Täysistunnon pöytäkirja 3/2006 vp

PTK 3/2006 vp

3. TIISTAINA 7. HELMIKUUTA 2006 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

9) Hallituksen esitys kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ihmiskauppaa ja maahanmuuttajien salakuljetusta koskevien lisäpöytäkirjojen hyväksymisestä ja niiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laeiksi rikoslain 20 luvun ja järjestyslain 7 ja 16 §:n muuttamisesta

 

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen mukaan seksuaalipalvelujen ostaminen tulisi yleisesti rangaistavaksi. Tällä hetkellähän yleisellä paikalla tapahtuva seksuaalipalvelujen ostaminen ja myyminen ovat rangaistavia järjestysrikkomuksena. Lisäksi jo nyt rangaistavaa on seksuaalipalvelujen ostaminen alle 18-vuotiaalta henkilöltä.

Tämä hallituksen esitys perustuu pitkälti oikeusministeriön asettaman työryhmän runsaat kaksi vuotta sitten antamassa osamietinnössä tehtyyn ehdotukseen. Seksuaalipalvelujen ostamiseen ja myymiseen liittyvää rikoslainsäädännön tarvetta käsiteltiin perusteellisesti myös hallituksen esityksessä 34/2004. Tämä koski muun ohessa ihmiskaupparikosten säätämistä rangaistaviksi sekä laittomaan maahantuloon, lapsipornografiaan ja paritusrikollisuuteen liittyvän säätelyn muuttamista.

Aikaisemman hallituksen esityksen johtopäätös oli se, että seksuaalipalvelujen ostamiseen liittyvä rangaistussäännös on tarpeellinen. Eräitä lähinnä rangaistussäännöksen sisältöön vaikuttavia seikkoja jää selvitettäviksi, minkä vuoksi rangaistussäännöstä ei tuolloin ehdotettu.

Aikaisemmassa esityksessä luvattiin antaa seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisoimista koskeva hallituksen esitys vuonna 2005. Hallituksen esityksessä 34/2004 päädyttiin kielteiseen kantaan seksuaalipalvelujen myymisen yleisen kriminalisoimisen osalta, ja tätä kysymystä ei ole enää avattu uuden esityksen valmistelun yhteydessä.

Kuten usein uuden rangaistussäännöksen säätämisen yhteydessä, myös nyt ehdotettavan kriminalisoinnin yhteydessä joudutaan punnitsemaan vastakkain arvioitavissa olevia kriminalisoinnista aiheutuvia haittoja ja hyötyjä. Monivaiheisessa valmisteluprosessissa kriminalisoinnista saatavien hyötyjen on arvioitu muodostuvan mahdollisia haittavaikutuksia suuremmiksi.

Kriminalisoinnilla pyrittäisiin vähentämään prostituutiota siihen liittyvien haittavaikutusten vuoksi. Kriminalisoimisen tavoitteena on edistää seksuaalista itsemääräämisoikeutta, sosiaalista tasa-arvoa ja myös sukupuolten välistä tasa-arvoa. Nämä näkökohdat liittyvät siihen, että seksuaalipalvelujen myymiseen harvoin ryhdytään täysin vapaaehtoisesti ilman esimerkiksi taloudellista pakkoa. Prostituoiduista osa on huonossa sosiaalisessa asemassa ja prostituoidut ovat pääsääntöisesti naisia.

Erityisesti kriminalisoinnilla pyritään heikentämään ihmiskauppa- ja paritusrikollisuuden toimintaedellytyksiä. Suomeen päätyvistä ihmiskaupan uhreista voidaan pääosan olettaa olevan nimenomaan seksuaalipalvelujen myymiseen liittyvän hyväksikäytön uhreja. Ihmisten perusoikeuksia vakavasti loukkaavan ihmiskaupan uhkaan on suhtauduttava myös vakavasti. Paritusrikollisuus ei ole enää uhkatekijä, vaan se on todellisuutta tämän päivän prostituutiossa.

Arvoisa puhemies! Kansainvälisistä velvoitteista ei suoraan aiheudu velvollisuutta kriminalisoida seksuaalipalvelujen ostamista. Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen eli Palermon yleissopimuksen ihmiskauppaa koskeva lisäpöytäkirja velvoittaa kuitenkin ryhtymään kaikkiin toimenpiteisiin kaikenlaisen ihmisten, erityisesti naisten ja lasten, hyväksikäyttöä edistävän, ihmiskauppaa aiheuttavan kysynnän vähentämiseksi. Lisäksi uusi Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastainen yleissopimus velvoittaa harkitsemaan ihmiskaupan uhrien palveluiden ostamisen kriminalisoimista.

Seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointiin liittyy perustuslaissa säädettyjen perusoikeuksien käyttämiseen ja suojaamiseen liittyviä kysymyksiä, jotka eivät hallituksen käsityksen mukaan estä ehdotuksen käsittelemistä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Seksuaalipalvelujen kriminalisoinnin harkitsemisen yhteydessä on toki huomattava se, että prostituoitujen suojelun kannalta kriminalisoiminen on vain yksi, joskin tärkeä keino. Tarvitaan puuttumista prostituution syihin ja prostituoitujen monipuolista tukemista ja auttamista. Prostituution harjoittajilleen aiheuttamien terveydellisten, mielenterveydellisten ja sosiaalisten haittojen korjaamiseen tarvitaan esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita.

Arvoisa puhemies! Nyt kysymyksessä olevalla hallituksen esityksellä saatetaan myös tämän Palermon yleissopimuksen ihmiskauppaa ja maahanmuuttajien salakuljetusta koskevat lisäpöytäkirjat eduskunnan hyväksyttäviksi. Lisäpöytäkirjojen kansallinen voimaansaattaminen ei edellytä lainsäädäntömuutoksia, kun niiden asettamat kriminalisointivelvoitteet on jo täytetty 1.8.2004 voimaan tulleilla rikoslain muutoksilla, mutta tämä Palermon yleissopimuksen ihmiskauppaa ja maahanmuuttajien salakuljetusta koskeva lisäpöytäkirja, jota nyt siis esitetään eduskunnan hyväksyttäväksi, on mielestäni erittäin periaatteellinen kysymys myös käytännön järjestelyjen lisäksi.

Puhemies! Nyt tämä lakiesitys, lakipaketti kaikkineen, jää eduskunnan käsiin, ja tässä esittelypuheenvuoroni.

Päivi Räsänen /kd:

Herra puhemies! Kuten hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, tämä esitys on todellakin tarpeen seksuaalipalvelujen kysynnän vähentämiseksi, ihmiskauppa- ja paritusrikollisuuteen vaikuttamiseksi sekä heikossa asemassa olevien prostituoitujen suojelemiseksi. Kriminalisoinnilla osoitamme myös yhteiskunnan puuttumista seksuaalipalvelujen kysyntään tilanteessa, jossa ammattimainen paritusrikollisuus on merkittävästi viime aikoina lisääntynyt ja jossa ihmiskauppa on vakavasti otettava uhkatekijä.

Eräässä tätä esitystä koskevassa lausunnossa todettiin seuraavasti: "Seksin myynnissä kaupan kohteena ei ole ihminen, vaan myytävänä on vain palvelu." Seksialan ammattilaiset ovat pyrkineetkin luomaan prostituoiduista mielikuvaa työstään nauttivista seksuaalipalvelun tarjoajista, jotka elävät sillä, ja heille seksikauppa olisi muuhun työntekoon verrattava ammatti. Tämä esitetty mielikuva ei kuitenkaan vastaa todellisuutta valtaosan kohdalla. Erittäin harvat naiset valitsevat seksin kauppaamisen vapaaehtoiseksi ammatiksi esimerkiksi ilman taloudellista pakkoa. Tavallisesti prostituoidun jo entuudestaan heikko sosiaalinen asema heikentyy edelleen prostituution myötä. Prostituutio ei todellakaan ole työtä töiden joukossa. Myytävänä ei ole vain mikä tahansa palvelu palveluiden joukossa. Harva toivoisi esimerkiksi tyttärelleen prostituoidun uraa tai harva kehuu vaimoaan menestyksekkäästä yrittäjäurasta seksipalveluiden tarjoajana.

Sexpon sivuilta löytyvä seksuaalioikeuksien julistus alkaa näin: "Seksuaalisuus on olennainen osa jokaisen ihmisyksilön persoonallisuudesta." Seksuaalisuus on todellakin lähtökohtaisesti ja syvästi intiimi elämänalue, jota ei voi kaupata kauppaamatta samalla myös itseään, ja tämä bisnes haavoittaa henkisesti niin myyjiä kuin ostajia ja rikkoo heidän perheitään.

Prostituutio tuskin loppuisi kokonaan kriminalisoinnin myötä, mutta ainakin osa prostituoiduista on ilmaissut lopettavansa seksin myymisen, mikäli siitä tulee laitonta. Tällöin moni nuori nainen välttäisi oman elämänsä kannalta vahingollisen uran. Uskon myös, että moni suomalainen mies, perheenisä, jättäisi seksin oston väliin, jos se olisi laitonta. Kyllä suomalaiset ovat melko lainkuuliaista kansaa.

Seksikaupan kieltäminen on mielestäni myös ihmisoikeuskysymys. Se on ihmisoikeuksien tunnustamista. Jos globaalisti ajattelemme, niin arviolta jopa 2 miljoonaa naista ja tyttöä joutuu joka vuosi ihmiskaupan uhreiksi. Heidät myydään köyhistä oloista tuntemattomaan kohdemaahan ja valtaosa joutuu tahtomattaan ja ennalta aavistamattaan seksibisnekseen osallisiksi.

Sukupuolten tasa-arvon näennäisenä kukoistusaikana seksuaalisuuden rintamalla valitettavasti tämä tasa-arvoisuus ei näytä toimivan. Stakes yritti hillitä seksikauppaa asettamalla valtakunnallisen Prostituution ehkäisyprojektin, joka oli toiminnassa vuodesta 1998 vuoteen 2002. Sen keinot perustuivat informaation jakoon ja asennekasvatukseen. Valitettavasti tulokset olivat surkeat. Seksiä ostetaan ja myydään kiihtyvään tahtiin, ja markkinoita säätelee yhä tiukemmin kansainvälinen rikollisuus.

Prostituutiolla on myös vahva kytkentä köyhyyteen ja elintasokuiluun. Miljoonien lasten asema ympäri maailmaa tuhoutuu tässä bisneksessä, kun suvun elanto yritetään turvata heitä kauppaamalla. Tunnettu tosiasia on sekin, että suomalainen seksibisnes myös houkuttelee köyhiä naisia idästä, ja seksibisnes, talousrikollisuus ja huumekauppa kulkevat käsi kädessä.

Nyt ehdotettu kriminalisointi antaa myös maallemme kansainvälistä uskottavuutta naisten ja lasten aseman puoltajana. Suomen on vaikeaa vaatia kehitysmaita ponnistelemaan seksikauppaa vastaan, jos se ei kykene hoitamaan ongelmaa omalla tontillaan. Suomalaiset ovat riistäneet naapurimaittemme Viron ja Venäjän naisia ja tyttöjä vuosikausia, ja siksi meidän pitäisi myös tuntea vastuuta näiden maiden naisten ihmisoikeuksista. Virossahan seksipalvelujen kriminalisointia on perusteltu nimenomaan Suomen lainsäädännön mahdollisella muutoksella. Tässä suhteessa Suomi voi olla tukemassa lainsäädännön muuttumista myös Virossa.

Oikeusministeriölle annetuissa lausunnoissa seksin oston kriminalisointia vastustettiin ehkä eniten vetoamalla siihen, että ostamisesta olisi hankala saada näyttöä ja että rikosta on hankala selvittää. Toisaalta poliisille vuonna 2004 ilmoitetuista omaisuusrikoksista selvitettiin noin 38 prosenttia. Tuskin kenenkään mieleen tulee, että koska alle puolet näistä rikoksista selvitetään, niin rikoslaista pitäisi poistaa koko omaisuusrikoksen käsite. Muutimme myös lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa vanhentumisaikaa pidemmäksi, vaikka todistaminen näissä vanhoissa tapauksissa onkin varsin hankalaa.

Kriminalisointia on vastustettu samantapaisella logiikalla kuin mietojen huumeiden kriminalisointia, eli minkään lain ei ole todellakaan osoitettu täysin poistavan rikollisuutta. Kuitenkin niin huumeiden käytön kuin seksikaupan kriminalisointi ovat myös vahvoja viestejä yhteiskunnalle. Nyt ehdotetulla rikoslain laajentamisella annetaan rajat ja selkeä kuva siitä, mikä lainsäätäjän mielestä on sopivaa ja ihmisarvoista toimintaa.

On myös ilmaistu pelko, että lain tiukennuksella vaikeutettaisiin prostituoitujen asemaa. Näiden oletetaan joutuvan karttamaan tukea antavia viranomaiskontakteja ja tekemään työtään yhä enemmän piilossa alttiina esimerkiksi väkivallalle. Kriminalisoinnista huolimatta todellakin tarvitaan edelleen sosiaali- ja terveyspalveluita sekä etsivää sosiaalityötä. Prostituoitujen suojelun tavoite edellyttää käytännössä todellakin muutakin puuttumista prostituution syihin sekä heidän monipuolista tukemistaan. Seksialan Liitto Salli totesi lausunnossaan, että prostituoidun kannalta oleellisinta prostituutiossa on mahdollisuus ansaita rahaa. Mielestäni vastuullisen yhteiskunnan on kyettävä tarjoamaan ihmisille mahdollisuus ansaita rahaa ja mahdollisuus hankkia kohtuullinen toimeentulo muutoin kuin tarjoamalla seksipalveluja.

Lainmuutos antaisi lisää välineitä myös paritusrikollisuuden kitkemiseen Suomesta. Ruotsin naisjärjestöjen selvityksen mukaan lainmuutoksen jälkeen ostajista katosi peräti 80 prosenttia ja prostituoiduista puolet. Parittajien on vaikea harjoittaa tuottavaa liiketoimintaa, minkä vuoksi Ruotsi ei ole enää ulkomaisten parittajien suosiossa, ja poliisin mukaan telekuuntelussa on myös selvinnyt, että parittajien on yhä vaikeampaa järjestää toimivia seksikauppakuvioita eikä Ruotsi sen vuoksi ole enää ulkomaisten parittajien listakärjessä.

Olen tehnyt lakialoitteen, jossa ehdotan, että seksin ostamisen kiellon lisäksi myös myynti kiellettäisiin. Myyntikielto olisi perusteltu, koska se suojaisi erityisesti niitä naisia, jotka saattaisivat olla houkuteltavissa alalle esimerkiksi helpolta vaikuttavan tulon perusteella. Myynnin kieltäminen mahdollistaisi myös ulkomailta tulevien prostituoitujen käännyttämisen kotimaahansa. EY-tuomioistuimen taannoisen ratkaisun mukaan prostituution harjoittaminen voidaan kieltää vain, jos se on kielletty myös oman maan kansalaisilta. Eli sen vuoksi toivoisin, että lakivaliokunnassa harkittaisiin myös tätä, olisiko selkeintä kieltää sekä seksin myyminen että sen ostaminen. Jos ostaminen on kielletty, on vaikea perustella, miten myyminen voisi olla mahdollista tai sallittua. Myös Seksialan Liitto Salli kommentoi, että periaatteessa oikeudellisesti parempi ja tasaveroisempi ratkaisu olisi molempien osapuolten, ostajan ja myyjän, toiminnan kriminalisointi. Tämä toteuttaisi myös todennäköisesti paremmin seksin ostamisen määrällisen vähenemisen tavoitetta.

Tästä näkökulmasta huolimatta olen tyytyväinen, että tämä hallituksen esitys on nyt harkittavanamme. Vaikka rikoslain laajentamisella ei todellakaan poisteta rikollisuutta, niin kuitenkin annetaan selkeä viesti siitä, mikä on lainsäätäjän mielestä sopivaa ja ihmisarvoista toimintaa. Ruotsin osalta on todettu, että symbolisena lainsäädäntönä seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointi on myös onnistunut ja kansalaisten asenteet ostamisen suhteen ovat muuttuneet kielteisemmiksi. Erään tutkimuksen mukaan 81 prosenttia ruotsalaisista suhtautuu myönteisesti tähän kriminalisointiin.

Lopuksi vielä, herra puhemies, haluan nostaa esiin tapauksen. Helsingin hovioikeudessa käsiteltiin viime vuoden loppupuolella tapaus, jossa 16-vuotiasta tyttöä välittänyt mies tuomittiin parituksesta. Tytön asiakkaista suurinta osaa ei saatu vastuuseen sen vuoksi, että oli vaikea todistaa miesten oikeasti tienneen tytön todellista ikää. Teon rangaistavuus nimittäin vaatii tahallisuutta, ja siksi myös vaaditaan, että tekijä on ollut tietoinen siitä, että hän on ollut sukupuoliyhteydessä tai tehnyt seksuaalisen teon alaikäisen kanssa. Kun vaikuttaa mahdottomalta saattaa nykyisen lainsäädäntömme puitteissa vastuuseen henkilöitä, jotka ostavat seksuaalipalveluja alaikäisiltä, niin kriminalisoimalla seksuaalipalvelujen osto kokonaan suojellaan myös alaikäisiä nykyistä tehokkaammin.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen puhui todella kuin alan ammattilainen. Harvoin kuulee näin täydellistä alan hallintaa, joka osataan aivan viimeiseen piirteeseen saakka, kaikki yksityiskohdat. Olisi tässä poikkeuksellisen, erittäin vaikeassa asiassa hyvä tietää, mitä lähteitä ed. Räsänen on puheensa tekemisessä käyttänyt.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen puhui tässä asiaa. Jos ostaminen kriminalisoidaan, niin silloin pitää myyminenkin kriminalisoida, sillä ei voi mitenkään perustella, että ostaminen on kriminalisoitu mutta ei myyminen. Kysyisinkin ministeriltä, miksi se myyminen on jätetty pois tästä. Hallituksen esitys on jäänyt tältä osin ihan puolitiehen.

Tosin tämä maailman vanhin ammatti ei mihinkään poistu tällä esityksellä, mutta kuitenkin se pitää tehdä mahdollisimman hankalaksi, ja pitää myöskin muistaa käsitellä, kun tämä valiokunnassa käsitellään, lapsen asemaa tässä, sillä ennen pitkää naisprostituoidut ovat kuitenkin äitejä.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeastaan tästä ed. Räsäsen puheenvuorosta on oikein hyvä jatkaa siinä mielessä, että kun lopetitte puheenvuoronne siihen, että näytön osalta tämä ongelma tulee ratkeamaan, niin kysehän juuri on siitä, että poliisi on ottanut kantaa siihen, että näyttöä on hyvin vaikea tuoda ilmi näissä tilanteissa.

Sitten toinen asia on myöskin se, että poliisiresurssit ovat erittäin rajalliset, ja senhän me kaikki tässä salissa tiedämme. Millä tavalla tämä näyttöpuoli tullaan sitten hoitamaan? Lähtökohdan lainsäädännössä tulisi olla se, että jos osto kriminalisoidaan, niin myynti pitäisi myöskin aivan samalla tavalla kriminalisoida. Sen sijaan tämän lain lähtökohta, että pystyttäisiin ehkäisemään nimenomaan ihmiskauppaa ja paritusrikollisuutta, on erittäin hyvä ja se on kannatettava, mutta tältä osin myöskin myynti pitäisi kriminalisoida, jotta tämä lainsäädäntö oikealla tavalla toimii.

Myöskin kun puhutaan lainsäädännön epäsuhdasta, niin haluaisinkin ministeri Luhtaselta kysyä, millä tavalla tämä lainsäädäntö sitten käytännössä tulee toimimaan, koska olen ymmärtänyt niin, että tämä myynti jätetään tuonne järjestyslain puolelle (Puhemies koputtaa) mutta sitten osto kriminalisoidaan taas omana lainsäädäntönään. Millä tavalla tämä epäsuhta tulee toimimaan?

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lainsäädäntö on erittäin tunnepitoista, ja sen ympärillä valitettavasti on asiatonta naureskelua tai suurta kyynisyyttä. Toivon todella, että tässä katsotaan tätä asiaa ihmisoikeuksien näkökulmasta, ihmiskaupan näkökulmasta, rikollisuuden, rahanpesun, kiristyksen, alistamisen, kaikkien niiden ilmiöiden, jotka tähän prostituutioon liittyvät. Toivoisin, että kaikki ne varsinkin miespuoliset henkilöt, jotka suhtautuvat ehkä kyynisesti tai vähätellen tämän lainsäädännön tarpeeseen, miettisivät tilannetta, jossa he esittelevät oman tyttärensä tuttavilleen ja kertovat, että tyttäreni toimii seksialalla prostituoituna.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluaisin kiittää ministeri Luhtasta siitä, että näin nopeasti tämä laki on tänne saatu. Tätähän on pitkään valmisteltu jo ministeri Koskisen aikana. Tässä on ollut työryhmä, joka on perusteellisesti käynyt tätä läpi, ja tämä laki on nyt sitten sen työryhmän esityksen mukainen. Siitäkin kiitokset, että tämä on aivan oikein kytketty tähän kansainväliseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja ihmiskauppaan. Ehkä tämä sitten avaa täällä eduskunnassakin niiden silmiä, jotka vielä vähätellen tähän ongelmaan suhtautuvat.

Ihmettelen kyllä ed. Pulliaisen nenäkästä puheenvuoroa siitä, että ed. Räsänen ei pysty asiasta käyttämään puheenvuoroa, jos ei ole omakohtaista kokemusta. Onko ed. Pulliaisella joka ikisestä asiasta, joka täällä päätetään ja josta on pakko myös tehdä päätös ja ottaa kantaa, omakohtaista kokemusta, vai ettekö pysty lähdemateriaalien tai poliisien tutkimusten ja kansainvälisten järjestöjen materiaaleista poimimaan riittävästi tietoa, ja pitääkö teidän itse joka asia ensin kokeilla omakohtaisesti?

Jukka  Roos /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun kuuntelin ed. Räsäsen puheenvuoroa, niin hiukan tuli semmoinen olo, että siinä tavallaan puhuttiin tasa-arvosta ja syyllistettiin suomalaisia miehiä, että he ovat riistäneet niin virolaisia kuin muitakin. Mutta minusta ostokieltoon ei liity mitään tasa-arvokysymyksiä, koska Suomessa ihan samalla tavalla suomalaiset naiset myyvät seksipalveluja niin naisille kuin miehille ja miehet myyvät samalla tavalla. Elikkä minun mielestäni, jos tätä pohdiskellaan tasa-arvokysymyksenä, niin pitää katsoa, että meillä on suuri joukko semmoisia ihmisiä, jotka eivät kykene tätä luonnollista asiaa millään muulla tavalla hoitamaan kuin ostamalla tätä. Olen täysin samaa mieltä niitten kanssa, jotka kyseenalaistavat sen, miksei sitten myyntiä kielletä. Saahan meiltä viinaakin ostaa. Yhtä hyvin voitaisiin sanoa, että viinaa saa ostaa, mutta jos juodaan, niin se on rangaistava teko. Minusta tämä on ihan kummallista lainsäädäntöä, jos tätä näin lähdetään viemään eteenpäin. En yksinkertaisesti voi ymmärtää.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä säädämme satoja lakeja vuodessa. Yleensä noissa perusteluissa on otettu kansainvälistä kantaa, vertailukohtia monista maista. Kysyisin ministeri Luhtaselta, miksi tässä lain perusteluissa ovat mukana vain Ruotsi ja Norja. Euroopan unionin sisällä olisi hyvin monia muita esimerkkejä, jotka ovat ratkaisunsa tehneet.

