Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Ukrainan tilanne on erittäin vakava ja viime päivien tapahtumat ovat kiristäneet (Hälinää — Puhemies koputtaa) tilannetta edelleen. Haluan uskoa tilanteen rauhoittumiseen, mutta realismin nimissä on sanottava, että vastakkainenkin kehityskulku on täysin mahdollinen. Tilanne on herkkä ja provokaatioille altis, eikä kukaan varmuudella tiedä, miten kehitys etenee. Suomi ja EU tekevät joka tapauksessa parhaansa, jotta järki ja vastuullisuus voittaisivat ja ukrainalaiset voisivat vapaasti määrittää ja valita oman tulevaisuutensa.

Ukrainan kehitys on ollut pitkään poliittisesti ja taloudellisesti epävakaata ja korruption leimaamaa. Viime vuoden lopulla alkaneissa mielenosoituksissa ukrainalaiset vaativat maalleen kurssin muutosta ja selkeää eurooppalaista suuntaa. Kansalaisyhteiskunnan nousu ja sen vastustaminen kärjistyivät tuskallisella tavalla, ja lopulta ylin valta Kiovassa vaihtui.

EU:n osalta Maidanin sekasortoisista viikoista on sanottava, että EU ei missään vaiheessa pyrkinyt kriisin osapuoleksi. EU:n neuvottelutoiminta oli tärkeää ja ansiokasta, ja uskon, että EU:n ja tiettyjen EU-maiden toiminnalla oli suuri merkitys sille, että kymmeniä uhreja vaatinut väkivalta saatiin loppumaan.

Ukrainassa on nyt uusi, vuoden 2012 vaaleilla valitun parlamentin hyväksymä hallitus, joka on jo pelkästään maan sisäisen tilanteen takia hyvin haasteellisessa tilanteessa. Maan taloudellisen tilanteen vakauttaminen on valtava työ. Ukrainan vaikein ja akuutein uhka kohdistuu kuitenkin maan alueelliseen yhtenäisyyteen. Tähän liittyy myös suurin vaara tilanteen eskaloitumisesta.

Venäjän Ukrainaan ja erityisesti Krimin alueeseen kohdistamat toimet ovat rikkoneet kansainvälistä oikeutta ja loukanneet Ukrainan alueellista koskemattomuutta. Suomi on tämän yksiselitteisesti tuominnut niin kansallisesti kuin EU:n kautta. Krimin niemimaa on tällä hetkellä de facto venäläisten joukkojen valvonnassa. Venäjä piirittää alueella olevia Ukrainan tukikohtia ja rajavartioasemia. Krimin alueparlamentti on ilmoittanut 16.3. pidettävästä kansanäänestyksestä, joka koskisi alueen liittymistä Venäjään. Tällaisen kansanäänestyksen järjestämiseen alueparlamentilla ei kuitenkaan ole Ukrainan perustuslain mukaan oikeutta.

Hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta ja tasavallan presidentti ovat yhteiskokouksissaan toistuvasti keskustelleet Ukrainan tilanteesta. Tilannetta on niin ikään käsitelty hallituksen EU-ministerivaliokunnassa. Suomi on korostanut ja korostaa jatkuvasti, että tilanteeseen ei ole muita kestäviä ratkaisuja kuin neuvotteluteitse löydettävä ratkaisu. Toimet, jotka eskaloivat tilannetta, ovat vääriä ja vastuuttomia. Kriisi on kuitenkin ratkaistavissa rauhanomaisesti ja demokraattisesti, jos osapuolilla on siihen poliittista tahtoa.

Arvoisa puhemies! Suomi toimii Ukrainan kriisin ratkaisuyrityksissä ensisijaisesti EU:n kautta ja muiden EU-jäsenvaltioiden kanssa yhdessä. Meillä ei ole kuvitelmia siitä, että asia olisi ratkaistavissa Suomen kansallisin toimin. Euroopan unioni pyrkii määrätietoisesti vaikuttamaan tilanteeseen, ja viime viikolla EU-maiden päämiesten kokouksessa annettu julkilausuma on vahva vetoomus rauhanomaisen ratkaisun puolesta. Euroopan unioni on ollut asiassa hyvin yhtenäinen. Juuri yhtenäisyys oli yksi Suomen keskeisistä tavoitteista viime viikon huippukokouksessa, ja se määrittää toimintaamme myös jatkossa.

Venäjä on kertonut olevansa huolissaan Ukrainan venäläisvähemmistön — tai Krimillä venäläisenemmistön — kohtelusta. On selvää, että kaikkien vähemmistöjen suojeluun on kiinnitettävä erityistä huomiota. Vähemmistöjen oikeuksien loukkaaminen on aina kansainvälisten sopimusten vastaista, ja tapauksissa, joissa oikeuksia epäillään loukatun, ainoa hyväksyttävä tapa on toimia kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Tarvittaessa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö Etyj sekä Euroopan neuvosto ovat oikeita tahoja auttamaan tässä työssä. Ukrainan on luonnollisesti oltava valmis yhteistyöhön kansainvälisten järjestöjen kanssa vähemmistöjen suojelua koskevissa kysymyksissä.

Objektiivinen tiedonsaanti on edellytys ongelman ratkaisemiselle. Tämän takia EU tukee vahvasti kansainvälisten tarkkailijoiden pääsyä selvittämään tilannetta Krimin autonomisessa tasavallassa. EU vetoaa Venäjään, jotta tarkkailijat pääsisivät alueelle. Puolueettomien tarkkailijoiden pääsyn estäminen ja työn häiritseminen on kansainvälisen oikeuden vastaista ja näin ollen tuomittavaa.

Tiedonsaannin lisäksi kansainvälistä apua tarvitaan neuvotteluratkaisun etsimisessä. Ukrainan ja Venäjän väliset neuvottelut ovat ensisijaisia, mutta Euroopan unioni suhtautuu myönteisesti ajatukseen erityisen yhteysryhmän perustamisesta neuvotteluja tukemaan. Suhtautuminen kansainväliseen välitystoimintaan kertoo osapuolten poliittisen tahdon määrästä kriisin ratkaisuyrityksissä.

Ukrainan tulevan kehityksen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että tulevat vaalit ovat vapaat ja rehelliset. Tähän on saatavissa kansainvälistä tukea. Vastaavasti on pyrittävä määrätietoisesti etenemään perustuslaillisissa uudistuksissa ja vahvistettava oikeusvaltiokehitystä. Ukrainassa on tutkittava kaikki viime viikkojen aikaiset vakavat väkivallanteot ja ihmisoikeusloukkaukset riippumatta siitä, keiden näihin epäillään syyllistyneen. Presidentinvaalien lisäksi on valmistauduttava myös uusiin parlamenttivaaleihin.

Ukrainan talous on hyvin heikossa kunnossa, kuten jo aiemmin on todettu. Elinkeinoelämän rakenne on kehittymätön, valtiontalouden tila on surkea ja korruptio on erittäin suuri, taloutta ja laajemminkin yhteiskunnan toimintaa jäytävä ongelma. Taloudellisen romahtamisen estäminen on kaikkien etujen mukaista, ja Euroopan unioni on valmis osallistumaan Ukrainan taloudelliseen tukemiseen. Tämä ei voi kuitenkaan tapahtua ehdoitta — Ukrainan on sitouduttava rakenteellisiin uudistuksiin muun muassa korrup-tion kitkemiseksi. Vastaavasti on etsittävä keinoja palauttaa Ukrainaan varoja, joita sieltä on laittomasti siirretty ulkomaisille tileille. Eri arvioiden mukaan kyse on jopa kymmenistä miljardeista euroista.

On selvää, että Ukrainan taloudellisessa tukemisessa tarvitaan laajan kansainvälisen yhteisön toimintaa. Erityisesti IMF:n rooli on keskeinen, mutta myös Euroopan investointipankin ja EBRD:n osallistuminen olisi hyvin tarpeellista. Euroopan unionin komissio on valmistellut Ukrainan taloudellisen tilanteen vakauttamiseksi tukikokonaisuuden, joka pyritään käsittelemään EU:ssa nopealla aikataululla. Tuki koostuu pääasiallisesti EU:n budjettivarauksista ja kansainvälisten rahoituslaitosten lainoista. Euroopan unioni on sitoutunut assosiaatiosopimuksen allekirjoittamiseen Ukrainan kanssa. Sopimuksen poliittisten osioiden allekirjoittaminen voi tapahtua jo lähiaikoina. EU:n on myös mahdollista hyväksyä yksipuolisia toimenpiteitä, joiden ansiosta Ukraina voisi hyödyntää assosiaatiosopimukseen liittyvän vapaakauppa-alueen luomia etuja. EU edustaa 31:tä prosenttia Ukrainan ulkomaankaupasta.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin ja Venäjän suhteiden tila on huolestuttava. Suomen näkökulmasta tilanne on erityisen valitettava, koska Venäjän merkitys Suomelle on suurempi kuin Venäjän merkitys EU-maille keskimäärin. Viime viikon kokouksessa Eurooppa-neuvosto päätti keskeyttää Venäjän kanssa käytävät neuvottelut suhteiden uudesta perussopimuksesta sekä neuvottelut viisumikysymyksistä, joissa pitkän aikavälin tavoitteena on viisumivapaudesta sopiminen osapuolten välillä. Molemmat asiakokonaisuudet ovat Suomen kannalta tärkeitä tavoitteita, mutta vallitsevissa olosuhteissa neuvotteluja ei ole mahdollista jatkaa. EU antoi myös tukensa G8-maiden eurooppalaisten jäsenten sekä EU:n toimielinten päätökselle keskeyttää osallistumisensa G8-huippukokouksen valmisteluihin.

Euroopan unioni kehotti hakemaan ratkaisua Ukrainan ja Venäjän välisissä neuvotteluissa, joihin on päästävä nopeasti. Unioni on valmis — mikäli kriisin ratkaisuyrityksissä ei saada nopeasti aikaan myönteisiä tuloksia — päättämään täydentävistä toimista suhteessa Venäjään. Tällaisia toimia ovat matkustuskiellot, omaisuuden jäädyttämiset sekä EU:n ja Venäjän huippuko-kouksen peruuttaminen. Unioni varoitti lisäksi, että Venäjän toimista Ukrainan tilanteen horjuttamiseksi tulee lisäseurauksia useilla eri taloudenaloilla.

Suomi korostaa voimakkaasti neuvotteluratkaisun merkitystä. Keskinäisriippuvuuden oloissa pelkkä poliittinen epävakauskin johtaa väistämättä taloudellisesti kielteisiin markkinareaktioihin. Pakotteissa ja vastapakotteissa molemmilla osapuolilla on paljon hävittävää. EU ei silti voi olla vastaamatta toimiin, jotka kärjistävät tilannetta ja ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia. On selvää, että EU:n toiminnan yhtenäisyys on tässäkin kysymyksessä hyvin tärkeää. Euroopan unioni on Suomelle perustavanlaatuinen arvovalinta, jolla on myös vahva turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. Suomi on johdonmukaisesti ajanut EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistamista.

Venäjä-politiikkaamme perusajatuksena on tukea pyrkimyksiä Venäjän osallistumiseksi kansainväliseen yhteistyöhön ja sääntöperustaiseen toimintaan. Tavoitteenamme on ollut — ja on edelleen — luonteva, eurooppalainen naapuruussuhde, josta Suomi, EU kokonaisuudessaan ja Venäjä hyötyvät. Tämä tavoite säilyy, vaikka Krimin tapahtumat ovat sitä vakavasti kolhineet. Kansalaistason vuorovaikutuksen lisääntyminen ja naapuruussuhteen "arkipäiväistyminen" olisivat toivottuja kehityskulkuja. Euroopan unioni ja Venäjä tarvitsevat toisiaan. Luonnollisesti Venäjältä tarvitaan edelleen yhteistyötä ja rakentavaa panosta myös lukuisissa kansainvälisen politiikan kysymyksissä, kuten Afganistanissa, Syyriassa ja Iranissa.

Tilanne on siis hyvin huolestuttava ja jännittynyt. Venäjä voi kuitenkin politiikallaan vaikuttaa tilanteeseen nopeastikin. Rauhanomaisen ratkaisun löytyminen ja kriisin eskaloitumisesta aiheutuvien seurausvaikutusten välttäminen edellyttävät paluuta kansainvälisen oikeuden kunnioittamiseen.

Arvoisa herra puhemies! Ukrainan tilanne aiheuttaa suomalaisten keskuudessa huolta myös oman turvallisuutemme näkökulmasta. Tämä on ymmärrettävää. Kyseessä on vakava kriisi, mutta ei suoranainen turvallisuusuhka suomalaisille. Siitä huolimatta voi todeta, että puolustushallintokin luonnollisesti seuraa tilanteen kehittymistä tarkasti. Seurausten osalta Ukrainan kriisi voi kuitenkin vaikuttaa suomalaisiin ennen kaikkea negatiivisen talouskehityksen kautta.

Ukraina on merkittävä eurooppalainen maa. Sen kriisi koskettaa koko Eurooppaa ja hyvin laajasti koko kansainvälistä yhteisöä. On selvä, että Ukraina tarvitsee kansainvälisen yhteisön vankkumatonta tukea. Suomi pyrkii omalta osaltaan vaikuttamaan parhaan kykynsä mukaan kriisin ratkaisemiseen.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Ukrainan kriisiä ja erityisesti Krimin tilannetta käsitellään laajasti kansainvälisillä foorumeilla. Onkin tärkeätä, että sitä välineistöä, jota sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti on tämänlaatuisia tilanteita varten kehitetty, käytetään hyväksi. Luonnollisesti tiiviit kahdenväliset yhteydet ja vaikuttamiskanavat ovat myös käytössä.

Euroopan unioni on linjannut oman politiikkansa. Sen elementtejä ovat Ukrainan sisäisen kehityksen edistäminen, neuvotteluratkaisun tukeminen Venäjän toimista syntyneessä tilanteessa sekä vaikuttaminen Venäjään myös erilaisin rajoittavin toimin. Näitä käsitellään ensi viikolla EU-kokouksessa. Samanaikaisesti jatkuvat myös EU:n tukemat pyrkimykset neuvotteluratkaisun hakemiseksi. Suomi haluaa osaltaan antaa aktiivista tukea neuvotteluratkaisujen hakemiselle kaikilla niillä foorumeilla, joilla siihen on mahdollisuus. Lisäksi tavoitteena on pysäyttää tilanteen kärjistyminen edelleen ja hankkia luotettavaa tietoa.

YK:n ja sen turvallisuusneuvoston mahdollisuudet toimia ovat käytännössä vähäiset tilanteessa, jossa Venäjä pysyvänä jäsenenä on yksi kriisin osapuoli. YK:ssa on mahdollista käsitellä tilannetta myös yleiskokouksessa, jos turvaneuvosto ei kykene päätöksiin, mutta se tuskin edesauttaa neuvotteluratkaisua. Tuemme luonnollisesti myös pääsihteerin välitystoimintaa, vaikka senkin mahdollisuudet ovat toistaiseksi vähäisiä.

Tässä tilanteessa Etyjillä ja Euroopan neuvostolla on paremmat mahdollisuudet edesauttaa ratkaisujen etsimisessä ja toteuttamisessa. Etyjin osalta merkittävin aloite ratkaisun hakemisessa on kansainvälinen kontaktiryhmä, jossa olisivat sekä Ukraina että Venäjä. Etyjin puheenjohtajamaa Sveitsi toimii tässä aloitteellisesti, ja EU:n päätöksissä on myös tälle annettu tuki. Tämä olisi nyt käyttökelpoinen mahdollisuus saada Venäjä istumaan samaan pöytään Ukrainan kanssa.

Ukrainan kriisiin liittyy myös etnisten ja kieliryhmien välisiä jännitteitä. Siksi tuemme Etyjin vähemmistövaltuutettu Astrid Thorsin pyrkimyksiä avustaa hallintoa vähemmistökysymysten hoidossa. Näyttää siltä, että Etyjin monitorointimissio ei valitettavasti toteudu, koska sen perustaminen edellyttäisi konsensuspäätöstä. Suomi osallistuu Etyjin Wienin asiakirjan mukaiselle sotilaalliselle vierailulle Ukrainaan 5.—15. päivänä tätä kuuta. Toistaiseksi tarkkailijoita ei ole päästetty Krimin alueelle. Luottamusta ja transparenssia lisäävien toimien käynnistämisen edellytykset ovat heikentyneet, eikä toimia, jotka kääntyisivät tarkoitustaan vastaan ja edelleen kärjistäisivät niitä vastakkaisuuksia, kannata jatkaa.

Myös Euroopan neuvoston mahdollisuuksia vaikuttaa etenkin vähemmistökysymysten käsittelyyn sekä perustuslakilainsäädäntö- ja vaaliprosessien etenemiseen ja ihmisoikeusloukkausten tutkimiseen etsitään. Pääsihteeri Jaglandin aloitteesta Norja ja Suomi ovat tunnustelleet mahdollisuutta Euroopan neuvoston ministeritason kokouksen järjestämiseen. Keskustellessani tästä mahdollisuudesta Venäjän ulkoministeri Lavrovin kanssa korostin sitä, että Euroopan neuvosto on oikea foorumi ottaa käsittelyyn ne Ukrainan oikeusvaltion puutteisiin tai vähemmistöjen kohteluun liittyvät ongelmat, joita koskevilla väitteillä on perusteltu Venäjän toimia Ukrainaa vastaan. Ministerikokous voidaan järjestää pikaisesti edellyttäen, että se on mahdollista toteuttaa vastakkainasetteluja liennyttävässä ja ratkaisunhakuisessa hengessä. Sen järjestäminen on toistaiseksi avoin.

Tuemme myös sitä, että Ukrainassa 21. helmikuuta tehdyssä sopimuksessa Euroopan neuvoston tehtäväksi osoitettu Maidanin väkivaltaisuuksien ja kuolemantapausten riippumaton tutkimus myös toimeenpannaan. On tärkeätä, että Ukrainaa tuetaan paitsi taloudellisesti, myös ja nimenomaan siinä, että sen valinnat ja toimet eivät anna aihetta arvosteluun oikeusvaltioperiaatteiden tai ihmisoikeuksien kunnioittamisessa esiintyvistä puutteista tai epäilyihin siitä, että eurooppalaisten arvojen kanssa ristiriitaisia pyrkimyksiä edustavat äärimmäisliikkeet voisivat vaikuttaa Ukrainan kehitykseen.

Tässä tarkoituksessa yksi viestimme Norjan kollega Brenden kanssa Kiovassa viime viikolla oli ehdotus, että Ukrainan parlamentti antaisi selkeän ja vahvan julistuksen, jossa tuomittaisiin kaikki antisemitismin ilmentymät ja sitoudutaan tehokkaisiin toimiin, jos sellaisia ilmenee. Tämä on yhtä lailla tärkeätä sekä tällaisten ilmiöiden estämiseksi että myös niitä koskevien paikkansapitämättömien väitteiden torjumiseksi.

Ukrainan tilanne on vaikea ja kriittinen. Kansainvälisen yhteisön ponnistelujen tulee jatkua. Heijastusvaikutuksia kansainvälisen yhteistyön edellytyksiin muissa kysymyksissä tulee väistämättä olemaan. On kuitenkin pyrittävä huolehtimaan siitä, että tässäkin tilanteessa kansainvälisellä yhteisöllä on kyky käsitellä ja ratkaista sellaisia yhteisiä eloonjäämiskysymyksiä ja haasteita kuin ilmastomuutosta sekä kaikkia turvallisuuteen ja kehitykseen liittyviä yhteisiä ongelmia.

Pertti Salolainen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Samaan aikaan kun Euroopan päämiehet viime torstaina keskustelivat Ukrainan tilanteesta Brysselissä, osallistui oppositiojohtaja Vitali Klytško Euroopan kansanpuolueen kokoukseen Dublinissa. Hänen viestinsä oli erittäin selvä ja pysäyttävä: "Ihmiset lähtivät kaduille osoittaakseen eurooppalaisia arvojaan, ja tarvitsemme apuanne."

EU:n päämiehet eivät ehkä kuulleet oppositiojohtajan viestiä, mutta Euroopan neuvoston päätelmien viesti oli kaikille osapuolille hyvin selvä: EU tuomitsee yksiselitteisesti ja yksimielisesti Ukrainan suvereniteetin ja alueellisen koskemattomuuden loukkaukset ja vaatii Venäjää vetämään joukkonsa takaisin tukikohtiin. EU myös vaati Venäjää välittömästi päästämään Ukrainaan kansainväliset tarkkailijat. Ellei neuvotteluratkaisua saavuteta, on unioni valmis käyttämään kohdistettuja toimia ja jopa talouspakotteita Venäjää vastaan. Huomionarvoista EU:n reaktioissa on sen yksituumaisuus ja päättäväisyys. EU ei halua jättää Ukrainaa yksin.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on tyytyväinen Euroopan päämiesten johdonmukaiseen linjaan. Kannustamme kaikkia osapuolia tavoittelemaan päättäväisesti ratkaisua tilanteen rauhoittamiseksi ja Ukrainan koskemattomuuden turvaamiseksi. Talouspakotteiden välitön käyttöönotto olisi voinut eskaloida tilannetta entistäkin enemmän. Venäjä on Suomelle tärkeä kauppakumppani, minkä vuoksi talouspakotteiden kohdentaminen on hyvin ikävää ja vaikeaa. Toivomme, että taloudelliset pakotteet voitaisiin viimeiseen asti välttää.

Herra puhemies! Suomalaiset ovat seuranneet syystä huolissaan tilanteen nopeaa kärjistymistä Ukrainassa. Presidentti Janukovytšin päätös torjua EU:n kanssa neuvoteltu assosiaatio- ja vapaakauppasopimus ja lähentyä sen sijaan yhä tiiviimmin Venäjää toi tavalliset ukrainalaiset kaduille. Mielenosoituksiin osallistui satojatuhansia ihmisiä. Verisiksi ne muuttuivat, kun hallinto yritti pitää kynsin hampain kiinni vanhasta regiimistä. Nyt Venäjä on ottanut haltuunsa Krimin niemimaan ja keskittänyt joukkojaan Ukrainan rajalle. Euroopan uinuva vakaus vaihtui muutamassa viikossa vakavimpaan turvallisuuspoliittiseen kriisiin vuosikymmeniin.

Suomalaiset kyllä tietävät, millaista on elää idän ja lännen välissä. Kylmän sodan päätyttyä vaihdoimme puolueettomuuspolitiikan Euroopan unionin jäsenyyteen. Ratkaisu liitti Suomen osaksi demokraattisten ja vapaiden eurooppalaisten valtioiden yhteisöä, jonne olimme toki katsoneet kuuluneemme tosiasiassa jo aiemminkin. Samalla se on mahdollistanut uuden, aktiivisen ulkopolitiikan teon osana Euroopan unionia. Emme ole enää puolueettomia. Kokoomuksen eduskuntaryhmä kiittää presidenttiä ja valtiojohtoa Ukrainan tilanteen vastuullisesta ja myös viisaasta hoidosta.

