muutos, niin sanottu hoivatakuu, jolla parannetaan iäkkäimpien
vanhustenhuollon asiakkaiden asemaa. Kotona asumista tuetaan muun
muassa parantamalla omaishoitajien asemaa ja lisäämällä kotipalveluissa valinnanvapautta
palvelusetelin avulla sekä yhdistämällä kotisairaanhoito
ja kotipalvelu kotihoidon palveluksi. Samaan aikaan toteutetaan laajaa
vanhustenhuollon laitospalvelujen kehittämishanketta.
Arvoisa puhemies! Kuntatalouden nykytilan ja kehitysnäkymien
haaste liittyy ennen muuta tarpeeseen hillitä menojen kasvua.
Kuntien menot ovat kasvaneet vuosina 2000—2005 keskimäärin
5,4 prosenttia, kun kestävä kasvutaso olisi alle
4:n. Kuten tiedämme, palvelutarpeet tulevat erityisesti
väestön ikääntymisen seurauksena kasvamaan
samalla, kun työssä olevien määrä pienenee.
Kunta- ja palvelurakenteita uudistaen ja muun muassa uutta tietoteknologiaa
hyödyntäen sekä yhteispalveluja kehittäen
kustannusten kasvua voidaan hillitä palvelujen laadun ja
saatavuuden kärsimättä.
Tässä on tiivistetysti tausta myös
hallituksen noin vuosi sitten käynnistämälle
kunta- ja palvelurakenneuudistukselle. Sen tavoitteena on turvata
palvelujen laatu, saatavuus ja kestävä rahoitus.
Kokoomuslainen valtiovarainministeri puhumattakaan vasemmistoliittolaisesta
kuntaministeristä eivät valitettavasti kyenneet
tai uskaltaneet vastaavaa uudistusta aloittaa. Nytkin kokoomuksen,
vasemmistoliiton ja vihreiden hermo näyttää pettävän
pahemman kerran. Nämä puolueet halusivat itse
mukaan historiallisen kunta- ja palvelurakenneuudistuksen valmisteluun.
Koska kysymyksessä ei ole vain hallituksen vaan koko Suomen
hanke, heidät haluttiin ottaa myös mukaan. Valmistelu
on sujunut hyvin, aikataulussa on pysytty eikä valmistelun
yhteydessä ole esitetty eriäviä mielipiteitä.
Nyt nämä samat puolueet tilanteessa, jossa aluevaiheen
palaute on alueilla ja kunnissa tehdyn perusteellisen työn
jälkeen juuri saatu analysoitua ja jatkoaskelten valmistelu
on vasta käynnistymässä, esittävätkin
välikysymyksen ja epäilevät koko uudistusta.
Voikin sanoa, että eläköön se
pieni ero vastuullisuudessa hallituksen ja opposition välillä.
Oppositiolla näköjään on varaa
politikointiin tälläkin asialla ja tänäkin
ajankohtana.
Käynnissä oleva valmistelu poikii lukuisia hankkeita,
joilla palvelujen turvaaminen kullakin alueella parhaiten onnistuu.
Yhteistyö- ja/tai kuntaliitoskumppaneita etsitään
aktiivisesti. Tehokkaita palvelujen tuotantotapoja suunnitellaan.
Liikkeelle on lähdetty laajalla rintamalla, mistä kiitokset
jo tässä vaiheessa kunnille ja kuntien työntekijöille
sekä luottamushenkilöille, jotka ovat tehneet
ahkerasti työtä palvelujen turvaamiseksi.
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen aikataulu on tietoisesti
tiukka ja sitä on kyetty noudattamaan. Hallitus antaa kevätistuntokaudella
esityksen puitelaiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpanosta.
Sitä ennen työtä on vielä paljon
ja sitä riittää myös välikysymyksen
allekirjoittajille.
Arvoisa puhemies! Yhteenvetona voi todeta, että valtion
toimin on vahvistettu kuntataloutta ja peruspalveluiden rahoitusperustaa
merkittävin panostuksin. Palvelut eivät ole vaarassa,
vaan niitä on monin osin kyetty jopa kehittämään.
Ongelmiakin toki on, mutta uudistustarpeita muun muassa väestörakenteiden
muutosten seurauksena emme voi kuitenkaan väistää.
Vuodet 2007—2011 kattava peruspalveluohjelma valmistuu maaliskuun
kehyspäätöksen yhteydessä ja
toimitetaan myös eduskunnan käsittelyyn. Se tulee
sisältämään kohtuullisen rohkaisevan
näkymän kuntatalouden kehityksestä, mikäli
Suomen talouden yleinen toimintaympäristö ei olennaisesti nykyisestä heikkene.
Alue- ja kuntaministeri Mannisen vastaus on ruotsinkielisenä näin
kuuluva:
Vi är säkert överens om att kommunalekonomins
ställning är svår och full av utmaningar.
För att den skall kunna korrigeras på ett hållbart
sätt krävs det en stabil, men reformvänlig
kommunpolitik.
Vanhanens regering har hållit sitt löfte
till kommunerna. Likaså har vi hållit fast vid
regeringsprogrammet. Vi har till och med gjort mer än vad
noteringarna i det nödvändigtvis skulle ha förutsatt.
Också kommunpolitik har förts i tid.
År 2004 uppvisade kommunernas balansräkningar
ett underskott på sammanlagt cirka 300 miljoner euro och år
2003 cirka 200 miljoner euro. Storleksklassen är en procent
av kommunernas utgifter. Å andra sidan är det
skäl att komma ihåg att kommunerna och staten
från år 2003 till år 2005 har satsat
tio gånger så mycket extra pengar på social-,
hälsovårds- och undervisningsväsendet
jämfört med underskottet. Bl.a. har det höjda
stödet för vård i hemmet, förpliktelsen
att ordna fortbildning inom det sociala området och genomförandet
av vårdgarantin ökat kommunernas utgifter. Mätt
med underskottet skulle kommunalekonomins ställning naturligtvis
ha varit bättre om man prutat på servicen. Satsningarna
har emellertid bl.a. grundat sig på det nationella hälsovårdsprojekt
som inleddes redan under den föregående regeringen.
Antalet kommunalt anställda har också ökat
med cirka 7 000 under denna regeringsperiod.
Från år 2003 fram till innevarande år
har regeringen ökat statsandelarna med över 1,3
miljarder euro. Det är mångfaldigt det belopp
som samlingspartiet föreslog i sitt beryktade sexpunktsprogram
före riksdagsvalet. I siffran ingår inte ersättningarna
till följd av skattelättnader eller systemförändringar.
För dem har ju kommunerna nu fått gottgörelse
till fullt belopp. Från interpellanternas tid är
ersättningar för dem däremot fortfarande
obetalda till ett belopp av hela 800 miljoner euro! Från
och med ingången av detta år har regeringen reviderat
systemet så att beskattningen nu och i framtiden lindras
enbart på statens bekostnad genom förvärvsinkomstavdraget
i statsbeskattningen.
Regeringen har förbättrat kommunalekonomins överskådlighet
med hjälp av det årliga basserviceprogrammet och
den årliga basservicebudgeten. En reform av finansierings-
och statsandelssystemet som gynnar de svagaste kommunerna har genomförts.
Kommun- och servicestrukturreformen har inletts som svar på de
stora utmaningarna på längre sikt när
det gäller tryggandet av servicen.
Ungefär hälften av kommunernas inkomster utgörs
av skatter. En lyckad allmän ekonomisk politik, skattepolitik
och sysselsättningspolitik är således
också nyckeln till en hållbar kommunalekonomi.
Till följd av regeringens åtgärder har sysselsättningsutvecklingen
varit så positiv de senaste månaderna att vi före
mars nästa år kan vara ganska nära det
viktigaste målet i regeringsprogrammet, att skapa 100 000
nya arbetsplatser under valperioden. De lägsta siffrorna
under valperioden har vi redan förbättrat med
närmare 80 000 arbetsplatser.
Regeringens politik ger resultat redan nu. I interpellationen
förfasar man sig över de nyligen offentliggjorda
förhandsuppgifterna om kommunernas bokslut för
2005. Den viktigaste signalen i dem är dock att nedgången
i kommunalekonomin har stannat av. Antalet kommuner med negativt årsbidrag
har inte heller ökat jämfört med året
innan. Det är tydligt mindre än vad det var rekordåret
2000. Interpellanterna var ju med om att skapa detta rekord, och
det tycks hålla bra.
Det som sagts här tidigare är ingen överraskning
så till vida att den förverkligade situationen förutspåddes
mycket noggrant redan för ett år sedan i den bedömning
av den kommunalekonomiska utvecklingen som ingick i basserviceprogrammet.
Förhandsuppgifterna för senaste år visar
att vi uppnår ungefär ett lika stort årsbidrag som året
innan, dvs. cirka 1,4 miljarder euro. De slutliga bokslutsuppgifterna
för senaste år fås i juni innevarande år.
De brukar vanligen vara något bättre än
förhandsuppgifterna.
Förhandsuppgifterna om kommunernas bokslut för
senaste år innehöll både positiva drag
och utmaningar. Positiv var till exempel den fortsatta goda ekonomiska
utvecklingen i synnerhet i de största kommunerna med över
100 000 invånare, men också i kommuner
med mindre än 2 000 invånare stannade
nedgången i årsbidraget av. Årsbidraget
förbättrades också i kommuner med 10 000—20 000
invånare.
Ett problem var i synnerhet det ökade lånebeståndet, även
om ökningen var sex procentenheter mindre än året
innan. När det gäller den ekonomiska utvecklingen är
skillnaderna mellan kommunerna också rätt stora.
Endast med tillräckliga utjämningssystem och strukturförändringar
kan nivån på den kommunala basservicen garanteras över
allt i landet till en rimlig skattesats.
Utgående från förhandsuppgifterna
om boksluten för 2005 finns det all orsak att tro att kommunalekonomin
går mot det bättre. Enligt uppskattningen i statsbudgeten
för 2006 skulle årsbidraget redan i år
tydligt överstiga 1,6 miljarder euro och fortsättningsvis
förstärkas. Utgående från uppgifterna
om utfallet senaste år finns det ingen anledning att ändra
prognosen för innevarande år, åtminstone
inte till det sämre. Visserligen finns det, såsom
också i fråga om tidigare prognoser, reservationer
i synnerhet när det gäller kommunernas utgiftsökning.
En central orsak till kommunalekonomins nuvarande läge
och till att ett uppsving låter vänta på sig är
att kommunerna saknar tidigare nämnda 800 miljoner euro
av de skatteinkomster som inte ersattes åren 1997—2003
i samband med besluten om skattelindringar. En sådan nedskärning
av skatteinkomsterna är den största blåsningen
på åtminstone 30 år i de ekonomiska relationerna
mellan kommunerna och staten. Den som drev igenom detta var den
dåvarande samlingspartistiska finansministern.
Uppbringandet av en summa på 800 miljoner euro skulle
ha krävt att den genomsnittliga kommunala skattegraden
på 18,40 procent för detta år skulle
ha höjts med cirka 1,2 procentenheter. Därför är
det också ett litet under att den kommunala skattegraden
från år 2003 till innevarande år har
stigit med i genomsnitt endast en tredjedel av detta höjningstryck
på 1,2 procentenheter. Kommunerna har således
också sparat, anpassat och effektiverat, största
delen i ekonomiskt svåra förhållanden
och under stigande servicetryck.
När det gäller betalningen av justeringen
av kostnadsfördelningen mellan kommunerna och staten följer
Vanhanens regering däremot det formulär som uppfanns
och prövades redan under finansminister Niinistös
och kommunminister Korhonens tid. Enligt det betalas justeringen
av kostnadsfördelningen inte på en gång
till kommunerna utan betalningen fördelas på flera år.
Det belopp som justeringen av kostnadsfördelningen
kräver, 502 miljoner euro, är större än förra
gången. Denna snedvridning av kostnadsfördelningen
till förlust för kommunerna uppkom då interpellanterna
satt med i regeringen. Kommunernas skyldigheter ökades
utan tillräcklig finansiering, det vill säga statsandelarna
underdimensionerades. Vanhanens regering har dock, trots de strama
statsfinansiella ramarna, beslutat betala räkningen till
kommunerna. Detta är ett starkt värdeval till
förmån för basservicen.
Samtidigt har systemet med justering av kostnadsfördelningen
reviderats som ett led i den statsandelsreform som trädde
i kraft vid ingången av detta år, så att
det har blivit stabilare, mera förutsägbart och
mera överskådligt än tidigare. Inte heller
en sådan reform klarade samlingspartiet av. Om det skulle
ha gjort det, skulle vi inte nu här diskutera en tidigareläggning
av statsandelsfordringarna.
Som ett led i statsandelsreformen beslöt man samtidigt
avstå från indexjusteringar till mindre än
fullt belopp från och med år 2008. Visserligen har
indexjusteringarna redan under denna regering gjorts till större
belopp än under flera av de år då interpellanterna
satt med i regeringen. Strävan är att genom ovan
beskrivna ändringar förhindra liknande snedvridningar
av kostnadsfördelningen samt att inte i så stor
omfattning påbörda kommunerna ytterligare skyldigheter
utan tillräcklig finansiering.
Det är också viktigt att se över
konsekvenserna av statens åtgärder för
kommunalekonomin som helhet tagen. Med beaktande av verkningarna
av de ändrade statsandelarna, de ändrade indexjusteringarna
av dem och de ändrade justeringarna av kostnadsfördelningen
samt de ändrade ersatta skattegrunderna har de totala konsekvenserna
av statens åtgärder för kommunalekonomin
varit tydligt positiva under hela regeringsperioden, också innevarande år
enligt beräkningsformuläret i statsbudgeten. När
interpellanterna satt med i regeringen hade statens åtgärder
tydligt negativa verkningar på kommunalekonomin under flera år.
Den basservice som gäller utbildningen är
inte i fara. I den internationella Pisa-undersökningen placerade
vi oss i toppen i Oecd-länderna inom alla delområden
i undersökningen. Det är framför allt
det minskade antalet barn i grundskoleåldern som har bidragit
till att skolnätet har reducerats. Enligt befolkningsprognosen
minskar de åldersklasser som omfattas av grundundervisningen
med cirka 43 000 elever före utgången
av detta årtionde. Enligt länsstyrelsernas bedömningar är
tillgången till grundundervisning fortfarande god. För
närvarande har grundundervisningen i Finland en mycket
stor regional täckning. Som stöd för
grundundervisningen har regeringen dessutom fått till stånd
en betydande lagstiftning om morgon- och eftermiddagsverksamhet.
Gymnasieskolnätet har inte genomgått några
större förändringar under de senaste åren.
Tryggandet av högklassig förskole- och grundundervisning,
gymnasieutbildning och yrkesutbildning i en situation då åldersklasserna minskar
förutsätter att kommun- och servicestrukturerna
utvecklas. De beslut som fattas måste trygga lika rätt
för medborgarna att få utbildning enligt förmåga
och särskilda behov och att utveckla sig oberoende av förmögenhet.
Under regeringsperioden har omfattande utvecklingsprojekt genomförts
för förnyande av social- och hälsovårdstjänsterna.
I samband med vårdgarantin och andra reformer inom social- och
hälsovården har deras verkningar på kommunalekonomin
och kommunernas finansieringsmöjligheter bedömts.
Verkningarna av att ny teknik och nya arbetsmetoder utnyttjas tar
sig uttryck som inbesparingar inom kommunalekonomin och bättre
och jämlikare tillgång till service.
Under denna regeringsperiod har hälso- och sjukvården
i Finland utvecklats i enlighet med linjerna i det nationella hälsovårdsprojektet.
En omfattande positiv utveckling har skett inom en kort tid och
den kommer uttryckligen dem som använder hälsovårdstjänsterna
till godo. Den lagstiftning som gäller den s.k. vårdgarantin
och som trädde i kraft i mars 2005 har förbättrat
tillgången till vård och behandling avsevärt
och ökat jämlikheten när det gäller
erhållandet av hälsovårdstjänster.
Patienterna får vård på ett smidigare
sätt än tidigare och vid rätt tidpunkt
på olika håll i Finland. Då det i vårdköerna
till sjukhusen i oktober 2002 fanns 66 000 patienter som hade
väntat på vård och behandling i över
sex månader, var antalet sådana patienter endast 20 000
i slutet av förra året. Sjukvårdsdistrikten beräknar
att antalet är 5 000 i slutet av juni 2006.
Under innevarande regeringsperiod genomförs också ett
omfattande utvecklingsprogram för det sociala området,
som redan nu har lett till att socialarbete värdesätts
högre och till att servicen förbättrats.
Vid ingången av denna månad trädde en ändring
av socialvårdslagen i kraft, som gäller s.k. omsorgsgaranti.
Genom den förbättras ställningen för
de äldsta klienterna inom åldringsvården.
Möjligheten att bo hemma stöds bl.a. genom att
närståendevårdarnas ställning förbättras
och valfriheten inom hemservicen ökas med hjälp
av servicesedel samt genom att hemsjukvård och hemservice
förenas till tjänsten hemvård. Samtidigt
genomförs ett omfattande projekt för utvecklande
av institutionstjänsterna inom åldringsvården.
När det gäller kommunalekonomins nuläge och
utvecklingsutsikter hänför sig utmaningen framför
allt till behovet av att stävja utgiftsökningen.
Kommunernas utgifter har ökat med i genomsnitt 5,4 procent åren
2000—2005, då en hållbar ökningsnivå skulle
understiga 4 procent. Som vi vet kommer servicebehoven att öka
i synnerhet till följd av att befolkningens medelålder stiger,
samtidigt som antalet personer som arbetar minskar. Genom att kommun-
och servicestrukturerna förnyas och bl.a. ny datateknik
utnyttjas samt samservicen utvecklas kan kostnadsökningen
hållas nere utan att kvaliteten och tillgången
på service blir lidande.
Detta är också en sammanfattning av bakgrunden
till den kommun- och servicestrukturreform som regeringen startade
för ungefär ett år sedan. Målet
för den är att trygga kvaliteten på,
tillgången till och en hållbar finansiering av
tjänsterna.
Samlingspartiets finansminister, för att inte tala
om vänsterförbundets kommunminister, förmådde
eller vågade tyvärr inte inleda en motsvarande
reform. Inte heller nu tycks samlingspartiets, vänsterförbundets
och de grönas nerver klara av det. Dessa partier ville
själva delta i beredningen av den historiska kommun- och
servicestrukturreformen. Eftersom det inte bara är fråga
om regeringens utan om hela Finlands projekt ville man ta dem med.
Beredningen har gått bra, tidtabellen har hållit
och inga avvikande åsikter har framförts i samband
med beredningen.
