4) Laki työttömyysturvalain 2 luvun 1 §:n
ja 3 luvun 5 §:n muuttamisesta
Jukka Gustafsson /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Viime viikolla sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä nosti
sekä yhteiskunnalliseen keskusteluun että lakialoitteen
muodossa eduskuntaan käsiteltäväksi ympäristöön,
tuuliveroon, liittyvät kysymykset.
Meillä on nyt esittelyssä kaksi ryhmämme
ja sosialidemokraattien mielestä hyvin merkittävää työelämää koskevaa
lakiesityskokonaisuutta, joista toinen käsittelee tärkeän
muutosturvalainsäädännön kehittämistä ja
toinen pätkätyöntekijöitten
aseman parantamista tämän päivän
työelämässä. (Hälinää)
Ensimmäinen varapuhemies:
(koputtaa)
Ed. Gustafsson, täällä on jälleen
liian paljon hälinää tämän
tärkeän keskustelun aikana. Minä pyydän nyt
pitämään tarpeettomat palaverit tuolla
ulkopuolella, ja keskitymme nyt kuuntelemaan ed. Gustafssonin sanomaa.
Kiitos, puhemies! Ei tämä hälinä paljon
poikkea tehdassalien hälinästä. (Ed.
Jaakonsaari: Sisätyö!) Mutta kiitos joka tapauksessa.
Arvoisa puhemies! Olisin toivonut, että työministeri
Cronberg olisi ollut myöskin paikalla. Olen saattanut hänelle
tiedon tästä tärkeästä lähetekeskustelusta,
mutta ajankohta ei hänelle sopinut. Tässä on
myöskin kysymys nyt siitä, että mikään
salaisuushan ei ole se, että porvarihallituksen hallitusohjelman
osio, joka koskee työelämää,
sen laadullista parantamista, on hyvin ohutsivuinen hallitusohjelmassa.
On välttämätöntä, että vastuulliset
yhteiskunnalliset voimat haluavat jatkuvasti kehittää työelämää ja
lisätä työntekijöitten turvallisuutta
eri tavoin. Sen vuoksi olen nämä lakialoitteet
tehnyt ja haluan uskoa, että ne tulevat myöskin
vakavaan käsittelyyn talon valiokunnissa.
Arvoisa puhemies! Suomen menestyshän voi jatkossakin
perustua turvallisuuden lisäämiseen työelämässä.
Viimeaikaiset kokemukset massairtisanomisista osoittavat kuitenkin
tarvetta esimerkiksi muutosturvan laajentamiseen, syventämiseen,
parantamiseen. Näin pystytään yksittäisiä työntekijöitä tehokkaammin
suojaamaan työelämässä tapahtuvien
rakennemuutosten kielteisiltä vaikutuksilta. Muutosturvalainsäädäntöhän
astui voimaan kesällä 2005, ja tämä tarjoaa
jo nykyiselläänkin merkittävää yksilöllistä työhallinnon
palvelua ja uudelleen- koulutusta työntekijöille.
Tämän muutosturvan toimintamallia on pidetty pääosin
toimivana ja hyvänä, mutta muutosturvassa on myös
havaittu kehittämistarpeita muun muassa irtisanotun oikeudessa kouluttautua
muutosturvan avulla sekä määräaikaisten
työntekijöiden oikeuksissa muutosturvaan. Lisäksi
näemme välttämättömänä vahvistaa
työntekijöiden osaamista jo työsuhteen
voimassaolon aikana. Tämä on erittäin
tärkeä näkökohta.
Viime vuonna muutosturvakoulutukseen osallistui 7 200
henkilöä. Tuttu ja turvallinen työpaikka
saattaa jatkossakin hyvin nopeasti kadota, ja omaa koulutusta vastaavaa
työtä ei helposti löydy. Toteutuessaan
tämä parannettu muutosturvalaki toisi lisää turvallisuutta
työelämään ja myös
mahdollistaisi työelämään tärkeää ammatillista
liikkuvuutta. Mielestäni on luotava suomalaisille työntekijöille
kestävä silta tulevaisuuteen. Se antaa turvallisuudentunteen
ja mahdollisuuden olla mukana työelämässä,
vaikka totuttu oma työ loppuu.
Arvoisa puhemies! Nykyisen muutosturvalain saantiehdot ovat
määräaikaisten työntekijöitten
kohdalla nykyisellään aivan liian tiukat ajatellen
työntekijöiden tasa-arvoista kohtelua työelämässä.
Lakialoitteessamme esitetäänkin toteutettavaksi
muutosturvaa koskevissa selvityksissäkin epäkohtina
nähtyjä ja myös eduskunnan työelämä-
ja tasa-arvovaliokunnan esittämiä muutoksia viime
työkauden loppumetreillä. Määräaikaisten
pääsy muutosturvan piiriin helpottuisi lainuudistuksen
myötä merkittävästi.
Lakialoitteemme mukaan henkilö olisi jatkossa oikeutettu
työllistämisohjelmaan ja -lisään
esimerkiksi silloin, kun hän on keskeytyksettä tai lyhytaikaisin
keskeytyksin määräaikaisessa työsuhteessa
samaan työnantajaan vähintään
12 kuukautta. Nykylain mukaan vaaditaan vähintään
36 kuukauden työssäoloa samalla työnantajalla
viimeisten 42 kuukauden aikana. Tämä on nykyisin,
kun työsuhteet ovat kuitenkin verrattain lyhyitä monasti,
kohtuuttoman pitkä, eräänlainen karenssiaika.
Nykyinen muutosturvalainsäädäntö oikeuttaa työllistämisohjelmalisään
eli korotettuun työttömyysturvaan vain työvoimapoliittisen
koulutuksen osalta. Me sosialidemokraatit esitämme lainmuutosta,
jonka mukaan myös työntekijä, joka osallistuu
omaehtoiseen ammatilliseen koulutukseen, on oikeutettu työllistämisohjelmalisään.
Useille
työpaikkansa menettäneille voi koko ammatinvaihto
olla tarpeellinen. Erityisen tärkeää koulutuksen
saaminen on vähäisen koulutustaustan omaaville.
Lakialoitteessa esitetäänkin työllistämisohjelmalisän
maksamisaikaa lisättäväksi nykyisestä 185
päivästä niin, että sitä voisi
saada sen mukaan kuin työllistämisohjelmassa on
sovittu, enimmillään kuitenkin ansiosidonnaisen päivärahan
enimmäismäärän eli 500 päivää. Mielenkiintoista
on todeta suoritettujen ammattitutkintojen osalta, jotka ovat niin
sanottuja näyttötutkintoja, että tällainen
keskimääräinen suorittamisaika on puolitoista
vuotta. Tämäkin tukee maksuajan pidentämistä,
ja on tärkeää, että mahdollistetaan
kunnon ammattitutkinnon suorittaminen ihmisille. Meillähän
on työelämässä tällä hetkellä yli
300 000 keski-ikäistä aikuista, joilta puuttuu
ammatillinen perustutkinto.
Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on
välttämätöntä myöskin
täsmentää yhteistoimintalakia. Jo nykyisen
yt-lain mukaan henkilöstösuunnitelmia laadittaessa
on otettava paremmin huomioon ikääntyneiden ohella
vähäisellä koulutuksella työelämässä olevat
työntekijät. Me haluamme esittää tätä näin,
että on sekä varttuneemmat työntekijät
että ilman tutkintoa olevat. Nykyinen yhteistoimintalaki
huomioi ja korostaa lähinnä ikääntyviä työntekijöitä.
Arvoisa puhemies! Koska ammatillinen koulutus — puhun
mielelläni osaamistason nostamisesta — on suomalaisen
menestystarinan olennainen osa jatkossa, niin olemme myöskin
ajatelleet ja päätyneet siihen, että sitä henkilöstöedustajien
valvontaa ja osallistumista tähän osaamiseen tulee
vahventaa. Sen vuoksi esitämme, että työntekijöillä tulisi
olla oikeus valita osaamisvaltuutettu yritykseen, jonka työntekijöiden
vähimmäismäärä on 150
henkilöä. Jo nykyisin osaamisvaltuutettuja ovat
tietyssä mielessä esimerkiksi näyttötutkintoja
vastaanottavat henkilöt. Meiltä löytyy
työpaikoilta henkilöitä, jotka nimenomaan
olisivat kiinnostuneita tästä osaamisalueesta,
jotka eivät välttämättä sitten
ehkä niinkään ole kiinnostuneita tästä perinteisestä pääluottamusmiehen
tai luottamushenkilön toimenkuvasta. Eli haluamme, että yhä useampi
voisi saada kunnon tutkinnon ja osaamisen, jota tämän
päivän ja tulevaisuuden työelämä tarvitsee.
Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti tähän
toiseen tärkeään lakialoitteeseen, joka
kohdentuu pätkätyöntekijöiden
ongelmiin.
Meidän toinen lakialoitteemme koskee erityisesti kausiluontoisten
työntekijöiden työttömyysturvan
parantamista. Aloitteessa tuodaan esille etenkin kuntien palkkaamien
koulunkäyntiavustajien työsuhteiden katkeaminen
koulujen kesälomien ajaksi ilman, että he ovat
kuitenkaan oikeutettuja työttömyyspäivärahaan.
Näillä henkilöillä ei käytännössä ole
tuloja kesän aikana, sillä he eivät saa
palkkatuloa ja toisaalta heiltä evätään
myös työttömyyspäiväraha.
Näiden työntekijäryhmien tasa-arvoisen
aseman ja toimeentulon turvaamiseksi on lainsäädäntöä välttämätöntä muuttaa.
Työntekijät, jotka ovat "pakotetusti" joutuneet
sopimaan työnteon vuosittaisesta keskeytyksestä,
joutuvat elämään kesäisin ilman
tuloja, ellei muuta työtä löydy.
Kuntien palveluksessa on vajaa 8 000 koulunkäyntiavustajaa,
joiden työnteko ja palkanmaksu useasti keskeytyy yleensä koulujen
kesälomien ajaksi. Samassa tilanteessa voivat olla myös
päiväkotien työntekijät sekä tuntiopettajina
työväenopistoissa sekä muissa oppilaitoksissa
toimivat, joiden toiminta noudattaa pitkälti koulujen lukukausiaikoja.
Tällöin palkansaajien tilanne on sekä ongelmallinen
että epätasa-arvoinen. Pätkätyöntekijöiden
kohdalla suurimpina ongelmina ovat etuisuuksien katkeaminen työtulojen
vuoksi ja uusien etuisuuspäätösten odottaminen
ja maksatusten viivästyminen sekä mahdolliset
takaisinperinnät. On tartuttava toimeen, jotta pätkätyöntekijöiden
toimeentulon jatkuvuus voidaan turvata.
Meidän sosialidemokraattien mielestä työttömyysturvalakia
tuleekin tarkistaa siten, että näillä työntekijöillä ja
viranhaltijoilla on oikeus työttömyysturvalain
tarkoittamalla tavalla työttömyysturvaetuuteen,
koska käytännössä kyseessä on
koulujen kesälomista johtuva lomautus ja palkanmaksun keskeytys.
Itse asiassa tämä ikään kuin
toinen lakikokonaisuus on asia, johon myöskin työelämä-
ja tasa-arvovaliokunta on kiinnittänyt huomiota.
Haluaisin nyt olla optimisti sen suhteen, että porvarihallitus
kuitenkin tarttuisi nyt joihinkin esittämiemme lakimuutosten
kohtiin, jotta voisimme myöskin nyt viedä ihmisten
asioita, erityisesti heikommassa asemassa työelämässä olevien
asioita, eteenpäin. Heistä vielä huomattava osa
on naisia, joitten etujen ajaminen kuuluu nähdäkseni
erityisesti eduskunnalle. (Ed. K. Kiljunen: Ed. Gustafsson, te tunnette
porvarit!)
Hannakaisa Heikkinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Lakialoite työelämän
muutosturvan kehittämisestä pitää paljon
hyvää sisällään. Suurin erinomaisuus
siinä on se, että se kääntää huomion
siihen, että työelämän ja työssäjaksamisen
ja työssäjatkamisen asiat ovat yksi keskeisimpiä kokonaisuuksia,
jotka ratkaisevat, mihin suuntaan ja miten suomalainen hyvinvointi
rakentuu.
Mutta mitä uutta muutosturvan lakialoite tuo, mitä uutta
sellaista, mitä Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen
ja SDP:n Tarja Filatovin työministeriyden aikana 1.7.2005
voimaan tulleessa muutosturvalaissa ei ole? Niitä uusia,
tuoreita avauksia, joissa löytäisimme uutta potkua
työelämän kehittämiseen, jäin
tässä lakialoitteessa kaipaamaan.
Lakialoitteessa yhteistoiminnasta yrityksissä annetun
lain muuttamiseksi ehdotetaan, että yrityksien, joissa
on vähintään 150 työntekijää,
henkilöstöryhmien edustajilla on oikeus valita
keskuudestaan osaamisvaltuutettu, joka vastaa henkilöstön
koulutukseen liittyvistä kysymyksistä. Osaamisvaltuutetun
tehtävänä olisi osallistua yhteistoimintaneuvotteluihin
silloin, kun niissä käsitellään
henkilöstösuunnitelmaa ja koulutustavoitteita,
perehtyä työntekijöiden ammatillisen osaamisen
vaatimuksiin, selvittää ammatillista koulutusta
järjestäviä tahoja ja koulutuksen kustannusarvioita
sekä seurata erityisesti koulutustavoitteiden toteutumista.
Osaamisvaltuutetulla olisi oikeus käyttää asiantuntijoita,
saada vapautusta työstä ja korvauksia työstä vapautuksesta aiheutuvasta
ansionmenetyksestä. Lisäksi työnantajan
olisi huolehdittava siitä, että osaamisvaltuutetulla
on mahdollisuus saada tehtäviensä hoitamiseksi
tarpeelliset tiedot ja asianmukaista koulutusta.
Arvoisa puhemies! Jos tämä osaamisvaltuutetun
luottamustehtävän perustaminen on se uusi avaus,
niin toivon, että se jää vain tuuletusavaukseksi
eikä pysyvästi avoimeksi oveksi. Tämä tuntuu
minusta järjettömältä. Miksi
rakentaisimme lisää byrokratiaa hankaloittamaan
ihmisten arkea?
Omassa työelämässä olostani
ei onneksi ole niin pitkää aikaa, että terve
järki olisi unohtunut. Kyllä täydennyskoulutusasioista
ja muusta osaamisen ajan tasalla pitämisestä puhumiselle
on työyhteisössä jo nyt omat aikansa
ja paikkansa, muun muassa vuotuiset kehityskeskustelut. Niissä esimies
ja työntekijä kahdestaan arvioivat myös
työntekijän koulutuksellisia tarpeita suunnitelmallisesti
ja pitkäjänteisesti. Ei siihen tarvita enää osaamisvaltuutettua
rekistereitään rakentelemaan, ja käytännössähän
osaamisvaltuutetun tehtävän luominen tarkoittaisi,
että työnantaja joutuisi maksamaan yhden ylimääräisen
ihmisen palkan, sillä kaikkien lakialoitteessa ehdotettujen
velvoitteiden jälkeen ei sillä työntekijäpoloisella
olisi kyllä aikaa hoitaa omaa varsinaista työtään.
Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen ensimmäinen hallitus
toi siis työministeri Filatovin työministerinä ollessa
muutosturvalain turvaamaan työntekijän oikeuksia
tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin perustuvissa irtisanomistilanteissa.
Muutosturvaan kuuluu irtisanotun palkallinen vapaa uuden työn
etsimistä varten, työnantajan tehostunut tiedottaminen,
henkilöstön kanssa tehtävä toimintasuunnitelma
ja työvoimatoimistojen kanssa laadittavat työllistymisohjelmat.
Malliin kuuluu myös korotettu työttömyysturva
henkilön osallistuessa työllistymisohjelmassa
sovittuihin toimenpiteisiin.
Kuten puheenvuoroni alussa totesin, tämän
lakialoitteen tärkein anti on se, että työelämäasioista
puhutaan. Työelämäkeskustelua hallitsee
kaksi vaatimusta: työn tehokkuuden ja tuloksellisuuden
kasvattaminen ja samalla ihmisten työurien pidentäminen
ja työssäjaksaminen.
On kaksi tekijää, joilla on selkeä vaikutus
työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen,
olipa kyseessä sitten teollisuuden, hoitoalan tai mikä muu tahansa
työ: työntekijöiden määrän
oikea mitoitus ja ammattitaitoinen työnjohto.
Alimitoitettu työntekijämäärä kiristää työtahtia,
altistaa työtapaturmille ja kuormittaa työntekijöitä henkisesti,
kun työn laadusta pitää jatkuvasti tinkiä ajanpuutteen
vuoksi. Koska ihminen ei ole kone, jatkuva turhautuminen rimanalituksiin
työsuorituksissa verottaa työntekijän
työkuntoa, alentaa kynnystä jäädä sairauslomalle
ja suoranaisesti ajaa eläkkeelle.
Ammattitaitoinen työnjohto on yksi suurimmista työssäjaksamisen
ja työhyvinvoinnin edellytyksistä. Työntekijöiden
työnkuvan tunteva, tavoitettavissa oleva, motivoitunut
ja johtamiskoulutuksen omaava esimies luo työyhteisöön
perustan, jolle hyvinvointia ja työn tuloksellisuutta on mahdollista
rakentaa. Motivoiva ja oikein mitoitettu työ ja osaava
työnjohto ovat avainasemassa, kun haetaan keinoja sairauspoissaolojen
vähentämiseksi ja työntekijöiden
työurien pidentämiseksi.
Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen toinenkaan hallitus ei ole
seissyt toimettomana muuttuvan työelämän
haasteiden edessä. Hallituksen asettaman työn,
yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman
taustalla on huoli hyvinvoinnin rahoituspohjan kestämisestä,
kun työikäinen väestö alkaa
ensimmäistä kertaa historiamme aikana pienentyä.
Eräänä politiikkaohjelman tavoitteena
on työelämän laadun ja työn
tuottavuuden samanaikainen kohottaminen. Työikäisen
väestön määrän alkavasta
vähenemisestä seuraavaa työvoiman niukkuutta
pyritään torjumaan muun muassa nopeuttamalla työhön
siirtymistä opinnoista, kannustamalla ikääntyneitä työnteon
jatkamiseen entistä pidempään, kartoittamalla
seikkaperäisesti olemassa olevat kotimaiset työvoimareservit
ja hakemalla keinoja näiden siirtymiseksi työmarkkinoille.
