Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Hallitus on antanut eduskunnalle järjestyksessään toisen selonteon elintarviketurvallisuudesta. Ensimmäisen selonteon johtopäätös oli, että elintarviketurvallisuutemme taso on korkea ja toimenpiteet on kohdistettava tämän tason ylläpitämiseksi. Nyt vuonna 2010 voimme entistä vakuuttavammin todeta, että Suomi on maailman kärkimaita elintarviketurvallisuudessa.

Euroopan unionissa on viime vuosina tehty useita yhtenäisin perustein suoritettuja arvioita keskeisten elintarviketurvallisuutta uhkaavien tekijöiden tilanteesta. Suomi on kauttaaltaan asettunut aivan kärkeen näissä tutkimuksissa. Näin voidaankin todeta, että Suomessa tuotetut elintarvikkeet ovat Euroopassa ja maailmalla huipputurvallisia.

Elintarviketurvallisuutta haastavat osin samat tekijät kuin aikaisemminkin: maailmanlaajuisen elintarvikekaupan laajentuminen, tuotannon keskittyminen yhä suurempiin yksiköihin, kuluttajien alati kasvava mielenkiinto eksoottisimpiin ruokakulttuureihin sekä käytännön vieraantuminen ruokaturvallisuuden perusasioista.

Ilmastonmuutoksen ohella toisena elintarviketurvallisuuteen vaikuttavana megatrendinä on syytä tuoda esiin väestörakenteen muutos. Sekä väestön ikääntymisellä että maahanmuuton lisääntymisellä on vaikutuksensa ruokaketjuun. Vanhusväestön ruokahuollon varmistaminen on haaste sekä ruuan ravitsemuksellisen laadun että myöskin turvallisuuden kannalta. Vanhetessa ihmisen puolustuskyky ruuan haitallisille tekijöille vääjäämättä alenee. Siksi ikääntyvien ruuan laatu ja turvallisuus on varmistettava erityisen huolellisesti. (Hälinää)

Oman haasteensa muodostavat vanhustenhuollon rakenteelliset uudistukset, joiden yhteydessä on varmistettava, että vastuu ruuan turvallisuudesta säilyy selkeänä.

Migrationen utgör ett välkommet tillägg till den finska matkulturen. Människor med olika kulturella bakgrunder tar också med sig sina mattraditioner till Finland. Livsmedelsföretagandet är ett användbart sätt att genomföra integreringen. Till detta hör också utmaningar som visat sig vara svåra, såväl för de inflyttade nya företagarna som för övervakningsmyndigheterna. Vi måste förhålla oss positivt till främjande av den etniska matkulturen, men vi måste komma ihåg att alla människors rätt till en minst lika hög nivå på livsmedelssäkerheten måste tryggas i vårt land.

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä olevassa selonteossa asetetaan elintarviketurvallisuustavoitteet vuosille 2010—2014. Selonteossa elintarviketurvallisuutta on tarkasteltu koko elintarvikeketjun näkökulmasta. Elintarvikkeiden kemiallisesta turvallisuudesta selonteko nostaa esille neljä aineryhmää. Niiden saanti suomalaisessa väestössä on lähellä kansainvälisesti arvioituja päivittäisen enimmäismäärän ohjearvoja. Aineet ovat ympäristömyrkyt dioksiini ja pcb, homemyrkyt t2 ja ht2, vettä hylkivänä aineena käytetty pfos sekä raskasmetallit elohopea, kadmium ja arseeni. Näiden aineiden saatiin on selonteon mukaan kiinnitettävä erityistä huomiota.

Dioksiinien osalta tiedetään, että tärkein saantilähde on Itämeren kala, johon myrkyt kulkeutuvat ilman kautta Keski-Euroopasta. Siten pitoisuuksien alentamiseksi tarvittavat toimet täytyy tehdäkin muualla. Uusimmat tutkimustulokset osoittavatkin, että esimerkiksi silakan pitoisuudet ovat laskeneet selvästi 2000-luvulla. Kun muistetaan kalansyönnin myönteiset terveysvaikutukset, voidaan huoletta suositella säännöllistä ja monipuolista kotimaisen kalan käyttöä.

Mikrobiologisista elintarviketurvallisuustekijöistä merkittävimpiä ovat eläimistä ihmisiin tarttuvat taudit eli zoonoosit. Eniten tilastoituja sairaustapauksia aiheuttavat kampylo-, noin 4 000 tapausta vuodessa, salmonella-, noin 2 500, ja yersiniabakteerit, noin 900. Valtaosa kampylobakteereista — vuodenajasta riippuen yli puolet, loppukesästä noin 30 prosenttia — ja salmonellasairastumisista jopa yli 80 prosenttia liittyy ulkomaanmatkailuun tai ulkomailta tuotuihin elintarvikkeisiin.

Huomiota on myös kiinnitettävä listeria- ja ehec-bakteereihin, sillä niiden aiheuttamat tautitapaukset ovat vakavia. Norovirukset ovat tulleet esiin uutena ruoka- ja vesivälitteisten epidemioiden aiheuttajana 2000-luvulla. Tuoreet kasvikset ovat aiempaa useammin ruokamyrkytysten aiheuttajana. Virusten leviämisen ehkäisemiseksi huomiota on kiinnitettävä elintarvikkeita käsittelevien henkilöiden hygieniataitoihin.

Selonteossa ehdotetaan asetettavaksi ensimmäisen suotuisan suojatason arvo eli alop-arvo salmonellalle. Alop-arvon asettaminen perustuukin maailman kauppajärjestön Wto:n hyväksymään sopimukseen. Tämä alop-arvo on poliittisesti päätettävä hyväksyttävä suojataso, jonka pohjalta valtio voi määrittää riskinhallintatoimensa mukaan lukien tuontielintarvikkeisiin ja tuontirehuihin kohdistuvat toimet.

Alop-arvoksi ehdotetaan korkeintaan kuutta kotimaassa saaduksi raportoitua salmonellatartuntaa 100 000:ta henkeä kohden vuodessa. Taso vastaa nykyistä vallitsevaa tasoa eikä siten edellytä kansallisten salmonellavalvontaohjelmien tiukentamista. Kasvisten ja tuontielintarvikkeiden salmonellaseurantaa on kuitenkin tehostettava, koska mehän olemme hakeneet Suomen salmonellavapaaksi maaksi, ja sellaisena se on ehdottomasti myöskin pidettävä.

Kasvisten salmonellaseurantaa parannetaan kotimaassa hyviä viljelykäytäntöjä, kuten kasteluveden käyttöä, edistämällä. Tuontikasvisten osalta EU-säädösten mukainen riskielintarvikkeiden valvontajärjestelmä on käynnistymässä, ja siitä vastaa tulli. Eläimistä saatavien elintarvikkeiden tuonnin osalta selonteon linjaus tarkoittaa, että me emme tingi nykyisistä vaatimuksista, kuten sian-, naudan- ja siipikarjanlihan sekä kananmunien salmonellaerityistakuista.

Selonteossa asetetaan 22 tavoitetta elintarviketurvallisuudelle vuosille 2010—2014. Tavoitteet liittyvät elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamiseen, terveellisen ravitsemuksen edistämiseen sekä kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien ja tiedonsaannin parantamiseen. Kuluttajien oikeuksia tietää ruuan tuotannosta ja elintarvikkeiden alkuperästä on laajennettava. Tämä on keskeinen kysymys muun muassa muuntogeenisen elintarviketuotannon osalta. Suomen EU-politiikkaa koskevassa valtioneuvoston selonteossa on todettu, että viljelijöillä pitää olla oikeus geenimuuntelusta vapaaseen tuotantoon, mutta aivan samalla tavalla kuluttajilla pitää olla oikeus geenimuunteluista vapaisiin tuotteisiin. Tästä meidän on pidettävä kiinni.

Arvoisa puhemies! Keskeinen terveyteen ja sitä kautta elintarviketurvallisuuteen liittyvä vaaratrendi on väestön lihominen. Ruokavaliomme on muuttunut. Erityisesti energiaravintoaineiden saanti suhteutettuna liikuntaan on epätasapainossa, eli me syömme liikaa ja kulutamme liian vähän. Tässä selonteossa ravitsemuksellisten riskien hallinta tuodaan esille muiden elintarvikkeisiin liittyvien riskien hallinnan rinnalla. Kuten jo aiemmin totesin, on esimerkiksi kalansyöntiä arvioitaessa välttämätöntä ottaa huomioon kaikki riskit ja hyödyt, jotka kalan kulutukseen liittyvät.

Ravitsemusasiat korostavat elintarviketurvallisuuden poikkihallinnollisuutta. Suomessa ravitsemuspoliittinen päätöksenteko on hajautunut usealle hallinnonalalle. Se on hyvä asia, koska se edesauttaa ymmärtämistä, mutta toisaalta, jos kukaan ei kanna vastuuta, toiminta voikin olla heikkoa. Tänä päivänä ravitsemussuositusten vieminen kansalaisten käyttöön on eri kansalaisjärjestöjen vastuulla. Järjestöjen käyttäminen on ensiarvoisen tärkeää, mutta samalla riski, jos järjestöjen toimintaedellytykset heikkenevät, on olemassa, että heikkenee se kansalaisten piiriin vieminen.

Ravitsemusnäkökulmaa tulisikin vahvistaa päätöksenteossa parantamalla koordinaatiota eri hallinnonalojen välillä ja toimimalla fokusoidummin ja pitkäjänteisemmin ravitsemuksen puolesta, ja tätähän tehdään sosiaali- ja terveysministeriön ministeri Risikon vetämässä ohjelmassa. Siellä tämä käytännössä toteutuu.

Arvoisa puhemies! Vastuu elintarviketurval-lisuudesta on ensi sijassa elintarvikkeita tuottavan ja jakelevan elinkeinon eli koko ruokaketjun vastuulla. Viime vuosina on kiinnitetty aiheellisesti huomiota siihen, ovatko turvallisuutta ja laatua koskevat säädöksemme ja niiden viranomaisvalvonta riittävän joustavia ottamaan huomioon erityyppisten ja erikokoisten yritysten tilanteen. Elintarvikeyrittäminen on sinänsä edistynyt myönteisesti 2000-luvulla, ja uusien, erityisesti pienten, yritysten määrä on jatkuvasti kasvanut.

I första hand ligger ansvaret för livsmedelssäkerheten hos den livsmedelsproducerande och distribuerande näringen, det vill säga hos hela livsmedelskedjan. Under de senaste åren har det med rätta fästs vikt vid huruvida våra säkerhets- och kvalitetsförfattningar samt myndighetsövervakningen av dessa författningar är tillräckligt smidiga för att man ska kunna beakta de olika företagens situation. Livsmedelsföretagandet har i och för sig visat en positiv trend på 2000-talet och antalet nya, i synnerhet små företag har växt kontinuerligt.

Maa- ja metsätalousministeriö on ottanut erityiseen seurantaan pk-yrityksiin kohdistuvan hallinnollisen taakan. Yrittäjistä koostuva työryhmä on tehnyt parikymmentä suositusta, joita me viemme käytäntöön ministeriön ja Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran voimin parhaillaan. Ministeriössä myös valmistellaan osana valtioneuvoston päättämää hallinnollisen taakan vähentämisohjelmaa uudistuksia elintarvikelakiin. Muutoksen tarkoituksena on selkeästi keventää uuden yritystoiminnan aloittamiseen liittyvää lupabyrokratiaa.

Samalla valvonnan painopistettä voidaan siirtää entistä paremmin riskipainotteisiin eli riskikohteisiin. Tätä muutosta tukee myös elintarvikevalvontatulosten avoin julkistaminen, jolloin kuluttajalla on todellinen mahdollisuus tarkistaa, minkä laatuisesta paikasta hän ruokansa ostaa tai minkä laatuisessa paikassa hän ateriansa syö. Tarkoituksena on, että asiaa koskeva lakiesitys tuodaan eduskuntaan vielä tämän vuoden aikana. Tässähän on kysymys siitä, että yrittäjälle annetaan merkki siitä, jos asiat ovat kunnossa, ja hän voi sen vaikka sitten liimata oman kauppansa oveen, että täällä asiat ovat kunnossa.

Kuka sitten maksaa korkean elintarvike- ja ruokaturvallisuuden aiheuttamat kalliimmat tuottamisen kustannukset? Korkean ruokaturvallisuuden ylläpitäminen lisää kiistatta niin kustannuksia kuin työmäärääkin. Korkeammat tuotantokustannukset puolestaan rasittavat niin alkutuotantoa kuin jalostavaa teollisuuttakin. Globaaleilla markkinoilla ruuan hinta määräytyy kuitenkin markkinoille tuotujen ylijäämäerien hinnan perusteella. Tuolla hintatasolla ei pystytä pitämään kiinni korkeasta ruokaturvallisuudesta. Miten me saamme tästä vahvuudestamme, korkeasta ruokaturvallisuudesta, luotua sellaisen lisäarvon elintarvikkeillemme, josta myöskin suomalainen kuluttaja olisi valmis maksamaan? Tätä kysymystä kannattaa vakavasti pohtia.

Arvoisa puhemies! Toivon, että nyt käsiteltävänä oleva selonteko antaa eduskunnalle hyvän mahdollisuuden käydä ajankohtaiskeskustelu meitä kaikkia koskettavasta asiasta, ruuasta ja sen turvallisuudesta ja sen laadusta. Olen aivan vakuuttunut, että eduskunta kuulee myös keskeisiä asiantuntijoita valiokuntavaiheessa ja sitä kautta linjaa omat näkemyksensä. Näitä linjauksia me tarvitsemme niin kansallisen kuin kansainvälisenkin päätöksenteon pohjaksi.

Kaiken kaikkiaan Suomessa ruokaturvallisuus on erinomaisella tasolla, mutta se ei ole siellä ilman työtä, ja sen eteen me teemme kaiken aikaa töitä. Ei muuta, kuin että toivon valiokunnalle voimia käsitellä tämä selonteko, joka linjaa asiat seuraavaksi neljäksi vuodeksi, vuoden 2014 loppuun.

Anne Kalmari /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä kiittää ministeri Anttilaa ja muistuttaa, että turvallinen ruoka ei ole itsestäänselvyys. Turvallisuus on pitkäjänteisen työn tulos, jossa rehellisyyttä, ammattitaitoa ja huolellisuutta vaaditaan ketjun jokaisessa osassa.

Keskustan eduskuntaryhmä on huolissaan tuontielintarvikkeiden laadusta, sillä elintarvikeskandaalit ja ruokaväärennökset maailmalla lisääntyvät. Muisteissamme on niin melamiinimaitokriisi Kiinassa kuin dioksiinimozzarellaskandaali Italiassa. Ukrainassa paljastui 32 rekkalastin suuruinen vaarallisia pcb-jäämiä sisältävä kanaerä, joka oli tarkoitus jalostaa ja kierrättää takaisin EU-markkinoille. Saksassa vanhaa juustoa sekoitettiin ja uudelleen myytiin.

Suomen tullilaitoksella on edelleen keskeinen asema suomalaisten kuluttajien ruokaturvallisuudessa. Tullilaboratorio tutki viime vuonna tuhansien elintarvike-erien turvallisuuden. Tutkituista eristä hylättiin 13 prosenttia, ja lisäksi huomautettavaa löytyi 14 prosentista. Noin 46 prosenttia hylätyistä oli alkuperältään EU:n ulkopuolelta.

Elintarvikkeissa määräystenvastaisuus johtui useimmiten kasvinsuojeluaineiden jäämistä, mikrobiologisesta laadusta, lisäaineista tai vääristä pakkausmerkinnöistä. Tullitoimintaa ja yhteisiä pelisääntöjä on edelleen kehitettävä, ja tarkastuksia on oltava myös sisämarkkina-alueelta tuleville tuotteille. Keskustan eduskuntaryhmä korostaa myös kunnallisen elintarvikevalvonnan ajanmukaisten ohjeiden ja resurssien tärkeyttä.

Arvoisa puhemies! Tuotteiden kotimaisuus on varmin tae elintarvikkeiden puhtaudesta. Kiellettyjä eläinhormoneja ei meiltä ole löytynyt. Suomessa tuotetuissa eläimistä saatavissa elintarvikkeissa esiintyy vieraita aineita erittäin vähän. Eri vuosina yli 99 prosentissa tutkituista näytteistä ei ole löytynyt huomautettavaa. Muualla Euroopassa tilanne on huonompi, koska epäterveen hintakilpailun myötä rehuseoksissa on ajauduttu käyttämään epämääräisiä aineita, jopa viemärijätettä ja lantaa.

Keskustan eduskuntaryhmä edellyttää, että kuluttajien on saatava helposti, luotettavasti ja kattavasti tieto tuotteista, etenkin niiden alkuperästä. Ministeri Anttilan toiminnan ansiosta huhtikuun alusta ulkomailta tuotua pakastettua lihaa ei enää saa uudelleen myydä tuoreena, ei edes marinoituna.

Suomi on salmonellavapaa maa. Tuontiliha sekä kananmunat on tutkittava salmonellan varalta. Erityisesti siipikarjanlihaerät ovat osoittautuneet ongelmallisiksi.

Suurin salmonellaan liittyvä ongelma aiheutuu tuontisoijasta. Viime keväänä rehutehtaalla eläinrehuihin levinnyt salmonella havaittiin, paikallistettiin ja torjuttiin. Yhtään salmonellatartunnan saanutta eläintä ei päätynyt elintarvikeketjun raaka-aineeksi. Tämä tapaus osoitti konkreettisesti tuontiraaka-ainesiin sisältyvät riskit sekä sen, että kontrolli ja suojajärjestelmämme toimivat hyvin. Eviran kannattaa keskittyä etenkin suurten yksiköiden riskeihin, sillä liiallinen pientuotannon kontrolli ja byrokratia uhkaavat tappaa meiltä pienimuotoisen jatkojalostuksen.

Tarttuvien eläintautien riski on meillä pieni, koska maatilamme ovat hajallaan. Eläintautien torjuntayhdistyksen systemaattinen työ, eläinten tuontisäädökset ja karenssi sekä hyvä hygienia ovat aikaansaaneet sen, että tältäkin osin ruokamme on Euroopan turvallisinta.

Antibioottiresistenssi eli bakteerien vastustuskyky mikrobilääkkeille on yksi lääketieteen vakavimmista ongelmista. Resistenssiä voidaan torjua vain hallitulla antibioottien käytöllä, varoajoilla ja kotieläinten terveyttä edistävillä toimenpiteillä. Vain suomalaisilla tiloilla maidon jäämättömyys tutkitaan antibioottitesterillä aina ennen meijeriin lähettämistä.

Suomessa käytetään kasvinsuojeluaineita noin 0,8 kiloa per hehtaari vuodessa. Esimerkiksi Belgiassa vastaava määrä on noin viisinkertainen. Käyttömäärien ero johtuu muun muassa kylmästä talvesta, viljelykierron harjoittamisesta sekä tarkoista määräyksistä ja kasvuohjelmista. Meillä kasvinsuojeluaineita ei käytetä pakkotuleennuttamiseen, vaan vilja kuivataan. Suomalaisten saamista kasvinsuojeluainejäämistä 91 prosenttia tulee tuontielintarvikkeista.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä kyseenalaistaa sen, että maahamme voidaan tuoda elintarvikkeita, joiden tuottamiseen on voitu käyttää aineita, jotka on meillä vaarallisiksi todettu ja kielletty. Esimerkiksi EU:ssa kielletty parakvatti, jota käytetään brasilialaisen soijan tuotannossa, voi jo pieninäkin annoksina aiheuttaa vakavia terveyshaittoja.

Kaikilla, erityisesti lasten vanhemmilla, on oltava oikeus tietää joukkoruuan alkuperä. Korostamme, että hankintalain mukaisia kilpailutuksia on täysin mahdollista tehdä niin, että tuloksena on lähiruokaa ja sesonkituotteita.

Suomessa jätevettä ei käytetä kasteluun. Ulkomaiset jätevedellä kastellut marjat ja vihannekset voivat olla jopa terveysriski. Suomessa tulevaisuuden suurimpia uhkia kansanterveydelle ja taloudelle on ylipaino.

Valitettavasti Suomen vahva panostus elintarviketurvallisuuteen ei näy lopputuotteiden hinnoissa eikä tuottajien tileissä. Jos emme ole valmiita maksamaan kotimaisista tuotteista riittävää hintaa, ruuan tuotantomme siirtyy yhä enemmän sinne, missä elintarviketurvallisuusasioista ei huolehdita maamme tavoin.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä meidän täytyy suojella heitä, jotka haluavat tulevaisuudessakin tuottaa ja tehdä liiketoimintaa puhtaalla ja laadukkaalla ruualla. Se on Suomen etu ja mahdollisuus. Pärjäämme kansainvälisillä ruokamarkkinoilla silloin, jos pystymme pitämään geenimuunnellun ruuan selkeästi erillään ja meillä on markkinoinnin kannalta riittävän kokoisia geenimuuntelusta vapaita alueita.

Arvoisa puhemies! Elintarvikkeiden turvallisuus alkaa tilalta. Se ylläpidetään elintarvikeketjun taitavissa käsissä. Suomalainen kuluttaja on etuoikeutetussa asemassa syödessään suomalaista ruokaa. Meillä voi juoda huoletta maitoa suoraan maatilan tankista, ja meillä voi antaa lapsen nuolla taikinakulhon. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä turvallinen, kotimaassa tuotettu ruoka on arvo, jonka puolesta kannattaa tehdä töitä.

Sanna Lauslahti /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tarkoittaa elintarviketurvallisuus? Yksinkertaisesti sitä, että ostaessamme ruokaa voimme luottaa sen olevan puhdasta ja turvallista. Siitä ei tule sairaaksi, eikä se sisällä vaarallisia aineita.

Kansainvälisesti katsottuna, kuten on jo todettukin, me suomalaiset olemme tässä asiassa hyvässä asemassa. Suomalaisen ruuan turvallisuus on huippuluokkaa. Voimme luottaa siihen, että kotimaiset elintarvikkeet ovat puhtaita. Välillä ehkä otamme ruuan puhtauden ja turvallisuuden jopa itsestäänselvyytenä.

Suomalaisen ruuan turvallisuuden kulmakivi on koko elintarvikeketjun kattava, tiloilta kaupan hyllyyn ulottuva valvonta. Viranomaisvalvonnan lisäksi elintarvikealan omavalvonta on hyvällä tasolla. Elintarvikeala on sisäistänyt, että tehokas omavalvonta on keskeinen kilpailutekijä. Alalla on esimerkiksi nollatoleranssi salmonellassa. Kuten selonteossa mainitaan, salmonellaa on todettu alle puolessa prosentissa tutkituista kotimaisista elintarvikkeista.

Viime vuonna myös Euroopan komission elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto arvioi Suomen elintarvikeketjun valvonnan asianmukaiseksi. Kiitosta saivat hyvin organisoitu valvonta- ja laboratoriojärjestelmä sekä toimiva yhteistyö viranomaisten välillä. Tulevaisuudessa riskienhallinta vääjäämättä monimutkaistuu, ja silloin on tärkeää, että elintarvikeketjun valvonta on vankalla pohjalla myös tulevaisuudessa.

Ruuan puhtaus ja turvallisuus eivät ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Luottamus on haavoittuvaista. Kokoomuksen eduskuntaryhmä korostaa, että on pidettävä määrätietoisesti huolta laadukkaasta ja turvallisesta elintarviketuotannosta, jotta kuluttajien luottamus elintarvikealaan voidaan säilyttää. Tuottajille kuluttajan luottamus on tärkeää, jotta he yleensä voivat toimia tai menestyä alalla.

Eläinten hyvinvointi ja ruuan tuotannon ympäristöystävällisyys on varmistettava. Tulevaisuudessa ainoa vaihtoehto on kestävä ja eettisesti hyväksyttävä tuotantotapa. Ihmiset kiinnittävät yhä enemmän huomiota tuotannon vastuullisuuteen. Lähi- ja luomuruuan suosio kasvaa. Siksi niiden tuotantoa on edistettävä. Yksittäisen kuluttajan valintojen lisäksi esimerkiksi koulujen ja päiväkotien hankinnoilla on suuri merkitys alan kehittymisen kannalta. Päättäjien ja elintarvikealan on omilla toimillaan vastattava kuluttajien kasvaneeseen vaatimustasoon ja tarpeeseen tietää yhä enemmän elintarvikkeiden taustoista ja tuotantotavoista.

Arvoisa puhemies! Myös tuontiruuan laadun varmistaminen ja valvonta on tärkeää. Meidän tulee olla yhä tarkkaavaisempia, ja esille nouseviin terveyshaittoihin on reagoitava yhä nopeammin.

Maailmanlaajuiset elintarvikemarkkinat ovat mahdollisuus. Suomalaisten elintarvikkeiden puhtaus, turvallisuus ja terveellisyys ovat vientivalttimme. Meillä on vähän esimerkiksi ruokamyrkytyksiä, ja niistäkin lähes puolet aiheutuu virheellisistä säilytys- tai käsittelylämpötiloista tai sairastuneen työntekijän käsistä. Ruokamyrkytyksistä vain joka kymmenes tapaus johtuu varsinaisesti saastuneesta ruoka-aineesta.

Teknologinen kehitys tuo ruuan tuotantoon uusia mahdollisuuksia. Meidän on oltava kuitenkin tarkkaavaisia, ettei uusista teknologioista aiheudu vahinkoa ihmisten terveydelle, luonnolle tai eläimille. Kuten selonteon tavoitteissa sanotaan, uusien teknologioiden ja materiaalien käyttöönotto edellyttää niihin liittyvien riskien selvittämistä ja tarvittaessa lainsäädännön kehittämistä.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä pitää ansiokkaana, että selonteossa on käsitelty myös ravitsemusasioita. Ravitsemuksessa on tapahtunut hyviä muutoksia. Väestön terveys on kohentunut, mutta haasteita riittää. Esimerkiksi väestön ikääntyminen lisää tarvetta ikäihmisten ravitsemuksen seurantaan ja kehittämiseen, kuten ministeri Anttila jo toikin esille.

Liikalihavuus on meille iso kansanterveydellinen uhka. Sen myötä kansanterveyden kehitys uhkaa kulkea väärään suuntaan. Esimerkiksi lihavuuteen liittyvä kakkostyypin diabetes on lisääntynyt huomattavasti. On arvioitu, että maassamme on jopa 500 000 diabetesta sairastavaa, ja luku kasvaa 15 000 henkilöllä vuosittain. Inhimillisen kärsimyksen lisäksi väestön lihavoituminen aiheuttaa kasvavia kustannuksia terveydenhuollossa.

Ruokavalinnat tekee viime kädessä jokainen meistä itse. Jotta voimme arvioida ruuan terveysvaikutuksia, tarvitsemme tietoa elintarvikkeiden ravintosisällöstä ja tuotantotavoista. Elintarvikepakkauksista tulisi saada helpommin selville, kuinka paljon ruoka sisältää esimerkiksi lisättyä sokeria tai tyydyttyneitä rasvoja. Tärkeää olisi myös tuoda esille, miten suuren osan elintarvike kattaa päivittäisestä hiilihydraattien ja rasvan tarpeestamme.

Huolestuttava piirre on epäterveellisten elintarvikkeiden yhä isommat pakkaus- ja annoskoot sekä niiden runsas markkinointi. Ihmisten on yhä vaikeampi arvioida, mikä on oikeasti kohtuullinen määrä ruokaa. Teknologia voisi palvella kuluttajaa nykyistä paremmin. Ehkä ihan lähitulevaisuudessa esimerkiksi kännykän avulla voitaisiin nykyistä helpommin lukea tarvittavat tiedot ruokapakkauksen kyljestä. Teknologia on jo olemassa.

Myös hinta on hyvä kannustin. Valtiovarainministeriössä valmistelussa oleva makeis- ja virvoitusjuomaverouudistus on askel oikeaan suuntaan. Kiitos siitä hallitukselle! Sokerin, erityisesti lisätyn sokerin, verottaminen on kuitenkin hyvä selvittää tulevaisuudessa. Tällä tavoin veron piiriin saataisiin kaikki sokeri riippumatta siitä, onko kyse karkista vai keksistä. Myös terveydelle haitallisten rasvojen verottamisen mahdollisuudet on jossain vaiheessa selvitettävä.

Arvoisa puhemies! Maailmanlaajuiset elintarvikemarkkinat nostavat ruuan turvallisuuden, puhtauden, alkuperän ja ympäristövaikutukset yhä tärkeämmiksi. Koko ketjun tinkimätön laatu mahdollistaa sen, että suomalainen ruoka paitsi maistuu hyvältä, on turvallista.

Katja Taimela /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lähtökohtanamme tulee olla, että suomalainen ruoka on ravitseva, hyvänmakuinen, turvallinen ja puhdas valinta. Sen tulee olla myös eettisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla tuotettua. Näin onkin pääsääntöisesti, vaikka hätkähdyttävät paljastukset muun muassa sikatiloilta ovat lyöneet leimaansa kotimaiseen ruokatuotantoon. Eläinten hoidon laiminlyönteihin me sosialidemokraatit suhtaudumme erittäin vakavasti.

Ruoka on ihmiselle hyvinvoinnin perusta. Niin kehon kuin mielenkin terveydelle on keskeistä nautitun ravinnon määrä ja laatu. Jos mietitään vaikkapa koulupäivää kokonaisvaltaisesti, oppimisen kannalta on hyvin keskeistä ravitseva kouluruoka. Keinotekoisten piristävien tuotteiden vaikutus terveydelle pitkään käytettyinä on haitallista, ja väittäisin, että tämä näkyy jo suomalaisten nuorten terveydessä. Samaa voisi sanoa myös erilaisista aromivahventeista ja muista lisäaineista.

Kuntapäättäjänä ja ruuanvalmistuksen ammattilaisena mieleen tulee usein kysymys, mitä sillä suomalaisen koululaisen kouluruokaan päivässä hyvin yleisesti käytetyllä 60 sentillä lopulta voidaankaan saada. (Ed. Skinnari: Hyvä kysymys!) Kunnissa keskeisin, ellei ainut, kouluruokaa määrittävä tekijä talousarviotasolla on raaka-aineiden hinta syöjää kohden päivässä. Tässä mielessä esimerkiksi lähiruuan käyttö voi osoittautua melkeinpä mahdottomaksi.

Ruuan terveellisyyteen voidaan vaikuttaa monellakin tapaa. Lähtökohtana suomalaisten kulutustottumuksiin vaikuttamisessa tulee olla koulutus ja valistus. Niissä on korostettava terveiden elämäntapojen merkitystä. Toivottavaa olisi myös esimerkiksi, että kouluissa suhtauduttaisiin hyvin kriittisesti makeis- ja limsa-automaatteihin.