Nu när responsen från den regionala rundan och
efter det grundliga arbete som utförts i regionerna och
kommunerna har analyserats och beredningen av nästa steg
håller på att inledas, framställer samma
partier en interpellation och ifrågasätter hela
reformen. Därför kan man säga: leve den
lilla skillnaden mellan regeringen och oppositionen när
det gäller ansvarighet. Oppositionen tycks ha råd
att kannstöpa också om denna fråga och
vid denna tidpunkt.
Den pågående beredningen ger upphov till
ett flertal projekt med hjälp av vilka servicen kan tryggas
på bästa sätt inom respektive område. Samarbetspartner
och/eller partner med tanke på kommunsammanslagningar
söks aktivt. Effektiva sätt att tillhandahålla
service planeras. Man går fram på bred front och
för det vill jag redan i detta skede framföra
mitt tack till kommunerna och de kommunalt anställda och
de förtroendevalda, som arbetar flitigt för tryggandet
av servicen.
Tidtabellen för kommun- och servicestrukturreformen är
med avsikt stram och den har hållit. Regeringen kommer
under vårsessionen att överlämna en proposition
med förslag till en ramlag om genomförandet av
kommun- och servicestrukturreformen. Före det finns det ännu
mycket att göra och arbetet räcker till också för
dem som undertecknat interpellationen.
Sammanfattningsvis kan det konstateras att kommunekonomin och
finansieringsgrunden för basservicen har stärkts
genom betydande satsningar från statens sida. Servicen är
inte i farozonen, utan det har till många delar varit möjligt
att utveckla den. Visserligen finns det också problem,
men vi kan ändå inte undvika reformbehoven bl.a.
till följd av förändringarna i befolkningsstrukturen.
Basserviceprogrammet för 2007—2011 färdigställs
i samband med rambeslutet i mars och överlämnas
också till riksdagen för behandling. Det kommer
att innehålla en utvecklingsutsikt för kommunekonomin
som är relativt uppmuntrande, förutsatt att de
allmänna ekonomiska verksamhetsbetingelserna i Finland inte
försämras väsentligt.
Välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan
puheenvuoro:
Jyrki Katainen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Jos joku suomalaisen kunnan päättäjä luuli,
että heillä ovat asiat huonosti, niin nyt sitten kuultiin,
että ei ole. Ei voi välttyä siltä yhtymäkohdalta,
mitä perinteisesti on aina tässäkin pöntössä useaan
otteeseen lainattu. Tuntemattomassa sotilaassa on todettu, että jos
tuntuu, että on nälkä, niin kyllä pystytään
esittämään semmoiset rätingit,
joissa kerrotaan, ettei voi olla nälkä. Tämä oli
käytännössä tämän
puheen keskeinen sisältö.
Huomionarvoista on se, että keskustan ja sosialidemokraattien
kesken ei näytä löytyvän yhteisymmärrystä siitä,
mikä on kuntatalouden tila, tai olisi hyvin mielenkiintoista
kuulla sosialidemokraattien oma arvio siitä, kuinka viime
hallituskaudella kuntatalous kehittyi, koska keskustalaisten näkemyksen
mukaan käytännössä kuntatalous
viime kaudella romuttui. Terveisenä ministeri Manniselta
suomalaisille kuntapäättäjille on se,
että se on sosialidemokraattien vika ja se on kokoomuksen
vika, että tämä hallitus ei ole kyennyt
ongelmia ratkaisemaan.
Arvoisa puhemies! Punamultahallitus on istunut kolme neljäsosaa
kaudestaan. Tänä aikana kuntien taloustilanne
on selkeästi heikentynyt. Näyttää siltä,
että hallitus ei saa aikaan tarpeellisia muutoksia suurista
lupauksista ja kuntien ahdingosta huolimatta.
Vanhasen ja Heinäluoman hallitus on luvannut turvata
kansalaisten tärkeimmät peruspalvelut — terveydenhuollon,
sosiaalipalvelut ja koulutuksen. Tosiasioiden ja käytännön
elämän valossa nämä lupaukset
ovat valumassa hukkaan. Kuntien tilikauden tulos jäi jo
toisena vuonna peräkkäin alijäämäiseksi,
ja yli 139 kunnalla, liki 140 kunnalla, vuosikate on pakkasen puolella. Myös
toimintamenot kasvoivat edelleen rahoitusta nopeammin. Menojen vuosittainen
kasvu on ollut viime aikoina yli 5 prosenttia.
Taloudesta huolehtiminen on huolta hyvinvoinnista. Nykymeno
tarkoittaa heikentyvää vanhustenhoitoa, ongelmia
terveydenhuollossa ja leikkauksia opetuksen tuntikehyksissä.
Tämän seurauksena opettajien palkat laskevat, luokkakoot
kasvavat ylisuuriksi ja opetuksen taso heikkenee.
Kunnat ovat ajautuneet syventyvään velkakierteeseen,
ja veroja joudutaan korottamaan. Viimeisten viiden vuoden aikana
kuntalaisten velkataakka on kaksinkertaistunut. Kasvava velka tarkoittaa
myös kasvavia korkomenoja. On nurinkurista, että jo
muutenkin ahdingossa olevien kuntien varat menevät korkomenoihin
palveluiden kehittämisen sijaan.
Näiden kovien ja yksiselitteisten faktojen valossa
viesti hallituspuolueille on kirkas: hyvinvointi-Suomea ei yksinkertaisesti
enää voi rakentaa ylimitoitettujen vaalilupausten
varaan. On osattava ja tahdottava uudistaa eli kantaa vastuuta tulevaisuudesta. Älkää
pelätkö,
arvoisa hallitus, älkää pelätkö tulevaisuutta,
sillä sen rakentaminen voi olla myös positiivista,
jos aidosti tuntee vastuuta, jos aidosti katsoo vähän
pidemmälle kuin vain seuraaviin vaaleihin. (Eduskunnasta:
Mistä pitää leikata?)
Tähän saakka hallituksen vastaukset opposition
huoleen kunnallisten palvelujen turvaamisesta ovat perustuneet menneiden
muisteluun, kuten äskeisessäkin puheenvuorossa
kuulimme. Toivoin, että välikysymys olisi motivoinut
hallitusta etsimään tähän saakka
kadoksissa olleen yhteisen kuntalinjan ja että se olisi
antanut tänä päivänä meille
vastauksia sekä akuuttiin rahapulmaan eli pakkolainan takaisinmaksun
nopeutukseen sekä siihen, mikä on hallituksen
yhteinen sävel kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toteuttamiseksi.
Olisin siis toivonut, että hallitus olisi antanut vastauksen
näihin tulevaisuutta ajatellen keskeisimpiin pulmiin. Sitä emme
valitettavasti kuulleet.
Kuntien rahoituskriisi johtuu osaltaan siitä, että hallitus
luo uutta poliittista kulttuuria jaksottaessaan velkansa maksua
kunnille neljälle vuodelle. Tämä pakkolaina
on kokonaisvaikutuksiltaan valtava. Kunnallistalouden dosentti Heikki Helin
arvioi eilen, että hallituksen jätettyä osan tarkistusrahoista
seuraavan hallituksen maksettavaksi kertaantuu alimitoitettu valtionosuus
vuosittain siten, että kunnilta jää saamatta
valtionosuuksia vuosina 2005—2008 peräti 840 miljoonaa
euroa. Toistamme jälleen kerran vaatimuksemme siitä,
että hallitus nopeuttaisi pakkolainan takaisinmaksua.
On totta, että näitä kustannusjaon
siirtoeriä on joskus ennenkin maksettu vuoden tai kahden
viiveellä. Nykyhallituksen neljän vuoden pakkolainassa
taloudelliset kerrannaisvaikutukset ovat kuitenkin kestämättömät.
Nyt alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen on ottanut onkeensa — valitettavasti
tänä päivänä siitä emme
kuulleet enää sanaakaan — vaatimuksemme
pakkolainan nopeutetusta takaisinmaksusta. Manninen on esittänyt
selvitettäväksi mahdollisuutta, että kunnille
korvattaisiin vuodelle 2008 jäävä noin
194 miljoonan euron suuruinen valtionosuuksien kustannustenjaon
siirtoerä jo vuonna 2007.
Mahdollisuuksien selvittämisen aika on ohi, ja kysymys
kuuluu: Tuleeko hallitus tätä opposition ja Mannisen
linjaa toteuttamaan, ja tukeeko hallitus tätä vakaata
pyrkimystä? Toivottavasti tämän keskustelun
aikana saadaan yksiselitteinen vastaus myös tähän
kysymykseen.
Arvoisa puhemies! Kuntien ongelmat ovat tyyppiesimerkki aiheesta,
jossa hallituksen tulisi luoda toimenpiteillään
positiivista tulevaisuudenuskoa. Kuntapäättäjät
odottavat hallitukselta selkeää poliittista johtajuutta,
joka rohkaisisi kuntia rakentamaan terveempää kunta-
ja palvelurakennetta. Kiristyvä kuntakurjuus voidaan katkaista
vain sillä, että valtio maksaa velkansa ja kunnat
ja valtio yhdessä uudistavat palvelujen rakenteita
vastaamaan 2010-luvun haasteita.
Viime syksynä alkanut uudistuskeskustelu synnytti kuntakentällä myönteistä uudistushenkeä.
Siihen saakka jatkunut järjetön väittely
siitä, onko 431 kuntaa elinehto palvelujen tuottamiselle
vai ei, sai vihdoinkin pisteen. Ensimmäistä kertaa
kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että jotakin on
tehtävä ja että nykyiset rakenteet ovat
kestämättömiä. Tämä ilmapiiri
sai aikaan ennätysmäärän kuntaliitosselvityshankkeita.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että hallitus on vetämässä tässäkin
asiassa liinoja kiinni. Arvoisat ministerit, älkää painako
jarrua silloin, kun on kaasuttamisen vuoro.
Kukaan tässä maassa ei halua yhdistää kuntia ilkeyttään
ja viedäkseen palvelut kuntalaisilta. Päinvastoin
on pakko osata tehdä uudistuksia, jotta saamme aikaan nykyistä elinvoimaisempia kuntia,
jotka ovat turvallisempia palvelujen tuottajia ja tehokkaampia elinkeinopolitiikan
toimijoita.
Keskustelu itsehallinnosta on monessa kunnassa saanut uusia
terveitä piirteitä. Monessa kunnassa nimittäin
kysytään, mitä itsehallintoa on se, että suurella
osalla kunnista ei ole tosiasiallisesti mahdollisuuksia kehittää palveluja,
tehdä valintoja taloudenpidossa ja tulevaisuuden rakentamisessa.
Kunta, jossa useana vuonna peräkkäin valtuutetun
tehtävänä on ainoastaan hyväksyä negatiivinen
tilinpäätös ja budjettivaltuustossa päättää lisälainanotosta
ja verovarojen suuntaamisesta lainojen korkoihin, ei ole enää itsehallinnollinen yksikkö,
ainakaan siinä mielessä, kuinka itse haluan kunnallisen
itsehallinnon nähdä. On tietysti totta, että kai
itsehallintoon kuuluu myös oikeus itsenäiseen
kurjuuden jakamiseen. Tämä on tosin kyseenalaista,
sillä eduskunta ja hallitus ovat lainsäätäjinä edellyttäneet
tasapuolisia palveluita kaikille suomalaisille.
On täysin käsittämätöntä,
miksi monessa suomalaisessa kunnassa vuosi toisensa perään
keskustellaan mieluummin leikkauslistoista, palvelujen alasajamisesta
ja palkkojen alentamisesta sen sijaan, että vallalla olisi
positiivinen tahto uudistaa sekä kunta- että palvelurakenteita.
Rakenteiden uudistaminen on päättäjien
velvollisuus, jotta tulevaisuudessa voisimme päästä talouskurjuudesta
vahvaan kuntatalouteen, joka mahdollistaa palvelujen kehittämisen
ja niiden saatavuuden. Tätä tahtoa näyttää suomalaisissa
kunnissa tällä hetkellä olevan, mutta
se vaatii myös hallituksen taholta vahvaa kannustusta ja
uskon luomista.
Kunta- ja palvelurakennehankkeessa on edettävä rivakasti.
Suunnitteilla oleva puitelaki ei saa olla vain kokoelma tavoitteita.
Laissa on asetettava selkeät päämäärät
ja aikataulut muutokselle. Epäonnistuminen tässä veisi
kunnat entistä suurempaan kurimukseen. Ainoa tavoite on
toteuttaa sellainen uudistus, jonka avulla kuntien tulot ja menot
saadaan jatkossa tasapainoon eri puolilla Suomea.
Arvoisa herra puhemies! Riittävän kokoiset
ja elinvoimaiset kunnat pystyvät turvaamaan kuntalaisille
parhaat palvelut ja mahdollisuudet vaikuttaa palveluiden saatavuuteen
ja sisältöön. Osa kunnista pystyy hoitamaan
tehtävänsä yksin, mutta osa palveluista
on järkevää toteuttaa yhteistyössä muiden
kuntien kanssa. Kuntayhteistyö ei saa kuitenkaan vähentää demokratiaa.
En usko nimittäin, että uudistuksen paras lähtökohta olisi
niin sanottu välimallin ratkaisu, jossa lähes kaikki
palvelut siirrettäisiin kuntayhtymille ja peruskunnat olisivat
ennallaan ilman merkittäviä tehtäviä.
Tämä malli etäännyttäisi
valtaa ja vastuuta epämääräiseen
suuntaan.
Kuntarakenteen liian hidas muutos on pakottanut kunnat ja valtion
luomaan korvaavia yhteistyöjärjestelmiä kansalaisten
palvelujen turvaamiseksi. Kuntayhtymistä emme pääse
täysin eroon, eikä se ole kaikissa tapauksissa
järkevääkään. Silti
niiden varaan ei kannata tulevaisuuden palvelurakennetta järjestää.
Kuntayhtymien toimintaa leimaa vahva virkavaltaisuus ja isännättömyys.
Kuntauudistuksessa ei ole kysymys pienistä tai suurista
kunnista vaan elinvoimaisista kunnista. Elinvoimaisuus ei yksin
riipu kunnan koosta, vaikka silläkin näyttää Kuntaliiton
mukaan olevan merkitystä. Suurempi kuntakoko voi olla joissakin
tilanteissa yksi ratkaisu ongelmaan. Puhe tai pelottelu pakkoliitoksista
on kuitenkin turhaa, sillä se johdattelee keskustelua väärään suuntaan.
Jos kuntatalous on kuralla, niin kyse on joko velvoitteiden
ja rahoituksen vakavasta epäsuhdasta, huonosta paikallisesta
päätöksenteosta, tilapäisestä suhdannenotkahduksesta
tai yksinkertaisesti vakavasta rakenteellisesta ongelmasta, joka
ei parane ilman uudistuksia. Jos velvoitteet ja rahoitus ovat epäsuhdassa,
silloin valitusosoite on maan hallitus. Jos taas kyseessä on
muu ongelma, muutoksen tekijöinä ovat paikalliset
valtuutetut. Kunkin kunnan kohdalla paikalliset päättäjät
ovat niitä, joiden on tehtävä tämä arvio ja
kerrottava se myös kuntalaisille.
Kriisitietoisuus kunnassa näyttää lisääntyneen,
ja tilanteen vakavuus ymmärretään paikallisten
ihmisten parissa. Uskon myös, etteivät enää lupaukset
seuraavan hallituksen antamasta lisärahasta vakuuta kuntapäättäjiä vaan
että tarvitaan tekoja tässä ja nyt.
Ainoa pakko, jota kannatamme, on pakko ymmärtää muutoksen
välttämättömyys. Nykylinjan jatko
merkitsee hyvinvointipalveluistamme luopumista. On helppoa lähteä syyttelemään
toisia pakkoliitospuheista, jos suurin malka on omassa silmässä.
Erityisesti keskustan johdon vaalima ajatus aluekunnasta on suurin
mahdollinen valtiokeskeinen pakkoliitos.
Haluan vielä toistaa: Ainoa pakko on pakko tunnustaa
muutoksen tarve. En usko siihen, että kaavamaisella pakolla
saataisiin parasta lopputulosta aikaiseksi. Menestyksekäs
kuntaliitos ja terveempi palvelurakenne edellyttävät
laajaa yhteisymmärrystä ja yhteistyötä.
Pakkoavioliitot eivät aikaansaa tarvittavaa yhdessä tekemisen henkeä.
Silti hallituksella on oltava selkeä päämäärä ja
aikataulu uudistustyölle. Mikäli uudistumista
ei tapahdu, on hallituksella oltava keinot kantaa vastuuta niistä kuntalaisista,
niistä suomalaisista, jotka jäävät
nykymenolla ilman palveluja. En hyväksy ajattelutapaa,
että kunnallisen itsehallinnon nimissä on oikeutetumpaa
antaa kuntien lopettaa tai kurjistaa palveluita sen sijaan, että valtiovalta
ottaisi tässä äärimmäisessä tilanteessa
vastuuta puuttuessaan välttämättömiin
uudistuksiin. Itse asiassa en usko, että tämän
kaltaisiin tilanteisiin on turvauduttava, jos maahan luotaisiin
vahva ja positiivinen uudistamisen henki. Tässä hallituksen
tahtotilan näyttäminen on aivan keskeistä.
Hallituksen puitelain kunta- ja palvelurakenteen uudistuksesta
tulisi valmistua kesään mennessä, hyvissä ajoin
kevätistuntokaudella. Suurilla elkeillä ja puheilla
eteenpäin viety valmisteluprosessi lausuntoineen on näillä näkymin
johtamassa umpikujaan. Takkia lähdettiin tekemään,
mutta hyvä kysymys on, tuleekohan edes tuluskukkaroa.
Uusi puitelaki on rakennettava siten, ettei se jätä arvailun
mahdollisuuksia tai tilaa erilaisille tulkinnoille. Puitelaissa
on määriteltävä yksiselitteisesti
tavoitteet, keinot ja aikataulut. Siitä ei saa tulla löyhää julistusta,
jonka sisällöstä hallituspuolueilla on
täysin toisistaan poikkeavat tulkinnat seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Jos hallituspuolueet puhuvat puitelain jälkeen erilaisista tavoitteista
kuntauudistuksen suhteen ja jos puitelaki ei määrittele
yhteistä yksiselitteistä linjaa kunta- ja palvelurakenteen
uudistamiseen, on laki täysin nolla.
Aikaa uudistusten toteuttamiseksi on varattava riittävästi,
jotta paikalliselle päätöksenteolle jää riittävästi
tilaa. Aikataulun on samalla oltava tarpeeksi tiukka, jotta toimeksianto
otetaan vakavasti. Uskon vakaasti, että vahvan suunnan
näyttämisen ja rohkaisun avulla suomalaiset kunnat osaavat
ryhtyä itsenäiseen uudistustyöhön.
