Antero Kekkonen /sd:
Rouva puhemies! Havaitsin, että salissa ei ole muita
pankkivaltuuston jäseniä, ja suurelta osin siitä syystä ajattelin
lausua muutaman sanan tästä valtiovarainvaliokunnan
mietinnöstä, joka käsittelee pankkivaltuuston
ajankohtaiskertomusta viime marraskuulta. Ehkä on hyvä lausua
se muutama sana senkin takia, että tämä käytäntö,
pankkivaltuuston kertomus, on uusi instituutio ja sen olisi hyvä juurtua tähän
taloon. Jotta se juurtuisi, on tietysti hyvä, että siitä joku
joskus jotain sanoo.
Rouva puhemies! Eduskunnan pankkivaltuusto, Suomen Pankin pankkivaltuusto,
käsitteli ajankohtaiskertomuksessansa kestävää finanssipolitiikkaa
sekä vakaus- ja kasvusopimuksen soveltamista ynnä merkitystä euroalueella,
ja, niin kuin odottaa sopii, me pidimme vakaus- ja kasvusopimusta
tärkeänä ja tarpeellisena riittävän julkisen
talouden vakauden ja yhteisen rahapolitiikan uskottavuuden turvaamiseksi.
Tähän peruslinjaukseen valtiovarainvaliokunta
on yhtynyt. Sen mietinnöstä voi löytää ihan
periaatteellisenkin linjanvedon, kun valiokunta toteaa: "- - kansalliset
vakausohjelmat ovat keskeisiä yhteisen talouspolitiikan
ohjausvälineitä, ja kunkin maan sitoutuminen omaan
vakausohjelmaansa on tärkeää." Sitten
johtopäätös, jota ei ihan olankohauksella
voi sivuuttaa: "Tästä syystä vakausohjelmat
voitaisiin käsitellä jäsenmaissa nykyistä laajapohjaisemmin."
Tämä on aivan oikea huomio. Suomen kannalta tämä merkitsisi
sitä, että vakaus- ja kasvusopimusta koskeva valtioneuvoston
selvitys annettaisiin eduskunnalle niin ajoissa, että eduskunnalla
olisi tarvittaessa mahdollisuus ottaa asiaan kantaa, ennen kuin
Suomen vastaus toimitetaan EU:lle. Tämän nyt tietysti
pitäisi olla vähintä, miten toimia sarjaltaan näin
raskaassa kysymyksessä.
Tälle kansainvälisen taustan antaa se pitkällä tähtäyksellä sietämätön
pitkä linja, että kahdeksan euroalueen maata saavutti
julkisen talouden tasapainon vuoteen 2001 mennessä. Saksassa, Ranskassa,
Italiassa ja Portugalissa tasapainotavoitteita ei sen sijaan ole
saavutettu. Portugalin kohdalla ongelmana on ollut myös
se, että julkisen talouden suuri alijäämä paljastui
varsin myöhään eikä siihen ollut
EU:n tasolla varauduttu. Tätä voisi melkein pitää skandaalina,
että yhdestä jäsenmaasta tulee tähdellinen,
tärkeä, tieto niin myöhään
kuin tässä tapauksessa oli.
Eikä tässä kaikki. Viimeaikaisen
hitaan talouskehityksen ohella ongelmana on ollut erityisesti se,
että julkisen talouden tervehdyttäminen ei onnistunut
alijäämäisissä maissa edes korkeasuhdanteen
aikana. Niin kuin pankkivaltuuston kertomus aikoinaan totesi, Saksan,
Ranskan, Italian ja Portugalin rakennealijäämät
päinvastoin kasvoivat viime noususuhdanteen huipussa. Kun katselemme,
mikä tilanne tällä hetkellä on
Saksassa, Euroopan sydämessä, niin sitä voi
aivan yksioikoisesti pitää seurauksena siitä,
minkä pankkivaltuusto aikoinaan totesi ja mihin myöskin
valiokunta on ottanut tämän kannan.
Valiokunta näkyy yhtyvän pankkivaltuuston näkemyksiin
korostaa vakaus- ja kasvusopimuksen merkitystä. Vakaus-
ja kasvusopimus on tarpeen riittävän julkisen
talouden vakauden ja yhteisen rahapolitiikan uskottavuuden turvaamiseksi.
On siis koko euroalueen kannalta, ei vain Suomen, tärkeätä,
että kansallisista sopimuksista pidetään
kiinni. Tämä ei ole mitään mallioppilasajattelua,
vaan tämä on sen linjan vahvistamista, jolla yhteiset
pelisäännöt olisivat kunniassa Euroopassa.
Se, että kaikki maat eivät ole noudattaneet
tehtyjä sitoumuksia, ei näytä valiokunnankaan
mielestä heikentävän sitä sopimuksen
perustavoitetta, jolla pyritään estämään
velkaantumista ja jäsenmaiden ajautumista rahoitusvaikeuksiin.
Julkistaloutta koskevaa tilastointia on välttämätöntä parantaa
ja nopeuttaa. Portugalin kohdallahan tämä ongelma
oli todellinen. Siellä tilastointi ei ollut mukana, ja
sitten kun se jotenkin tuli mukaan, se tuli väärässä muodossa
ja sitten oli monessa mielessä jo myöhäistä.
Finanssipolitiikan valvonta perustuu mitä suurimmassa
määrin tilastotietoihin, jolloin niiden ajantasaisuuteen
ja luotettavuuteen on aivan välttämätöntä kiinnittää aiempaa
enemmän huomiota.
Arvoisa rouva puhemies! Valtiovarainvaliokunnan mietintö päättyy
toiveeseen, joka on jossain määrin hurskas, mutta
ilmiselvästi tarkoitus on hyvä. Vakaus- ja kasvusopimuksen
toimivuutta ei ole vielä koeteltu todella vaikeassa taloudellisessa
tilanteessa. Ja nyt sitten se hurskas toive: "Jotta sopimus silloinkin
täyttäisi sille asetetut tavoitteet, on kaiken
kaikkiaan tärkeää tehostaa sopimuksen
täytäntöönpanoa ja toimivuutta."
Tähän johtopäätökseen,
toiveeseen, on hyvä yhtyä myöskin Suomen
Pankin parlamentaarisen valvonnan puolelta.
Keskustelu päättyy.