Täysistunnon pöytäkirja 41/2014 vp

PTK 41/2014 vp

41. TIISTAINA 22. HUHTIKUUTA 2014 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys eduskunnalle ammat-tikorkeakoululaiksi ja laiksi yliopistolain 49 §:n muuttamisesta

 

Opetus- ja viestintäministeri  Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Esittelyssä on tänään siis laki Suomen Akatemiasta ja esitys sen muuttamiseksi siltä osin kuin nyt muutoksia tehdään.

Ensinnäkin on hyvä todeta, että Suomen valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen taso on lähes 2 miljardia euroa ja siltä osin ei ole sama, mitä tällä rahalla tehdään. Osuutemme, opetus- ja kulttuuriministeriön hallintoala, on siis korkeakoulujen ja Suomen Akatemian kautta tästä noin puolet, ja kilpailtuna rahoituksena Suomen Akatemian ja Tekesin kautta kanavoituu jo noin 43 prosenttia 2 miljardista. No, Suomen Akatemian tieteen tila...

Puhemies Eero Heinäluoma:

(koputtaa)

Arvoisa ministeri, meillä on tässä ensimmäisenä asiana hallituksen esitys ammattikorkeakoululaiksi (Krista Kiuru: Hui, anteeksi!) ja toisena asiana hallituksen esitys laiksi Suomen Akatemiasta, mutta (Hälinää) tuntui siltä, että ei tämä aloitus salia haitannut mitenkään.

Puhuja:

Arvoisa puhemies! On kyllä hyvä, että näin on. Minä nimittäin itse ilmoitin ne näinpäin, mutta se on hyvä, että täällä muutetaan tärkeysjärjestystä. Lähdetään sitten siitä liikkeelle, että esittelenkin ammattikorkeakoululakia ja siihen tehtäviä muutoksia.

Hyvät edustajat, olemme nyt siinä vaiheessa, että ammattikorkeakoululaki on tullut viimeistelyä vaille valmiiksi ja nyt ollaan sitten toisessa vaiheessa menossa. Ammattikorkeakoululainsäädäntö on muutoksen alla kokonaisuudessaan, koska uusi laki tulee korvaamaan sen vuonna 2003 tehdyn ammattikorkeakoululain. Tässä lainsäädäntöuudistuksessa jatketaan sitä ammattikorkeakoulu-uudistusta, jonka ensimmäinen vaihe on ollut jo eduskunnan käsittelyssä. Silloin tehtiin päätös siitä, että ammattikorkeakoulujen toimiluvat ja perusrahoituksen määräytymisperusteet linjataan eduskunnan edellyttämällä tavalla, ja sitten nämä ensimmäisen vaiheen lainsäädäntömuutokset tulivat voimaan jo tämän vuoden alusta, ja toimiluvatkin on jo jaettu viime vuoden lopulla.

Nyt ammattikorkeakoulu-uudistuksessa on kysymys aika isosta korkeakoulureformista, jonka ensimmäinen vaihehan tehtiin jo viime hallituskaudella yliopistolain muutoksena eli vuonna 2010, ja nyt on sitten ammattikorkeakoulun kokonaisuudistus meneillään. Uudistuksen myötä ammattikorkeakouluista tulee itsenäisiä oikeushenkilöitä ja oikeushenkilömuoto on osakeyhtiö. Samalla luovutaan nykyisestä ylläpitäjärakenteesta. Tämä muutos tulee tuomaan ammattikorkeakouluille nykyisen kaltaisen omistuspohjan jatkossakin, mutta se ero on siinä, että koko ammattikorkeakoulutoimintaa koskeva päätöksenteko keskitetään osakeyhtiön hallitukselle. Valtioneuvosto tulee edelleen päättämään toimiluvista, niin kuin on jo tähänkin mennessä, siis joulua ennen, tehty, ja tältä osin ammattikorkeakoulut tulevat olemaan edelleen osa julkisesti rahoitettua korkeakoululaitosta, jolla on lakisääteisiä tehtäviä.

Se mikä tässä nyt muuttuu, on tietenkin jo se päätös, että ammattikorkeakoulut otetaan nyt valtion rahoituksen piiriin. Samalla osakeyhtiölain lisäksi ammattikorkeakouluosakeyhtiöistä säädetään myöskin ammattikorkeakoululaissa. Säädämme ammattikorkeakoulujen hallinnosta, keskeisistä toimielimistä, niiden päätöksentekovallasta, kokoonpanosta, valinnasta ja tehtävistä osakeyhtiölakia täydentäen. Myös tärkeää on se, että henkilöstö ja opiskelijatkin otetaan huomioon hallinnon järjestämisessä, joka on ollut iso ja tärkeä asia.

Julkisesti rahoitettujen lakisääteisten tehtä-vien takia ammattikorkeakoulut ovat jatkossakin voittoa tavoittelemattomia yhtiöitä, jotka eivät saa jakaa omistajilleen osinkoa tai myöskään tuottaa muuta taloudellista etua toimintaan osallistuville. Jos yhtiö syystä tai toisesta purettaisiin, niin varat tulee käyttää vastaavaan toimintaan.

Ammattikorkeakoululaissa säädetään myös ammattikorkeakoulujen rahoituksesta. Nykyisin ammattikorkeakoulut ovat osa valtionosuusjärjestelmää, ja jatkossa, niin kuin totesin, ammattikorkeakoulut siirretään kokonaan valtiolle niin, että valtio tulee kokonaan vastaamaan ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta. Tämä on erittäin kiitetty linjaus ollut myöskin kentällä.

Hyvä puhemies! On hyvä todeta, että talouspoliittinen ministerivaliokuntahan teki omat linjauksensa asiaan liittyen. Tärkeä linjaus oli se, että kunnan omarahoitusosuus ammattikorkeakoulujen käyttökustannuksiin poistetaan vuoden 2015 alusta lukien. Se on kova juttu tässä kuntataloustilanteessa. Opetusministeriö tulee jatkossakin myöntämään ammattikorkeakouluille perusrahoitusta ammattikorkeakoululaissa säädettyjen tehtävien toteuttamiseksi laskennallisin perustein ottaen huomioon tietenkin sen, minkälaista on toiminnan laatu, vaikuttavuus ja laajuus. Nykyisen ammattikorkeakoulujen yksikkö-hinnan määräytymisen perusteena olevat rahoitusmallitekijät tulevat valtion rahoituksen myöntämisen perusteiksi. Malli tulee tietenkin myöskin huomioimaan ammattikorkeakoulujen perustehtävät, myös niiden erilaisuudet korkeakouluittain, ja kannustaa tulokselliseen ja tehokkaaseen toimintaan. Myös aikaisempien linjausten mukaisesti tässä lakiehdotuksessa lähdetään siitä, että ammattikorkeakoulujen perusrahoitus sidotaan kustannustason nousuun, mikä on tärkeää, että tuota rahoituksen tasoa voidaan tarkistaa sidoksissa indeksiin, joka ottaa sitten myöhemmin huomioon ammattikorkeakoulujen kustannusrakenteen muuttumisen.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi kiinnostava seikka on myös se, miten arvonlisäveromenettelylle käy. Siltä osin arvonlisäveromenettelyn kohdalla esitys lähtee siitä, että kaikista lakisääteisistä tehtävistä aiheutuvat arvonlisäveromenot kompensoidaan euro eurosta. Se oli täällä ensimmäisen vaiheen käsittelyssä myöskin monen kansanedustajan huolena. Esitykseen sisältyy myöskin se, että ammattikorkeakoulujen ja opiskelijakuntien asemaa vahvistetaan opiskelijakuntien automaatiojäsenyydellä. Se varmistaa ja mahdollistaa sen, että opiskelijaterveydenhuollon järjestämiseen liittyvä terveydenhoitomaksu voidaan kerätä samaan tapaan kuin yliopisto-opiskelijoilla.

Arvoisa puhemies! Tässä lyhyesti esittely ammattikorkeakoululain toisen vaiheen muutoksista. Olen pahoillani, että muistin vanhasta tottumuksesta, että lähdemme liikkeelle Suomen Akatemialla, mutta lähdetään sitten tässä iltapäivän ratoksi sinnekin puolelle.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Joo, Akatemiaankin vielä tänään ehditään.

Raija  Vahasalo  /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä ministeri Kiuru ansiokkaasti esitteli uuden ammattikorkeakoululainsäädännön, joka nyt vihdoin pääsee meillä lähetekeskusteluun. Siinä on paljon hyviä asioita. Ammattikorkeakoulu-uudistus on tämän hallituskauden niitä isoja uudistuksia korkeakouluissa, kun viime kaudella uudistettiin yliopistolainsäädäntö. Ammattikorkeakouluista tehdään samalla tavalla kuin yliopistoistakin itsenäisiä oikeushenkilöitä. Muotona näillä amkeilla on osakeyhtiö, ja perusrahoitus siirtyy valtion rahoitettavaksi. Se on pois kun-tien omarahoitusosuudesta, tai kuntien omarahoitusosuus ei enää ole olemassa ensi vuoden alusta lähtien.

Mutta kaksi kohtaa vähän nikotuttaa tässä, ja ensimmäinen niistä on pykälä 4, jossa puhutaan siitä, mikä on ammattikorkeakoulujen tehtävä. Nykyammattikorkeakoululaissa ja myöskin nykyisessä yliopistolaissa on määritelty, minkälaista tutkimusta näissä tehdään. Yliopistoissa tehdään tieteellistä tutkimusta, ammattikorkeakouluissa tehdään soveltavaa tutkimusta. Tämä työnjako näiden korkeakoulujen välillä on ollut toimiva, ne täydentävät toinen toistaan, kummallakin on omat vahvuutensa, ja sillä tavalla koko maa ja koko yhteiskunta voi hyötyä tästä asiasta.

Esimerkiksi Lappeenrannassa on tehty hyvin, että siellä Itä-Suomen yliopisto tekee tämän tieteellisen perustutkimustyön ja sitten amk-puoli soveltaa näitä käytäntöön, ja se yhteistyö on ollut erittäin hyvää ja hedelmällistä ja kiiteltyä. Nyt kun nämä sotketaan keskenään, siitä ei hyvää seuraa, sillä pelkona on, että meidän tutkimuksemme taso laskee, kun kaikki rupeavat tekemään kaikkea, kun pienessä maassa ei tähän ole varaa. Näillä jo hallitusohjelman mukaisestikin on eri tehtävät. Ammatikorkeat itsekin toivovat ja haluavat sitä ja kannattavat sitä. Myöskään tämän tärkeän soveltava-sanan poistoa ei ole millään lailla perusteltu hallituksen esityksessä, eikä myöskään ole rinnakkaistekstiä olemassa hallituksen esityksessä.

Toinen asia, joka vähän nikotuttaa, on tämä pakkojäsenyysasia. Yliopisto on se ainoa taho, jolla se perustuslain mukaan voi olla, ja on vähän si och så, voiko se enää olla yliopistolaissakaan yliopiston opiskelijoille. Se hipoo kovasti näitä perustuslain rajoja, ja nyt jos sitä esitetään laajennettavaksi yliopiston ulkopuolelle, niin pelkään pahoin, että se siitä laajenee muuallekin. Perustuslaissa meille taataan se, että meitä ketään ei voida pakkoliittää jäseniksi mihinkään, ja se on erittäin tärkeä perustuslaillinen oikeus meille.

Kysymys ei välttämättä ole terveydenhuollosta, koska terveydenhuolto pitää ehdottomasti ammattikorkeakoululaisille hoitaa erittäin hyvin. Tällä hetkellä sitä ei ole hoidettu hyvin, mutta se ei välttämättä tarkoita, että pakkojäsenyydellä se hoituu. On ajateltu myöskin, että tämä YTHS hoitaisi myös amk-puolen, mutta koska sieltäkin on rahaa nyt kehyksessä viety, ei ole varaa silläkään enää laajentua, ja se hädin tuskin saa yliopisto-opiskelijatkaan enää hyvin hoidettua.

Joten tässä on nämä kaksi asiaa, joita valiokunnan on syytä tarkkaan pohtia ja miettiä, ja myöskin perustuslakivaliokunnan ottaa kantaa tähän pakkojäsenyysasiaan. Ja toinen asia oli siis tämä soveltava tutkimus.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Vahasalon kahteen kohtaan, jotka nikotuttavat:

Ensinnä ihan tästä soveltavasta ja tieteellisestä perustutkimuksesta: Haluan itse uskoa, että työnjako tältä osin tulee olemaan entisenkaltainen pääsääntöisesti, eli ammattikorkeakoulut tekevät soveltavaa tutkimusta ja tiedekorkeakoulut perustutkimusta. Mutta tämä on tänä päivänä vähän veteen piirretty viiva, ja tältä osin ymmärrän ja hyväksyn tämän hallituksen esityksen.

Mutta tätä en nyt ymmärrä ollenkaan, että kokoomuslainen sivistysvaliokunnan puheenjohtaja, jota olen tottunut arvostamaan, ottaa niin kielteisen kannan tähän oppilaskunnan pakkojäsenyyteen. Minulla on tässä kädessäni Jukka Ahtelan työelämätyöryhmän loppuraportti, joka käsittelee työurien pidentämistä, ja me kaikki tiedämme, kuinka tärkeä (Puhemies koputtaa) terveys on opiskelijoille, ja Ahtelan työryhmäkin pää- tyy esittämään sitä, että ammattikorkeakoulujen opiskelijaterveydenhuolto järjestetään YTHS-mallin pohjalta ja mukaisesti. Tästä näkökulmasta tämä oppilaiden pakkojäsenyys (Puhemies koputtaa) on ymmärrettävä ja täysin perusteltu ja looginen, kun puhumme korkea-asteen koulutuksesta.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Näissä vastauspuheenvuoroissa taitaa olla nykyään minuutin aikarajoitus, eli yritetään sen minuutin puitteissa... (Jukka Gustafsson: Tässä vanha, tai entinen, ministeri puhuu!) — Niin, joo, siinä oli pikkusen ministerilisää.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielenkiintoinen näkökulma tässä valiokunnan puheenjohtajan puheenvuorossa tuli tietenkin tästä duaalimallista, ja haluaisin vähän herätellä tätä keskustelua. Hän sanoi puheessaan jotakin tähän tyyliin, että Suomella ei ole varaa hajottaa opetusta yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä. Mutta minä haluaisin nyt ministerille heittää kysymyksen, kun näyttää, että ministeriössä on kova valmistelu- ja uudistusvauhti päällä kaikissa asioissa: kun Suomessa edelleen on tällaisia niin sanottuja pussinperiä nimenomaan liittyen ammattikorkeakouluun, onko ministeriössä ajateltu yliopiston ja ammattikorkeakoulun osalta sitä, että jossain vaiheessa, kun duaalimalli menee omia latujaan yliopisto- ja ammattikorkeakoulupuolella, siellä loppupäässä voitaisiin sitten tehdä tutkintoja, jotka olisivat niin sanotusti yhteisiä, elikkä duaalimalli tavallaan yhdistyisi täällä loppupäässä? Tässä ministerille pieni pala purtavaksi, ja haluaisin kuulla kommenttejanne tähän asiaan.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perusteet YTHS-palveluiden laajentamiseksi ovat muun muassa ammattikorkeakouluopiskelijoiden opiskelijaterveydenhuollon puutteet ja epätasa-arvoisuus yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden välillä. Koska vapaaehtoinen maksumalli ei kokeilun perusteella toiminut, automaattinen maksumalli todennäköisesti olisi paras tapa käytännössä. Automaattijäsenyys vahvistaisi käsittääkseni opiskelijoiden asemaa myös yhteisönä. Perustuslakivaliokunta on käsitellyt automaattijäsenyyttä aikaisemmin pariinkin otteeseen. Perusteet eivät olleet riittävät silloin, mutta tilanne on nyt muut-tunut. Ammattikorkeakoulu-uudistuksen myötä ammattikorkeakoulujen tehokkuutta ja itsehallintoa ollaan lisäämässä. Työuria halutaan pidentää, siihen on suuria paineita. Kelan tutkimuksen mukaan viisi nuorta jää työkyvyttömyyseläkkeelle joka päivä. Ennalta ehkäisevään terveyspalveluun pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota nykyään.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen erittäin iloinen, että toinen vaihe käsitellään nyt, ja hyvä, että saadaan kokonaisuudistus valmiiksi tällä kaudella.

Tästä lakiehdotuksesta löytyy paljon hyvää mielestäni. Ensinnäkin valtio vastaa rahoituksesta, se on erittäin hyvä asia. Sitten ammattikorkeakoulujen hallituksista tulee jatkossakin löytyä työ- ja elinkeinoelämän tuntemus, ja opiskelijoilla ja henkilöstöllä tulee olla edustusta siellä.

Mutta sitten minun mielestäni tähän liittyy kysymysmerkki, ja se on perustuslakivaliokunnan tulkinta tästä pakkojäsenyydestä. Minun mielestäni se on ok. (Jukka Gustafsson: Hyvä, oikein hyvä!) Näin voidaan menetellä, ja meillä ei ole mitään sitä vastaan. Mutta tietysti perustuslakivaliokunta tulee ratkaisemaan tämän asian, onko tarpeeksi julkishallinnollisia tehtäviä.

Vielä sen verran, (Puhemies koputtaa) että olen, puhemies, erittäin kiitollinen siitä, että ruotsinkielisen, pienimuotoisen ammattikorkeakoulutuksen rahoitusta tullaan tarkastelemaan jatkossakin ja rahoituspohja sitten myös pitää.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Päinvastoin kuin edustaja Nylander, olen kyllä sitä mieltä, että ei se voi olla oikein, että terveydenhuollon vuoksi opiskelija joutuu sitoutumaan jäsenyyden kautta oppilaskuntaan, sillä niiden nimissä tehdään nykyisin myöskin poliittisesti värittyneitä kannanottoja muun muassa arvokysymyksiin.

Yksi vaihtoehtoinen tapa hoitaa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön jäsenmaksun kerääminen olisi pakollinen terveydenhoitomaksu vakuutuksen tapaan. Tällä tavalla voitaisiin hoitaa myös ammattikorkeakoulussa opiskelevien nuorten terveydenhuoltoa ilman pakollista sidonnaisuutta tiettyihin oppilaskuntiin.

Opiskelijoiden yhdistymisen vapaus olisi taattava kaikissa tilanteissa. Voimassa oleva pakkojärjestelmä yliopisto-opiskelijoiden kohdalla on minun mielestäni perustuslain näkökulmasta kyseenalainen, ja tätä käytäntöä ei tulisi siksi enää nykyisestään laajentaa.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on tärkeä siinä mielessä, että se tuo ammattikorkeakoulujen opiskelijat tasavertaisempaan asemaan suhteessa yliopistoissa opiskeleviin. Tätä uudistusta on opiskelijoiden keskuudessa odotettu jo vuosikausia. Automaatiojäsenyys on hyvä asia, sillä se vahvistaa opiskelijakuntien asemaa, ja sillä tavalla ne pystyvät paremmin myöskin valvomaan opiskelijoiden etua. On tärkeää, että opiskelijat saavat myös edustuksensa ammattikorkeakoulujen hallituksiin ja äänensä kuuluviin siellä, missä päätöksiä tehdään. On erittäin hyvä, että oppilaskunnat, opiskelijat, järjestäytyvät ja saavat myöskin järjestäytyneesti, tehokkaasti ja hyvin ne terveyspalvelut, mitkä heille kuuluvat. Hyvä uudistus!

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa vielä se, että minulla ei ole mitään sitä vastaan, että opiskelijoiden osallistumista vahvistetaan, niin pitää ollakin, tai että terveydenhuolto hoidetaan kunnolla, niin pitää tehdäkin. Mutta minä en ymmärrä sitä, miksi tämä kaikki täytyy tehdä pakkojäsenyyden kautta, kun minä näen sen, että siinä on muita tarkoitusperiä kuin tämä osallistaminen tai tämä terveydenhuolto. Kuten Nylander sanoi, perustuslakivaliokunta tämän ratkaisee, niin että se siitä.

Toinen asia, edustaja Gustafssonille: olen erittäin iloinen, koska mehän olemme samaa mieltä siitä, mikä on amk:n tehtävä, ja silloinhan sinne voi laittaa sen sanan "soveltava", niin kuin se nytkin on. Se on muuten aika samanlainen koko pykälä, mutta siitä vain puuttuu jotenkin se yksi sana, jonka pois ottamista ei mitenkään kuitenkaan perustella. Mutta kun me olemme samaa mieltä sisällöstä, niin se silloin turvaa sen soveltavan tutkimuksen.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ymmärrä, miten paljon täällä lakiesityksessä voi olla tällaisia peikkoja, mitä sivistysvaliokunnan puheenjohtaja täältä esille nostaa. Meillä on suuri tehtävä kehittää yleensä korkeakoululaitoksia sillä tavalla, että ne vastaavat niihin tehtäviin ja niihin edellytyksiin ja että opiskelijat löytävät oman urapolkunsa niitten kautta. Tämän pitäisi olla kaiken lähtökohta. En usko, että opiskelija kovin paljon pohtii siellä opiskellessaan, että millä mallilla minä nyt opiskelen tai mikä tässä nyt hallinnoi tätä järjestelmää. Tämä on kaiken kaikkiaan hyvin mittava uudistus rahoituksen ja yhtenäistämisen osalta. Kannustavuutta, järkeistämistä ja opiskelijoiden asemaa parannetaan, elikkä hyvin myönteinen uudistus.