Työpanoksen määrää pyritään
lisäämään myös sillä,
että keskeytykset työuran aikana niin terveydellisistä syistä kuin
työttömyyden johdosta jäisivät
mahdollisimman vähäisiksi. Työikäisten
määrän pienentyessä entistä tärkeämmäksi muodostuu
huolehtiminen aikuisväestön osaamisen säilyttämisestä mahdollisimman
korkealla tasolla läpi työuran.
Työelämän politiikkaohjelmalle on
asetettu erityiseksi tehtäväksi työn
tuottavuuden kohottaminen kehittämällä työorganisaatioita
ja parantamalla työelämän laatua. Työelämän
laadun parantamisen yhtenä tärkeimpänä keinona
näen sen, että työyhteisöjen
esimiesten johtamistaitoihin kiinnitetään vakavasti
huomiota. Ei riitä, että esimies on muodollisesti
pätevä, vaan hänen tulee olla myös
sopiva ihmisten johtamiseen. On aivan käsittämätöntä,
että yhä tänä päivänä suuri huomio
kiinnitetään siihen, että tehokkuutta
on löydyttävä ja sen on löydyttävä vain
työntekijän osaamisesta. Aivan yhtä tärkeää,
jos ei tärkeämpääkin, olisi
kiinnittää huomiota siihen, miten esimies toimii
työyhteisössä, tappaako hän
kaiken innostuksen ja työilon tyrannimaisella toiminnallaan
vai näkeekö hän, että jokainen
työntekijä on yrityksen tärkein resurssi.
Arvoisa puhemies! Tällä sanomallani haluan siis
peräänkuuluttaa sitä, että tehoja
työyhteisöstä löytyy parhaiten
siten, että työyhteisöä johtaa ihminen,
jolla on myös johtamiskoulutus ja joka on luonteeltaan
sopiva esimieheksi. Tällainen esimies on siis myös
tässä lakialoitteessa esitetty osaamisvaltuutettu
aivan luonnostaan, koska hänelle työntekijän
kouluttautumisen mahdollistaminen on yksi keino kiillottaa timanttia,
sillä sitä osaava ja jaksava työntekijä työnantajalleen
on.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minun kyllä täytyy rehellisesti
todeta, että ihan kaikilta osin en tunnistanut tässä puheenvuorossa
sitä ed. Heikkistä, jonka olen oppinut tuntemaan.
En tiedä, mistä sitä tekstiä oli
kertynyt tällä tavalla. Kyllä minua loukkasi
se, että edustaja antoi ymmärtää,
että ikään kuin tämä ainoa
uusi asia olisi tämä osaamisvaltuutettu tässä,
kun kuitenkin tämän lakiesityksen mukaan kymmeniätuhansia
uusia ihmisiä voi tulla muutosturvalain piiriin, nimenomaan
määräaikaistyöntekijöitä,
joilta tämä työsuhde päättyy. Kun
tällä hetkellä keskimääräinen
muutosturvalain alla suoritettavan ammatillisen koulutuksen pituus
on noin neljä kuukautta, niin tämä mahdollistaa
aidon, oikean pitkäkestoisen ammattitutkinnon suorittamisen.
Kolmas merkittävä asia, jota te ette joko ymmärtänyt
tai tiedostanut, (Puhemies: Minuutti!) koski tätä omaehtoista
koulutusta, joka erityisesti naisille on erityisen tärkeä, joista
osa on voinut olla pitkään kotona lasten kanssa
ja joiden on vaikea päästä uuteen ammatilliseen
uraan kiinni.
Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos ed. Gustafsson etsii uusia puolia minusta,
kannattaa tutustua vaikka vanhempiin puheisiini ja kirjoituksiini. Kyllä nämä kumpuavat
ihan omalta pohjalta.
Toinen asia: Jos te nostatte tämän työntekijän kouluttautumisen
tämän muutosturvalain pohjalta, niin eihän
se ole kiellettyä eikä mahdotonta tälläkään
hetkellä, ei millään tavoin. Minun mielestäni
nämä muutokset, joita tässä tulee,
hieman eriarvoistavat näitä työttömiksi
joutuvia työntekijöitä suhteessa niihin
normaaliin työhön kouluttautuviin ihmisiin.
Markus Mustajärvi /vas:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Heikkiselle siitä,
että kyllä nämä sosialidemokraattien
ryhmälakialoitteet ovat ihan oikean suuntaisia ja kyllä tässä pääviesti
on nimenomaan se, että ne tuovat samojen oikeuksien piiriin
entistä isomman ryhmän — ja laajennettujen
oikeuksien piiriin — eli nimenomaan tasa-arvoistavat niitä ihmisiä,
jotka joutuvat omasta työpaikastaan pois. Muutosturvassa ehkä paras
piirre on, että osalle porukasta se mahdollistaa nopean
työllistymisen, tukee sitä ja antaa myöskin
mahdollisuuden entistä nopeammin hankkia lisä-
ja täsmäkoulutusta.
Mutta muutosturvassa on se ongelma, että se tulee matkaan
vasta kesken taivalta eikä puutu siihen perusongelmaan,
mikä Suomessakin on, että Suomessa on niin tavattoman
halpaa irtisanoa työntekijöitä. Se on
nähty aikoinaan Turussa Wärtsilän dieselmoottoritehtaalla,
josta tuotanto siirrettiin Italiaan sen takia, että Italiassa
olisi ollut niin paljon kalliimpaa irtisanoa. Turussa se oli halvempaa,
ja silloin Turun yksikkö lopetettiin. Me olemme nähneet
aivan viime päivinä, kuinka helposti pääsee
eroon suomalaisista työntekijöistä Summassa
ja Kemijärvellä ja tuoreena tietona Tampereella,
missä 300 työntekijää jääpi
työttömäksi Volvon tehtaalla ja tuotanto
siirretään semmoiseen maahan, jossa työelämälainsäädäntö on
ihan jotain muuta kuin Suomessa. Jos halutaan puuttua siihen perusongelmaan,
niin katsotaan, mikä on työntekijän asema
verrattuna muihin EU-maihin. Valitettavasti Suomessa se on luvattoman
paljon heikompi.
Mutta, arvoisa puhemies, työelämävaliokunta antoi
muutosturvaa koskeneeseen hallituksen esitykseen oman mietintönsä vuonna
2005 ja liitti sinne kolme lausumaehdotusta, joista ensimmäinen
oli nimenomaan tämä, että hallitus selvittää mahdollisuudet
ottaa omaehtoinen koulutus mukaan työllistymisohjelmalisään
oikeuttavien toimenpiteitten joukkoon.
Toisena kohtana se edellytti, että hallitus valmistelee
uudistuksen, jolla työnhakuun liittyvät suunnitelmat
yhdistetään ja etuusjärjestelmää yksinkertaistetaan.
Nythän on ongelma se, että hyvin iso joukko työttömistä ei
edes tiedä, että heille on tehty joku suunnitelma,
ja kuitenkin se on työnhakijaa, työtöntä velvoittava,
mutta ei velvoita viranomaista millään lailla.
Silloin ei voi olla mistään tasaveroisesta sopimuksesta
kyse työttömän työnhakijan ja
viranomaisen välillä.
Kolmantena kohtana työelämävaliokunta
edellytti, että muutosturvaa seurataan hyvin tarkoin, kuinka
lainsäädäntö toimii, kuinka
se vaikuttaa ja kuinka päästään
asetettuihin tavoitteisiin. Valiokunta edellytti vielä,
että työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle
tulee toimittaa lainsäädännön
toimivuutta koskeva selvitys vuoden 2007 loppuun mennessä,
ja varmaan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan
puheenjohtaja ed. Arto Satonen kertoo, missä tässä selvityksessä mennään,
missä vaiheessa se on.
Arvoisa puhemies! Silloin kun viime kaudella työelämä-
ja tasa-arvovaliokunta käsitteli tätä muutosturvaesitystä,
vasemmistoliitto jätti perustellun vastalauseen. Emme tietenkään
tyrmänneet kokonaan sitä, mitä muutosturvaesityksessä tuotiin
esille. Siinähän on paras puoli kuitenkin se,
että työnantaja, työttömäksi
jäävä ja viranomainen velvoitetaan yhteistyöhön
ja mieluummin jo ennakoivasti. Se on totta kai hyvä, ja
sillä haetaan joitain lääkkeitä siihen
tilanteeseen, missä Suomessa eletään,
eli hyvin nopeassa, kiivaassa murrosvaiheessa suomalaisilla työmarkkinoilla,
joka valitettavasti näyttää vielä kiihtyvän. Mutta
puutteenahan tässä muutosturvassa on se, että silloin,
kun työsuhde päättyy työnantajan konkurssiin,
ei työntekijällä ole oikeutta palkalliseen
vapaaseen työnhakua varten, ja sille, että johtuen
erilaisesta työsuhteen päättymissyystä työttömiksi
jäävät laitetaan aivan eri asemaan, ei ole
mitään perusteita.
Toisena kohtana, mikä oli myöskin valiokunnan
lausumissa mukana, edellytimme, että myöskin omaehtoinen
ja päätoiminen ammatillisia valmiuksia edistävä koulutus
otettaisiin mukaan tähän muutosturvaan. Oleellistahan
on se, että kannustetaan ihmisiä kouluttautumaan,
hankkimaan lisää osaamista, eikä se,
minkä muotoisesta koulutuksesta on kyse.
Huomautimme myöskin siitä, mikä on
työnhakijan ja viranomaisen keskinäinen suhde.
Ei voi olla kyse aidosta yhteistyöstä viranomaisen
ja työttömäksi jäävän
välillä, jos se velvoittaa vain toista osapuolta.
Kyllä työttömäksi jäävälläkin pitää olla
tieto siitä, mihin viranomainen on sitoutunut, niin että henkilö voi
suunnitella omaa ja perheensä elämää mahdollisimman
pitkälle aikaa ja varman päälle.
Neljäntenä kohtana me huomautimme myös siitä,
että jos työntekijä riitauttaa työsuhteensa päättymisperusteen,
vaikka se tapahtuisi ihan syystä, hän saa tämän
oman työllistymisohjelmalisänsä vasta
sitten, kun irtisanomisen laillisuus on lopullisesti ratkaistu.
Tämä voi olla osaltaan vaikuttamassa siihen, että työntekijä ei
uskalla lähteä valvomaan omaa etuaan edes niissä tilanteissa,
joissa tietää olevansa vahvoilla.
Mutta, arvoisa puhemies, tähän työelämävaliokunnan
mietintöön jätettiin myös toinen
vastalause, jonka allekirjoittaja oli silloinen kansanedustaja,
nykyinen ministeri Tarja Cronberg. Hän vie tätä ajattelua
paljon pidemmälle kuin tekevät sosialidemokraatit
tässä omassa esityksessään.
Hän esitti omassa vastalauseessaan liittyen nimenomaan
määräaikaisiin työntekijöihin,
että määräaikaisten osalta työssäoloehtoa
muutetaan siten, että se on 36 kuukautta 60 kuukaudessa eikä 36
kuukautta 42 kuukaudessa, niin kuin tässä mietinnössä ja
lopulta laissa edellytettiin sitten, ja että tämä ajallinen
määrä ja ajallinen tulkinta olisi sitten
kaikissa asianomaisissa kohdissa mukana lainsäädännössä.
On mielenkiintoista nyt nähdä, kun kansanedustajan
rooli on vaihtunut ministeriksi, vieläkö hän
on sitten samaa mieltä.
Mutta se, arvoisa puhemies, mikä on ydinongelma suomalaisilla
työmarkkinoilla, on totta kai suora työttömyys,
mutta myös se, että työttömät on
jaettu niin moneen eri kastiin. Pahimmassa tilanteessa ovat vuokratyöntekijät,
joiden määrä 2000-luvulla on kasvanut
räjähdyksenomaisesti. Suomessa ei ole vuokratyöntekijöiden
asemaa koskevaa lainsäädäntöä juurikaan
olemassa, toisin kuin muissa maissa. Ruotsissa asia on hoidettu
työehtosopimuksilla, Itävallassa esimerkiksi suoraan
lainsäädännöllä. Me
olemme jokin aika sitten tehneet lakialoitteen siitä, että vuokratyöntekijöitten
asema määriteltäisiin tarkemmin ja että heille
määrättäisiin oikeus saada takuupalkkaa
sekä toimeksiannon ajalta että myös niiltä ajoilta,
jolloinka tämä vuokratyöyritys ei pysty töitä järjestämään.
Vielä, etteivät nämä ehdot jäisi
kuolleiksi kirjaimiksi, on tiukka velvoite siitä, että määräaikaista
työsopimusta saisi käyttää pääsääntöisesti
vain yhden kerran, mikäli työntekijä itse
ei edellytä jotain muuta. Tämän tyyppisiin
muutoksiin Suomessakin on aivan pakko mennä, jos halutaan,
että tämä työmarkkinoilla kaikista
vaikeimmassa asemassa toimiva ryhmä saa jonkunlaistakaan
parannusta asemaansa.
Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Käsittelen puheenvuorossani lakialoitetta
11. Tällä aloitteella halutaan paikata työttömyysturvajärjestelmää korjaamalla
jo pitkään puhuttanut ongelma, joka koskee erityisesti
koulunkäyntiavustajia mutta myös päiväkotien
henkilöstöä sekä erilaisissa
kansalaisopistoissa opettavia tuntiopettajia, näitä ryhmiä muun
muassa.
Näissä ammateissa toimivien henkilöiden
toimeentulossa on suuria epävarmuustekijöitä,
jotka johtuvat työsuhteen ja palkanmaksun keskeytymisestä esimerkiksi
koulujen ja opistojen lomien aikana. Nämä ammattiryhmät
ovat todella vaikeassa tilanteessa. Esimerkiksi koulunkäyntiavustajien
työsuhdetta on käsitelty työtuomioistuimessa,
joka on katsonut, että avustajien työnantajilla
eli kunnilla on oikeus sopia työsopimuksessa työnteon
ja palkanmaksun keskeyttämisestä koulujen lomien
ajaksi. Koulunkäyntiavustajan työ katsottiin työtuomioistuimessa osa-aikaiseksi.
Tämä tarkoittaa toisaalta, että työnantajalla
on velvollisuus mahdollisuuksien mukaan tarjota työtä koulujen
kesälomien ajaksi. Monissa kunnissa onkin koetettu löytää koulunkäyntiavustajille
kesäksi töitä muun muassa kesäleireiltä,
päivähoidosta ja erilaisista kerhoista. Usein
kunnat eivät kuitenkaan ole pystyneet tarjoamaan lisätöitä näille
koulunkäyntiavustajille.
Aiemmin näitä keskeytyksiä työnteossa
ja palkanmaksussa voitiin työministeriön mukaan
tulkita niin, että työttömyysetuutta
voitiin maksaa lomautuksen perusteella tilanteessa, jossa työnteon
keskeytyksistä oli sovittu etukäteen. Edellytyksenä oli,
että lomauttamisen edellytykset olivat muutoin toteutuneet.
Vakuutusoikeus on kuitenkin katsonut, ettei tällainen käytäntö ole
lainmukainen. Siten oikeuskäytäntö ja
lainsäädäntö ovat johtaneet
siihen, että kunta voi vaatia koulunkäyntiavustajaa
tai muuta samanlaisessa tilanteessa olevaa työntekijää allekirjoittamaan työsopimuksen,
jossa työntekijä itse hyväksyy koulun
tai oppilaitoksen lomienaikaisen työnteon ja palkanmaksun
keskeyttämisen.
Työsuhde on loma-aikoina niin sanottu lepäävä työsuhde.
Koska henkilö ei kuitenkaan ole lepäävän
työsuhteen aikana työtön eikä myöskään lomautettu,
ei työttömyyskassa tai Kansaneläkelaitos
maksa näille henkilöille työttömyyspäivärahaa.
Siten he joutuvat olemaan ilman toimeentuloa lomien ajan. Lainsäädäntö ja
oikeuskäytäntö siis aiheuttavat sen,
että nämä ryhmät eivät
ole oikeutettuja työttömyysetuuteen sellaisten
sovittujen työnteon keskeytysten ajalta, jotka käytännössä johtuvat
työn luonteesta.
Arvoisa puhemies! SDP:n lakialoitteessa ongelma ratkaistaan
työttömyysturvalain muutoksella. Lainmuutoksella
henkilölle tulisi oikeus työttömyysturvaan
sellaisten työnteon keskeytysten ajalta, jotka rinnastuvat
lomautukseen työnantajan toiminnan kausiluontoisuuden vuoksi.
Kuntien palveluksessa on jo nyt noin 8 000 koulunkäyntiavustajaa.
Koulunkäyntiavustajien tarve tulee edelleen kasvamaan,
näin uskon, muun muassa erityistukea tarvitsevien oppilaiden
määrän lisääntyessä.
Avustaja tukee oppilasta opetukseen osallistumisessa. Hän
osallistuu yhdessä opettajan kanssa oppilaan opetuksen, kuntoutuksen
ja koulutyön toteutukseen ja suunnitteluun. Tarvittaessa
koulunkäyntiavustaja auttaa ja opastaa oppilaita arkielämän
taidoissa, kuten pukeutumisessa, ruokailussa jne. Koulunkäyntiavustaja
voi toimia myös aamu- ja iltapäivätoiminnan
ohjaajana.
On tärkeää, että päiväkodeissa,
kouluissa ja myös niin sanottua vapaata sivistystyötä tekevissä oppilaitoksissa
työskentelevien työsuhteet ovat mahdollisimman
turvatut. Tällä tavoin saamme mahdollisimman tyytyväistä henkilökuntaa.
He voivat siten toteuttaa monipuolisesti tärkeitä yhteiskunnallisia
tehtäviä sekä lisätä yhteisöllisyyttä ja
osallisuutta yhteiskunnassamme.
Yhteiskunnassamme tavoitteena on pitkään ollut
vakaiden työsuhteiden lisääminen. Erityisesti
on huolehdittava siitä, ettei lasten ja nuorten kanssa
tärkeää työtä tekevistä tule
osa-aikatyötä ja pätkätyötä tekevien
joukkoa. Ihmisiä tulee kannustaa tämän
tärkeän työn tekemiseen, ei rangaista
siitä.
