Jukka Gustafsson /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime viikolla sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä nosti sekä yhteiskunnalliseen keskusteluun että lakialoitteen muodossa eduskuntaan käsiteltäväksi ympäristöön, tuuliveroon, liittyvät kysymykset.

Meillä on nyt esittelyssä kaksi ryhmämme ja sosialidemokraattien mielestä hyvin merkittävää työelämää koskevaa lakiesityskokonaisuutta, joista toinen käsittelee tärkeän muutosturvalainsäädännön kehittämistä ja toinen pätkätyöntekijöitten aseman parantamista tämän päivän työelämässä. (Hälinää)

Kiitos, puhemies! Ei tämä hälinä paljon poikkea tehdassalien hälinästä. (Ed. Jaakonsaari: Sisätyö!) Mutta kiitos joka tapauksessa.

Arvoisa puhemies! Olisin toivonut, että työministeri Cronberg olisi ollut myöskin paikalla. Olen saattanut hänelle tiedon tästä tärkeästä lähetekeskustelusta, mutta ajankohta ei hänelle sopinut. Tässä on myöskin kysymys nyt siitä, että mikään salaisuushan ei ole se, että porvarihallituksen hallitusohjelman osio, joka koskee työelämää, sen laadullista parantamista, on hyvin ohutsivuinen hallitusohjelmassa. On välttämätöntä, että vastuulliset yhteiskunnalliset voimat haluavat jatkuvasti kehittää työelämää ja lisätä työntekijöitten turvallisuutta eri tavoin. Sen vuoksi olen nämä lakialoitteet tehnyt ja haluan uskoa, että ne tulevat myöskin vakavaan käsittelyyn talon valiokunnissa.

Arvoisa puhemies! Suomen menestyshän voi jatkossakin perustua turvallisuuden lisäämiseen työelämässä. Viimeaikaiset kokemukset massairtisanomisista osoittavat kuitenkin tarvetta esimerkiksi muutosturvan laajentamiseen, syventämiseen, parantamiseen. Näin pystytään yksittäisiä työntekijöitä tehokkaammin suojaamaan työelämässä tapahtuvien rakennemuutosten kielteisiltä vaikutuksilta. Muutosturvalainsäädäntöhän astui voimaan kesällä 2005, ja tämä tarjoaa jo nykyiselläänkin merkittävää yksilöllistä työhallinnon palvelua ja uudelleen- koulutusta työntekijöille. Tämän muutosturvan toimintamallia on pidetty pääosin toimivana ja hyvänä, mutta muutosturvassa on myös havaittu kehittämistarpeita muun muassa irtisanotun oikeudessa kouluttautua muutosturvan avulla sekä määräaikaisten työntekijöiden oikeuksissa muutosturvaan. Lisäksi näemme välttämättömänä vahvistaa työntekijöiden osaamista jo työsuhteen voimassaolon aikana. Tämä on erittäin tärkeä näkökohta.

Viime vuonna muutosturvakoulutukseen osallistui 7 200 henkilöä. Tuttu ja turvallinen työpaikka saattaa jatkossakin hyvin nopeasti kadota, ja omaa koulutusta vastaavaa työtä ei helposti löydy. Toteutuessaan tämä parannettu muutosturvalaki toisi lisää turvallisuutta työelämään ja myös mahdollistaisi työelämään tärkeää ammatillista liikkuvuutta. Mielestäni on luotava suomalaisille työntekijöille kestävä silta tulevaisuuteen. Se antaa turvallisuudentunteen ja mahdollisuuden olla mukana työelämässä, vaikka totuttu oma työ loppuu.

Arvoisa puhemies! Nykyisen muutosturvalain saantiehdot ovat määräaikaisten työntekijöitten kohdalla nykyisellään aivan liian tiukat ajatellen työntekijöiden tasa-arvoista kohtelua työelämässä. Lakialoitteessamme esitetäänkin toteutettavaksi muutosturvaa koskevissa selvityksissäkin epäkohtina nähtyjä ja myös eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan esittämiä muutoksia viime työkauden loppumetreillä. Määräaikaisten pääsy muutosturvan piiriin helpottuisi lainuudistuksen myötä merkittävästi.

Lakialoitteemme mukaan henkilö olisi jatkossa oikeutettu työllistämisohjelmaan ja -lisään esimerkiksi silloin, kun hän on keskeytyksettä tai lyhytaikaisin keskeytyksin määräaikaisessa työsuhteessa samaan työnantajaan vähintään 12 kuukautta. Nykylain mukaan vaaditaan vähintään 36 kuukauden työssäoloa samalla työnantajalla viimeisten 42 kuukauden aikana. Tämä on nykyisin, kun työsuhteet ovat kuitenkin verrattain lyhyitä monasti, kohtuuttoman pitkä, eräänlainen karenssiaika.

Nykyinen muutosturvalainsäädäntö oikeuttaa työllistämisohjelmalisään eli korotettuun työttömyysturvaan vain työvoimapoliittisen koulutuksen osalta. Me sosialidemokraatit esitämme lainmuutosta, jonka mukaan myös työntekijä, joka osallistuu omaehtoiseen ammatilliseen koulutukseen, on oikeutettu työllistämisohjelmalisään. Useille työpaikkansa menettäneille voi koko ammatinvaihto olla tarpeellinen. Erityisen tärkeää koulutuksen saaminen on vähäisen koulutustaustan omaaville. Lakialoitteessa esitetäänkin työllistämisohjelmalisän maksamisaikaa lisättäväksi nykyisestä 185 päivästä niin, että sitä voisi saada sen mukaan kuin työllistämisohjelmassa on sovittu, enimmillään kuitenkin ansiosidonnaisen päivärahan enimmäismäärän eli 500 päivää. Mielenkiintoista on todeta suoritettujen ammattitutkintojen osalta, jotka ovat niin sanottuja näyttötutkintoja, että tällainen keskimääräinen suorittamisaika on puolitoista vuotta. Tämäkin tukee maksuajan pidentämistä, ja on tärkeää, että mahdollistetaan kunnon ammattitutkinnon suorittaminen ihmisille. Meillähän on työelämässä tällä hetkellä yli 300 000 keski-ikäistä aikuista, joilta puuttuu ammatillinen perustutkinto.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on välttämätöntä myöskin täsmentää yhteistoimintalakia. Jo nykyisen yt-lain mukaan henkilöstösuunnitelmia laadittaessa on otettava paremmin huomioon ikääntyneiden ohella vähäisellä koulutuksella työelämässä olevat työntekijät. Me haluamme esittää tätä näin, että on sekä varttuneemmat työntekijät että ilman tutkintoa olevat. Nykyinen yhteistoimintalaki huomioi ja korostaa lähinnä ikääntyviä työntekijöitä.

Arvoisa puhemies! Koska ammatillinen koulutus — puhun mielelläni osaamistason nostamisesta — on suomalaisen menestystarinan olennainen osa jatkossa, niin olemme myöskin ajatelleet ja päätyneet siihen, että sitä henkilöstöedustajien valvontaa ja osallistumista tähän osaamiseen tulee vahventaa. Sen vuoksi esitämme, että työntekijöillä tulisi olla oikeus valita osaamisvaltuutettu yritykseen, jonka työntekijöiden vähimmäismäärä on 150 henkilöä. Jo nykyisin osaamisvaltuutettuja ovat tietyssä mielessä esimerkiksi näyttötutkintoja vastaanottavat henkilöt. Meiltä löytyy työpaikoilta henkilöitä, jotka nimenomaan olisivat kiinnostuneita tästä osaamisalueesta, jotka eivät välttämättä sitten ehkä niinkään ole kiinnostuneita tästä perinteisestä pääluottamusmiehen tai luottamushenkilön toimenkuvasta. Eli haluamme, että yhä useampi voisi saada kunnon tutkinnon ja osaamisen, jota tämän päivän ja tulevaisuuden työelämä tarvitsee.

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti tähän toiseen tärkeään lakialoitteeseen, joka kohdentuu pätkätyöntekijöiden ongelmiin.

Meidän toinen lakialoitteemme koskee erityisesti kausiluontoisten työntekijöiden työttömyysturvan parantamista. Aloitteessa tuodaan esille etenkin kuntien palkkaamien koulunkäyntiavustajien työsuhteiden katkeaminen koulujen kesälomien ajaksi ilman, että he ovat kuitenkaan oikeutettuja työttömyyspäivärahaan. Näillä henkilöillä ei käytännössä ole tuloja kesän aikana, sillä he eivät saa palkkatuloa ja toisaalta heiltä evätään myös työttömyyspäiväraha. Näiden työntekijäryhmien tasa-arvoisen aseman ja toimeentulon turvaamiseksi on lainsäädäntöä välttämätöntä muuttaa. Työntekijät, jotka ovat "pakotetusti" joutuneet sopimaan työnteon vuosittaisesta keskeytyksestä, joutuvat elämään kesäisin ilman tuloja, ellei muuta työtä löydy.

Kuntien palveluksessa on vajaa 8 000 koulunkäyntiavustajaa, joiden työnteko ja palkanmaksu useasti keskeytyy yleensä koulujen kesälomien ajaksi. Samassa tilanteessa voivat olla myös päiväkotien työntekijät sekä tuntiopettajina työväenopistoissa sekä muissa oppilaitoksissa toimivat, joiden toiminta noudattaa pitkälti koulujen lukukausiaikoja. Tällöin palkansaajien tilanne on sekä ongelmallinen että epätasa-arvoinen. Pätkätyöntekijöiden kohdalla suurimpina ongelmina ovat etuisuuksien katkeaminen työtulojen vuoksi ja uusien etuisuuspäätösten odottaminen ja maksatusten viivästyminen sekä mahdolliset takaisinperinnät. On tartuttava toimeen, jotta pätkätyöntekijöiden toimeentulon jatkuvuus voidaan turvata.

Meidän sosialidemokraattien mielestä työttömyysturvalakia tuleekin tarkistaa siten, että näillä työntekijöillä ja viranhaltijoilla on oikeus työttömyysturvalain tarkoittamalla tavalla työttömyysturvaetuuteen, koska käytännössä kyseessä on koulujen kesälomista johtuva lomautus ja palkanmaksun keskeytys. Itse asiassa tämä ikään kuin toinen lakikokonaisuus on asia, johon myöskin työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on kiinnittänyt huomiota.

Haluaisin nyt olla optimisti sen suhteen, että porvarihallitus kuitenkin tarttuisi nyt joihinkin esittämiemme lakimuutosten kohtiin, jotta voisimme myöskin nyt viedä ihmisten asioita, erityisesti heikommassa asemassa työelämässä olevien asioita, eteenpäin. Heistä vielä huomattava osa on naisia, joitten etujen ajaminen kuuluu nähdäkseni erityisesti eduskunnalle. (Ed. K. Kiljunen: Ed. Gustafsson, te tunnette porvarit!)

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Lakialoite työelämän muutosturvan kehittämisestä pitää paljon hyvää sisällään. Suurin erinomaisuus siinä on se, että se kääntää huomion siihen, että työelämän ja työssäjaksamisen ja työssäjatkamisen asiat ovat yksi keskeisimpiä kokonaisuuksia, jotka ratkaisevat, mihin suuntaan ja miten suomalainen hyvinvointi rakentuu.

Mutta mitä uutta muutosturvan lakialoite tuo, mitä uutta sellaista, mitä Matti Vanhasen ensimmäisen hallituksen ja SDP:n Tarja Filatovin työministeriyden aikana 1.7.2005 voimaan tulleessa muutosturvalaissa ei ole? Niitä uusia, tuoreita avauksia, joissa löytäisimme uutta potkua työelämän kehittämiseen, jäin tässä lakialoitteessa kaipaamaan.

Lakialoitteessa yhteistoiminnasta yrityksissä annetun lain muuttamiseksi ehdotetaan, että yrityksien, joissa on vähintään 150 työntekijää, henkilöstöryhmien edustajilla on oikeus valita keskuudestaan osaamisvaltuutettu, joka vastaa henkilöstön koulutukseen liittyvistä kysymyksistä. Osaamisvaltuutetun tehtävänä olisi osallistua yhteistoimintaneuvotteluihin silloin, kun niissä käsitellään henkilöstösuunnitelmaa ja koulutustavoitteita, perehtyä työntekijöiden ammatillisen osaamisen vaatimuksiin, selvittää ammatillista koulutusta järjestäviä tahoja ja koulutuksen kustannusarvioita sekä seurata erityisesti koulutustavoitteiden toteutumista. Osaamisvaltuutetulla olisi oikeus käyttää asiantuntijoita, saada vapautusta työstä ja korvauksia työstä vapautuksesta aiheutuvasta ansionmenetyksestä. Lisäksi työnantajan olisi huolehdittava siitä, että osaamisvaltuutetulla on mahdollisuus saada tehtäviensä hoitamiseksi tarpeelliset tiedot ja asianmukaista koulutusta.

Arvoisa puhemies! Jos tämä osaamisvaltuutetun luottamustehtävän perustaminen on se uusi avaus, niin toivon, että se jää vain tuuletusavaukseksi eikä pysyvästi avoimeksi oveksi. Tämä tuntuu minusta järjettömältä. Miksi rakentaisimme lisää byrokratiaa hankaloittamaan ihmisten arkea?

Omassa työelämässä olostani ei onneksi ole niin pitkää aikaa, että terve järki olisi unohtunut. Kyllä täydennyskoulutusasioista ja muusta osaamisen ajan tasalla pitämisestä puhumiselle on työyhteisössä jo nyt omat aikansa ja paikkansa, muun muassa vuotuiset kehityskeskustelut. Niissä esimies ja työntekijä kahdestaan arvioivat myös työntekijän koulutuksellisia tarpeita suunnitelmallisesti ja pitkäjänteisesti. Ei siihen tarvita enää osaamisvaltuutettua rekistereitään rakentelemaan, ja käytännössähän osaamisvaltuutetun tehtävän luominen tarkoittaisi, että työnantaja joutuisi maksamaan yhden ylimääräisen ihmisen palkan, sillä kaikkien lakialoitteessa ehdotettujen velvoitteiden jälkeen ei sillä työntekijäpoloisella olisi kyllä aikaa hoitaa omaa varsinaista työtään.

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen ensimmäinen hallitus toi siis työministeri Filatovin työministerinä ollessa muutosturvalain turvaamaan työntekijän oikeuksia tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin perustuvissa irtisanomistilanteissa. Muutosturvaan kuuluu irtisanotun palkallinen vapaa uuden työn etsimistä varten, työnantajan tehostunut tiedottaminen, henkilöstön kanssa tehtävä toimintasuunnitelma ja työvoimatoimistojen kanssa laadittavat työllistymisohjelmat. Malliin kuuluu myös korotettu työttömyysturva henkilön osallistuessa työllistymisohjelmassa sovittuihin toimenpiteisiin.

Kuten puheenvuoroni alussa totesin, tämän lakialoitteen tärkein anti on se, että työelämäasioista puhutaan. Työelämäkeskustelua hallitsee kaksi vaatimusta: työn tehokkuuden ja tuloksellisuuden kasvattaminen ja samalla ihmisten työurien pidentäminen ja työssäjaksaminen.

On kaksi tekijää, joilla on selkeä vaikutus työhyvinvointiin ja työssäjaksamiseen, olipa kyseessä sitten teollisuuden, hoitoalan tai mikä muu tahansa työ: työntekijöiden määrän oikea mitoitus ja ammattitaitoinen työnjohto.

Alimitoitettu työntekijämäärä kiristää työtahtia, altistaa työtapaturmille ja kuormittaa työntekijöitä henkisesti, kun työn laadusta pitää jatkuvasti tinkiä ajanpuutteen vuoksi. Koska ihminen ei ole kone, jatkuva turhautuminen rimanalituksiin työsuorituksissa verottaa työntekijän työkuntoa, alentaa kynnystä jäädä sairauslomalle ja suoranaisesti ajaa eläkkeelle.

Ammattitaitoinen työnjohto on yksi suurimmista työssäjaksamisen ja työhyvinvoinnin edellytyksistä. Työntekijöiden työnkuvan tunteva, tavoitettavissa oleva, motivoitunut ja johtamiskoulutuksen omaava esimies luo työyhteisöön perustan, jolle hyvinvointia ja työn tuloksellisuutta on mahdollista rakentaa. Motivoiva ja oikein mitoitettu työ ja osaava työnjohto ovat avainasemassa, kun haetaan keinoja sairauspoissaolojen vähentämiseksi ja työntekijöiden työurien pidentämiseksi.

Arvoisa puhemies! Matti Vanhasen toinenkaan hallitus ei ole seissyt toimettomana muuttuvan työelämän haasteiden edessä. Hallituksen asettaman työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman taustalla on huoli hyvinvoinnin rahoituspohjan kestämisestä, kun työikäinen väestö alkaa ensimmäistä kertaa historiamme aikana pienentyä.

Eräänä politiikkaohjelman tavoitteena on työelämän laadun ja työn tuottavuuden samanaikainen kohottaminen. Työikäisen väestön määrän alkavasta vähenemisestä seuraavaa työvoiman niukkuutta pyritään torjumaan muun muassa nopeuttamalla työhön siirtymistä opinnoista, kannustamalla ikääntyneitä työnteon jatkamiseen entistä pidempään, kartoittamalla seikkaperäisesti olemassa olevat kotimaiset työvoimareservit ja hakemalla keinoja näiden siirtymiseksi työmarkkinoille.

Työpanoksen määrää pyritään lisäämään myös sillä, että keskeytykset työuran aikana niin terveydellisistä syistä kuin työttömyyden johdosta jäisivät mahdollisimman vähäisiksi. Työikäisten määrän pienentyessä entistä tärkeämmäksi muodostuu huolehtiminen aikuisväestön osaamisen säilyttämisestä mahdollisimman korkealla tasolla läpi työuran.

