Maria Lohela /ps:
Arvoisa puhemies! Kuulemme jatkuvasti ikäviä uutisia
vanhusten arjesta, siitä arjesta, jota eletään
kodeissa, sairaaloissa, palvelutaloissa. Vanhuksia makuutetaan käytävillä tai
kellareissa, ulos ei pääse, yöpuulle
laitetaan alkuillasta, ylilääkitään,
laitospaikkoja jonotetaan. Aina vaan huonokuntoisempia ihmisiä pidetään
kodeissaan, vaikka enemmän apua tarvittaisiin. Virikkeitä,
vuorovaikutusta toisiin ihmisiin ei ole likimainkaan riittävästi.
Vanhusten elämässä ja vanhustenhoidossa
on ihan varmasti paljon hyviäkin asioita, mutta näitä ikäviä otsikoita
tulee aivan liikaa, ja ne kuulostavat aina vaan pahemmilta. Emmehän
me tällaista voi hyvinvointivaltiossa hyväksyä.
Arvoisa ministeri, täällä puhutaan paljon
ja kauniita sanoja, mutta milloin te laitatte vanhusten asiat kuntoon.
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Tämä kysymys on äärimmäisen
tärkeä, ja voin vakuuttaa, että itsekin
saan paljon viestejä vanhuksilta, heidän omaisiltaan, monilta
lähipiirissä olevilta ihmisiltä, jotka
kertovat näitä esimerkkejä siitä,
että asiat eivät ole kunnossa. Tietenkään
me emme yksin hallituksen toimin pysty näitä kaikkia
ongelmia ratkomaan, mutta meillä on tässä suuri
vastuu.
Ehkä keskeisin seikka, jonka haluan nostaa esille,
on kuitenkin se, että tällä kaudella
on saatu aikaan historiallinen vanhuspalvelulaki, joka on hiljattain
astunut voimaan. On totta, että tuo lakikaan ei pysty kerralla
korjaamaan kaikkia niitä epäkohtia ja ongelmia,
joita tällä hetkellä on, mutta olen aivan
vakuuttunut siitä, että tämän
lain avulla me pääsemme paremmin kiinni siihen
tilanteeseen ja pystymme parantamaan suomalaista vanhustenhoidon
laatua, mikä on erittäin tärkeä asia
ja tavoite koko hallitukselle.
Maria Lohela /ps:
Arvoisa puhemies! Tuon vanhuspalvelulain lisäksi — josta
muuten se erittäin tärkeä hoitajamitoituskin
sitten jäi puuttumaan — olette rakenteellisten
uudistusten nimissä nyt siirtämässä painopistettä laitoshoidosta kotihoitoon.
Sehän kuulostaa kauniilta tavoitteelta, mutta millainen
se todellisuus sitten on.
Tämän rakennepaketin yhtenä osana
olette leikkaamassa 300 miljoonaa euroa laitoshoidosta, eli vanhukset
käytännössä siis siirretään
kotihoitoon. Oletteko te pohtinut, mitä kaikkea siitä voi
seurata? Hoito ei voi missään tapauksessa olla
sitä, että joku käy antamassa lääkkeet
ja lämmittää ruuan ja muu aika on sitten
syvää yksinäisyyttä, hiljaisuutta
ja turvattomuutta. Kotihoidon resurssit eli ne työtä tekevät
kädet ovat jo tällä hetkellä täysin
riittämättömät. Nyt kun olette
sitä 300:aa miljoonaa euroa leikkaamassa, niin miten te
aiotte tämän kompensoida sinne kotihoidon puolelle.
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Jälleen kerran täytyy korjata näitä vääriä tulkintoja,
joita on tehty tästä hallituksen rakennepaketista.
Niin kuin täälläkin on moneen kertaan
kerrottu, niin tämä 300 miljoonan euron merkitty
summa ei ole mikään säästö.
