1) Hallituksen esitys eduskunnalle ammat-tikorkeakoululaiksi
ja laiksi yliopistolain 49 §:n muuttamisesta
Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Esittelyssä on tänään
siis laki Suomen Akatemiasta ja esitys sen muuttamiseksi siltä osin
kuin nyt muutoksia tehdään.
Ensinnäkin on hyvä todeta, että Suomen
valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen taso on lähes
2 miljardia euroa ja siltä osin ei ole sama, mitä tällä rahalla
tehdään. Osuutemme, opetus- ja kulttuuriministeriön
hallintoala, on siis korkeakoulujen ja Suomen Akatemian kautta tästä noin
puolet, ja kilpailtuna rahoituksena Suomen Akatemian ja Tekesin
kautta kanavoituu jo noin 43 prosenttia 2 miljardista. No, Suomen
Akatemian tieteen tila...
Puhemies Eero Heinäluoma:
(koputtaa)
Arvoisa ministeri, meillä on tässä ensimmäisenä asiana
hallituksen esitys ammattikorkeakoululaiksi (Krista Kiuru: Hui,
anteeksi!) ja toisena asiana hallituksen esitys laiksi Suomen Akatemiasta, mutta
(Hälinää) tuntui siltä, että ei
tämä aloitus salia haitannut mitenkään.
Arvoisa puhemies! On kyllä hyvä, että näin
on. Minä nimittäin itse ilmoitin ne näinpäin, mutta
se on hyvä, että täällä muutetaan
tärkeysjärjestystä. Lähdetään
sitten siitä liikkeelle, että esittelenkin ammattikorkeakoululakia
ja siihen tehtäviä muutoksia.
Hyvät edustajat, olemme nyt siinä vaiheessa, että ammattikorkeakoululaki
on tullut viimeistelyä vaille valmiiksi ja nyt ollaan sitten
toisessa vaiheessa menossa. Ammattikorkeakoululainsäädäntö on
muutoksen alla kokonaisuudessaan, koska uusi laki tulee korvaamaan
sen vuonna 2003 tehdyn ammattikorkeakoululain. Tässä lainsäädäntöuudistuksessa
jatketaan sitä ammattikorkeakoulu-uudistusta, jonka ensimmäinen vaihe
on ollut jo eduskunnan käsittelyssä. Silloin tehtiin
päätös siitä, että ammattikorkeakoulujen toimiluvat
ja perusrahoituksen määräytymisperusteet
linjataan eduskunnan edellyttämällä tavalla,
ja sitten nämä ensimmäisen vaiheen lainsäädäntömuutokset
tulivat voimaan jo tämän vuoden alusta, ja toimiluvatkin
on jo jaettu viime vuoden lopulla.
Nyt ammattikorkeakoulu-uudistuksessa on kysymys aika isosta
korkeakoulureformista, jonka ensimmäinen vaihehan tehtiin
jo viime hallituskaudella yliopistolain muutoksena eli vuonna 2010,
ja nyt on sitten ammattikorkeakoulun kokonaisuudistus meneillään.
Uudistuksen myötä ammattikorkeakouluista tulee
itsenäisiä oikeushenkilöitä ja
oikeushenkilömuoto on osakeyhtiö. Samalla luovutaan
nykyisestä ylläpitäjärakenteesta.
Tämä muutos tulee tuomaan ammattikorkeakouluille
nykyisen kaltaisen omistuspohjan jatkossakin, mutta se ero on siinä,
että koko ammattikorkeakoulutoimintaa koskeva päätöksenteko
keskitetään osakeyhtiön hallitukselle.
Valtioneuvosto tulee edelleen päättämään
toimiluvista, niin kuin on jo tähänkin mennessä,
siis joulua ennen, tehty, ja tältä osin ammattikorkeakoulut
tulevat olemaan edelleen osa julkisesti rahoitettua korkeakoululaitosta,
jolla on lakisääteisiä tehtäviä.
Se mikä tässä nyt muuttuu, on tietenkin
jo se päätös, että ammattikorkeakoulut
otetaan nyt valtion rahoituksen piiriin. Samalla osakeyhtiölain
lisäksi ammattikorkeakouluosakeyhtiöistä säädetään
myöskin ammattikorkeakoululaissa. Säädämme
ammattikorkeakoulujen hallinnosta, keskeisistä toimielimistä,
niiden päätöksentekovallasta, kokoonpanosta,
valinnasta ja tehtävistä osakeyhtiölakia
täydentäen. Myös tärkeää on
se, että henkilöstö ja opiskelijatkin
otetaan huomioon hallinnon järjestämisessä,
joka on ollut iso ja tärkeä asia.
Julkisesti rahoitettujen lakisääteisten tehtä-vien
takia ammattikorkeakoulut ovat jatkossakin voittoa tavoittelemattomia
yhtiöitä, jotka eivät saa jakaa omistajilleen
osinkoa tai myöskään tuottaa muuta taloudellista
etua toimintaan osallistuville. Jos yhtiö syystä tai
toisesta purettaisiin, niin varat tulee käyttää vastaavaan
toimintaan.
Ammattikorkeakoululaissa säädetään
myös ammattikorkeakoulujen rahoituksesta. Nykyisin ammattikorkeakoulut
ovat osa valtionosuusjärjestelmää, ja
jatkossa, niin kuin totesin, ammattikorkeakoulut siirretään
kokonaan valtiolle niin, että valtio tulee kokonaan vastaamaan
ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta. Tämä on erittäin
kiitetty linjaus ollut myöskin kentällä.
Hyvä puhemies! On hyvä todeta, että talouspoliittinen
ministerivaliokuntahan teki omat linjauksensa asiaan liittyen. Tärkeä linjaus
oli se, että kunnan omarahoitusosuus ammattikorkeakoulujen
käyttökustannuksiin poistetaan vuoden 2015 alusta
lukien. Se on kova juttu tässä kuntataloustilanteessa.
Opetusministeriö tulee jatkossakin myöntämään
ammattikorkeakouluille perusrahoitusta ammattikorkeakoululaissa
säädettyjen tehtävien toteuttamiseksi
laskennallisin perustein ottaen huomioon tietenkin sen, minkälaista
on toiminnan laatu, vaikuttavuus ja laajuus. Nykyisen ammattikorkeakoulujen
yksikkö-hinnan määräytymisen
perusteena olevat rahoitusmallitekijät tulevat valtion
rahoituksen myöntämisen perusteiksi. Malli tulee
tietenkin myöskin huomioimaan ammattikorkeakoulujen perustehtävät,
myös niiden erilaisuudet korkeakouluittain, ja kannustaa
tulokselliseen ja tehokkaaseen toimintaan. Myös aikaisempien
linjausten mukaisesti tässä lakiehdotuksessa lähdetään
siitä, että ammattikorkeakoulujen perusrahoitus
sidotaan kustannustason nousuun, mikä on tärkeää, että tuota
rahoituksen tasoa voidaan tarkistaa sidoksissa indeksiin, joka ottaa
sitten myöhemmin huomioon ammattikorkeakoulujen kustannusrakenteen
muuttumisen.
Arvoisa puhemies! Vielä yksi kiinnostava seikka on
myös se, miten arvonlisäveromenettelylle käy.
Siltä osin arvonlisäveromenettelyn kohdalla esitys
lähtee siitä, että kaikista lakisääteisistä tehtävistä aiheutuvat
arvonlisäveromenot kompensoidaan euro eurosta. Se oli täällä ensimmäisen
vaiheen käsittelyssä myöskin monen kansanedustajan
huolena. Esitykseen sisältyy myöskin se, että ammattikorkeakoulujen
ja opiskelijakuntien asemaa vahvistetaan opiskelijakuntien automaatiojäsenyydellä.
Se varmistaa ja mahdollistaa sen, että opiskelijaterveydenhuollon
järjestämiseen liittyvä terveydenhoitomaksu voidaan
kerätä samaan tapaan kuin yliopisto-opiskelijoilla.
Arvoisa puhemies! Tässä lyhyesti esittely
ammattikorkeakoululain toisen vaiheen muutoksista. Olen pahoillani,
että muistin vanhasta tottumuksesta, että lähdemme
liikkeelle Suomen Akatemialla, mutta lähdetään
sitten tässä iltapäivän ratoksi
sinnekin puolelle.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Joo, Akatemiaankin vielä tänään
ehditään.
Raija Vahasalo /kok:
Arvoisa puhemies! Tässä ministeri Kiuru ansiokkaasti
esitteli uuden ammattikorkeakoululainsäädännön,
joka nyt vihdoin pääsee meillä lähetekeskusteluun.
Siinä on paljon hyviä asioita. Ammattikorkeakoulu-uudistus
on tämän hallituskauden niitä isoja uudistuksia
korkeakouluissa, kun viime kaudella uudistettiin yliopistolainsäädäntö.
Ammattikorkeakouluista tehdään samalla tavalla
kuin yliopistoistakin itsenäisiä oikeushenkilöitä.
Muotona näillä amkeilla on osakeyhtiö,
ja perusrahoitus siirtyy valtion rahoitettavaksi. Se on pois kun-tien
omarahoitusosuudesta, tai kuntien omarahoitusosuus ei enää ole
olemassa ensi vuoden alusta lähtien.
Mutta kaksi kohtaa vähän nikotuttaa tässä,
ja ensimmäinen niistä on pykälä 4,
jossa puhutaan siitä, mikä on ammattikorkeakoulujen
tehtävä. Nykyammattikorkeakoululaissa ja myöskin
nykyisessä yliopistolaissa on määritelty,
minkälaista tutkimusta näissä tehdään.
Yliopistoissa tehdään tieteellistä tutkimusta,
ammattikorkeakouluissa tehdään soveltavaa tutkimusta.
Tämä työnjako näiden korkeakoulujen
välillä on ollut toimiva, ne täydentävät
toinen toistaan, kummallakin on omat vahvuutensa, ja sillä tavalla
koko maa ja koko yhteiskunta voi hyötyä tästä asiasta.