Herra puhemies! Ukrainan kriisissä on useita merkittäviä seikkoja, mutta tässä vaiheessa huomio kiinnittyy erityisesti perinteisten uhkaku-vien ja voimapolitiikan paluuseen sekä kriisin nopeaan kärjistymiseen. Tuskin kukaan kansainvälisen politiikan seuraaja osasi vielä muutamia kuukausia sitten ennustaa, millaiseksi tilanne Ukrainassa voisi kehittyä. Venäjän toimet osoittavat, että se on valmis koviinkin toimiin puolustaakseen strategisia intressejään tai venäläisiä myös omien rajojensa ulkopuolella. Aseellisen konfliktin mahdollisuutta ei voi enää kiistää siis edes Euroopassa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä Ukrainan kriisillä ei ole välittömiä vaikutuksia Suomen turvallisuustilanteeseen. Kuten tähänkin asti, velvollisuutemme on huolehtia uskottavasta itsenäisestä puolustuskyvystä. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä on selvää, että puolustuksen perusratkaisut jouduttaisiin arvioimaan uudelleen Suomessa, mikäli poliittista yksimielisyyttä lisämäärärahoista ja Puolustusvoimien suoritustasosta ei saada ensi vaalien jälkeen aikaan. Puolustuksen uskottavuuden arvioivat aina ulkopuoliset tarkkailijat.

Koska on syntynyt keskustelua myös Suomen liittoutumattomuuspolitiikasta, todettakoon, että kokoomuksen mielestä Suomen turvallisuus vahvistuisi, mikäli liittyisimme Naton jäseneksi. (Vasemmalta: Tulihan se sieltä!) Jäsenyys liittäisi meidät siltäkin osin osaksi demokraattisten valtioiden yhteisöä eikä olisi tähdätty ketään vastaan. Valtiojohdon linjausten olisi nautittava suomalaisten tukea, ja jäsenyys edellyttäisi myös kaikkien Nato-maiden hyväksyntää. Kyse ei ole siis vain omasta päätöksestämme, jonka voimme tehdä silloin, kun itse haluamme. Mahdollinen Natoon liittyminen on hyvä tehdä maailmanpolitiikan poutasäällä. (Puhemies koputtaa)

Samlingspartiet stöder Finlands Natomedlemskap i framtiden, men det är inte bra att vara aktiv i frågan när krisen är på. Nato måste diskuteras när solen skiner.

Herra puhemies! Ukrainan kriisissä ei ole kokoomuksen mielestä kyse idästä tai lännestä vaan Ukrainan oikeudesta alueelliseen koskemattomuuteen ja suvereniteettiin. Puolustamme ukrainalaisten oikeutta valita itse, millaista ulkopolitiikkaa se harjoittaa. Samalla kannustamme Ukrainan uutta hallintoa (Puhemies koputtaa) järjestämään pikaiset vaalit, kunnioittamaan kaikkien vähemmistöjen oikeuksia ja toteuttamaan välttämättömät uudistukset talouden tervehdyttämiseksi ja korruption kitkemiseksi.

Johannes Koskinen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Ukrainan kriisi on jälleen osoittanut, että sotilaallinen voimankäyttö tai sillä uhkaaminen valtioiden välisten ristiriitojen kärjistyessä ei valitettavasti ole menneisyyden ilmiö Euroopassakaan. Matka Helsingistä Kiovaan on lyhyempi kuin Helsingistä Utsjoelle tai välimatka Ukrainan länsirajalta itärajalle. Ukrainan tapahtumista ei kuitenkaan pidä tehdä hätiköityjä äkkikäännöksiä omaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaamme. Ulkopoliittisen linjamme vakaus on aina ollut vahvuus, eikä tarkistamisen tarvetta ole myöskään sotilaallisen liittoutumattomuuden perusratkaisussa.

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä kriisin purkamisen ytimenä tulee olla ratkaisulinjojen haku monenvälisillä areenoilla, joissa ohjenuorina ovat rauha, oikeusvaltioperiaate, turvallisuuden ja vakauden vahvistaminen sekä demokratia ja ihmisoikeudet.

Viime viikon huippukokouksessa Euroopan unioni osoitti tukensa Ukrainalle ja tuomitsi Venäjän toimet. EU vaati Venäjää vetämään joukkonsa ja sallimaan tarkkailijoiden lähettämisen. Neuvottelut ovat ensisijainen vaihtoehto Eurooppa-neuvoston painottaessa, että ratkaisun on kunnioitettava kansainvälistä oikeutta ja alueellista koskemattomuutta.

Muun muassa ulkoministeri Tuomioja on pitänyt Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön kontaktiryhmää parhaimpana vaihtoehtona Ukrainan ja Venäjän välisille neuvotteluille. Molemmat ovat jäsenmaita niin tässä kuin Euroopan neuvostossa. Etyjin luonne konsensusorganisaationa asettaa haasteensa, mutta vaatimus kaikkien maiden mukanaolosta on tämänkaltaisten kriisien ratkaisussa lopulta vahvuus, kun pyritään pysyvään ratkaisuun. Etyjiä tarvitaan yhteiskuntarauhan tarkkailuun, rehellisten vaalien ja kansalaisvapauksien varmistamiseen.

Euroopan neuvoston parlamentaarikot ovat esittäneet yksimielisenä kannanottonaan, että Ukrainan suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta on kunnioitettava. Järjestö on myös korostanut, että vain Ukrainan kansa voi päättää maan rajojen muuttamisesta.

YK:n ihmisoikeuksista vastaava apulaispääsihteeri on paraikaa Ukrainassa kartoittamassa niitä haasteita ja uhkia, joita kriisin viimeisimmät käänteet ovat tuoneet mukanaan. Tavoitteena on vähemmistöjen oikeuksien suojelu ja ihmisoikeuksia rikkoneiden saattaminen vastuuseen.

Lokakuun 2012 Ukrainan parlamenttivaalien tarkkailijat totesivat, että vaikka vähemmistökysymys ei sinänsä hallinnut kampanjointia, alkoi kielikysymys selvästi aiempaa vahvemmin muodostua jakavaksi tekijäksi Ukrainan sisäisessä politiikassa. Toinen huolenaihe liittyi vaalijärjestelmän muutokseen siltä osin, että vähemmistöjen ja uusien liikkeiden oli entistä vaikeampi saada edustajansa maan parlamenttiin.

Ukrainan kansa — niin ukrainan- ja venäjänkieliset kuin tataarit ja muut kansalliset vähemmistöt — ovat historian saatossa kärsineet sodista, vainoista ja valtapelistä: kansan näännyttämisestä, holodomorista, pakkosiirtoihin ja Babi Jariin. Myös oma valtiojohto on toiminut kansaa vastaan, niin kuin viimeksi Janukovytšin korruptoitunut hallinto. Oikean ja aidon kansalaisyhteiskunnan, puoluelaitoksen ja demokratian rakentaminen on ensisijaisesti Ukrainan omissa käsissä, mutta erityisesti Etyjin ja Euroopan neuvoston vahvaa tukea tarvitaan yhteiskunnan, sen perustuslain, hallinnon ja oikeuslaitoksen uudistamisessa ehkäisemään ennalta väärinkäytöksiä ja oligarkkien valtaa.

Krimin alueparlamentti on — nyt käytännössä miehityksen oloissa — ilmaissut halunsa itsenäistyä ja sitten liittyä Venäjään tulevan sunnuntain kansanäänestyksen jälkeen. Venäjä on ilmoittanut valmiutensa hyväksyä Krimin liittymisen Venäjään. Venäjä on kuitenkin yksiselitteisesti vahvistanut Ukrainan nykyiset rajat muun muassa Neuvostoliiton virallisesti lakkauttaneessa Alma-Atan julistuksessa sekä vuoden 97 sopimuksessa Mustanmeren laivaston sijoittumisesta Krimin satamiin.

Ilmeistä on, että alueen itsehallinnosta huolimatta Krimin ajatusta nopeampi kansanäänestys on vastoin Ukrainan perustuslakia. Perustuslain mukaan Krim on erottamaton osa Ukrainaa, ja sen autonominen tasavalta päättää toimivaltaansa kuuluvista asioista Ukrainan perustuslain sallimissa rajoissa.

On selvää, että Venäjä on Krimin niemimaan haltuunotolla loukannut Ukrainan alueellista koskemattomuutta ja suvereniteettia rikkoen kansainvälistä oikeutta ja sopimuksia. Kansainvälinen yhteisö onkin laajasti tuominnut aggression. Venäjälle pitää koitua seurauksia sen oikeudettomista toimista, ja näyttää siltä, että markkinat, markkinavoimat, ovat tämän prosessin jo aloittaneet.

Arvoisa puhemies! Suomi on muodostanut kantansa Euroopan unionin jäsenmaana muiden EU-maiden kanssa. Kuten pääministeri totesi, EU ja Venäjä tarvitsevat toisiaan. Kahdenvälinen kanssakäyminen Venäjän kanssa jatkuu, mutta samalla pidämme kiinni siitä, mitä EU:ssa on yhteisesti päätetty.

Ukrainan kansan pitää saada itse ratkaista suuntansa kansainvälisessä yhteistyössä. Integroituminen länteen ei estä eikä saa estää toimivia yhteyksiä myöskään Venäjään tai muihin naapureihin; Ukrainan talous ja yhteiskuntakehitys rakentuvat kestävästi keskinäiseen vuorovaikutukseen yli blokkirajojen.

Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä arvostaa sitä, että Suomen valtionjohto, hallitus ja ulkoministeri ovat toimineet kriisin eri vaiheissa maltillisesti, vakaasti ja neuvottelun tietä korostaen. Turvallisuutta eivät kohentaisi uudet uhittelut tai yksioikoinen pakotepolitiikka. Diplomatian tie on tunnetusti monimutkainen ja työläs kulkea, mutta väkivallan uhan väistyminen ja kaikkien osapuolten tuominen yhteiseen neuvottelupöytään avaavat reitin kestävään ratkaisuun.

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aloitan lausumalla kiitokset pääministerille tästä ilmoituksesta. Ukrainan tilanne on herkkä, se on ajankohtainen, ja se kiinnostaa kansalaisia ja meitä kansanedustajia. Suomella voi olla vain yksi ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joten tällaisessa tilanteessa tasavallan presidentin, hallituksen, eduskunnan ja ulkoasiainvaliokunnan välinen yhteistyö ja tiedonsaanti ovat äärettömän tärkeitä, jotta voimme yhdessä muodostaa Suomen linjan.

Tänään Ukrainan tilanteesta keskusteltaessa on hyvä katsoa, miten ja miksi tähän on tultu, pohdiskella historiaa, kulttuuria ja näitä tekijöitä, joille tämä nykypäivä rakentuu, katsoa, miten ja miksi kriisi on päässyt kärjistymään ja myös onko Euroopan unioni toiminut tässä kriisissä parhaalla mahdollisella tavalla.

Komissio on tarttunut Ukraina-ongelmaan samalla tavoin kuin eurokriisiin. Valtavalla tohinalla yritetään saada aikaan jotakin, mutta epäilen tämän pohjatyön perinpohjaisuutta. Kun puhutaan talousavusta, on syytä katsoa, kenelle ollaan velkaa, ja jos apua annetaan, meneekö se perille ja kenelle se menee. Taloudellisen avun kohdalla ei voi olla avointa piikkiä. Kaikki taloudelliset ratkaisut on tehtävä kansallisissa parlamenteissa, ei kabinettien hämyissä. Ja onko kukaan tullut miettineeksi, millä Kypros, Espanja, Portugali ja Kreikka osallistuvat näihin talkoisiin?

On myös aivan ilmiselvää, että korruptio Ukrainassa on valtava ongelma. Oligarkit ja entinen presidentti ovat ryöstäneet omaa kansaansa. Mutta mikä takaa sen, ettei uudessa hallinnossa ole siinäkin oman taskun täyttäjiä? Tai mitä EU tekee siinä tapauksessa, että rehellisten vaalien jälkeen Ukrainassa muodostetaan hallitus, joka ajaa kansan jälleen kaduille?

Arvoisa puhemies! Suomi tukee aivan oikein Ukrainassa neuvotteluratkaisua. Vastuu on pääasiassa sekä Venäjällä että Ukrainalla. Perussuomalaiset ovat luonnollisesti sitoutuneet rauhan ja oikeudenmukaisuuden linjaan. Eri osapuolet on saatava yhteisen neuvottelupöydän ääreen. Tarvitaan sitoutumista rauhaan. Väkivallalla uhkaaminen on aina väärin — Venäjän tulee tietää tämä.

Uudet vaalit tulee järjestää mahdollisimman pian, jotta hallitus saa toimilleen selkänojan ja jotta legitimiteettiongelma korjaantuu. Nykyinen Ukrainan hallitus on rampa ankka, sillä maan tilanne ja hallituksen toimintamahdollisuudet ovat merkittävästi muuttuneet sitten viime vaa- lien.

On myös syytä muistaa, että mikään ongelma ei ratkea yksinomaan rahalla. Ukrainan ongelmat kuuluvat etupäässä ukrainalaisten itsensä ratkaistaviksi. Apua ei voi rakentaa muiden maiden varaan, ei edes Euroopan unionin varaan, Ukraina kun ei edes ole Euroopan unionin jäsen. Voimmepa vaikka todeta Turkista, että ei EU merkittävästi avusta Turkkiakaan, vaikka jäsenneuvottelut ovat kestäneet jo vuosikausia.

Arvoisa puhemies! Ukraina on oiva esimerkki siitä, että poliittisesti liittoutuneena Euroopan unionin jäsenenä Suomi joutuu tahtoen tai tahtomattaan vedetyksi mukaan kaikkiin niihin kansainvälisiin tilanteisiin ja konflikteihin, joihin EU päättää lähteä mukaan. Tässä yhteydessä on syytä palauttaa mieleen sekä Snellmanin, Paasikiven että Kekkosen oppeja.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset toivovat, että Suomi panostaa hyviin ja toimiviin kahdenvälisiin suhteisiin Venäjän kanssa. Geopoliittinen fakta on se, että meillä on Venäjän kanssa l 300 kilometriä yhteistä rajaa. Se tosiasia ei muutu, vaikka itänaapurissamme harjoitettava politiikka muuttuisikin. Venäjä on Suomelle valtavan tärkeä kauppakumppani. Merkittävä osa Suomen energiasta tulee Venäjältä. Venäläiset turistit antavat taloudellemme miljardien arvoisen vuosittaisen piristysruiskeen. Tästä taustasta lähtien meidän pitää olla äärimmäisen varovainen pakotepolitiikassamme, pakotteet kun iskevät suoraan Suomen talouteen, työllisyyteen ja toimeliaisuuteen.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Perussuomalaiset toivovat ja antavat tukensa sille, että Ukrainan tilanne saadaan rauhanomaisesti ratkaistuksi. Me olemme tässä työssä mielellämme omalta osaltamme mukana. Suomi ei hyväksy väkivaltaa eikä sillä uhkaamista. Ilma, kyberavaruus, netti ovat täynnä monenlaista propagandaa. Ei ole ihme, että epätietoisuus kansan, kansanedustajien ja meidän kaikkien kesken on suurta. Tässä tilanteessa on oltava johdonmukainen, pidettävä pää kylmänä ja katsottava tarkasti myös isänmaan, Suomen, etua.

Mari Kiviniemi /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vakautta, rauhaa ja turvallisuutta on koeteltu viime viikkojen aikana poikkeuksellisella tavalla. Ukrainan tapahtumien ja Krimin kriisin myötä kansainvälispoliittinen tilanne on harvinaisen vakava ja kärjistynyt. Tämä kaikki on tapahtunut kaiken lisäksi vain l 300 kilometrin päässä Suomesta — Euroopan unionin rajalla. Kriisi sijaitsee niin lähellä meitä, että se puhuttaa suomalaisia merkittävällä tavalla. Tuoreen kyselyn mukaan kaksi kolmesta pitää selkkausta uhkana Euroopan rauhalle ja lähes puolet uhkana jo Suomenkin turvallisuudelle.

Päättäjinä vastaamme parhaiten tähän kansalaisten huoleen toimimalla johdonmukaisesti. Pienen kansan vahvuus on ulkopoliittisessa yksimielisyydessä ja linjakkuudessa, ja sitä meiltä nytkin onneksi löytyy. Presidentti Kekkosta lainatakseni: "Jos jonkin on oltava rempallaan, niin olkoon se sisäpolitiikka." Sivumennen sanoen, niinhän se taitaa tällä hallituksella ollakin. (Vasemmalta: Tulihan se sieltä!)

Tasavallan presidentin johdolla reilu viikko sitten tehty kannanotto Ukrainan tilanteesta jatkaa Suomen ulkopolitiikan pitkää linjaa. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä kriisi ei aiheuta muutoksia siihen. Emme pidä perusteltuna luopua sotilaallisesta liittoutumattomuudesta. Nato-jäsenyys ei ole ajankohtainen. Suomi korostaa YK:n peruskirjan ja kansainvälisen oikeuden kunnioittamista sekä ratkaisujen hakemista aktiivisesti neuvotteluteitse.

Oli tarpeen, että Suomi tuomitsi voimakeinoilla uhkaamisen ja Venäjän sotilaalliset toimet. Ne loukkasivat Ukrainan alueellista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta. Tuomarin rooli oli tällä kertaa välttämätön, mutta nyt on Suomenkin keskityttävä ennen kaikkea lääkärin tehtäviin. Kannustamme valtiojohtoa myös käyttämään Suomen kahdenvälisiä Venäjä-suhteita osapuolten neuvottelujen edistämiseksi, vaikka EU:n kautta toiminta onkin etusijalla.

Kriisin ratkaisussa tarvitaan kaikkia sen osapuolia, EU:ta, Ukrainan naapurimaita ja koko kansainvälistä yhteisöä. Lähtökohtana tulee olla Ukrainan suvereniteetti ja alueellinen koskemattomuus. On syytä korostaa myös Euroopan unionin yhtenäisyyttä. EU on vahva toimija ulko- ja turvallisuuspolitiikassa vain, jos sen toiminnasta välittyy selkeä ja johdonmukainen viesti. Konkreettiset tulokset toki usein edellyttävät näkyvää roolia myös keskeisiltä jäsenmailta. Tämäkin tukee EU:n yhtenäisyyttä silloin, kun linjausten koordinointi EU:n sisällä on kunnossa.

Keskustan eduskuntaryhmä näkee Euroopan unionin lisäksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön hyvin luontevana toimijana kriisin ratkaisussa. Järjestöä tarvitaan joka tapauksessa muun muassa vähemmistöjen aseman turvaamisessa. On ollut erittäin suuri pettymys huomata, ettei Etyjin tarkkailijoita ole päästetty Krimin niemimaalle. Tämä on poikkeuksellista. Keskusta pitää korkeassa arvossa Etyjin roolia luottamusta ja turvallisuutta vahvistavana järjestönä, mitä kaikkien jäsenvaltioiden olisi syytä kunnioittaa.

Ärade talman! Ukrainas och Krimhalvöns framtid bör lösas på fredlig väg och med respekt för demokratin, rättsstaten och allas mänskliga rättigheter. Det finns ingen grund för en folkomröstning om Krimhalvöns framtid nästa söndag. Organisationen för säkerhet och samarbete i Europa har konstaterat att folkomröstningen i sin nuvarande form är olaglig. Krisen måste lösas genom förhandlingar mellan alla dess parter samt EU och Ukrainas grannländer.

Viime torstaina kokoontuneen Eurooppa-neuvoston konkreettisin linjaus oli päätös keskeyttää neuvottelut viisumivapaudesta Venäjän kanssa. G8:aan kuuluvat EU-jäsenmaat ja EU:n toimielimet laittoivat jäihin myös osallistumisen seuraavan G8:n huippukokouksen valmisteluihin. Eurooppa-neuvosto harkitsee taloudellisia pakotteita, mikäli neuvotteluita Ukrainan ja Venäjän hallituksen välillä ei saada käyntiin tilanteen ratkaisemiseksi.

Taloudellisten pakotteiden käyttöönotto ei palvelisi EU:n eikä Venäjän etua. Suomen Venäjän-kaupalle pakotteet olisivat haitallisemmat kuin useille muille EU-maille. Kriisiä kärjistäviä päätöksiä on varottava ja kaikki pyrkimykset on laitettava diplomaattisten ja poliittisten neuvotteluratkaisujen löytämiseen.

Sotilaallisten toimien ja väkivallan torjumisen rinnalla tarvitaan tukea myös Ukrainan talouden vakauttamiselle. Lähinnä lainamuotoisen avun on oltava tiukan ehdollista. Ukrainalta edellytetään uudistuksia ja määrätietoista työtä demokraattisen yhteiskunnan rakentamiseksi. Olennaista on myös jäljittää Ukrainasta pois siirrettyjä valtion varoja.

Arvoisa puhemies! On tärkeää pyrkiä koko ajan ylläpitämään mahdollisimman kattavaa ja oikeaa käsitystä siitä, mitä Ukrainassa ja Krimillä oikein tapahtuu. Se on kuitenkin selvää, että kriisiin on saatava kansainvälisen oikeuden mukainen neuvotteluratkaisu ennen kuin seuraukset ovat vielä nykyistäkin vakavammat. Kun siinä onnistutaan, voimme vastata kansalaisten huoleen vieläkin rauhoittavammin. Jännitteiden lieventäminen ja kestävän ratkaisun löytäminen on kaikkien osapuolten yhteinen etu.

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Länsi-Eurooppa oppi 1930-luvusta ja toisesta maailmansodasta, että kansallisvaltioihin linnoittautuminen ei ole vain haitallista vaan suorastaan vaarallista. Toisen maailmansodan jälkeen tavoitteeksi Euroopassa tuli rajojen koskemattomuus mutta ennen kaikkea niiden mataloittaminen. Mitä enemmän ihmiset liikkuvat rajojen yli, mitä enemmän on kaupan, tieteen, taiteen, kulttuurin ja urheilun siteitä, sitä vähemmän on painoa historian vääryyksiksi koetuilla rajoilla.

Euroopan yhdentymisen välineenä on ollut Länsi-Euroopan talousliitto, josta on kehittynyt suuren osan Eurooppaa kattava ja ilmeisesti yhä laajeneva Euroopan unioni. Unionin alueella ei enää piirretä rajoja uusiksi. Ne rajat yksinkertaisesti muutenkin ylitetään, ohitetaan ja sivuutetaan. On erittäin huolestuttavaa, että kansallisaatteiden äärimuodot saavat kannatusta eri puolilla Eurooppaa ja Venäjällä. Kansojen vastakkainasettelua ja valtioiden asevarustelua lietsovat valitettavasti jotkut myös täällä Suomessa.

Krimillä ja Ukrainassa on käsillä vakava kriisi. Vaikka joistain kommenteista voisi luulla, niin tämä kriisi ei ole Suomessa, eikä Suomi ole konfliktin osapuoli. Ratkaisu kriisiin ei myöskään ole Suomen asevarustelun kasvattaminen tai Suomen Nato-jäsenyys.

Ärade talman! På Krimhalvön och i Ukraina har vi en allvarlig kris till hands. Även om vissa ordalag låter annat förstå är Finland inte med i krisen och vi är inte en part i konflikten. Därmed är lösningen på konflikten inte det att Finland höjer sina vapenanslag eller att Finland blir medlem i Nato.