Se ei ole säästötoimenpide. Meillä vanhusten,
ikäihmisten hoidon ja hoivan kustannukset tulevat joka
tapauksessa tulevina vuosina kasvamaan. Se on aivan selvä asia,
koska meidän ikärakenteemme on sellainen. Tässä näillä toimenpiteillä,
joita rakennepaketissa on linjattu ja jotka täsmentyvät
tässä myöhemmin, yritetään
hillitä tuota kasvua. Jos me menisimme tällä hyvin
laitosvaltaisella kulttuurilla eteenpäin, niin tuo kasvu
olisi huomattavasti suurempi. Tätä me yritämme
tässä hillitä. Olen aivan samaa mieltä siitä,
että me tarvitsemme tämän päätöksen
tueksi myöskin vahvoja toimenpiteitä esimerkiksi
kotiin vietävien palvelujen osalta. Tässä meillä on
vielä paljon työtä, sen myönnän
aivan avoimesti. (Puhemies koputtaa)
Toinen kohta on se, että meidän täytyy
katsoa tarkasti, mitä voimme tehdä myöskin
omaishoidon kohdalla.
Hanna Mäntylä /ps:
Arvoisa puhemies! Te olette hallituksessa ymmärrykseni
mukaan luvanneet, että Suomessa yhtään
vanhusta ei jätetä heitteille ja kaikista pidetään
huolta. Nyt on ihmeteltävä, kuinka ihmeessä te
aiotte sen toteuttaa, kun näitä teidän
päätöksiänne tässä seuraa.
Tosiasia on se, että meillä on tälläkin
hetkellä lukuisia vanhuksia heitteillä niin kodeissa
kuin laitoksissa. Voisi sanoa, että melkein missä muussa
tilanteessa tahansa ihmisen heitteillepano tai -jättö luokitellaan
rikokseksi, mutta ei tässä. Välillä ihmettelen,
onko teillä minkäänlaista käsitystä reaalimaailmasta,
jossa nämä teidän päätöksenne
oikein vaikuttavat. Arkitodellisuudessa, siellä tosielämässä,
jossa vanhukset elävät, monet elävät
päivästä toiseen yksin ja peläten,
osa kodeissa, osa laitoksissa. Tiedättekö, millaista
on omaishoitajien raskas arki, jossa monet omaiset, erään
omaishoitajan sanoja lainaten, jättävät
rakkailleen pitkiä jäähyväisiä?
Kysynkin teiltä, arvoisa hallitus: Kenen vastuulle
te olette tulevaisuuden vanhustenhuoltoa nyt siirtämässä ja
sysäämässä — omaishoitajien, alimitoitetun
kotihoidon — vai jäävätkö vanhukset
viime kädessä yksin? Entä mikä on
yhteiskunnan vastuu?
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan vastuu on tietenkin hyvin suuri.
Minä en oikein pidä siitä, että me
annamme täällä sellaista kuvaa, että suomalainen
ikäihmisten hoidon ja hoivan taso olisi täysin
mahdottomassa tilanteessa. Me tiedämme kaikki, että ongelmia
on, haasteita on, mutta sellaisen kuvan antaminen, että meidän
ammattilaiset eivät tekisi tätä työtä kunnolla
ja antaumuksella, (Välihuutoja) on kyllä mielestäni
hieman liioiteltua.
Haluan puuttua tässä nyt erityisesti tähän
kysymykseen, että kenelle tämä vastuu
kuuluu. Meidän täytyy muistaa, että yksin
valtiovallan toimenpiteillä me emme näitä asioita
saa kuntoon. Kunnilla on ensisijainen vastuu huolehtia siitä,
että nuo palvelut, joita me olemme erilaisissa lainsäädännöissä kansalaisillemme
luvanneet, myös toteutuvat.
Mutta korostan sitä, että tämä vanhuspalvelulaki
on oivallinen väline myöskin nyt seurata sitä tilannetta
tuolla kentällä. Meillä on ensimmäistä kertaa
esimerkiksi tehty nyt tämän syksyn aikana THL:n
toimesta hyvin mittava kysely siitä, miten tuo äsken
mainittu hoitajamitoitus toteutuu. Nämä tiedot
ovat kaikki (Puhemies koputtaa) julkisesti internetissä saatavilla,
ja pidän tätä erittäin tärkeänä seurannan
välineenä myös.
Annika Saarikko /kesk:
Arvoisa puhemies! Silloin kun te, ministeri Huovinen, aloititte
tehtävässänne, niin muistaakseni ihan
ensimmäinen tilaisuus, johon taisitte osallistua, oli Muistiliiton
seminaari, jossa kuvailitte muistisairaiden ongelmat hyvin läheisiksi
ja lupasitte, että tähän aiheeseen haluatte
omalla ministerikaudellanne tarttua.