Esimerkiksi Lappeenrannassa on tehty hyvin, että siellä Itä-Suomen
yliopisto tekee tämän tieteellisen perustutkimustyön
ja sitten amk-puoli soveltaa näitä käytäntöön,
ja se yhteistyö on ollut erittäin hyvää ja
hedelmällistä ja kiiteltyä. Nyt kun nämä sotketaan
keskenään, siitä ei hyvää seuraa,
sillä pelkona on, että meidän tutkimuksemme
taso laskee, kun kaikki rupeavat tekemään kaikkea,
kun pienessä maassa ei tähän ole varaa.
Näillä jo hallitusohjelman mukaisestikin on eri
tehtävät. Ammatikorkeat itsekin toivovat ja haluavat
sitä ja kannattavat sitä. Myöskään
tämän tärkeän soveltava-sanan
poistoa ei ole millään lailla perusteltu hallituksen
esityksessä, eikä myöskään
ole rinnakkaistekstiä olemassa hallituksen esityksessä.
Toinen asia, joka vähän nikotuttaa, on tämä pakkojäsenyysasia.
Yliopisto on se ainoa taho, jolla se perustuslain mukaan voi olla,
ja on vähän si och så, voiko se enää olla
yliopistolaissakaan yliopiston opiskelijoille. Se hipoo kovasti
näitä perustuslain rajoja, ja nyt jos sitä esitetään
laajennettavaksi yliopiston ulkopuolelle, niin pelkään
pahoin, että se siitä laajenee muuallekin. Perustuslaissa
meille taataan se, että meitä ketään
ei voida pakkoliittää jäseniksi mihinkään,
ja se on erittäin tärkeä perustuslaillinen
oikeus meille.
Kysymys ei välttämättä ole
terveydenhuollosta, koska terveydenhuolto pitää ehdottomasti
ammattikorkeakoululaisille hoitaa erittäin hyvin. Tällä hetkellä sitä ei
ole hoidettu hyvin, mutta se ei välttämättä tarkoita,
että pakkojäsenyydellä se hoituu. On
ajateltu myöskin, että tämä YTHS hoitaisi
myös amk-puolen, mutta koska sieltäkin on rahaa
nyt kehyksessä viety, ei ole varaa silläkään
enää laajentua, ja se hädin tuskin saa
yliopisto-opiskelijatkaan enää hyvin hoidettua.
Joten tässä on nämä kaksi
asiaa, joita valiokunnan on syytä tarkkaan pohtia ja miettiä,
ja myöskin perustuslakivaliokunnan ottaa kantaa tähän
pakkojäsenyysasiaan. Ja toinen asia oli siis tämä soveltava
tutkimus.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Vahasalon kahteen kohtaan, jotka
nikotuttavat:
Ensinnä ihan tästä soveltavasta ja
tieteellisestä perustutkimuksesta: Haluan itse uskoa, että työnjako
tältä osin tulee olemaan entisenkaltainen pääsääntöisesti,
eli ammattikorkeakoulut tekevät soveltavaa tutkimusta ja
tiedekorkeakoulut perustutkimusta. Mutta tämä on
tänä päivänä vähän
veteen piirretty viiva, ja tältä osin ymmärrän
ja hyväksyn tämän hallituksen esityksen.
Mutta tätä en nyt ymmärrä ollenkaan,
että kokoomuslainen sivistysvaliokunnan puheenjohtaja,
jota olen tottunut arvostamaan, ottaa niin kielteisen kannan tähän
oppilaskunnan pakkojäsenyyteen. Minulla on tässä kädessäni
Jukka Ahtelan työelämätyöryhmän
loppuraportti, joka käsittelee työurien pidentämistä,
ja me kaikki tiedämme, kuinka tärkeä (Puhemies
koputtaa) terveys on opiskelijoille, ja Ahtelan työryhmäkin
pää- tyy esittämään
sitä, että ammattikorkeakoulujen opiskelijaterveydenhuolto
järjestetään YTHS-mallin pohjalta ja
mukaisesti. Tästä näkökulmasta
tämä oppilaiden pakkojäsenyys (Puhemies
koputtaa) on ymmärrettävä ja täysin
perusteltu ja looginen, kun puhumme korkea-asteen koulutuksesta.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Näissä vastauspuheenvuoroissa taitaa olla
nykyään minuutin aikarajoitus, eli yritetään
sen minuutin puitteissa... (Jukka Gustafsson: Tässä vanha,
tai entinen, ministeri puhuu!) — Niin, joo, siinä oli
pikkusen ministerilisää.
Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Mielenkiintoinen näkökulma
tässä valiokunnan puheenjohtajan puheenvuorossa
tuli tietenkin tästä duaalimallista, ja haluaisin
vähän herätellä tätä keskustelua.
Hän sanoi puheessaan jotakin tähän tyyliin,
että Suomella ei ole varaa hajottaa opetusta yliopistojen ja
ammattikorkeakoulujen välillä. Mutta minä haluaisin
nyt ministerille heittää kysymyksen, kun näyttää,
että ministeriössä on kova valmistelu-
ja uudistusvauhti päällä kaikissa asioissa:
kun Suomessa edelleen on tällaisia niin sanottuja pussinperiä nimenomaan
liittyen ammattikorkeakouluun, onko ministeriössä ajateltu
yliopiston ja ammattikorkeakoulun osalta sitä, että jossain
vaiheessa, kun duaalimalli menee omia latujaan yliopisto- ja ammattikorkeakoulupuolella,
siellä loppupäässä voitaisiin
sitten tehdä tutkintoja, jotka olisivat niin sanotusti
yhteisiä, elikkä duaalimalli tavallaan yhdistyisi
täällä loppupäässä?
Tässä ministerille pieni pala purtavaksi, ja haluaisin
kuulla kommenttejanne tähän asiaan.
Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Perusteet YTHS-palveluiden laajentamiseksi ovat muun muassa
ammattikorkeakouluopiskelijoiden opiskelijaterveydenhuollon puutteet
ja epätasa-arvoisuus yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden
välillä. Koska vapaaehtoinen maksumalli ei kokeilun
perusteella toiminut, automaattinen maksumalli todennäköisesti
olisi paras tapa käytännössä.
Automaattijäsenyys vahvistaisi käsittääkseni
opiskelijoiden asemaa myös yhteisönä.
Perustuslakivaliokunta on käsitellyt automaattijäsenyyttä aikaisemmin
pariinkin otteeseen. Perusteet eivät olleet riittävät
silloin, mutta tilanne on nyt muut-tunut. Ammattikorkeakoulu-uudistuksen
myötä ammattikorkeakoulujen tehokkuutta ja itsehallintoa
ollaan lisäämässä. Työuria
halutaan pidentää, siihen on suuria paineita.
Kelan tutkimuksen mukaan viisi nuorta jää työkyvyttömyyseläkkeelle
joka päivä. Ennalta ehkäisevään
terveyspalveluun pitää kiinnittää entistä enemmän
huomiota nykyään.
Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen erittäin iloinen, että toinen
vaihe käsitellään nyt, ja hyvä,
että saadaan kokonaisuudistus valmiiksi tällä kaudella.
Tästä lakiehdotuksesta löytyy paljon
hyvää mielestäni. Ensinnäkin
valtio vastaa rahoituksesta, se on erittäin hyvä asia.
Sitten ammattikorkeakoulujen hallituksista tulee jatkossakin löytyä työ-
ja elinkeinoelämän tuntemus, ja opiskelijoilla
ja henkilöstöllä tulee olla edustusta
siellä.
Mutta sitten minun mielestäni tähän
liittyy kysymysmerkki, ja se on perustuslakivaliokunnan tulkinta
tästä pakkojäsenyydestä. Minun
mielestäni se on ok. (Jukka Gustafsson: Hyvä,
oikein hyvä!) Näin voidaan menetellä,
ja meillä ei ole mitään sitä vastaan.
Mutta tietysti perustuslakivaliokunta tulee ratkaisemaan tämän
asian, onko tarpeeksi julkishallinnollisia tehtäviä.
Vielä sen verran, (Puhemies koputtaa) että olen,
puhemies, erittäin kiitollinen siitä, että ruotsinkielisen,
pienimuotoisen ammattikorkeakoulutuksen rahoitusta tullaan tarkastelemaan
jatkossakin ja rahoituspohja sitten myös pitää.
Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Päinvastoin kuin edustaja Nylander,
olen kyllä sitä mieltä, että ei
se voi olla oikein, että terveydenhuollon vuoksi opiskelija joutuu
sitoutumaan jäsenyyden kautta oppilaskuntaan, sillä niiden
nimissä tehdään nykyisin myöskin
poliittisesti värittyneitä kannanottoja muun muassa
arvokysymyksiin.
Yksi vaihtoehtoinen tapa hoitaa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön
jäsenmaksun kerääminen olisi pakollinen
terveydenhoitomaksu vakuutuksen tapaan. Tällä tavalla
voitaisiin hoitaa myös ammattikorkeakoulussa opiskelevien nuorten
terveydenhuoltoa ilman pakollista sidonnaisuutta tiettyihin oppilaskuntiin.
Opiskelijoiden yhdistymisen vapaus olisi taattava kaikissa tilanteissa.
Voimassa oleva pakkojärjestelmä yliopisto-opiskelijoiden
kohdalla on minun mielestäni perustuslain näkökulmasta
kyseenalainen, ja tätä käytäntöä ei
tulisi siksi enää nykyisestään
laajentaa.
Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä esitys on tärkeä siinä mielessä,
että se tuo ammattikorkeakoulujen opiskelijat tasavertaisempaan
asemaan suhteessa yliopistoissa opiskeleviin. Tätä uudistusta
on opiskelijoiden keskuudessa odotettu jo vuosikausia. Automaatiojäsenyys
on hyvä asia, sillä se vahvistaa opiskelijakuntien
asemaa, ja sillä tavalla ne pystyvät paremmin
myöskin valvomaan opiskelijoiden etua. On tärkeää,
että opiskelijat saavat myös edustuksensa ammattikorkeakoulujen
hallituksiin ja äänensä kuuluviin siellä,
missä päätöksiä tehdään.
On erittäin hyvä, että oppilaskunnat,
opiskelijat, järjestäytyvät ja saavat
myöskin järjestäytyneesti, tehokkaasti
ja hyvin ne terveyspalvelut, mitkä heille kuuluvat. Hyvä uudistus!
Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa vielä se, että minulla
ei ole mitään sitä vastaan, että opiskelijoiden
osallistumista vahvistetaan, niin pitää ollakin,
tai että terveydenhuolto hoidetaan kunnolla, niin pitää tehdäkin.
Mutta minä en ymmärrä sitä,
miksi tämä kaikki täytyy tehdä pakkojäsenyyden
kautta, kun minä näen sen, että siinä on muita
tarkoitusperiä kuin tämä osallistaminen
tai tämä terveydenhuolto. Kuten Nylander sanoi,
perustuslakivaliokunta tämän ratkaisee, niin että se siitä.
Toinen asia, edustaja Gustafssonille: olen erittäin
iloinen, koska mehän olemme samaa mieltä siitä,
mikä on amk:n tehtävä, ja silloinhan
sinne voi laittaa sen sanan "soveltava", niin kuin se nytkin on.
Se on muuten aika samanlainen koko pykälä, mutta
siitä vain puuttuu jotenkin se yksi sana, jonka pois ottamista
ei mitenkään kuitenkaan perustella. Mutta kun
me olemme samaa mieltä sisällöstä,
niin se silloin turvaa sen soveltavan tutkimuksen.
Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! En ymmärrä, miten paljon täällä lakiesityksessä voi
olla tällaisia peikkoja, mitä sivistysvaliokunnan
puheenjohtaja täältä esille nostaa. Meillä on
suuri tehtävä kehittää yleensä korkeakoululaitoksia
sillä tavalla, että ne vastaavat niihin tehtäviin
ja niihin edellytyksiin ja että opiskelijat löytävät
oman urapolkunsa niitten kautta. Tämän pitäisi
olla kaiken lähtökohta. En usko, että opiskelija
kovin paljon pohtii siellä opiskellessaan, että millä mallilla
minä nyt opiskelen tai mikä tässä nyt
hallinnoi tätä järjestelmää.
Tämä on kaiken kaikkiaan hyvin mittava uudistus
rahoituksen ja yhtenäistämisen osalta. Kannustavuutta,
järkeistämistä ja opiskelijoiden asemaa
parannetaan, elikkä hyvin myönteinen uudistus.
Mitä tulee tuohon pakkojäsenyyteen, niin meillä on
tällä hetkellä se tilanne, että jos
me haluamme sinne terveydenhuollon palveluja samalla tavalla kuin
yliopistolaitoksen puolelle, niin meidän on pakko tehdä tälle
asialle jotakin, ja tämä on yksi keino siihen.
Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Totta on, että pakkojäsenyydet
eivät ole modernia yhteiskuntaa. Metsänomistajien
pakkojäsenyys metsänhoitoyhdistyksissä poistettiin,
ja kyllä edellisen eduskunnan perustuslakivaliokunta käytti
mielikuvitusta, että pakkojäsenyys yliopistojen
ylioppilaskunnissa säilytettiin. Mutta yhtä lailla
totta on se, että ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhoito
on joka tapauksessa turvattava. Itse jo aikaisemmin kritikoin voimakkaasti
tätä osakeyhtiömallia ainoana, sitä,
ettei ole muita ratkaisuja. Pelkään, että tulee
tilanne, jossa mukana olevat kunnat, jotka ovat tiukassa taloudellisessa
tilanteessa, toteavatkin, että tämä ei
ole kunnan ydintoimintaa, ja lähtevät myymään
tätä julkista yhtiötä. Tämä pelko
on olemassa, ja kysyn ministeriltä, onko vallalla nyt darwinistinen
pudotuspeli. Onko koulutuksen järjestäjiä tai
opetusyksiköitä jatkossa vähemmän?
Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Toivottavasti on tultu jo siihen tilanteeseen,
että kaikkia opiskelijoita voidaan kohdella tasavertaisesti
ja tasa-arvoisesti. Tätä taustaa vasten pidän
aivan välttämättömänä,
että ammattikorkeakouluopiskelijoilla on samat oikeudet
kuin yliopisto-opiskelijoillakin. Se on minusta täysin
välttämätöntä.
Se, mitä olisin ministeriltä kysynyt, on kuitenkin
se, että nythän YTHS:ltä, ehkä osittain
tuottamuksellisesti, osittain tarkoituksellisesti, leikataan rahoja.
Kun tämä laajennus toteutetaan, rahaa pitäisi
tulla lisää tähän YTHS-järjestelmään, koska
se maksaa. Missään kehyksissä ei kuitenkaan
näy merkkiäkään siitä,
että rahaa oltaisiin lisäämässä,
vaan aika kohtalokkaastikin opiskelijoiden terveydenhuollosta ollaan
nyt leikkaamassa rahaa. Miten, ministeri, teidän omat laskelmanne
tuosta asiasta oikein toimivat? Oletteko te lisäämässä rahaa,
kun automaatiojäsenyyttä ammattikorkeakouluopiskelijoille
esitätte?
Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, pakkojäsenyys
ei ole tätä päivää,
eikä se maistu kovinkaan hyvälle. Jäsenyys
tulee ansaita ensin.
Toinen näkökulma, jonka haluaisin nostaa esille
ja jonka edustaja Vahasalokin nosti, oli tutkimus. Tutkimusotteessa
tulee huomata se, että ammattikorkeakoulujen tulee keskittyä kehittävään
ja soveltavaan ja hyvin käytännönläheiseen tutkimusotteeseen.
Muuten menee hyvin sekaisin yliopistoissa tehtävä tutkimus
ja ammattikorkeakouluissa tehtävä tutkimus. Jopa
yliopistoissa on mietittävä, mitkä ovat
tutkimusyliopistoja ja mitkä ovat sitten tutkintoyliopistoja.
Kolmas asia liittyy terveydenhuoltoon. On sinänsä arvioitava
opiskelijoiden terveydenhuollon asemaa uudelleen, varsinkin kun
käynnissä on sote-rakenne- ja -rahoitusuudistus.
Vähintään näiden uudistusten
yhteydessä tulee myöskin ammattikorkeakouluopiskelijoiden
terveydenhuoltoasiat ratkaista.
Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mielenkiinnolla kuuntelin edustaja Lauslahden
puheenvuoroa. Viittasitte, että pakko ei maistu hyvältä.
No, ei varmasti yhdessä sun toisessakaan asiassa pakko
ole paras keino. Mutta olisin kyllä mielenkiinnolla nyt
sitten kuullut kokoomuksen edustajilta, onko teidän mielestänne
sitten olemassa joku hyvä muu ratkaisu, jolla tämä opiskelijoiden
tällä hetkellä epätasa-arvoinen
tilanne aidosti hoidettaisiin, niin että pääsisimme
opiskelupaikasta riippumatta samankaltaiseen terveydenhuollon hoitamisen asemaan.
Tilanne on ollut erittäin hajallaan jo vuosia. Me tiedämme,
että on ollut vahva paine ja tarve järjestää tämä asia
jotenkin. Edustaja Lauslahti, te viittasitte aika ylimalkaisesti,
että jotenkin nyt sitten hoidetaan tämä ammattikorkeakouluopiskelijoiden
asia, enkä nyt äkkiseltään näe,
että olisitte esittänyt siihen muutakaan ratkaisua.
Totesitte vain, että pakko ei maistu.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mielenkiintoista arvioida lähetekeskustelua.
Kokoomus ja kristillisdemokraatit ovat sitä mieltä,
että meidän korkea-asteen opiskelijat eivät
ansaitse tasa-arvoista asemaa. (Annika Saarikko: Juuri näin!)
Me muut olemme sitä mieltä, että he ansaitsevat.
Mitä tulee sitten vielä tähän
soveltavaan tutkimukseen, kehittämisorientoituneeseen tutkimukseen, niin ajattelen
kyllä nyt
sitä asiaa vähän syvällisemmin
tiedekorkeakoulujen traditiosta, opiskelutavoitteista käsin,
metodologisen tutkimuksen määrää ja
osuutta, mikä on tiedekorkeakouluissa. Se ohjaa ja johtaa
sitten sen kaltaiseen tutkimukselliseen otteeseen, mihin ei ammattikorkeakoulujen
tutkintojen sisällön ja rakenteen kautta ylipäätänsä ole
mahdollisuus päästäkään. Mutta
niin kuin sanoin jo aiemmin puheenvuorossani, tämä on
vähän veteen piirretty viiva, (Puhemies koputtaa)
ja sen takia esitys on harkittu.
Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä edustaja
Saarikko kyseli, mikä on sitten se vaihtoehto (Eduskunnasta: Joo,
niin!) pakkojäsenyydelle. Se vaihtoehto on se, että pakkomaksuja
voidaan laittaa, mutta pakkojäsenyyttä ei voida
laittaa noin vain, koska siinä tulee perustuslaki vastaan.
Pakkomaksuja voidaan laittaa, pakkojäsenyyttä ei
voida — ne ovat kaksi eri asiaa. Kyllä niitä keinoja
riittää ja muuta.
Olen iloinen tuosta edustaja Gustafssonin puheenvuorosta. Kun
kaikki me olemme herttaisen yksimielisiä, että amkit
tekevät soveltavaa tutkimusta, niin silloin sen sanan pitää lakitekstissä olla
niin kuin se nytkin on. Jos se on fundeerattu tarkkaan, miksi se
on poistettu, niin silloin sen fundeerauksen perustelujen pitää olla
myöskin täällä hallituksen esityksen
perusteluissa. Niitä ei kuitenkaan tällä hetkellä siellä ole.
Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! On se mielenkiintoista tällaista
sisällissotaa, joka on hallituksen keskinäinen,
kuunnella täällä salissa. Tuntuu, että miksette
te puhuneet tätä asiaa selväksi ennen kuin
se esitys tänne tuli. On ilman muuta selvää, että kunnollinen
terveydenhuolto kuuluu myös ammattikorkeakouluopiskelijoille.
Tuo edustaja Vahasalon selvitys siitä, että jäsenyys
ja maksu olisivat jotenkin eri asioita: Minusta ne eivät
todellakaan erityisen eri asioita ole YTHS:nkään
puolella. Toivoisin nyt vielä sitä ihan kunnon
mallia sitten sieltä kokoomuksen puolelta, jos kerran tätä asiaa
vastustetaan.