Esille heitetyissä taloudellisissa pakotteissa on vaaransa, jotka saattaisivat osua ukrainalaisten ja venäläisten lisäksi erityisesti meihin suomalaisiin, joille kaupankäynti Venäjän kanssa on merkittävämpää kuin useimmille muille maille. Kestävä ratkaisu Ukrainan kriisiin ei löydy selkävoitolla, tyrmäyksellä tai kampituksella vaan neuvottelujen kautta, joissa kaikki osapuolet joutuvat tekemään myönnytyksiä. Ukrainan uusi hallitus ei tähän asti ole vastannut tilanteessa väkivallalla, ja enemmiltä kuolonuhreilta on vältytty.

Venäjän johdolta pitäisi edellyttää nyt samaa malttia ja valmiutta vastaantuloon. Suuri vastuu on nyt Venäjän presidentti Vladimir Putinilla. Sotilaallinen painostus ei kuulu nyt täällä eikä missään muuallakaan vastuullisen valtion käyttäytymiseen. Venäjän sotilaalliset toimet Krimin niemimaalla ovat vastoin YK:n peruskirjaa ja kansainvälistä oikeutta. Kansainvälistä oikeutta on noudatettava. Ei ole Venäjänkään etu, jos vaivalla rakennetut yhteiset säännöt murenevat nyt jauhoina käsiin. Koko Euroopan on nyt yhdessä tuettava sellaisen ratkaisun löytymistä, jossa estetään väkivalta.

Arvoisa puhemies! Historian väitetään toistavan itseään. Jugoslavian hajoaminen 1990-luvulla olisi voinut tapahtua rauhanomaisesti voimassa olevia osavaltiorajoja pitkin. Vähemmistöjen asema olisi siten voitu turvata esimerkiksi Euroopan neuvoston ja Etyjin tuella. Hajoavan Jugoslavian osavaltiopoliitikot ryhtyivät kuitenkin asevoimin hamuamaan itselleen uusia alueita ja alamaisia. Tuloksena oli noin 100 000 kuollutta ihmistä. Nyt on jo osia Jugoslaviasta liittynyt Euroopan unioniin, ja loppujenkin voi sanoa olevan matkalla. Tämän tietäen voimme hyvin kysyä, mihin tarvittiin hajoamissotia, mihin tarvittiin väkivaltaisia yrityksiä muuttaa rajoja. Ukrainan sisällä on vielä edellytyksiä sopia rauhanomaisesti alueiden ja kieliryhmien asemasta ilman, että mikään ulkopuolinen taho ilmoittautuu niiden oikeaksi tulkitsijaksi. Venäjän sotilaallisen painostuksen alla Krimillä tehtyjä päätöksiä ja tulevaa kansanäänestystä on vaikea pitää täysin aitona ja legitiiminä alueen ja sen asukkaiden tahdonilmauksena.

Herra puhemies! Suomi on pärjännyt koko toisen maailmansodan jälkeisen ajan luottamalla maltilliseen harkintaan. Suomen hallitus ja muiden unionimaiden hallitukset ovat tähän asti reagoineet tapahtuneeseen varsin harkitusti ylilyöntejä välttäen. Näin on syytä toimia myös jatkossa.

Satu Haapanen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ukrainan ja siihen kuuluvan Krimin historia Venäjän ja Euroopan välissä on ollut myrskyisä jo vuosisatojen ajan. Krimin niemimaasta taisteltiin jo 1800-luvulla osmanien ja eurooppalaisten sekä venäläisten kesken. Ensimmäisen maailmansodan lopussa Ukraina jaettiin kahtia Puolan ja Neuvostoliiton välillä. Kun Saksa ja Neuvostoliitto vuonna 39 jakoivat Puolan, liitettiin Länsi-Ukraina sosialistiseen neuvostotasavaltaan, jonka osana se oli aina Neuvostoliiton hajoamiseen asti. Krimin niemimaasta tuli osa neuvosto-Ukrainaa vuonna 1954, ja se jäi osaksi Ukrainaa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen.

Ukrainan nykyinen kriisi puhkesi marraskuussa, kun presidentti Janukovytš hylkäsi assosiaatio- ja vapaakauppasopimuksen EU:n kanssa ja asetti sen edelle tiiviimmän taloudellisen yhteistyön Venäjän kanssa. Mellakat alkoivat Maidanin aukiolla, ja niiden takana piili myös tyytymättömyys hallintoa, korruptiota ja huonoa taloudellista tilannetta kohtaan. Venäjän reaktio vallankumoukseen kärjisti kriisiä entisestään, kun Venäjä aktivoi sotilasjoukkonsa Krimillä.

Venäjän sekaantuminen Ukrainan tilanteeseen ja sen sotilaallisen voiman aktivoiminen on erittäin vakavaa ja loukkaa Ukrainan alueellista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta. Venäjän toimet eivät kunnioita kansainvälistä oi- keutta eivätkä Ukrainan perustuslakia. Krim on osa Ukrainaa ja päättää omista asioistaan Ukrainan perustuslain sallimissa rajoissa. Ukrainan perustuslain mukaan maan rajojen muuttamisesta ei voi päättää muuten kuin koko Ukrainaa koskevalla kansanäänestyksellä. Myös kansainvälisen oikeuden näkökulmasta ajatus muuttaa maan rajoja maan jollakin alueella pidettävällä äänestyksellä on vieras. Jos tämä olisi hyväksyttävää, maailma olisi täynnä rajakahakoita ja rajariitoja. Krimille suunniteltu kansanäänestys sunnuntaiksi on siis kansainvälisoikeudellisesti laiton, ja rajojen muuttaminen vaatisi koko maata koskevaa kansanäänestystä.

Ukraina ansaitsee hallituksen, joka ottaa huomioon maan kaikkien osien tarpeet ja kunnioittaa myös vähemmistöjen oikeuksia. Pidämme luonnollisena, että venäjänkielisten oikeudet Ukrainassa turvataan. Näiden oikeuksien turvaamiseen oikea tapa on maan lainsäädännön kehittäminen ja sekä Etyjin että Euroopan neuvoston periaatteiden noudattaminen. On tärkeää, että Ukrainan toukokuun vaalit ovat rehelliset ja kansainväliset tarkkailijat pääsevät paikalle.

Ukrainan ja Krimin kriisi on ajanut EU:n ja Venäjän ristiriitaan, mikä vaikuttaa luonnollisesti myös Suomeen EU:n jäsenmaana. Suomi tukee rauhanomaista ratkaisua, ja on tärkeää, että kannustamme osapuolia takaisin neuvottelupöytään. Siitäkin huolimatta, että Venäjään mahdollisesti kohdistuvat talouspakotteet tuntuisivat Suomen taloudessa enemmän kuin muiden EU-maiden, on tärkeää, että Suomi toimii yhtenäisesti muiden EU-maiden kanssa Ukrainan suhteen, niin kuin se on tehnytkin. EU osoitti neuvotteluvoimansa Kiovassa, kun Puolan, Ranskan, Saksan ulkoministerit olivat tekemässä sopimusta sekä uusista vaaleista että hallitusta muutosprosessista. EU on tukenut myös kansainvälisten tarkkailijoiden pääsyä Krimille.

Arvoisa puhemies! Viime viikolla EU päätti Venäjää koskevista poliittisista pakotteista kuten EU:n ja Venäjän uuden perussopimuksen neuvotteluiden ja viisumivapausneuvotteluiden lopettamisesta siihen saakka, että kriisille löydetään ratkaisu. Talouspakotteista voisi koitua taloudellista tappiota EU:lle. Silti tilanteen ratkaisemiseksi vihreät kannattavat asteittain kovenevien talouspakotteiden mahdollista käyttöönottoa, jos tarve niin osoittaa. Myös asekaupan jatkaminen Venäjän ja joidenkin EU-maiden välillä olisi pistettävä jäihin.

Ukraina on itsenäinen valtio, ja sen tietä demokratiaan ja taloudellista vahvistumista on tuettava. Janukovytšin legitimiteetti hallitsijana murtui viimeistään helmikuussa, kun Ukrainan parlamentti päätti erottaa hänet tehtävästään. Ulkomaille kavalletut varat ja presidentin ja maan hallinnon korruptoituneisuus ovat vieneet uskottavuuden vanhalta hallinnolta.

Venäjän sekaantuminen vararikon partaalla olevan maan asioihin on mielestämme tuomittavaa. Koska konfliktin vaikutukset ulottuvat todella laajalle ja konflikti uhkaa Venäjän ja Euroopan suhteita sekä koko maanosan turvallisuutta, toivomme Ukrainan ja Venäjän johdolta yhdessä Euroopan päättäjien kanssa voimakasta tahtoa ratkaista Ukrainan kriisi rauhanomaisesti. Ukrainan kansa on osoittanut sinnikkäällä vastarinnallaan, että se ei siedä hallinnon korruptoituneisuutta ja että se haluaa solmia tiiviimmän yhteistyön Euroopan unionin kanssa. Tätä tahtoa on myös Venäjän kunnioitettava, mikäli Ukraina haluaa lähentyä Euroopan unioniin.

Pidämme kansainvälisen oikeuden mukaan luonnollisena, että vähemmistöjen oikeuksista huolehditaan kaikkien valtioiden alueilla. On tärkeää, että Ukraina saa käydä toukokuussa vapaat ja rauhalliset vaalit, joissa kansa voi valita haluamansa presidentin.

Arvoisa puhemies! Toivomme, että Ukrainan tilanne vakautuu mahdollisimman pian ja itsenäiset valtiot osoittavat, että ne kykenevät kunnioittamaan toistensa itsemääräämisoikeutta.

Christina Gestrin /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! I slutändan måste den uppkomna krisen lösas så att Ukraina, Ryssland, EU och omvärlden är med kring förhandlingsbordet. En framkomlig väg för att lösa konflikten på ett fredligt sätt måste hittas. Internationella avtal om länders suveränitet bör respekteras av alla länder. Ett låst läge där Ryssland står mot resten av världen när besluten om Ukrainas framtid fattas är inte önskvärt. Dialog och förhandling — de här orden måste extra starkt understrykas i en situation som präglas av stor misstro. Finland har ända sedan den akuta krisen bröt ut betonat, med stort allvar och ytterst tydligt, att utgångspunkten bör vara att Ukrainas suveränitet och territoriella integritet bevaras. Ukrainas rätt att fatta sina egna beslut måste respekteras.

Arvoisa puhemies! Tilanne Krimin niemimaalla on äärimmäisen kireä. Kansanäänestykseen tarttuminen, kuten venäläismielinen Krimin hallinto on tehnyt, alueen tulevaisuuden ratkaisemiseksi on väärin. Varsinkin nyt tilanteen ollessa herkkä ja tulehtunut kansanäänestys uhkaa vain pahentaa tilannetta.

Tunnemme myös syvää huolta Krimin vähemmistöistä. Kansainvälisen yhteisön tulee tehdä kaikki voitava 200 000 tataarin aseman turvaamiseksi. Muutoinkin Ukrainan tilanteen kannalta on mitä tärkeintä se, miten maa itse kohtelee vähemmistöjään. Ukrainan on hillittävä kaikenlaista kansalliskiihkoa, joka syttyy helposti poliittisessa muutoksessa ja epävakaudessa.

Ensisijaista on, että Venäjä kunnioittaa Ukrainan itsemääräämisoikeutta ja että maa ei jatka Ukrainan rajojen loukkaamista. Konfliktin kehittymistä ajatellen ei kuitenkaan ole suinkaan toissijaista, miten Kiovassa oleva uusi hallitus kohtelee maan suurta venäjänkielistä vähemmistöä. Päinvastoin Kiovan vallanpitäjien tulisi harjoittaa rakentavaa politiikkaa, joka herättää luottamusta myös maan itäosissa.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä ei pidä hyväksyttävänä sitä, että kansainvälisiä toimijoita, kuten Euroopan neuvostoa ja Etyjiä, uhkaillaan Krimillä. Kaikissa tilanteissa näitä järjestöjä, jotka toimivat kriisien ratkaisemiseksi ja vähemmistöjen aseman turvaamiseksi, on kohdeltava kunnioittavasti.

Arvoisa puhemies! Ukrainan kriisi on myös vakava taloudellinen kriisi. Suomi tukee Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja EU:n sekä muiden toimijoiden tukitoimia Ukrainan talouden vakauttamiseksi. Ukrainan talous on yksi suuri huolta aiheuttava tekijä ja myös vaikuttaa konfliktiin. Ukrainan tarvitsemia poliittisia uudistuksia on vaikea toteuttaa myös sen vuoksi, että maan talous on niin epävakaa. On syytä korostaa, että vaikka Suomi on varsin voimakkaasti arvostellut Venäjän tekemiä kansainvälisen oikeuden vastaisia rikkomuksia, emme kuitenkaan ole vakuuttuneita siitä, että taloudelliset pakotteet olisivat oikea etenemistie. Tilanne on ratkaistava neuvotteluin ja poliittisin sopimuksin. Kaikissa tilanteissa ovi on jätettävä avoimeksi neuvotteluratkaisulle.

Värderade talman! Situationen på Krim har eskalerat, vilket gör att det inte är realism att förvänta sig att allt återgår till läget som rådde innan konflikten bröt ut. En konstruktiv kompromiss är att göra Krim till en autonom region inom Ukraina. Här kan vi finländare erbjuda det självstyrda Åland som ett nyttigt historiskt studieobjekt då man funderar på hur Krimhalvöns framtid ska se ut.

Det är viktigt att EU i konflikten talar med en röst. Finland ska agera i relation till Ryssland som en del av EU. Det hindrar inte att den kunskap och erfarenhet som vi som nära granne till Ryssland har kan komma till värdefull användning för att söka lösning på konflikten.

Vår utrikespolitik bygger på trygga gränser. Därför kan vi inte acceptera signaler som gör gällande att det pågår militär upprustning i närområden bakom våra gränser. Det är inte många veckor sedan Ryssland visade upp en ny sida, där nationens kulturhistoriska värden betonades, under OS-ceremonierna i Sotji. I stället för att Ryssland nu ska halka tillbaka till stormaktsfasoner som man trodde att hade begravts efter kalla krigets dagar, önskar vi att landets ledning visar moralisk resning. Ryssland bör som en del av det internationella samfundet söka en uppbygglig lösning på konflikten som bygger på förtroende.

Peter Östman /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Den säkerhetspolitiska situationen i Ukraina har efter president Janukovytjs avgång snabbt förändrats. Rysslands officiella förklaringar om att det skulle handla om att skydda den rysktalande befolkningen ger naturligtvis anledning till oro. Det är skäl att komma ihåg att enbart i Estland, Lettland och Litauen bor en ryskspråkig minoritet på över en miljon.

Arvoisa puhemies! Venäjän sotilaallinen väliintulo Ukrainaan kuuluvalla Krimin niemimaalla on erittäin huolestuttavaa ja vastoin kansainvälistä oikeutta. Krimin alueparlamentin päätös liittää niemimaa Venäjään ja tällä viikolla järjestettävä kansanäänestys alueella ovat vastoin Ukrainan perustuslakia ja samalla vakava loukkaus Ukrainan itsemääräämisoikeutta vastaan.

Viime viikolla EU:n valtion- ja hallituspäämiehet kokoontuivat Brysselissä sopimaan yhteisistä toimista. Huippukokouksen päätökset ovat sinänsä hyvät, mutta on ilmiselvää, että näillä päätöksillä ei kriisiä ratkaista. Ukrainassa on edelleen olemassa suuri riski sisällissodalle ja sille, että Venäjä ryhtyy sotilaallisiin toimiin Krimin lisäksi myös maan itäosissa. Sen sijaan, että tilannetta kiihdytettäisiin entisestään sotilaallisin keinoin Venäjän tai lännen taholta, pitäisi etsiä rauhanomaisia ja pitkän aikavälin keinoja Ukrainan konfliktin ratkaisuun.

Sekä Venäjän, Ukrainan että EU:n tulee tiivistää suhteitaan, jotta tilanteen kärjistyminen Krimillä ja Itä-Ukrainassa voidaan ehkäistä. Venäjän on kunnioitettava kansainvälistä oikeutta ja Ukrainan itsemääräämisoikeutta, sen tulee vähentää sotilaallista läsnäoloaan alueella ja lopettaa konfliktin kärjistyminen. Etyjille, jolla on hyvä maine ja vankka kokemus tämäntyyppisten konfliktien hallinnasta, olisi annettava laajemmat toimintavaltuudet ja vastuu Ukrainassa. Eteenpäin tulee käydä poliittisen vuoropuhelun tietä, ei laajentamalla osapuolten välisiä sotatoimia.

Värderade talman! För att det ska vara möjligt att stabilisera krisen behöver också ledarna i Ukraina hålla sig till demokratins väg. Ukrainas mångkulturella samhälle behöver känna samhörighet, och det här bör de nya makthavarna beakta om de vill hålla ihop landet.

Ukrainan monikulttuurisen yhteiskunnan tarvitsee tuntea kuuluvansa yhteen, ja tämä on poliittisten päättäjien otettava huomioon, jos he haluavat pitää kansakunnan yhtenäisenä. Tehtävä ei ole helppo maassa, joka on maailmanpolitiikan keskipiste, jota uhkaavat sotilaallinen interventio, taloudellinen romahdus, laajalti levinnyt korruptio sekä sisäiset konfliktit.

Ukrainan tapahtumat ovat tarpeellinen herätyskello niin Euroopalle kuin Suomellekin. Puolustusministeri asetti viime vuonna parlamentaarisen selvitysryhmän, joka käsittelee puolustuksen haasteita pitkällä aikavälillä. Ryhmän tulee myös antaa vastauksensa siihen, miten puolustusjärjestelmän toimivuus voidaan varmistaa tulevaisuudessa. Tässä työssä on hyvä huomioida ne opetukset, joita Ukrainan kriisi antaa.

Olisi erityisen tärkeää, ettei Ukrainan kriisi johda EU:n ja Venäjän välisten kauppasuhteiden viilenemiseen. Tuollaisessa tilanteessa EU-maista Suomen talous kärsisi todennäköisesti suhteessa kaikkein eniten. Historia osoittaa, että läheiset kauppasuhteet ovat valtioiden välistä rauhanomaista rinnakkaiseloa ja yhteistyötä edistävä tekijä.

Lopuksi, arvoisa puhemies: Kylmä sota päättyi Neuvostoliiton hajoamiseen reilut 20 vuotta sitten. Pelko suursodasta, joka oli ollut päällämme vuosikymmenten ajan, hälveni, ja tilalle tuli toive rauhanomaisesta yhteiselosta idän ja lännen välillä. Nyt vanhat pelot ovat taas palaamassa. Emme saa kuitenkaan antaa periksi ja sallia maanosamme ajautua pelon ilmapiiriin ja uuteen kylmään sotaan. Siksi kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä muistuttaa Venäjän, Ukrainan, USA:n ja Euroopan johtajia: nyt on syytä toimia vastuullisesti ja viisaasti rauhanvälittäjinä niin, että kansalaiset, nuoret ja lapset, voivat mennä nukkumaan turvallisella mielellä ja herätä parempaan ja rauhalliseen maailmaan.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! Kiitoksia ryhmäpuhujille. Meillä näyttää olevan varsin yhtenäinen käsitys tilanteesta ja myös siitä, kuinka tilanteeseen pitää vastata. Se, että Suomi on ottanut hyvin selkeän kannan Venäjän toimiin, perustuu siihen, että me arvioimme kunkin maan, mukaan lukien Venäjän, toimia laillisuuden pohjalta. Tämä viesti on ollut perusteltu. Se on samansuuntainen viesti kuin minkä muualla EU:ssa maat ovat antaneet, ja se on ainoa oikea viesti.

Tämmöisessä hyvin herkässä tilanteessa on olennaista se, että se, mitä maat sanovat, on selkeää ja kirkasta ja perustuu kansainväliseen oikeuteen. Tämmöisessä tilanteessa on hyvin suuri kiusaus käyttää puheenvuoroja, joissa sekoitetaan kansainvälinen oikeus ja asenne. Suomi on pyrkinyt välttämään asenteiden mukaan ottamista tähän keskusteluun, koska ainoa tapa löytää neuvotteluyhteys on se, että jokaisen tekemisiä arvioidaan yhdessä sovittujen pelisääntöjen ja kansainvälisen oikeuden perusteella.

Eduskunnassa on hyvin laaja yhteinen näkemys siitä, että ainoa tapa päästä eteenpäin on neuvotella. Tämän hetken tosiasiallinen ongelma on se, että osapuolet eivät neuvottele. Silloin ulkopuolisten on vaikea mennä neuvottelemaan heidän puolestaan. Tilanne ei valitettavasti näytä kovin rohkaisevalta, mutta tietenkin kysymys on puhtaasti poliittisesta tahdosta, ja muutos positiiviseen voi tapahtua nopeastikin, mikäli neuvotteluyhteys Ukrainan ja Venäjän välillä saataisiin luotua. Toistaiseksi Venäjä ei ole ollut halukas neuvottelemaan Ukrainan kanssa.

Suurena huolenaiheena on ensi sunnuntaina pidettävä kansanäänestys, josta täällä on useassakin puheenvuorossa todettu, joka ei perustu Ukrainan perustuslakiin. Se voi pitää sisällään myös tilanteen kärjistymistä, sotilaallisen läsnäolon vahvistumista, aseiden näkymistä katukuvassa ja vakavia provokaatioita eri ihmisten välillä. Nyt täytyy vain toivoa sitä, että ukrainalaiset ja tataarit pystyisivät pitämään malttinsa erittäin herkässä ja vaikeassa tilanteessa.

Toinen huolenaihe on tilanteen eskaloituminen Itä-Ukrainan alueelle. Meidän läntisessä yhteisössä täytyy pohtia, voisimmeko tehdä jotakin yhdessä Ukrainan hallituksen kanssa, jotta tilanteen eskaloitumista Itä-Ukrainan alueelle voitaisiin välttää. Vastuu tästä kysymyksestä on luonnollisesti ensi sijassa ukrainalaisilla itsellään.

Eli kokonaisuudessaan tilanne on hyvin herkkä, hyvin vaikea ja juuri tällä hetkellä sen näköinen, että on vaikeaa myöskään määritellä, miten tilanne voidaan purkaa tai mihin se loppujen lopuksi ratkeaa. Joka tapauksessa neuvotteluihin se joskus ratkeaa, mutta niitten neuvottelujen lopputuloksesta ei vielä kukaan pysty sanomaan yhtään mitään.

Suomi tulee jatkamaan valitulla linjalla. Meidän kantamme määrittyvät kansainvälisen oikeuden sopimusten perusteella. Me vaikutamme ensi sijassa Euroopan unionin jäsenmaiden kanssa tilanteeseen. Pyrimme ajamaan Etyj-järjestön, Euroopan neuvoston vahvaa asemaa Ukrainan sisäisen tilanteen rauhoittamiseksi ja niiden instrumenttien käyttämiseksi myös Ukrainan ja Venäjän välisessä kriisissä.