Aihe ei ole erityisen pikkujuttu. Suomessa 13 000 ihmistä saa
vuosittain etenevän muistisairauden diagnoosin, ja sairaita
on maassamme pitkälti toistasataatuhatta. Heidän
hoitoonsa, erityisesti ikäihmisten, jotka saavat muistisairauden diagnoosin,
liittyy paljon sellaista, joka haastaa meidän perinteisen
tapamme hoitaa ikäihmisiä. Keskeinen osa-alue
tässä on esimerkiksi luottamus ja pysyvyys, tutut
rutiinit, jotka helpottavat muistisairaan arkea.
Tosiasia kuitenkin on, että terveydenhuollossamme työsuhteet
ovat lyhyitä, väki vaihtuu, työntekijöiden
jaksaminenkin on heikoilla. Mitä ajattelette, ministeri,
että miten omasta mielestänne olette edistänyt
tätä tulevan, valitettavasti tulevan, suuren kansansairauden
hoitoa ja hoivaa länsimaisessa yhteiskunnassa niin, että (Puhemies
koputtaa) ne olisivat paremmissa käsissä?
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Tämä asia on hyvin tärkeä,
ja erityinen vastuu mielestäni meillä on nimenomaan
myös ikäihmisten hoidossa ja hoivassa niistä ihmisistä,
jotka eivät välttämättä pysty
itse omaa ääntään saamaan kuuluviin.
Tämä suuri vastuumme koskee erityisen vahvasti
muistisairaita ihmisiä, ja sen vuoksi tässäkin
mielessä tuo vanhuspalvelulaki ja sen mukanaan tuomat kirjaukset
myöskin osaamisesta hoidossa ja hoivassa ovat äärimmäisen
tärkeitä.
Tietenkin luotan kovasti siihen, että meillä kuntatasolla
ja toimipaikkojenkin tasolla on sellaista osaavaa johtajuutta, jossa
nähdään se, miten pystytään
kaikista parhaalla tavalla myöskin tukemaan sitä toimintakykyä.
Tuota toimintakykyä voidaan tukea, vaikka sitä olisi
jäljellä hyvin vähänkin. Sillä pystytään
parantamaan ihmisen elämänlaatua ja myöskin
sitten ehkä ennaltaehkäisemään
sellaisia asioita, jotka tulevat eteen.
Pidän kysymystä hyvin tärkeänä ja
koen kyllä, että olen tehnyt erittäin
paljon (Puhemies koputtaa) sen eteen, että myös
muistisairaiden asema näissä ratkaisuissa otetaan
huomioon.
Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:
Puhemies! Olen samaa mieltä siitä, että kotihoito
ei tällä hetkellä ole riittävän
kuntouttavaa, koska henkilökunnalla ei ole tällä hetkellä riittävästi
valmiuksia ja aikaa tehdä sitä kuntouttavaa työtä.
Myös terveyskeskuksen vuodeosastoja olisi syytä muuttaa
entistä enemmän kuntoutusosastoiksi.
Muistisairautta sairastava joutuu usein juuri kuntouttavan hoidon
puutteiden takia liian aikaiseen laitoshoitoon ja hänestä tulee
myöskin liian aikaisin vuodepotilas. Ministeriössä on
valmistunut Kansallinen muistiohjelma noin vuosi sitten. Haluaisin
kysyä nyt ministeriltä: miten tämän Kansallisen
muistiohjelman toteutumista tällä hetkellä seurataan,
koska siinä muistiohjelmassa nimenomaan muistisairaiden
kuntouttavaa hoitotyötä on tehty eheäksi
hoitopoluksi?
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Nämä ovat juuri niitä kysymyksiä,
joihin nyt pitää kiinnittää huomiota,
kun viemme esimerkiksi vanhuspalvelulakia sinne käytännön
toteutuksen tasolle. Jo syksyn aikana ministeriön toimesta
järjestettiin laaja valtakunnallinen kierros vanhuspalvelulain
toimeenpanosta, yli kymmenellä paikkakunnalla vierailimme
ja nimenomaan kutsuimme tämän alan toimijoita,
tekijöitä kuulemaan sitä asiaa ja saamaan niitä eväitä siihen
omaan työhönsä.