Mitä tulee tuohon pakkojäsenyyteen, niin meillä on tällä hetkellä se tilanne, että jos me haluamme sinne terveydenhuollon palveluja samalla tavalla kuin yliopistolaitoksen puolelle, niin meidän on pakko tehdä tälle asialle jotakin, ja tämä on yksi keino siihen.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totta on, että pakkojäsenyydet eivät ole modernia yhteiskuntaa. Metsänomistajien pakkojäsenyys metsänhoitoyhdistyksissä poistettiin, ja kyllä edellisen eduskunnan perustuslakivaliokunta käytti mielikuvitusta, että pakkojäsenyys yliopistojen ylioppilaskunnissa säilytettiin. Mutta yhtä lailla totta on se, että ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhoito on joka tapauksessa turvattava. Itse jo aikaisemmin kritikoin voimakkaasti tätä osakeyhtiömallia ainoana, sitä, ettei ole muita ratkaisuja. Pelkään, että tulee tilanne, jossa mukana olevat kunnat, jotka ovat tiukassa taloudellisessa tilanteessa, toteavatkin, että tämä ei ole kunnan ydintoimintaa, ja lähtevät myymään tätä julkista yhtiötä. Tämä pelko on olemassa, ja kysyn ministeriltä, onko vallalla nyt darwinistinen pudotuspeli. Onko koulutuksen järjestäjiä tai opetusyksiköitä jatkossa vähemmän?

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Toivottavasti on tultu jo siihen tilanteeseen, että kaikkia opiskelijoita voidaan kohdella tasavertaisesti ja tasa-arvoisesti. Tätä taustaa vasten pidän aivan välttämättömänä, että ammattikorkeakouluopiskelijoilla on samat oikeudet kuin yliopisto-opiskelijoillakin. Se on minusta täysin välttämätöntä.

Se, mitä olisin ministeriltä kysynyt, on kuitenkin se, että nythän YTHS:ltä, ehkä osittain tuottamuksellisesti, osittain tarkoituksellisesti, leikataan rahoja. Kun tämä laajennus toteutetaan, rahaa pitäisi tulla lisää tähän YTHS-järjestelmään, koska se maksaa. Missään kehyksissä ei kuitenkaan näy merkkiäkään siitä, että rahaa oltaisiin lisäämässä, vaan aika kohtalokkaastikin opiskelijoiden terveydenhuollosta ollaan nyt leikkaamassa rahaa. Miten, ministeri, teidän omat laskelmanne tuosta asiasta oikein toimivat? Oletteko te lisäämässä rahaa, kun automaatiojäsenyyttä ammattikorkeakouluopiskelijoille esitätte?

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, pakkojäsenyys ei ole tätä päivää, eikä se maistu kovinkaan hyvälle. Jäsenyys tulee ansaita ensin.

Toinen näkökulma, jonka haluaisin nostaa esille ja jonka edustaja Vahasalokin nosti, oli tutkimus. Tutkimusotteessa tulee huomata se, että ammattikorkeakoulujen tulee keskittyä kehittävään ja soveltavaan ja hyvin käytännönläheiseen tutkimusotteeseen. Muuten menee hyvin sekaisin yliopistoissa tehtävä tutkimus ja ammattikorkeakouluissa tehtävä tutkimus. Jopa yliopistoissa on mietittävä, mitkä ovat tutkimusyliopistoja ja mitkä ovat sitten tutkintoyliopistoja.

Kolmas asia liittyy terveydenhuoltoon. On sinänsä arvioitava opiskelijoiden terveydenhuollon asemaa uudelleen, varsinkin kun käynnissä on sote-rakenne- ja -rahoitusuudistus. Vähintään näiden uudistusten yhteydessä tulee myöskin ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuoltoasiat ratkaista.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielenkiinnolla kuuntelin edustaja Lauslahden puheenvuoroa. Viittasitte, että pakko ei maistu hyvältä. No, ei varmasti yhdessä sun toisessakaan asiassa pakko ole paras keino. Mutta olisin kyllä mielenkiinnolla nyt sitten kuullut kokoomuksen edustajilta, onko teidän mielestänne sitten olemassa joku hyvä muu ratkaisu, jolla tämä opiskelijoiden tällä hetkellä epätasa-arvoinen tilanne aidosti hoidettaisiin, niin että pääsisimme opiskelupaikasta riippumatta samankaltaiseen terveydenhuollon hoitamisen asemaan. Tilanne on ollut erittäin hajallaan jo vuosia. Me tiedämme, että on ollut vahva paine ja tarve järjestää tämä asia jotenkin. Edustaja Lauslahti, te viittasitte aika ylimalkaisesti, että jotenkin nyt sitten hoidetaan tämä ammattikorkeakouluopiskelijoiden asia, enkä nyt äkkiseltään näe, että olisitte esittänyt siihen muutakaan ratkaisua. Totesitte vain, että pakko ei maistu.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielenkiintoista arvioida lähetekeskustelua. Kokoomus ja kristillisdemokraatit ovat sitä mieltä, että meidän korkea-asteen opiskelijat eivät ansaitse tasa-arvoista asemaa. (Annika Saarikko: Juuri näin!) Me muut olemme sitä mieltä, että he ansaitsevat.

Mitä tulee sitten vielä tähän soveltavaan tutkimukseen, kehittämisorientoituneeseen tutkimukseen, niin ajattelen kyllä nyt sitä asiaa vähän syvällisemmin tiedekorkeakoulujen traditiosta, opiskelutavoitteista käsin, metodologisen tutkimuksen määrää ja osuutta, mikä on tiedekorkeakouluissa. Se ohjaa ja johtaa sitten sen kaltaiseen tutkimukselliseen otteeseen, mihin ei ammattikorkeakoulujen tutkintojen sisällön ja rakenteen kautta ylipäätänsä ole mahdollisuus päästäkään. Mutta niin kuin sanoin jo aiemmin puheenvuorossani, tämä on vähän veteen piirretty viiva, (Puhemies koputtaa) ja sen takia esitys on harkittu.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja Saarikko kyseli, mikä on sitten se vaihtoehto (Eduskunnasta: Joo, niin!) pakkojäsenyydelle. Se vaihtoehto on se, että pakkomaksuja voidaan laittaa, mutta pakkojäsenyyttä ei voida laittaa noin vain, koska siinä tulee perustuslaki vastaan. Pakkomaksuja voidaan laittaa, pakkojäsenyyttä ei voida — ne ovat kaksi eri asiaa. Kyllä niitä keinoja riittää ja muuta.

Olen iloinen tuosta edustaja Gustafssonin puheenvuorosta. Kun kaikki me olemme herttaisen yksimielisiä, että amkit tekevät soveltavaa tutkimusta, niin silloin sen sanan pitää lakitekstissä olla niin kuin se nytkin on. Jos se on fundeerattu tarkkaan, miksi se on poistettu, niin silloin sen fundeerauksen perustelujen pitää olla myöskin täällä hallituksen esityksen perusteluissa. Niitä ei kuitenkaan tällä hetkellä siellä ole.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On se mielenkiintoista tällaista sisällissotaa, joka on hallituksen keskinäinen, kuunnella täällä salissa. Tuntuu, että miksette te puhuneet tätä asiaa selväksi ennen kuin se esitys tänne tuli. On ilman muuta selvää, että kunnollinen terveydenhuolto kuuluu myös ammattikorkeakouluopiskelijoille.

Tuo edustaja Vahasalon selvitys siitä, että jäsenyys ja maksu olisivat jotenkin eri asioita: Minusta ne eivät todellakaan erityisen eri asioita ole YTHS:nkään puolella. Toivoisin nyt vielä sitä ihan kunnon mallia sitten sieltä kokoomuksen puolelta, jos kerran tätä asiaa vastustetaan.

Sitä ihmettelen, miksei tätä hoidettu kehyksissä, niin että ei tarvitsisi keskustella. Silloin rahoitus olisi kunnossa ja ei sitä rahaa tarvitsisi opiskelijoilta kerätä niin paljon. (Ben Zyskowicz: On se niin väärin!)

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta edustaja Kalmarin kuvaus sisällissodasta on kyllä hieman ylitseampuva siihen nähden, mitä minä kuulen tästä keskustelusta. Kaikki tuntuvat olevan kuitenkin kohtuullisen yksimielisiä siitä, että ammattikorkeakoulujen terveydenhuoltoa pitää kehittää ja parantaa.

Tässähän ovat taustalla kokeilut, joita on viety jo muutaman vuoden ajan, ja sieltä tulee se tarve tähän pakkojäsenyyteen, koska monikaan, liian moni, opiskelijoista ei ole liittynyt mukaan niihin kokeiluihin vapaaehtoisesti ja se on tuottanut vähän kahden kerroksen väkeä siten, että osa on mukana ammattikorkeakoulujen uusissa terveydenhoitojärjestelmissä, osa ei. Nyt tämän esityksen kautta kuitenkin päästään siihen, että kaikki ovat tasavertaisesti mukana. Se "pakko" sanana nyt on paha, ja sitä ei suvaittu kuntaliitoksissa eikä sitä näytä suvaittavan tässäkään, mutta tunnustetaan nyt, että sillä saadaan kuitenkin tasavertaisesti kaikki opiskelijat mukaan tähän järjestelmään.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen kehysohjelmassa siirretään kuntien lakisääteisiä tehtäviä valtiolle yhden miljardin edestä — hyvä niin — mutta samalla valtio leikkaa peruskuntien valtionosuuksia samalla miljardilla. Edustaja Vahasalo ja ministeri Kiuru, sanoitte äsken, että ammattikorkeakoulujen perusrahoitus siirtyy valtiolle. Onko näin, vai käykö niin, että valtio tavalla tai toisella ottaa tuen pois kyseisiltä kouluilta?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan todeta, että perustusvaliokunnan linja, mitä tulee ammattikorkeakoulujen oppilaskuntien pakkojäsenyyteen, on hyvin selkeä. Lähtökohtaisesti pakkojäsenyys ei ole mahdollinen. On katsottu, että yliopistossa se on mahdollinen siitä syystä, että on pitkät perinteet siellä, ja se on sillä perusteella hyväksytty. Ammattikorkeakoulujen osalta on todettu, että jos on huomattava määrä julkisia tehtäviä — mutta niitä pitää olla huomattava määrä, terveydenhuolto on yksi, mutta on myöskin muita — vasta sen jälkeen voidaan pakkojäsenyys hyväksyä. Peruslakivaliokunta voi tietysti täsmentää sitten, jos tarvetta on, tätä kantaansa.

Mutta, arvoisa puhemies, haluan todeta, mitä tulee tehtäviin, että tilanne on se, että meillä pitää olla selkeät tehtävät yliopistoille ja ammattikorkeakouluille. Kannattaa lukea Bengt Holmströmin haastattelu. Hän toteaa, että meillä ovat peruskoulu ja lukiot erittäin hyvätasoisia, mutta korkeakoulutus on heikkotasoista. Ja oikeastaan mitä meidän pitäisi tehdä: meillä pitäisi olla vain kahdessa tiedekunnassa, kahden tiedekunnan alaista, tutkimusta Suomen kokoisessa maassa, ja muitten yliopistojenkin oikeastaan pitäisi antaa lähinnä ammatillista koulutusta, eikä vaatia nimenomaan tieteellistä tutkimusta, jos me haluamme, että Suomi menestyy ja meillä on kärkeä.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minustakin kuulosti kyllä aika huonosti harkitulta tämä sisällissotaver-taus: keskustelemme kuitenkin ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien automaatiojäsenyydestä, ja siitä, kuten kuultiin äsken, on vähän erilaisia painotuksia. Minusta ja sosialidemokraat-tien mielestä tämä on asia, joka on ihan hyväksyttävä ja hyvä. Tällä me parannamme ammattikorkeakouluopiskelijoitten terveydenhuoltoa ja sillä hyvä. On meillä muitakin pakkojäsenyyksiä, esimerkiksi kunnissa, jotka nekin ovat poliittisesti toimivia tietyssä mielessä. Kun edustaja Östman täällä viittasi, että kun opiskelijakunnatkin ovat poliittisia, se oli aivan kaukaa haettu vertaus.

Mutta tämä ammattikorkeakoulu-uudistus on koulutuspoliittisesti ehdottomasti tämän vaalikauden merkittävimpiä asioita, iso tärkeä uudistus, jossa ammattikorkeakouluista tehdään oikeushenkilöitä ja rahoitus siirretään valtiolle. Näin me viemme korkeakoulu-uudistusta Suomessa eteenpäin, tuemme koulutusta, osaamista, joka on se tekijä, joka Suomen tästäkin tämän hetkisestä taloudellisesta lamasta tulee nostamaan.

Tämän hetken työnjako on selkeä: ammattikorkeakoulut keskittyvät soveltavaan tutkimukseen, työelämälähtöiseen tutkimukseen ja koulutukseen ja yliopistot tieteen tekemiseen, perustutkimukseen. On selvää, että se työnjako tulee jatkossakin säilyttää. Mutta siellä missä on päällekkäisyyksiä, niitä pitää poistaa, ja siellä missä on synergioita, ne synergiaedut täytyy voida käyttää hyväksi.

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koko tämän ammattikorkeakoulu-uudistuksen tärkein asia on todellakin se, että laadukkaan koulutuksen ja erityisesti koulutuksesta työllistymisen pitäisi olla tässäkin keskustelussa kärkenä. Kysyisinkin ministeriltä: kuinka koette nyt itse, että tämä rahoitusjärjestelmän uudistaminen kannustaa myös opetuksen laadun parantamiseen?

Sitten toisena tämä oppilaskunnan asema ja pakkojäsenyys siinä: itse kyllä katson sen siinä mielessä hyvänä, jos mitään muuta keinoa ministeriössä, kun olette niitä pohtineet ja miettineet, ette ole löytäneet. Haluaisin kuitenkin kuulla niitä muita vaihtoehtoja ja sen, miksi päädyitte juuri tähän ratkaisuun, jotta opiskelijoiden tasavertainen asema valtakunnassa turvataan.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää ministeriä tästä erittäin hyvästä lainsäädän- töuudistuksesta. Ammattikorkeakoulu-uudistuksen toinen vaihe saadaan nyt päätökseen, ja siltä osin koko ammattikorkeakoululainsäädäntö vuodelta 2003 uudistuu kokonaisvaltaisesti.

Hyvää tässä on myös se, että korkeakouluopiskelijat tulevat yhdenvertaiseen asemaan niin terveydenhuollossa kuin myös siinä, että opiskelijoille tulee selkeä asema myös korkeakouluhallinnossa.

Kolmantena asiana on hyvä, että ylioppilaskuntien sekä ammattikorkeakouluopiskelijoitten automaatiojäsenyys myös yhdenvertaistuu ja sitä kautta myös opiskelijoitten terveydenhuolto tulee paremmaksi.

Kannan suurta huolta siitä, että meidän ammattikorkeakouluopiskelijoitten terveydentila on tällä hetkellä erittäin heikko juuri siitä syystä, että ammattikorkeakouluopiskelijoitten yhtenäistä terveydenhuoltojärjestelmää ei ole saatu laitettua yhteen. Nyt toivoisin, että tämän kokeilun kautta lähdettäisiin viemään ammattikorkeakoulujen terveydenhuoltoa samoihin järjestelmiin kuin ylioppilaskuntien terveydenhuolto.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että viimeinkin ammattikorkeakouluopiskelijat saavat myös terveydenhoitojärjestelmän. Sisältyykö siihen oppilaskuntajäsenyys vai onko se erillinen terveydenhoitomaksu; molemmathan olisivat tietysti lakimuutoksilla mahdollisia. Jos erilaiset opiskelija-alennukset, joita yliopisto-opiskelijoilla on, tulevat myöskin ammattikorkeakoululaisille tämän niin sanotun pakkojäsenyyden kautta, niin se on tietysti hyvä asia, ja maksut eivät ole kovin suuria. Niissä opiskelijayhdistyksissä varmaan on nykyään jo kaikkien suurimpien puolueitten jäseniä, niin ettei se jäsenyys ihan poliittinenkaan välttämättä ole.

Mitä tulee tieteelliseen tutkimukseen ja soveltavaan tutkimukseen, niin myöskin ammattikorkeakouluissa on nykyisin paljon tohtorikoulutuksen suorittaneita opettajia, jotka ovat yhtä hyvin kyvykkäitä ohjaamaan myöskin yliopistotasoista tutkimusta kuin yliopistojenkin opettaja. Jos uusille aloille soveltavasta tutkimuksesta kehittyy luonnollisesti myös tieteellistä tutkimusta (Puhemies koputtaa), niin sehän pitäisi sallia eikä meidän täällä eduskunnassa pitäisi asettaa rajoja.

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen kannan mukaisesti on täysin selvää, että tavoitteena on oltava ammattikorkeakouluopiskelijoiden saaminen terveydenhuollon osalta samalle viivalle yliopisto-opiskelijoiden kanssa. Erotettava on kuitenkin toisistaan kaksi täysin erillistä asiaa, nimittäin pakkojäsenyys opiskelijakuntiin ja toisaalta terveydenhuollon järjestäminen tasavertaisesti opiskelijoille. Terveydenhuollon järjestäminen voidaan nimittäin suorittaa myös pakollisen terveydenhuoltomaksun kautta, joka on paljon parempi tapa järjestää. Sinänsä tämän lain osalta pakkojäsenyyden perusteleminen opiskelijaterveydenhuollon laajentamisella ammattikorkeakouluopiskelijoille ei ole enää ajankohtainen eikä kestä päivänvaloa, koska hallitus ei valitettavasti ole laajentamassa amk-opiskelijoiden palveluita, vaan kokeilu päättyy ensi syksyyn ja siihen ei ole tulossa enää lisärahoitusta.

Jos tämä esitys hyväksytään tällaisenaan, päätöksenteko näyttäytyykin ristiriitaisena (Puhemies koputtaa) eikä kovinkaan uskottavana, koska tämä terveydenhuoltoasia voidaan hoitaa myös erillisellä terveydenhuoltomaksulla. Siihen ei tarvita pakkojäsenyyttä, joka on perustuslakivaliokunnankin mukaan ristiriidassa perustuslain kanssa.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä nyt on väistämättä syytä kysyä, että onko siis kokoomus sitä mieltä, että kun nykyinen käytäntö yliopisto-opiskelijoiden puolella on meillä — historiaan nojaten, kuten edustaja Sasi totesi — se, että tämä automaatiojäsenyyskäytäntö olemassa, niin te olisitte valmis luopumaan siitä myös yliopisto-opiskelijoiden puolelta. Jos tuota tarkoitatte, että aidosti mennään tasa-arvoiseen systeemiin, niin silloinhan se tarkoittaa, että toistenkin osalta siitä luovutaan, jos ette ole valmiita laajentamaan si- tä ammattikorkeakouluopiskelijoiden puolelle. Niin kuin totesin aiemmassa puheenvuorossa, pakko ei varmasti ole missään asiassa paras keino, mutta en ole nähnyt mitään muuta uskottavaa vaihtoehtoa tämän tasa-arvoisen järjestelmän muodostumiselle.

Mutta siinä olen edustaja Vikmanin kanssa tismalleen samaa mieltä, että tosiasia on se, että YTHS:n laajentaminen ja terveydenhuollon tasa-arvo erilaisille opiskelijoille ei tule toteutumaan pelkällä automaatiojäsenyyspäätöksellä amk-opiskelijoille, ellei YTHS:n rahoituspohja ole kestävä. Ja nyt, arvoisa hallitus ja sen edustaja, ministeri Kiuru, te ette vahvistaneet YTHS-rahoitusta (Puhemies koputtaa) vaan heikensitte sitä.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei ole kyllä mitään syytä lähteä purkamaan kenenkään terveydenhuoltoa, yhdenkään opiskelijan, millään tasolla. Tällä hetkellä kaikkein ongelmallisinta lienee meidän nuortemme ja kaikkien opiskelijoiden kohdalla se, että he ovat masentuneita. Henkisesti ei voida hyvin, ei voida hyvin ammattikouluissa, ei ammattikorkeakouluissa eikä yliopistoissa. Kaikkein tärkeintä tässä salissa olisi keskittyä siihen, miten me pidämme meidän nuoremme siinä kunnossa, että he saavat opintonsa päätökseen niille säädetyssä ajassa ja pääsevät terveenä työelämään, pääsevät rakentamaan tätä yhteiskuntaa ja kantamaan oman kortensa kekoon. Sillä ei ole niin paljon merkitystä, onko pakkojäsenyyttä vai eikö ole pakkojäsenyyttä. Sillä on merkitystä, että nuoret pysyvät kunnossa. Siihen olisi syytä kiinnittää huomiota, ettei tässä nyt jälleen kerran tehtäisi niin, että heitettäisiin koko lapsi pesuveden mukana menemään.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean, että sivistysvaliokunnan puheenjohtajan puheenvuorossa oli kyllä ehkä tämmöistä ylimitoitettua huolta ja duubiota siitä, että nämä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tehtävät sotkeutuisivat. Minäkin pidän ihan selvänä sitä, että pitää pitää ne sisällölliset tehtävät erillään, mutta kun te kannoitte siitä huolta, että nämä nyt sotkeutuvat ja tätä duaalimallia ikään kuin murennettaisiin, itse en siihen henkilökohtaisesti usko.