Valistuksen ohella kulutuskäyttäytymisen verotuksellinen ohjaaminen tulisi ehdottomasti selvittää. Käyttöön otettava makeisvero on hyvä ensiaskel oikeaan suuntaan. Epäterveellisten ruoka-aineiden haittaverotus on kuitenkin hyvin monitahoinen asia. Esimerkiksi Tanskassa vahvasti osana sikäläistä verouudistusta ajettu rasvavero on herättänyt vilkasta keskustelua. Kymmenen vuoden takaisiin tutkimuksiin perustuva rasvavero näyttäytyy nyt uusimpien tutkimusten mukaan varsin kyseenalaisena.

Arvoisa herra puhemies! Me sosialidemokraatit emme halua, että maineemme korkeatasoisen, puhtaan tuotannon maana pilataan, ja siksi haluamme pitää Suomen gmo-vapaana maana. Valtaosa maanviljelijöistä ja 72 prosenttia kansasta on kanssamme samaa mieltä. Merkittävänä ongelmakohtana mahdollisessa gmo-viljelyssä näemme, ettei kukaan tiedä pidemmässä juoksussa niitä seuraamuksia, mitä ihmisen puuttuminen kasvien geneettisiin ominaisuuksiin tulee merkitsemään. Myöskin sekoittumista gmo-vapaisiin lajikkeisiin on täysin mahdotonta estää millään suojaetäisyydellä.

Muuntogeenisestä ruuasta puuttuu myös seuranta mahdollisista terveysvaikutuksista, ja se olkoon se tärkein syy, jonka vuoksi emme halua avata ovea, jota emme enää koskaan voi perässämme sulkea. Parhaillaan käsittelyssä oleva laki muuntogeenisestä kasvintuotannosta on ongelmallinen myös siksi, että siinä esitetään valtion velvollisuutta korvata valvonnan, neuvonnan ja sekoittumisen aiheuttamia kustannuksia. Näissä kysymyksissä tulisi noudattaa niin sanottua ankaran vastuun periaatetta, eli mahdollisesta haitasta koituvien kustannusten maksajana tulisi olla aina haitan aiheuttaja.

Gmo-viljelystä seuraa globaalilla tasolla hyvinkin vakavia sosiaalisia ongelmia, kun gm-siementuotanto on viimeaikaisten kehityskulkujen valossa keskittymässä entistä merkittävämmin muutaman suuren jalostajan alaisuuteen. Kylvösiementen myynnistä sekä välittämisestä on näin tullut isoa bisnestä, kun viljelijöiden on maksettava gm-siemenistä vuosittaista käyttömaksua. Erityisesti gm-viljelyssä on vaarana, että suomalaisesta itsenäisestä viljelijästä tehdään ylikansallisten, monopoliasemassa olevien siemenkauppiaiden renki. Tätä kehitystä me emme hyväksy, suomalaisen ruuan tuotannon vahvuuden pitää edelleen olla puhtaus ja luonnonmukaisuus.

Arvoisa herra puhemies! Ympäristöystävällinen elintarviketuotanto on suuri mahdollisuus suomalaiselle elintarvikeketjulle. Esimerkiksi terveysvaikutteiset tuotteet, luomutuotteet ja ekologisesti kestävällä tavalla tuotetut elintarvikkeet ovat lisänneet suosiotaan suomalaisten kuluttajien ostokäyttäytymisessä. Ympäristöystävällisestä elintarviketeollisuudesta voisikin tulla oikeilla toimenpiteillä kasvava ala Suomessa.

Nythän jo pelkästään elintarviketeollisuus työllistää noin 35 000 henkeä. Lisäksi alkutuotanto, kauppa ja muut elintarvikeketjun osat ovat merkittäviä työllistäjiä. Siksi me sosialidemokraatit koemme, että elintarviketuotannon säilyttäminen Suomessa on erittäin tärkeää.

Keskeinen ongelmakohta on elintarvikeketjun tulonjaossa. Tuotannontekijöiden, kuten energian, polttoaineiden ja koneiden, merkittävän hinnannousun vastapainona olevat tuottajahinnat eivät ole kasvaneet. Toisaalta kaupan osuus elintarvikkeiden hinnoista on kasvanut 2000-luvulla merkittävästi.

Kaupan vahva keskittyminen rokottaa myös tuottajia, joiden neuvotteluasetelmat hintakysymyksissä heikkenevät entisestään, ja toisaalta kuluttajia ruuan hinnan nousun myötä. Näyttääkin siis osittain siltä, että suuret kauppaketjut käyttävät tehokkaasti hyväkseen kaikki yhteiskunnalta saatavilla olevat tuet ja verohelpotukset.

Kotimainen ruokatuotanto tuo työtä ja hyvinvointia Suomeen. Suomalaista ruokaa tuleekin markkinoida paitsi laadukkaana, puhtaana, turvallisena, eettisesti ja ekologisesti tuotettuna sekä ravitsevana myös vastuullisena valintana, joka tuo hyvinvointia maahan myös työllisyyden kannalta ja taloudellisessa mielessä. Se on myös arvokas osa kansallista identiteettiämme.

Merja Kyllönen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomessa elintarviketurvallisuus on huippuluokkaa. Elintarvikeketjua valvotaan ja tutkitaan tarkasti aina tuotteen raaka-aineiden kasvusta tehtaiden ja laitosten kautta kaupan myyntitiskille asti. Tuotteet pystytään jäljittämään hyvin pitkälle ketjun alkupäähän saakka. Meidän elintarviketurvallisuudestamme annetusta selonteosta nousi esille neljä aineryhmää, joiden saanti suomalaisessa väestössä on lähellä kansainvälisesti arvioituja päivittäisen enimmäismäärän ohjearvoja. Aineet ovat dioksiini, pcb, t2, ht2, pfos sekä elohopea, kadmium ja arseeni. Riskit ovat siis todellisia, mutta emme syö onneksemme yhtä yksipuolista ravintoa kuin esimerkiksi hylje tai merikotka, joten aineiden kertyminen ihmiseen ei ole yhtä voimakasta, mutta eläimiäkään emme voi hyljätä. Pientenkin haittojen osalta riskien selvittäminen ja arvojen seuranta on erittäin tärkeää.

Selonteossa nostetaan esille ravintolisien lisääntynyt käyttö. Erityisesti ulkomailta verkkokaupasta tilattavat ravintolisät voivat sisältää kiellettyjä aineita, ja niiden käyttöohjeiden lainmukaisuus voidaan harvoin tarkistaa. Kaikkein herkimmin ihmiset lankeavat verkossa tarjottaviin terveyteen liittyviin tuotehuijauksiin. Ihmeellisiä vaikutuksia antavat luontaistuotteet, laihduttavat ravintolisät ja potenssia parantavat juuresjauheet käyvät kaupaksi. Kansalaisten valistus ja usein härskiksikin yltyvän markkinoinnin seuranta ja ylilyöntien ehkäiseminen ovat erittäin tarpeellisia toimenpiteitä meillä Suomessa.

Arvoisa puhemies! Zoonoosien torjuntaan ja tartuntojen ehkäisemiseen osallistuu Suomessa monia eri tahoja terveydenhuollon, elintarvikevalvonnan, eläinlääkinnän ja eläinten rehujen valvonnan alueella. Torjunta ja ennaltaehkäisy perustuvat suurelta osin lainsäädäntöön ja viranomaistyöhön, mutta suuri merkitys on toimijoiden omallakin valvonnalla. Julkisen ja omavalvonnan merkitys korostuvat myös tuotantoeläinten osalta. Lääkeresistenssien seuranta ja niiden lisääntymisen estäminen on välttämätöntä, sillä lisääntynyt lääkeresistenssi yleisten bakteerien osalta muodostaa maassamme merkittävän kansanterveysuhan. Emme hylkäisi myöskään prioniproteiinien tutkimusta ja bse-tarkkailua, vaikka tapaukset maailmalla ovatkin vähentyneet.

Maassamme sairaustapauksia aiheuttavat kampylo-, salmonella- ja yersiniabakteerit. Kampylobakteeri- ja salmonellatartunnat liittyvät useimmiten ulkomaanmatkailuun tai ulkomailta tuotuihin elintarvikkeisiin. Myös listeria- ja ehec-bakteerit on tärkeä huomioida, sillä niiden aiheuttamat tautitapaukset ihmisillä ovat erittäin vakavia. Norovirukset ovat tulleet esiin uutena ruoka- ja vesivälitteisten epidemioiden aiheuttajana 2000-luvulla. Tuoreet kasvikset ovat aiempaa useammin juuri ruokamyrkytysten aiheuttajina. Virusten leviämisen ehkäisemiseksi huomiota on kiinnitettävä elintarvikkeita käsittelevien henkilöiden hygieniataitoihin.

Haluamme kiinnittää huomiota myös vesijohtoverkoston uusimiseen ja pohjavesilaitosten turvallisuuteen. Verkostojen saneerausta on tehostettava valtion tuella. Kuntia ei voida jättää asian kanssa yksin, sillä vakavat vesiongelmat aiheuttavat kalliita prosesseja, joiden inhimillistä hintaa ei voida edes laskea. Yksikin virhe voi johtaa kohtalokkaisiin seurauksiin talousvesiemme saastuessa.

Arvoisa puhemies! Aiemmin elintarvikkeiden mikrobiologisten riskien hallinta onnistui paikallistasolla: tuottaja, elintarviketeollisuus ja viime kädessä ruuan valmistaja olivat lähellä toisiaan ja huolehtivat yhdessä elintarvikkeiden turvallisuudesta. Elintarvikkeiden valmistus- ja jakeluketjut ovat tehostuneet huomattavasti. Yhdessä paikassa tuotettu ruoka leviää nykyisin laajalle alueelle, mikä voi johtaa hankalasti tunnistettaviin ja hallitsemattomiin epidemioihin. Lisäksi tuotteiden kirjo on erittäin laaja ja kuluttajan käsitys siitä, mitä hänen itse tulisi tehdä varmistaakseen elintarvikkeen mikrobiologisen turvallisuuden, on tänä päivänä hämärtynyt.

Kuluttajan tulee olla tietoinen elintarvikkeiden mikrobiriskeistä, jotta hän oikealla ruuanvalmistustavalla ja hygienialla välttää ruokamyrkytykset. Tämä on melkoinen haaste valveutuneellekin kuluttajalle. Kuinka moni muistaa ruokaa laittaessaan, että esimerkiksi raa"assa naudanlihassa voi olla salmonellaa tai ehec-bakteeria, sianlihassa Yersinia enterocoliticaa ja broilereissa kampylobakteeria tai salmonellaa. Kuluttajaa on edelleen valistettava siitä, että elintarvikkeen hygieeninen käsittely, riittävä kuumennus, nopea jäähdytys ja kylmäsäilytys ovat edelleen keinoja, joilla voimme hallita ruuan turvallisuutta.

Yhteiskunnan resurssit elintarvikeriskien hallintaan ja vähentämiseen ovat rajalliset. Riskianalyysi on päätöksenteon apuväline, jonka avulla suunnataan voimavaroja niin koti- kuin ulkomaisenkin ruuan mikrobiologisen turvallisuuden takaamiseksi. Välttämätön apukeino tähän työhön ja taudinaiheuttajien arvioimiseen on luotettava ja ajantasainen tartuntojen seuranta ja tilastointi elintarvikkeiden alkutuotannosta, valmistuksesta ja jakelusta kuluttajien sairaustapauksiin asti.

Selonteossa ehdotetaan asetettavaksi ensimmäinen suojatason arvo salmonellalle. Alop-arvon osalta nykytilanne on hyvä eikä tarvita kansallisten salmonellavalvontaohjelmien tiukentamista. Kuitenkin kasvisten ja tuontielintarvikkeiden salmonellaseurantaa on mielestämme tehostettava. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä edellyttää, ettei valtion tuottavuusohjelmalla heiken-netä tärkeitä elintarvikevalvonta-, laboratorio- ja tutkimusresursseja.

Arvoisa puhemies! Suomeenkin harkitaan muuntogeenisten viljelykasvien viljelyä tärkkelysperunan osalta. Geenitekniikka on laboratorio-oloissa hallittava, hyvä renki, mutta vapaana ympäristössä kenenkään hallitsematon vaarallinen isäntä. Maissa, joissa muuntogeenisiä viljelykasveja viljellään, ei ole saatu pidetyksi muuntogeenisten, tavanomaisten ja luomuviljelyn elintarvikeketjuja erillään. Kuluttajilla ei tunnu olevan valinnanvapautta, vaikka yli 70 prosenttia suomalaisista ei halua muuntogeenisiä elintarvikkeita lautaselleen. Parempien satojen hehkutuksesta me voimme kysyä, kuinka paljon muuntogeeniset viljelykasvit ovat tuottaneet pitkällä tähtäimellä parempia satoja tai vähentäneet torjunta-aineiden käyttöä — päinvastoin, torjunta-aineiden käyttö on lisääntynyt.

Virusten ja bakteerien maailmassa emme voi välttyä todellisuudelta, jossa resistenttien kantojen leviäminen voi vielä saada uuden mutaatiomuodon geenitekniikalla muovatussa ympäristössä. Luonto ei kysy lupaa, ei tunne rajoja, joita laboratorioiden seinät voivat vielä taata. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ei ole valmis pelaamaan venäläistä rulettia muuntogeenisten viljelykasvien kanssa, vaan haluaa säilyttää Suomen gmo-vapaana vyöhykkeenä ja vahvistaa puhtaan lähiruuan tuotantomahdollisuuksia sekä markkinointia kuluttajille. Myös huoltovarmuuden turvaamiseksi oman tuotannon merkitystä on korostettava. Suomalaisen tuottajaketjun ei kannata menettää mainettaan luotettavana ja puhtaana, sillä vaihtoehtona on aina tuontituote.

Arvoisa puhemies! Elintarviketuotannossakin käytetään nanomateriaaleja tuotteiden ominaisuuksien parantamiseksi. Elintarvikesektorilla toimivat seuraavat nanomateriaalien sovellusalueet: pakkausmateriaalit, bioindikaattorit, elintarvikkeiden ainesosat ja elintarvikkeiden lisäaineet. Tuotteita voidaan hyödyntää muun muassa majoneeseissa, kermavalmisteissa ja jogurteissa alentamassa tuotteen rasvapitoisuutta. Pakkausmateriaaleissa ja lisäaineissa käytettäväksi sallituilta nanokoon aineksilta edellytetään aina turvallisuusarviointi. Nanomateriaalien mahdollisia terveysvaikutuksia tulee tutkia tarkemmin. Elintarvikkeiden osalta myös kuluttajien huolestuneisuus liittyy yleensä turvallisuuteen. Nanoteknologiatuotteiden turvallisuus tulee varmentaa riippumattomien tahojen toimesta ennen tuotteiden laajaa käyttöönottoa. Tämä onkin olemassa oleva käytäntö, sillä EU-komissio edellyttää nanokokoluokan aineilta omaa turvallisuusarviointia.

Arvoisa puhemies! Suomessa ei ole itsenäistä ravitsemuspolitiikkaa, vaan se on nähtävä osana maatalous-, terveys- ja kuluttajapolitiikkaa pyrkimyksenä edistää ja suojata väestön terveyttä, parantaa ihmisten elämänlaatua sekä vähentää sairauksia terveyttä edistävän ruokavalion ja elämäntapojen avulla. Keinovalikoima ulottuu maataloudesta ja teollisuudesta opetukseen, neuvontaan ja myös kansalaisten tulojen osalta sosiaalipolitiikkaan.

Suomalaisten ruokavalion ongelmakohtana on edelleen rasva. Rasvan määrä on jokseenkin kohdallaan, mutta laadussa on vielä parannettavaa. Työikäiset tekevät henkilöstöravintoloissa kohtuullisen hyviä valintoja, ja suuri osa koululaisista syö koululounaan. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä edellyttää, että verotuksella tuetaan terveellistä työpaikkaruokailua niin, etteivät pikaruokaketjujen rasvaiset tarjoukset ohita hinnallaan terveellisempää vaihtoehtoa. Lisäksi koululaisten kouluruokailun turvaaminen ja pienituloisten ihmisten mahdollisuudet hankkia terveellistä ruokaa nähdään erittäin tärkeinä.

Timo Juurikkala /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen elintarviketurvallisuus on kansainvälisesti verrattuna varsin hyvällä tasolla, mutta alalla on myös jatkuvasti voimistuvia riskitekijöitä: elintarvikeketjujen piteneminen, joukkoruokailun lisääntyminen, matkailun kasvaminen sekä uudet teknologiat, kuten geenimuuntelu ja nanotekniikka. Asiakokonaisuus on kuitenkin kaikkineen tärkeä, ovathan elintarvikkeet ja niiden laatu ja turvallisuus joka ikiselle ihmiselle läheinen ja omakohtainenkin asia.

Valtioneuvoston selonteko elintarviketurvallisuudesta annetaan eduskunnalle tilanteessa, jossa kansalaisten kiinnostus ruuan laatuun ja koostumukseen on edelleen kasvussa. Siksi hyvin tärkeä osa selonteossa onkin siihen uutena nostettu Ravitsemus-osio.

Kansalaisten tiedonhankintahalua tai motiiveja ei pidä vähätellä. Yhä useammalla suomalaisella on todettu ruoka-aineallergia, keliakia tai vastaava muu ravintoon liittyvä rajoite. Kuluttajat jakaantuvat myös arvovalinnoiltaan huomattavasti toisistaan poikkeaviin sektoreihin, ja suuri osa kansalaisista tekee nykyään valintoja myös eettisin ja ekologisin perustein. Vihreät kannattavat sitä, että jatkossa elintarvikkeisiin lisätään myös ilmasto- tai hiilimerkki, jotta kuluttajat voivat tätäkin kautta vaikuttaa hiilijalanjälkensä suuruuteen. Pakkausmerkinnöillä voidaan lisäksi edistää tuotteiden jäljitettävyyttä aina tuottajatilalle saakka, mikä sekin palvelee paitsi kuluttajien myös elintarvikevalvonnan tarpeita.

Elintarvikkeiden kuluttajamerkintöihin kohdistuu suuria odotuksia ottaen huomioon, että pakkausmerkintöjen pääosa keskittyy luonnollisesti kaupallisiin intresseihin ja tilaa on vähän. Pakolliset ja tarpeelliset kuluttajamerkinnät ahdetaan pakkauksiin, mihin ne saadaan mahtumaan. Tuloksena on helposti näkymättömiin kutistettua tietoa. Teollisten valmisruokien ravintosisällöt ja lisäaineiden koodimerkinnät eivät helposti markettien kiireessä avaudu perheen ruokaostoksista päättäville aikuisille, saati sitten lapsille tai kasvavalle vanhusten joukolle. Kan-salaiset tarvitsevatkin lisää helposti ymmärrettävää tietoa ravinnostaan, ja viranomaisten on vastattava tähän tarpeeseen.

Suomalaisten tärkein tiedonhakukanava on tänä päivänä internet. Viranomaisten julkiset tietopalvelut onkin syytä rakentaa nykyaikaisten verkonkäyttäjien ehdoilla, joskin esimerkiksi ikäihmisiä varten tarvitaan myös muita tiedotuskanavia. Hyvä esimerkki toimivasta verkkopalvelusta on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen fineli.fi, elintarvikkeiden koostumustietopankki, josta löytyvät tavallisimpien ruoka-aineiden ravintosisällöt muutamalla klikkauksella. Juuri tämän kaltaisia palveluita ihmiset tarvitsevat.

Arvoisa puhemies! Viranomaistiedotuksessa elintarvikkeiden sisältämät haitta-aineet on luetteloitava, mutta varsinaiseksi kuluttajien ohjauskeinoksi sopii parhaiten verotus ja tuotteiden hinta. Vihreä eduskuntaryhmä kannattaa selonteossa mainittujen rasvan ja sokerin haittaverojen selvittämistä. On myös syytä ryhtyä selvittämään verotuksen porrastamista tuotteiden hiilisisällön mukaan.

Kansalaisten ravitsemustottumusten parantamisessa erityisesti kouluruokailulla on suuri rooli. Lapset ja nuoret on hyvä totuttaa terveelliseen ja laadukkaaseen ruokaan, kasvisruokia unohtamatta.

Suomen maatalouden strategian pitäisi jo maantieteellisistä syistä perustua ruuan puhtauteen ja luomutuotantoon. Koska emme pysty pohjoisten olosuhteidemme vuoksi elintarviketuotannossa kilpailemaan hinnalla, meidän on panostettava laatuun ja erikoistumiseen. Elintarvikkeidemme puhtaus ja hyvä laatu luovat mahdollisuuksia myös tuotteiden vientiin, jos niin halutaan.

Eläintiloillamme käytetään kansainvälisesti verrattuna kohtuullisen vähän antibiootteja, mikä on hyvä asia myös antibioottiresistenttien mikrobikantojen aisoissa pidon kannalta. Antibioottien käyttöä pitäisi pystyä edelleen vähentämään. Tässä, kuten ihmistenkin terveydenhoidossa, keskeistä on ennaltaehkäisy: edistetään eläinten hyvinvointia ja terveyttä ja siten vähennetään tarvetta lääkkeiden käyttöön.

Selonteossa on ansiokkaasti nostettu esille geenimuunneltu ruoka yhtenä kansalaisten valinnanvapautta tulevaisuudessa uhkaavana tekijänä. Kuluttajien kannalta tärkeintä on varmistaa, että elintarvikkeiden tuotemerkinnät ovat kunnossa ja että niitä valvotaan. Mahdollisuus kerätä monipuolinen ruokakori lähikaupasta ilman gmo-ruokaa on säilytettävä myös käytännössä. Eikä Suomeen myöskään tarvita peltoviljelyyn yhtään gmo-kasvia häiritsemään kotimaisen luomutuotannon ja perinteisen tuotannon toimintaedellytyksiä.

Selonteossa on uusien tuotantomenetelmien osassa nostettu myös nanomateriaalit esille erillisenä riskitekijänä. Nanotoksisuus eli pienemmän partikkelikoon aikaansaama aineiden helpompi kulkeutuminen kudosten sisään on vaikeasti lähestyttävä asia, ja varovaisuusperiaatteen noudattaminen on tärkeää. Potentiaalisten nanomateriaalien kirjo on niin suuri, että pelisääntöjä selkeyttävän lainsäädännön tarve on ilmeinen.

Arvoisa puhemies! Suomalainen elintarvikevalvonta on pääosin laadukasta, ja meillä omaksuttu omavalvontaa korostava linja on hyvä. Mahdolliset puutteet tulevat vastaan vasta kentällä. Valvontajärjestelmän liiallista monimutkaisuutta ja byrokraattisuutta on pyrittävä välttämään, sillä sellainen saattaa koitua pienyrittäjälle ylivoimaiseksi. Erityisesti tämä saattaa koskea esimerkiksi maahanmuuttajataustaisia yrittäjiä, joita elintarvikealalla on runsaasti. Ministeri Anttila kiinnittikin tähän kokonaisuuteen ansiokkaasti huomiota esittelypuheenvuorossaan.

Edellisen hallituksen antamaa selontekoa käsitellessään eduskunta korosti tarvetta turvata elintarvikevalvonnan voimavarat sekä valtion että erityisesti kuntien hallinnossa. Maa- ja metsätalousvaliokunta korosti tuolloin mietinnössään, että erityisesti kuntien voimavarat ja panostukset elintarvikevalvontaan ovat riittämättömät. Tähän mennessä tehtyjen korjaustoimenpiteiden jälkeen on lähitulevaisuudessa selvitettävä, ovatko kuntien elintarvikevalvonnan resurssit tällä hetkellä riittävällä tasolla.

Lopuksi, arvoisa puhemies: jotta hyvä tilanne elintarviketurvallisuuden osalta Suomessa voi jatkua, elintarvikkeiden laatuun pitää edelleen kiinnittää huomiota ja panostaa kaikilla tasoilla, niin alkutuotannossa, teollisuudessa kuin kuluttajien käyttäytymisessäkin.

Mats Nylund /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä kiittää maa- ja metsätalousministeri Anttilaa ja valtioneuvostoa hyvästä ja kattavasta selonteosta ja myös ministerin hyvästä esittelypuheenvuorosta, jossa ministeri käytti esimerkillisesti molempia kotimaisia kansalliskieliä. Arvostamme sitä.

Värderade talman! Livsmedelssäkerheten berör alla. I ett välfärdssamhälle måste vi kunna lita på att det vi äter är rent och tryggt. Ansvaret för detta vilar tungt på producenterna av livsmedel, respektive importörerna, på förädlingen och på parti- och minuthandeln. I sista hand är det samhället som bör kontrollera att reglerna följs och att livsmedlen är säkra.

En allmän utgångspunkt är att lokalt och inhemskt producerad mat är tryggare än importerad. Den finländska livsmedelsproduktionen och -distributionen har allmänt taget ett mycket gott rykte. Undantagen beivras snabbt och effektivt. Till exempel den salmonellaepidemi som på grund av kontaminerat, importerat foder härjade i fjol och drabbade 90 gårdar ledde inte till ett enda sjukdomsfall hos någon människa. I Finland använder vi inte heller hormoner för att främja djurens tillväxt.

Inom EU är handeln också med livsmedel fri, och livsmedelssäkerheten i hela EU-området är alltså avgörande för livsmedelssäkerheten hos oss. Det finns också en företagsekonomisk aspekt på livsmedelssäkerheten: ju lönsammare företagen i produktions- och förädlingsskedena är, desto större förutsättningar har de att garantera sina produkters säkerhet.

Arvoisa puhemies! Kotieläintuotteiden osalta eläinten terveys on elintarviketurvallisuuden a ja o. Meillä on hyvin toimiva järjestelmä, jota hiljattain täydennettiin sähköisen lääkekirjanpidon kansallisella rekisterillä, Naseva ja Sikava. Mitä paremmin eläimet voivat, sitä paremmat elintarvikkeet.

Yhtä tärkeää on hygienia teurastuksessa ja lihatuotteiden jalostuksessa. Tämän suhteen ei tule, emmekä voikaan, verrata tilannettamme Etelä- ja Keski-Eurooppaan. Siellä esimerkiksi salmonellaa esiintyy yleisesti, ja se vaatii jopa ihmishenkiä joka vuosi.

Ruotsissa pienteurastamot voivat teurastaa, paloitella ja jalostaa samoissa tiloissa, kunhan käytettävät tilat puhdistetaan huolellisesti eri työvaiheiden välillä. Meillä tulkitaan EU-direktiivit niin, että eri vaiheille vaaditaan eri tiloja. Tämä sääntö on käytännössä teurastanut useat pienet teurastamot, mikä sabotoi tehokkaasti lähituotantoa tai vaihtoehtoisesti johtaa sekä kalliisiin että eläinten kannalta tarpeettoman pitkiin kuljetuksiin. Meidän ei pidä antaa elintarviketurvallisuuden tältä osin kääntyä itseään vastaan.

Värderade talman! För växtodlingens del är det framför allt två faktorer som är centrala: växtskyddsmedlen och frågan om genmodifiering. I fjol härstammade över 90 procent av alla bekämpningsmedelsrester i livsmedlen från importerade livsmedel och i synnerhet importerad frukt. Här hamnar EU:s regelverk i fokus.

Genmodifierad mat fyller redan tallrikarna i stora delar av världen. Det är alltså i praktiken omöjligt att längre totalförbjuda genmodifiering. Däremot bör det vara möjligt, och ska vara möjligt, för regioner att förklara sig som gmo-fria, och därmed också ge ekoodlingen en djupare dimension. Och framför allt måste vi kunna kräva att gmo-mat utmärks tydligt på förpackningar och i butikshyllor, så att konsumenten har ett reellt och fritt val.

Arvoisa puhemies! Ruotsalaisen eduskuntaryhmän jo aiemmin ehdottama etanolitehdas tarjoaa yhden tavan välttää muuntogeenistä rehua. Etanolitehdas nimittäin tuottaa sivutuotteenaan korkealaatuista proteiinia, millä voitaisiin korvata jopa kolme neljäsosaa maahantuodusta soijaproteiinista, mikä on usein salmonellan saastuttamaa. Voisimme lyödä monta kärpästä yhdellä iskulla: viljan ylituotanto, biopolttoaineen tarve ja elintarviketurvallisuus ratkeaisivat samalla kertaa.

Värderade talman! Det finns ytterligare en ny, ytterst beklaglig aspekt på livsmedelssäkerheten: risken för medvetna sabotage i syfte att terrorisera befolkningen. Och det hotet måste tyvärr tas på allvar. Det kan handla om allt från utländsk frukt som någon förgiftat i syfte att skada producentlandet till inhemska så kallade djurrättsaktivisters worst case-scenarier. De aktivister som släpper ut minkar och rävar i naturen utan att ens bry sig om vilken skada dessa åsamkar lokala ekosystem, kanske en dag inte heller drar sig för att skada människor.

Arvoisa puhemies! Ilmeisenä lääkkeenä on tietenkin tukku- ja vähittäiskaupan logistiikkaketjun eri osien valvonta yhdistettynä kaikkien kansalaisten valppauteen mutta toivottavasti myös eettinen kasvatus. Ne, jotka sanovat puolustavansa eläinten oikeuksia vahingoittamalla eläimiä ja jatkossa jopa ehkä ihmisiä, eivät ole eläinoikeusaktivisteja vaan päinvastoin eläinten oikeuksien sabotoijia. Kuka haluaisi sellaisen leiman?

Värderade talman! Det finns naturligtvis mån-ga fler aspekter på livsmedelssäkerheten än de som kan tas upp på sju minuter. Svenska riksdagsgruppen välkomnar att regeringen prioriterat livsmedelssäkerheten högt och gett denna redogörelse. Förhoppningsvis kan riksdagen vid utskottsbehandlingen komma med ytterligare recept. Trygg mat är en grundrättighet för oss alla. Låt oss gemensamt värna om den.

Sari Palm /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sitran Maamerkit-barometrin mukaan suomalaiset arvostavat neljänneksi eniten mahdollisuutta syödä puhdasta ja turvallista ruokaa. Enemmän arvostetut elämän elementit ovat turvallisuudentunne elämässä, taloudellinen toimeentulo ja lähimmäisenrakkauden saaminen.

Elintarviketuotannon ja alkutuotannon vaatimustaso on tasapainoilua. Suomalaisina olemme tottuneet korkeaan turvallisuus- ja laatutasoon, josta emme halua luopua. Korkeatasoisuuden rinnalla on huolehdittava tarkoin siitä, että emme vie kotimaisilta elintarvikealan yrityksiltä ja maatalousyrittäjiltä muita EU-maita tiukemmalla ja tarkemmalla sääntelyllä mahdollisuuksia menestyä. Kotimaisen tuotannon supistaminen saattaa johtaa omavaraisuuden menettämiseen ja siihen, että meille tuodaan elintarvikkeita maista, joissa ei anneta niin korkeaa arvoa esimerkiksi tuotantoeläinten hyvinvoinnille. Kriittisesti on arvioitava, kurjistaako liian tiukka sääntely tahtomattaan pienen ja keskisuuren elintarviketeollisuuden ja ruokkiiko se näin keskittynyttä tuotantoa.