Nyt kun hallituksen rakennepaketissa on näitä linjauksia
koskien myös vanhusten ja ikäihmisten hoidon ja
hoivan osuutta, tulemme tämän kevään
aikana myös jalkauttamaan näitä vanhuspalvelulakiin
liittyviä asioita vieläkin pidemmälle.
Pidän kyllä tärkeänä,
että nimenomaan muistiohjelman toimeenpanoa viedään
tässä yhteydessä eteenpäin.
Se ei saa olla mikään erillinen ohjelma, vaan
sen pitää olla osa tätä kokonaisuutta.
Anu Vehviläinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Minulla on sellainen käsitys, että monet
ikäihmiset, jotka tarvitsevat hoivaa tai palveluita, kokevat,
että he ovat ikään kuin palveluiden viidakossa,
eivät aina tiedä, mitä olisi tarjolla.
Tästä tiedotuksesta muun muassa tämän
vanhuspalvelulain osalta sain juuri tunti sitten palautetta, että ei tunneta
riittävän hyvin, mitä siinä on
tarjolla.
Omaishoidon osalta on ongelma, että te ette ole vieläkään
saanut tuotua toimenpiteitä, mitä sille aiotaan
tehdä. Keskustan mielestä tärkeintä olisi,
että omaishoidon tuki siirrettäisiin mahdollisimman
nopeasti Kelan vastattavaksi.
Mutta iso kysymys, jota teillä ministeriössä juuri
selvitetään, on nämä palvelumaksut,
jotka ovat epäoikeudenmukaiset palveluasumisessa oleville
ikäihmisille ja myös tehostetussa palveluasumisessa
oleville. Tämä on sellainen kysymys, joka kovasti
puhuttaa tuolla paikallisella tasolla, että miten nämä voivat
olla tällä tavalla ja vaihdella niin paljon. Voitteko
luvata, että tämä hallitus vielä tuo
esityksen, jolla saadaan yhdenmukaistettua ja järkevöitettyä näitä maksuja?
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! On totta, että itsellekin näillä kierroksilla,
kun tapaa kansalaisia ja päättäjiä, monesti
tulee palautetta siitä, että ihmisten asiasta
kukaan ei ota oikein koppia. Pallotellaan, pompotellaan, ei ole
sellaista kokonaisvaltaista vastuuta. Tämä ei
koske pelkästään ikäihmisten
hoitoa ja hoivaa, vaan myöskin terveydenhuollossa, sosiaalihuollossa
meillä on vastaavan kaltaisia tilanteita, ja juuri siksi
tarvitsemme myöskin palvelurakenneuudistusta eli sote-uudistusta
ratkomaan tätä ongelmaa.
Meillä on valmisteilla ministeriössä ja
minulle luovutetaan todennäköisesti maaliskuun
alussa kansallisen omaishoidon ohjelma, jossa on nyt tehty mittava
pohjatyö siinä, millä tavoin näitä omaishoidossa
olevia ongelmia pystytään ratkomaan. En minä lähde
tuon työryhmän työn edelle kiiruhtamaan
vaan haluan odottaa asiantuntijoitten näkemyksiä siitä,
miten nämä asiat tulisi ratkaista.
Vielä tähän palveluasumiseen. Työryhmä tekee
nyt tuota työtä, ja sen jälkeen arvioidaan,
miten voimme siinä asiassa edetä.
Laila Koskela /ps:
Arvoisa puhemies! Vanhusten kotihoitoa kehitetään.
Hyvä näin, jos se on inhimillisesti mahdollista.
Mutta, arvoisa ministeri, kysynkin: Tuleeko kotona asumiselle riittävät
kriteerit? Miten huonokuntoisia vanhuksia mielestänne saa
ja voidaan hoitaa kotioloissa? Monenkaan hoidettavan henkilön
kotiolot eivät tarjoa turvallista asuinympäristöä monisairaille ja
usein dementoituneille vanhuksille. Laaditteko turvallisuuskriteerit,
laaditteko vastuukriteerit ja takaatteko, että hoitohenkilökuntaa
on riittävästi myös kotihoidossa? Käytännössä moni laitoshoitoa
vaativa vanhus hoidettaisiin näin kotona. Siirtyykö tällöin
henkilömitoitus laitoshoidon tasolle? Tässähän
käytännössä vain vaihtuvat seinät.