Mutta sitten tähän yhteistyöhön ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä: kyllä näissä oloissa, näinä julkisen talouden aikoina, mitä on, ja muustakin syystä kannattaisin sitä, että haettaisiin käytännön yhteistyötä, joka voisi tarkoittaa esimerkiksi yhteisiä kampuksia tai yhteisiä kirjastoja, muita palveluita tai miksei jopa yhteisiä kurssejakin.

Sitten vielä tähän pakkojäsenyysasiaan. Henkilökohtaisesti olen kyllä niin kypsä siihen, että ammattikorkeakouluopiskelijoitten terveydenhuoltoa ei ole saatu kuntoon, että olen myös siihen valmis, jos perustuslakivaliokunta niin päättää.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin näkemyksiin, että on todella tärkeää, että tämä ammattikorkeauudistuksen toinen vaihe menee eteenpäin. Puutun näihin kahteen asiaan, mihin edustaja Vahasalo täällä viittasi:

Tästä automaatiojäsenyydestä voisin todeta, että kun edustaja Gustafsson tässä oli hyvin aktiivisesti liikkeellä, niin tässä asiassa ei ainakaan ole niin, että suutarin omat lapset olisivat ilman kenkiä. Nimittäin Tampere lienee ainoa paikkakunta, missä on pystytty ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhoito hyvällä tavalla järjestämään ilman tätä automaatiojäsenyyttäkin, ja sen vuoksi Tampereen ammattikorkeakoulun kauppaopiskelijat ovat perinteisesti ja edelleen vastustaneet tätä automaatiojäsenyyttä. Minulle sopii se, että perustuslakivaliokunta tämän asian selvittää.

Siitä toisesta kysymyksestä, tämän soveltavan tutkimuksen osalta: kyllä ammattikorkeakoulujen vahvuus on nimenomaan siinä, että ne ovat lähellä työelämää, ovat mukana siinä paikallisia innovaatioita, ideoita tuottavassa tutkimuksessa, ja toivon, että se tulee vahvasti säilymään myös jatkossa.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän sillä tavalla, että tämä lakiesitys kaiken kaikkiaan on erinomaisen hyvä, eli yhteistyössä näitä lakiesityksiä saadaan hyvälle pohjalle. Mutta minä ymmärrän myös sillä tavalla, että tämän valtakunnallisen ammattikorkeakoulujen uudistuksen läpivienti samanaikaisen noin 20 prosentin perusrahoitusleikkauksen kanssa ei oikein onnistu ilman perustavanlaatuista rakenteitten, toiminnan ja toimintakulttuurin muutosta. Eli minä en usko, että näitten korkeakoulujen jatkomenestys löytyisi vanhoja rakenteita ja toimintamalleja vahvistamalla, ja sen myötä minusta tuntuu siltä, että myös tämä duaalimallin hyväksyttävyys tai jatko on syytä arvioida aika tavalla uudelleen ja lähteä miettimään, millä tavalla tällaisia organisatorisia rajoja pystytään kaiken kaikkiaan nyt sitten koulujen osalta ylittämään. Mutta kysymys ministerille: miten te arvioitte tämän duaalimallin jatkoarvioinnin jatkossa?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Myönnän vielä puheenvuorot edustajille Lauslahti, Vikman, Kivelä, Elomaa, Nylander, Haapanen, Östman, Gustafsson ja Vahasalo, ja tämän jälkeen ministerin vastaus, ja nämä puheenvuorot vapaavalintaisessa järjestyksessä. Edustaja Lauslahti aloittaa.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Saarikolle on tässä pakko kerrata: Ehdotin, että sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne- ja rahoitusuudistuksen yhteydessä käydään lävitse opiskelijoiden tilanne, ovat ne sitten opiskelijoita toisella asteella, ammattikorkeakoulussa tai yliopistoissa, jolloin tulee huomioitua se, miten meillä jokainen opiskelija saa tasaveroisesti opiskelijahuoltoa ja terveydenhuoltoa.

Toinen näkökulma, jonka nostaisin esille ja joka nousi esille muun muassa Gustafssonin puheenvuorossa ja myös edellisessä puheenvuorossa, liittyy yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen väliseen työnjakoon. Selvää on, että meidän ammattikorkeakoulumme itse asiassa kirivät kohti yliopistomaailmaa, ja saattavat jopa jotkin meidän ammattikorkeakouluistamme haastaa tiettyjä perinteisiä yliopistoja. Selvää on, että duaalimalli tulee pohdintaan esimerkiksi aloilla, joilla on hyvin soveltavaa opiskelua. Muun muassa kauppatieteissä on aika vaikea erottaa (Puhemies koputtaa) toisistaan kandin ja ammattikorkeakoulututkintoa suorittavan opintoja.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä salissa on puhuttu paljon ihmisten, kansalaisten, hyvinvoinnista, ter-veydenhoidosta, tulevasta sote-mallista. Meidän täytyy kiinnittää enemmän huomiota ennaltaehkäisyyn. Ammattikorkeakouluopiskelijat ja yliopisto-opiskelijat eivät ole samalla viivalla tällä hetkellä terveyspalvelujen saannissa. Tämän YTHS-mallin pitää tulla myös ammattikorkeakouluopiskelijoille, ja näin ollen kysynkin ministeriltä: miten on ajateltu, että tämä rahoitus tulee myös onnistumaan?

Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Korostan edelleenkin, että meillä ei varmasti ole erimielisyyttä siitä, että ammattikorkeakouluopiskelijat on saatava YTHS:n piiriin, mutta aivan eri asia on, mihin tarvitaan pakkojäsenyyttä opiskelijakuntiin. Tämän lakiesityksen mukaan kaikki ammattikorkeakoulun opiskelijat, jotka on otettu opiskelijoiksi tutkintoon johtavaan koulutukseen lukuun ottamatta tilauskoulutukseen osallistuvia opiskelijoita, kuuluisivat jatkossa opiskelijakuntaan.

Tämä on tarpeetonta, koska pakkojäsenyys rikkoo jokaiselle kuuluvaa oikeutta olla kuulumatta yhdistykseen, joka on nimenomaisesti turvattu perusoikeutena perustuslain 13 §:ssä. Perustuslakivaliokunta on kaksi kertaa aiemmin tyrmännyt opiskelijakuntien pakkojäsenyyden. Ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan pakkojäsenyyden osalta perustuslakivaliokunta on vuonna 2002 ja 2004 todennut, ettei opiskelijakunta muodosta ylioppilaskuntaan (Puhemies koputtaa) rinnastettavaa perinteistä osaa ammattikorkeakoulusta.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä pakkojäsenyyskysymys on tosiaan ollut parikin kertaa perustuslakivaliokunnan selvitettävänä, mutta silloin ammattikorkeakoulujen osalta tilanne oli toinen: siihen ei silloin sisältynyt samankaltaisia erityistehtäviä kuin ylioppilaskunnilla on. Ylioppilaskuntien osaltahan on katsottu pakkojäsenyys mahdolliseksi juuri sen takia, että niiden kautta opiskelijat osallistuvat yliopiston hallintoon. On olemassa tämä Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiö, sen hallinnointi ja muita laissa määrättyjä opiskelijoiden sosiaaliseen asemaan ja myöskin opintodemokratiaan liittyviä tehtäviä.

Tässä ammattikorkeakoululainsäädännössähän pyrkimyksenä on rakentaa samantyyppinen, analoginen malli ammattikorkeakoulujen oppilaskunnille, ja tämä on uusi tilanne, niin että sitä pitää sitten perustuslakivaliokunnan arvioida, kun asia lausunnolle sinne tulee.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Paperilla työnjako tiedekorkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen kesken on selkeä, mutta käytännössä on kuitenkin tullut tätä hämmennystä aiheuttavaa tilannetta, eikä ole kovin kannustavaa se, että tiede- ja ammattikorkeakoulut ryhtyvät kilpailemaan, koska siitä kilpailusta ei välttämättä synny uutta, vaan sen vaikutus on köyhdyttävä.

Mutta näitä hämmentäviä tekijöitä on esimerkiksi tämä, että ammattikorkeakouluissa voi suorittaa ylemmän tutkinnon eli eräänlaisen ammattikoulumaisteritutkinnon, ja sitten taas Bolognan prosessin seurauksena meidän yliopistoihimme tulivat alemmat kandidaatin tutkinnot enemmän tai vähemmän takaisin. Ja nyt sen johdosta käydään paljon keskustelua, että alempi kandi pitäisi ottaa ikään kuin perustutkinnoksi — mutta ammattikorkeakoulututkinto ja alempi kandi ovat vähän ristiriidassa ja palvelevat erilaisia tarkoituksia.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaan vielä tähän tutkimukseen, sillä tutkimus on pienen maan vahvuus ja perusta. Lähes kaiken työn täytyy perustua tutkimukseen, ja laatu syntyy ainoastaan sitä kautta, että meidän työmme perustuu tutkimukseen. Jo pienillä lapsilla puhutaan tutkivasta oppimisesta, ja haluan puolustaa tätä tutkimusperustaista korkeakoulua, ja on hyvä, että ammattikorkeakoulujen rahoituskin tulee nyt vahvemmin tutkimusperustaisesti.

Minulla kalskahti korvaan, kun Tutkaksen puheenjohtaja, edustaja Lauslahti sanoi, että pitäisi olla tutkintoyliopistoja ja tutkimusyliopistoja. Kuulinko aivan oikein? Haluaisin hieman selvyyttä, mitä tarkoitatte. Minun on hyvin vaikea ymmärtää, että on yliopistoja, jotka olisivat vain tutkintoja varten.

Mutta ministeriltä vielä — täällä nousi tämä hyvinvointiasia — haluaisin kysyä, että nyt kun ammattikorkeakoulujen rahoitus myös perustuu tietyille opintosuorituksille ja näitä on käsittääkseni hieman kiristetty aikaisemmasta, vaarantuuko opiskelijoiden hyvinvointi tätä kautta? Tuleeko opiskelutahdista liian kiivas opiskelijoille? Tällainen huolenaihe on herännyt tässä muuten niin ansiokkaassa ja hyvässä prosessissa.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Heitin ajatuksen siksi, koska aina on välillä hyvä pohtia erilaisia työnjakoja, on kysymys sitten yliopistoista tai ammattikorkeakouluista. Esimerkiksi USA:ssa osa yliopistoista on selkeästi hyvin vahvasti tutkimus-orientoituneita ja osa on sitten enemmän tutkinto-orientoituneita, ja näin se on myös Suomessa joiltakin osin. Herätän keskustelua ja pohdintaa siitä, olisiko Suomessa myös mahdollista arvioida tällaista työnjakoa. En sano, että tähän tulee mennä, mutta edellytän, että voisimme arvioida.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Moni on tässä viitannut perustuslakivaliokunnan erilaisiin lausuntoihin ja kannanottoihin, jotka on tehty aikaisemmin. Ja ihan totta täällä on myös viitattu siihen, että on liitetty tämä mahdollinen pakkojäsenyys tai automaatiojäsenyys näihin opiskelijakunnan tehtäviin. Olisi mielenkiintoista nyt kuulla, minkälaista juridista arviointia ministeriössä on tehty näiden tehtävien suhteen, koska varmasti tekin olette lukeneet näitä perustuslakivaliokunnan aikaisempia kannanottoja aika tarkkaan. Tämä on sellainen mielenkiintoinen seikka, mistä varmasti ministeri voisi hiukan keskustella meidän kanssamme.

Sitten tästä duaalimallista vielä sen verran, että sisällöllisesti haluamme ehdottomasti pitää siitä kiinni. Se käytännön yhteistyö, yhtenäiset kampukset ynnä muuta, on ihan eri asia. Mutta varmasti meidän tulee nyt valiokunnassa sitten katsoa aika tarkkaan (Puhemies koputtaa) näitä sanamuotoja, jotta meillä kaikilla on varma olo siitä, että duaalimalli säilyy ja pitää.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta oli arvokasta, että perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskinen käytti hetki sitten puheenvuoron, koska sen näkökulma, henki ja sisältö oli aivan toisenlainen kuin kokoomusta edustavan Sasin puheenvuoro, jossa pidettiin suunnilleen mahdottomana, että tällainen opiskelijajäsenyys voisi pakkojäsenyyden kautta toteutua. Juuri näistä erityistehtävistä käsin tullaan niin lähelle yliopisto-opiskelijoita, että tätä kautta haluan itse uskoa, että tämä asia etenee hallituksen esittämällä tavalla. Tässä nyt vain näyttää olevan niin, että osalla porvareita on tosi rankka asennevamma edelleen ammattikorkeakouluja kohtaan, niin loistavan tuloksen kuin ammattikorkeakoulut ovatkin suomalaiselle yhteiskunnalle antaneet.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt minä en ymmärtänyt ollenkaan tuota, koska kaikki arvostamme ammattikorkeakouluja erittäin korkealle, ja kuten sanottu, ne voivat mennä kohta ohi yliopistoista sen takia, että ne ymmärtävät omat vahvuutensa, ne kehittävät niitä omia vahvuuksiansa ja sillä sektorilla ne ovat erittäin laadukkaita. Minä olen ylpeä meidän ammattikorkeakouluistamme.

Mutta siitä vain ei tule mitään, että kaikki tekevät kaikkea. Meidän vahvuus on se, että me profiloidumme tässä maassa. Me emme voi millekään toivotaan toivotaan -periaatteelle tehdä lainsäädäntöä — siten että toivotaan, että se pysyy soveltavassa tutkimuksessa, mistä kaikki täällä herttaisen yksimielisesti ovat samaa mieltä — vaan kyllä lakipykälien pitää olla niin yksiselitteisen eksakteja, ettei tämmöistäkään keskustelua sitten tarvitsisi jälkeenpäin tämän salin ulkopuolella käydä, mikä on amk:n tehtävä tutkimuksissa, mikä on yliopistojen tehtävä tutkimuksissa. Meidän tehtävä on tehdä tämä asia kirkkaaksi, päivänselväksi asiaksi, kun me kaikki olemme kerran samaa mieltä tästä.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ja ministeri Kiuru, 5 minuuttia, voitte käyttää sen siitä paikaltanne.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kiitos edustajille hyvästä debatista. Tässä hyvällä tavalla käytiin kaikki keskeiset asiat läpi, ja näitä asioita tietenkin lain valmistelussa on pohdittu.

Haluan aloittaa ensinnäkin siitä, että edustaja Kalmari epäili, että tässä on sisällissota hallituksen sisällä meneillään. Kalliorinne tässä jo todisti, että varmasti jokainen ymmärtää, että siitä ei ole kysymys, ja minun on tietenkin siinä mielessä hieno olla täällä tänään esittelemässä tätä materiaalia, koska tämä on sivistyspoliittisessa ministeriryhmässä käsitelty kaikkien hallituspuolueiden tuella ja olemme päätyneet tähän esitykseen, joka täällä tänään on. Eli haluan siltä osin korostaa kaikille läsnäolijoille ja keskustelijoille, että kyllä tässä on suunnitellusta kokonaisuudesta kysymys.

Lähden liikkeelle siitä, kun edustaja Vahasalo totesi, että tässä lakiesityksessä on kaksi ongelmaa. Nämä molemmat ongelmat eivät ole ongelmia, vaan ne ovat sellaisia asioita, joita me olemme halunneet tieten tahtoen laittaa kuntoon.

Ensimmäinen tämän yhteiskunnan iso peikko on se, että me emme ole pystyneet järjestäneet ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuoltoa. Minusta tässä edustaja Gustafsson hyvin todisti, mikä on tämän yhteiskunnan keskeisimpiä ongelmia: jos me haluamme ammattikorkeakouluopiskelijoiden työuria pidentää, niin kaikkein keskeisin toimenpide on puuttua siihen, että tämä terveydenhuolto saatetaan päiväjärjestykseen. Samasta puhui myöskin edustaja Peltonen, joka sanoi, että voitaisiinko tällaisiin inhottaviin epäkohtiin todella puuttua. Nyt ollaan puuttumassa. Tämä syy on juuri se, jonka myös edustaja Kiljunen totesi tässä keskustelussa: meidän on pakko saada nämä terveydenhuoltoasiat kuntoon, koska se rupeaa rasittamaan liian paljon meidän ammattikorkeakouluopiskelijoita.

Niistä vaihtoehdoista, jotka täällä ovat tänään olleet keskustelussa — joko pakkojäsenyys tai pakkomaksu, molempia käsiteltiin — olemme päätyneet siihen tulokseen, että me tuomme perustuslakivaliokunnan harkittavaksi tämän pakkojäsenyyden. Siihen liittyy tiettyjä haasteita, jotka ovat olleet tässä keskustelussa jo esillä, mutta isompikin haaste on juuri se, mistä edustaja Saarikko lopulta kysyi: olisimmeko me valmiita menemään siihen, että todella saatetaan korkeakouluopiskelijat samalle tasolle ja samalle viivalle, ja mitä se tarkoittaa.

Minusta tämä hallituksen esitys — joka on tehty siis kaikkien hallituspuolueiden tuella — että me lähdemme siitä, että ensisijainen vaihtoehto on kuitenkin se, että kaikki korkeakouluopiskelijat saatetaan samalle viivalle, on ainoa kestävä tapa tämä asia järjestää. Niin kuin täällä on todettu — edustaja Kalliorinne viittasi jo siihen — meillä on vielä tällä hetkellä olemassa kokeilu ja tämä kokeilu tulee päättymään siksi, että meillä on sellainen tilanne, että edes kunnat eivät ole kovin kovasti siihen sitoutuneet. Voi olla, että Tampereen esimerkki, josta täällä jo Satonen todisti, että Tampereella on kaikki hyvin, taitaa olla sitten niitä ainokaisia, joista meillä on positiivisia kokemuksia. Minä valitan sitä, edustajat, että tämä kokeilu ei ole antanut kauheasti sellaista tulosta, että me voisimme sillä tiellä kovin pitkään edetä.

Eli siltä osin totean nyt edustajille, että kiitos tästä debatista. Kävitte juuri sen keskustelun, joka täytyy perustuslakivaliokunnassa keskustella, mutta meillä on myöskin olemassa virkamiesvastuulla tehty taustavalmistelu, joka lähtee siitä, että tässä on mahdollisuus perustuslaillisesti edetä tällä hallituksen esityksen pohjalla. Yksityiskohtiin en nyt mene tässä, mutta edustaja Koskinen niihin jo tuossa äsken hiukan viittasi.

Edustaja Kerola nosti esiin tämän, että voitaisiinko kuitenkin ajatella tämän päivän maailmassa, että yhteistyötä pystyttäisiin tekemään korkeakoulukentän sisällä. Minun on pakko sanoa, että se maailma tulee auttamatta, mutta me olemme sitoutuneet niihin hallituksen kirjauksiin, jotka liittyvät hallitusohjelmaan, että me pidämme duaalimallista kiinni, ja siitä tässä tullaan pitämään kiinni. Minä toivon, että, edustajat, lukisitte nämä tekstit. Siinä 4 §:ssä, sekä perusteluissa että pykälässä, kyllä kerrotaan, mitkä ovat ammattikorkeakoulun tehtävät.

Minä toivon, että ei käytäisi tätä duaalikeskustelua tässä, koska me tosiasiassa olemme tilanteessa, että me laitamme vuosittain 2 miljardia euroa tutkimukseen, josta toinen puoli, reilumpi puoli, tulee meidän opetusministeriön hallinnoimalla osuudella ja toinen puoli tulee sitten kilpaillun rahoituksen puolelta Tekesin ja Suomen Akatemian puolelta. Eli Akatemian ja yliopistojen tutkimuksena tämä ensimmäinen osuus, toinen sitten tällä kilpaillun rahoituksen puolella. Sen lisäksi meillä on valtava joukko yrityksiä, jotka tekevät tällä hetkellä tutkimus- ja innovaatiotoimintaa. (Mauri Pekkarinen: Vähenevässä määrin!) — Niin, se on totta, koska se on nyt laskussa. Varsinkin Nokian myynnin takia me olemme vähemmässä määrin jatkossa enää pärjäämässä kansainvälisesti, mutta me olemme vielä kolmantena.