Sitten tuohon kysymykseen, kuka äiti haluaisi tuoda tyttärensä julki ja sanoa, että tämä on prostituoitu. Veikkaanpa, että 15 vuotta sitten kukaan lapsi ei kehdannut koulussa sanoa, mikäli isä sattui olemaan pankinjohtaja.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En aio loukkaantua tästä ed. Pulliaisen kommentista, vaan otan sen kyllä ihan huumorina. Lähteitä kyllä löytyy ja asiantuntijoiden lausuntoja, jos lukee jo pelkästään hallituksen esityksen ja sitten myös tämän työryhmän esityksen ja siihen liitetyt lausunnot, eli kyllä se kaikki tieto sieltä löytyy.

Kun puhuin tästä toteen näyttämisen vaikeudesta, niin tarkoitin nimenomaan sitä, että niissä tapauksissa, joissa seksiä on ostettu alaikäiseltä, on ollut vaikeaa näyttää toteen, että mies on tiennyt tämän henkilön olevan alaikäinen. Sen vuoksi näissäkin tilanteissa auttaisi se, jos kriminalisointi kohdistuisi kaiken ikäisiltä tapahtuneisiin ostoihin.

Sitten vielä totean, että kyllä tämä on hyvin voimakkaasti myös sukupuolten tasa-arvokysymys, koska kyllä ostotapahtumat aivan (Puhemies koputtaa) pääosin kohdistuvat nimenomaan naisiin, eli kyllä tässä on mielestäni hyvin voimakkaasti juuri naisten ihmisarvosta ja ihmisoikeuksista kysymys.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kun kuuntelin ed. Räsäsen puheenvuoroa, niin kyllä täytyy ihmetellä, kuinka yksisilmäisesti asioita nähdään.

Herra puhemies! Olisin halunnut tietää kyllä ministeriltä, miten on mahdollista, että meillä on ristiriitainen laki nyt voimassa sen jälkeen sitten, kaksi erilaista lakia. Tähän 2. lakiesitykseen, lakiin järjestyslain 7 ja 16 §:n muuttamisesta, jää nyt tarjoaminen yleisellä paikalla, mutta sitten kuitenkin taas ostaminen on tämän rikoslain mukaisesti rangaistavaa. Siis täysin ristiriidassa olevaa lainsäädäntöä. Minun mielestäni silloin, jos tähän lähdetään, pitäisi olla myöskin myymisen kiellettyä samalla tavoin kuin tällä hetkellä on järjestyslaissa todettu.

Arvoisa puhemies! Sen toteaisin kyllä, että kun on kuunnellut poliisiviranomaisia, jotka joutuvat tämän asian kanssa taistelemaan, he ovat nimenomaan todenneet sen, että silloin pitää olla myymisen ja ostamisen, ei yksin ostamisen, kiellettyä. Tämä lisää paritusta nimenomaan sen johdosta, että näyttö vaikeutuu, koska tuomittua ei voi kuulla todistajana.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En kannata ihmisen ostamista enkä myymistä, mutta pahaa pelkään, että tämä laki ei tähän asiaan tule sitä apua tuomaan, mitä me nyt tässä toivomme. Viittaan tässä niihin lukuisiin poliisin ja prostituoitujen kanssa työtä tekevien lausuntoihin, joissa he ovat sitä mieltä, että tässä ollaan nyt paavillisempia kuin paavi itse ja mennään ojasta allikkoon. Toivoisinkin valiokuntakäsittelyyn aikamoista malttia.

En ole alan asiantuntija, olen koettanut saada asiantuntemusta muun muassa kirjasta Prostituutio Suomessa, kirjoittanut Anna Kontula, hyvä, maltillinen opus vaikeasta aiheesta.

Oikeastaan olisinkin halunnut ministeriltä kysyä, nousivatko keskusteluissanne esiin ne ongelmat, joita asiantuntijat ottavat esiin, eli jos nyt tämä uusi laki astuu voimaan, niin prostituutio menee yhä syvemmälle rikollisuuden rakenteisiin, koska järjestäytyneellä rikollisuudella on mahdollisuus tarjota liikehuoneistot toimintaa varten. Seksityöläisten asema myös vaikeutuu tämän jälkeen, koska he eivät voi periaatteessa enää sitten mennä poliisin tykö, koska joutuvat kertomaan asiakkaansa, kuka se on, ja vielä kolmanneksi on poliisin mahdollisuus näyttää toteen maksutapahtuma; sitä tuskin ostaja sen kummemmin kuin myyjäkään myöntää tapahtuneen.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on pohdittu tämän lainsäädännön toimivuutta käytännössä, ja tämä on tietenkin iso kysymys, jota lakivaliokunta joutuu nyt miettimään. Näen kaikkein tärkeimmäksi tavoitteeksi sen, että ihmiskauppaa pystytään estämään ja erityisesti alaikäisten lasten kauppaa, joka on yksi kaikkein julmimmista ihmisoikeusrikkomuksista.

Mitä sitten tulee niihin toimenpiteisiin, joita tämä lainsäädäntö tuo tullessaan, tai muihin viranomaistoimenpiteisiin, niin katson, että tätä kokonaisuutta valiokunnan on arvioitava. Kun pohditaan prostituutiota yhteiskunnallisena kysymyksenä, näen kyllä sen kysymyksen, joka liittyy ihmisen tahdonvastaiseen kuljettamiseen yli rajan tähän järjestäytyneeseen rikollisuuteen, yhtenä aikamme suurimmista kysymyksistä, rikollisuuden lajeista, johon on tehokkaasti puututtava.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Räsäselle: Teidän puheenvuoronne oli niin täsmällinen, niin ehdoton, absoluuttinen ja tiedolla varustettu, että sellaisessa puheenvuorossa näin vaikeassa asiassa täytyy yksilöidä lähteet ollakseen todella loppuun saakka uskottava. Te viittaatte tutkimuksiin jnp. Olisitte maininnut viimeistään nyt tässä vastauspuheenvuorossa, mitkä ovat ne tutkimukset täsmällisesti, ettekä heitellyt, että siellä perusteluissa ja siellä työryhmämietinnössä, milloin missäkin. Ette tehnyt minua vakuuttuneeksi, vaikka tunnuitte olevan omasta mielestänne hyvin vakuuttava.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos ajatellaan rikosoikeuden yleisiä oppeja, on aika vaikea kyllä ymmärtää se, että myyminen on sallittua, mutta ostaminen on rangaistavaa. Kyllä näitä pitäisi kohdella samalla tavalla. Jos houkuttelet rikokseen, se olisi muka sallittua, sitten kun ryhdyt siihen rikokseen, se olisi kiellettyä. Kyllä sekä osto että myynti täytyy kumpikin kriminalisoida, jos ylipäätään kriminalisoidaan.

Mutta sitten täytyy sanoa se, että on täysin selvää, että ihmiskauppa, pakottaminen, pitää kieltää ja sitä vastaan pitää taistella, mutta tässä ei ole yhtään kunnon keinoa, millä tavalla niitä vastaan taisteltaisiin. Kriminalisointi on ainoa keino, ja kriminalisointi tässä tapauksessa helposti johtaa siihen, että tämä rikollisuus menee piiloon. Keski-Euroopassa yleinen malli näissä tapauksissa on se, että sallitaan mutta kontrolloidaan. Meillä kielletään, mutta työnnetään rikollisuus piiloon. Tässä suhteessa olen hyvin huolestunut siitä, mihin tämä malli kaiken kaikkiaan johtaa. Kyllä on syytä eduskunnassa hyvin tarkkaan miettiä vielä tätä ehdotusta.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sasin äskeinen puheenvuoro oli hyvin perusteltua. Kun mietitään asiaa myöskin tutkinnan kannalta, poliisiviranomaisten näkökulmasta, niin se henkilö, joka on ostamassa, on poikkeuksetta ja yleensä mieshenkilö. Tapahtumalla ei ole ulkopuolisia todistajia, häntä kuullaan tässä asiassa syylliseksi epäiltynä, ja hän kertoo omasta puolestaan asian. Se henkilö, joka yleensä on nainen, joka on ehkä myymässä, kertoo asian omasta näkökulmastaan ja kertoo, että tarkoituksena ei ollut esimerkiksi mennä niin pitkälle.

Pääsääntöisesti näissä jutuissa tulee käymään niin, että ei ole näyttöä rikoksesta ja juttu raukeaa. Paljon aikaa kuluu tietenkin, paljon joudutaan tekemään pöytäkirjoja ja tutkintaa, mutta tämä ei välttämättä johda siihen toivottuun lopputulokseen, että saadaan tuomio, joka toimisi ennalta ehkäisevästi vastaisissa tapauksissa.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vahasalo totesi, että tämä maailman vanhin ammatti täytyy tehdä mahdollisimman hankalaksi. Mielestäni tämän keskustelun tasoa ei nosta se, jos tässä yhteydessä puhutaan maailman vanhimmasta ammatista. Se tuskin, prostituutio, on edes sitä.

Tämän asian tekeminen mahdollisimman hankalaksi on myös yksi niistä viimeisistä asioista, joita tässä pitäisi harkita, vaan nimenomaan eduskunnan pitäisi vakavasti pystyä harkitsemaan niitä täällä esiin otettuja asioita, miten tämä lainsäädäntö vaikuttaa naisiin, jotka myyvät seksiä, jotka ovat tässä yhteiskunnassa, erityisesti ulkomaalaiset, erittäin heikossa asemassa tällä hetkellä, ja miten heidän asemaansa tulisi helpottaa.

Ed. Roosille: Kyllä tämä on myös tasa-arvokysymys. Ainakin omasta mielestäni on niin, että mitä vähemmän yhteiskunnassa on prostituutiota, sitä paremmat mahdollisuudet tarjotaan miesten ja naisten tasa-arvoon yhteiskunnassa, joten kyllä tämä on myös tasa-arvokysymys.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jäin vähän ihmettelemään, mitä ed. Vistbacka tarkoitti tällä puheenvuoroni yksisilmäisyydellä, kun hän kuitenkin päätyi aivan samaan lopputulokseen kuin minäkin eli siihen, että sekä osto että myynti kriminalisoitaisiin.

Sitten vielä ed. Pulliainen kaipasi lähdeviitteitä, ja niitä kyllä löytyy. Esimerkiksi tässä ensimmäisessä lainauksessani, jossa viittasin lausuntoon, kyseessä oli Tampereen kihlakunnan syyttäjäviraston lausunto tähän työryhmän mietintöön. Kaikki nämä muutkin lausunnot löytyvät kyllä sieltä työryhmän mietinnön lausunnoista. Eli voin kyllä näitä viitteitä ed. Pulliaiselle vaikka kotiopetuksena sitten myöhemmin antaa.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä yhdyn kaikkiin niihin puheenvuoroihin, joissa on todettu, että puolitiehen tämä jää, jos ainoastaan osto kriminalisoidaan. Kyllä myynti kuuluu ihan samaan ryhmään.

Mutta kun on ollut myöskin keskustelua näytöstä, niin olen yrittänyt seurata, minkälainen tilanne on Ruotsissa, ja kun on ollut rajatapauksia sen suhteen, onko riittävää näyttöä vai ei, niin kyllä se rikoksesta epäilty on yleensä heti tunnustanut, ei asia ole vaan mennyt oikeuteen ja siinä sitten riidelty, onko riittävästi näyttöä vai ei. Eli mahdollisimman nopeasti se on hoidettu pois päiväjärjestyksestä ilman, että mitään suurempaa taistelua näytöstä olisi syntynyt. Luulen, että meillä tulee käymään ihan samalla lailla, eli eivät nämä rajatapaukset tuota mitään ongelmia.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Räsästä kutsusta. Totean ed. Räsäselle aivan vakavasti sen, että olisi ollut hyvä, jos olisitte puheessanne juuri sanonut näin ja näin ja kertonut sitten myös ne lausunnot, joissa oli näiden kanssa ristiriidassa olevaa tietoa — sillä tavalla se uskottavuus olisi tullut — ja sitten vasta pohdiskellut sitä lopputulosta.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisi upeaa saada tähän heti alkuun myös katsanto siitä, mitä on tehty, mikä on valtionhallinnon puolen tahtotila, koska kyllä sen pitäisi keskittyä kaikkein räikeimpiin tapauksiin, siihen, mitä ihmiskaupan puolella on. Ja pitäisi pystyä erottamaan toisistaan ihmiskauppa, ihmisoikeusloukkaukset, todelliset ihmisoikeusloukkaukset, ennen kuin mennään makuukammariastevalvontaan, koska tässä on myös kysymys yhteisistä resursseista, mitä meillä on käytettävissä ja mihin niitä käytetään. Täytyy voida erottaa toisistaan jo nyt maan alla rikollisten parissa kielitaidottomina, pakotettuina prostituutiota tekevät ja ne prostituoidut, jotka ovat aivan jokaisen kansanedustajan tavattavissa valmiina keskustelemaan työstä, työnsä tämän hetken tilanteesta ja turvallisuudesta. Ei tässä pidä olla ihan ummikko ja puhua vain periaatteellisella tasolla, kun elämme elävää elämää.

Ruotsin terveiset ovat tänne tulleet hyvin. Sieltä heidän paristaan se suurin terveinen on ollut, että keskittykää nyt saman tien koulutukseen poliisivoimissa ja erilaisiin ryhmiin, yhteydenpitoon näiden käyttäjien kanssa, jotka luopuvat käyttämisestä. Kovin vähälle täällä on jäänyt keskustelu Norjasta tai Isosta-Britanniasta tai Tanskasta, jotka ovat Ruotsin tilanteeseen perehtyneet ja tehneet päinvastaisen ratkaisun kuin meidän hallituksen esityksessämme tässä vaiheessa on.

Pehmeitä keinoja on, niitä haluaisin korostaa. Sosiaalityöllä, terveystyöllä ja muilla olisi mahdollisuus auttaa jättämään prostituutio ammattina pois, mutta (Puhemies koputtaa) nyt olemme jotenkin vain puritaanisessa lainsäädännössä emmekä ole keskustelemassa todellisista mahdollisista keinoista puuttua tähän pehmeään puoleen ja myös tähän ihmiskauppapuoleen, joka on todella kovaa toimintaa vaativaa ammatillista toimintaa poliisin parissa.

Toinen varapuhemies:

Niin kuin muistamme, vastauspuheenvuorojen maksimiaika on 1 minuutti.

Mikko Immonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsitän myös asian niin, että kun on kysymys luonnollisista tarpeista, niin tämmöinen lakiesitys ja kriminalisointi tarkoittaa sitä, että se menee maan alle ja tilanne vaan pahenee.

Kun tässä on kysymys ostamisesta, niin kannatan sitä asiaa, että sekä myynti että ostaminen periaatteessa on kriminalisoitava. Nyt vain kysyn, kuka ostaa, jos ei tarvitse. Kyllä kai yleensä, kun ostetaan, niin sitä myös tarvitaan. Millä tavalla hallitus on huolehtinut sen, että ne, jotka tarvitsevat, myös saavat?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On kyllä surullista kuunnella näitä kovasti asenteellisia kommentteja, mitä täällä tulee. Aika monessa puheenvuorossa on vaadittu ostamista ja myymistä samanvertaisesti kriminalisoitaviksi. Tämä pykälähän on nyt sen vuoksi rikoslaissa, että ensisijaisesti kyse on järjestäytyneestä rikollisuudesta, rahanpesusta ja kansainvälisestä järjestäytyneestä rikollisuudesta eikä mistään luonnollisesta tarpeesta. Todella ikävää, että näin vakavalla ihmisarvoa loukkaavalla asialla täällä kehdataan laskea leikkiä. Minusta se on todella ala-arvoista.

Syy, miksi minunkaan mielestäni myymistä ei pidä kriminalisoida, on juuri se sosiaalipoliittinen puoli, joka tähän kytkeytyy. Tämä ei ole pelkästään rikosoikeutta, vaan myös sosiaalipolitiikkaa, ja siihen juuri tarvitaan ed. Kumpula-Natrin esille ottamia terveydenhuollollisia ja sosiaalisia resursseja, rahoitusta, henkilökuntaa ja koulutusta. Toivon, että tämä järjetön, naurettava ja ala-arvoinen pilkanteko loppuu välittömästi.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En ole kyllä vielä vaistonnut tässä salissa, että tähän asiaan ei suhtauduttaisi vakavasti. Ja vielä vakavampi asia ovat ne ihmisoikeusrikkomukset, kun tänne rahdataan ihmisiä, jotka tätä työtä tekevät, nämä törkeät paritusrikokset. Siinä olisi suomalaiselle poliisille ensisijaisesti tehtävää, ei välttämättä tunkeutua ensimmäisenä ihmisten makuuhuoneisiin.

Toiseksi, Ruotsissa on ennakkotapaus siitä, kun korkeimman oikeuden tuomari, jota syytettiin tällaisesta samanlaisesta rikoksesta Ruotsissa, vetosi siihen, että kysymyksessä ei ollut prostituoitu eikä rahankäyttö eikä minkään tavaran tai muun palvelun käyttö. Eli nämä näyttökysymykset Ruotsissa ihan korkeimman oikeuden tuomaria myöten ovat äärimmäisen ongelmallisia. Väitän, että suomalaisen poliisin olisi tänä päivänä paljon tärkeämpää puuttua näihin alkulähteisiin, naisten ja lasten salakuljetukseen, törkeisiin paritusrikoksiin, joissa ovat myös suuret rahalliset intressit ja huumausaineintressit.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tarkoitukseni on kannattaa hallituksen esitystä seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisoinnista, ja sitä varten piti sonnustautua oikein tiukkaan nutturaan, koska esityksen vastustajathan ovat yleensä sitä mieltä, että seksin oston kiellossa on kyse tiukkapipoisten nutturapäiden ahdasmielisyydestä ja seksikielteisyydestä. Kyse ei kuitenkaan nyt tässä ole seksin kieltämisestä. Seksuaalisuus on tärkeä osa ihmisten täysipainoista elämää, ja se on liian arvokas asia altistettavaksi bisneksentekovälineeksi ja markkinatavaraksi. Kyse onkin seksin kaupallistamisen kieltämisestä, ei tasa-arvoon ja vapaaehtoisuuteen perustuvan ihmisten välisen kanssakäymisen kieltämisestä.

Seksin ostamisen ja myymisen kannattajat puhuvat naisten oikeudesta päättää kehostaan, ikään kuin oman ruumiin myyminen olisi tärkeäkin etuoikeus. Kumma kyllä, suurin osa näistä naisten oikeuksien esitaistelijoista on tässä yhteydessä miehiä. Samaiset ranet ja reiskat vetoavat viskihuuruissaan siihen, kuinka seksipalvelut ovat kovin tärkeitä vammaisille. Vammaisjärjestöjen puolelta taas ajatus on torjuttu loukkaavana, ikään kuin vammaiset eivät voisi viettää täysipainoista elämää, johon kuuluvat tasa-arvoiset ihmissuhteet, ja heidän olisi tyytyminen vain maksulliseen seksiin. Olen kuullut myös vetoavia puheita ihmisen ikävästä toisen luo, joka on hoidettava vaikka väkisin ja rahalla, kun flaksi ei muuten tasa-arvoisen kanssakäymisen pohjalta käy.

Seksin ostamisen oikeudesta puhutaan yleensä asiakkaan näkökulmasta, ikään kuin ostettu seksi olisi jokin perustuslailla turvattu perus- ja ihmisoikeus. Näin ei kuitenkaan ole asianlaita. Perustuslaki tuntee oikeuden elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen. Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta.

Prostituutioon liittyy usein piirteitä, joissa henkilökohtaista vapautta rajoitetaan. Prostituution salliminen on se, joka ihmisoikeuksia eniten loukkaa, ei sen kieltäminen. Ääritapauksissa kyse on ihmiskaupasta, joka on vapaudenriistoa rankimmillaan. Lisäksi parittajat saattavat rajoittaa ulkomailta meille tilapäisesti tulevien prostituoitujen elämää ja liikkumista passien takavarikoinnilla ja muilla keinoilla.

Arvoisa puhemies! Vaikka prostituutiossa onkin kyse maailman vanhimmasta ammatista, se on muuttanut aikojen saatossa muotoaan. Harmiton yksityisyritteliäisyys on lähestulkoon väistynyt ulkomaisten rikollisliigojen pyörittämien paritusrinkien tieltä. Paritusrinkien toimintaan kuuluu myös muuta rikollisuutta, kuten huumekauppaa ja rahanpesua. Baaritiskillä maksullista seksiä ostava miesasiakas osallistuu siis seksiä ostaessaan tahtomattaan myös rikollisen toiminnan tukemiseen. Samalla hän ylläpitää maksullisen seksin kysyntää, jolla taas on kytköksensä kansainväliseen ihmiskauppaan.

Seksibisnes lähti laajenemaan viime vuosikymmenellä meilläkin keskivertokansalaisten silmille. Joka niemeen ja notkoon ilmestyi seksibaareja ja juottoloita, joissa yläosattomat tarjoilijat juoksuttivat kaljatuoppeja örveltäville miesasiakkaille. Myös puhelinseksipalvelut ja lehtien päiväkahvi-ilmoittelut yleistyivät tuolloin. Seksimarkkinoiden kasvuun on vaikuttanut markkinoiden yleinen kansainvälistyminen ja vapautuminen, lamakausi Suomessa sekä entisen Neuvostoliiton hajoaminen. Kun EU:n sisämarkkinoiden tavoitteena on pääomien, tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus, niillä on kääntöpuolensa. Pääomien vapaan liikkuvuuden kääntöpuolena on rahanpesu, tavaroiden vapaan kaupan kääntöpuolena käydään huumekauppaa ja palveluiden kaupan laittomana muotona on ihmiskauppa. Toki yleensä verkostot juontavat juurensa EU:n ulkopuolelle entisiin itäblokin maihin ja muihin meitä elintasoltaan paljon köyhempiin maihin.