Työelämän politiikkaohjelmalle on asetettu erityiseksi tehtäväksi työn tuottavuuden kohottaminen kehittämällä työorganisaatioita ja parantamalla työelämän laatua. Työelämän laadun parantamisen yhtenä tärkeimpänä keinona näen sen, että työyhteisöjen esimiesten johtamistaitoihin kiinnitetään vakavasti huomiota. Ei riitä, että esimies on muodollisesti pätevä, vaan hänen tulee olla myös sopiva ihmisten johtamiseen. On aivan käsittämätöntä, että yhä tänä päivänä suuri huomio kiinnitetään siihen, että tehokkuutta on löydyttävä ja sen on löydyttävä vain työntekijän osaamisesta. Aivan yhtä tärkeää, jos ei tärkeämpääkin, olisi kiinnittää huomiota siihen, miten esimies toimii työyhteisössä, tappaako hän kaiken innostuksen ja työilon tyrannimaisella toiminnallaan vai näkeekö hän, että jokainen työntekijä on yrityksen tärkein resurssi.

Arvoisa puhemies! Tällä sanomallani haluan siis peräänkuuluttaa sitä, että tehoja työyhteisöstä löytyy parhaiten siten, että työyhteisöä johtaa ihminen, jolla on myös johtamiskoulutus ja joka on luonteeltaan sopiva esimieheksi. Tällainen esimies on siis myös tässä lakialoitteessa esitetty osaamisvaltuutettu aivan luonnostaan, koska hänelle työntekijän kouluttautumisen mahdollistaminen on yksi keino kiillottaa timanttia, sillä sitä osaava ja jaksava työntekijä työnantajalleen on.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun kyllä täytyy rehellisesti todeta, että ihan kaikilta osin en tunnistanut tässä puheenvuorossa sitä ed. Heikkistä, jonka olen oppinut tuntemaan. En tiedä, mistä sitä tekstiä oli kertynyt tällä tavalla. Kyllä minua loukkasi se, että edustaja antoi ymmärtää, että ikään kuin tämä ainoa uusi asia olisi tämä osaamisvaltuutettu tässä, kun kuitenkin tämän lakiesityksen mukaan kymmeniätuhansia uusia ihmisiä voi tulla muutosturvalain piiriin, nimenomaan määräaikaistyöntekijöitä, joilta tämä työsuhde päättyy. Kun tällä hetkellä keskimääräinen muutosturvalain alla suoritettavan ammatillisen koulutuksen pituus on noin neljä kuukautta, niin tämä mahdollistaa aidon, oikean pitkäkestoisen ammattitutkinnon suorittamisen. Kolmas merkittävä asia, jota te ette joko ymmärtänyt tai tiedostanut, (Puhemies: Minuutti!) koski tätä omaehtoista koulutusta, joka erityisesti naisille on erityisen tärkeä, joista osa on voinut olla pitkään kotona lasten kanssa ja joiden on vaikea päästä uuteen ammatilliseen uraan kiinni.

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos ed. Gustafsson etsii uusia puolia minusta, kannattaa tutustua vaikka vanhempiin puheisiini ja kirjoituksiini. Kyllä nämä kumpuavat ihan omalta pohjalta.

Toinen asia: Jos te nostatte tämän työntekijän kouluttautumisen tämän muutosturvalain pohjalta, niin eihän se ole kiellettyä eikä mahdotonta tälläkään hetkellä, ei millään tavoin. Minun mielestäni nämä muutokset, joita tässä tulee, hieman eriarvoistavat näitä työttömiksi joutuvia työntekijöitä suhteessa niihin normaaliin työhön kouluttautuviin ihmisiin.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Heikkiselle siitä, että kyllä nämä sosialidemokraattien ryhmälakialoitteet ovat ihan oikean suuntaisia ja kyllä tässä pääviesti on nimenomaan se, että ne tuovat samojen oikeuksien piiriin entistä isomman ryhmän — ja laajennettujen oikeuksien piiriin — eli nimenomaan tasa-arvoistavat niitä ihmisiä, jotka joutuvat omasta työpaikastaan pois. Muutosturvassa ehkä paras piirre on, että osalle porukasta se mahdollistaa nopean työllistymisen, tukee sitä ja antaa myöskin mahdollisuuden entistä nopeammin hankkia lisä- ja täsmäkoulutusta.

Mutta muutosturvassa on se ongelma, että se tulee matkaan vasta kesken taivalta eikä puutu siihen perusongelmaan, mikä Suomessakin on, että Suomessa on niin tavattoman halpaa irtisanoa työntekijöitä. Se on nähty aikoinaan Turussa Wärtsilän dieselmoottoritehtaalla, josta tuotanto siirrettiin Italiaan sen takia, että Italiassa olisi ollut niin paljon kalliimpaa irtisanoa. Turussa se oli halvempaa, ja silloin Turun yksikkö lopetettiin. Me olemme nähneet aivan viime päivinä, kuinka helposti pääsee eroon suomalaisista työntekijöistä Summassa ja Kemijärvellä ja tuoreena tietona Tampereella, missä 300 työntekijää jääpi työttömäksi Volvon tehtaalla ja tuotanto siirretään semmoiseen maahan, jossa työelämälainsäädäntö on ihan jotain muuta kuin Suomessa. Jos halutaan puuttua siihen perusongelmaan, niin katsotaan, mikä on työntekijän asema verrattuna muihin EU-maihin. Valitettavasti Suomessa se on luvattoman paljon heikompi.

Mutta, arvoisa puhemies, työelämävaliokunta antoi muutosturvaa koskeneeseen hallituksen esitykseen oman mietintönsä vuonna 2005 ja liitti sinne kolme lausumaehdotusta, joista ensimmäinen oli nimenomaan tämä, että hallitus selvittää mahdollisuudet ottaa omaehtoinen koulutus mukaan työllistymisohjelmalisään oikeuttavien toimenpiteitten joukkoon.

Toisena kohtana se edellytti, että hallitus valmistelee uudistuksen, jolla työnhakuun liittyvät suunnitelmat yhdistetään ja etuusjärjestelmää yksinkertaistetaan. Nythän on ongelma se, että hyvin iso joukko työttömistä ei edes tiedä, että heille on tehty joku suunnitelma, ja kuitenkin se on työnhakijaa, työtöntä velvoittava, mutta ei velvoita viranomaista millään lailla. Silloin ei voi olla mistään tasaveroisesta sopimuksesta kyse työttömän työnhakijan ja viranomaisen välillä.

Kolmantena kohtana työelämävaliokunta edellytti, että muutosturvaa seurataan hyvin tarkoin, kuinka lainsäädäntö toimii, kuinka se vaikuttaa ja kuinka päästään asetettuihin tavoitteisiin. Valiokunta edellytti vielä, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle tulee toimittaa lainsäädännön toimivuutta koskeva selvitys vuoden 2007 loppuun mennessä, ja varmaan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja ed. Arto Satonen kertoo, missä tässä selvityksessä mennään, missä vaiheessa se on.

Arvoisa puhemies! Silloin kun viime kaudella työelämä- ja tasa-arvovaliokunta käsitteli tätä muutosturvaesitystä, vasemmistoliitto jätti perustellun vastalauseen. Emme tietenkään tyrmänneet kokonaan sitä, mitä muutosturvaesityksessä tuotiin esille. Siinähän on paras puoli kuitenkin se, että työnantaja, työttömäksi jäävä ja viranomainen velvoitetaan yhteistyöhön ja mieluummin jo ennakoivasti. Se on totta kai hyvä, ja sillä haetaan joitain lääkkeitä siihen tilanteeseen, missä Suomessa eletään, eli hyvin nopeassa, kiivaassa murrosvaiheessa suomalaisilla työmarkkinoilla, joka valitettavasti näyttää vielä kiihtyvän. Mutta puutteenahan tässä muutosturvassa on se, että silloin, kun työsuhde päättyy työnantajan konkurssiin, ei työntekijällä ole oikeutta palkalliseen vapaaseen työnhakua varten, ja sille, että johtuen erilaisesta työsuhteen päättymissyystä työttömiksi jäävät laitetaan aivan eri asemaan, ei ole mitään perusteita.

Toisena kohtana, mikä oli myöskin valiokunnan lausumissa mukana, edellytimme, että myöskin omaehtoinen ja päätoiminen ammatillisia valmiuksia edistävä koulutus otettaisiin mukaan tähän muutosturvaan. Oleellistahan on se, että kannustetaan ihmisiä kouluttautumaan, hankkimaan lisää osaamista, eikä se, minkä muotoisesta koulutuksesta on kyse.

Huomautimme myöskin siitä, mikä on työnhakijan ja viranomaisen keskinäinen suhde. Ei voi olla kyse aidosta yhteistyöstä viranomaisen ja työttömäksi jäävän välillä, jos se velvoittaa vain toista osapuolta. Kyllä työttömäksi jäävälläkin pitää olla tieto siitä, mihin viranomainen on sitoutunut, niin että henkilö voi suunnitella omaa ja perheensä elämää mahdollisimman pitkälle aikaa ja varman päälle.

Neljäntenä kohtana me huomautimme myös siitä, että jos työntekijä riitauttaa työsuhteensa päättymisperusteen, vaikka se tapahtuisi ihan syystä, hän saa tämän oman työllistymisohjelmalisänsä vasta sitten, kun irtisanomisen laillisuus on lopullisesti ratkaistu. Tämä voi olla osaltaan vaikuttamassa siihen, että työntekijä ei uskalla lähteä valvomaan omaa etuaan edes niissä tilanteissa, joissa tietää olevansa vahvoilla.

Mutta, arvoisa puhemies, tähän työelämävaliokunnan mietintöön jätettiin myös toinen vastalause, jonka allekirjoittaja oli silloinen kansanedustaja, nykyinen ministeri Tarja Cronberg. Hän vie tätä ajattelua paljon pidemmälle kuin tekevät sosialidemokraatit tässä omassa esityksessään. Hän esitti omassa vastalauseessaan liittyen nimenomaan määräaikaisiin työntekijöihin, että määräaikaisten osalta työssäoloehtoa muutetaan siten, että se on 36 kuukautta 60 kuukaudessa eikä 36 kuukautta 42 kuukaudessa, niin kuin tässä mietinnössä ja lopulta laissa edellytettiin sitten, ja että tämä ajallinen määrä ja ajallinen tulkinta olisi sitten kaikissa asianomaisissa kohdissa mukana lainsäädännössä. On mielenkiintoista nyt nähdä, kun kansanedustajan rooli on vaihtunut ministeriksi, vieläkö hän on sitten samaa mieltä.

Mutta se, arvoisa puhemies, mikä on ydinongelma suomalaisilla työmarkkinoilla, on totta kai suora työttömyys, mutta myös se, että työttömät on jaettu niin moneen eri kastiin. Pahimmassa tilanteessa ovat vuokratyöntekijät, joiden määrä 2000-luvulla on kasvanut räjähdyksenomaisesti. Suomessa ei ole vuokratyöntekijöiden asemaa koskevaa lainsäädäntöä juurikaan olemassa, toisin kuin muissa maissa. Ruotsissa asia on hoidettu työehtosopimuksilla, Itävallassa esimerkiksi suoraan lainsäädännöllä. Me olemme jokin aika sitten tehneet lakialoitteen siitä, että vuokratyöntekijöitten asema määriteltäisiin tarkemmin ja että heille määrättäisiin oikeus saada takuupalkkaa sekä toimeksiannon ajalta että myös niiltä ajoilta, jolloinka tämä vuokratyöyritys ei pysty töitä järjestämään. Vielä, etteivät nämä ehdot jäisi kuolleiksi kirjaimiksi, on tiukka velvoite siitä, että määräaikaista työsopimusta saisi käyttää pääsääntöisesti vain yhden kerran, mikäli työntekijä itse ei edellytä jotain muuta. Tämän tyyppisiin muutoksiin Suomessakin on aivan pakko mennä, jos halutaan, että tämä työmarkkinoilla kaikista vaikeimmassa asemassa toimiva ryhmä saa jonkunlaistakaan parannusta asemaansa.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelen puheenvuorossani lakialoitetta 11. Tällä aloitteella halutaan paikata työttömyysturvajärjestelmää korjaamalla jo pitkään puhuttanut ongelma, joka koskee erityisesti koulunkäyntiavustajia mutta myös päiväkotien henkilöstöä sekä erilaisissa kansalaisopistoissa opettavia tuntiopettajia, näitä ryhmiä muun muassa.

Näissä ammateissa toimivien henkilöiden toimeentulossa on suuria epävarmuustekijöitä, jotka johtuvat työsuhteen ja palkanmaksun keskeytymisestä esimerkiksi koulujen ja opistojen lomien aikana. Nämä ammattiryhmät ovat todella vaikeassa tilanteessa. Esimerkiksi koulunkäyntiavustajien työsuhdetta on käsitelty työtuomioistuimessa, joka on katsonut, että avustajien työnantajilla eli kunnilla on oikeus sopia työsopimuksessa työnteon ja palkanmaksun keskeyttämisestä koulujen lomien ajaksi. Koulunkäyntiavustajan työ katsottiin työtuomioistuimessa osa-aikaiseksi. Tämä tarkoittaa toisaalta, että työnantajalla on velvollisuus mahdollisuuksien mukaan tarjota työtä koulujen kesälomien ajaksi. Monissa kunnissa onkin koetettu löytää koulunkäyntiavustajille kesäksi töitä muun muassa kesäleireiltä, päivähoidosta ja erilaisista kerhoista. Usein kunnat eivät kuitenkaan ole pystyneet tarjoamaan lisätöitä näille koulunkäyntiavustajille.

Aiemmin näitä keskeytyksiä työnteossa ja palkanmaksussa voitiin työministeriön mukaan tulkita niin, että työttömyysetuutta voitiin maksaa lomautuksen perusteella tilanteessa, jossa työnteon keskeytyksistä oli sovittu etukäteen. Edellytyksenä oli, että lomauttamisen edellytykset olivat muutoin toteutuneet. Vakuutusoikeus on kuitenkin katsonut, ettei tällainen käytäntö ole lainmukainen. Siten oikeuskäytäntö ja lainsäädäntö ovat johtaneet siihen, että kunta voi vaatia koulunkäyntiavustajaa tai muuta samanlaisessa tilanteessa olevaa työntekijää allekirjoittamaan työsopimuksen, jossa työntekijä itse hyväksyy koulun tai oppilaitoksen lomienaikaisen työnteon ja palkanmaksun keskeyttämisen.

Työsuhde on loma-aikoina niin sanottu lepäävä työsuhde. Koska henkilö ei kuitenkaan ole lepäävän työsuhteen aikana työtön eikä myöskään lomautettu, ei työttömyyskassa tai Kansaneläkelaitos maksa näille henkilöille työttömyyspäivärahaa. Siten he joutuvat olemaan ilman toimeentuloa lomien ajan. Lainsäädäntö ja oikeuskäytäntö siis aiheuttavat sen, että nämä ryhmät eivät ole oikeutettuja työttömyysetuuteen sellaisten sovittujen työnteon keskeytysten ajalta, jotka käytännössä johtuvat työn luonteesta.

Arvoisa puhemies! SDP:n lakialoitteessa ongelma ratkaistaan työttömyysturvalain muutoksella. Lainmuutoksella henkilölle tulisi oikeus työttömyysturvaan sellaisten työnteon keskeytysten ajalta, jotka rinnastuvat lomautukseen työnantajan toiminnan kausiluontoisuuden vuoksi. Kuntien palveluksessa on jo nyt noin 8 000 koulunkäyntiavustajaa. Koulunkäyntiavustajien tarve tulee edelleen kasvamaan, näin uskon, muun muassa erityistukea tarvitsevien oppilaiden määrän lisääntyessä. Avustaja tukee oppilasta opetukseen osallistumisessa. Hän osallistuu yhdessä opettajan kanssa oppilaan opetuksen, kuntoutuksen ja koulutyön toteutukseen ja suunnitteluun. Tarvittaessa koulunkäyntiavustaja auttaa ja opastaa oppilaita arkielämän taidoissa, kuten pukeutumisessa, ruokailussa jne. Koulunkäyntiavustaja voi toimia myös aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajana.

On tärkeää, että päiväkodeissa, kouluissa ja myös niin sanottua vapaata sivistystyötä tekevissä oppilaitoksissa työskentelevien työsuhteet ovat mahdollisimman turvatut. Tällä tavoin saamme mahdollisimman tyytyväistä henkilökuntaa. He voivat siten toteuttaa monipuolisesti tärkeitä yhteiskunnallisia tehtäviä sekä lisätä yhteisöllisyyttä ja osallisuutta yhteiskunnassamme.

Yhteiskunnassamme tavoitteena on pitkään ollut vakaiden työsuhteiden lisääminen. Erityisesti on huolehdittava siitä, ettei lasten ja nuorten kanssa tärkeää työtä tekevistä tule osa-aikatyötä ja pätkätyötä tekevien joukkoa. Ihmisiä tulee kannustaa tämän tärkeän työn tekemiseen, ei rangaista siitä.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Kähkösen puheenvuorossa tuli paljon mielenkiintoisia seikkoja esille. Itse aloin miettiä, kun olen kuitenkin lukenut nämä molemmat demareitten lakialoitteet, työttömyysturvalain tulkintaa. Lähtökohtahan on, että jos on työsuhde, ei ole oikeutta työttömyysturvaan, paitsi silloin, jos on kysymyksessä lomautus. Koulunkäyntiavustajien kohdallahan olisi mahdollista solmia määräaikaisia työsuhteita, jotka katkeaisivat, jolloinka olisi oikeus ainakin väliajalta saada työttömyysturvaa, mutta minun käsittääkseni olisi mahdollista myöskin selvästi lomauttaa tuotannollisista tai taloudellisista syistä, jos ei ole tehty jotain erityistä sopimusta, jolloinka olisi oikeus myöskin työttömyysturvaan siltä ajalta. Paras vaihtoehto tietenkin olisi korvaava työ: haettaisiin muita töitä, ilman että työsuhde katkeaa.