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä ed. Kähkösen
puheenvuorossa tuli paljon mielenkiintoisia seikkoja esille. Itse
aloin miettiä, kun olen kuitenkin lukenut nämä molemmat
demareitten lakialoitteet, työttömyysturvalain
tulkintaa. Lähtökohtahan on, että jos
on työsuhde, ei ole oikeutta työttömyysturvaan,
paitsi silloin, jos on kysymyksessä lomautus. Koulunkäyntiavustajien
kohdallahan olisi mahdollista solmia määräaikaisia
työsuhteita, jotka katkeaisivat, jolloinka olisi oikeus
ainakin väliajalta saada työttömyysturvaa,
mutta minun käsittääkseni olisi mahdollista
myöskin selvästi lomauttaa tuotannollisista tai
taloudellisista syistä, jos ei ole tehty jotain erityistä sopimusta, jolloinka
olisi oikeus myöskin työttömyysturvaan
siltä ajalta. Paras vaihtoehto tietenkin olisi korvaava
työ: haettaisiin muita töitä, ilman että työsuhde
katkeaa.
Mutta siinä mielessä jos haetaan vastaavuutta esimerkiksi
kausiyrittäjiin, työttömyysturvalaissa
on erikseen mainittu luonnonolosuhteista johtuva kausiyrittäjyys,
jolloinka siltä ajalta, kun yrittäjällä ei
ole töitä, yrittäjälläkin
on oikeus työttömyysturvaan (Puhemies koputtaa),
eli siinä on täysin eriarvoinen tilanne nyt palkansaajalla.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Arvoisa puhemies! Vasemmistolla on nyt ollessaan kokonaisuudessaan
oppositiossa hyvä tilaisuus ja samalla sitäkin
suurempi tarve tuottaa vaihtoehto porvarimenolle. Tämä tarve
on äärimmäisen suuri myös työelämän
osalta, sillä työelämä Suomessakin
kovenee nyt kauttaaltaan.
Vasemmistoliitto tuotti viime syksynä oman esityksen
siitä, miten vuokratyöntekijöiden asemaa
tulisi parantaa, ja nyt sosialidemokraattisen ryhmän esitykset
ovat tärkeitä nimenomaan muutosturvan parantamiseksi
ja pätkäläisten aseman turvaamiseksi
siinä monimutkaisessa tilanteessa, jossa esimerkiksi koulunkäyntiavustajat ovat.
Vasemmistoliiton puolelta haluamme kuitenkin muistuttaa myöskin
pitkäaikaistyöttömien surkeasta kohtalosta
erityisesti siksi, että työmarkkinatuki samoin
kuin peruspäiväraha ovat jääneet
tasokorotusta vaille jo seitsemän vuoden ajan. Jotenkin
on vaan unohtunut tämä ison iso porukka, joka
on tulojensa pienuuden vuoksi myös suomalaisen köyhyyden
pääsyy. Meillä pitää olla
sydäntä myös heille ja koko vasemmiston
voimin, sillä hekin ovat työntekijöitä,
joille vaan ei ole tässä kapitaaliyhteiskunnassa
työnteon mahdollisuutta syntynyt.
Pertti Virtanen /ps:
Arvoisa puhemies! Täällä ovat asiaan
todella kunnolla perehtyneet edustajat jo asiaa sen verran selventäneet
yksityiskohdilta, että ainoastaan tämän,
voisiko sanoa, lain hengen osalta toteaisin itse, että ainoa,
mikä ed. Gustafssonin esityksessä kalskahti korvaan,
oli tämä kehittämisen tarve. Kun kehittämisen
tarve on ollut riistäjän ja näitten kaikkien
lakien heikentäjien, kuka se riistäjä nyt
onkin, yleisin sana, että tätä asiaa
kehitetään, niin tuntuu jotenkin kohtuuttomalta,
että tässäkin vielä syyllistytään tämmöiseen
kehittäminen-sanan käyttämiseen, koska
se tosiaan, niin kuin sanoin, liitetään nykyään
yleensä siihen, että huononnetaan lakeja, ja tässä tapauksessa
ilman muuta pitäisi parantaa tätä lakia.
Omaehtoinen koulutus ilman muuta pitää ottaa
tähän mukaan, ja se määrä,
mikä täällä ilmoitettiin, kuulosti
ihan hyvältä, 500 päivää ansiosidonnaisuuteen
liitetään. Sinänsäkin se on
hieno sana, tämä omaehtoinen. Kun se aikoinaan
70-luvulla lanseerattiin manserockin yhteydessä tähän
suomalaiseen kielenkäyttöön, niin se
kuvastaa myös tämmöisiä luovuus-
ja innovatiivisuusajatuksia, joita yleensä markkinoidaan
vaan niin kuin hienona asiana tuolta oikeiston puolelta. Se tuo
sen tähän ihan tavallisen duunarinkin ja työntekijän
itsearvoon ja omanarvontuntoon — tuntee olevansa mukana
tässä, mitä nyt tämä muuttuva
yhteiskunta, ei kehittyvä, vaan muuttuva yhteiskunta on
tekemässä, kun tämmöinen omaehtoinen
koulutus otetaan mukaan tähän lainsäädäntöön.
Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on
moneen otteeseen jo kerrottu, muutosturvalaki säädettiin Vanhasen
ensimmäisen hallituksen aikana eli se tuli voimaan vuonna
2005. Pääosin mielestäni tämä järjestelmä on
toiminut hyvin. Nyt laki-aloitteissaan SDP haluaa kehittää muutosturvaa muun
muassa irtisanotulle työntekijälle kouluttautua
muutosturvan avulla ja parantamalla määräaikaisten
työntekijöiden asemaa. Ihan hyviä ajatuksia
sinänsä.
Mietinkin tässä, miksi tämä kaikki
kokonaisuudistus ei tapahtunut silloin, kun työministerinä oli
Tarja Filatov. Olisi ollut ihan mukava kuulla häntä,
jos hän olisi täällä paikalla
ollut vastaamassa, miksi tätä kokonaispakettia
ei uudistettu viime hallituskauden aikana.
Arto Satonen /kok:
Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen aikana
100 000 uutta suomalaista on saanut työpaikan,
ja siitä voidaan jo päätellä,
että järjestelmä toimii, toimii varsin
hyvin. (Ed. Gustafsson: Kiitos edellisen hallituksen!) Siitä huolimatta
toki tässä eletään tällaista
tietynlaista rakennemuutosta, mikä on tietysti nykyajan
globaaleille markkinoille hyvin tyypillistä, ja sen osalta
muutosturvajärjestelmä kaikkineen on perusteltu.
Mutta täytyy kuitenkin miettiä, mikä sitten
on oikeasti järkevää ja mikä ei.
Täällä ed. Mustajärvi kävi
läpi sinänsä tästä aloitteesta
hieman ulos menevää, mutta samaan liittyvää asiaa,
puhumassa siitä, että irtisanomissuojaa pitäisi
olennaisesti parantaa ja että vuokratyöntekijälle
pitäisi antaa takuupalkka. Nämä ovat
sellaisia keinoja, että jos nämä pistetään käytäntöön,
niin meidän ongelmamme ei sen jälkeen enää ole
työvoimapula vaan massatyöttömyys. Peruslogiikkahan
tässä asiassa menee niin, ja sen kyllä ne
tietävät, jotka näissä asioissa
ovat pitkään mukana olleet, että niissä maissa,
joissa irtisanomissuoja on heikko, on korkea työttömyysturva,
ja niissä maissa, joissa irtisanomissuoja on korkea, on
alhainen työttömyysturva, jos puhutaan nyt näistä kehittyneistä Euroopan unionin
maista, jotka ovat meihin nähden vertailukelpoisia.
Esimerkiksi Tanskan järjestelmä on sen tyyppinen,
että irtisanomissuoja on erittäin heikko mutta
toisaalta taas työttömyysturva on varsin korkea,
ja esimerkiksi ed. Mustajärven mainitsema Italia on juuri
päinvastainen esimerkki. Eli meidän on kokonaisvaltaisesti
tätä asiaa katsottava, jotta taloudessa säilyy
sellainen vire, että uusia työpaikkoja syntyy,
koska se on kuitenkin se avainasia. Muutosturvalle ajautuva henkilö ei
voi työllistyä, jos ei uusia työpaikkoja
ole tarjolla.
Arvoisa puhemies! Ehkä hieman tarkemmin sitten näiden
aloitteiden yksityiskohtiin, jotka tähän liittyvät.
Ensinnäkin totean tästä aloitteesta koskien
kouluavustajia, että tämä ongelma on
todellinen, joka tässä aloitteessa on esille nostettu. Siitä olen
ed. Mustajärven kanssa samaa mieltä, että paras
ratkaisu tähän ongelmaan olisi se, että vakinainen
työsuhde on näillä kouluavustajilla ja sitten
sen ajan, kun koulu ei toimi, sen lisäksi, että siinä on
heidän kesälomansa, silloin heille tarjotaan korvaavaa
työtä esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolelta
tai jostain muualta.
On tiettyjä kuntia, jotka näin toimivat, ja
tämä olisi hyvin viisasta, koska on tietysti tärkeää se, että kun
sinne saadaan pätevää väkeä työskentelemään
lasten ja nuorten kanssa, niin myöskin varmistetaan se,
että heidän kannattaa siellä jatkossakin
olla töissä, ja sitä kautta se on ihan
oikea idea. Mutta se, että ikään kuin
ollaan keinotekoisesti kesäaika työttömyysturvan
piirissä, ei ole tähän paras ratkaisu,
vaan paras ratkaisu on tosiaan se, että katsotaan kokonaisvaltaisesti
ja tarjotaan kokoaikaista työtä.
Arvoisa puhemies! Tästä toisesta aloitteesta: Siinä on
varmaan sinällään tarkoitettu hyvää,
ja siinä on paljon erilaisia yksityiskohtia. Siellä muutamia
kohtia osui silmään, ensinnäkin tämä osaamisvaltuutettu.
Sinänsä on tietysti tärkeää, että työntekijöiden
osaamista koko ajan kannustetaan ja että on olemassa oppisopimusjärjestelmiä ja
muita, joilla voidaan sitä osaamista kehittää ja
sitä kautta myöskin yrityksen kilpailukykyä.
Mutta kyllä se aika erikoinen yritys on, jos ei siellä yrityksessä sisällä ymmärretä
sitä osaamisen
tarvetta, vaan siihen tarvitaan erityistä osaamisvaltuutettua.
Kyllä minä näkisin niin, että tämä on
henkilöstöpäällikön,
yrityksessä koulutuksesta vastaavien henkilöiden
ja toisaalta sitten luottamusmiehen välistä keskustelua
vaativa asia ja kyllä se aika pitkälle sitä kautta
varmaan olisi mahdollista ratkaista.
Sitten kysymys siitä, että pidennetään
tätä muutosturvalla opiskelemisen aikaa, että sillä saavutetaan
ammatillinen tutkinto: Se tietysti on sinänsä varmaan
myöskin kaunis ajatus, mutta kun tätä asiaa
nyt varmaan tullaan pohtimaan, kun sosiaaliturvaa kaikkinensa uudistetaan
tämänkin hallituksen aikana, on mietittävä asiaa myöskin
siltä kannalta, että myöskin opiskelijoiden
on oltava keskenään tasa-arvoisessa asemassa.
Valtaosa suomalaisista opiskelee ammattitutkintonsa opintotuella
varsin pienellä tulotasolla. Silloin tietysti täytyy
myöskin se asia ottaa huomioon, ettei luoda sellaista järjestelmää,
että jotkut toiset ammattiinsa opiskelevat ovat huomattavasti
paremmassa taloudellisessa asemassa kuin toiset. Eli tämäkin
asia täytyy suhteuttaa.
Mitä sitten tulee siihen pyrkimykseen, että ylipäätään
tätä osaamista lisättäisiin,
sekin on sinänsä järkevää,
mutta vielä tärkeämpää on
mielestäni se, että kun myöskin aikuiskoulutuksen resurssit
ovat rajalliset, niitä kohdistetaan nimenomaan sellaiseen
koulutukseen, joka sitten johtaa todennäköisimmin
siihen työllistymiseen. Ja ensisijainen vaihtoehto henkilöllä,
joka jää työttömäksi,
on tietenkin hänen omankin etunsa kannalta se, että mahdollisimman
pian löytyisi uusi työpaikka, ja toissijainen
vaihtoehto on sitten mennä sellaiseen koulutukseen, jonka
kautta se voi löytyä. Sen takiahan tämä muutosturvajärjestelmä ylipäätään
on tehty.
Tässä on ehkä hyvä muistaa
se, että meillä on tällä hetkellä aikuiskoulutustuen
piirissä 7 000 ihmistä ja siihen satsataan
vuosittain 30 miljoonaa euroa. Eli meillä on kyllä olemassa
niitä järjestelmiä jo tälläkin
hetkellä, joilla voidaan työssä olevien
osaamista päivittää ja sitä kautta myöskin
näitä asioita edesauttaa.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluaisin sanoa sen, että tämä muutosturvajärjestelmä
on varsin
uusi ja on varmaan viisasta seurata, miten se on lähtenyt
toimimaan. Sen osalta varmaan on myöskin perusteltua, että tämä selvitys
saadaan valiokunnan käsittelyyn. (Ed. Mustajärvi:
Milloin se selvitys tulee?) On minun mielestäni ihan ymmärrettävää,
että näin pitääkin toimia, mutta tässä vaiheessa
ei ole ehkä suurten muutosten aika, vaan nimenomaan nyt
katsotaan, miten se järjestelmä on pystynyt vastaamaan
tähän tilanteeseen. Sitten kun meillä on
vähän enemmän tästä tietoa,
niin sen jälkeen voidaan miettiä, onko joiltain
osilta tarvetta muutosturvaan tehdä muutoksia.
Tietenkin kyse on myöskin siitä, miten sitten toisaalta
työntekijäpuoli ja työnantajapuoli ovat valmiita
tätä järjestelmää kehittämään.
(Ed. Mustajärvi: Selvityksen aikaraja oli vuodenvaihteessa!)
Tältä osin tosiaan näen sen niin, että voimme
palata siihen asiaan kyllä, ja katsotaan sitten myöhemmässä vaiheessa,
mihin tilanne kehittyy. Mutta kaiken kaikkiaan hallituksen työllisyyspolitiikka
on ollut erittäin onnistunutta.
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Satonen valikoi kyllä näitä kansainvälisiä kokemuksia
varmaan ideologisista syistä. Itävallassa, jossa
vuokratyövoimalaki on tehty, siis lainsäädäntöteitse,
ja Ruotsissa, jossa asia on hoidettu työehtosopimuksella
ja on takuupalkka ja on vakituinen työsuhde, ei ole ollut
mitään työmarkkinoita kangistavia vaikutuksia,
ei mitään isompia ongelmia. Tanskassahan on lähdetty
siitä päästä liikkeelle, että ensin
on laitettu perusturva kuntoon ja sen jälkeen on otettu
työmarkkinoilla joustot käyttöön.
Marssijärjestys on ollut nimenomaan tämä. Mutta
kun te ette missään vaiheessa ole sanoneet sitä,
että te haluatte tilkitä perusturvan aukkoja ja parantaa
perusturvan tasoa, niin on aika hankala kuvitella, että sitten
lähdettäisiin heikentämään työsuhdeturvaakaan.
Suomessahan yhdistyy heikko perusturva ja heikko irtosanomissuoja. Siinä mielessä
suomalainen
malli on aivan omanlaisensa.
Vielä näistä koulunkäyntiavustajista.
Onhan se nyt hullu tilanne, että heillä on työsopimus,
ei ole töitä, (Puhemies: Minuutti!) mutta ei ole myöskään
työttömyysturvaa.
Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni liittyy myös näitten
koulunkäyntiavustajien tilanteeseen. To-ki paras ratkaisu
olisi se, että heidät vakinaiseen työsuhteeseen
palkattaisiin, mutta on muistettava, että kunnissa on muitakin
ryhmiä, joitten työllistämisessä on
vaikeuksia kausiluontoisesti, esimerkiksi koulujen ruokaloiden henkilökunta jne.
Nyt toisaalta myös koulunkäyntiavustajien määrä on
jo kasvanut, ja niin kuin totesin varsinaisessa puheenvuorossani,
se on kasvussa. Uskon, että useimmilla kunnilla on hyvää tahtoa,
ja jos kerran olisi mahdollisuus, niin palkattaisiin vakinaiseen
työsuhteeseen. On muistettava vielä kolmantena
kuntien taloudellinen tilanne. Vaikka hallituksen puolelta toitotetaan,
että se on erittäin hyvä, niin tosiasia
on se myös, että kuntien resurssit ovat riittämättömät,
ja oma heijastuksensa on tietysti silläkin.
Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Muistuttaisin, miten silloin kun tämä ongelma
lähti liikkeelle elikkä näitten koulunkäyntiavustajien
palkkauksesta keskusteltiin ainakin Lahdessa, että kyseessä olivat
kunnalliset säästöt, kunnan säästöt,
ei tarjottu töitä, vaan säästettiin
ne työt näitten osalta, jolloin nämä kärsivät.
Jos kunnat ja julkinen sektori, siis sairaalat, koululaitos, hoitaisivat
tehtävänsä kunnolla, niin eihän
tätä ongelmaa olisikaan.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin tarkasti ed. Satosen puheenvuoroa,
niin kyllä sieltä myöskin oli havaittavissa
tämmöinen perusmyönteinen suhtautuminen
kuitenkin myöskin tähän muutosturvan
kehittämiseen. Se, mikä minusta oli oireellista,
oli se, että ed. Satonen ei esimerkiksi kosketellut ollenkaan
näitä lain ydinkohtia, jotka koskevat nimenomaan
määräaikaisissa työsuhteissa
olevien aseman parantamista ja myöskin kyllä tämän
ammattitutkinnon, pidemmän, paremman ammattitutkinnon,
saamisen merkitystä. Ja sitten kyllä rima heilui
ja putosi tässä osaamisvaltuutettuasiassa, kun
me tutkimusten mukaan tiedämme, että vaikka firmoissa on
henkilöstöpäällikkö,
niin keitä siellä koulutetaan: avaintehtävissä olevia
henkilöitä, jo paremmassa asemassa olevia. Monesti
tämä ammattitaitoinen duunaritaso myönteisesti
sanottuna jää mopen osille. Tämä ei
voi olla oikein, ed. Satonen.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Satosen puheenvuoro oli mielenkiintoista
kuulla. Omasta mielestäni hän tekisi erinomaisen
palveluksen hallitukselle pitämällä huolen
johtamassaan valiokunnassa siitä, että kummastakin
aloitteesta tulee mietintö, olkoon se lopputulos mikä tahansa,
ja teidän äskeinen filosofointinne alistettaisiin
hallituspuolueitten edustajien arvioitavaksi ja katsotaan, mitä siitä tulee
saliin.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitoksia kommenteista. Ensinnäkin
toteaisin ed. Mustajärvelle, että se, että mainitsin
tässä Suomen ja Italian, oli oikeastaan jatkoa
vaan ed. Mustajärven puheenvuoroon liittyen tähän
Wärtsilän tapaukseen, jossa nämä asiat
olivat vastakkain.