Kansainvälistynyt seksiteollisuus jauhaa yhä suurempia voittoja. Sen muotoja ovat prostituutio, pornografia, seksiturismi sekä nais- ja lapsikauppa. Pornoteollisuus on normalisoitunut vuosikymmenten saatossa osaksi valtavirtaa. Elokuva, musiikki, televisio ja muoti ovat täynnä pornon vaikutteita. Kaukana ovat oman lapsuuteni samanlaiset tasaraitapaidat ja polkkatukat tytöillä ja pojilla. Pornon normalisoitumista on perusteltu seksuaalisella vapautumisella, ja fiksut nuoret saarnaavat minullekin, vanhalle tiukkapipolle, liberaalisuudesta ja vapaamielisyydestä prostituution kohdalla. Yllätys yllätys, tämä vapautuminen on tapahtunut kuitenkin lähinnä miesten ehdoilla. Ei miehiä ole totuttu näkemään toisten mielihyvän kohteina ja objekteina, jotka haluavat tulla alistetuiksi ja vahingoitetuiksi. Naisia näkee tässä roolissa kuitenkin hyvin usein. Pornografiaa on kutsuttu erääksi prostituution muodoksi. Sen normalisoituminen lisää myös prostituution hyväksyttävyyttä.

Arvoisa puhemies! Naiskaupasta on tullut globaali orjuuden muoto. Vuosittain noin puoli miljoonaa naista ja tyttöä rekrytoidaan naiskauppaan Eurooppaan. Kaksi miljoonaa 5—15-vuotiasta tyttöä joutuu YK:n tietojen mukaan vuosittain kansainvälisen seksiteollisuuden uhriksi, ja ihmiskaupassa liikkuu huomattavia rahasummia, noin 5—7 miljardia dollaria vuosittain.

Keskusrikospoliisin arvion mukaan Suomessa toimii ainakin 500 ulkomaista prostituoitua ja samaisen keskusrikospoliisin tietojen mukaan vierailee 10 000—15 000 vuodessa, ja he tulevat pääasiassa Virosta ja Venäjältä. Käsitykset paritustoiminnan laajuudesta vaihtelevat. Prostituutiosta osa on erittäin pitkälle järjestäytynyttä, ja siihen liittyvät rahalliset voitot ovat poliisin mukaan erityisen huomattavia. Yksityisyritteliäisyyttäkin tosin esiintyy ja osa-aikaista seksipalveluiden myyntiä myös.

Arvoisa puhemies! Prostituution kohdalla on puhuttu paljon niin sanotusta vapaasta ja pakotetusta prostituutiosta. Joidenkin mielestä vapaasta tahdosta tapahtuvan seksin myymisen ja ostamisen tulisi olla sallittua. Nyt esitys siis kriminalisoi seksuaalipalvelujen oston eikä tee eroa niin sanotun vapaan ja pakotetun prostituution välille. Olen samaa mieltä, että prostituutiossa on vaikea erotella erilaisia tahdon asteita. Prostituutio tekee naisesta ostettavan esineen, ja minkä voi ostaa, sen voi myös varastaa. Prostituoiduksi ajaudutaan enemmän tai vähemmän olosuhteiden pakosta.

Me täällä eduskunnassa säädämme, mikä on kiellettyä ja mikä sallittua, ja käsitykset myös muuttuvat ajan saatossa ja ilmiöt muuttuvat ja laajenevat ja muuttavat muotoaan. Jos ajatellaan esimerkiksi perheväkivaltaa, jokin aika sitten sitä ei pidetty juuri minään, eli perheen sisäinen väkivalta katsottiin aivan erilaiseksi kuin nakkikioskilla toisen lyöminen. Mutta tässäkin asenteet ovat muuttuneet ja tiukentuneet, ja se tapahtuu täällä eduskunnassa. Me täällä heijastelemme kansalaisten tuntoja ja yleistä oikeuskäsitystä.

Prostituutioon, tähän oston kieltoon, liittyy toki ongelmia, ja me lakivaliokunnassa tulemme toki tämän kokonaisuuden arvioimaan, miettimään niitä ongelmakohtia, valvontaa, miten nämä pykälät on määritelty, miten niitä tulkitaan, mikä on prostituoitujen asema, miten tämä laki vaikuttaa siihen. Kuulemme asiantuntijoita ja katsomme, kuten muidenkin vastaavien kriminalisointipykälien kohdalla, sen soveltuvuuden meidän rikosoikeusjärjestelmäämme.

Lopuksi: Seksin oston kriminalisointi on yksi keino vaikuttaa asenteisiin ja antaa selkeä yhteiskunnallinen viesti siitä, ettei kukaan nainen missään oloissa voi olla kaupanteon kohde. Erityisesti on hyvin tärkeää törkeän parituksen saattaminen rangaistavaksi, saada se kuriin, ja naiskauppa räjähdysmäisesti kasvaneena on ikävä ilmiö, joka vesittää Suomessa hyvin kehittyneen suhtautumisen tasa-arvoon. Globaali talous ja seksiteollisuus sen osana merkitsevät, että ihmisestä on tullut yhä enemmän kauppatavaraa.

Luotan suomalaisten, meidän kaikkien, eettiseen ajattelukykyyn ja vastuuntuntoon. Uskon, että valtaosaa Suomen kansalaisista tämän lain voimaantulo ei haittaa millään tavalla. Kukapa haluaa pohjimmiltaan pönkittää rikollista ja epäeettistä toimintaa, joka hyödyttää loppujen lopuksi vain seksiteollisuuden voitonsaajia?

Jukka  Roos /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rahkonen sanoi, että vain miehet puhuvat tästä seksin oston kriminalisoinnin estämisestä. Minusta se ei ole näin. En nyt missään tapauksessa voi uskoa, että minä olen ainoa kansanedustaja, joka on saanut tänne sähköpostia myöskin alaa harjoittavilta ihmisiltä, niitä on koneella, minulla on tässäkin niitä. Minä en voi millään uskoa sellaista ajattelua, varsinkaan länsimaista oikeuskäsitystä siitä, että jos aikuiset ihmiset haluavat sopia tämmöisen asian keskenään, niin me voisimme lainsäädännöllä sen estää.

Minä olen täysin samaa mieltä, että kaikki se rikollisuus, joka tähän liittyy, siihen pitäisi päästä puuttumaan. Mutta kun minulla on se käsitys, että rikollisuus lisääntyy entisestään, tämän homman hoitaminen menee suurempien rikollisliigojen käsiin, koska ei tätä kuitenkaan lopeteta, vaan se painuu sinne maan alle ja rikollisliigat ottavat tämän asian käsiinsä. Jotenkin minusta tuntuu, että varmaan tässä on kyllä erilaisia näkökantoja monella, mutta tällä lailla tätä ei koskaan pystytä estämään, ei milloinkaan.

Myöskin itse kuulun lakivaliokuntaan, ja hyvin suurella mielenkiinnolla tulen (Puhemies koputtaa) katsomaan, miten tätä asiaa voitaisiin hoitaa, mutta minun mielestäni on turha säätää semmoista lainsäädäntöä, joka saattaa entisestään pahentaa tämän tilanteen. Tässä on myöskin se mahdollisuus.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on kiitetty ministeri Luhtasta siitä, että tämä esitys on tullut. Minäkin siltä osin kiitän nimenomaan ministeri Luhtasta, että tämä esitys on nyt hänen kaudellaan hyvin pian tullut, mutta kyllä olen sitä mieltä, että tämän kaltainen esitys olisi pitänyt tuoda, varsinkin kun valmistelutyö oli tehty jo ajat sitten, ehdottomasti vaalikauden alkuvaiheissa. Jo tässä keskustelussa nähdään, että on aikamoinen haaste lakivaliokunnalle, jota johdan, käsitellä tätä asiaa aivan samalla tavalla kuin kaikkia muitakin hallituksen esityksiä kriminalisoinneista.

Sen takia, hyvät kollegat, arvoisa puhemies, muistutan lakivaliokunnan tämän kauden kahteen kertaan ottamasta linjauksesta aikaisempiin kriminalisointiesityksiin, mitä valiokunta katsoo, kun se miettii hallituksen esitystä kriminalisoinnista. Lakivaliokunta on tällä kaudella sekä päätynyt hyväksymään aikaisempia esityksiä että myös niistä osan täysin torjumaan että myös muuttanut merkittävästi muutamaa esitystä. Sekä vuodelta 2004 että 2005 löytyy meidän lähtökohtaperiaatteemme, johonka yritän nyt puheenjohtajana lakivaliokunnan toiminnan ankkuroida, ja esitän vetoomuksen — itse asiassa luotan valiokunnan jäseniin, että tämä vetoomus ei ole turha — että me käsittelemme tätä hyvin hartaasti, totuttuun tapaan, niin kuin lakivaliokunta käsittelee. Tämä toivottavasti ei ole vaalien keskeisin kysymys, tämä toivottavasti ei ole tirskunnan eikä ilkunnan aihe, ja uskon, että valiokunta toimii juuri niin kuin on aina ennenkin toiminut.

Eli lakivaliokunta on aiemminkin todennut, että kaikelle rikoslainsäädännölle tulee ensinnäkin olla hyväksyttävä peruste. Vaatimus numero yksi.

Toiseksi on kyettävä osoittamaan, että on olemassa painava yhteiskunnallinen tarve, joka edellyttää juuri uuden rikostunnusmerkistön säätämistä hyväksyttäväksi arvioidun tavoitteen saavuttamiseksi. Siis peruste ja sitten vielä, että on olemassa erityinen tarve juuri siihen, että rikostunnusmerkistöllä, kriminalisoinnilla, tähän perusteeseen etsitään ratkaisua.

Kolmanneksi: Säädettävän kriminalisoinnin tulee olla ennalta ehkäisevä, eli uuden rangaistussäännön on voitava perustellusti olettaa edes jossain määrin vaikuttavan tarkoitetulla tavalla. Ennaltaehkäisyä arvioitaessa on arvioitava myös suhteellisuutta: onko arvioitavissa, että ennalta ehkäisevät momentit ovat merkittävämpiä kuin ne mahdolliset haittaseikat, joihin täällä on tänäänkin viitattu.

Vielä neljänneksi: Rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta johtuu, että tunnusmerkistön on oltava täsmällinen ja tarkkarajainen — täsmällinen ja tarkkarajainen.

Näihin neljään asiaan meidän on kiinnitettävä huomiota. Uskon, että tässä salissa vallitsee aika suuri yksimielisyys, varsinkin kun puhutaan kansainvälisestä ihmiskaupasta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta, järjestäytyneen rikollisuuden pyörittämästä ihmisen myynnistä, että on olemassa hyväksyttävä yhteiskunnallinen peruste. Saattaa olla peräti, että joiltakin osin, varsinkin jos onnistumme rajaamaan sen juuri tähän järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja ihmiskauppaan, saattaa olla todella laaja yksimielisyys myös siitä, että on kiistatta oikein käyttää kriminalisointia. Tästä en ole varma, mutta epäilisin, että silloin jos löydetään keino, että olemme luottavaisia sen suhteen, että se tehoaa, kun kysymys on järjestäytyneen rikollisuuden toiminnasta tai, mikä vielä pahempaa, ihmiskaupasta, niin varmasti luulen, että olemme laajasti samaa mieltä.

Valiokunnan työtä tulee sen takia eniten keskittää seuraaviin kriteereihin: kolmoseen ja neloseen, siihen, onko suhteellisuusperiaate arvioitavissa. Sen takia valiokunta tulee kuulemaan Ruotsin kokemuksista niin hallituksen virallisia näkemyksiä kuin myös kriittisiä näkemyksiä, jotka keskittyvät enemmän siihen, että tosiasiassa tilanne ei olisi muuttunut niin paljon ja että maan alla on entistä vaikeampi työskennellä. Tämä on tärkeä asia, jonka valiokunta tulee punnitsemaan. En tiedä vielä ratkaisua tähän, ja varsinkin olen varma, että meillä tulee olemaan paljon tekemistä tämän neljännen asian kanssa: onko tämä riittävän tarkkarajaista. Epäilen, että tällä tavalla kirjoitettuna saatamme päätyä pohtimaan lillukanvarsia, aivan mitättömiä yksityiskohtia, mitä yöllä tapahtuikaan kello 2, olisiko pitänyt tajuta, että se olikin maksullinen, aivan semmoisia asioita, joilla ei ole mitään tekemistä tämän valtavan massan kanssa, sen massan kanssa, jossa on kysymys siitä, että organisoidusti tehdään rahaa myymällä toisia ihmisiä.

Jos jollakin on vielä epäselvyys siitä, mistä on kysymys, kun on kysymys organisoidusta toisten ihmisten myymisestä, niin suosittelen kanadalaisen kirjailijan Victor Malarekin kirjaa Natashat — Seksibisneksen uhrit, jonka alkusivuilta löytyy kaksi vuotta vanha arvio ihmiskaupan roolista tämän hetken maailmanmarkkinoilla. Se on nykyisin maailman kolmanneksi merkittävin rahan ansaitsemiskeino laittoman ase- ja huumekaupan jälkeen. YK:n arvion mukaan järjestäytyneen rikollisuuden kauppaverkostot tuottavat yli 12 miljardia dollaria vuodessa. Nämä lonkerot kaikkien, myös Europolin, arvioiden mukaan ylettyvät Suomeen. Interpol on taas arvioinut, että naiskaupan uhri pystyy hankkimaan missä päin maailmaa tahansa — siis missä päin maailmaa tahansa, Suomi ei ole poikkeus — omistajalleen, siis uhri tuottaa omistajalleen, 75 000 dollarista 250 000 dollariin vuodessa. Voiton näkökulmasta se on ihanteellista liiketoimintaa. Tuotot ovat uskomattomia, tavaraa on paljon ja se on halpaa. Sitten kun nainen on kulutettu loppuun tai hänellä ei ole enää kysyntää, hänet poistetaan käytöstä ja korvataan nuoremmilla ja raikkaammilla, huijatuilla, varastetuilla tai hädänalaisen asemansa takia hyväksikäytetyillä ihmisillä. Olen aika luottavainen sen suhteen, että tältä osin, kun sitä tapahtuu Suomessa, lakivaliokunta löytää yksimielisyyden tai ainakin laajan enemmistön.

Viimeiseksi, arvoisa puhemies, tässä vaiheessa haluan yhtyä ministerin näkemyksiin siitä, että tämä laki ei yksin auta yhtään mitään. Meillä on paljon tärkeämpiä tekemisiä saadaksemme järjestäytyneen rikollisuuden parittajat, nämä ihmisten tukkumyyjät, nämä raa’at rikolliset, kiinni. Lakivaliokunta on jo tehnyt törkeän rikosmuodon parituksesta. Nyt täytyy tehdä enemmän sen suhteen, että poliisi kanssa saa ne parittajat kiinni ja että se rikoshyöty saadaan valtiolle.

Sitten se toinen, missä valitettavasti hallitus ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin: niille naisille, jotka ovat valmiita todistamaan näitä törkeitä parittajia vastaan, on annettava suojelu. Heillä pitää olla turva siitä, että he voivat jatkaa elämäänsä Suomessa tai jossain toisessa Euroopan maassa turvallisesti, että heidän lapsiaan tai heidän vanhempiaan ei uhata tai kiduteta. Jos tätä ei tehdä, niin tämä kaikki muu on oikeasti aikamoista poliittista näpertelyä. Jos niitä naisia, jotka uskaltavat todistaa järjestäytyneen rikollisuuden sikamaisimpia rikollisia vastaan, ei suojella — ja nyt heitä ei suojella — tämmöisillä kriminalisoinneilla oston suhteen ei ole mitään merkitystä.

Aivan viimeiseksi siitä myymisen kriminalisoinnista, että hyvät ihmiset, katsokaa kirjallisuudesta, mitä tarkoitti irtolaislainsäädäntö. Ne naiset, jotka ovat myös ei ulkomailta tuotuja vaan suomalaisia, ovat aika monien selvitysten mukaan — ed. Pulliainen, muun muassa Stakesilta löytyy näitä selvityksiä — joko olleet itse insestin uhreja, tulleet raiskatuksi, heillä on vakavia mielenterveysongelmia ja/tai heillä on päihdeongelmia joko näistä johtuen tai toistepäin. Näiden ihmisten saattaminen vankilaan tai kriminalisoiminen on aivan typerää, siinä ei ole mitään järkeä tämän päivän maailmassa. Sen takia tämä ongelma on niin vaikea ja sen takia ratkaisu ei voi olla se, että kriminalisoidaan myös myynti. Ratkaisun täytyy olla joku muu.

Toinen varapuhemies:

On mahdotonta jokaisen käytetyn puheenvuoron jälkeen käydä vastauspuheenvuorokeskustelu, mutta tässä tapauksessa annan vastauspuheenvuoron ed. Salolle ja ed. Thorsille.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti minuutissa:

Juuri niin kuin lakivaliokunnan puheenjohtaja ed. Brax kertoi tätä asiaa täytyy lähestyä lakivaliokunnassa: miettiä yhteiskunnallinen tarve, hyväksyttävä syy ja ennaltaestävyys, suhteellisuus, tarkkarajaisuus. Näin täytyy tietenkin toimia kaiken rikoslainsäädännön osalta mutta myöskin tässä.

Mutta vielä yksi osa: Kaikki ostoon ja myyntiin liittyvä kaupankäynti ei ole osa järjestäytynyttä rikollisuutta, vaan se perustuu ihan omaan tahtoon ja omaan ajatukseen siitä, että tämä on hyväksyttävä elinkeino. Tähänkin asiaan lakivaliokunta joutuu ottamaan kantaa ja miettimään suhteellisuutta, voidaanko silloin kriminalisointia viedä eteenpäin, jos ei ole osa minkäänlaista järjestäytynyttä rikollisuutta. Myös tämä myynti—osto-ongelma, joka täällä on tuotu esiin, on problemaattinen. Tekisi mieli kyllä lakivaliokuntana pyytää myöskin näistä elinkeinovapaudesta (Puhemies koputtaa) ja myynti- ja ostokäsityksistä perustuslakivaliokunnan lausunto. Minun mielestäni se olisi hyvä tässä lainsäädännössä.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Det är uppenbart så, som ledamot Tuija Brax säger, att den som vill kriminalisera både köp och försäljning, den vill egentligen inte göra någonting. För som hon visade med sitt exempel från irtolaislaki, lösdrivarlagen, så kan vi också se att vi på andra områden av kriminalpolitiken tvärtom vill fria offer för att få dem att medverka i processen. Se på ett ganska annorlunda område, dvs. konkurrensrätten, där går vi också in för lättnader för att få fram bevisningen.

Finland är ett land där vi inte har dömt någon enda för människohandel ännu så vitt jag har fått korrekta uppgifter. Det betyder att det behövs åtgärder för att underlätta situationen för offren, för att underlätta för dem som kan ge bevisen så som ledamot Tuija Brax sade. Det är en skam att vi har en lagstiftning men att ingen ännu har dömts.

Arvoisa puhemies ja arvoisa ministeri! Ed. Tuija Brax viittasi irtolaislainsäädäntöön. Minä haluaisin sanoa, että on sellainen sanonta, että se, joka tähtää kaikkeen todellisuudessa, ei saavuta mitään. Tässä tapauksessa sekä oston että myynnin kriminalisointi tarkoittaa mahdollisesti sitä, ettei halutakaan saada kunnon toimenpiteitä aikaan, koska nimenomaan tarvitaan todistajia. Muualla kriminaalipolitiikassa, esimerkiksi aivan toisella alalla kilpailurajoituksissa, on tavallaan yritetty saada uhreja myötävaikuttamaan toisella tavalla. Mielestäni on häpeä, että ei ole pystytty saattamaan tuomioistuinten eteen ketään vielä ihmiskaupasta. Tässä täytyy ryhtyä toimiin, jotta uhrit saavat sitä suojelua, mitä he tarvitsevat.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt siis käsitellään seksuaalipalvelujen ostoa, jotta se tulisi kriminalisoitavaksi, mutta myöskin sen ostamisen yritys pitäisi kriminalisoida tämän lakiehdotuksen mukaisesti. Lain voimaantulo tulee aiheuttamaan runsaasti näyttö- ja selvittämisvaikeuksia, kuten niin monet ovat sanoneet. Suomessa on jo nyt katuprostituutio harvinaista ja palvelujen tarjoaminen on kielletty järjestyslain mukaan. Myös paritus ja alaikäiseen sekaantuminen ovat rangaistavia. Nykyaikaiset prostituoidut löytävät asiakkaansa lähinnä Internetin kautta, ja tulee olemaan erittäin vaikeaa selailla www-sivustoja ja etsiä sieltä seksin ostajia.

Ruotsissa seksuaalipalvelujen osto on ollut kriminalisoitu vuodesta 1999, ja lakia on tiukennettu viime vuosina. Ruotsalaiset näkevät seksipalvelut miesten naisiin kohdistuvana väkivaltana. Monet ovat täälläkin sanoneet, että prostituutio on naisiin kohdistuvaa sortoa, ja näinhän se asia on, mutta onko seksipalvelujen kriminalisointi sitten miehiin kohdistuvaa sortoa, koska nämä naisethan voivat sen jälkeen kiristää miehiä tämän lain mukaan? Lain hyödyllisyydestä Ruotsissakaan ei ole selvää näyttöä, vaikka näiden rikollisten kiinni saamiseen on pantu monia miljoonia kruunuja.

Palermon yleissopimuksen vuoksi, joka kieltää ihmiskaupan, ei seksin ostamista tarvitse kriminalisoida Suomessa, kuten ministeri sanoi. Kun lakiehdotuksesta pyydettiin lausuntoja, niin kriminalisointia kannatti 18 lausunnonantajaa, ostamisen ja myynnin kriminalisointia kannatti 6 ja vastusti 21 tahoa. Ministeri on ollut erinomaisen rohkea, kun hän on tuonut tämän lakiesityksen näin ristiriitaisten lausuntojen perusteella. Tietenkin kaikki kannattivat tätä Palermon sopimusta eli ihmiskaupan ja parituksen kieltämistä. Vastustajia olivat muun muassa käräjäoikeudet, keskusrikospoliisi, yllättävää kyllä luterilainen ja ortodoksinen kirkko, oikeustieteelliset tiedekunnat, ja kuten tämän aamun Helsingin Sanomista saitte lukea, Lapin yliopiston edustaja myöskin suhtautui lakiehdotukseen erittäin kriittisesti. Hän sanoi, että kun me tämän lain mahdollisesti saamme voimaan, niin uskomme, että nyt kaikki on tehty prostituution kitkemiseksi. Näinhän ei suinkaan ole, niin kuin niin monet edustajat täällä ovat sanoneet. Ed. Brax muun muassa käytti erittäin viisaan puheenvuoron. Myös sisäministeriö vastusti seksipalvelujen kriminalisointia. Lakiehdotus tulee lakivaliokuntaan mietintöä varten, mutta olen erittäin iloinen, että se tulee myös hallintovaliokuntaan lausuntoa varten, jolloin voimme kuulla siellä näitä eri kantoja.

