Arvoisa puhemies! Kuulemme jatkuvasti ikäviä uutisia vanhusten arjesta, siitä arjesta, jota eletään kodeissa, sairaaloissa, palvelutaloissa. Vanhuksia makuutetaan käytävillä tai kellareissa, ulos ei pääse, yöpuulle laitetaan alkuillasta, ylilääkitään, laitospaikkoja jonotetaan. Aina vaan huonokuntoisempia ihmisiä pidetään kodeissaan, vaikka enemmän apua tarvittaisiin. Virikkeitä, vuorovaikutusta toisiin ihmisiin ei ole likimainkaan riittävästi.

Vanhusten elämässä ja vanhustenhoidossa on ihan varmasti paljon hyviäkin asioita, mutta näitä ikäviä otsikoita tulee aivan liikaa, ja ne kuulostavat aina vaan pahemmilta. Emmehän me tällaista voi hyvinvointivaltiossa hyväksyä. Arvoisa ministeri, täällä puhutaan paljon ja kauniita sanoja, mutta milloin te laitatte vanhusten asiat kuntoon.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Tämä kysymys on äärimmäisen tärkeä, ja voin vakuuttaa, että itsekin saan paljon viestejä vanhuksilta, heidän omaisiltaan, monilta lähipiirissä olevilta ihmisiltä, jotka kertovat näitä esimerkkejä siitä, että asiat eivät ole kunnossa. Tietenkään me emme yksin hallituksen toimin pysty näitä kaikkia ongelmia ratkomaan, mutta meillä on tässä suuri vastuu.

Ehkä keskeisin seikka, jonka haluan nostaa esille, on kuitenkin se, että tällä kaudella on saatu aikaan historiallinen vanhuspalvelulaki, joka on hiljattain astunut voimaan. On totta, että tuo lakikaan ei pysty kerralla korjaamaan kaikkia niitä epäkohtia ja ongelmia, joita tällä hetkellä on, mutta olen aivan vakuuttunut siitä, että tämän lain avulla me pääsemme paremmin kiinni siihen tilanteeseen ja pystymme parantamaan suomalaista vanhustenhoidon laatua, mikä on erittäin tärkeä asia ja tavoite koko hallitukselle.

Arvoisa puhemies! Tuon vanhuspalvelulain lisäksi — josta muuten se erittäin tärkeä hoitajamitoituskin sitten jäi puuttumaan — olette rakenteellisten uudistusten nimissä nyt siirtämässä painopistettä laitoshoidosta kotihoitoon. Sehän kuulostaa kauniilta tavoitteelta, mutta millainen se todellisuus sitten on.

Tämän rakennepaketin yhtenä osana olette leikkaamassa 300 miljoonaa euroa laitoshoidosta, eli vanhukset käytännössä siis siirretään kotihoitoon. Oletteko te pohtinut, mitä kaikkea siitä voi seurata? Hoito ei voi missään tapauksessa olla sitä, että joku käy antamassa lääkkeet ja lämmittää ruuan ja muu aika on sitten syvää yksinäisyyttä, hiljaisuutta ja turvattomuutta. Kotihoidon resurssit eli ne työtä tekevät kädet ovat jo tällä hetkellä täysin riittämättömät. Nyt kun olette sitä 300:aa miljoonaa euroa leikkaamassa, niin miten te aiotte tämän kompensoida sinne kotihoidon puolelle.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Jälleen kerran täytyy korjata näitä vääriä tulkintoja, joita on tehty tästä hallituksen rakennepaketista.