Sitten ed. Kähköselle toteaisin sen, että on varmasti
niin, että joissain kunnissa on ikään kuin
säästötoimina toimittu epäreilusti
näitä kouluavustajia kohtaan, mutta kun ajatellaan
asiaa hieman pidemmälle esimerkiksi siellä kuntatasollakin,
niin se on kyllä erittäin epäviisasta
toimintaa, koska laadukkaita työntekijöitä on
hyvin vaikea saada.
Ed. Pulliaiselle voisin todeta, että kyllä nämä asiat
varmaan selvitetään ja niitä voi vihreiden ministeri
Cronberginkin kanssa käydä läpi, jos katsoo
sen tarpeelliseksi.
Ed. Miapetra Kumpula-Natri merkittiin
läsnä olevaksi.
Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärvi toi täällä esille,
että hallituksella ei olisi minkäänlaista
halua tilkitä näitä perusturvan aukkoja.
Olen tästä asiasta eri mieltä. Ministeri
Hyssälähän on asettanut tällaisen
Sata-komitean työskentelemään (Ed. Gustafsson:
Paljonko on varattu rahaa käyttöön?)
ja parantamaan nimenomaan tällaisten väliinputoajien
asemaa, eli tämä Sata-komitea työskentelee
ja katsoo kokonaisvaltaisesti tällaisia etuisuuksia.
Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Sihdolle se, että työttömyys
on suomalaisen köyhyyden suurin yksittäinen syy.
Se on kiistaton tosiasia, ja kahdeksaan vuoteen työttömyysturvan
perustasoa ei koroteta senttiäkään. Sitä te
ette pääse pakoon, eikä ole sattuma,
että kummankin hallituksen aikana pääministerinä on
ollut sama mies, pääministeri Vanhanen.
Mutta vielä ed. Satoselle. Kun työelämävaliokunta
käsitteli 2005 tätä muutosturvalainsäädäntöä ja
edellytti, että tulee selvitys vuoden 2007 loppuun mennessä,
niin onkohan sitä tulossa? Siinähän voisi
kytkeä yhteen tämän ed. Pulliaisen esityksen,
että tehdään mietintö asiasta,
ja samalla myöskin voitaisiin kuunnella ministeri Cronbergia,
joka edellisellä kaudella on ollut oikeinkin hyvillä linjoilla
asioissa.
Jouko Laxell /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Jukka Gustafsson on tehnyt aloitteen,
joka tähtää siihen, että kouluissa
toimivat 7 800 koulunkäyntiavustajaa saisivat
työttömyysturvan niiden kahden ja puolen kuukauden
ajalta, jolloin koulut ovat kiinni ja oppilaat kesälomalla. Asia
on tosiaankin ongelmallinen. Pääosa kouluissa
työskentelevistä opettajista ja työntekijöistä saa
palkkaa yhtäjaksoisesti riippumatta siitä, onko
kesäloma tai lukukausi menossa.
Arvoisa puhemies! Lisäksi koulunkäyntiavustajan
työpäivä on usein lyhyt ja palkkakin
sen mukaan. Monelle esimerkiksi vammaiselle lapselle tuttu avustaja
on tärkeä, ja jos henkilö vaihtuu, voi
tulla työskentelyvaikeuksia helposti. Pidän ed.
Gustafssonin aloitetta perusteltuna ja kannatan sitä.
Katja Taimela /sd:
Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Eivätpähän
olleet turhia lakialoitteita, sen verran kipakkaa keskustelua käydään
täällä salissa.
Yleisesti ensin: Suomen menestys perustuu joustavuuden ja turvallisuuden
yhdistämiseen työmarkkinoilla. Muutosturvajärjestelmä on
korvaamaton työväline työmarkkinoiden
rakennemuutoksen tuomien ongelmien ratkaisussa. Se helpottaa osaltaan
työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaa ja auttaa työttömien
työllistymistä sekä yritysten työvoiman
saantia. Muutosturva on tuore järjestelmä — se
on täällä todettu — joka astui
voimaan kesällä 2005. Siitä saatujen kokemusten
perusteella siinä on kuitenkin kehittämisen ja
varsinkin laajentamisen varaa, ja miksi me emme sitä tekisi?
Meillä on siihen avaimet.
Muutosturva lähtee yksilöllisistä tarpeista
ja muokkaa viranomaispalveluista yksilön työllistymistä tehokkaasti
auttavan kokonaisuuden. Väitän, että meillä on
työelämässä hurjasti perusteettomia
määräaikaisia työsuhteita, joiden
eteen on jatkuvasti tehtävä työtä myös
lainsäädännön kautta. Tämä lakialoite
ottaa toteutuessaan myös määräaikaiset
muutosturvan piiriin huomattavasti helpommin.
Toinen tärkeä pointti tässä lakialoitteessa
on se, että työntekijä, joka osallistuu
omaehtoiseen ammatilliseen koulutukseen, olisi myös oikeutettu
työllistymisohjelmalisään. Sitä,
että olemme lisäämässä aloitteessa
maksuaikaa 185 päivästä, tukee aikuisten
ammattitutkinnon keskimääräinen suorittamisaika,
joka on noin puolitoista vuotta.
Sitten mitä tulee näihin niin sanottuihin
lepääviin työsuhteisiin: Niin sanotut
lepäävät työsuhteet koulujen
kesälomien aikana ovat pohjimmiltaan kuntien huonoa henkilöstöpolitiikkaa.
Tällöin ei ole mahdollisuutta työttömyyspäivärahaan
eli ei ole minkäänlaisia tuloja, ellei ole toista
työtä. Me voimme jokainen henkilökohtaisesti miettiä itse,
että olisimme kesät ilman palkkaa. Käytäntö osoittaa,
että hyvin harva kunta pystyy tarjoamaan lepäävissä työsuhteissa
oleville muuta vaihtoehtoa. Käytännössä tilanne
on taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä johtuva työnteon
ja palkanmaksun kokoaikainen keskeytys eli rinnastettavissa lomautukseen.
Työttömyysturvalakia on muutettava siten, että työntekijällä tai viranhaltijalla
on oikeus työttömyysturvalain tarkoittamaan työttömyysturvaetuun.
Kysymys on työnantajan toiminnan kausiluontoisuudesta ja vuosittain
toistuvasta tapahtumasta.
Täällä on puhuttu paljon koulunkäyntiavustajista
tänään, ja minä haluan myös
omalla tavallani pistää siihen lusikkani, koska
koulunkäyntiavustajat ovat aika kovia myös ottamaan
meihin kansanedustajiin yhteyttä. Sanotaan näin,
että koulunkäyntiavustajien määrä missään
kunnassa tuskin on laskeva, esimerkiksi omassa kotikunnassani Salossa
määrä on viimeisen kuuden vuoden aikana
noussut aivan hurjasti. On puhuttu jossain vaiheessa 4—5
koulunkäyntiavustajasta, tällä hetkellä puhutaan
70:stä. Se, että heitä käytetään
myös opettajan tuntisijaisina ilman eri korvausta, puhuttaa
laajasti tätä koulunkäyntiavustajien
kenttää. Kaikki loma-ajat he ovat lomautettuina
kortistossa, kun taas opettajat nauttivat loma-ajoista täyttä palkkaa.
Mielestäni tässä jos jossain on myös
huutava vääryys, jonka epäkohdan eteen
on etsittävä aitoja ratkaisuja.
Tero Rönni /sd:
Arvoisa puhemies! Tässä nyt tuntuu olevan
niin, että vähän kaikki ovat myötäsukaisia
näille aloitteille, niin että ei tässä oikein
pääse niin kun röykyttämään
kunnolla edes ed. Satosta. (Ed. Pulliainen: Mutta yritä edes!) — Täytyy
olla aika myötäsukaisesti. Ei tässä nyt
oikein kauheata kiihkoa pääse tekemään.
(Ed. Gustafsson: Pitäisi saada ed. Sasi paikalle!)
Mutta muutama sana erityisesti tästä muutosturvasta
ed. Sihdolle: Kun tätä väännettiin
silloin viime kaudella ja tämä saatiin aikaan,
niin kyllä tämä nyt oli selkeä kompromissi,
että varmaan tässä on yhdistynyt kaikkien
osapuolien tahto ja haettiin sitä mallia, millä voidaan
eteenpäin mennä. Siinä olivat yhtä lailla
työnantaja- ja työntekijäpuoli ristiriidassa
varmasti keskenään. Minusta tämä kuitenkin
on ollut hyvä malli, mikä on saatu aikaan, ja
pääosiltaan on ollut positiivinen ote. Varmaan
kaikki ovat olleet kohtalaisen tyytyväisiä tämän
toimivuuteen. Näistä muutoksista, joita tähän
nyt on esitetty, varmaan sitten osa on tullut myöskin semmoisella
tavalla esiin, että ei niitä ole edes huomattu
siinä käsittelyssä, kun asiaa silloin
vietiin ensimmäistä kertaa eteenpäin.
Esimerkiksi tämä osaamisvaltuutettu varmasti on
ed. Gustafssonin pitkäaikaisen opetustoimen kautta tullut
tilanne. Kun hän tuntee työelämän
ja tuntee nämä osaamiset eri yrityksissä, niin
sieltä kautta on noussut esiin tämmöisen
valtuutetun tarve, sitä tarvetta on ilmennyt, ja yrityksissä sitä ei
ole.
No, ehkä suurimpana ongelmana varmaan voidaan pitää tätä nykyaikaisten
orjien asemaa elikkä tätä vuokratyöläisten
asemaa, joka tässä on puhuttanut meitä jo
varmaan viimeiset 5—6 vuotta oikein totaalisesti. Siinä nyt
ei vieläkään ole mitään
kunnollista (Ed. Mustajärven välihuuto) — niin,
kunnollista — parannusta, vaikka sieltä nyt on
sitten onneksi jonkinlainen direktiivi tulossa. Näiden
määräaikaisten kohdalla nyt, jotta se
aika saataisiin pienemmäksi, uskon ja toivon, taikka toivon
ja uskon, että sieltä tulee parannus tähänkin
malliin, että voidaan parantaa tätä muutosturvaa,
koska tarvetta sille näyttää olevan.
Kuten ed. Mustajärvi sanoi, niin tänään
Tampereella Volvo Carrus on ilmoittanut lopettavansa linja-autotehtaan.
Kuinka paljon tässä sitten on tosiasiassa hallituksen
toimenpiteillä taikka ministeriön toimenpiteillä osuutta
asiaan; Linja-autoliiton toimitusjohtaja Heikki Kääriäinen
kyllä viime viikolla ilmoitti, että linja-autoyrittäjät eivät
uskalla tilata yhtään uutta autoa sen takia, että liikenneministeriössä ollaan
valmistelemassa joukkoliikennelain uudistusta, joka on pätkinyt
linja-autoliikenteen luvat niin, että niitä tulee pari
vuotta korkeintaan ja jatkosta ei ole tietoa. Sinne ollaan muutaman
virkamiehen toimesta tekemässä tässä valmistelussa
niin, että meidän nykyinen halpa järjestelmä romutettaisiin.
Kaikki on nyt arvailujen varassa ja yrittäjät
eivät uskalla ostaa uusia autoja. Siitäköhän
se mahtaa nyt sitten johtua, että tehtaassa pistetään
pillit pussiin, kun ei ole, mitä tekisi, ja vain sen takia,
että liikenneministeriössä valmistellaan
joukkoliikennelakia siitä, että kaikki kilpailutus
sallitaan ja murennetaan nykyinen hyvä järjestelmä,
jossa valtion ei juuri tarvitse tukea suomalaista joukkoliikennettä.
Se on 17 prosenttia, kun se muualla Euroopassa on jossain jopa 80,
niin että kyllä tässä näitä toimenpiteitä on
ihan kotikutoisia, joita sieltä ed. Satosen hyvästä hallituksesta
kimpoilee.
Sitten tähän koulunkäyntiavustaja-asiaan.
Puhemies! Ihan peruslähtökohtana voisi asettaa
kyseenalaiseksi, miksi niitä tarvitaan. Siis mistä on tullut
tämä tarve? Voidaan ruveta miettimään, mistä on
tullut tarve. Meillä on opettajia, joittenka luokassa ei
ole yhtään koulunkäyntiavustajaa. Siis
minä tiedän, että siellä on
semmoisia luokkia, missä ei ole yhtään
ainutta, ja sitten on joitain luokkia, joissa on vaikka kuinka paljon.
Ei ole ihan yksioikoista, onko niillä oppilailla tarve vai
onko se niitten opettajien tarve, jotka eivät tule toimeen
sen luokan kanssa tai kokevat, että on liian raskasta opettaa,
jolloinka se tarve tuleekin sitten yhtäkkiä näinpäin.
Ja onko oppilasaines muodostunut niin huonoksi? Silloin kun me olemme
käyneet koulua, ei ole mitään koulunkäyntiavustajia
ollut ja on 40 oppilasta ollut luokassa. (Ed. Pulliainen: 42!)
Aivan viime vuosinahan tämä on räjähtänyt käsiin
ja tulee räjähtämään,
jollei tässä jotain tehdä. Minun mielestäni
pitää ruveta miettimään, mistä tämä lähtee.
Nyt meillä on esikoulut ja kaikki muut, mutta siihen aikaan
ei ole ollut mitään, aikaisemmin, minkäänlaista
esikoulua. Kyllä tässä järjestelmässä,
jos me haluamme tätä ruokkia, meillä on
kohta yhtä paljon koulunkäyntiavustajia kuin meillä on
oppilaitakin. Ja onko se tarkoitus? Vai pitäisikö katsoa,
että opettajia on sitten pienempiä ryhmiä kohden
eikä suinkaan näitä avustajia, koska
tiedän, että näitten avustajienkin menneisyys
ja se, minkälaisilla oppiarvoilla ja minkälaisella
koulupohjalla sitä työtä tehdään,
on hyvin kirjavaa. Siellä varmasti on ihan hyviäkin,
mutta joukossa on kyllä myöskin vähän
löysin perustein tulleita, jotka on tavallaan työllistetty.
Ja sitten tullaan siihen kohtaan, mitä kunta voi tarjota
näille ihmisille kesän ajaksi. Kyllähän tämä koko
järjestelmä on sinänsä aika
hullunlainen, että tässä pyöritetään
porukkaa, jotka eivät tosiasiassa tee töitä kesäaikana
ja ovat lomautettuina. Tämä vakuutusoikeuden tulkinta
on kyllä myöskin melko erikoinen, eikä ole
kyllä muilla aloilla tämmöiseen törmätty.
Mutta minä ymmärrän, että kunnissa,
hyvin suuressa osaa Suomen kuntia, ei ole mitään
mahdollisuutta järjestää tämmöiselle
joukolle töitä kesäajaksi. Ja kaikki
eivät varmasti suostu lähtemään
nurmikoita hoitamaan ja muihin ulkotöihin, joita on paljon
kesällä tehtävissä. Sitten taas jos
ajatellaan meidän muuta virkamieskuntaa sosiaalipuoleltakin,
niin kuinka monella koulunkäyntiavustajalla on sosiaalitoimeen
pätevyys tai sairaanhoitajaksi tai johonkin muuhun. Minä käsitän,
että ne ovat kuitenkin ammatti-ihmisten töitä,
joihinka ei nyt tuosta vaan riipaista ihan rivistä yhtäkkiä ketä tahansa.
Elikkä kyllä tämä järjestelmän
ongelma pitäisi perata alusta loppuun ja katsoa, onko meillä todella
tämmöinen mahdollisuus ja tarve näitä koulunkäyntiavustajia
tällaista armeijaa pitää.
Puhemies! Tässä muutamat huomiot.
Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Rönnin monipuoliseen puheenvuoroon
haluan puuttua vain siltä osin, kun hän käsitteli
tätä koulunkäyntiavustajien tarvetta,
koska kuvittelisin, että siitä asiasta ihan oikeasti
jotakin tietäisin. Lähtökohta tietysti näitten
koulunkäyntiavustajien määrän
kasvamiseen on tietysti lasten tarpeet. Sieltähän
sitä on lähdetty liikkeelle. Mutta siltä osin
kyllä asiaa kannattaa hieman problematisoida, että olisiko muita
keinoja, joilla voitaisiin tätä jatkuvasti kasvavaa
tarvetta hillitä. Kyllä minusta yksi keino on
se, että ne perusopetusryhmät pidetään
riittävän pieninä, ja tästä tämä hyvä hallitus,
ed. Rönni, tekee nyt selvityksen, koko maan kattavan kartoituksen,
ja ensi vuonna sitten määrärahojen muodossa
tulee puuttumaan tähän tilanteeseen, että ne
perusopetusryhmät pysyvät riittävän
pieninä.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Se ei ole ed. Ravin vika. Luulen, että jos
ed. Ravi olisi ollut sivistysvaliokunnassa seitsemän, kahdeksan
vuotta sitten, jolloin käsiteltiin perusopetuslakia, niin
me olisimme saaneet alaluokkien ryhmäkoon säädellyksi lain
tasolla, mutta silloinen kokoomuksen sivistysvaliokuntaryhmä ei
sitä hyväksynyt, jolloin me emme saaneet sitä lain
tasolle.
Ed. Rönni käytti monella tapaa ansiokkaan puheenvuoron.
Halusin vaan tähän koulunkäyntiavustaja-asiaan
todeta sen, että käsitykseni mukaan kuitenkin
ylivoimaisesti suurin osa koulunkäyntiavustajista työskentelee
vammaisten lasten tai tukiopetusta saavien tai oppimisvaikeuksissa
olevien lasten kanssa. Tältä osin tämä yhteiskunnallinen
tilanne vaan heijastuu kouluihin, ja sen takia koulunkäyntiavustajia
tarvitaan.
Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Rönnille minäkin sanoisin,
että ainakin yhden ryhmän tiedän, mikä tässä nyt
tuli jo mainittuakin, elikkä vammaiset. Aivan varmasti
avustajia tarvitaan.