Elintarvikevirasto Eviran mukaan nykyinen elintarvikevalvonnan lainsäädäntö on riittävä, mutta resurssit ovat pienet. Toisaalta on todettu, että kaikki kunnat eivät ole käyttäneet valvonnasta saamiaan tuloja ympäristöterveydenhuollon valvonnan voimavarojen kehittämiseen. Lähtökohdan esimerkiksi elintarvikeyritysten kohdalla tulee olla omavalvonta: tuotetaan ja myydään vain turvallisia tuotteita.

Kunnissa on meneillään ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden muodostaminen. Kristillisdemokraattien mielestä riittävän laajoista toimintayksiköistä on etua taloudellisesti sekä erikoistumisen, palvelun laadun, työyhteisön toimivuuden ja henkilöstön kannalta. Tällä hetkellä asiantuntemus ei ole riittävää, ja paikoin yksittäiset ihmiset päättävät, mitä valvotaan. Tätä kehitystä on seurattava ja kuntia kannustettava riittävän isojen kokonaisuuksien muodostamiseen.

Kuluvalla kurkun nimikkoviikolla on jälleen todettava, että kuluttajien käyttäytymistä ohjaa vahvasti raha. Halpa tuontikurkku sujahtaa ostoskoriin lähellä kasvatetun kotimaisen sijaan. Suomen tulee toimia niin, että EU:n tasolla tuetaan koko eurooppalaista lähiruokakulttuuria. Näin ympäristöä rasittavaa tuoretuotteiden kuljettamista saadaan vähennettyä.

Arvoisa puhemies! On kerrassaan mainiota, että selonteko käsittelee ravitsemukseen liittyviä asioita. Liian harvoin kuuluu suomalaisissa kodeissa kotikokin ääni: "Syömään!" (Ed. Pulliainen: Moneltako se oli?) Perheen yhteiset ruokahetket vaikuttavat olennaisesti lasten ja nuorten ravitsemuksen monipuolisuuteen. Erityisesti tyttöjen kohdalla säännöllisten yhteisten perheaterioiden syömisen on todettu ehkäisevän syömiseen liittyviä häiriöitä. Oecd-maiden tutkimuksissa suomalaisten on todettu syövän keskimäärin vähemmän yhdessä perheenä.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä iloitsee siitä, että keskeisiin elintarviketurvallisuustavoitteisiin on otettu terveydelle haitallisten rasvojen verotuksen selvittäminen. Tämän vuoden vaihtoehtobudjettiimme sisältyi toimenpidealoite, jossa ehdotimme, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ottaakseen käyttöön tyydyttynyttä rasvaa sisältävien elintarvikkeiden valmisteveron. Suomalaisten aikuisten ravintotottumukset ovat kehittyneet myönteisempään suuntaan. Silti ruokavalio sisältää edelleen tyydyttyneitä rasvahappoja selkeästi suositeltua enemmän.

Puhdas ruoka ja vesi eivät ole elinehtomme vain ravinnonsaannin kautta. Lisääntymisterveyttä heikentävän kadmiumin päivittäinen keskimääräinen saantimäärä lähestyy meillä siedettävän rajaa. Ravinnon ja veden kautta saamme ympäristömyrkkyjä ja muita estrogeenisesti vaikuttavia kemikaaleja, joiden on tutkittu muun muassa heikentävän sperman laatua. Myös ylipaino muuttaa hormonitoimintaa ja voi vaikuttaa lisääntymiskykyyn. Elintarviketeollisuudessa on hyvä muistaa varovaisuusperiaate: jos epäillään jonkun aineen vaikutuksia, on parempi sallia sen käyttö vasta, kun vaarattomuus tiedetään. Esimerkiksi kadmiumin osalta on alennettu tunnuslukua, tdi:tä, joka ilmoittaa vierasaineen siedettävän päivittäisen saantimäärän.

Erityisesti lasten ylipainon ja hampaiden terveyden kannalta olisi tärkeää laskea terveyttä edistävien tuotteiden veroa ja korottaa sokeripitoisten tuotteiden hintaa verotuksen avulla. Myös myyntipakkausten kokoon tulee vaikuttaa. Sokeriveroon on olemassa valmis malli. Liikuntatieteellisen Seuran pääsihteeri Kari L. Keskinen on esittänyt, että veron voisi sitoa tuotteen sokeripitoisuuteen tai sen glykemiaindeksiin progressiivisesti eli samantyyppisesti kuin alkoholiverotus on rakennettu. Kansanterveydellinen näkökulma puoltaa makeisveroa laajempaa sokeriveroa.

Syöntisuositukset ja ravitsemukselliset ohjeet ovat vaarassa lyödä toisiaan korville, esimerkkinä tästä kala. Kotimaisen kalan kulutus on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana ja samana aikana tuontikalan kulutus lähes kaksinkertaistunut. Kotimaisen kalan osuus kulutuksesta on noin kolmannes.

Sanat "elohopeaa" ja "ahven" samassa lauseessa saavat monet valitsemaan paneroidut kalapuikot tuoreen kotimaisen kalan sijaan tai jättämään kalan varmuuden vuoksi kokonaan pois ruokavaliosta. Kuitenkin suositus on kaksi kalapäivää viikottain, ja onneksi 90 prosenttia suomalaisista edes tietää tämän. Kala on myös erinomainen D-vitamiinin lähde; juuri nyt ajankohtainen D-vitamiiniin liittyvä uusi tieto paljastaa myös tarpeen tiedottaa ja ohjata kansalaisia päivitettyihin ravintotietoihin.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä kiirehtii ravintolisien riskinarviointistrategiaa. Ravintolisien nettikaupan laajentuminen ja ihmisten lisääntyvä huoli omasta ulkonäöstään ja hyvinvoinnistaan lisäävät valitettavasti myös turvallisuusriskiä.

Elintarviketuotannon geenitekniikkaan liittyy riskejä. Gmo-kasvit voivat syrjäyttää luonnollisia lajeja, siirtää geeninsä toisille lajeille tai luoda uusia risteytyksiä, joiden ominaisuudet ovat tuntemattomia. Gmo-kasvien tutkimus on vielä täysin kesken, eikä keinoa poistaa muuntogeeni luonnosta tai geenien yhteisvaikutuksia tunneta.

Kristillisdemokraatit eivät pidä riittävänä kirjausta EU-politiikkaa koskevassa valtioneuvoston selonteossa 4/2009 todettua viljelijän oikeutta geenimuuntelusta vapaaseen tuotantoon ja kuluttajien oikeutta siitä vapaisiin tuotteisiin. Periaate on otettava huomioon myös lakia säädettäessä.

On mahdollista, että geeniviljelyn johdosta naapuritilojen toimintaedellytykset vaarantuvat tai jopa kokonaan tuhoutuvat perustuslain 15 §:n omaisuuden suojan perusoikeuden vastaisesti. Näin on käymässä esimerkiksi monelle mehiläishoitajalle Suomessa hyväksytyn geeniperunan viljelyn johdosta. Jos teollisuuskäyttöön rekisteröityjen gmo-kasvien siitepölyä tavataan hunajasta, hunaja ei enää kelpaa ihmisravinnoksi siitepölyn määrästä riippumatta.

Julkisen vallan on kannettava perustuslain 20 §:n tarkoittama vastuunsa turvata jokaiselle oikeus terveelliseen ympäristöön. Kun kysymys on ravinnosta, tulee riskien ottamisen suhteen olla äärimmäisen varovainen. Tähän turvaamiseen tulee sisältyä sellaisen lainsäädännön, joka velvoittaa muuntogeenisten kasvien viljelijän vastaamaan aiheuttamistaan vahingoista. Vastuun muuntogeenisten kasvien aiheuttamista vahingoista tulee olla ankara samalla tavalla kuin ympäristön pilaamisessa. Vahingonvaaraa ei tule sälyttää veronmaksajien vastuulle.

Pentti Oinonen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva valtioneuvoston selonteko luo suomalaisesta elintarviketurvallisuudesta ristiriitaista mielikuvaa. Valvonta on korkeatasoista ja koko tuotantoketjun kattavaa, mutta erityisesti viime vuosina maassamme on esiintynyt erilaisia elintarvikkeista johtuvia epidemioita.

Väkisinkin herää kysymys, mistä nämä epidemiat johtuvat. Onko esimerkiksi istuvan hallituksen Eviraan kohdistamilla määrärahaleikkauksilla ollut vaikutusta elintarviketurvallisuuden heikkenemiseen? Voisiko syy olla siirtymisessä kohti suurempia tilakokoja ja samaan aikaan tapahtuvassa maaseudun laboratorioverkoston tietoisessa harvennuksessa?

Todennäköisesti syytä on kaikessa edellä luetellussa. Ainakin valtioneuvoston selonteko elintarviketurvallisuudesta myöntää osan näistä. On itsestään selvää, että esimerkiksi suurilla eläintiloilla irti päässeet taudit ovat kohtalokkaita tuotantoeläimille. Ne ovat sitä myös pienillä tiloilla, mutta suurilla tiloilla massat sairastuvat yksilöiden sijaan. Tuhot ovat sen mukaiset.

Arvoisa puhemies! Suomen elintarvikehygienia on mielestäni erittäin hyvä. Herää kuitenkin eräs kysymys: Miksi keskieurooppalaisilla toreilla myydään yhä edelleen lihaa ulkona katukojuissa sekä kaupoissa ilman pakastinta huoneenlämmössä useiden päivien ajan? Onko olemassa tutkittua tietoa siitä, että Keski-Euroopan säilytystavat ovat sairastuttaneet siellä kansaa enemmän kuin Suomessa? Joku saattaa kysyä, onko Suomessa jopa liian korkeat vaatimukset hygieniatason suhteen. Korkeasta hygieniatasosta huolehtiminen teollisuudessa ja kaupassa aiheuttaa huomattavia lisäkuluja, joiden maksajina olemme me kuluttajat.

Kaikkien tautien tartuntamekanismeja ei täysin tunneta. Hallituksen on mielestämme huolehdittava siitä, että tutkijoilla on käytössään riittävät määrärahat tutkia näitä mekanismeja. Perussuomalaisten mielestä Eviralla ja maaseudun laboratorioverkostolla on merkittävä rooli elintarvikkeiden turvallisuuden valvonnassa. Mitä tiheämpi on laboratorioverkostomme, sitä aiem-min saastunut ruoka havaitaan, ennen kuin puoli maakuntaa on vatsataudin kourissa. Hallitus tekee mielestämme karhunpalveluksen ajaessaan toimintaa muutamiin suuriin yksiköihin.

Selonteko sivuaa geenimuunneltuja elintarvikkeita mutta ei mielestämme käsittele niitä riittävällä laajuudella. Siitäkin vähästä mainitusta paistaa läpi muuntelun ylistyslaulu. Onkin pakko kysyä, onko hallitus lähtenyt markkinoimaan muuntogeenistä viljelyä ja tuotantoa. Selonteko nimittäin unohtaa mainita ne haittapuolet.

Geenimuunneltujen ja muuntelemattomien kasvien välille määritellyt turvaetäisyydet ovat yhtä tyhjän kanssa. Luonto ei paljon kumartele muutaman metrin levyisiä suojavyöhykkeitä. Pohjois-Amerikasta on nykyisin vaikea löytää viljelyalueita, joille muuntokasvit eivät ole päässeet leviämään. Gmo-kysymyksessä ei siis ole kyse pelkästään ihmis- ja eläinravinnosta vaan myös koko luonnon monimuotoisuuden säilymisestä. (Ed. Pulliainen: Hyvä periaate!)

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä vastustaa geenimuunneltua elintarviketuotantoa ja esittää Suomen julistautumista geenimuuntelusta vapaaksi maaksi. (Ed. Lahtela: Se on demarien kanta kans!)

Vaikka selonteko koskee lähinnä ihmisten elintarviketurvallisuutta, emme saa unohtaa tuotantoeläinten hyvinvointia. Suomessa on tullut viime vuosina ilmi useita sikoihin, kanoihin ja hevosiin liittyviä eläinrääkkäystapauksia. Milloin on kanat jätetty hoitamatta, milloin hevosten terveydestä huolehtii epäpätevä eläinlääkäri. Jossain on jopa muutama sika keitetty elävältä.

Asiasta vastuulliset tahot, etunenässä Evira ja ministeri Sirkka-Liisa Anttila, ovat pesseet suurilta osin kätensä koko sotkusta. Jos nämä vastaavat asiat olisivat tapahtuneet esimerkiksi Ruotsissa, olisivat asioista viime kädessä vastuulliset vetäneet tarvittavat johtopäätökset. Suomessa ei valitettavasti ole samanlaista suoraselkäisyyden kulttuuria. Selityksiä kyllä löytyy. Julistetaan, mitä kaikkea on saatu aikaiseksi tällä hallituskaudella. On kyllä saatukin, mutta ei kuitenkaan riittävästi. On ikävää, että vastuunpakoilusta on tullut osa hallituksemme politiikkaa.

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Järjestyksessään toinen hallituksen elintarviketurvallisuusselonteko käsittelee laajasti elintarviketurvallisuuteen liittyviä haasteita. Keskeisinä elementteinä ovat elintarvikkeiden mahdolliset haitalliset vaikutukset ihmisen terveyteen ja terveyshaittojen ehkäisemisessä.

Selonteossa esiteltävät elintarviketurvallisuuden tavoitteet koskevat monia hallinnonaloja. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle keskeisiä selonteon osa-alueita ovat geeni- ja nanotekniikan käyttö elintarviketuotannossa, väestön sairastavuuden seuranta, elintarvikkeiden merkittävän raaka-aineen, talousveden, laatu sekä erityisesti ravitsemukseen liittyvät kysymykset. Ravitsemukseen liittyvät kysymykset käsitellään tässä selonteossa nyt ensimmäistä kertaa.

Hyvä puhemies! Laadukkaat elintarvikkeet ja hyvä ravitsemus ovat hyvinvoinnin ja terveyden tärkeimpiä tukijalkoja. Hyvä ruoka edistää ter-veyttä ja toimintakykyä. Ravitsemuksella on suuri kansanterveydellinen ja kansantaloudellinen merkitys. Hyvät ruokatottumukset pienestä pitäen edistävät lapsen terveyttä, kasvua ja kehitystä. Terveellisellä ja turvallisella ruualla tiedetään olevan terveyttä edistävää vaikutusta niin ikääntyvien työ- ja toimintakyvyn edistämisessä kuin sairauksista toipumisessakin.

Terveellisten ja turvallisten elintarvikkeiden tulee olla kaikkien saatavilla iästä, asuinpaikasta tai sosiaalisesta asemasta riippumatta. Valtioneuvoston periaatepäätökseen terveyttä edistävän liikunnan ja ravitsemuksen kehittämislinjoista on linjattu kehittämisen painopisteet eri ikä- ja väestöryhmille. Sen eri sisältöalueille tehty konkreettinen toimeenpanosuunnitelma on jo monilta osin toteutumassa. Sosiaali- ja terveysministeriö yhdessä maa- ja metsätalousministeriön ja opetusministeriön kanssa koordinoi ja seuraa periaatepäätöksen toteutumista. Periaatepäätös tarjoaa jatkossakin pohjan kansalliselle ravitsemuspolitiikalle.

Ruokavalintojen tueksi kuluttaja tarvitsee riittävästi tietoa. Tiedon elintarvikkeista tulee olla saatavilla helppolukuisessa muodossa, ja tietojen esittämiseen on oltava yhteiset pelisäännöt niin, ettei kuluttajia johdeta harjaan. Kaikkein haavoittuvaisimpia ovat lapset ja nuoret. Elintarvikkeiden markkinoinnin tulee olla vastuullista, erityisesti vastuullista silloin, kun se kohdistuu lapsiin ja nuoriin.

Kouluikäisten terveysymmärryksen kehittymisen kannalta terveystiedon saaminen omaksi oppiaineekseen oli aikoinaan merkittävä uudistus. On tärkeää, että terveystieto terveellisen ravitsemuksen ja ylipäätään terveyden edistämisen työvälineenä säilyy nykyisessä laajuudessaan.

Meillä aikuisilla on vastuu ruuan tarjoamisesta lapsille ja nuorille. Lapsiperheiden tueksi neuvolatoiminnassa ja kouluterveydenhuollossa on oltava riittävästi osaavaa henkilökuntaa ja työvälineitä ruokatottumuksen arvioimiseen ja ravitsemusohjaukseen. Sosiaali- ja terveysministeriö tukee uuden neuvolatoimintaa, koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa sekä lasten ja nuorten ehkäisevää suun terveydenhuoltoa koskevan valtioneuvoston asetuksen toimeenpanoa kunnissa.

Aikuinenkin tarvitsee tietoa ja tukea päätöksissään. Aikuinen nimittäin päättää, milloin ja mitä syödään, lapsi taas päättää, kuinka paljon. Yhteisillä ruokahetkillä paitsi tyydytetään ravitsemuksellisia tarpeita, välitetään arvokasta ruokakulttuuriperintöä ja synnytetään ruokamuistoja sukupolvilta toisille. Elinkaaren ehtoopuolella ruokamuistot ja tutut ruuat aina lapsuudesta saakka tuovat turvaa. Mieliruuat voivat lohduttaa tai virkistää.

Tieto yksin ei riitä. Elintarvikkeiden tarjonta on merkittävä tekijä, etenkin kun mietitään ratkaisuja yleistyvälle ylipaino-ongelmalle. Kuluttajalla on oikeus saada valita terveellisiä ja turvallisia elintarvikkeita ostoskoriinsa sekä syödä laadukasta ruokaa niin kotona kuin kodin ulkopuolellakin ruokaillessaan. Laatutietoinen kuluttaja on haasteiden edessä, jos valittavana on leipä, jossa on paljon kuitua mutta myös paljon suolaa, ja sellainen leipä, jossa on vähän suolaa mutta niukasti kuitua. Entä pitäisikö valita vähärasvainen mutta voimakassuolainen juusto vai olisiko päinvastainen vaihtoehto, runsasrasvainen mutta vähäsuolainen vaihtoehto, parempi?

Kun kuluttajan vaakakupissa painavat myös valintojen ekologisuus ja eettisyys, tiedon tarve on ilmeinen. Tarvitaan myös kannustimia valintojen tueksi. Elintarvikeyrityksiä ja ruokapaikkoja on palkittava hyvästä ravitsemuslaadusta. Hintapolitiikan ja verotuksellisten ratkaisujen tulee tukea ravitsemuksellisia ja ravitsemuksellisesti laadukkaampia tuotteita. Tarvitsemmekin laajaa keskustelua veroinstrumentin käytöstä kuluttajatottumusten ohjaamisessa. Lisäksi on syytä kartoittaa, voidaanko hintapoliittisin keinoin lisätä ravitsemuslaadultaan hyvän ruuan kysyntää esimerkiksi henkilöstöravintoloissa ja myös palkita niitä ammattikeittiöitä, jotka panostavat laatuun. Kodin ulkopuolella syötävällä ruualla on Suomessa suuri merkitys. Päivittäin syödään yli 2 miljoonaa suurkeittiössä valmistettua ateriaa.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies, tämä on erittäin monipuolinen selonteko, ja siinä esitellään keskeiset elintarviketurvallisuuden tavoitteet. Ne koskevat monia hallinnonaloja, ja niiden toteutuminen edellyttää hyvää poikkihallinnollista yhteistyötä. Me olemme olleet hyvässä yhteistyössä tämän tekemisessä, ja tämän toteuttaminen jatkuu myös hyvässä yhteistyössä.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Kiitoksia erittäin asiallisesta ja asiantuntevasta keskustelusta. Ryhmäpuheenvuorojen kautta välittyivät ryhmien minusta erittäin ajankohtaiset, asialliset ja asiantuntevat näkemykset tästä selonteosta.

Keskustan puheenvuorossa kiinnitettiin erittäin tärkeisiin asioihin huomioita, kuten muun muassa Tullilaitoksen rooliin. Sitä me emme läheskään aina tiedosta, kuinka tärkeä on Tullilaitoksen rooli kuluttajan ruokaturvallisuutta turvattaessa. Sitten toinen kysymys on tämä kouluruokailu. On nyt pakko kertoa tässä esimerkki. Kun kävin Seinäjoella avaamassa Sarka-messut, siellä oli juuri koululaisten vanhemmille selvinnyt, että kouluissa käytetäänkin thaimaalaista broileria ja ulkomailta tuotuja marjoja, ja niitten marjojen kohdalla kävikin niin, että niitä ei voinut syödä tuoreena, ne piti keittää. Tästä tullaan juuri siihen näkökohtaan, mitä keskustan ryhmäpuheenvuorossa tuodaan esille, että kyllä meidän pitää aika tarkkaan vielä selvittää, onko meidän pakko sallia sellaisten marjojen tuonti Suomeen, joita ei voi sellaisenaan pakastettuna tuoreena käyttää, onko tähän olemassa joitain keinoja, koska tästä jos mistä syntyy myöskin sitten se ruokaturvallisuusriski, jos ei niitä käytetä oikein eli kuumenneta.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa puhuttiin luottamuksesta ja erityisesti kuluttajien luottamuksesta. Siihen on helppo yhtyä, koska ilman kuluttajien luottamusta kotimaiseen elintarviketuotantoon ja ruokaan ja ruokaturvallisuuteen meillä ei ole sitä kotimaista tuotantoa.

Hyvin monessa puheenvuorossa kiinnitettiin, lähes kaikissa ryhmäpuheenvuoroissa, eläinten hyvinvointiin ja sen tärkeyteen eli kestävään eettiseen tuotantotapaan huomiota, ja siihen mielihyvin yhdyn.

Nyt samalla minulla on suuri ilo kertoa täällä tänään vastaanottamastani selvityksestä, joka on tehty. Sen jälkeen nimittäin, kun näitä eläinten hyvinvointiin liittyviä ongelmia ja videoita paljastui, käynnistin välittömästi koko ketjun yhteistyöllä selvityksen siitä, mitä eri ketjun osien pitää tehdä, että me saamme eläinten hyvinvoinnin koko ketjussa toimintatavaksi. Sovittiin menettelytavoista, miten asia valmistellaan, ja tänään minulle on tämä lopputulos esitelty. Eli nyt otetaan käyttöön eläinten hyvinvointi-indikaattorit, jotka on määritelty, ja ne tarkastetaan niin, että se systeemi toimii tilalta ihan teollisuuteen saakka. Ihan samalla tavalla kuin tilalla noudatetaan niitä Euroopan unionin täydentävien ehtojen määräyksiä ja eläinsuojelulain määräyksiä teurastamoissa jatkossa lihantarkastuksen yhteydessä huolehditaan siitä, että hyvinvointiin liittyvät indikaattorit, kuten esimerkiksi ruhojen ja osaruhojen hylkäykset jne., lääkkeiden käyttö ja eläinten kuolleisuus, otetaan seurantaan, ja sitten jos sieltä tilalta löytyy useampia rikkeitä nimenomaan näissä hyvinvointi-indikaattoreissa, niin sitten esimerkiksi teollisuudesta otetaan tilalle selkeästi yhteyttä, selvitetään tilanne ja ilmoitetaan, että jos ei niihin tule korjauksia, niin ketju yhdessä sitoutuu siihen, että sellaiselta tilalta eläinten vastaanotto lopetetaan, jos se ei täytä näitä hyvinvointi-indikaattoreita, joista on yhdessä sovittu.

Minusta tämä on äärettömän oikeansuuntainen edistysaskel, ja nyt on käynnissä sitten tähän liittyvä eläinlääkäreiden koulutus, tuottajien koulutus, ja sitten tähän liittyy se ongelma, josta ainoassakaan ryhmäpuheenvuorossa ei valitettavasti puhuttu, ja se on eläinlääkäripula. Se on kylmä tosiasia, ja se haittaa kaikkein eniten nyt sitten nimenomaan näitten eläinten terveydenhuoltosopimusten aikaansaamista mutta myöskin eläinten hyvinvointiin ja eläinten suojeluun liittyvää työtä siellä tilatasolla.

Sitten kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa puhuttiin vielä tästä makeis- ja virvoitusjuomaverosta, jota valtiovarainministeriössä valmistellaan, joka liittyy epäterveellisiin elintarvikkeisiin ja niihin liittyvään markkinointiin ja sitä kautta kulutuksen ohjaamiseen.

Haluaisin tähän kuitenkin ajatella ääneen itse sen, että tämä makeis- ja virvoitusjuomavero on yksi keino, mutta jos me miettisimme vähän pidemmälle ja miettisimme tätä ilmastonmuutoksen ohjaamista ja siinä tapahtuvaa kuluttajien käyttäytymisen ohjaamista, niin minusta meidän pitäisi selvittää hiilijalanjälkivero ja sen käyttöönoton kautta sitten ohjata tätä kulutusta. Nyt, jos me menemme ainoastaan sitten tämän sokerin ja rasvan osalta eteenpäin, mutta emme tee mitään hiilijalanjäljen osalta, minusta meidän olisi pitänyt nämä kaikki selvittää yhdessä, koska ne saattavat olla sitten tårta på tårta toisilleen. Mutta toivottavasti se selvitystyö tehdään, eli hiilijalanjälki ja sen vähentäminen varmasti jatkossa tarvitsevat jonkunlaisen verotuksellisen ohjauksen.

Sitten sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa puhuttiin, niin kuin monessa muussakin, tästä gmo-vapaasta tuotannosta ja kuluttajien kielteisestä asenteesta siihen. Se on ihan luonnollinen asia, että kuluttajat epäröivät sitä, koska siitä ei tiedetä riittävästi ja kun ennen kaikkea kaikki se tutkimustoiminta, jalostustoiminta, kehittäminen on tapahtunut hyvin kaukana Euroopasta tuolla Amerikan mantereella Monsanton toimesta. Sen takia hallitus jo EU-selonteossaan eduskunnalle totesi, että Suomi on unionitasolla liittynyt ja liittyy niihin maihin, jotka haluavat, että unionin lainsäädäntöä muutetaan niin, että päätösvallan siitä, viljelläänkö Suomessa gmo-lajikkeita vai ei, pitää olla kansallisvaltiolla eli Suomella itsellään, ja tähän tähtää hallituksen toiminta.

Ihan samaan aloitteeseen olen itse yhtynyt tuolla ministerineuvostossa, aloitteeseen, jonka Hollannin maatalousministeri teki. Hollannin maatalousministerin lähtökohta on vähän eri, mutta tavoite on sama, että päätösvalta pitää saada jatkossa lainsäädäntömuutoksella jäsenmaille, ja silloin me voimme itse Suomessa päättää, viljelläänkö täällä gmo-kasveja vai ei. Ymmärrän hyvin, että kun ei ole riittävästi selvitetty eikä erityisesti täällä Euroopan ja Suomen tasolla sitä, niin kuluttajat ovat ihan syystä ihmeissään. Tämä kaipaa siis ennen kaikkea asiallista keskustelua, mutta tämä kaipaa myöskin sitä päätösvaltaa kansallisvaltiotasolle, jotta me voimme itse käytännössä sitten päättää, miten Suomessa menetellään, viljelläänkö vai ei, ja jos viljellään, niin miltä osin viljellään.

Sitten tähän liittyy toisena tärkeänä asiana kuluttajan oikeuksia ajatellen se, että ne tuotteet, joissa ei ole gmo:ta, me voisimme vielä merkitä, koska sen merkitseminen, missä sitä on, kun ei sitä EU-tasolla kerran ole vielä saatu aikaiseksi, on täysin mahdotonta, kun meille tulee nyt jo sellaista rehuraaka-ainetta, jossa sitä gmo:ta on mukana. Meille tulee sellaista lihaa tänne, jossa ihan varmasti on käytetty gmo-rehua. Eli puheet siitä, että me pystyisimme jäljittämään sen, missä gmo:ta on käytetty, voidaan unohtaa. Mutta sen sijaan sille tielle me voisimme lähteä ja on syytäkin lähteä, että selvitetään se, missä tuotteissa sitä gmo:ta ei ole, ja silloin kuluttajalla säilyy sitä kautta vapaus valita.

Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa ed. Kyllönen mainitsi ravintolisien lisääntyneen käytön, ja yhdyn niihin ajatuksiin, joita täällä on todettu, että se kannattaa ja pitää jatkossa selvittää, varsinkin kun siitä on tullut varsin suosittua nettikauppaa ja sitä kautta saattavat kuluttajat tulla harhaan johdetuiksi.

Sitten vihreiden puheenvuorossa käytiin hyvin analyyttisesti läpi tätä ilmasto-, hiilijalanjälki- ja lisäaineongelmaa, ja tärkeää on jatkossa tosiaan myöskin seurata meidän antibioottien käyttöä. Sitähän tehdään nyt jo tilatasolla, niin kuin hyvin tiedätte, siellä pidetään tarkkaa kirjaa, ja siitäkin on olemassa tietoja, mutta ajanpuutteen vuoksi nyt en niitä lähde käymään läpi. Mutta tiedän, että ennemmin käyttö valitettavasti on lisääntymässä kuin vähenemässä, että suuntaa pitäisi päästä ohjaamaan toiseen suuntaan.

Sitten Rkp:n ryhmäpuheenvuorossa ed. Nylund kiinnitti huomiota pienteurastamojen tilankäytön joustavuuteen tuolla Ruotsin puolella. Lupaan sen selvittää, onko siinä meille sovellettavaa mahdollisuutta. Mehän olemme tehneet 12 pientuottajan yhteistyöllä selvitystä, jota viedään täytäntöön, jolloin me voimme helpottaa pienjalostajien hallinnollista taakkaa.

Sitten vielä tästä perussuomalaisten puheenvuorosta, jossa tavallaan todettiin, että täällä ei ole otettu vastuuta näistä eläinten hyvinvointiasioista. Niistä on otettu todella vastuu. En käsitä ollenkaan, mitä hyötyä siitä olisi, jos olisi ministeri vaihdettu tilanteessa, jossa on tehty tällä vaalikaudella enemmän työtä eläinten hyvinvointisäädösten ja -määräysten muuttamiseen kuin monena vaalikautena aikaisemmin ja työ edelleen jatkuu. Niin kuin alussa kerroin, meillä on nyt nämä eläinten hyvinvointi-indikaattorit olemassa, joitten noudattamista lähdetään valvomaan, ja niitä valvoo myöskin tuottajan lisäksi teurastamo, ja sitten luonnollisesti valvonta siihen puuttuu.