Sitä ihmettelen, miksei tätä hoidettu
kehyksissä, niin että ei tarvitsisi keskustella.
Silloin rahoitus olisi kunnossa ja ei sitä rahaa tarvitsisi
opiskelijoilta kerätä niin paljon. (Ben Zyskowicz:
On se niin väärin!)
Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta edustaja Kalmarin kuvaus sisällissodasta
on kyllä hieman ylitseampuva siihen nähden, mitä minä kuulen
tästä keskustelusta. Kaikki tuntuvat olevan kuitenkin kohtuullisen
yksimielisiä siitä, että ammattikorkeakoulujen
terveydenhuoltoa pitää kehittää ja parantaa.
Tässähän ovat taustalla kokeilut,
joita on viety jo muutaman vuoden ajan, ja sieltä tulee
se tarve tähän pakkojäsenyyteen, koska
monikaan, liian moni, opiskelijoista ei ole liittynyt mukaan niihin
kokeiluihin vapaaehtoisesti ja se on tuottanut vähän
kahden kerroksen väkeä siten, että osa on
mukana ammattikorkeakoulujen uusissa terveydenhoitojärjestelmissä,
osa ei. Nyt tämän esityksen kautta kuitenkin päästään
siihen, että kaikki ovat tasavertaisesti mukana. Se "pakko" sanana
nyt on paha, ja sitä ei suvaittu kuntaliitoksissa eikä sitä näytä suvaittavan
tässäkään, mutta tunnustetaan
nyt, että sillä saadaan kuitenkin tasavertaisesti
kaikki opiskelijat mukaan tähän järjestelmään.
Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Hallituksen kehysohjelmassa siirretään
kuntien lakisääteisiä tehtäviä valtiolle
yhden miljardin edestä — hyvä niin — mutta
samalla valtio leikkaa peruskuntien valtionosuuksia samalla miljardilla.
Edustaja Vahasalo ja ministeri Kiuru, sanoitte äsken, että ammattikorkeakoulujen
perusrahoitus siirtyy valtiolle. Onko näin, vai käykö niin,
että valtio tavalla tai toisella ottaa tuen pois kyseisiltä kouluilta?
Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan todeta, että perustusvaliokunnan
linja, mitä tulee ammattikorkeakoulujen oppilaskuntien
pakkojäsenyyteen, on hyvin selkeä. Lähtökohtaisesti
pakkojäsenyys ei ole mahdollinen. On katsottu, että yliopistossa
se on mahdollinen siitä syystä, että on
pitkät perinteet siellä, ja se on sillä perusteella hyväksytty.
Ammattikorkeakoulujen osalta on todettu, että jos on huomattava
määrä julkisia tehtäviä — mutta
niitä pitää olla huomattava määrä,
terveydenhuolto on yksi, mutta on myöskin muita — vasta
sen jälkeen voidaan pakkojäsenyys hyväksyä.
Peruslakivaliokunta voi tietysti täsmentää sitten,
jos tarvetta on, tätä kantaansa.
Mutta, arvoisa puhemies, haluan todeta, mitä tulee
tehtäviin, että tilanne on se, että meillä pitää olla
selkeät tehtävät yliopistoille ja ammattikorkeakouluille.
Kannattaa lukea Bengt Holmströmin haastattelu. Hän
toteaa, että meillä ovat peruskoulu ja lukiot
erittäin hyvätasoisia, mutta korkeakoulutus on
heikkotasoista. Ja oikeastaan mitä meidän pitäisi
tehdä: meillä pitäisi olla vain kahdessa
tiedekunnassa, kahden tiedekunnan alaista, tutkimusta Suomen kokoisessa
maassa, ja muitten yliopistojenkin oikeastaan pitäisi antaa lähinnä ammatillista
koulutusta, eikä vaatia nimenomaan tieteellistä tutkimusta,
jos me haluamme, että Suomi menestyy ja meillä on
kärkeä.
Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minustakin kuulosti kyllä aika huonosti
harkitulta tämä sisällissotaver-taus:
keskustelemme kuitenkin ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien
automaatiojäsenyydestä, ja siitä, kuten
kuultiin äsken, on vähän erilaisia painotuksia.
Minusta ja sosialidemokraat-tien mielestä tämä on
asia, joka on ihan hyväksyttävä ja hyvä.
Tällä me parannamme ammattikorkeakouluopiskelijoitten
terveydenhuoltoa ja sillä hyvä. On meillä muitakin
pakkojäsenyyksiä, esimerkiksi kunnissa, jotka
nekin ovat poliittisesti toimivia tietyssä mielessä.
Kun edustaja Östman täällä viittasi,
että kun opiskelijakunnatkin ovat poliittisia, se oli aivan
kaukaa haettu vertaus.
Mutta tämä ammattikorkeakoulu-uudistus on koulutuspoliittisesti
ehdottomasti tämän vaalikauden merkittävimpiä asioita,
iso tärkeä uudistus, jossa ammattikorkeakouluista
tehdään oikeushenkilöitä ja
rahoitus siirretään valtiolle. Näin me
viemme korkeakoulu-uudistusta Suomessa eteenpäin, tuemme
koulutusta, osaamista, joka on se tekijä, joka Suomen tästäkin
tämän hetkisestä taloudellisesta lamasta
tulee nostamaan.
Tämän hetken työnjako on selkeä:
ammattikorkeakoulut keskittyvät soveltavaan tutkimukseen,
työelämälähtöiseen
tutkimukseen ja koulutukseen ja yliopistot tieteen tekemiseen, perustutkimukseen.
On selvää, että se työnjako
tulee jatkossakin säilyttää. Mutta siellä missä on
päällekkäisyyksiä, niitä pitää poistaa,
ja siellä missä on synergioita, ne synergiaedut
täytyy voida käyttää hyväksi.
Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Koko tämän ammattikorkeakoulu-uudistuksen
tärkein asia on todellakin se, että laadukkaan
koulutuksen ja erityisesti koulutuksesta työllistymisen
pitäisi olla tässäkin keskustelussa kärkenä.
Kysyisinkin ministeriltä: kuinka koette nyt itse, että tämä rahoitusjärjestelmän
uudistaminen kannustaa myös opetuksen laadun parantamiseen?
Sitten toisena tämä oppilaskunnan asema ja pakkojäsenyys
siinä: itse kyllä katson sen siinä mielessä hyvänä,
jos mitään muuta keinoa ministeriössä,
kun olette niitä pohtineet ja miettineet, ette ole löytäneet.
Haluaisin kuitenkin kuulla niitä muita vaihtoehtoja ja
sen, miksi päädyitte juuri tähän
ratkaisuun, jotta opiskelijoiden tasavertainen asema valtakunnassa
turvataan.
Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää ministeriä tästä erittäin
hyvästä lainsäädän- töuudistuksesta.
Ammattikorkeakoulu-uudistuksen toinen vaihe saadaan nyt päätökseen,
ja siltä osin koko ammattikorkeakoululainsäädäntö vuodelta
2003 uudistuu kokonaisvaltaisesti.
Hyvää tässä on myös
se, että korkeakouluopiskelijat tulevat yhdenvertaiseen
asemaan niin terveydenhuollossa kuin myös siinä,
että opiskelijoille tulee selkeä asema myös
korkeakouluhallinnossa.
Kolmantena asiana on hyvä, että ylioppilaskuntien
sekä ammattikorkeakouluopiskelijoitten automaatiojäsenyys
myös yhdenvertaistuu ja sitä kautta myös
opiskelijoitten terveydenhuolto tulee paremmaksi.
Kannan suurta huolta siitä, että meidän
ammattikorkeakouluopiskelijoitten terveydentila on tällä hetkellä erittäin
heikko juuri siitä syystä, että ammattikorkeakouluopiskelijoitten
yhtenäistä terveydenhuoltojärjestelmää ei
ole saatu laitettua yhteen. Nyt toivoisin, että tämän
kokeilun kautta lähdettäisiin viemään
ammattikorkeakoulujen terveydenhuoltoa samoihin järjestelmiin
kuin ylioppilaskuntien terveydenhuolto.
Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! On hyvä, että viimeinkin
ammattikorkeakouluopiskelijat saavat myös terveydenhoitojärjestelmän.
Sisältyykö siihen oppilaskuntajäsenyys
vai onko se erillinen terveydenhoitomaksu; molemmathan olisivat
tietysti lakimuutoksilla mahdollisia. Jos erilaiset opiskelija-alennukset,
joita yliopisto-opiskelijoilla on, tulevat myöskin ammattikorkeakoululaisille
tämän niin sanotun pakkojäsenyyden kautta,
niin se on tietysti hyvä asia, ja maksut eivät
ole kovin suuria. Niissä opiskelijayhdistyksissä varmaan
on nykyään jo kaikkien suurimpien puolueitten
jäseniä, niin ettei se jäsenyys ihan
poliittinenkaan välttämättä ole.
Mitä tulee tieteelliseen tutkimukseen ja soveltavaan
tutkimukseen, niin myöskin ammattikorkeakouluissa on nykyisin
paljon tohtorikoulutuksen suorittaneita opettajia, jotka ovat yhtä hyvin kyvykkäitä
ohjaamaan
myöskin yliopistotasoista tutkimusta kuin yliopistojenkin
opettaja. Jos uusille aloille soveltavasta tutkimuksesta kehittyy
luonnollisesti myös tieteellistä tutkimusta (Puhemies
koputtaa), niin sehän pitäisi sallia eikä meidän
täällä eduskunnassa pitäisi
asettaa rajoja.
Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kokoomuksen kannan mukaisesti on täysin
selvää, että tavoitteena on oltava ammattikorkeakouluopiskelijoiden
saaminen terveydenhuollon osalta samalle viivalle yliopisto-opiskelijoiden
kanssa. Erotettava on kuitenkin toisistaan kaksi täysin
erillistä asiaa, nimittäin pakkojäsenyys
opiskelijakuntiin ja toisaalta terveydenhuollon järjestäminen
tasavertaisesti opiskelijoille. Terveydenhuollon järjestäminen voidaan
nimittäin suorittaa myös pakollisen terveydenhuoltomaksun
kautta, joka on paljon parempi tapa järjestää.