Kukaan meistä ei ole sanonut, että se tutkimus, joka tehdään tällä muulla alueella, ei olisi yhtä tärkeää. Sitä kautta minusta on hienoa, että ammattikorkeakoulut saavat nyt myös tutkimusroolia. Siltä osin ne pysyvät täällä ammattikorkeakoulun oman duaalipuolen lestissään. Mutta olisi aivan asiatonta ajatella, että ammattikorkeakoulut eivät tutkisi mitään, vaikka on korkeakouluopetuksesta ja -tutkimuksesta kysymys.

Sitten täällä oli seuraava kokonaisuus, jossa käytiin keskustelua siitä, pysytäänkö käytännössä tässä nykymallissa vai ei. Nyt edustaja Lauslahti on lähtenyt pois, mutta minusta tämä keskustelu, joka tässä käytiin, on siltä osin aika tärkeä, että siinä keskusteltiin juuri siitä, pidetäänkö suomalaisista vahvuuksista kiinni. Täytyy sanoa, että meillä ei ole sellaiseen varaa, että meillä olisi täällä vain pari yliopistoa, jotka tutkisivat jotain ja loput eivät tekisi yhtään mitään. Se ajatus on aivan kauhea ja varsinkin se ajatus, että meillä olisi olemassa opetus- ja tutkimusyliopistot erikseen. Tämähän ei ole mahdollista.

Koskien sitä Kimmo Sasin esittämää ideaa, että voitaisiinko keskittää vain joihinkin — tässä viitataan amerikkalaispohjaisen järjestelmän hyvien puolien läpikäymiseen ja kehotetaan Suomeakin ottamaan siihen kantaa — niin se ei vaan valitettavasti toimi niin, ja minä haluan sanoa teille, että Amerikassahan on hyvin pieniä yliopistoja, useat huippuyliopistot siellä ovat erittäin pieniä, niin että pienuus ei ole aina ongelma, mutta laatu on se, joka tässä pätee, ja siltä osin laadusta meidän pitää pitää jatkossakin kiinni.

Aivan lopuksi on hyvä todeta, että me elämme aikoja, jolloin meillä on rahasta puutetta, ja minun on pakko sanoa, että me olemme joutuneet leikkaamaan kaikkea koulutuspolitiikkapuolella olevaa jakovaraa, enkä halua tässä kaunistella totuutta: myöskin ammattikorkeakoulujen rahoitus nyt vähenee. Mutta hienoa on se, että me olemme ottamassa sen valtion haltuun. Se on yksi isoimpia juttuja, mitä me olemme tekemässä: saattamassa nämä tehtävät samalle tasolle yliopistojen kanssa.

On selvää, että YTHS:n puolella rahoitus on nyt laskussa, mutta minä en ota kantaa toisten ministerien tonttiin. Tässä YTHS-leikkauksessa kysymys on kulttuuriministerin asiasta. Sen sijasta, että opintotukea olisi leikattu, leikataan nyt näitä vuokramenoja, joihin jo edustaja Puumala viittasi. Minä itse uskon, että sitä asiaa pitää vielä arvioida, mutta asia ei ole minun käsissäni, niin kuin totesin.

Toinen asia on se, millä tavalla resurssit turvataan sitten, jos eduskunta päätyy tämän pakkojäsenyyden kannalle, automaatiojäsenyyden kannalle. Silloin tietenkin me turvaamme ne riittävät resurssit, jotka turvattaisiin myös muilla keinoilla järjestettynä. Kaikki aikaan.

Aivan lopuksi totean edustaja Haapaselle: Kiitos siitä, että otitte tällaisen analyyttisen otteen siihen, että kyllä meillä tarvitaan tutkimusta sekä ammattikorkeakouluissa että yliopistoissa, molempia tarvitaan. Opiskelutahdista ei tule liian kiireinen. Vaikka ammattikorkeakouluopiskelijat kyllä aika hyvin ikään kuin lakiajoissa valmistuvat, silti tärkeätä on, että tämä opiskelijaterveydenhuolto saataisiin kuntoon. Se olisi isoin asia, millä me voisimme parantaa sitä koulussa jaksamista. En usko, että tämä rahoitusperusteiden määräytyminen olisi kuitenkaan sitä, mutta hyvä huomio sinänsä.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Tämän jälkeen puhujalistaan.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys uudesta ammattikorkeakoululaista. Tällä lakiesityksellä ammattikorkeakouluista muodostetaan osakeyhtiömuotoisia oikeushenkilöitä, minkä lisäksi kunnan omarahoitusosuus ammattikorkeakoulujen käyttökustannuksiin poistetaan ja valtio vastaa jatkossa kokonaisuudessaan ammattikorkeakoulujen rahoituksesta.

Ammattikorkeakouluilla on tärkeä rooli koulutuskentässä nimenomaan työelämälähtöisen opetuksen tarjoajina. Tämä lakiuudistus on odotettu ja tarpeellinen ja siksi merkittävä osa meneillään olevaa korkeakoulureformia. Se selkeyttää ammattikorkeakoulujen roolia itsenäisinä toimijoina samaan tapaan kuin yliopistouudistus aiemmin teki yliopistoille. Toimintamallien samankaltaisuus mahdollistaa korkeakoulukentän yhteistyön kehittämisen jatkossakin.

Selvitysten mukaan nykyistä ammattikorkeakoulujärjestelmää vaivaa paikoin tehottomuus, joka juontuu kustannuspohjaisesta rahoitusjärjestelmästä. Tämän lakiuudistuksen tavoitteena onkin luoda lainsäädännölliset puitteet ja yhteiset edellytykset, jotta ammattikorkeakoulujen toiminta kouluttajina, kilpailukyvyn rakentajina, työelämän kehittäjinä ja innovaattoreina olisi jatkossa alueellisesti ja kansainvälisesti vertailukelpoista.

Kaksivaiheisen muutoksen ensimmäisessä vaiheessa vauhditetaan ammattikorkeakoulujen rakenteellista uudistumista ja kiinnitetään erityistä huomiota toiminnan laadun ja vaikuttavuuden parantamiseen. Toisessa osassa ammattikorkeakoulujen perusrahoitusvastuu siirtyy kokonaan valtiolle ja niistä tehdään itsenäisiä oikeushenkilöitä. Tämä vaihe nivoutuu yhteen valtionosuusjärjestelmän uudistuksen kanssa.

Arvoisa puhemies! Lausuntokierroksen jälkeen on selvää: hallituksen esityksellä ammattikorkeakoululain uudistuksesta on laaja kannatus. Tämä on ammattikorkeakoulukentän tahto.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva ammattikorkeakoululain uudistus on erikoinen ajankohtana, jolloin useissa ammattikorkeakouluissa Suomessa käydään yt-neuvotteluja parasta aikaa. Se on erikoinen myöskin siksi, että samaan aikaan puhutaan ammattikorkeakoulun perustehtävien vahvistamisesta ja laadun kehittämisestä. En ajatellut ottaa tähän puheeni rungoksi pelkästään tämän lakiesityksen ruotimista. Se on tehty täällä salissa jo moneen kertaan, ja jatkamme sitä sivistysvaliokunnassa. Keskityn sen sijaan tähän rakenteelliseen kehittämiseen, rahoitukseen, terveydenhuoltoon, ammattikorkeakoulusäästöihin ja sitten lopuksi duaalimalliin.

Arvoisa puhemies! Otetaan pois tämä terveydenhuolto tästä päällimmäisenä ensiksi. Minusta on päivänselvää, että kaikki korkeakouluopiskelijat ovat tasa-arvoisessa asemassa myöskin terveydenhuollon suhteen, ja tiedämme tänä päivänä varsin hyvin, että kun kunnat eivät ole kyenneet tarjoamaan tarpeeksi laadukasta terveydenhuoltoa eivätkä myöskään määrällisesti, systeemi on ontunut, ja tiedämme tapauksia esimerkiksi mielenterveyspuolella, että opiskelijoilla on ollut erityisiä ongelmia riippuen siitä, missä kunnassa ollaan, käydään opiskelemassa ja eletään. Elikkä tuohon edustaja Koskisen puheenvuoroon viitaten luulen, että tästä syntyy hyvä ratkaisu, puhuttiinpa sitten pakkojäsenyydestä tai mistä tahansa. Perustuslakivaliokunta osaa tämän asian varmasti ruotia maaliin sopivalla tavalla.

Mutta sitten tähän rakenteelliseen kehittämiseen. Täällä ministeri viittasi moneen kertaan siihen, että pienet yksikötkin voivat olla hyviä, ja siihen itsekin olen luottanut, mutta kyllä näyttää tämän päivän rahoituksen valossa siltä, että pieniin yksiköihin ei luoteta Suomessa, vaan nimenomaan halutaan suuria, isoja, mutta pitäisi miettiä sitä ammattikorkeakoulujen perustehtävää, eli silloinhan kun tämä järjestelmä luotiin, perusperiaatteet olivat, että se luotiin nimenomaan pk-sektorin, elinkeinoelämän tarpeisiin ja että joka maakunnassa oli korkeakoulu ja että tämä verkosto oli kattava koko Suomessa. Nyt pahoin pelkään paitsi tämän lain seurauksena myös koko tämän rahoitusjärjestelmän uudistuksen seurauksena, että näin ei Suomessa ole: verkko ei ole kattava, eikä jokaisessa maakunnassa ole korkeakoulua. Tässä on meillä tietysti vahtimisen paikka.

Rahoituksen turvaaminen on tietysti se perusfundamentti, joka sisältyy myöskin ammattikorkeakouluverkostoon, ja nyt sitten niitä arkitodellisuuden lukuja, mitä tuolla kentällä parasta aikaa koetaan: Ammattikorkeakoulujen rahoituksesta on hallituskauden aikana kuntarahoitus huomioon ottaen vähentymässä kaikkiaan lähes viidesosa, noin 170 miljoonaa euroa. Indeksin puolittaminen tuo tähän vielä lisäsäästöjä, ja ennen pääsiäistä tehdyllä kehysriihen päätök- sellä ammattikorkeakouluindeksin puolittaminen vuonna 2015 merkitsee vielä noin 5 miljoonan euron lisäleikkausta ammattikorkeakoulusektorille. Elikkä asiat, joihin ei ollenkaan osattu valmentautua, ovat johtamassa siihen, että erityisesti näitä filiaaleja leikataan ympäri Suomenniemen piittaamatta siitä, palvelevatko ne pk-sektoria vai eivät.

Nyt tähän yhteyteen sitten tämä pk-sektorin rooli. Täällä puhuttiin tulevaisuuden työnanta-jista äsken, ja allekirjoitan sen, että tulevaisuudessa tietenkin pk-sektori on se suurin työnantaja, niin kuin Suomessa olemme jo vuosikaudet nähneet pitkälle tulevaisuuteen, ja nyt kysymykseni kuuluu tietysti, kuinka vahvasti pk-sektori jaksaa olla mukana ammattikorkeakoulusektorilla, kuinka se jaksaa antaa vastinrahoitusta tutkimukseen, tuotekehitykseen, innovaatioihin, kun valtio antaa oman osansa, ja kuinka rahkeet riittävät pk-sektorilla nimenomaan siihen, että heillä on valmius olla mukana tässä tutkimustoiminnassa, niin että saisimme yhä uusia tuotekehittelyn seuraamuksena tulleita tuotteita maailmalle vietäväksi ja markkinoitavaksi. Tämä on minusta se yksi iso tulevaisuuden kysymys.

Sitten tästä duaalimallista vielä ihan lopuksi. Täällä ministeri viittasi siihen, että haluamme säilyttää nämä kaksi mallia, mutta meillä on erinomaisen hyviä esimerkkejä Suomessa siitä, kuinka olemme pystyneet käyttämään hyväksi, synkronoimaan erilaisia laitteita, koneita, seiniä, opettajia ja monia tällaisia seikkoja, jotka ovat niin sanotusti liikkuvia tai vähiten liikkumattomia osia. Elikkä näitä meidän pitää kyetä hyödyntämään myöskin tulevaisuudessa, ja vielä kerran toistan sen, että meillä ei tule Suomessa olla sellaista tutkintojärjestelmää, jossa pussinperästä aiheutuu se seikka, että nuori ei saa suoritettua sellaista tutkintoa kuin hän haluaisi. Tulevaisuus kuitenkin on sitä, että meillä saattaa olla tutkintona jopa yliopiston ja ammattikorkeakoulun yhdistelmä, joka mielestäni palvelisi parhaiten niitä työelämän tarpeita, mitä meillä tulevaisuudessa tulee olemaan.

Arvoisa puhemies! Kun pääsemme tämän ammattikorkeakoululain yksityiskohtaiseen käsittelyyn, pääsemme sitten varmasti perin juurin käsittelemään myöskin tätä rahoitusta, joka on se pullonkaula, ja myöskin tätä verkon harventamista, josta minusta löytyy iso Suomelle tulossa oleva ongelma, ellemme pidä huolta siitä, että kaikilla tasaveroisesti olisivat myös ammattikorkeakoulumahdollisuudet käytettävissä.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Komppaan tuota edustaja Kerolan puheenvuoroa erityisen lämpimästi etenkin siksi, että hän otti esille sen tärkeän rahoituskysymyksen, jota ilman tätä uudistusta ei pysty tekemään eikä tulevaisuuden ammattikorkeakouluopetusta ylipäätään.

Tämä hallitus on leikannut ammattikorkean rahoitusta niin, että sitä on 158 miljoonaa euroa vähemmän ensi vuonna kuin oli tämän hallituskauden alussa. Siis näin suoranaisia leikkauksia ja sitten indeksi- ja muita jäädytyksiä. Jos nämä lasketaan mukaan, niin sitten mennään jo yli 300 miljoonassa, ja se ei voi olla vaikuttamatta opetuksen laatuun. Se ei voi olla vaikuttamatta jatkossa siihen, missä opetusta järjestetään.

Kun tällaiset asiat tulevat vastaan, usein puhutaan siitä, että silloin opetus keskitetään ja työelämäkytkennät saattavat kärsiä, saattaa kärsiä se, että saadaan sitä elinkeinoelämän rahoitusta, jota tarvitaan ammattikorkeakouluopetuksessa ja sen tutkimustoiminnan kytkemisessä elinkeinoelämän kehittämiseen. Mitään muuta tärkeää asiaahan meillä ei olekaan ammattikorkeakoulutuksessa kuin se, että saamme sellaista opetusta, joka luo uutta ja auttaa meidän elinkeinoelämäämme, auttaa meidän opiskelijoitamme selviämään tulevaisuuden yhteiskunnassa paremmin. Jos tämä asia vaarannetaan, se on todella merkittävä asia.

Ammattikorkeakoulutus on pitänyt huolta siitä, että korkeakoulutusta on eri puolilla Suomea. Se on onneksi ollut sosialidemokraateille tähän asti ainakin yhtä tärkeä asia kuin keskustalle, ja haluan, että siitä pidetään jatkossakin huolta. Keskusta tulee katsomaan perään, että tämä alueellinen tasa-arvo ja sillä tavoin myös elinkeinoelämän kytkennät säilyvät.

Tämä terveydenhuoltokeskustelu oli siinä mielessä oikeastaan havahduttava, että siinä näkyi se asenteellinen ongelma, mikä vieläkin ammattikorkeakouluopetusta kohtaan kokoomuksen leirissä näyttää olevan. En voi käsittää, että tässä mitään muuta takana on kuin se, että ammattikorkeakouluopiskelijoita ei haluta samanlaiseen tasa-arvoiseen asemaan muiden korkeakouluopiskelijoiden kanssa, sillä esimerkiksi vastausta siihen, oltaisiinko sitten valmiita lopettamaan Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön automaatiojäsenyys, ei tullut. Totta kai se niin on sitten, että jos sitä ei toisaalla voi olla, niin ei sitä sitten voi olla toisaallakaan. Silloin pitäisi kerätä rahoitus samaan tapaan joka asteella, jos kerran tätä automaatiojäsenyyttä ei ammattikorkeakoulussa myöskään hyväksytä.

Mutta, arvoisa puhemies, sinänsä tämä uudistus ja rahoituksen siirtyminen valtiolle on ihan tervetullut uudistus. Toivon vain, että se ei keskitä lisää. Meillä on näyttöä siitä, että näin monella muulla sektorilla on tapahtunut.

Sofia Vikman /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaisesti ammattikorkeakoulujen rahoitusta ja hallintoa uudistetaan. Yliopistokenttää uudistettiin viime hallituskaudella, ja nyt on ollut ammattikorkeakoulujen vuoro. Se on hyvä asia. Uudistuksella vahvistetaan ammattikorkeakoulujen edellytyksiä vastata nykyistä itsenäisemmin ja joustavammin työelämän ja muun yhteiskunnan muuttuviin kehittämistarpeisiin laadukkaalla opetuksella ja kehitystyöllä.

Ammattikorkeakoulujen rahoitus- ja säädösohjausta uudistettiin tämän vuoden alussa vauhdittamaan ammattikorkeakoulujen rakenteellista uudistamista ja toiminnan laadun ja vaikuttavuuden parantamista. Rahoitus uudistettiin tukemaan nykyistä paremmin koulutuksen tavoitteita, kuten opetuksen ja tutkimuksen laadun parantamista.

Ammattikorkeakoulujen toimiluvat uudistettiin vuoden alusta. Uusien toimilupien myöntämisessä korostuivat koulutustarpeen lisäksi toiminnan laatuun, vaikuttavuuteen ja tehokkuuteen liittyvät näkökohdat. Nykyistä toimipisteverkkoa on koottava riittävän laajoiksi ja laadukkaiksi ja innovatiivisiksi osaamisympäristöiksi. Nyt uudistuksen toisessa vaiheessa vastuu ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta siirretään kokonaan valtiolle ja ammattikorkeakouluista tehdään itsenäisiä oikeushenkilöitä.

Arvoisa puhemies! Uudistuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota koulutuksen laatuun sekä opinnoista valmistumiseen. Rahoitus ei voi perustua vain aloituspaikkoihin, vaan nyt on katsottava opetuksen laatua ja opintojen läpäisyastetta eli valmistumista entistä tarkemmin myös laadullisesta näkökulmasta. Ammattikorkeakouluverkkoa on tarkasteltava ja kehitettävä ensisijaisesti koulutuspolitiikan, tasavertaisten opiskelumahdollisuuksien ja työelämän tarpeen näkökulmasta, ei ensisijaisesti aluepoliittisena välineenä.

Aloituspaikat on niin ikään suhteutettava tulevaisuuden työelämän tarpeisiin ja osaamistarpeisiin yhä paremmin niin, että opiskelijoiden oi-keus koulutusta vastaaviin tehtäviin voi valmistumisen jälkeen toteutua eikä nuoria kouluteta suoraan kortistoon.

Ammattikorkeakouluille on luotava hyvät mahdollisuudet reagoida työelämässä tapahtuviin muutoksiin ja ammattikorkeakoulujen toiminnassa on painotettava aktiivista ja toimivaa yhteyttä elinkeinoelämään ja yritystoimintaan. Erityisen tärkeää on se, että yhä enemmän opiskelijoita kannustetaan myös yrittäjyyteen.

Suomen korkeakoululaitos muodostuu jatkossakin yliopistoista ja ammattikorkeakouluista, joilla kummallakin on omat toisiaan täydentävät tehtävänsä ja profiilinsa. Käytännön yhteistyöstä tietysti kannattaa ottaa hyöty irti, mutta samaan aikaan duaalimallista on pidettävä jatkossakin kiinni.

Äskeisessä debatissa tuntui vielä jääneen ainakin joillekin keskustan kansanedustajille epäselväksi se, että todellakin vielä jatkotarkastelussa kannattaa kiinnittää huomio siihen, tarvitaanko nyt muuttuneessa tilanteessa ollenkaan ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien pakkojäsenyyttä, koska se ei millään tavalla ole edellytys sille sinänsä erittäin kannatettavalle ja hyvälle uudistukselle, jolla saatettaisiin ammattikorkeakouluopiskelijat samalle viivalle terveydenhuollon osalta kuin nyt ovat yliopisto-opiskelijat, vaan tämä voidaan tosiaan toteuttaa ilman pakkojäsenyyttä opiskelijakuntiin.

Itse näen, että pakkojäsenyys rikkoo jokaiselle kuuluvaa oikeutta olla kuulumatta yhdistykseen, mikä on nimenomaisesti turvattu perusoikeutena perustuslaissa, ja tähän on perustuslakivaliokunnaltakin aikaisempia kantoja aikaisemmilta vuosilta. Täällä myös yhdistettiin ammattikorkeakouluopiskelijoiden asema tässä asiassa vahvasti ylioppilaskuntiin kuuluviin yliopisto-opiskelijoihin, mutta aikaisemmin ainakin perustuslakivaliokunta on todennut, ettei opiskelijakunta muodosta ylioppilaskuntaan rinnastettavaa perinteistä osaa ammattikorkeakoulusta, eikä ole ainakaan terveydenhuollon osalta löydettävissä perusteita, että muodostaisi jatkossakaan ylioppilaskuntaan rinnastettavaa perinteistä osaa ammattikorkeakoulusta.