Arvoisa herra puhemies! Etukäteen on vaikea veikata, tuleeko hallituksen esitys 221/2005 hyväksyttyä eduskunnassa.

Eva Biaudet /r:

Ärade talman, arvoisa puhemies! Viralliset arviot, jotka on tehty poliisin ja tulliviranomaisten kohdalla yhteistyössä kansalaisjärjestöjen kanssa Euroopan ihmiskaupassa, lähtevät puolesta miljoonasta ihmisestä jopa 800 000 myytyyn ihmiseen. Ja suurin osa on naisia, lapsia; se tekee tästä jo tasa-arvokysymyksen. Sille ei voi mitään. Mutta tietenkin on niin, että kuka tahansa myydään, se on yhtä tuomittavaa. Mutta todellisuus on, että se kohdistuu nimenomaan lapsiin ja naisiin.

Unfpa, YK:n väestöjärjestö, on arvioinut että 70 prosenttia maailman lapsi- ja naiskaupasta on seksuaaliseen hyväksikäyttöön tehtävää kauppaa. Sekin tekee tästä erityislaatuisen. Rinnastukset orjakauppaan ovat mielestäni oikeita.

Lasketaan, että lapsi- ja naiskauppa maailmassa koskettaa — täällä on mainittu 2 miljoonaa, mutta ruotsalaisen mepin vuoden vanhassa raportissa puhutaan 4 miljoonasta naisesta ja lapsesta. Arvioidaan yleensä, että puolet näistä voivat olla jopa 5 ja 15 vuoden ikäisiä.

Thaimaan bruttokansantuotteesta noin 14 prosenttia tulee seksiteollisuudesta. Thaimaan seksiteollisuus on suosittu turistikohde monelle pohjoiseurooppalaiselle, myös monelle suomalaiselle.

Näin eduskunnan 100-vuotisjuhlavuonna, kun juhlitaan yleisen ääni- ja vaalikelpoisuuden saamista ja ehkä aivan erityisesti naisten äänioikeutta, on mielestäni mitä sopivinta käsitellä hallituksen lakiehdotusta, jossa naisten ihmisoikeuksien puolustaminen on keskiössä.

Suomi on ratifioimassa Palermon sopimuksen kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi, sen lisäpöytäkirjan. Tämä sopimus on siitä historiallinen, että se ensimmäistä kertaa kiinnittää huomiota ihmiskaupan kysynnän vähentämiseen ja poistaa seksikaupan uhrilta todistustaakan häneen kohdistuneesta rikoksesta. Taustalla on tietenkin lukuisia kansainvälisiä sopimuksia ja dokumentteja YK:n piirissä, mutta myös Euroopan neuvostossa, EU:ssa ja Etyjissä. Useimmat edellyttävät valtioilta monimuotoisia toimenpiteitä, lainsäädäntöä ja toimenpideohjelmia ihmiskaupan ehkäisyssä, rikollisten syytteeseen asettamista sekä uhrien auttamista.

Suurimpia haasteita ihmiskaupan vähentämiseksi ja ehkä joskus lopettamiseksikin ovat varmasti köyhyyden vähentäminen ja naisten aseman parantaminen ihmiskaupan lähtömaissa ja kysynnän vähentäminen ihmiskaupan kohdemaissa, myös Suomessa.

Olemme varmasti kaikki valmiita tuomitsemaan lapsikaupan ja puuttumaankin siihen, mutta tuntuu ehkä hiukan naiivilta uskoa siihen, jos kiltisti sanotaan, että lapsikauppa, joka tähtää seksuaaliseen hyväksikäyttöön, on poistettavissa ilman, että samalla puututaan prostituution kysyntään. Tiedämmehän myös tutkimuksista, että useimmat prostituoidut aloittavat alaikäisinä.

Onko sitten seksin oston kriminalisointi se oikea lääke prostituution vähentämiseen? Siitä voi varmasti keskustella, mutta on ehkä hyvä verrata sitä muihin jo kriminalisoituihin tekoihin, esimerkiksi väkivaltaan. Väkivaltahan on kriminalisoitu niin, että siihen ei voi suostua, sitä ei voi myydä niin, että minua saa lyödä tunnin verran tai suostun väkivaltaan. Sitä ei ole sallittua tehdä suostumuksesta eikä maksusta. Eikä myöskään väkivaltaa ole saatu loppumaan, vaikka olemme kriminalisoineet sen. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kriminalisointi on ollut sinänsä tarpeeton. Me olemme monin tavoin edesauttaneet uhria löytämään tapoja, joilla siihen väkivaltaan voidaan puuttua. Muun muassa kodeissa tapahtuva väkivalta on erittäin vaikeasti saatavissa loppumaan ilman että autetaan uhria.

Myös seksin ostossa ja seksin oston kriminalisoimisessa uhrin suojeleminen on erittäin keskeinen asia. Se on keskeinen asia aivan joka tapauksessa, kriminalisoimme tai emme. Se tarkoittaa sitä, että osaamista pitää kartuttaa sekä viranomaisten osalta että kansalaisjärjestöissä, terveyspalveluissa, vaikkapa koulujen terveydenhuollossa, jotta voisimme tunnistaa uhrin, jotta voisimme auttaa ja myös suojella häntä. Se voi tarkoittaa sitä, että hänelle pitää myöntää oleskelulupa pidemmäksikin aikaa, hänelle pitää myöntää suojelu, jos häntä uhkaa joku kansainvälinen rikollisjärjestö. Häntä ei voi pikakäännyttää takaisin omaan maahansa. Hän ei silloin pääse irti tästä uhrin asemasta. On tarjottava hänelle matalan kynnyksen palveluja. Mielestäni on kuitenkin ehkä hieman epätodennäköistä kuvitella, että budjettiimme mahtuu kovin monta miljoonaa näiden prostituoitujen palvelujen lisäämiseen, jollei löydy mitään tahtoa vähentää heidän hyväksikäyttöään seksuaalisesti.

Myöskin tämä uhrin suojeleminen on syy, minkä vuoksi — niin kuin täällä on hyvin esitetty jo — seksin myymistä ei voi kieltää. Se tarkoittaisi itse asiassa, että uhri tehdään uhriksi useammin. Kun tiedämme tutkimuksista, että prostituoidut joutuvat useammin väkivallan kohteeksi kuin muut ihmiset, niin jo se, että he ovat sen lisäksi kriminaaleja, estää heitä hakemasta apua, kun he ovat joutuneet väkivallan uhreiksi. Se ei ole hyväksyttävää.

Voi hyvin kysyä sitä, kuka on sitten se osapuoli tästä ihmiskaupasta tai seksin ostosta, johon kriminalisointi vaikuttaa. Se ei välttämättä ole se kansainvälinen rikollisjärjestö, siellä ehkä vaikuttavat muut seikat, eikä se välttämättä ole se uhri, koska hän jo tavallaan on yhteiskunnan ulkopuolella. Hän ei voi kertoa avoimesti, mitä hän tekee, hänen on vaikea hakea apua jo nyt. Mutta ehkä se on se tavallinen mies, josta niin usein puhutaan, joka ei kuitenkaan halua osallistua kansainväliseen rikollisuuteen eikä heikommassa asemassa olevan ihmisen hyväksikäyttöön.

Niin kuin täällä on sanottu, ihmiskauppa on yksi kaikkein tuottavimmista rikollisuuden lajeista maailmassa aseiden ja huumeiden vierellä. Sen takia mielestäni jo se on hyvä syy kaikin voimin taistella tätä vastaan. Mutta minulla on myös tällainen itsekäs syy, ja se tarkoittaa sitä, että se, että sallimme prostituution ja sallimme ajatuksen siitä, niin kuin täällä sanottiin, että se voi olla hyväksytty elinkeino, että nainen myy itseään tai ruumistaan, että nainen on jotenkin myytävissä tai kaupan edes tunniksi tai puoleksi tunniksi, mielestäni heikentää myös minun arvoani naisena ja heikentää myös sitä tapaa, jolla katsomme naisia yleisesti tässä yhteiskunnassa. Ja se itsekäs syy on tietenkin se, että minä haluan, että minun tyttäreni voivat kasvaa yhteiskunnassa, jossa heitä arvostetaan, jossa ei voi edes tulla ajatelleeksi, että he olisivat tavaroita tai jonkun ostettavissa tai hyväksikäytettävissä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! En ensiksi päiväjärjestyksestä meinannut löytää asianomaista esitystä lainkaan, niin harhauttavasti tämä oli, ainakin allekirjoittaneelle, kirjoitettu, eli puhutaan kansainvälisestä järjestäytyneestä rikollisuudesta. Minun mielestäni tämä sopimus on varmasti sellainen, että ei kukaan asetu sitä vastaan. Minun mielestäni täällä nyt on monessa ansiokkaassa puheenvuorossa haluttu hieman etääntyä taikka sotkeakin jopa asioita. Eli ihmetyttää kyllä, niin kuin täällä ed. Thors totesi, että meillä ei ole ihmiskaupan osalta vielä saatu yhtään asiaa oikeuteen ja taas toisaalta väitetään, että sitä tapahtuu hyvin paljon. Täällä monessa puheenvuorossa on nyt sitten ikään kuin sen kautta lähdetty puolustamaan tätä hallituksen esitystä.

Itse näen tämän erittäin ongelmalliseksi ensinnäkin senkin johdosta, kuten vastauspuheenvuorossani totesin, että toisessa laissa ovat osto ja myynti olleet, eli järjestyslaissa ovat olleet seksipalvelujen ostaminen ja tarjoaminen. Sieltä nyt pudotetaan tämä ostaminen pois ja sitten rikoslakiin lisätään tämä seksipalvelujen ostaminen. Eli minun mielestäni kaksi lakia ovat ikään kuin ristiriidassa osittain keskenään.

Arvoisa puhemies! Kun lukee näitä perusteluja ja nimenomaan myöskin Norjan työryhmän johtopäätöksiä ja sitä, millä tavoin norjalaiset ovat nähneet Ruotsin lainsäädännön eli todenneet, että se ei ole tehokas, ainoastaan symbolisena lainsäädäntönä seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisoiminen on onnistunut, siis symbolisena lainsäädäntönä. Onko tällainen symbolinen lainsäädäntö sitten tarkoituksenmukaista? Minä epäilen hieman sitä.

Arvoisa puhemies! En tiedä, millä tavoin lakia valmistelleet ovat pohtineet näyttökysymystä, kun yritys on rangaistava. Asianomistaja joutuu puhumaan totta, sitaateissa. Onko tässä edes kyse asianomistajasta? Sitten kun on se toinen osapuoli, jonka väitetään luvanneen, miten se näytetään toteen? Hänhän on aika suojattomassa tilanteessa, jos esitetään väite, että lupasi se rahaa. (Ed. Salo: Tai ruokaa!) — Taikka ruokaa, jos jotakin palvelua tarjoat. — Minun mielestäni tämä on aika ongelmallinen tilanne ja nimenomaan se, niin kuin me tiedämme rikosoikeudesta, että syylliseksi epäiltyä ei voida koskaan kuulla todistajana.

Itse pelkään sitä, että tämä vain pahentaa niitten tilannetta, jotka ovat muutenkin vähän vaikeuksissa omassa elämässään. Erityisesti olen huolissani siitä, että tämä toiminta menee maan alle ja todellisten rikosliigojen rahasammoksi, niin kuin täällä on monessa puheenvuorossa todettu. Eli selvittely nimenomaan siltä osin heikkenee ja vaikeutuu. Eli sen hyvän tarkoitusperän, mikä varmasti tällä ostamisen kriminalisoinnilla on ollut, vastapainona kyllä tulee suuria ongelmia. En tiedä, miten poliisiviranomaiset sitten pystyvät näitä hoitelemaan. Haluaisin kiinnittää kyllä huomiota siihen, niin kuin täällä on todettu, että poliisit ja myöskin nämä henkilöt, jotka myyvät itseään, vastustavat nimenomaan tätä esitystä nimenomaan tällä tavoin kirjoitettuna, että ainoastaan ostaminen on kielletty.

Arvoisa puhemies! Toivon todella, niin kuin lakivaliokunnan puheenjohtaja omassa perustellussa puheenvuorossaan totesi, että lakivaliokunta tulee paneutumaan tähän syvällisesti. Toivoisin itse sitä, että nimenomaan pohdittaisiin niitä keinoja, joilla tämä kansainvälinen rikollisuus saataisiin kuriin eikä sitä yksittäistä uhria. Ovatko he aina sitten edes uhreja? Mutta silloin kun he ovat mukana osana sitä kansainvälistä organisaatiota taikka hankkivat rahaa tarjoamalla palveluksia tällaisille rikollisliigoille, niihin tapauksiin pitäisi pystyä puuttumaan. Tällaisia yksittäisiä tapauksia, joista on esimerkiksi alan järjestöjen nettisivuilla kirjoitettu, minä en pidä niin suurena ongelmana, huolenaiheena — sitä, että pitää mennä sitten kaikkiin sänkykamareihin jne., niin kuin täällä ovat jotkut omissa puheenvuoroissaan todenneet — vaan tämä kansainvälinen rikollisuus pitäisi saada aisoihin.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Mikään ei näytä liikuttavan meitä ihmisiä niin paljon kuin se, mitä naapurin makuuhuoneessa tapahtuu tai ei tapahdu. Vai koska viimeksi olette nähneet lehdistölehterillä samanlaista säpinää, yhtä pitkään jatkuvaa säpinää kuin täällä tänään? Eräs ystäväni totesikin tässä äskettäin, että eduskunnan ei pitäisi lainkaan sekaantua alapään asioihin. Valitettavasti me emme voi kuitenkaan valita, mitkä asiat meille täällä kuuluvat. Meidän on pystyttävä käsittelemään kaikkia ihmiselon osa-alueita kiihkottomasti, ilman ennakkoasenteita.

Valitettavasti nämä alapään asiat tuppaavat olemaan kuitenkin sellaisia, että tunteet ottavat vallan niin meistä kansanedustajista kuin äänestäjistäkin, ja silloin valitettavasti sen yläpään käyttö helposti unohtuu, tai kuten tutkija Anna Kontulan tuoreessa Prostituutio Suomessa -tutkimuksen johdannossa todetaan: "Yhteiskunnallinen keskustelu prostituutiosta nojaa vain harvoin kunnolliseen tietämykseen prostituutiosta, sen tilasta ja siihen liittyvistä ongelmista Suomessa." Toivonkin, että kaikki ne kansanedustajat, jotka aikovat aktiivisesti osallistua tämän lakiesityksen käsittelyyn, lukevat kyseisen Anna Kontulan tutkimuksen. Se löytyy muun muassa Sexpon, entisen Seksuaalipoliittisen yhdistyksen, www-sivuilta.

Mutta pitäkää varanne, tutkittu tieto saattaa kyseenalaistaa monia ennakkokäsityksiä ja ennakkokäsitysten pohjalta tehtyjä johtopäätöksiä. Tiesittekö esimerkiksi, että seksityöläisten sosiaali- ja terveyspalveluita tuottavan Pro-tukipisteen kolmesta viikoittaisesta päivystysajasta yksi on varattu vain ja ainoastaan miehille, siis miesprostituoiduille, ei asiakkaille, sillä jos naisprostituoidun on vaikeaa kääntyä viranomaisen puoleen, kun esimerkiksi asiakas tai parittaja lyö, miehelle se on käytännössä mahdotonta?

Arvoisa puhemies! Seksin ostokiellon myötä prostituoitujen, etenkin niiden kaikkein huonoimmassa asemassa olevien prostituoitujen, asema kävisi entistäkin tukalammaksi. Heidän olisi entistäkin vaikeampaa hakea apua ongelmiinsa, sillä heidän olisi pakko toimia näkymättömissä, piilossa viranomaisilta. Sen sijaan seksiteollisuuden kova ydin — järjestäytynyt seksibisnes, ihmiskauppa — siirtyisi maan alle, kuten Ruotsissa on ostokiellon myötä tapahtunut. Itsenäisesti ilman rikollista taustaorganisaatiota toimivien prostituoitujen toiminta kävisi mahdottomaksi tai ainakin vaikeutuisi. Ei siis mikään ihme, että niin seksityöläisten sosiaali- ja terveyspalveluita tuottava Pro-tukipiste, Seksialan Liitto Salli, rikospoliisi kuin Kirkkohallituskin ovat vastustaneet seksin ostokieltoa. Näyttääkin siltä, että seksin ostokieltoa vaaditaan sitä äänekkäämmin, mitä kauempana prostituutiosta ja seksityöläisten arjesta ollaan. Ne, jotka tuntevat seksibisneksen todellisuuden, pelkäävät ostokiellon ainoastaan huonontavan seksityöläisten asemaa entisestään.

Toivonkin, että lakivaliokunta kuulee mietintöä laatiessaan myös prostituution arjen asiantuntijoita, esimerkiksi Pro-tukipistettä, Sexpoa, tutkijoita ja, mikä tärkeintä, prostituoituja itseään. Heitä koskevaa lainsäädäntöähän tässä tehdään heidän parhaakseen eikä suinkaan lainsäädäntöä meidän kansanedustajien tai meidän äänestäjiemme moraalisen närästyksen helpottamiseksi.

Jos prostituutioon liittyville ongelmille halutaan oikeasti tehdä jotain, silloin on keskityttävä järjestäytyneeseen paritukseen ja ihmisten salakuljetukseen, niihin ammattirikollisiin, jotka käyttävät prostituoituja hyväkseen. On nimittäin suuri riski, että ostokielto ainoastaan vahvistaisi heidän asemaansa, vaikeuttaisi paritusrikosten tutkintaa ja vahvistaisi sitä otetta, joka parittajilla on moniin prostituoituihin, tai kuten Kirkkohallitus oikeusministeriölle taannoin antamassaan lausunnossa toteaa: "Kriminalisointi saattaisi johtaa paritusrikollisuuden selvitysmahdollisuuksien vähenemiseen, koska ostajaa ei enää sen jälkeen voitaisi kuulla todistajana. Kriminalisointi voisi myös johtaa siihen, että prostituoitujen sosiaalinen tilanne heikkenisi entisestään, koska prostituutiota harjoitettaisiin entistä enemmän salassa, jolloin parittajien valta prostituoituihin nähden lisääntyisi. Ostamisen kriminalisointi saattaisi lisätä parittajien ja ostajien taholta prostituoituihin kohdistuvaa väkivaltaa." Minulla ja Kirkkohallituksella on erimielisyytemme, mutta tässä asiassa olemme samoilla linjoilla.

Poliisi on jo pitkään valittanut resurssien ja toimivaltuuksien puutteen haittaavan paritusrikollisuuden tehokasta tutkintaa. Nämä toimintaedellytykset tulisi turvata välittömästi. Mitä mieltä on antaa poliisille uusia tehtäviä, jos entistenkään hoitamiseen ei ole väkeä eikä keinoja?

Arvoisa puhemies! Toivon, että lakivaliokunta kiinnittäisi mietinnössään huomiota myös siihen, miten määritellään sukupuoliyhteyteen rinnastettava seksuaalinen teko, johon hallituksen esityksessä niin usein viitataan, sillä kun seksistä on kysymys, ihmisen mielikuvituksella ei tunnetusti ole rajoja. Läheskään kaikkiin seksipalveluihin ei sisälly sukupuoliyhteyttä ja sen siihen rinnastettavan teonkin kanssa on vähän niin ja näin. Usein seksipalveluissa liikutaan nimenomaan mahdollisimman kaukana tavanomaisen vaniljaseksin tuolla puolen. Odotankin uteliaana niitä oikeudenkäyntejä, joissa seksuaalisen teon rajoja yritetään määritellä.

Entä puhelinseksi? Miten siihen pitäisi suhtautua? Puhelinseksibisnes perustuu nimenomaan seksuaalisiin tekoihin, joista maksetaan rahaa. Kyseessä on Suomessakin miljoonaluokan bisnes. Ei nappikauppaa varten kannata pyörittää televisiomainoksia, jotka ovat käyneet meille kaikille varmaan jo tutuiksi. Ja puhelinseksi — se on vasta alkua. Laajakaistayhteyksiä ja nettikameroita hyödyntävät virtuaaliseksipalvelut yleistyvät maailmalla jo nopeasti. Myös ensimmäiset teledildoniikkalaitteet ovat jo markkinoilla. Pian tarjolla on myös niitä hyödyntäviä kaupallisia sovelluksia.

Arvoisa puhemies! Tässä laissa tärkeintä on se, parantaako se prostituoitujen asemaa suhteessa järjestäytyneeseen rikollisuuteen vai päinvastoin. Tähän mennessä saamani tiedon perusteella vaikuttaa siltä, että tämä laki valitettavasti nimenomaan heikentäisi prostituoitujen asemaa. Ennen kuin voin kannattaa tätä hallituksen esitystä, jonkun on pystyttävä vakuuttamaan minut siitä, että tästä olisi nimenomaan prostituoiduille enemmän hyötyä kuin haittaa.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aloitan siteeraamalla silloisen oikeusministerin Johannes Koskisen avauspuheenvuoroa 13.4.2004 tässä samassa salissa. Silloin käsiteltiin siis eri asiaa. Silloin oli hallituksen esitys 34/2004, josta Koskinen sanoi muun muassa näin: "Seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointia ei esityksessä tässä vaiheessa ehdoteta. Tarkoitus on, että tätä koskeva hallituksen esitys annetaan ensi vuonna ja samassa yhteydessä myöskin sitten esimerkiksi tätä terminologiaa tarkistetaan." Hetken matkaa hän kertoo: "Tuota aikaa ennen on tarvetta saada lisätietoa viime lokakuussa voimaan tulleen järjestyslain soveltamisesta käytäntöön, sen purevuudesta. - - Myös kansainvälinen kehitys voi vaikuttaa siihen, kuinka laajaa seksuaalipalvelujen kriminalisointia esitetään, ja näistä syistä hallituksen puolella on päädytty laajassa yhteisymmärryksessä tällaiseen kaksivaiheiseen etenemistapaan." Edelleen pieni siteeraus: "Omasta mielestäni seksipalvelujen ostamisen kriminalisointi hyvin valmistautuen, siis sekä hallinnon että poliisin resurssien puolelta hyvin valmistautuen, on tarpeen." Onkohan näin tapahtunut näitten kahden vuoden aikana? Minä en ole ainakaan havainnut, että näitä resursseja olisi lisätty. Päinvastoin poliisin resurssit ovat huonontuneet.

Joku muukin varmaan sattui vilkaisemaan tänään Aamu-tv:tä. Oulusta tänne lähtiessäni hetken matkaa kerkesin katsoa keskustelua, jossa oli erään naisasialiikkeen edustaja ja sitten oli toiselta puolelta oleva immeinen, siis kaksi naista. Siinä tuli ihan selkeästi esille se, mistä täällä on lähes jokaisessa puheenvuorossa puhuttu. Täällä rinnastetaan prostituutio ja ihmiskauppa lähes jokaisessa lauseessa. Näinhän asia ei ole. Ihmiskauppaa me varmasti vastustamme kaikki. Niistä asioista on omat lakinsa jo tehty samoin kuin alaikäisten hyväksikäytöstä ja tehty ne törkeämmät teot kattavat pykälät jo pari vuotta sitten.