Tero Rönni /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En missään nimessä tarkoittanutkaan
vammaisten kohdalta, vaan pidän ilman muuta selkeästi
tärkeänä, että heidän
kohdallaan pitää olla koulunkäyntiavustajia.
Mutta minä puhuin sillä suulla, mitä olen
kuullut meillä Mäntässä opettajien
puheita siitä, että kyse on terveistä lapsista,
ei suinkaan vammaisista, vaan nimenomaan siitä, että entistä suurempi
tarve on tullut ihan normaaleille lapsille. Siinä kohdalla
kyseenalaistin sen, että onko se tarve todella näin,
että oppilaat opetetaan jo pienestä pitäen
siihen, että mitään ei tarvitse itsekseen
tehdä eikä kestää. Tässä varmaan
tarkastamisen varaa on.
Ilkka Kantola /sd:
Arvoisa puhemies! "Suomen tulevaisuuden kannalta
tärkeintä ei ole olemassa olevien työpaikkojen
turvaaminen vaan uusien työpaikkojen luominen." Näin
lausui Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja Antti
Herlin Turussa viime maanantaina pidetyssä seminaarissa,
jonka seminaarin aiheena oli "Muutoksessa mukana".
Suomalainen elinkeinoelämä toimii kansainvälisessä ympäristössä osana
globaaleja markkinoita. Nämä markkinat ovat kaiken
aikaa muutoksessa. Työpaikat siirtyvät maasta
ja maanosasta toiseen. Vanhoja toimialoja ajetaan kannattamattomina
alas ja uusia toimialoja synnytetään, kun uusia
tarpeita ja kysyntää ilmaantuu. Jatkuvat muutokset
järkyttävät yhteiskuntien vakautta. Suomalainen
yhteiskunta etsii itselleen selviytymiskykyä ja muutosturvaa
panostamalla korkeaan koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen
sekä luovuuteen ja uusien keksintöjen tehokkaaseen
markkinointiin. Tämä on välttämätöntä,
jos haluamme maahamme lisää investointeja, uutta
yritystoimintaa ja uusia työpaikkoja. Toivomme, että onnistumme
houkuttelemaan maahamme maailmalla vapaasti liikkuvia pääomia.
Vaikka työvoiman liikkuvuutta on helpotettu ja edistetty
niin EU:ssa kuin laajemminkin, ei kotien ja perheitten liikkuvuus
ole samassa suhteessa helpottunut, koska työvoima muodostuu
ihmisistä, joilla työelämän
lisäksi on siviilielämä; koti, perhe,
ystävät, harrastukset jne. Ei työvoima voi
koskaan liikkua yhtä vapaasti ja samalla nopeudella kuin
pääomat liikkuvat. Nopeasti muuttuvassa maailmassa
on siksi väistämättä olemassa
jännite ja ristiriita arjen epävarmuuden ja ihmisten
turvallisuuden tarpeen välillä.
Puhemies Niinistö pohti menestyksen avaintekijöitä joulukuussa
Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlaistunnossa pitämässään
puheessa. Hän totesi muun muassa: "Mutta tarvitaan muutakin
kuin välineitä: yhä sitä samaa
asennetta, tahtoa kantaa vastuuta tulevaisuudesta. Se säilyy,
jos yleisesti tunnetaan syvää luottamusta ja uskoa
suomalaiseen yhteiskuntamalliin. Että kun kantaa vastuunsa,
tulee oikein kohdelluksi. Että voi vaatia, jos ensiksi
on vaatinut itseltään sen, mitä kohtuudella
pystyy tekemään." Että kun kantaa vastuunsa,
tulee oikein kohdelluksi. Tätä luottamusta tarvitaan
entistä enemmän, kun elinkeinoelämän
rakenteet muuttuvat suuren maailman järistysten tahdissa.
Yksittäinen työntekijä ei kaipaa
mitään muuta niin kovasti kuin sitä,
että hän tulee oikein kohdelluksi, oikein kohdelluksi
sekä silloin, kun työsuhde jatkuu, että silloin,
kun toimialalla tai työpaikalla joudutaan vähentämään
väkeä. Me sosialidemokraatit emme kuvittele, että maailman muutos
voitaisiin sillä tavalla pysäyttää,
että kaikki työpaikat kaikissa oloissa säilyisivät.
Tavoittelemme sitä, että työnsä kunnolla
tehnyt työntekijä tulisi oikein kohdelluksi silloinkin, kun
työpaikka hänestä riippumattomista syistä menee
alta. Suomeksi tämä tarkoittaa, että on
yhdessä luotava elämisen varmuutta epävarmuuden
tilanteeseen, arjen turvaa siihen muutokseen, jossa hyviksi koetut
turvallisuustekijät romahtavat. Emme ole hampaat irvessä hakeneet ihmisille
turvaa irtisanomissuojan kiristämisellä, vaikka
tähän on ollut kovia paineita ja on edelleen.
Suomen menestys on perustunut joustavuuden ja turvallisuuden yhdistämiseen
työmarkkinoilla.
Tässä on ollut kyse juuri siitä,
mistä Antti Herlin maanantaina Turussa puhui: Suomen menestyksen
kannalta tärkeintä ei ole olemassa olevien työpaikkojen
säilyttäminen, vaan uusien työpaikkojen
luominen. Uusien työpaikkojen avulla pystytään
parhaiten ottamaan vastaan maailman muuttuminen. Yhteiskunnan on
lainsäädännöllä vahvistettava
kansalaisen luottamusta siihen, että kun hän on
kantanut oman vastuunsa, hän tulee oikein kohdelluksi.
Sen takia se oli hyvin tärkeää, mitä puhemies
Niinistö sanoi itsenäisyyspäivän
aattona.
Tämän luottamuksen vahvistamiseksi ja turvaamiseksi
nopeasti muuttuvassa maailmassa olemme tehneet nyt käsiteltävänä olevan
laki-aloitteen, jossa puhutaan työelämän
muutosturvan kehittämisestä edelleen. Esityksellä tähdätään
siihen, että henkilöstön osaaminen ja
sitä kautta kelpoisuus työmarkkinoilla voisi lisääntyä jo
työsuhteen voimassaoloaikana. Yhteistyössä työantajan
ja henkilöstön kesken olisi koulutuksen keinoin
vahvistettava erityisesti niiden osaamista, joiden koulutus on matalin,
aivan kuin ed. Jukka Gustafsson täällä toi
esille, ja jotka siitä syystä ovat suurimmassa
vaarassa joutua työelämän ulkopuolelle
pysyvästi tai pitkäksi aikaa mahdollisessa irtisanomistilanteessa.
Juuri heidän tilannettaan on vahvistettava.
Lisäksi haluamme vahvistaa määräaikaisessa työsuhteessa
olevien asemaa niin, että perusteet muutosturvajärjestelyyn
pääsemiseksi olisivat nykyistä reilummat.
Muutosturvan puitteissa tuettavaksi työmarkkinakelpoisuutta
ja osaamista vahvistavaksi koulutukseksi tulisi hyväksyä myös
koulutus, johon työtön työnhakija on
omaehtoisesti hakeutunut.
Arvoisa puhemies! Kysymys muutosturvan kehittämisestä on
taloudellinen, sosiaalinen ja työelämää koskeva
kysymys. Julkisen vallan tehtävä on luoda vakautta
sinne, missä nopeat muutokset ja epävarmuus tekevät
yksityisten ihmisten, kotien ja perheitten elämästä näköalatonta
ja toivotonta. Työntekijän toimintakykyä,
aktiivisuutta ja osaamista vahvistavalla muutosturvalla on suuri
merkitys myös henkisen ilmapiirin kohentamisen ja mielenterveyden
ongelmien ehkäisyn kannalta, ja tässähän
meillä tehtävää riittää. Siksi
maan hallituksen on syytä paneutua vakavasti nyt käsiteltävänä olevaan
lakialoitteeseen.
Jari Larikka /kok:
Arvoisa puhemies! En tässä puheenvuorossani
hirveästi ota kantaa tähän muutosturvalakiin.
Pidän sitä hieman kevyenä asiana, koska
vuonna 2005 saimme tämän lain jo voimaan ja tällä hetkellä ollaan
sitten lähdössä muuttamaan sitä.
Näen selkeästi sen, että nämä muutokset
nostavat tämän lain toteuttamisen hintaa, ja en
oikeastaan näe mitään syytä siihen
tällä hetkellä, koska tämänhetkinen
työllisyystilanteemme on sen verran hyvä ja siinä mielessä tämä on
hieman turhaa. Voisinkin kysyä, miksi juuri nyt tätä pitäisi
muuttaa. Eikö tässä vuonna 2005 voimaan
tulleessa laissa olisi jo pureksimista ja nielemistä ihan
tarpeeksi?
Sen sijaan tämä laki työttömyysturvalain
2 luvun 1 §:n ja 3 luvun 5 §:n muuttamisesta on
mielestäni huomattavasti tärkeämpi ja
meitä paljon lähempänä tällä hetkellä.
Siinä on huomattavasti enemmän lihaa luiden ympärillä,
sillä nämä vajaat 8 000 koulunkäyntiavustajaa
ja muut kausiluontoiset työntekijät, jotka saavat
pientä palkkaa yhdeksältä kuukaudelta
ja kiitokseksi siitä sitten kolmelta kuukaudelta sitä lakataan
maksamasta kokonaan, ovat minun mielestäni huomattavasti
tärkeämpi asia. Ongelma muodostuu siitä,
että tämä tällainen työaika
katsotaan osaksi normaalia järjestelyä ja siksi
työttömyysturva on vähän huono,
kun ei saa työttömänäoloajalta palkkaa,
ja sitä taustaa vasten on hyvin perusteltua parantaa tätä työttömyysturvaa.
Kuitenkin haluaisin kiinnittää huomiota myös
siihen, että kuntia tulisi patistaa siihen, että näille
ihmisille oikeasti etsittäisiin töitä.
Viime vuoden puolella kotikaupungissani Kouvolassa asetimme
ehdoksi näille johtaville virkamiehille, että he
rupeavat kartoittamaan ajoissa sitä, mistä päin
kaupunkia pystytään osoittamaan näitä töitä sillä tavalla,
että se olisi suunniteltua ja siitä olisi kaupungille
jotain hyötyäkin. Nyt on kysely tehty eri osastoille
ja meillä ovat puutarhaosasto ja kotipalvelu ja vanhusten
perushoito ilmoittaneet, että heillä olisi käyttöä ja
he pystyisivät ottamaan. Ongelmana on ollut se, että tämä koulunkäyntiavustajan
tutkinto ei välttämättä anna
valmiuksia lähteä kovinkaan monelle alalle. Mutta
suurempana ongelmana on ollut se, että oikeasti mieluummin
supistetaan toimintaa kesäajaksi kuin pidetään
sitä yllä, vaikka meillä olisi työntekijöitä sinne
osoittaa.
Pidän tämän työn etsimistä muutenkin
tärkeämpänä. Se on huomattavasti
tarkoituksenmukaisempaa kuin se, että ihmiset olisivat
vain kotona, vaikka olisikin työttömyysturva.
Mutta jos sieltä kunnista ei työtä löydy,
niin kyllä meidän täytyy näistä pienipalkkaisista
koulunkäyntiavustajista myös kesällä pitää huolta,
ja siinä kannatan ed. Gustafssonin esitystä ihan
lämpimästi.
Meille tulee tulevaisuudessa kova kilpailu osaavasta työvoimasta,
ja uskon, että se tulee osaltaan helpottamaan koulunkäyntiavustajien
ja muiden kausiluonteisten ihmisten työnsaantia kesäajaksi,
koska heistä oikeasti joudutaan kilpailemaan. Silloin ne
tahot, jotka pystyvät työllistämään
läpi vuoden, vievät varmasti voiton tästä porukasta.
Tämähän on kuitenkin aivan osaavaa ja
hyvää työainesta.
Patistaisinkin myös muita kuntia ottamaan tämän
asian omalle agendalleen ja lähtemään
oikeasti etsimään niitä töitä.
Niitä yllättävän hyvin kuitenkin
sitten löytyy, kun vaan halutaan etsiä.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Larikkaa saamastamme tuesta
tätä toista lakialoitetta kohtaan. Mutta vähän
kyllä oudoksuin, ehkä se ei ollut ihan loppuun
asti harkittu sananvalinta ed. Larikalta, kun hän piti
tätä muutosturvalainmuutosta kevyenä asiana.
Siis sitaateissa oli kevyt asia. Nimittäin tiedän,
että ed. Larikka on hyvin perillä niin sanotusta
kohtaanto-ongelmasta, mikä Suomessa on nyt, eikä varmaan
tulevaisuudessa ole vähenemään päin.
Sen takia tämä muutosturvan parantaminen, syventäminen,
laajentaminen on myöskin yksi keino hakea ratkaisuja tähän
työvoiman kohtaanto-ongelmaan erityisesti niitten työntekijöitten
kohdalla, jotka monasti ovat jo vähän siinä keski-iässä.
Nämä massairtisanomisethan jossain määrin
kohdentuvat tiettyyn (Puhemies koputtaa) ihmisryhmään.
(Puhemies: Minuutti!) Silloin tämmöinen räätälöity malli
sopii erittäin hyvin heille.
Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson on aivan oikeassa. Olemme keskustelleet
näistä asioista moneen kertaan valiokunnassa.
Tarkoitin tätä kevyehköä nyt
lähinnä siinä mielessä, miksi
tätä näin nopeasti tarvitsisi ruveta
muuttamaan. (Ed. Gustafsson: Kolme vuotta kulunut!) — Kolme
vuotta on lyhyt aika lain soveltamisessa. — Meidän työllisyystilanteemme
on historiallisen hyvä tällä hetkellä.
En oikein näe mitään järkeä siinä,
että me esimerkiksi muuttaisimme maksatusta 500 vuorokauteen,
kun ongelma on siinä, että meillä on
työvoimapula samaan aikaan. Meidän pitää saada
ihmiset takaisin töihin eikä laittaa heitä koulunpenkille.
Se on ensimmäinen asia, mikä täytyy hoitaa.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olennaista on se, että henkilöt
työllistyvät mahdollisimman nopeasti työttömäksi
jäämisen jälkeen. Tämä kohtaanto-ongelma
on osittain alueellinen, niin että ne potentiaaliset työpaikat
sijaitsevat maan toisella puolella, ja sen takia hallitus on muun
muassa tämän työasuntovähennyksen
luonut tätä ongelmaa vastaan. Mutta on myöskin
niin, että meillä on aika monella paikkakunnalla
se tilanne, että meillä on ikään
kuin henkilöitä, jotka ovat sillä nimikkeellä työttöminä,
jolla on paikkoja myöskin auki, mutta se osaaminen ei tältä osin
kohtaa. Ja useinkaan ei ole kyse ammatillisesta osaamisesta vaan vähän
muista asioista, ja se on hyvin pitkä tie sieltä löytää tämä ratkaisu
myöskin.
Kyllä ed. Larikka on siinä aivan oikeassa,
että sillä on aivan olennainen merkitys, mikä on
työllisyystilanne ylipäätään
suhteessa siihen, mikä on muutosturvan tarve.
Sirpa Paatero /sd:
Arvoisa puhemies! Ensin kyllä on pakko kommentoida
vielä alueellisesti näitä asioita katseltuna
sieltä Kymenlaakson puolesta, missä se parituhatta
henkeä on yt-neuvotteluissa. Ihan varmaan sille porukalle
ilman uudelleenkoulutusta ei ole löydettävissä työpaikkoja,
se on kuitenkin realistina todettava. Ammatin vaihtaminen useampaan
kertaan on realismia, halutaan sitä tai ei, ja nykynuorilla,
kun he kouluttautuvat, aika monella on jo tiedossa tai aavistus
siitä, että tässä ammatissa
ei välttämättä tulla koko työuraa
viettämään, ja näin se on otettu tämmöisenä osana
nykypäivän työelämää.
Kaikki eivät todellakaan sitä halua. Sitä paitsi
vaikka pysyisi samassa ammatissa, niin nykypäivän
työelämä uudistuu niin nopeasti, että moneen
kertaan työuran aikana on kouluttauduttava uusien toimintojen
ja työtapojen osalta.
Tässä näillä rakennemuutosalueilla
erityisesti on huomattu, että työuran vaihtaminen
ei todellakaan ole useimmiten kiinni työntekijän
omasta tahdosta, ja niinpä siihen ihmisten perusturvallisuuden
tuntemukseen, joka rakentuu pitkälti työhön
ja työstä saatavaan toimeentuloon, on tuotava
niitä elementtejä, jotta se normaali perusturvallisuus
voi myöskin jatkua niissä kohdin, kun tulee näitä valitettavia
irtisanomisia ja muuta. Tämä tuloksellinen toiminta
on myöskin mahdollista ainoastaan niin, että työntekijöillä on
se olo, että työ kannattaa, työtä on
kiva tehdä, siinä on mukava kehittyä,
siihen haluaa satsata. Tästä syystä nämä sosialidemokraattien
aloitteet näihin muutamiin muutosturvan kohtiin ja sitten
tähän osa-aikaisten työmarkkinoiden ongelmaan on
haluttu tehdä.
Ajatus siitä, että 2005 tehty laki olisi nyt
jo huono tai muuta, ei todellakaan pidä paikkaansa, mutta
meillä on selkeästi kehitettäviä kohtia muutosturvaan,
jotka on tutkittu, kun Perloksen jälkeen on tehty selvitys
ihmisiltä, jotka ovat muutosturvan piirissä olleet.
On kysytty, mitkä ovat ne kohdat, jotka ovat toimineet.
Tarvehan on ilmeinen, kun 7 200 jo pelkästään
viime vuoden aikana on muutosturvan osalta ollut tämän kohteena.
Mutta niitä kehittämistarpeita tähän muutosturvaan
sisältyen on tullut muun muassa tässä selvityksessä koulutusmahdollisuuksien
lisäämisessä sekä muutosturvan
laajentamisessa. En jaksa uskoa — kollega Larikkaa ajatellen — sitä kommentointia,
että siihen tulisi paljonkaan euroja lisää kustannuksiksi,
jos ne ihmiset tällä keinolla pääsevät
nopeammin työhön takaisin. Itse asiassa varmaankin
on osoitettavissa näin jopa säästöjä.