Niin kuin täälläkin on moneen kertaan kerrottu, niin tämä 300 miljoonan euron merkitty summa ei ole mikään säästö. Se ei ole säästötoimenpide. Meillä vanhusten, ikäihmisten hoidon ja hoivan kustannukset tulevat joka tapauksessa tulevina vuosina kasvamaan. Se on aivan selvä asia, koska meidän ikärakenteemme on sellainen. Tässä näillä toimenpiteillä, joita rakennepaketissa on linjattu ja jotka täsmentyvät tässä myöhemmin, yritetään hillitä tuota kasvua. Jos me menisimme tällä hyvin laitosvaltaisella kulttuurilla eteenpäin, niin tuo kasvu olisi huomattavasti suurempi. Tätä me yritämme tässä hillitä. Olen aivan samaa mieltä siitä, että me tarvitsemme tämän päätöksen tueksi myöskin vahvoja toimenpiteitä esimerkiksi kotiin vietävien palvelujen osalta. Tässä meillä on vielä paljon työtä, sen myönnän aivan avoimesti. (Puhemies koputtaa)

Toinen kohta on se, että meidän täytyy katsoa tarkasti, mitä voimme tehdä myöskin omaishoidon kohdalla.

Arvoisa puhemies! Te olette hallituksessa ymmärrykseni mukaan luvanneet, että Suomessa yhtään vanhusta ei jätetä heitteille ja kaikista pidetään huolta. Nyt on ihmeteltävä, kuinka ihmeessä te aiotte sen toteuttaa, kun näitä teidän päätöksiänne tässä seuraa.

Tosiasia on se, että meillä on tälläkin hetkellä lukuisia vanhuksia heitteillä niin kodeissa kuin laitoksissa. Voisi sanoa, että melkein missä muussa tilanteessa tahansa ihmisen heitteillepano tai -jättö luokitellaan rikokseksi, mutta ei tässä. Välillä ihmettelen, onko teillä minkäänlaista käsitystä reaalimaailmasta, jossa nämä teidän päätöksenne oikein vaikuttavat. Arkitodellisuudessa, siellä tosielämässä, jossa vanhukset elävät, monet elävät päivästä toiseen yksin ja peläten, osa kodeissa, osa laitoksissa. Tiedättekö, millaista on omaishoitajien raskas arki, jossa monet omaiset, erään omaishoitajan sanoja lainaten, jättävät rakkailleen pitkiä jäähyväisiä?

Kysynkin teiltä, arvoisa hallitus: Kenen vastuulle te olette tulevaisuuden vanhustenhuoltoa nyt siirtämässä ja sysäämässä — omaishoitajien, alimitoitetun kotihoidon — vai jäävätkö vanhukset viime kädessä yksin? Entä mikä on yhteiskunnan vastuu?

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan vastuu on tietenkin hyvin suuri. Minä en oikein pidä siitä, että me annamme täällä sellaista kuvaa, että suomalainen ikäihmisten hoidon ja hoivan taso olisi täysin mahdottomassa tilanteessa. Me tiedämme kaikki, että ongelmia on, haasteita on, mutta sellaisen kuvan antaminen, että meidän ammattilaiset eivät tekisi tätä työtä kunnolla ja antaumuksella, (Välihuutoja) on kyllä mielestäni hieman liioiteltua.

Haluan puuttua tässä nyt erityisesti tähän kysymykseen, että kenelle tämä vastuu kuuluu. Meidän täytyy muistaa, että yksin valtiovallan toimenpiteillä me emme näitä asioita saa kuntoon. Kunnilla on ensisijainen vastuu huolehtia siitä, että nuo palvelut, joita me olemme erilaisissa lainsäädännöissä kansalaisillemme luvanneet, myös toteutuvat.

Mutta korostan sitä, että tämä vanhuspalvelulaki on oivallinen väline myöskin nyt seurata sitä tilannetta tuolla kentällä. Meillä on ensimmäistä kertaa esimerkiksi tehty nyt tämän syksyn aikana THL:n toimesta hyvin mittava kysely siitä, miten tuo äsken mainittu hoitajamitoitus toteutuu. Nämä tiedot ovat kaikki (Puhemies koputtaa) julkisesti internetissä saatavilla, ja pidän tätä erittäin tärkeänä seurannan välineenä myös.

Arvoisa puhemies! Silloin kun te, ministeri Huovinen, aloititte tehtävässänne, niin muistaakseni ihan ensimmäinen tilaisuus, johon taisitte osallistua, oli Muistiliiton seminaari, jossa kuvailitte muistisairaiden ongelmat hyvin läheisiksi ja lupasitte, että tähän aiheeseen haluatte omalla ministerikaudellanne tarttua.