En usko, että suomalaiset kuntapäättäjät
olisivat tässä suhteessa huonompia kuin kollegansa
Tanskassa. Tanskassa myös hallitus kantoi oman vastuunsa
määrittelemällä uudistukselle
suunnan ja aikataulun. Nähtäväksi jää,
onko hallitus Suomessa yhtä tulevaisuusorientoitunut kun
Tanskassa.
Arvoisa puhemies! Tämän välikysymyksen tarkoitus
on saada hallitukselta selkeitä vastauksia. Tähän
saakka suunta on ollut hukassa. Silloin kun jotain on sanottu, niin
toinen päähallituspuolue on kiirehtinyt sanomaan
päinvastaista.
Olennaisia kysymyksiä ovatkin: Mitä hallitus aikoo
tehdä kuntien velkaantumisen ja palveluiden alasajamisen
pysäyttämiseksi? Aiotaanko pakkolaina maksaa vielä tämän
vaalikauden aikana? Mitä kunta- ja palvelurakenteen uudistukseen
tähtäävä puitelaki pitää sisällään,
ja pystyykö tämä hallitus sen toteuttamaan
siten, että kuntien elinvoimaisuus tulevaisuudessa turvataan?
Vastaukseksi eivät kelpaa historian tai tehtyjen toimenpiteiden
kertailu. Niillä ei ole vaikutuksia tulevaisuuden rakentamisen
kanssa. Tämä hallitus lähti kuntia pelastamaan.
Kunnat ovat tänä päivänä pahemmassa
taloudellisessa ahdingossa kuin koskaan aikaisemmin. Kaiken tämän perusteella
ei tällä hallituksella näytä olevan edellytyksiä toimia
rakentavasti palveluitten turvaamisen puolesta.
Arvoisa herra puhemies! Ehdotan perustellun päiväjärjestykseen
siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:
"Hallituksen vastauksen kuultuaan eduskunta toteaa, että hallitus
on syventänyt kuntatalouden kriisiä ja lisännyt
kuntien velkaantumista ottamalla niiltä pakkolainan, vaikka
ennätysmäärä kuntia on joutunut
nostamaan veroprosenttejaan ja joka kolmannen kunnan vuosikate on
negatiivinen. Näin hallitus on vakavasti vaarantunut asukkaiden
hyvinvointipalvelut. Lisäksi on epäselvää,
kykeneekö hallitus tekemään tarvittavat palvelu-
ja kuntarakenteen uudistamisratkaisut, joita tulevaisuuden palvelujen
turvaaminen edellyttää. Näin ollen eduskunta
toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta,
ja siirtyy päiväjärjestykseen."
Ed. Matti Kauppila merkitään
läsnä olevaksi.
Keskustelu välikysymyksen johdosta:
Seppo Särkiniemi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituskauden
kolmas välikysymys kunnallisten hyvinvointipalveluiden
järjestämisestä ja kuntataloudesta. Keskustan
mielestä aihepiiri on tärkeä, sillä suomalaisten
arvostamat palvelut, kuten päivähoito, koulut,
terveydenhoito, vanhusten palvelut, tiet, kadut jne. ovat pääosin
kuntien ja kuntayhtymien järjestämiä.
Myös talouden faktat ovat kaikkien tiedossa. Kunnissa eletään
tiukkaa aikaa, ja edessä on väestön ikääntymisestä johtuva
palvelutarpeiden kasvu. Tämä osa välikysymyksestä on
siis faktaa, ja siihen on helppo yhtyä. Mutta loppu onkin
sitten fiktiota. Välikysymykseltä puuttuu poliittinen
uskottavuus, ja syitä on kaksi, ja vaikka ed. Katainen
tässä varoitteli, niin lyhyesti nyt ensin historiaa.
Sekä kokoomuksen että vasemmistoliiton ja vihreiden
johto tietää varsin hyvin, että nyt niitetään
sitä, mitä on itse aikanaan kylvetty. Lipposen
ensimmäisen ja toisen hallituksen aikana kuntien taloutta
kiristettiin ja velvoitteita lisättiin. (Välihuutoja)
Niinistöhän sanoi, että kunnilla on rahaa,
ja hän oli oikeassa. Rahaa oli ennen leikkauksia. Esimerkiksi
kuntien osuus yhteisöveron tuotosta oli 44,8 prosenttia
Ahon hallituksen päättäessä toimintansa.
Sinipunahallitukset puolittivat osuuden. Samoin valtionosuuksien
indeksitarkistukset tehtiin kriittisinä vuosina 50-prosenttisesti.
Nyt toistetaan sanaa "pakkolaina", vaikka hyvin tiedetään,
että kyse ei ole lainasta vaan menojen pysyvästä kasvusta,
jota ei otettu huomioon valtionosuuksien mitoituksessa silloin,
kun oltiin itse hallituksessa rahoista päättämässä.
Kokoomuslaisen valtiovarainministerin ja vasemmistoliittolaisen
kuntaministerin jäljiltä kertyi yli 800 miljoonaa
euroa verotulonmenetyksiä, joita kunnille ei aikanaan maksettu.
(Hälinää — Välihuutoja)
Vaikka raha ei riittänyt, kuntien velvoitteita lisättiin.
Tehtiin poliittisina linjauksina rakennemuutoksia, jotka leikkasivat
tulonsiirtoja ja kasvattivat palveluita subjektiivisina oikeuksina.
Lisättiin köyhyyttä, kuten Stakesin uusimmat
tutkimukset osoittavat, ja paisuteltiin palvelurakennetta kustannusten
lisääntymisestä välittämättä.
Mutta vielä oleellisempia ovat nämä asiat:
Missä olivat korjausliikkeet? Missä oli poliittinen
aktiivisuus silloin, kun oltiin vallassa kiinni? Kuntatalouden vaikeudet
oli nähtävissä, kun vuoden 2003 valtion
budjettia laadittiin. Silti elettiin kuin viimeistä päivää.
Nyt on toinen ääni kellossa. Onkin tapana sanoa:
mikään ei ole mahdotonta sille, jonka ei itse
tarvitse sitä tehdä.
Keskusta on suurimpana kunta- ja hallituspuolueena toiminut
vastuullisesti. Ongelmiin on tartuttu järjestelmän
uudistuksella ja lisärahalla. Kuntatalouteen on näin
viimeinkin saatu pitkään odotettua vakautta, vaikka
tilanne on edelleen vaikea. Käytössä on
koko vaalikauden mittainen peruspalveluohjelma ja siihen liittyvä peruspalvelubudjetointi,
minkä johdosta kaikkia kuntien velvoitteita ja kustannuksia
tarkastellaan ja tasapainotetaan samanaikaisesti. Kunnille ei lisätä tehtäviä ilman
kustannuksia vastaavaa rahoitusta. Valtion ja kuntien välisen
kustannustenjakojärjestelmän heikkoudet korjattiin
valtionosuusuudistuksen yhteydessä. Indeksitarkistukset
nousevat 100 prosenttiin. Kuntatalous elpyy tänä vuonna.
Tilastokeskuksen arvion mukaan kuntien vuosikate tulee kasvamaan
tänä vuonna noin 120 miljoonalla eurolla ja alijäämäisten
kuntien määrä tulee pienenemään
merkittävästi.
Hallituksen toimet eivät ole jääneet
vain puheen tasolle. Esimerkiksi sosiaalitoimeen lisätään
tällä hallituskaudella yli 100 miljoonaa euroa:
iäkkäimpien vanhustenhuollon asiakkaiden asemaa
parannetaan hoivatakuulla, kotona asumista tuetaan omaishoitajien
asemaa kohentamalla, lastensuojelua tehostetaan ja toimeentulotukiasiakkaiden
asemaa parannetaan. Tässä vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Keskustan johdolla on toteutettu mittavia kevennyksiä palkansaajien
ja yrittäjien verotukseen, ja laskun kuittaa valtio, eivät
kunnat.
Näin on luotu pohjaa talouden kasvulle ja työllisyyden
paranemiselle. Uusimmat luvut kertovat onnistumisista. Työllisyyden
yhtäjaksoinen kasvu on jatkunut vuoden 2004 syksystä,
ja kaikki merkit viittaavat siihen, että suunta jatkuu vähintään
nykyvauhdilla ja hallituksen tavoite 100 000 uudesta työpaikasta
on toteutumassa. Hyvällä työllisyydellä on
keskeinen vaikutus kuntatalouteen eli siihen, kuinka hyvinvointipalvelut
ja niiden rahoitus voidaan turvata Suomessa väestön
ikääntyessä.
Välikysymyksessä todetaan aivan oikein, että kunta-
ja palvelurakenneuudistus on tämän vaalikauden
tärkein yksittäinen kysymys kuntatalouden kestävyyden
kannalta. Keskusta on sitoutunut uudistukseen ja vie sitä määrätietoisesti eteenpäin.
Tavoitteena on turvata se, mikä näkyy suomalaisten
arjessa maalla ja kaupungissa: hyvinvointipalvelut sekä ikääntyvälle
väestölle että myös tuleville
sukupolville tasa-arvoisesti koko Suomessa. Valmistelu on tapahtunut
demokraattisesti. Välikysymyksen esittäminen tässä vaiheessa
tuntuukin hyvin merkilliseltä: eivätkö oppositiopuolueet
oikein löydä toisiaan tavoitteiden asettelussa,
vai ovatko puolueiden edustajat rakenneryhmässä olleet
kyvyttömiä niiden esittämisessä?
Työtä kun on tehty aivan yksimielisinä.
Keskustan mielestä vastuu palveluiden järjestämisestä tulee
säilymään kunnilla, mutta niiden on esitettävä palvelukohtainen
järjestämissuunnitelma. Näin annetaan
paikallisille päättäjille mahdollisuus
etsiä taloudellisimmat ja tehokkaimmat palveluiden
tuotantotavat ja niiden edellyttämät yhteistyömuodot.
Onnistuminen edellyttää ennakkoluulottomuutta.
Kustannusten kasvun hillitseminen vaatii tuotantotavoilta monipuolisuutta
niin, että voidaan valita kunnan oman tuotannon, palveluyrittäjien
ja kolmannen sektorin vaihtoehdoista kuntataloudellisesti edullisin
malli. Myös tieto- ja viestintätekniikan innovaatioita
pitää kehittää. Kuntarakenne
on tässä kaikessa yksi väline, ja myös
sen muoto ja laajuus päätetään
paikallisesti kunnissa.
Keskusta korostaa, että kunta- ja palvelurakenneuudistus
koskee kaikkia kuntia ja kaikkia toimialoja. Eniten voidaan odottaa
uudistuksen hyötyjä siellä, missä menot
ovat suurimmat. Suurimpien kaupunkien ja kaupunkiseutujen onnistuminen
palveluiden uudistamisessa on mitä tärkeintä.
Erityisesti on mainittava Pääkaupunkiseutu, jonka
menestyminen metropolialueena tulee olemaan suuri haaste. (Eduskunnasta:
Entä Espoo?)
Välikysymyksen viimeinen kärki osoittaa valmisteilla
olevaa puitelakia. Tuleeko siitä tavoitteellinen vai löysä?
Ettei nyt vain ole niin, että välikysymyksen esittäjien
korvat heiluvat? Voi nimittäin olla niin, että suurin
huoli ei ole hallituksen kyvyssä muotoilla lakiesitys.
Pelko on siinä, että hallitus juuri tässä tehtävässä onnistuu. Ed.
Katainen, ed. Korhonen ja ed. Soininvaara: näitä toimia
suomalaiset odottivat kahden edellisen hallituksen aikana, mutta
odottajan aika kävi pitkäksi. Kun näissä hankkeissa
nyt päästään eteenpäin — se,
mitä keskusta lupasi, ja se, mitä keskusta tekee — onnistuminen
ei jää suomalaisilta huomaamatta.
Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän syvästi välikysymyksessä esitetyn
poliittisen huolen. Oppositio näyttääkin
omaksuneen täällä nyt aivan uuden toimintakulttuurin,
nimittäin: jos olet hämmentynyt etkä tiedä,
mitä pitäisi tehdä, tee neuvoapyytävä välikysymys.
(Naurua)
Rakel Hiltunen /sd(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Toimintaympäristömme koko
maassa on muutoksessa. Tulevat vuodet asettavat kunnille uusia haasteita,
joiden ratkaiseminen on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kohtalonkysymys.
Väestön ikääntyminen, työvoiman
vähentyminen, kansainvälistyminen ja kilpailun
lisääntyminen, taloudellisen kasvun keskittyminen
ja teknologiamuutokset ovat jo nyt johtaneet siihen, että kaikki
Suomen yli 400 kuntaa eivät pysty nykyisellä kunta-
ja palvelurakenteella vastaamaan hyvinvointipalveluiden turvaamisesta.
Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä hallituksen
käynnistämä kunta- ja palvelurakenneuudistus
on vietävä läpi eteenpäin nopeasti.
Hallitus aloitti tämän uudistuksen, Paras-hankkeen,
perusteellisen valmistelun viime vuoden keväällä.
Alusta alkaen yhteinen ymmärrys vallitsi siitä,
että tämä hanke tulee viedä eteenpäin
parlamentaarisesti ja avoimesti. Viime syyskaudella järjestettiin
eri puolilla maata keskustelutilaisuuksia, joihin osallistui tuhansia
kuntien luottamushenkilöitä, viranhaltijoita,
kuntayhtymien, henkilöstöjärjestöjen
ja kolmannen sektorin edustajia. Lisäksi hallitus perusti
kuntaministerin johdolla työryhmän — huomio,
kokoomusoppositio — johon ovat tulleet mukaan vasemmistoliiton,
kokoomuksen ja vihreiden edustajat oppositiosta. Kuntaliiton edustus
on mukana, eli lähes kaikki eduskuntaryhmät ovat
tässä ministeri Mannisen työryhmässä olleet
vaikuttamassa siihen, kuinka tämä hanke on edennyt.
Tähän mennessä yli 100 kuntaa on
jo ilmoittanut kiinnostuksensa kuntaliitoksiin eri puolilla maata.
Voidaan todeta, että kuntien luottamus valtioon on kasvanut
tämän hankkeen myötä (Ed. Korhonen:
Jaaha!) — Kyllä! — ja kunnat ovat ilmoittaneet
vastauksissaan valtiolle, että kunnat kantavat myös
oman vastuunsa tästä kokonaisuudesta. (Välihuutoja)
Arvoisa puhemies! — Joku edustaja häiritsee. (Naurua — Kokoomuksen
ryhmästä: Koko oppositio!) — Kokoomuksen
... No niin, kokoomuksen johdolla nyt tehty välikysymys
ei välttämättä edistä laajaan
parlamentaariseen ja alueelliseen valmisteluun perustuvan hankkeen
etenemistä. Onkin pakko kysyä, ketä vastaan
tämä välikysymys on suunnattu: Onko se
suunnattu niille oppositiopuolueiden edustajille, jotka ovat näissä eri
työryhmissä eri puolilla mukana tekemässä tätä hanketta,
vai onko tarkoitus kyseenalaistaa se työ, jota parhaillaan
eri puolilla maata tehdään?
Sosialidemokraatit haluavat kehittää kunta-
ja palvelurakennetta yhteistyön pohjalta. Kuntien päätöksenteossa
ei tunneta jakoa hallitukseen ja oppositioon. Vastakkainasettelun
aika on ohi, kokoomus! Tätä eroa ei tule korostaa
silloinkaan, kun tehdään vuosisadan kuntauudistusta, jonka
tulosten kanssa erilaisten hallituskokoonpanojen on tultava toimeen.
(Eduskunnasta: Hyvin sanottu! — Se on ihan eri asia!)
Arvoisa puhemies! Kuntatalouden kehitys oli viime vuonna kokonaisuudessaan
välttävä. 139 kunnan ja kuntayhtymän
vuosikate jäi miinusmerkkiseksi. Tätä ei
voi kieltää. (Kokoomuksen ryhmästä:
Täytyy olla rehellinen!) — Täytyy olla. — Toimintaa
pyöritettiin näissä kunnissa osin velalla,
omaisuuden myynnillä tai säästöjä purkamalla.
Kuntien velkaantuminenkin jatkui. Viime vuonna lainamäärä nousi
1 327 euroon asukasta kohden. Mutta uusimmat tiedot osoittavat, että kuntakenttä uskoo
taloutensa kohentuvan. Vuoden 2006 talousarviotilaston mukaan kunnat odottavat
verotulojensa ja valtionosuuksien lisääntyvän
toimintamenoja nopeammin.
Hallitus on tehnyt monia kuntien taloutta tervehdyttäviä päätöksiä.
Onnistunut talouspolitiikka ja työttömyyden tuntuva
lasku sekä uusien työpaikkojen synty ovat osaltaan
vahvistaneet kuntataloutta. Kunnat suojattiin yritysverouudistuksen
mukana tulleilta yhtiöveron tuoton menetyksiltä.
Ansiotulojen verohelpotukset on korvattu kunnille täysimääräisesti.
Kun sekä verotulot että valtionosuudet kasvavat
tänä vuonna, valtion toimenpiteiden vaikutuksen
voidaan olettaa olevan myönteinen kuntatalouteen.
Hallitus on tiukassa valtiontaloudellisessa tilanteessa ja eduskunnan
yksimielisesti hyväksymien kehyspäätösten
seurauksena joutunut jaksottamaan neljälle vuodelle valtion
ja kuntien välisen kustannustenjaon tarkistuksen. Menettely
ei ole suinkaan ainutlaatuinen, vaikka oppositio niin väittääkin.
Kustannustenjaon mukaisia maksatusten aikatauluja on jouduttu aiemminkin
arvioimaan valtiontalouden ahtaissa puitteissa.
Kuntataloutta ei voi ratkaista vain lisäämällä tuloja,
kuten täällä on jo aikaisemmissa puheenvuoroissa
todettu. Kuntatalouden perusongelma on se, että menot kasvavat
tuloja nopeammin. On totta, että osasyy kuntien menojen
kasvuun on ollut valtion antamissa tehtävissä.
Yhtä totta on se, että lapsiperheet ja ikäihmiset
kaikkialla Suomessa tarvitsevat turvallisempaa arkea. Esimerkiksi
pienten koululaisten iltapäivähoito ja Kansallinen
terveyshanke ovat merkittäviä uudistuksia. Samalla
ne ovat selkeitä investointeja inhimilliseen tulevaisuuteen
palvelutarpeiden kasvaessa. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä kuntataloutta
ei myöskään saada toimimaan palvelumaksujen
korotuksella tai yksioikoisella ulkoistamisella, niin kuin kokoomus
on useissa yhteyksissä esittänyt.