Sinänsä tämän lain osalta pakkojäsenyyden
perusteleminen opiskelijaterveydenhuollon laajentamisella ammattikorkeakouluopiskelijoille
ei ole enää ajankohtainen eikä kestä päivänvaloa,
koska hallitus ei valitettavasti ole laajentamassa amk-opiskelijoiden
palveluita, vaan kokeilu päättyy ensi syksyyn
ja siihen ei ole tulossa enää lisärahoitusta.
Jos tämä esitys hyväksytään
tällaisenaan, päätöksenteko
näyttäytyykin ristiriitaisena (Puhemies koputtaa)
eikä kovinkaan uskottavana, koska tämä terveydenhuoltoasia
voidaan hoitaa myös erillisellä terveydenhuoltomaksulla.
Siihen ei tarvita pakkojäsenyyttä, joka on perustuslakivaliokunnankin
mukaan ristiriidassa perustuslain kanssa.
Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tässä nyt on väistämättä syytä kysyä,
että onko siis kokoomus sitä mieltä, että kun
nykyinen käytäntö yliopisto-opiskelijoiden
puolella on meillä — historiaan nojaten, kuten
edustaja Sasi totesi — se, että tämä automaatiojäsenyyskäytäntö olemassa,
niin te olisitte valmis luopumaan siitä myös yliopisto-opiskelijoiden
puolelta. Jos tuota tarkoitatte, että aidosti mennään
tasa-arvoiseen systeemiin, niin silloinhan se tarkoittaa, että toistenkin
osalta siitä luovutaan, jos ette ole valmiita laajentamaan si- tä ammattikorkeakouluopiskelijoiden
puolelle. Niin kuin totesin aiemmassa puheenvuorossa, pakko ei varmasti
ole missään asiassa paras keino, mutta en ole
nähnyt mitään muuta uskottavaa vaihtoehtoa
tämän tasa-arvoisen järjestelmän muodostumiselle.
Mutta siinä olen edustaja Vikmanin kanssa tismalleen
samaa mieltä, että tosiasia on se, että YTHS:n
laajentaminen ja terveydenhuollon tasa-arvo erilaisille opiskelijoille
ei tule toteutumaan pelkällä automaatiojäsenyyspäätöksellä amk-opiskelijoille,
ellei YTHS:n rahoituspohja ole kestävä. Ja nyt,
arvoisa hallitus ja sen edustaja, ministeri Kiuru, te ette vahvistaneet
YTHS-rahoitusta (Puhemies koputtaa) vaan heikensitte sitä.
Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ei ole kyllä mitään
syytä lähteä purkamaan kenenkään
terveydenhuoltoa, yhdenkään opiskelijan, millään
tasolla. Tällä hetkellä kaikkein ongelmallisinta
lienee meidän nuortemme ja kaikkien opiskelijoiden kohdalla se,
että he ovat masentuneita. Henkisesti ei voida hyvin, ei
voida hyvin ammattikouluissa, ei ammattikorkeakouluissa eikä yliopistoissa.
Kaikkein tärkeintä tässä salissa
olisi keskittyä siihen, miten me pidämme meidän
nuoremme siinä kunnossa, että he saavat opintonsa
päätökseen niille säädetyssä ajassa
ja pääsevät terveenä työelämään,
pääsevät rakentamaan tätä yhteiskuntaa
ja kantamaan oman kortensa kekoon. Sillä ei ole niin paljon
merkitystä, onko pakkojäsenyyttä vai eikö ole
pakkojäsenyyttä. Sillä on merkitystä, että nuoret
pysyvät kunnossa. Siihen olisi syytä kiinnittää huomiota,
ettei tässä nyt jälleen kerran tehtäisi
niin, että heitettäisiin koko lapsi pesuveden
mukana menemään.
Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean, että sivistysvaliokunnan
puheenjohtajan puheenvuorossa oli kyllä ehkä tämmöistä ylimitoitettua huolta
ja duubiota siitä, että nämä ammattikorkeakoulujen
ja yliopistojen tehtävät sotkeutuisivat. Minäkin
pidän ihan selvänä sitä, että pitää pitää ne
sisällölliset tehtävät erillään,
mutta kun te kannoitte siitä huolta, että nämä nyt
sotkeutuvat ja tätä duaalimallia ikään
kuin murennettaisiin, itse en siihen henkilökohtaisesti
usko.
Mutta sitten tähän yhteistyöhön
ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä:
kyllä näissä oloissa, näinä julkisen
talouden aikoina, mitä on, ja muustakin syystä kannattaisin
sitä, että haettaisiin käytännön
yhteistyötä, joka voisi tarkoittaa esimerkiksi
yhteisiä kampuksia tai yhteisiä kirjastoja, muita
palveluita tai miksei jopa yhteisiä kurssejakin.
Sitten vielä tähän pakkojäsenyysasiaan.
Henkilökohtaisesti olen kyllä niin kypsä siihen,
että ammattikorkeakouluopiskelijoitten terveydenhuoltoa
ei ole saatu kuntoon, että olen myös siihen valmis,
jos perustuslakivaliokunta niin päättää.
Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin näkemyksiin, että on
todella tärkeää, että tämä ammattikorkeauudistuksen
toinen vaihe menee eteenpäin. Puutun näihin kahteen
asiaan, mihin edustaja Vahasalo täällä viittasi:
Tästä automaatiojäsenyydestä voisin
todeta, että kun edustaja Gustafsson tässä oli
hyvin aktiivisesti liikkeellä, niin tässä asiassa
ei ainakaan ole niin, että suutarin omat lapset olisivat
ilman kenkiä. Nimittäin Tampere lienee ainoa paikkakunta,
missä on pystytty ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhoito
hyvällä tavalla järjestämään
ilman tätä automaatiojäsenyyttäkin,
ja sen vuoksi Tampereen ammattikorkeakoulun kauppaopiskelijat ovat
perinteisesti ja edelleen vastustaneet tätä automaatiojäsenyyttä.
Minulle sopii se, että perustuslakivaliokunta tämän
asian selvittää.
Siitä toisesta kysymyksestä, tämän
soveltavan tutkimuksen osalta: kyllä ammattikorkeakoulujen
vahvuus on nimenomaan siinä, että ne ovat lähellä työelämää,
ovat mukana siinä paikallisia innovaatioita, ideoita tuottavassa
tutkimuksessa, ja toivon, että se tulee vahvasti säilymään
myös jatkossa.
Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ymmärrän sillä tavalla,
että tämä lakiesitys kaiken kaikkiaan
on erinomaisen hyvä, eli yhteistyössä näitä lakiesityksiä saadaan
hyvälle pohjalle. Mutta minä ymmärrän
myös sillä tavalla, että tämän
valtakunnallisen ammattikorkeakoulujen uudistuksen läpivienti
samanaikaisen noin 20 prosentin perusrahoitusleikkauksen kanssa
ei oikein onnistu ilman perustavanlaatuista rakenteitten, toiminnan ja
toimintakulttuurin muutosta. Eli minä en usko, että näitten
korkeakoulujen jatkomenestys löytyisi vanhoja rakenteita
ja toimintamalleja vahvistamalla, ja sen myötä minusta
tuntuu siltä, että myös tämä duaalimallin
hyväksyttävyys tai jatko on syytä arvioida
aika tavalla uudelleen ja lähteä miettimään,
millä tavalla tällaisia organisatorisia rajoja
pystytään kaiken kaikkiaan nyt sitten koulujen
osalta ylittämään. Mutta kysymys ministerille:
miten te arvioitte tämän duaalimallin jatkoarvioinnin
jatkossa?
Puhemies Eero Heinäluoma:
Myönnän vielä puheenvuorot edustajille
Lauslahti, Vikman, Kivelä, Elomaa, Nylander, Haapanen, Östman, Gustafsson
ja Vahasalo, ja tämän jälkeen ministerin
vastaus, ja nämä puheenvuorot vapaavalintaisessa
järjestyksessä. Edustaja Lauslahti aloittaa.
Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Edustaja Saarikolle on tässä pakko
kerrata: Ehdotin, että sosiaali- ja terveydenhuollon
rakenne- ja rahoitusuudistuksen yhteydessä käydään
lävitse opiskelijoiden tilanne, ovat ne sitten opiskelijoita
toisella asteella, ammattikorkeakoulussa tai yliopistoissa, jolloin tulee
huomioitua se, miten meillä jokainen opiskelija saa tasaveroisesti
opiskelijahuoltoa ja terveydenhuoltoa.
Toinen näkökulma, jonka nostaisin esille ja joka
nousi esille muun muassa Gustafssonin puheenvuorossa ja myös
edellisessä puheenvuorossa, liittyy yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen väliseen
työnjakoon. Selvää on, että meidän
ammattikorkeakoulumme itse asiassa kirivät kohti yliopistomaailmaa,
ja saattavat jopa jotkin meidän ammattikorkeakouluistamme
haastaa tiettyjä perinteisiä yliopistoja. Selvää on,
että duaalimalli tulee pohdintaan esimerkiksi aloilla,
joilla on hyvin soveltavaa opiskelua. Muun muassa kauppatieteissä on
aika vaikea erottaa (Puhemies koputtaa) toisistaan kandin ja ammattikorkeakoulututkintoa
suorittavan opintoja.
Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Täällä salissa
on puhuttu paljon ihmisten, kansalaisten, hyvinvoinnista, ter-veydenhoidosta,
tulevasta sote-mallista. Meidän täytyy kiinnittää enemmän
huomiota ennaltaehkäisyyn. Ammattikorkeakouluopiskelijat
ja yliopisto-opiskelijat eivät ole samalla viivalla tällä hetkellä terveyspalvelujen
saannissa. Tämän YTHS-mallin pitää tulla
myös ammattikorkeakouluopiskelijoille, ja näin
ollen kysynkin ministeriltä: miten on ajateltu, että tämä rahoitus
tulee myös onnistumaan?
Sofia Vikman /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Korostan edelleenkin, että meillä ei
varmasti ole erimielisyyttä siitä, että ammattikorkeakouluopiskelijat
on saatava YTHS:n piiriin, mutta aivan eri asia on, mihin tarvitaan pakkojäsenyyttä
opiskelijakuntiin.