Ministeri Luhtanen puhui täällä hyödyistä ja haitoista. Aivan oikein, meidän täytyy täällä pohtia ja lakivaliokunnassa pohtia, onko tästä enemmän hyötyä vai haittaa yhteiskunnalle tai tätä ammattia — minä puhun ammatista ihan oikeasti — harjoittaville, onko heille tästä enemmän hyötyä vai haittaa. Aivan kuten ed. Kasvi sanoi, emme me ole itseämme varten tätä lakia tekemässä. Me haluamme varmasti, että niillä, jotka tuota työtä tekevät, on paremmat oltavat.

Ministeri mainitsi aivan oikein alkupuheenvuorossaan, että mitkään kansainväliset velvoitteet eivät edellytä Suomelta kriminalisointia, vaan että meidän tulee ottaa huomioon prostituution syyt. Minä en tiedä, montako lasta ministeri Luhtasella on, mutta minun käsittääkseni seksi on luonnollinen tarve ihmisille, elikkä prostituution syyt ovat kahdella sanalla sanottuna mies ja nainen. Aikojen alusta on ollut näin. Tämä on eri tavalla kuin täällä en muista oliko ed. Biaudet vai kuka vertasi prostituutiota esimerkiksi väkivaltaan. Ei väkivalta ole luonnollinen tarve, joka meillä on syntymästämme saakka. Seksuaalinen tarve sen sijaan on meillä jo syntymässämme olemassa.

Ed. Räsänen puhui täällä kysynnän vähentämisestä prostituoitujen suojelemiseksi ja sanoi, että tämä ei ole muuhun työntekoon verrattava ammatti. Minun mielestäni tämä on. Se on todistettu monissa Euroopan maissa. Hän myöskin väitti, että lainkuuliaiset isät jättäisivät, mikäli osto kriminalisoitaisiin, oston väliin, olemmehan lainkuuliaista kansaa. Lakiahan kierrettäisiin sillä tavalla, että hypätään laivaan. Se on tunti ja ollaan Tallinnassa ja ollaan edelleen lainkuuliaisia.

Ed. Räsänen puhui myöskin Suomen kansainvälisestä uskottavuudesta, siitä, millä tavalla Suomi tämän hallituksen esityksen hyväksyessään olisi kansainvälisesti uskottavampi kuin tähän mennessä. Ainoastaan Ruotsi on hyväksynyt tässä muodossa tämmöisen lain, ei mikään muu maa. Emmekö me saa enemmän kansainvälistä hyväksyttävyyttä hyväksymällä sen tyyppisiä lakeja, mitä muissa Euroopan maissa on hyväksytty?

Ed. Räsänen myöskin puhui niin, että hän vertasi prostituutiota ja huumetta ja kertoi, kuinka tällainen laki hyväksyttynä antaa vahvoja viestejä Suomen ajattelutavasta. Edelleen korostan kuitenkin, että kuinka tahansa vahvoja viestejä me annamme, niin seksuaalisuus sekä miehellä että naisella on erittäin vahva vietti, joka meissä on olemassa syntymästämme saakka?

Ed. Rahkonen puhui siitä, että seksi on arvokas asia. Olen samaa mieltä, vaikka en eläkään vakituisessa parisuhteessa. Minulle se vasta arvokasta onkin. Puhuitte myöskin vammaisjärjestöistä. Olen jo kaksi vuotta sitten täällä puhunut, kun puhuttiin edellisestä laista, siitä että vammaisjärjestöt yleensä tuovat esille puheenjohtajansa ja muutaman aktiivitoimihenkilön kannan. Miksihän sadat vammaiset ottavat sitten yhteyttä suoraan meihin edustajiin ja ovat vihaisia siitä, että heidän järjestönsä antavat virallisina lausuntoina heidän, yksittäisten vammaisten ihmisten, vastaisia lausuntoja? Ei heitä varmasti ole kukaan pakottanut ottamaan yhteyttä minuun tai moniin muihinkaan edustajiin.

Lakivaliokunnan puheenjohtaja oli aivan oikeassa, että tässä on monta asiaa, joita tulee tarkastella valiokunnassa haittojen ja hyötyjen kautta, totta kai. Tarkkarajaisuus on varmasti sellainen asia, mihin lakivaliokuntakaan ei kykene tuossa mietinnössään ihan pilkulleen. Se on äärettömän vaikeaa. Parittajat kiinni! Aivan oikein: parittajat kiinni, mutta hyvin useat tätä ammattia Suomessa tekevät ihmiset sanovat, että ei heillä ole mitään parittajia. Minäkin olen sitä mieltä, ja paritushan on jo laissa kiellettyä. Mutta antaa niiden, jotka tekevät tätä yksityisyrittäjinä, tehdä sitä. Se on heidän oma valintansa. Ei siellä taustalla ole mitään rikollisuutta välttämättä.

Olemme tekemisissä massan kanssa, sanoi ed. Brax tarkoittaen tätä rikollista toimintaa. Minä veikkaan, että me olemme kyllä tekemisissä paljon suuremman massan kanssa. Kun mies kutsuu naisen ravintolaan tai päinvastoin, missä vaiheessa sinne tulee niin sanottu poliisi, joka tonkii, kuka maksaa laskun ja mihin se ilta johtaa. (Ed. Brax: Ei missään vaiheessa!) Tässäpä onkin tarkkarajaisuudessa ihmettelemistä.

Olen sitä mieltä, että lakivaliokunnan mietintö annettaisiin vasta sen jälkeen, kun hallintovaliokunta ja perustuslakivaliokunta ovat antaneet tästä lausuntonsa, koska mielestäni seksin oston kriminalisointi myöskin rajaa ihmisen perusoikeuksia, niiden ihmisten, jotka haluavat tuota työtään tehdä kenenkään pakottamatta. Miksi lain perusteluissa puhutaan vaan Ruotsin mallista, joka on ainoa maa maailmassa, jossa on seksin osto kriminalisoitu? Norja ei kriminalisoinut ostoa, ei myöskään Tanska eivätkä monet muutkaan maat. Sen sijaan Hollanti, Saksa, Itävalta, Belgia, Tanska, Sveitsi ovat tämän legalisoineet ja siellä seksiyrittäjien ja -yritysten salliminen ei tutkitusti lisää asiakkaiden määriä.

Minä olen jo kaksi vuotta sitten täällä pöntössä puhunut siitä, että minä hyväksyisin ja toivoisin, että seksin ostaminen olisi mahdollista ihan laillisin keinoin keskieurooppalaisen mallin mukaan, jolloin myöskin tuota työtä tekevät ihmiset olisivat huomattavasti paremmin suojassa rikollisuudelta, väkivallalta, taudeilta ym. Heillä olisi ihan oikea työterveydenhuolto niin kuin muillakin ihmisillä. Olen joskus sanonut, kun joku lehtimies kysyi, hyväksyisitkö bordellin samaan taloon, missä asun, että mikäpäs siinä. Veikkaan, että ei se minun elämääni miksikään muuttaisi, vaikka siellä olisikin.

Meillä on hyviä esimerkkejä 74 vuoden takaa, mitä kielloilla aiheutetaan. Hyvä esimerkki on kieltolaki, joka meillä oli 13 vuotta vuoteen 32. Koskaan Suomen historiassa ei ole rikollisuus kasvanut niin huikeasti kuin kieltolain aikana. Veikkaanpa, että jos tämä laki hyväksyttäisiin, meille tulisi taas piikki rikollisuuden kasvamiseen.

Edelleen muistutan siitä, että tätä hallituksen esitystä vastustavat luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkko, useat käräjäoikeudet, poliisi jne. Kuten täällä on pari kertaa mainittu, lain perusteluissa puhutaan Ruotsin mallista symbolisena lainsäädäntönä. Onko meidän tarkoitus, hyvät kollegat, tehdä tässä salissa symbolista lainsäädäntöä, jolla ei ole konkreettista merkitystä?

Ruotsissa se on aiheuttanut sen verran, että Malmskillnadsgatan on tyhjentynyt, mutta mitään muuta se ei ole tutkimustenkaan mukaan tehnyt, paitsi sen, että prostituutio on karannut kellareihin ja kujille, missä sitä on entistä vaikeampi valvoa. Sinne juuri rikollisuus pääsee kiinni silloin, kun se ei ole enää kontrolloitavissa ja yhteiskunnan nähtävissä, niin kuin se on ollut aiemmin.

Vastustan todellakin ihmiskauppaa, paritusta ja sen tyyppisiä asioita, mutta hyväksyn mielelläni prostituution yhtenä ammattina ja todellakin haluan puolustaa myöskin sen kansanosan perusoikeuksia, joka haluaa vapaaehtoisesti tuota työtä tehdä. Siitä syystä, vaikka en tiedä, millä tämän saisi menemään perustuslakivaliokuntaan, olisi sangen kannatettavaa, että tämä kävisi mutkan myöskin lausunnolla siellä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Mitä kannatan, mitä vastustan? Arvoisa puhemies! Ilman muuta kannatan ihmiskaupan kieltävää sopimusta, Palermon yleissopimusta. Ilman muuta kannatan kaikkien prostituution uhriksi joutuneiden ihmisten aseman parantamista. Ilman muuta kannatan väkivallan kieltämistä ja rajoittamista minimiin. Mutta näitten hyvien täytyy olla oikeita hyviä, niin että ei synny esimerkiksi sellaista keskustelua, joka nyt on jo syntynyt täällä salissa ja jossa täsmälleen se, mitä yksi pitää hyvänä ja oikeana näissä katsannoissa, on jo toisen mielestä mahdoton, jonkin muun merkittävän periaatteen kannalta huono asia.

Ed. Rajala puhui symbolisista laeista ja kielloista. Aivan oikein, mutta voidaanko tämän uuden perustuslakimme voimassa ollessa ylipäätään tässä tapauksessa säätää sellaista lakia, joka ei olisi täsmällinen ja tarkkarajainen, kun sitä vaalitaan nyt kaikkialla muuallakin kuin vain verolaeissa, missä se on ollut jo iät ja ajat hyvin kantava periaate? Siis toisin sanoen: hyvään pyrittäessä, myöskin tässä nimenomaisessa asiassa, niissä arvokkaissa tavoitteissa, inhimillisissä, sosiaalisissa, ihmisoikeudellisissa asioissa, niissä päästään juuri siihen hyvään todellisuudessa, mihin on ilmoitettu pyrittävän.

Arvoisa puhemies! Tässä on kysymys maailmanlaajuisesta markkinasta, ja aivan erityisen kiusallista koko tässä asiassa on se, että tässä on kysymys mafiamaisesta toiminnasta, jossa on mukana harmaa ja musta talous, jossa on massiivinen huumekauppa ja sitten prostituutio yhtenä bisnetin osa-alueena aina sopivasti kytkettynä joka ikiseen paikkaan.

Minä hartaasti toivon, että kun lakivaliokunta käsittelee tätä asiaa, siltä löytyisi niin paljon panoksia tähän erityiseen asiaan, että siellä lakivaliokunnassa voitaisiin ainakin saada aikaiseksi se, että kaikelle, mikä tapahtuu tämän kansainvälisen rikollisuuden sateenvarjon alla ja rajojen sisäpuolella ja missä on paritusta, missä on prostituutiota, missä on kaikkea tämän laatuista, sille ainakin pystyttäisiin saamaan kuria tämän lainsäädännön avulla.

Minä luulisin, että se vaikuttaisi tämän Palermon yleissopimuksen tavoitteeseen kaikkein parhaimmalla tavalla, ja voisin kuvitella sillä tavalla, että jos se osa-alue saataisiin hallintaan, jos sitä ylipäätään voi hallintaan saada, niin se vaikuttaisi sitten jo tervehdyttävästi muuhunkin toimintaan. Mutta jos kaikki on epämääräistä, jos kaikki on vain erilaisista yksilöllisistä lähtökohdista, kuten ed. Biaudet täällä esitti, niistä hyvistä lähtevää pyrkimystä johonkin hyvään ja lopputulos on, että ei mitään muuta tapahdu kuin vain väkivalta lisääntyy, hyväksikäyttö lisääntyy ja kurjuus lisääntyy, sehän olisi kaikkein huonoin mahdollinen tulos.

Siis loppuarviointi tästä asiasta perustuu kokonaan siihen mietintöön, joka lakivaliokunnasta tänne tulee. Tämän perusteella ei hyvältä näytä, mitä hallitus on nyt tänne tuonut.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen tässä arvioi, että laista seuraa kurjuuden ja väkivallan lisääntyminen. Meillä on varmaan erilaisia käsityksiä, ja todellakin perusteellisesti tätä lakivaliokunnassa arvioidaan. On vain niin, että prostituutiolla on kytköksensä juuri näihin ikäviin ilmiöihin, joita ed. Pulliainenkin mainitsi, eli kansainväliseen rikollisuuteen, ihmiskauppaan, paritukseen, seksiteollisuuteen ylipäänsä, ja näitä on vaikea erotella toisistaan.

Tällä lailla halutaan vaikuttaa kysyntään, jotta se ei olisi niin laajaa kuin tänä päivänä, mutta täällä näkyy olevan moni sitä mieltä, että siihen kysyntään ei kerta kaikkiaan pystytä vaikuttamaan. Itse toivon, että siihen voidaan vaikuttaa, eikä hyvää lainsäädäntöä ole koskaan ilman, että samalla vaikutetaan siihen, että on riittävät tutkintaresurssit ja valvontaresurssit ja että prostituoitujen asemaan myös vaikutetaan. Ilman näitä kaikkiahan ei hyvää lopputulosta synny. Meillä on eri käsitys myös siitä, onko prostituutio normaali ammatti ja työ muiden joukossa. Minusta se ei ole.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Käräjäoikeudet vastustavat sellaista menettelyä, mitä nyt tarjotaan täällä käsittelyn pohjaksi. Siis toisin sanoen tämän täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden ja jalojen tavoitteiden saavuttamisen kannalta tämä ei ole hyvä, jos sitä jo ennakkoon käräjäoikeudet vastustavat. Tässä vain yksi vastustajien taho mainittuna.

Toinen varapuhemies:

Täysistunto keskeytetään ja sitä jatketaan kello 16.10.

Täysistunto keskeytetään kello 16.00.
Täysistuntoa jatketaan kello 16.10 Puhetta johtaa toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

__________

Ed. Anne Huotari merkitään läsnä olevaksi.

__________

Keskustelu päiväjärjestyksen 9) asiasta jatkuu:

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olin kovin huolestunut, että kaikki kuulijakunta on tämän istuntotauon aikana kadonnut täältä, mutta äskeinen pillin soitto kutsui ahkerimpia kansalaisia ikään kuin äänestämään, ja sen osalta erityisellä tyytyväisyydellä merkille panen, että tätä puheenvuoroani on kokoontunut näinkin runsas joukko kuulemaan.

Mitä tulee tähän esitykseen, niin minua monet vanhemmat ja kokeneemmat kansanedustajat ovat neuvoneet, että älä ota tähän asiaan kantaa, koska tässä saattaa leimautua väärälle rintamalle ja joudut niin kuin huonomaineiseen joukkoon puolustaessasi tai vastustaessasi tätä ammattikuntaa, mikä liittyy näihin seksipalvelujen tarjoajiin ja yleensäkin tähän sisältöön. Mutta, herra puhemies, tavoilleni uskollisena seison sillä mandaatilla, millä minut äänestäjät ovat tänne valinneet, ja otan kantaa sellaiseenkin asiaan, missä jotkut vanhemmat ovat neuvoneet, että älä ota kantaa. Ja vielä suuremmalla syyllä, kun näen, että oikeusministeri Luhtanen on paikalla, on syytä valottaa tätä näköalaa myöskin siltä rintamalta, että hallitus antaessaan tämän esityksen on sortunut sellaiseen ikään kuin kyläpolitikointiin, millä ei hyvät jäljet ole silloin, kun kansa rehellisesti tätä asiaa pohtii ja tekee.

Tämän hallituksen esityksen otsikossa on, vähän lyhyesti lainaan, että "järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ihmiskauppaa ja maahanmuuttajien salakuljetusta koskevien lisäpöytäkirjojen hyväksymisestä" ja sitten tämä otsikko jatkuu eteenpäin. Mielestäni siinä asiassa ei ole ollenkaan mitään huonoa, eikä myöskään siinä sisällössä, mitä tähän pöytäkirjaan liittyy ja syntyy, ole mitään huonoa. Kaikki suomalaiset, jotka asioita jotenkin haluavat ymmärtää, näkevät tämän pöytäkirjan ja sen sisällön tärkeänä ja tärkeänä myöskin sen voimaan saattamisen, kun kysymys on kansainvälisestä ihmiskaupasta ja siihen liittyvästä kurjuudesta, ja voisin sanoa vielä hengen mittaisesti, että myöskin orjuuttamisesta ja sen orjuuden lopettamisesta.

Mutta Suomessa, kun tämän asian kanssa ollaan vähän niin kuin sillä lailla, että oikeista asioista ei uskalleta puhua eikä oikeita asioita esille tuoda, olen merkille pannut, että täällä on monta erittäin hyvää puheenvuoroa tämän asian puitteissa käytetty eikä ole pelätty sitä leimautumista, mistä minua on varoitettu. Viimeksi ed. Pulliainen muun muassa käytti semmoisen puheenvuoron, missä asiaa käsiteltiin, pohdittiin, mitä se kokonaisuutena tekee ja on olemassa, ja näitä puheenvuoroja mielihyvällä olen kuunnellut ja merkille pannut.

Ed. Rajala puhui, että kieltolaki oli Suomessa voimassa 13 vuotta ja sitten se kumottiin, kun se ei toiminut. Tässä tähän esitykseen liittyy järjestyslain 7 ja 16 § ja niitten muuttaminen. Tämä järjestyslaki on säädetty 27. päivänä kesäkuuta 2003 ja nyt sitä jo muutetaan, kumotaan ja väännetään. (Ed. Salo: Ja on toiminut hyvin!) — Tämän osalta, ed. Salo, olette oikeassa, se on toiminut hyvin. — Se on osittain tehnyt niin, että tämä seksipalvelujen tarjonta on siirtynyt entistä kauemmas näkymättömiin, ja sen osalta se, mihin järjestyslailla pyrittiin, on tullut kuntoon ja hoitoon. Nyt sitä vaan muutetaan ja korjataan ja ikään kuin käännetään voimakkaammin rikoslain alle tai rikoslain alaisuuteen niitä palveluja, mistä tässä järjestyslain korjauksessa silloin oli kysymys.

Näin arvellen koko tähän sisältöön liittyen, mikä liittyy tähän seksipalvelukysymykseen, en tiedä, onko tämä nyt tasa-arvokysymys vai ei, mutta vähän epäilisin, että tässä tämmöistäkin henkeä olisi. Siis aivan ihmeellinen esitys syntyy hallitukselta, että osto kielletään, mutta sen sijaan suorastaan voisi sanoa, että näillä ajatuksilla, mitä itselleni tästä tulee ja on syntynyt tämän käydyn keskustelun perusteella, tarjontaa niin kuin kiihotetaan tekemään ja lisäämään. Eihän tämä ole mistään järjestäytyneestä maailmasta kotoisin, että joku voi tarjota, mutta toinen ei voi ostaa. Tämähän johtaa pitkällä aikavälillä siihen, että tämä tarjoaja tarjoaa, ottaa todistajan taikka kuitin, ja sitten ostajalta, johtakoon se nyt peliin sitten mihin tahansa, johti tahi ei, sen jälkeen suorittaa jälkikiristyksen, missä sanoo, että jos et nyt maksa tätä lisähintaa ja tässä niin ja niin suuria lunnaita, niin sinut paljastetaan ja joudut raastupaan tästä asiasta, maineesi tahrataan ja joudut ikään kuin kolmannen luokan kansalaiseksi, koska joudut syytettyjen penkille. Ihmettelenpä vaan, että nykyinen hallitus ei ole tämmöisiä asioita pohtinut eikä ymmärtänyt, mikä tämän pelin takana on olemassa.

Tämä puheenvuoroni ei tarkoita sitä, että olisin kovin paljon puolustamassa tätä ammattikuntaa ja sitä ammatinharjoittamista, mutta tarkoittaa vaan sitä, että jos kerran ostaminen kielletään, niin ensin pitäisi lähteä myynnin puolelta liikkeelle ja se myynti kiellettäisiin. Niinhän minun mielestäni pontikan keittäminenkin on kielletty, ja sen jälkeen sen ostaminen on kielletty, sen jälkeen nauttiminen ja siihen yhtyminen on kielletty, jolloin tässäkin olisi lähdetty liikkeelle niin, että myynti kielletään, ja sitten tullaan siihen, että jos ei se pelkkä myynnin kieltäminen riitä, niin kiellettäisiin ostaminenkin. Tässä on tultu aivan takaperin puuhun. Tässä ei ole mitään järkeä eikä käytännön elämää tämän oikean toiminnan kannalta ja semmoista kansanomaista kieltä ajatellen siltä kannalta, miten ihmiset kokevat ja näkevät tämän.

Mutta, herra puhemies, sitten oleelliseen asiaan mennen: Täällä on muutamassa puheenvuorossa sivuttu semmoista asiaa, että sen jälkeen, kun tämä johtaa tähän, niin tämä johtaa entistä enemmän sinne maan alle pimeämpään ja entistä vaikeampaan asemaan niitä ihmisiä, jotka tässä ammatissa toimivat. He ovat pakotettuja tämän ihmiskaupan taikka muun perusteella toimimaan niin, että tuotakoon heitä mistä päin maailmaa tahansa, nämä ammatti-ihmiset, parittajat, rikollisliigojen johtajat, miksikä heitä nyt voitaisiin tässä vähän terävämmin nimittää kansanomaisesti, siis nämä ihmissalakuljettajat ottavat heiltä passin joko pakolla tai vapaaehtoisesti taikka muuten ja sanovat, että hoidat nyt näitä palveluja minun lukuuni. Tämä tapahtuu niin, että he eivät siitä palvelukaupasta saa oikeastaan juuri mitään osaa, ehkä voivat saada lasin maitoa, palan leipää päivässä, tuskin paljon enempää, ja tämä parittaja, tämä roisto, siinä ottaa koko tuloksen pois. Tässä ei ole tähän asiaan otettu minkään näköistä kantaa eikä perehdytty siihen, mitä se aiheuttaa ja tekee.