Aihe ei ole erityisen pikkujuttu. Suomessa 13 000 ihmistä saa vuosittain etenevän muistisairauden diagnoosin, ja sairaita on maassamme pitkälti toistasataatuhatta. Heidän hoitoonsa, erityisesti ikäihmisten, jotka saavat muistisairauden diagnoosin, liittyy paljon sellaista, joka haastaa meidän perinteisen tapamme hoitaa ikäihmisiä. Keskeinen osa-alue tässä on esimerkiksi luottamus ja pysyvyys, tutut rutiinit, jotka helpottavat muistisairaan arkea.

Tosiasia kuitenkin on, että terveydenhuollossamme työsuhteet ovat lyhyitä, väki vaihtuu, työntekijöiden jaksaminenkin on heikoilla. Mitä ajattelette, ministeri, että miten omasta mielestänne olette edistänyt tätä tulevan, valitettavasti tulevan, suuren kansansairauden hoitoa ja hoivaa länsimaisessa yhteiskunnassa niin, että (Puhemies koputtaa) ne olisivat paremmissa käsissä?

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Tämä asia on hyvin tärkeä, ja erityinen vastuu mielestäni meillä on nimenomaan myös ikäihmisten hoidossa ja hoivassa niistä ihmisistä, jotka eivät välttämättä pysty itse omaa ääntään saamaan kuuluviin. Tämä suuri vastuumme koskee erityisen vahvasti muistisairaita ihmisiä, ja sen vuoksi tässäkin mielessä tuo vanhuspalvelulaki ja sen mukanaan tuomat kirjaukset myöskin osaamisesta hoidossa ja hoivassa ovat äärimmäisen tärkeitä.

Tietenkin luotan kovasti siihen, että meillä kuntatasolla ja toimipaikkojenkin tasolla on sellaista osaavaa johtajuutta, jossa nähdään se, miten pystytään kaikista parhaalla tavalla myöskin tukemaan sitä toimintakykyä. Tuota toimintakykyä voidaan tukea, vaikka sitä olisi jäljellä hyvin vähänkin. Sillä pystytään parantamaan ihmisen elämänlaatua ja myöskin sitten ehkä ennaltaehkäisemään sellaisia asioita, jotka tulevat eteen.

Pidän kysymystä hyvin tärkeänä ja koen kyllä, että olen tehnyt erittäin paljon (Puhemies koputtaa) sen eteen, että myös muistisairaiden asema näissä ratkaisuissa otetaan huomioon.

Puhemies! Olen samaa mieltä siitä, että kotihoito ei tällä hetkellä ole riittävän kuntouttavaa, koska henkilökunnalla ei ole tällä hetkellä riittävästi valmiuksia ja aikaa tehdä sitä kuntouttavaa työtä. Myös terveyskeskuksen vuodeosastoja olisi syytä muuttaa entistä enemmän kuntoutusosastoiksi.

Muistisairautta sairastava joutuu usein juuri kuntouttavan hoidon puutteiden takia liian aikaiseen laitoshoitoon ja hänestä tulee myöskin liian aikaisin vuodepotilas. Ministeriössä on valmistunut Kansallinen muistiohjelma noin vuosi sitten. Haluaisin kysyä nyt ministeriltä: miten tämän Kansallisen muistiohjelman toteutumista tällä hetkellä seurataan, koska siinä muistiohjelmassa nimenomaan muistisairaiden kuntouttavaa hoitotyötä on tehty eheäksi hoitopoluksi?

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Nämä ovat juuri niitä kysymyksiä, joihin nyt pitää kiinnittää huomiota, kun viemme esimerkiksi vanhuspalvelulakia sinne käytännön toteutuksen tasolle. Jo syksyn aikana ministeriön toimesta järjestettiin laaja valtakunnallinen kierros vanhuspalvelulain toimeenpanosta, yli kymmenellä paikkakunnalla vierailimme ja nimenomaan kutsuimme tämän alan toimijoita, tekijöitä kuulemaan sitä asiaa ja saamaan niitä eväitä siihen omaan työhönsä.