Eli itse koen tärkeänä, että me viemme näitä asioita eteenpäin. Eläinten hyvinvointi on tärkeä osa suomalaista elintarvikkeiden turvallisuutta, ja siitä me pidämme yhdessä huolta. Siitä, että on löytynyt joitakin kuvia, ei saa koko elinkeinoa syyllistää. Minusta Eviran pääjohtaja Jaana Husu-Kallio sanoi erittäin hyvin eilen tv:ssä, että meillä kotieläintuotanto kestää täysin päivänvalon. Yksittäisillä tapauksilla ei sitä pidä leimata.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Allekirjoitan täysin sen, mitä Husu-Kallio ja ministeri Anttila totesivat siitä, että maamme elintarviketuotanto ihan sieltä alkutekijöistä, maatilojen tuotannosta lähtien kestää vertailun mihin tahansa Euroopan ja muuhun maahan. Olen sen verran kiertänyt eurooppalaisia tiloja, että tiedän, mistä puhun. Myöskin ed. Taimela, kun totesi, että kuluttajan luottamus Oikeutta eläimille -propagandakuvien myötä on mennyt, on väärällä tiellä, nimittäin Eläinten vallankumous -ohjelman mukaan, eilisen ohjelman mukaan, 54 prosenttia suomalaisista kuluttajista luottaa täysin tuotantotapaan ja yli 80 prosenttia luottaa hyvin paljon. Elikkä ei tässä luottamus minnekään ole kadonnut.

Ministeri Anttila puuttui erittäin tärkeään asiaan, kun pohti sitä, että ruokaturvan aiheuttama lisätyö ja kustannukset tulisi saada hinnoiteltua. Haastankin ministeriä vastaamaan, mitkä voisivat olla ne keinot, joilla tätä asiaa eteenpäin vietäisiin.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Anttila ansiokkaasti pohti verotuksen kehittämistä vielä näiden ryhmäpuheenvuorossa listaamieni asioiden lisäksi. Jatkaisin ministeri Anttilan pohdintaa vielä tästä. Kun meillä on paljon puhuttu periaatteessa näistä haittaveroista ja vähän ikään kuin annetaan keppiä, niin kai meidän pitäisi myös miettiä sitä porkkanaverotusta eli sitä, millä tavalla me myös palkitsemme kuluttajaa niistä hyvistä valinnoista liittyen hedelmien, salaattien, vihannesten käyttämiseen, ja siinä voisi miettiä, miten me arvonlisäverotuksessa pystyisimme nämäkin näkökulmat huomioimaan. Ehkä nämä pitäisi kokonaispakettina pohtia, jotta ei sitten syntyisi täysin sillisalaattia.

Samoin on hieno asia, että tämä on poikkihallinnollisesti tehty. Ministeri Anttilan puolella voidaan vaikuttaa suoraan ministeri Risikon puolella näkyviin kustannuksiin ja kuntien kustannuksiin, joten on vähintäänkin perusteluta, että selonteko on tehty yhdessä.

Panostaminen kouluruokaan kannattaa ehdottomasti, ei pelkästään panostaminen ruokaan vaan myös panostaminen siihen, että opettajat ja keittiöhenkilökunta puuttuvat, jos lapsi ei syö (Puhemies: Nyt on minuutti kulunut!) sitä hyvää kouluruokaa.

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kalmarille toteaisin sen verran, että jos käytin puheenvuorossani sanamuotoa "hätkähdyttävät paljastukset", kun sanoin, että hätkähdyttävät paljastukset muun muassa sikatiloilla ovat lyöneet leimansa kotimaiseen ruokatuotantoon, niin se ei ole kyllä sama kuin se, että kuluttajan luottamus on nyt täysin mennyt.

Mutta aivan lyhyesti ministeri Anttilalle lähinnä. Luin tällä viikolla nettiuutisen, jonka mukaan eräässä koululaitoksessa kampanjoidaan kouluruokailun puolesta elokuvalippujen voimin. Koulussa on huomattu lautasia laskettaessa, että joinakin päivinä jopa puolet oppilaista jättää kouluruuan kokonaan väliin. Tässä kampanjassa on yhtenä toimijana suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma, jota valtio myös rahoittaa. Mielestäni tämän tyyliset innovaatiot ovat pöyristyttäviä julkisessa koululaitoksessa.

Esitänkin ministeri Anttilalle kysymyksen: onko mielestänne oikein, että tämän tyylisiä kampanjoita tuetaan julkisin varoin?

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olisin esittänyt ministereille kaksi kysymystä. Kun puhutaan eläinten hyvinvoinnista, niin on pakko huomioida myös tuottajien ja tuotannossa mukana olevien ihmisten työssä jaksaminen ja sen elinkeinon pyörittämisen raskaus. Miten turvataan suomalaisen tuottajan työkyky ja työssä jaksaminen, jotta hän jaksaisi huolehtia omista tuotantoeläimistään ja tilastaan?

Toinen kysymys liittyen tähän eläinlääkäritilanteeseen, tilojen seurantaan. Suunnittelussa on eläinten lääkintää koskevan lainsäädännön uudistaminen, ja olen pohtinut monta kertaa, millä tavalla estetään siinä ajattelussa — jos lisätään tiloilla paikalla olevia lääkkeitä ja tilan omistajien vastuuta eläinten lääkinnässä — lääkeresistenssin ja lääkeresistenttien bakteerikantojen syntyminen ja lisääntyminen Suomessa.

Timo Juurikkala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varsin moni ryhmäpuhuja kiinnitti puheessaan huomiota geenimuunteluun ja geenimuunneltuun viljelyyn suhtautumiseen, ja tähän puuttui myös ministeri Anttila vastauksessaan. Mutta tälläkään kertaa en saanut oikein täyttä varmuutta ministeri Anttilan omasta henkilökohtaisesta kannasta suhteessa siihen, tulisiko Suomi julistaa geenimuuntelusta vapaaksi viljelyalueeksi vai ei. Minä kysyisin tätä kantaa nyt, että se tulisi tässä selväksi, ja jatkona vielä sitä, mihin toimiin ministeri tämän asian edistämiseksi nyt oikeasti on ryhtymässä tai ryhtynyt ja millä aikataululla tällainen teidän käsityksenne mukaan voisi olla mahdollista. Tämä liittyy vähän siihen, että meillä on tämä rinnakkaiselolakiehdotus käsittelyssä eduskunnassa, ja sehän on täysin tarpeeton, jos Suomi on gmo-vapaa vyöhyke jatkossa.

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen tyytyväinen, kun ministeri Anttila vastasi, että ministeriö selvittää mahdollisuudet väljentää pienteurastamoiden mahdollisuuksia toimia Suomessakin — tietenkin ilman, että elintarviketurvallisuutta millään tavalla vaarannetaan. Mutta kysyn nyt suoraan aikataulusta. Tämä ministeriön lihantarkastuksen kehittämistyöryhmä, jossa pienyritykset ovat mukana jo, on luvannut loppuraportin jo toukokuun aikana. Ehtiikö raportti siihen mennessä, vai joutuuko ministeriö asettamaan uuden työryhmän, vai antaako ministeriö jatkoaikaa?

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joitakin näkökulmia juomiin.

Suomessa on erinomainen juomavesi, niin sanottu juokseva vesi, siihen on tasavallan presidenttiä myöten kiinnitetty huomiota. Kuitenkin Kansanterveyslaitoksen tutkimuksessa on todettu, että me juomme paljon pullovesiä eivätkä niiden terveysvaikutukset ole niin hyviä, siellä on paljon mikrobeja riippuen vähän pakkaustavasta ja säilytyksestä. Edelleen juomiin liittyen ajattelen, että pullovesikin on terveellisempää kuin tällä hetkellä virvoitusjuomien käyttö — tähän voisi tietysti sivulauseessa sanoa "ja makeisten käyttö" — joka erityisesti jopa koulussa on varsin runsasta. Tällä hetkellä kunnat tekevät omia päätöksiään, mutta meillä ei ole yhteistä linjaa. Voisiko siihen saada yhteisen linjan?

Toisaalta haluan kiinnittää huomiota vielä kolmanteen juomaan, joka on energiajuoma. Onko siinä nyt semmoista, missä me kumarramme markkinoille, jos me emme saa lapsilta ja nuorilta kiellettyä energiajuomia? Kofeiini energiajuomissa aiheuttaa ylivilkkautta, ärtyneisyyttä, levottomuutta ja unihäiriöitä. Itse näen, että tälle energiajuomien vapaalle saannille täytyisi tehdä jotakin.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Elintarvikkeiden turvallisuus on kahta asiaa ennen kaikkea: sen laajaa laatua ja sen saatavuutta. Oli erittäin rohkaisevaa ja mieleistä kuunnella ryhmäpuheenvuoroja. Kaikki olivat näistä asioista yksimielisiä, ja se on erinomaisen hyvä suunta meille: Suomelle, jossa maantieteelliset olosuhteet ovat sellaisia, jotka puoltavat juuri tällaisen laadukkaan ruuan tuottamista.

Pitkässä ruokaketjussa kuitenkin ääripäät ovat kaikkein huonoimmassa asemassa, tuottajat ja kuluttajat: tuottajat oikeudenmukaisen hinnoittelun näkökulmasta ja kuluttajat siitä näkökulmasta, että heille kerrotaan riittävän selkeästi, mitä ruoka sisällään pitää. Siinä mielessä haastan vastuuseen koko ketjun toimimaan, niin kuin tavoitteet on asetettu, että koko ketju toimii näin.

Toinen asia, puhemies, on se, että meillä elintarvikkeet eivät voi olla pelkkien markkinavoimien armoilla, eivät Euroopassa, eivät Suomessa, eivät koko maailmassa, vaan tarvitaan poliittisia, yhteiskunnallisia sääntöjä, joiden mukaan mennään. Muuten elintarviketurvallisuus jää kuolleeksi kirjaimeksi. Siinä mielessä on tärkeää, että siitä huolehditaan.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuotantolaitoksissa olevien eläinten hyvinvointi on kaikkien meidän yhteinen huolenaihe. Suomessa tuntuu olevan valitettavasti tapana, että eläinaktivistit tunkeutuvat maatiloille lainvastaisesti salakuvaamaan eläinten oloja. Mielestäni parempi tapa olisi se, että maatilojen eläinsuojat varustettaisiin valvontakameroilla, joiden nauhat olisivat tarvittaessa viranomaisten tarkistettavissa. Näin turhat epäilyt voitaisiin kitkeä pois tuottajan mainetta pilaamasta.

Pyysin ministeri Anttilan näkemystä siitä, voisiko tällaista nettivalvontaa kokeilla aluksi vapaaehtoisilla maatiloilla ja myöhemmin mahdollisesti laajentaa koskevaksi kaikkia tiloja.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koko elintarvikeketjun — eli viljelijän, elintarviketeollisuuden ja kaupan — toimivuus on ratkaisevassa asemassa, kun ajatellaan koko kotimaisen elintarviketaloutemme tulevaisuutta. Kaikilla näillä osapuolilla pitäisi tietysti olla tasavertainen neuvotteluasema, ja ketjun jokaisen lenkin tulisi olla kannattava. Äskettäin julkaistiin tutkimus, eikä ollut mikään yllätys, että kauppa on saanut viimeisinä vuosina entistä suuremman osan elintarvikkeiden kulutus-menoista. Tällä tavallahan ei voi jatkua, jos ajatellaan, että meillä jatkossakin on kotimaista elintarviketuotantoa, joka huoltovarmuudeltaan ja monella tavalla muutenkin on erittäin tärkeä. Sitä on perusteltu näissä puheenvuoroissa.

Kysynkin arvoisalta ministeriltä: vaikka tilanne on todella vaikea, miten tähän haasteeseen on tarkoitus vastata?

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eläinten hyvinvointi on tärkeää, ja on hyvä, että näihin videokohuihin ja niiden nostattamaan mellakkaan on nyt sitten puututtu.

Olisin puuttunut hedelmäveroon, kun puhuttiin, että hedelmillä voisi olla kevyempi arvonlisävero. Kysyisin ministeriltä — jos mentäisiin kuitenkin tähän ministerin esille nostamaan hiilijalanjälkiveromalliin — millä tavalla siihen sitten EU:n kilpailulainsäädäntö suhtautuisi. Silloinhan olisi erinomainen keino tukea lähiruokaa, lähellä tuotettua. Sillä on pieni hiilijalanjälki verrattuna kaukaa tuotuun ruokaan.

Sitten aivan lopuksi nostaisin vielä esille gmo-vapauden. Meillä pelätään, että se uhkaa luomuviljelyä. Olisiko, ministeri Anttila, nyt syytä vetää tuo rinnakkaiselolaki hetkeksi jäihin ja odottaa sitä mahdollisuutta, että EU antaa meille mahdollisuuden päättää, onko Suomi tulevaisuudessa aidosti gmo-vapaa vai ei?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksimielisyys kuluttajien oikeudesta turvalliseen ruokaan on kiitettävällä tasolla, ja se antaa hyvän pohjan suomalaiselle ruuan tuotannolle myös tulevaisuudessa. Ruokaturvallisuuden varmistamisessa tarvitaan tiukkoja sääntöjä ja tehokasta valvontaa. Siinä on se ongelma, että kun samat säännöt koskevat niin isoja teollisia yrityksiä kuin pieniä elintarvikkeiden tuottajia, niin pienille yrityksille valvonta on suhteessa paljon raskaampaa. Ministeri mainitsi pyrkimyksen valvontabyrokratian keventämiseen, ja se onkin tarpeen, sillä moni pienyrittäjä väsyy ja lopettaa tuotannon byrokratian takia. Se taas vähentää kuluttajan mahdollisuutta valita alkuperältään ja tuotantotavaltaan tuntemiaan tuotteita.

Kysyn ministeriltä: minkälaisella aikataululla pienelintarvikejalostajat voivat nyt odottaa oikeasti kevennyksiä heitä kiusaaviin byrokraattisiin ongelmiin?

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri, se ei ole vielä mikään gmo-linja, että haluatte kansallisen päätöksentekomahdollisuuden, vaan teidän tulisi kertoa, miten haluaisitte tuota kansallista päätäntävaltaa käyttää. Meidän ryhmäpuheenvuorossamme linja oli selkeä, että haluaisimme Suomesta vielä gmo-vapaan maan.

Me syömme läpi elämän, ja oli hyvä, että ministeri Anttila pohti tätä ikääntyneiden ravintoa. Meidän ryhmäpuheenvuorossamme kannettiin huolta, minkälaista ruokaa kouluruokailu tarjoaa. Menisin vielä askelta alemmas. Pienten lasten ravinnossa näemme, että syötyään läpi elämänsä suomalaista niin sanottua turvallista ruokaa lapset tulevat syömään valtavan määrän lisäaineita. Lisäaineet eivät ole ravintoa, ne ovat muita aineita, joita lisätään ruuan kiinteyden, ulkomuodon, näkyvyyden, säilyvyyden ja muun takia. Yleensä pakkauksissa näkyy suurella se, mitä siellä ei ole, vaikka gluteiiniton tai laktoositon, mutta hyvin, hyvin pienellä, lähes salakoodeilla, näillä e-koodeilla, mitä kaikkea ruoka sisältää ja kuinka paljon.

Ja samaan aikaan tässäkin selonteossa todetaan, että eräiden lisäaineiden arviot ovat niin vanhoja, että niiden turvallisuudesta ei voida tietää. Kun kokeeksi oli kuusi käyty läpi, niin kolmesta kiristettiin. Eli me emme välttämättä syö turvallista ruokaa, vaan me syömme sen (Puhemies: Minuutti on nyt kulunut!) ruokamme mukana semmoisia lisäaineita, joiden turvallisuudesta ei edes tiedetä.

Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy kiittää ministeri Anttilaa, että hän kaikista näistä haasteista huolimatta on säilyttänyt intonsa puolustaa suomalaista elintarviketuotantoa ja elintarvikeketjua. Haasteita on kyllä matkan varrella hänellä riittänyt mielestäni kohtuuttomankin paljon, ja hän on pelotta tarttunut niihin aivan esimerkillisellä tarmokkuudella ja tehokkuudella.

Mielestäni hän otti myös aivan oikein esiin sen asian, mistä täällä mielestäni aivan liian vähän puhutaan, että pitää ajatella myös niinkin päin, että onko todella asiallista, että tuomme tänne kouluihin sellaista ruokaa — kyseessä nähtävästi ovat olleet vadelmat, jotka ovat aiheuttaneet kaliki- eli norovirusinfektioita — joka aiheuttaa sitten sairauksia ja kustannuksia sitä kautta, että koululaiset sairastavat ja ovat poissa koulusta ja ehkä sitten tauti leviää myös muihin työntekijöihin. Ihan oikein päin ajateltu: ei aina niin, että Suomi hyväksyy kaikki, mitä EU:sta tulee, vaan elämme myös täällä omilla ehdoillamme ja päätämme, mitä syömme ja kuinka.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisi todella hyvä, jos arvoisa ministeri Anttila toisi tämän gmo-kantansa julkisesti nyt esille tässä eduskunnan istunnossa. Näin voisimme kaikki sitten suhtautua asiallisesti tähän hallituksen esitykseen, joka täällä on, eli toivon mukaan se vedetään pois.

Arvoisa puhemies! On hyvin tärkeätä, että kansalaisjärjestöt ovat kuitenkin nostaneet esille ja julkisuuteen näitä epäkohtia, mitä tuotantoeläinten pitoon liittyy, puhumattakaan turkistarhauksesta, mutta mielestäni tähän ei pidä sitten eduskunnan suhtautua jollakin tavalla nyreästi.

Käytännön kysymys vielä, arvoisa puhemies, košer- ja halal-teurastuksen valvonta ja teidän kantanne siihen. Onko se ikään kuin hallinnassa? Siihen liittyy myös elintarviketurvallisuus ja tietysti myös eläinoikeuskysymykset.

Klaus Pentti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Anttila on ansiokkaasti puolustanut kotimaista elintarviketta, ja ministerin puheessa hän muun muassa toteaa, että kuluttajien oikeuksia tietää ruuan tuotannosta ja elintarvikkeiden alkuperästä on laajennettava. Tämä on yksi iso kysymys ja ongelma kuluttajille. Kaupassa ja myös laitosruokailussa on yhä vaikeampi tiedostaa, mikä on kotimaista ja mikä on ulkolaista. Pakkausmerkinnöissä ulkolainen alkuperä näkyy hyvin pienellä, ja pakkaukset usein on tehty siten, että teksti on suomenkielistä ja helposti harhautetaan kuluttajaa. Joutsenlippu on ollut erinomainen väline tunnistaa kotimainen ruoka, mutta olen ymmärtänyt, että senkin käytössä on ongelmia. Minkälaisia keinoja ministerillä ja ministeriössä ylipäätään ja meillä Suomessa on saada kotimainen tuote paremmin erottumaan ulkolaisesta tuotteesta?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on moneen kertaan siteerattu tätä tutkimustulosta, jonka mukaan 54 prosenttia suomalaisista täysin luottaa suomalaisen ruuan puhtauteen. Arvoisa ministeri, tämä luku olisi oikeutettua olla suurin piirtein 100. Minkä ihmeen takia siinä on tuommoinen 46 prosentin ero? Se johtuu minun mielestäni siitä, että meillä Suomessa on ollut niin häveliästä mediaa, että ei häveliäisyyden takia kerrota siitä, että Tanskassa, mistä tuodaan possunlihaa, salmonella on niin levinnyt joka paikkaan, että sieltä ei ikään kuin oikein joukosta pysty katselemaan ulos. Meille tuodaan riista-nimikkeellä saksanhirveä Uudesta-Seelannista, ja siitä suuria eriä joudutaan raakkaamaan matkalla takaisin, kun ne ovat salmonellan saastuttamia eriä. Jotkut sitten pääsevät tänne meidänkin ravintolan tarjontaan jnp. Siis toisin sanoen pitäisi reilusti kertoa, mikä on se vaihtoehto. Silloin asia korjaantuisi.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tässä on hyvin olennaista nyt se, että myös meidän maatalouspoliittinen linjamme, suuruuden ideologia ja tehomaatalous, on elintarviketurvallisuuden kannalta ollut meille epäedullinen. Tämä liittyy muun muassa antibioottien ylikäyttöön, eli meillä myöskin on peilin eteen menon paikka. Eli me pärjäisimme vain laatuun ja tuotteiden terveellisyyteen panostamalla, kasvu- ja ympäristöetujemme parempaan hyödyntämiseen liittyvällä lähielintarvikkeiden jalostus- ja markkinoinnin otteella ja arvostamalla luomu- ja luonnonmukaista tuotantoa enemmän. Tämähän ei ole maa- ja metsätalousministeriön erityisessä suojeluksessa. Eli meillä maa- ja metsätalousministeriö on lähtenyt tähän EU:n suuruuden maatalouden oppiin, ja ne meidän kansalliset mahdollisuutemme selviytymisstrategiaan maaseutupoliittisesti ja maatalouspoliittisesti on hylätty. Eduskunta on lisännyt muun muassa luomuun markkinointirahoja, jotka ovat jääneet maa- ja metsätalousministeriöllä käyttämättä. Näinkin on käynyt.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän selonteon loppuosassa on kirjattu 22 erilaista tavoitetta, joilla elintarviketurvallisuutta seuraavina vuosina tullaan parantamaan, ja ministeri nosti omassa puheenvuorossaan esille myös tämän hiilijalanjäljen. Lähiruoka on sellainen termi ja asia, joka vastaa itse asiassa varsin moniin näihin turvallisuutta lisääviin tavoitteisiin, mutta toisaalta sen uhkana on se, että mikä on sen kilpailukyky teollisemmin valmistettuihin ruokiin verrattuna. Valvontakustannukset ovat nousseet varsin mittavasti, ja näillä yksiköillä, jotka lähiruokaa tuottavat, on samat kustannukset katettavana kuin suuremmillakin yrityksillä. Kun kunnallisten ja yksityisten laboratorioiden verkosto on pienentynyt, niin kysynkin nyt: miten aiotaan turvata jatkossa lähiruokaa tuottavien yksiköiden kilpailukyky verrattuna muihin?

Merikukka Forsius /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkankin tästä ed. Hautalan aiheesta. Kansainvälisen kaupan vapautuminen ja maatalouden tuotantoketjun venyminen globaaliksi, elintarvikkeiden tuonnin ja viennin lisääntyminen ja se, että osa elintarvikkeiden turvallisuuden ja laadun valvonnasta on siirtynyt EU-rajojen ulkopuolelle, ovat lisänneet elintarviketurvallisuuden riskitekijöitä Suomessa. Myös ruuan tuotannon voimakas keskittäminen aiheuttaa turvallisuusriskejä. Mielestäni näistä syistä tarvitsemme kansallisen strategian lähiruuan turvaamiseksi.

En löytänyt ministeri Anttilan puheesta yhtään mainintaa lähiruuasta tai luomuruuan merkityksestä. Olisinkin kysynyt ministeriltä, onko meillä suunniteltu kansallista strategiaa lähiruuan turvaamiseksi ja onko Suomessa pohdittu, että esimerkiksi kaavoituksen keinoin varattaisiin alueita lähiruokatuotannon varmistamiseksi.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Etenkin terveellisen ravitsemuksen edistäminen ja kuluttajan aseman parantaminen — ja tietysti lähtökohtana tuo elintarvikkeiden turvallisuuden varmentaminen — jatkossakin ovat erinomaisia elintarviketurvallisuustavoitteita seuraavalla viidelle vuodelle. Kun puhutaan siitä, että tiedon tulee olla kuluttajalle oikeaa, niin se ei riitä, vaan on tärkeätä, että tieto ei myöskään johda kuluttajaa harhaan. Sen takia pidän hyvänä, että jatkossa ei ole esimerkiksi mahdollista markkinoida pakastettua, sulatettua brassibroileria tuoreena.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että esimerkiksi Maa- ja kotitalousnaiset antaa omalta osaltaan kuluttaja- ja kotitalousneuvontaa ja järjestää kursseja, voi sanoa, että lähes vauvasta vaariin ympäri Suomen piirikeskustensa neuvojien toimesta. Itse kehun ympäri maailmaa tai kotimaassa, kun kansainvälisiä vieraita on, aina sitä, miten meillä ei tarvitse pelätä sitä, jos lapset tai vaikka vähän vanhemmatkin nuolevat niitä kakkutaikinakupin reunoja, että saisi salmonellaa. Meidän täytyy olla ylpeitä siitä, että meillä ei niissä raaoissa kananmunissa (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ole salmonellaa, ja arvostaa tätä asiaa.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Kiitos erinomaisista kommenteista ja kysymyksistä.

Ed. Kalmarin kysymys, miten ruokaturvallisuuden kustannukset katetaan. Kysymys on siitä, että meidän pitää luoda se brändi, jolla vastataan siihen, että kuluttajat olisivat valmiita maksamaan siitä, että meillä on gmo-vapaa, salmonellavapaa, erittäin vastuullisesti tuotettu elintarvike, joka täyttää ruokaturvallisuuden huippuvaatimukset. Siitä pitää tehdä se brändi, ja sitä kautta pystyy niitä kustannuksia kattamaan.

Ed. Lauslahden kysymykseen. Olemme ihan samaa mieltä siitä, että sellaisten tuotteiden elintarvikevero, alv-vero, nollaan, jotka ovat todella terveellisiä. Sitä mieltä olen ollut jo monta, monta vuotta.

Sitten ed. Taimelalle vastaan, että minä selvitän tämän ja tulen tänään vielä kertomaan sen vastauksen, mitä suomalaisen ruuan edistämiskampanjan yhteydessä tehdään. En tunne tätä tapausta, sen takia en voi siihen vastata. Mutta minä selvitän sen, vastaus tulee ihan varmasti.

Sitten ed. Kyllösen kysymys, mikä on se työssäjaksamisen logiikka. Siinä tarvitaan elinkeinon kannattavuus, sitten pitää olla lomitusjärjestelmät kunnossa, ja sitten pitää olla eläinlääkäreiden saatavuus riittävä, jotta sieltä saadaan ne ohjeet ja oikeat ohjeet lääkkeidenkin käyttöön. Se on äärettömän tarkkaa puuhaa.

Ed. Juurikkalalle on helppo sanoa, että ei se ole mikään salaisuus. Minä olen ollut Kokkolan maaseutunäyttelyssä, maa- ja metsätalousvaliokunta on ollut kuulemassa ja voin toistaa sen ministerin kannan: itse koen, että suomalaisen elintarviketuotannon tulevaisuus voi rakentua vain meidän kiistattomille vahvuuksille, jotka säilyttävät kuluttajan luottamuksen. Silloin kysymys on salmonellattomuudesta, gmo-vapaudesta ja erittäin vastuullisesta tuotantotavasta. Näiden kolmen varaan se rakennetaan, ja sen eteen teen työtä. Tässä ei ole mitään salattavaa. Minä kuvittelin, että se on kaikkien tiedossa, koska minä olen sen viime vuonna jo hyvin selvästi Kokkolan maaseutunäyttelyssä paaluttanut erittäin tärkeässä paikassa. (Ed. Pulliainen: Oltiin todistamassa paikalla!)

Ed. Nylundille sanon, että Marjatta Rahkion työ valmistuu mutta tulen välittämään hänelle tämän tiedon ja että hän saa sen myöskin selvittää, koska se liittyy niin oleellisena osana siihen lihantarkastuksen kehittämistyöhön — joka nimenomaan liittyy myöskin sitten pienimuotoiseen tuotantoon. Täällä kysyttiin sitten niitten kustannuksista: tämän työn ja harjoituksen yhtenä tarkoituksena on selvittää, pystymmekö me ne kohtuullistamaan ja millä keinoin, koska ongelma on se, että lihakiloa kohti tarkastuskustannus on pienissä moninkertainen, jopa satakertainen, verrattuna siihen, mitä se on muualla.

Sitten ed. Lepän puheenvuoroon on helppo yhtyä. Me tarvitsemme poliittista, yhteiskunnallista ohjausta, koska ruokaturvallisuus ei toteudu muuten. Markkinatalous sitä ei totisesti toteuta, se menee halvimman mukaan, alhaisimpien normien mukaan.

Sitten ed. Oinoselle vastakysymys: oletteko valmis ottamaan sen kameran sinne kotiinne? Aivan samasta asiasta on kysymys.

Ed. Kähköselle tästä, miten saadaan elintarvikerahavirrat ohjatuksi niin, että jokainen siitä arvonlisäyksestä saisi. Euroopan unionissa maatalousministerit viime kokouksessa keskustelivat Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan -teemalla, ja siinä kysymys on siitä, että se arvonlisäys, joka ketjussa syntyy, pitää pystyä jatkossa ohjaamaan oikeudenmukaisemmin ketjun eri toimijoiden kesken. Siihen on kolme eri toimenpidettä, joita ajan puutteen vuoksi en nyt voi lähteä käymään läpi, mutta siellä on selkeä pyrkimys se homma hoitaa ja luoda mallit jäsenmaille, miten pitää toimia. Se vaatii sitten aktiivisuutta Suomen päässä.

Sitten tämä lähiruoka ja kysymys siitä, miten sitten EU suhtautuu, on tärkeä asia. Totta kai EU:n on pakko suhtautua myönteisesti, koska ilmastonmuutoksen vaikutuksen ehkäisemiseen me tarvitsemme sitä lähiruokaa. Se ei voi olla mikään ongelma silloin, jos me menemme lähiruokaan, koska me teemme pienemmän hiilijalanjäljen sitä kautta.

Ed. Tiilikaisen kysymykseen oikeastaan jo vastasinkin, mutta voin vain todeta sen, että kun meillä oli se kahdentoista pienyrittäjän työryhmä, sieltä syntyi iso joukko esityksiä, joita on nyt jo pistetty täytäntöön ja pistetään parhaillaan täytäntöön, ed. Tiilikainen. Tätä taustaa vasten voin antaa varmasti muutaman kuukauden päästä selvityksen, mitkä kaikki toimenpiteet on pantu täytäntöön. Ne ovat nyt jo putkessa, ja entistä enemmän selvityksiä on toteutukseen menossa.

Sitten ed. Kumpula-Natrille tuli jo vastaus. No, lisäaineet eivät ole ruokaa, se on totta, ja niitten kohdalla pitää tehdä selvitystyötä. Sieltähän on välillä paljastunut semmoisia, että meilläkin käytetään lisäaineita, joita sitten joudutaan vetämään pois. Tämä on se yksi hyvin, hyvin tärkeä seurattava sektori.

Sitten ed. Tiusanen sai jo vastauksen siitä, mikä on ministerin gmo-linja.

Teurastusten valvonta. Olen tästä käynyt keskustelut Eviran ja meidän osastomme kanssa, ja mielestäni tämä asia on nyt tiedostettu ja sitä kautta ryhdytty toimenpiteisiin, että näitä ongelmia ei pitäisi minun käsittääkseni olla.

Se on totta, mitä ed. Pulliainen sanoi. Tanskassa salmonella on erittäin yleinen ja joka kolmas sika käsittääkseni sisältää salmonellaa.

Ed. Rajamäelle on pakko todeta se, että ei tämä hallitus ole ollut menossa suuruuden ja tehotuotannon linjalle vaan päinvastoin. Jos tutustutte investointitukijärjestelmän ehtoihin, niin tultiin toiseen suuntaan. (Ed. Rajamäki: Mikä on kehitys?) Enää eivät ratkaise hehtaarit vaan tietty tuloraja siellä tilalla, ja niitä tulorajoja on kaksi: 10 000 euroa ja 17 000 euroa.