Tämän lakiesityksen mukaan kaikki ammattikorkeakoulun opiskelijat,
jotka on otettu opiskelijoiksi tutkintoon johtavaan koulutukseen
lukuun ottamatta tilauskoulutukseen osallistuvia opiskelijoita,
kuuluisivat jatkossa opiskelijakuntaan.
Tämä on tarpeetonta, koska pakkojäsenyys rikkoo
jokaiselle kuuluvaa oikeutta olla kuulumatta yhdistykseen, joka
on nimenomaisesti turvattu perusoikeutena perustuslain 13 §:ssä.
Perustuslakivaliokunta on kaksi kertaa aiemmin tyrmännyt
opiskelijakuntien pakkojäsenyyden. Ammattikorkeakoulun
opiskelijakunnan pakkojäsenyyden osalta perustuslakivaliokunta
on vuonna 2002 ja 2004 todennut, ettei opiskelijakunta muodosta
ylioppilaskuntaan (Puhemies koputtaa) rinnastettavaa perinteistä osaa
ammattikorkeakoulusta.
Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä pakkojäsenyyskysymys
on tosiaan ollut parikin kertaa perustuslakivaliokunnan selvitettävänä,
mutta silloin ammattikorkeakoulujen osalta tilanne oli toinen: siihen
ei silloin sisältynyt samankaltaisia erityistehtäviä kuin
ylioppilaskunnilla on. Ylioppilaskuntien osaltahan on katsottu pakkojäsenyys
mahdolliseksi juuri sen takia, että niiden kautta opiskelijat
osallistuvat yliopiston hallintoon. On olemassa tämä Ylioppilaiden
terveydenhuoltosäätiö, sen hallinnointi
ja muita laissa määrättyjä opiskelijoiden
sosiaaliseen asemaan ja myöskin opintodemokratiaan liittyviä tehtäviä.
Tässä ammattikorkeakoululainsäädännössähän
pyrkimyksenä on rakentaa samantyyppinen, analoginen malli
ammattikorkeakoulujen oppilaskunnille, ja tämä on
uusi tilanne, niin että sitä pitää sitten
perustuslakivaliokunnan arvioida, kun asia lausunnolle sinne tulee.
Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Paperilla työnjako tiedekorkeakoulujen
ja ammattikorkeakoulujen kesken on selkeä, mutta käytännössä on
kuitenkin tullut tätä hämmennystä aiheuttavaa
tilannetta, eikä ole kovin kannustavaa se, että tiede-
ja ammattikorkeakoulut ryhtyvät kilpailemaan, koska siitä kilpailusta
ei välttämättä synny uutta,
vaan sen vaikutus on köyhdyttävä.
Mutta näitä hämmentäviä tekijöitä on
esimerkiksi tämä, että ammattikorkeakouluissa
voi suorittaa ylemmän tutkinnon eli eräänlaisen
ammattikoulumaisteritutkinnon, ja sitten taas Bolognan prosessin
seurauksena meidän yliopistoihimme tulivat alemmat kandidaatin
tutkinnot enemmän tai vähemmän takaisin.
Ja nyt sen johdosta käydään paljon keskustelua,
että alempi kandi pitäisi ottaa ikään
kuin perustutkinnoksi — mutta ammattikorkeakoulututkinto
ja alempi kandi ovat vähän ristiriidassa ja palvelevat
erilaisia tarkoituksia.
Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Palaan vielä tähän
tutkimukseen, sillä tutkimus on pienen maan vahvuus ja perusta.
Lähes kaiken työn täytyy perustua tutkimukseen,
ja laatu syntyy ainoastaan sitä kautta, että meidän
työmme perustuu tutkimukseen. Jo pienillä lapsilla
puhutaan tutkivasta oppimisesta, ja haluan puolustaa tätä tutkimusperustaista
korkeakoulua, ja on hyvä, että ammattikorkeakoulujen
rahoituskin tulee nyt vahvemmin tutkimusperustaisesti.
Minulla kalskahti korvaan, kun Tutkaksen puheenjohtaja, edustaja
Lauslahti sanoi, että pitäisi olla tutkintoyliopistoja
ja tutkimusyliopistoja. Kuulinko aivan oikein? Haluaisin hieman
selvyyttä, mitä tarkoitatte. Minun on hyvin vaikea ymmärtää,
että on yliopistoja, jotka olisivat vain tutkintoja varten.
Mutta ministeriltä vielä — täällä nousi
tämä hyvinvointiasia — haluaisin kysyä,
että nyt kun ammattikorkeakoulujen rahoitus myös
perustuu tietyille opintosuorituksille ja näitä on
käsittääkseni hieman kiristetty aikaisemmasta,
vaarantuuko opiskelijoiden hyvinvointi tätä kautta?
Tuleeko opiskelutahdista liian kiivas opiskelijoille? Tällainen
huolenaihe on herännyt tässä muuten niin
ansiokkaassa ja hyvässä prosessissa.
Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Heitin ajatuksen siksi, koska aina on välillä hyvä pohtia
erilaisia työnjakoja, on kysymys sitten yliopistoista tai
ammattikorkeakouluista. Esimerkiksi USA:ssa osa yliopistoista on
selkeästi hyvin vahvasti tutkimus-orientoituneita ja osa
on sitten enemmän tutkinto-orientoituneita, ja näin
se on myös Suomessa joiltakin osin. Herätän
keskustelua ja pohdintaa siitä, olisiko Suomessa myös
mahdollista arvioida tällaista työnjakoa. En sano,
että tähän tulee mennä, mutta
edellytän, että voisimme arvioida.
Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Moni on tässä viitannut
perustuslakivaliokunnan erilaisiin lausuntoihin ja kannanottoihin,
jotka on tehty aikaisemmin. Ja ihan totta täällä on
myös viitattu siihen, että on liitetty tämä mahdollinen
pakkojäsenyys tai automaatiojäsenyys näihin
opiskelijakunnan tehtäviin. Olisi mielenkiintoista nyt
kuulla, minkälaista juridista arviointia ministeriössä on
tehty näiden tehtävien suhteen, koska varmasti
tekin olette lukeneet näitä perustuslakivaliokunnan
aikaisempia kannanottoja aika tarkkaan. Tämä on
sellainen mielenkiintoinen seikka, mistä varmasti ministeri
voisi hiukan keskustella meidän kanssamme.
Sitten tästä duaalimallista vielä sen
verran, että sisällöllisesti haluamme
ehdottomasti pitää siitä kiinni. Se käytännön
yhteistyö, yhtenäiset kampukset ynnä muuta,
on ihan eri asia. Mutta varmasti meidän tulee nyt valiokunnassa
sitten katsoa aika tarkkaan (Puhemies koputtaa) näitä sanamuotoja,
jotta meillä kaikilla on varma olo siitä, että duaalimalli
säilyy ja pitää.
Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta oli arvokasta, että perustuslakivaliokunnan
puheenjohtaja Johannes Koskinen käytti hetki sitten puheenvuoron,
koska sen näkökulma, henki ja sisältö oli
aivan toisenlainen kuin kokoomusta edustavan Sasin puheenvuoro,
jossa pidettiin suunnilleen mahdottomana, että tällainen
opiskelijajäsenyys voisi pakkojäsenyyden kautta
toteutua. Juuri näistä erityistehtävistä käsin
tullaan niin lähelle yliopisto-opiskelijoita, että tätä kautta
haluan itse uskoa, että tämä asia etenee
hallituksen esittämällä tavalla. Tässä nyt
vain näyttää olevan niin, että osalla
porvareita on tosi rankka asennevamma edelleen ammattikorkeakouluja
kohtaan, niin loistavan tuloksen kuin ammattikorkeakoulut ovatkin
suomalaiselle yhteiskunnalle antaneet.
Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt minä en ymmärtänyt
ollenkaan tuota, koska kaikki arvostamme ammattikorkeakouluja erittäin
korkealle, ja kuten sanottu, ne voivat mennä kohta ohi
yliopistoista sen takia, että ne ymmärtävät
omat vahvuutensa, ne kehittävät niitä omia
vahvuuksiansa ja sillä sektorilla ne ovat erittäin
laadukkaita. Minä olen ylpeä meidän ammattikorkeakouluistamme.
Mutta siitä vain ei tule mitään,
että kaikki tekevät kaikkea. Meidän vahvuus
on se, että me profiloidumme tässä maassa.
Me emme voi millekään toivotaan toivotaan -periaatteelle
tehdä lainsäädäntöä — siten
että toivotaan, että se pysyy soveltavassa tutkimuksessa,
mistä kaikki täällä herttaisen
yksimielisesti ovat samaa mieltä — vaan kyllä lakipykälien
pitää olla niin yksiselitteisen eksakteja, ettei
tämmöistäkään keskustelua
sitten tarvitsisi jälkeenpäin tämän
salin ulkopuolella käydä, mikä on amk:n
tehtävä tutkimuksissa, mikä on yliopistojen
tehtävä tutkimuksissa. Meidän tehtävä on
tehdä tämä asia kirkkaaksi, päivänselväksi
asiaksi, kun me kaikki olemme kerran samaa mieltä tästä.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Ja ministeri Kiuru, 5 minuuttia, voitte käyttää sen
siitä paikaltanne.
Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Kiitos edustajille hyvästä debatista.
Tässä hyvällä tavalla käytiin
kaikki keskeiset asiat läpi, ja näitä asioita
tietenkin lain valmistelussa on pohdittu.
Haluan aloittaa ensinnäkin siitä, että edustaja Kalmari
epäili, että tässä on sisällissota
hallituksen sisällä meneillään.
Kalliorinne tässä jo todisti, että varmasti
jokainen ymmärtää, että siitä ei ole
kysymys, ja minun on tietenkin siinä mielessä hieno
olla täällä tänään
esittelemässä tätä materiaalia,
koska tämä on sivistyspoliittisessa ministeriryhmässä käsitelty
kaikkien hallituspuolueiden tuella ja olemme päätyneet
tähän esitykseen, joka täällä tänään
on. Eli haluan siltä osin korostaa kaikille läsnäolijoille
ja keskustelijoille, että kyllä tässä on
suunnitellusta kokonaisuudesta kysymys.