Mutta siinä mielessä jos haetaan vastaavuutta esimerkiksi kausiyrittäjiin, työttömyysturvalaissa on erikseen mainittu luonnonolosuhteista johtuva kausiyrittäjyys, jolloinka siltä ajalta, kun yrittäjällä ei ole töitä, yrittäjälläkin on oikeus työttömyysturvaan (Puhemies koputtaa), eli siinä on täysin eriarvoinen tilanne nyt palkansaajalla.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Vasemmistolla on nyt ollessaan kokonaisuudessaan oppositiossa hyvä tilaisuus ja samalla sitäkin suurempi tarve tuottaa vaihtoehto porvarimenolle. Tämä tarve on äärimmäisen suuri myös työelämän osalta, sillä työelämä Suomessakin kovenee nyt kauttaaltaan.

Vasemmistoliitto tuotti viime syksynä oman esityksen siitä, miten vuokratyöntekijöiden asemaa tulisi parantaa, ja nyt sosialidemokraattisen ryhmän esitykset ovat tärkeitä nimenomaan muutosturvan parantamiseksi ja pätkäläisten aseman turvaamiseksi siinä monimutkaisessa tilanteessa, jossa esimerkiksi koulunkäyntiavustajat ovat.

Vasemmistoliiton puolelta haluamme kuitenkin muistuttaa myöskin pitkäaikaistyöttömien surkeasta kohtalosta erityisesti siksi, että työmarkkinatuki samoin kuin peruspäiväraha ovat jääneet tasokorotusta vaille jo seitsemän vuoden ajan. Jotenkin on vaan unohtunut tämä ison iso porukka, joka on tulojensa pienuuden vuoksi myös suomalaisen köyhyyden pääsyy. Meillä pitää olla sydäntä myös heille ja koko vasemmiston voimin, sillä hekin ovat työntekijöitä, joille vaan ei ole tässä kapitaaliyhteiskunnassa työnteon mahdollisuutta syntynyt.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä ovat asiaan todella kunnolla perehtyneet edustajat jo asiaa sen verran selventäneet yksityiskohdilta, että ainoastaan tämän, voisiko sanoa, lain hengen osalta toteaisin itse, että ainoa, mikä ed. Gustafssonin esityksessä kalskahti korvaan, oli tämä kehittämisen tarve. Kun kehittämisen tarve on ollut riistäjän ja näitten kaikkien lakien heikentäjien, kuka se riistäjä nyt onkin, yleisin sana, että tätä asiaa kehitetään, niin tuntuu jotenkin kohtuuttomalta, että tässäkin vielä syyllistytään tämmöiseen kehittäminen-sanan käyttämiseen, koska se tosiaan, niin kuin sanoin, liitetään nykyään yleensä siihen, että huononnetaan lakeja, ja tässä tapauksessa ilman muuta pitäisi parantaa tätä lakia.

Omaehtoinen koulutus ilman muuta pitää ottaa tähän mukaan, ja se määrä, mikä täällä ilmoitettiin, kuulosti ihan hyvältä, 500 päivää ansiosidonnaisuuteen liitetään. Sinänsäkin se on hieno sana, tämä omaehtoinen. Kun se aikoinaan 70-luvulla lanseerattiin manserockin yhteydessä tähän suomalaiseen kielenkäyttöön, niin se kuvastaa myös tämmöisiä luovuus- ja innovatiivisuusajatuksia, joita yleensä markkinoidaan vaan niin kuin hienona asiana tuolta oikeiston puolelta. Se tuo sen tähän ihan tavallisen duunarinkin ja työntekijän itsearvoon ja omanarvontuntoon — tuntee olevansa mukana tässä, mitä nyt tämä muuttuva yhteiskunta, ei kehittyvä, vaan muuttuva yhteiskunta on tekemässä, kun tämmöinen omaehtoinen koulutus otetaan mukaan tähän lainsäädäntöön.

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on moneen otteeseen jo kerrottu, muutosturvalaki säädettiin Vanhasen ensimmäisen hallituksen aikana eli se tuli voimaan vuonna 2005. Pääosin mielestäni tämä järjestelmä on toiminut hyvin. Nyt laki-aloitteissaan SDP haluaa kehittää muutosturvaa muun muassa irtisanotulle työntekijälle kouluttautua muutosturvan avulla ja parantamalla määräaikaisten työntekijöiden asemaa. Ihan hyviä ajatuksia sinänsä.

Mietinkin tässä, miksi tämä kaikki kokonaisuudistus ei tapahtunut silloin, kun työministerinä oli Tarja Filatov. Olisi ollut ihan mukava kuulla häntä, jos hän olisi täällä paikalla ollut vastaamassa, miksi tätä kokonaispakettia ei uudistettu viime hallituskauden aikana.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen aikana 100 000 uutta suomalaista on saanut työpaikan, ja siitä voidaan jo päätellä, että järjestelmä toimii, toimii varsin hyvin. (Ed. Gustafsson: Kiitos edellisen hallituksen!) Siitä huolimatta toki tässä eletään tällaista tietynlaista rakennemuutosta, mikä on tietysti nykyajan globaaleille markkinoille hyvin tyypillistä, ja sen osalta muutosturvajärjestelmä kaikkineen on perusteltu. Mutta täytyy kuitenkin miettiä, mikä sitten on oikeasti järkevää ja mikä ei.

Täällä ed. Mustajärvi kävi läpi sinänsä tästä aloitteesta hieman ulos menevää, mutta samaan liittyvää asiaa, puhumassa siitä, että irtisanomissuojaa pitäisi olennaisesti parantaa ja että vuokratyöntekijälle pitäisi antaa takuupalkka. Nämä ovat sellaisia keinoja, että jos nämä pistetään käytäntöön, niin meidän ongelmamme ei sen jälkeen enää ole työvoimapula vaan massatyöttömyys. Peruslogiikkahan tässä asiassa menee niin, ja sen kyllä ne tietävät, jotka näissä asioissa ovat pitkään mukana olleet, että niissä maissa, joissa irtisanomissuoja on heikko, on korkea työttömyysturva, ja niissä maissa, joissa irtisanomissuoja on korkea, on alhainen työttömyysturva, jos puhutaan nyt näistä kehittyneistä Euroopan unionin maista, jotka ovat meihin nähden vertailukelpoisia.

Esimerkiksi Tanskan järjestelmä on sen tyyppinen, että irtisanomissuoja on erittäin heikko mutta toisaalta taas työttömyysturva on varsin korkea, ja esimerkiksi ed. Mustajärven mainitsema Italia on juuri päinvastainen esimerkki. Eli meidän on kokonaisvaltaisesti tätä asiaa katsottava, jotta taloudessa säilyy sellainen vire, että uusia työpaikkoja syntyy, koska se on kuitenkin se avainasia. Muutosturvalle ajautuva henkilö ei voi työllistyä, jos ei uusia työpaikkoja ole tarjolla.

Arvoisa puhemies! Ehkä hieman tarkemmin sitten näiden aloitteiden yksityiskohtiin, jotka tähän liittyvät. Ensinnäkin totean tästä aloitteesta koskien kouluavustajia, että tämä ongelma on todellinen, joka tässä aloitteessa on esille nostettu. Siitä olen ed. Mustajärven kanssa samaa mieltä, että paras ratkaisu tähän ongelmaan olisi se, että vakinainen työsuhde on näillä kouluavustajilla ja sitten sen ajan, kun koulu ei toimi, sen lisäksi, että siinä on heidän kesälomansa, silloin heille tarjotaan korvaavaa työtä esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolelta tai jostain muualta.

On tiettyjä kuntia, jotka näin toimivat, ja tämä olisi hyvin viisasta, koska on tietysti tärkeää se, että kun sinne saadaan pätevää väkeä työskentelemään lasten ja nuorten kanssa, niin myöskin varmistetaan se, että heidän kannattaa siellä jatkossakin olla töissä, ja sitä kautta se on ihan oikea idea. Mutta se, että ikään kuin ollaan keinotekoisesti kesäaika työttömyysturvan piirissä, ei ole tähän paras ratkaisu, vaan paras ratkaisu on tosiaan se, että katsotaan kokonaisvaltaisesti ja tarjotaan kokoaikaista työtä.

Arvoisa puhemies! Tästä toisesta aloitteesta: Siinä on varmaan sinällään tarkoitettu hyvää, ja siinä on paljon erilaisia yksityiskohtia. Siellä muutamia kohtia osui silmään, ensinnäkin tämä osaamisvaltuutettu. Sinänsä on tietysti tärkeää, että työntekijöiden osaamista koko ajan kannustetaan ja että on olemassa oppisopimusjärjestelmiä ja muita, joilla voidaan sitä osaamista kehittää ja sitä kautta myöskin yrityksen kilpailukykyä. Mutta kyllä se aika erikoinen yritys on, jos ei siellä yrityksessä sisällä ymmärretä sitä osaamisen tarvetta, vaan siihen tarvitaan erityistä osaamisvaltuutettua. Kyllä minä näkisin niin, että tämä on henkilöstöpäällikön, yrityksessä koulutuksesta vastaavien henkilöiden ja toisaalta sitten luottamusmiehen välistä keskustelua vaativa asia ja kyllä se aika pitkälle sitä kautta varmaan olisi mahdollista ratkaista.

Sitten kysymys siitä, että pidennetään tätä muutosturvalla opiskelemisen aikaa, että sillä saavutetaan ammatillinen tutkinto: Se tietysti on sinänsä varmaan myöskin kaunis ajatus, mutta kun tätä asiaa nyt varmaan tullaan pohtimaan, kun sosiaaliturvaa kaikkinensa uudistetaan tämänkin hallituksen aikana, on mietittävä asiaa myöskin siltä kannalta, että myöskin opiskelijoiden on oltava keskenään tasa-arvoisessa asemassa. Valtaosa suomalaisista opiskelee ammattitutkintonsa opintotuella varsin pienellä tulotasolla. Silloin tietysti täytyy myöskin se asia ottaa huomioon, ettei luoda sellaista järjestelmää, että jotkut toiset ammattiinsa opiskelevat ovat huomattavasti paremmassa taloudellisessa asemassa kuin toiset. Eli tämäkin asia täytyy suhteuttaa.

Mitä sitten tulee siihen pyrkimykseen, että ylipäätään tätä osaamista lisättäisiin, sekin on sinänsä järkevää, mutta vielä tärkeämpää on mielestäni se, että kun myöskin aikuiskoulutuksen resurssit ovat rajalliset, niitä kohdistetaan nimenomaan sellaiseen koulutukseen, joka sitten johtaa todennäköisimmin siihen työllistymiseen. Ja ensisijainen vaihtoehto henkilöllä, joka jää työttömäksi, on tietenkin hänen omankin etunsa kannalta se, että mahdollisimman pian löytyisi uusi työpaikka, ja toissijainen vaihtoehto on sitten mennä sellaiseen koulutukseen, jonka kautta se voi löytyä. Sen takiahan tämä muutosturvajärjestelmä ylipäätään on tehty.

Tässä on ehkä hyvä muistaa se, että meillä on tällä hetkellä aikuiskoulutustuen piirissä 7 000 ihmistä ja siihen satsataan vuosittain 30 miljoonaa euroa. Eli meillä on kyllä olemassa niitä järjestelmiä jo tälläkin hetkellä, joilla voidaan työssä olevien osaamista päivittää ja sitä kautta myöskin näitä asioita edesauttaa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluaisin sanoa sen, että tämä muutosturvajärjestelmä on varsin uusi ja on varmaan viisasta seurata, miten se on lähtenyt toimimaan. Sen osalta varmaan on myöskin perusteltua, että tämä selvitys saadaan valiokunnan käsittelyyn. (Ed. Mustajärvi: Milloin se selvitys tulee?) On minun mielestäni ihan ymmärrettävää, että näin pitääkin toimia, mutta tässä vaiheessa ei ole ehkä suurten muutosten aika, vaan nimenomaan nyt katsotaan, miten se järjestelmä on pystynyt vastaamaan tähän tilanteeseen. Sitten kun meillä on vähän enemmän tästä tietoa, niin sen jälkeen voidaan miettiä, onko joiltain osilta tarvetta muutosturvaan tehdä muutoksia.

Tietenkin kyse on myöskin siitä, miten sitten toisaalta työntekijäpuoli ja työnantajapuoli ovat valmiita tätä järjestelmää kehittämään. (Ed. Mustajärvi: Selvityksen aikaraja oli vuodenvaihteessa!) Tältä osin tosiaan näen sen niin, että voimme palata siihen asiaan kyllä, ja katsotaan sitten myöhemmässä vaiheessa, mihin tilanne kehittyy. Mutta kaiken kaikkiaan hallituksen työllisyyspolitiikka on ollut erittäin onnistunutta.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Satonen valikoi kyllä näitä kansainvälisiä kokemuksia varmaan ideologisista syistä. Itävallassa, jossa vuokratyövoimalaki on tehty, siis lainsäädäntöteitse, ja Ruotsissa, jossa asia on hoidettu työehtosopimuksella ja on takuupalkka ja on vakituinen työsuhde, ei ole ollut mitään työmarkkinoita kangistavia vaikutuksia, ei mitään isompia ongelmia. Tanskassahan on lähdetty siitä päästä liikkeelle, että ensin on laitettu perusturva kuntoon ja sen jälkeen on otettu työmarkkinoilla joustot käyttöön. Marssijärjestys on ollut nimenomaan tämä. Mutta kun te ette missään vaiheessa ole sanoneet sitä, että te haluatte tilkitä perusturvan aukkoja ja parantaa perusturvan tasoa, niin on aika hankala kuvitella, että sitten lähdettäisiin heikentämään työsuhdeturvaakaan. Suomessahan yhdistyy heikko perusturva ja heikko irtosanomissuoja. Siinä mielessä suomalainen malli on aivan omanlaisensa.

Vielä näistä koulunkäyntiavustajista. Onhan se nyt hullu tilanne, että heillä on työsopimus, ei ole töitä, (Puhemies: Minuutti!) mutta ei ole myöskään työttömyysturvaa.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni liittyy myös näitten koulunkäyntiavustajien tilanteeseen. To-ki paras ratkaisu olisi se, että heidät vakinaiseen työsuhteeseen palkattaisiin, mutta on muistettava, että kunnissa on muitakin ryhmiä, joitten työllistämisessä on vaikeuksia kausiluontoisesti, esimerkiksi koulujen ruokaloiden henkilökunta jne. Nyt toisaalta myös koulunkäyntiavustajien määrä on jo kasvanut, ja niin kuin totesin varsinaisessa puheenvuorossani, se on kasvussa. Uskon, että useimmilla kunnilla on hyvää tahtoa, ja jos kerran olisi mahdollisuus, niin palkattaisiin vakinaiseen työsuhteeseen. On muistettava vielä kolmantena kuntien taloudellinen tilanne. Vaikka hallituksen puolelta toitotetaan, että se on erittäin hyvä, niin tosiasia on se myös, että kuntien resurssit ovat riittämättömät, ja oma heijastuksensa on tietysti silläkin.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muistuttaisin, miten silloin kun tämä ongelma lähti liikkeelle elikkä näitten koulunkäyntiavustajien palkkauksesta keskusteltiin ainakin Lahdessa, että kyseessä olivat kunnalliset säästöt, kunnan säästöt, ei tarjottu töitä, vaan säästettiin ne työt näitten osalta, jolloin nämä kärsivät. Jos kunnat ja julkinen sektori, siis sairaalat, koululaitos, hoitaisivat tehtävänsä kunnolla, niin eihän tätä ongelmaa olisikaan.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin tarkasti ed. Satosen puheenvuoroa, niin kyllä sieltä myöskin oli havaittavissa tämmöinen perusmyönteinen suhtautuminen kuitenkin myöskin tähän muutosturvan kehittämiseen. Se, mikä minusta oli oireellista, oli se, että ed. Satonen ei esimerkiksi kosketellut ollenkaan näitä lain ydinkohtia, jotka koskevat nimenomaan määräaikaisissa työsuhteissa olevien aseman parantamista ja myöskin kyllä tämän ammattitutkinnon, pidemmän, paremman ammattitutkinnon, saamisen merkitystä. Ja sitten kyllä rima heilui ja putosi tässä osaamisvaltuutettuasiassa, kun me tutkimusten mukaan tiedämme, että vaikka firmoissa on henkilöstöpäällikkö, niin keitä siellä koulutetaan: avaintehtävissä olevia henkilöitä, jo paremmassa asemassa olevia. Monesti tämä ammattitaitoinen duunaritaso myönteisesti sanottuna jää mopen osille. Tämä ei voi olla oikein, ed. Satonen.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Satosen puheenvuoro oli mielenkiintoista kuulla. Omasta mielestäni hän tekisi erinomaisen palveluksen hallitukselle pitämällä huolen johtamassaan valiokunnassa siitä, että kummastakin aloitteesta tulee mietintö, olkoon se lopputulos mikä tahansa, ja teidän äskeinen filosofointinne alistettaisiin hallituspuolueitten edustajien arvioitavaksi ja katsotaan, mitä siitä tulee saliin.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia kommenteista. Ensinnäkin toteaisin ed. Mustajärvelle, että se, että mainitsin tässä Suomen ja Italian, oli oikeastaan jatkoa vaan ed. Mustajärven puheenvuoroon liittyen tähän Wärtsilän tapaukseen, jossa nämä asiat olivat vastakkain.