Hoitohenkilökunnan tarve on ihan samanlainen.
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Uskoakseni aika monen suomalaisen ikäihmisen
toive olisi se, että voisi asua omassa kodissa mahdollisimman
pitkään. Tästähän tämä vanhuspalvelulain
idea lähtee, että meidän pitäisi
tukea ihmisen omaa toimintakykyä, ja tätä laitosvaltaisuutta,
joka meillä edelleen on olemassa, monet asiantuntijat kummeksuvat.
Se on hyvin erilainen myös esimerkiksi muihin Pohjoismaihin
verrattuna. Siksi pidän tärkeänä sitä, että kotiin
vietävillä palveluilla voidaan tukea sitä ihmisen
omaa halua asua omassa kodissa ja myöskin sitä,
että se on turvallista, eikä niin, että joutuu
pelkäämään ja olemaan huolissaan
siitä omasta selviämisestään.
Me tarvitsemme kotiin vietävien palvelujen vahvempaa roolia,
jotta toimintakykyä voidaan pitää paremmin
kunnossa. Tässä tämä vanhuspalvelulain
mukanaan tuoma laatusuositus on meidän ammattilaisille
todellinen käsikirja, josta voi katsoa sitten, miten on tarkoitettu
minkäkin pykälän oikeasti käytännössä toteutuvan.
Meillä on hyvin paljon nyt (Puhemies koputtaa) ammattilaisille
eväitä tehdä parempaa vanhushoivaa.
Harri Jaskari /kok:
Arvoisa herra puhemies! Itse kävin viime viikolla yhdessä tehostetun
palveluasumisen yksikössä, ja vanhukset, seniorit,
olivat erittäin tyytyväisiä siihen palveluun.
Siellä kuitenkin oli yhtenä havaintona, että noudatetaan
esimerkiksi lainsäädännössä jopa liiankin
tiukkoja määrittelyjä, mikä ei
olisi enää sen toiminnan kannalta järkevää.
Siellä on esimerkiksi muutamia huoneita, jotka olivat 2
neliötä liian pieniä, ja niissä ei
saanut olla ketään. Oli kielletty niitä asuttamasta,
vaikka jonossa oli vanhuksia kuinka paljon. Sama tilannehan on näissä hoitajamitoituksissa.
Joku tarvitsee paljon hoitoa, joku vähempi. Onko tässä lainsäädännön tiukentamisessa
kuitenkin se riski, että aito käytäntö hukkuu?
Niin kuin tässäkin tapauksessa kolme huonetta
oli tyhjillään, koska ne olivat toimenpidekiellossa.
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Arvoisa puhemies! Lainsäädäntö tietenkin,
niin kuin kaikki meidän säädökset,
on tehty meidän kansalaisten turvaksi. Kun me kuuntelemme
nyt tässäkin keskustelussa esitettyjä näkökulmia,
on varsin ilmeistä se, että meillä nimenomaan
ikäihmisten hoidossa ja hoivassa on vielä paljon
puutteita. Niinpä en olisi kyllä ensimmäisenä tästä päästä lähdössä heikentämään
lainsäädännön velvoittavuutta,
vaan pikemminkin meidän pitää ohjata
toimijoita siihen suuntaan, että hoito ja hoiva ovat sillä tasolla,
jolle me tässä talossa olemme ne halunneet asettaa.
Sitten voi tietenkin olla joitakin yksittäisiä ylilyöntejä tässä valvonnassa,
ja nämä neliökysymykset ovat nousseet
esille monissa eri keskusteluissa, mutta pidän tärkeänä sitä,
että emme tässäkään
lähde joidenkin yksittäisten esimerkkien varjolla
purkamaan säädöksiä, mikä sitten
voi vaikuttaa siihen ihmisen, asiakkaan, potilaan kokonaisturvallisuuteen
sillä tavalla, että lainsäädäntö heikkenee.
Meidän pitää tehdä tämä hyvin tarkasti.