Herra puhemies! Niin kuin tässä on todettu, näköalat ovat hyvin lyhyet. Erilaisia skenaarioita voidaan piirtää, mutta mitään varmuutta tulevan kehityksen suunnasta ei ole. Myös sillä vaihtoehdolla, että joko markkinoiden reaktion vuoksi tai sanktioiden vuoksi Venäjän talous supistuu merkittävästi, niin kuin se tällä hetkellä näyttää tekevän, on erittäin kielteisiä vaikutuksia koko Euroopan ja erityisesti Suomen talouteen ja työllisyystilanteeseen.

Mutta, arvoisa puhemies, lopetan tämän toteamalla, että vaikka jokaisella maalla on omia nyanssejaan, niin on erittäin tärkeää, että pidämme huolta EU:n yhtenäisyydestä. Suomen turvallisuuden kannalta on aivan olennaista se, että EU toimii vahvasti. Me olemme osa Euroopan unionia, olemme halunneet olla. Se on meille taloudellinen kysymys, se on meille arvovalinta, ja se on meille turvallisuuskysymys. Sen takia Suomen intresseissä on ajaa vahvaa eurooppalaista yhteistä linjaa myös tämän kriisin hoidossa.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin jatkaa keskustelua tästä assosiaatiosopimuksesta. Kun me neuvottelimme EU-jäsenyyden, niin silloinhan samassa yhteydessä neuvoteltiin myöskin tietyistä järjestelyistä Venäjän-kaupan osalta, niin että Venäjän-kauppa ei joutunut kohtuuttomaan tilanteeseen. Minkähänlaiset askelmerkit pääministerin mielestä ovat nyt tässä assosiaatiosopimuksessa? Ymmärrän, että ensin tehtäisiin tällainen poliittinen osuus, mutta minkälaiset ovat sitten ne askelmerkit siitä eteenpäin taloudellisella puolella? EU on asettanut erittäin kovia ehtoja esimerkiksi korruption kitkemiseksi ja eräiden talouden rakenteiden uusimiseksi. Nämähän tietysti täytyy myöskin neuvotella sitten siinä yh- teydessä, kun lähdetään pitemmälle tästä poliittisesta sitoumuksesta. Kysyn pääministeriltä: miten hahmotatte tämän assosiaatiosopimuksen tulevaisuuden?

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuo assosiaatiosopimus siihen liittyvine tulli- ja vapaakauppasopimuksineen on hyvin tärkeä Ukrainan tulevaisuudelle, mutta tärkeää on myös se, että järjestelyt Venäjän kanssa olisivat sellaiset, että ne tukisivat erityisesti Itä-Ukrainan teollisuuden säilymistä ja kehittymistä ja myöskin Ukrainan ja Venäjän tuolla seudulla aika lailla yhteisten työmarkkinoiden kehittymistä. Jos ajatellaan ihan Ukrainan kansan ja talouden kannalta, niin he tarvitsevat integraatiota länteen ja ovat siihen enemmistöltään vahvasti suuntautumassa, mutta tarvitaan myös sitä yhteyttä, luontevaa yhteistoimintaa myös Venäjään ja muihin naapurimaihin.

Ja tämä on se aukko tavallaan EU:n politiikassa nyt tulevina viikkoina ja kuukausina. Kun ylipäänsä saadaan osapuolet neuvottelupöytään, niin sitten myös EU:n pitää olla valmis rakentamaan sellaista sopimusjärjestelyä, joka turvaa Ukrainan talouden kehittymisen ja liikkeellelähdön ilman, että siitä tulisi jatkuvasti tukiriippuvainen tai jonkinlainen EU:n huoltohallintoalue. Jos me suoraan lähdemme tarjoamaan isoja miljardipaketteja ilman, että vaaditaan terveen talouden ja yhteiskunnan kehittämistä, niin tämmöinen riski on olemassa, ja se on semmoinen, joka EU:n pitää tämmöisellä järkevällä toiminnalla pystyä välttämään.

Toisekseen, tämä kokoomuksen puheenvuoro oli yllättävä tässä Nato-intoilussaan. Kun on tällainen uhkaava kansainvälinen tilanne suhteellisen lähellä Suomea ja yhteinen naapurimaan kanssa, niin sellaisessa tilanteessahan pitäisi kaikkien oppien mukaan välttää provosoimasta tilanteen kärjistymistä, ja siihen nähden tämän Nato-kortin heiluttelu tällaisessa tilanteessa ei vaikuta mitenkään viisaalta. Meidän kannattaa jatkaa tämän rauhankumppanuuden pohjalta ja olla aktiivisia kaikenlaisissa kansainvälisissä järjestöissä, (Puhemies: Ja nyt 2 minuuttia on täynnä!) mutta ei tätä kokoomuksen viitoittamaa linjaa.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Maata on lailla hallittava ja vaalituloksen on oltava kaiken demokraattisen päätöksenteon pohja. Nyt tämä pohja ei kokonaisuudessaan täysin Ukrainassa toteudu. Siellä on tapahtunut paljon. Pääsääntö ei voi olla se, että kansan valitsemat instituutiot sivuutetaan mielenosoituksilla. Sen takia on äärimmäisen tärkeätä saada Ukrainaan vapaat ja rehelliset vaalit ja sieltä sitten parlamentaarinen kate kaikelle sille, mitä tehdään.

Sitten toinen asia. Nyt tietysti kaiken tavoitteena pitää olla väkivallan torjuminen, rauhan tilanteen aikaansaaminen. Ja tästä varmasti olemme yksimielisiä, niin tässä salissa kuin Euroopan unionissa. Mutta erittäin kriittisesti suhtautuisin nyt ylisuuriin lupauksiin taloudellisesta avusta. Kuka ne maksaa? Missä ne päätökset tehdään? Perussuomalaiset eivät hyväksy sitä, että komissio tekee jonkin päätöksen kuulematta kansallista parlamenttia tai Suomen hallitusta — jolla täällä on enemmistö — ennen kuin näitä päätöksiä tehdään. Vaaleilla valitsemattomat komissaarit eivät voi tällaisia päätöksiä ja lupauksia antaa.

Arvoisa herra puhemies! Minä kyllä ihmettelen tätä hallituksen eritoraa. Siis eritoraa. Kun kuuntelee kokoomusta ja vasemmistoliittoa esimerkiksi Nato-kysymyksissä, niin kyllä minä ihmettelen, kuinka te samassa hallituksessa vuodesta toiseen kestätte.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä kyllä kiittää hallitusta siitä, että eduskunta ja ulkoasiainvaliokunta ovat olleet koko tämän kriisin ajan erittäin hyvin tilanteen tasalla, ja myöskin keskustelut tasavallan presidentin kanssa ovat vahvistaneet sitä, että on voitu luoda tällainen hyvin yhtenäinen kuva hallituksen ja eduskunnan kesken. Mutta olen samaa mieltä kuin edustaja Koskinen, että kyllä tähän tällaiseen yhtenäiseen kuvaan särön tänään toi tämä kokoomuksen Nato-intoilu nimenomaan tässä yhteydessä, näin etunojassa esitettynä.

Vaikka on niin, että tämä Ukrainan ja Krimin tilanne heijastelee näitä turvallisuuspoliittisia uhkia, jotka tännekin asti omia laineitaan lyövät ja tuntuvat toki kaikkein kovimpina tuolla Baltian maissa, niin kuin tämänkin päivän kannanotoista huomaa, niin kyllä näin Suomen kannalta se välittömin suuri uhka ja myöskin pidemmällä tähtäimellä Euroopan kannalta on kuitenkin se, miten se vaikuttaa talouteen. On erittäin ikävää, että meillä on Euroopan unionin vieressä maa, jonka jaloilleen saaminen tulee viemään useita vuosia. Olen kyllä samaa mieltä kaikkien edellä puhujien kanssa siitä, että ilman muuta tämä apu, jota Euroopan unioni, IMF ja muut rahoituslaitokset ovat antamassa, tulee ensisijaisesti olemaan lainamuotoista, erittäin ehdollista. Edellytetään niitä rakenteellisia uudistuksia, sellaisia, jotka pitkällä tähtäimellä saavat myöskin Ukrainan talouden jaloilleen. Mutta me tiedämme kaikki, että tämä on erittäin pitkä tie, ja omat heijastusvaikutuksensa on tietenkin myös sitten tuon Venäjän taloustilanteen osalla. Eli kaikkein suurin uhka, kiteytettynä, ilman muuta Suomelle ja tälle alueelle muodostuu tuosta taloudesta, ja sen vuoksi pitää huomiota kiinnittää myös siihen, että ne toimenpiteet, joita talouteen ja niihin rakenteellisiin uudistuksiin kohdistetaan, ovat sellaisia, jotka pitkällä tähtäimellä sitä talouden pohjaa vahvistavat.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässä Suomen lähinaapurissa ja Euroopan unionin lähinaapurissa yhteiskunnassa oleva suuri korruptio ja harmaa talous ovat varmasti osasyynä tähän Ukrainankin tilanteeseen, ja toivoisin, että siihen pystyttäisiin enemmän vaikuttamaan. Mikäli Euroopan unionin taholta lähdetään jotain raha-avustuksia anomaan, niin se olisi kyllä niitä ensimmäisiä asioita, joihin täytyy puuttua. Ja jos on — ja ilmeisesti on — epäselvyyksiä siitä, minne Ukrainasta on rahaa piilotettu, niin totta kai myös Ukrainan omien rikkaiden tulee osallistua Ukrainan rakentamiseen.

Samaa toivoisin myös Venäjän johdolta, että kaikki voimat Euroopassa ja Venäjällä olisi laitettava tähän talouden kuntoon laittamiseen, ja sitä ei asevarustelu, voimapolitiikka tai rajojen pystyttäminen vie eteenpäin. Samalla tavallahan, jos perusteena käytetään kielellisen tai etnisen ryhmän olemassaoloa, rajoja pitäisi siirtää melkein kaikissa Euroopan unionin ja Euroopan alueella olevissa maissa, eli sekään ei kyllä ole kestävä peruste. Sen sijaan kielellisten ja etnisten vähemmistöjen ihmisoikeuksista täytyy aina pitää huolta.

Minä nyt ilahdutan edustaja Soinia vielä sanomalla, että minustakin oli aivan käsittämätön tämä edustaja Salolaisen kokoomuksen ryhmäpuheessa esille ottama Nato-kanta. Suomellehan olisi hyvin vahingollista liittyä Natoon. (Ben Zyskowicz: Siitä ovat virolaisetkin niin kärsineet!) Kyllä meidän täytyy pitää huolta suomalaisten turvallisuudesta, ja silloin liittoutumattomuus, puolueettomuus, on Suomen vahvuus, ja siitä täytyy pitää kiinni. Ja sen lisäksi: Suomen kansa ei myöskään halua liittyä Natoon.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustaja Koskinen ja eräät muutkin ovat täällä kyselleet tästä kokoomuksen Nato-kannasta tässä puheenvuorossa. Asian voi nähdä toisinkin: asian voi nähdä sillä tavalla, että minä halusin rauhoittaa sitä keskustelua, jota Suomessa käydään parhaillaan. Eli jos katsotte lehdistöä, katsotte tekstiviestejänne ja e-mailejanne, sieltähän tulee jatkuvasti viestiä, että Suomen tulisi liittyä Naton jäseneksi. (Kari Rajamäki: Ei meille! — Anni Sinnemäki: Eri meilit! — Välihuutoja) — Onko teidän kännykkänne rikki? (Naurua) — Oleellistahan tässä on se, että mehän totesimme, että se ei ole tämän päivän kysymys vaan se on tulevaisuuden kysymys, ja meidän kantamme tulevaisuuteen on selvä puolueena. Sen toin tässä esille, että tällainen asia joudutaan ratkaisemaan silloin, kun on poutasää ja aurinko paistaa.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Viime aikoina todellakaan Nato ei ole kokoomukselle ollut enää mikään salarakas, vaan ihan avoimesti tuota kantaa on tuotu esille, sanotaan, viimeisinä kuukausina. Se on tietenkin hyvä, että sanoo rehellisesti mitä on mieltä.

En kuitenkaan ole varma, onko tämä kriisi nyt sellainen, jonka varjolla tuota omaa kantaa erityisen voimakkaasti kannattaisi tuoda esille. Tämä kriisi ehkä ennemminkin alleviivaa sitä tarvetta, että meillä täytyy olla oma uskottava, vahva puolustus, ja uskon, että riippumaton maa, liittoutumaton maa, joka on tässä tilanteessa valtablok-kien ulkopuolella, pärjää kaikista parhaiten. Uskon, että Suomi tulevaisuudessakin pärjää paremmin lääkärinä kuin tuomarina, ja nämä kriisit ehkä kuljettavat meitä enemmän kohti sitä suuntaa. Mutta hyvä, että kokoomus kertoo avoimesti mitä mieltä se on. Ehkä kriisin varjolla sitä ei kuitenkaan kannattaisi tehdä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä edustaja Salolaisella nyt on tämä kuuluisa rikkinäinen puhelin: kun yksi kuiskaa toiselle ja sitten toinen kolmannelle, niin kun se kuiskaus tulee edustaja Salolaisen korviin ja ihmiset sanovat "ei missään tapauksessa pidä liittyä Natoon", niin edustaja Salolainen kuulee sieltä sen sanan Nato eikä mitään muuta.

Mutta minusta on aivan selvää, että silloin, kun USA tekee jotain tuomittavaa, esimerkiksi hyökkää Irakiin, niin silloin suomalaisten Nato-kannatus vähenee myös kokoomuksessa, ja silloin, kun Venäjä tekee jotain tuomittavaa — niin kuin esimerkiksi nyt sotilaallinen läsnäolo Ukrainassa — niin silloin varmaan kokoomuksen kannattajissa tämä Nato-intoilu kasvaa. Mutta se ei tarkoita sitä, että suomalaiset haluaisivat liittyä Natoon tai että se olisi hyväksi Suomelle.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan tässä Nato-keskustelusta vielä siirtyä Krimille, joka on nyt tämän konfliktin polttopiste. Krimin ensi sunnuntain laiton kansanäänestys näyttää asettavan Krimin asukkaat aivan mahdottoman tehtävän eteen. Äänestystulos on valmiiksi sovittu, eikä äänestyslipussa käytännössä ole muita vaihtoehtoja kuin liittyminen Venäjään.

On todella huolestuttavaa seurata, mitä sitten tapahtuu, kun sunnuntain niin sanotut vaalit on käyty. Venäjä näyttää päättäneen liittää Krimin Venäjään, sanoipa siihen kansainvälinen yhteisö mitä tahansa. Tänään on tullut uutinen, että Krimin varapääministeri sanoo Ukrainaan kuuluvan autonomisen alueen ottavan haltuunsa ukrainalaiset valtionyhtiöt.

Arvoisa puhemies! Haluan kysyä: Riittävätkö nämä mahdolliset talouspakotteet Venäjän mielen muuttamiseksi? Mitkä olisivat ne muut keinot, joilla kansainvälinen yhteisö voi vaikuttaa Venäjään, jotta se nyt ottaisi maltin käteen ja suhtautuisi rauhallisesti Krimin tilanteeseen ja antaisi Ukrainan — ukrainalaisten, tataarien ja siellä asuvan venäjänkielisen vähemmistön — itse päättää Krimin tulevaisuudesta?

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Arvoisa puhemies! Pääministeri korosti puheessaan diplomatian tien tärkeyttä Ukrainan kriisin ratkaisussa. Suomen tavoitteena on ollut ja on edelleen toimiva naapuruussuhde, jonka kaikki osapuolet hyväksyvät. Myös meillä kansanedustajilla on tärkeä tehtävä hy-vien naapuruussuhteiden ja demokraattisten periaatteiden vaalijoina.

I dag har Nordiska rådets presidium beslutat att dra sig ur ett planerat parlamentariskt möte i Murmansk nästa vecka. Personligen ska jag som representant för Östersjöparlamentarikerna BSPC delta i ett Östersjömöte i S:t Petersburg nästa vecka, och jag har inte tänkt dra mig ur det här mötet. Jag anser att det också i den här uppkomna situationen är viktigt att vi upprätthåller dialoger och kontakter till våra kolleger i Ryssland, och min fråga till regeringen är: Vad anser regeringen om den här saken?

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen syntyi joukko uusia itsenäisiä valtioita ja valtaan nousi poliitikkoja, jotka yhtäkkiä vaihtoivat väriä. Aikaisemmin he olivat olleet uskollisia kommunisteja, ja hetkessä he muuttuivat ikään kuin oikeistopoliitikoiksi. Näitä esimerkkejä löytyy useita ja useimmista maista.

Alkuvaiheessa EU:lla oli aktiivinen rooli, kun se auttoi näitä valtioita rakentamaan demokratiaa, ja taloudellistakin tukea löytyi. Yksi ongelma näissä maissahan on ollut, niin kuin tiedämme, laajasti levinnyt korruptio, johon myös näiden uusien maiden johtajat ovat syyllistyneet. Voimmeko ottaa oppia Ukrainan lähihistoriasta ja tapahtumista? Uskallammeko me myöntää, että sekä EU:ssa että sen jäsenmaissa ja ehkä täällä Suomessakin ollaan oltu liian naiiveja ja sinisilmäisiä sen suhteen, että ollaan kuviteltu, että kun joku luopuu kommunismista, niin kaikki asiat järjestyvät hetkessä parempaan suuntaan?

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pitkäaikainen diplomaatti, vieläpä arvostettu diplomaatti ja nykyinen Suomi—Venäjä-seuran puheenjohtaja Heikki Talvitie on kirjoittanut blogissaan: "Suomesta ollaan jälleen tekemässä lännen etuvartioasemaa, ja olemme itse siihen myötävaikuttamassa. Ei ihme, että historian opetus haluttaisiin Suomessa lakkauttaa".

Sitä historian tajua, historian tuntemusta varmasti tarvitaan myöskin siellä ministeriaitiossa. Puolustusministeri Haglund, te pelkäsitte tavattomasti, että joudutte samaan kuvaan Venäjän presidentti Putinin ja puolustusministerin kanssa. Voi kyllä kysyä niinkin päin, kuka haluaa samaan luokkakuvaan ukrainalaisten oligarkkien ja äärioikeiston kanssa. Aikoinaanhan Itävallan äärioikeiston johtaja Jörg Haider julistettiin pannaan ja kättelykieltoon Euroopan unionissa, ja nyt kuitenkin unioni on hyväksynyt myös äärioikeiston yhteistyökumppanikseen.

Euroopan parlamentti antoi 13.12.2012 Ukrainan parlamenttivaaleista lausunnon, jossa se tuomitsi selvin sanoin Svoboda-puolueen toiminnan, ja Svoboda on nyt keskeinen hallituspuolue. Mikä muuttui Ukrainassa, mikä muuttui Euroopan unionissa ja mikä muuttui Suomessa, kun tämmöisestä varoittavasta esimerkistä, jota piti pelätä, tuli hetkessä hyväksytty jos ei jopa haluttu yhteistyökumppani? En minä nyt ymmärrä, ovatko ne Ukrainan uusfasistit jotenkin inhimillisempiä kuin Itävallan uusnatsit. Tämä kysymys on aivan syytä esittää.

Ja kokoomukselle sanon, kun te sanotte, että te toivotte, että talouspakotteisiin ei tarvitsisi mennä: No, ei tässä toivo riitä, pitää tehdä päätöksiä. Jos Suomi tekee päätöksen, että talouspakotteisiin ei lähdetä, niin silloin ei lähdetä. Olenko, edustaja Soini, ministeri Tuomioja, ymmärtänyt oikein sen, että jos Suomi tekee päätöksen, että talouspakotteisiin ei lähdetä, niin silloin EU ei lähde?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Tästä assosiaatiosopimuksesta aivan ensimmäisenä. Siinä oikeastaan on kolme osaa. Ensimmäinen on se, että Euroopan neuvosto päätti, että assosiaatiosopimuksen poliittiset osat hyväksytään niin nopeasti kuin mahdollista. Toinen on se, että assosiaatiosopimukseen liittyvät tullialennukset otetaan EU:n yksipuolisella päätöksellä käyttöön niin nopeasti kuin mahdollista, eli että annetaan vapaakaupan positiivinen puoli, hedelmät Ukrainalle niin nopeasti kuin mahdollista. Ja kolmas osa on tämä hyvin laaja vapaakauppasopimus, joka solmitaan heti, kun Ukraina on siihen valmis. Voi olla, että menee kevääseen. Joka tapauksessa halusimme antaa kaksi konkreettista nopean aikavälin sitoumusta, ja myös olemme valmiit, ehdottomasti, siihen vapaakauppasopimuksen solmimiseen heti, kun ukrainalaiset vain ovat siihen valmiita.

Itse asiassa taloudellisesta tuesta: Ehkä kaikkein suurin yksittäinen, pitkäjänteinen, kestävä ja paras taloudellisen tuen muoto on tämä vapaakauppasopimus ja erityisesti siihen liittyvät tullialennukset. Kun EU nyt yksipuoleisesti päättää sen tehdä, sen vaikutus vuositasolla on noin 500 miljoonaa euroa. Eli kaupan kautta talouskasvua ja sitä kautta työllisyyttä. Vapaakauppasopimukseen varmasti liittyy myös haastavia puolia. Kun kauppa avautuu, silloin ukrainalaisten yritysten täytyy pärjätä siinä kilpailussa. Se on todennäköistä, että — ihan niin kuin muuallakin maailmassa — kaikki eivät ole yhtä kilpailukykyisiä ja toiset voittavat kauppoja ja toiset eivät.

Sitten tähän taloudelliseen tukeen. Sen voi jakaa muutamaan osaan. Ensinnäkin, 8 miljardin euron edestä lainoja, joista 3 miljardia tulee Euroopan investointipankin kautta ja ehkä noin 5 miljardia euroa EBRD:n kautta. Nämä ovat siis lainoja investointeihin, eli siellä pitää olla siis joku, joka investoi, joku joka tekee sen työn. No, sitten on viimeisenä kohtana EU:n taloudellinen apu, eli seuraavan 7 vuoden aikana olisi mahdollista käyttää ehkä noin puolentoista miljardin euron luokkaa makrotaloudellista apua ja kehitysapua Ukrainan toimiin. Nämä rahat, jotka EU:n budjetista tulevat, ne tulevat todella EU:n budjetista. Jos nyt päätetyt rahat eivät ole riittävästi, sieltä budjetin kehysten sisältä tehdään sitä liikkumatilaa.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! On muistettava, mikä on se varsinainen syy, jonka vuoksi me tänään tätä asiaa käsittelemme, ja se on se, että Ukrainan koskemattomuutta on loukattu ja Krimiä on otettu haltuun, toistaiseksi ilman verenvuodatusta, mutta tilanne on äärimmäisen jännittynyt edelleen, ja tämä täytyy saada purkautumaan.

Sitten on myös totta ja on otettava kantaa siihen, että Ukrainassakin on tapahtunut muutoksia, mutta on muistettava, että se hallitus, joka nyt jatkaa Ukrainassa, on vuonna 2012 valitun parlamentin suuren enemmistön siihen virkaan siis määräenemmistöllä tehtäväänsä asettama. Tässä hallituksessa olisi ollut paikka myöskin Alueiden puolueelle, joka myöskin hyväksyi tämän muutoksen, mutta se ei halunnut hallitukseen tulla. Siellä ovat siis kaikki muut puolueet, tämä Svoboda-puolue 3 paikalla 20:stä.