Nyt kun hallituksen rakennepaketissa on näitä linjauksia koskien myös vanhusten ja ikäihmisten hoidon ja hoivan osuutta, tulemme tämän kevään aikana myös jalkauttamaan näitä vanhuspalvelulakiin liittyviä asioita vieläkin pidemmälle. Pidän kyllä tärkeänä, että nimenomaan muistiohjelman toimeenpanoa viedään tässä yhteydessä eteenpäin. Se ei saa olla mikään erillinen ohjelma, vaan sen pitää olla osa tätä kokonaisuutta.

Arvoisa puhemies! Minulla on sellainen käsitys, että monet ikäihmiset, jotka tarvitsevat hoivaa tai palveluita, kokevat, että he ovat ikään kuin palveluiden viidakossa, eivät aina tiedä, mitä olisi tarjolla. Tästä tiedotuksesta muun muassa tämän vanhuspalvelulain osalta sain juuri tunti sitten palautetta, että ei tunneta riittävän hyvin, mitä siinä on tarjolla.

Omaishoidon osalta on ongelma, että te ette ole vieläkään saanut tuotua toimenpiteitä, mitä sille aiotaan tehdä. Keskustan mielestä tärkeintä olisi, että omaishoidon tuki siirrettäisiin mahdollisimman nopeasti Kelan vastattavaksi.

Mutta iso kysymys, jota teillä ministeriössä juuri selvitetään, on nämä palvelumaksut, jotka ovat epäoikeudenmukaiset palveluasumisessa oleville ikäihmisille ja myös tehostetussa palveluasumisessa oleville. Tämä on sellainen kysymys, joka kovasti puhuttaa tuolla paikallisella tasolla, että miten nämä voivat olla tällä tavalla ja vaihdella niin paljon. Voitteko luvata, että tämä hallitus vielä tuo esityksen, jolla saadaan yhdenmukaistettua ja järkevöitettyä näitä maksuja?

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! On totta, että itsellekin näillä kierroksilla, kun tapaa kansalaisia ja päättäjiä, monesti tulee palautetta siitä, että ihmisten asiasta kukaan ei ota oikein koppia. Pallotellaan, pompotellaan, ei ole sellaista kokonaisvaltaista vastuuta. Tämä ei koske pelkästään ikäihmisten hoitoa ja hoivaa, vaan myöskin terveydenhuollossa, sosiaalihuollossa meillä on vastaavan kaltaisia tilanteita, ja juuri siksi tarvitsemme myöskin palvelurakenneuudistusta eli sote-uudistusta ratkomaan tätä ongelmaa.

Meillä on valmisteilla ministeriössä ja minulle luovutetaan todennäköisesti maaliskuun alussa kansallisen omaishoidon ohjelma, jossa on nyt tehty mittava pohjatyö siinä, millä tavoin näitä omaishoidossa olevia ongelmia pystytään ratkomaan. En minä lähde tuon työryhmän työn edelle kiiruhtamaan vaan haluan odottaa asiantuntijoitten näkemyksiä siitä, miten nämä asiat tulisi ratkaista.

Vielä tähän palveluasumiseen. Työryhmä tekee nyt tuota työtä, ja sen jälkeen arvioidaan, miten voimme siinä asiassa edetä.