Näillä perusteilla se, että nyt täällä perustellaan pakkojäsenyyttä opiskelijaterveydenhuollon järjestämisellä, on kyllä osittain sumutusta. Toivottavasti siihen saadaan vielä selvyyttä jatkokäsittelyssä.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulun uudistus on monessa suhteessa onnistunut, tarpeellinen ja tervehdyttävä. Rahoitusvastuun siirtyminen valtiolle on merkittävä uudistus, vaikka ratkaisu on nollasummapeliä kuntien kannalta, kun vastaavasti kuntien rahoitusvastuut peruspalveluissa ja toisen asteen koulutuksissa lisääntyvät. Kuntien rahoittajan rooli siirtyy siis entistä enemmän perustehtäviin, mikä on linjauksena selkeä.

Ammattikorkeakoulut kouluttavat työelämän asiantuntijoita. Samalla tehtävänä on luoda pohjaa työelämän kehittämisen, tutkimuksen, taiteellisen ja sivistyksellisen opetuksen kautta laaja-alaiseen ammatilliseen kasvuun.

Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyö on osa yhteiskunnallista kehitystehtävää. Otan tässä esille innovaatiot. Innovaation tie kaupallistetuksi tuotteeksi on pitkä ja vaikea ja vaatii rahaa, työtä ja taas rahaa sekä taitoa kaupallistaa. Jos on korkeakoulussa tehty patentoitavissa oleva oivallus, onko patentti ammattikorkeakoulun omaisuutta vai innovaation tekijöiden omaisuutta vai olisiko patentti yhteistä omaisuutta? Patentti ei vielä takaa idean taloudellista kannattavuutta, mutta menoja siitä aina on. Voidaanko korkeakoulussa tehtyä innovaatiota verrata työsuhdekeksintöön? Kun ammattikorkeakoulujen yhtenä tehtävänä on tukea aluekehitystä ja elinkeinorakenteen uudistamista, voisi ammattikorkeakoulun innovaatiotoiminnasta, innovaatiopankeista, tutkimusrahoituksista sekä yritysverkostoista saada vahvan kehittämisklusterin.

Ammattikorkeakouluilla on myös tehtävä elinikäisen oppimisen ja aikuiskoulutuksen toteuttajana. Jo nyt ja vielä enemmän tulevaisuudessa joudutaan täydentämään osaamista määrävälein ja vaihtamaan ammattia eri syistä. Ammattikorkeakoulun on pystyttävä toimimaan väylänä, joka muuntautuu yhteiskunnan vaatimuksiin ja takaa kilpailukyvyn.

Vielä viime vuosina ammattikorkeakoulujen tilanne aikuiskouluttajana oli monilta osin puutteellista. Esimerkiksi erillinen aikuiskoulutusstrategia puuttuu useimmista ammattikorkeakouluista. Aikuiskoulutuskeskuksia ei juurikaan ole. Toiminta on hajautettu eri toimialoille. Täydennyskoulutus koostuu edelleen pääasiassa yksittäisistä koulutuspäivistä, kun yliopistoissa suositaan laajempia opintokokonaisuuksia. Täydennyskoulutusta ei ole useinkaan opintopisteytetty eikä polkua tutkintotavoitteiseen koulutukseen ole rakennettu. Verkko-opetusta on vähän, ja kaiken kaikkiaan web-pohjaisia oppimisympäristöjä hyödynnetään opetuksessa heikosti. Aikuiskoulutuksessa on heikosti kansainvälisyyttä ja kansainvälistä verkostoitumista. Tämä koskee sekä opiskelijoita että henkilökuntaa. Aikuiskoulutushenkilökunnalle ei ole tarjolla täydennyskoulutusta, ja aikuiskoulutusta koskeva tutkimus on vähäistä. Nyt tehtävä uudistus toivottavasti poistaa tämän puutelistan tai ainakin lyhentää sitä.

Uhkana yhden luukun ammattikorkeakoulurahoitukselle tulevat mahdolliset säästötavoitteet, kun nyt tehdyt säästöt eivät riitä vaan tarvitsee puristaa lisää. Valtio ainoana rahoittajana voi käyttää valtaansa helpommin.

Arvoisa puhemies! Ulkomaisille opiskelijoille tulisi säätää opintomaksut, jotka vastaisivat todellisia kustannuksia. Poikkeuksena olisi niin sanottu vaihto-ohjelmissa tapahtuva opiskelu. Suomella ei ole varaa toimia muun muassa kehitysmaiden ilmaisena kouluttajana. Monissa ammattikorkeakouluissa englanninkielisten opintojen määrä on kasvanut niin, että suomalaisella opiskelijalla ei ole edes vastaaviin opintoihin mahdollisuuksia. Tämä ei voi olla kannatettava suuntaus. Suomeen voisi tulla opiskelemaan, kun on valmis siitä maksamaan. Tässä Suomen tulisi ottaa oppia muista Euroopan maista.

Vielä lopuksi mielipiteeni on se, että pakkojäsenyys ei ole mikään paha asia. Saataisiin nämä terveydenhuollot samaan systeemiin kuin mikä on yliopisto-opiskelijoilla.

Anu Urpalainen /kok:

Arvoisa puhemies! Koko ammattikorkeakoululainsäädännön ykkös- sekä kakkosvaiheen uudistuksen kärkenähän on ollut laadukas koulutus ja erityisesti työllistyminen koulutusta vastaaviin tehtäviin, ja kysymys tietysti nyt kuuluu, toteutuuko tämä tavoite tässä toisen vaiheen loppuun saattamisessa. Kun rahoitus tässä kuitenkin tärkeimpänä, isona osana koko lainsäädännön uudistamista on, niin sen rahoituksen tulisi kannustaa erityisesti korkeakouluja ennakoimaan nykyistä paremmin koulutustarpeitaan ja huolehtimaan myös vastavalmistuneiden paremmasta työllistymisestä työmarkkinoille.

Eli toivon, että sivistysvaliokunnassa erityisesti tämän substanssin osalta paneudutaan rahoituksen kannustavuuteen juuri niin kuin tässä on itse laissa todettu: että perusrahoitus toteutetaan ottaen huomioon laatu, vaikuttavuus ja laajuus. Millä tavalla sivistysvaliokunta sitten näitä arvioi, että se toteutuessaan johtaa todellakin laadukkaaseen koulutukseen ja myös kannustaa erityisesti ammattikorkeakouluja huolehtimaan siitä, että koulutus vastaa todellisuudessa tämän päivän ja tulevaisuuden työelämää? Se on avainkysymys tämän lainsäädännön toteutumisen osalta.

No, sitten toisena erityisesti tämä korkeakoulujen opiskelijoiden saattaminen samalle viivalle on mielestäni äärimmäisen tärkeä asia, ja aivan niin kuin ministeri tuossa totesi, hallitus on esityksessään lähtenyt siitä, että tämä arvioidaan nyt sitten perustuslakivaliokunnassa ja punnitaan tämä yhdenvertaisuus- ja tasavertaisuusasia. Ja itse siellä istuvana uskon ja luotan meidän valiokunnan työhön, että tämän teemme hyvin perusteellisesti, pohtien niin ammattikorkeakoulu- kuin yliopisto-opiskelijoiden näkökulmasta sitten tämän vaihtoehdon. Esitys on nyt tämä pakkojäsenyys, mutta katsotaan nyt sitten, mitä siinä prosessin aikana eteen tulee. Tärkeää on, että tämä asia saadaan päätökseen kestävällä tavalla, sellaisella, joka pitää ja näkee opiskelijat yhdenvertaisena.

Kiitän ministeriä esityksestä. Tämä on mielestäni hyvä pohja, ja kunhan nämä toimet todellakin johtavat laadukkaaseen ja työllistävään koulutukseen, niin olemme onnistuneet tässä salissa. — Kiitos.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ammattikorkeakoulu-uudistuksen odotettu toinen vaihe on edennyt eduskunnan käsittelyyn. Uuden lain myötä ammattikorkeakouluista muodostetaan itsenäisiä, osakeyhtiömuotoisia oikeushenkilöitä ja nykyisestä ylläpitäjä-järjestelmästä luovutaan. Myös ammattikorkeakoulujen rahoitus, joka nykyisin on osa valtionosuusjärjestelmää, uudistetaan. Kunnan omarahoitusosuus koulujen käyttökustannuksiin poistetaan, ja jatkossa valtio vastaa kokonaisuudessaan ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta ottamalla huomioon toiminnan laadun, vaikuttavuuden ja laajuuden. Viime kevään kehyspäätöksen mukaisesti valtionrahoitus olisi ensi vuonna noin 835 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Hallintoon ja rahoitukseen esitettävät muutokset mahdollistavat ammattikorkeakouluille entistä itsenäisemmän ja vahvemman aseman ja toimintaedellytykset. Uudistuksilla tuetaan ammattikorkeakoulujen perustehtävää eli työelämälähtöistä koulutusta sekä tutkimus- ja innovaatiotoimintaa, joilla voidaan edistää työelämää ja aluekehitystä. Tämä on ehdottoman tärkeää niin työelämän muutosten kuin rakennemuutosten aikana, ja koulutuksen on tuettava työelämän muutosta, työllisyyttä sekä myös aluekehitystä.

Tämän lisäksi ammattikorkeakoulujen asema itsenäisinä oikeushenkilöinä parantaa niiden edellytyksiä yhteistyöhön eri tahojen kanssa. Ammattikorkeakouluilla on aina ollut vahva alueellinen kytkös, joka säilyy myös jatkossa, kun kunnalliset tahot voivat edelleen toimia osakeyhtiöiden omistajina ja käyttää omistajavaltaa niiden yhtiökokouksissa.

Lainsäädäntöesitys on mielestäni kokonaisuudessaan erittäin hyvä.

Arvoisa puhemies! Nostan kuitenkin esille muutaman asian, jotka liittyvät opiskelijoiden asemaan.

Suurena linjana voi sanoa, että rahoituksen ja hallinnoinnin uudistuksilla pyritään kehittämään ammattikorkeakouluja, jotta nimenomaan niiden koulutustoiminta palvelisi entistä paremmin opiskelua ja opiskelijoita. Eli uudistus on opiskelijoita ajatellen merkittävä.

Erittäin myönteistä on myös se, että esitys vahvistaa opiskelijoiden asemaa ammattikorkeakoulun hallinnossa. Opiskelijat saisivat jatkossa edustuksen ammattikorkeakoulun hallitukseen. Nykyisin he ovat edustettuna koulun sisäisessä hallituksessa, mutta heillä ei ole lakisääteistä oikeutta asettaa jäsentä ylläpitäjän hallitukseen.

Tutkinto-opiskelijoiden asema muuttuisi siten, että myös ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntiin tulisi niin sanottu automaatiojäsenyys kuten yliopistoissakin. Tällä mahdollistettaisiin terveydenhoitomaksun kerääminen vastaavalla tavalla kuin yliopisto-opiskelijoilta kerätään. Taloudelliselta kannalta kyseessä ei pitäisi olla merkittävä muutos, koska esimerkiksi ylioppilaskuntien jäsenmaksut ovat varsin maltillisia. Sen sijaan terveyden ja hyvinvoinnin sekä tasa-arvon näkökulmasta uudistus on erittäin merkittävä ammattikorkeakouluopiskelijoille. Mikäli opiskelijaterveydenhuolto järjestettäisiin vastaavasti kuin yliopisto-opiskelijoiden osalta on tehty, se merkitsisi ammattikorkeakouluopiskelijoiden asemaan huomattavaa parannusta. Samalla kun jäsenyys opiskelijakunnassa olisi pakollinen, se muuttaisi myös merkittävästi opiskelijakuntien asemaa. Niiden painoarvo vaikutustahona kasvaisi ja autonomia suhteessa ammattikorkeakouluun kasvaisi. Toisaalta hallintolaki ja julkisuuslaki säätelisivät opiskelijakuntien toimintaa aikaisempaa vahvemmin.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämä automaatiojäsenyys opiskelijakunnille on todella tärkeä ja merkittävä asia, koska se mahdollistaa vakuutusluonteisen terveydenhuoltomaksun keräämisen, joka kuuluu olennaisena osana YTHS-malliin. Näin mahdollistetaan YTHS:n laajentaminen ammattikorkeakouluopiskelijoille ja tasa-arvoinen kohtelu opiskelijoille sekä laadukas terveydenhuolto.

Kannan kuitenkin suurta huolta YTHS:n osalta, kun ammattikorkeakoulut päättivät lakkauttaa kokeilun Seinäjoella ja Etelä-Karjalassa. Lappeenranta olisi turvannut tarvittavan rahoituksen, mutta valitettavasti YTHS:n rahoitusta vähennettiin kehyspäätöksen yhteydessä, minkä seurauksena kokeilu myös Lappeenrannassa lakkautettiin. Siltä osin tieto kaikilta osin ei ole yhdenvertainen, vaan tähän ovat vaikuttaneet myös YTHS:ään liittyvät supistukset.

Tarvitsemme tehokkaasti toimivaa opiskelijaterveydenhuoltoa, sillä esimerkiksi Kelan tutkimuksen mukaan viisi nuorta jää työkyvyttömyyseläkkeelle joka päivä, heistä suuri osa mielenterveyshäiriöiden vuoksi. Nuorten ja nuorten aikuisten työkyvyttömyys masennuksen vuoksi on lisääntynyt koko 2000-luvun ajan. Tutkimuksen mukaan on kiinnitettävä huomattavasti enemmän huomiota mielenterveyshäiriöiden ennaltaehkäisyyn, varhaiseen tunnistamiseen ja hoitoon ohjaamiseen sekä tarjottava todellisen tarpeen mukaisia hoitomahdollisuuksia syrjäytymisen vähentämiseksi. Myös uusimman korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan 28 prosentilla korkeakouluopiskelijoista on psyykkisiä vaikeuksia. Toisaalta tiedetään, että kun opiskelijat saavat tarvitsemansa ennalta ehkäisevät palvelut ajoissa, he valmistuvat terveempinä työelämään. Näin säästetään myös valtion kustannuksia, jotka aiheutuvat kalliimmista erikoissairaanhoidon palveluista, sosiaalimenoista ja saamatta jääneistä verotuloista.

Opiskelijan ammattikorkeakoulu 2010 -tutkimuksen mukaan omat voimavaransa vahvasti kokeva opiskelija suorittaa noin 10 opintopistettä enemmän vuodessa kuin opiskelija, joka kokee omat voimavaransa heikoiksi. Myös työurien pidentämistä pohtinut Jukka Ahtelan työelämäryhmä esitti loppuraportissaan vuonna 2010, että opiskelijoiden sairastavuutta ja työkyvyttömyyden syntymistä voidaan ehkäistä nimenomaan kattavalla opiskelijahuollolla. Riittävällä opiskelijahuollolla voidaan vähentää opintojen keskeyttämistä sekä tukea opintojen loppuun saattamista. Raportissa esitettiin, että opiskelijoiden terveydenhuoltopalvelujen saatavuus varmistetaan ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuolto järjestetään nimenomaan YTHS-mallin pohjalta.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi: Ministeri Kiuru pohti äsken, miten YTHS:n tarjoamia terveydenhuoltopalveluita ammattikorkeakouluopiskelijoille tulisi tarjota jatkossa. Toivon vahvasti, että saamme pikaisesti kestävän ja tasa-arvoisen ratkaisun kaikkien opiskelijoiden terveydenhuoltoon. Näen, että korkeakouluopiskelijoille tulee tarjota yhtenäinen, vaikuttava terveydenhuolto nimenomaan YTHS-muotoisena. Jat-kossa voimme pohtia, mihin se sitten siirtyy, siirtyykö se mahdollisesti osaksi sote-toimintaa vai säilyykö se itsenäisenä, mutta näen, että sitä pitää kehittää vahvasti yhtenäisenä. Jokainen nuori sekä hänen terveytensä ja opiskelunsa tukeminen on yhtä tärkeä riippumatta siitä, missä hän asuu tai millä koulutusalalla tai -asteella hän opiskelee. Opiskeleminen on kovaa työtä, ja yhteiskunnan on turvattava nuorille kattavat palvelut myös oppimisen tueksi.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Täytyy ensin todeta, että edustaja Kiljusella on paljon asiaa mutta totta joka sana: näihin ajatuksiin on helppo yhtyä.

Ammattikorkeakoulut ovat hyvin ansainneet tämän nyt käsittelyyn tulleen lain. Uudistuksen myötä ammattikorkeakouluja yhtenäistetään monella tavalla. Rahoitusta ja kannustavuutta järkeistetään ja opiskelijoiden asemaa parannetaan. Mielestäni tämä on kaiken kaikkiaan erittäin myönteinen uudistus.

Uusi yliopistolaki tuli voimaan vuoden 2010 alusta. Lailla parannettiin yliopistojen toimintaedellytyksiä yhä kovenevassa kansainvälisessä toimintaympäristössä. Nyt tekeillä olevassa ammattikorkeakoulu-uudistuksessa on tavoitteena luoda lainsäädännöllisesti puitteet ja toiminnalliset edellytykset ammattikorkeakouluille, joiden tulisi olla tietenkin myös kansainvälisesti arvostettuja, itsenäisiä ja vastuullisia osaajien kouluttajia, alueellisen kilpailukyvyn huolehtijoita, työelämäuudistajia ja innovaattoreita ja niin edelleen.

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välinen yhteistyö muuttuu uudistuksen myötä helpommaksi esimerkiksi tukipalvelujen, kuten kirjasto- ja opiskelijapalvelujen, osalta, ja uudistuksella päästään kehittämään ammattikorkeakoulujen toimintaympäristöjä siten, että ne omalta osaltaan varmistavat suomalaisen yhteiskunnan toimintaedellytyksiä pitkälle tulevaisuuteen.

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulujen henkilöstön asema muuttuu siten, että henkilöstö saa oman edustajan osakeyhtiönä toimivan ammattikorkeakoulun hallitukseen. Ehkä suurin muutos kuitenkin koskee opiskelijoita, eli opiskelijoilla olisi edustus ammattikorkeakouluhallituksessa ja tutkintolautakunnassa.

Opiskelijoille tulisi myös automaattinen jäsenyys opiskelijakunnassa samaan tapaan kuin yliopistoissa on ollut jo vuosikymmeniä. Mieluummin puhumme ehkä automaatiojäsenyydestä kuin pakkojäsenyydestä. Automaatiojäsenyys vahvistaisi opiskelijakunnan asemaa kaikkien ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden yhteisönä samaan tapaan kuin kaikissa muissakin tutkintokoulutusta tarjoavissa oppilaitoksissa. Uuden ammattikorkeakoululain myötä ammattikorkeakouluhallituksen rooli on muuttumassa vahvemmaksi, kun ylläpitäjän rakenteesta luovutaan ja kaikista ammattikorkeakouluista tulee osakeyhtiöitä. Muutos merkitsee opiskelijakunnan roolin huomattavaa vahvistumista ammattikorkeakouluhallinnossa, ja opiskelijakunnan asema yhteiskunnallisena toimijana kasvaa myös nykyisestä.

Lisäksi automaatiojäsenyys lisää opiskelijakunnan autonomiaa suhteessa ammattikorkeakouluun. Tällä hetkellä opiskelijakunnalle ei ole osoitettu erikseen taloudellisia resursseja lakisääteisten tehtävien toteuttamiseen, joten ne ovat riippuvaisia ammattikorkeakouluilta saatavista avustuksista. Opiskelijakunnan taloudellinen riippumattomuus ammattikorkeakoulusta on tärkeää, jotta se voisi olla aidosti itsenäinen.

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoululain myötä on syytä uudistaa myös opiskelijoiden terveydenhoito niin sanotun YTHS-mallin mukaisesti, josta täällä on jo moni puhunut. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden opiskelijaterveydenhuollon puutteet ja vallitseva epätasa-arvoisuus yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden välillä ovat erittäin tärkeitä perusteita YTHS:n palveluiden laajentamiseksi kaikkien ammattikorkeakouluopiskelijoiden käyttöön. Korkeakoulusektorille on syytä luoda yhdenmukainen malli tässä asiassa. Epätasa-arvoa ei tule jatkaa.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan siis erittäin hyvä ja tarpeellinen uudistus. On turha herätellä ihmepeikkoja duaalimallin katoamisesta ja muusta. Tällä uudistuksella myös ammattikorkeakoulut pystyvät profiloitumaan omalla vahvalla alue- ja työelämälähtöisellä suuntautumisellaan vahvemmin.