Sitten ed. Kähköselle toteaisin sen, että on varmasti niin, että joissain kunnissa on ikään kuin säästötoimina toimittu epäreilusti näitä kouluavustajia kohtaan, mutta kun ajatellaan asiaa hieman pidemmälle esimerkiksi siellä kuntatasollakin, niin se on kyllä erittäin epäviisasta toimintaa, koska laadukkaita työntekijöitä on hyvin vaikea saada.

Ed. Pulliaiselle voisin todeta, että kyllä nämä asiat varmaan selvitetään ja niitä voi vihreiden ministeri Cronberginkin kanssa käydä läpi, jos katsoo sen tarpeelliseksi.

Paula Sihto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärvi toi täällä esille, että hallituksella ei olisi minkäänlaista halua tilkitä näitä perusturvan aukkoja. Olen tästä asiasta eri mieltä. Ministeri Hyssälähän on asettanut tällaisen Sata-komitean työskentelemään (Ed. Gustafsson: Paljonko on varattu rahaa käyttöön?) ja parantamaan nimenomaan tällaisten väliinputoajien asemaa, eli tämä Sata-komitea työskentelee ja katsoo kokonaisvaltaisesti tällaisia etuisuuksia.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Sihdolle se, että työttömyys on suomalaisen köyhyyden suurin yksittäinen syy. Se on kiistaton tosiasia, ja kahdeksaan vuoteen työttömyysturvan perustasoa ei koroteta senttiäkään. Sitä te ette pääse pakoon, eikä ole sattuma, että kummankin hallituksen aikana pääministerinä on ollut sama mies, pääministeri Vanhanen.

Mutta vielä ed. Satoselle. Kun työelämävaliokunta käsitteli 2005 tätä muutosturvalainsäädäntöä ja edellytti, että tulee selvitys vuoden 2007 loppuun mennessä, niin onkohan sitä tulossa? Siinähän voisi kytkeä yhteen tämän ed. Pulliaisen esityksen, että tehdään mietintö asiasta, ja samalla myöskin voitaisiin kuunnella ministeri Cronbergia, joka edellisellä kaudella on ollut oikeinkin hyvillä linjoilla asioissa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Jukka Gustafsson on tehnyt aloitteen, joka tähtää siihen, että kouluissa toimivat 7 800 koulunkäyntiavustajaa saisivat työttömyysturvan niiden kahden ja puolen kuukauden ajalta, jolloin koulut ovat kiinni ja oppilaat kesälomalla. Asia on tosiaankin ongelmallinen. Pääosa kouluissa työskentelevistä opettajista ja työntekijöistä saa palkkaa yhtäjaksoisesti riippumatta siitä, onko kesäloma tai lukukausi menossa.

Arvoisa puhemies! Lisäksi koulunkäyntiavustajan työpäivä on usein lyhyt ja palkkakin sen mukaan. Monelle esimerkiksi vammaiselle lapselle tuttu avustaja on tärkeä, ja jos henkilö vaihtuu, voi tulla työskentelyvaikeuksia helposti. Pidän ed. Gustafssonin aloitetta perusteltuna ja kannatan sitä.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Eivätpähän olleet turhia lakialoitteita, sen verran kipakkaa keskustelua käydään täällä salissa.

Yleisesti ensin: Suomen menestys perustuu joustavuuden ja turvallisuuden yhdistämiseen työmarkkinoilla. Muutosturvajärjestelmä on korvaamaton työväline työmarkkinoiden rakennemuutoksen tuomien ongelmien ratkaisussa. Se helpottaa osaltaan työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmaa ja auttaa työttömien työllistymistä sekä yritysten työvoiman saantia. Muutosturva on tuore järjestelmä — se on täällä todettu — joka astui voimaan kesällä 2005. Siitä saatujen kokemusten perusteella siinä on kuitenkin kehittämisen ja varsinkin laajentamisen varaa, ja miksi me emme sitä tekisi? Meillä on siihen avaimet.

Muutosturva lähtee yksilöllisistä tarpeista ja muokkaa viranomaispalveluista yksilön työllistymistä tehokkaasti auttavan kokonaisuuden. Väitän, että meillä on työelämässä hurjasti perusteettomia määräaikaisia työsuhteita, joiden eteen on jatkuvasti tehtävä työtä myös lainsäädännön kautta. Tämä lakialoite ottaa toteutuessaan myös määräaikaiset muutosturvan piiriin huomattavasti helpommin.

Toinen tärkeä pointti tässä lakialoitteessa on se, että työntekijä, joka osallistuu omaehtoiseen ammatilliseen koulutukseen, olisi myös oikeutettu työllistymisohjelmalisään. Sitä, että olemme lisäämässä aloitteessa maksuaikaa 185 päivästä, tukee aikuisten ammattitutkinnon keskimääräinen suorittamisaika, joka on noin puolitoista vuotta.

Sitten mitä tulee näihin niin sanottuihin lepääviin työsuhteisiin: Niin sanotut lepäävät työsuhteet koulujen kesälomien aikana ovat pohjimmiltaan kuntien huonoa henkilöstöpolitiikkaa. Tällöin ei ole mahdollisuutta työttömyyspäivärahaan eli ei ole minkäänlaisia tuloja, ellei ole toista työtä. Me voimme jokainen henkilökohtaisesti miettiä itse, että olisimme kesät ilman palkkaa. Käytäntö osoittaa, että hyvin harva kunta pystyy tarjoamaan lepäävissä työsuhteissa oleville muuta vaihtoehtoa. Käytännössä tilanne on taloudellisesta ja tuotannollisesta syystä johtuva työnteon ja palkanmaksun kokoaikainen keskeytys eli rinnastettavissa lomautukseen. Työttömyysturvalakia on muutettava siten, että työntekijällä tai viranhaltijalla on oikeus työttömyysturvalain tarkoittamaan työttömyysturvaetuun. Kysymys on työnantajan toiminnan kausiluontoisuudesta ja vuosittain toistuvasta tapahtumasta.

Täällä on puhuttu paljon koulunkäyntiavustajista tänään, ja minä haluan myös omalla tavallani pistää siihen lusikkani, koska koulunkäyntiavustajat ovat aika kovia myös ottamaan meihin kansanedustajiin yhteyttä. Sanotaan näin, että koulunkäyntiavustajien määrä missään kunnassa tuskin on laskeva, esimerkiksi omassa kotikunnassani Salossa määrä on viimeisen kuuden vuoden aikana noussut aivan hurjasti. On puhuttu jossain vaiheessa 4—5 koulunkäyntiavustajasta, tällä hetkellä puhutaan 70:stä. Se, että heitä käytetään myös opettajan tuntisijaisina ilman eri korvausta, puhuttaa laajasti tätä koulunkäyntiavustajien kenttää. Kaikki loma-ajat he ovat lomautettuina kortistossa, kun taas opettajat nauttivat loma-ajoista täyttä palkkaa. Mielestäni tässä jos jossain on myös huutava vääryys, jonka epäkohdan eteen on etsittävä aitoja ratkaisuja.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä nyt tuntuu olevan niin, että vähän kaikki ovat myötäsukaisia näille aloitteille, niin että ei tässä oikein pääse niin kun röykyttämään kunnolla edes ed. Satosta. (Ed. Pulliainen: Mutta yritä edes!) — Täytyy olla aika myötäsukaisesti. Ei tässä nyt oikein kauheata kiihkoa pääse tekemään. (Ed. Gustafsson: Pitäisi saada ed. Sasi paikalle!)

Mutta muutama sana erityisesti tästä muutosturvasta ed. Sihdolle: Kun tätä väännettiin silloin viime kaudella ja tämä saatiin aikaan, niin kyllä tämä nyt oli selkeä kompromissi, että varmaan tässä on yhdistynyt kaikkien osapuolien tahto ja haettiin sitä mallia, millä voidaan eteenpäin mennä. Siinä olivat yhtä lailla työnantaja- ja työntekijäpuoli ristiriidassa varmasti keskenään. Minusta tämä kuitenkin on ollut hyvä malli, mikä on saatu aikaan, ja pääosiltaan on ollut positiivinen ote. Varmaan kaikki ovat olleet kohtalaisen tyytyväisiä tämän toimivuuteen. Näistä muutoksista, joita tähän nyt on esitetty, varmaan sitten osa on tullut myöskin semmoisella tavalla esiin, että ei niitä ole edes huomattu siinä käsittelyssä, kun asiaa silloin vietiin ensimmäistä kertaa eteenpäin. Esimerkiksi tämä osaamisvaltuutettu varmasti on ed. Gustafssonin pitkäaikaisen opetustoimen kautta tullut tilanne. Kun hän tuntee työelämän ja tuntee nämä osaamiset eri yrityksissä, niin sieltä kautta on noussut esiin tämmöisen valtuutetun tarve, sitä tarvetta on ilmennyt, ja yrityksissä sitä ei ole.

No, ehkä suurimpana ongelmana varmaan voidaan pitää tätä nykyaikaisten orjien asemaa elikkä tätä vuokratyöläisten asemaa, joka tässä on puhuttanut meitä jo varmaan viimeiset 5—6 vuotta oikein totaalisesti. Siinä nyt ei vieläkään ole mitään kunnollista (Ed. Mustajärven välihuuto) — niin, kunnollista — parannusta, vaikka sieltä nyt on sitten onneksi jonkinlainen direktiivi tulossa. Näiden määräaikaisten kohdalla nyt, jotta se aika saataisiin pienemmäksi, uskon ja toivon, taikka toivon ja uskon, että sieltä tulee parannus tähänkin malliin, että voidaan parantaa tätä muutosturvaa, koska tarvetta sille näyttää olevan.

Kuten ed. Mustajärvi sanoi, niin tänään Tampereella Volvo Carrus on ilmoittanut lopettavansa linja-autotehtaan. Kuinka paljon tässä sitten on tosiasiassa hallituksen toimenpiteillä taikka ministeriön toimenpiteillä osuutta asiaan; Linja-autoliiton toimitusjohtaja Heikki Kääriäinen kyllä viime viikolla ilmoitti, että linja-autoyrittäjät eivät uskalla tilata yhtään uutta autoa sen takia, että liikenneministeriössä ollaan valmistelemassa joukkoliikennelain uudistusta, joka on pätkinyt linja-autoliikenteen luvat niin, että niitä tulee pari vuotta korkeintaan ja jatkosta ei ole tietoa. Sinne ollaan muutaman virkamiehen toimesta tekemässä tässä valmistelussa niin, että meidän nykyinen halpa järjestelmä romutettaisiin. Kaikki on nyt arvailujen varassa ja yrittäjät eivät uskalla ostaa uusia autoja. Siitäköhän se mahtaa nyt sitten johtua, että tehtaassa pistetään pillit pussiin, kun ei ole, mitä tekisi, ja vain sen takia, että liikenneministeriössä valmistellaan joukkoliikennelakia siitä, että kaikki kilpailutus sallitaan ja murennetaan nykyinen hyvä järjestelmä, jossa valtion ei juuri tarvitse tukea suomalaista joukkoliikennettä. Se on 17 prosenttia, kun se muualla Euroopassa on jossain jopa 80, niin että kyllä tässä näitä toimenpiteitä on ihan kotikutoisia, joita sieltä ed. Satosen hyvästä hallituksesta kimpoilee.

Sitten tähän koulunkäyntiavustaja-asiaan. Puhemies! Ihan peruslähtökohtana voisi asettaa kyseenalaiseksi, miksi niitä tarvitaan. Siis mistä on tullut tämä tarve? Voidaan ruveta miettimään, mistä on tullut tarve. Meillä on opettajia, joittenka luokassa ei ole yhtään koulunkäyntiavustajaa. Siis minä tiedän, että siellä on semmoisia luokkia, missä ei ole yhtään ainutta, ja sitten on joitain luokkia, joissa on vaikka kuinka paljon. Ei ole ihan yksioikoista, onko niillä oppilailla tarve vai onko se niitten opettajien tarve, jotka eivät tule toimeen sen luokan kanssa tai kokevat, että on liian raskasta opettaa, jolloinka se tarve tuleekin sitten yhtäkkiä näinpäin. Ja onko oppilasaines muodostunut niin huonoksi? Silloin kun me olemme käyneet koulua, ei ole mitään koulunkäyntiavustajia ollut ja on 40 oppilasta ollut luokassa. (Ed. Pulliainen: 42!)

Aivan viime vuosinahan tämä on räjähtänyt käsiin ja tulee räjähtämään, jollei tässä jotain tehdä. Minun mielestäni pitää ruveta miettimään, mistä tämä lähtee. Nyt meillä on esikoulut ja kaikki muut, mutta siihen aikaan ei ole ollut mitään, aikaisemmin, minkäänlaista esikoulua. Kyllä tässä järjestelmässä, jos me haluamme tätä ruokkia, meillä on kohta yhtä paljon koulunkäyntiavustajia kuin meillä on oppilaitakin. Ja onko se tarkoitus? Vai pitäisikö katsoa, että opettajia on sitten pienempiä ryhmiä kohden eikä suinkaan näitä avustajia, koska tiedän, että näitten avustajienkin menneisyys ja se, minkälaisilla oppiarvoilla ja minkälaisella koulupohjalla sitä työtä tehdään, on hyvin kirjavaa. Siellä varmasti on ihan hyviäkin, mutta joukossa on kyllä myöskin vähän löysin perustein tulleita, jotka on tavallaan työllistetty.

Ja sitten tullaan siihen kohtaan, mitä kunta voi tarjota näille ihmisille kesän ajaksi. Kyllähän tämä koko järjestelmä on sinänsä aika hullunlainen, että tässä pyöritetään porukkaa, jotka eivät tosiasiassa tee töitä kesäaikana ja ovat lomautettuina. Tämä vakuutusoikeuden tulkinta on kyllä myöskin melko erikoinen, eikä ole kyllä muilla aloilla tämmöiseen törmätty.

Mutta minä ymmärrän, että kunnissa, hyvin suuressa osaa Suomen kuntia, ei ole mitään mahdollisuutta järjestää tämmöiselle joukolle töitä kesäajaksi. Ja kaikki eivät varmasti suostu lähtemään nurmikoita hoitamaan ja muihin ulkotöihin, joita on paljon kesällä tehtävissä. Sitten taas jos ajatellaan meidän muuta virkamieskuntaa sosiaalipuoleltakin, niin kuinka monella koulunkäyntiavustajalla on sosiaalitoimeen pätevyys tai sairaanhoitajaksi tai johonkin muuhun. Minä käsitän, että ne ovat kuitenkin ammatti-ihmisten töitä, joihinka ei nyt tuosta vaan riipaista ihan rivistä yhtäkkiä ketä tahansa. Elikkä kyllä tämä järjestelmän ongelma pitäisi perata alusta loppuun ja katsoa, onko meillä todella tämmöinen mahdollisuus ja tarve näitä koulunkäyntiavustajia tällaista armeijaa pitää.

Puhemies! Tässä muutamat huomiot.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rönnin monipuoliseen puheenvuoroon haluan puuttua vain siltä osin, kun hän käsitteli tätä koulunkäyntiavustajien tarvetta, koska kuvittelisin, että siitä asiasta ihan oikeasti jotakin tietäisin. Lähtökohta tietysti näitten koulunkäyntiavustajien määrän kasvamiseen on tietysti lasten tarpeet. Sieltähän sitä on lähdetty liikkeelle. Mutta siltä osin kyllä asiaa kannattaa hieman problematisoida, että olisiko muita keinoja, joilla voitaisiin tätä jatkuvasti kasvavaa tarvetta hillitä. Kyllä minusta yksi keino on se, että ne perusopetusryhmät pidetään riittävän pieninä, ja tästä tämä hyvä hallitus, ed. Rönni, tekee nyt selvityksen, koko maan kattavan kartoituksen, ja ensi vuonna sitten määrärahojen muodossa tulee puuttumaan tähän tilanteeseen, että ne perusopetusryhmät pysyvät riittävän pieninä.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se ei ole ed. Ravin vika. Luulen, että jos ed. Ravi olisi ollut sivistysvaliokunnassa seitsemän, kahdeksan vuotta sitten, jolloin käsiteltiin perusopetuslakia, niin me olisimme saaneet alaluokkien ryhmäkoon säädellyksi lain tasolla, mutta silloinen kokoomuksen sivistysvaliokuntaryhmä ei sitä hyväksynyt, jolloin me emme saaneet sitä lain tasolle.

Ed. Rönni käytti monella tapaa ansiokkaan puheenvuoron. Halusin vaan tähän koulunkäyntiavustaja-asiaan todeta sen, että käsitykseni mukaan kuitenkin ylivoimaisesti suurin osa koulunkäyntiavustajista työskentelee vammaisten lasten tai tukiopetusta saavien tai oppimisvaikeuksissa olevien lasten kanssa. Tältä osin tämä yhteiskunnallinen tilanne vaan heijastuu kouluihin, ja sen takia koulunkäyntiavustajia tarvitaan.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rönnille minäkin sanoisin, että ainakin yhden ryhmän tiedän, mikä tässä nyt tuli jo mainittuakin, elikkä vammaiset. Aivan varmasti avustajia tarvitaan.