Useammassa puheenvuorossa on myöskin näistä perusteluista kannettu huolta ja kiinnitetty huomiota, kuinka nämä perustelut toimivat, mitä täällä on kirjoitettu. Otanpa täältä sivulta 20 lyhyen lainauksen: "Rangaistussäännöksestä tulisi symbolista lainsäädäntöä, jolla osoitettaisiin paheksuntaa eräitä prostituution vakavia muotoja kohtaan.

Ihmiskaupan tai parituksen tai muun vastaavan, yleensä prostituoidun alistettuun tai huonoon asemaan liittyvän lisäehdon asettaminen rangaistavuudelle johtaisi rangaistussäännöksen vähäiseen soveltamiseen näyttövaikeuksien vuoksi."

Miten voi olla, että hallitus tuo tällaisia esityksiä, missä on näin hatarat perusteet olemassa tähän asiaan, tänne pohdittavaksi ja tehtäväksi?

Täällä on esitetty ja pohdittu sellaista, että tämä tuskin valmistuu näillä valtiopäivillä, ja muun muassa lakivaliokunnan puheenjohtaja toivoi, että tämä olisi pitänyt saada heti eduskuntakauden alkuvaiheessa pohdittavaksi, jolloin se olisi voinut edetä ja johtaa myöskin johonkin. Tämä ei johda mihinkään muuhun kuin todelliseen haaksirikkoon. Tästä ongelmasta pitää tässä yhteiskunnassa päästä eroon, mistä on kysymys, mutta ei siitä näillä keinoilla päästä eroon, mitä täällä nyt esitetään, jolloin toivoisin ja useassa puheenvuorossa on toivottu, että valiokuntakäsittelyssä perustuslakivaliokunta myöskin ottaa kantaa tähän, mikä tämä sisältö on. Olen myöskin samaa mieltä siitä. Miten se liittyy niihin ihmisiin, mitkä halusta tekevät ansaitakseen ja tehdäkseen? Jos joku hullu maksaa, niin maksakoon, se on yksi hailee. Tämähän juontaa siihen, että suomalaiset lähtevät sitten pilvin pimein, nämä maksajat, tuonne etelämaahan, vaikkapa Viroon, ja tekevät sen bisneksen siellä, jolloin se muuttuu entistä kovemmaksi jne., ja tämän pohjalta tähän asiaan ei ole mietitty ollenkaan sitä eikä tätä. Sitten pitää kieltää niin sanotusti näiltä huoripukeilta matkustaminen myöskin Suomen rajojen ulkopuolelle niin, että he kokonaan täällä kotimaassa tämän hallituksen esityksen perusteella jäävät syrjään eivätkä tee kauppaa eivätkä maksa, vaikka pyydettäisiin.

Tämän osalta, herra puhemies, toivon, että valiokuntakäsittelyssä löytyy joku järjestys ja ryhti ja tästä asetelmasta, mies—nais-asetelmasta, osto—myynti-asetelmasta, päästään oikeaan järjestykseen sellaisena, niin kuin tämän alkuperäinen tarkoitus on ollut, tämän ihmiskaupan kieltämiseen ja siihen liittyvään, sanotaan, kovaan kauppaan, mitä käydään tämän nimikkeen alapuolella täällä kotimaassa silloin, kun nämä välittäjät rahastavat, ja tämä ihminen, tämä nainen useimmiten, on se alistettu orja ja sen orjan asemasta hänet on saatava pois, mutta tällä esityksellä tämä homma ei parane tipan tippaa.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuon teille terveiset tuolta oikeasta elämästä, pubien maailmasta, jossa viikonloppuna viihdytin kansaa, ja kansan viesti oli se, että Suomessa lystinpito lopetetaan. Seksi pitää hakea ulkomailta, ja tupakkaakaan ei saa enää pubissa polttaa. Pubit lopetetaan, ja aikamiespojat katselevat videoita sitten ja juovat lippuviinaa siellä kotonansa. Puritanismi lisääntyy ja kaksinaismoraali.

Mitä omaan mielipiteeseeni tulee, niin en hyväksy paritusta enkä lapsikauppaa enkä ihmiskauppaa, mutta kun me Suomessa nyt kriminalisoimme seksin ostoa ja sen yrittämistä, me siivoamme kyllä tämän ongelman pois julkisuudesta. Lain merkitys on todella symbolinen, niin kuin täällä on todettu. Haluamme viestiä tietysti maailmalle moraalisen tuomion, mutta tähän lakiin liittyy monia kriittisiä ja hankalia kohtia. Yksi on tosiaan se, niin kuin on todettukin, että ihmiskauppa saattaa olla monissa tapauksissa ihan eri asia kuin olla omasta tahdostaan yksityisyrittäjä seksialalla. Toivottavasti me emme myöskään unohda sitä asiaa, että prostituution kysyntä ei johdu pelkästä tarjonnasta, vaan se on aina oleva inhimillinen tarve.

Aiheellista tässä vaiheessa on pohtia, millä keinoin seksipalveluiden asiakkaat jatkossa tyydyttävät tarpeensa, jos ei maksullisia palveluja ole. Tätä kysymystä ei voi sivuuttaa. Se kuuluu myös meille. Seksipalveluita käyttäviä on moninkertainen määrä prostituoituihin verrattuna. Mitäpä jos raiskaukset lisääntyvät, niin kuin nyt ovat viimeiset tiedot kertoneet?

Meillä on olemassa maailma, joka on sinänsä yliseksualisoitunut. Pitäisi pohtia, miten voimme puuttua siihen terveellä tavalla, mutta seksin oston kriminalisointi ei ole kyllä vastaus tähän ongelmaan. Seksin myymistähän ei olla kriminalisoimassa nykyistä laajemmin, ja järjestyslaki, niin kuin täällä on todettu, on kieltänyt seksipalveluiden myymisen yleisillä paikoilla lokakuusta 2003 lähtien. Sillä jo ajettiin tätä bisnestä maan alle. Suomessa seksuaalipalveluita tarjotaan poliisin tietojen mukaan tämmöisten järjestäytyneiden organisaatioiden toimesta yksityisasunnoissa, ravintoloissa ja majoitusliikkeissä, ja nyt on siis lisää piilottelua tulossa. Aika erikoista eurooppalaistumista!

Me kuvittelemme virheellisesti, että kysyntä loppuu, kun tarjonta loppuu. Psykologia toimii näissä asioissa aivan päinvastaisesti: kun tarjonta vähenee, niin kysyntä kasvaa. Tämä on meissä ihmisissä syvällä, vaikka puritaanit eivät sitä myönnäkään. Täällä on puhuttu myös seksivideoista ja puhelinseksistä. Puhelinseksi tulee muuttumaan virtuaaliseksi videoseksiksi ja siirtymään netteihin jnp. Siinä on sitten vaara, että se tulee myös lasten ulottuville, ja siitä meidän pitäisi olla tosissaan huolissaan.

Nyt ollaan siis luomassa lakia, jossa lisätään poliisien tehtäviä. Toisaalta tämä lain uskottavuus on kyseenalainen, koska tätä ei pystytä todellakaan valvomaan. Kaksinaismoralistinen yhteiskunta, jossa lait ovat vain vitsejä, ei todellakaan ole myönteinen skenaario. Tämä laki tuo mieleen hieman tuon jalkaväkimiinakeskustelun: otamme hienoja lakeja täytettäväksi kovalla tohinalla, ja kun laki on säädetty, laitamme kädet ristiin ja luulemme, että sillä olisi jotain käytännön merkitystä.

Millaisia operaatioita sitten tehdään, että seksin ostajat saataisiin kiinni? Alkavatko konstaapeli Reinikaisen näköiset miespoliisit pukeutua naisiksi ja päivystää baaritiskeillä sitä, että seksin ostaja saapuu paikalle? Taitaa tulla aika piukat paikat. Aletaanko seksin myyjille tarjoamaan palkkioita: "Anna asiakkaasi ilmi ja voita 100 euroa tai 500 euroa"? Joku seiskapäivälehti varmasti mielellään tämmöisestä kirjoittaisi.

Ruotsi on ainoana maana EU:ssa kieltänyt seksin ostamisen, ja siellähän on tosiaan tämä prostituutio siirtynyt kaduilta asuntoihin. Toiminta on siirtynyt sisätiloihin, ja se on sitten rikollisorganisaatioiden hallussa. Ruotsin poliisin mukaan toiminnan mentyä piiloon parituksen tutkinnasta on tullut entistä vaikeampaa. Ruotsissa paritus on nyt lähes täysin ulkomaalaisten järjestäytyneiden rikollisliigojen käsissä, ja siellä ei ole siis tällaisia seksin yksityisyrittäjiä, niin kuin Suomessa ainakin joidenkin tutkimusten mukaan on. Suomessa päivätasolla noin neljäsosa ja vuositasolla noin kolmasosa prostituoiduista toimii parittajan kanssa tai alaisuudessa.

Jos kaupallinen seksi halutaan kieltää ja saattaa rangaistavaksi, sehän on täällä jo todettukin, pitäisi niin seksin ostamisen kuin myymisenkin jo sitten olla rikoksia. Jos taas myymistä ei haluta kriminalisoida, miten sitten pelkästään ostaminen? Tätä huumepuolen vertaustahan on käytetty aikaisemminkin: myyminen ja levittäminen on pahempaa kuin käyttäminen. Ymmärrän tietenkin, että on vaikeaa määritellä, kuka myy vapaaehtoisesti seksuaalipalveluja ja ketkä eivät. Vielä vaikeampaa olisi edellyttää seksin ostajalta sitä, että hän tietäisi, onko prostituoitu ihmiskaupan uhri vai ei. Vain harva seksipalvelujen ostaja todella tietää tai välittää, onko kyseessä siis todellakin made in Finland -tyttö vai jostakin muualta tänne rikollisorganisaation tuoma.

Käräjäoikeudet vastustavat tätä epäselvää lakia, sen olemme kuulleet, samoin kirkon miehet ja naiset suurelta osalta. Minä kysyn itse, eikö avoimuus olisi parempi asia kuin kriminalisointi hoidettaessa näitä ongelmia, koska kuitenkin tiedetään, että tämä ammatti ei lopu ennen kuin ihmisten biologiset tarpeet loppuvat? Lain kokonaisnäkemys on tunteeton ja kolkko. Se ei anna minkäänlaista hyväksyntää vaikkapa vammaisen ihmisen ikävälle toisen luo. Siinä katsotaan vain suppeasti järjestäytyneeseen rikollisuuteen ja prostituutioon.

Esimerkiksi Hollannissa saadaan harjoittaa prostituutiota luvanvaraisissa bordelleissa ja kuntien tähän tarkoitukseen hyväksymillä katualueilla. Norjan hallituksen kannan me tiedämme. Siellä tuli kielteinen ratkaisu tämän kriminalisoinnin suhteen. Tosin Norjan mallissa muistaakseni osto alle 18-vuotiailta prostituoiduilta oli kielletty.

Jos ja kun käy niin, että seksin osto kriminalisoidaan, käy niin, että niin sanotut kunnolliset asiakkaat jäävät pois ja jäljelle jää vaarallisia, tavallisuudesta poikkeavia palveluja vaativia asiakkaita. Kilpailun koventuminen johtaa mahdollisesti siihen, että prostituoidut joutuvat ottamaan vastaan asiakkaita, joita he eivät aikaisemmin olisi suostuneet vastaanottamaan.

Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista ei ainakaan toistaiseksi aiheudu nimenomaista velvollisuutta tämän lain tekemiseen. Tällaista kriminalisointia ei myöskään mainita kansainvälisissä suosituksissa. Toivon, että emme ole menossa ojasta allikkoon, että hyvästä tarkoituksesta ei koituisi tämmöisiä huonoja seurauksia. Totta kai kansainväliset rikollisliigat on saatava kuriin, mutta en lähtisi yksittäisiä seksialan yksityisyrittäjiä vainoamaan, en mies- enkä naispuolisia. Hyvään täytyy pyrkiä, mutta inhimillistä vahinkoa ei saisi ihmisille tuottaa.

Toinen varapuhemies:

Olen varannut ministerille mahdollisen kommenttipuheenvuoron. Onko hän halukas sen tässä yhteydessä käyttämään?

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty keskustelua hyvin kattavasti, ja ihan muutamaan asiaan kiinnittäisin huomion.

Kyllä tämä lakiesitys on valmisteltu erittäin perusteellisesti ja huolella. Se johtuu osittain siitä, että tämä vuonna 2004 annettu esitys käsiteltiin jo hyvin perusteellisesti ja nyt myös sitten tämä esitys ja siihen liittyvä lausuntokierros olivat erittäin laajat. Täällä viitattiin, muun muassa ed. Asko-Seljavaara, siihen, että ministeriö ottaa rohkean askeleen, kun näistä lausunnoista huolimatta rohkenee tämän tehdä. Siinä joka tapauksessa on niin, että myönteiset lausunnot olivat enemmistönä. Näistäkin kielteisistä lausunnoista osa kohdistui johonkin kohtaan kielteisenä, sellaista systemaattista kokonaisvaltaista arviota vastaan ja puolesta on hyvin vaikea tehdä. Näitten summana on sitten päädytty siihen, että kuitenkin lausunnot kokonaisuutena huomioon ottaen esitys on järkevä ja perusteellinen, ennen kaikkea perusteltua antaa.

Mitä tulee tietysti esimerkiksi tuomioistuimiin ja tämän kaltaisiin asioihin, niin totta kai siellä on erittäin suuri huoli voimavaroista ja resursseista. Mutta minä haluaisin korostaa sitä, että eihän tämä pohjimmiltaan ole, eikä missään tapauksessa, pelkästään juridinen ongelma. Kyllä tämä on erittäin suuressa määrin yhteiskunnallinen ongelma. Se juridiikka on sitten siinä väline. Kun tämä lakiesitys nyt on täällä, te, hyvät kansanedustajat, päätätte siitä, mikä on siis teidän viestinne nimenomaan tässä asiassa.

Yhteen yksityiskohtaan haluan kiinnittää huomiota. Se on se, että kun täällä on puhuttu jostakin makuuhuonetirkistelystä, tulipa tunne, että ikään kuin koko lakiesityksen perusasia on jäänyt unholaan. Eli kyse ei ole viinakaupasta, ei pontikankeitosta, siitä, rangaistaanko pontikankeittäjää. On kyse ihmisestä. Tässä käytetään ihmistä välineenä. Se on tämä perusajatus. Ei myöskään ole kyläperspektiivi ehkä se ainoa paras katsantotapa, vaan tämä kansainvälinen, globaali. Tämä perspektiivi on tänä päivänä myös Suomessa otettava käyttöön.

Tällä lakiesityksellä pyritään yhdeltä osalta ei toki ratkaisemaan ongelmaa, sen sanon heti, sen me tiedämme kaikki, vaan yhdeltä osalta vaikuttamaan tähän järjestäytyneeseen kansainväliseen rikollisuuteen, josta me tunnumme olevan yhtä mieltä. Täällä kaikki sanovat, että tämä on huono, mutta kansainvälistä rikollisuutta vastustetaan. (Ed. Pulliainen: Laki pitäisikin kirjoittaa sillä tavalla!) — Se on kirjoitettu niin, että tämä osa kansainvälistä rikollisuutta, esimerkiksi se niitten naisten hyväksikäyttö, jotka ovat osa isoa kansainvälistä rikollisvyyhtiä, osa pakotettuina tähän toimintaan, saadaan tällä tavalla kiinni. Siihen on monta keinoa.

Esimerkiksi ennen kuin läksin tätä asiaa eteenpäin viemään, pidin hyvin tärkeänä, mihin täällä on aivan oikeutetusti viitattu, sitä, millä tavalla tätä pystytään valvomaan tietysti ja millä tavalla esimerkiksi meidän poliisimme suhtautuu asiaan. Poliisi suhtautuu tähän vakavasti. Poliisi pitää tätä yhtenä keinona ei ihmisten makuuhuoneiden tirkistelyyn eikä tuolla syyttömien vaanimiseen, vaan yhtenä osana voimavaroja pannen myös tähän kansainvälisten rikollisliigojen erittäin suureen epäkohtaan puuttumiseen, jossa liikkuvat isot bisnekset ja josta saadaan — kun ja jos tästä saadaan, niin kuin nyt on jo havaittu — monta kertaa erittäin hyvää näyttöä. Mutta näytöllä ei ole merkitystä, jos sitä ei voi rangaista. Tässä viittaan erilaisiin luetteloihin ja tämän tyyppisiin välineisiin. Kaiken kaikkiaan on siis kyse ihmisestä.

Minä hyvin mieluusti, kun tätä asiaa jatkossa käsitellään, ottaisin vastaan niitä perusteltuja, järkeviä keinoja, millä tavalla tämä ongelma pitäisi ratkaista niiden edustajien mielestä, jotka ovat täällä esittäneet, että tämä ei auta yhtään mitään, että pitäisi tehdä jotain muuta. Mitä pitäisi tehdä? Kansanedustajilla on aloiteoikeus. Mietintöön varmasti voidaan lisätä kaikkia tarpeellisia ehdotuksia ja näkökohtia. Täällä on tullut hyviäkin puheenvuoroja. Eihän tämä helppo asia ole.

Minä luotan siihen, että sekä lakivaliokunta että hallintovaliokunta, kenties muut, haluavat tästä lausuntonsa antaa, käsittelevät tämän perusteellisesti ja huolella, ja parhaassa tapauksessa tämä on yksi pieni pala sitä kansainvälistä ihmiskauppaa kitkevänä lakina. Siihen tarvitaan yhteiskunnan signaali. Ei tässä ole muusta kysymys. Minä en käy läpi yksityiskohtia tässä.

Täällä on esimerkiksi hyvin monesti viitattu siihen, että on vaikea saada näyttöä. Minä olen havainnut jo kansanedustajana ollessani, että meillä on erittäin paljon sellaisia lakeja, joista on joka kerta sanottu, että ei saada näyttöä, ei saada minkäänlaista näyttöä. On vaikea saada tästä asiasta mitään. Hallitukselle annetaan viestiä, että huono laki, kun ei saada näyttöä. Rajanveto on vaikeaa. Ei voida oikeastaan miettiä, mikä on rangaistus, mikä on näyttö, mikä on mikin. Hyvänen aika sentäs, mitähän meillä olisi lakeja, jos meidän olisi etukäteen pitänyt olla vuorenvarmoja siitä, että meillä on taatut näytöt ja myös sitten rangaistussäännökset ovat sellaisia, että niissä ei ole piirun piirua tulkintavaikeuksia? Tämähän olisi mahdotonta.

Selkein tapaus, mikä minulle tulee tästä näytöstä ja tästä rangaistussäännöstön tulkintavaikeudesta mieleeni, on eduskunnassa vuonna 98 hyväksytty vastaavan sisältöinen rangaistussäännös eli se säännös, joka koski tätä seksuaalipalvelujen ostamista nuorelta, ja sen säätämisen yhteydessä käyty keskustelu. Se haluttiin saada aikaan. Ei silloin lähdetty miettimään, oliko taatusti näyttö olemassa vai mikä sen tulkinta oli. Silloin ei pidetty sitä ongelmana. Viesti oli yksiselitteinen. Tämä asia on kuntoon pantava. Tästä on kysymys.

Mutta keskustelua pitää käydä. Nämä ovat moniulotteisia asioita. Sen todella havaitsin, eikä se nyt yllätys ollut, että tämän kaltaiset asiat jokainen edustaja näyttää mieltävän omalla tavallaan, mutta jos se mieltäminen kytkettäisiin aivan aidosti tähän kansainvälisen rikollisuuden kytkentään!

Minä olin eilen ministeri Rajamäen kanssa Virossa. Tapasimme oikeusministerin ja sisäministerin ja kävimme neuvottelua juuri näistä kansainvälisiin rikollisvyyhteihin koskevista asioista, ja nämä eivät ole leikintekoa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri kyllä puolusti tätä lakia erittäin ansiokkaasti, mutta silti minä en ymmärrä tätä logiikkaa, millä tavalla kansainväliset rikosliigat saadaan sillä kiinni, että seksin osto kriminalisoidaan. Eikö se vaikuta juuri päinvastoin, koska nythän kukaan, joka ostaa seksiä, ei ilmianna niitä, koska siitä joutuu itse kuudeksi kuukaudeksi vankeuteen? Miten se toimii näinpäin?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos tavoitteena on todella se, mistä ministeri Luhtanen äsken juuri puhui, niin silloinhan otetaan huomioon se, mitä ed. Seppo Lahtela äskeisessä puheenvuorossaan totesi. Elikkä kriminalisoidaan se myyminen, jolloinka se asia on harvinaisen selvästi joka puolelta puskuroitu, kun vielä parituskin on rikos. Kaikki on hallinnassa. Pitäisi nyt pikkusen logiikkaa tähän saada mukaan.

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Logiikka on se — ja tässä tulemme juuri siihen kytkentään, tähän kansainväliseen ihmiskauppaan, tai olkoot tuo nyt vaikka sitten kotimaista ihmiskauppaa — logiikka on se, että useinkin silloin, kun on kyse mittavasta tämän tyyppisestä toiminnasta, nämä myyjät saattavat olla ja hyvin todennäköisesti ovat juuri niitä, jotka ovat pakotettuja tähän toimintaan tai toimivat omaa tahtoansa vastaan. Silloin näiden rankaiseminen tietysti on täysin kyseenalaista. Rangaistaanko jo sitä, joka on vastentahtoisesti joutunut tähän toimintaan? Tämä on tavallaan se perusajatus tässä logiikassa.

Pitäisikö vielä tehdä niin tai näin kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa, varmasti pitää tehdä valtava määrä toimenpiteitä. Me olemme tavallaan ikään kuin uuden ison asian edessä, ja ne välineet eivät ole läheskään kaikki oikeusministeriön hallinnonalan vallassa, (Puhemies koputtaa) vaan siihen tarvitaan monia muita toimenpiteitä, muun muassa talousrikollisuus laajemmin. Tämä on bisnestä, tämä on osa talousrikollisuutta ja sitä kautta myös kansainväliseen kauppaan kytkeytynyttä toimintaa. Tämä on nyt yksi keino.