Aikuiskoulutusjärjestelmän tulee entistä paremmin
mahdollistaa myöskin kouluttautuminen uuteen ammattiin
sekä ammattitaidon ylläpitäminen jo samaan
aikaan, kun työskennellään. Sen pitäisi
koskettaa kaikkia työntekijöitä, mutta näinhän
ei tällä hetkellä ole. Siitä syystä,
jotta tämä voidaan turvata, on työsuhde
sitten määräaikainen tai jatkuva, olisi
sen oltava myöskin yhteistoimintamenettelyn piirissä.
Tästä syystä tämän
takaamiseksi olemme esittäneet sinne tätä 150
henkilön työntekijärajaa, niin että olisi
asiasta oma valtuutettu näillä työpaikoilla.
Jotta erityisesti näissä irtisanomistapauksissa uudelleenkoulutus
toimisi mahdollisimman hyvin, olisi tähän korvauksen
piiriin, työllistymisohjelmalisään, otettava
myöskin omaehtoinen koulutus. Jos ihminen löytää uudelleenkouluttautumista
varten jonkin kiinnostavan ammatin ja hakeutuu siihen itse, niin
se ei tällä hetkellä täytä niitä ehtoja,
jotta siihen saisi tämän korvauksen.
Samoin sieltä tällä hetkellä puuttuu
mahdollisuus vaihtaa täysin ammattia muun muassa näyttökokeilla
tai muilla menetelmillä. Tällä hetkellä ainoastaan
työvoimapoliittiset koulutukset menevät tämän
korvauksen piiriin, jotenka tähän olemme esittäneet
myöskin muutosta.
Kun työelämä on monille määräaikaista
ja samoin ketjutetut työsuhteet, joita valitettavasti on sekä yksityisellä että julkisella
puolella, osuvat usein samoille ihmisille, olisi myös tasa-arvoa määräaikaisten
ja säännöllisessä työsuhteessa olevien
osalta parannettava. Näin olemmekin esittäneet
myöskin siihen rajaan muutosta, jolla tämän
muutosturvan pariin voisivat päästä myöskin
ne, jotka toimivat eri työnantajan palveluksessa kolmen
vuoden aikana. Kyllä on varsin säännöllinen
työsuhde, jos vaihdat työnantajalta toiselle muun
muassa saman alan töissä, ja niin voidaan katsoa,
että näistä tulee se yhteinen työura,
jonka mukaan päästään myöskin
muutosturvan piiriin.
Samoin ovat sitten nämä kausiluonteiset työntekijät
tämä toinen ongelma, johon on haluttu puuttua
ja joka on otettu nyt tässä samassa lähetekeskustelussa
esille. Itse olen ollut seurakunnan puolella tilanteissa, missä päiväkerho-ohjaajat
on kaikki lomautettu aina kesäajaksi. Joillekin se on ollut
ihan ok. On ollut ihmisiä, jotka ovat sen kolmen kuukauden
kesäloman halunneet, ja aviomies elättää tai
muuta, mutta valitettavasti oli monia tilanteita, joissa yksinhuoltajat tai
muuten perheensä ainoat elättäjät
olivat ne päiväkerhon työntekijät,
jotka sitten kesän aikana olivat täysin ilman
palkkaa ja ilman työttömyyskorvausta. On varsin
kohtuullista, että näiden ihmisten mahdollisuutta
saada kesäajaltakin jotakin korvausta parannetaan.
En ennen tänne tuloani ollut edes kuullut tästä niin
sanotun lepäävän työsuhteen
määritelmästä, joka on nyt otettu
käyttöön. Se kuulostaa niin kummalliselta.
Koska on nämä ristiriitaiset tulkinnat siitä,
milloinka on lomautettu tuotannollisista ja taloudellisista syistä,
niin se, milloinka työsuhde jatkuu lepäämisen
kautta, on varsin veteen piirretty viiva, ja näinpä esitämme,
että tähän myöskin tulisi muutoksia.
Tässä kaikessa tietenkin on huolehdittava
ensisijaisesti siitä, että työntekijät
jaksavat ja että työntekijöillä on
turvallinen olo siitä, että maailman muuttuessa
meillä on kuitenkin järjestelmät, joissa
kukaan ei tipahda sieltä välistä, ja
että kaikille on edes jonkunlainen mahdollisuus saada tukea
niissä tilanteissa, kun sattuu joitakin ikäviäkin
tapahtumia — näitten kaikkien tänäänkin
tulleiden ilmoitusten osalta, kun 300 henkilöä irtisanotaan — niin
että näihin järjestelmiin voidaan luottaa
tässä maailmassa.
Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin vain ed. Paaterolle kertoa, että olemme
varmaan samaa mieltä siitä, että yhteinen
huolemme on näissä paperikaupungeissa se, että työpaikka
löytyisi mahdollisimman nopeasti sen menettäneelle.
Mutta se, että me muuttaisimme nyt muutosturvalakia ja
lisäisimme avustuksien määrää,
harvemmin nopeuttaa kuitenkaan.
Meidän täytyy nyt muistaa se, että meillä on kuitenkin
työvoimapula myös samanaikaisesti päällä.
Kyllä se täytyy pystyä hahmottamaan, että kun
on työvoimapula, silloin on turha istuttaa ihmisiä koulunpenkille.
(Ed. Gustafsson: Ne ihmisethän menee töihin, jos
se työpaikka on!) Ensimmäinen ajatus on, että pitää etsiä se
työpaikka. Meillä on esimerkkejä sieltä meidän
seudulta siitä, että kun tehdas maksaa pitkät
korvaukset, moni jää sinne odottamaan, että ne
loppuvat. Se ei ole tällä hetkellä millään
tavalla meille hyvä asia.
Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Valitettavasti näistä ammateista,
joista nyt on kyse paperitehtaissa ja muualla, ei voida niihin työpaikkoihin,
jotka ovat meidänkin alueella avoinna, mitenkään
siirtyä suoraan.
Ja toinen juttu näihin irtisanomisaikoihin: kun katsoin
tuota Stora Enson tilannetta, niin Ruotsissa yllättäen
kaikki irtisanomisajat oli pidennetty 9—12 kuukauteen,
kun meillä mentiin minimeillä.
Matti Kauppila /vas:
Arvoisa puhemies! Keskustelu alkaa käydä hiukan
vilkkaampana. En puutu tähän koulunkäyntiavustajaesitykseen muuten
kuin siinä mielessä, että se on hyvä esitys,
ja sehän on meistä kunnallisista päättäjistä kiinni,
miten se toteutetaan. Se vaatisi valtionapuihin lisää rahaa
taikka sitten kunnille muuten työllistämisrahaa
lisää, jotta se voidaan hoitaa. Tahdosta on kiinni.
Hiukan ihmettelen, että täällä hallituspuolueitten
edustajat ovat nyt kovin myötämielisiä.
Katsellaan nyt, kun tämä tulee toisen kerran saliin,
(Ed. Pulliainen: Iloitse siitä, että ovat myötämielisiä!)
mitkä ne käyttäytymiset silloin ovat.
Tietysti voisi sanoa niinkin, että olisipa nämä korjaukset
tuotu pari vuotta sitten taikka silloin, kun tämä laki
tehtiin, niin olisi ollut hyvä nähdä,
mikä olisi ollut lopputulos.
Mutta sitten tähän muutosturva-asiaan. Sehän on
aika ongelmallinen monessa mielessä. Tässä esitetään
tiettyihin aukkoihin paikkauksia. Tuossa meillä aamulla
oli työ- ja elinkeinojaostossa tästä hiukan
ohimennen keskustelua muussa yhteydessä. Kumminkin totuushan
on se, että muutosturvaa käsitellään
suurissa joukkoirtisanomisissa suurissa firmoissa aivan eri lailla
kuin pienissä yrityksissä. Elikkä tiedonkulku,
koko se hoito, on ihan eri tasolla.
Nyt kun puhutaan, niin kuin täällä nyt
on jo vähän niin kuin tipahtanut tänään,
että rahaa ei saa mennä lisää,
niin pelkään, että porvarihallitus ei
tule hyväksymään semmoisia lakimuutoksia,
jotka lisäävät menoja. Jos muutosturvakin otettaisiin
täytenä niin, että joka ainoa, kenellä se on
oikeus saada, kaivettaisiin esiin, niin tämä tulisi
aika kalliiksi jo nyt yhteiskunnalle elikkä työllisyysmäärärahoja
jouduttaisiin korottamaan aivan varmasti monessa kohtaa. Nythän
tässä sitten on oikeastaan aika pieniä aukkoja,
mutta totuus on se, että jos näitä ehtoja
katsotaan — en lähde toistamaan niitä tässä — niitä työnantajan velvoitteita,
millä työnantaja joutuu päästämään ihmisen
pois töistä etsimään töitä jne.,
niin on aivan eri tilanteet pienissä yrityksissä kuin
suurissa yrityksissä. Suurissa yrityksissä homma
hoituu, koska siellä kaikki ay-liike- ym. neuvottelusysteemit
ovat toiminnassa. Pienissä yrityksissä ei ole
ketään, kuka turvaa.
Täytyy muistaa, että tämä on
hyvä laki jos se toteutuisi niin kuin se on tarkoitettu,
mutta pelkään, että nyt, kun hallitus
pohtii näitä tulevia raamejansa, ei siellä lisää rahaa
työttömyysturvan kustannuksiin ole, päinvastoin
sisäisiä siirtoja, joilla tehostetaan sitä,
että työvoimatoimiston rivit harvenevat.
Anne-Mari Virolainen /kok:
Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoitteena on nimenomaan poistaa
turhat määräaikaiset työsuhteet
ja parantaa epätyypillisissä työsuhteissa
työskentelevien asemaa. Tästä syystä näenkin,
että ed. Gustafssonin lakialoite 11 on varsin perusteltu.
Aloitteessa mainitut 7 800 koulunkäyntiavustajaa
ovat varsin erilaisessa tilanteessa riippuen siitä kunnasta, jonka
palkkalistoilla he ovat. Toisissa kunnissa suhtaudutaan ammattiin
erittäin vakavasti ja järjestetään
täydennyskoulutusta ja kursseja, ja taas toisissa kunnissa
avustajat ovat heittopussin kaltaisessa asemassa.
Pääasiallisesti koulunkäyntiavustajat
tukevat lasten ja nuorten itsenäistymistä ja kasvua.
He ovat tärkeän aikuisen roolissa avustettaville
lapsille ja heidän perheilleen. Päävastuu
opetustyöstä on aina opettajalla, mutta koulunkäyntiavustajan
vastuu on inhimillisellä puolella. Olisi sääli menettää hyvä avustaja—oppilas-suhde
sen takia, että koulunkäyntiavustaja joutuu taloudellisiin
vaikeuksiin lomautustensa takia. Useasti avustettavat lapset ja
nuoret ovat niin sanottuja erityislapsia, kuten täällä on
jo useasti kuultukin, ja olisi vahinko, että he joutuisivat
liian useasti opettelemaan uuden luottamuksellisen aikuissuhteen.
Ihannetilannehan olisi, että koulunkäyntiavustajat
voisivat jatkaa muissa kunnan koulu- tai sosiaalitoimen tehtävissä koulun
kesälomakuukausien ajan eivätkä joutuisi
turvautumaan työttömyyskorvauksiin. Toivon, että tämä aloite etenee
valiokunnassa asianmukaiseen käsittelyyn ja varmistamme,
että meillä on jatkossakin koulunkäyntiavustajia.
Krista Kiuru /sd:
Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien tärkeimpiä työelämää parantavia
tavoitteita on määräaikaisten työntekijöiden aseman
parantaminen, osaamisen kehittäminen sekä työllistymisen
tukeminen. Irtisanottujen uudelleentyöllistämisen
edistäjänä muutosturvalainsäädäntö on
toiminut hyvin. Kuitenkin lainsäädäntö kaipaa
hienosäätöä, johon sosialidemokraatit
käsillä olevilla lakialoitteilla pyrkivätkin.
Määräaikaiset työsuhteet
muodostavat kaikista työsuhteista noin 13 prosenttia. Viime
vuoden lopulla luku oli noin 14 prosenttia, mutta huomionarvoista
on, että eräiden lähteiden mukaan uusista
työsuhteista määräaikaisia on
jo melkein puolet, noin 45 prosenttia. Määräaikaisten
työsuhteiden lisääntyminen lisää näiden
käsillä olevien lakialoitteiden tärkeyttä.
Aloitteessa esitetään, että määräaikaiset
työntekijät voisivat päästä nykyistä helpommin
muutosturvalainsäädännön piiriin.
Tulisi riittää, että määräaikaisessa
työsuhteessa oleva työntekijä on ollut
vaaditut 36 kuukautta 42 kuukauden ajasta eri työnantajien
palveluksessa. Nykylainsäädännön
vaatimus, että määräaikaisen
työntekijän on työskenneltävä vaadittu
yhtäjaksoinen aika saman työnantajan palveluksessa,
on tosielämän työmarkkinoilla vaikea
täyttää. Vielä ongelmallisempaa
on lain epätasa-arvo, kun vakinaiset työntekijät
voivat kerryttää vaaditut kolme vuotta eri työnantajien
palveluksessa.
Osaamisen kehittämistä tulee siis tukea nykyistä laajemmin
ja täsmällisemmin. Ensinnäkin, yhteistoimintalain
on jatkossa sisällettävä nykyistä laajemmin
henkilöstön osaamisen kehittämistä.
Yritysten henkilöstösuunnitelmaa on täsmennettävä kiinnittämään
huomiota myös niihin työntekijöihin,
joilla ei ole ammatillista peruskoulutusta. Lisäksi henkilöstöllä tulee
jatkossa olla oikeus nimetä osaamisvaltuutettu hoitamaan
henkilöstön koulutukseen liittyviä kysymyksiä henkilöstön
edustajana sellaisissa yrityksissä, joissa on vähintään
150 työntekijää.
Toiseksi, muutosturvaan kuuluvan kouluttautumisen joustavuutta
on osaamisen tukemiseksi lisättävä. Omaehtoisen
kouluttautumisen tukeminen työvoimakoulutuksen ohella joustavoittaisi
osaamisen kehittämistä ja uudelleentyöllistymistä.
Työllistymisohjelmalisää tulisi maksaa ansiosidonnaisen
päivärahan enimmäismaksuajan verran eli
500 päivää nykyisen 185 päivän sijaan.
Maksuaikaakin tulisi pidentää myös siksi,
että suurin osa ilman ammatillista tutkintoa olevista aikuisista
myös suorittaa tutkinnon niin sanottuna näyttötutkintona,
jonka keskimääräinen suorittamisaika
on 1,5 vuotta.
Arvoisa puhemies! Koulunkäyntiavustajat, työväenopistojen
tuntiopettajat, päiväkotien työntekijät
ja kaikki muut kausiluonteisessa opetustehtävässä toimivat
joutuvat usein hankkimaan toimeentulonsa loma-aikoina muualta kuin
varsinaisesta työtehtävästään.
Työsuhteet ovat usein katkolla lomien ajan, kuten kesäkaudella,
mikä aiheuttaa toimeentulo-ongelmia palkanmaksun keskeytyessä.
Esimerkiksi koulunkäyntiavustajien määrä on noussut
paremman diagnosoinnin ja vanhempien valveutuneisuuden ansiosta
viime vuosina selvästi. Tällä hetkellä heitä on
kuntien palveluksessa noin 7 800. He ovat opettajien mukaan
suuri tuki ja turva opetukselle, mikä heijastuu muun muassa
heidän usein varsin monipuolisessa tehtäväkuvassaan.
Työn ongelmista merkittävin liittyy kuitenkin
juuri määräaikaisiin työsuhteisiin. Ongelma
on joissakin kunnissa osattu ratkaista esimerkiksi siten, että kunta
järjestää kesäaikana koulunkäyntiavustajille
muita tehtäviä, kuten leirin vetämistä,
kirjastotöitä tai vaikka uimakoulun valvomista.
Nykyäänhän työnantaja voi
nykylainsäädännön mukaan lomauttaa
työntekijät toiminnan tilapäisen lakkaamisen
vuoksi taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Tällöin
lomautetut työn-tekijät ovat oikeutettuja työttömyysetuuksiin, vaikka
heidän työsuhteensa olisi toistaiseksi voimassa
oleva. Koulunkäyntiavustajia tai muita edellä lueteltuja
ei voi kuitenkaan nykylaissa rinnastaa lomautettuihin, eikä heillä ole
mahdollisuutta työttömyysetuuksiin. Pohjimmiltaan
ongelma on siis lainsäädännöllinen.
Tämän epäkohdan korjaamiseksi työttömyysturvalakia
on parannettava takaamaan oikeus työttömyysturvaan
sellaisen vapaan ajalta, joka rinnastuu lomautukseen työnantajan
toiminnan kausiluonteisuuden vuoksi määräaikaisissakin
työsuhteissa silloin, kun tämä vapaa
toistuu vuosittain.
Maria Guzenina-Richardson /sd:
Arvoisa puhemies! Kyllä se niin on, että jos
ei halua olla osa ongelmaa, niin pitää olla osa
ratkaisua.
Tämä ed. Gustafssonin lakialoite 12 on mitä tarpeellisin
ja erittäin tärkeä. Muutosturvaa pitää vahvistaa
tässä talousmurroksen runtelemassa maailmanajassa,
ja tässä muutosturvaan liittyvän koulutuksen
joustavoittaminen on olennaisessa merkityksessä. Kyllä se
vaan on niin, sanon sinne porvaripuolelle, että ihminen
ottaa työtä vastaan, ei kukaan halua työttömyyskortistossa
olla, mutta kaikkia töitä ei voi ottaa vastaan, jos
ei ole koulutusta niihin.
Sitten ed. Gustafssonin lakialoite 11. Tämä koulunkäyntiavustajien
tarve maamme kouluissa on paikoin jopa huutava. Tämähän
ei ole ainoastaan avustajien työehtoasia, vaan tämä on
lasten oikeuksien kysymys. Meidän on täällä eduskunnassa
tehtävä kaikki järjellisesti mahdollinen,
että tässä muuttuvassa maailmassa, jossa ongelmat
ovat uudenlaisia ja näihin ongelmiin edes lasten vanhemmat
eivät aina osaa puuttua ja opettajilla ei taas ole resursseja
puuttua, me turvaamme näille pienille koululaisille avustajan, joka
pystyy saattamaan tämän lapsen etenkin alaluokilla
sinne ylempiin vaiheisiin niin, että nämä tulevat
ongelmat ennalta ehkäistään. Tarvitaan siis
pikaista muutosta tähän nykysysteemiin ja sen
pikaisen muutoksen nimi, arvoisa puhemies, on konkretia. Kauniilla
puheilla ei lasten päivittäistä arkea
paranneta, vaan konkretialla. Eikä myöskään
kauniilla puheilla näiden koulunkäyntiavustajien
leipää osteta. He tarvitsevat toimeentulon, ja
jos me haluamme, että tähän ammattiin saadaan
riittävästi työntekijöitä nimenomaan
sen tarpeen mukaisesti, niin kyllä meidän täytyy
heidän työehtonsa tehdä kohtuullisiksi.