Tero Rönni /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En missään nimessä tarkoittanutkaan vammaisten kohdalta, vaan pidän ilman muuta selkeästi tärkeänä, että heidän kohdallaan pitää olla koulunkäyntiavustajia. Mutta minä puhuin sillä suulla, mitä olen kuullut meillä Mäntässä opettajien puheita siitä, että kyse on terveistä lapsista, ei suinkaan vammaisista, vaan nimenomaan siitä, että entistä suurempi tarve on tullut ihan normaaleille lapsille. Siinä kohdalla kyseenalaistin sen, että onko se tarve todella näin, että oppilaat opetetaan jo pienestä pitäen siihen, että mitään ei tarvitse itsekseen tehdä eikä kestää. Tässä varmaan tarkastamisen varaa on.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! "Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeintä ei ole olemassa olevien työpaikkojen turvaaminen vaan uusien työpaikkojen luominen." Näin lausui Elinkeinoelämän keskusliiton puheenjohtaja Antti Herlin Turussa viime maanantaina pidetyssä seminaarissa, jonka seminaarin aiheena oli "Muutoksessa mukana".

Suomalainen elinkeinoelämä toimii kansainvälisessä ympäristössä osana globaaleja markkinoita. Nämä markkinat ovat kaiken aikaa muutoksessa. Työpaikat siirtyvät maasta ja maanosasta toiseen. Vanhoja toimialoja ajetaan kannattamattomina alas ja uusia toimialoja synnytetään, kun uusia tarpeita ja kysyntää ilmaantuu. Jatkuvat muutokset järkyttävät yhteiskuntien vakautta. Suomalainen yhteiskunta etsii itselleen selviytymiskykyä ja muutosturvaa panostamalla korkeaan koulutukseen ja osaamisen kehittämiseen sekä luovuuteen ja uusien keksintöjen tehokkaaseen markkinointiin. Tämä on välttämätöntä, jos haluamme maahamme lisää investointeja, uutta yritystoimintaa ja uusia työpaikkoja. Toivomme, että onnistumme houkuttelemaan maahamme maailmalla vapaasti liikkuvia pääomia.

Vaikka työvoiman liikkuvuutta on helpotettu ja edistetty niin EU:ssa kuin laajemminkin, ei kotien ja perheitten liikkuvuus ole samassa suhteessa helpottunut, koska työvoima muodostuu ihmisistä, joilla työelämän lisäksi on siviilielämä; koti, perhe, ystävät, harrastukset jne. Ei työvoima voi koskaan liikkua yhtä vapaasti ja samalla nopeudella kuin pääomat liikkuvat. Nopeasti muuttuvassa maailmassa on siksi väistämättä olemassa jännite ja ristiriita arjen epävarmuuden ja ihmisten turvallisuuden tarpeen välillä.

Puhemies Niinistö pohti menestyksen avaintekijöitä joulukuussa Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlaistunnossa pitämässään puheessa. Hän totesi muun muassa: "Mutta tarvitaan muutakin kuin välineitä: yhä sitä samaa asennetta, tahtoa kantaa vastuuta tulevaisuudesta. Se säilyy, jos yleisesti tunnetaan syvää luottamusta ja uskoa suomalaiseen yhteiskuntamalliin. Että kun kantaa vastuunsa, tulee oikein kohdelluksi. Että voi vaatia, jos ensiksi on vaatinut itseltään sen, mitä kohtuudella pystyy tekemään." Että kun kantaa vastuunsa, tulee oikein kohdelluksi. Tätä luottamusta tarvitaan entistä enemmän, kun elinkeinoelämän rakenteet muuttuvat suuren maailman järistysten tahdissa.

Yksittäinen työntekijä ei kaipaa mitään muuta niin kovasti kuin sitä, että hän tulee oikein kohdelluksi, oikein kohdelluksi sekä silloin, kun työsuhde jatkuu, että silloin, kun toimialalla tai työpaikalla joudutaan vähentämään väkeä. Me sosialidemokraatit emme kuvittele, että maailman muutos voitaisiin sillä tavalla pysäyttää, että kaikki työpaikat kaikissa oloissa säilyisivät. Tavoittelemme sitä, että työnsä kunnolla tehnyt työntekijä tulisi oikein kohdelluksi silloinkin, kun työpaikka hänestä riippumattomista syistä menee alta. Suomeksi tämä tarkoittaa, että on yhdessä luotava elämisen varmuutta epävarmuuden tilanteeseen, arjen turvaa siihen muutokseen, jossa hyviksi koetut turvallisuustekijät romahtavat. Emme ole hampaat irvessä hakeneet ihmisille turvaa irtisanomissuojan kiristämisellä, vaikka tähän on ollut kovia paineita ja on edelleen. Suomen menestys on perustunut joustavuuden ja turvallisuuden yhdistämiseen työmarkkinoilla.

Tässä on ollut kyse juuri siitä, mistä Antti Herlin maanantaina Turussa puhui: Suomen menestyksen kannalta tärkeintä ei ole olemassa olevien työpaikkojen säilyttäminen, vaan uusien työpaikkojen luominen. Uusien työpaikkojen avulla pystytään parhaiten ottamaan vastaan maailman muuttuminen. Yhteiskunnan on lainsäädännöllä vahvistettava kansalaisen luottamusta siihen, että kun hän on kantanut oman vastuunsa, hän tulee oikein kohdelluksi. Sen takia se oli hyvin tärkeää, mitä puhemies Niinistö sanoi itsenäisyyspäivän aattona.

Tämän luottamuksen vahvistamiseksi ja turvaamiseksi nopeasti muuttuvassa maailmassa olemme tehneet nyt käsiteltävänä olevan laki-aloitteen, jossa puhutaan työelämän muutosturvan kehittämisestä edelleen. Esityksellä tähdätään siihen, että henkilöstön osaaminen ja sitä kautta kelpoisuus työmarkkinoilla voisi lisääntyä jo työsuhteen voimassaoloaikana. Yhteistyössä työantajan ja henkilöstön kesken olisi koulutuksen keinoin vahvistettava erityisesti niiden osaamista, joiden koulutus on matalin, aivan kuin ed. Jukka Gustafsson täällä toi esille, ja jotka siitä syystä ovat suurimmassa vaarassa joutua työelämän ulkopuolelle pysyvästi tai pitkäksi aikaa mahdollisessa irtisanomistilanteessa. Juuri heidän tilannettaan on vahvistettava.

Lisäksi haluamme vahvistaa määräaikaisessa työsuhteessa olevien asemaa niin, että perusteet muutosturvajärjestelyyn pääsemiseksi olisivat nykyistä reilummat. Muutosturvan puitteissa tuettavaksi työmarkkinakelpoisuutta ja osaamista vahvistavaksi koulutukseksi tulisi hyväksyä myös koulutus, johon työtön työnhakija on omaehtoisesti hakeutunut.

Arvoisa puhemies! Kysymys muutosturvan kehittämisestä on taloudellinen, sosiaalinen ja työelämää koskeva kysymys. Julkisen vallan tehtävä on luoda vakautta sinne, missä nopeat muutokset ja epävarmuus tekevät yksityisten ihmisten, kotien ja perheitten elämästä näköalatonta ja toivotonta. Työntekijän toimintakykyä, aktiivisuutta ja osaamista vahvistavalla muutosturvalla on suuri merkitys myös henkisen ilmapiirin kohentamisen ja mielenterveyden ongelmien ehkäisyn kannalta, ja tässähän meillä tehtävää riittää. Siksi maan hallituksen on syytä paneutua vakavasti nyt käsiteltävänä olevaan lakialoitteeseen.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! En tässä puheenvuorossani hirveästi ota kantaa tähän muutosturvalakiin. Pidän sitä hieman kevyenä asiana, koska vuonna 2005 saimme tämän lain jo voimaan ja tällä hetkellä ollaan sitten lähdössä muuttamaan sitä. Näen selkeästi sen, että nämä muutokset nostavat tämän lain toteuttamisen hintaa, ja en oikeastaan näe mitään syytä siihen tällä hetkellä, koska tämänhetkinen työllisyystilanteemme on sen verran hyvä ja siinä mielessä tämä on hieman turhaa. Voisinkin kysyä, miksi juuri nyt tätä pitäisi muuttaa. Eikö tässä vuonna 2005 voimaan tulleessa laissa olisi jo pureksimista ja nielemistä ihan tarpeeksi?

Sen sijaan tämä laki työttömyysturvalain 2 luvun 1 §:n ja 3 luvun 5 §:n muuttamisesta on mielestäni huomattavasti tärkeämpi ja meitä paljon lähempänä tällä hetkellä. Siinä on huomattavasti enemmän lihaa luiden ympärillä, sillä nämä vajaat 8 000 koulunkäyntiavustajaa ja muut kausiluontoiset työntekijät, jotka saavat pientä palkkaa yhdeksältä kuukaudelta ja kiitokseksi siitä sitten kolmelta kuukaudelta sitä lakataan maksamasta kokonaan, ovat minun mielestäni huomattavasti tärkeämpi asia. Ongelma muodostuu siitä, että tämä tällainen työaika katsotaan osaksi normaalia järjestelyä ja siksi työttömyysturva on vähän huono, kun ei saa työttömänäoloajalta palkkaa, ja sitä taustaa vasten on hyvin perusteltua parantaa tätä työttömyysturvaa. Kuitenkin haluaisin kiinnittää huomiota myös siihen, että kuntia tulisi patistaa siihen, että näille ihmisille oikeasti etsittäisiin töitä.

Viime vuoden puolella kotikaupungissani Kouvolassa asetimme ehdoksi näille johtaville virkamiehille, että he rupeavat kartoittamaan ajoissa sitä, mistä päin kaupunkia pystytään osoittamaan näitä töitä sillä tavalla, että se olisi suunniteltua ja siitä olisi kaupungille jotain hyötyäkin. Nyt on kysely tehty eri osastoille ja meillä ovat puutarhaosasto ja kotipalvelu ja vanhusten perushoito ilmoittaneet, että heillä olisi käyttöä ja he pystyisivät ottamaan. Ongelmana on ollut se, että tämä koulunkäyntiavustajan tutkinto ei välttämättä anna valmiuksia lähteä kovinkaan monelle alalle. Mutta suurempana ongelmana on ollut se, että oikeasti mieluummin supistetaan toimintaa kesäajaksi kuin pidetään sitä yllä, vaikka meillä olisi työntekijöitä sinne osoittaa.

Pidän tämän työn etsimistä muutenkin tärkeämpänä. Se on huomattavasti tarkoituksenmukaisempaa kuin se, että ihmiset olisivat vain kotona, vaikka olisikin työttömyysturva. Mutta jos sieltä kunnista ei työtä löydy, niin kyllä meidän täytyy näistä pienipalkkaisista koulunkäyntiavustajista myös kesällä pitää huolta, ja siinä kannatan ed. Gustafssonin esitystä ihan lämpimästi.

Meille tulee tulevaisuudessa kova kilpailu osaavasta työvoimasta, ja uskon, että se tulee osaltaan helpottamaan koulunkäyntiavustajien ja muiden kausiluonteisten ihmisten työnsaantia kesäajaksi, koska heistä oikeasti joudutaan kilpailemaan. Silloin ne tahot, jotka pystyvät työllistämään läpi vuoden, vievät varmasti voiton tästä porukasta. Tämähän on kuitenkin aivan osaavaa ja hyvää työainesta.

Patistaisinkin myös muita kuntia ottamaan tämän asian omalle agendalleen ja lähtemään oikeasti etsimään niitä töitä. Niitä yllättävän hyvin kuitenkin sitten löytyy, kun vaan halutaan etsiä.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Larikkaa saamastamme tuesta tätä toista lakialoitetta kohtaan. Mutta vähän kyllä oudoksuin, ehkä se ei ollut ihan loppuun asti harkittu sananvalinta ed. Larikalta, kun hän piti tätä muutosturvalainmuutosta kevyenä asiana. Siis sitaateissa oli kevyt asia. Nimittäin tiedän, että ed. Larikka on hyvin perillä niin sanotusta kohtaanto-ongelmasta, mikä Suomessa on nyt, eikä varmaan tulevaisuudessa ole vähenemään päin. Sen takia tämä muutosturvan parantaminen, syventäminen, laajentaminen on myöskin yksi keino hakea ratkaisuja tähän työvoiman kohtaanto-ongelmaan erityisesti niitten työntekijöitten kohdalla, jotka monasti ovat jo vähän siinä keski-iässä. Nämä massairtisanomisethan jossain määrin kohdentuvat tiettyyn (Puhemies koputtaa) ihmisryhmään. (Puhemies: Minuutti!) Silloin tämmöinen räätälöity malli sopii erittäin hyvin heille.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson on aivan oikeassa. Olemme keskustelleet näistä asioista moneen kertaan valiokunnassa. Tarkoitin tätä kevyehköä nyt lähinnä siinä mielessä, miksi tätä näin nopeasti tarvitsisi ruveta muuttamaan. (Ed. Gustafsson: Kolme vuotta kulunut!) — Kolme vuotta on lyhyt aika lain soveltamisessa. — Meidän työllisyystilanteemme on historiallisen hyvä tällä hetkellä. En oikein näe mitään järkeä siinä, että me esimerkiksi muuttaisimme maksatusta 500 vuorokauteen, kun ongelma on siinä, että meillä on työvoimapula samaan aikaan. Meidän pitää saada ihmiset takaisin töihin eikä laittaa heitä koulunpenkille. Se on ensimmäinen asia, mikä täytyy hoitaa.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olennaista on se, että henkilöt työllistyvät mahdollisimman nopeasti työttömäksi jäämisen jälkeen. Tämä kohtaanto-ongelma on osittain alueellinen, niin että ne potentiaaliset työpaikat sijaitsevat maan toisella puolella, ja sen takia hallitus on muun muassa tämän työasuntovähennyksen luonut tätä ongelmaa vastaan. Mutta on myöskin niin, että meillä on aika monella paikkakunnalla se tilanne, että meillä on ikään kuin henkilöitä, jotka ovat sillä nimikkeellä työttöminä, jolla on paikkoja myöskin auki, mutta se osaaminen ei tältä osin kohtaa. Ja useinkaan ei ole kyse ammatillisesta osaamisesta vaan vähän muista asioista, ja se on hyvin pitkä tie sieltä löytää tämä ratkaisu myöskin.

Kyllä ed. Larikka on siinä aivan oikeassa, että sillä on aivan olennainen merkitys, mikä on työllisyystilanne ylipäätään suhteessa siihen, mikä on muutosturvan tarve.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Ensin kyllä on pakko kommentoida vielä alueellisesti näitä asioita katseltuna sieltä Kymenlaakson puolesta, missä se parituhatta henkeä on yt-neuvotteluissa. Ihan varmaan sille porukalle ilman uudelleenkoulutusta ei ole löydettävissä työpaikkoja, se on kuitenkin realistina todettava. Ammatin vaihtaminen useampaan kertaan on realismia, halutaan sitä tai ei, ja nykynuorilla, kun he kouluttautuvat, aika monella on jo tiedossa tai aavistus siitä, että tässä ammatissa ei välttämättä tulla koko työuraa viettämään, ja näin se on otettu tämmöisenä osana nykypäivän työelämää. Kaikki eivät todellakaan sitä halua. Sitä paitsi vaikka pysyisi samassa ammatissa, niin nykypäivän työelämä uudistuu niin nopeasti, että moneen kertaan työuran aikana on kouluttauduttava uusien toimintojen ja työtapojen osalta.

Tässä näillä rakennemuutosalueilla erityisesti on huomattu, että työuran vaihtaminen ei todellakaan ole useimmiten kiinni työntekijän omasta tahdosta, ja niinpä siihen ihmisten perusturvallisuuden tuntemukseen, joka rakentuu pitkälti työhön ja työstä saatavaan toimeentuloon, on tuotava niitä elementtejä, jotta se normaali perusturvallisuus voi myöskin jatkua niissä kohdin, kun tulee näitä valitettavia irtisanomisia ja muuta. Tämä tuloksellinen toiminta on myöskin mahdollista ainoastaan niin, että työntekijöillä on se olo, että työ kannattaa, työtä on kiva tehdä, siinä on mukava kehittyä, siihen haluaa satsata. Tästä syystä nämä sosialidemokraattien aloitteet näihin muutamiin muutosturvan kohtiin ja sitten tähän osa-aikaisten työmarkkinoiden ongelmaan on haluttu tehdä.

Ajatus siitä, että 2005 tehty laki olisi nyt jo huono tai muuta, ei todellakaan pidä paikkaansa, mutta meillä on selkeästi kehitettäviä kohtia muutosturvaan, jotka on tutkittu, kun Perloksen jälkeen on tehty selvitys ihmisiltä, jotka ovat muutosturvan piirissä olleet. On kysytty, mitkä ovat ne kohdat, jotka ovat toimineet. Tarvehan on ilmeinen, kun 7 200 jo pelkästään viime vuoden aikana on muutosturvan osalta ollut tämän kohteena. Mutta niitä kehittämistarpeita tähän muutosturvaan sisältyen on tullut muun muassa tässä selvityksessä koulutusmahdollisuuksien lisäämisessä sekä muutosturvan laajentamisessa. En jaksa uskoa — kollega Larikkaa ajatellen — sitä kommentointia, että siihen tulisi paljonkaan euroja lisää kustannuksiksi, jos ne ihmiset tällä keinolla pääsevät nopeammin työhön takaisin. Itse asiassa varmaankin on osoitettavissa näin jopa säästöjä.