Kysymys luomurahoista. Ne ovat käytössä sen jälkeen, kun luomuala ensin kokoaa toimintansa yhteen. Minä olen ollut tukemassa luomualaa alusta saakka ja tuen jatkossakin, mutta ehtona on se, että luomualalla pitää löytää paremmin toinen toisensa luomutalli- tai vastaavan tyyppisesti. Minä olen luomualan kanssa itse tästä sopinut, he ovat olleet minun pöytäni ääressä kahteen eri kertaan, ja sitä työtä nyt tehdään.

Ed. Forsiukselle, kansallinen strategia lähiruuasta on äärettömän tärkeä asia. Se on osa vastausta siihen hiilijalanjälkikysymykseenkin.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ministerille: Teidän kantanne horjuu. Nimittäin gmo:sta nyt on lakiesitys. Teidän toimestanne tuotetaan ne, ja jos halutaan pitää Suomi gmo-vapaana vyöhykkeenä, niin silloinhan pitää estää jo semmoisten lakien tulo tänne eikä tehdä sillä tavalla, jotta puhuu yhtä ja tekee toista.

Mutta sitten ihan tähän valvontapuoleen, koska meillähän elintarvikepuoli perustuu aika pitkälle omavalvontajärjestelmään. Mutta omavalvonta ei pysty katsomaan, mitä rajoilla tapahtuu, ja tähän kytkeytyy tuottavuusohjelma, koska taas Evirassa, joka valvoo ja jonka tukena sitten on tietysti tullit ja kaikki, Raja ja kaikki tuolla, tämä tuottavuusohjelma käy rassaamaan. Nehän otetaan pistokokeina, ja nytkin on päässyt jo läpi jonkun verran semmoisia eriä elintarvikkeita, jotka eivät ole suotavia. Nyt pitäisi hyvin tarkkaan katsoa kyllä, mitä tuottavuusohjelman puolella teettekin, jotta sitä ei toteuteta siten, jotta täällä heikennetään tätä elintarvikevalvontapuolta. En tiedä, onko jo ryhdytty toimiin, (Puhemies: Minuutti!) mutta tuottavuusohjelma pitäisi estää siltä osin, jotta ei tämä toteudu niin kuin tällä hetkellä linjat ovat olemassa.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! minä olen aivan hämmästynyt siitä, minkälainen keskustelu täällä on verrattuna vähän aikaisemmin käytyyn keskusteluun, kun puhuttiin tulevaisuusvaliokunnan selonteon Löytöretkiä biopolitiikkaan pohjalta, kuinka kielteisesti täällä suhtaudutaan moderniin kasvinjalostustekniikkaan eli geeniteknologian käyttöön kasvinjalostuksessa ja pyritään toimenpiteisiin, että koko tämä keskeinen maataloustuotannon perusalan eli kasvinjalostuksen uusi teknologia kiellettäisiin Suomessa ja sen hyväksikäyttö kiellettäisiin Suomessa.

Pitää ottaa huomioon, että kaikkialla maailmassa, esimerkiksi Kiinassa voimakkaasti, Intiassa, Yhdysvalloissa, Brasiliassa, suurissa maatalousmaissa, voimakkaasti kehitetään geeniteknologiaa. Me olemme täällä sellaisella alueella, joka on poikkeuksellinen maataloustuotantoalue, pitkän päivän alue, ja vielä kun ilmastonmuutoksen myötä tehoisan lämpötilan summa lisääntyy, me tarvitsemme välttämättä omia lajikkeita, ja jotta voisimme kehittää niihin tarpeisiin (Puhemies: Minuutti on mennyt!) omia lajikkeita, tarvitaan uusinta teknologiaa myös tässä suhteessa.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Oinosen ehdotusta eläintuotantolaitosten vapaaehtoisesta videovalvonnasta ei kannata ohittaa ihan olankohautuksella tai heitolla. Kuten ministeri sanoi, emme pysty merkitsemään gmo-tuotteita, mutta voisimme merkitä ja markkinoida gmo-vapaita tuotteita, ja aivan samalla tavalla jotkut eläintilat voisivat lähteä markkinoimaan hyvää eläinhuoltoa ja -huolehtimista ja tehdä sillä itselleen markkinarakoa. Uskon, että kuten monet suomalaiset ovat kameran päästäneet kotiinsa, näitäkin vapaaehtoisia löytyisi.

Mutta varsinaiseen asiaan: Olen iloinen siitä, että ministeri Anttila puheenvuorossaan nosti esiin vanhusväestön ruokahuollon, vaikkei se ryhmäpuheissa noussutkaan. Näkökulma oli nyt ravitsemuksellinen laatu ja turvallisuus, mutta nostaisin esiin vielä kolmannen näkökulman. Tutkimus osoittaa, että monet yli 80-vuotiaista kärsivät aliravitsemuksesta ja laitoshoidossa raasteet eivät tahdo mennä alas, kurkkua kuivaa ja ruoka ei maistu. Kysyisinkin ministeri Anttilalta, (Puhemies: Minuutti!) mitä voidaan tehdä sille, että voita, sokeria ja rasvaa käytettäisiin enemmän.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Gmo täällä on keskusteluttanut, ja ainakin itseäni miellyttää tässä vaiheessa ministerin kanta asiasta. On syytä miettiä, onko realistista ajatella kuitenkaan Suomesta gmo-vapaata aluetta, kun ajatellaan, mitä ainakin jo 1970-luvulta asti on torjunta-aineitakin käytetty. Monsanto amerikkalaisena yrityksenä on niitä tutkinut. Myös tämä lisäainekysymys on hyvä tässä yhteydessä ottaa esiin.

Sosiaalidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa ihmetytti suhtautuminen lähiruokaan. Mainitsitte siinä, että on lähes mahdotonta hinnan puolesta ottaa lähiruokaa kouluruokailuun. Minun mielestäni lähiruoka on erittäin edullista, ja siksi näkisinkin, että tämä kysymys pienteurastamoista olisi erittäin tärkeä hoitaa. Se tukee lähiruoka-asiaa mahdollisen hevosenlihan tuotannon kautta, ja näin ollen katsoisinkin, että huoltovarmuuden ja elintarviketurvallisuuden kannalta on välttämätöntä, että huolehdimme tuottajien työhyvinvoinnista ja riittävästä tulokehityksestä. Näin myös lähiruoka saa arvoisensa aseman.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaisin pakkauksiin. Yhtenä toimenpiteenä on todettu, että pakollisissa pakkausmerkinnöissä tulisi antaa kuluttajan päätöksenteon ja elintarvikkeiden turvallisen käytön kannalta keskeiset tiedot. Onko mahdollista lähiaikoina, että me saisimme pakolliseksi pakkaustiedoksi asetuksen muodossa tyydyttyneiden ja transrasvojen määrän ja lisätyn sokerin määrän, kuten tänä päivänä on jo asetuksessa se, että ilmoitetaan suolan määrä?

Ihmettelen jonkun verran kommentteja suurtuotannon ja tehotuotannon osalta, millä tavalla ne korreloivat elintarviketurvallisuuden kanssa, koska usein suurempi tuottaja joutuu myös kiinnittämään paljon enemmän huomioita elintarviketurvallisuuteen. Ongelma lienee se, että suurtuotannon ja tehotuotannon kautta saadaan myös se suomalainen, kotimainen, ruoka halvempana kuluttajalle ja myös kuluttajan valintoihin päällimmäiseksi.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tierä, mitä ed. Pulliainen tarkootti luvulla 46, mutta eilen kun kattoon näiren eläinaktivistien ja näiren ketjujen, jokka elintarvikkeita tuottavat, keskustelua tiiviisti televisiosta, niin siinä kuitenkin 52 vai 53 prosenttia hyväksyy sen, että tiloille ei mennä kuvaamaan. Se ihmetyttää, kun puhutahan puhtaista, terveistä elintarvikkeista. Se tarkoottaa sitä, että viljelijät saavat hoitaa tilaansa siellä rauhassa ja eläimet voivat hyvin. Kaikki tietävät, että Neuvostoliiton aikana heikäläisissä maissa prosentti oli sata. Mutta jos annetahan eläinaktivistien, kamerahörhöjen, kulkia öisehen aikahan tiloilla, niin sen pitää loppua ja pitää tehdä sellainen laki, jotta nämä pistetähän eresvastuuseen.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Järvinen peräänkuulutti kouluruokaan rasvaa ja sokeria. (Eduskunnasta: Ei vaan vanhuksille!) — Ai vanhuksille? Okei. — Mutta joka tapauksessa minusta tuntuu, että kouluruuan maittamiseen eniten vaikuttaisi se, että emme käyttäisi vakuumiin pakattua puolalaista porkkanaraastetta vaan suosisimme lähiruokaa ja sesonkituotteita. Hankintaperusteisiin voidaankin määritellä esimerkiksi pisin aika leivän leivonnasta tai perunan kuorimisesta toimittamiseen. Vaatimuksena voi myös olla käyttää pakastettuja marjoja ilman kuumennuskäsittelyä. Näistä tieto ei kuitenkaan hankintayksiköihin ole oikein hyvin mennyt perille, mitä tälle asialle voitaisiin tehdä ja on jo tehtykin. Samoin vanhemmat eivät aina saa selville lasten syömän kouluruuan alkuperää. Miten tätä asiaa voitaisiin parantaa?

Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän samaan asiaan puuttuisin, lähiruokaan. Mielestäni kaikin keinoin tulisi turvata, että kouluissa käytettäisiin, ja laitoksissa ylipäätään, lähiruokaa. On varmasti vaarallista mennä yleistämään, mutta aika tunnettua on — nythän tulee nuorten parlamentti tänne, nythän on tilaisuus kysyä sitä, onko asia näin — että kouluissa on edelleenkin näitä niin sanottuja kumiperunoita. Kaikissa kouluissa niitä ei tietenkään ole, mutta ei ole ihme, jos niitä edelleenkin on tarjolla tai sitten, yleensäkin kun kuulee, ala-arvoista perunalaatua, että eiväthän sitä tietenkään nuoret perunaa syömään opi. Tietenkin kyse on siitä, että koulujen pitää mahdollisimman edullisesti tuottaa ruokaa, ja tähän pitäisi kiinnittää huomiota.

Totta kai kasvatus on ensisijaisesti perheiden vastuulla, mutta koulujenkin kautta opitaan se yhteinen syöminen. Tietenkin se vie aikaa myös sitten henkilökunnalta, opettajilta, mitenkä se ruokatilanne järjestetään, (Puhemies: Minuutti!) mutta kuitenkin se olisi erittäin tärkeää, ja vetoan vielä siihen, että me voimme hyvällä hygienialla ja kunnon ruokavaliolla pitää huolen siitä, että pysymme terveinä.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pakkanen ei varmasti tarkasti kuunnellut ryhmäpuheenvuoron pitäjämme eli ed. Taimelan puheenvuoroja. Debatissakin hän selkeästi osoitti huolen siitä, mihin näitä lähiruokakampanjarahoja ollaan käyttämässä mahdollisesti "väärin", eli aivan toisenlainen huoli siitä todella, että erittäin paljon kunnissa ohjaa tuo raha käytäntöä, ja toisaalta näitä hankintasääntöjä ei hallita puolin ja toisin, minulla on se käsitys. Senkin takia tätä lähiruokaa valitettavasti liian vähän tällä hetkellä käytetään.

Mutta aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Täällä on paljon puhuttu tuosta geenimuunnellusta viljelystä, ja meillä on käsittelyssä tämä geenimuunneltujen ja tavallisten kasvien rinnakkaislaki. Minusta on lapsellista uskoa, että tämmöisellä lailla sitten estettäisiin se, etteikö tämä sekoontuminen tapahdu, (Puhemies: Minuutti on täynnä! )ja sitä kautta joka tapauksessa paluuta ei ole entiseen, jos näin menetellään.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluaisin kannustaa ministeri Anttilaa omassa eduskuntaryhmässä olevaa vastustusta vastaan, kun hän puolustaa tätä gmo-vapaata Suomea, sitä ajatusta, mikä on suomalaisen maataloustuotannon keskeinen asia: puhtaus ja gmo-vapaus. Tämä on erittäin tärkeä asia. (Ed. Korkeaoja: Mystiikkaa, mystiikkaa!) — Tämä mystiikka kyllä asuu, ed. Korkeaoja, ihan muualla kuin tässä asiassa. Mitä enemmän tutustutte tieteelliseen julkaisuun, sen enemmän löydätte perusteluja tälle gmo-kritiikille.

Arvoisa puhemies! Myös ministeri mainitsi dioksiinit ja furaanit, ja totean, että yksi furaani- ja dioksiinilähde on Kymijoki. Kun on olemassa edelleen harrastusta aina silloin tällöin — onko se tällaista poliittista retoriikkaa tai sitten vakavampaa — kanavoida Kymijoki, niin se olisi sellainen liikkeelle paneva teko, joka johtaisi dioksiinia ja furaania todella paljon Suomenlahteen ja Itämereen.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty ihan hyvää lähiruokakeskustelua lasten ja nuorten näkökulmasta ja kouluruokailun näkökulmasta, mutta olen hiukan surullinen siitä, että se keskustelu on kovin passiivista. Me keskustelemme nyt siitä, mitä lapsen ja nuoren lautaselle laitetaan. Halutaan sinne sitä lähiruokaa, pohditaan, miten se lähiruuan hankkiminen hankintaketjussa tapahtuu. Todellisuudessa tässä selonteossa tulisi olla tästä näkökulmasta myös koulutuksellinen ja kasvatuksellinen kanta siitä, mitä oikeasti tapahtuu siellä, mistä me opimme sen lähiruuan käytön.

Juuri nyt esimerkiksi uusitaan perusopetuksen tuntijakoa, ja on varsin surullista, jos siellä ei ole panoksia biologiaan, maa- ja metsätalouteen jne. Esimerkiksi Ruotsissa on paljon kouluja, joilla jokaisella on oma kasvimaa, siis koululla, jossa lapset sitten voivat harrastaa sitä. Muun muassa täällä Helsingissä on samalla lailla kasvitarhat. Mutta eivät lapset ja nuoret opi, jos ei itse tehdä, jos ei laiteta saappaita jalkaan ja mennä marjametsään.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Saksalainen kemikaalijätti sai Suomelta jokin aika sitten luvan geenimuunnellun perunan kenttäkoeviljelmille Lammilla ja Seinäjoella. Euroopan komissio puolestaan antoi toiselle toimijalle luvan siirtyä muunnellun perunan kenttäkoeviljelyyn.

Arvoisa ministeri, onko näiden edellä mainittujen lupien myöntäminen lopullinen hyväksyminen laajamittaiselle geenimuunnellun viljelyn aloittamiselle Suomessa?

Mats Nylund /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu gmo-viljelystä on varsin kummallista. Ei ole vastuullista sulkea silmänsä siltä, että se on tulossa. Me voimme lukea raportista, että jo viime vuonna oli 30 kaupallista lajiketta maailmassa ja vuonna 2015, veikkaan, on 120 lajia. (Ed. Pulliaisen välihuuto) — Niitä on tulossa. — Hämmästyin myös, jos minä ymmärsin ed. Tiusasen oikein, että hän haluaa vetää pois rinnakkaiselolain. Se ei kiellä eikä salli gmo-viljelyä, vaan se laittaa pelisäännöt. Se on huolellisesti valmisteltu laki, ja me tarvitsemme sen. Jos me sitten tulemme siihen tulokseen, että me julistamme Suomen gmo-vapaaksi maaksi, niin ei se haittaa ollenkaan, että meillä on jo nyt laki, jonka me tarvitsemme.

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Itse asiassa kollega Pakkanen tuli tähän viereen vielä kuuntelemaan tätä hänen väärinymmärrystään. Minä juuri mietin, että jos meidän kollegammekaan eivät ymmärrä täällä salissa toinen toisiaan, niin mitä kansa ymmärtää tästä meidän puhumisestamme.

Elikkä minä totesin ryhmäpuheenvuorossa kouluruuan kohdalla, että talousarviotasolla kunnissa tuijotetaan liikaa raaka-aineiden hintaa eikä oteta huomioon kokonaistaloudellista vaihtoehtoa, joka tarkoittaa muun muassa terveydellisiä vaikutuksia, työllisyyttä, ekologisuutta, ja nämä osaltaan vaikuttavat muun muassa lähiruuan käyttöön ja maamme huoltovarmuuteen.

Tässä ed. Pakkaselle nyt vielä. Me todellakin tuemme kaikella tavalla lähiruokaa, niin kuin meistä jokainen puolue tässä salissa varmasti tukee. Mutta nämä asiat pitää ottaa kokonaistaloudellisesti huomioon, kun kuntatasolla mietitään näitä ratkaisuja ja sitä lasten ja vanhustenkin ruokalautasta.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tullut varmaan selväksi, että koko tällä hetkellä salissa oleva joukko on mukana taistelussa lähiruuan ja suomalaisen tuotannon puolesta. Olenkin sitä mieltä, että koko eduskunta pitäisi laittaa muutamaksi kuukaudeksi kenttätyöhön suomalaisen maaseudun puolesta ja sen elinkeinojen ja elinvoimaisuuden säilyttämisen puolesta. (Ed. Nurmi: Tervetuloa meille! — Ed. Korkeaoja: Oikein!)

Asia, josta olisin halunnut kysyä vielä ministeriltä: olisiko mahdollista, että ministeri lähtisi vallankumousliikkeeseen myös lähijuoman eli puhtaan suomalaisen juomaveden ja talousvesien turvaamisen osalta, että saataisiin tämä meidän vanhentunut vesijohtoverkosto kuntoon ja pohjavesilaitosten asiat, turvallisuuskysymykset, täydellisiksi, jottei meille sattuisi näitä ikäviä vahinkoja?

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos ed. Taimelalle, hyvä siteeraus omasta puheesta. Unohditte vaan lukea sen seuraavan lauseen, mikä kuuluu: "Tässä mielessä lähiruoka voi osoittautua melkeinpä mahdottomaksi." Joten kyllä se oli minusta aika lähiruokavastainen lause. (Naurua)

Katja Taimela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siis nimenomaan jos tuijotetaan talousarviotasolla liikaa raaka-aineiden hintaan, niin sillä tuhotaan tämä lähiruuan merkitys. Kun ei mietitä työllisyysvaikutuksia, ei mietitä ekologisia vaikutuksia, ei mietitä mitään muuta kuin raaka-aineen hintaa, niin sillä tuomitaan nämä. Minä en jaksa enää, ed. Pakkanen, teidän kanssanne tässä aiheesta. (Naurua)

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Kiitoksia erittäin hyvästä debatoinnista.

Ed. Esa Lahtela, nyt te ette ole sillä tavalla rehellinen, kun te ajattelette, että gmo-laki täällä ratkaisee sen, onko Suomi gmo-vapaa maa vai ei. Sehän ei sitä ratkaise. Se päätös tehdään ihan erikseen sen jälkeen, kun Euroopan unionin säädöksiä on muutettu, että Suomi yleensä voi itse siitä päättää, ja tällä hetkellä kun näin on, ettei voida vielä itse päättää, niin vastuullisena ministerinä tietysti olen sitä mieltä, kun kuulin, että meille on tulossa kaksi koeviljelmää tärkkelysperunaan, siis ei elintarviketarkoituksiin, että pitää olla säädökset, jotka säätelevät sitä viljelyä, jotta se ei sitten saastuta, ja toisekseen säätelevät niistä vastuista. Tästä viime kädessä on kysymys. (Ed. Lahtela: Ja valtio maksaa!) Siis gmo-laki ei ole sitä, että se antaa Suomessa luvan viljelyyn, koska se lupa viljelyyn tulee EU:sta. Se on tämän hetken lainsäädäntö, ja sitä yritetään nyt saada muutokseen.

Sitten ed. Järvinen puuttui sillä tavalla hyvään asiaan, tähän vanhusten ruokailuun, että siinä ruuan maku on tärkeä, ja sitä makua tehdään juuri näillä, mitä mainitsitte, kun puhutaan voista, sokerista ja rasvasta, ja se on tärkeä asia. Sieltä ei pidä niitä makuaineita viedä pois.

MTK on laittamassa nettiin videot, joissa käydään läpi ja käsitellään, minkälaista suomalainen hyvä, eettinen kotieläintuotanto on, kuvataan sitä arkea, koska liian moni kuluttajista on tänä päivänä vieraantunut siitä arjesta. (Ed. Pentti Oinonen: Tulihan se sieltä!)

Ed. Pakkanen puuttui näihin torjunta-aineisiin ja siihen, että Monsantossa saakka kehitellään näitä gmo-lajikkeita. Se on ihan totta. Iso haaste tulee olemaan jatkossa sitten, millä tavalla me pystyisimme ne gmo-vapaat tuotteet pitämään erillään, koska tämä tuonti on vapaata. Siis tämä tuonti on vapaata ja lihan ja muun mukana meille tulee nyt jo sellaista ruokaa, jossa sitä gmo-raaka-ainetta varmasti on mukana.

Kysymykseen ed. Lauslahdelta siitä, saataisiinko semmoinen lainsäädäntö, jossa pakkaustietoihin tulisi merkitä samalla tavalla kuin suolan myöskin rasvan ja sokerin määrä. Se on varmasti vaan ihan asia, joka pitää tehdä. Toisaalta pakkausmerkinnät kuuluvat työ- ja elinkeinoministeriöön, että sen takia en uskalla sille sektorille sen enempää mennä.

Sitten tämä ed. Kalmarin pohdinta näistä pakastetuista marjoista ja niihin liittyvästä hankintayksiköiden toiminnasta ja kouluruuan alkuperästä. Meistä hirveän moni hieno juttu on mukana kunnallisessa päätöksenteossa. Kyllä me olemme osavastuullisia siitä, mitä siellä kunnan hankintatoimessa ja kouluruokailussa esimerkiksi ruokahuollon hankintapäällikkö tekee, ja se on ihan julkista toimintaa. Meistä vaan riippuu se, saatammeko me sen julkisuuteen vai emme. Toivon, että lasten vanhemmat ovat niin aktiivisia, että saattavat sen julkisuuteen.

Sitten ihan viimeisenä tämä kumiperuna, johon ed. Nurmi kiinnitti huomionsa. Kysymys on siitä, että se lähiruokaperuna ei ole kumiperunaa, mutta saattavat hyvin ne puolalaiset vakuumiin pakatut sitä olla.

Merikukka Forsius /kok:

Arvoisa puhemies! Me kaikki tiedämme, että Suomessa tuotettavien ja kulutettavien elintarvikkeiden turvallisuus on kansainvälisesti mitattuna korkealla tasolla. Maailma kuitenkin globalisoituu kovaa vauhtia, ja Suomeenkin tuodaan yhä enemmän ulkomaisia elintarvikkeita ja raaka-aineita. Myös osa turvallisuuden laadunvalvonnasta siirtyy EU:n rajojen ulkopuolelle. Elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu on kuitenkin pystyttävä varmistamaan yhä kansainvälistyvämmässä maailmassa. Kuluttajille on annettava tietoa kulutettavista elintarvikkeista, jotta he itse pystyisivät vaikuttamaan ravinnon alkuperään, terveellisyyteen ja jotta heillä itsellään säilyy vapaus valita eri tuotantotavoilla tuotettuja elintarvikkeita eli valitsemaan, mitä syövät. Elintarvikkeita koskevista pakollisista tiedoista tulisi säätää EU-tasolla.

Selonteossa on asetettu tavoitteeksi terveellisen ravitsemuksen edistäminen ja kuluttajan vaikutusmahdollisuuksien ja tiedonsaannin parantaminen. Nostaisin kuitenkin vielä vahvemmin esiin luonnonmukaisesti tuotetun ravinnon merkityksen sekä kotimaisen lähi- ja luomuruuan suosimisen. Luomutuotannon osuus kasvaakin kuluttajien vaatiessa tuotantotavaltaan ja alkuperältään varmennettuja tuotteita. Myös ekologisuus, eettisyys ja tuotantoeläinten hyvinvointi korotustuvat kuluttajien valinnoissa.

Selonteossa nostetaan esiin geenitekniikka eräänä uutena tuotantomenetelmänä. Tutkimuksien mukaan suomalaisista kuluttajista 75 prosenttia ja tuottajista 67 prosenttia vastustaa gmo-viljelyä. Jo tästä syystä Suomi tulee säilyttää geenimuuntelusta vapaana alueena. Sekä viljelijöillä että kuluttajilla tulee olla oikeus geenimuuntelusta vapaaseen tuotantoon ja tuotteisiin. Geenimuuntelun vaikutuksista tulee jatkuvasti uutta tieteellistä tutkimustietoa. Aiemmin tutkimuksissa on korostettu pääasiassa sen hyötyjä. Viimeaikaiset tutkimukset kuitenkin ovat osoittaneet hyödyt huomattavasti vähäisemmiksi kuin aiemmin on arvioitu. Sen sijaan uusimmissa tutkimuksissa haitat ja suoranaiset uhat ovat tulleet vahvasti esille, mutta julkisessa keskustelussa ne on pääosin sivuutettu, tai niitä on vähätelty. Geenimuuntelun ohella myös ravinnossa käytettävien lisäaineiden, entsyymien ja aromien, muun muassa natriumglutamaatin, käyttöä tulisi tarkemmin valvoa ja niiden turvallisuutta tutkia enemmän.

Säästöjen hakeminen ruuasta, erityisesti kouluruuasta, on mielestäni erittäin iso riski. Maksuton kouluruoka on monelle lapselle päivän ainoa lämmin ateria, ja silloin on erityisen tärkeää, että se on ravitsemuksellisesti kattava ja terveellinen. Säästöjen nimissä on monissa päiväkodeissa ja kouluissa karsittu muun muassa erityisruokavalioista, allergisille lapsille sopivista maidoista, ruisleipä on vaihdettu näkkileipään, on lisätty puuro- ja keittopäiviä. Myös tuontilihan käyttö kouluruokailussa on säästösyistä lisääntymässä. Yli kolmannes kouluruokakyselyssä mukana olleista kunnista oli hankkinut kouluruokailua varten ulkomaista lihaa. Muun muassa osassa Helsingin kouluista on tarjottu lapsille EU:n ulkopuolelta tullutta broilerinlihaa, jonka tuotannossa on käytetty antibioottisia ravinnelisiä. Vastuutonta on myös se, että kunnissa voimassa olevien sijaiskieltojen aikana päiväkodin ruuan valmistuksesta voi vastata esimerkiksi talousapulainen, jolla ei ole suoritettuna vaadittavaa hygieniapassia ja muita lupia ja joka ei ole perehtynyt lasten allergioihin tai erityisruokavalioihin.

Arvoisa puhemies! Selonteossa kritisoidaan sitä, että Suomessa ravitsemuspoliittinen päätöksenteko on hajaantunut useille hallinnonaloille. Lisäksi todetaan, että ravitsemukselliseen riskienhallintaan ja ravitsemuspolitiikkaan liittyvät suositukset ovat itsessään tehoton ohjauskeino. Samoin todetaan, että valtioneuvostossa on tehty periaatepäätös terveyttä edistävän liikunnan ja ravitsemuksen kehittämislinjoista väestön ravitsemuksen ja terveyden edistämiseksi.

Näihin kaikkiin kohtiin olisin kaivannut konkreettisia toimenpide-ehdotuksia. Oma ehdotukseni on, että kouluruuasta säästäminen lopetetaan ja näin edistetään ja edesautetaan jo ennalta ehkäisevästi lasten terveyttä ja tietoutta terveellisestä ravitsemuksesta ja että valtio osallistuisi ravitsemuskasvatukseen muutenkin kuin rahoittajana ja vastaisi ravitsemussuositusten toimeenpanosta yhdessä kansalaisjärjestöjen kanssa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Pikkuisen taustaa tälle jatkokeskustelulle. Ravinto ja suoja ovat ekologisia perustekijöitä. Nämä näkökohdat eivät olleet suomalaisten mielessä 1800-luvun puolivälissä. Se testattiin 1860-luvulla, jolloinka, kun asiat eivät olleet kunnossa tässä suhteessa, 110 000 suomalaista menetti ravinnonpuutteessa ja tautien riivaamana henkensä.

Siitä lähtien syntyi Saarijärven Paavo -traditio Suomessa, elikkä että näiden asioiden pitää olla kunnossa. Siellä on ollut välillä Jussikin kuokan varressa, ja se ei ole sattuma, että näin on. 2,3 miljoonaa hehtaaria on Suomessa raivattua peltoa. Siitä 1,5 miljoonaa hehtaaria riittää tuottamaan meille jokapäiväisen ateriamme, siis perusravinnon. Sitten olivat ne 500 000 hehtaaria, jotka olivat hevostalousaikana energiatuotannossa. 415 000 hevosta piti pitää energiataloudellisista syistä työkunnossa.

Tänä päivänä me puhumme tuontisoijasta. Meidän täytyy se tuontisoija kompensoida jollakin, ja se tarkoittaa käytännössä sitä, että 280 000 hehtaaria on rypsituotannossa ja ohratuotannossa. Siitä saamme sen rehuvalkuaisen, joka on välttämätöntä, se on huoltovarmuussyistä, se on joka suhteessa. Kun lasketaan 1,5 miljoonaa pohjille ja siihen sitten 300 000 hehtaaria äsken mainittuun tarkoitukseen, siinä jää 0,5 miljoonaa hehtaaria vielä energiatuotantoon jopa sellaista tilannetta varten, että tarvitsee itse tuottaa se polttoaine, jota maatalouden työkoneissa käytetään. Näin, jos maailman kehitys menee siihen suuntaan kuin se on viime aikoina ollut menossa.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kun puhutaan näistä gemoista, niin siihen 1,5 miljoonaan hehtaariin pitäisi tulla — siis suomalaisten jokapäiväisen ravitsemuksen kannalta — jokin erityinen lisä niistä gemoista. Minä en ole vielä keksinyt sitä, vaikka biologi olenkin. 6 tonnia ohraa tuotetaan hehtaarilla, ja siinä ei tarvita 200:aa kiloa yhtään lisää eikä mitään muutakaan. Mutta sen sijaan, jos meille tuodaan joka tapauksessa sisämarkkinoilla ruokaa ulkopuolelta, silloin vastaavasti tietysti meille tulee velvollisuus tuottaa jotakin ja viedä se ulkomaille. Mutta sehän on silloin luomua, tai se on jotakin erikoistuotantoa niin, että sitä kannattaa täällä tuottaa, että sen voi vielä ulkomaille viedä ja siitä voi saada kunnollisen hinnan. Elikkä siis toisin sanoen sillä tuotannolla on merkitystä, mutta siihen ei bulkkigemo ole ratkaisu. Näin tämä yhtälö, arvoisat edustajatoverit, menee.

Sitten täällä on oikein hienosti esitetty sitä, mihin pitäisi erikoisesti kiinnittää huomiota. Otan tästä vain muutaman esimerkin: dioksiinit, se tarkoittanee dibentsodioksiinia ja dibentsofuraaneita, ja sitten täällä on — poimin toisen — kadmium. Tässä on oikein hyvä esimerkki siitä, millä tavalla kollautuvat nämä meidän ajankohtaiset keskustelunaiheemme täällä eduskunnassa.