Arvoisa puhemies! Vanhusten kotihoitoa kehitetään. Hyvä näin, jos se on inhimillisesti mahdollista. Mutta, arvoisa ministeri, kysynkin: Tuleeko kotona asumiselle riittävät kriteerit? Miten huonokuntoisia vanhuksia mielestänne saa ja voidaan hoitaa kotioloissa? Monenkaan hoidettavan henkilön kotiolot eivät tarjoa turvallista asuinympäristöä monisairaille ja usein dementoituneille vanhuksille. Laaditteko turvallisuuskriteerit, laaditteko vastuukriteerit ja takaatteko, että hoitohenkilökuntaa on riittävästi myös kotihoidossa? Käytännössä moni laitoshoitoa vaativa vanhus hoidettaisiin näin kotona. Siirtyykö tällöin henkilömitoitus laitoshoidon tasolle? Tässähän käytännössä vain vaihtuvat seinät. Hoitohenkilökunnan tarve on ihan samanlainen.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Uskoakseni aika monen suomalaisen ikäihmisen toive olisi se, että voisi asua omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Tästähän tämä vanhuspalvelulain idea lähtee, että meidän pitäisi tukea ihmisen omaa toimintakykyä, ja tätä laitosvaltaisuutta, joka meillä edelleen on olemassa, monet asiantuntijat kummeksuvat. Se on hyvin erilainen myös esimerkiksi muihin Pohjoismaihin verrattuna. Siksi pidän tärkeänä sitä, että kotiin vietävillä palveluilla voidaan tukea sitä ihmisen omaa halua asua omassa kodissa ja myöskin sitä, että se on turvallista, eikä niin, että joutuu pelkäämään ja olemaan huolissaan siitä omasta selviämisestään. Me tarvitsemme kotiin vietävien palvelujen vahvempaa roolia, jotta toimintakykyä voidaan pitää paremmin kunnossa. Tässä tämä vanhuspalvelulain mukanaan tuoma laatusuositus on meidän ammattilaisille todellinen käsikirja, josta voi katsoa sitten, miten on tarkoitettu minkäkin pykälän oikeasti käytännössä toteutuvan. Meillä on hyvin paljon nyt (Puhemies koputtaa) ammattilaisille eväitä tehdä parempaa vanhushoivaa.

Arvoisa herra puhemies! Itse kävin viime viikolla yhdessä tehostetun palveluasumisen yksikössä, ja vanhukset, seniorit, olivat erittäin tyytyväisiä siihen palveluun. Siellä kuitenkin oli yhtenä havaintona, että noudatetaan esimerkiksi lainsäädännössä jopa liiankin tiukkoja määrittelyjä, mikä ei olisi enää sen toiminnan kannalta järkevää. Siellä on esimerkiksi muutamia huoneita, jotka olivat 2 neliötä liian pieniä, ja niissä ei saanut olla ketään. Oli kielletty niitä asuttamasta, vaikka jonossa oli vanhuksia kuinka paljon. Sama tilannehan on näissä hoitajamitoituksissa. Joku tarvitsee paljon hoitoa, joku vähempi. Onko tässä lainsäädännön tiukentamisessa kuitenkin se riski, että aito käytäntö hukkuu? Niin kuin tässäkin tapauksessa kolme huonetta oli tyhjillään, koska ne olivat toimenpidekiellossa.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen

Arvoisa puhemies! Lainsäädäntö tietenkin, niin kuin kaikki meidän säädökset, on tehty meidän kansalaisten turvaksi. Kun me kuuntelemme nyt tässäkin keskustelussa esitettyjä näkökulmia, on varsin ilmeistä se, että meillä nimenomaan ikäihmisten hoidossa ja hoivassa on vielä paljon puutteita. Niinpä en olisi kyllä ensimmäisenä tästä päästä lähdössä heikentämään lainsäädännön velvoittavuutta, vaan pikemminkin meidän pitää ohjata toimijoita siihen suuntaan, että hoito ja hoiva ovat sillä tasolla, jolle me tässä talossa olemme ne halunneet asettaa.

Sitten voi tietenkin olla joitakin yksittäisiä ylilyöntejä tässä valvonnassa, ja nämä neliökysymykset ovat nousseet esille monissa eri keskusteluissa, mutta pidän tärkeänä sitä, että emme tässäkään lähde joidenkin yksittäisten esimerkkien varjolla purkamaan säädöksiä, mikä sitten voi vaikuttaa siihen ihmisen, asiakkaan, potilaan kokonaisturvallisuuteen sillä tavalla, että lainsäädäntö heikkenee. Meidän pitää tehdä tämä hyvin tarkasti.