Kysynkin, suostuisimmeko esimerkiksi me kansanedustajat, me
hyväpalkkaiset, joiden kukkaroon varmaan jää muutama
euro kuukauden palkasta, joilla mahdollisesti voisi kyllä kituuttaa
kesäkuukausien yli, siihen, että nämä meidän ruhtinaalliset
lomamme järjestettäisiinkin niin, että meille
ei maksettaisi niistä palkkaa, tai mahdollisesti meidän
täytyisi vastaanottaa jotain muuta työtä kesäkuussa,
heinäkuussa, elokuussa sekä tammikuussa, että esimerkiksi
lähtisimme vaikkapa katuja siivoamaan, kun siihenkin on tarvetta.
Arvoisa puhemies! Koulupudokkaista kannetaan puheissa huolta,
samoin niistä lapsista, joiden koulunkäynti takkuilee.
Tämä koulunkäyntiavustajien työ on
todella tärkeää ennalta ehkäisevää työtä,
johon on panostettava. Vähin, mitä me voimme tehdä,
on se, että tätä työtä tekeville
suodaan oikeudenmukaiset työehdot.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ei paranisi provosoitua, mutta varsin erikoinen
puheenvuoro oli. Tietysti se on ihan totta, että tämä kouluavustajien
asia täytyy järjestää. En tiedä,
minkälainen työhistoria tässä kelläkin
on, mutta itse olen ollut tuntiopettajana ja tiedän tämän
ongelman. Olen ollut myös grillikioskissa töissä viisi
vuotta, joten tiedän kyllä, että ihminen
voi aika monenlaisia töitä tehdä. Mutta
avainkysymys, josta tämä lähti liikkeelle,
oli se, että toki on niin, että ihmiset haluavat
uudelleentyöllistyä, mutta sen järjestelmän
pitää olla myöskin sellainen, että se
kannustaa siihen, että niitä uusia työpaikkoja
löytyy nopeasti. Jos vaihtoehto on se, että mennään
koulutukseen, sen koulutuksen pitää myös
olla semmoista, että se hyvin todennäköisesti
johtaa työllistymiseen. Eli tässä pitää pitää järki
koko ajan mukana.
Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edelliselle puhujalle sanoisin, että juuri
näinhän se on, että mitä nopeammin
ihminen pystyy työllistymään, sitä parempi.
Tästä olemme varmasti samaa mieltä täällä salissa
joka ikinen, mutta kaikkiin töihin ei pääse,
jos ei ole sitä työtä vastaavaa koulutusta.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin sen verran provosoiduin äskeisestä puheenvuorosta,
että totean, että kansanedustajilla ei normaalisti
ole mitään lomia. Tämä on työtä vuorotta
yötä päivää kesät
talvet ja joka aika. Ainakin näin minä olen 21
vuotta tehnyt. Jos joku tuntee olevansa niin etevä töittensä järjestelyissä,
että pystyy puoli vuotta huilimaan tässä ohessa,
niin onneksi olkoon vaan.
Mutta, arvoisa puhemies, tästä asiasta. Ensinnäkin
nämä lakialoitteet, kaksi kappaletta, ovat varsin
perusteltuja ja vakavasti otettavia asioita. Nimittäin
meidän pitää projisoida nämä asiat
oikeaan kontekstiin, se on ilman muuta selvä.
Ensin kommentoin muutamia kuulemiani puheenvuoroja yhdellä kertaa
tässä:
Ed. Larikalle minä sanoisin, että meillä on pikkuisen
erilainen taktiikka vähintäänkin siinä, millä tavalla
pitää reagoida yhteiskunnallisiin ilmiöihin.
Minä olen oppinut sen, että pitäisi silloin,
kun on hyvä tilanne, varautua rauhallisissa oloissa huonoon
tilanteeseen. Kysymys on potentiaalisesta lainsäädännöstä,
joka tulee käyttöön silloin, kun se huono
tilanne koittaa. Ei sitä ruveta tekemään
sillä hetkellä, kun se paukahti päälle.
Siinä ei edes jää valmisteluaikaa eikä ylipäätään
yhtään mitään.
Kun täällä on erinomaisen hyvin sekä hallituspuolueitten
puolelta että muista ryhmistä kiinnitetty näihin
muutosturva-asioihin huomiota, niin minusta olisi äärimmäisen
hyvä, kun hallitus juuri parhaillaan ministeri Cronbergin
johdolla toteuttaa hallitusohjelmaa ja soveltaa sitä käytännön
tasolle, että nyt nämä aloitteet käsiteltäisiin todella
mietintöön saakka ja siinä yhteydessä ministeri
Cronbergia kuultaisiin ja pistettäisiin ne hallituksen
vastaukset paperille. Sen jälkeen sen mietinnön
pohjalta, olkoon sen lopputulos mikä rahansa, käytäisiin
asiaan kuuluva keskustelu. Nythän tässä on
käynyt sillä tavalla, että meillä esimerkiksi
ed. Satosen kanssa on aivan eri analyysi siitä, mikä on
irtisanomissuojatilanne eri maissa suhteessa Suomen tilanteeseen.
Tästä asiasta jos jostakin käytiin erittäin
perusteellinen keskustelu silloin muutosturvalainsäädännön
käsittelyn yhteydessä tässä salissa.
Käytiin Italiat ja Tanskat ja kaikki mahdolliset perustavaa
laatua olevalla tavalla läpi ja sitten tultiin siihen tulokseen,
mihin tultiin.
Erikoisen merkittävää on se, että kun
täällä puhutaan hyvin useassa puheenvuorossa
kohtaannosta, niin tämähän on ihan perimmäisiä asioita,
mutta siinä tulee myöskin koko kokonaisuus. Elikkä sanotaan
nyt nämä tuoreet esimerkit prosessiteollisuudesta,
kokoonpanoteollisuudesta ja myöskin linja-autojen valmistuksesta — onko
sekin eräällä tavalla kokoonpanoteollisuutta
käytännön tasolla — niin kun
siitä joutuu irtisanotuksi, niin todella on tarpeellista
siihen seuraavaan tehtävään saada eräällä tavalla
muuntokoulutusta niin, että se valmius löytyy
hoitaa sitä uutta tehtävää.
Sen takia ne suunnitelmat, mitkä hallituksen puolella on
olemassa, ja ne ajatukset, jotka siinä taustaturvalainsäädännössä tässä ovat esillä,
pitäisi saada yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Tässä katsannossa
se mietintö olisi erinomaisen paikallaan aikaansaada ja
mahdollisimman pian vielä kaiken lisäksi.
Sitten, kun puhutaan tästä kohtaannosta, no, sitä kohtaantoa
yritetään näillä komennusmiehillä taikka
komennushenkilöillä paikata niin paljon kuin jaksetaan.
Mitenkä kävikään meillä tuolla
hallituspuolella? Kävi niin, että minä ymmärsin
sillä tavalla, että kun oli se Heinäluoman asettaman
työryhmän ehdotus, niin se oli vakavasti otettava
ehdotus. Yhteen tilaisuuteen tuli ministeri Kataisen viesti, että siinä on
tulossa jotakin, ja nyt se tuorein viesti on, ettei tulekaan mitään.
Elikkä siis toisin sanoen tässä yhteydessä voitaisiin
tämä sama asia käsitellä ja
tuoda se eduskunnan keskusteluun.
Sitten vuokratyöntekijöitten kohdalla siitä tulee
yleiseurooppalainen ongelma, kun energian hinta nousee, logistiset
kustannukset nousevat räjähdyksenomaisesti ja
kun asuntorakentaminen tulee arvokkaaksi. Siitä tulee sellainen
vyöryvä ongelmakasa itse kunkin valtion osuudeksi, että olisi
ehdottomasti saatava kollektiivinen EU:n laajuinen lainsäädäntö,
olisiko se nyt sitten direktiivin kautta, jota voitaisiin sitten
alueellisesti soveltaa, vai miten, mutta joka tapauksessa siinä on
erittäin kiireellinen tehtävä. Nyt jos
sitä voitaisiin tässä mietintöjen
yhteydessä sivuta ja antaa vähän ohjeistoa,
niin sekin toisi selvän lisäarvon eduskuntakeskusteluun.
Vielä sitten, arvoisa puhemies, yksi asia: Työttömyyden
kuva on muuttumassa erittäin radikaalisti. Todella pätevistä tuotantotoiminnan ammattihenkilöistä
alkaa
olla pula, mutta sen sijaan täällä valkokauluspuolella
rupeaa olemaan rajua työttömyyttä, joka
on niin vakavaa työttömyyttä, että sillä alkaa
olla jo yhteiskunnallisia vaikutuksiakin. Tällä tavalla
joudutaan miettimään ihan tarkkaan se, minkälaiset
ovat koulutuskiintiöt milläkin alalla, minkälaiseen
yhteiskuntaan tähdätään jnp.
Tätä työtähän ilmiselvästi
nyt tällä hetkellä hallituksen piirissä tehdään elikkä mietitään
juuri tällä hetkellä aivan oikein sitä,
mihinkä me sitten loppujen lopuksi, kun meistä isoja
tulee, tähtäämme.
Tarja Tallqvist /kd:
Arvoisa puhemies! Ed. Gustafssonin lakialoite n:o 11 on hyvä ja
kannatettava. Kuntien palveluksessa olevat 7 800 kouluavustajaa
tekevät tärkeää työtä lastemme
hyväksi. Erityisapua tarvitsevia lapsia on tänä päivänä paljon,
ei vain vammaisia vaan myös rauhattomia, ylivilkkaita,
jotka eivät ilman tuttua ja turvallista kouluavustajaa
pysty tulokselliseen opiskeluun. Kouluavustajat vapauttavat opettajan
opettamaan ja antavat luokan muille lapsille oikeuden keskittyä opiskeluun.
Tällainen lepäävä työsuhde
muutenkin pienen palkan lisäksi on epäinhimillinen
ja epätasa-arvoinen. Kuinka voi olettaa, että kouluavustaja pystyy
elämään ilman palkkaa ja työttömyyspäivärahaa
kesäkauden? Toivon ja oletan, että ed. Gustafssonin
lakialoite etenee työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan
ja sitä kautta onnelliseen päätökseen.
Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluan hieman vastata ed. Pulliaiselle. Mielestäni
meillä on hyvä työttömyysturva
enkä näe sitä, miksi meidän
pitäisi nyt lähteä muuttamaan tätä muutosturvalakia
mihinkään suuntaan. Meillä on hyvä työllisyysaste. Meillä on
toki kohtaannossa ongelmia, ja niitä tulee ilman muuta
silloin, kun on näin hyvä työllisyysaste.
Silloin rupeaa kohtaannossakin tökkimään.
Meillä on samaan aikaan työvoimapula, meillä on
parikymmentätuhatta ulkomaalaista täällä töissä,
ja meillä on kuitenkin omia työttömiä.
Ed. Pulliainen, pidän myös erittäin
tärkeänä sitä, että hyvänä aikana
ei tehdä semmoisia ratkaisuja, joita me emme pysty sitten
huonona aikana lunastamaan. Se on ihan yhtä tärkeätä kuin se,
että nyt lähdettäisiin sitten tekemään
päinvastoin, niin kuin sanoitte. Pitää muistaa,
että pitää kantaa se, minkä on
luvannut kantaa.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En halua millään tavalla briljeerata
21 vuodella plus risoilla tässä työssä, mutta
kyllä meillä ehkä omien kokemusmaailmojen
perusteella on aivan totaalisesti toisistaan poikkeava näkökulma
tähän lainsäädäntötyöhön.
Siis analogia on huono, mutta me varaudumme huoltovarmuuslainsäädännöllä huonoon päivään
ja me lähdemme siitä, että on tultava
toimeen. Ja tässä on aivan samasta asiasta kyse,
me hiomme sitä lainsäädäntöä sellaiseksi
kokemusmaailmamme perusteella, että se on sillä hetkellä käytettävissä,
kun sitä tarvitaan. Silloin me otamme vaan jostakin pois,
jos se tulee kalliiksi.
Reijo Paajanen /kok:
Arvoisa herra puhemies! Muutama sana ensin tuosta lakialoitteesta n:o
11, koulunkäyntiavustajista. Täällä salissa
on useaan otteeseen ja molemmilta puolin kuultu, että koulunkäyntiavustajille
on tarvetta. Tämä koskee erityisesti vammaisia
lapsia, joille avustajan saaminen on elintärkeää.
Kukaan ei kiistä varmasti sitä, etteivätkö tällaiset
oppilaat tarvitsisi avustajaa.
Eräs ratkaisu koulunkäyntiavustajan työsuhdeongelmaan
olisi ehkä, että avustajille löytyisi kesäaikaan
korvaavaa työtä. Kuntia tulisikin patistaa ratkaisujen
etsimiseen, kuten ed. Larikka totesi. Ongelmana tuntuu olevan kuitenkin
se, ettei avustajien koulutus anna mahdollisuuksia muihin töihin.
Pidän myös tervetulleena sitä, mihin
ed. Ravi puuttui, että perusopetusryhmien koon tulee olla
riittävän pieni. Sitä kautta lasten oppimisongelmiin
on helpompaa puuttua.
Sitten, arvoisa puhemies, muutosturvaan. Suomalaisten menestys
on perustunut ja tulee taatusti perustumaan edelleenkin työntekoon,
mutta myös suomalaisen yritystoiminnan elinvoimaan. Työelämän
muutokset ja elinkeinoelämän rakenteet muuttuvat
kuitenkin meillä todella huimaa vauhtia, tietysti myös
ympärillä. Tätä minusta vasemmisto
ei tunnu oikeasti ymmärtävän.
Ed. Mustajärvi totesi, miten helppo Suomessa on sanoa
irti työntekijät. Minulle ainakin jäi
kuva, että tuntui kuin se olisi itsetarkoitus, ja sitä se suinkaan
ei ole, kaukana siitä. Uskallan vakaalla rintaäänellä sanoa,
että 99 prosenttia yrityksistä on tosissaan ja
haluaa pitää kynsin hampain kiinni toiminnoistaan
ja myös kiinni työntekijöistään.
Se on heidän ainut mahdollisuutensa pärjätä.
Minä pelkään, että te ette tunne
yrittäjiä ja ennen kaikkea heidän sielunelämäänsä yrittäjyyden
suhteen lainkaan. Suomi tekee konkurssin ilman heitä. Ette
tunnusta ettekä näe, ed. Gustafsson, sitä tosiasiaa,
että suomalaisen teollisuuden markkinat ja mahdollisuudet
pärjätä jatkossa muuttuneessa maailmassa
ovat valitettavasti karanneet, monesta syystä, meiltä osin
käsistä.
Meidän maamme kaukainen sijainti on yksi keskeinen
asia, joka harvoin tulee esiin, mutta se vaikuttaa olemassa olevaan
tilanteeseen vieden teollisia yrityksiä sinne, missä on
markkinat, missä on yritysten kannalta edullista toimia. Tämä kylmä tosiasia
vain tulee jatkossa vielä voimistumaan. Meitä,
hyvät ystävät, on isolla alueella ja
asumme hyvin harvassa. Meitä on vain reilut 5 miljoonaa.
Lappeenrannasta on lyhyempi matka Pietariin kuin Helsinkiin; oblastin alueella
on 7 miljoonaa ihmistä. Me tiedämme sen kaikki.
Olen samaa mieltä ed. Satosen kanssa siitä, että nykyinen
muutosturvajärjestelmä on uusi eikä sen
muuttamiseen tällä hetkellä ole tarvetta. Minusta
olisi kuitenkin hyvä kuulla, jos tässä edetään,
mitä mieltä yli 150 hengen työllistävien yritysten
johto, omistajat, ovat esimerkiksi esittämistänne
osaamisvaltuutetuista ja koko muutosturvalain muuttamisesta. Byrokratiaa
lisäämällä ei työttömyyttä hoideta.
Yt-lain muutos viime kaudella runnottiin väkisin läpi
yrittäjiä suuremmin kuulematta. Sitä samaa
virhettä ei pidä tehdä nyt. Yrittäjäkentällä on
reagoitu niin, että se heijastuu tällä hetkellä tuon
alta 20 kokoisten yritysten kasvuhaluihin.
Täällä on tullut joissakin puheenvuoroissa
se kylmä tosiasia ilmi, että uusia työpaikkoja
on synnyttävä ja niitä syntyy, kun yhdessä näin
halutaan. Minä totean ed. Pulliaisen minusta naulan kantaan
sattuneen huomion siitä EU:n laajuisesta vuokratyöntekijöitä koskevasta
ongelmasta, jossa nimenomaan kohoavat logistiikka- ja energiakustannukset
tulevat järjestelmää heiluttamaan kovin.
Sille asialle toivon mukaan löytyy järkevä tulevaisuus.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Paajanen puheenvuorossaan niputti vasemmistoa
jotenkin yhteen kaapuun. Uskaltaisin kyllä nyt sanoa semmoisen historiallisen
totuuden, jonka uskon kyllä ed. Paajasenkin tuntevan, että kyllä sosialidemokraatit
ovat niin hallituspuolueena ollessaan kuin oppositiossakin ollessaan
lähteneet siitä, että me kannustamme
ihmisiä työntekoon ja haluamme, että maassa
on elinvoimaista yritystoimintaa. Ed. Paajasen oli pakko huomioida
eiliseltä tai toissa päivältä kansainvälinen
tutkimus, joka totesi, että Suomi on Euroopan kilpailukykyisin
maa, Euroopan kilpailukykyisin maa, mutta sitä se ei ole missään
tapauksessa ollut nyt tämän vuoden aikana, kun
kokoomus on ollut hallituksessa, vaan edellisten, kun muun muassa
sosialidemokraatit ovat olleet mukana. Toivoisin tämmöistä rehellisyyttä,
kun täällä talossa puhutaan.
Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kyllä nämä käsillä olevat
laki-aloitteet lähtevät siitä, että pätkätyöntekijöiden ongelmiin
pitää puuttua nyky-yhteiskunnassa. On aivan väärin,
että jatkuvassa määräaikaisessa työsuhteessa
olevilla ei ole oikeutta työttömyysturvalain tarkoittamalla
tavalla tähän työttömyysturvaetuuteen.