Lähiviikkoina puhutaan paljon uusiutuvasta energiasta, ja jos se poltto, jota me tarvitsemme siinä, tehdään väärällä teknologialla, väärissä lämpötiloissa, niin me tahtomattamme syntetisoimme dibentsodioksiinia, dibentsofuraaneita. Jos me väärän materiaalin poltamme, niin siihen tuhkaan tulee kadmiumia, ja se kadmium rajoittaa sitten metsän lannoitusta. Näin siis meidän pitää ottaa kokonaisuudet huomioon eikä niin, että selonteko kerrallaan aina jutellaan, mikä sattuu mukavaa olemaan, ja sitten se kokonaisuus unohtuu.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa herra puhemies! Elintarviketurvallisuuteen pitää jatkuvasti kiinnittää huomiota, kuten meillä on kiinnitettykin.

Ihmiset ovat alttiina jo yli 25 000 tunnistetulle myrkylliselle aineelle. Niistä kaikki eivät ole yhtä vaarallisia, mutta kuitenkin vahingollisia. Meillä ei ole myöskään riittävää tietoa myrkkyjen yhteisvaikutuksista. Voimme syyttää itseämme, yrityksiä, elinkeinoelämää ja teollisuutta, että terveyttämme vaarantavat myrkyt ja aineet ovat levinneet jonkin verran ympäristöömme ja elintarvikkeisiimme, ja mikä oudointa, me jopa lisäämme elintarvikkeisiin myrkyllisiä aineita. Syynä tähän on ollut paitsi tiedon puute myös tahallinen myrkkyjen käyttö.

Elintarvikkeisiin liittyvät riskit ovat monet. Ruuan koostumus saattaa olla epäterveellinen. Ruuan tai juomaveden mukana voi olla mikrobeja, jotka voivat aiheuttaa tartuntatauteja tai ruokamyrkytyksiä. Ruuassa voi olla luonnollisia haitallisia aineita, mutta keskeisin tekijä on se, että ruuan mukana saa erilaisia ympäristösaasteita tai kemiallisia aineita. Tämä viimeisin on suurin uhka elintarviketeollisuudelle. Mainitsen vain muutamia esimerkkejä.

Arvoisa puhemies! Lyijyn ja kadmiumin pitoisuudet ovat suurimpia savimailla. Kadmiumia on epäpuhtautena lannoitteissa ja lietteissä. Elintarvikkeiden pitoisuuksia nostavat teollisuus, liikenne ja kaukokulkeutumat. Viljelykasvit ottavat kadmiumia maaperästä.

Elintarvikkeiden lyijy on pääosin peräisin ilmasta, lyijypitoisesta pölystä, joka aiheuttaa maanpäällisten kasvinosien saastumisen. Lyijy kulkeutuu maahan ja saastuttaa maan lähellä olevia kasvien osia sekä juurikasveja.

Tullilaboratorio on löytänyt useita suuria elohopeamääriä sisältäviä aasialaisia ravintolisiä. Kalojen elohopeapitoisuudet ovat tunnettuja.

Lähes kaikissa elintarvikkeissa on pieni määrä arseenia. Kohonneita pitoisuuksia voi olla esimerkiksi lihassa, siipikarjassa ja viljatuotteissa, koska arseenia voi olla rehussa.

Alumiinia saamme elintarvikkeiden luonnostaan sisältämästä alumiinista sekä alumiinisten keittiövälineiden käytöstä. Elintarvikkeiden lisäaineena käytetyt alumiiniyhdisteet aiheuttavat huomattavan osan alumiinin kokonaissaannista.

Elintarvikkeiden tinapitoisuudet ovat pienet. Elintarvikelaboratoriossa merkittävän tinan lähteen muodostavat tinatuista pelleistä valmistetut säilyketölkit.

Dioksiinien pitoisuudet elintarvikkeissa ovat alentuneet 1970-luvun huippuarvoista, kiitos parantuneiden teollisuuden puhdistustekniikoiden ja jätteenpolttolaitosten polttotekniikoiden. Itämeren kalojenkin pitoisuudet alenivat aina 1990-luvun alkuun asti, minkä jälkeen pitoisuuksien lasku on pysähtynyt.

Arvoisa puhemies! Edellä oli vain muutama esimerkki elimistöön pääsevistä saasteista. Elintarviketeollisuuden asema on vahva määritettäessä tuottajien ja kuluttajien mahdollisuuksia toteuttaa ruokaan liittyviä vaatimuksia. EU:n puitteissa suomalaiset ovat jo menettäneet osuuttaan elintarvikkeiden tuotannossa. Elintarvikkeiden tuotannon osalta globalisoituminen on toistaiseksi ollut ylikansallisten ruokajättien etujen mukaista ja niiden aktiivisesti edistämä kehityksen suunta. Mitä keskitetympää elintarvikkeiden tuotanto maailmassa on, sitä suurempi on riski, että myrkyllisiä aineita pääsee ihmisten elimistöön. Suuret ylikansalliset elintarvikejätit vaikuttavat merkittävästi EU:n päätöksiin elintarvikkeiden turvallisuudesta, ja samalla ne ohittavat myös kansallisen elintarvikevalvonnan. Elintarvikejättien pitkälle standardisoitu ruoka on irrotettu paikallisesta tuotanto- ja ekologisesta ympäristöstään. Pidänkin elintarviketurvallisuuden kannalta erittäin tärkeänä sitä, että myrkyistä vapaata maataloutta ja elintarviketeollisuutta kehitetään Suomessa nykyiseen malliin.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan alkuun haluan kommentoida niitä puheenvuoroja, joissa on nostettu tätä huolta, että pitäisi olla erilaisia merkintöjä, jotka takaavat kuluttajille esimerkiksi tämän gmo-vapauden tai takaavat sen, että kotieläimiä kohdellaan hyvin jnp. Itse asiassa meillä on EU-asetuksella määritetty tuotantotapa nimeltä Luomu, jota myös valvotaan. Luomuelintarvikkeita ja -ruokaa koskevat kaikki samat ruokaturvallisuus- ja hygieniavaatimukset kuin muitakin elintarvikkeita. Sen lisäksi Luomu-merkki takaa sen Luomutuotantotavan, gmo-vapauden, eläinten paremman kohtelun, lajinmukaisen käyttäytymisen mahdollisuudet eli väljemmät elintilat, mahdollisuuden ympärivuotiseen liikkumiseen. Eli meillä on olemassa merkki, joka takaa näitä minimivaatimuksia paremman tason ja gmo-vapauden. Kuluttajille täytyy vaan antaa se tieto, että halutessaan he voivat markkinoilta jo valita Luomu-tuotteen ja sillä tavalla varmistua näistä tärkeistä asioista. Lisää merkkejä tuskin tarvitaan tänne viidakkoon hämmentämään.

Puhemies! Valkuaisomavaraisuuden varmistaminen on ruokahuollon ja ruokaturvan kannalta tärkeä seikka, jotta erilaisissa maailman käänteissä pystytään sitten tätä kotoista turvallista ruokaa tuottamaan. Siinä mielessä oli ilo kuunnella ed. Pulliaisen näkemyksiä tästä rypsin ja muitten valkuaiskasvien, esimerkiksi härkäpavunkin, viljelyn lisäämisestä. Se on todella tärkeätä, ja on järkevää, että tuotetaan valkuainen Suomessa eikä sitä tarvitse tuoda ulkoa. Tässä yhteydessä myös bioetanolin tuotanto kotoisesta rehuviljasta tai viljasta voi olla hyvinkin perusteltua. Ei sen takia, että siitä saadaan polttoainetta tankkiin, vaan sen takia, että se mäski on erittäin hyvä valkuaisrehun raaka-aine meidän kotieläimillemme.

Sitten ihan toisenlaiseen tulevaisuuden haasteeseen. Eli samaan aikaan, kun meidän pitää varmistaa turvallisen ruuan saanti kuluttajille, meidän pitää entistä enemmän kiinnittää huomiota myös siihen, että erilaiset materiaalit ja niitten hyötykäyttö yhteiskunnassa paranee. Tämä tarkoittaa sitä, että täytyy varmistaa, että esimerkiksi biokaasureaktoreitten lietteet pystytään saamaan takaisin kiertoon peltoihin. Myös yhdyskuntalietteistä pitäisi tulevaisuudessa pystyä arvokkaat ravinteet, erityisesti fosfori, erottelemaan niin hyvin, että ne pystytään palauttamaan sinne ruuan tuotantoon, peltoon, eivätkä ne päädy vesistöihin. Fosforivarat ovat maailmasta kovaa vauhtia hupenemassa. Ja edelleen myös lisääntyvä puuenergian käyttö aiheuttaa lisääntyvät tuhkakasat, jotka pitäisi pystyä vähintäänkin nyt metsään palauttamaan, jos niistä ei peltokelpoisia lannoitteita pystytä rakentamaan.

Eli tällä tavalla moni hyvä tavoite voi jossain kohtaa olla myös ristikkäin, ja siinä on iso haaste varmistaa tätä ravinteitten ja materiaalien kiertoa ja samalla sitten taata riittävä hygieniataso ja turvallinen ruoka. Yhtälö ei ole millään tavalla mahdoton, vaan se on haluttaessa ratkaistavissa. Ja erityisesti tässä biokaasureaktoreitten lietteen peltoon saamisessa toivotaan myös Eviralta joustavuutta, jotta tuo ala saadaan hyvin liikkeelle.

Thomas Blomqvist /r:

Värderade herr talman! Som vi har hört under debattens gång, är livsmedelssäkerheten av yttersta vikt. Tillgången till ren mat av hög kvalitet är något som vi i Finland tar för en självklarhet eftersom undantagen lyckligtvis är så få. Livsmedelssäkerheten är ändå ingen självklarhet utan ett resultatet av ett långsiktigt och målmedvetet arbete, där alla parter i livsmedelskedjan deltagit och fortfarande deltar.

Herra puhemies! Valvonnalla on ratkaiseva rooli samoin kuin lainsäädännöllä. On kuitenkin muistettava, että lainsäädännön tarkoituksena on auttaa ja tukea eikä kaataa elintarvikealan yrityksiä. On myönteistä, että valtioneuvosto on kiinnittänyt huomiota niihin hallinnollisiin rasitteisiin, joita pienillä ja keskisuurilla yrityksillä on.

Odotan tuloksia työryhmältä, jonka maa- ja metsätalousministeriö on asettanut arvioimaan muun muassa mahdollisuuksia tilateurastamojen tilanteen parantamiseen. Nykyisellään nämä yrittäjät kohtaavat monia erilaisia ongelmia ja byrokraattisia esteitä toiminnassaan. Näiden yritysten edellytetään täyttävän samat vaatimukset kuin suurten teollisten teurastamojen, mistä aiheutuu niille huomattavia, jopa kohtuuttomia, lisäkustannuksia.

Valtioneuvosto kiinnittää selonteossaan huomiota siihen, että elintarviketurvallisuutta koskeva lainsäädäntö pääosin säädetään EU-tasolla ja kansallinen lainsäädäntö lähinnä täydentää EU-säännöksiä. Voi sen takia hyvin kysyä, miksi Suomessa sitten on kansallisia säännöksiä, jotka vaikeuttavat pienten teurastamojen mahdollisuuksia. Meidän on tietysti oltava tyytyväisiä siihen, että meillä on maassamme monia muita Euroopan maita parempi elintarviketurvallisuus, ja siitä meidän ei suinkaan missään tapauksessa pidä tinkiä.

Sen sijaan on hämmästyttävää, että esimerkiksi erotukseksi Ruotsista, jossa elintarviketurvallisuus on yhtä korkealla tasolla kuin meillä, olemme lähteneet tulkitsemaan EU-asetuksia paljon tiukemmin. Suomessa jokaisella tilateurastamolla on oltava eri tilat teurastukseen, paloitteluun ja jalostukseen ja jokaiseen tilaan on oltava oma sisäänkäynti, oma pukuhuone ja omat sosiaalitilat. Ruotsissa tilan huolellinen siivoaminen eri vaiheiden välillä on riittävää. Tulkintaeron vuoksi tilateurastamo tulee Suomessa jopa viisi kertaa kalliimmaksi kuin Ruotsissa. Olen erittäin tyytyväinen siihen, että ministeri tässä lupasi selvittää tämän asian.

Herr talman! I redogörelsen lyfter statsrådet fram den moderna konsumentens rättigheter och krav. I allt större grad väljer konsumenter att ta hänsyn till den etiska dimensionen då de inhandlar sina varor. För vissa betyder det ekologiskt producerade varor, för andra närproducerade livsmedel. I dagens samhälle vill konsumenterna, glädjande nog, allt oftare köpa lokalt odlade och förädlade livsmedel. Lokala slakterier svarar mot den efterfrågan och är dessutom en näring som bidrar till att hålla landsbygden vid liv. Därtill erbjuder de en högklassig, närproducerad inhemsk produkt där konsumenten inte behöver tvivla på varken varans ursprung eller produktionsmetoderna.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tähän ed. Pakkasen tulkintaan siitä, kun hän tuossa tulkkasi, että demareiden ryhmäpuheenvuorossa olisi kouluruokailu todettu sillä tavalla, että ruuan hankinta ei ole mahdollista lähiruokana. Ed. Taimela ryhmävuoron käyttäjänä sitä korjasikin tuossa. Ilmeisesti ed. Pakkanen lähti ulos talosta, kun ei näy tässä.

Kun meillä käytiin tätä keskustelua tuolla, että mitä me kirjoitamme ryhmäpuheenvuoroon, niin se on aivan selvää, että kyse on siitä, jotta ei osata kilpailuttaa oikein tai sitten katsotaan pelkästään hintaa. Vaikka kunnissa on kuitenkin aika tiukka tilanne, useimmissa kunnissa, vähät välitetään siitä, miten ne lähiviljelijät tai tuottajat voivat, kilpailutetaan raa’asti hinnan perusteella.

Meilläkin on omassa kaupungissani kokemusta siitä, jotta sitten joku semmoinen iso firma voittaa, joka toimii mahdollisesti pääkaupunkiseudulla ja toimittaa pari kertaa viikossa niitä eväitä koululle. Sehän tarkoittaa, jotta siinähän ennättää tapahtua tämmöistä laadun heikkenemistä, kun säilytetään näitä elintarvikkeita useamman päivän. Mutta, jos olisi lähituottaja tai lähellä oleva toimija, niin syöttöhän voisi toimia vaikka joka päivä, niin kuin se aikaisemmin toimikin. Perunat otettiin siitä lähiviljelijältä, ja homma toimi, eikä ollut niitä kumiperunoita. No, tosin nämä säännökset näyttävät nyt olevan aika tiukat niin, että multaisia juureksia ei saa käsitellä lähimaillakaan ja sen takia sitten pitää jossakin muualla ne kuoria tai tehdä eri tilat.

Siten tästä gmo:sta. Geenimuunneltuja elintarvikkeita tulee meille, mutta viljely on toinen juttu. Sen takia en vieläkään ministerin selityksestä ota ihan sillä tavalla koppia enkä ota omakseni sitä, koska nyt meillä on käsittelyssä yksi asia. Elikkä voidaan luvalla käydä viljelemään perunaa, joka ei ole tosin elintarvikkeeksi tarkoitettu mutta kuitenkin tärkkelysperunaa. Kukaan ei tiedä edes sen osalta, mitä tulee tapahtumaan sitten sen leviämisen osalta. Kun me olemme tämän pään avanneet, niin silloin pikku hiljaa ryömii niitä eri lajikkeita. Niin kuin tuossa ed. Korkeaoja totesi kepun toiselta linjalta, jotta tämähän on vaan tekniikkaa ja tämmöinen pitää hyväksyä ja tällähän jotain lisäarvoa saadaan.

Minä olen ehdottomasti sitä mieltä, että tämä on sitä aluetta, joka on luomistyöaluetta, ja sinne ei ihmisten pidä mennä ropeloimaan. Ihminen ei tiedä ainakaan tällä hetkellä — pystyykö koskaan tietämäänkään niin pitkänä tutkimusjana-aikana — mitä se vaikuttaa ihmiseen tai eläimiin tai mitä se vaikuttaa täällä oleviin muihin kasveihin. Koska mitkään suojaetäisyydet eivät estä sitä, että siitepölyä leviää tai maahan jää joitakin asioita, jotka voivat siirtyä toisiin kasveihin, koska sillähän muutetaan perimää, siis geeniperimää, ja tämän tyyppisiin asioihin ei pidä mennä ropeltamaan, jos aikoo pitää Suomen puhtaana maana.

Mutta, jos sitten ei välitä näistä, niin miten se vaikuttaa tulevaisuudessa toisiin kasveihin tai ihmisiin tai yleensä suomalaiseen luontoon? Koska se tulee leviämään eri tavoin. Kukaan ei tiedä vaikka sitä, miten se vaikuttaa mehiläisten kautta kukista, siitepölyn kautta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, jotta nyt pitää viheltää peli poikki. Pitää vaan kysyä niin päin, vaikka ministeri ei ole paikalla, jotta jos Suomi kieltäisi, siis tekisi sen asian laittomaksi toiminnaksi, jos joku täällä viljelee, kun EU:ssa tämmöinen säännös on olemassa, eli se on mahdollista, niin millainen sakko siitä Suomelle tulisi. Se olisi ainakin tiukka Suomen kanta siitä, jotta Suomi halutaan pitää geenimuunneltujen elintarvikkeiden kasvatuksesta ja geenimuunnelluista kasveista vapaana.

Sitten tähän valvontaan kytkeytyy iso asia, jonka totesin tuossa paikaltani. Hallitus on tuottavuusohjelman nimissä nyt vähentämässä porukkaa monelta taholta. Evirahan valvoo tätä turvallisuutta lähinnä siinä, miten Suomessa käyttäydytään. (Puhemies: 5 minuuttia!) Omavalvonta on se perusasia, mutta sitten on sen lisäksi, kun ulkomailta tulee, tietysti tämä Tulli, Rajavartiolaitos ja sitten aluehallintoviranomaiset, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset — ja Puolustusvoimat ja kunnatkin, täällä vielä lukee.

Kysehän on siitä, että jos sitä porukkaa vähennetään, niin valvonta tulee heikkenemään. Minusta se on oleellinen kysymys, että miten saadaan se ketju pitämään, jotta ulkoa tuleva elintarvike on turvallista. Se omavalvonta, mikä on Suomessa, ei pysty korvaamaan sitä, koska ei tiedetä, mitä tavaraa tulee autossa tai lavakoilla. Siihen vain luotetaan: mikä tulee rajan yli, se on turvallista. Ja sen takia tämä rajoilla tapahtuva valvonta on erittäin tärkeä.

Ihan lopuksi tässä totean, että vaikka meillä on omavalvonta olemassa, selonteossa todetaan erinäköisiä asioita. Todetaan se, jotta missään vaiheessa mitkään eläimet tai linnut eivät voi päästä elintarvikkeisiin käsiksi. Mutta minä olen ainakin nähnyt tuolla monissa paikoissa, että kauppojen lastauslaitureille on työnnetty lavakoita ennen kuin kauppa aukeaa. Siellä on kaikennäköisiä juureksia ja tarvikkeita, ja ne ovat ihan avonaisina siinä, ennen kuin aukaistaan ovet ja vedetään lavakko sinne. Siinä hommassa kyllä joku omavalvonta pettää.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä elintarviketurvallisuusselonteko on järjestyksessään toinen, ja ensimmäinen selonteko asiasta annettiin eduskunnalle vuonna 2006. Aihe on erittäin tärkeä. Ja kun katsotaan tulevaisuuteen, niin se tulee olemaan entistä tärkeämpi. Turvallinen ruoka ja sen riittävyys ovat tulevaisuudessa tärkeä kysymys. Tämä on otettu huomioon myös EU 2020 -strategiaa laadittaessa.

Turvallinen ja laadukas kotimainen ruoka on paitsi pohjoisen sijaintimme ansiota myös pitkän työn tulosta. Meillä monet järjestöt, kotieläinjalostus, -neuvonta ja -tutkimus osaltaan ovat tehneet työtä kilpailukykyisen ja turvallisen kotimaisen elintarvikkeen hyväksi. Osaltaan Tullilaboratorio ja Evira tekevät tärkeää työtä tällä alueella, ja meidän lainsäädäntömme on myös elintarvikkeitten turvallisuutta vahvasti tukeva. Meillä käytetään torjunta-aineita erittäin vähän, keskimäärin 0,8 kiloa hehtaarilla, mikä on murto-osa siitä, mitä ylipäätään muualla päin maailmaa käytetään. Suomalaiset saavatkin yli 90 prosenttia kasvinsuojeluainejäämistä tuontielintarvikkeista.

Edustaja Kalmari kiinnitti huomiota siihen, että Suomeen saa tuoda tuotteita, joiden viljelyssä sekä säilönnässä tai varastoinnissa on käytetty meillä kiellettyjä aineita tai aineita, joita ei ole meillä hyväksytty. Tämä on kotimaisen elintarvikkeen kilpailukyvyn kannalta tärkeä kysymys, ja varmaan tähän on pystyttävä puuttumaan.

Suomalaiset elintarvikkeet ovat puhtaita salmonellasta ja hormoneista. Salmonellan osalta suuri riski on tuontisoija, niin kuin täällä useissa puheenvuoroissa jo muun muassa ed. Kalmari, ed. Nylund ja Ed. Pulliainen ovat todenneet. Siinä mielessä kotimaisen valkuaisen riittävyys ja tuotanto on tärkeä kysymys, jotta tätä ulkomaista tuontisoijaa voitaisiin kotimaisella tuotannolla korvata. Siinä mielessä viljaetanolitehdas olisi todella tarpeen meille Suomessa.

Eläintautien osalta maamme syrjäinen sijainti on tarjonnut suojaa. Mutta ennen kaikkea pitkään tehty jalostus ja neuvonta sekä tutkimus ovat tätä työtä olleet tukemassa, samoin suomalaisilla tiloilla vallitseva korkea hygienian taso.

Arvoisa puhemies! Eläinten hyvinvointikysymykseen. Täällä käytiin keskustelua siitä, voitaisiinko vapaaehtoisesti eläinsuojissa kuvata. Tiedän, että joillakin tiloilla on jo käytössään kuvaus ja internetistä voidaan seurata tapahtumia kotieläinsuojassa ja eläinten hoidossa. Kuluttajat ovat oppineet luottamaan kotimaiseen laatuun, ja tämä on puolestaan houkutellut tavarantoimittajia ja kauppaakin pakkaamaan tuotteitaan pakkauksiin, joista kuluttajien on vaikea erottaa kotimaista tuotetta. Tämä sama ongelma on myös sitten noissa ruokaloissa ja joukkoruokailussa ylipäätään.

Ulkomaisten tuotteiden osuus päivittäistavarakaupassa on huolestuttavasti kasvanut, ja siinä mielessä on paikallaan, että kuluttajia autetaan valitsemaan kotimainen tuote silloin, kun kuluttaja nimenomaan sitä haluaa.

Marjat on sellainen tuoteryhmä, jossa kotimaisuus on erittäin tärkeää, koska muun muassa ulkomaisen vadelman osalta on niin, että se on keitettävä, jos sitä aikoo nauttia, taikka muuten on kyllä suuret riskit sen käytössä. Eräs ongelma marjojen osalta on myös se, että meille tuodaan ulkomaista marjaa ja se myydään pakattuna kotimaisiin laatikoihin ja kuluttajaa tietoisesti harhautetaan marjan alkuperän suhteen. Ed. Rossi muun muassa teki kirjallisen kysymyksen tästä aiheesta, siis kirjallisen kysymyksen KK 150/2010 vp, ja muun muassa allekirjoittanut ja ed. Nylund siihen yhtyivät. Siinä olivat nimenomaan huolenaiheena mansikan alkuperämaan merkitseminen ja se, että meillä myydään tosiaan ulkolaista marjaa kotimaisiin pakkauksiin pakattuna ja kotimaisena marjana. Ministeri Anttila on tähän asiaan luvannut puuttua ja on vastauksessaan muun muassa todennut, että asiaa koskevaan lainsäädäntöön tullaan hakemaan tarkistusta ja myös sitten Eviraa kehotetaan kohdentamaan nimenomaan kesä—heinäkuun tarkastusresurssejaan ja koitetaan tähän asiaan puuttua.

Gmo-asia tuli täällä näyttävästi tai aika vahvastikin esille, ja ed. Korkeaoja tuossa tulevaisuudennäkymiä tältä osin valotti. Minun näkemykseni on, että gmo on kansainvälisessä tuotannossa ja kaupassa jo tullut markkinoille ja kasvinjalostuksessa se tulee tulevaisuudessa olemaan kyllä sellainen väline, että meidän on mielestäni aivan turha mennä kieltämään sen käyttö tulevaisuudessa. Minä uskon, että tähän me joudumme, haluamme tai emme, jos haluamme kotimaisen tuotannon kilpailukykyisenä säilyttää. Mutta totta kai meidän on lainsäädännön keinoin varauduttava niin, että emme lähde ennenaikaisesti tässä asiassa liikkeelle. Varoittavia esimerkkejä maailmalta on. Mutta uskon, että oikein käytettynä geenitekniikka on jalostuksessa tulevaisuuden tärkeä väline.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! On itsestään selvää, että ruuan tulee olla ravitsevaa, turvallista ja puhdasta. Sitä pitää tuottaa ekologisesti ja eettisesti oikealla tavalla. Ruokaa pitää olla myös tarpeeksi.

Monissa perheissä on työttömyyttä, ja monet joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen. Suuri osa vanhusten eläkkeistä kuluu lääkkeisiin ja hoitomaksuihin. Usein ensimmäisenä aletaan tinkiä ruuasta, mikä on tietenkin epäviisasta. Osaltaan vääriä ruokavalintoja ovat tukemassa myös kaupat. Tyypillisimpiä tarjoustuotteita ovat monesti epäterveellisimmät vaihtoehdot.

Arvoisa puhemies! Kouluruuasta on puhuttu viime viikkoina. Toissapäivänä radiossa haastateltiin yläkoulun oppilaita ja heiltä tiedusteltiin, syövätkö he päivittäin kouluruokaa vai eivät. Tulos oli mielestäni aika yllättävä. Kävi ilmi, että puolet oppilaista sitä ei syönyt, kuka mistäkin syystä. Yksi ratkaisevista tekijöistä maamme vaurastumisessa on ollut siinä, että naiset ovat voineet käydä töissä kodin ulkopuolella. Kouluruokailu on ollut yksi vapauttava tekijä naisille, naiset ovat poistuneet kotoa hellan ääreltä työelämään, ja tuntuukin nyt siltä, että kouluruokailulle ei tänä päivänä osata antaa sitä arvoa, joka sille kuuluisi. Tällä kertaa tässä asiassa vika ei ole hallituksen, vaan vika on tietenkin meissä vanhemmissa.

Millä tavalla tehdään monipuolinen ja ravitseva ruoka muutamalla kymmenellä sentillä, kun kunnat kärvistelevät talousvaikeuksissaan? Kun muissa maissa Suomen kouluruokailua kehutaan ja ihastellaan, meillä joudutaan nipistämään ja supistamaan kouluruuan määrärahoja, kun valtio on jättänyt kunnat riittämättömien valtionosuuksien varaan. Kuitenkin koulussa syödyn aterian pitäisi täyttää nuoren vuorokautisesta ravinnontarpeesta merkittävä osa, ja monille nuorille kouluruoka voi olla ainoa päivän lämmin ateria, siksi sen laadusta ei saa tinkiä.

Arvoisa puhemies! Kouluruuan lisäksi haluan nostaa esille vanhusten ruokailun. Muutama viikko sitten julkaistiin vanhusten ravitsemusta koskeva tutkimus. Iän myötä kulutus ja ravinnon tarve vähenevät, ruuan tulisi sen sijaan olla monipuolista ja ravitsevaa. Vanhusten tulisi syödä lihaa tai kalaa joka päivä ja käyttää maitotuotteita. Jos päivittäisen valkuaisen määrää mitataan maitolasillisilla, heidän pitäisi juoda vähintään 20 lasillista maitoa päivittäin.

Vaikka eilen TV2:n teemakeskustelussa toisin väitettiin, liha on meillä kallista. Kalan hinta on noussut niin korkeaksi, että sitä ei monessa perheessä raaskita enää syödä juuri ollenkaan. Pitkään eläkkeellä olleiden tulot ovat jääneet jälkeen muiden tulonsaajaryhmien tulojen kasvusta. Vaikka inflaatio on ollut vähäistä, indeksikorotukset ovat olleet tavallisten, jokapäiväisten menojen hintojen nousua vähäisempiä. Kun rahat eivät tunnu riittävän, ensimmäisenä tingitään ruuasta. Monen vanhuksen tärkein ruoka voi edelleen olla kaurapuuro, kahvi ja voileipä. Suoranaisessa vaaratilanteessa ovat muistisairaat. Sairauden myötä ruokahalu tahtoo kadota kokonaan, ja jos ruokailua ei valvota, heitä uhkaa aliravitsemus.

Arvoisa puhemies! Monen vanhuksen on vaikea tulkita ruokatuotteiden päiväysmerkintöjä. Nyt avun tarpeessa oleva ikäihmisten sukupolvi on opetettu lapsesta pitäen siihen, että ruokaa ei saa heittää pois. Niinpä jääkaapista tulee esimerkiksi kotiin tuotujen aterioiden jäännösten hautausmaa. Syömättä jäänyttä ruokaa säästetään ja säästetään, kunnes se on syötäväksi kelpaamatonta, tulee vatsasairauksia ja muita ongelmia. Ruokaa menee myös paljon hukkaan. Tällaisesta epäekologisesta ruuan tuhlaamisesta pitäisi päästä paremmin toimivaan vanhusten ruokahuoltoon.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi. Vanhainkotipaikkoja vähennetään ja avohoitoa lisätään. Myös monet muistisairaat hoidetaan nykyisin kotona. Se on haaste vanhusten ruokahuollolle. Ihan samalla tavalla kuin koululaisten, myös vanhusten kohdalla monipuolinen ja riittävä ruoka ovat ennaltaehkäisemässä sairastamista. Jos vanha ihminen alkaa potea anemiaa tai muita aliravitsemukseen liittyviä sairauksia, huonolle syömiselle jäämisen takia aletaan sairastaa ja yhteiskunnan terveydenhoitomenot kasvavat. Vanhusten avohoito ei ole kaikilta osin niin onnistunut ratkaisu kuin minkälaiseksi sitä väitetään. Siinä vaiheessa, kun vanha ihminen ei enää selviä jokapäiväisistä, itsestään selvistä asioista, kuten riittävä syöminen, hänelle on löydettävä turvalliset olosuhteet, joissa hän saa turvallista hoitoa ja riittävää ja ravitsevaa ruokaa.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Tänään käydyssä keskustelussa ehkä ristiriitaisimmin on suhtauduttu gmo-viljelyyn ja gmo-tuotteisiin. Omassa vastauspuheenvuorossani jo jossain määrin puutuin tähän kysymykseen, ja muutama sana lisää tästä aihealueesta.