Arvoisa puhemies! Suomalaisessa mallissa kunnat huolehtivat
peruspalveluiden järjestämisestä. Palveluista
huolehtiakseen kuntien tulee olla riittävän vahvoja
ja elinvoimaisia. Erityisen tärkeää on,
että kunnat ovat riittävän elinvoimaisia
järjestääkseen oman kehittämis-
ja elinkeinotoimintansa siten, että voidaan realistisesti
tavoitella kunnan menestystä ja sitä kautta peruspalvelujen
turvaamista. Nykyinen kuntarakenne voi johtaa siihen, että kaikkia
mahdollisia resursseja ei saada käyttöön.
Vaikka väestön pitenevä elinikä on
sinänsä positiivinen asia, syntyy muutoksesta
kasvavia paineita joka tapauksessa. Erityisesti pienet kuntayksiköt
eivät ole riittävän toimintakykyisiä vastatakseen
esimerkiksi ikääntymisen tuomaan haasteeseen.
Kuntakoolla on merkitystä myös kaavoitukselle:
nykyisin ei useinkaan pystytä näkemään kuntarajat
ylittäviä mahdollisuuksia. Uhkana on, että kuntien
välille syntyy kuntalaisille vahingollista epätervettä kilpailua.
Esimerkiksi kilpailu hyvistä veronmaksajista voi johtaa
siihen, ettei haluta huolehtia vähävaraisten kuntalaisten
asuntotarpeista. Kuntakoon suureneminen ei poista tarvetta kuntien
väliseen yhteistyöhön esimerkiksi palvelupiirien
muodossa. Tällä uudistuksella tulee turvata kasvukeskusten
elinvoima ja kilpailukyky. Erityisesti tähän on
tarvetta paneutua Pääkaupunkiseudulla.
Kuntarajat eivät voi olla esteenä järkevälle
asuntopolitiikalle, maankäytölle ja liikennejärjestelyille.
Ylipäätään koko Suomessa ihmisten
luonnolliset valinnat asumisen, työpaikan ja harrastusten
suhteen ovat johtaneet liikkuvuuden lisääntymiseen
eli pendelöintiin. Kuntarajat ylittyvät työssäkäyntialueilla
ihmisten arjessa. Kunnat ovat tulleet entistä riippuvaisemmiksi
toistensa asuntopolitiikasta, palveluista ja liikenneratkaisuista.
Tämä on huomioitava jatkossa.
Arvoisa puhemies! Kuntarakenteen uudistamiseksi tarvitaan muutoksia
myös toimintatavoissa. Tilaaja—tuottaja-mallin
käyttö voi olla yksi työkalu kunnallisessa
palvelutuotannossa. Tämän uudistustyön
on perustuttava kuntien omaan itsehallinnolliseen päätöksentekoon.
Se, kuinka palvelut järjestetään ja tuotetaan,
on kuntien itsehallintoa. Mutta kunta- ja palvelurakenneuudistuksen
kokonaisuus, sen määrätietoinen eteneminen,
edellyttää riittävän selkeää ja
tavoitteellista puitelakia. Kuntien palveluksessa olevalla henkilökunnalla
on vahva asiantuntemus palveluiden järjestämisestä ja
tuottamisesta. Pidämmekin sosialidemokraattisessa eduskuntaryhmässä välttämättömänä,
että henkilöstöjärjestöjen
edustajia kuullaan tässä hankkeen eri vaiheissa,
otetaan mukaan tähän työhön.
Kokonaisuudessaan tämän hallinnon kehittämisen
ja uudistuksen lähtökohdan tulee sosialidemokraattien
mielestä perustua kahden hallintoportaan mallille, joka
on perinteisesti ja syystä ollut meille erittäin
tärkeä kulmakivi, eli kaksinapainen lähestymistapa:
vaaleissa valittu eduskunta, vaaleilla valitut valtuustot riittävät
tulevaisuudessakin. (Puhemies: 10 minuuttia!) Samoin korostamme
sitä, että kuntalaisilla tulee jatkossakin olla
mahdollisuudet vaikuttaa siihen, miten heidän palveluitaan
tullaan turvaamaan.
Arvoisa puhemies! Nyt pitää tehdä rohkeita
ja tulevaisuuteen tähtääviä ratkaisuja.
Sosiaalidemokraattinen eduskuntaryhmä on sitoutunut toteuttamaan
tämän kunta- ja palvelurakennehankkeen. Odotamme
hallitukselta sitä jämäkkää puitelakia
jo tänä keväänä, tämän
kevätistuntokauden aikana. Siitä täällä annettiin
lupaus ministeri Mannisen puheenvuorossa, ja pääministeri
on sen aikaisemmin myös todennut. (Ed. Zyskowicz: Odottavan
aika voi tulla pitkäksi!) — Ei tule tässä tapauksessa.
Sitten vielä, arvoisa oppositio, kyllä nyt
oppositionkin tulisi tehdä selväksi, onko oppositio mukana
oikeasti ja aidosti tässä hankkeessa. Nimittäin
valitettavasti kuulin puheenjohtaja Kataisen puheenvuorosta viestin,
että jotakin pitää tehdä ja
joskus, mutta en sitä, mitä ja missä.
Se vastaus jäi täällä ed. Kataisen
puheenvuorosta saamatta. (Puhemies koputtaa)
Mielestäni ja meidän ryhmämme mielestä hallitus
on ottanut vakavasti vastaan sen viestin, joka on Suomen kansalaisilta
tullut, eli hyvinvointipalvelut pitää turvata.
Hallitus on ryhtynyt rohkeaan työhön ja ansaitsee
eduskunnan luottamuksen.
Suvi Lindén /kok (ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt, kun on kuultu sekä ministeri
Mannisen että keskustan ryhmäpuheenvuoroissa,
miten kauheasti edellinen hallitus kuristi kuntia, niin voi varmaan
kysyä, miksi tämä hallitus ei ole tehnyt
yhtään mitään kuntien kurjuuden
vähentämiseksi.
Kuntatalouden tilanne on paljon vakavampi kuin hallitus haluaa
tunnustaa. Jos valtiontalous olisi yhtä heikoissa kantimissa
kuin kuntien, olisi kansallinen hätätilanne jo
julistettu ajat sitten. Sen sijaan hallitus on ylimielisenä,
oman vastuunsa laistaen sivuuttanut kuntien taloudellisen hädän
ja toistaa täällä tyhjiä, onttoja
lauseita ja numerologiaa, joka ei avaudu terveyskeskusjonoihin jääneelle
potilaalle tai oppilaalle, joka ei saa aikaa koulupsykologille.
Ministeri Mannisen vastaus jatkoi tätä tyhjien
puheiden sarjaa.
Hallitus osoitti rohkeutta nostaessaan ohi hallitusohjelman
kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhdeksi tämän
vaalikauden tärkeimmistä hankkeista. Nyt, kun
on päätöksenteon aika käsillä,
hallituksessa tarvitaan määrätietoista
johtajuutta, joka kuitenkin näyttää olevan
hukassa, valitettavasti.
Hallituksen jättämän johtajuuden
tyhjiön ovat täyttäneet päättäjät
paikallistasolla. Yli neljännes Suomen kunnista on mukana
kuntajaon muuttamiseen tähtäävissä selvityksissä.
Kuntapäättäjiä ajaa eteenpäin
selkeä tietoisuus siitä, ettei tulevaisuudessa
pärjätä ilman uudistuksia. He ovat nähneet
läheltä omassa arjessaan viime aikojen kuntatalouden
kurjistumisen. He ovat kantaneet vastuuta tehdyistä säästöpäätöksistä,
joita on edelleenkin tehtävä. He myös
tietävät, ettei palveluita voida pelastaa lähtemällä tuhansien pienten
leikkausten tielle. Sen tien päässä häämöttää vain
suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alasajo.
Mutta mitä tapahtuu, kun kuntapäättäjiltä puuttuu
rohkeus? Viime viikolla Yli-Iin valtuusto päätti äänin
13—8, että kuntaliitokseen Kuivaniemen
ja Iin kanssa ei lähdetä. Tämä tehtiin
tietoisena siitä, että ilman kuntaliitoksen kautta
tulevia uudistuksia on tehtävä 10 prosentin säästöt
käyttötalouden menoihin. Arvoisa puhemies, voi
vain arvata, mitä se tarkoittaa kunnan palveluissa.
Entä miten hallitus on sitten tukemassa paikallisten päättäjien
rohkeutta? Lopettamalla kuntaliitosporkkanat. Kannustavaa, vai mitä?
Sen sijaan, että hallitus auttaisi kuntia ahdingossa,
se maksaa velkojaan takaisin muille. Hallitus ottaa kunnilta pakkolainaa
jaksottamalla velkansa maksamisen kunnille ensimmäistä kertaa
peräti neljälle vuodelle ja jättäen
vastuuta jopa seuraavalle hallitukselle ja kunnille itselleen. Kuntien
velkataakka on kasvanut nopeasti eikä tälle kehitykselle
näy loppua, vaikka täällä on
toisin vakuuteltu. Tänä vuonna kuntien pitkäaikainen
velka lisääntyy jälleen noin miljardilla eurolla.
Kuntien lainakanta rikkoneekin 8 miljardin rajan.
Ministeri Heinäluoma väitti täällä hiljattain, että palveluihin
on satsattu voimakkaasti, jopa miljardin verran, ja ministeri Manninen
pani juuri paremmaksi puhuen 1,3 miljardista. (Ed. Laakso: Se on
se inflaatio!) Tästä summasta valtaosa muodostuu
kunnallisveron ansiotulovähennyksen kompensaatiosta. Missä se
valtion satsaus sitten oikein näkyy, ministeri Heinäluoma?
Kuntien kurjuus ja vaikeus palvelutuotannossa on vain syventynyt
eikä hallituksen politiikka ole parantanut kuntalaisen
arkea lainkaan. Voitte muistella täällä aiempien
hallitusten tekoja ja väistää vastuuta
omista teoistanne, mutta tosiasiahan on se, että kunnissa
voitiin paremmin Niinistön kaudella kuin teidän
ollessanne valtiovarainministeri. Valtion tulee sopeuttaa toimensa
kulloisenkin tilanteen mukaan, ja nyt, kun kuntien verotulot ovat
ehtyneet ja niillä on hätä, te ette tee
yhtään mitään.
Arvoisa puhemies! Suomessa on iso joukko kuntia, joille valtioneuvoston
harkinnanvaraisesta rahoitusavustuksesta on tullut pysyvä rahoitusmuoto.
Valtiontalouden tarkastusviraston tuoreen raportin mukaan 44 kuntaa
sai harkinnanvaraista avustusta viimeisten viiden vuoden aikana vähintään
neljästi. Nykyinen järjestelmä ei kannusta
muuttamaan palvelurakennetta taloudellisemmaksi eikä muutoinkaan
kehittämään kuntataloutta kestävämmälle
pohjalle.
Myös kuntien ja valtion keskinäinen suhde
ontuu edelleen. Peruspalvelubudjetin piti olla tarkastelutapa, jonka
kautta kuntien tulot ja menot saadaan tasapainoon. Tässä on
pahoin epäonnistuttu. Myös valtionosuusuudistukseen
ladattiin suuria odotuksia, mutta sekin onnistuttiin latistamaan
joukoksi teknisiä muutoksia, joiden avulla kuntien palvelutaso
jopa entisestään heikentyi. Tämä koski
erityisesti lapsia ja nuoria, kun pienten koulujen lisän
poistaminen johti ennätysmäiseen koulujen lakkautusaaltoon,
ja lastensuojelun tasausrahastosta luovuttiin.
Hallitus pyrkii vyöryttämään
syyn kuntien niskoille. Kuitenkin hallituksen teot vaikuttavat suoraan
ihmisten arkipäivään, mistä valitettavana
esimerkkinä on räikeä epäonnistuminen omaishoidon
lainsäädännön uudistamisessa.
Ministeri Hyssälä sanoo hoitaneensa oman osuutensa
ja pesee kätensä, mutta tosiasia on, että kunnissa
uuden lain myötä monen omaishoitajan asema on
heikentynyt merkittävästi, koska kunnilla ei ole
omassa kurjassa talouskunnossaan ollut mahdollisuus panostaa omaa
osuuttaan uudistukseen. Omaishoitajan vaativaa työtä kannattaisi
tukea, sillä ratkaisuna se on laitoshoitoa inhimillisempää ja
julkisen talouden kannaltakin edullisempaa.
Kuntalainen ei voi ymmärtää vastuun
pallottelua valtion ja kunnan kesken. Hänen kannaltaan palvelujen
heikkeneminen on kylmä tosiasia. Muitakin esimerkkejä omaishoidon
lisäksi on, kuten lasten ja nuorten ennalta ehkäisevän
terveydenhuollon tason romahtaminen, lasten hampaiden
kunto heikkenee ja kouluterveydenhoitajia on liian vähän.
On valitettavaa, että SDP valtakunnan tasolla pelottelee
jatkuvasti palvelutuotannon monipuolistamisen johtavan asukkaiden
kannalta palvelujen heikkenemiseen. Samaan aikaan SDP:n valtuutetut
kunnissa ovat mukana tilaaja—tuottaja-mallin eteenpäin
viennissä kuten Tampereella sekä yksityisen päivähoidon
laajassa käytössä kuten Espoossa. Demarivetoinen
Kotka yksityisti terveyskeskuksen. Johtuneeko tämä siitä,
että paikallisella tasolla päättäjät
tietävät paremmin, miten laadukkaat palvelut turvataan?
Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa kannustaa kuntia
uusiin joustaviin ratkaisuihin palvelutuotannossa, kun palvelujen
kysyntä väistämättä lisääntyy
väestön ikääntyessä.
Kuntien on itse määrätietoisesti luotava
palvelustrategiansa, joka luo edellytyksiä palvelumarkkinoiden
kehittymiselle. Osto-osaamisen on oltava kuntien uutta ydinosaamista.
Ei kuitenkaan ole itseisarvo ostaa palveluja muualta, jos omaa
toimintaa kyetään yhdessä henkilöstön
kanssa kehittämään. Käytän
esimerkkinä Oulun kaupungin päivähoitoa,
jossa tilaaja ja tuottaja erotettiin toisistaan. Tämä toimintatapojen
muutos toi viidenneksen säästön kustannuksiin,
samalla kun asiakastyytyväisyys nousi. Päiväkotien
henkilöstö sitoutettiin hankkeeseen, johtamisjärjestelmää muutettiin
ja hyvistä tuloksista palkittiin. Tuloksena oli edullisempi
mutta perheiden mielestä parempi päivähoitopalvelu.
Kasvavaan kysyntään on vastattava kustannustehokkain
lääkkein. Kokoomus on muun muassa edellyttänyt,
että sairausvakuutuksen korvauksia lääkäreiden
palkkioista korotetaan nostamalla korvaustaksoja, joita on viimeksi
tarkistettu 17 vuotta sitten. Korvausten nosto on taloudellisesti
erittäin perusteltua, koska yksityisen terveydenhuollon
käyttö vähentää kuormitusta julkiselta
sektorilta. Näin lisättäisiin suomalaisten
todellista valinnanvapautta lääkäripalveluissa.
Yksityisen ja julkisen terveydenhuollon keinotekoisesta vastakkainasettelusta
on korkea aika päästä eroon. Päätöksenteon
keskiössä tulee olla palveluita tarvitseva kansalainen,
ei järjestelmä tai hallinto.
Paras- vai pitäisikö sanoa, hyvä hallitus,
Kupru-hankkeessa Pääkaupunkiseutua tarkastellaan erilliskysymyksenä,
kuten tuleekin. Toivottavasti se tarkoittaa, että hallituksella
on halua panostaa alueeseen sen erityisaseman edellyttämällä tavalla.
Pääkaupunkiseutu on Suomen ainoa keskus, joka
pystyy tarjoamaan kansainvälisille yrityksille ja toimijoille
metropolitasoisen toimintaympäristön. Seudun merkitys
koko maan veturina kasvaa edelleen, joten panostukset Pääkaupunkiseudulle
eivät viime kädessä vie mitään keltään
pois, vaan koituvat kaikkien yhteiseksi hyväksi. Helsingin
seutukin tarvitsee valtiolta aitoa kumppanuutta.
Arvoisa puhemies! Koolla on väliä. Vaikka tutkimuksin
on osoitettu, että myös pieni kunta voi tuottaa
palvelut edullisesti, kyse ei ole vain kustannuksista. Mitä sitten,
jos palvelut tuotetaan halvalla, mutta pienellä kunnalla
ei ole tuloja ja se on rajusti velkaantunut, koska siltä puuttuu
vahva elinkeino- ja työllisyyspolitiikka ja muut vetovoimatekijät?
Silloin palvelujen, edullistenkin, tuottaminen ajan mittaan vaarantuu. Vain
taloudeltaan terve ja elinkeinopolitiikaltaan vahva kunta voi olla
itsenäinen.
Myös kunnat ovat huomanneet tämän.
Peräti 117 kuntaa on mukana erilaisissa kuntaliitoshankkeissa.
Kokoomus ei kannata kuntien pakkoliitoksia, mutta älkää,
hyvät ministerit, toppuutelko ja sanoko, että nämä kunnat
ovat väärällä tiellä.
Hoitakaa ennemmin kuntoon se epäkohta, että kuntaliitos
usein johtaa valtionosuuksien pienentymiseen ja siten tekee usein
kuntaliitoksen taloudellisesti epäedulliseksi. Hallituksen tulisi
keskittyä kannustamaan kuntia järkeviin ratkaisuihin
eikä seistä tiellä kehityksen jarruna.
Hallitusohjelman mukaisesti hallitus selvitti alkuvaalikaudesta
mahdollisuudet siirtää kuntien osuus yhteisöverosta
kokonaan valtiolle, mikä ei lopulta toteutunut, ja hyvä niin.
Itse asiassa päinvastainen teko, kuntien osuuden nostaminen yhteisöveron
tuotosta, voisi nykyisessä tilanteessa olla kuntien elinkeinopolitiikan
piristysruiske, joka vaikuttaisi myönteisesti myös
työllisyyteen. Kuntien kannustaminen vahvoihin, kasvukeskusten
ympärille muodostuviin peruskuntiin ja sitä kautta
kasvun hakemiseen turvaisi osaltaan palveluja, joiden taso on viime
kädessä riippuvainen kunnan tulorahoituksesta.
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä edellyttää hallitukselta
selkeää puitelakia, jolla kuntarakennetta ja innovatiivista
otetta palvelujen tuottamisessa saadaan konkreettisella tavalla
eteenpäin. Puitelaissa tulee mainita selkeät tavoitteet
ja aikataulu, jotta kunnat tietävät, mitä niiltä odotetaan
ja milloin. Kokoomuksen tavoitteena on elinkelpoiset, riittävän
kokoiset kunnat, jotka voivat tarkoituksenmukaisemmin ja taloudellisemmin
hoitaa sekä perusterveydenhuollon, perustason erikoissairaanhoidon
että vanhustenhuollon. Missään tapauksessa
ei pidä lisätä raskasta seutu- tai kuntayhtymähallintoa.