Siksi minä puutunkin nyt tähän ed. Paajasen
näkökulmaan, että ei ole tarvetta muutosturvan
parantamiseen. Minusta se on kyllä käsittämätön
ajatus, kun me selkeästi näemme kaikissa näissä puheenvuoroissa,
miten suuri ongelma on nyt kysymyksessä. Voimme kyllä vaan
tässä yhdessä todeta, että lain
laadinta näyttää olevan vain jonkun muotoinen
ylevöity muoto tyranniaa, jos me tämän
hyväksymme.
Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Muutosturvaa voidaan parantaa muutenkin kuin
lailla. 30 vuotta yrittäjänä olleena
ja yrittäjäkentällä pitkään
toimineena tunnen yrittäjäelämää pitkälle
ja näen, että meidän täytyy
pystyä toimimaan yhdessä tässä salissa kokonaisvaltaisesti.
Ehkä karrikoiden heitin palloa enemmän sinne,
mutta sieltä tämä lakialoite oli tehty,
ja kun laki muutosturvasta on ollut 2005:stä voimassa,
minusta ei ole tarvetta sitä vielä oikoa.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hieman yllätyin mielestäni erittäin
asiallisen ed. Paajasen puheenvuoron saamasta kohtelusta. Tietysti
se saattoi osua arkaan paikkaan, mutta kyllä tietty fakta
ja totuus tässä asiassa on kuitenkin se, että me
emme tarvitse koko tätä muutosturvajärjestelmää,
jos meillä ei ole sellainen yhteiskunta, jossa aidosti syntyy
uusia työpaikkoja, ja jos emme pidä huolta siitä,
että yrittäjillä ja yrityksillä on
intressi työllistää uusia ihmisiä.
Se on sen asian ydin. Siinä auttaa sitten muutosturva siinä välissä,
että ihmiset voivat sen askeleen sieltä entisestä työpaikasta
uuteen ottaa, mutta jos niitä uusia työpaikkoja
ei synny, niin tämä koko muutosturva jää täysin
kuolleeksi kirjaimeksi. (Ed. Gustafsson: Eihän sitä kukaan
kiistä!) Sen takia ed. Paajasen puheenvuoro oli erinomainen
osoitus siitä, että tämäkin
puoli asiassa tulee ottaa vakavasti.
Merja Kuusisto /sd:
Arvoisa puhemies! Muutosturvalainsäädäntö astui
voimaan kesällä 2005. Muutosturvan toimintamallia
on pidetty pääosin toimivana, sillä ilman
omaa syytään työttömäksi
jääneiden työllistyminen on muutosturvan
avulla nopeutunut. Kehittämistarpeita laissa silti on.
Tämän lakialoitteen tavoitteena on muun muassa
laajentaa irtisanotun oikeutta kouluttautua muutosturvan avulla
sekä parantaa määräaikaisten
työntekijöiden oikeutta muutosturvaan. Nykyisellään
muutosturvan saantiehdot ovat määräaikaisten
työntekijöiden kohdalla liian tiukat. Nykylain
mukaan vaaditaan vähintään 36 kuukauden
työsuhdetta samaan työnantajaan viimeisten 42
kuukauden aikana. Lakialoitteen mukaan henkilön tulisi
olla oikeutettu työllistämisohjelmaan ja -lisään
silloin, kun hän on ollut keskeytyksettä tai lyhytaikaisin
keskeytyksin työsuhteessa samaan työnantajaan
12 kuukauden ajan.
Muutosturvalainsäädäntö oikeuttaa
tällä hetkellä koulutuksesta maksettavaan
työllistämisohjelmalisään vain
silloin, kun koulutus on työvoimapoliittista koulutusta.
Lakialoitteessa ehdotetaan myös omaehtoisen ammatillisen
koulutuksen hyväksymistä lisään
oikeuttavaksi koulutukseksi, mikä laajentaisi työntekijöiden
valinta- ja sijoittamismahdollisuuksia.
Erityisen hyvää lakialoitteessa on työllistämisohjelmalisäkauden
pidentäminen nykyisestä 185 päivästä 500
päivään. Tämä auttaisi
erityisesti niitä ihmisiä, joiden pohjakoulutus
on matala ja joilta puuttuu ammattitutkinto kokonaan. Muuttuvassa
työelämässä moni joutuu kouluttautumaan
myös kokonaan uuteen ammattiin, ja pidempi tukiaika mahdollistaisi
noin 1,5 vuoden mittaisen näyttötutkinnon suorittamisen
muutosturvan avulla.
Sosialidemokraatit haluavat myös parantaa työntekijöiden
mahdollisuutta kehittää ammattitaitoaan ja työmarkkina-asemaansa
työssäoloaikana. Siksi esitämme, että yli
150 hengen työpaikoilla henkilöstöllä tulee
olla mahdollisuus nimetä osaamisvaltuutettu, joka hoitaisi
henkilöstön edustajana koulutukseen liittyviä kysymyksiä.
Erityistä huomiota koulutussuunnittelussa tulee kiinnittää niihin
työntekijöihin, joilla ei ole ammatillista peruskoulutusta.
He ovat usein hankkineet vahvan erikoisosaamisen työssään, mutta
heidän on vaikea edetä työurallaan ja
työttömyystilanteen sattuessa heidän
on hankalampi työllistyä. Heidän kehitysmahdollisuuksistaan huolehtiminen
on erityisen tärkeää.
Toivon, että osaamisvaltuutetun työn myötä myös
määräaikaiset työntekijät
pääsisivät nykyistä paremmin
työnantajan järjestämän koulutuksen
piiriin, sillä he ovat työntekijäryhmä,
joka usein unohtuu henkilöstön koulutusta järjestettäessä.
Satu Taiveaho /sd:
Arvoisa puhemies! Koulunkäyntiavustajien työsuhteissa
sekä lomautuksissa on todella ongelmia. Koulunkäyntiavustajien
ammattiryhmästä on tullut monella tavoin osa-aikatyötä ja
pätkätyötä tekevien joukko, vaikka
tavoitteenammehan yhteiskunnassa on ollut nimenomaan pätkätöiden
karsiminen. Koulunkäyntiavustajien määrä perusopetuksessa
on viimeisten vuosien aikana noussut merkittävästi, 4 300:sta
noin 8 100 henkilöön, ja tarve koulunkäyntiavustajien
määrässä tulee edelleen vain kasvamaan
muun muassa erityistukea tarvitsevien oppilaiden määrän
lisääntyessä.
Täällä tänään
ovat jotkut jopa kyseenalaistaneet koulunkäyntiavustajien
tarpeen, ja tätä kyllä kovasti ihmettelen,
sillä kaikki tiedämme sen, että lasten
ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet
ja käytöshäiriöistä kuten
adhd-oireista kärsivien lasten, oppilaiden määrä on vahvasti
noussut. Kyse on siis näiden apua ja tukea tarvitsevien
lasten oikeudesta saada riittävä apu ja tuki tilanteisiinsa.
Koulunkäyntiavustajia ei kovin helposti edes kunnissa saa,
eri lailla eri kunnissa, mutta usein edes silloin, kun kipeästi koulunkäyntiavustajaa
tarvittaisiin, se ei kovin helpolla yleensä järjesty.
Kyllä todellakin kaikki koulunkäyntiavustajat
ovat erittäin kovaan tarpeeseen, jotka kouluissa toimivat.
Mutta siihen keskusteluun kyllä yhdyn, että tulisi
tietysti painottua myös niihin syihin, mistä johtuu
se, että lasten ja nuorten ongelmat ovat kasvaneet. Taustalla
on toki perheiden ongelmia, kasvavia ongelmia, lapsiperheiden eriarvoisuutta,
sosiaalisten ongelmien kasaantumista samoille perheille jne. Panostamalla
perheiden hyvinvointiin, lapsiperheiden ennalta ehkäiseviin palveluihin,
myös muihin ennalta ehkäiseviin palveluihin mutta
myös näihin koulujen tukipalveluihin ja todella
siihen, että ryhmäkoot olisivat kohtuullisia eivätkä liian
suuria, näillä kaikilla keinoilla pitää pyrkiä näihin
asioihin vaikuttamaan.
Työsuhteiden määräaikaisuuksiin
tehtiin aiemmin uuden työsopimuslain myötä parannus, joka
määrää, että yli yhdeksän
kuukautta kestävien työsuhteiden tulee olla voimassa
toistaiseksi. Kunnissa on kuitenkin edelleen paljon määräaikaisia
ja osa-aikaisia koulunkäyntiavustajia, kuten täälläkin
tänään on keskustelussa tullut esiin. Ed.
Laxell otti erittäin tärkeän näkökohdan
esiin eli sen, mitä se, että koulunkäyntiavustajilla
on hyvin heikko asema, vaikuttaa apua ja tukea tarvitsevien lasten
olosuhteisiin ja tilanteisiin. Se oli todella ydinasia, mikä keskustelussa
nousi onneksi esiin.
Ammattialan jäseniä, koulunkäyntiavustajia, on
puhuttanut paljon julkisuudessa käsitelty koulunkäyntiavustajia
koskeva oikeustapaus, joka koski työsopimuksia, joissa
oli sovittu työnteon ja palkanmaksun lyhytaikaisesta keskeyttämisestä vuosittain
koulujen kesäkeskeytyksen ajaksi. Työnantajan
kannan mukaiseen ratkaisuun päätynyt työtuomioistuimen
päätös on vaikuttanut kunnissa koulunkäyntiavustajien
työsopimuksiin. Kunnille tämä päätös
kertoi selkeästi, että tällaista menettelyä voi
harjoittaa. Koulunkäyntiavustaja saattaa näin
ollen kirjoittaa työsopimuksen, jossa hyväksyy
lomien aikaiset lomautukset. Tämä puolestaan johtaa
siihen, ettei liitto tai Kela maksa koulunkäyntiavustajille
työttömyyspäivärahaa sen perusteella,
että työntekijä on etukäteen
tiennyt työsuhteen olevan voimassa vain koulun työpäivinä.
Mikäli kyse on määräaikaisesta
työsuhteesta, joka päättyy koulujen lomien alkaessa,
tai niin sanotusta pakkolomautuksesta, työntekijä on
oikeutettu työttömyyspäivärahaan.
Koulunkäyntiavustajia on muistutettu ja tulee muistuttaa
siitä, että työtuomioistuimen päätöksen
mukaan työntekijät, joiden työsopimuksessa on
sovittu työnteon ja palkanmaksun keskeytyksestä,
ovat osa-aikaisia työntekijöitä ja tulevat
siten työsopimuslain erityisten suojasäännösten piiriin.
Työsopimuslain 2 luvun 5 §:n mukaan työnantajalla
on velvollisuus tarjota lisätyötä kaikille
niille osa-aikatyöntekijöille, jotka ovat sopivia
vapaana oleviin tehtäviin. Monissa kunnissa onkin koetettu
löytää ratkaisuja koulunkäyntiavustajille:
lisätunteja on tarjottu iltapäiväkerhoista
ja kesäajalla on tarjottu joissakin kunnissa työtä esimerkiksi
kesäleireillä, päivähoidossa
tai erilaisissa kerhoissa. Tämän suuntaisen toiminnan
toivoisi todella vahvistuvan, jotta koulunkäyntiavustajien
asema paranisi ja päästäisiin turhista
ja kohtuuttomista pätkätöistä eroon.
Käytännössä usealla paikkakunnalla
koulunkäyntiavustajat hakevat lomautusta loma-ajoilta. Lomautuksen
alussa on seitsemän päivän karenssi,
jonka jälkeen koulunkäyntiavustajat alkavat saada
Kelan työttömyyspäivärahaa sekä liitolta ansiosidonnaista
työttömyyskorvausta. Koska kunnilla on päätösvalta
koulunkäyntiavustajien työsuhteisiin, asettaa
se avustajat eriarvoiseen asemaan asuinpaikasta riippuen. Kunnat
voivat tehdä omia paikallisia sopimuksia koulunkäyntiavustajien
kanssa. Esimerkiksi Lahti on ainakin aiemmin tehnyt sellaisen paikallisen
sopimuksen, että koulunkäyntiavustajien palkat
määräytyvät vuosipalkan perusteella.
Tämä tarkoittaa siis sitä, että vuoden
palkka jaetaan kahdentoista kuukauden kesken. Näin ollen
peruspalkka pienenee, mutta hyvinä puolina sopimuksessa
on, että palkka tulee kesälläkin, työntekijät
saavat normaalin loman eikä lomautusta tarvita. Sopimus
on ollut Lahden kaupungin työntekijöille vapaaehtoinen.
Arvoisa puhemies! Koulunkäyntiavustajien asema työmarkkinoilla
on siis todella heikko, ja tämä ed. Jukka Gustafssonin
lakialoite parantaisi nykytilannetta tärkeällä tavalla
siten, että henkilöllä olisi oikeus työttömyysturvaan
sellaisen vapaan ajalta, joka rinnastuu lomautukseen työnantajan
toiminnan kausiluontoisuuden vuoksi edellyttäen, että vapaa
toistuu vuosittain. Ennen kaikkea on kuitenkin tärkeää löytää kokopäiväisiä ja kokovuotisia
työmahdollisuuksia koulunkäyntiavustajille, ja
näin mahdollistuisi myös kohtuullinen palkka näille
tärkeätä työtä tekeville,
nyt hyvin vaikeassa asemassa oleville työntekijöille.
Tärkeää on minun mielestäni
myös se, minkä ed. Taimela keskustelussa otti
esiin, eli se, että toisinaan koulunkäyntiavustajilla
teetetään monia muitakin tehtäviä kuin
heidän työnkuvaansa ihan virallisesti ja oikeutetusti
kuuluisi. Koulunkäyntiavustajat saattavat toimia esimerkiksi opettajien
sijaisina joskus aivan liian pitkiäkin aikoja, ei vain
päivän tai näin lyhyitä aikoja, mikä on
tietysti pakkotilanteissa jollain tavalla hyväksyttävissä.
Arvoisa puhemies! Tähän loppuun haluan vaan
todeta, että aloite on siis erittäin tarpeellinen.
Koulunkäyntiavustajien asemaan tarvitaan kipeästi
ja nopeasti parannuksia.
Myös tämän toisen ed. Gustafssonin
aloitteen, joka tänään on käsittelyssä,
joka koskee muutosturvan parantamista, näen erittäin
tarpeellisena ja tärkeänä.
Jukka Gustafsson /sd:
Arvoisa puhemies! Olen omasta mielestäni saanut vanhemmiltani hyvän
kasvatuksen ja sen vuoksi haluan kiittää tästä vilkkaasta
ja aika pitkästäkin keskustelusta. Haluan myöskin
kiittää eduskunnan varapuhemies Kääriäistä,
joka on tehnyt ylipitkän työhukin, 2,5 tuntia
istunut ja seurannut keskustelua. Toivon, että puhemiesneuvosto
huomioi tämän sopivaksi katsomallaan tavalla.
(Ed. Pulliainen: Erikoislisällä!)
Ei nyt ole tarkoitus tehdä mitään
yhteenvetoa keskustelusta. Se ei kuulu tämän talon,
onneksi, traditioihin, mutta pari ehkä tällaista
yleisluontoista näkemystä.
Ensimmäinen niistä liittyy siihen, että on
tietysti ollut ilo huomata, että myöskin varsin
monet hallituspuolueiden kansanedustajat ovat perehtyneet näihin
lakialoitteisiin ja ovat antaneet ainakin osatuen niille, muun muassa
edustajat Laxell ja Larikka kokoomuksesta, ja myöskin työelämä-
ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja varsin vastuullisesti ymmärsi
näitten lakialoitteitten sisältöä,
vaikkakaan nyt tämä muutosturva ei sitten ed.
Satosta, kuten ei joitakin muitakaan, sytyttänyt. Myöskin
keskustan taholta on annettu tukea näille aloitteille.
Sitten ehkä sellainen vähän, ehkä uskaltaisi sanoa,
syvällisempi ulottuvuus nyt vielä. Jollette tykkää huonoa,
niin otan kaksi lainausta.
Toisessa kohtaa lainaan itseäni, toisessa ed. Kantolaa.
Totesin omassa puheenvuorossani, että (Ed. Pulliainen:
Ajattelijoita molemmat!) — Olkaas hiljaa nyt! — on
luotava työntekijöille kestävä silta
tulevaisuuteen, mikä antaa turvallisuudentunteen ja mahdollisuuden
olla mukana työelämässä, vaikka
totuttu oma työ loppuu.
Ja toinen, ed. Kantola. Tosin ed. Kantola lainasi siinä puhemies
Niinistöä, mutta se oli puhemieheltä kyllä aika
syvällinen näkemys, kun hän totesi täällä,
että kun kantaa vastuunsa, tulee oikein kohdelluksi. Tässä on
nyt vaan semmoinen tilanne, jonka me kansanedustajat ja Suomen kansan
enemmistö tunnistamme, että valitettavasti tässä yhteiskunnallisessa
tilanteessa ei näin ole, ehkei ole ollut aikaisemminkaan,
eli vaikka kantaa vastuunsa, niin ei tule oikein kohdelluksi. En
nyt rupea tässä analysoimaan kvartaalikapitalismia
ja sen olemusta, koska on monien muidenkin tekijöiden vaikutusta
se, että vaikka työntekijät ja toimihenkilöt
laittavat 100 prosenttia siihen työhönsä ja
vaikka pääoman tuottoprosentti on kaksinumeroinen
luku, niin vaan jostain syystä, niin kuin todetaan, tuotanto
loppuu, toiminta loppuu, kiitti, riitti työntekijöille.
Sen takia tähän on luotu ja luodaan ja pitää luoda
parempi järjestelmä, että yhteiskunta
ottaa tavallaan sen vastuun, jotta toteutuu ed. Ilkka Kantolan,
Gustafssonin, puhemies Niinistön ikään
kuin tämä vastuullinen näkemys, että on
tämä leveä silta, joka kantaa työntekijöitä ja
heidän lapsiaan ja perheitään sitten
eteenpäin.
Lopuksi arvostamalleni ed. Erkki Pulliaiselle, joka hienolla
tavalla totesi puheenvuorossaan, että lakialoitteet ovat
perusteltuja ja ne on syytä ottaa vakavasti käsittelyyn,
jopa mietintöön saakka: tällä tavalla,
kiitoksia!
Keskustelu päättyi.