Kasvintuotanto muodostaa maataloustuotannon perustan. Se on kotieläintuotannon perusta, ja tällä tavalla kaikkialla maapallolla nimenomaan kasvintuotanto ratkaisee maataloustuotannon kokonaisuuden. Jos ajattelemme tärkeimpiä uudistuksia, tärkeimpiä kehitysaskeleita, mitä maapallon ravinnontuotannossa on saatu, ne perustuvat nimenomaan kasvintuotannon tehostamiseen, jossa aivan ratkaisevassa roolissa on ollut kasvinjalostus, uusien, parempien lajikkeiden aikaansaaminen.

Tässä suhteessa mielestäni on syytä tarkastella geeniteknologiaa, joka on keskeinen kasvinjalostuksen uusi, pari vuosikymmentä käytössä ollut, metodi, jolla on päästy hyviin tuloksiin. Itse kasvinjalostusta opiskellessani puhuttiin metodeista, muun muassa sellaisesta metodista, että siemeniä radioaktiivisella säteilyllä säteilytetään ja saadaan mutaatioita syntymään. Tästä näin syntyvästä aineistosta sitten valinnalla ja risteytyksellä yritettiin saada parempia lajikkeita aikaiseksi, ja tässä hakuammunnassa jossain määrin jopa onnistuttiin. Kun nyt sitten vertaan tätä geenien täsmäsiirtoon perustuvaa jalostusmuotoa, en millään voi tulla sellaiseen johtopäätökseen, että tämä täsmäjalostus olisi jotenkin suurempi riski kuin nämä aikaisemmat, muun muassa 1960-luvulla noudatetut, metodit.

Missään en ole nähnyt sellaista tutkimusta, että geenimuunneltujen kasvien tuotteet olisivat terveydelle vaarallisia. Minkäänlaista sellaista tutkimustulosta en ole nähnyt. Millään kemiallisilla tai muilla analytiikan menetelmillä ei näistä tuotteista voida löytää mitään eroja perinteisesti jalostettuihin tuotteisiin verrattuna. Sen takia, kun nyt puhumme täällä ennen kaikkea elintarviketurvallisuudesta, on yllättävää, että geenimuuntelu nousee näin vahvaan osaan.

Sen sijaan ympäristön kannalta on esitetty, ehkä perustellustikin, kysymyksiä, minkälaisia vaikutuksia voi olla sillä, että geenimuunneltuja viljelykasveja risteytyy luonnonkasvien kanssa, ja aiheutuuko tästä jonkunlaisia ongelmia. Tätä on paljon tutkittu. Epäilemättä tiettyjä riskejä on olemassa, mutta käytännössä kuitenkaan ainakaan merkittävät riskit eivät ole realisoituneet.

Yhdysvalloissa geenimuuntelua koskeva keskustelu kävi kuumimmillaan jo 1980-luvun lopulla ja 1990-luvulla. Tänä päivänä, niin kuin tiedetään, pääosa maissista ja soijasta viljellään geenilajikkeina. Yhdysvaltojen lisäksi Etelä-Amerikassa, Kiinassa, Intiassa, kaikissa suurissa maataloustuotantomaissa, voimakkaasti kehitetään geenimuuntelua. Pitäisin erittäin suurena virheenä, jos sulkisimme tämän osuuden Suomessa kokonaan pois. Mehän elämme täällä alueella, jossa olosuhteet maataloustuotannolle ovat poikkeavat muusta maataloustuotantoalueesta emmekä voi käyttää muiden alueitten lajikkeita. Meillä on pitkä päivä, poikkeukselliset olosuhteet esimerkiksi Keski-Eurooppaan verrattuna, ja sen takia tarvitsemme omia lajikkeita, ja siinä työssä ei ainakaan pidä sulkea pois geenimuuntelua jalostuksen yhtenä muotona.

Herra puhemies! Haluan kiinnittää huomiota (Puhemies: 5 minuuttia!) erääseen seikkaan, joka edellisessä selontekokeskustelussa muistaakseni tuli jopa eduskunnan päätökseksi, eli että talousveden puhtaus- ja turvallisuuskysymykset siirrettäisiin Eviran toimialaan, jolloin kaikki keskeiset elintarvikkeet olisivat samassa virastossa. Se oli eduskunnan kanta, mutta tässä suhteessa hallitukselta ei ole tullut esitystä tämän muutoksen toteuttamiseksi. Ehkä tämän selonteon käsittelyn yhteydessä eduskunnan pitäisi uudelleen tämä asia ottaa esille ja antaa viesti hallitukselle, että tämä muutos toteutettaisiin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Korkeaoja käytti gmo-viljelyä tukevan puheenvuoron. Itse haluaisin painottaa, niin kuin täällä ministeri Anttilakin, Suomen elintarviketeollisuuden tulevaisuutta nimenomaan niin, että teollisuuden raaka-aineet syntyvät puhtaassa ympäristössä, salmonellavapaassa ympäristössä, gmo-vapaassa ympäristössä. (Ed. Korkeaoja: Virheellistä rinnastaa gmo ja salmonella!) — Niin ministeri teki. — Mielestäni kuitenkin gmo on tuotantovälineenä sellainen, että eri syistä, muun muassa eettisistä syistä, varsin suuri osa ihmisiä ei halua sitä käyttää, jolloinka se luo joka tapauksessa meille, jos me olemme gmo-vapaa alue, myyntimahdollisuuden, vientimahdollisuuden, suomalaisille puhtaille elintarvikkeille. Tämä puhtaus tulee monella tavalla esiin, muun muassa niin, että meidän fosfaattilannoitteemme eivät ole olleet kadmiumpitoisia, meillä on puhdasta pohjavettä, meillä on paljon vahvuuksia, ja niihin sitten kuuluisi myös tämä gmo-vapaus.

Kun Monsanto-yhtymä ja muut ovat kehittäneet aivan taloudellisista näkökohdista yksinoikeudella patentteja muun muassa maissiin, riisiin, niin satoisuus useinkaan niissä ei ole ollut sellainen tekijä, että se olisi tämän jollakin tavalla perustellut, vaan usein taustalla on ollut muun muassa se, että on samalla myyty torjunta-aineita kasvinjalostuksen yhteydessä, jossa jalostuksen päämääränä on ollut torjunta-aineita kestävät lajikkeet. Tässä on siis yksi asia, joka on eduskunnassa tällä hetkellä osittain käsittelyssä, ja toivomme, että maa- ja metsätalousministeriö reagoisi ja vetäisi tämän ehdotuksen, mikä täällä on rinnakkaiselosta, pois ja sitten katsottaisiin nimenomaan EU:n kanta tässä ensin.

Mutta, puhemies, aikaisemmin kysyin jo košer- ja halal-teurastuksesta ministeriltä. Hän vastasi, ettei ole ongelmia. Kuitenkin, mitä enemmän meillä on ihmisiä, jotka uskonnollisista syistä syövät halal- tai košer-teurastuksella tuotettua naudanlihaa, lammasta ja muuta, esimerkiksi siipikarjaa, niin yhä enemmän meidän tulee seurata, tapahtuvatko nämä teurastukset eläinsuojelulain tarkoittamalla tavalla. Se on tärkeää.

Toisaalta dioksiinit ja furaanit ovat täällä olleet esillä. Ne ovat myös tässä hallituksen antamassa selonteossa. Todella, Kymijoki on hyvin tarkoin tutkittu joki pohjineen, ja tiedämme, että se on maailmanlaajuisestikin suurimpia dioksiini- ja furaanivarastoja. Eli sen ruoppaaminen, siihen kajoaminen, mahdolliset potkurivirrat, jos se olisi osa kanavaa, aiheuttaisivat dioksiinien ja furaanien liikkeelle lähdön. Tällä hetkellä pääsääntöisesti ne ovat noin 40 senttimetrin niin sanotusti terveen, dioksiini- ja furaanivapaan sedimentin peitossa. Ne ovat syntyneet vuonna 1959 tapahtuneen tulipalon johdosta, joka oli Kuusanniemessä silloisella Kuusankoskella.

Puhemies! Täällä on käytetty hyviä puheenvuoroja myös nuorisosta ja lasten terveydestä, ylimääräisistä kaloreista, nopeasta sokerista, virvoitusjuomista, joissa on paljon sokeria, muuta tällaista. Kakkostyypin diabeteksen lisääntyminen ja siitä koituvat ongelmat ovat todella suuri kysymys Suomen ja koko, voi sanoa, Euroopan niin sanotun hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden suhteen. On hyvin tärkeätä, että nämä asiat koko hallitus ottaa tosissaan.

Lopuksi eräs asia, joka liittyy elintarvikkeiden merkintään. Edelleenkin, kun ostamme kalaa, broileria, ne merkinnät, joissa pyyntiaika ja pyyntipaikka kalojen kohdalla, broilerien kohdalla esimerkiksi se, mistä broilerit ovat alun pitäen kotoisin ja lähtöisin, ovat puutteellisesti esillä.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Kaikki tietää, että ihmisen elinehto eli yleensä, että täällä tallustellahan, on syöminen. Nukkuminen on syömisen jälkehen ihmisen tärkeimpiä, että hänellä pysyy elinvoima ja ajatus kirkkaana. Tästä lähtööki ajatus pyörimähän siinä mielessä, että oon jo sen verran iäkäs kaveri, että siihen aikahan, ku itte olin nuori, vuorokauren yks tärkeimpiä hetkiä oli kuitenki se, ku yhressä perhe söi. Silloon oli selevät aikataulut, koska yleensä aamupala syötiin, jos ei aamupalalla viel lapset ollu, niin sitte keskipäivän hetki, iltapäivän hetki ja iltapala. Ja tuloo vain mielehen se, että aivan tähän päivähän asti meirän kylältä viel löytyy sellaasiaki talouksia, että jos miehet ei oo silloon ruokapöyräs, ku kello soi, ruoka siirretähän pois ja sillä hetkellä jää syöminen tekemätä. Tarkootan sillä vain sitä, että varsinki, ku on lapsiperheitä, lapsiperheille on yks tärkeimpiä vuorokauren hetkiä. Ne opetetahan säännöllisyyteen, ne opetetahan syömähän kotona tehtyä ruokaa. Vaikk itteki oon leskimies, oon miehenä pitänyt tästä huolen ja ajatellu, että jos se kantapään kautta sieltä jollaki lailla ujuttamalla menis perille.

No, jos ajatellahan lähiruokaa ja kouluruokaa, totta kai kaikki tietää sen, että ku se tänä päivänä kilpaalutetahan, niin niin halavalla koulussa kouluruuan, annoksen, saa, että aivan hirvittää, että tosiaanko näin vähä maksaa kouluruoka. No, totta kai, ku se kilpaalutetahan, Pohjanmaallaki Puolast on tullu peruna ja Thaimaast on tullu, justihin niinku maatalousministeri kehu, tätä marjapuolta. Onko tämä oikein? No, ensiksiki, jos ajatellahan sitä, että jos koton ei oo opittu syömähän niin sanottuu oikiaa ruokaa, totta kai koulus jätetähän monta kertaa ne oikiat ruokahetket, joita tänä päivänä koulus on ihan kuitenki hyvin, ne jää monelta käyttämätä. Mennähän ostamaan mieluummin hampurilaasia eli niin sanottua roskaruokaa. Lääkärinä erellinen puhuja tässä kertoi, jotta lasten suuri sairauren aihe on kakkosasteen diabetes, ja paljolta johtuu myös ruokaalusta, joka on totta kai pääasia, mutta myös niin sanotusta liikunnan puutteesta. Yhteensä nämä kaksi, liikunta ja oikiaoppinen ruoka, näillä tehtäis paljo lasten terveyren ja sitten, voirahan sanoa, koko elämän ajan terveyren kannalta.

No, täs on tulluki esille jo se seikka, että meillä lainsäärännön pitää olla hyvä, sitä pitää nourattaa, mutta byrokratia estää monta tärkiää, hyvää asiaa. Eli ku on puhuttu näistä pienteurastamoosta, toivoosin, että ne sais pian toimintaluvan laajuuressaan. Tämä eresauttaas sitä, että laajamittaisesti tulis lähiruoka arvoonsa. Mä luulen, jotta kuluttajille, vaikka he hyvin herkästi sieltä kaupan hyllyiltä ostaa sitä ulukolaasta, kaikista halavinta, se pikkuhiljaa iskostuus, ostetaas, sitä tarttis syörä vähemmän, sais syörä terveellisemmin, ja ennen kaikkia hyväksyttääs se, että kokonaisvaltaisesti lähiruokaa olis saatavilla, sitä tuettas, ja ehkä siinä yhteisymmärryski palaas paremmin kansan keskuuteen.

Lopuksi hyvin arkahan asiahan tartun. En ole lääkäri, en ole asiantuntija, mutta se, että tänä päivänä sairaaloissa vanhuksille syötetään sellaasta ruokaa, että siin ei oo suolaa, siin ei oo makiaa, mä oon sitä mieltä — tämä on vähä kriittisesti sanottu — jotta jos he on tottunu elämänsä syömähän vähän suolaasta, vähä rasvaastaki ruokaa, niin antaa heirän porskutella sitä maukasta ruokaa. Silloon heil olis janontunne, ei olis kuivamisen tunne, ja olisivat iloisia loppuun asti.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On selvää, että tämä keskustelu, jota täällä on käyty, edesauttaa suomalaisen turvallisen ruuan säilymistä ja sen kehittymistä maailman myllerryksissä ja sitä, että meillä koko ajan myöskin maailman markkina elintarvikkeiden osalta vahvistuu. Sen sijaan, kun verrataan tätä käytyä ja käynnissä olevaa keskustelua siihen julkiseen keskusteluun, jossa paheksutaan, että meidän tämän maan johtavat poliitikot ovat ottaneet kantaa kotimaisuuden puolesta, näillä on kuin yöllä ja päivällä eroa. En ymmärrä tällaista keskustelua, jota meillä on ryhdytty käymään, ettemmekö me suomalaiset saisi puolustaa omaa elintarvikettamme, omaa tuotantoamme, työtä ja toimeentuloa, jota tältä sektorilta saadaan. Totta kai me voimme ja meidän tulee ja meidän pitää sitä puolustaa, ja siinä mielessä toivon, että myöskin tiedotusvälineet tämän puheen kuulevat ja viestittävät tätä keskustelua, jota me tänä päivänä tässä salissa olemme käyneet. Ammottaa muuten tyhjyyttään tuo tiedotusvälineiden niin sanottu loosi tällä hetkellä, valitettavasti. (Ed. Mieto: Ed. Ukkola on täällä!) Toivottavasti kuitenkin jokunen olisi kuulolla.

On edesvastuutonta se viestintä, että meidän pitäisi olla tässä maassa elintarvikkeiden osalta joidenkin maailmanlaajuisten jättien varassa. Se ei ole vastuullista puhetta, vaan vastuullista puhetta on ollut se, mitä me tänään kaikki yhdessä, kaikki puolueet mukaan lukien, olemme täällä käyneet. Tämä on erittäin hyvä, ja olen siitä kovasti tyytyväinen.

Lähiruoka-asia on ollut voimakkaasti esillä ja siihen liittyvä hankintaosaaminen, sen kehittäminen ja kilpailutuslainsäädäntö ja myöskin se, minkälaisen eettisen ja hiilijalanjäljen se meille jättää. Kaikessa lähellä tuotettu ruoka, lähellä tuotetut palvelut, lähellä tuotettu energia on se, jota meidän tulee suosia. Mitä keskittyneempiä ovat nämä äsken mainitut palvelut, sitä enemmän ongelmia tulee, sitä enemmän jää myöskin väliinputoajia, niitä, jotka eivät ole näiden palveluiden piirissä, ja sitä enemmän muodostuu myöskin riskejä siitä, mitä elintarvikkeet sisällään pitävät. Meidän täytyy tietää, mitä me syömme ja miten se meihin vaikuttaa ja miten se on tuotettu. Vain lähellä tuotetusta ruuasta me voimme olla varmoja, miten sitä on tuotettu ja mitä se sisällään pitää.

Puhemies! Hallintobyrokratiaan on täällä myöskin viitattu, ja ministeri Anttila — kotimaisuuden puolustaminen on hänelle ollut tärkeää — on myöskin voimakkaasti kiinnittänyt hallintobyrokratian vähentämistarpeeseen huomiota, ja se on eittämätön tosiasia, että me olemme rakentaneet tähän maahan aivan liikaa paisutellun hallintobyrokratian ruuan tuotannon ympärille. Tämä ei tarkoita sitä, että meidän tulisi meidän ruokaturvallisuudestamme tinkiä vaan siitä toimintatavasta, ja niin kuin täällä joku osuvasti totesi, meidän tulisi toimia niin, että elintarviketurvallisuuden hallintobyrokratia ei saa kääntyä itseään vastaan. Siinä meillä on erittäin paljon edelleenkin tekemistä.

Suomalaiseen tuotantoon liittyy voimakkaasti esillä ollut asia meidän valkuaisrehutuonnistamme, joka lähtökohtaisesti kaikilta osin sisältää salmonellaa, muun muassa. Siksi meidän oma tuotantomme ja oman etanolituotantomme aikaansaaminen on täysin välttämätöntä. Siinä tuotamme yhdessä niin energiaa, valkuaisrehua kuin myöskin lisää omavaraisuutta. Se on meille kaikille hyväksi, ja sen eteen pitää tehdä meillä voimakkaasti työtä, samoin sen eteen, että meillä jo mainittu kilpailulainsäädäntö arvioidaan — se on tällä hetkellä juuri arvioinnin alla — siitä näkökulmasta, miten me pystymme valtiollisin toimenpitein, lainsäädännöllisin toimenpitein, saamaan sellaiset pelisäännöt elintarvikemarkkinoille koko elintarvikeketjuun, että oikeudenmukaisuus hinnanmuodostuksessa myöskin toteutuu, tavalla tai toisella. Se ei ole helppo harjoitus, se on aivan selvä asia, mutta jotenkin se pitää hoitaa nykyistä paremmin, ja sanon, niin kuin tuossa debatissa jo totesin, että siellä heikoimmilla ovat kaksi ääripäätä, tuottajat ja kuluttajat. Nyt pitää se lainsäädäntö perata niin, että molempia näitä päitä vahvistetaan, tuottajia oikeudenmukaisen hinnan osalta ja kuluttajia sen oikeudenmukaisuuden osalta, että he tietävät, mitä he syövät ja mitä heidän elintarvikkeensa sisällään pitävät. (Ed. Rajamäki: Ja kohtuuhintaisia!) — Totta kai, sekin myös, että ne ovat kohtuuhintaisia. Aivan oikein, se kuuluu myöskin yhtenä tähän asiaan.

Puhemies! Valiokunta jää hyvin mieluisilla mielin käsittelemään selontekoa tämän keskustelun jäljiltä. Mielestäni tämä on hyvä. Paras keskustelu, mitä oman kansanedustajaurani aikana suomalaisesta elintarviketurvallisuudesta on käyty, on nyt käyty tähän mennessä. Ja varmasti tästä eteenpäin, vielä muutama puheenvuoro on jäljellä.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Puutun joihinkin seikkoihin koskien tätä selontekoa. Lähden liikkeelle siitä, että minusta tämä selonteko antaa varsin kattavan kuvan niistä eri tekijöistä, joille suomalaiset kuluttajat voivat altistua elintarvikevälitteisesti. Mutta erityisen mielenkiintoinen asia tässä selonteossa on se, että aika monessa kappaleessa nousee esiin tiedon puute. Se on selkeästi esiin nouseva ja yhdistävä tekijä koko tässä salonteossa. Se osoittaa, että meillä on aika paljon vielä työtä sen eteen, että me saisimme tiedonpuutteemme korjattua ja sitten keskityttyä lisäämään tietoa niillä keskeisillä elintarviketurvallisuutta koskevilla aloilla, joista myös kuluttajille on erittäin paljon hyötyä. Annan joitakin esimerkkejä, nimittäin täällä on itse selonteossa mainittu, kuinka tiedot ovat puutteellisia monien asiakohtien osalta. Poimin niitä nyt tähän teille esimerkiksi.

Lisäaineet — saanti ja vaikutukset; raskasmetallit — saanti ja lähteet; astiat ja elintarvikepakkaukset; ravintolisät; nanoteknologian vaikutukset; kasvit; noro-viruksen esiintymistä koskevat tiedonpuutteet jne. Kaiken näköistä on. Eli haluan nyt sanoa, että tässä on todella paljon ongelmia sen takia, että meiltä puuttuu paljon sellaista tietoa, joka on elintarviketurvallisuuden takia erittäin tärkeää. Selonteko tunnustaa myös sen, että meillä on puutteellista tietoa lasten ja nuorten ja vanhusten järjestelmällisestä ravitsemuksesta. Minusta se kertoo aika paljon siitä, miten asiaan pitäisi sitten suhtautua.

Arvoisa puhemies! Toisena näkökulmana haluaisin nostaa esiin sen, että tässä selonteossa on se huolestuttava piirre, että näyttää siltä, että hyvin vähän on kuitenkin tämän taantuman ja maataloustuotteiden kohonneita hintoja tarkasteltu ja sen vaikutuksia elintarviketuotantoon ja suomalaiseen ruokaturvallisuuteen.

Lisäksi toinen näkökulma, jonka haluan myöskin tässä sanoa, on se, että kun EU-lainsäädäntö on tullut paikoitellen paljon väljemmäksi elintarviketuotannossa, sen vaikutuksia olisi myös syytä sitten arvioida meillä täällä suomalaisessa poliittisessakin keskustelussa.

Arvoisa puhemies! Kolmas näkökulma, jonka haluan tässä tehdä, on se, että kuuntelin erittäin suurella mielenkiinnolla sitä gmo-keskustelua, joka debatin aikana nousi esiin. Minusta sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuorossa esitetty näkökanta on siinäkin suhteessa oikea, että jos nyt säädösten myötä me pystyisimme muuttamaan sitä perusasettelua, että Suomi voi tehdä itsenäisiä ratkaisuja tämän asian suhteen, silloin me päätyisimme kaikkien osalta parhaimpaan lopputulokseen. Gmo-ongelmahan on siinä, että meillä on olemassa sellainen merkkikäytäntö, että 0,9 voisi olla gmon riskiraja. Silloin me sallimme samaan aikaan sellaisia tuotteita, joissa on kuitenkin gmo:ta mutta samaan aikaan ne eivät ole kuitenkaan merkintöjen mukaan gmo-tuotteita. Tämä on se iso kysymys, että suomalainen kuluttaja ei voi koskaan tietää näillä lainsäädännöllisillä toimenpiteillä, mitä hän todellisuudessa syö. Silloin pitää tehdä erityisesti siitä selkeitä päätöksiä, sallitaanko vai eikö sallita, ja se on sen näkökulman mukainen, mikä meillä ryhmäpuheenvuorossa oli.

Aivan viimeisenä, arvoisa puhemies, totean loppuun, että minusta tämä näkökulma, josta on täällä salissa keskusteltu tänään elintarviketurvallisuuteen liittyen, on tärkeä juuri siksi, että tässä keskustelussa on noussut esiin, että suomalaisella kuluttajalla on niin monta ystävää tässä parlamentissa, että minä olin erittäin mieluisasti yllättynyt. Tässä keskustelussa kuluttajien tarpeet ja odotukset olivat paljon enemmän esillä kuin selonteossa konsanaan. Kun minä luin tämän selonteon, minulle tuli ensimmäisenä mieleen, miten kuluttajat nyt tosiasiallisesti on huomioitu. Kun katsotte lukua 5.5, niin siinähän ne sitten ovat. Sitten on katsottu, minkälaisiin hankkeisiin pitäisi nyt ryhtyä, ja ne on sitten lueteltu puolella sivulla. Minä olen hyvin pettynyt siitä, että selonteossa kuluttajalähtöinen näkökulma jää toisarvoiseksi, mutta tässä salikeskustelussa se on jokaisen puheenvuorossa merkittävästi esillä. Olen siitä tyytyväinen, että eduskunnassa on näin monta kuluttajan ystävää.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Aiheesta on jo pidetty monta hyvää puheenvuoroa, joten lyhyesti. Käsillä oleva selonteko vahvistaa meille, että Suomessa elintarvikkeisiin voi suhtautua huolettomasti. Elintarvikkeet ovat korkealaatuisia ja turvallisia. Mutta huolettomasti emme kuitenkaan voi suhtautua siihen, miten me elintarvikkeita hyödynnämme. Tämä selonteko kertoo karulla tavalla sen, miten keskipainomme on noussut, miten ravitsemuksellinen tasapaino heittelee, miten paljon syömme tuontiruokaa ja miten huonosti pystymme hyödyntämään muun muassa lähiruokaamme.

Omasta mielestäni vanha kunnon valistus on yksi tärkeä keino, ja on hyvä, että se on tullut tässä selonteossa tulevien vuosien tavoitteina vahvasti esiin. Meidän on tiedettävä, mitä syömme, mikä on oikein, ja lisäksi meidän on syytä tietää, mitä pakkaukset sisältävät. Tämä pakkausinfon lisääminen onkin tärkeä askel oikeaan suuntaan. Mutta lisäksi näen tärkeänä sen, mitä nyt jo esimerkiksi kolmas sektori ja kansalaisopistot ansiokkaasti tekevät: ihan tämän perusvalistustyön ja informaation antamisen siitä, miten ruokaa pitäisi tehdä, miten ravintoa pitäisi saada. Myös kotitalousopetuksen merkitys on tärkeä, ja siihen pitäisi myös jatkossa meidän panostaa riittävästi. On tärkeä eräänlainen kansalaisten perustaito, että jokainen suomalainen osaa tehdä ruokaa ja tietää, mikä on järkevää syömistä.

On myös tärkeää, että voimme lisätä oikeanlaisen ravinnon saatavuutta ja valinnan helppoutta. Pitää olla helppoa syödä oikein. Tämä lähiruokakeskustelu, jota täällä on tänään käyty, on hieman hämmästyttänyt. Itsekin kuntapäättäjänä olen ollut kovin ristiriitaisessa käsityksessä siitä, voidaanko lähituotantoa todella kilpailutuksessa suosia tai jollain tavalla priorisoida. Tästä olisi varmasti syytä antaa konkreettisia neuvoja kuntien hankintatoimeen: miten lähiruokaa voidaan kilpailuttaa niin, että se todella voidaan huomioida kilpailutuksessa. Itse en ole siihen vielä ratkaisua nähnyt.

Haluan myös kiinnittää huomiota siihen, että yhtenä kohtana tässä selonteossa on mainittu kala ja kalan saatavuus kaupoissa mutta ennen kaikkea kouluissa ja päiväkodeissa sekä sairaaloissa on erittäin tärkeä. Jostain syystä — onko se se, että kalan allergisoivat vaikutukset ovat niin suuret — sitä on osin vältelty, mutta kala on tärkeä elintarvike, raaka-aine, jota pitää hyödyntää jatkossa enemmän.

Vielä lopuksi, arvoisa puhemies, ministeri kiinnitti alkupuheenvuorossaan huomiota ruokajätteeseen. Suomalaisethan hankkivat ruokaa noin 600—700 kiloa, josta jätteeksi päättyy vajaat 10 prosenttia. Selonteosta en itse löytänyt erityisesti selitystä siihen, mistä syystä ruokajätteen määrä on näin suuri, mutta tältä osin olisi kyllä kiinnostavaa saada lisätietoa, onko tämä jätemäärä peräisin kotitalouksista vai kenties laitoksista ja estävätkö meillä jotkin säädökset tähderuuan hyödyntämisen.

Toisaalta, itse kun olen kovin huono heittämään ruokaa pois, aina hämmästelen sitä, onko meillä ruokakulttuuri siirtynyt siihen suuntaan, että ruokaa heitetään enemmän surutta roskiin, vai osataanko kotitalouksissa hyödyntää tähteelle jäänyttä ruokaa. Yhtä kaikki voisi tähän ruokajäteasiaan olla hyvä myös valiokuntakäsittelyssä kiinnittää huomiota ja miksei — kun ministeri tähän on nyt kiinnittänyt huomiota tässäkin vaiheessa — viimeistään sitten seuraavan selonteon yhteydessä saada vähän tarkempaa selkoa siitä, mistä on kyse.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Outi Mäkelälle ei ollut kirkastununna EU-kulttuurissa lähiruoka-asiat, niin minä voin käyttää tätä ainoalaatuista tilaisuutta hyväkseni ja kertoa teille, että olen kirjoittanut kirjan Bioenergia ja lähiruoka, jossa käydään lähiruoka Euroopan unionin lainsäädännön valossa, myöskin sovellutuksena käytännön ratkaisuissa tavaramerkkejä myöten, koko repertoaari alusta loppuun saakka. Ja voimme kirjan hinnasta sopia isänmaallisen hinnan niin, että siihen on mahdollisuus myöskin tutustua. Sitä on tuhat kappaletta myyty, ja kukaan ei ole vielä moittinut.

Arvoisa puhemies! Näistä gemoista. Minusta tämän keskustelun jatkoksi, mitä tässä gemoista on käyty, on mukava ehkä kuulla pikku tarina siitä, millä tavalla gemot lähtivät liikenteeseen tämän talon näkökulmasta, millä tavalla tänne ovat asiantuntijat tulleet ja gemoja esitelleet.

Ensimmäinen tilaisuus oli täällä vanhan puolen auditoriossa, jossa oli Sarvakset ja kumppanit kertomassa sen, että nyt on jotakin aivan tavatonta, että nyt on saatu, oliko se, tulppaaniin uusi väri, vai oliko neilikka vai mikähän lie ollut. Se oli suuri. Minä sitten kysyin, että anteeksi, onko ihmiskunnan ja luonnon tulevaisuus pelastettu, onko tämä väri jotenkin erikoinen ja antaako se erityisen mielihyvän. No, eihän siinä rohvessorilla muuta kuin monttu helajaa auki, ja sillä siisti.

Sitten seuraava know-how oli yhtä mahtava kerta kaikkiaan. Nimittäin sitten tultiin kertomaan, että nyt on onnistuttu geenitekniikalla saamaan paksumpi kuori tomaattiin. Minä ajattelin, että ei, minä kyllä tykkään kuiduista jnp., mutta se, että nyt tomaattia rupean rouskuttamaan, vaikuttaa vähän vaikealta keksinnöltä. Sitten minä menin professorilta kysymään, että anteeksi tyhmyyteni, minä en nyt oikein ymmärtänyt, mikä tässä oli. No juu, se on sen takia, että pystytään mahdollisimman pitkiä matkoja kuljettamaan niitä tomaatteja, etteivät ne mene rikki kuorestaan elikkä eivät mehut tule ulos. (Ed. Tiusanen: Kestävää kehitystä!)