En pidä tästä puolueesta, ja Euroopan unioni on täysin oikein Euroopan parlamentin päätöksellä todennut, mitä tällaisesta liikkeestä on ajateltava. Emme me pitäneet Haiderin puolueesta, ja jos minä nyt menen läpi niitä erilaisia puolueita, joita on Euroopan unionin jäsenmaiden valtioissa, niin varmasti sieltä löytyy aika monia, joista minäkään en pitäisi, mutta jokaista on arvioitava heidän todellisten tekojensa mukaan ja saatettava siitä vastuuseen.

Nyt ensimmäinen ja kiireisin asia tietysti on, että pannaan toimeen rehelliset, vapaat presidentinvaalit, mutta niitä pitää seurata myöskin uuden parlamentin vaalit, niin että me saamme yksiselitteisen legitiimiselle pohjalle tuon Ukrainan hallituksen. Tässä tarvitaan tietysti myöskin vahvaa Euroopan unionin ja kaikkien kansainvälisten toimijoiden tukea. On myös tärkeätä, niin kuin mainitsin, että Euroopan neuvosto saa tutkittavakseen ne väkivaltaisuudet, jotka edelsivät tätä hallituksen vaihdosta. Ja on muistettava, että presidentti Janukovytšin kanssa tehtiin sopimus, hän olisi voinut jatkaa, mutta hän itse teki sen johtopäätöksen havaittuaan, että kaikki kannatus oli mennyt myös hänen omasta puolueestaan, että hän jätti maansa ja jätti tyhjiön, jonka valittu parlamentti on täyttänyt.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! En voi olla tarttumatta tähän edustaja Mustajärven logiikkaan näistä tapaamisista. On tietenkin niin, niin kuin edustaja Mustajärvi totesi, että ei tule ryhtyä yhteistyöhön fasistien kanssa, ja ministeri Tuomioja hyvin kertoi, miten hallitus suhtautuu tähän. Mutta tämä hetki ja tämä vakava kriisi, jonka keskellä maailma nyt on, ei kyllä ollut se oikea hetki, milloin olisi ollut hyvä ajankohta korostaa puolustushallintojen välistä yhteistyötä Suomen ja Venäjän välillä, kun Venäjän sotakoneistoa samaan aikaan käytetään Ukrainan koskemattomuuden loukkaamiseen tuolla Krimin suunnalla. Se ei nyt vain ollut se hetki, ja sen takia sitä tapaamista lykättiin eteenpäin, ja mielestäni se on erittäin hyvä päätös.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa on kautta aikain puhuttu siitä, kuinka meillä on jotain erityistä Venäjä-osaamista — minkä minä jo viime vuosina olen alkanut kyllä kyseenalaistamaan — ja kuinka meillä on välittömät ja mutkattomat suhteet. Hyvä jos on, mutta näyttää, että ne näkyvimmät toimenpiteet tällä hetkellä hallituksen puolelta ovat milloin jonkun värisen tai monivärisen lipun heiluttaminen, oikeanvärinen kravatti, tai en tiedä sitten, onko jonkunlainen kannanotto kynsien värjääminen. Minusta, jos on tilanne tämmöisessä tilanteessa, että Suomen puolustusministeri pääsee tapaamaan Venäjän puolustusministerin, niin se on aivan erinomainen tilanne ja tilaisuus ottaa esille kipeitäkin asioita, voi kertoa venäläiselle osapuolelle suoraan, mitäs mieltä Suomi on, miettiä ratkaisuja sen sijaan, että mietitään ylikorostuneesti sitä, leimautuuko suomalainen poliitikko jollain tapaa, jos se tapaa lähinaapurin tärkeitä poliitikkoja.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Itse näen niin, että kaikkein tärkeintä on luonnollisesti tämän kriisin saattaminen rauhanomaisesti satamaansa, niin että Ukrainan kansallinen suvereniteetti voidaan kaikissa oloissa turvata ja ilman että provinssin asemaan ajautunut Krim joutuu ajelehtivaan tilanteeseen kohti päämäärätöntä tulevaisuutta. Sen lisäksi, että tämä tavoite pitää saavuttaa, on syytä mainita, että Ukraina osaltaan ei ole toiminut kaikissa suhteissa tavalla, joka liennyttäisi tätä heille kiusallista tilannetta, ja siitä on meillä oltava varaa huomauttaa myös Ukrainalle heidän omia toimenpiteitään ajatellen.

On valitettavaa, että Venäjä ei ole osallistumassa poliittiseen dialogiin. Syynä ei voi olla näin vastuullisen valtion kyseessä ollen se, että Venäjä haluaisi piirtää Euroopan rajat uusiksi. En voi uskoa sitä, perusteena ennen muuta se, että ulkoministeri Lavrov on hetki takaperin, päivä takaperin todennut, että Venäjä tulee tekemään vastaehdotuksen tähän tilanteeseen, ja on syytä olettaa ja uskoa ja luottaa siihen, että se on vastuullinen ja harkittu, kansainvälisen oikeuden normit täyttävä ehdotusmalli, johon Venäjä tulee Lavrovin ehdotuksen kautta tukeutumaan.

Isossa kuvassa on tärkeää, että aseiden näytön sijasta, jota nyt tapahtuu kaikkialla, ei mennä aseiden näytön sijasta aseitten käyttöön, vaan että kaikilla osapuolilla on mahdollisuus kasvojaan menettämättä tulla neuvottelupöytään, jossa tullaan tarvitsemaan ehdottomasti myös kaikkia niitä keinoja, joita kansainvälisillä järjestöillä on tässä asiassa käytettävänään. Tästä on hallitus ansiokkaasti puhunut. Viittaan, puhemies, vain siihen, että samalla kun Euroopan unionilla on se rooli, johon pääministeri ja ulkoministeri täällä viittasivat — ja sitä on pidettävä luonnollisesti tärkeänä — niin kannattaa kyllä myös miettiä sitä, mikä on Euroopan unionin oma energiaturvallisuuden strategia, sillä tämä kysymys (Puhemies koputtaa) opettaa myös näitten kysymysten osalta tarkkaan huolellisuuteen.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen ja Suomen ulkopolitiikan johdon linja on ollut hyvin selkeä, määrätietoinen mutta samalla maltillinen. Pidän hyvin tärkeänä sitä, että samalla, kun korostetaan EU:n yhtenäisyyttä tässä asiassa, korostetaan myös malttia. Maltti on nyt valttia. Näitä kumpaakin tarvitaan myös tähän kansalliseen keskusteluun, sekä yksituumaisuutta että malttia. En ole pitänyt hyvinä niitä puheenvuoroja, joissa on vaadittu hyvinkin nopeaa uudelleenarviota Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan osalta, hätiköityjä toimenpiteitä, hätiköityjä johtopäätöksiä. Tältä osin mielestäni se peruslinja, joka on hyvin pitkäjänteinen Suomen ulkopolitiikassa, on hyvä ohjenuora tästä eteenkinpäin.

Tältä osin en myöskään pidä siitä, että esimerkiksi entiset ulkoministerit horjuttavat tätä yksituumaisuutta arvostelemalla hallitusta tai sen yksittäisten ministereitten toimenpiteitä. Päinvastoin toivoisin, että tätä tukea kansallisesti voisi tulla ainakin niiltä, jotka osaavat perinteisen ulkopolitiikan.

Tämä Nato-kysymys näytti nousevan tässä keskustelussa nyt korostetusti esiin, ja tältä osin edustaja Soini kyseli muiden puolueiden näkökantoja ja kommentteja. Minulle jäi vielä epäselväksi edustaja Soinin oma selkeä käsitys liittoutumattomuudesta, mahdollisesta Nato-jäsenyydestä, onko se yhtä selkeä kanta kuin perussuomalaisten eurojäsenyyskanta.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten kanta on aivan selvä: me emme kannata sotilaallista liittoutumista. Tämä on perussuomalaisen puolueen kanta, ja se on täysin selvä. Sitä minä ihmettelen, miten se on voinut edustaja Backmanille olla epäselvää. Mutta kyllähän sosialidemokraatit vakuuksiakin luulivat olevan, vaikka kysymyksessä on tuottojenvaihtosopimus. (Naurua)

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soinille ja edustaja Backmanille: Oli hyvä, että te teitte tuon kysymyksen. Nimittäin vuonna 2007 Uuden Suomen verkkokirjoituksessa oli juttu, jonka otsikko oli "Soini onkin Nato-mies". Siinä haastattelussa edustaja Soini sanoi, että ennemmin Nato kuin EU. Onko tämmöisten puheenvuorojen ja kannanottojen jälkeen mikään ihme, jos teidän Nato-kantanne on jossain määrin jäänyt epäselväksi?

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen hyvin otettu, että edustaja Mustajärvi on lukenut minun kaikki blogini vuodesta 2007, jopa suuren rahan Uudessa Suomessa julkaistun blogin. Olen aina sanonut, että yhteiskunnan kokonaisetu ratkaisee, ja en ole ollut kovin vakuuttunut Euroopan unionin tuomista hyödyistä. Naton tuomista haitoista minulla ei ole kokemusta, koska me emme siellä ole.

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On syytä pohtia, mitä tämä Ukrainan kriisi opettaa Suomelle. Ennen muuta se on muistutus siitä, että perinteinen sotilaallinen voimankäyttö tai sillä uhkaaminen on edelleen mahdollista politiikan jatkeena myös Euroopassa. Uudet uhat, niin paljon kuin niistä puhutaankin, eivät ole tehneet vanhoja muita keinoja vanhanaikaisiksi. Myös tulevaisuudessa voimankäyttö valtioita vastaan on monien keinojen yhdistelmä. Tämä on syytä ymmärtää ja samalla pitää pää kylmänä.

"Maantieteelle emme mahda mitään", ja "tosiasiat on tunnustettava", sanoi Paasikivi. Ei geopolitiikka koskaan mihinkään ole hävinnyt, vaikka kylmän sodan jälkeen näin moni luulikin. Suomen maantieteellinen asema on suurvallaksi palaavan Venäjän ja sotilasliitto Naton raja-alueella lähellä Venäjälle strategisesti tärkeitä alueita.

Sotilaallisesti liittoutumattomana mutta poliittisesti liittoutuneena EU-maana Suomen on osattava todellakin ottaa oppia näistä Ukrainan tapahtumista. Puolustuskykyämme on nykyhallituksen toimesta vastuuttomasti rapautettu leik-kauksilla ja jalkaväkimiinakiellolla. Linjaa on muutettava. Suomen on huolehdittava omasta uskottavasta puolustuskyvystään. Ukrainalla ei ollut uskottavaa puolustusta.

Arvoisa puhemies! Eräänkin kyselyn mukaan liki puolet suomalaisista kokee Ukrainan kriisin uhkaavan maamme turvallisuutta. Turvattomuuden tunteeseen on reagoitava, ja parhaiten se tapahtuu pitämällä huolta puolustuksemme uskottavuudesta. On aika laittaa oman maan puolustus kuntoon. Tukea voidaan etsiä, mutta sen varaan ei voi heittäytyä. Suomea puolustavat suomalaiset. Siksi meillä tulee jatkossakin olla omat vahvat Puolustusvoimat, yleinen asevelvollisuus ja koko maan puolustus periaatteena.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensin on todettava se, että pääministerin täällä antama selostus Ukrainan tilanteesta kyllä oli sekä avoin että valaiseva, niin kuin se eduskunnan edessä näin vaikeassa asiassa täytyy ollakin. Sitten asian toinen puoli on se, että kyllähän siitä muodostuva kuva, se vaikutelma, tylyn oloinen on. Umpikujassa ollaan taikka sinnepäin ollaan siellä matkalla, ja se on tässä pelottava asia. Suomen presidentti ja Suomen hallitus ovat tässä asiassa toimineet ainakin toistaiseksi kyllä myös luottamusta herättävällä tavalla, ja tärkeää on se, niin kuin tämäkin keskustelu osoittaa, että itse tässä asiassa — en puhu Natosta mitään vaan tästä asiasta — eduskuntapuolueitten välillä vallitsee kohtalaisen hyvä yhteisymmärrys.

En minäkään luota pakotteiden voimaan, en usko, että sieltä tulee tuloksia — sille tiellehän tässä ollaan näköjään vähitellen joutumassa. Pakotteet aiheuttavat vastapakotteita, ja kuten on kuultu, kyllä nämä pakotteet pahimmillaan iskevät suhteellisesti eniten sitten Suomeen. Tämä on syytä ottaa huomioon. Enkä muutenkaan usko pakotteitten voimaan: neuvottelutie on se, joka ratkaisee joka tapauksessa nyt taikka sitten vähän tuonnempana.

Ja nyt kysymys kuuluukin, kun Ukraina ja Venäjä eivät tule samaan neuvottelupöytään, ainakaan tällä hetkellä — taustalla vaikuttaa se, että Venäjän ja EU:n välit ovat sitä, mitä tällä hetkellä ovat, ei ole mitään kehumista — onko nyt rassattu kaikki ne ehdot läpi, joilla tämä neuvottelupöytä avautuisi niin, että Ukraina ja Venäjä kerta kaikkiaan asettuisivat tästä asiasta neuvottelemaan. Onko rassattu kaikki ne ehdot ja lukot läpi, joilla tämä asia saadaan ikään kuin avatuksi ja neuvottelut uudestaan liikkeelle? Ukrainan on, niin kuin ulkoministeri on moneen kertaan todennut, itse saatava valita oma tiensä. Se tapahtuu niin, että se tie valitaan (Puhemies koputtaa) rehellisten vaalien kautta, parlamenttivaalien kautta ja presidentinvaalien kautta. Onko rassattu kaikki ehdot auki?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nöyryytetyn suurvallan suuruuden palauttamista ajanut natsi-Saksan johtaja Adolf Hitler suuntasi Itävallan Saksaan liittämisen jälkeen keväällä 38 katseensa Tšekkoslovakian sudeettialueisiin, joilla oli saksalaisenemmistö. Hitler julisti, että "saksalaisten sortamisen Tšekkoslovakiassa on loputtava". Syksyllä Hitler vaati sudeettialueiden liittämistä Saksaan ja uhkasi sodalla. Englanti ja Ranska taipuivat, natsi-Saksa miehitti lokakuun alussa sudeettialueet ja liitti ne valtakuntaansa. Kesäkuussa 1940 Stalin painosti sotilaallisesti Viroa, ja Neuvostoliitto otti haltuunsa maan tärkeimmät keskukset. Viroon muodostettiin uusi Stalinin sanelema hallitus. Vastoin perustuslakia pidettiin kymmenen päivän kuluessa uudet vaalit, jotka eivät todellakaan olleet vapaat saatikka rehelliset. Uusi parlamentti päätti ensi töikseen Viron liittymisestä Neuvostoliittoon. Samoihin aikoihin järjestettiin Neuvostoliiton organisoimia mielenosoituksia, joilla luotiin mielikuvaa virolaisten omasta halusta liittyä Neuvostoliittoon.

Herra puhemies! Edellä kerrottu pakottaa kysymään: onko Vladimir Putin suhtautumisessaan naapurimaiden suvereniteettiin ja alueelliseen koskemattomuuteen uusi Hitler tai uusi Stalin? Vuonna 1968 maailma oppi Tšekkoslovakian miehityksen myötä tuntemaan niin sanotun Brezhnevin opin. Sehän merkitsi, että maa, joka oli kerran joutunut Neuvostoliiton liittolaiseksi, ei voinut enää päästä vapaaksi. Onko Ukrainan kohdalla käsillä Putinin oppi? Se tarkoittaisi kai sitä, että maa, joka on kerran kuulunut Neuvostoliittoon tai ehkäpä Venäjän imperiumiin, ei voi vapaasti päättää tulevaisuudestaan, ellei se ole jo hyvän sään aikaan päässyt osaksi läntisiä instituutioita, kuten Euroopan unionia ja Natoa. Mitä tällainen oppi tarkoittaisi Suomen kannalta?

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siinä tuli vähän sellainen olo, kun kuunteli tuon Nato-kannanoton, että kyllä siinä edustaja Zyskowicz, jota yleensä arvostan, veti nyt sillä tavalla ehkä mutkat suoraksi. Mutta en pyytänyt puheenvuoroani tähän asiaan.

Myöskin minä haluan antaa hallitukselle tunnustuksen, sen saman, jonka arvostamani keskustapuolueen edustaja Kääriäinen totesi. Sanoitte sanatarkasti, että hallitus on toiminut "luottamusta herättävällä tavalla". Mielelläni yhdyn tähän arvioon.

Sitten mielestäni eräs tärkeä periaatteellinen asia on jäänyt liian vähälle. Epävirallisten tietojen mukaan Ukrainan oligarkit, entiset poliittiset johtajat, presidentit mukaan lukien, ovat siirtäneet noin 50 miljardia euroa ehkä veroparatiiseihin, eurooppalaisiin pankkeihin. Meillä Suomessa kansalaisten keskuudessa on tietynlaista moraalivajetta suhteessa poliittisiin päätöksiin, myöskin päätöksiin, joita ahneet yritysjohtajat ovat tehneet palkkioittensa suhteen. Pitäisin itse erittäin tärkeänä nyt sitä, että hallitus omassa toiminnassaan voimaperäisesti vaikuttaa siihen, että nämä kymmenet miljardit, jotka ovat siis kansalta ryövättyä rahaa, saadaan tavalla tai toisella, tai ainakin merkittävä osa, takaisin Ukrainan kansaa palvelemaan, elinkeinojen kehittämiseen ja niin edelleen. Ja toivoisin, että pääministeri tai ulkoministeri voisi myöskin tätä asiaa vielä kommentoida, että se otetaan äärimmäisen tosissaan. Muuten ei voida (Puhemies koputtaa) hyväksyä sitä, että Euroopan unionin rahaa levitetään Ukrainaan.

Tom  Packalén /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ukrainan talous on kuralla. Sen riippuvuus taloudellisesti Venäjästä on merkittävä. Kysymys kuuluukin: Onko realistista uskoa, että Ukraina selviäisi taloudellisesti, jos se tekee assosiaatiosopimuksen EU:n kanssa? Kykeneekö EU rahoittamaan korruptoitunutta Ukrainaa riittävän suurella summalla riittävän pitkän ajan? Ottaen huomioon EU:n taloudellisen tilanteen en näe tätä kovin realistisena vaihtoehtona. Uskon, että kriisiin tulisi pyrkiä löytämään diplomaattinen ratkaisu. On vaikea nähdä, että Venäjä taipuisi pakotteiden edessä, vaan ennemminkin vaarana on kriisin kärjistyminen ja sen mahdollinen leviäminen myös Itä-Ukrainaan. Kuten pääministeri puheessaan asian hyvin esitti, osapuolet eivät neuvottele keskenään.

Arvoisa puhemies! Haluankin kysyä hallitukselta, voisiko Suomi, jolla on pitkä kokemus ja ymmärrys Venäjästä ja venäläisistä, pyrkiä toimimaan kriisin välittäjänä. Venäjä arvostaa Suomea ja suomalaisia. Voisimmeko käyttää asemaamme hyväksi kriisin rauhanomaisen ratkaisun löytämiseksi? Venäläisiltä ja ukrainalaisilta olisi syytä tiedustella, millä ehdoilla he olisivat valmiit suostumaan, sillä rauhanomainen ratkaisu tulee vaatimaan myönnytyksiä kaikilta osapuolilta.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On syytä pitää mielessä, etteivät Janukovytšin vastaiset mielenosoittajat olleet yhtenäinen ryhmä. He eivät olleet yksinomaan lännen puolesta ja Venäjää vastaan. Niin länsimaisten kuin venäläistenkin median ja poliitikkojen tulisi välttää kahtiajakoa, jossa Ukraina esitetään lännen ja idän, Venäjän, pelinappulana. EU:n assosiaatiosopimus ja Venäjän euraasialaisen tiekartan eteneminen ovat osin turhaan kärjistyneet nollasummapeliksi, josta ei reaalitilanteessa saa olla kyse. Miksi näin tapahtui, siinä on EU:llakin toki peiliin katsomisen paikka.

Kuten ulkoasiainvaliokuntakin on painottanut, tulee EU:n kuitenkin jatkaa itäisen kumppanuuden vahvistamista määrätietoisesti EU:n arvoja ja tavoitteita korostaen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että EU:n on jatkossakin korostettava jokaisen maan itsenäistä oikeutta valita yhteistyökumppaninsa.

Arvoisa puhemies! Venäjän puuttuminen Krimin tapahtumiin on jo aiheuttanut häiriöitä Venäjän taloudelle. Tämä epävarmuus heijastuu vielä kauan aikaa, vaikka kriisi ratkeaisikin, ja tulee maksamaan Venäjälle hitaamman talouskehityksen. Valitettavasti se laskee myös Suomen talouden kasvuennusteita.

Minulla olisi kolme kysymystä hallitukselle pohdittavaksi: Mikä on teidän näkemyksenne siitä, kykeneekö uusi Ukrainan hallitus rakentamaan uudenlaisen hallinnon ja uudistamaan niitä rakenteita, mitä siellä tarvitaan? Toiseksi, mitä tapahtuu toukokuisten vaalien jälkeen, kun sinne asti päästään? Ukrainan vaalitapahan on nimittäin tähän asti noin 80 prosentin todennäköisyydellä tuottanut presidentiksi Itä-Ukrainan edustajan. Kolmanneksi Krimin kriisi ja kyberkeskustelu — syveneekö meilläkin käytävä keskustelu tästä aiheesta Krimin kriisin myötä?

Vielä näkökulma taloudellisen avun, vaikkakin lähinnä lainojen, kuten tässä on tullut esille, myöntämisestä Ukrainalle. EU:nhan ei tule missään nimessä lähteä syventämään kahtiajakoa myöntämällä apua tukeakseen tiettyjen poliittisten voimien läpimenoa vaaleissa. Asiantuntijoita siteeratakseni raha ei muuttaisi Ukrainaa vaan kääntäisi vain läntisten veronmaksajien mielipiteen Ukrainaa vastaan, mutta (Puhemies koputtaa) tähän onkin jo ihan hyviä vastauksia saatu.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi konkreettisista ja hyvin räikeistä esimerkeistä Ukrainan demokratian ja talouden yhteen kietoutuneissa ongelmissa ovat nämä miljardit ja miljardit, jotka ovat virranneet länteen. Ne ovat olleet esimerkiksi presidentin lähipiirin hallussa olevia varoja, joita sitten on siirretty pois Ukrainasta.

Olisin kysynyt pääministeriltä, millä tavalla nämä varat voivat näytellä roolia siinä kohtaa, kun Ukraina tarvitsee taloudellista apua ja tarvitsee maansa talouden jälleenrakentamista. Olisin myös kysynyt, millä tavalla Euroopan unionin piirissä on keskusteltu siitä, miten vastaisuudessa voisimme nopeammin ja aikaisemmin reagoida siihen, jos jostakusta hyvin köyhästä maasta kuitenkin näyttää virtaavan Euroopan unionin jäsenmaihin tai esimerkiksi Sveitsiin miljarditolkulla rahaa samaan aikaan, kun kyseisen maan talous ei kasva juuri lainkaan.