Lauri  Heikkilä  /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä ammattikorkeakoululain uudistus on hyvin tarpeellinen. Tässä laissa pyritään säätämään ammattikorkeakoulun rahoituksesta, joka nykyisin on osa kuntien valtionosuusjärjestelmää. Kunnan omarahoitusosuus ammattikorkeakoulun käyttökustannuksiin poistettaisiin, ja valtio vastaisi jatkossa kokonaisuudessaan ammattikorkeakoulujen rahoituksesta.

Tässä voidaan tietysti ajatella, miten tämä vaikuttaa käytännössä ammattikorkeakoulujen sijoituspaikkoihin ja ammattikorkeakoulujen toimimiseen eri alueilla, kun nyt hyvin tiedämme, että Suomessa niin yliopistoilta kuin ammattikorkeakouluiltakin puuttuu rahoja ja ollaan kovasti leikkaamassa rahoituksesta.

Tässä esityksessä on lisäksi todettu, että järjestetään ammattikorkeakouluopiskelijoille terveydenhoitopalvelut. Nämä tulevat tarpeeseen ja tuovat yhdenvertaisuutta eri opiskelijaryhmien välillä terveydenhoitopalveluissa, ja varmaankaan pakkojäsenyydestäkään ei ole haittaa, jos opiskelijat saavat hyvät terveydenhoitopalvelut. Tosin terveydenhoitopalvelut voidaan järjestää myöskin terveydenhoitomaksun pohjalta pakkojäsenyyttä tarvitsematta.

Toki sitten taas perinteisesti opiskelijoilla on ollut erilaisia alennuksia. Varmasti niistä on monet jo toteutettu ammattikorkeakouluopiskelijoille, mutta joitakin alennuksia saattaa olla vie-lä yliopisto-opiskelijoilla enemmän, ja tietysti tuommoinen pakkojäsenyys ja samantyylinen malli kuin yliopistoissa ehkä auttaisi siihen, että tulisi samanlaiset opiskelija-alennukset ja muukin kohtelu. Tietysti ammattikorkeakouluopinnoissa ovat ehkä joitakin maksuja kunnat ja valtio kattaneet, mitä sitten taas yliopistopuolella on joutunut lainarahoituksella tai omilla rahoilla hoitamaan.

Mutta kumminkin tässä on tietysti vaarana tämä ammattikorkeakouluverkkojen leikkaaminen, mistä tänään ei oikeastaan ole puhuttu, ja ehkä se on eriytetty tuosta lakiehdotuksesta.

Ihmeellisenä huolena on noussut pintaan tämä tutkimuskysymys. Perinteisestihän yliopistot ovat suorittaneet perustutkimusta, ja välttämättä ammattikorkeakoulut eivät perustutkimusta uhkaa tulevaisuudessakaan, mutta jos ammattikorkeakoulut kykenevät haastamaan yliopistot soveltavan tutkimuksen puolella ja viemään sitä pidemmälle joillakin aloilla, niin pitäisi luoda sujuva malli, millä sitten opiskelijat voisivat siirtyä yliopistojen alle suorittamaan jatkotutkintoja. Tämä tukisi sitä, kun on liian vähän rahaa yliopistoilla ja liian vähän ammattikorkeakouluilla, että se korkeatasoinen koulutus voitaisiin Suomessa hyvin säilyttää. Se on varmaan tulevaisuudessa niin, vaikka ehkä tämä eduskunta ja nämä valiokunnat, kun nyt käsittelevät tätä, eivät vielä näe sitä tarvetta integroida ammattikorkeakouluja joillakin aloilla yliopistoihin.

Teknillisellä puolellahan meillä on ollut yliopistoja, missä on teknillisiä tiedekuntia, meillä on ollut tekniset korkeakoulut ja sitten on ollut teknillisillä aloilla ammattikorkeakoulut. Monin paikoin nämä ovat jo käytännössä yhdistyneet ja jostain elektroniikan puolen ammattikorkeakoulun linjalta on voinut jatkaa yliopistoon tai teknilliseen yliopistoon sitä elektroniikkaa opiskelemaan ja saada sieltä diplomi-insinöörin tutkinnon tai tohtorin tutkinnon vielä siihen samaan putkeen.

Tämä olisi ihan toivottavaa, että näitä kanavointeja lahjakkaille opiskelijoille ja miksei ihan keskinkertaisillekin opiskelijoille, jotka haluavat opiskella eteenpäin, luotaisiin ja avattaisiin. Niitähän onkin nykyään jo paljon enemmän, jos vertaa siihen 70-lukuun, milloin on itse aloittanut opinnot. Silloin tämä jatko-opintokelpoisuus ja nämä väylät päästä eteenpäin opinnoissa olivat paljon rajatumpia. Mutta niihin tulisi ehkä vielä enemmän panostaa kuin tässä lakiehdotuksessa on panostettu: katsottaisiin opiskelijan kannalta, miten hän suorittamalla asioita pääsee joustavasti eteenpäin ja — tietysti lahjojensa mukaan — pystyy opiskelemaan mahdollisimman korkealle ja hyödyttämään osaamisellaan suomalaista yhteiskuntaa.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä kaksivaiheinen lainsäädäntöuudistus peilaa hyvin sitä, että ammattikorkeakoulujärjestelmä on päässyt lastentaudeistaan. Muistamme silloin alkuvaiheessa ja ei vielä kovin monta vuotta sitten, että opiskelijat kävivät olemassa vuoden ammattikorkeakouluissa ja lähinnä valmistautuivat tiedekorkeakoulujen pääsykokeisiin ja eivät olleet opiskeluihin ammattikorkeakouluissa kovinkaan motivoituneita.

Nyt voidaan sanoa, että ammattikorkeakouluissa on tekemisen meininki, on yritetty löytää niitä vahvuusalueita ja rekrytoida hyviä, motivoituneita opiskelijoita ja opettajia. Mutta monilla aloilla — tätä olen monilta opiskelijoilta ja myös opettajilta kuullut — on valitettavaa, kun asiat menevät niin nopeasti eteenpäin, tieto vanhenee nopeasti, on puutteellista opiskelumateriaalia ja opettajat eivät oikein voi opettaa, että laitetaan opiskelijat työskentelemään itsenäisesti, että imuroikaa netistä jotakin materiaalia ja ottakaa itse asioista selvää. Tällaisesta pitäisi kyllä päästä eroon.

Ihmettelen sitä, arvoisa herra puhemies, että on niin kuin jo hyväksytty itsestäänselvyytenä, että kun valtaosa ammattikorkeakouluista jo nyt on osakeyhtiöitä, se olisi se ainoa malli, jolla ammattikorkeakoulu voisi toimia. Minä suhtaudun tähän edelleen kriittisesti, vaikka voidaan sanoa, että juna jo meni ohi, sillä edelleen perustelen tätä sillä, että kun kunnat sijoittavat osakeyhtiöön varoja ja sitten kunnat ovatkin yhtäkkiä ta-loudellisesti tiukoilla, niin voidaankin keksiä, että tämä ei ole kunnan ydintoimintoja, ja myydään tämä ammattikorkeakoulu tästä pois ja äkkiä se onkin kenties ulkomaalaisessa omistuksessa.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Yleisesti totean, että ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteistyön lisääminen on suotavaa tulevaisuudessa. Suomen pärjäämisestä osaamisen ja tutkimuksen saralla on pidettävä kiinni.

Yhteiskunnan kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että kansalaiset ovat mahdollisimman terveitä. Terve yksilö jaksaa paremmin ja pidempään työelämässä, mikä on luonnollisesti kansantalouden kannalta positiivinen asia. Ennen kaikkea kokonaisvaltainen hyvinvointi on ihmisen itsensä etu. Opiskelijoiden jaksaminen ja hyvinvointi on herättänyt aiheestakin huolta. Jos nuori ihminen ajaa itsensä varhaisessa vaiheessa piippuun saamatta apua ongelmiin, eivät seuraukset ole hyvät.

Yliopisto-opiskelijoille kohdennetut YTHS:n terveyspalvelut ovat saaneet hyvää palautetta opiskelijoiden keskuudessa. Syksyllä 2012 aloitettiin kokeilu YTHS-mallin soveltuvuudesta ammattikorkeakoulujen opiskelijoille. Kokeilusta saadut tulokset ovat olleet positiivisia. Tästä huolimatta kokeilu on päätetty lopettaa. Kokeilun perusteena oli opiskeluterveydenhuollon tuntuva epätasa-arvo yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden välillä. Tämä on kiistaton tosiasia.

Ammattikorkeakoulujen opiskelijat ovat terveydenhuollon palveluiden osalta kuntien varassa, joten palveluja ei ole riittävästi saatavilla ja kuntakohtaiset erot heijastuvat myös opiskeli-joiden terveydenhuoltoon. Erityisesti mielenterveysongelmiin on vaikea saada apua. YTHS toisi ratkaisun moniin ongelmiin.

Toki, jos YTHS:n palvelut laajennetaan kattamaan myös amk-opiskelijat, tarvitaan merkittäviä lisäresursseja, jottei palveluiden laatu ja saatavuus romahda. Tästä aiheutuu merkittäviä kustannuksia, mutta toisaalta kuntien terveydenhuollon kuormitus kevenisi. Lisäksi pitää muistaa, että opiskelijat maksaisivat itse osansa YTHS:n kustannuksista. Parantuneiden opiskelijoiden terveyspalveluiden avulla saavutetut tulevaisuuden säästöt esimerkiksi työkyvyn säilymisen ja ajoissa hoidettujen ongelmien seurauksena ovat merkittävät. Hoitoon pääsy ajoissa on inhimillistä ja kustannustehokasta. — Kiitos.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Heti alkuun on syytä kiittää hallitusta tämän laajan, mutta välttämättömän ammattikorkeakoulu-uudistuksen saamisesta tänään tähän lähetekeskusteluun. Kokonaisuutena hallituksen esitys on hyvä kompromissi, jossa on löydetty konkreettisia ratkaisuja moniin ongelmiin. Hallinnollisesta näkökulmasta katsottuna paras muutos on siirtyminen kaikissa ammattikorkeakouluissa osakeyhtiömalliin. Se on kaikkein autonomisin oppilaitosten ylläpitomuoto ja tekee laitosten johtamisesta pitkäjänteisempää, kun yhtiöiden hallitukset ja toimitusjohtajat kantavat jatkossa itse strategisen vastuun. Toisaalta osakeyhtiömalli tekee ammattikorkeakoulujen talousjohtamisesta läpinäkyvämpää ja ammattimaisempaa kuin nykyään. On myös hyvä, että jatkossa uusi tuloksellisuusrahoitusmalli kannustaa ammattikorkeakouluja toiminnan tehostamiseen ja kehittämiseen nykyistä paremmin.

Toisaalta, arvoisa puhemies, lakiin kyllä sijoittuu vieläkin muutamia seikkoja, joiden käsittelyyn valiokunnan toivon kiinnittävän erityistä huomiota. Tärkein näistä on mielestäni yrittäjyyden asema. On huolestuttavaa, että hallituksen esityksessä korkeakoulupohjaiseen yrittäjyyteen ei kiinnitetä rahoituksessa mitään huomiota. Lukuisista tutkimuksista tiedämme, että tässäkin salissa usein kaivatut uudet työpaikat syntyvät juuri mikro- tai pk-yrityksiin, joiden hautomisessa nimenomaan näillä toimijoilla olisi nykyistä enemmän annettavaa. Siksi kehotankin valiokuntaa miettimään keinoja, miten lakia voitaisiin muuttaa, jotta tämä mahdollisuus saataisiin käyttöön. Me tarvitsemme tässä maassa lisää elinkelpoisia opiskelijalähtöisiä yrityksiä jo pelkästään akateemisen työllisyyden parantamiseksi.

Toinen, yksityiskohtaisempi ongelma liittyy ammattikorkeakoulujen uuteen tilinpäätöskaavaan, joka on käytännössä sama kuin yliopistoilla nykyään käytössä oleva. Ammattikorkeakoulujen näkökulmasta puutteellisen tilinpäätöskaavan käyttöönotto merkitsee tilinpäätöksiin liittyvän byrokratian lisääntymistä ja ajantasaisten tilinpäätöstietojen tarpeetonta viivästymistä. Siksi olisikin hyvä, jos vaikkapa valiokuntakäsittelyssä tähän pieneen mutta hallinnon kannalta merkittävään seikkaan voitaisiin paneutua riittävällä vakavuudella.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Pakkojäsenyys on käsitteenä vähän huonolta kuulostava, mutta käytännössä se, mitä sillä saadaan, mitä sillä haetaan, on kaikin puolin kannatettavaa. Tuen vahvasti näiltä osin hallituksen esitystä.

Toinen asia, jolle myös kernaasti tuen voi antaa, liittyy terveydenhoidon järjestämiseen. Tässä on ehkä vähän omakohtaisiakin kokemuksia, kun muutaman vuosikymmenen on vierestä seurannut terveydenhoitajaa, joka on ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhoitajana toiminut.

Kolmas asia liittyy tähän dualismiin — dualismiin sanan varsinaisessa merkityksessä: myös siinä kannatan ministerin täällä tekemiä linjauksia.

Totta kai me tarvitsemme tiedeyliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välistä yhteistyötä. Sitä toki on synnytetty järkevältä pohjalta, kun vuo-sien, vuosien jälkeen hyvin harjoitellen vähitellen löytyi monilla paikkakunnilla eri puolilla Suomea malli, mille ja miten se rakennetaan. Mutta selvä erillinen tehtävä on toki tiedeyliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla. Sitä mielestäni ei kannata yrittääkään sumentaa jo senkään takia, että meillä tiedeyliopistoja kuitenkin on lukumäärällisesti aika paljon ja ammattikorkeakouluverkkokin on nyt hyvä.

Mutta huonolta näyttää sen sijaan — ja nyt tulen ensimmäisen kerran niihin kritiikkeihin, mitä kiistatta on pakko sanoa — se valinta, minkä tasavallan hallitus näyttää nyt kehyspäätöksen yhteydessä tehneen: hallitus leikkaa 260 miljoonaa euroa toisen asteen koulutuksesta. Se on kova valinta, ja se kohdistuu erittäin merkittävältä osal- ta varmasti ammattikorkeakoulutukseen. Olen hämmästyneenä katsellut ja ihmetellen kuunnellut keskustelua tuolta työhuoneestani käsin: kovin monet edustajat, varsinkaan hallituspuolueessa oikeastaan juuri kukaan, eivät tähän totuuteen ole paljon sanaa ja aikaa uhranneet. Ymmärrän, että nyt on kysymys lakiesityksestä, joka ei suoraan ota kantaa siihen resurssiin, mutta kun lakiesitys kuitenkin luo puitteita sille kaikelle, mitä varten resurssit sitten asiaan osoitetaan ja käytetään, niin tässä mielessä nämä kaksi asiaa liittyvät mielestäni kuitenkin yhteen.

Minusta on yllättävää, että näin tapahtuu. Minä ymmärtäisin tämän, ellei samaan aikaan tapahtuisi ratkaisua toisinpäin tiedeyliopistojen kohdalla: hallitus lupaa 75 miljoonaa euroa rahaa kolmen vuoden ajan valtion pussista tiede-yliopistoille. Olen keskustellut useamman tiedeyliopiston rehtorin kanssa ja kysellyt, missä määrin te olette olleet valmiina siihen, että te hankitte yksityistä rahaa, koska sen valtion rahan saamisen ehtona on nimenomaan se yksityinen raha. Minulla on se käsitys, että Suomessa ei kovin monta yliopistoa nyt ole, jotka tähän olisivat valmistautuneet. Herää väistämättä kysymys, onko tämä arkkitehturoitu jotain tiettyä ja nimenomaista yliopistoa varten, jolla on varaa, edellytykset, kontaktit, yhteydet, suhteet hankkia yksityistä rahaa, jonka hankittuaan tämä asianomainen yliopisto sitten saa tätä valtion lupaamaa rahaa aika paljon, 75 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Nyt tulen sitten siihen viimeiseen näkökulmaan, mikä liittyy tähän ammattikorkeakoululain muutokseen. Ylipäänsä olen tällä hetkellä sitä mieltä, että Suomen maailmalla selviytymisen kannalta aivan ydinkysymyksiä nyt on se, miten se poikkeuksellisen suuri osaamispotentiaali, minkä suomalainen koulutusjärjestelmä ylimpään koulutusasteeseen saakka ja teoreettisen tutkimuksen järjestelmä tuottavat — se osaamispotentiaali on suuri sittenkin Suomessa ja Suomella — generoituu sellaisiksi innovaatioiksi, jotka voidaan tuotteistaa, kaupallistaa, miten voidaan saada yritysalusta niille ja saada ne maailmalle tuottamaan verotuloja viime kädessä Suomen valtiolle ja suomalaisille. Tämä generaatio ei toimi. Mitä enemmän laitetaan rahaa tieteelliseen perustutkimukseen ja mitä enemmän otetaan siitä soveltavasta päästä pois, sitä varmemmin tämä generaatio toimii entistä huonommin ja huonommin. Tässä mielessä minun mielestäni hallituksen panokset, mitkä se nyt kehysriihessään teki, eivät palvele, eivät satu siihen kohtaan, mihin nyt juuri lisäresursseja tarvittaisiin.

Palaan siihen ammattikorkeakoulukohtaan. Minusta olisi erittäin tärkeätä, että ammattikorkeakoulu instituutiona ei pyrikään — niin kuin täällä on kyllä se asia ihan oikein mielestäni monessa puheenvuorossa tullut esille — tekemään tieteellistä perustutkimusta. Meillä on Suomen Akatemiat, meillä on yliopistoinstituutio, meillä on Suomessa erillistutkimusyksiköitä vaikka pilvin pimein ja niin poispäin. Mihinkä nyt tarvittaisiin resursseja myös koulutusinstituutiossa, ammattikorkeakoulut ylitse muiden mainiten, on nimenomaan se soveltava vaihe, se, missä sitä osaamista jo siinä oppilaitosyhteisössä aletaan muuttaa uusiksi innovaatioiksi, niiden kaupallistamiseksi ja vastaavaksi. Tästä syystä mielestäni ammattikorkeakoulut tarvitsisivat — sen sijaan, että nyt niiltä rutkasti leikataan — lisää sellaisia resursseja, jotka nimenomaan kohdistuvat tuon yrittäjyyden ja sen osaamispotentiaalin muuttamiseksi nyt niitten yritysten tekemiksi tuotteiksi ja tavaraksi. Siihen vaiheeseen tarvitaan ammattikorkeakoulussa resursseja, ei tieteelliseen tutkimukseen. Se on yliopistojen ja erillistutkimuslaitosten juttu, mutta tuo sanottu vaihe, siinä resursseja tarvitaan. Mieluusti kuulisinkin, jos ministeri vielä tänään täällä käyttää puheenvuoron: Mistä tällainen valinta? Minkä takia tähän tieteelliseen perusjuttuun lisää rahaa? Minkä takia täältä t&k-puolelta soveltavasta päästä rahaa pois ja sitten nimenomaan tänne tieteelliseen perusjuttuun paljon rahaa?

Minä aina muistan, kun tapasin taannoin monta vuotta sitten Etelä-Korean kauppa- ja teollisuusministerin. Suomi oli jälleen kerran Pisa-tutkimuksissa menestynyt hyvin. Hän onnitteli: "Onneksi olkoon, suomalaiset!" Oli hetken hiljaa ja sen jälkeen jatkoi: "Me täällä Etelä-Koreassa olemme keskittymässä siihen, että missä ikinä maailmassa uusin tieteellinen tieto syntyykin, emme siinä ehkä pärjää, mutta haluamme olla maailmassa numero yksi ja jokaisen tieteellisen tiedon, sen käytännön sovelluksen, varmistaa tuotannoksi omassa maassa, Etelä-Koreassa." Tähän voi sanoa, että ei ole välttämättä niin kuin filosofisesti kovin kaunista toimia tällä tavalla. Kyllä Etelä-Koreassa tieteellinen perustutkimuskin on kurssissa, mutta selvä painopiste tuntuu olevan heillä tämä. En sano, että meillä pitäisi olla ihan tätä samaa, mutta tällä tiellä rohkeampia askeleita. Nyt hallitus asettaa painopisteet täsmälleen toisinpäin.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulujen haasteena on varmasti löytää toimintatavat, jotka tuovat opiskelijan keskiöön ja parantavat opetuksen laatua hyvinkin erilaisille oppijoille, varmistavat omilla palvelukokonaisuuksillaan sen, että opiskelijat myös valmistuvat, koska opiskelupaikka ei takaa mitään, jos ei sieltä valmistuta, sekä samaan aikaan turvaavat sellaisen osaamisen, joka kelpaa työmarkkinoilla. Toiseksi, niiden tehtävänä on hyödyntää välittömästi nopeasti muuttuvaa työelämää, parantaa työelämälähtöisyyttä ja yhteistyötä sekä turvata osaavan työvoiman saatavuutta. Kolmanneksi, samaan aikaan pitää olla aidosti kansainvälinen ja vahvistaa alueellista kehittymistä ja elinvoimaisuutta, ja näillä molemmilla foorumeilla, niin kansainvälisillä kuin alueellisillakin, pitää löytää strategisia kumppaneita, jotta se aito yhteys niin työelämään kuin muihinkin yliopistoihin tai oppilaitoksiin ja osaamista kehittäviin instituutioihin säilyy.