Lähden liikkeelle siitä, kun edustaja Vahasalo totesi,
että tässä lakiesityksessä on
kaksi ongelmaa. Nämä molemmat ongelmat eivät
ole ongelmia, vaan ne ovat sellaisia asioita, joita me olemme halunneet
tieten tahtoen laittaa kuntoon.
Ensimmäinen tämän yhteiskunnan iso
peikko on se, että me emme ole pystyneet järjestäneet ammattikorkeakouluopiskelijoiden
terveydenhuoltoa. Minusta tässä edustaja Gustafsson
hyvin todisti, mikä on tämän yhteiskunnan
keskeisimpiä ongelmia: jos me haluamme ammattikorkeakouluopiskelijoiden
työuria pidentää, niin kaikkein keskeisin
toimenpide on puuttua siihen, että tämä terveydenhuolto
saatetaan päiväjärjestykseen. Samasta
puhui myöskin edustaja Peltonen, joka sanoi, että voitaisiinko
tällaisiin inhottaviin epäkohtiin todella puuttua.
Nyt ollaan puuttumassa. Tämä syy on juuri se,
jonka myös edustaja Kiljunen totesi tässä keskustelussa:
meidän on pakko saada nämä terveydenhuoltoasiat kuntoon,
koska se rupeaa rasittamaan liian paljon meidän ammattikorkeakouluopiskelijoita.
Niistä vaihtoehdoista, jotka täällä ovat
tänään olleet keskustelussa — joko
pakkojäsenyys tai pakkomaksu, molempia käsiteltiin — olemme päätyneet
siihen tulokseen, että me tuomme perustuslakivaliokunnan
harkittavaksi tämän pakkojäsenyyden.
Siihen liittyy tiettyjä haasteita, jotka ovat olleet tässä keskustelussa
jo esillä, mutta isompikin haaste on juuri se, mistä edustaja
Saarikko lopulta kysyi: olisimmeko me valmiita menemään
siihen, että todella saatetaan korkeakouluopiskelijat samalle
tasolle ja samalle viivalle, ja mitä se tarkoittaa.
Minusta tämä hallituksen esitys — joka
on tehty siis kaikkien hallituspuolueiden tuella — että me
lähdemme siitä, että ensisijainen vaihtoehto
on kuitenkin se, että kaikki korkeakouluopiskelijat saatetaan
samalle viivalle, on ainoa kestävä tapa tämä asia
järjestää. Niin kuin täällä on
todettu — edustaja Kalliorinne viittasi jo siihen — meillä on
vielä tällä hetkellä olemassa
kokeilu ja tämä kokeilu tulee päättymään
siksi, että meillä on sellainen tilanne, että edes
kunnat eivät ole kovin kovasti siihen sitoutuneet. Voi
olla, että Tampereen esimerkki, josta täällä jo
Satonen todisti, että Tampereella on kaikki hyvin, taitaa
olla sitten niitä ainokaisia, joista meillä on
positiivisia kokemuksia. Minä valitan sitä, edustajat,
että tämä kokeilu ei ole antanut kauheasti
sellaista tulosta, että me voisimme sillä tiellä kovin
pitkään edetä.
Eli siltä osin totean nyt edustajille, että kiitos tästä debatista.
Kävitte juuri sen keskustelun, joka täytyy perustuslakivaliokunnassa
keskustella, mutta meillä on myöskin olemassa
virkamiesvastuulla tehty taustavalmistelu, joka lähtee
siitä, että tässä on mahdollisuus
perustuslaillisesti edetä tällä hallituksen
esityksen pohjalla. Yksityiskohtiin en nyt mene tässä,
mutta edustaja Koskinen niihin jo tuossa äsken hiukan viittasi.
Edustaja Kerola nosti esiin tämän, että voitaisiinko
kuitenkin ajatella tämän päivän
maailmassa, että yhteistyötä pystyttäisiin
tekemään korkeakoulukentän sisällä.
Minun on pakko sanoa, että se maailma tulee auttamatta,
mutta me olemme sitoutuneet niihin hallituksen kirjauksiin, jotka
liittyvät hallitusohjelmaan, että me pidämme duaalimallista
kiinni, ja siitä tässä tullaan pitämään
kiinni. Minä toivon, että, edustajat, lukisitte
nämä tekstit. Siinä 4 §:ssä,
sekä perusteluissa että pykälässä,
kyllä kerrotaan, mitkä ovat ammattikorkeakoulun
tehtävät.
Minä toivon, että ei käytäisi
tätä duaalikeskustelua tässä,
koska me tosiasiassa olemme tilanteessa, että me laitamme
vuosittain 2 miljardia euroa tutkimukseen, josta toinen puoli, reilumpi puoli,
tulee meidän opetusministeriön hallinnoimalla
osuudella ja toinen puoli tulee sitten kilpaillun rahoituksen puolelta
Tekesin ja Suomen Akatemian puolelta. Eli Akatemian ja yliopistojen
tutkimuksena tämä ensimmäinen osuus,
toinen sitten tällä kilpaillun rahoituksen puolella. Sen
lisäksi meillä on valtava joukko yrityksiä, jotka
tekevät tällä hetkellä tutkimus-
ja innovaatiotoimintaa. (Mauri Pekkarinen: Vähenevässä määrin!) — Niin,
se on totta, koska se on nyt laskussa. Varsinkin Nokian myynnin
takia me olemme vähemmässä määrin
jatkossa enää pärjäämässä kansainvälisesti,
mutta me olemme vielä kolmantena.
Kukaan meistä ei ole sanonut, että se tutkimus,
joka tehdään tällä muulla alueella,
ei olisi yhtä tärkeää. Sitä kautta
minusta on hienoa, että ammattikorkeakoulut saavat nyt
myös tutkimusroolia. Siltä osin ne pysyvät
täällä ammattikorkeakoulun oman duaalipuolen
lestissään. Mutta olisi aivan asiatonta ajatella,
että ammattikorkeakoulut eivät tutkisi mitään,
vaikka on korkeakouluopetuksesta ja -tutkimuksesta kysymys.
Sitten täällä oli seuraava kokonaisuus,
jossa käytiin keskustelua siitä, pysytäänkö käytännössä tässä nykymallissa
vai ei. Nyt edustaja Lauslahti on lähtenyt pois, mutta
minusta tämä keskustelu, joka tässä käytiin,
on siltä osin aika tärkeä, että siinä keskusteltiin
juuri siitä, pidetäänkö suomalaisista
vahvuuksista kiinni. Täytyy sanoa, että meillä ei
ole sellaiseen varaa, että meillä olisi täällä vain
pari yliopistoa, jotka tutkisivat jotain ja loput eivät
tekisi yhtään mitään. Se ajatus
on aivan kauhea ja varsinkin se ajatus, että meillä olisi
olemassa opetus- ja tutkimusyliopistot erikseen. Tämähän
ei ole mahdollista.
Koskien sitä Kimmo Sasin esittämää ideaa, että voitaisiinko
keskittää vain joihinkin — tässä viitataan
amerikkalaispohjaisen järjestelmän hyvien puolien
läpikäymiseen ja kehotetaan Suomeakin ottamaan
siihen kantaa — niin se ei vaan valitettavasti toimi niin,
ja minä haluan sanoa teille, että Amerikassahan
on hyvin pieniä yliopistoja, useat huippuyliopistot siellä ovat
erittäin pieniä, niin että pienuus ei
ole aina ongelma, mutta laatu on se, joka tässä pätee,
ja siltä osin laadusta meidän pitää pitää jatkossakin
kiinni.
Aivan lopuksi on hyvä todeta, että me elämme aikoja,
jolloin meillä on rahasta puutetta, ja minun on pakko sanoa,
että me olemme joutuneet leikkaamaan kaikkea koulutuspolitiikkapuolella olevaa
jakovaraa, enkä halua tässä kaunistella
totuutta: myöskin ammattikorkeakoulujen rahoitus nyt vähenee.
Mutta hienoa on se, että me olemme ottamassa sen valtion
haltuun. Se on yksi isoimpia juttuja, mitä me olemme tekemässä:
saattamassa nämä tehtävät samalle
tasolle yliopistojen kanssa.
On selvää, että YTHS:n puolella rahoitus
on nyt laskussa, mutta minä en ota kantaa toisten ministerien
tonttiin. Tässä YTHS-leikkauksessa kysymys on
kulttuuriministerin asiasta. Sen sijasta, että opintotukea
olisi leikattu, leikataan nyt näitä vuokramenoja,
joihin jo edustaja Puumala viittasi. Minä itse uskon, että sitä asiaa
pitää vielä arvioida, mutta asia ei ole
minun käsissäni, niin kuin totesin.
Toinen asia on se, millä tavalla resurssit turvataan
sitten, jos eduskunta päätyy tämän
pakkojäsenyyden kannalle, automaatiojäsenyyden
kannalle. Silloin tietenkin me turvaamme ne riittävät
resurssit, jotka turvattaisiin myös muilla keinoilla järjestettynä.
Kaikki aikaan.
Aivan lopuksi totean edustaja Haapaselle: Kiitos siitä,
että otitte tällaisen analyyttisen otteen siihen,
että kyllä meillä tarvitaan tutkimusta
sekä ammattikorkeakouluissa että yliopistoissa,
molempia tarvitaan. Opiskelutahdista ei tule liian kiireinen. Vaikka
ammattikorkeakouluopiskelijat kyllä aika hyvin ikään
kuin lakiajoissa valmistuvat, silti tärkeätä on,
että tämä opiskelijaterveydenhuolto saataisiin
kuntoon. Se olisi isoin asia, millä me voisimme parantaa
sitä koulussa jaksamista. En usko, että tämä rahoitusperusteiden määräytyminen
olisi kuitenkaan sitä, mutta hyvä huomio sinänsä.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Tämän jälkeen puhujalistaan.
Tytti Tuppurainen /sd:
Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen
esitys uudesta ammattikorkeakoululaista. Tällä lakiesityksellä ammattikorkeakouluista
muodostetaan osakeyhtiömuotoisia oikeushenkilöitä,
minkä lisäksi kunnan omarahoitusosuus ammattikorkeakoulujen käyttökustannuksiin
poistetaan ja valtio vastaa jatkossa kokonaisuudessaan ammattikorkeakoulujen
rahoituksesta.