Arvoisa puhemies! Sitten edustaja Soinille, joka esitteli täällä perussuomalaisten linjaa. Hän totesi, että Suomi on tullut mukaan vedetyksi tähän kriisin Euroopan unionin jäsenmaana. Katson, että tämä analyysi on kyllä todella pinnallinen, ja näen, että Veikko Vennamo olisi siitä toista mieltä. Nythän on aika kiittää niitä poliitikkoja, joilla oli rohkeutta viedä meidät Euroopan unionin jäsenmaaksi, koska jäsenyytemme unionissa piirtää paikkamme Euroopan kartalla selvästi niin, että Venäjä ei voi pitää meitä oman etupiirinsä sisäpuolella olevana valtiona. Olen todella eri mieltä edustaja Soinin kanssa.

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Krisen i Ukraina handlar idag mycket om Krim, ett område som fick självstyrelse 1921 precis som Åland, men det finns skillnader. Åland har en kin-state som heter Sverige. Befolkningen på Krim har en kin-state som heter Ryssland. Intresset för förhållandet till en kin-state varierar beroende på tid och omständigheter. Återanslutning och självständighet är mer eller mindre realistiska alternativ.

Att ha ett självstyrt område inom sina gränser är en grannlaga uppgift som kräver stor skicklighet. Finland har lång erfarenhet. Nu nämns Ålandslösningen flyktigt i finsk och internationell press, men inte med någon verkligt djup kunskap och inte med konkreta förslag. Vi som varit med länge har träffat och talat med många som kommit från Krim till Åland, och många har också varit på Krim och fört samtal. Ukrainas nuvarande utrikesminister är som bekant en kännare av Finland och också Ålandslösningen, och jag vill fråga regeringen: Finns det nu beredskap för att konkret arbeta med Krimkonflikten genom att använda sig av den kunskap och erfarenhet Finland har av att härbärgera ett självstyrt område inom sina gränser, ett område som har en självstyrelse som är resultatet av en internationell konfliktlösning?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Neuvostoliitto hävisi kylmän sodan. Loukattu Venäjä pyrkii palauttamaan suurvalta-asemansa ja valitettavasti myös sotilaallisin keinoin. Eurooppa on ollut ja on edelleen jaettuna lähteen ja itään. Sotilaspoliittisesti harmaalla vyöhykkeellä ovat Ukraina, Valko-Venäjä ja Suomi niistä maista, jotka ovat olleet Venäjän imperiumin osia. Olemme nähneet, että länsi ei kyennyt estämään Anschlussia koskien Ossetiaa Georgiassa eikä myöskään Krimillä. Euroopan jako on tosiasiassa nyt käynnissä.

Tässä tilanteessa Suomella on vielä mahdollisuus tehdä itse päätös siitä, hankimmeko me läntiset turvatakeet, jotka ainoastaan Nato voi meille antaa. Mutta kysyn: kuinka kauan tämä ikkuna on meille auki? Jos kehitys menee tähän suuntaan, se ei ole kauhean pitkään välttämättä auki. Siitä syystä on tärkeätä, että me selkiytämme turvallisuuspoliittista asemaamme mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman paljon, ja sanon, että se vahvistaa myöskin Itämeren alueen turvallisuutta ja selkeyttä.

Menkää tänä päivänä kysymään virolaisilta tai latvialaisilta, onko heidän Nato-jäsenyytensä ongelma vai ratkaisu tilanteessa, jossa tilanne on epävarma. Me voisimme ehkä oppia jotakin heidän kokemuksistaan tässä yhteydessä. Sanon, että tilanteessa, jossa Suomen asema on selkeä, meidän ei tarvitse jatkuvasti valittaa, vaan me voimme käydä kauppaa, olla ystäviä venäläisten kanssa, ottaa investointeja Venäjältä Suomeen ja hyödyntää niitä ja tehdä myöskin Venäjälle investointeja. Mikä se vaihtoehto on? Se on se, että annetaan julkilausumia, kannanottoja, joilla ei ole mitään merkitystä, jotka tosiasiassa vain heikentävät tilannetta. Taloudellisilla sanktioilla voi olla merkitystä, mutta niitten täytyy olla silloin niin kovia, että ne aidosti vahingoittavat meitäkin merkittävästi, jotta niillä olisi vaikutusta siihen politiikkaan, joka Venäjällä tällä hetkellä on.

Eli toimitaan, osoitetaan päätöksentekokykyä, hankitaan turvatakeet (Puhemies: Aika!) ja puhutaan vähemmän.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä Suomen on ensisijaisesti itse varmistettava kansalliset, taloudelliset ja turvallisuusetunsa. Ei niitä voi ulkoistaa EU:lle, Lady Ashtonille eikä Natolle kokoomuksen lailla. Minä olen järkyttynyt kyllä siitä, mitä tänä päivänä tässä salissa kuulen. Tämä kokoomuksen Nato-mopon keuliminen: Pyritään tosiaan Suomea viemään sellaiseen asemaan, jossa unohdetaan kyllä kaikki Paasikiven opit ja kaikki Suomen kansallisen selviytymisen opit, se viisaus, jolla Suomi on todella vaikeat tilanteet kansallisen itsemääräämisoikeuden ja demokratian vahvalla tahdollaan selvittänyt.

Se, mikä on erittäin huolestuttavaa, on, että te ette edes entisen ulkoministeri Kissingerin vii-sauksia näköjään arvosta. Hän on suosittanut Ukrainalle Suomen mallia siitä, miten länteen sitoutunut, demokraattinen, suvereeni maa huolehtii myös lämpimistä, taloudellisista, vahvoista suhteista naapuriinsa. Toivon kyllä todella, että tämä kokoomuksen viesti ei ole nyt se päällimmäinen viesti, (Puhemies koputtaa) mitä Suomen ylimmästä valtioelimestä naapurille viestitetään. (Ilkka Kanerva: Se oli kylmän sodan Suomi!)

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Odotusarvo, ymmärrän näin, hyvin laajasti oli, että tämä sali olisi tässä asiassa yksimielinen. (Eduskunnasta: Juuri näin!) Kyllä täytyy tunnustaa nyt se, että se, mitä tuolta, ei koko oikealta vaan osasta oikealta, kuuluu, ei ole ihan sen sävelen mukaista, mitä kuviteltiin täällä voitavan soittaa.

Tunnustus tasavallan hallitukselle ja tasavallan presidentille. He ovat toimineet sen linjan mukaan, jonka mukainen tahto tässä salissa on hyvin laaja ja vahva. Pääministeri sanoi, että Venäjä ei ole tällä hetkellä neuvottelupöydässä. Ei ole, osapuolet eivät ole neuvottelupöydässä. Emme me täältä heitä sinne saa nöyryyttämällä tai uhittelemalla. Ei se sillä tavalla onnistu, vaan Euroopan unionissa, osin suoraankin puhuen, mutta ennen kaikkea Euroopan unionissa vaikuttaen siihen suuntaan, että syntyy se vuoropuhelu, joka vasta vie ihan oikein Venäjän neuvottelupöytään. Sen pitää olla ja varmasti se onkin se tie, millä Suomen kannattaa kulkea. Ei Viro, eivät baltit, eivät kaikki muutkaan itäisen Euroopan EU-jäsenmaat ole (Puhemies koputtaa) se viiteryhmä, jossa kaikuu oikea ääni, mutta Suomen hallituksen linja tässä on oikea. Viekää sitä EU:ssa eteenpäin.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sasille ja edustaja Sinnemäelle olisin vastannut, että ymmärtääkseni edustaja Soini tarkoitti sitä, että EU:n kautta meidät viedään yhteen jos toiseenkin seikkailuun, mutta mimmoisia seikkailuja me kokisimmekaan, jos me olisimme Nato-jäseninä. Eihän meidän kannata mennä semmoiseen sotilasliittoon, jossa miettimällä mietitään, millaisia eturistiriitoja lähdetään puolustamaan milloinkin. Ei Suomella tällä sijainnilla Venäjän kanssa ole mitään syytä olla Naton seurassa. Meidän täytyy taata uskottava maanpuolustus itse ja satsata siihen.

Mitä tulee tähän keskusteluun tänään täällä, niin emme me täällä voi ratkaista Ukrainan kriisiä varmaan suuntaan eikä toiseen. Mutta me voisimme keskustella siitä, miten me suhtaudumme näihin tuleviin pakotteisiin, mitä EU aloittaa ensi viikolla. Meillä on kuitenkin yli 5 miljardin edestä kauppaa Venäjän kanssa, ja se on iso lovi, jos se tyrehtyy, ja siinä mielessä tämä täytyy ottaa vakavasti. Onko tämä selkeä kanta nyt Suomessa päätetty, että me menemme täysillä mukaan niihin pakotteisiin, vai onko siinä löytymässä (Puhemies koputtaa) mitään puolitietä?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin edustaja Niikolle: en katso, että minulle ja Sasille voi vastata aivan samassa vastauspuheenvuorossa, koska puhuimme eri asiasta. (Naurua)

Edustaja Sasin rämäpäisyyttä ei kyllä voi kuin ihmetellä. Ensin Salolainen ottaa kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa esiin heidän pitkäaikaisen Nato-kantansa. Sitä täällä ihmetellään aika laajasti. Salolainen kuitenkin vastaa ja pyrkii rauhoittelemaan, että juuri tässä tilanteessa meidän ei tulisi ryhtyä tähän Nato-intoiluun vaan että hän vain halusi muistuttaa tästä pitkäaikaisesta kannasta. Mitä tekee edustaja Sasi? Ryntää vetämään maton jalkojen alta oman ryhmänsä ryhmäpuhujalta, viemään tätä keskustelua vielä aivan toisiin sfääreihin. Mutta kyllähän me tunnemme edustaja Sasin, että tämä on hänelle ehkä melko tyypillistä.

Itse ainakin katson, että nimenomaan uskottava puolustus ja jäsenyys (Puhemies koputtaa) Euroopan unionissa on se, joka vakauttaa Suomen asemaa.

Kimmo  Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkopolitiikassa pitää olla analyysi tilanteesta. Siitä pitää vetää johtopäätökset. Siinä pitää olla jonkinlainen visio. Täällä vain kuvaillaan tilannetta ja ollaan huolissaan. Minun täytyy sanoa, että tässä salissa ei ole visiota. Olen kansanedustaja, jolla on puheoikeus, puhevapaus, (Mauri Pekkarinen: Totta kai!) ja mielestäni Suomen kansaa pitää tässä tilanteessa aidosti herätellä.

Edustaja Rajamäelle: Paasikivi taloudellisista syistä oli sitä mieltä, kun olimme osa Venäjää, että pitää suhtautua myönteisesti Venäjän valtionjohtoon. Sitten hävityn sodan jälkeen hän oli sitä mieltä, että pitää kysyä aina Moskovalta, mitä voimme tehdä. Se oli itsesuomettumista. Onko teidän linjanne se, että Suomi pitää viedä takaisin itsesuomettumisen tielle? Minä en halua sitä aikaa enää kokea. Suomi on itsenäinen maa, ja meidän pitää pitää omasta itsenäisyydestä selkeästi, määrätietoisesti huolta.

Täytyy sanoa, jos olemme realistisia, että Venäjä ei enää tule luovuttamaan Krimiä. Nyt on kysymys siitä, miten Itä-Ukrainan tilanne vakautetaan ja pidetään huolta siitä, että siellä ei synny konflikteja. Tässä suhteessa meidän pitää tehdä kaikkemme, jotta Ukraina noudattaa sääntöjä, demokratia toimii siellä, vähemmistön oikeudet turvataan ja pidetään huolta siitä, että tilanne siellä säilyy rauhallisena.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen linja on tänä päivänä, että me elämme yhteistyövaraisessa turvallisuudessa, jossa meillä on yhteyksiä eri puolille ja olemme yhteistyössä. Näistä tärkein on se, että me olemme EU:n jäsen. Tämä keskustelu meni erittäin hyvin tähän asti Suomessa. Minä toivon, että pääministeri, joka on myös edellä mainittujen haukkojenne puheenjohtaja, ottaa tähän kantaa, koska tämä herättää kyllä hämmennystä täällä salissa ja myös hallituspuolueiden parissa.

Meillä on ollut hyvin selkeä linja — tasavallan presidentti, ulkoministeri, pääministeri, kaikki puheenvuoroissaan — että me olemme muodostamassa yhdessä EU:ssa kantaa, tilannekuvaa, mikä se oli Maidanilla, mikä se on sen jälkeen. Kun hallituksen puheenvuorossa korostettiin, että täytyy tehdä toimia, jotka lieventävät nyt kärjistynyttä tilannetta, niin minä en ymmärrä näitä kollegoita täältä oikealta laidalta, jotka nyt hyppäsivät sitten jonnekin toiseen.

Minä edelleen pidän hyvin erillisinä tilanteina Krimiä ja Ukrainaa ja Suomea. Tässä en näe tätä dominoefektiä, jonka edustaja Sasi (Puhemies koputtaa) haluaa nostaa esiin. Toivon pääministeriltä tähän selkeyttävää kantaa myös puoluejohtajana.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta Suomen pitäisi luoda edellytyksiä siihen, että neuvotteluihin päästäisiin ja muun muassa näistä pakotteista ei tulisi käytännössä mitään. (Välihuutoja) Sitä olen kysymässä, mitä hallitus on tekemässä. Ja tämä kolmikko siellä, en tiedä, onko lääkitys nyt kohdallaan, (Naurua) koska teidän puheenvuoronne ovat sellaisia, että te häiritsette tätä mahdollisuutta, että Suomi voisi neuvotella, jos meillä otetaan uusia asioita esille. Meille todellakin tämä Venäjän kanssa tapahtuva kauppa — se on 10 prosenttia meidän viennistä — on todella tärkeä. Miten tällaisten jälkeen, tämän kolmikon puheenvuorojen jälkeen, voidaan mennä sinne neuvottelemaan siitä, mitä kaikkia pakotteita teoriassa tulee, ja jos niitä tulee EU:lta, tulee Venäjältä, niin miten ne kohdistuvat Suomeen? Meidän pitää pitää huoli siitä, että me hoidamme tätä Suomen etua. Siinä mielessä tämä eduskunnan ylivoimainen enemmistö on minun mielestäni suhtautunut tähän ihan sillä vakavuudella kuin pitääkin.

Se, mitä voitaisiin myös tehdä, on se, että käydään läpi sitä, miten me voimme osallistua Ukrainan taloudelliseen yhteistyöhön. He tarvitsevat monia asioita, me osaamme monia asioita, ja meidän pitäisi tässä mielessä käyttää myös näitä EU:n rahoitusmahdollisuuksia hyväksemme ja olla mukana siinä, millä tavoin Ukraina selviää. Ei se selviä niillä rahoilla, mitä EU on nyt laittanut peliin, 200 miljoonaa, luvannut 600 miljoonaa ja sitten tehnyt päätöksen 11 miljardista. Millä ihmeen jaksotussysteemillä nykyinen komissio lupaa, että seuraava komissio hoitaa tämän asian? Tässä suhteessa meillä kyllä olisi paljon Suomen osalta tehtävää, ja tätä nyt kysyn hallitukselta.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän on kaikkien tunnustettava se tosiasia, että olemme erikoisessa asemassa: meillä on tämä suuri Venäjä vastassa.

Sitten täällä on puhuttu tästä Nato-asiasta. Kaikista asioista ei pitäisi puhua, vaikka mitä ajattelisikin, koska nämä Nato-keskustelut menevät aina sitten ilmavirtoja myöten Kremlin Putinille. Ja kun näitä keskusteluja on tarkoitus käydä sitten EU-tasolla ja Venäjän ja Ukrainan kanssa, niin eivät nämä ainakaan edespäin vie asioita.

Ja jos me paneudumme tähän Ukrainan kansan asemaan: He ovat köyhiä, heillä ei ole rahaa, millä he ostavat ruokaa, he haluavat rauhaa ja elää tasaista elämää. Ja tiedämme, että siellä nämä hallinnon virkamiehet aina presidenttiä myöten ovat vieneet rahaa erilaisiin veroparatiiseihin — on laskettu, että 20 vuoden aikana on mennyt 120 miljardia.

Jotta saataisiin jonkinlainen järjestys Ukrainaankin, niin meillä pitäisi olla diplomatiataitoja, aina täältä eduskunnasta lähtien. Me tiedämme ihan hyvin, että jos me osallistumme, Suomi mukaan luettuna, pakotteisiin, niin voi olla niin, että Venäjä määrää, että nyt laitetaan jälleen nämä kaasuhanat kiinni, niin kuin muutama vuosi sitten Ukrainassa tapahtui. Se tietää entisestään kurjuutta Ukrainalle, ja tiedämme myös, että nämä kaasuhanat menevät myös sinne EU-tasolle eli Keski-Eurooppaan. Eli tässä on tällaista kissanhännän vetoa, niin että minä ainakin, vaikken nyt paljon ulkopolitiikasta ymmärräkään, ajattelen, että meillä pitäisi nyt olla joka tasolla tämä diplomatiataito. Millään verenvuodatuksilla ei Ukrainalle saada rauhaa, vaan siinä pitää olla malttia ja malttia.

Tietysti ensi sunnuntaina tämä Krimin äänestys laittaa tämän puoleen tai toiseen, mihinkä tästä mennään, mutta toivon, että ei kovin (Puhemies koputtaa) mahtipontisia puheita täällä puhuta.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri, totesitte täällä aivan oikein, että Euroopan unionin ja Venäjän suhteiden tila on huolestuttava. Suomen näkökulmasta tilanne on erityisen valitettava, koska Venäjän merkitys Suomelle on suurempi kuin Venäjän merkitys EU:lle keskimäärin. Nämä huonot suhteet minusta näkyivät aika selkeästi myöskin sen viimeisen huippukokouksen jälkeen, joka pidettiin Brysselissä. Ainakin se uutisointi välitti sellaista vaikutelmaa. Suomella on kuitenkin käsittääkseni erittäin hyvät suhteet Venäjään, ja meillä on sitä asiantuntemusta ja osaamista siitä, miten näitä asioita hoidetaan.

Jos oikein tiedän, niin Venäjällä tarkoituksena on sopia asioita pitkälti hyvien henkilökohtaisten suhteiden kautta sellaisten ihmisten kanssa, joihin he luottavat. Ja nyt minä todella toivon, että Suomi voisi tässä mielessä jatkossa olla omaa asiantuntemustaan hyödyntämässä ja luomassa niitä edellytyksiä sille diplomatian tielle, jota te, pääministeri, puheessanne ihan oikein korostitte. Minun kysymykseni kuuluukin: onko teillä suunnitelmia, tai oletteko jotain tehneet, että Suomi voisi olla mukana tätä diplomatian tietä rakentamassa niillä hyvillä suhteilla, jotka meillä on?

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämänpäiväinen pääministerin ilmoitus ja ulkoministerin oma näkemys sen jälkeen olivat vahvaa, hyvää suomalaista näkökulmaa tähän asiaan, ja niitä voi arvostaa ja ne voi nostaa korkealle. Sen sijaan täällä salissa on kyllä joiltakin osin sitten niin sanotusti mopo karannut käsistä ja on menty sellaisiin vertauskuviin ja sellaisiin teemoihinkin, jotka eivät varmasti kansalaisten turvallisuudentunnetta ja tietoisuutta lisää vaan päinvastoin hajottavat.

Terve turvallisuusajattelu toki vaatii itsekritiikkiä, ja tältä osin esimerkiksi on erityisen arvokasta ja tärkeää, että Suomessa, sekä Ukrainan kriisin vauhdittamana että ihan ilman, arvioidaan omaa puolustuskykyä ja turvallisuusrakenteita jatkuvasti, ei vain juuri nyt. Tätä arviointia tulee tehdä, ja pidän esimerkiksi hyvänä, että hallitus on asettanut sitä varten oman työryhmänsä. Mutta poukkoilevaan paniikkikeskusteluun saati Nato-pelotteluun ei pidä lähteä. Suomi on halunnut sitoutua demokratian, länsimaisen demokratian, länsimaisten arvojen edistämiseen, ja pidän tämänpäiväisessä keskustelussa varsin kyseenalaisena kiihottamista siltä osin, että halutaan sitoutua sotilasliittoon, kun nyt nimenomaan pitää rakentaa rauhaa ja puhevälejä.

Haluaisin sitten vielä kysyä hallitukselta, kun Ukrainan alue on kuitenkin Suomeen nähden kovin lähellä ja jos tilanne — toivotaan, että näin ei tapahdu — kärjistyy: onko meillä tehty jotakin varautumista tai valmistautumista humanitaarisen tuen ja valmiuden parantamiseksi ja nopean aktivoinnin aikaansaamiseksi?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tässä salissa täytyy voida keskustella analyyttisesti myöskin Nato-vaihtoehdosta. (Eduskunnasta: Siitä puuttui se analyysi!) — No, yritin selvittää, mikä on histo-rian kehityskulku, ja ihan täytyy sanoa, että Suomeen ei kohdistu nyt mitään välitöntä uhkaa, mutta teidän kannattaa vähän katsoa niitä keskusteluja, joita eduskunnassa käytiin syyskuussa 39, jolloin sanottiin, että Suomen puolueettomuus on loistava ratkaisu, Suomeen ei kohdistu yhtään mitään uhkaa, olemme täysin turvassa, ei ole mitään hätää, vaikka Molotov—Ribbentrop-sopimus oli solmittu. Ja ihan täytyy sanoa: meidän pitää varustautua sillä tavalla, että olemme aina varustautuneet pahimman vaihtoehdon kannalle.

Jos me nyt katsomme Suomen historiaa, Suomi ei ole koskaan pärjännyt yksin, meillä ei ole yksin koskaan uskottavaa sotilaallista puolustusta. Vain saamalla apua me voimme menestyä. Siitä syystä Suomi tarvitsee turvatakeita.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Aikuisiässä olevassa demokratiassa kansalaiset, myös kansanedustajat, saavat puhua asioista, jotka heitä kiinnostavat. Valtiomiestaitoa vaaditaan siihen, miten haetaan asemia, joissa Suomen sisäistä liikkumatilaa ei voi kyseenalaistaa. Omaa mielipidettä voi kuitenkin avoimesti edustaa, oli se sitten konfliktin aikana tai rauhallisempana aikana. Avoimessa demokratiassa, aikuisiässä olevassa demokratiassa, missä Suomi on, meidän pitää pystyä keskustelemaan avoimesti, fiksusti, analyyttisesti kaikista niistä asioista, mitkä koetaan tärkeiksi.

Minusta on oikeastaan kaksi teemaa, jotka haluaisin nostaa tässä puheenvuorossa esille, joista ensimmäinen liittyy edustaja Soinin arvioon, johon edustaja Sinnemäki kiinnitti huomiota. Minusta tässä oli itse asiassa hyvin mielenkiintoinen sävy, joka ehkä poikkeaa sitten muista puheenvuoroista, mitä täällä on käytetty. Hän nimittäin totesi sen, että EU:n jäsenenä Suomi tulee vedetyksi mukaan sellaisiin kriiseihin, missä meidän ei kuuluisi olla mukana ja minne EU päättää lähteä.