Kuntaliiton tutkimus kertoo karua kieltä: Seudulliseen päätöksentekoon
osallistuu vain pieni määrä kuntien päättäjiä,
eikä tavallisella kunnanvaltuutetulla ole juuri mahdollisuuksia
vaikuttaa seudun asioihin. Tällaista suuntausta emme halua vahvistaa.
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmän nimissä kannatan
kansanedustaja Jyrki Kataisen ehdotusta perustellusta päiväjärjestykseen
siirtymisestä.
Martti Korhonen /vas(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ranskalainen filosofi Voltaire sanoi
aikoinaan, että lähes kaikilla hallituksilla on
taito kaapata osalta kansaa niin paljon rahaa kuin mahdollista siirtääkseen
sitä toisille. Nyt on ikävä kyllä todettava,
että tällä hallituksella tämä kyky
on toden totta hyppysissään. Se kaappaa rahat
kunnilta, se kaappaa rahat köyhiltä kansalaisilta
ja siirtää ne valtiolle ja varakkaille. Tämä on
tietynlainen malli toimia, mutta armottoman kova vaihtoehtoinen
malli.
Vasemmistoliitto ja sen edeltäjät ovat osaltaan
olleet luomassa Suomeen kattavien julkisten palvelujen järjestelmää.
Me siis arvostamme todella syvältä kunnallisia
lähipalveluja. Nyt, kun katsotaan hallituksen otetta kunta-
ja palvelurakenneuudistukseen, on pakko todeta, että ote on
todella haparoiva, voisi jopa sanoa, että lipsuva. Valtion
panos kansalaisten tärkeiden palvelujen turvaamiseen saati
kehittämiseen on tällä hetkellä täysin
riittämätön. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ei
ole tyytyväinen näiltä osin hallituksen
linjaan.
Kansalaiselle, kuntalaiselle, on erityisen tärkeää se,
että hän voi käyttää sujuvasti
laadukkaita palveluja. Niin kuin me hyvin tiedämme, lapset
tarvitsevat hyvää ja turvallista päivähoitoa sekä tulevaisuuden
turvaavaa koulutusta. Vanhukset tarvitsevat kotipalveluja ja kuntalaiset
ylipäänsä laadukkaita terveyspalveluja.
Vammaiset tarvitsevat mahdollisimman hyvin normaalin elämän
mahdollistavia kuljetus- ja muita vammaispalveluja. Vaikeuksissa
olevat perheet tarvitsevat kunnan sosiaalitoimen tukea. On myös muistettava,
että kirjastot, ylipäänsä kulttuurin palvelut
ja liikunta ovat osa tätä laajaa palvelujen kirjoa.
Se, miten palvelujen saaminen onnistuu, riippuu itse asiassa kahdesta
seikasta: palvelujen järjestämisestä ja
palvelujen rahoituksesta, ja näistä kahdesta seikasta
myös välikysymyksessä kysytään.
Vasemmistoliitto arvioi, että hallitus epäonnistuu
sekä palvelurakenteen uudistamisessa että kuntapalvelujen
riittävässä rahoittamisessa. Tämänhetkisten
tietojen mukaan se on kaksinkertainen epäonnistuminen,
josta kärsivät itse asiassa tavalliset kansalaiset,
tavalliset ihmiset, ja se lisäksi osoittaa hallituksen
piittaamattomuuden kansalaisten arjesta.
Hallitusohjelmaan sisältyi valtionosuuksien uudistaminen.
Sen piti itse asiassa tuoda helpotusta kuntien ahdinkoon. Sen piti
oikaista kipeimpiä ongelmia. Uudistuksesta ei itse asiassa tullut
mitään, sillä hallitus ei halunnut panostaa siihen
yhtään lisää rahaa. Nollasummapeli
taas olisi siirtänyt vaikeuksia yhdeltä kunnalta
toiselle kunnalle. Kun siis valtionosuusuudistus epäonnistui,
nostettiin, kuten nyt tällä hetkellä näyttää hyvin
pitkälle, uudistus ilman sisältöä elikkä kunta-
ja palvelurakenteen uudistaminen, josta ollaan lipsumassa pois.
Vasemmistoliiton mielestä on hyvä nostaa esille
palvelurakenteen ongelmat ja myös muutostarpeet. Näin
pitää menetellä, se on oikein. Siihen
on perusteet niin väestön ikääntymisessä kuin
myös muuttoliikkeessä.
Aluksi hallituksessa niin sosialidemokraatit kuin keskustakin
olivat ajamassa hyvin voimallisesti — ulospäin
näytti siltä — kuntaliitoksia. Sittemmin
keskusta tuli katumapäälle ja alettiin vetää hätäjarrua,
niin että varmuuden vuoksi uudistuksella ei saisikaan olla
mitään sisältöä. Eripurainen
hallitus ei siis kykene vastaamaan ikääntymisen
ja muuttoliikkeen kuntapalveluille tuomiin haasteisiin. Siltä puuttuu
itse asiassa yhteinen tahto, yhteinen ote ja yhteinen näkemys,
ja viimeistään lähestyvien vaalien pelko näköjään
mitätöi kaiken. Nyt tarvittaisiin sitä kuuluisaa
tahtotilaa, sillä tuskinpa sellainen puitelaki
auttaa, jonka ainoa sisältö on todella syvä huokaus:
tehkää nyt hyvät kunnat edes jotakin.
Kuntayhteistyö ei ole mikään uusi
asia. Eri puolilla maata sitä on harrastettu pitkään
ja siihen on panostettu runsaasti niin viranhaltijoiden kuin luottamushenkilöidenkin
aikaa. Tulokset vapaaehtoisesta sektorikohtaisesta yhteistyöstä ovat
toisinaan olleet hyviä, toisinaan taas eivät ole.
Vapaaehtoisuuden varaan on kuitenkin usein vaikea rakentaa pitkäjänteistä perustaa,
jos siitä irtautuminen on helppoa. Myös rahoituksesta
ja päätösvallan delegoinnista sopiminen
voi todella olla vaikeaa.
Kunta- ja palvelurakenneuudistuksella on kuitenkin myös
muita puolia, joihin me vasemmistoliitossa haluamme erityisesti
kiinnittää huomiota.
Ensinnäkin rakenneuudistus koskettaa suurta määrää kuntien
hallinnossa ja palveluissa työskenteleviä. Hallitus
ei ole toistaiseksi ainakaan sanallakaan puuttunut siihen, mikä on
henkilöstön asema. Onko se samanlainen heittopussi
kuin yksityisen puolen yritysjärjestelyissä? Vasemmistoliitto
pitää erityisen tärkeänä henkilöstön huomioon
ottamista näissä kysymyksissä.
Toiseksi, kuntien henkilöstöstä valtaosa
on naisia, jopa yli 80 prosenttia. Näin ollen
kunta- ja palvelurakenteiden uudistaminen vaikuttaa oleellisesti
nimenomaan naisten olosuhteisiin työntekijöinä,
mutta lisäksi myös palvelujen käyttäjinä.
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä edellyttää,
että kunta- ja palvelurakenteiden uudistamisen yhteydessä ja
sitä koskevia lakeja valmisteltaessa tehdään
myös kunnollinen sukupuolivaikutusten arviointi.
Kolmanneksi, tässä yhteydessä ajetaan
selvästi palvelujen kaupallistamista ja ulkoistamista. Valtiosihteeri
Mykkänen valittaa palvelujen yksityistämisen vähäisyyttä Suomessa
tällä hetkellä. Palvelujen yksityistämisen
näkökulmasta sosialidemokraattien rooli on vähintäänkin
kaksimielinen. Vaalien alla yksityistämistä vastustetaan
ja vaalien jälkeen edistetään, jos nämä hankkeet
menevät eteenpäin. Yksityistämisen ajajat sivuuttavat
täysin siihen liittyvät vakavat ongelmat. Kilpailuttaminen
edellyttää suurta ammattitaitoa ja vaatii jatkuvaa
valvontaa. Lisäksi kilpailuttamisen onnistuminen edellyttää,
että tarjoajia on useita.
Valtiovarainministeri Heinäluoma on esittänyt
suuren osan tuloverotuksen tuotosta siirtämistä kunnille,
jolloin samalla lakkautettaisiin valtaosa valtionosuuksista ja kuntien
välisiä eroja tasattaisiin massiivisella verotulon
tasauksella. Ajatus sinänsä on kiinnostava, mutta
pikaisesti arvioiden se näyttäisi toimivan parhaiten
ja oikeastaan ainoastaan silloin, kun kuntien lukumäärä on
vain murto-osa nykyisestä kuntien lukumäärästä.
Näin mittavaa muutosta siten ei kannata todennäköisesti
kytkeä tähän uudistukseen. Se on liian
monimutkainen ja se saattaa johtaa todella kummallisiin lopputuloksiin,
sillä verojärjestelmän muutos edellyttää selkeää kuvaa
kunta- ja palvelurakenteen tilasta tulevaisuudessa.
Hallitus valitsi ylisuuret veronalennukset silloin, kun olisi
mahdollista ollut valita myös panostaminen kansalaisten
palveluihin. Tätä valintaa vasemmistoliitto pitää edelleen
todella vakavana virheenä. Hallitusohjelmassa ja myöhemmin
talousarviokehyksissä valtionosuuksien kasvu rajattiin
reilusti alle sen, mihin kustannuskehitys oli johtamassa, ilman
että kunnilla oli mahdollisuutta paikata puuttuvaa rahoitustarvetta
muulla tavoin kuin lainanoton lisäyksillä ja palveluja
karsimalla.
Hallituksen linjavalinta näkyy lukuperusteissa hyvin
selvästi, ja tärkeimpänä lukuna
se näkyy vuosikatteessa. Vuosikate on kumminkin itse asiassa
tärkein lukuarvo, jolla voidaan mitata todella hyvin, missä tilanteessa
kunnat tällä hetkellä ovat. Jos vuosikate
on positiivinen, joudutaan tekemään syömävelkaa
itse asiassa, jotta mentäisiin eteenpäin. Siis
tämä on se luku, jolla kannattaa mitata ja jolla
voidaan mitata. Alijäämä on jo osaltaan
vaikea ja monimutkainen luku, joka ei kerro todellista tilannetta.
Siihen voidaan muun muassa investointien ja lainan pienillä muutoksilla
vaikuttaa liian helposti.
Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto korostaa, että valtionosuuksien
määrää on arvioitava osana kuntapalvelujen
rahoitustarvetta. Tarve riippuu muun muassa tehtävistä,
kustannuskehityksestä ja kuntien muidenkin tulojen kehityksestä.
Siten puhuminen valtionosuuksien lisäämisestä,
ilman että sitä suhteutetaan todellisuuteen, on
aina harhaanjohtavaa. Ja kuten sanoin, niin vuosikate kuin velkaantuminenkin
kertovat lahjomattomasti, mikä on todellinen asiantila. Nyt,
kun kuunteli ministeri Mannisen puhetta, niin pitäisi ehkä jonkun
tarkastella hänen puheitaan muutaman vuoden takaa, kun
kuntatalous oli aivan toisenlaisessa tilanteessa, jolloin hänen mukaansa
se oli menossa katastrofiin. Nyt hänen mukaansa on kohtuullisen
tyydyttävä tilanne. Todella puheet muuttuvat,
kun aika kuluu.
Vaikka kunta- ja palvelurakenteiden uudistaminen voikin tuoda
säästöjä, ne eivät
missään tapauksessa riitä kattamaan puuttuvien
palvelujen rahoitustarvetta. Vähin, mitä tässä tilanteessa
nyt on tehtävä, on valtion kunnilta ottaman pakkolainan
nopea takaisinmaksu. Nyt kuntaministeri Manninen muun muassa on
sitä väläytellyt tässä viime
aikoina. Muiden valtioneuvoston jäsenten toimesta on kuulunut
samanlaisia puheita. Vasemmistoliitto vaatii pakkolainan ripeää,
nopeaa takaisinmaksua.
Arvoisa herra puhemies! Ehdotankin perustellun päiväjärjestykseen
siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:
"Eduskunta pitää kuntien valtionosuuksia riittämättöminä ja
edellyttää niiden lisäämistä tulevina
vuosina sekä edellyttää tässä tilanteessa
valtion kunnilta ottaman pakkolainan maksamista välittömästi.
Eduskunta toteaa, että kunta- ja palvelurakenteen uudistaminen
on epäonnistumassa, ja kehottaa hallitusta ottamaan hankkeeseen määrätietoisen
otteen, samalla kun eduskunta edellyttää, että hankkeesta
tehdään sukupuolivaikutusten kattava arviointi
ja sitä toteutettaessa turvataan henkilöstön
asema. Kun eduskunta arvioi, että nykyisellä hallituksella
ei ole kykyä uudistua, eduskunta toteaa, että hallitus
ei nauti eduskunnan luottamusta,
ja siirtyy päiväjärjestykseen."
Osmo Soininvaara /vihr(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos haluaa hyviä kunnallisia palveluja,
on oltava myös valmis maksamaan niistä veroina.
Veroista ovat myös kuntien valtionosuudet peräisin.
Täytyy sanoa, että on jonkin verran pitkästyttävää kuunnella
tätä keskustelua valtion rahoista ja kuntien rahoista,
koska samoista verotuloista ne ovat kotoisin ja samaa julkista rahaa
niissä käytetään.
Tiedämme, että väestön ikääntyminen
saattaa koko hyvinvointivaltion hankalaan tilanteeseen ja kunnat
siinä mukana ja että hallituksen toteuttamat verojen
alennukset ovat tätä tilannetta pahentaneet. On
sinänsä vihreidenkin tavoitteiden mukaista alentaa
työn verotusta, koska se parantaa työllisyyttä,
mutta olemme esittäneet korvaavien verotulojen hankkimista
ympäristö- ja energiaveroilla sekä verotuksen
porsaanreikien tukkimista suitsimalla harmaata taloutta.
Myös hallitusohjelmassa luvataan ekologista verouudistusta,
siis työn verotuksen korvaamista ympäristö-
ja energiaveroilla, mutta tosiasiassa energia- ja ympäristöveroja
on alennettu. Ennen ympäristöverotuksen uranuurtajiin
kuulunut Suomi on jäänyt jälkeen ei vain
Ruotsista vaan nyt jopa Virostakin. Hallitus on alentanut tuloveroa,
alkoholiveroa, autoveroa, juomapakkausveroa, yritysomaisuuksien
perintöveroa sekä poistanut omaisuusveron ja turpeen
hiilidioksidiveron sekä luvannut puolittaa teollisuuden
sähköveron. Kaikki tämä raha
on pois hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta. Kyse on miljardeista. Siinä on
syy kuntien kiristyvään talouteen.
Vaikka hallitus ei ole pitänyt lupaustaan ekologisesta
verouudistuksesta, kotitalouksien ja teollisuuden sähkölasku
on kyllä noussut. Jostakin käsittämättömästä syystä hallitus
on lahjoittanut päästökaupan tuomat ylimääräiset
rahat voimayhtiöille. Vihreät esittivät
jo pari vuotta sitten, että päästökaupan
tuomat ansiottomat voitot on kohtuullista ja oikeudenmukaista verottaa valtiolle.
Hallitus teki miljardiluokan mokan lahjoittaessaan nämä rahat
voimayhtiöille, joille virtaa nyt rahaa sisään
ovista ja ikkunoista. Kansalaiset ovat saaneet kokea energiaverotuksen
nurjan puolen, kohonneen sähkön hinnan, mutta
eivät sen valoisaa puolta, turvaa siitä, että rahaa riittää yhteisen
hyvän rahoittamiseen.
Arvoisa puhemies! Kuin mantrana hoetaan, ettei kunnille saa
asettaa uusia tehtäviä. Muutaman kerran se tässäkin
keskustelussa on jo sanottu. Vaatimus on sekä järjetön
että mahdoton. Se on järjetön, koska
se museoisi kuntasektorin, vaikka maailma muuttuu ympärillä ja
synnyttää jatkuvasti uusia haasteita ja uusia
tehtäviä. Se on mahdoton, koska uusia tehtäviä joka
tapauksessa tulee koko ajan. Kun hallitus alentaa viinan hintaa,
kuntien menot lisääntyvät terveydenhuollossa,
päihdehuollossa ja ennen kaikkea lastensuojelussa. Kun
Suomessa varaudutaan, aivan oikein, lisäämään
työperäistä maahanmuuttoa, se tuo kunnille
lisää tehtäviä kotouttamisessa
ja vieraskielisten lasten opetuksessa. Kuten tasavallan presidentti
sanoi virkaanastujaispuheessaan, kun otetaan työvoimaa,
saadaan ihmisiä.
Arvoisa puhemies! Hyvinvointiyhteiskunnan rahoitus perustuu
korkeaan työllisyyteen ja sen mukana molempien puolisoiden
työssäkäyntiin. Olemme ottaneet päivähoidon
kautta suuren osan pienten lasten kasvatusvastuusta yhteiskunnalle. Tästä tehtävästä
on
huolehdittava kunnolla. Tiedämmehän, kuinka ratkaisevia
varhaislapsuuden kasvuolot ovat lapsen tulevalle kehitykselle. Kuntien
heikko talous ei saa johtaa kehnoon päivähoitoon.
Perusteet 2030-luvun hyvinvointiyhteiskunnalle ja sen vahvuuksille
luodaan tämän päivän päiväkodeissa.
Arvoisa puhemies! Hallituksen aloite uudistaa kunta- ja palvelurakenteita
on tervetullut ja erittäin tarpeellinen. Kuntajaotus on
muuttunut epätarkoituksenmukaiseksi siellä, missä väestön väheneminen
ja ikääntyminen ovat heikentäneet kuntien
kykyä huolehtia tehtävistään,
mutta myös ja ennen kaikkea kasvavien kaupunkien ympärillä,
kun kasvu on pursunut yli kuntarajojen.
Järkevien päätösten esteenä on
usein paljon itse aiheutettuja ongelmia. Moni kuntaliitos jää nyt
tekemättä, koska syntyvä kunta saisi
huomattavasti vähemmän valtionosuuksia kuin samat kunnat
saavat erillisinä. Ongelma on syrjäisyyskertoimen
määräytymistavassa. Arvoisa ministeri
Manninen, kuntia tulee kyllä hyvittää syrjäisyydestä,
mutta hyvityksen pitää perustua syrjäisesti
asuvien ihmisten lukumäärään,
ei osuuteen kunnassa, jotta hyvitys ei riippuisi kuntajaosta.
Toinen itse aiheutettu ongelma koskee hankintalainsäädäntöä.