Pekka Vilkuna /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Juuri tuossa samaisessa kohdassa, mitä ed. Asko-Seljavaara kysyi perään, minäkin putosin kärryiltä ministerin puheen aikana. Ministeri sanoi selkeästi, että tähän asti ei ole näitä rikollisjärjestöjä saatu kiinni, mutta nyt tämän kautta saadaan. Kun asia nyt on puolilaillista tai ei-kriminalisoitua eikä siihen löydy näyttöjä, sitä ei saada kiinni, niin miten sitten, kun se homma tehdään salaiseksi, laittomaksi, ja se menee maan alle, kuinka se sieltä voidaan sitten löytää, jos ei sitä tänä päivänä päivänvalosta löydä? Tämä yhtälö minulle ei aukea.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Me emme tarvitse kovinkaan paljon näyttöä vielä tutkinnan aloittamiseen, mutta me tarvitsemme enemmän näyttöä siitä, että syyteharkinta voidaan tehdä, ja me tarvitsemme vielä enemmän näyttöä, että saadaan lainmukainen tuomio tekijälle, jolloin tämä vasta toimisi ennalta ehkäisevästi, niin että edes voitaisiin sanoa, että tämä hallituksen esittämä laki myös käytännössä toimii ja vähentää tätä moitittavaa käyttäytymistä. Te vertasitte tätä näyttöä näihin lainsäädäntöihin, mitä tehtiin pari vuotta sitten, jotka koskivat alaikäisiä ja paritusta ja törkeää paritusta. Siinä on kysymyksessä ainoastaan se, että kysymyksessä on niin moitittava teko, joka kohdistuu selvästi alaikäiseen lapseen ja sellaiseen ihmiseen, joka ei ole vielä täysi-ikäinen. Näitä ei voi keskenään kyllä verrata näytön osalta silloin, kun kysymyksessä on aikuinen ihminen tai nuori henkilö tai lapsi.

Arvoisa oikeusministeri, sisäasiainministeri ja kolleganne Kari Rajamäki ja hänen ministeriönsä vastustavat tätä lainsäädäntöä. Sitä tekee myöskin kansainvälisestä huumekaupasta ja ihmiskaupasta vastaava erikoispoliisiyksikkö krp. Molemmat vastustavat tätä lainsäädäntöä. Ne eivät pidä tätä järkevänä.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerin puheenvuoro oli mielestäni erittäin ansiokas. Myös erittäin terävä oli se havainto, että silloin, kun alaikäisiin kohdistuvat seksipalvelut, niiden ostaminen kriminalisoitiin, niin sitä vietiin varsin yksimielisesti läpi eikä nähty ongelmana silloin sitä, että tulisi erityisiä ongelmia tämän näyttökysymyksen kanssa. Tosin näyttökysymyksen kanssa on ongelmia siinä, että on vaikea osoittaa, että ostaja on tiennyt, että henkilö on alaikäinen. Tämän lain myötä sekin näyttöongelma poistuisi, se todellakin vielä vahvistaisi tätä muutama vuosi sitten tehtyä lainsäädäntöä.

Mutta toivoisin vielä, että ministeri kommentoisi laajemmin tätä kysymystä, jota on useissa puheenvuoroissa täällä tuotu esiin, eli on ehdotettu sitä, että sekä myynti että ostaminen kiellettäisiin, jolloin viesti olisi vielä vahvempi ja ehkä myös helpompi näitä tilanteita selvittää. Korostan, että se ei suinkaan poissulkisi sitä, etteikö näille seksipalvelujen myyjille voitaisi antaa tukea ja myös ammatillista kuntoutusta ja ohjausta sekä ohjata heitä sitten muihin töihin.

Maija-Liisa Lindqvist /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa tarvitaan eri viranomaisten yhteistyötä kaikilla eri tasoilla. Tämä kysymys on hyvin monisäikeinen, kuten ministeri täällä totesi. Tämä on hyvin pieni askel siihen suuntaan, että saisimme kuriin ainakin joiltakin osin tätä toimintaa.

Mutta kyllä minuakin askarruttaa se, miksi ei ole voitu tässä samalla kriminalisoida todella myyntiä ja sillä tavoin saada tästä laista kattava. Olen ymmärtänyt, että tutkintaa tekevät poliisit ovat ainakin olleet melko lailla yksimielisiä siitä, että näin tulisi toimia. Varmaan tärkeää on nyt, että valiokuntakäsittelyssä myös tätä asiaa pohditaan niiltä osin.

Tony Halme /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ministeri Luhtanen kyllä astui vähän oman hännän päälle. Olen samaa mieltä kuin ed. Salo tässä, että pedofilia ja ihmiskauppa ovat aivan eri asioita. Pedofilia on aina väkisin tehtyä tekoa lasta kohtaan ja yksi julmimmista teoista, mitä maailmassa voi tehdä. Ihmiskauppa on kuitenkin kahden aikuisen välinen suhde, ja siinä yleensä sovitaan asiasta.

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Voin vain todeta ed. Halmeelle, että se ei ole välttämättä läheskään kaikissa tapauksissa kahden ihmisen välinen tasapuolinen suhde. Eli juuri tässä tapauksessa, mitä käsittelemme, se ei sitä ole.

Perusasia on tässä kysymys siitä, hyväksymmekö me toisen ihmisen hyväksikäytön ja myymisen, kauppatavarana olemisen, bisneksen välineenä olemisen. Tämä on peruslähtökohta. Uskon ja tiedän sen, että tämä lakiesitys ei ole kaikkivoipa. On varmasti paljon sellaisia liittymäkohtia, jotka joudutaan ratkaisemaan, tulkitsemaan, käsittelemään yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa jne. Tämä on selvä lähtökohta, mutta se peruslähtökohta on se, mikä on yhteiskunnan signaali tähän asiaan.

Myymisestä sen verran, että miksi sitä ei nyt esitetä kriminalisoitavaksi, niin syy on se, että hallituksen esityksessä silloin 2004 tätä on käsitelty erittäin perusteellisesti ja silloin päädyttiin kielteiseen lopputulokseen. Siinä oli perusajatus se, että jos myyjä toimii pakon alaisena, tai sanotaan juuri niin kuin ihmiskauppa- ja paritusrikollisuudessa kaiken kaikkiaan, niin tämä on tietysti väärin ja epäoikeudenmukaista. Myös sitten rajanveto tämän vapaaehtoisen ja ei-vapaaehtoisen palvelujen myymisen välillä saattaa olla erittäin vaikeaa. Tästä syystä tämä tästä jätettiin pois. Eli lähdettiin siitä, että kun ostaminen kriminalisoituu, tällä tavalla annetaan signaali, tai ei anneta pelkkää signaalia, vaan pyrimme ihan faktiseen toimintaan, (Puhemies koputtaa) että ihmiskaupan ja paritusrikollisuuden toimintaedellytykset tässä tapauksessa heikkenevät. Tällä olisi se vaikutus. Minä korostan tätä signaalia ennen kaikkea.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Nyt en valitettavasti ymmärrä ministerin logiikkaa, en parhaalla tahdollanikaan. En tiedä sitten, onko vastaanottajassa vika.

Kun luen hallituksen esitystä laiksi järjestyslain 7 ja 16 §:n muuttamisesta, täällähän on tarjoaminen, joka on verrattavissa myyntiin, kriminalisoitu. Minkä takia ei voida yhtenäistä linjaa kummassakin lainsäädännössä noudattaa. Minun mielestäni aika omituista lainsäädäntöä, että toinen laki sallii, toinen ei. Joku johdonmukaisuus minun mielestäni pitäisi olla silloin, kun lainsäädäntöä tehdään.

Petri  Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Siinä mielessä, jos myynti olisi myöskin kriminalisoitu, se tarkoittaisi kuitenkin merkintää rekisteriin. Ne pahimmat ihmiskaupan ja ammattimaisen prostituution piirteet, mitä Suomessa on, niitä tehdään tällä hetkellä hyvin monesti ulkomailta käsin, niin kuin ministeri tietää, entisistä itäblokin maista ja Venäjältä. Jos nämä henkilöt syyllistyvät useisiin sakkorikkomuksiin Suomessa, heidät voidaan käännyttää takaisin omaan maahansa ja heillä on myöskin rajaeste tulla tähän maahan uudestaan, koska nähdään, että he ovat syyllistyneet aikaisemmin samantyyppisiin rikoksiin Suomessa. Nyt edelleen nämä henkilöt jäävät ilman tällaista merkintää rekisteriin, mikä tarkoittaa, että Suomella on entistä vaikeammat mahdollisuudet kontrolloida tätä järjestäytynyttä rikollisuutta.

Mitä tulee näihin vapaaehtoisiin henkilöihin, jotka ilman painostusta tai uhkaa tekevät elinkeinovapauden piirissä tätä työtä, niin tämä on sitten ongelma, joka pitäisi taas käsitellä perustuslakivaliokunnassa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vielä ministerille. Eikö sitten teillä olekaan tarkoitus toimia siten, niin kuin ed. Räsänen aivan oikein sanoi, että kun niin sanottu prostituoitu on joutunut mafian uhriksi, pakotetuksi vailla mahdollisuuksia, ja kun tämä tapaus havaitaan, häneen kohdistuvat erityiset toimenpiteet meidän sivistyneen valtiomme taholta ja toimitaan juuri niin kuin ed. Räsänen tässä äsken kuvasi? Eikö näin ollutkaan? Minä vaan ymmärsin, että näin oli asian laita. Nyt te kielsitte sen.

Oikeusministeri Leena Luhtanen

Arvoisa puhemies! Jos sanoisi niin tämän myymisen kieltämisen, jos löytyisi yhteinen logiikka, mikä ei minun kannaltani ole ollenkaan välttämätöntä ihan näissä yksityiskohdissa, koska nämä täytyy jokaisen miettiä kohdaltaan, on se, että tämä myymisen kieltäminen, tämä viesti, tekee Suomesta sellaisen alueen, toivottavasti, johon nämä ihmiskauppiaat ja parittajat eivät halua hakeutua ja eivät halua rakentaa omaa bisnestään. Tämä on yksi lähtökohta. (Ed. Salo ja ed. Vistbacka: Miksei sitä sitten esitetä?) Ja uskon, että tämä jatkossa puree.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Minulla ei ole tästä asiasta valmista lukkoonlyötyä kantaa, mutta sanon muutamia asioita, joita toivon, että lakivaliokunnassa harkitaan. Tunnen suurta luottamusta lakivaliokunnan puheenjohtajaa Tuija Braxia kohtaan siinä, että asia tullaan perusteellisesti ja hyvin harkiten käsittelemään.

Yhtenä punaisista langoista tämän asian käsittelyssä tulee mielestäni olla se, mikä on heikossa asemassa olevan ihmisen asema. Prostituoituja varmasti on erilaisia, mutta on kiistatonta, että osa heistä on erittäin heikossa asemassa, ihmiskaupan uhreja. Sen, millä tavalla nämä ihmiset voivat päästä pois siitä tilanteesta, jossa he ovat, mitkä ovat siihen mahdollisuudet, tulee mielestäni olla yksi niistä keskeisistä seikoista, joilla tätä esitystä tulee arvioida. Tämä varmasti tarkoittaa sitä, minkä ed. Brax ottikin esille, että Ruotsin kokemukset täytyy käydä tarkasti läpi, täytyy olla virallisten selvitysten lisäksi myös niitä kriittisiä selvityksiä. Tulee pohtia tarkasti, millä tavalla tämä laki Ruotsissa on vaikuttanut niihin ihmisiin, jotka ovat selkeästi ihmiskaupan uhreja eivätkä ollenkaan hallitse omaa ruumistaan eivätkä itse asiassa liikkumistaankaan tai joilla ei ole mahdollisuuksia kääntyä viranomaisten puoleen, mikä olisi tämän ostamisen kriminalisoinnin vaikutus näihin ihmisiin.

Ehkä suhtaudun hieman skeptisesti siitä näkökulmasta tähän esitykseen, että minusta on näyttänyt siltä, että suomalaisessa yhteiskunnassa ei tähän mennessä olemassa olevia keinoja ole haluttu ottaa käyttöön heikossa asemassa olevien prostituoitujen auttamiseksi. Me olemme systemaattisesti toimineet niin, että jos ihminen jää kiinni prostituutiosta ja on toisen maan kansalainen, hänet yksinkertaisesti karkotetaan, jolloin tietenkin tämä on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että paritusrikollisuutta, kun paritus on ollut kriminalisoitua jo pitkään, ei ole voitu tutkia parhaalla mahdollisella tavalla. Myös jo useiden vuosien ajan meillä on ollut paritusrikollisuudessa sellainen tunnusmerkistö ja sellaiset rangaistusasteikot, että poliisilla itse asiassa olisi hyvin isot valtuudet tutkia näitä rikoksia, mutta ei näytä siltä, että niitä olisi kovin systemaattisesti ja halukkaasti tutkittu. Ainakaan ei näytä siltä, että olisi löytynyt tapauksia niin paljon kuin tutkimustietojen perusteella näyttäisi, että näitä paritustapauksia kuitenkin olisi.

Mielestäni esimerkiksi ed. Kumpula otti myös hyvin esiin sen, että nimenomaan poliisin koulutuksessa, viranomaisten asenteissa ja sitten nimenomaan niissä käytännöissä, tarjotaanko muualta tulleille ihmisille mahdollisuus jäädä Suomeen, todistaa tai olla todistamatta, olisi paljon tehtävää, ja se tehtävä olisi todennäköisesti merkittävämpää kuin se, että seksin ostaminen kriminalisoidaan.

Kriminalisoinnin puolesta varmasti puhuisi tämä kysymys yleispreventiivisyydestä, asenteisiin vaikuttamisesta, ja ehkä siitä, että tällä hetkellä on varmasti olemassa paljon henkilöitä, jotka ostavat seksiä ja jotka ajattelevat, että he ostavat sitä ihmisiltä, jotka myyvät sitä täysin vapaaehtoisesti, vaikka todennäköisesti he saattavat hyvinkin ostaa sitä ihmisiltä, jotka ollenkaan eivät tee sitä vapaaehtoisesti. Ehkä tämän vääntäminen rikoslain rautalangasta voisi olla peruste kriminalisoinnille, mutta tämäkin on asia, jota täytyy arvioida niillä kriteereillä, joita lakivaliokunnan puheenjohtaja tässä esitti: toteutuuko suhteellisuus, onko kriminalisointi tässä oikean kokoinen keino säätää tästä asiasta.

Olen sitä mieltä, että vaikka toisaalta tässä on ehdottoman tärkeää käsitellä asiaa nimenomaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien yksilöiden kannalta, niin uskon, että siihen, kuinka paljon yhteiskunnassa ostetaan ja myydään seksiä, mikä on prostituution määrä, voidaan erilaisilla asioilla vaikuttaa. Meillä on yhteiskuntia, joissa on huomattavasti vähemmän prostituutiota kuin joissakin toisissa yhteiskunnissa, ja siihen voidaan erilaisilla toimenpiteillä pyrkiä. Pidän myös hyvänä sellaista yhteiskuntaa, jossa mahdollisimman vähän ostetaan ja myydään seksiä. Osa näistä asioista, mitkä vaikuttavat tähän, on tietenkin puhtaasti taloudellisia. Näyttää siltä, että suuret taloudelliset erot niin kuin esimerkiksi Suomen ja vaikkapa Venäjän Karjalan välillä, jossa itse asiassa taloudellinen kuilu on yksi suurimmista maailmassa, varmasti vaikuttavat tähän. On tietenkin selvää, että jos haluamme vaikuttaa tämän taloudellisen kuilun syvyyteen, niin rikoslaki ei siinä ole keskeisin keino.

Ajattelen myös, että prostituution määrällä, yleisyydellä ja sillä asenteella, mikä on seksin myymiseen yhteiskunnassa, vaikutetaan naisten asemaan. Mitä lähempänä on seksin ostaminen ja ajatus siitä, että ostaminen on luonnollinen, hyvä ja hyväksytty tapa hankkia seksiä, niin minä uskon, että sitä enemmän se vaikuttaa yleisesti naisen asemaan heikentävästi, että sillä on esimerkiksi sen tyyppisiä vaikutuksia naisten kouluttautumiseen ja arvostukseen työmarkkinoilla, että katsotaan, että no, miksi hankit itsellesi koulutuksen johonkin muuhun, kun itse asiassa sinulla olisi jo valmis ammatti omassa ruumiissasi.

Tämä on tietenkin hyvin vaikea kysymys arvioida, ja se, mitä tässä sanoin, on ehkä sitten vain oma käsitykseni, joka ehkä liittyy siihen, minkälaisia keskusteluja olen käynyt tästä asiasta sellaisten ihmisten kanssa, jotka asuvat maissa, joissa prostituutioon suhtaudutaan yleisesti hyväksyvästi ja katsotaan, että se on osa normaalia arkea. Mutta tämäkin on osittain tietenkin ehkä vaikeasti selvitettävä kysymys, mutta se on varmaan asia, joka kuitenkin tämän asian käsittelyssä myös täytyy ottaa huomioon.

Ehkä ylipäätänsä se, että käsitellään sitä, miksi ja miten poliisi tähän mennessä on tutkinut näitä asioita, mitkä ovat ne resurssit, on yksi niistä asioista, jotka tässä täytyy ottaa huomioon. On mielestäni hyvä, jos tätä asiaa käsitellään sillä tavalla, että ihmisillä ei ole ennakkoon lukkoonlyötyjä asenteita. Joka tapauksessa tässä keskustelussa mielestäni huono rintama on sellainen, joka ehkä osittain näyttäisi olevan syntymässä, että ihmiset ikään kuin menevät tämän toiveen taakse, että myös myyminen pitäisi kriminalisoida. Omasta mielestäni on selvää, että myymistä missään nimessä ei tule kriminalisoida. Se ainakin on teko, joka vaikeuttaisi heikossa asemassa olevien ihmisten asemaa.

Toivottavasti ei ole niin, että täällä on iso määrä ihmisiä, jotka sanovat, että no, jos ostaminen kriminalisoidaan, sitten täytyy kriminalisoida myyminenkin. He tietävät, että se ei todennäköisesti tule menemään läpi, mutta se antaa heille syyn olla tätä lakia vastaan ilman, että itse asiassa esitetään niitä keinoja, joilla voisimme vaikuttaa ihmiskauppaan ja prostituution yleiseen vähenemiseen Suomessa. (Ed. Pulliainen: Kukas sitten on ostaja?) — Anteeksi? Kuka on ostaja? (Ed. Pulliainen: Kuka sitten on ostaja, jos myydä saa vapaasti?) — No, toivottavasti sitten on sellainen. Silloin olisi tietenkin sellainen tilanne, että on asia, joka ei mene kaupaksi, jos ihmiset noudattaisivat kriminalisointia 100-prosenttisesti, ja silloin yleensä kai bisnes menee konkurssiin, niin että se olisi se seuraus. Mutta mielestäni se on vähemmän vakava seuraus kuin se, että myyminen olisi kriminalisoitu ja että myös seksiä myyvistä henkilöistä tehtäisiin rikollisia.

Ehkä viimeisenä näkökulmana omasta mielestäni tässä kysymyksessä: Minun mielestäni tässä ei tarvitse pohtia elinkeinovapautta. En itse pidä elinkeinovapautta kaiken kaikkiaan suurimpana ohjenuorana. Suhtaudun kielteisesti turkistarhaukseen ja esimerkiksi tiettyihin energiantuotantomuotoihin ja katson, että elinkeinovapaus ei yhteiskunnallisessa harkinnassa ole semmoinen ylitse muiden käyvä asia, jota tulisi harkita. En usko niihin väitteisiin, että kaikki myyty seksi on pakotettua väkivaltaa ja riistoa, vaan arvioisin, että on varmasti vapaaehtoisesti ja järjellä harkiten myytyä seksiä. Mutta tätä lainsäädäntöä tehtäessä myöskään ikään kuin kaikkein hyväosaisimpien ja hyvin bisneksensä hoitavien prostituoitujen asia ei kuitenkaan ole se, jota ensisijaisesti mielestäni tulisi harkita.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensin kiitos lakivaliokunnan puheenjohtajalle ed. Braxille erittäin hyvästä puheenvuorosta ja nimenomaan siitä, että meidän pitää tehdä tarkkarajaista lainsäädäntöä. Tässä on kyllä sellainen hallituksen esitys, josta on erittäin vaikea löytää sitä tarkkarajaisuutta.

Erityisesti kiinnitti huomiota tämän päivän Helsingin Sanomien mielipideosastolla oleva artikkeli Prostituutio ei ole epätasa-arvon syy vaan seuraus, jonka oli kirjoittanut Minna Kimpimäki, oikeustieteen tohtori, yliassistentti Lapin yliopistosta. Lainaisin sitä jonkin verran:

"Rikoslain säännöksen toivotaan vähentävän seksuaalipalvelujen kysyntää, ehkäisevän ihmiskauppa- ja paritusrikollisuutta ja vaikuttavan yleiseen mielipiteeseen.

Prostituutiopalveluja myyvä henkilö nähdään ennen kaikkea uhrina ja suojelun kohteena. Lakiehdotuksessa lähdetään siitä, ettei prostituoiduksi ryhtyminen ole vapaaehtoista, jos siihen on syynä heikko sosiaalinen tilanne. Onkin selvää, että prostituutio on harvoin täysin vapaasti punniten tehty rationaalinen valinta.

On kuitenkin syytä muistaa, että kaikkiin muihinkin valintoihimme vaikuttavat myös ulkoiset tekijät: sosiaalinen ja kulttuurinen tilanne, yhteisön paine ja tilannesidonnaiset tekijät.

Teemme jatkuvasti tulevaisuutemme kannalta potentiaalisesti hyvinkin vahingollisia valintoja: aloitamme tupakoinnin, harjoitamme suojaamatonta seksiä satunnaisten kumppanien kanssa, keskeytämme koulunkäynnin tai otamme riskejä uhkapeleissä ja heikoilla jäillä.

Tuskin kovin moni olisi valmis väittämään, että tällaiset valinnat voitaisiin estää määräämällä ne sakolla rangaistaviksi. Vielä vähemmän voidaan väittää, että sakkorangaistus vaikuttaisi niihin tekijöihin, jotka ovat tällaisten vahingollisten ratkaisujen taustalla.

Kun seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointia pohditaan, tulisi avoimesti tunnustaa lainsäädännön todelliset mahdollisuudet ja rajat." — Mielestäni puheenjohtaja Brax erittäin hyvässä puheenvuorossaan pohti näitä.

"Rikoslain säännöksellä voidaan jossain määrin turvata yleistä järjestystä ja ilmaista yhteiskunnan arvoja ja moraalia. Sosiaalinen ja sukupuolten välinen tasa-arvo on kuitenkin pääosin saatava aikaan muilla välineillä.

Prostituutio ei ole epätasa-arvon syy vaan seuraus. Myös ihmiskaupan ja järjestäytyneen paritusrikollisuuden vastustamisessa muut keinot kuin ostokriminalisointi lienevät tehokkaampia."

Meillähän oli SDP:n eduskuntaryhmässä ed. Alhon toimesta järjestetty epävirallinen kuuleminen jo ennen joulua ja paikalla oli myöskin Sallin eli Seksialan Liiton puheenjohtaja Johanna Sirkiä. Hän toteaa Sallin kotisivulla seuraavaa: "Prostituutio nähdään usein pelkästään epätasa-arvoisena ja torjuttavana ilmiönä. Ideologisesti perusteltu kriminalisointi ei kuitenkaan ota huomioon prostituutiossa toimivien naisten, miesten ja" — täällä ei ole puhuttu muuten miehistä juuri ollenkaan vaan pelkästään näistä naisista, ja sitten ovat myöskin transseksuaalit, joita on aika paljon prostituoitujen joukossa — "transsukupuolisten henkilöiden konkreettisia arjen ongelmia, heidän ulottuvillaan olevia vaihtoehtoja tai sitä, mitä prostituutio heille käytännössä merkitsee.