Tämä kaikki pitää tehdä olosuhteissa, joissa odotukset kasvavat ja rahoitus kaventuu. Siinä mielessä hallituksen kehyspäätökset, jotka kohdistuvat koulutukseen, ovat aika surullisia, mutta toisaalta me tiedämme, että näissä oloissa on vaikea löytää tasapainoista kokoonpanoa, jossa säästöjä tehtäisiin. On syytä kuitenkin muistaa, että koulutus on nykyajan investointi. Se ei ole enää pelkästään seiniä ja laitteita, vaan se on nimenomaan osaamista.

Uusi laki vaatii ammattikorkeakouluista itsenäisiä osakeyhtiömuotoisia oikeushenkilöitä, ja nykyisestä ylläpitojärjestelmästä luovutaan. Tä-mä uudistus varmasti tuo selkeyttä järjestelmään, mutta sen toteuttaminen on haasteellista niille ammattikorkeakouluille, jotka eivät ole vielä osakeyhtiöitä. Tuo prosessi on saatava vauhdilla kasaan, jotta saadut toimiluvat säilytetään.

Samaan aikaan meillä on hyvin paljon epäselvyyttä sen suhteen, miten alv-ratkaisut toimivat, ja tiedän, että ministeriö on tässä tehnyt hyvää työtä amkien avuksi, mutta on se aika kummallista, että meillä on monenlaisia malleja, joiden osalta meidän ammattikorkeakoulut luulevat, että ne eivät joudu maksamaan alvia, ja sitten kuitenkin verottajan päätös on — tämänkin talon lausunnosta huolimatta — se, että noita alveja joudutaan maksamaan. Me joudumme tilanteisiin, joissa me puljaamme omaisuutta kuntien ja amkien välillä aika, voisi sanoa, epätarkoituksenmukaisella tavalla, jotta noita maksuja ei koituisi. Elikkä jälkiviisas on aina helppo olla, mutta olisi ollut kyllä hyvä, että meillä olisi ollut joku selkeämpi malli, jolla tuo alv-ongelma olisi etukäteen ratkaistu.

Toinen haaste on se, että kun rahoitus sinänsä niukkenee, niin me pyörimme enemmän erilaisella hankerahoituksella ja sen osuus ammattikorkeakoulujen rahoituksesta kasvaa. Siinä on niin hyvää kuin haasteellistakin, jos ajatellaan vaikkapa henkilökunnan saamisen näkökulmasta. Toisaalta se mahdollistaa sen, että voidaan hankkia uutta, innovatiivista, ajanmukaista henkilökuntaa, joka osaa ja tuottaa hyvää, mutta toisaalta riskinä on se, että tuo osaaminen ja kehitystyö häviävät siinä vaiheessa, kun projektit ja hankkeet loppuvat, jolloin on syytä pyrkiä pysymään tasapainossa, niin että tuo perusrahoitus ja hankerahoitus ovat jotenkin sulassa sovussa keskenänsä emmekä hukkaa sitä osaamista, mitä eri hankkeiden — sinänsä hyvienkin kehittämishankkeiden — kautta saadaan aikaan.

Tästä opiskelijaterveydenhuollosta: Mielestäni tärkeintä on se, että kun meillä YTHS:n puolella on ollut toimiva malli, johon kaikki ovat olleet suhteellisen tyytyväisiä, niin on järkevää, että tuosta mallista haetaan oppia ja myös ammattikorkeakoululaiset pääsevät sen mallin piiriin, mutta on tärkeää, että jatkossa ei jäädä ikään kuin vanhan mallin vankilaan, jos sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaisuudistus johtaa siihen, että pitäisi tehdä ratkaisuja. Elikkä tätä puolta kannattaa seurata tarkkaan, että hyvä malli ei muutukaan huonoksi, kun maailma ympärillä muuttuu. — Kiitos.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että Suomen korkeakoululaitos muodostuu jatkossakin yliopistoista ja ammattikorkeakouluista, joilla kummallakin on omat toisiaan täydentävät tehtävänsä ja profiilinsa. Lakiesityksellä ei ole tarkoitus muuttaa yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen keskinäistä suhdetta.

Ammattikorkeakoulujen rahoitusjärjestelmän uudistaminen on tärkeää korkeakoulusektoreiden välisen yhteistyön parantamiseksi. Rakenteellisen kehittämisen myötä yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat entistä tiiviimmässä yhteistyössä keskenään esimerkiksi erilaisten tukipalvelujen, kuten kirjastojen tai opiskelijapalveluiden, osalta. Yhteisten palveluiden, infrastruktuurien tai rakennusten rahoitusjärjestelyt on hel-pompi toteuttaa, kun molemmat osapuolet ovat rahoituksen osalta valtion järjestelmän piirissä. Synergiaedut voidaan paremmin hyödyntää.

Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen samanlainen sijoittuminen rahoitusjärjestelmässä helpottaa myös korkeakoulujärjestelmän toiminnallista ohjausta. Esitys vahvistaa myös opiskelijoiden asemaa ammattikorkeakoulun hallinnossa. Opiskelijoilla olisi edustus ammattikorkeakoulun hallituksessa ja tämän lisäksi edelleen tutkintolautakunnassa. Tutkinto-opiskelijoiden asema muuttuisi siten, että opiskelijakuntaan kuuluminen tulisi pakolliseksi ja samalla opiskelijakuntien painoarvo vaikutustahona kasvaisi.

Jäsenmaksun osalta muutoksen ei voida arvioida olevan taloudelliselta kannalta merkittävä, koska esimerkiksi ylioppilaskuntien jäsenmaksut ovat varsin maltillisia. Mikäli myös opiskelijaterveydenhuolto järjestettäisiin vastaavasti kuin yliopisto-opiskelijoilla, merkitsisi se ammattikorkeakouluopiskelijoiden asemaan huomattavaa parannusta. Jo aiemmin mainitun Jukka Ahtelan työelämäryhmän raportin mukaan opiskelijoiden sairastavuutta ja työkyvyttömyyden syntymistä voidaan ehkäistä kattavalla opiskelijahuollolla. Riittävällä opiskelijahuollolla voidaan vähentää opintojen keskeyttämistä sekä tukea opintojen loppuun saattamista. Erityisen tärkeänä pidetään opiskelijoiden mielenterveysongelmiin puuttumista ajoissa. Yhtenä toimenpide-ehdotuksena työurien pidentämiseksi raportissa esitetään nimenomaan opiskelijoiden ter-veydenhuoltopalveluiden saatavuuden varmistamista.

Uusimman korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan yli neljänneksellä korkeakouluopiskelijoista on psyykkisiä vaikeuksia. Omat voimavaransa vahvaksi kokeva opiskelija suorittaa noin kymmenen opintopistettä enemmän vuodessa kuin sellainen opiskelija, joka kokee voimavaransa heikoiksi. Omat voimavaransa vahvaksi kokeneet opiskelijat olivat muita tyytyväisempiä myös opiskelijaterveydenhuollon saatavuuteen. Jopa viisi nuorta jää työkyvyttömyyseläkkeelle joka päivä, suurin osa nimenomaan mielenterveyden häiriöiden vuoksi. Nuorten ja aikuisten työkyvyttömyys masennuksen vuoksi on lisääntynyt 2000-luvulla. Kun opiskelijat sitten saavat tarvitsemansa ennalta ehkäisevät terveyspalvelut ajoissa, etenkin juuri nämä mielenterveyden palvelut, he myös valmistuvat terveempinä työelämään. Näin säästetään myös valtion kustannuksia, jotka aiheutuvat kalliimmista erityissairaanhoidon palveluista, sosiaalimenoista ja saamatta jääneistä verotuloistakin. Hyvin toimivan terveydenhuollon merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Miksi YTHS-kokeilun vakinaistaminen sitten edellyttää, että oppilaskunnan jäsenyys olisi automaatiojäsenyys? Meneillään olevasta YTHS-kokeilusta on erittäin hyviä kokemuksia, ja opiskelijat itse toivovat, että kokeilu voitaisiin vakinaistaa. Ongelmana tässä on kuitenkin se, että kokeilussa vapaaehtoisesti kerättävä maksu ei sovellu näitten YTHS-palveluiden rahoittamiseen kestävällä tavalla.

Perustuslakivaliokunta on vuonna 2009 linjannut yliopisto-opiskelijoiden ylioppilaskuntien automaatiojäsenyyden olevan perusteltua, koska ylioppilaskunnille on osoitettu yliopistolaissa yliopistohallintoon, opintososiaalisiin etuihin ja opiskelijaterveydenhuoltoon liittyviä tehtäviä, jotka muodostavat siten riittävän perusteen automaatiojäsenyydelle. Verrattuna kuitenkin ylioppilaskuntiin opiskelijakuntien elikkä ammattikorkeakoululaisten vastaavien tehtävistä on tähän asti puuttunut velvoite osallistua opiskelijaterveydenhuollon järjestämiseen ja muun muassa opintotukilautakunnan opiskelijajäsenen valintaan. Näin ollen perustuslakivaliokunta on katsonut, että opiskelijakuntien pakkojäsenyyden ei ole katsottu olleen perusteltua perusoi-keusnäkökulmasta. Jotta me siis voimme saada nämä YTHS-palvelut myös ammattikorkeakouluopiskelijoiden ulottuville, tulee meidän säätää myöskin opiskelijakunnille vastuu osallistua opiskelijaterveydenhuollon järjestämiseen ylioppilaskuntia vastaavalla tavalla, mihin sisältyy tämä vakuutusluonteisena kerättävä terveydenhuoltomaksu.

Ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntia koskeva säätely tulee siis uudistaa siten, että opiskelijakunnan jäseniä olisivat yhdenvertaisesti kaikki tutkintoon johtavassa koulutuksessa olevat opiskelijat, sekä lakisääteisten tehtävien yhdenmukaistamisella ylioppilaskuntien kanssa. Näin poistuu tämä perustuslaillinen este YTHS-palveluiden ulottamiselle yhdenvertaisesti kaikkien korkeakouluopiskelijoiden ulottuville. Onkin todella hienoa, että tämä on nyt mukana tässä esityksessä. Toivottavasti jatkossa myös rahoitusta paremmin löytyy, jotta saadaan nämä terveyspalvelut yhdenvertaisesti ihan kaikkien korkeakouluopiskelijoiden ulottuville, yliopistojen lisäksi siis myös ammattikorkean opiskelijoille.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille tämän lain esittelystä ja kiitoksia, että olette jaksanut täällä kuunnella puheitamme.

Tarvitsemme koulutettua väkeä maakuntiin tekemään työtä, innovaatioita ja vaikkapa uusia yrityksiä myös tämän uudistuksen jälkeen. Erilaiset maamme alueet tarvitsevat eri alojen osaajia. Vahva alueellinen kytkös koulutuksessa ja ammattikorkeakoulutuksessa on ehdottomasti säilytettävä. Miettikäämme nyt vaikka sitä, että me puhumme esimerkiksi paljon täälläkin salissa biotaloudesta tulevaisuuden kasvualana. Missä ovat sitten ne biotalouden edellytykset? Ne varmasti ovat siellä, missä ovat biomassat, elikkä kaupunkiseutujenkin ulkopuolella.

Koulutuksen on tuettava elinkeinojen rakennemuutosta ja toisaalta suunnattava tulevaisuuteen ja koulutettava tulevaisuuden tekijöitä. Usealla ammattikorkeakoululla on ollut jo vuosia merkittävä panos alueittensa kehitykseen, ja toivon, että tämä otetaan huomioon edelleenkin, kun uudistusta ja myöskin näitä säästölakeja viedään eteenpäin, ettei edellytyksiä viedä niiltä, jotka ovat tehneet työnsä alueellisesti hyvin ja hoitaneet velvoitteensa myöskin esimerkiksi opintojen läpäisevyyden suhteen.

Mielestäni erittäin tärkeän kriteerin ammattikorkeakouluja arvioitaessa tulisi olla yritysvaikutusten arviointi eli määrällinen ja laadullinen yhteistyö alueen yritysten kanssa. Uskon, että ammattikorkeakoulut säilyttävät oman tonttinsa parhaiten juuri työelämälähtöisen yhteistyön ja tutkimuksen kautta, ja uskon, että siinä on siellä aivan vahva näkemys siitä, mitä tiedeyliopistot tekevät ja mitä ammattikorkeakoulut. Ammattitaito kehittyy työkokemuksen kautta näissä yrityskontakteissa. Taantumankin aikana korkeatasoisesta koulutuksesta on pidettävä kiinni, ja näinhän tehtiin myös 1990-luvun laman aikaan ja tulokset tiedetään: syntyi Nokia.

Suomessa uusi nokia odottaa meitä tulevaisuuden innovaationa, ja olen edustaja Wallinheimon kanssa täysin samaa mieltä siitä, että yrittämisen edellytyksiä täytyy parantaa myös ammattikorkeakoulun kautta. Jokainen suurikin yritys on joskus ollut pieni ja siitä kasvanut ja sitten luonut työpaikkoja ja hyvinvointia maahan. Muutama aika sitten esimerkiksi emme tienneet niin sanotusta pelialasta yhtään mitään, mutta nyt sen ympärille suunnitellaan jo uusia koulutuslinjoja ja opiskelijoita otetaan koulutukseen.

Toimialalupauudistus laittaa ammattikorkeakoulut suunnittelemaan toimintaansa eri tavalla, uudella tavalla. Toivon todella, ettei tästä tule sitten mitään pudotuspeliä ammattikorkeakoulujen kesken. Alueita ei saa jättää yksin kamppailemaan koulutuksen saamisesta maakuntiinsa. Meillä ei ole varaa jättää Suomen eri alueita yksinään. Toki ahkerasti opiskelevat opiskelijat turvaavat toisaalta opinahjonsa tulevaisuuden, ja sitten taas uudelta rahoitusmallilta on lupa odottaa tuloksia tai tehokkuuden lisääntymistä, kuten esitys toteaa.

Koulutusvienti tai tilauskoulutus, kuten esityksessä on, on myös tulevaisuutta. Vaikka koulutusviennillä kenties ei isoja volyymeja saavuteta, olen iloinen, että tämä on huomioitu lakiesityksessä, ja kiitos siitä.

Henkilökunnasta on pidettävä muutoksessa huolta. Edelleenkin ammattikorkeakouluissa arviolta kolmasosa on muuta kuin opetushenkilöstöä. Nykyään on myös paljon määräaikaisia työsuhteita, mitä ei voi kaikistellen pitää hyvänä. Toivon myös, ettei muutos- ja säästötilanteessa tehtäviä siirry niille, joille ne eivät varsinaisesti kuulu.

Lopuksi toivon, että ammatillisissa opettajakorkeakouluissa ei tule opiskelijapulaa. Näiltä osin laki säilyy ennallaan muun muassa hakukelpoisuuden suhteen. Ilmeisesti opiskelijapulaa ei ole näkyvissä, mutta me tiedämme täällä kaikki, että tämän ammatillisen opettajakorkeakoulun hakukelpoisuuden ulkopuolelle on jäänyt suurehko joukko alan vankkoja ammattilaisia, joilla on tutkinto käytännössä yhdessä yössä sulanut pois, kun ammattikorkeakouluihin aikanaan siirryttiin. Kaikki eivät ole pystyneet päivittämään vanhaa niin sanottua opistoasteen tutkintoa ammattikorkeakoulututkinnoksi tai ylemmäksi ammattikorkeakoulututkinnoksi usein täysin inhimillisistä syistä, perhesyistä. Mikäli mahdollista, toivon, että tätä ajatusta vielä voitaisiin harkita niin, että voidaan meillä helpottaa joko ammattikorkeakoulututkintoon päivittämistä tai muutoin sitten voidaan pitää huolta siitä, että sellaiset vahvat alan ammattilaiset, kehittäjät, innovaattorit pääsevät tarvittaessa ammatilliseen opettajakorkeakouluun.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä tästä ammattikorkeakoulun roolista. En malta olla, kun ministeri vielä on paikalla, sanomatta ääneen, että minusta olisi suotavaa, että ammattikorkeakoulujen tulosohjauksessa tämä kolmas tehtävä konkretisoitaisiin kaikkia ammattikorkeakouluja koskevaksi, selvemmin elinkeinoelämäorientoituvaksi.

Minusta perusteltua olisi suorastaan se, että tietty määrä ammattikorkeakoulun resursseista pitäisi käyttää nimenomaan siihen elinkeinoyhteistyöhön ja niitten rakenteitten synnyttämiseen, joilla toimiva yhteistyö itse sen tekevän portaan, elinkeinoelämän, kanssa synnytetään, molemmin puolin, niin että elinkeinoelämästä käy ammattilaisia opettamassa tai kertomassa, minkälaisia kehittämistarpeita on elinkeinoelämällä, ja jopa kenties luennoitsijoina, opettajinakin entistä enemmän, tuntisellaisina, kannattaisi ammattilaisia käyttää, ja päinvastoin niin, että ammattikorkeakouluyhteisön se soveltava osaaminen voisi välittyä entistä useammin ympäröivän yhteiskunnan elinkeinoelämän tarpeisiin. Minusta Vaasan seutu — en malta olla tässä sanomatta ääneen — on tässä mielessä aivan erinomainen esimerkki. Kaikkien Suomen ammattikorkeakoulu- ja yliopistoseutujen kannattaisi ottaa oppia siitä, mitä Vaasassa näissä asioissa on tehty.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Kahteen asiaan kiinnitän huomiota.

Ensinnäkin on pidettävä huoli siitä, että ammattikorkeakoululaitos järjestelmänä tukee alueellisesti tasapainoista kehitystä. Edellä edustaja Pekkarinen puhui tästä ammattikorkeakoulun ja yrityselämän yhteistyöstä. Juuri tästä on kysymys. Siellä, missä on koulutusta, missä on ammattikorkeakoulutoimintaa, on myös yrityselämälle erilaiset edellytykset toimia. Siksi myöskin tämä alueellinen näkökulma täytyy pitää nyt esillä, vaikka tiedän, että suunnitelmissa on monenlaisia keskittämishankkeita tälläkin sektorilla menossa. On paljon esimerkkejä onnistuneista projekteista, joissa yritysyhteistyön kautta on syntynyt uutta, uusia tuotteita jopa, ja on avattu uusia markkinoita, ja joissa tämä koulutus on voinut tukea paikallista yritystoimintaa.

Toiseksi, täällä on puheenvuoroissa kiinnitetty huomiota tähän kohtaan, mikä on tämän ammattikorkeakoulun tutkimuksen luonne, mikä olisi luontevin tapa toteuttaa sitä. Tähänkin pätee se, että se on soveltava tutkimus, joka on yhteistyössä, hyvin läheisessä kontaktissa, elinkeinoelämän kanssa. Se on juuri se kenttä, jota ammattikorkeakoulussa pitää toteuttaa. Edustaja Pekkarinen käytti tässä aiemmin tästä mielestäni hyvin perustellun puheenvuoron.

Ei tämä keskustelu mikään uusi ole. Muistan, että kaudella 2003—2007 tulevaisuusvaliokunta kävi perusteellisesti läpi tätä aihepiiriä ja omissa keskusteluissaan ja selvityksissään tuli siihen loppupäätökseen, että nimenomaan tämä soveltava tutkimus on se, jossa ammattikorkeakouluilla tulee olemaan meidän yhteiskuntamme kehityksen kannalta kaikkein merkittävimmät mahdollisuudet antaa panos uusina innovaatioina ja uusina kehittämistyön tuloksina yhteistyössä elinkeinoelämän kanssa.

Lauri  Heikkilä  /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen kuvasi tuossa edellisessä puheenvuorossaan tämän korealaisesimerkin. Se on semmoinen esimerkki, mikä innovaatioiden ja tuotekehityksen tulosten toteuttamisessa ja siirtämisessä teolliseen tuotantoon on Suomessa tosiaan unohdettu kokonaan. Samoin tämä edustaja Rundgrenin puhe oli ihan niin kuin paikallaan siihen sitten jatkona.

Suomessahan on tavallaan aliarvioitu — yliopistoprofessorit ja muut monesti aliarvioivat — sitä, jos jotain soveltaa tuotekehitykseen tai käytäntöön ja sitten tulee menestystä. Tietysti voi olla, että se professorin palkkaus ei siitä paljon nouse, jos opiskelija keksii jotain ja lähtee sitten toteuttamaan sitä johonkin yritykseen. Mutta se on yksi syy, mikä on ollut esteenä, tämä kulttuuri.