Tämä on todella iso poliittinen kysymys. Niin kuin edustaja Sinnemäki totesi: Pitäisikö meidän olla jossakin harmaalla vyöhykkeellä? Olisiko parempi, että Suomi ei olisi länsi-integroitunut läntiseen arvoyhteisöön, Euroopan unionin edustamaan arvoyhteisöön? Vaikka se ei ole sotilasliitto, se on arvoyhteisö, tiivis, integroitunut yhteisö, joka tuo meille myös turvaa. Tai toinen vaihtoehto: pitäisikö Suomen olla äänetön yhtiömies silloin, kun meidän lähialueilla väkivallalla uhkaamalla itsenäisestä valtiosta otetaan osia tai ainakin pyritään siihen?

Minun mielestäni, hallituksen mielestä ja uskon, että eduskunnan enemmistön mielestä Suomen ei pidä olla äänetön yhtiömies. Meillä pitää olla mielipide. Meillä pitää olla rohkeutta puolustaa demokratiaa, kansalaisoikeuksia, ja sanoa, mitä mieltä tämä maa on.

Minä toivon, että jos joskus kävisi niin, että meidän itsenäisyyttämme, meidän päätöksentekokykyämme, kyseenalaistettaisiin, niin meidän ympärillämme olisi niitä valtioita, joissa olisi samaa rohkeutta ja sitoutuneisuutta puolustaa Suomen itsenäisyyttä, vähemmistöjen oikeuksia ja demokraattisia perusarvoja. Ja minä toivon, ettei meidän ympärillämme Euroopassa olisi enemmistönä niitä valtioita tai poliittisia voimia, jotka sanovat, että me haluamme olla harmaalla vyöhykkeellä, me emme halua ottaa kantaa Suomen puolesta. No, tämä ei ole näköpiirissä oleva tulevaisuus, enkä usko, että me siihen ajautuisimme, mutta joka tapauksessa me edustamme läntistä arvoyhteisöä, olemme halunneet näin tehdä, ja uskon, että se on hyväksi Suomelle, meidän vakaudellemme, meidän kansalaistemme tulevaisuudelle ja hyvinvoinnille myös jatkossa.

Toinen näkökulma, josta ei ole vielä keskusteltu: Itse asiassa aika paljon tulee varmaan itse kullekin meille tavallisilta suomalaisilta ihmisiltä huolestunutta palautetta siitä, miten pitäisi suhtautua siihen, kun me myimme 1,4 miljoonaa viisumia Venäjän kansalaisille viime vuonna. Meillä on 1 200 venäläistä tutkinto-opiskelijaa Suomessa. Meillä on entistä enemmän venäläisiä yrittäjiä, työntekijöitä Suomessa. Me saamme jonkun verran venäläisiä investointeja Suomeen. Muodostaako ikään kuin maiden välinen integraatio tai ihmisten välinen integraatio turvallisuusuhkaa Suomelle? Tämä on kysymys, joka on herännyt Ukrainan kriisin aikana tavallisille suomalaisille ihmisille. Minä toivon, että tässä salissa käydään myös tätä keskustelua.

Oma näkemykseni on hyvin selvä. Meidän pitää valita, minkä varaan suomalaista yhteiskuntaa rakennetaan. Rakennetaanko se uhkakuvien varaan niin, että naapurimaitten ihmiset, yritykset, yrittäjät, työntekijät muodostavat toisilleen mahdollisen uhan, vai muodostetaanko se liberaalin, vapaan yhteiskuntajärjestelmän varaan, jossa venäläiset opiskelijat, työntekijät, yrittäjät, investoinnit ovat tervetullut osa suomalaista yhteiskuntaa? Tämän lisäksi meidän on kaikissa olosuhteissa pidettävä huolta sekä sotilaallisesta maanpuolustuksesta että siitä, että me emme ole yksin, jottei meidän päätöksentekokykyämme kyseenalaisteta.

Minusta avoimen Suomen tavoitteen pitää olla se, että naapurimaiden välillä niin lännessä kuin idässä kuin pohjoisessa ihmiset, yritykset ja yrittäjät integroituvat normaalilla tavalla niin kuin ihmisten elämässä halutaan tehdä. Jotta se olisi mahdollista kaikissa olosuhteissa, (Puhemies koputtaa) meidän pitää kanta huolta omasta turvallisuudestamme ja siitä, että emme ole yksin.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! On ihan ymmärrettävää, että monissa puheenvuoroissa sekä täällä että muualla tulee aina esille kysymys siitä, onko Suomi tehnyt kaikkensa ja voisiko Suomi tehdä enemmän tarjotakseen hyviä palveluja ja toimiakseen välittäjänä ja muutenkin tehdä työtä neuvotteluratkaisun eteen. Aina voi tehdä enemmän, se on ihan selvää. Mutta uskon kuitenkin, että me olemme tehneet kaikissa niissä yhteisöissä, joissa olemme mukana — Etyjissä ja Euroopan neuvostossa, tietysti myöskin YK:n ja Euroopan unionin jäsenenä — sen mitä tässä tilanteessa voimme. Tiedetään, että Suomi on käytettävissä, tiedetään, että suomalaiset ovat käytettävissä, tiedetään, että meillä on Ahvenanmaan-malli.

Mutta on myöskin tiettyä realismia, että ei kannata mennä tarjoutumaan silloin, jos ei ole kysyntää. Sitten kun me näemme sellaisen aukon, jossa nimenomaan meidän aloitteellamme voidaan viedä asioita eteenpäin, aivan varmasti sitä käytämme. Ja olemme tehneetkin tietysti juuri niin, kun olemme pyrkineet siihen, että saisimme tämän kontaktiryhmän aikaiseksi tai että Euroopan neuvostossa voitaisiin pitää rakentavaan keskusteluun perustuva ministeritason kokous ja niin edelleen, mutta kyllä se viime kädessä on kiinni siitä, onko kaikilla osapuolilla tätä tahtoa.

Ja sitten muutama muu kysymys, tämä kysymys näistä rahoista. On heitelty lukuja Janukovytšin perheen 50 miljardista. Minä luulen, että nämä summat ovat aika lailla hatusta vedettyjä, mutta sen me tiedämme aivan varmasti, että niin Janukovytš kuin hänen edeltäjänsäkin ovat puhaltaneet satoja tai miljoonia tai miljardejakin, ja Euroopan unioni on tehnyt jo aikaisemmin päätökset siitä, että näitä pyritään kaikin keinoin jäljittämään ja palauttamaan Ukrainan kansalle, jolleka ne kuuluvat. Tällaisilla summilla on jo suurikin merkitys, jopa itse tässä avustuspaketissakin. Elikkä on aika kummallista tarjota lisää 10 miljardia, jos samanaikaisesti 20 miljardia on puhallettuna jossain pankkitileillä. Kyllä tämä on aivan keskeisiä asioita. Itse asiassa meidän pitäisi olla tällaisessa — kavalluksissa, veronkierrossa, veropetoksissa — paljon aktiivisempi mo-nien muidenkin maiden osalta, ja tätähän tämä hallitus on pyrkinyt myös unionitasolla viemään eteenpäin.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä veroparatiisien näkökulma tässä on äärimmäisen tärkeä ja varmasti täällä meidän Euroopan unionin alueellakin, Luxemburgissa esimerkiksi. Ehkäpä kokoomus voisi vaikuttaa omien kontaktiensa kautta ja esimerkiksi Junckerin kanssa käydä keskustelua siitä, millä tavalla sieltä Luxemburgista voitaisiin niitä rahoja palauttaa Ukrainan kansalle.

Ukraina on Euroopan neuvoston jäsen, Venäjä on Euroopan neuvoston jäsen, ja on erittäin hyvä, että ulkoministeri Tuomioja on nostanut tätä Euroopan neuvoston mahdollista neuvottelupohjaa tämän kriisin ratkaisemiseksi. Siellä on oikeastaan kolme akuuttia kriisiä: se on se Krimin kriisi, sitten siellä on Ukrainan talouskriisi ja sitten tämä ihmisoikeus-, demokratia- ja oikeusvaltiovaje, joka siellä tällä hetkellä vallitsee. Olisi oikein mielenkiintoista kuulla, millä tavalla siellä Euroopan neuvoston foorumeilla (Puhemies koputtaa) paitsi siellä yleiskokouksessa asiasta keskustellaan, niin sitten myöskin ministeritasolla asioista keskustellaan.

Jussi Halla-aho /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ukrainan kriisin yhteydessä on nostettu esiin kysymys siitä, pitäisikö Krimin ylipäänsä kuulua Ukrainaan. Onhan totta, että alue on etnisesti lähinnä venäläinen. Neuvostoliitto tarjosi aikanaan Liettuan neuvostotasavallalle Kaliningradin aluetta, mutta liettualaiset viisaasti kieltäytyivät lahjasta, koska se olisi vääristänyt maan etnografista rakennetta.

Ajateltiin Krimistä mitä hyvänsä, niin myönnytysten tekeminen nykyisessä tilanteessa olisi jatkoa ajatellen hyvin vaarallista. Tilanne muistuttaa erästä eurooppalaista kriisiä vuonna 1938. Suurvalta lietsoo naapurimaassa asuvan vähemmistön kapinaan, masinoi erilaisia kodinturvajoukkoja ja lähettää armeijansa suojelemaan sorrettuja maanmiehiään sekä liittää lopulta alueet itseensä. Myöntyväisyyspolitiikka ruokkii laajenemishaluisten hallitsijoiden ruokahalua, ja siksi siitä tulisi pidättäytyä. Toivon, että Suomi sen enempää kuin Euroopan unionikaan ei lähde Chamberlainin hengessä ostamaan rauhaa meidän ajallemme Krimillä tai Ukrainan itäisissä oblasteissa. — Kiitos.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Huolimatta EU:n ponnistuksista neuvotteluratkaisun aikaansaamiseksi Ukrainassa voi käydä niin — ja ikävä kyllä se näyttää jopa todennäköiseltä — että neuvotteluraide ei vedä eivätkä sanktiot, joita EU on aikonut asettaa, johda toivottuun lopputulokseen. Pikemminkin voi käydä niin, että Venäjän vastatoimet yltyvät. Minä haluan kysyä: Mitä keinoja EU:lle jää siinä tapauksessa lievittää Ukrainan kriisiä, ja entä mitä arvioitte, että Venäjä tekee? Riittääkö sille lopultakaan jäätyneen konfliktin aikaansaaminen Krimillä?

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On itsestään selvää, että neuvottelutietä pitää edetä. Ukraina on Naton rauhankumppani, ja se on pyytänyt myös Natolta apua. Se ei ole Natolta apua saanut eikä saamassakaan. Me olemme lisäksi EU:n jäseniä, ja Lissabonin sopimuksen turvallisuuslauseke on meidän turvanamme. En tiedä, mitä se sitten oikeasti tarkoittaisi, tulisiko joku meitä auttamaan EU:n myötä — pahoin pelkään, että ei.

Meidän tulee siis itse varautua pahimpaankin. Meitä ei tällä hetkellä uhkaa mikään, mutta olen varma, että tätä keskustelua kuunnellessaan moni on miettinyt sitä, mihin kaikkeen Suomi on varautunut. Viro on pyytänyt Baltian maihin jo lisää Nato-joukkoja sen takia, että he kokevat tilanteen turvattomaksi. Kysyisin puolustusministeri Haglundilta: tulemmeko me yksin toimeen tulevaisuudessa, mikä on teidän mielipiteenne?

Ilkka Kantola /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Oikeusvaltioperiaate on keskeinen eurooppalainen arvo. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että jos on tarve hallituksen vaihtamiseen, se vaihdetaan parlamentaarisella tavalla ja siten kuin kunkin maan perustuslaissa säädetään. Oikeusvaltioon ei sinänsä kuulu hallituksen vaihtaminen mielenosoitusten avulla.

Silti ihmettelen perussuomalaisten vahvaa tuomiota Maidanin mielenosoituksille, jotka johtivat vallan vaihtumiseen Ukrainassa. On syytä mielestäni kysyä, oliko Ukraina tuossa tilanteessa eurooppalainen oikeusvaltio. Eikö mielenosoitukselle ollut moraalista oikeutusta tuossa tilanteessa? Oliko ukrainalaisilla todellisia mahdollisuuksia hallituksen vaihtamiseen normaalein parlamentaarisin keinoin? Vastaukset näihin kysymyksiin ovat ratkaisevia, kun arvioidaan sitä, olivatko mielenosoitukset oikeutettuja. Tulkitsen, että niin EU:n kuin Suomenkin kanta on, että mielenosoitukset sinänsä olivat oikeutettuja, mutta totta kai on tuomittu ja on tuomittavaa se väkivalta, joka sitten ilmeni puolin ja toisin näiden mielenosoitusten yhteydessä.

Kuten pääministeri ja ulkoministeri ovat todenneet, Ukrainassa on nyt hallitus, varmaankin (Puhemies koputtaa) väliaikaishallitukseksi sanottava, joka nauttii parlamentin enemmistön suosiota.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministerin viimeiseen puheeseen haluaisin kommentoida, että Suomi ei ollut EU:n jäsen vuonna 39. Suomi on itsenäisenä valtiona pystynyt aina rakentamaan rauhaa — viittaan nyt Etykiin ja Kekkoseen — ja nyt näyttää se tilanne siltä, että me vetäydymme EU:n selän taakse.

Minä haluaisin palata näihin pakotteisiin. Jos kaikesta huolimatta EU asettaa yhdessä USA:n kanssa talouspakotteita, Venäjä vastaa niihin. Suomalais-Venäläisen kauppakamarin mukaan Venäjällä valmistellaan jo lakia, joka mahdollistaisi USA:n ja eurooppalaisten yhtiöiden omaisuuden, osakkeiden ja tilien takavarikoinnin. Suomalaisia yrityksiä, elintarvikeyrityksiä, vähittäiskauppoja toimii Venäjällä tällä hetkellä. Kysyisinkin ulkoministeriltä: oliko EU-huippukokouksessa puhetta siitä, että jos Venäjällä toimivat yritykset takavarikoidaan, jääkö tämä yrityksen omiksi tappioiksi, korvataanko (Puhemies koputtaa) sitä vastatakavarikoinnilla vai mikä tämä menettely tämmöisessä tapauksessa voisi olla?

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa pääministerin puheessa, joka hyvin kokonaisvaltaisesti linjasi tätä monimutkaista tilannetta, todettiin minusta ansiokkaasti se, että meidän Venäjä-politiikan perusajatuksena on tukea pyrkimyksiä Venäjän osallistumiseksi kansainväliseen yhteistyöhön. Puheessaan hän toteaa, että luonteva eurooppalainen naapuruussuhde on edelleen tavoitteenamme, vaikka se nyt tiettyjä säröjä on saanut.

En haluaisi, että tämä keskustelu täällä salissa on pelkkä keskustelu Natosta, mutta tämä pääministerin ansiokas toteamus siitä, että yritämme kaikin keinoin nähdä hyvänä asiana tämän suhteemme naapurimaahan, on kuitenkin ristiriidassa joidenkin niiden kokoomuslaisten puheenvuorojen kanssa, joita täällä on käytetty. Minusta oli myös merkillepantavaa, että näistä salissa kokoomusedustajilta kuulluissa puheenvuoroissa yhdessäkään ei ymmärtääkseni mainittu mitään siitä, että Nato-kysymys olisi kansanäänestyskysymys. Oliko tämä tietoinen valinta kokoomukselta, että te ette halunneet nostaa tätä enää edes keskusteluun, vaan totesitte vain tuon asian välttämättömyyden?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kokoomus on sitä mieltä, että kansanäänestys on järjestettävä siinä tapauksessa, että Suomi hakisi Nato-jäsenyyttä. Se on ollut aikaisemmin meidän selkeä kannanottomme.

Minua ihmetyttää vähän tämä reaktio täällä sen takia, että kaikkien tiedossahan on, että hallituksen kantana on Nato-optio. Sehän on fakta. Siis Suomi tietyssä tilanteessa voi hakea Nato-jäsenyyttä. Se on hallituksen kanta. Nato-optio on olemassa edelleenkin. Miksi sitä niin hirveästi ihmetellään, että meidän puolueemme on ollut sitä mieltä puoluekokouksessa, että tulevaisuudessa joskus, jos tarvitaan, voimme pitää tarkoituksenmukaisena Nato-jäsenyyden hakemista? (Välihuutoja vasemmalta) Vähän ihmetyttää keskustelu.

Minulle tulee mieleen, että aikanaan, kun olin Pohjoismaiden neuvostossa, siellä ei saanut puhua mitään ulkopolitiikasta. Se oli kiellettyä. Ei saanut sanoa yhtään sanaa ulkopolitiikasta. Täällä alkaa olla samanlainen porukka vähitellen. Täällä ei voi puhua ulkopolitiikkaa ja analysoida ulkopolitiikan kysymyksiä. Aika ihmeellistä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hyvä edustaja Salolainen, täällä nimenomaan puhutaan ulkopolitiikkaa. Eilen puhuimme Keski-Afrikasta, tänään puhumme Ukrainasta, ensi viikolla puhumme USA:n ja EU:n välisestä vapaakauppasopimuksesta, mutta teillä on vain yksi totuus, josta saa puhua. Miksi te ette hyväksy, että muilla on erilaiset näkökulmat kuin teillä?

Ja hallitusohjelmasta voisin kyllä vielä sanoa, kuinka sinne on kirjoitettu. Sinne on nimenomaan kirjoitettu, että tämän hallituksen aikana ei valmistella Nato-jäsenyyden hakemista. Miksi te unohdatte aina tämän? Ehkä siksi, kun ette ollut itse kirjoittamassa sitä siinä hallitusohjelman työryhmässä, mutta minäpä olin, ja siellä lukee juuri näin. En ymmärrä tällaista, että te sanotte, ettei puhuta ulkopolitiikkaa. Mehän nimenomaan puhumme, mutta olemme eri mieltä.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kansainvälisen konf-liktin synnyttämässä tunnekuohussa ei kyllä Nato-kysymyksestä voida puhua rationaalisesti. Tämä on ihan tällaista tunnekuohun keskustelua.

Mutta varsinaisesti minä kysyn, kun tässä konfliktissa, Ukrainan konfliktissa, ihmisuhrien lisäksi uhrina on ollut totuus — huhut ja propaganda ovat saaneet jyllätä — onko turvallisuuspolitiikkamme johdolla nyt erityinen lähdekritiikki päällä käytettävissä olevan tiedustelutiedon ja informaation suhteen.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä hallituspuolueiden rivit ovat pahasti sekaisin, jopa vaarallisen pahasti sekaisin. Edustaja Sasi ilmoitti omassa puheenvuorossaan, että ikkuna menee kohta kiinni (Ben Zyskowicz: Totta!) Nato-jäsenyyden suhteen. Tämä on täydessä ristiriidassa kokoomusryhmän ryhmäpuheenvuoron käyttäjän kanssa, ja myös pääministeri Katainen väisteli tätä asiaa hieman. Jos hän olisi todennut omassa puheenvuorossaan, että kiihkoilua ei tarvita tähän asiaan, niin se olisi ollut täydellinen puheenvuoro.

Herra puhemies! Tähän yhteyteen haluan kyllä myös todeta sen, että eniten ihmetystä herättää se, että meidän länsinaapurissamme Ruotsissa on nyt herätty näiden turvallisuusuhkien aikana rakentamaan jopa maan puolustusta uudelleen. Tämä on sinisilmäisyyttä, joka kostautuu. Suomessakin sitä on havaittavissa. Meidän maanpuolustuksestamme pitää pitää tietysti huolta niin, että se toimii kriisiaikoinakin ja että vastaamme itse omista asioistamme, muuten tämän tasavallan asiat eivät hoidu eteenpäin.

Puhemies! Tähän loppuun vielä: Ukrainan (Puhemies koputtaa) kriisissä Suomen voimavarat rajoittuvat käytännössä diplomatiaan.

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ulkoministeri Tuomiojalle täytyy muistuttaa, että todellakaan tämä uusi Ukrainan hallitus ei ole mikään oligarkkien vallan tai korruption kitkijähallitus. Se on nyt ihan viime päivinä nimennyt kolme merkittävää oligarkkia kuvernööreikseen, ja uskon, että sama kansan pettäminen jatkuu, ja siinä Euroopan unioni on merkittävä apulainen.

Kuitenkin haluan muistuttaa siitä lähtökohdasta, että 19. helmikuuta presidentti Janukovytš ja kolme oppositiopuoluetta allekirjoittivat sopimuksen, ja sen mukaan maassa olisi pidetty ennenaikaiset presidentinvaalit ja palattu vuoden 2004 perustuslakiin, luotu kansallinen yhtenäisyyden hallitus ja riisuttu presidentin valtaoikeuksia. Tämä ei käynyt näille kolmelle radikaalille oikeistopuolueelle, vaan ne lähtivät väkivallan tielle. Todellisuudessa tästä on kysymys.

Mika Kari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministerin ja ulkoministerin kertomat Suomen linjaukset kriisin ratkaisemiseksi saavat täällä salissa kansanedustajien tuen niin oikealta kuin vasemmalta ja keskeltä, mutta ihmettelen kuitenkin puolustusvaliokunnan puheenjohtajan puheita Suomen puolustuksen rapautumisesta. Pidän puheita kerrassaan erikoisena politikointina aikana, jolloin pitäisi korostaa yksituumaisuutta kriisien ratkaisuun. Samalla kun hallitus etsii kriisiin kestävää neuvotteluratkaisua, todistaa edustaja Niinistö siitä, et-teikö maallamme olisi uskottavaa puolustusta. Me käytämme 2,7 miljardia euroa maamme puolustamiseen. Eikö nyt olisi korkea aika korostaa maamme yksituumaisuutta miina- ja Nato-keskustelujen sijaan? Tämän kriisin hoitamiseen tarvitsemme rauhanomaisen ratkaisun, eikö niin, arvoisa puolustusministeri?

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Useista yhteydenotoista päätellen itäsuomalaiset asukkaat ovat huolissaan Ukrainan kriisin johdosta. Venäjän rajan läheisyydessä elävillä ovat vielä muistissa talvi- ja jatkosodan muistot, jotka ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Venäjä on lisännyt sotilaallista aktiivisuutta itärajan läheisyydessä käynnistämällä toimintojaan jopa lakkauttamissaan sotilastukikohdissa sekä tiedottamalla tehokkaasti Suomen rajan läheisyydessä pitämistään sotilaallisista harjoituksista. Huolestuneisuutta ei ole helpottanut sen enempää Kontiorannan varuskunnan lakkauttaminen kuin maamiinojen hävittäminenkään.

Jos hallituksen moka mokan perään -politiikka jatkuu, niin mikä mahtaa olla seuraava yllätys? Mitä puolustusministeri Haglund vastaa Itä-Suomessa asuville kansalaisille tämänhetkisestä ja odotettavissa olevasta tilanteesta?