Tasa-arvon toteuttamisen kannalta on oleellista, että heikommassa asemassa olevilla ihmisillä on todellisia mahdollisuuksia saada oikeusturvaa ja viranomaisapua niissä konkreettisissa tilanteissa, joissa he itse kokevat tarvitsevansa apua. Tasa-arvo ei toteudu, jos ’oikeana’ ongelmana nähdään jokin muu kuin autettavan ihmisen itsensä kokema ongelma."

Tässä mielessä on erittäin tärkeää, että lakivaliokunta, jossa olen myöskin varajäsenenä, tulee myöskin kuulemaan tämän Sallin edustajia, mutta myöskin niitä henkilöitä, jotka toimivat tässä ammatissa.

Täällä on paljon puhuttu sitten muitten maitten esimerkeistä. Nyt viimeisimpänähän on Englanti päättänyt olla kriminalisoimatta ostoa, samaten Norja. Ruotsi on siis ainut, joka on kriminalisoinut, ja rohkenen tässä sen sanoa, että kävin juuri netistä katsomassa Suur-Tukholman alueella olevien prostituoitujen nettisivuja. Siellä oli 97 tarjoajaa, joista 9 oli uutta, vanhin oli 56-vuotias. (Eduskunnasta: Paljonko maksoi?) — En kommentoi. — Eli nyt tässä syntyy tietysti se ongelma, että kun avoimesti voidaan tiedotusvälineiden, lähinnä netin, kautta jatkaa tätä toimintaa, niin tulee sitten kysyneeksi, onko oikein, että vain sitten ostaminen kriminalisoidaan, kun esimerkiksi tässäkin tapauksessa lähes 100 ihmistä tätä palvelua tarjosi.

Aikaisempi oikeusministeri Koskinen totesi 22.7. Helsingin Sanomissa osastolla Kotimaa seuraavaa: "Seksin myynti voi olla rikokseen yllyttämistä." Oikeusministeri Koskisen mielestä "seksipalvelujen myynnissä toteutuvat periaatteessa rikokseen yllyttämisen merkit". Eli tässä tulee kysyneeksi sitä, mitä tässä on pohdittu, kun ed. Sinnemäki totesi, että ei missään tapauksessa saa kriminalisoida myyntiä. Mutta jos joku ostaa, niin täytyyhän jonkun tarjota, tässä tapauksessa Tukholmassa 97. Eikö se yllytä tätä henkilöä rikokseen? Eikö silloin ole järkevämpää, että sitten myöskin kriminalisoidaan myynti ja osto? Näin pohti edellinen oikeusministeri Koskinen, joka valmisteli tämän esityksen alustavasti, mutta ei kuitenkaan sitä sitten tuonut ministeriaikanaan, vaan se tuli nyt sitten ministeri Luhtasen aikana.

Sitten erityisesti tarkkarajaisuuteen ja siihen, mitä voi seurata siitä, että tässä hallituksen esityksessä on myöskin yritys kriminalisoitu. Kerron esimerkin Viipurista. Matkalla olleet suomalaiset miehet kertoivat, että alaikäiset naiset seurasivat heitä muutaman kadunkulman, jonka jälkeen he tulivat paikalle ja totesivat, että jos ette maksa niin ja niin paljon, menemme miliisille ja kerromme, että te yrititte ostaa heiltä seksiä. Ei ole mitään mahdollisuutta todistaa, etteikö näin olisi tilanne. Näin ollen kyllä käsite yritys on niin epätarkkarajainen, että vähintään se nyt tästä hallituksen esityksestä pitäisi poistaa.

Mielestäni tämä ei ole hyvä hallituksen esitys. Prostituutioon liittyvää ihmiskauppaa ja alistamista ei saada käsitykseni mukaan tällä hallituksen esityksellä torjuttua, vaan parempi oli hallintovaliokunnan silloin tekemä mietintö, jossa saatiin katuprostituutio pois. Tämä tulee tekemään sen saman, mikä Ruotsissa, jossa on todettu muun muassa seuraavaa: "Ruotsin viranomaiset ovat vakuuttuneet, että seksin ostamisen kriminalisointi olisi parantanut asioita ja tehnyt maasta vähemmän houkuttelevan ihmiskaupan harjoittajille. Väitteiden tueksi ei ole olemassa tutkimukseen perustuvaa mitään tietoa. Ihmiskaupan uhreja auttavien järjestöjen ja seksityöntekijöiden käytännön kokemusten mukaan heikoimmassa asemassa olevien prostituoitujen tilanne ja heidän auttamisensa on oleellisesti vaikeutunut, todetaan Ruotsista. Prostituoidut väittävät kokemuksesta, ettei kriminalisointi vähennä kysyntää vaan ainoastaan muuttaa niitä olosuhteita, joissa he joutuvat toimimaan."

Samanaikaisesti Ruotsissa luvattiin — nyt huomasin, että ministeri Rajamäki on tulossa — kun tämä säädettiin, poliisille lisää voimavaroja, mutta Ruotsissa on todettu, että seksin ostamisen kriminalisoivaa lakia säädettäessä ruotsalaiset poliitikot lupailivat lisää voimavaroja prostituoitujen auttamiseen ja tutkimukseen. Kumpikaan lupaus ei ole toteutunut. Ja kun tiedetään meidän budjettikehyksemme ja -raamit, niin tässä käy sillä lailla, että teemme tämän lainsäädännön, jos se nyt tulee menemään läpi, jälleen yhdeksi niistä handsfree-laeista, joita me emme pysty valvomaan, mutta joita me säädämme, joista voi olla hyvinkin vahingollisia seurauksia nimenomaan tälle joukolle, joka harrastaa tätä ammattia.

En lähde enää lukemaan, mutta otin myöskin viestin, joka oli tullut koneelle. Se on Hämeenlinnan vankilasta, jossa 50 naista ja 13 miestä on allekirjoittanut vetoomuksen, jossa todetaan, että tätä lakia ei pitäisi säätää.

Eli erittäin hankala lainsäädäntö. Olisin toivonut kyllä hallitukselta harkintaa, ennen kuin se sen tänne eduskuntaan toi.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Herra puhemies! Tämän asian yhteydessä on taholtani ja poliisiosaston taholta tuotu esille tämän asian arviointiin liittyviä erilaisia tekijöitä, myönteisiä ja kielteisiä, koskien seksipalvelujen oston kriminalisointia. Itse edustin aikaisemmissa hallituksen neuvotteluissa myös sitä kantaa, että mikäli tähän mennään, niin silloin on kyllä myynti sekä osto, molemmat, otettava tarkastelun piiriin, ja korostin meidän, sisäministeriön ja poliisiosaston, näkökulmasta eräitä kriittisiä havaintoja tähän uudistukseen liittyen.

Tältä osin järjestyslakiinhan ehdotetaan tehtäväksi uudesta rangaistussäännöksestä johtuvat muutokset, ja seksuaalipalvelujen ostaminen yleisellä paikalla ei olisi enää rangaistava järjestysrikkomuksena. Seksuaalipalvelujen ostamista nuorelta koskevaan rikoslain rangaistussäännökseen lisättäisiin tekomuodoksi toisen henkilön korvaamien seksuaalipalvelujen käyttäminen.

Vaikka tällä asialla on liityntä poliisitoimeen ja rikostorjuntaan, on tietysti seksuaalipalvelujen tarjoamisen ja ostamisen kokonaiskriminalisointi kuitenkin pitkälti eettis-moraalinen kysymys. Kyse on lähinnä kriminalisoinnin hyötyjen ja haittojen punninnasta ja arvioinnista, jota niin omasta kuin poliisiosaston ja sisäministeriön näkökulmasta olemme yrittäneet tehdä ja olemme siitä myöskin toimittaneet niin hallituksen kuin oikeusministeriön käyttöön meidän näkökulmaamme.

On seuraavia tekijöitä, joita voidaan esittää niin kriminalisoinnin puolesta kuin vastaankin, ja ehkä on hyvä valottaa tässä yhteydessä muutamia uhkakuvia.

Kriminalisoinnilla varmasti odotetaan olevan käyttäytymistä tulevaisuudessa ohjaava vaikutus, kun se osoittaa yhteiskunnan paheksunnan seksipalvelujen ostoa kohtaan. Esimerkiksi törkeää paritusta koskeva kriminalisointi ja siihen liittyvä pakkokeinojen käytön mahdollisuus on mitä ilmeisimmin osaltaan edistänyt järjestäytyneen ja muun vakavamman rikollisuuden torjuntaa.

Tätä esitystä voidaan perustella seksuaalisen itsemääräämisoikeuden, sosiaalisen tasa-arvon ja henkilön koskemattomuuden suojaamisella sekä sukupuolten tasa-arvon edistämisellä. Tämä esitys on tarkoitettu parantamaan tietysti naisten asemaa, estämään prostituutiota sekä muokkaamaan vääristynyttä kuvaa seksuaalisuudesta sekä suojaamaan tietysti ihmisarvoa.

Tältä osin esityksen vaikutuksia on jossain määrin meillä myöskin arvioitu, että ne voisivat olla vähäisiä ottaen huomioon voimassa olevat kriminalisoinnit. Seksipalvelujen tarjoamiseenhan on ollut mahdollista puuttua 1. lokakuuta 2003 voimaan tulleen järjestyslain nojalla, joka korvasi kuntien erilaiset järjestyssäännöt. Lain 7 §:n 1 momentin mukaan muu häiriötä aiheuttava toiminta, kuten seksuaalipalvelujen ostaminen ja maksullinen tarjoaminen yleisellä paikalla, on kiellettyä. Lisäksi seksipalvelujen ostaminen alle 18-vuotiaalta on Suomessa jo nykyisessä rikoslaissa rangaistavaksi säädetty teko.

Niitä uhkakuvia ja kielteisiä asioita, joihin joka tapauksessa on nyt vakavasti paneuduttava, kuten olen halunnut jo aikaisemmassa käsittelyssä esille tuoda, on tietysti ne, että pahinta, mitä nyt voi tapahtua, on se, että toiminta siirtyy osittain ja pääosin Suomen rajojen ulkopuolelle. Se tulee olemaan lähialueen osalta kuin myös jo kansallisen maineemmekin kannalta kenties todella vakava seuraus. Tästä keskustelimme myöskin eilen oikeusministerin kanssa Viron-vierailulla Viron sisä- ja oikeusministerin kanssa puuttuen näiden muutoksien mahdollisiin heijastuksiin. Virossa tuntuu olevan ehkä seuraavien eduskuntavaalien pääteemoja tämän tyyppinen lainsäädäntö Ruotsin mallin mukaan.

Se, mikä on tietysti toiminnan rajojen ulkopuolelle siirtymisen ohella riski, on se, että toiminta kätkeytyy Suomessa, jolloin näytön hankkiminen vaikeutuu ja prostituoidut joutuvat tosiasiallisesti nykyistä alistetumpaan ja turvattomampaan asemaan. Järjestäytyneen rikollisuuden ote prostituoidusta voi vahvistua. Muutenkaan järjestäytyneen rikollisuuden toimintatavat eivät ole minkään ohjekirjan mukaiset. On mahdollisuus entistä voimakkaampaan kiristykseen. Rikosprosessuaalisesti ostajat eivät myöskään — se täytyy muistaa — ole todistajia jatkossa vaan epäiltyjä.

Tältä osin järjestäytyneen rikollisuuden torjunnan näkökulma on ainakin henkilökohtaisesti minua paljon mietityttänyt, varsinkin nyt, kun olemme Rajavartioston ja myöskin ihmiskaupan torjunnan puolella käynnistämässä aktiivisempaa vaihetta. Olen turvallisuusasiain johtoryhmässä määrännyt krp:n johtamaan operatiivista ihmiskaupan vastaista yksikköä, ja myöskin ne viimeisimmät havainnot, mitä meillä on Helsinki-Vantaan osalta kiinalaisten ihmissalakuljetuksesta ja ihmiskaupasta, panevat miettimään, millä tavalla päästään pureutumaan tilanteisiin, joissa ihmiskaupan uhri itse ei tiedä tulevasta asemastaan yhtään mitään.

Joka tapauksessa tutkinnallisesti ja muutoin meillä täytyy olla järjestäytyneen rikollisuuden ja ihmiskaupan, yhden törkeimmän rikollisuuden muodon, osalta, jonka olemme nostaneet EU-puheenjohtajuuskaudenkin pääteemaksi, mahdollisuuksia vastatoimiin jatkossa. Rikosoikeudellisten osallisuusoppien osaltahan seksipalvelujen oston kriminalisointia ei ole pidetty selkeimpänä vaihtoehtona huolehdittaessa asioista. Se, mikä tietysti erityisesti meillä on näkökulmana, on, että viranomaisten valvontaan tarvittavat voimavarat pitää tältä osin myöskin pitää esillä.

Lakiuudistuksen vaikutuksia, arvoisa puhemies, tulisi ehdottomasti sen voimaan tultua myös arvioida eri näkökohdista ja juuri näitten lähialue- ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaan liittyvien toimintamalliemme ja -keinojemme riittävyyden näkökulmasta.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on varmaan jo lähes kaikki näkökulmat käsiteltävänä olevasta hallituksen esityksestä tuotu esille. Hallituksen esityksessä 221/2005 vp on ehdotettu seksuaalipalvelujen ostamisen säätämistä yleisesti rangaistavaksi. Lisäksi esitykseen kuuluu kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen YK:n yleissopimuksen ihmiskaupan torjumista ja rankaisemista koskevan lisäpöytäkirjan hyväksyminen. Tämä koskee erityisesti naisten ja lasten kaupan ehkäisemistä. Kolmantena tärkeänä asiana on maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämistä koskevan lisäpöytäkirjan hyväksyminen.

Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus ihmiskaupan ja -salakuljetuksen torjumiseksi on ehdottomasti tarpeellinen. Ihmiskaupassa ja ihmisten salakuljetuksessa on kyse hädänalaisten ihmisten riistämisestä ja heidän ihmisarvoisen elämänsä estämisestä. Ihmiskaupan uhreilta puuttuvat perusoikeudet, ja usein heitä pidetään ala-arvoisissa oloissa, joskus suoranaisessa vankeudessa. Naisia ja lapsia alistetaan seksiorjiksi ja miehiä pakkotyöhön. Kyse on nykyajan orjakaupasta, jota vastaan on taisteltava kansainvälisellä yhteistyöllä. Siksi yleissopimusta tarvitaan.

Seksuaalipalvelujen ostokiellon säätäminen lailla on vaikeampi asia. Lakiesityksen mukaan vain ostajaa rangaistaan. Tässä keskustelussa näkemykset ja niiden perustelut ovat olleet ristiriitaisia. Seksin välitystä ei saa sallia missään olosuhteissa eli ihminen ei saa myydä toista ihmistä. Tästä on pidettävä kiinni.

Vielä kuitenkin kysyn, jos seksin ostoa ollaan kieltämässä, eikö olisi loogista kieltää myös myynti. Jos seksin osto kielletään, alan valvonta tulee hankalammaksi kuin ennen kieltoa. Tämä lisää rikollisuutta sekä mahdollisesti huonontaa esimerkiksi seksin myyjien terveyden tarkkailua. Kannattaa ottaa myös vakavasti ne arvelut, että paritus lisääntyy seksipalvelujen osto kiellettäessä. Näistä ei ole kunnollista tutkimustietoa. Lakiesitykseen liittyvät lausunnot olivat ristiriitaisia. Tässä keskustelussa on esille tullut myös, että yli puolessa lausunnoista suhtauduttiin kielteisesti hallituksen esitykseen. Aika painavia olivat myös ministeri Rajamäen äsken esittämät uhkat seksin ostamisen kriminalisoinnin seurauksista.

Arvoisa puhemies! Kannatan Yhdistyneiden kansakuntien ihmiskauppaa koskevan yleissopimuksen hyväksymistä, mutta suhtaudun varauksellisesti seksuaalipalvelujen oston kieltoon. Lakivaliokunnan on monipuolisesti ja asiallisesti arvioitava lakiesityksen vaikutuksia, ja laadittavan lakivaliokunnan mietinnön pohjalta meidän on helpompi päättää lopullinen kantamme esityksen sisältöön.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämän keskustelun aikana on tuotu hyviä perusteluita puolin ja toisin. Ehkä tämän lain kokonaisnipun vastustajat ovat tuoneet laajemmat perustelut pöytään. Mutta sehän on selvää, että yhtään henkeä tässä talossa ei ole, joka ei olisi valmis vastustamaan kansainvälistä ihmiskauppaa ja joka ei olisi valmis vastustamaan paritusta. Se on ehdottomasti minunkin kantani.

Mutta tämä tyyli, millä tätä nyt ollaan tekemässä, ei ole oikein. Tämä ei ole tasapuolinen eikä asiallinen, jos vain osto kielletään. Kyllä siinä tapauksessa silloin sille vastapuolelle, lailliselle myyjälle, jää liika avoin valtakirja tehdä siitä toisesta osapuolesta uhri ja rikollinen ilmiantamalla tämä, olipa sitten kummin päin vain, nainen tai mies, kyseessä. Kyllä silloin jää avoin valtakirja suuttuneelle osapuolelle vetää syyte päälle, jos vielä ostoyrityskin on kriminalisoitu, ja rajan, milloin on se ostoyritys tapahtunut, vetäminen on täysin mahdotonta.

Toinen syy, mikä panee minut kyllä vastustamaan tätä lakia, on se, että seksikauppaa ei voida lopettaa. Se menee maan alle, ja sitä ei voida valvoa. Ennen kaikkea se valvonnan vaikeus ja mahdottomuus on suuri pulma, ja miksi me tekisimme tässä talossa semmoisia lakeja, joita ei voida valvoa? Semmoisilla laeilla heikennetään kansalaisten yleistä lain kunnioitustakin, jos tehdään lakeja, joita ei voida valvoa.

Nämä ovat pääsyyt minulle ainakin vastustaa tätä. Sitten jos todella mennään siihen, että se myyntikin kriminalisoidaan, silloin ollaan jo aivan eri asiassa, mutta nyt tällä kertaa siitä ei puhuta mitään. Kun kirkkokin vastustaa tätä lakia tässä muodossa, niin en minä voi nivalalaisena körtti-isäntänä ruveta sitä puolustamaan. Kyllä se on puutteellinen ja ristiriitainen ja väärä tämä tapa, millä nyt edetään.

Toivon todella lakivaliokunnalta tarkkarajaista työtä, että lopputulos olisi semmoinen, että sillä todella voitaisiin vaikuttaa tähän asian ytimeen elikkä kansainväliseen ihmiskauppaan ja paritukseen. Niitä on vastustettava ja torjuttava kaikin konstein. Mutta en todellakaan ymmärrä sitä ministerin lausuntoa, kun hän ilmoitti, että nyt ei ole saatu näitä kauppiaita kiinni, koska ei ole näyttöjä. Se kuitenkin tapahtuu tänä päivänä päivänvalossa. Jos osto kielletään, se toiminta painuu hämärille kaduille maan alle. Miten se sieltä saataisiin kiinni, jos ei sitä kerta päivänvalosta saada kiinni?

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllä hallituspuolueen edustajana täytyy kannattaa hallituksen esitystä. Minä toivon, että tähän rintamaan tulisivat kaikki muutkin hallituspuolueitten edustajat. Meidän velvollisuutemme on kannattaa hallituksen hyviä esityksiä ja puolustaa niitä.

Tämän esityksen kohdalta voin sanoa, että varmasti tällä on ollut ihan oma tarkoituksensa, jonka vuoksi esitys on tehty, halu kitkeä kielteisiä ilmiöitä pois. Mielestäni tätä voisi kyllä myös parantaa, aivan kuten on sanottu, siten, että myös myyminen tulisi samalla tavalla sanktioitavaksi kuin osto. Silloin tämä olisi tasapuolinen. Minä uskon, että lakivaliokunta, joka tulee käymään lähetekeskustelusta päätellen vilkkaan keskustelun, voi myöskin hyvää esitystä tällä tavalla vielä parantaa.

Totta kai kaikkeen lainsäädäntöön liittyy valvonnan ongelmia, aina myös muitakin ongelmia, mutta aivan voittopuolisesti tällä kyllä tähdätään ihmisarvon kunnioittamiseen, tasa-arvoon ja myös muun rikollisuuden ennaltaehkäisemiseen. Katson nämä myönteiset näkökohdat niissä niin selkeiksi, että toivon, että tämä hallituksen esitys, jota oikeusministeri aivan erinomaisesti on täällä selostanut, voisi mennä mahdollisimman myönteisesti edellä kerrotulla tavalla parannettuna myöskin lakivaliokunnassa mietinnöksi ja tulla sitä kautta lainsäädännöksi.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hienotunteisuussyistä jätän ruotimatta ed. Oinosen hyvän puheenvuoron, mistä olen täysin eri mieltä, eri mieltä siinä suhteessa, että hallitus ei nyt kovin erikoista esitystä ole tänne tuonut. Mutta voisi todeta tyytyväisyydellä sen, että ministeri Rajamäki käyttämänsä puheenvuoron perusteella osoitti sen, ettei hallituksen osalta ihan pimein silmin tätä asiaa ole tehty, kyllä siellä nähdään tätä parempaakin maailmaa ja niitä ongelmia, mitä on olemassa.

Mutta edelleen vielä teroitan, että kun tämä valiokunnassa puidaan, niin löytyisi sellaiset pointit ja pohjat tähän asiaan, millä ihmiskauppiaitten, välittäjien, sutenöörien — mitä äsken roistoiksi nimitin ja olen edelleenkin samaa mieltä — asema tulisi hoidettua niin, että nämä konnat olisivat raudoissa paljon ennen kuin joku ostaja tulee esille taikka sen paremmin myyjäkään, vaikka olen sen myynnin kriminalisoinnin osalta samaa mieltä kuin äskeisessä puheenvuorossa aikaisemmin todistin.

Herra puhemies! Toivon, että nämä näkökohdat tulisivat huomioitua ja tämä asia tulisi siltä osin kuntoon.

Tony Halme /ps:

Arvoisa puhemies! Kyllä alaikäisten seksuaalisen hyväksikäytön tuomion pitäisi olla kovempi kuin vuosi. Kyllä pelotteen pitäisi olla paljon suurempi, kun lapsia ruvetaan käyttämään hyväksi. Omana mielipiteenäni tässä lopuksi haluaisin sanoa, että jokaikiseltä pedofiililtä pitäisi leikata munat irti, lyödä ne tapilla perseeseen ja heittää ne loppuiäksi linnaan. [Puhemiehen huomautus PTK 4/2006 vp]

Keskustelu päättyy.

​​​​