Helsingin kaupunki on yrittänyt ostaa hammaslääkärien
palveluja kuntalaisilleen. Tämä on osoittautunut
täysin mahdottomaksi, koska tarjouskilpailun hävinneen
kannattaa rutiininomaisesti valittaa lopputuloksesta vain estääkseen
kilpailijaansa purkamasta hoitojonoja. Arvoisa ministeri Pekkarinen,
joka tosin on poissa, hankintalainsäädäntöä on
tältä osin muutettava pikaisesti.
Arvoisa puhemies! Jos joudutaan harkitsemaan kahden kunnan,
rikkaan kunnan ja köyhän kunnan, yhdistämistä,
ajatus voimien yhdistämisestä herättää ymmärrettävästi
vähän vähemmän innostusta rikkaassa
kunnassa kuin siinä köyhässä kunnassa.
Ei ole silti oikein jättää köyhää kuntaa
kurjistumaan köyhyyteensä ja antaa rikkaan imeä loputkin
mehut köyhästä naapuristaan. Kuntien
välinen segregaatio on vakava uhka kaupunkiseuduilla. Esimerkin
tarjoaa vaikkapa Kajaanin ja Vuolijoen mahdollinen kuntaliitos,
joka on Vuolijoelle lähes välttämättömyys
mutta Kajaanin kaupungille kannattamaton. Loputtomiin ei kannattaisi
hokea sitä, että vain vapaaehtoiset yhdistymiset
ovat mahdollisia.
Arvoisa puhemies! Pääkaupunkiseudulla mutta
myös muilla nopeasti kasvavilla kaupunkiseuduilla pirstaleinen
kuntajaotus on esteenä järkevälle yhdyskuntarakenteelle.
Kuntien yhteistyö on maankäytössä heikkoa,
koska ne kokevat toisensa kilpailijoiksi eivätkä kumppaneiksi.
Hyväkään yhteistyö ei voi mitään
sille, että kunnan vanhojen asukkaiden veronmaksukyky muodostaa
rajan sille, kuinka paljon kunta pystyy uusia asuntoja rakentamaan
ja kuinka nopeasti se pystyy kasvamaan. Tämä estää ottamasta
käyttöön edullisesti sijaitsevaa rakennusmaata.
Pääkaupunkiseudulla tämä näkyy
esimerkiksi Vantaalla, jolla on huomattavan paljon radan varressa tyhjää peltoa
käytettävissään, mutta kunnalla
ei ole varaa sitä ottaa käyttöön.
Tämä johtaa kaupunkirakenteen hajoamiseen, liikennemäärien kasvuun
ja asuntojen hintojen nousuun.
Suurimmat hyödyt — se on totta — kuntarakenteen
uudistuksesta on saavutettavissa kasvavilla kaupunkiseuduilla. Työssäkäyntialue
olisi maantieteellisesti oikea alue tuottaa useimpia kunnallisia
palveluja ja kehittää yhdyskuntarakennetta. Tähän
pääsemiseksi pitäisi kuntia yhdistää rajulla
kädellä. Suurten kaupunkien kohdalla tämä kuitenkin
saattaisi johtaa epätarkoituksenmukaisen suuriin kuntiin.
Vaihtoehtona on kuntien välinen tiivistyvä yhteistyö,
mutta se on kelvollinen vaihtoehto vain, jos yhteistyöllä on
toimivat säännöt ja hallinto säilyy
kansanvaltaisena. Pahimmillaan kuntien välinen yhteistyö pysäyttää kaiken
kehitystyön, kun päätöksiä pystytään
tekemään vain yksimielisesti tai vaikka päätöksiä saataisiin
aikaan, niin heikkokin kompromissi kelpaa, jotta kukaan ei horjuttaisi
korttitaloa. Toimivassa hallinnossa on voitava ratkaista erimielisyyksiä myös äänestäen.
Kokemukset kuntayhtymien hallinnosta eivät ole rohkaisevia.
Ne synnyttävät isännätöntä rahaa,
sillä luottamusmiehistä koostuva hallitus ei muodosta
vastapainoa kuntayhtymän virkamiehille, eikä peruskuntien
virkamiesjohdoilla ole oikeutta puuttua kuntayhtymien rahankäyttöön. Tämä on
yksi syy erikoissairaanhoidon menojen kasvuun. Tähän
suuntaan kunnallishallintoa kertakaikkisesti ei pidä enempää viedä.
Jos halutaan säilyttää osapuilleen
nykyisen kokoiset peruskunnat, kuten valitettavan moni tässäkin
salissa näyttää haluavan, kuntien välinen
yhteistyö on järjestettävä kansanvaltaisesti
ja avoimesti. Sen tulee perustua suorilla vaaleilla valittuihin
maakuntavaltuustoihin tai vaihtoehtoisesti pienempiin seutuvaltuustoihin,
mutta joka tapauksessa suorilla vaaleilla valittuihin valtuustoihin.
Tämä tuo siis kyllä yhdet uudet vaalit — en
ymmärrä kuka pelkää täällä vaaleja
ja miksi — mutta se ei lisää hallinnon
tasoja vaan vähentää niitä,
koska näitä hallinnon tasoja on nyt todella paljon
kuntien välillä.
Arvoisa puhemies! Kuten sanoin, hallituksen käynnistämä kunta-
ja palvelurakennehanke on tarpeellinen ja tervetullut. Viime aikoina
hallituspuolueiden merkittävät edustajat ovat
kuitenkin esittäneet huolestuttavia puheenvuoroja, jotka
tähtäävät tosiasiassa koko hankkeen
vesittämiseen. Huoli oman poliittisen liikkeen vallasta näyttää ohittavan
tarpeen turvata kuntien menestys.
Omien asemien säilyttämiseksi ollaan valmiit luopumaan
kunnallisesta kansanvallasta, sillä mitä muuta
kuin kansanvallasta luopumista merkitsee kuntien tehtävien
siirtäminen kunnanvaltuustojen ulottumattomiin epämääräisiin
kuntien yhdessä omistamiin osakeyhtiöihin? Olemme saaneet
kuulla, ettei vika olekaan kunnissa, vaan niiden tavassa tuottaa
palveluja ja siinä, ettei hallitus anna kunnille riittävästi
rahaa. Arvoisa puhemies! Miten hallituspuolueitten edustajat voivat
näin sanoa?
Arvoisa puhemies! Vielä vajaa vuosi sitten Kuntaliitto
otti kannan, että maassa pitäisi pyrkiä vähintään
20 000 asukkaan kuntiin noin pääsääntöisesti.
Haluan kysyä: Onko Suomen keskusta tällä kannalla?
Ovatko Suomen keskustan kansanedustajat tällä hetkellä tämän
tavoitteen takana, vai onko siitä luovuttu?
Arvoisa puhemies! Täällä on monessa
puheenvuorossa sanottu, että erittäin ratkaisevaa
on järjestää Pääkaupunkiseudun
metropolihallinto toimivaksi, koska on ilmeistä, että Pääkaupunkiseudun
vapaaehtoisin toimin tämä ei ilman valtiovallan
voimakasta panosta onnistu. Haluan kysyä: Onko hallituksella
aikeita voimakkailla toimilla myötävaikuttaa tämmöisen
hallinnon syntymiseen?
Näihin kysymyksiin olisi hyvä saada vastaus. Ja
jos ei kunnollista vastausta tule, on todella aiheellista kysyä sekä hallitukselta
että hallituspuolueiden kansanedustajilta, onko tällä hallituskokoonpanolla
edellytyksiä uudistaa kunta- ja palvelurakennetta.
Eva Biaudet /r (ryhmäpuheenvuoro):
Ärade talman, arvoisa puhemies! Olemme ehtineet käydä tätä keskustelua
edessä olevasta kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta jo
pariin kertaan täällä eduskunnassa. Alkaa
olla aika tehdä johtopäätöksiä kuntien
ja maakuntaliittojen ehdotuksista ja lausunnoista, joten tänään
täällä käytävä keskustelu
on varmasti paikallaan.
Myönteistä on myös se, että kaikki
oppositiopuolueet ovat sitoutuneet uudistukseen. Kaikki puolueet
ovat yksimielisiä siitä, että meidän
on syytä tarkistaa rakenteita, jotta pystyisimme takaamaan
hyviä palveluja kuntiemme asukkaille myös tulevaisuudessa.
Asia on niin suuri, että siinä tarvitaan konsensusta.
Varje företag måste se till att man har tillräckligt
pengar i kassan för att klara även svåra
tider. Om orderboken är tom, personalen sliten och trött
och kassan minskar sakta men säkert, börjar en
ansvarsfull ledare söka strategier för nya lösningar
och nya verksamhetsmetoder. Man kan inleda samarbete eller gå ihop
med någon annan aktör för att stärka
sina resurser. Målet för det ansvarsfulla ledarskapet är
hela tiden att kunna utveckla verksamheten för att bevara
klienterna och jobben. Även i kommunreformen handlar det om
att söka nya verksamhetsformer för att kunna upprätthålla
hög standard i servicen. Det handlar också om
att vara moderna, goda arbetsgivare för att kunna attrahera
personal och utveckla kunnandet. Det handlar om att kunna erbjuda
invånarna skräddarsydda tjänster och
användarinflytande. Det handlar om att kunna erbjuda invånarna
service på deras eget språk.
Vad är en fungerande kommun? Det är definitivt
inte en kommun som inte har möjlighet att erbjuda anhörigvårdsavtal
för de äldre eller kompetenta speciallärare
för barnen. Inte kan det heller vara fråga om
en kommun som ständigt lever från hand till mun.
I en fungerande kommun måste det finnas andliga och materiella
resurser att kunna utveckla servicen, att hela tiden hålla på med
ett utvecklingsarbete för att motsvara och möta
framtidens krav.
Vårt välfärdssamhälle utvecklas
hela tiden. Vi blir en äldre befolkning men hålls
allt friskare, samtidigt som vi får nya vårdmöjligheter
och nya mediciner. Etiken kräver att vi erbjuder invånarna
alla dessa nyheter. Det betyder att utgifterna trots bättre
hälsa i allmänhet kommer att öka. Status
quo på kostnadssidan är inget alternativ. Det
betyder också att kommunerna kommer att få fler
uppgifter under decennierna som kommer. För att klara konkurrensen
globalt är det av yttersta vikt att vårt kunnande är
på högsta möjliga nivå. Därför
måste satsningar på grundutbildningen också vara
nödvändiga framöver.
Vi måste alltså se till att kommunerna är
starka ekonomiska enheter som kan klara av det här kostnadstrycket.
Genom att stärka den ekonomiska drivkraften kan vi också stärka
kommunernas självständighet. Hur kommunen väljer
att gå till väga måste kommunen själv
bestämma. Inom svenska riksdagsgruppen tror vi inte att mastodontorgan
med tung byråkrati, alltså en megakommun med litet
inflytande från invånarna, skulle lösa
problem. Inte löses Helsingfors avfolkning från
centrum av det att samma barnfamiljer flyttar till Vanda åkrar
om Vanda åkrar skulle heta Helsingfors. Fortfarande vill
vi ha en levande innerstad.
Svenska riksdagsgruppen tror att primärkommunmodellen
bäst säkrar en god servicenivå. Det är
inte heller obetydligt att kommuninvånarnas direkta medbestämmanderätt
garanteras bäst i primärkommunmodellen. Ifall
kommunerna hittar andra samarbetsformer som kan trygga en god service är
det viktigt att fokusera på utvecklandet av kunnandet.
Detta kunde eventuellt ske genom att de gamla primärkommunerna
specialiserar sig på en sektor var. I olika samarbetsmodeller
bör man särskilt vinnlägga sig om att
beslutsprocessen är transparent och att medborgarna har
insyn i och inflytande på beslut som berör dem.
Oberoende modell kan befolkningsunderlaget inte kategoriskt låsas
till ett absolut minimi på 20 000 invånare,
eftersom de geografiska och kulturella utgångspunkterna är
så olika.
On ollut jokseenkin hämmästyttävää seurata eräiden
suurehkojen puolueiden kunnioituksen puutetta kunnallisen itsemääräämisoikeuden suhteen.
Toisaalta sanotaan, että kunnat ja alueet saavat päättää itse
tulevaisuudestaan ja toisaalta puhutaan pakkolunastuksesta, jos
kunta ei toimi niin kuin naapurit tai sisäasiainministeriö toivovat.
Nyt onkin aika saada tietää puolueiden lopullinen
suhtautuminen asiaan.
Yksi asia on jokseenkin selvä. Pieni kunta, jonka väestömäärä vähenee,
joutuu ennemmin tai myöhemmin miettimään
miten selviytyä tulevaisuudesta 25 vuoden perspektiivissä.
Tämä aika on nyt koittanut ja on aika laskea,
selviääkö oma kunta verotuloillaan. Kunnan
asukkaan on ennen kaikkea aika pyytää vastauksia
kunnan johdolta: Lupaatteko, että selviämme 30
vuotta eteenpäin tekemättä mitään?
Voiko kunta taata, että saamme nykyaikaisia palveluja 20
vuoden kuluttua nykyisillä rakenteilla?
Ärade talman! En kommun är mera än
en förvaltningsenhet i statsbygget Finland. Den är kommuninvånarens
referensram i livet. Kommunens identitet avspeglar sig i invånarens
identitet. Detta gäller inte minst språket.
På flera håll i landet finns en stor oro
för att hembygdens identitet skall ändras. Man är
rädd för att den grundlagsenliga rätten
att agera på eget språk försvinner. Därför
var det bra att arbetsgruppen vid inrikesministeriet, som sett över vilka
lagar som bör ändras, entydigt slog fast att man
inte kan slå ihop enheter i strid med språklagen
eller grundlagen. Enligt inrikesministeriet måste svensk-
och tvåspråkiga kommuner och enheter också i
framtiden ingå i svensk- och tvåspråkiga
enheter. Det är inte fråga om språkhets utan
regelrätt lagtolkning.
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen valtiovarainministerit loivat
talouspolitiikan mallit, joista kunnat nykyään
kärsivät. Heidän mallinsa olivat niin
edullisia valtiolle ja ne juurrutettiin niin syvään,
ettemme vieläkään ole onnistuneet uudistamaan
niitä. Joitakin asioita hallitus on muuttanut. Hallitus
korotti välittömästi kustannusten korvauksia
kunnille puolella, ja tuloveron alennuksia hallitus ryhtyi korvaamaan
kunnille täysimääräisesti. Nyt
olemme lisäksi saaneet järjestelmän,
josta kunnat eivät joudu kärsimään.
Esimerkkejä on paljon.
Samalla kun kuulemme haukkuja kuntien kriisistä, on
hyvä muistaa, että kunnilla on kohta enemmän
työntekijöitä kuin koskaan aikaisemmin.
Pian ohitetaan 80-luvun huippunoteeraus. Nämä tilastot
kumoavat jokseenkin tehokkaasti syytökset, joiden mukaan
hallitus ajaisi alas kuntien palveluja. Työntekijöiden
määrä osoittaa jotakin aivan muuta. Samalla
on kuitenkin pula henkilökunnasta. Todellisena haasteena
on se, miten kunnat pystyvät houkuttelemaan osaavia ihmisiä.
Talman! Den kommun- och servicestrukturreform som regeringen
startade ifjol har redan burit frukt. Den har fungerat som en väckarklocka, och
nu planerar man tillsammans runtom i landet hur man skall gå vidare
för att klara framtidens krav och behov i kommunerna. Det
bästa resultatet når vi om vi kan samarbeta på statlig
och kommunal nivå. Då blir processen friktionsfriare.
Vi har ändå alla samma mål: fungerande
kommuner med bättre service för invånaren.
Sari Essayah /kd (ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Vanhasen hallitus on koko olemassaolonsa
ajan harjoittanut eriarvoistavaa vero- ja yhteiskuntapolitiikkaa,
jossa kunnat on pantu valtiontalouden ja veronkevennysten maksajiksi.
Niin kuin täällä on kuultu useassa puheenvuorossa,
viime vuonna vuosikatteeltaan negatiivisia kuntia oli 139 eli joka
kolmannen kunnan tulot eivät riittäneet menoihin.
Niinpä kuntien lainakanta kasvoi lähes miljardilla
ja harkinnanvaraista valtionosuutta haki 238 kuntaa eli yli puolet
kunnista. Veroprosenttiaan tälle vuodelle nosti kolmannes
kunnista ja kiinteistöveroakin joka viides kunta.
Jos kuntatalous olisi turvattu, kuten hallituksen ministerit
aina väittävät, luvut eivät
näyttäisi tältä. Julkisuus maalailee
mielellään kuntakentästä kuvaa
laiskojen viranhaltijoiden ja vallanhaluisten luottamushenkilöiden
johtamana tehottomana organisaationa, joka kansakunnan etujen vastaisesti
paisuttaa toimintamenoja yli verotulojen ja valtionosuuksien. Totuus
on kuitenkin toinen. Hallitukset ovat näihin päiviin
saakka maksattaneet veronalennuspolitiikkansa kunnilla, uusia lakisääteisiä tehtäviä
on
sälytetty ja valtionosuuksien tarkastusrahat ja indeksikorotukset
on maksettu vain osittain.
Kristillisdemokraatit eivät populistisesti syytä tästä tilanteesta
yksin istuvaa hallitusta, vaan muistuttaa oppositiokumppaneitaan
heidän aikanaan harjoittamasta kuntapolitiikasta, niin
vasemmiston tukemista veronkevennyksistä kuin kokoomuksen
tekemistä kuntarahojen leikkauksista. Joka tapauksessa
kertynyt epäsuhta kuntien velvoitteiden ja rahoituksen
välillä on jo vaarantanut kunnalliset peruspalvelut.
Tilanne on ajanut eräät kunnat absurdiin säästämiseen.
Lyhytnäköisesti omaishoitosopimuksia sanotaan
irti vaikka tiedostetaan, että pian huomattavasti kalliimpi
palveluasumisen ja laitoshoidon kysyntä lähtee
nousuun — kaikki kun eivät ehdi sillä välin
koteihinsa menehtyä — eikä auta se, että hallitus
on yrittänyt kehittää omaishoitoa, jos
kunnilla ei ole varaa toteuttaa sitä. Muun muassa hallituksen
viinaveroalen seurauksena kuntien pitäisi pystyä panostamaan
lastensuojeluun sekä mielenterveys- ja päihdeongelmien
varhaiseen puuttumiseen, mutta säästöjen
nimissä toimenpiteitä päinvastoin lykätään, kunnes
ajaudutaan raskaisiin laitosvaiheisiin.