Toinen syy on ollut se, että meillä on ollut Nokia. On ollut jotenkin surkuhupaisaa viimeiset 20 vuotta, että valtion tuotekehityspanokset ja muut ovat menneet Nokialle. Nokia on sijoittanut 10, 15, 20 prosenttia omia varoja, saanut 80 prosenttia valtiolta omiin kehitysprojekteihin, ja siinä eivät ole pienet yritykset pystyneet kilpailemaan. Ja on ollut Tekesissä ja Akatemiassa liian laiskoja ihmisiä töissä: He eivät ole halunneet tutkia näitä pienten yritysten innovatiivisia projekteja, jotka olisivat tuottaneet, jos niihin olisi panostettu vähän. He ovat halunneet jakaa valtion rahat mieluummin suuressa köntissä varmoille, niin sanotuille varmoille, suurille yhtiöille. Ja siinä on tämä loukku, mihin me olemme pudonneet, sitten kun näistä suurista yhtiöistä — metsäyhtiöistä osin ja myöskin Nokiasta — on tämä tuotekehitysten tulos ja panokset pikkuhiljaa siirretty ja diilattu ulkomaille. Sen takia ollaan nyt siinä tyhjän päällä välillä. Mutta tietysti nämä peli-innovaatiot ja muut ovat osoittaneet sen, että potentiaalia on, kunhan vain tuotekehityspanokset suunnataan oikein.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Halusiko edustaja Pekkarinen vastauspuheenvuoron edustaja Heikkilän puheenvuoroon? Olkaa hyvä, 1 minuutti.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paljossa yhdyn siihen, mitä edustaja Heikkilä sanoi, mutta tuli niin radikaali väärinymmärrys tai väärä tieto, että on pakko sanoa: Nokia ei ole saanut valtaosaa esimerkiksi Tekesin varoista. Tekesin resurssit ovat olleet viime vuosina, nyt niitä on valitettavasti leikattu, mutta ne ovat olleet vuodessa 500—600 miljoonan euron luokkaa, ja keskimäärin 10—20 miljoonaa euroa on mennyt vuosittain Nokia-vetoisiin hankkeisiin. Kaiken lisäksi ne ovat hankkeita, jotka ovat Nokia-vetoisia, joihinka Nokia yleensä on ottanut partneriksi jonkun sellaisen alihankkijan tai osatoimittajan, jonka kanssa Nokia on tehnyt yhteistyötä. Ja pk-sektorin osuus Tekesin rahoista on ollut tuommoinen 70—75 prosenttia Suomessa taakse jääneitten vuosien aikaan.

Monessa yhdyn siihen, mitä edustaja Heikkilä sanoo, mutta nyt oli hivenen väärä käsitys siitä, miten suuren siivun Nokia on näistä rahoista vienyt.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Käydään tämä asia nyt loppuun, vaikka se ei nyt suoranaisesti liitykään tähän käsittelyssä olevaan asiaan, mutta edustaja Heikkilä haluaa nyt vielä edustaja Pekkariselle kommentoida.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Kiitos, puhemies! Kyllä Pekkarinen oli oikeassa. Unohdin sanoa, että tekniikan ja elektroniikan alueella tämä jako oli niin, että Nokialle meni kaikki. Itse olen siellä 25 vuotta ollut seuraamassa. En huomannut näitä muita yhteiskunnan aloja tässä maininnassa.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvä, että edustaja Pekkarinen korjasi asian, jonka minäkin olisin korjannut. Se tilastovirhe on helposti ymmärrettävissä, koska se kirjautuu Tekesin tilastoissa päähakijan mukaan ja alihankintasuorittajat jäävät silloin näkymättömiin tai vaikeasti havaittaviksi.

Olisin kuitenkin kiinnittänyt enemmän huomiota siihen viime viikolla esiintyneeseen Bengt Holmströmin, ehkä noteeratuimman suomalaisen kansantaloustieteilijän, tai taloustieteilijän, kommenttiin, jossa hän totesi, että suomalaiset ovat ylikoulutettuja alisuorittajia. Se on aika vakava väite, jossa on varmaan ainakin jonkin verran perää, koska tällä koulutustasolla, joka on maailman huippua, pitäisi olla myös monessa asiassa maailman huipulla. Miksi näin ei ole? Yksi hypoteesi on, että suomalainen koulujärjestelmä tukee tiedon, tunnollisuuden, tarkkuuden ja huolellisuuden ulottuvuuksia. Kaikki ovat staattisia persoonallisuuden ominaisuuksia. (Mauri Pekkarinen: Soveltavuuden kustannuksella!)

Se, mitä mielestäni nyky-yhteiskunnassa elinkeinoelämässä kaivattaisiin, olisi dynaamisia ulottuvuuksia, jotka ovat oma-aloitteisuus, luovuus ja päämäärähakuisuus. Näitä suomalainen yhteiskunta ei arvosta ja pahimmillaan suhtautuu niihin nyreästi. Kunnianhimoista ihmistä pidetään muita huomioon ottamattomana ja niin edespäin, mutta näiden ihmisten voimin useimmiten yhteiskunta edistyy. Se kouluohjelma, joka tällä hetkellä on, olisi tältä dynaamisuuden osuudelta saatava suuremmaksi, jotta oma-aloitteisuuden kautta syntyisi näistä ideoista myös toimivia yrityksiä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt kun ministeri Kiuru on tällä paikalla, kysyisin tästä, kun täällä on herännyt vähän epäilystä siitä, mitenkä tässä laissa on kirjattu opiskelijoitten terveydenhuolto. Haluaisin nyt tarkentaa kysymyksellä tätä 41 §:ää, jossa on tämä opiskelijakunta, jossa on määritelty muun muassa sillä tavalla, että "ammattikorkeakoulussa on tarve mahdollistaa opiskelijaterveydenhuolto samalla tavoin kuin se on toteutettu yliopistojen ylioppilaskuntien toimesta", ja sitten se jatkuu täällä myöhemmin, että "lisäksi pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädettäisiin opiskelijakunnan tehtävästä, joka liittyy mahdollisuuteen osallistua opiskelijoiden terveydenhuoltoa koskevien tehtävien toteuttamiseen samalla tavoin kuin se on toteutettu yliopistojen ylioppilaskuntien toimesta" ja niin edelleen. Tarkoittaako tämä 41 § sitä, että ammattikorkeakouluopiskelijoitten terveydenhuolto tultaisiin toteuttamaan YTHS:n tyyppisesti elikkä samalla lailla kuin ylioppilaskuntienkin toimesta elikkä ammattikorkeakouluopiskelijoitten ja yliopisto-opiskelijoitten terveydenhuolto siltä osin olisi yhdenvertainen ja toteutettaisiin samalla lailla?

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa puhemies! Tarkoitukseni ei ollut ottaa osaa tähän keskusteluun, mutta se, mitä Mauri Pekkarinen ja edustaja Lehti tuossa aikaisemmin mainitsivat, kannusti tähän koulukeskusteluun vähän syvemmälti ottamaan osaa.

Koulujärjestelmässä on edistytty huomattavasti, mutta jos me katsomme suomalaista kulttuuria ja tätä kasvatusmentaliteettia, se lähtee valitettavan paljon edelleen siitä, että me haemme punakynällä epäkohtia ja huomautamme niistä. Jokainen meistä voi omassa elinpiirissään kannustaa lapsia löytämään niitä vahvuuksia, mitä jokaisella lapsella, nuorella on. Vaikka se vahvuus olisi kuinka kapea, kuinka kapealla sektorilla, niin jos se nuori, lapsi saa siitä pienenkin signaalin ja tuen, se on se oljenkorsi, vihreä oksa, mitä pitkin hän lähtee rakentamaan elämäänsä. Mutta jos sitä tukea, kannustusta, ei tule, vaara väliinputoamisista kasvaa huomattavasti. Ja tämä teko, sanalliset kannustukset eivät maksa yhtään mitään. Ne eivät maksa perheelle, ne eivät maksa yhteiskunnalle. Se on kiinni vain siitä halusta tukea ja viedä asioita eteenpäin.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! En malta olla ottamatta kantaa tuohon edustaja Pekkarisen ja edustaja Lehden hyvään puheenvuoroon. On totta, että suomalaiset ovat valitettavasti ylikoulutettuja mutta samalla alisuorittajia. Nimittäin yksi hyvä syy on tässäkin esityksessä: sieltä puuttuu yrittäjyys, ja yrittäjyyden puolelta puuttuu lähinnä myynti ja markkinointi. Jos katsomme Suomen suosituimpia tai arvostetuimpia ammatteja — siellä ovat aina lääkärit, lakimiehet, sairaanhoitajat, niin edelleen — niin ensimmäinen myyntityö tulee sijalla 300 ja plus, niin että kyllä meillä on tässä paljon tekemistä. Jopa kansanedustajuus on suositumpaa kuin mikään myyntityö. Toivottavasti yrittäjyyttä, myyntityötä ja markkinointia saamme myös ammattikorkeakouluihin tulevaisuudessa.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Sitten tämän varsin perusteellisen keskustelun päättää ministeri Kiuru, ja hänen aikarajoitteensa on 5 minuuttia.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Haluaisin joihinkin asioihin kiinnittää huomiota, joista kansanedustajat tässä puhuivat. Minusta on hyvä, että edustaja Pekkarinen otti tämän kolmannen tehtävän esiin tässä salissa, koska minusta se on erityisen tärkeä tehtävä. Kun katsotte näitä pykäliä, niin oikeastaan kahdessa paikassa otetaan tähän samaan asiaan tarkka valtioneuvoston linjaus, joka toivottavasti eduskunnassakin sitten saa tuen.

Ensimmäinen on 4 §:ssä se, että todella nyt velvoitetaan myös tutkimus- ja kehittämistyössä siihen, että se tukee työelämää ja aluekehitystä, ja minusta tämä aluekehitys-sana on tässä erityisen tärkeä. Toinen kohta, jossa otetaan asiaan kantaa, on 6 §:ssä "Yhteistyössä toimintaympäristön kanssa", jossa lähtökohta on se, että ammattikorkeakoulujen tulee erityisesti koulutusaloillaan olla tiiviissä yhteistyössä alueensa elinkeino- ja muun työelämän kanssa. Ja nämä ovat juuri näitä tärkeitä tehtäviä, miksi ammattikorkeakoulu aikoinaan luotiin järjestelmänä, ja olen siitä tyytyväinen, että pykälätasolla olemme kahteen kohtaan tämän asian tänne tiivistäneet, ja tämä johtaa sitten siihen, niin kuin totesittekin, edustaja Pekkarinen, että nämä asiat ovat sitten tulosneuvotteluissa tietysti esillä tehtävien valvonnan yhteydessä, ollaanko suoritettu tehtäviä niin kuin on laissa linjattu.

Sitten ihan yleisesti ottaen kiinnittäisin muutamaan asiaan huomiota. Käytiin aika rapsakka keskustelu vielä puheenvuoroissakin siitä, ollaanko nyt automaatiojäsenyyden vai pakkomaksun kannalla. Niin kuin totesin tässä, esittelevänä ministerinä olen kiitollinen siitä, että hallitus on ottanut kannan, että ensisijaisen vaihtoehdon pitää olla se, että perustuslaillisesti tutkitaan, onko mahdollista olla myöskin perustuslaillisesti tällä valtioneuvoston esityksen kannalla, jolloin puhutaan automaatiojäsenyydestä. Minusta edustaja Eloranta täällä hyvin perusteli tätä, miksi se voisi olla perustuslaillisesti mahdollista, ja siihen perustuu myös tämä valtioneuvoston arvio, koska tässä tuodaan nämä tehtävät samalle tasolle, ja myöskin sitten ammattikorkeakouluopiskelijoiden yhteiselimelle tulee merkittäviä tehtäviä. Tässä jo aikaisemmin perustuslakivaliokunnan Koskinenhan tähän samaan viittasi.

Siksi olen samaa mieltä kuin edustaja Urpalainen, että tämä asia on syytä nyt tutkia ja kunnioittaa tätä ensisijaista lähestymistapaa ottamatta tähän sen enempää poliittis-intohimoista kantaa. Minusta on tärkeää asettaa nämä opiskelijat samalle viivalle. Kun me olemme nyt lain tasolla asettaneet nämä molemmat korkeakoulujärjestelmät hyvin samanlaiseen asemaan niin rahoituksen kuin toiminnankin sisältöjen suhteen, niin pidetään myös tästä viimeisestä epäkohdasta kiinni ja pyritään tekemään kaikkemme, että se näin menisi. Henkilökohtaisesti poliitikkona minulla ei ole mahdollisuutta tuoda tänne sellaista esitystä, jossa tätä asiaa ei vakavasti otettaisi ja tutkittaisi, ja tästä syystä olen kiitollinen, että se tulee mukaan.

Sitten on muutama muu kokonaisuus. Kivelä ja Heikkilä puhuivat siitä, mitä ammattikorkeakouluissa opetetaan ja miten sitä tehdään ja miten sitä tiivistetään, ja samassa veneessä olivat myöskin nyt nämä illan viimeiset puhujat. Eli lisää puhtia siihen, minkälaisia osaajia tulee. Tämä on erittäin tärkeä näkökulma, ja meidän täytyy pystyä myöskin ammattikorkeakoulu- ja koko korkeakoulukentän sisältöä muuttamaan, mutta kaikki lähtee jo suomalaisesta peruskoulusta, koska se tosiasia on, niin kuin minun kollegani ja kaimani, edustaja Kiuru totesi täällä, että näin se vain on, että meitä ei kasvateta sankareiksi tässä kulttuurissa. Se saattaa olla yksi hankala este sille, että toteutetaan sitä, että ammattikorkeakouluilla saadaan aikaan kansainvälisesti arvostettuja, itsenäisiä ja vastuullisia toimijoita, osaajia, jotka pystyvät rakentamaan myöskin alueellista kilpailukykyä.

Kyllä meillä siinä puolella on paljon vielä tehtävää, mutta otan nämä evästykset vakavasti, niin kuin myöskin edustaja Mattilan huolen siitä, että joustavuutta saataisiin näihin opintojen hyväksilukemiseen. Se on yksi syy, miksi ammattikorkeakoulujen ja yliopistojenkin pitää pystyä tekemään yhteistyötä, ja tässä lain tasollahan edellytetään myöskin ammattikorkeakouluja yhteistyöhön.

Edustaja Filatov kysyi tästä arvonlisäveromenettelystä, ja nyt, niin kuin totesin jo täällä esittelypuheenvuorossa, kaikista lakisääteisistä tehtävistä aiheutuvat arvonlisäveromenot kompensoidaan euro eurosta. Se on lakiesityksen sisältö.

Edustaja Elorannalle vastasinkin tuossa jo, ja sitten oli edustaja Pekkarinen: hyviä kommentteja siitä, minkälainen on koulutuspoliittisesti nyt näiden vaikeiden säästöjen tilanne. Minä olen aivan samaa mieltä, ja minä uskon, että moni muu meillä täällä salissa on suru puserossa siitä, että me olemme kyllä satsanneet valtavan paljon monenlaisiin investointeihin. Mutta se, mistä edustaja Filatov puhui: koulutus on parasta investointia. Itse olen samaa mieltä (Mauri Pekkarisen välihuuto) ja olen hyvin vaikeassa tilanteessa ollut, kun me joudumme samaan aikaan pitämään tämän yhteiskunnan rattaat pystyssä, koska talouskasvu jää niin heikoksi. Me olemme iso pääluokka, josta tässä tilanteessa on jouduttu myöskin leikkaamaan, ja tulos on todella, niin kuin olen todennut, monessa suhteessa kurja, mutta meidän täytyy myös nähdä tarpeeksi tulevaisuuteen. Sen takia, edustaja ja puhemies, minä haluaisin kyllä sanoa, Pekkarinen, myös teille sen, että tässä vaikeassa tilanteessa yhden miljardin kuntatehtävien säästöt olisi voitu toteuttaa myös niin, että me olisimme rapauttaneet kaiken koulutuspoliittisesti tärkeän. Minä yhdyn siihen, että 260 miljoonaa tällä toimijaverkon järjestelyllä on kova juttu, mutta olen todennut jo aikaisemmin, että me tulemme tekemään sen kestävällä tavalla vain järjestäjäverkkoa järkeistämällä, emme seiniä vähentämällä, koska nuorten pitää jatkossakin päästä opiskelemaan. Sieltä se lähtee.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän kyllä tämän tiukan tilanteen, että jostain pitää ottaa ja sitten ehkä johonkin pitää antaa, mutta minun on hivenen nyt vaikea ymmärtää, onko juuri tässä tilanteessa painopisteasetanta oikein, kun yliopistoihin laitetaan merkittävästi lisää rahaa ja vielä tiedetään, että vain harva yliopisto pääsee käytännössä hyödyntämään sitä rahaa, joka tällä metodilla nyt niille tarjotaan, ja samaan aikaan leikataan niin paljon täältä ammatilliselta keskiasteelta, sieltä, missä niitä kehittäjiä, niitä erityisosaajia pitäisi periaatteessa tuottaa, niin kuin ammattikorkealtakin ja opistoasteelta. Ennen kaikkea sieltä opistoasteeltahan tämä leikkaus nyt tapahtuu ja lukiosta. Mielestäni näiden kahden keskinäiset suhteet eivät ole balanssissa.

Anneli  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että ministeri vastaisi tähän minun kysymykseeni tästä pakkojäsenyydestä ja sitten siitä, onko tänne lainsäädäntöön teidän mielestänne kirjattu riittävän selvästi 41 §:ään, että se tarkoittaa nimenomaan YTHS:n järjestelmää. Nyt osa edustajista, jotka vastustavat pakkojäsenyyttä, perustelevat sitä sillä, että tänne ei ole riittävän selkeästi kirjoitettu, kuinka ammattikorkeakouluopiskelijoitten terveydenhuolto tulisi järjestää.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Minusta ministeri kyllä vastasi, mutta hän ehkä yrittää pukea sen toisiin sanoihin vielä.

Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Hyvä, että sain vielä vastauspuheenvuoron, sillä minusta molemmilla edustajilla oli hyvät kysymykset vielä tähän loppuun. Totean, että vastasin teille molemmille, mutta jäi varmasti nyt sitten jollakin tavalla ymmärtämättä. Eli, edustaja Kiljunen, se on hyvä kysymys, me olemme tehneet sen, minkä me olemme pystyneet meidän lainsäädäntömme puolella, eli käytännössä sitten mennään tuonne sote-puolelle eli käytännössä järjestämislain puolelle, kun mennään yksityiskohtiin, enkä voi ottaa toisten ministerien reviirillä kantaa, mutta juuri näin tässä lukee, eli kyllä me tulemme pitämään huolta siitä, että käytännössä esitykseen sisältyy ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien asemaa vahvistava opiskelijakuntien automaatiojäsenyys, ja tätä kautta sitten mahdollistetaan se, että opiskelijaterveydenhuollon järjestämistapa on sama kuin yliopisto-opiskelijoillakin, ja se on tässä. Miten se käytännössä järjestetään, se jää tuonne sote-järjestelyjen puolelle, enkä lähde ottamaan niihin kantaa, mutta voidaan sitten käytäväkeskustelussa mennä yksityiskohtiin.

Edustaja Pekkarinen, minusta se huoli on aiheellinen, mihin nämä vähäiset rahat käytetään. Jos olisikin kysymys samalla kertaa tehdyistä päätöksistä, se olisi helppoa, mutta kun tällä kertaa olimme aikaisemmin tämän talon sisällä kaikki eduskuntaryhmät yhdessä sopineet, että kunnilla on liian paljon tehtäviä ja miljardi haluttiin vähentää kuntatehtäviä, ja nyt oltiin siinä tilanteessa jo aikaisemmin, että tehtiin linjaus siitä, että meidän täytyy vähentää erityisesti isojen pääluokkien kohdalla, haettiin tehtäviä, joita voidaan vähentää.

Sellaisia summia ei saa kokoon perusopetuksesta vähentämällä, ja kun ammattikorkeakoulut siirtyivät nyt valtiolle, niin käytännössä sen vuoksi on vaikea vähentää valtion palveluista, kun piti kuntatehtävistä karsia. Valitettavasti nämä eivät ole samasta kohtaa tehtäviä vähennyksiä. Täytyy sanoa, että lopputulos on aina kompromissin osa, ja siltä osin ajattelen näin, että asioihin varmasti joudutaan vielä palaamaan tuolla ensi syksyn budjettiväännöissä koko tämän kokonaisuuden osalta. Mutta tämä toisen asteen reformi on osa sitä kuntatalouden sopeuttamispakettia, jossa kuntien tehtäviä vähennetään. Niitä voidaan vähentää vain varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta tai toiselta asteelta lukiosta tai ammattikoulusta. Tästä on kysymys.

Keskustelu päättyi.