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On aivan selvää, että Ukrainan kriisi on havahduttanut suomalaisiakin siihen todellisuuteen, etteivät perinteiset uhkakuvat ja voimapolitiikka ole kadonneet mihinkään. Sodat eivät olekaan siirtyneet siististi bitteinä verkkoihin. Monet ovat havahtuneet myös siihen tosiasiaan, että voimapolitiikkaa ja vahvemman oikeutta voidaan edelleen käyttää piittaamatta kansainvälisistä sopimuksista ja laeista. Perinteistä aseellista yhteenottoa ei voida poissulkea edes Euroopan ytimessä. Kolmas havainto on tilanteen nopea kehitys ja jyrkät käännökset. Kukapa olisi uskonut vielä Sotšin olympialaisten aikaan, että Ukrainan tilanne kehittyy näin nopeasti ja tähän suuntaan? Olympialaisten hyvä henki on pyyhkäisty pois vuosiksi, ellei vuosikymmeniksi.

Suomen on tuettava voimakkaasti tilanteen rauhoittumista ja toimittava yhdessä Euroopan unionin jäsenmaiden kanssa. Suomen valtiojohto on toiminut vastuullisesti (Puhemies koputtaa) ja päättäväisesti Ukrainan tilanteen eri vaiheissa.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapsenuskossani toivoin sitä ja jonkun matkaa keskustelua kuultuani uskoinkin siihen, että tämä sali keskustelee Ukrainan kriisin nimenomaan rauhanomaisesta ratkaisemisesta ja että oikeusvaltio sinne palautuu ja aito demokratia tulee kunniaan. Nämä ajatukset sen takia, että tästä kriisistä kärsii eniten tavallinen kansalainen, joka tähän kaikkein vähiten on syyllinen, ja jos tilanne ajautuu siihen, että tätä lähdetään ratkomaan aseilla, niin silloin katsotaan se, milloin pelut pieniä on, ja ruumiita tulee sataprosenttisen varmasti. Kyllä tässä nämä kansainväliset järjestöt etunenässä ovat ne organisaatiot, joiden tämä pitää ratkaista ja tietenkin näissä pitää Venäjän olla mukana kuten myös tämän kansainvälisen kontaktiryhmän. Tässä vain keskustelun aikana nyt sitten kyllä tämä panssarivaunu lähti käsistä aika nopsaa ja erehdyttiin ihan muille urille.

Pentti Kettunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mielestäni pahin puolustuspoliittinen virhe olisi se, että Suomi hakisi Naton täysjäsenyyttä. Nyt Ukrainan kriisin puhjettua Suomi on joutunut tahtomattaan sotkeutumaan suurvaltapolitiikkaan. Unionin jäsenenä myös me olemme vastuussa niistä lausunnoista ja ratkaisuista, joita Brysselissä tehdään. Perinteisesti Suomen linja on ollut se, että olemme pysytelleet suurvaltojen eturistiriitojen ulkopuolella. Tämä on ollut sitoutumattomuus- ja puolueettomuuspolitiikkamme eräs keskeisimmistä kulmakivistä.

Herra puhemies! Olen sitä mieltä, että Suomen rooliin parhaiten sopii itsenäinen, uskottava ja riittävän vahva oma puolustus sekä yleinen asevelvollisuus. Jokaisen terveen suomalaisen nuoren miehen velvollisuus on suorittaa varusmiespalvelus.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuulun myös niihin kansanedustajiin, joiden mielestä on tärkeätä, että tällaisen kriisin hetkellä haemme yhteistä näkemystä niin tasavallan presidentin, hallituksen kuin eduskunnankin keskuudessa. Tällaisella hetkellä ja tällaisessa tilanteessa ei ole mahdollisuutta eikä tarvetta missään tapauksessa poliittiseen nokitteluun eikä myöskään Nato-intoiluun.

Mutta sitten tästä kansalaisnäkökulmasta haluaisin kysyä ministeri Tuomiojalta, kun me kaikki olemme saaneet paljon viestejä, myös huolestuneita viestejä siitä, miten tämä kriisi vaikuttaa Suomeen ja suomalaisiin, onko olemassa jonkinlaisia uhkia, mitä ne ovat ja miten tämä vaikuttaa meidän kauppaamme ja talouteemme. Kysyisin ministeri Tuomiojalta ikään kuin tämän keskustelun loppukoonniksi: mikä on teidän keskeisin viestinne suomalaisille tämän kriisin johdosta?

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa asuvista ulkomaalaisista suurin ryhmä ovat venäläiset. Meillä asuvat venäläiset ovat tulleet rakentamaan hyvinvointia paitsi itselleen myös meille suomalaisille. Vastakkainasettelua suomalaisten ja täällä asuvien venäläisten välillä ei ole, ja tämä tilanne on meillä myös säilytettävä tämän Ukrainan kriisinkin yli.

Toiseksi, arvoisa puhemies, Euroopan unionin mahdollisista talouspakote- ja sanktiopäätöksistä osaltamme muiden kanssa päätettäessä on hyvä muistaa ja muistuttaa myös muita, että ruplan kurssin ja Moskovan pörssin laskut ovat jo sinänsä sanktioita Venäjälle mutta myös Euroopalle ja etenkin Suomelle, sillä Venäjä on meidän suurin kauppakumppanimme. Mielestäni taloudellinen jäähtyminen tilanteen kehittymisen mukana ohjaa päättäjiä, myös venäläisiä, jos ei heti, niin ainakin pitemmän aikavälin kuluessa tarvittaviin ratkaisuihin (Puhemies koputtaa). Siinä välissä on diplomatian aika.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen valtion johto, ministeri Tuomioja etunenässä, on lausunut juuri sen, mitä pitääkin. Yhdessä muiden EU-maiden kanssa ministeri Tuomioja on tuominnut Venäjän toimet kansainvälisen oikeuden vastaisina ja vaatinut Venäjää vetämään joukkonsa Krimiltä. Tuomioja on myös teollaan, vierailullaan Kiovassa, osoittanut Suomen ja muiden sivistysmaiden olevan Ukrainan rinnalla.

Meneillään oleva kriisi on tragedia Ukrainalle ja ukrainalaisille. Pitkällä tähtäyksellä se on yhtä lailla tragedia myös Venäjälle ja venäläisille. Viime vuosisadan suuret onnettomuudet liittyvät joidenkin suurvaltojen pyrkimykseen vetää rajoja ja vahvistaa itselleen etupiirejä. Tällaiset yritykset olivat tuomittuja epäonnistumaan jo tuolloin. Voiman, kunnian ja kansainvälisen johtoaseman sijaan yritykset tuottivat tuhoa ja onnettomuutta näille maille itselleen. Etupiiriajattelun ja voimapolitiikan sijasta vauraus ja hyvinvointi on tullut kansainvälisestä yhteistyöstä, tavaroiden, palveluiden, pääomien ja ihmisten vapaasta liikkumisesta. Tämä ei ole idealismia vaan talouden realismia. Venäjän toimet ovat aiheuttaneet sille rahassa ja hyvinvoinnissa mitattavia tappioita. Pitemmällä tähtäyksellä voimankäytön politiikka eristää Venäjän, jos ei pakotteiden, niin (Puhemies koputtaa) kasvavan epäluulon kautta.

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Venäjä on Suomen tärkeimpiä kauppakumppaneita. Venäjän merkitys korostuu erityisesti Kaakkois-Suomessa, joka rakennemuutoksen seurauksena on menettänyt paljon työpaikkoja. Jo nyt euron ja ruplan kurssi on epäedullinen. Ostosmatkailu vähenee ilman tätä kriisiäkin. Vaikka suhtaudunkin tähän viisumivapauteen erittäin kriittisesti, ymmärrän, että venäläiset ostosmatkailijat, turistit ja Venäjän-kauppa yleensäkin ovat tärkeitä koko itäiselle Suomelle.

Kysynkin pääministeriltä: onko hallitus laskenut mahdollisten talouspakotteiden, jotka EU meille määrää, hintaa kaakkoiselle Suomelle? Lisäksi kysyisin pääministeriltä, joka nyt on kuitenkin luikahtanut jonnekin muualle: Miten suhtautuisitte tähän puolueveljenne edustaja Zyskowiczin vertailuihin siitä, että Venäjän presidentti Vladimir Putin on verrattavissa Adolf Hitleriin tai Josif Staliniin? Onko tämmöinen vertailu asianmukaista? (Pentti Oinonen: No ei todellakaan!)

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa varmaan kaikki toivomme rauhanomaista ratkaisua tälle kriisille ja sitä, että pakotteisiin ei jouduttaisi. Mielestäni Suomen linja on hyvä ja maltillinen. Meillä on vain jonkin verran ollut näitä matkarajoituksia.

Tuohon edustaja Salolaisen heittoon tästä, että Pohjoismaiden neuvosto ei käsittelisi ulkopolitiikkaa: Kyllä tämän päivän viesti tuli Pohjoismaiden neuvostolta heidän puheenjohtajansa, nyt ruotsalaisen Karin Åströmin puitteissa, että Pohjoismaiden neuvosto kehottaa Venäjän federaatiota vetämään pois aseensa varuskuntiin. Yhtä lailla sieltä tulee nyt esille oikeastaan tämä matkustaminenkin, että Pohjoismaiden neuvosto ei lähde Murmanskin vierailulle, mutta kuitenkin Suomen ulkoministeriö on sitä mieltä, että Venäjälle voi edelleen matkustaa. Kysyisinkin ulkoministeriltä: onko tämä ehkä hätiköitykin johtopäätös, että Pohjoismaiden neuvosto ei voisi mennä tänne Murmanskiin käymään?

Toinen tässä on vielä, että "kehotamme Venäjän federaatiota ryhtymään pikaisiin toimiin lieventääkseen asteittain jännittynyttä tilannetta, joka voi johtaa kylmään sotaan Euroopassa" — näin päättyy tämä tiedote. (Puhemies koputtaa) Onko näin, ulkoministeri, että tässä on kylmän sodan vaara?

Stefan Wallin /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Lapintielle täytyy antaa tunnustusta siitä, että te olette hyvinkin johdonmukainen, kun lainaatte hallitusohjelman Nato-kohtaa. Te lainasitte sitä äsken aivan oikein. Mutta yhtä johdonmukaisesti unohdatte aina sen toisen kohdan, jossa sanotaan, että Suomi ylläpitää mahdollisuutta hakea Nato-jäsenyyttä. (Pertti Salolainen: No niin!) Ja vieläpä se kolmas kohta, että tämä ratkaisu tai päätös tehdään puhtaasti kansallisten intressien ja pohdintojen pohjalta, on tärkeä pointti, koska se tarkoittaa sitä, että me päätämme omista asioistamme, ei kukaan muu.

Edustaja Kivelälle: kukaan tässä ei ole hakemassa Nato-jäsenyyttä nyt, mutta kyllä 25 vuotta Berliinin muurin kaatumisen jälkeen pitää voida keskustella tästäkin aiheesta, satoi tai paistoi.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustaja Wallinille: Edustaja Salolainen siteerasi sitä kohtaa, mutta minusta pitää myös muistaa se, että aikaisemmissa hallitusohjelmissa, aikaisemmissa selonteoissa on ollut tämä teidän siteeraamanne kohta. Mutta se taas on uutuus, mikä lisättiin tämän hallituksen ohjelmaan, että tämän hallituksen aikana Suomi hallitus ei valmistele Nato-jäsenyyden hakemista. Minusta se on merkittävää. Muutokset ovat aina merkittäviä.

Mutta sen lisäksi olisin myös todennut, että todella hyvä, että sanoitte, että teidänkään mielestänne nyt ei ole se hetki, kun joskus aikaisemmin olette sanonut, että aina on sopiva hetki hakea jäsenyyttä; ihan hyvä. Itse asiassa olemme siitäkin samaa mieltä, että ratkaisu pitää totta kai tehdä Suomen lähtökohdista lähtien. Minun mielestäni on päivänselvää, että Nato-jäsenyys olisi Suomelle vahingollista ja Suomen kansalaisille vaarallista.

Kari Tolvanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ukrainan kriisin ratkaisu perustuu vain ja ainoastaan kolmeen asiaan: neuvotteluun, neuvotteluun ja neuvotteluun. Siinä mielessä tasavallan presidentti ja hallitus ovat tehneet loistavaa työtä vaatien mallikkaasti neuvottelupöytään kaikkia osallisia.

Venäjän toimet Ukrainassa loukkaavat räikeästi kansainvälistä oikeutta. Tuntuu, että Venäjä käyttää naapurivaltioitaan kynnysmattona ja pyyhkii siellä sotasaappaitaan. Asiaahan ei voi jättää tähän, se olisi heikkouden osoitus. Jos tämmöisiä neuvotteluita ei saada aikaiseksi, niin tässä on pakko edetä jollain tavalla, ovatko ne sitten pakotteita vai mitä ne ovat. Ne ovat epämieluisia meille kaikille, mutta pakko on edetä.

Tilanne on nyt vaan se, että tällä hetkellä varmaan meidän ei kannata keskustella meidän turvallisuuspolitiikasta kovinkaan syvällisesti. Mutta onko nyt niin, että me tulevaisuudessa, kun on rauhallisempi hetki, voisimme tehdä analyyttisen ja asiallisen keskustelun meidän turvallisuuspolitiikasta?

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä asia, että hallitus ja ulkoministeri Tuomioja ovat toimineet kriisin eri vaiheissa maltillisesti, vakaasti ja neuvottelun tietä korostaen. Turvallisuuden näkökulmasta hallituksen ja ministerin valitsema tie on ollut turvallisuutta lisäävä. Toki valittu tie vaatii paljon työtä, jotta väkivalta väistyisi ja saataisiin kaikki osapuolet yhteiseen neuvottelupöytään. Näin kriisiin on mahdollisuus löytää kestävä ratkaisu.

Venäjä on Krimin niemimaan haltuunotolla loukannut Ukrainan alueellista koskemattomuutta ja Venäjän itsensä allekirjoittamia sopimuksia. On hyvä, että Suomen hallitus ja kansainvälinen yhteisö ovat tuominneet kyseisen toiminnan. Suomi on muodostanut kantansa EU-maana muiden jäsenmaiden kanssa ja toteuttaa niitä toimia, joita EU:ssa yhteisesti tilanteen johdosta toteutetaan Etyjin, Euroopan neuvoston (Puhemies koputtaa) ja YK:n toimesta. Ratkaisua pitää hakea maiden välisillä areenoilla, ja ohjenuorina ovat turvallisuuden ja vakauden (Puhemies: Nyt aika on tullut täyteen!) vahvistaminen sekä demokratia ja ihmisoikeudet... [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Kehitysministeri Pekka Haavisto

Arvoisa puhemies! Hallituksen suuren linjan ovat hyvin piirtäneet pääministeri ja ulkoministeri tässä keskustelussa. Täällä oli yksi kysymys, joka jäi huomiotta, ja siihen ajattelin vastata. Se oli edustaja Palmin kysymys siitä, että jos poliittisen kriisin lisäksi on humanitäärisiä tarpeita tällä alueella, niin miten hallitus niihin aikoo reagoida.

Ensin on hyvä muistaa se, että Ukrainahan sinänsä on niin sanotusti oda-kelpoinen maa eli sen kansantulo per capita on niin pieni, että se on tässä kehitysmaiden kategoriassa. Mutta hallituksella ei ole aikeita aloittaa siellä kehitysyhteistyötä, vaan käyttää näitä eurooppalaisia instrumentteja EBRD:tä, EIB:tä, Euroopan unionin instrumentteja silloin, kun Ukraina tarvitsee tukea nimenomaan lainapainotteisesti.

Toinen asia on sitten tämä humanitäärinen puoli. Kun Kiovassa oli näitä katutaisteluja, siellä oli vammautuneita mielenosoittajia, myöskin vammautuneita viranomaisia. Olemme tietenkin ilmaisseet Punaisen Ristin kanavia pitkin Suomen valmiuden tukea, jos on sellaisia toimenpiteitä, joissa Suomi voi auttaa, sellaista lääketieteellistä apua tai muuta, jota siellä tarvitaan. Toistaiseksi Ukrainasta on tullut sellainen viesti, että siellä pystytään hoitamaan ne lääketieteelliset haasteet ja tilanteet, joita on ollut. Mutta totta kai hallituksen puolelta valmius humanitääriseen apuun on olemassa.

Puolustusministeri Carl Haglund

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että täällä laajasti kannetaan huolta kansallisesta puolustuskyvystä. Sitä minä arvostan, ja uskon, että meidän kaikkien etu on se, että oma maanpuolustus on uskottava, ollaan sitten Nato-kannattajia tai ei.

Tosiasia on, että tässä on tehty suuria harppauksia sen eteen, että meidän puolustusorganisaatio on moderni. Se on sopeutettu tämän ajan henkeen, ja se on myös sopeutettu siihen, että meillä on pienemmät ikäluokat, jotka astuvat palvelukseen. Ongelma on kuitenkin se, mikä tietenkin on laajasti tunnettu täällä eduskunnassa, että meidän pitää pyrkiä siihen, että pystymme investoimaan enemmän puolustusmateriaaliin tulevaisuudessa. Sen takia meillä on tämä parlamentaarinen seurantaryhmä, jonka myötä toivon, että eduskunnassa on laaja käsitys siitä, mihin niitä rahoja puolustushallinnossa tarvittaisiin.

Tällä tiellä varmasti kykenemme etenemään, ja olen varma siitä, että täällä salissakin syntyy laaja konsensus siitä, että voimme tämän kautta löytää ratkaisut, joiden nojalla voimme pitää yllä myös vastaisuudessa uskottavaa maanpuolustusta.

Tämä on tärkeä asia, ymmärrän hyvin, että esimerkiksi Itä-Suomessa kannetaan huolta niin Ukrainan tilanteesta kuin maanpuolustuksesta, mutta on kyllä nyt hyvä silti muistaa se, että tänä päivänä Suomen puolustus on uskottava. Myös pitkän päälle se voi olla uskottava, jos me kykenemme tekemään näitä investointeja, joihin viittaan. Jos näin ei käy, niin sitten olemme ihan eri tilanteessa, ja pitkän päälle puolustus rapautuu, jos emme pysty investoimaan, mutta tällä hetkellä puolustus ei ole rapautumassa. Tämä on keskustelu, mitä varmasti käymme niin täällä salissa vielä tulevaisuudessa kuin etenkin vaalien alla, ja pidän hyvänä, että siitä kannetaan laajasti täällä huolta. — Kiitos.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Kysymys siitä, mitenkä tämä vaikuttaa Suomeen ja suomalaisiin, on äärimmäisen oikeutettu, ja siihen pitää kyetä antamaan rehellinen vastaus. Tietysti ne kaksi isointa huolta, jotka ihmisillä voivat nyt olla, ovat, kohdistuuko Suomeen jokin sotilaallinen uhka tai onko tässä kansainvälisen suursodan uhka ja mahdollisuus olemassa. Molempiin hallituksen analyysi ja vastaus on selkeästi, että ei ole.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö tämä kriisi itse asiassa olisi jo vaikuttanut ja tulisi edelleenkin vaikuttamaan myöskin Suomeen ja suomalaisiin. Me emme vielä kaikkia vaikutuksia tiedä, mutta kun on selvää, että ilman valtioiden päätöksiäkin markkinavoimat aina reagoivat konflikteihin, epävarmuuteen, niin tälläkin on jo seurauksia. Sillä on seurauksia ennen kaikkea Venäjän talouteen. Toivottavasti ne johtavat siihen, että siellä myöskin tehdään sitten uudenlaisia tilannearvioita, koska toimenpiteiden seu-rauksilla on kustannuksia.

Sitten on edelleen olemassa se mahdollisuus, että jos kriisi tästä vielä laajenisi, niin otetaan myöskin EU:n puolella käyttöön sellaisia toimenpiteitä, joilla on myöskin meille ulottuvia kustannuksia. Mutta totean tähän, että tällaisista ei ole vielä minkäänlaisia alustaviakaan päätöksiä olemassa. Ne niin sanotut pakotteet, joista tullaan tekemään päätökset, koskevat henkilöiden liikkuvuutta tai tiettyjä varojen jäädyttämisiä. Mikäli sitten tilanne pahenisi, niin sitten EU:lla on valmius miettiä ja katsoa pidemmälle meneviä pakotteita. Mutta mitään valmistelua tai mitään päätöksiä siitä — valmisteluajatuksia voi olla — että näitä otettaisiin käyttöön, ei tietenkään ole.

Aivan yleinen näkemys on kylläkin se, että pakotteiden käytössä pitää olla aina järki mukana. Me olemme hyvinkin tietoisia siitä, että kansainvälisellä pakoteregiimillä on hyvin harvoin ollut ainakaan välittömästi toivottuja vaikutuksia. Sen sijaan niillä on voinut olla aika paljon myöskin negatiivisia vaikutuksia. Uskon, että Euroopan unionissa jäsenvaltioiden enemmistö ei halua tehdä sellaisia toimenpiteitä, jotka ylipäätänsä toisivat myöskin Euroopalle lisää ongelmia ja taloudellisia vaikeuksia.

Mutta koko kansainvälisen ilmapiirin kannalta on myöskin tietysti nähtävä, että suuri riski on se — mihinkä viittasin jo ensimmäisessä puheenvuorossani — että jos tilanne edelleen säilyy tällaisena kuin se on, tai vieläpä pahenisi, niin on vaikeata edetä kaikissa niissä kansainvälisissä neuvotteluprosesseissa, joilla ei ole mitään tekemistä sinänsä Krimin tai Ukrainan kanssa, joissa kuitenkin täytyy pystyä yhdessä sopimaan asioista, löytämään ratkaisuja ja panemaan niitä täytäntöön. Tämä ei saisi kärsiä.

Sen vuoksi myöskin sitten toiselta taholta katsottuna eli tavallisen kansalaisen taholta katsottuna emme me myöskään halua sellaisia toimenpiteitä, jotka rajoittaisivat tavallisten ihmisten kanssakäymistä. Se on aina arvo sinänsä, ja siihen ei pidä siten, että se kohdistuisi tavallisiin venäläisiin tai suomalaisiin, harkitsemattomasti ryhtyä.

Mitä sitten tulee näihin erilaisiin kanssakäymisiin, niin kysymys on Pohjoismaiden neuvoston osalta siitä, että emme me hallituksesta lähde neuvomaan parlamentaarisia päätöksiä. Se on parlamentaarikkojen ensi sijassa itse harkittava, mutta totta kai olemme aina valmis sitten myöskin pohtimaan yhdessä näitä tilanteita.

Lopuksi, herra puhemies, haluaisin lausua kiitokseni siitä, että eduskunta on itse asiassa täysin yksimielisesti antanut tukensa hallituksen toimille tässä tilanteessa. Se, että sitten tässä keskustelussa on tullut esiin ihan omia, tähän ajankohtaiseen kysymykseen liittymättömiä asioita ja ryhmien ja edustajien välisiä näkemyseroja, on parlamentaarisessa demokratiassa vapaassa keskustelussa sinänsä ihan luonnollista. Minusta meillä ei ole mitään syytä pelätä tätä. Haluaisin kuitenkin todeta vain sen ihan yleisen säännön, joka pätee kaikkeen inhimilliseen kanssakäymiseen, että aina kannattaa myöskin harkita sitä, onko se, mitä voi vapaasti tehdä, aina viisasta ja onko aina valittu oikea paikka ja aika sen tekemiseen. — Kiitoksia.