Aikuiskoulutusjärjestelmän tulee entistä paremmin mahdollistaa myöskin kouluttautuminen uuteen ammattiin sekä ammattitaidon ylläpitäminen jo samaan aikaan, kun työskennellään. Sen pitäisi koskettaa kaikkia työntekijöitä, mutta näinhän ei tällä hetkellä ole. Siitä syystä, jotta tämä voidaan turvata, on työsuhde sitten määräaikainen tai jatkuva, olisi sen oltava myöskin yhteistoimintamenettelyn piirissä. Tästä syystä tämän takaamiseksi olemme esittäneet sinne tätä 150 henkilön työntekijärajaa, niin että olisi asiasta oma valtuutettu näillä työpaikoilla.

Jotta erityisesti näissä irtisanomistapauksissa uudelleenkoulutus toimisi mahdollisimman hyvin, olisi tähän korvauksen piiriin, työllistymisohjelmalisään, otettava myöskin omaehtoinen koulutus. Jos ihminen löytää uudelleenkouluttautumista varten jonkin kiinnostavan ammatin ja hakeutuu siihen itse, niin se ei tällä hetkellä täytä niitä ehtoja, jotta siihen saisi tämän korvauksen.

Samoin sieltä tällä hetkellä puuttuu mahdollisuus vaihtaa täysin ammattia muun muassa näyttökokeilla tai muilla menetelmillä. Tällä hetkellä ainoastaan työvoimapoliittiset koulutukset menevät tämän korvauksen piiriin, jotenka tähän olemme esittäneet myöskin muutosta.

Kun työelämä on monille määräaikaista ja samoin ketjutetut työsuhteet, joita valitettavasti on sekä yksityisellä että julkisella puolella, osuvat usein samoille ihmisille, olisi myös tasa-arvoa määräaikaisten ja säännöllisessä työsuhteessa olevien osalta parannettava. Näin olemmekin esittäneet myöskin siihen rajaan muutosta, jolla tämän muutosturvan pariin voisivat päästä myöskin ne, jotka toimivat eri työnantajan palveluksessa kolmen vuoden aikana. Kyllä on varsin säännöllinen työsuhde, jos vaihdat työnantajalta toiselle muun muassa saman alan töissä, ja niin voidaan katsoa, että näistä tulee se yhteinen työura, jonka mukaan päästään myöskin muutosturvan piiriin.

Samoin ovat sitten nämä kausiluonteiset työntekijät tämä toinen ongelma, johon on haluttu puuttua ja joka on otettu nyt tässä samassa lähetekeskustelussa esille. Itse olen ollut seurakunnan puolella tilanteissa, missä päiväkerho-ohjaajat on kaikki lomautettu aina kesäajaksi. Joillekin se on ollut ihan ok. On ollut ihmisiä, jotka ovat sen kolmen kuukauden kesäloman halunneet, ja aviomies elättää tai muuta, mutta valitettavasti oli monia tilanteita, joissa yksinhuoltajat tai muuten perheensä ainoat elättäjät olivat ne päiväkerhon työntekijät, jotka sitten kesän aikana olivat täysin ilman palkkaa ja ilman työttömyyskorvausta. On varsin kohtuullista, että näiden ihmisten mahdollisuutta saada kesäajaltakin jotakin korvausta parannetaan.

En ennen tänne tuloani ollut edes kuullut tästä niin sanotun lepäävän työsuhteen määritelmästä, joka on nyt otettu käyttöön. Se kuulostaa niin kummalliselta. Koska on nämä ristiriitaiset tulkinnat siitä, milloinka on lomautettu tuotannollisista ja taloudellisista syistä, niin se, milloinka työsuhde jatkuu lepäämisen kautta, on varsin veteen piirretty viiva, ja näinpä esitämme, että tähän myöskin tulisi muutoksia.

Tässä kaikessa tietenkin on huolehdittava ensisijaisesti siitä, että työntekijät jaksavat ja että työntekijöillä on turvallinen olo siitä, että maailman muuttuessa meillä on kuitenkin järjestelmät, joissa kukaan ei tipahda sieltä välistä, ja että kaikille on edes jonkunlainen mahdollisuus saada tukea niissä tilanteissa, kun sattuu joitakin ikäviäkin tapahtumia — näitten kaikkien tänäänkin tulleiden ilmoitusten osalta, kun 300 henkilöä irtisanotaan — niin että näihin järjestelmiin voidaan luottaa tässä maailmassa.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vain ed. Paaterolle kertoa, että olemme varmaan samaa mieltä siitä, että yhteinen huolemme on näissä paperikaupungeissa se, että työpaikka löytyisi mahdollisimman nopeasti sen menettäneelle. Mutta se, että me muuttaisimme nyt muutosturvalakia ja lisäisimme avustuksien määrää, harvemmin nopeuttaa kuitenkaan.

Meidän täytyy nyt muistaa se, että meillä on kuitenkin työvoimapula myös samanaikaisesti päällä. Kyllä se täytyy pystyä hahmottamaan, että kun on työvoimapula, silloin on turha istuttaa ihmisiä koulunpenkille. (Ed. Gustafsson: Ne ihmisethän menee töihin, jos se työpaikka on!) Ensimmäinen ajatus on, että pitää etsiä se työpaikka. Meillä on esimerkkejä sieltä meidän seudulta siitä, että kun tehdas maksaa pitkät korvaukset, moni jää sinne odottamaan, että ne loppuvat. Se ei ole tällä hetkellä millään tavalla meille hyvä asia.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valitettavasti näistä ammateista, joista nyt on kyse paperitehtaissa ja muualla, ei voida niihin työpaikkoihin, jotka ovat meidänkin alueella avoinna, mitenkään siirtyä suoraan.

Ja toinen juttu näihin irtisanomisaikoihin: kun katsoin tuota Stora Enson tilannetta, niin Ruotsissa yllättäen kaikki irtisanomisajat oli pidennetty 9—12 kuukauteen, kun meillä mentiin minimeillä.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Keskustelu alkaa käydä hiukan vilkkaampana. En puutu tähän koulunkäyntiavustajaesitykseen muuten kuin siinä mielessä, että se on hyvä esitys, ja sehän on meistä kunnallisista päättäjistä kiinni, miten se toteutetaan. Se vaatisi valtionapuihin lisää rahaa taikka sitten kunnille muuten työllistämisrahaa lisää, jotta se voidaan hoitaa. Tahdosta on kiinni. Hiukan ihmettelen, että täällä hallituspuolueitten edustajat ovat nyt kovin myötämielisiä. Katsellaan nyt, kun tämä tulee toisen kerran saliin, (Ed. Pulliainen: Iloitse siitä, että ovat myötämielisiä!) mitkä ne käyttäytymiset silloin ovat. Tietysti voisi sanoa niinkin, että olisipa nämä korjaukset tuotu pari vuotta sitten taikka silloin, kun tämä laki tehtiin, niin olisi ollut hyvä nähdä, mikä olisi ollut lopputulos.

Mutta sitten tähän muutosturva-asiaan. Sehän on aika ongelmallinen monessa mielessä. Tässä esitetään tiettyihin aukkoihin paikkauksia. Tuossa meillä aamulla oli työ- ja elinkeinojaostossa tästä hiukan ohimennen keskustelua muussa yhteydessä. Kumminkin totuushan on se, että muutosturvaa käsitellään suurissa joukkoirtisanomisissa suurissa firmoissa aivan eri lailla kuin pienissä yrityksissä. Elikkä tiedonkulku, koko se hoito, on ihan eri tasolla.

Nyt kun puhutaan, niin kuin täällä nyt on jo vähän niin kuin tipahtanut tänään, että rahaa ei saa mennä lisää, niin pelkään, että porvarihallitus ei tule hyväksymään semmoisia lakimuutoksia, jotka lisäävät menoja. Jos muutosturvakin otettaisiin täytenä niin, että joka ainoa, kenellä se on oikeus saada, kaivettaisiin esiin, niin tämä tulisi aika kalliiksi jo nyt yhteiskunnalle elikkä työllisyysmäärärahoja jouduttaisiin korottamaan aivan varmasti monessa kohtaa. Nythän tässä sitten on oikeastaan aika pieniä aukkoja, mutta totuus on se, että jos näitä ehtoja katsotaan — en lähde toistamaan niitä tässä — niitä työnantajan velvoitteita, millä työnantaja joutuu päästämään ihmisen pois töistä etsimään töitä jne., niin on aivan eri tilanteet pienissä yrityksissä kuin suurissa yrityksissä. Suurissa yrityksissä homma hoituu, koska siellä kaikki ay-liike- ym. neuvottelusysteemit ovat toiminnassa. Pienissä yrityksissä ei ole ketään, kuka turvaa.

Täytyy muistaa, että tämä on hyvä laki jos se toteutuisi niin kuin se on tarkoitettu, mutta pelkään, että nyt, kun hallitus pohtii näitä tulevia raamejansa, ei siellä lisää rahaa työttömyysturvan kustannuksiin ole, päinvastoin sisäisiä siirtoja, joilla tehostetaan sitä, että työvoimatoimiston rivit harvenevat.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoitteena on nimenomaan poistaa turhat määräaikaiset työsuhteet ja parantaa epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien asemaa. Tästä syystä näenkin, että ed. Gustafssonin lakialoite 11 on varsin perusteltu. Aloitteessa mainitut 7 800 koulunkäyntiavustajaa ovat varsin erilaisessa tilanteessa riippuen siitä kunnasta, jonka palkkalistoilla he ovat. Toisissa kunnissa suhtaudutaan ammattiin erittäin vakavasti ja järjestetään täydennyskoulutusta ja kursseja, ja taas toisissa kunnissa avustajat ovat heittopussin kaltaisessa asemassa.

Pääasiallisesti koulunkäyntiavustajat tukevat lasten ja nuorten itsenäistymistä ja kasvua. He ovat tärkeän aikuisen roolissa avustettaville lapsille ja heidän perheilleen. Päävastuu opetustyöstä on aina opettajalla, mutta koulunkäyntiavustajan vastuu on inhimillisellä puolella. Olisi sääli menettää hyvä avustaja—oppilas-suhde sen takia, että koulunkäyntiavustaja joutuu taloudellisiin vaikeuksiin lomautustensa takia. Useasti avustettavat lapset ja nuoret ovat niin sanottuja erityislapsia, kuten täällä on jo useasti kuultukin, ja olisi vahinko, että he joutuisivat liian useasti opettelemaan uuden luottamuksellisen aikuissuhteen. Ihannetilannehan olisi, että koulunkäyntiavustajat voisivat jatkaa muissa kunnan koulu- tai sosiaalitoimen tehtävissä koulun kesälomakuukausien ajan eivätkä joutuisi turvautumaan työttömyyskorvauksiin. Toivon, että tämä aloite etenee valiokunnassa asianmukaiseen käsittelyyn ja varmistamme, että meillä on jatkossakin koulunkäyntiavustajia.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien tärkeimpiä työelämää parantavia tavoitteita on määräaikaisten työntekijöiden aseman parantaminen, osaamisen kehittäminen sekä työllistymisen tukeminen. Irtisanottujen uudelleentyöllistämisen edistäjänä muutosturvalainsäädäntö on toiminut hyvin. Kuitenkin lainsäädäntö kaipaa hienosäätöä, johon sosialidemokraatit käsillä olevilla lakialoitteilla pyrkivätkin.

Määräaikaiset työsuhteet muodostavat kaikista työsuhteista noin 13 prosenttia. Viime vuoden lopulla luku oli noin 14 prosenttia, mutta huomionarvoista on, että eräiden lähteiden mukaan uusista työsuhteista määräaikaisia on jo melkein puolet, noin 45 prosenttia. Määräaikaisten työsuhteiden lisääntyminen lisää näiden käsillä olevien lakialoitteiden tärkeyttä.

Aloitteessa esitetään, että määräaikaiset työntekijät voisivat päästä nykyistä helpommin muutosturvalainsäädännön piiriin. Tulisi riittää, että määräaikaisessa työsuhteessa oleva työntekijä on ollut vaaditut 36 kuukautta 42 kuukauden ajasta eri työnantajien palveluksessa. Nykylainsäädännön vaatimus, että määräaikaisen työntekijän on työskenneltävä vaadittu yhtäjaksoinen aika saman työnantajan palveluksessa, on tosielämän työmarkkinoilla vaikea täyttää. Vielä ongelmallisempaa on lain epätasa-arvo, kun vakinaiset työntekijät voivat kerryttää vaaditut kolme vuotta eri työnantajien palveluksessa.

Osaamisen kehittämistä tulee siis tukea nykyistä laajemmin ja täsmällisemmin. Ensinnäkin, yhteistoimintalain on jatkossa sisällettävä nykyistä laajemmin henkilöstön osaamisen kehittämistä. Yritysten henkilöstösuunnitelmaa on täsmennettävä kiinnittämään huomiota myös niihin työntekijöihin, joilla ei ole ammatillista peruskoulutusta. Lisäksi henkilöstöllä tulee jatkossa olla oikeus nimetä osaamisvaltuutettu hoitamaan henkilöstön koulutukseen liittyviä kysymyksiä henkilöstön edustajana sellaisissa yrityksissä, joissa on vähintään 150 työntekijää.

Toiseksi, muutosturvaan kuuluvan kouluttautumisen joustavuutta on osaamisen tukemiseksi lisättävä. Omaehtoisen kouluttautumisen tukeminen työvoimakoulutuksen ohella joustavoittaisi osaamisen kehittämistä ja uudelleentyöllistymistä. Työllistymisohjelmalisää tulisi maksaa ansiosidonnaisen päivärahan enimmäismaksuajan verran eli 500 päivää nykyisen 185 päivän sijaan. Maksuaikaakin tulisi pidentää myös siksi, että suurin osa ilman ammatillista tutkintoa olevista aikuisista myös suorittaa tutkinnon niin sanottuna näyttötutkintona, jonka keskimääräinen suorittamisaika on 1,5 vuotta.

Arvoisa puhemies! Koulunkäyntiavustajat, työväenopistojen tuntiopettajat, päiväkotien työntekijät ja kaikki muut kausiluonteisessa opetustehtävässä toimivat joutuvat usein hankkimaan toimeentulonsa loma-aikoina muualta kuin varsinaisesta työtehtävästään. Työsuhteet ovat usein katkolla lomien ajan, kuten kesäkaudella, mikä aiheuttaa toimeentulo-ongelmia palkanmaksun keskeytyessä.

Esimerkiksi koulunkäyntiavustajien määrä on noussut paremman diagnosoinnin ja vanhempien valveutuneisuuden ansiosta viime vuosina selvästi. Tällä hetkellä heitä on kuntien palveluksessa noin 7 800. He ovat opettajien mukaan suuri tuki ja turva opetukselle, mikä heijastuu muun muassa heidän usein varsin monipuolisessa tehtäväkuvassaan. Työn ongelmista merkittävin liittyy kuitenkin juuri määräaikaisiin työsuhteisiin. Ongelma on joissakin kunnissa osattu ratkaista esimerkiksi siten, että kunta järjestää kesäaikana koulunkäyntiavustajille muita tehtäviä, kuten leirin vetämistä, kirjastotöitä tai vaikka uimakoulun valvomista.

Nykyäänhän työnantaja voi nykylainsäädännön mukaan lomauttaa työntekijät toiminnan tilapäisen lakkaamisen vuoksi taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Tällöin lomautetut työn-tekijät ovat oikeutettuja työttömyysetuuksiin, vaikka heidän työsuhteensa olisi toistaiseksi voimassa oleva. Koulunkäyntiavustajia tai muita edellä lueteltuja ei voi kuitenkaan nykylaissa rinnastaa lomautettuihin, eikä heillä ole mahdollisuutta työttömyysetuuksiin. Pohjimmiltaan ongelma on siis lainsäädännöllinen. Tämän epäkohdan korjaamiseksi työttömyysturvalakia on parannettava takaamaan oikeus työttömyysturvaan sellaisen vapaan ajalta, joka rinnastuu lomautukseen työnantajan toiminnan kausiluonteisuuden vuoksi määräaikaisissakin työsuhteissa silloin, kun tämä vapaa toistuu vuosittain.

Maria Guzenina-Richardson /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä se niin on, että jos ei halua olla osa ongelmaa, niin pitää olla osa ratkaisua.

Tämä ed. Gustafssonin lakialoite 12 on mitä tarpeellisin ja erittäin tärkeä. Muutosturvaa pitää vahvistaa tässä talousmurroksen runtelemassa maailmanajassa, ja tässä muutosturvaan liittyvän koulutuksen joustavoittaminen on olennaisessa merkityksessä. Kyllä se vaan on niin, sanon sinne porvaripuolelle, että ihminen ottaa työtä vastaan, ei kukaan halua työttömyyskortistossa olla, mutta kaikkia töitä ei voi ottaa vastaan, jos ei ole koulutusta niihin.

Sitten ed. Gustafssonin lakialoite 11. Tämä koulunkäyntiavustajien tarve maamme kouluissa on paikoin jopa huutava. Tämähän ei ole ainoastaan avustajien työehtoasia, vaan tämä on lasten oikeuksien kysymys. Meidän on täällä eduskunnassa tehtävä kaikki järjellisesti mahdollinen, että tässä muuttuvassa maailmassa, jossa ongelmat ovat uudenlaisia ja näihin ongelmiin edes lasten vanhemmat eivät aina osaa puuttua ja opettajilla ei taas ole resursseja puuttua, me turvaamme näille pienille koululaisille avustajan, joka pystyy saattamaan tämän lapsen etenkin alaluokilla sinne ylempiin vaiheisiin niin, että nämä tulevat ongelmat ennalta ehkäistään. Tarvitaan siis pikaista muutosta tähän nykysysteemiin ja sen pikaisen muutoksen nimi, arvoisa puhemies, on konkretia. Kauniilla puheilla ei lasten päivittäistä arkea paranneta, vaan konkretialla. Eikä myöskään kauniilla puheilla näiden koulunkäyntiavustajien leipää osteta. He tarvitsevat toimeentulon, ja jos me haluamme, että tähän ammattiin saadaan riittävästi työntekijöitä nimenomaan sen tarpeen mukaisesti, niin kyllä meidän täytyy heidän työehtonsa tehdä kohtuullisiksi.