Kuten Stakesin tuore selvitys osoittaa, köyhyysriskirajan
alapuolella elää mittava joukko suomalaisia, ja
kunnallisten peruspalvelujen vaarantuminen koskettaa eniten juuri
vähävaraisimpia lapsiperheitä, ikääntyviä,
työttömiä ja myös ihan tavallisia
palkansaajia, joilla ei ole hyvätuloisten tapaan mahdollisuutta
itse kustantaa palveluja kokonaisuudessaan. Tässä tilanteessa
istuva hallitus pitää edelleen kiinni valtionosuuksien 25
prosentin indeksileikkurista eikä ole maksanut valtionosuuksien
kustannusjaon tarkistusrahoja kunnille, joista yhä useampi
kriisiytyy.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä vaatii Vanhasen
hallitusta maksamaan tuon 200 miljoonan euron valtionosuuksien tarkistusrahan kunnille
heti eikä hyväksy sen lykkäämistä tulevan
hallituksen rästiksi. Kunnat ovat hoitaneet aikaisempina
vuosina lakisääteiset velvoitteensa olettaen valtion
huolehtivan osuudestaan. Vanhasen—Heinäluoman
hallitus on kuitenkin pettänyt kunnat ja käytti
viime vuoden veroylijäämästä ja osakemyyntituloista
kertyneitä voittojakin mieluummin valtionvelan lyhennykseen
kuin kunnille kuuluvan rahan palautukseen. Tuolloin ed. Nousiainen
Kuntaliiton puheenjohtajan roolissa vaati velan takaisinmaksua uskottavamman
kuntapolitiikan nimissä ja ihmetteli, miksi kuntien täytyy
velkaantua samanaikaisesti, kun lainan kantokyvyltään
vahvempi valtio maksaa omiaan pois. Vieläkö ed.
Nousiainen on samaa mieltä?
Arvoisa puhemies! Pakkolainan opetustoimen osuuden maksun lykkäys
yhdessä hallituksen tekemän kouluverkkokertoimen
poistamisen kanssa on merkinnyt kuntien opetustoimen rahoituksen
rapautumista. Valtion osuus perusopetuksen kustannuksista on reaalisesti
laskenut jo alle 45 prosenttiin. Näin hallitus on ajanut
kunnat rajuihin kouluverkon supistamisiin ja oppilasmääriltään
vielä elinkelpoistenkin koulujen lakkauttamisiin. Maakunnissa
ollaan hämmentyneinä näistä kuoliniskuista
kyläkouluille ja koko keskustavetoisesta maaseudun autioittamisesta.
Kuntatalouden vaikeuksiin on esitetty ratkaisuksi muun muassa
palvelumaksujen rajuja korotuksia. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tyrmää
sosiaali-
ja terveysministeriön taannoisen asiakasmaksuselvityksen,
jonka pohjalta lapsiperheistä, sairaista ja vanhuksista
oltaisiin tekemässä kuntatalouden ahdingon maksumiehiä.
Palvelujen omavastuuosuudet ovat meillä jo nyt kansainvälisesti
vertaillen korkeita, muun muassa terveyskulujen kohdalla kaksinkertaiset Euroopan
tasoon verrattuna, ja korotukset iskisivät taloudellisesti
kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin väestönosiin.
Ehdotettu maksujen sitominen indeksiin on sekin erikoista tilanteessa,
jossa keskeisiä tulonsiirtoja, muun muassa sairauspäivärahaa
ja lapsilisiä, ei ole sidottu yleiseen kustannuskehitykseen.
Tulevaisuus väestön ikääntyessä,
menojen kasvaessa ja verotulojen supistuessa ei näytä yhtään
valoisammalta. Puitelaiksi supistuvalta kunta- ja palvelurakenneuudistukselta
lienee turha enää odottaa pelastavia linjauksia.
Näköpiirissä häämöttää jo
hallitussovun nimissä kyhätty onneton kompromissilopputulos:
paperinmakuiset järjestämissuunnitelmat ja erilaisten
palvelupiirien lisääntyminen. Tämä tarkoittaa
lisää ylikunnallista hallintoa ja byrokratiaa
ja taloudellisen päätösvallan ja järjestämisvastuun
erkaantumista.
Arvoisa puhemies! Onko niin, että hallituksessa sosialidemokraatit
lykkäävät kuntien pakkolainan takaisinmaksua?
Ministeri Heinäluomahan ei ensimmäisellä kyselytunnilla
ministerinä edes tunnistanut mitään pakkolainaa
olevan olemassakaan, ja keskusta puolestaan vastustaa kynsin hampain
kuntauudistusta peläten sen murentavan maakunnissa olevan
luottamukseen nähden ylisuuren vaikutusvallan.
Vaalikauden lähetessä loppuaan käy
joka tapauksessa yhä selvemmäksi, ettei Vanhasen
hallitus kykene suoriutumaan kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta
eikä siten turvaamaan hyvinvointipalvelujemme tulevaisuutta.
Keskusta ajaa palvelurakenneuudistusta, kun taas demarit runnoisivat
mieluusti kuntakentän uuteen kuosiin ja tekisivät
siinä sivussa sitten vielä verouudistuksen. Rkp:lle
ilmeisesti riittää, että mahdollisimman
monessa kuntaliitoksessa ruotsinkielisten lukumäärä nousee
yli 3 000:een, jolloin kunnasta tulee kaksikielinen. Hallitus
ei tätä vuosikymmenen tärkeintä uudistusta
hahmotellessaan ole vaivautunut käymään
eduskunnan kanssa minkäänlaista arviointi- tai
evästyskeskustelua. Sen sijaan sisäministeriö sai
koko kuntakentän sekaisin erilaisilla malleilla, joiden
tueksi ei esitetty minkäänlaista tutkimustietoa
tai laskelmia vaikutuksesta henkilöstömääriin
tai palvelutuotannon tehokkuuteen. Eräs kunnanjohtaja tokaisikin haastattelussa,
että "Tanskan kuntauudistusta pohjustettiin 1 200
sivun selvityksellä, mutta meille ei ole lähetetty
edes yhtä A-nelosta".
Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän
mukaan peruskuntamalli tarjoaisi selkeimmän pohjavaihtoehdon
palvelujen turvaamiseksi tulevina vuosina. Siinä yhdistyvät suora
demokraattinen päätöksenteko ja vahvat työssäkäyntialueiden
kokoiset palvelujen järjestämiseen kykenevät
kunnat. On syytä muistaa, että ylisuurissa kunnissa
tehokkuus ja demokratia eivät toteudu ainakaan paremmin
kuin kohtuukokoisissa. Kuntakokoa tulee siksi kasvattaa harkiten
ja vapaaehtoista tietä eikä uusia verotasoja tule
missään tapauksessa luoda.
Pelkkä kuntakoon vahvistaminen ei kuitenkaan yksin
riitä, vaan samalla tulee tarkastella hyvinvointipalvelujen
tarpeen, rahoituksen ja tuottamisen tasapainoa. Kun sosiaali- ja
terveysmenot ovat noin kaksi kolmasosaa keskivertokunnan taloudesta,
on ratkaisuja lähdettävä etsimään
sieltä. Ainakin nykyinen rahoitusvastuun oikeudenmukaisuus
on kyseenalaistettava. Valtio maksaa sosiaali- ja terveyspalveluista
valtionosuuksien kautta vain noin 32 prosenttia, kun kuntien ja
palvelujen saajien maksettavaksi jää näin
lähes 70 prosenttia koko ajan kasvavista kustannuksista.
Erikoissairaanhoidon vaativat ja kalliit toimenpiteet on tasattava
kuntien kesken. Kustannusten kasvun hillitsemiseksi tilaajan ja tuottajan
roolit on selkiytettävä ja yksityisen ja julkisen
sektorin rinnakkaiseloa nykyisestään tehostettava.
Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä edellyttää,
että viime kehyksissä leikattu hoitotakuun valtionosuus
on tulevien vuosien osalta palautettava kehysbudjettiin.
Arvoisa puhemies! Ministeri Manninen totesi täällä,
että kokoomus, vasemmistoliitto ja vihreät haluttiin
mukaan tähän historialliseen kunta- ja palvelurakenneuudistukseen,
koska kysymyksessä ei ole mikään hallituksen
hanke vaan koko Suomen hanke. Kun sitten tätä vuosisadan
uudistusta ollaan nyt kyhäämässä ja
lopputulos näyttää kutistuvan pelkäksi
järjestämissuunnitelmaksi, on ehkä sitten
parempi, etteivät sadat kristillisdemokraattiset kunnanvaltuutetut
olekaan osa koko Suomea.
Niinpä, herra puhemies, ehdotan, että eduskunta
hyväksyy seuraavan perusteltua päiväjärjestykseen
siirtymistä tarkoittavan lausuman:
"Eduskunta toteaa, että pääministeri
Matti Vanhasen hallitus ei ole esittänyt sellaista talous-
ja toimintasuunnitelmaa, jonka perusteella kuntien talouden vaikeutuminen
estettäisiin ja jolla turvattaisiin kuntalaisille tärkeitten
peruspalveluitten tuottaminen. Eduskunta toteaa, että sairaiden,
ikääntyvien ja lapsiperheiden asema vaikeutuu
ja uhkaa johtaa kansalaisten perustuslaillisten oikeuksien ja ihmisarvon
vaarantumiseen sekä kuntien palveluksessa olevan henkilöstön
lisääntyvään uupumiseen,
ja siirtyy päiväjärjestykseen."
Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Heti ensimmäiseksi voisin todeta,
että jätetty välikysymys kuntatalouden
heikosta tilasta on perussuomalaisten mielestä aiheellinen
ja tarpeellinen. Kuntien talouden heikennyttyä kansalaisten
peruspalveluiden järjestämisen kannalta kriittiselle
tasolle, on syytä pyrkiä kaikin keinoin herättämään
hallitusta toimiin kuntien tukemiseksi. Hallitus on valitettavasti
omilla toimillaan nyt tuhoamassa kunnallisia peruspalveluita.
Eräs merkittävä seikka, johon liittyvillä valinnoillaan
hallitus voi kuitenkin joko helpottaa tai entisestään
vaikeuttaa kuntien tilannetta, on valtion kunnilta ottaman pakkolainan
takaisin maksaminen. Nyt kun hallitus on päättänyt
jaksottaa pakkolainan takaisinmaksua pitkälle aikavälille ja
on siirtämässä osan maksatuksesta jopa
ensi vaalikaudelle, niin ei tältäkään
osin hallituksella näytä olevan todellista tahtoa
toimia kuntien apuna. Tosin julkisuudessakin olleiden tietojen mukaan
alue- ja kuntaministeri Manninen on jopa antanut kunnille toiveita
tämän pakkolainan pikaisesta takaisinmaksamisesta,
mikä on omalta osaltaan luonut lisävaikeuksia
palveluiden ja talouden suunnitteluun. Epävarmuuden tila
on kunnissa siten vain kasvanut.
Arvoisa puhemies! Kun kuntien taloustilanne on päästetty
niin pahaksi, että suuri joukko kuntia elää kassakriisin
uhan alla, on monilla kunnilla vaikeuksia selvitä lakisääteisistä velvollisuuksistaan.
Osassa näistä köyhistä kunnista
on lähdetty toimimaan siten, että liikutaan laillisen
ja laittoman tilanteen välimaastossa toivoen, etteivät
kuntalaiset ryhtyisi vaatimaan laissa säädettyjä oikeuksiaan
tasavertaisiin palveluihin. Tämän toimintatavan
omaksumalla mielestämme kunta toimii usein perustuslain
19 §:n 3 momentin vastaisesti. Kyseisessä lainkohdassa
vaaditaan julkista valtaa turvaamaan jokaiselle muun muassa riittävät
sosiaali- ja terveyspalvelut. Kun laki säätää kunnille
nämä edellä mainitut velvollisuudet tarjota
peruspalveluita, mutta palveluiden laajuudesta ja rahoitusmahdollisuuksista puolestaan
päätetään pitkälti
valtiovallan toimesta, syntyy tilanne, jossa kunnat ja niiden päättäjät
ovat puun ja kuoren välissä.
Mikäli kunnat toimisivat perustuslain ja muiden lakien
säätämällä tavalla
huolehtien kuntalaisten riittävistä peruspalveluista,
olisivat kunnat todellisessa talouskriisissä. Tämä on
puolestaan ristiriidassa kuntalaissa päättäjille
määrätyn vastuullisuuden ja talouden
tasapainossa pitämisen velvoitteen kanssa. Kun vielä kuntien
tilinpäätösten ennakkotiedoista ilmenee
se, että kuntien taloustilanne on pysynyt poikkeuksellisen heikkona
siksi, että pääasiallisesti kunnista
riippumattomista syistä johtunut kustannusten nousu on
kasvattanut toimintakuluja nopeammin kuin verorahoitus on kasvanut,
tuntuu vielä kohtuuttomammalta pakottaa kuntapäättäjät
valitsemaan kestämättömän taloustilanteen
ja laillisuuden väliltä. Kuntien taloutta pitää kohentaa
myös valtiovallan päätöksin,
ja tämä ei ole mahdollista, jos kunnille säädetään
lisää tehtäviä.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset haluavat tässä yhteydessä korostaa,
kuinka eriarvoisessa asemassa kuntalaiset ovat peruspalvelujen suhteen
riippuen kunnan taloudellisesta tilanteesta. Monessa kunnassa esimerkiksi
sotaveteraanit, kotirintamanaiset, vammaiset sekä vanhusväestö ovat
todellisissa vaikeuksissa peruspalveluiden suhteen. Kotipalvelut
ovat olemattomia, ja omaishoitosopimuksiakin vähennetään riittämättömiin
määrärahoihin vedoten. Seurauksena tästä on
usein kotona asumisen sijaan todella kallis laitoshoito. Lisäksi
satoja kyläkouluja on lopetettu taloudellisiin syihin vedoten,
näin muun muassa omassa kotikunnassani Alajärvellä.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä hallitus
on epäonnistunut täydellisesti toimissaan tukea
kuntia erityisesti vaikeuksissa olevien kuntalaisten aseman parantamiseksi.
Mielestämme ainoa keino parantaa tilannetta on lisätä tämän
väestönosan subjektiivisia oikeuksia peruspalveluiden
suhteen. Tämäkään ei ole tietenkään
riittävä tae palveluiden saatavuudesta. Onhan
eduskunnan oikeusasiamies joutunut useamman kerran huomauttamaan
kuntia subjektiivisten oikeuksien laiminlyönneistä,
vaikka kunnat ovatkin puolustelleet tekojaan riittämättömillä määrärahoilla.
Palveluiden tasapuolisen saatavuudenkin osalta on myös
muistettava, että jokainen kuntalainen maksaa niin valtion-
kuin kunnallisveroa, asui hän sitten suuressa taajamassa
tai ihan kunnan syrjäisemmällä reuna-alueella.
Jos jättää veroja maksamatta, niin ulosottomies
saapuu vaikka pitkospuita pitkin ja perii verot jopa pakkokeinoin
realisoimalla omaisuuden, jos sitä sattuu olemaan. Eli
se siitä perustuslain 6 §:ssä säädetystä yhdenvertaisuudesta.
Arvoisa puhemies! Hallituksen taholta on tuotu voimakkaasti
esiin, että kaikki kuntien ongelmat tulevat ratkaistuksi
kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kautta. Kuntaministeri Manninen lupasi
noin vuosi sitten porkkanarahoja kunnille, jotka toimittavat kuntaliitosasiakirjat
ministeriöön kuluvan maaliskuun loppuun mennessä. Tämä lupaus
on saanut eräissä kunnissa jopa hysterianomaisia
piirteitä kuntaliitosasioissa, koska silmissä on
kiilunut ainoastaan ministerin lupaamat porkkanarahat.
Emme voi ymmärtää sitä,
että kun kuntaliitoksia suunnitellaan, niin kuinka liittämällä kaksi kolme
köyhää kuntaa yhteen saataisiin yksi
rikas kunta. Suuruuden ihannointi voi johtaa mielestämme
virheellisiin ratkaisuihin. Katsomme, että aina, kun kuntaliitoksia
lähdetään tekemään,
niiden tulisi olla vapaaehtoisia ja että asiasta tulisi järjestää kansanäänestys
perusteellisen valmistelun ja selvitystyön jälkeen.
Meillä on jo riittävästi esimerkkejä,
miten ryhmäkurin avulla yritetään pakottaa
johtavien luottamusmiestenkin toimesta vain yhden kuntaliitosmallin
taakse selvittämättä lainkaan muita vaihtoehtoja.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten käsitys on, että kuntaliitosten
seurauksena kunnallinen demokratia vähenee monilta osin
ja sen seurauksena usein palvelut jopa heikkenevät ja etääntyvät
kuntalaisista nimenomaan kunnan reuna-alueilla. Perussuomalaisten
mielestä parempi vaihtoehto on peruspalvelujen tuottaminen
yhteistyössä esimerkiksi useamman kunnan kanssa. Näissäkin
toimissa on vain muistettava se, ettei käy niin, että herrojen
paikat säilyvät ja suorittavan portaan selkänahasta
revitään vain entistä enemmän,
kun yritetään säilyttää palvelut
edes entisellä, usein heikollakin tasolla. Kunnallisten palveluiden
tuottamisessa tulee ennen kaikkea muistaa se, että peruspalveluiden
on oltava riittäviä ainakin niille noin 600 000
suomalaiselle, jotka elävät EU:n köyhyysrajan
alapuolella ja joilla ei ole mahdollisuuksia taloudellisista syistä käyttää yksityisiä
palveluita.
Näin varsinkin, kun muistetaan, että esimerkiksi
terveydenhoidon puolella Kelan korvausosuudet yksityisen sektorin
toimenpidemaksuista eivät ole nousseet yli 15 vuoteen,
vaikka samanaikaisesti lääkärinpalkkiot
ovat nousseet yleistä palkkatasoa ja kuluttajahintaindeksiä nopeammin.
Arvoisa puhemies! Hallituksen on tehtävä nopeasti
päätökset kuntien pakkolainan pikaisesta takaisinmaksusta,
jotta kunnat pystyvät hoitamaan perustuslainkin edellyttämät
peruspalvelut tasavertaisesti edes kohtuullisella tasolla, joita seikkoja
tulee perussuomalaisten mielestä korostaa myös
hallituksen suunnittelemassa kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa,
vaikka mitkään rakenneuudistukset eivät
yksinomaan tulekaan takaamaan riittäviä peruspalveluita,
vaan siihen tarvitaan myös rahaa.
Puhetta on ryhtynyt
johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.
Toinen varapuhemies:
Tämän jälkeen käymme vastauspuheenvuorokeskustelun
tahi saanko sanoa mieluummin väittelyn. Tätä tarkoitusta
silmällä pitäen pyydän edustajia
käyttämään V-painiketta ja nousemaan
seisomaan.
Alue- ja kuntaministeri Hannes Manninen
Arvoisa herra puhemies! Aluksi haluan kiittää ryhmäpuheenvuoroista,
jotka sinänsä mielestäni olivat hyvin
asiallisia ja aiheen tärkeyden huomioon ottaen jopa kohtuullisen
rakentavia. Mutta eräisiin kohtiin haluaisin jonkun sanan
mainita.
Välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja, ed.
Katainen totesi, että on osattava ja haluttava uudistaa.
Näin varmasti on. Se koskee paitsi eduskuntaa ja hallitusta
varmasti myöskin kuntatasoa. Ed. Katainenhan on samalla
myöskin Siilinjärven kunnanvaltuutettu, ja ainakin
saamani tiedon mukaan hän ei ole erinomaista halua tai toimenpidettä siellä osoittanut
siihen, että yhdyskuntarakennetta eheytettäisiin,
sillä jos ei siellä niin missä sitten
olisi todellinen tarve? Täytyy varoa sitä, että puhutaan
toista ja tehdään toista.
Ed. Lindén totesi kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa,
että valtionosuuksien lisäykseen, tuohon reiluun
miljardiin, sisältyisivät nämä verokompensaatiot.
Haluan todeta, että se ei pidä paikkaansa, siitä on
irrotettu verokompensaatiot. Kaiken kaikkiaan se valtionosuuksien
lisäys on noin pari miljardia, jos laskentavuonna käytetään
vuoden 2002 pohjalukua vuoteen 2006, ja 2007:kinhän on
vielä edessä.
Ed. Soininvaara totesi, että kuntayhtymähallinnointi
on isännätöntä rahaa ja siihen
suuntaan ei pitäisi edetä. Varmasti näin
on sillä linjalla, mitä nykyinen yleinen kuntayhtymähallinto
on, mutta on senkin suhteen mahdollista tehdä myöskin
toisenlaisia ratkaisuja, niin kuin esimerkiksi Kainuun hallintokokeilussa
on toteutettu, niin että kunnat määrittävät
raharaamit ja silloin kuntayhtymä on todella kuntien renki.
(Ed. Korhonen: Onko sekin tämän hallituksen aikaansaannos?) — Ei
ole, mutta kerron, että on muitakin vaihtoehtoja. Se on
ministeri Korhosen aikana luotu malli, ja minusta siinä on
erittäin paljon positiivista, ja tuloksetkin ensimmäisen
vuoden osalta sitä kertovat. Mikään ratkaisu
ei ole täydellinen, sitä on parannettu, mutta
se on erittäin hyvä lähtökohta.
Ed. Essayah totesi, kuten monet muutkin täällä,
pakkolainasta. Ehkä kannattaa kuitenkin todeta, että olisi
hyvä pitää käsitteet erossa.
Lainahan on velka, joka kerran maksettuna on sitten kuitattu. Kuntien
valtionosuussaatavien siirto maksettavaksi myöhemmin ei
ole laina, vaan se on kustannuserä, joka on maksettava
joka vuosi kerrallaan. Siinä on se oleellinen ero, maksetaanko
kertalainana vai kuinka suuria eroja voidaan hyväksyä kustannuspohjiin
yhdellä kertaa. (Ed. Zyskowicz: Se on pahempi kuin laina!) — Se
on kuntien kannalta monessa mielessä pahempikin, mutta
kysymys on siitä, miksi ei ole niin helppoa maksaa kerralla
näin suuria valtionosuussaamisia. Se selittää tätä asiaa
hiukan tarkemmin.
Ed. Vistbacka totesi tässä, että ministeri
Manninen lupasi porkkanarahoja. Minä en ole luvannut mitään
muuta kuin voimassa olevassa laissa sanotaan. Tämä laki
on ollut voimassa ennen minun puheitani, ja se on ollut kaikkien
käytettävissä. Sen puheen jälkeen
vain ehkä jotkut kunnat ovat heränneet siihen,
että tällainenkin laki on olemassa, ja kun saattaa
olla, että myöhemmin ei ole mahdollista pitää näitä yhtä suurella
tasolla, niin tästä on syntynyt joillekin kunnille
sitten kiire, kun he ovat pyrkineet näitä kuntaliitosasioita ratkaisemaan.
On päivänselvää, että kuntaliitokset
pitää tehdä harkiten ja asianmukaisesti
ja tämä porkkanaraha on vain yksi osa sitä.
Toinen varapuhemies:
Ja nyt rivakkaan keskusteluun. Ed. Katainen.
Ed. Matti Kangas merkitään
läsnä olevaksi.
Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia kuntaministerille terveisistä Siilinjärvelle — välitän
ne kyllä — että ministeri on sitä mieltä,
että Siilinjärvi ja ympäristökunnat
tulisi muodostaa yhdeksi kunnaksi. Terveinen menee perille. En syytä teitä puutteellisista
tiedoista, mutta ehkä niitä, jotka näitä tietoja
ovat välittäneet. Kuulun nimittäin siihen
hyvin hyvin pieneen, harvalukuiseen valtuutettujen joukkoon, joka
on halunnut tietoisesti ylläpitää kuntaliitoskeskustelua
myös Siilinjärven seutukunnalla, vaikka Siilinjärvi
tuottaa palvelut taloudellisemmin kuin ympäristökunnat. Mutta
joka tapauksessa haluan katsoa pidemmälle. Me elämme
samassa tulevaisuudessa ja hengitämme samaa ilmaa. Tästä syystä elinkeinopoliittisesti
ja kaavoituksellisesti voisi olla järkevää pohtia
myös tätä vaihtoehtoa.
Mutta itse kysymykseen. Haluan, että tämän keskustelun
aikana tulee nyt hyvin yksiselitteinen vastaus niihin kysymyksiin,
joita välikysymyskeskustelussa on esitetty. Ministeri Heinäluoma:
Aiotteko aikaistaa pakkolainan maksua siten, että koko
summa maksetaan tämän vaalikauden aikana? Ministeri
Manninen on tätäkin vaihtoehtoa halunnut herätellä.
Toinen kysymys: Tuleeko puitelaista sellainen, että se
on niin yksiselitteinen, että sekä keskusta että sosialidemokraatit
eduskuntavaaleissa keskustelevat samanlaisesta kuntatulevaisuudesta,
ja onko puitelaki sellainen, että se ei jätä tulkinnanvaraa
sen suhteen, millaiseen kuntarakenteeseen ja millaiseen palvelurakenteeseen
hallituspuolueet ovat sitoutuneet?
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kyllähän nyt, kun tätä keskustelua
on kuullut ja kuulin esimerkiksi keskustan ryhmäpuheenvuoron,
täytyy ihmetellä, missä lumetodellisuudessa
ne ihmiset oikein elävät. Nyt on tilanne kumminkin
se, että tämän hallituskauden aikana
330 kuntaa on nostanut veroprosenttiaan, valtaosa kunnista on nostanut palvelumaksuja,
kymmenet, jos ei sadat kunnat ovat nostaneet kiinteistöveroa
ja silti kuntien taloudet ovat rapakunnossa tällä hetkellä.
Onhan se äärettömän kova arvovalinta,
kun, niin kuin tässä on todettu, samanaikaisesti
valtiontalous on erinomaisen hyvässä kunnossa.
Tässähän tämä koko
ongelman ydin on, että tämä yhteiskunnallinen
arvopohja on nyt mennyt niin kovaksi ja se on mennyt hallituspuolueiden
toimesta, että tarkoituksella, tahallaan ja tietoisesti
ajetaan hyvinvointipalveluja alas. Sehän on tämä lopputulema.
Ei tästä mihinkään muuhun voi
päästä. Kun samanaikaisesti verohelpotukset
ovat kohdistuneet kaikista rikkaimpaan väestönosaan,
kun kunnallisvero ja kiinteistövero ja palvelumaksut rappaavat
taas kaikista heikko-osaisimpia, niin on tämä,
ministeri Heinäluoma ja ministeri Manninen, todella äärettömän kovaa
yhteiskuntapolitiikkaa, ja te olette vastuussa siitä. Ei
kai tästä nyt enää voi menneisyyteen
syytä lykätä.
Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun tässä hallituspuolueitten
puheenvuoroissa arvosteltiin oppositiota siitä, että se
kyseenalaistaa tämän kunta- ja palvelurakennehankkeen,
vaikka on itse myös tämän hankkeen valmistelussa
mukana, niin kun satun itsekin kuulumaan tähän
joukkoon, niin kyllä oma kokemukseni on se, että vasemmistoliiton,
kokoomuksen ja vihreitten edustajat ovat tuossa joukkiossa ne, jotka
haluavat jotakin saada aikaan, ja sitten varsinaiset jarruttajat
tulevat kyllä hallituspuolueitten keskuudesta. Sen takia kysyisinkin
kyllä ministeriltä: Onko hallitus edelleen sen
Kuntaliiton alun perin asettaman tavoitteen takana, että kuntia
pitäisi yhdistää niin, että ne
pääsääntöisesti ovat
asukasluvultaan vähintään 20 000,
ja onko hallitukselta tulossa joitakin toimenpiteitä tämän
Pääkaupunkiseudun metropolihallinnon vauhdittamiseksi,
koska on aivan ilmeistä, että vapaaehtoisin järjestelyin semmoista
ei täällä synny?
Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun sosiaali- ja terveydenhuolto vie keskivertokunnan
budjetista noin kaksi kolmasosaa, niin varmastikin tässä uudistusprosessissa
olisi hyvin järkevää keskittyä sinne.
Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon kasvua aiheuttaa muun
muassa se, että lääkärinvirkoja
on edelleenkin monissa kunnissa täyttämättä ja
joudutaan käyttämään keikkalääkäreitä,
jotka pahimmillaan maksavat jopa kolme kertaa enemmän kuin
kunnan omat lääkärit. Meillä on myöskin
siellä hoivasektorilla tuhansien ihmisten vajaus. Vuodeosastoja
pyöritetään suurin piirtein alimiehityksellä.
Vuoteen 2010 mennessä meillä tarvitaan vähintään
70 000 uutta työntekijää sinne
terveyspalveluihin, ja samanaikaisesti meiltä koulutetut
ihmiset pakenevat ulkomaille, kun joutuvat pätkätyökierteeseen
ja heikkoon palkkatasoon täällä kotimaassa.
Mitkä ovat hallituksen konkreettiset toimenpiteet, joilla
tästä henkilöstövajeesta tullaan
selviämään ihan lähivuosina?
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ministeri Manninen totesi, että laki
on ollut voimassa. Se pitää paikkansa kyllä.
Mutta tuolla maakunnissa ilmeisesti on ymmärretty sitten
arvoisan ministerin toteamus ehkä väärin,
tai onko se ollut toteamus taikka ääneen ajattelu,
että nämä paperit on toimitettava ministeriöön
maaliskuun loppuun mennessä, että on mahdollisuus
päästä porkkanarahoihin. En tiedä sitten,
mikä on se varsinainen asia, miten kunnissa tämä on
huomioitu, mutta ainakin tällaista viestiä jatkuvasti
tulee.
Arvoisa puhemies! Ihmettelen kyllä keskustan ryhmäpuheenvuorossa
esitettyä kantaa subjektiivisista oikeuksista: arvosteltiin
sitä.
Arvoisa puhemies! Minä kyllä kysyn sitä, onko
keskustapuolueella todella sellainen tilanne peruspalvelujen osalta,
että riippuu kunnan taloudellista tilanteesta, miten niitä annetaan.
Subjektiivisilla oikeuksilla saadaan varmistettua, että vaikeuksissa
olevat ihmiset saavat edes kohtuullisen peruspalvelun, kuten perustuslaki
edellyttää.
Suvi Lindén /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri Mannisen puhe piti sisällään
ilouutisen, ja haluankin tarkistaa, ymmärsinkö oikein
ja puhuiko hän itse asiassa totuutta.
Totesitte, ministeri Manninen, että Vanhasen hallitus
on kuitenkin päättänyt valtiontalouden tiukoista
kehyksistä huolimatta maksaa laskun kunnille, ja viittasitte
tähän kustannusjaon tarkistukseen. Eli tarkoittaako
se sitä, että ensi vuoden kehyksistä päätettäessä vuodelle
2008 budjetoitu tuo vajaa 200 miljoonaa tulee vuoden 2007 kehyksiin?
Näin te tässä puheessanne lupasitte.
Itse asiassa en kysy sitä teiltä, vaan kysyn valtiovarainministeri
Eero Heinäluomalta.
Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun täällä on puheenvuorot
rauhassa kuunneltu läpi, niin kyllä toistan sen
periaatteen, mistä lähdimme liikkeelle, että tämän
koko asian huolena on varsinaisesti se, että kunta- ja
palvelurakenneuudistus ja palvelu-uudistus ylipäänsä onnistuu.
Se on se varsinainen murhe.
Sitten ihmettelen sitä, että ed. Soininvaara
ja ed. Essayah totesivat täällä, että poliittisesta
vallasta ollaan niin kiinnostuneita, että ei haluta tehdä tarpeellisia
rakenneuudistuksia, vaikka pitäisi. Minä nyt kuitenkin
luen täältä pari faktaa. Tällä hetkellä on
menossa 39 vapaaehtoista liitosselvitystä. Ne koskevat
117:ää kuntaa ja näistä kunnista
82 on keskustavetoisia, joten en minä nyt ihan allekirjoita
tällaista väitettä.
Sitten vielä, kun puhutaan Pääkaupunkiseudusta,
ed. Soininvaara, minulla on se käsitys, että Espoon
vihreät yksimielisesti ovat olleet sitä mieltä,
että sitä mallia, jota kunnat ovat täällä sopineet
yhteisesti noudattaa, he kannattavat.
Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Katainen, oppositiojohtaja, minä kuuntelin
tarkkaan nyt myös äskeisen puheenvuoronne. Te
esitätte kysymyksiä hallitukselle, mutta mikä on
nyt se teidän evästyksenne siihen puitelakiin?
Mitä siinä pitää olla? Ette esittänyt
aikataulua ettekä omaa näkemystänne siitä,
minkälainen sen tulisi olla. Kerroitte puheenvuorossanne,
mitä sen ei ainakaan pidä sisältää,
ja sanoitte, että ainakaan sen ei pidä sisältää pakkoliitoksia.
Mutta onko tämä se teidän evästyksenne
hallitukselle ja eduskuntaryhmille ja hallituksessa oleville?
Sitten vielä ed. Korhoselle sanoisin: Mikä oli se
teidän kauaskantoinen visionne kuntatulevaisuudesta, kun
olitte kuntaministeri edellisessä hallituksessa? Siitä ei
ole monta vuotta. Oliko silloin näköalaa teillä siihen,
miten kuntien tulevaisuus tulee järjestymään?
Vielä ed. Soininvaaralle kaikessa ystävyydessä ja
ymmärryksessä sanoisin, että kun viittasitte
nyt ministeri Mannisen työryhmän työhön,
sen sisäiseen työhön, niin minä kyllä tulkitsen,
että teillä on riittämätön
itsetunto, kun noin alistuneesti (Puhemies koputtaa) työryhmän
jäsenenä sanotte, että siinä ei
voi vaikuttaa. Sehän on avoin foorumi, jossa jokaisella
on nyt mahdollisuus (Puhemies koputtaa) tuoda esille tahtonsa.
Paula Risikko /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Täällä on
hyvin laajoja kysymyksiä käsitelty ja hyvin paljon
sellaisia, mitä itsekin olisin halunnut kysyä,
mutta kysyisin yhtä yksityiskohtaa ministeri Mannisen puheessa.
Mielestäni te puhuitte muunneltua totuutta. Te sanoitte,
että tänä vuonna on tullut hoivatakuu
voimaan. Kysymyksessähän on ikäihmisten
sosiaalipalvelujen tarpeen arviointi, ja luenpa teille täältä sosiaali-
ja terveysministeriön tiedotteesta, mitä täällä sanotaan:
"Lakimuutos ei tuo asiakkaalle parempaa oikeutta saada palveluja.
- - Jos palvelujen tarve on suurempi kuin mitä kunta
pystyy järjestämään, on kunnan
otettava käyttöön kaikkien kansalaisten
kannalta tasapuoliset menettelytavat. Käytännössä tämä tarkoittaa
asiakkaiden asettamista jonoihin." Kysymys ei ole mistään
hoivatakuusta. Kysymys on jonotakuusta. Älkää käyttäkö muunneltua
totuutta puheessanne.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä on jo kolmas kerta,
kun hallitus ja ministeri Manninen todistavat tässä salissa,
että taas kerran auvoisampi kuntatalous häämöttää horisontissa.
Voisitte nyt jo uskoa, että kuntatalouden horisontti teidän
katsannossa on viiva kaukaisuudessa, joka etääntyy
sitä mukaa kuin hallitus sitä näkyy lähestyvän.
Teidän pitäisi jotakin muutakin pystyä tekemään
kuin vain arvostella ed. Korhosta. Siinäkin te näinä aikoina
jäätte toiseksi.
Arvoisa hallitus ja ministeri! Kun kuuntelee ja katselee teidän
toimianne, tulee vääjäämättä mieleen
vanha tarina tuolta Ounasjokivarresta, jossa hieman pönäkkä ja
itsekeskeinen vanhempi naishenkilö kysyi pastorilta, onko
suuri synti, jos katselen itseäni peilistä, kuinka
kaunis olen, kuinka kaunis ja ihana olen. Pastori, joka ei ollut
ed. Särkiniemi, vastasi: Ei se mikään
synti ole. Se on vaan suuri erehdys.
Tarja Cronberg /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallitus esitti keskustelun pohjaksi kolme
erilaista mallia kunta- ja palvelurakenteeseen. Se vaikutti erittäin
demokraattiselta, mutta ihan lyhyen ajan kuluessa Kuntaliitto, kuntien
edunvalvontaorganisaatio, esitti oman mallinsa, vahvan peruskunnan
mallin. Kuka voisi vastustaa vahvaa peruskuntaa? Näin ollen
kuntien päättäjät, eliitti ja
myös virkamiehet kannattavat tätä peruskuntaa.
Oliko oikein, että hallitus jätti oman aloitteensa
Kuntaliiton käsiin?
Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallituksen näkemyksen mukaan keskeinen
syy kuntatalouden kurjuuteen on Lipposen ensimmäisen ja
toisen hallituksen suorittama kuntien verotulojen leikkaus, joka
on ministeri Mannisen sanoin ainakin 30 vuoteen suurin puhallus
kuntien ja valtion välisissä taloussuhteissa.
No, tästä kristillisdemokraatit ovat kyllä keskustapuolueen
kanssa olleet samaa mieltä, ja viimeisten kymmenen vuoden
aikanahan tätä keskustelua on runsaasti käyty,
mutta ihmettelen, ovatko myös sosiaalidemokraatit nyt nämä virheet
tunnustaneet eli yhtyykö ministeri Heinäluoma
myös tähän ministeri Mannisen esittämään
analyysiin.
Tämän keskustelun perusteella, jota täällä on käyty,
huoli hallituksen kyvystä viedä kunta- ja palvelurakenneuudistus
käytäntöön on todella e