Arvoisa puhemies! Olemme siis ruokakulttuuria edistäneet huikeasti geenimuuntelutekniikalla. Seuraava keksintö oli Monsanton keksintö, jota täällä on viistottu monta kertaa. Elikkä sen viljelyn ongelma on maissikoissa, (Ed. Korkeaoja: Ja juolavehnä!) — joo, sekin — ja nyt piti keksiä sitten jokin konsti sillä tavalla, että pystytään elegantilla tavalla maissikoison toukka siinä kasvissa tappamaan, ja keksittiin, että Bacillus thuringiensis, se bakteeri, tuottaa itsessään Bt-toksiinia, siis nimitys tulee siitä Bacillus thuringiensista. Se todella rupesi toimimaan. Siirrettiin se geeni, se kasvi rupesi tuottamaan sitä Bt-toksiinia, ja se maissikoiso potkaisi tyhjää. Mutta tämä tapahtui lupauksella siitä, ettei tapeta mitään muuta kuin niitä maissikoison toukkia. Minä sanoin tälle tutkijajengille, joka sitä kehui tässä talossa, että teidän kannattaa lotota joka kerta, te saatte kaikki lottovoitot seuraavat sata vuotta. Te olette niin rautaisia, että te keksitte sen jujun, että se on niin spesiaali juttu, että se kerta kaikkiaan onnistuu. No, sitten meni muutama kuukausi ja eräs talon virkamies, joka on kovasti tiedefriikki, toi julkaisun ja sanoi, että ei se nyt ihan spesiaalia ollutkaan, että tässä on julkaisu niin, että se tappaa mikrobit siitä kasvin juuresta, että ei kannata lotota, ei kannata lotota.

Ja sitten kun me hyppäämme vielä tähän Amfloraan, joka nyt on päivän sana, niin siinähän on kysymys tärkkipotusta ja sillä tavalla, että sillä geeniteknisellä ratkaisulla tuotetaan lisää tärkkelystä elikkä tärkkiä paperiteollisuutta varten. Ja mitä siinä tuotetaan? Ei tuoteta amylaaseja vaan amylopektiineja. Se oli jännää, että rinnakkaiselolain valmistelun yhteydessä myönnettiin, että se on myrkyllistä, mutta sitten peruutettiin, että se on haitallista — se myrkky on paha sana — sitten (Puhemies: 5 minuuttia!) sanottiin, että ei se niin oikein myrkyllistä ole, mutta se maistuu peelle.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Periaatteessa ed. Pulliaisen erittäin ansiokkaaseen puheenvuoroon jatkan sen verran, että kyllä minusta tämän geenimuuntelun rinnalla pitäisi enemmän keskustella myös siitä, mitenkä luonnonmukaisesti voidaan torjua tiettyjä kasvitauteja, ja jatkan ihan perunasta. Jos ajatellaan, että maltokaarivirus on tällä hetkellä yksi sekä ruokateollisuuden ja ruokaperunatuotannon varsin iso ongelma, niin nyt kuitenkin sinapin viljelyllä tässä viljelykierrossa voidaan maltokaarivirusta eliminoida. Mutta jotta tätä sinappia voitaisiin käyttää kierrossa viljelykasvina, ollaan vielä tietyn tyyppisten byrokratian muodollisuuksien kanssa kasvotusten. Minusta tämä on esimerkki siitä, että jos me löydämme luonnonmukaisesti tämmöisiä keinoja, ne pitäisi ottaa mahdollisimman joustavasti sitten myös käytännön viljelyyn mukaan.

Arvoisa puhemies! Elintarviketurvallisuusselontekoon ihan pari kolme havaintoa. Sinällään sen perusasian toteaminen, että meillä on maailman huippua oleva ruokaturvallisuus, on aina paikallaan, koska varsinkin viime aikoina käyty keskustelu hyvin helposti suomalaisten keskuudessa vinouttaa tiettyjen yksittäistapausten pohjalta tätä perusasiaa.

Iso kysymys on elintarvikkeiden säilyvyys, tässä on muutamassa puheenvuorossa viitattu siihen. Minusta ehkä se selonteon henki siinä, että ainoa ratkaisu on, että tehostetaan ja parannetaan ravinnon säilyvyyttä, on lähestymistapa, johon haluan puuttua. Minusta, arvoisa puhemies, aivan keskeinen kysymys on, miten me lyhennämme jakelutietä.

Otan käytännön esimerkin siitä, että jos puhutaan tuoretuotteista, perunasta, vihanneksista esimerkiksi, niin sen sijaan, että niitä ajetaan satoja kilometrejä — Suomenniemellä jopa sadatkaan kilometrin eivät välttämättä riitä tässä nykyisessä jakelutiessä — löydämme toimintakäytäntöjä, joissa tämän tyyppisten tuotteiden myös jakeluun erityisesti kiinnitetään huomiota, mitenkä mahdollisimman läheltä toimitetaan tuotteet, tavarat, ja näin varmistetaan hyvä laatu, varmistetaan se riittävä säilyvyys. Tämä koskettaa toki osin myös tiettyjä jalostettaviakin elintarvikkeita, mutta ei niin, että säilöntäaineita, erilaisia keinotekoisia aineita, lisäämällä me vain parannamme säilyvyyttä.

Minusta tässä on yksi näkökulma, joka on yhteydessä myös siihen, että kun sanoin, että puhutaan elintarviketurvallisuudesta, niin samaan aikaan pitäisi puhua todellakin elintarvikkeiden terveellisyydestä. Tietyiltä osin nämä kaksi asiaa kulkevat rinta rinnan, mutta myös tietyssä määrin ne helposti erkanevat toisistaan. Minusta sen varmistamiseen, että ruokaturvallisuus on erittäin voimakkaasti yhteydessä myös ravinnon terveellisyyteen, pitäisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota.

Toisena asiana lyhyesti tartun pienyritysten toimintamahdollisuuksiin ja toimintaedellytyksiin. Tässä on pienteurastamoja käytetty esimerkkinä. Minusta myös kaiken kaikkiaan pienjalostamojen osalta koko tässä elintarviketuotannossa pitäisi luoda sellaista riittävän käytännönläheistä valvontaa, riittävän käytännönläheisiä toiminnan rajauksia, että ei muodosteta sellaisia näennäisiä ylivoimaisia kustannuksia, jotka estävät tämmöisen pienimuotoisemman toiminnan kehittymisen ja laajentumisen.

Kolmantena asiana, arvoisa puhemies, vielä lyhyesti tähän elintarvikeketjun hinnanmuodostukseen. Meillä ehkä liiankin vähän on puhuttu siitä, miten on mahdollista, että meillä on tietyiltä osin Euroopan unionin edullisimmat raaka-aineet ja silti elintarvikkeiden hinta on mieluummin keskitasoa taikka keskitason yläpuolella. Tämä on yhteydessä meidän kaupan erittäin vahvaan keskittymiseen. Meillä on kaksi kaupan keskusliikettä, joidenka välillä monessa tapauksessa on näennäinen hintakilpailu. Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että me otamme tämän huomioon ja varmistamme sen, että suomalaisella alkutuottajalla on saatavissa vähintäänkin se hintataso, mikä on Euroopan unionin kilpailijamaissa, ja ennen kaikkea niistä lähtökohdista, että he eivät joudu väärällä tavalla alkutuottajina sellaiseen hintapaineeseen, joka ei mahdollista tervettä tuotantoa ja riittävän laadukasta elintarviketuotantoa.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Karjula puuttui hyvin tärkeään asiaan elikkä pienten teurastamoiden, pienten jalostuslaitosten ongelmaan. Meillä on kerta kaikkiaan tapettu ne kahdella tavalla: isot kauppakeskukset, kauppakeskittymät, eivät ota lähiruokaa hyllyilleen, ja toinen asia on, että säädökset ovat osittain, ja aika useissa tapauksissa, esteenä pienteollisuuden ja pienten ruokajalostamoiden esteenä. Ei pystytä toimimaan niitten todella tiukkojen turvallisuussääntöjen mukaisesti, mitä elintarvikkeille ja elintarvikkeiden jalostamiselle on asetettu.

Mutta sitten olisin puuttunut tähän gmo-keskusteluun, joka minusta on erittäin mielenkiintoinen, ja minä aina puutun siihen, kun minulla vain on suinkin tilaisuus. Minä en ymmärrä sitä suurta kiihkoa vastustaa esimerkiksi geenimuunneltua maissia tai geenimuunneltua eläinrehua ja sen kasvattamista Suomessa. Näin siksi, että kyllä Yhdysvalloissa tämä on hyväksytty. Siellä, jos missä, on elintarvikevalvonta niin tiukkaa, että sinne ei tahdo edes suomalainen Raisio päästä myymään omaa Benecoliaan. Jos Yhdysvalloissa jotakin ruokaa saa myydä, niin se taatusti on turvallista myös Suomessa. Näin minä uskon, koska USA on maailman tiukin elintarviketurvallisuudesta huolehtiva maa.

Minä olen välillä ollut — ja aika pitkäänkin ollut — natottamassa itseäni tuolla Vanhalla, että en tiedä, mitä kaikkea täällä on puhuttu. Tosiasia on tietenkin se, että meidän suomalaisten ongelma on ruoka. Se on meidän ongelmamme monessa suhteessa. Se on meidän terveydellinen ongelmamme, ja se on meidän sairastavuutemme ongelma.

Suomalaiset syövät aivan liikaa, ja suomalaiset liikkuvat aivan liian vähän, ja tässä me sitten olemme. Meillä on lihavat lapset ja aikuiset, ja meillä on sitten nälkäiset vanhukset. Miten me olemme tähän joutuneet, sitä voi tietenkin miettiä. Minun pitääkin kertoa yksi asia. Silloin, kun olin toimittajana, ennen kuin tulin tähän taloon uudelleen, tein jutun sellaisista konkareista, jotka olivat eläneet pitkän elämän, tyytyväisen ja onnellisen elämän. Tein jutun siitä, miten tämä on mahdollista, mitkä ovat ne syyt tällaiseen terveelliseen, pitkään elämään. Ja uskokaa tai älkää, ne syyt löytyvät vanhusten sanoista. Ja myös Tampereella tehdyssä tutkimuksessa se on selvitetty. Syynä on kova ruumiillinen työ ja vähän nälkää silloin tällöin, vähän nälkää silloin tällöin. Nämä ihmiset, jotka olivat syntyneet 1920-luvulla, 1930-luvulla, olivat teräsvaareja ja teräsmummoja vielä 90-vuotiainakin. Ja vain sen takia, että he eivät olleet syöneet liikaa. Ja tässähän tämä ongelma onkin. Meillä on ruokaa niin valtavasti ja me syömme niin valtavasti, että me lihomme emmekä pysy terveinä.

Sitten tässä puhutaan esimerkiksi tiedon puutteesta. Se varmasti pitää paikkansa ehkä näissä lisäaineissa ja ravintolisissä ja tämmöisissä asioissa, mutta tiedon puutetta ei taatusti ole dieeteissä eikä laihdutusohjeissa eikä voimisteluohjeissa, millä saisi itsestään 20 kiloa pois. Jos niitä nyt noudattaisi, niin muuta ei ennättäisi tekemäänkään, kun 20 tuntia päivässä tekee näiden ohjeiden mukaan, yrittää saada itsestään muutaman kilon pois. Tässä suhteessa Suomi on aikamoisessa valinkauhassa, elikkä miten saadaan ihmiset elämään terveellisesti ja syömään vähemmän?

Osittain ihmisiä rasittaa ja tietoa ja tuskaa lisää se, että tutkimustulokset eri asioista ovat niin erilaisia. Meille on 20 vuotta todistettu sitä, että älä syö voita, muista syödä vain öljyä, älä syö voita, muista syödä vain öljyä. Kuitenkin ihan justiin tuli Ruotsista Lundin yliopiston tutkimus, jonka mukaan voin käyttö ruuassa johtaa huomattavasti pienempään veren rasva-arvojen kohoamiseen aterian jälkeen kuin öljyn käyttö. Tulosten arvellaan johtuvan siitä, että noin viidesosa rasvahapoista on niin sanottuja lyhyt- ja keskipitkäketjuisia elikkä elimistö pystyy käyttämään näitä rasvoja välittömästi energiana, minkä vuoksi ne eivät juuri ennätä nostaa veren rasva-arvoja. Kun jossakin vaiheessa tulisi joku sellainen auktoriteetti, joka osaisi kertoa, mikä on totuus esimerkiksi näissä rasva-asioissa, niin se olisi aika paljon eteenpäin suomalaisen terveellisemmän ruuan puolesta.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tuohon, mitä ed. Ukkola sanoi tästä Yhdysvaltain terveyskontrollin tiukkuudesta, on todettava, että nimenomaan näiden geenijättien, niin kuin Monsanto, yhteydet ovat myöskin sellaiselle harmaalle alueelle. Monta kertaa julkisesti yhdysvaltalaisessa julkisuudessa niitä on kritisoitu, ja niiden tutkijoiden tai päätöksentekijöiden myöhempiä asemia Yhdysvaltain viranomaisketjussa, myöskin poliittisia virkanimityksiä ja nimityksiä, on myöhemmin kritisoitu, siis yhdysvaltalaisessa lehdistössä, joka kyllä on hyvin hereillä näissä asioissa. Mutta pääsystä markkinoille geenimanipuloiduilla tuotteilla on kyllä paksuja kirjoja olemassa.

Mutta, puhemies — minuutti aikaa — haluaisin sanoa yhden asian. Suomen elintarviketurvallisuuden pohjalla on myöskin meidän puhdas pohjavetemme. Eli kun me nyt vesilainsäädäntöä hallituksen esityksenä 277 viime valtiopäiviltä tulemme täällä säätämään tämän vaalikauden aikana, niin sen 4 luvun 4 §:ssä puhutaan pohjaveden ottamisesta toisen alueelta. Kysymys on siitä, kenen omistuksessa on pohjavesi Suomessa, kuka sitä voi käyttää ja mitkä ovat tulevaisuudessa myös tämän uuden lainsäädännön ollessa voimassa pohjaveden ehdottoman pilaamisen kriteerit ja täyttyvätkö ne. Hallitus esittää, että ne pysyvät tältä osin entisellään, ja se on tärkeätä, mutta pohjavesi on ehkä se meidän kaikkein arvokkain asiamme ja sitten tietysti se, että myös meidän järvemme ja pintavetemme ovat pääsääntöisesti hyvässä kunnossa — vain pääsääntöisesti, arvoisa puhemies.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen käytti gmo:sta hyvän puheenvuoron ja toi esille ne seikat, mitkä tässä on vaarojen osalta. Eli monet lajit, mitä on kehitetty, kehittävät semmoisia aineita maaperään, jotka ovat nyt myrkyllisiä suoraan ja tuhoavat mikrobeja.

Sen takia jotenkin pitäisi herätä tässä kyllä nyt suomalaisen yhteiskunnan, niin kuin meidän ryhmäpuheenvuorossamme todettiin ja muutkin ovat todenneet sen, jotta Suomi pitää pitää gmo-vapaana alueena. Se tarkoittaa sitä, että ei lasketa lisää tänne yhtään tulemaan. Tänne on jo jotain tuotu, muun muassa metsiin on jo tuotu puulajikkeita, joista kukaan ei tiedä pitkässä pelissä, mikä niiden vaikutus on.

Kyse pitäisi olla siitä, että siis geenimuuntelu ja kasvinjalostus pitää pitää erillään. Kasvinjalostusta on tehty Suomessa hirveän pitkään, geenimuuntelu on tullut Amerikoista ja on sen tyyppistä, että sitä ei tunneta. Se on tämän luomistyön ulkopuolinen vaihe, jossa ihmiset lähtevät muuttamaan perimiä. Sen takia en näe siinä mitään myönteistä asiaa.

Nyt oikeastaan, kun olen kuullut tässä tänä iltana joidenkin keskustan edustajien puheenvuoroja — ed. Korkeaojan, ja taisi ed. Klaus Pentti käyttää puheenvuoron — joissa he kokivat myönteisenä siis sen, että ihminen menee ropeloimaan geeniperimää, minusta se on huolestuttavaa. Tätä ennen minä olen aina luullut, jotta keskusta on järkevillä linjoilla näissä ja kuitenkin siis luonnollisen kehityksen kannalla, mitä tapahtuu vain tämmöisen perinteisen kasvinjalostuksen näkökulmasta ajatellen. Mutta nyt alkaakin olla huoli siitä, jotta siellä alkaa ahneus kiiltää joillakin silmissä, että tehdään täällä ihmisten teknologialla semmoista, mitä ei tiedetäkään, kunhan saadaan vaan rahaa paljon aikaan. Semmoisesta kehityksestä minä en ainakaan tykkää. Siinä on vähän samaa sukua, kuin mitä joskus Saksassa tämä tunnettu Aatu teki, jotta hän aikoi jalostaa ihmistä ja varmaan vähän muitakin.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti tästä elintarviketurvallisuudesta voi sen todeta, että suomalaisen ruuan kilpailukyky myöskin suomalaisten kuluttajien silmissä perustuu pitkälti nimenomaan tähän luotettavuuteen, ja kaikilla, jotka ovat siinä ketjussa mukana, on intressi pitää huoli siitä, että tämä luotettavuus säilyy ja kehittyy ja sitä kautta nämä jakelujärjestelmät toimivat.

Tähän gmo-asiaan. Minä toivoisin, että sen käsittelyssä käytettäisiin enemmän järkeä ja vähemmän tunnetta. Tässä on selvästi sellaista asetelmaa ilmassa, että tässä maalataan myöskin sellaisia peikkoja, joiden toteutuminen on erittäin epätodennäköistä. On totta, että se on hyvin vaikea asia ja on vaikea löytää sellaisia henkilöitä, jotka tietävät siitä yksiselitteisesti ja sen, mikä on tavallaan se oikea ratkaisu. Mutta toivoisin, että meillä myöskin tutkittaisiin niitä vaihtoehtoja edelleen, koska myöskin sellainen ratkaisu, että me julistaudumme yksiselitteisesti gmo-vapaaksi alueeksi, vie meiltä aika paljon myöskin omia kehittämismahdollisuuksia pois.

Minun mielestäni täällä ed. Korkeaoja entisenä maa- ja metsätalousministerinä käytti tästä kyllä hyvin vakuuttavan puheenvuoron. Sen sanon suoraan, että oma asiantuntemukseni ei riitä ottamaan kantaa näihin yksityiskohtiin, jotka tähän asiaan liittyvät, vaikka olenkin maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä saanut seurata tätä keskustelua. Mutta sen olen kyllä havainnut, että vahvasti tästä asiasta puhutaan tunteella ja ehkä hieman enemmän kannattaisi vielä niihin järkiperusteisiin kiinnittää huomiota.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hyvät kollegat! Minusta ministeri Anttilan esittelypuheenvuoron eräs tärkeimpiä lauseita oli tämä: "Elintarviketurvallisuutta haastavat - - maailmanlaajuisen elintarvikekaupan laajentuminen, tuotannon keskittyminen yhä suurempiin yksiköihin, kuluttajien alati kasvava mielenkiinto eksoottisimpiin ruokakulttuureihin sekä käytännön vieraantuminen ruokaturvallisuuden perusasioista."

Näinhän se on, ja yksi vastaus tähän on lähiruoka, kotimainen lähiruoka, joka on mitä keskeisin osa myöskin ruokaturvallisuutta. Tämä keskusteluhan roihahti liekkeihin, oliko se nyt, viime kesänä, kun julkisuuteen tulivat nämä kauppojen tuoretiskien tarjontaan liittyvät ongelmat. Se oli häikäilemätöntä toimintaa, näin täytyy sanoa, kauppaliikkeiden taholta, että erilaisilla marinointikastikkeilla tarjotaan kuluttajalle vanhentuneita elintarvikkeita.

Lähiruuan puolestahan on vuosien mittaan järjestetty erilaisia valtakunnallisiakin kampanjoita, mutta ihmettelen sitä, että tulokset ovat monellakin tavalla olleet aika laihoja. Kysehän ei ole siitä, etteikö lähiruokaa tuoteta Suomessa, vaan siitä, miten se saataisiin isojen keskusliikkeiden hallitsemien kauppojen hyllyille kuluttajan ulottuville, sisään siihen kaupan rakenteeseen. Tämä on aivan se avainkysymys.

Kauppaketjut pystyvät kyllä tarjoamaan tuoretta kalaa Vietnamista mutta eivät tuoreita vihanneksia lähiseudulta. Kouluihin tuodaan valmiiksi kuorittuja perunoita Puolasta ja moneen kauppaan muovipussiin pakattuja perunoita toiselta puolelta Suomea. Tämä on aivan käsittämätöntä. Mökkiläisiä hemmotellaan kesällä erinomaisilla leivonnaisilla ja lähileipomotuotteilla, joita kesätorit tarjoavat, mutta tuoreiden perunoiden, vihannesten tai mansikoiden saanti onkin sitten jo kiven alla. Eli paljon on tehtävää, ja siksi lähiruokateema on tässäkin keskustelussa yksi suurimpia teemoja ja alueita, jota kehittämällä ja edistämällä vastataan hyvin ruokaturvallisuuteen.

Lähiruokahan määritellään näin: se on sellaista ruuan tuotantoa ja kulutusta, joka käyttää oman tuotantoalueen raaka-aineita ja tuotantopanoksia edistäen oman alueensa taloutta ja työllisyyttä. Eli sen idea on siinä, että käytetään oman lähiseudun tuotteita. Monet lähiruokamessut ovat osoittaneet, miten valtaisaa lähiruokatarjontaa Suomesta löytyy kaikista maakunnista, ja siksi sen tulisi olla itsestään selvä lähtökohta niin kauppojen tarjonnassa kuin kuntien ja julkisten laitosten ruokahankinnoissakin.

Olin erityisen ilahtunut, että täällä ed. Taimela kiinnitti omassa ryhmäpuheenvuorossaan tähän huomiota, ja päättäjien ei pidä mennäkään minkäänlaisten kilpailusäännösten taakse piiloon, kun tehdään päätöksiä vaikkapa puolalaisen perunan tuomisesta kouluihin, julkisiin laitoksiin eikä tehdä sopimusta paikallisen tuottajan kanssa. Tämä olisi minusta semmoinen laiskanläksy myöskin kuntapäättäjille, ja kunnat voisivat tehdä linjapäätöksen ja sitoutua käyttämään paikallista ruokaa kaikissa kouluissa ja laitoksissa. Ja toisaalta kauppaketjujen ei pidä mennä vakuuttelemaan, että kauppiaat voivat tilata hyllyihinsä lähiruokaa, miten haluavat, kun se ei kuitenkaan käytännössä pidä paikkaansa. Siellähän suuret Prismat ja muut kauppaketjut vuokraavat erilaisia metrimääriä tuottajille, tavarantoimittajille, jotka itse hoitavat sitten sen kaiken. Silloin tietysti on selvää, että lähiruuan tuottaja, pieni lähiruuan tuottaja ei siinä kilpailussa pärjää.

No, lähellä tuotetulla ruualla on tietysti monia etuja ruokaturvallisuuden kannalta, kuten tämä ruuan tuoreus tietysti, laatu, työllisyys. Sopii kysyä tässäkin keskustelussa, miksi me ostamme ulkomailla tuotettua jalostettua ruokaa, kun samalla voimme kotimaassa ruualla työllistää ihmisiä koko ruokaketjussa ja samalla turvata kuluttajalle tuoretta, laadukasta ruokaa aivan alkutuotannosta loppujalostukseen, kauppaan saakka. Ja tämä liittyy, totta kai, myöskin pari viikkoa sitten käytyyn keskusteluun maidon tuonnista Suomeen. Mitä lähempää ruoka tulee, sitä vähemmän sitä joudutaan kuljettamaan, sitä vähemmän varastoimaan ja lisäämään säilöntäaineita. Kotimainen ruoka on turvallisuutta. Se on myös osa kriisiajan huoltovarmuutta, ja sen alkuperä on aina helppo jäljittää.

Rouva puhemies! Sitten on myös tämä ruokakulttuurinäkökulma. Monet Välimeren maat ovat erittäin ylpeitä ruuan tuotannostaan ja keittiöstään eivätkä syyttä, ja kaikkien näiden maiden ruokaperintöhän perustuu alueelliseen, paikalliseen, omaleimaiseen ruokatuotantoon ja ruuan jalostukseen. Se on osa kulttuuriperintöä, ja siihen suuntaan soisi suomalaistenkin arvostuksen kehittyvän.

Meillä on ruokatoreja eri puolilla Suomea, tuottajatoreja. Ne ovat ottaneet rohkeita askelia mielestäni oikeaan suuntaan ja ovat hankkineet vuosien varrella kaukaakin tulevan asiakaskunnan. Tämän suuntaisia maatilatoreja toivoisi syntyvän joka pitäjään ympäri Suomea. On ollut hienoa nähdä myöskin, miten on erilaisia kesätoreja, joissa varsinkin tuoreita leivonnaisia joka kesä sitten kesävieraille tarjotaan kaupaksi.

Lähiruuan saatavuuteen liittyy tavattoman monia haasteita, joiden ratkaisu ei ole EU:n hyppysissä vaan ihan omissamme. Tarvitaan hyvää, tasalaatuista tuotantoa, tuottajien aktiivista tarjontaa ja kaupoilta viitseliäisyyttä ottaa lähiruoka vakavalla tavalla. Kyllä tässä on myös keskusliikkeillä ja niiden alihankkijoilla ja toimittajilla vakavan tuumauksen paikka. Ja kun kuluttajien tietoisuus kasvaa, nähdään myös kuluttajien mahdollisuus vaikuttaa ruokaturvallisuuteen, ruuan laatuun ja sen kautta lähiseudun työllistämiseen.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, sanon vielä tämän globaalin ulottuvuuden, joka tähän aihepiiriin liittyy. Tässähän on kohtalonyhteys energiakriisin, ruokakriisin, ilmastokriisin ja toisaalta myöskin veden saatavuuden välillä. Ja tämä kohtalonyhteys meidän täytyy globaalilla tavalla pystyä tunnistamaan, myöskin se, että esimerkiksi suomalaisten metsitysosaamisella me voisimme olla globaalisti vähentämässä peltomaan, viljelysmaan, poistumista tuotannosta. Suomen pitäisi olla aktiivinen ja metsittämässä siellä, missä on paljon ruokapulaa, köyhyyttä, ja sen kautta edistämässä myöskin kehitysapuhankkeilla pienimuotoisten perheviljelmien, pienimuotoisen ruokatuotannon syntymistä niissä maissa, joiden omaehtoista selviytymistä myöskin köyhyyden poistamisessa ja ruuan tuotannon kasvattamisessa meidän täytyy olla edistämässä.

Tähän liittyy sitten tämä geenimanipulaatiokeskustelu erityisesti kasvituotannon osalta. Tässä olen suunnilleen samalla linjalla kuin ed. Satonen, joka täällä totesi, että täytyy nähdä myöskin ne sen myönteiset mahdollisuudet. Eihän geenimanipulaatio ole aina kielteistä. Sillä voidaan, niin kuin täällä on todettu aikaisemmin, parantaa ilmastonkestävyyttä, parantaa satotasoja jne., mikä saattaa varsinkin kehitysmaiden kannalta olla erittäin tärkeä asia. Mutta siinä, ed. Lahtela, olette aivan oikeassa, että väärinkäytettynä, väärissä käsissä, se johtaa eettisesti kyseenalaisiin lopputuloksiin, ja siksi näissä kysymyksissä täytyy olla hyvin selkeät eettiset pelisäännöt ja myöskin sitten tapa toimia, että se edistää oikealla tavalla kasvinjalostusta ja palvelee parhaimmalla mahdollisella tavalla myöskin ruokatuotantoa tulevaisuudessa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vielä.

Minusta ed. Satoselle voisi todeta sen, jotta kun tuolla valiokunnassa on kuunneltu asiantuntijoita ja kysyin, miten on tutkittu tätä gmo:n vaikutusta ihmisiin, niin siellä todettiin sillä tavalla, jotta se on vaan todettu päällisin puolin, jotta jos joku eläin syö tämmöistä gmo-perunaa vaikka, miten se eläin jaksaa, voiko se pahoin vai ei. Ihmisiin sitä vaikutusta, kun ihminen syö sitten sen eläimen lihaa, ei ole tutkittu. Mitä olen kuunnellut useimpia muitakin asiantuntijoita sivusta, siis en pelkästään valiokunnassa, niin tämä on se ongelma meillä koko ajan, jotta me emme tiedä, kun mennään muuttamaan sitä perimää siellä, mitä se tulee vaikuttamaan, siis pitkässä pelissä, kaikkeen. Sen takia niiden askelten, jos tämmöistä tehdään, pitää olla tosi hitaita ja tutkittuja tarkkaan, mitä se loppukäyttäjään, siis siihen ihmiseen, kun hän sattuu syömään, vaikuttaa. Sen takia minusta Suomen pitäisi olla kyllä hyvin kaukana näistä. Asiantuntijalausunnoissa väitettiin, jotta vaikka ei ole geenimuunneltua, niin saadaan muilla konstein ihan yhtä hyviä satoja. Minä en tiedä, ovatko ne asiantuntijat väärässä vai oikeassa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Suuret marketit suurine ilmoituksineen vaan keräävät puoleensa näillä tuontiruokatarjouksilla, ja siinä tahtoo kotiruoka jäädä jalkoihin.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kommenttina ed. Laxellille vaan se, että juuri näin. Siis kun aikaisemmin oli tapana sanoa ja heittää vähän sloganin omaisesti, että MTK määrää, mitä Suomessa syödään, näinhän se ei missään tapauksessa tänä päivänä ole. Mennään minkä suuren marketin hyllyjä tahansa katsomaan, niin siellähän on äärimmäisen suuri määrä tuontiruokaa, erilaista valmisruokaa. Sen takia tämä haaste nimenomaan suurille keskusliikkeille ja niiden hankintaketjuille on heitettävä vakavasti, ja kuluttajien täytyy se haaste heittää, koska kuluttajat ovat tietysti kuninkaita kaupassa ja omalla ostokäyttäytymisellään voi parhaiten tavallaan vaatia sen, että tulee sinne kotimaista ja ennen muuta sitä lähiruokaa. Uskon, että tässä salissa kaikki olemme tämän lähiruokakysymyksen tiimoilta aika lailla samanhenkisiä ja sitä valmiita edistämään.

Ed. Lahtelalle kommenttina vaan se, että onhan näitä asioita todella paljon tutkittu. Jos puhutaan vaikkapa kasvinjalostuksessa geenimuunnellusta lopputuotteesta ja siitä, että parannetaan vaikkapa satotasoa tai säänkestävyyttä, niin olen aika vakuuttunut siitä, että ne eivät ole riskejä, eivät eläinruokinnassa käytettyinä eivätkä ihmisruokana, vaan ovat niitä ensimmäisiä askeleita, missä parhaiten ja oikealla tavalla tätä geenimanipulaatiota voidaan ruokatuotannon hyväksi kasvinjalostuksessa käyttää.