Kysynkin, suostuisimmeko esimerkiksi me kansanedustajat, me hyväpalkkaiset, joiden kukkaroon varmaan jää muutama euro kuukauden palkasta, joilla mahdollisesti voisi kyllä kituuttaa kesäkuukausien yli, siihen, että nämä meidän ruhtinaalliset lomamme järjestettäisiinkin niin, että meille ei maksettaisi niistä palkkaa, tai mahdollisesti meidän täytyisi vastaanottaa jotain muuta työtä kesäkuussa, heinäkuussa, elokuussa sekä tammikuussa, että esimerkiksi lähtisimme vaikkapa katuja siivoamaan, kun siihenkin on tarvetta.

Arvoisa puhemies! Koulupudokkaista kannetaan puheissa huolta, samoin niistä lapsista, joiden koulunkäynti takkuilee. Tämä koulunkäyntiavustajien työ on todella tärkeää ennalta ehkäisevää työtä, johon on panostettava. Vähin, mitä me voimme tehdä, on se, että tätä työtä tekeville suodaan oikeudenmukaiset työehdot.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei paranisi provosoitua, mutta varsin erikoinen puheenvuoro oli. Tietysti se on ihan totta, että tämä kouluavustajien asia täytyy järjestää. En tiedä, minkälainen työhistoria tässä kelläkin on, mutta itse olen ollut tuntiopettajana ja tiedän tämän ongelman. Olen ollut myös grillikioskissa töissä viisi vuotta, joten tiedän kyllä, että ihminen voi aika monenlaisia töitä tehdä. Mutta avainkysymys, josta tämä lähti liikkeelle, oli se, että toki on niin, että ihmiset haluavat uudelleentyöllistyä, mutta sen järjestelmän pitää olla myöskin sellainen, että se kannustaa siihen, että niitä uusia työpaikkoja löytyy nopeasti. Jos vaihtoehto on se, että mennään koulutukseen, sen koulutuksen pitää myös olla semmoista, että se hyvin todennäköisesti johtaa työllistymiseen. Eli tässä pitää pitää järki koko ajan mukana.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edelliselle puhujalle sanoisin, että juuri näinhän se on, että mitä nopeammin ihminen pystyy työllistymään, sitä parempi. Tästä olemme varmasti samaa mieltä täällä salissa joka ikinen, mutta kaikkiin töihin ei pääse, jos ei ole sitä työtä vastaavaa koulutusta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin sen verran provosoiduin äskeisestä puheenvuorosta, että totean, että kansanedustajilla ei normaalisti ole mitään lomia. Tämä on työtä vuorotta yötä päivää kesät talvet ja joka aika. Ainakin näin minä olen 21 vuotta tehnyt. Jos joku tuntee olevansa niin etevä töittensä järjestelyissä, että pystyy puoli vuotta huilimaan tässä ohessa, niin onneksi olkoon vaan.

Mutta, arvoisa puhemies, tästä asiasta. Ensinnäkin nämä lakialoitteet, kaksi kappaletta, ovat varsin perusteltuja ja vakavasti otettavia asioita. Nimittäin meidän pitää projisoida nämä asiat oikeaan kontekstiin, se on ilman muuta selvä.

Ensin kommentoin muutamia kuulemiani puheenvuoroja yhdellä kertaa tässä:

Ed. Larikalle minä sanoisin, että meillä on pikkuisen erilainen taktiikka vähintäänkin siinä, millä tavalla pitää reagoida yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Minä olen oppinut sen, että pitäisi silloin, kun on hyvä tilanne, varautua rauhallisissa oloissa huonoon tilanteeseen. Kysymys on potentiaalisesta lainsäädännöstä, joka tulee käyttöön silloin, kun se huono tilanne koittaa. Ei sitä ruveta tekemään sillä hetkellä, kun se paukahti päälle. Siinä ei edes jää valmisteluaikaa eikä ylipäätään yhtään mitään.

Kun täällä on erinomaisen hyvin sekä hallituspuolueitten puolelta että muista ryhmistä kiinnitetty näihin muutosturva-asioihin huomiota, niin minusta olisi äärimmäisen hyvä, kun hallitus juuri parhaillaan ministeri Cronbergin johdolla toteuttaa hallitusohjelmaa ja soveltaa sitä käytännön tasolle, että nyt nämä aloitteet käsiteltäisiin todella mietintöön saakka ja siinä yhteydessä ministeri Cronbergia kuultaisiin ja pistettäisiin ne hallituksen vastaukset paperille. Sen jälkeen sen mietinnön pohjalta, olkoon sen lopputulos mikä rahansa, käytäisiin asiaan kuuluva keskustelu. Nythän tässä on käynyt sillä tavalla, että meillä esimerkiksi ed. Satosen kanssa on aivan eri analyysi siitä, mikä on irtisanomissuojatilanne eri maissa suhteessa Suomen tilanteeseen. Tästä asiasta jos jostakin käytiin erittäin perusteellinen keskustelu silloin muutosturvalainsäädännön käsittelyn yhteydessä tässä salissa. Käytiin Italiat ja Tanskat ja kaikki mahdolliset perustavaa laatua olevalla tavalla läpi ja sitten tultiin siihen tulokseen, mihin tultiin.

Erikoisen merkittävää on se, että kun täällä puhutaan hyvin useassa puheenvuorossa kohtaannosta, niin tämähän on ihan perimmäisiä asioita, mutta siinä tulee myöskin koko kokonaisuus. Elikkä sanotaan nyt nämä tuoreet esimerkit prosessiteollisuudesta, kokoonpanoteollisuudesta ja myöskin linja-autojen valmistuksesta — onko sekin eräällä tavalla kokoonpanoteollisuutta käytännön tasolla — niin kun siitä joutuu irtisanotuksi, niin todella on tarpeellista siihen seuraavaan tehtävään saada eräällä tavalla muuntokoulutusta niin, että se valmius löytyy hoitaa sitä uutta tehtävää. Sen takia ne suunnitelmat, mitkä hallituksen puolella on olemassa, ja ne ajatukset, jotka siinä taustaturvalainsäädännössä tässä ovat esillä, pitäisi saada yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Tässä katsannossa se mietintö olisi erinomaisen paikallaan aikaansaada ja mahdollisimman pian vielä kaiken lisäksi.

Sitten, kun puhutaan tästä kohtaannosta, no, sitä kohtaantoa yritetään näillä komennusmiehillä taikka komennushenkilöillä paikata niin paljon kuin jaksetaan. Mitenkä kävikään meillä tuolla hallituspuolella? Kävi niin, että minä ymmärsin sillä tavalla, että kun oli se Heinäluoman asettaman työryhmän ehdotus, niin se oli vakavasti otettava ehdotus. Yhteen tilaisuuteen tuli ministeri Kataisen viesti, että siinä on tulossa jotakin, ja nyt se tuorein viesti on, ettei tulekaan mitään. Elikkä siis toisin sanoen tässä yhteydessä voitaisiin tämä sama asia käsitellä ja tuoda se eduskunnan keskusteluun.

Sitten vuokratyöntekijöitten kohdalla siitä tulee yleiseurooppalainen ongelma, kun energian hinta nousee, logistiset kustannukset nousevat räjähdyksenomaisesti ja kun asuntorakentaminen tulee arvokkaaksi. Siitä tulee sellainen vyöryvä ongelmakasa itse kunkin valtion osuudeksi, että olisi ehdottomasti saatava kollektiivinen EU:n laajuinen lainsäädäntö, olisiko se nyt sitten direktiivin kautta, jota voitaisiin sitten alueellisesti soveltaa, vai miten, mutta joka tapauksessa siinä on erittäin kiireellinen tehtävä. Nyt jos sitä voitaisiin tässä mietintöjen yhteydessä sivuta ja antaa vähän ohjeistoa, niin sekin toisi selvän lisäarvon eduskuntakeskusteluun.

Vielä sitten, arvoisa puhemies, yksi asia: Työttömyyden kuva on muuttumassa erittäin radikaalisti. Todella pätevistä tuotantotoiminnan ammattihenkilöistä alkaa olla pula, mutta sen sijaan täällä valkokauluspuolella rupeaa olemaan rajua työttömyyttä, joka on niin vakavaa työttömyyttä, että sillä alkaa olla jo yhteiskunnallisia vaikutuksiakin. Tällä tavalla joudutaan miettimään ihan tarkkaan se, minkälaiset ovat koulutuskiintiöt milläkin alalla, minkälaiseen yhteiskuntaan tähdätään jnp. Tätä työtähän ilmiselvästi nyt tällä hetkellä hallituksen piirissä tehdään elikkä mietitään juuri tällä hetkellä aivan oikein sitä, mihinkä me sitten loppujen lopuksi, kun meistä isoja tulee, tähtäämme.

Tarja Tallqvist /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafssonin lakialoite n:o 11 on hyvä ja kannatettava. Kuntien palveluksessa olevat 7 800 kouluavustajaa tekevät tärkeää työtä lastemme hyväksi. Erityisapua tarvitsevia lapsia on tänä päivänä paljon, ei vain vammaisia vaan myös rauhattomia, ylivilkkaita, jotka eivät ilman tuttua ja turvallista kouluavustajaa pysty tulokselliseen opiskeluun. Kouluavustajat vapauttavat opettajan opettamaan ja antavat luokan muille lapsille oikeuden keskittyä opiskeluun.

Tällainen lepäävä työsuhde muutenkin pienen palkan lisäksi on epäinhimillinen ja epätasa-arvoinen. Kuinka voi olettaa, että kouluavustaja pystyy elämään ilman palkkaa ja työttömyyspäivärahaa kesäkauden? Toivon ja oletan, että ed. Gustafssonin lakialoite etenee työelämä- ja tasa-arvovaliokuntaan ja sitä kautta onnelliseen päätökseen.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan hieman vastata ed. Pulliaiselle. Mielestäni meillä on hyvä työttömyysturva enkä näe sitä, miksi meidän pitäisi nyt lähteä muuttamaan tätä muutosturvalakia mihinkään suuntaan. Meillä on hyvä työllisyysaste. Meillä on toki kohtaannossa ongelmia, ja niitä tulee ilman muuta silloin, kun on näin hyvä työllisyysaste. Silloin rupeaa kohtaannossakin tökkimään. Meillä on samaan aikaan työvoimapula, meillä on parikymmentätuhatta ulkomaalaista täällä töissä, ja meillä on kuitenkin omia työttömiä.

Ed. Pulliainen, pidän myös erittäin tärkeänä sitä, että hyvänä aikana ei tehdä semmoisia ratkaisuja, joita me emme pysty sitten huonona aikana lunastamaan. Se on ihan yhtä tärkeätä kuin se, että nyt lähdettäisiin sitten tekemään päinvastoin, niin kuin sanoitte. Pitää muistaa, että pitää kantaa se, minkä on luvannut kantaa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En halua millään tavalla briljeerata 21 vuodella plus risoilla tässä työssä, mutta kyllä meillä ehkä omien kokemusmaailmojen perusteella on aivan totaalisesti toisistaan poikkeava näkökulma tähän lainsäädäntötyöhön. Siis analogia on huono, mutta me varaudumme huoltovarmuuslainsäädännöllä huonoon päivään ja me lähdemme siitä, että on tultava toimeen. Ja tässä on aivan samasta asiasta kyse, me hiomme sitä lainsäädäntöä sellaiseksi kokemusmaailmamme perusteella, että se on sillä hetkellä käytettävissä, kun sitä tarvitaan. Silloin me otamme vaan jostakin pois, jos se tulee kalliiksi.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana ensin tuosta lakialoitteesta n:o 11, koulunkäyntiavustajista. Täällä salissa on useaan otteeseen ja molemmilta puolin kuultu, että koulunkäyntiavustajille on tarvetta. Tämä koskee erityisesti vammaisia lapsia, joille avustajan saaminen on elintärkeää. Kukaan ei kiistä varmasti sitä, etteivätkö tällaiset oppilaat tarvitsisi avustajaa.

Eräs ratkaisu koulunkäyntiavustajan työsuhdeongelmaan olisi ehkä, että avustajille löytyisi kesäaikaan korvaavaa työtä. Kuntia tulisikin patistaa ratkaisujen etsimiseen, kuten ed. Larikka totesi. Ongelmana tuntuu olevan kuitenkin se, ettei avustajien koulutus anna mahdollisuuksia muihin töihin. Pidän myös tervetulleena sitä, mihin ed. Ravi puuttui, että perusopetusryhmien koon tulee olla riittävän pieni. Sitä kautta lasten oppimisongelmiin on helpompaa puuttua.

Sitten, arvoisa puhemies, muutosturvaan. Suomalaisten menestys on perustunut ja tulee taatusti perustumaan edelleenkin työntekoon, mutta myös suomalaisen yritystoiminnan elinvoimaan. Työelämän muutokset ja elinkeinoelämän rakenteet muuttuvat kuitenkin meillä todella huimaa vauhtia, tietysti myös ympärillä. Tätä minusta vasemmisto ei tunnu oikeasti ymmärtävän.

Ed. Mustajärvi totesi, miten helppo Suomessa on sanoa irti työntekijät. Minulle ainakin jäi kuva, että tuntui kuin se olisi itsetarkoitus, ja sitä se suinkaan ei ole, kaukana siitä. Uskallan vakaalla rintaäänellä sanoa, että 99 prosenttia yrityksistä on tosissaan ja haluaa pitää kynsin hampain kiinni toiminnoistaan ja myös kiinni työntekijöistään. Se on heidän ainut mahdollisuutensa pärjätä. Minä pelkään, että te ette tunne yrittäjiä ja ennen kaikkea heidän sielunelämäänsä yrittäjyyden suhteen lainkaan. Suomi tekee konkurssin ilman heitä. Ette tunnusta ettekä näe, ed. Gustafsson, sitä tosiasiaa, että suomalaisen teollisuuden markkinat ja mahdollisuudet pärjätä jatkossa muuttuneessa maailmassa ovat valitettavasti karanneet, monesta syystä, meiltä osin käsistä.

Meidän maamme kaukainen sijainti on yksi keskeinen asia, joka harvoin tulee esiin, mutta se vaikuttaa olemassa olevaan tilanteeseen vieden teollisia yrityksiä sinne, missä on markkinat, missä on yritysten kannalta edullista toimia. Tämä kylmä tosiasia vain tulee jatkossa vielä voimistumaan. Meitä, hyvät ystävät, on isolla alueella ja asumme hyvin harvassa. Meitä on vain reilut 5 miljoonaa. Lappeenrannasta on lyhyempi matka Pietariin kuin Helsinkiin; oblastin alueella on 7 miljoonaa ihmistä. Me tiedämme sen kaikki.

Olen samaa mieltä ed. Satosen kanssa siitä, että nykyinen muutosturvajärjestelmä on uusi eikä sen muuttamiseen tällä hetkellä ole tarvetta. Minusta olisi kuitenkin hyvä kuulla, jos tässä edetään, mitä mieltä yli 150 hengen työllistävien yritysten johto, omistajat, ovat esimerkiksi esittämistänne osaamisvaltuutetuista ja koko muutosturvalain muuttamisesta. Byrokratiaa lisäämällä ei työttömyyttä hoideta. Yt-lain muutos viime kaudella runnottiin väkisin läpi yrittäjiä suuremmin kuulematta. Sitä samaa virhettä ei pidä tehdä nyt. Yrittäjäkentällä on reagoitu niin, että se heijastuu tällä hetkellä tuon alta 20 kokoisten yritysten kasvuhaluihin.

Täällä on tullut joissakin puheenvuoroissa se kylmä tosiasia ilmi, että uusia työpaikkoja on synnyttävä ja niitä syntyy, kun yhdessä näin halutaan. Minä totean ed. Pulliaisen minusta naulan kantaan sattuneen huomion siitä EU:n laajuisesta vuokratyöntekijöitä koskevasta ongelmasta, jossa nimenomaan kohoavat logistiikka- ja energiakustannukset tulevat järjestelmää heiluttamaan kovin. Sille asialle toivon mukaan löytyy järkevä tulevaisuus.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Paajanen puheenvuorossaan niputti vasemmistoa jotenkin yhteen kaapuun. Uskaltaisin kyllä nyt sanoa semmoisen historiallisen totuuden, jonka uskon kyllä ed. Paajasenkin tuntevan, että kyllä sosialidemokraatit ovat niin hallituspuolueena ollessaan kuin oppositiossakin ollessaan lähteneet siitä, että me kannustamme ihmisiä työntekoon ja haluamme, että maassa on elinvoimaista yritystoimintaa. Ed. Paajasen oli pakko huomioida eiliseltä tai toissa päivältä kansainvälinen tutkimus, joka totesi, että Suomi on Euroopan kilpailukykyisin maa, Euroopan kilpailukykyisin maa, mutta sitä se ei ole missään tapauksessa ollut nyt tämän vuoden aikana, kun kokoomus on ollut hallituksessa, vaan edellisten, kun muun muassa sosialidemokraatit ovat olleet mukana. Toivoisin tämmöistä rehellisyyttä, kun täällä talossa puhutaan.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä nämä käsillä olevat laki-aloitteet lähtevät siitä, että pätkätyöntekijöiden ongelmiin pitää puuttua nyky-yhteiskunnassa. On aivan väärin, että jatkuvassa määräaikaisessa työsuhteessa olevilla ei ole oikeutta työttömyysturvalain tarkoittamalla tavalla tähän työttömyysturvaetuuteen. Siksi minä puutunkin nyt tähän ed. Paajasen näkökulmaan, että ei ole tarvetta muutosturvan parantamiseen. Minusta se on kyllä käsittämätön ajatus, kun me selkeästi näemme kaikissa näissä puheenvuoroissa, miten suuri ongelma on nyt kysymyksessä. Voimme kyllä vaan tässä yhdessä todeta, että lain laadinta näyttää olevan vain jonkun muotoinen ylevöity muoto tyranniaa, jos me tämän hyväksymme.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutosturvaa voidaan parantaa muutenkin kuin lailla. 30 vuotta yrittäjänä olleena ja yrittäjäkentällä pitkään toimineena tunnen yrittäjäelämää pitkälle ja näen, että meidän täytyy pystyä toimimaan yhdessä tässä salissa kokonaisvaltaisesti. Ehkä karrikoiden heitin palloa enemmän sinne, mutta sieltä tämä lakialoite oli tehty, ja kun laki muutosturvasta on ollut 2005:stä voimassa, minusta ei ole tarvetta sitä vielä oikoa.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hieman yllätyin mielestäni erittäin asiallisen ed. Paajasen puheenvuoron saamasta kohtelusta. Tietysti se saattoi osua arkaan paikkaan, mutta kyllä tietty fakta ja totuus tässä asiassa on kuitenkin se, että me emme tarvitse koko tätä muutosturvajärjestelmää, jos meillä ei ole sellainen yhteiskunta, jossa aidosti syntyy uusia työpaikkoja, ja jos emme pidä huolta siitä, että yrittäjillä ja yrityksillä on intressi työllistää uusia ihmisiä. Se on sen asian ydin. Siinä auttaa sitten muutosturva siinä välissä, että ihmiset voivat sen askeleen sieltä entisestä työpaikasta uuteen ottaa, mutta jos niitä uusia työpaikkoja ei synny, niin tämä koko muutosturva jää täysin kuolleeksi kirjaimeksi. (Ed. Gustafsson: Eihän sitä kukaan kiistä!) Sen takia ed. Paajasen puheenvuoro oli erinomainen osoitus siitä, että tämäkin puoli asiassa tulee ottaa vakavasti.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Muutosturvalainsäädäntö astui voimaan kesällä 2005. Muutosturvan toimintamallia on pidetty pääosin toimivana, sillä ilman omaa syytään työttömäksi jääneiden työllistyminen on muutosturvan avulla nopeutunut. Kehittämistarpeita laissa silti on.

Tämän lakialoitteen tavoitteena on muun muassa laajentaa irtisanotun oikeutta kouluttautua muutosturvan avulla sekä parantaa määräaikaisten työntekijöiden oikeutta muutosturvaan. Nykyisellään muutosturvan saantiehdot ovat määräaikaisten työntekijöiden kohdalla liian tiukat. Nykylain mukaan vaaditaan vähintään 36 kuukauden työsuhdetta samaan työnantajaan viimeisten 42 kuukauden aikana. Lakialoitteen mukaan henkilön tulisi olla oikeutettu työllistämisohjelmaan ja -lisään silloin, kun hän on ollut keskeytyksettä tai lyhytaikaisin keskeytyksin työsuhteessa samaan työnantajaan 12 kuukauden ajan.

Muutosturvalainsäädäntö oikeuttaa tällä hetkellä koulutuksesta maksettavaan työllistämisohjelmalisään vain silloin, kun koulutus on työvoimapoliittista koulutusta. Lakialoitteessa ehdotetaan myös omaehtoisen ammatillisen koulutuksen hyväksymistä lisään oikeuttavaksi koulutukseksi, mikä laajentaisi työntekijöiden valinta- ja sijoittamismahdollisuuksia.

Erityisen hyvää lakialoitteessa on työllistämisohjelmalisäkauden pidentäminen nykyisestä 185 päivästä 500 päivään. Tämä auttaisi erityisesti niitä ihmisiä, joiden pohjakoulutus on matala ja joilta puuttuu ammattitutkinto kokonaan. Muuttuvassa työelämässä moni joutuu kouluttautumaan myös kokonaan uuteen ammattiin, ja pidempi tukiaika mahdollistaisi noin 1,5 vuoden mittaisen näyttötutkinnon suorittamisen muutosturvan avulla.

Sosialidemokraatit haluavat myös parantaa työntekijöiden mahdollisuutta kehittää ammattitaitoaan ja työmarkkina-asemaansa työssäoloaikana. Siksi esitämme, että yli 150 hengen työpaikoilla henkilöstöllä tulee olla mahdollisuus nimetä osaamisvaltuutettu, joka hoitaisi henkilöstön edustajana koulutukseen liittyviä kysymyksiä.

Erityistä huomiota koulutussuunnittelussa tulee kiinnittää niihin työntekijöihin, joilla ei ole ammatillista peruskoulutusta. He ovat usein hankkineet vahvan erikoisosaamisen työssään, mutta heidän on vaikea edetä työurallaan ja työttömyystilanteen sattuessa heidän on hankalampi työllistyä. Heidän kehitysmahdollisuuksistaan huolehtiminen on erityisen tärkeää.

Toivon, että osaamisvaltuutetun työn myötä myös määräaikaiset työntekijät pääsisivät nykyistä paremmin työnantajan järjestämän koulutuksen piiriin, sillä he ovat työntekijäryhmä, joka usein unohtuu henkilöstön koulutusta järjestettäessä.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Koulunkäyntiavustajien työsuhteissa sekä lomautuksissa on todella ongelmia. Koulunkäyntiavustajien ammattiryhmästä on tullut monella tavoin osa-aikatyötä ja pätkätyötä tekevien joukko, vaikka tavoitteenammehan yhteiskunnassa on ollut nimenomaan pätkätöiden karsiminen. Koulunkäyntiavustajien määrä perusopetuksessa on viimeisten vuosien aikana noussut merkittävästi, 4 300:sta noin 8 100 henkilöön, ja tarve koulunkäyntiavustajien määrässä tulee edelleen vain kasvamaan muun muassa erityistukea tarvitsevien oppilaiden määrän lisääntyessä.

Täällä tänään ovat jotkut jopa kyseenalaistaneet koulunkäyntiavustajien tarpeen, ja tätä kyllä kovasti ihmettelen, sillä kaikki tiedämme sen, että lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet ja käytöshäiriöistä kuten adhd-oireista kärsivien lasten, oppilaiden määrä on vahvasti noussut. Kyse on siis näiden apua ja tukea tarvitsevien lasten oikeudesta saada riittävä apu ja tuki tilanteisiinsa. Koulunkäyntiavustajia ei kovin helposti edes kunnissa saa, eri lailla eri kunnissa, mutta usein edes silloin, kun kipeästi koulunkäyntiavustajaa tarvittaisiin, se ei kovin helpolla yleensä järjesty. Kyllä todellakin kaikki koulunkäyntiavustajat ovat erittäin kovaan tarpeeseen, jotka kouluissa toimivat.

Mutta siihen keskusteluun kyllä yhdyn, että tulisi tietysti painottua myös niihin syihin, mistä johtuu se, että lasten ja nuorten ongelmat ovat kasvaneet. Taustalla on toki perheiden ongelmia, kasvavia ongelmia, lapsiperheiden eriarvoisuutta, sosiaalisten ongelmien kasaantumista samoille perheille jne. Panostamalla perheiden hyvinvointiin, lapsiperheiden ennalta ehkäiseviin palveluihin, myös muihin ennalta ehkäiseviin palveluihin mutta myös näihin koulujen tukipalveluihin ja todella siihen, että ryhmäkoot olisivat kohtuullisia eivätkä liian suuria, näillä kaikilla keinoilla pitää pyrkiä näihin asioihin vaikuttamaan.

Työsuhteiden määräaikaisuuksiin tehtiin aiemmin uuden työsopimuslain myötä parannus, joka määrää, että yli yhdeksän kuukautta kestävien työsuhteiden tulee olla voimassa toistaiseksi. Kunnissa on kuitenkin edelleen paljon määräaikaisia ja osa-aikaisia koulunkäyntiavustajia, kuten täälläkin tänään on keskustelussa tullut esiin. Ed. Laxell otti erittäin tärkeän näkökohdan esiin eli sen, mitä se, että koulunkäyntiavustajilla on hyvin heikko asema, vaikuttaa apua ja tukea tarvitsevien lasten olosuhteisiin ja tilanteisiin. Se oli todella ydinasia, mikä keskustelussa nousi onneksi esiin.

Ammattialan jäseniä, koulunkäyntiavustajia, on puhuttanut paljon julkisuudessa käsitelty koulunkäyntiavustajia koskeva oikeustapaus, joka koski työsopimuksia, joissa oli sovittu työnteon ja palkanmaksun lyhytaikaisesta keskeyttämisestä vuosittain koulujen kesäkeskeytyksen ajaksi. Työnantajan kannan mukaiseen ratkaisuun päätynyt työtuomioistuimen päätös on vaikuttanut kunnissa koulunkäyntiavustajien työsopimuksiin. Kunnille tämä päätös kertoi selkeästi, että tällaista menettelyä voi harjoittaa. Koulunkäyntiavustaja saattaa näin ollen kirjoittaa työsopimuksen, jossa hyväksyy lomien aikaiset lomautukset. Tämä puolestaan johtaa siihen, ettei liitto tai Kela maksa koulunkäyntiavustajille työttömyyspäivärahaa sen perusteella, että työntekijä on etukäteen tiennyt työsuhteen olevan voimassa vain koulun työpäivinä. Mikäli kyse on määräaikaisesta työsuhteesta, joka päättyy koulujen lomien alkaessa, tai niin sanotusta pakkolomautuksesta, työntekijä on oikeutettu työttömyyspäivärahaan.

Koulunkäyntiavustajia on muistutettu ja tulee muistuttaa siitä, että työtuomioistuimen päätöksen mukaan työntekijät, joiden työsopimuksessa on sovittu työnteon ja palkanmaksun keskeytyksestä, ovat osa-aikaisia työntekijöitä ja tulevat siten työsopimuslain erityisten suojasäännösten piiriin. Työsopimuslain 2 luvun 5 §:n mukaan työnantajalla on velvollisuus tarjota lisätyötä kaikille niille osa-aikatyöntekijöille, jotka ovat sopivia vapaana oleviin tehtäviin. Monissa kunnissa onkin koetettu löytää ratkaisuja koulunkäyntiavustajille: lisätunteja on tarjottu iltapäiväkerhoista ja kesäajalla on tarjottu joissakin kunnissa työtä esimerkiksi kesäleireillä, päivähoidossa tai erilaisissa kerhoissa. Tämän suuntaisen toiminnan toivoisi todella vahvistuvan, jotta koulunkäyntiavustajien asema paranisi ja päästäisiin turhista ja kohtuuttomista pätkätöistä eroon.

Käytännössä usealla paikkakunnalla koulunkäyntiavustajat hakevat lomautusta loma-ajoilta. Lomautuksen alussa on seitsemän päivän karenssi, jonka jälkeen koulunkäyntiavustajat alkavat saada Kelan työttömyyspäivärahaa sekä liitolta ansiosidonnaista työttömyyskorvausta. Koska kunnilla on päätösvalta koulunkäyntiavustajien työsuhteisiin, asettaa se avustajat eriarvoiseen asemaan asuinpaikasta riippuen. Kunnat voivat tehdä omia paikallisia sopimuksia koulunkäyntiavustajien kanssa. Esimerkiksi Lahti on ainakin aiemmin tehnyt sellaisen paikallisen sopimuksen, että koulunkäyntiavustajien palkat määräytyvät vuosipalkan perusteella. Tämä tarkoittaa siis sitä, että vuoden palkka jaetaan kahdentoista kuukauden kesken. Näin ollen peruspalkka pienenee, mutta hyvinä puolina sopimuksessa on, että palkka tulee kesälläkin, työntekijät saavat normaalin loman eikä lomautusta tarvita. Sopimus on ollut Lahden kaupungin työntekijöille vapaaehtoinen.

Arvoisa puhemies! Koulunkäyntiavustajien asema työmarkkinoilla on siis todella heikko, ja tämä ed. Jukka Gustafssonin lakialoite parantaisi nykytilannetta tärkeällä tavalla siten, että henkilöllä olisi oikeus työttömyysturvaan sellaisen vapaan ajalta, joka rinnastuu lomautukseen työnantajan toiminnan kausiluontoisuuden vuoksi edellyttäen, että vapaa toistuu vuosittain. Ennen kaikkea on kuitenkin tärkeää löytää kokopäiväisiä ja kokovuotisia työmahdollisuuksia koulunkäyntiavustajille, ja näin mahdollistuisi myös kohtuullinen palkka näille tärkeätä työtä tekeville, nyt hyvin vaikeassa asemassa oleville työntekijöille.

Tärkeää on minun mielestäni myös se, minkä ed. Taimela keskustelussa otti esiin, eli se, että toisinaan koulunkäyntiavustajilla teetetään monia muitakin tehtäviä kuin heidän työnkuvaansa ihan virallisesti ja oikeutetusti kuuluisi. Koulunkäyntiavustajat saattavat toimia esimerkiksi opettajien sijaisina joskus aivan liian pitkiäkin aikoja, ei vain päivän tai näin lyhyitä aikoja, mikä on tietysti pakkotilanteissa jollain tavalla hyväksyttävissä.

Arvoisa puhemies! Tähän loppuun haluan vaan todeta, että aloite on siis erittäin tarpeellinen. Koulunkäyntiavustajien asemaan tarvitaan kipeästi ja nopeasti parannuksia.

Myös tämän toisen ed. Gustafssonin aloitteen, joka tänään on käsittelyssä, joka koskee muutosturvan parantamista, näen erittäin tarpeellisena ja tärkeänä.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Olen omasta mielestäni saanut vanhemmiltani hyvän kasvatuksen ja sen vuoksi haluan kiittää tästä vilkkaasta ja aika pitkästäkin keskustelusta. Haluan myöskin kiittää eduskunnan varapuhemies Kääriäistä, joka on tehnyt ylipitkän työhukin, 2,5 tuntia istunut ja seurannut keskustelua. Toivon, että puhemiesneuvosto huomioi tämän sopivaksi katsomallaan tavalla. (Ed. Pulliainen: Erikoislisällä!)

Ei nyt ole tarkoitus tehdä mitään yhteenvetoa keskustelusta. Se ei kuulu tämän talon, onneksi, traditioihin, mutta pari ehkä tällaista yleisluontoista näkemystä.

Ensimmäinen niistä liittyy siihen, että on tietysti ollut ilo huomata, että myöskin varsin monet hallituspuolueiden kansanedustajat ovat perehtyneet näihin lakialoitteisiin ja ovat antaneet ainakin osatuen niille, muun muassa edustajat Laxell ja Larikka kokoomuksesta, ja myöskin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja varsin vastuullisesti ymmärsi näitten lakialoitteitten sisältöä, vaikkakaan nyt tämä muutosturva ei sitten ed. Satosta, kuten ei joitakin muitakaan, sytyttänyt. Myöskin keskustan taholta on annettu tukea näille aloitteille.

Sitten ehkä sellainen vähän, ehkä uskaltaisi sanoa, syvällisempi ulottuvuus nyt vielä. Jollette tykkää huonoa, niin otan kaksi lainausta.

Toisessa kohtaa lainaan itseäni, toisessa ed. Kantolaa. Totesin omassa puheenvuorossani, että (Ed. Pulliainen: Ajattelijoita molemmat!) — Olkaas hiljaa nyt! — on luotava työntekijöille kestävä silta tulevaisuuteen, mikä antaa turvallisuudentunteen ja mahdollisuuden olla mukana työelämässä, vaikka totuttu oma työ loppuu.

Ja toinen, ed. Kantola. Tosin ed. Kantola lainasi siinä puhemies Niinistöä, mutta se oli puhemieheltä kyllä aika syvällinen näkemys, kun hän totesi täällä, että kun kantaa vastuunsa, tulee oikein kohdelluksi. Tässä on nyt vaan semmoinen tilanne, jonka me kansanedustajat ja Suomen kansan enemmistö tunnistamme, että valitettavasti tässä yhteiskunnallisessa tilanteessa ei näin ole, ehkei ole ollut aikaisemminkaan, eli vaikka kantaa vastuunsa, niin ei tule oikein kohdelluksi. En nyt rupea tässä analysoimaan kvartaalikapitalismia ja sen olemusta, koska on monien muidenkin tekijöiden vaikutusta se, että vaikka työntekijät ja toimihenkilöt laittavat 100 prosenttia siihen työhönsä ja vaikka pääoman tuottoprosentti on kaksinumeroinen luku, niin vaan jostain syystä, niin kuin todetaan, tuotanto loppuu, toiminta loppuu, kiitti, riitti työntekijöille. Sen takia tähän on luotu ja luodaan ja pitää luoda parempi järjestelmä, että yhteiskunta ottaa tavallaan sen vastuun, jotta toteutuu ed. Ilkka Kantolan, Gustafssonin, puhemies Niinistön ikään kuin tämä vastuullinen näkemys, että on tämä leveä silta, joka kantaa työntekijöitä ja heidän lapsiaan ja perheitään sitten eteenpäin.

Lopuksi arvostamalleni ed. Erkki Pulliaiselle, joka hienolla tavalla totesi puheenvuorossaan, että lakialoitteet ovat perusteltuja ja ne on syytä ottaa vakavasti käsittelyyn, jopa mietintöön saakka: tällä tavalla, kiitoksia!