Ammattikorkeakouluilla on tärkeä rooli koulutuskentässä nimenomaan
työelämälähtöisen opetuksen
tarjoajina. Tämä lakiuudistus on odotettu ja tarpeellinen
ja siksi merkittävä osa meneillään
olevaa korkeakoulureformia. Se selkeyttää ammattikorkeakoulujen
roolia itsenäisinä toimijoina samaan tapaan kuin
yliopistouudistus aiemmin teki yliopistoille. Toimintamallien samankaltaisuus
mahdollistaa korkeakoulukentän yhteistyön kehittämisen
jatkossakin.
Selvitysten mukaan nykyistä ammattikorkeakoulujärjestelmää vaivaa
paikoin tehottomuus, joka juontuu kustannuspohjaisesta rahoitusjärjestelmästä.
Tämän lakiuudistuksen tavoitteena onkin luoda
lainsäädännölliset puitteet
ja yhteiset edellytykset, jotta ammattikorkeakoulujen toiminta kouluttajina,
kilpailukyvyn rakentajina, työelämän
kehittäjinä ja innovaattoreina olisi jatkossa
alueellisesti ja kansainvälisesti vertailukelpoista.
Kaksivaiheisen muutoksen ensimmäisessä vaiheessa
vauhditetaan ammattikorkeakoulujen rakenteellista uudistumista ja
kiinnitetään erityistä huomiota toiminnan
laadun ja vaikuttavuuden parantamiseen. Toisessa osassa ammattikorkeakoulujen
perusrahoitusvastuu siirtyy kokonaan valtiolle ja niistä tehdään
itsenäisiä oikeushenkilöitä.
Tämä vaihe nivoutuu yhteen valtionosuusjärjestelmän
uudistuksen kanssa.
Arvoisa puhemies! Lausuntokierroksen jälkeen on selvää:
hallituksen esityksellä ammattikorkeakoululain uudistuksesta
on laaja kannatus. Tämä on ammattikorkeakoulukentän
tahto.
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva
ammattikorkeakoululain uudistus on erikoinen ajankohtana, jolloin useissa
ammattikorkeakouluissa Suomessa käydään
yt-neuvotteluja parasta aikaa. Se on erikoinen myöskin
siksi, että samaan aikaan puhutaan ammattikorkeakoulun
perustehtävien vahvistamisesta ja laadun kehittämisestä.
En ajatellut ottaa tähän puheeni rungoksi pelkästään
tämän lakiesityksen ruotimista. Se on tehty täällä salissa jo
moneen kertaan, ja jatkamme sitä sivistysvaliokunnassa.
Keskityn sen sijaan tähän rakenteelliseen kehittämiseen,
rahoitukseen, terveydenhuoltoon, ammattikorkeakoulusäästöihin
ja sitten lopuksi duaalimalliin.
Arvoisa puhemies! Otetaan pois tämä terveydenhuolto
tästä päällimmäisenä ensiksi.
Minusta on päivänselvää, että kaikki
korkeakouluopiskelijat ovat tasa-arvoisessa asemassa myöskin
terveydenhuollon suhteen, ja tiedämme tänä päivänä varsin
hyvin, että kun kunnat eivät ole kyenneet tarjoamaan
tarpeeksi laadukasta terveydenhuoltoa eivätkä myöskään
määrällisesti, systeemi on ontunut, ja
tiedämme tapauksia esimerkiksi mielenterveyspuolella, että opiskelijoilla
on ollut erityisiä ongelmia riippuen siitä, missä kunnassa
ollaan, käydään opiskelemassa ja eletään. Elikkä tuohon
edustaja Koskisen puheenvuoroon viitaten luulen, että tästä syntyy
hyvä ratkaisu, puhuttiinpa sitten pakkojäsenyydestä tai
mistä tahansa. Perustuslakivaliokunta osaa tämän asian
varmasti ruotia maaliin sopivalla tavalla.
Mutta sitten tähän rakenteelliseen kehittämiseen.
Täällä ministeri viittasi moneen kertaan
siihen, että pienet yksikötkin voivat olla hyviä,
ja siihen itsekin olen luottanut, mutta kyllä näyttää tämän
päivän rahoituksen valossa siltä, että pieniin
yksiköihin ei luoteta Suomessa, vaan nimenomaan halutaan
suuria, isoja, mutta pitäisi miettiä sitä ammattikorkeakoulujen
perustehtävää, eli silloinhan kun tämä järjestelmä luotiin,
perusperiaatteet olivat, että se luotiin nimenomaan pk-sektorin,
elinkeinoelämän tarpeisiin ja että joka maakunnassa
oli korkeakoulu ja että tämä verkosto
oli kattava koko Suomessa. Nyt pahoin pelkään
paitsi tämän lain seurauksena myös koko tämän
rahoitusjärjestelmän uudistuksen seurauksena,
että näin ei Suomessa ole: verkko ei ole kattava,
eikä jokaisessa maakunnassa ole korkeakoulua. Tässä on
meillä tietysti vahtimisen paikka.
Rahoituksen turvaaminen on tietysti se perusfundamentti, joka
sisältyy myöskin ammattikorkeakouluverkostoon,
ja nyt sitten niitä arkitodellisuuden lukuja, mitä tuolla
kentällä parasta aikaa koetaan: Ammattikorkeakoulujen
rahoituksesta on hallituskauden aikana kuntarahoitus huomioon ottaen
vähentymässä kaikkiaan lähes viidesosa,
noin 170 miljoonaa euroa. Indeksin puolittaminen tuo tähän vielä lisäsäästöjä,
ja ennen pääsiäistä tehdyllä kehysriihen
päätök- sellä ammattikorkeakouluindeksin
puolittaminen vuonna 2015 merkitsee vielä noin 5 miljoonan
euron lisäleikkausta ammattikorkeakoulusektorille. Elikkä asiat,
joihin ei ollenkaan osattu valmentautua, ovat johtamassa siihen,
että erityisesti näitä filiaaleja leikataan
ympäri Suomenniemen piittaamatta siitä, palvelevatko
ne pk-sektoria vai eivät.
Nyt tähän yhteyteen sitten tämä pk-sektorin rooli.
Täällä puhuttiin tulevaisuuden työnanta-jista äsken,
ja allekirjoitan sen, että tulevaisuudessa tietenkin pk-sektori
on se suurin työnantaja, niin kuin Suomessa olemme jo vuosikaudet nähneet
pitkälle tulevaisuuteen, ja nyt kysymykseni kuuluu tietysti,
kuinka vahvasti pk-sektori jaksaa olla mukana ammattikorkeakoulusektorilla,
kuinka se jaksaa antaa vastinrahoitusta tutkimukseen, tuotekehitykseen,
innovaatioihin, kun valtio antaa oman osansa, ja kuinka rahkeet
riittävät pk-sektorilla nimenomaan siihen, että heillä on
valmius olla mukana tässä tutkimustoiminnassa,
niin että saisimme yhä uusia tuotekehittelyn seuraamuksena
tulleita tuotteita maailmalle vietäväksi ja markkinoitavaksi.
Tämä on minusta se yksi iso tulevaisuuden kysymys.
Sitten tästä duaalimallista vielä ihan
lopuksi. Täällä ministeri viittasi siihen,
että haluamme säilyttää nämä kaksi
mallia, mutta meillä on erinomaisen hyviä esimerkkejä Suomessa
siitä, kuinka olemme pystyneet käyttämään
hyväksi, synkronoimaan erilaisia laitteita, koneita, seiniä, opettajia
ja monia tällaisia seikkoja, jotka ovat niin sanotusti
liikkuvia tai vähiten liikkumattomia osia. Elikkä näitä meidän
pitää kyetä hyödyntämään
myöskin tulevaisuudessa, ja vielä kerran toistan
sen, että meillä ei tule Suomessa olla sellaista
tutkintojärjestelmää, jossa pussinperästä aiheutuu
se seikka, että nuori ei saa suoritettua sellaista tutkintoa
kuin hän haluaisi. Tulevaisuus kuitenkin on sitä,
että meillä saattaa olla tutkintona jopa yliopiston
ja ammattikorkeakoulun yhdistelmä, joka mielestäni
palvelisi parhaiten niitä työelämän
tarpeita, mitä meillä tulevaisuudessa tulee olemaan.
Arvoisa puhemies! Kun pääsemme tämän
ammattikorkeakoululain yksityiskohtaiseen käsittelyyn,
pääsemme sitten varmasti perin juurin käsittelemään
myöskin tätä rahoitusta, joka on se pullonkaula,
ja myöskin tätä verkon harventamista,
josta minusta löytyy iso Suomelle tulossa oleva ongelma,
ellemme pidä huolta siitä, että kaikilla
tasaveroisesti olisivat myös ammattikorkeakoulumahdollisuudet
käytettävissä.
Anne Kalmari /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Komppaan tuota edustaja Kerolan puheenvuoroa
erityisen lämpimästi etenkin siksi, että hän
otti esille sen tärkeän rahoituskysymyksen, jota
ilman tätä uudistusta ei pysty tekemään
eikä tulevaisuuden ammattikorkeakouluopetusta ylipäätään.
Tämä hallitus on leikannut ammattikorkean rahoitusta
niin, että sitä on 158 miljoonaa euroa vähemmän
ensi vuonna kuin oli tämän hallituskauden alussa.
Siis näin suoranaisia leikkauksia ja sitten indeksi- ja
muita jäädytyksiä. Jos nämä lasketaan
mukaan, niin sitten mennään jo yli 300 miljoonassa,
ja se ei voi olla vaikuttamatta opetuksen laatuun. Se ei voi olla
vaikuttamatta jatkossa siihen, missä opetusta järjestetään.
Kun tällaiset asiat tulevat vastaan, usein puhutaan
siitä, että silloin opetus keskitetään
ja työelämäkytkennät saattavat
kärsiä, saattaa kärsiä se, että saadaan
sitä elinkeinoelämän rahoitusta, jota
tarvitaan ammattikorkeakouluopetuksessa ja sen tutkimustoiminnan
kytkemisessä elinkeinoelämän kehittämiseen.
Mitään muuta tärkeää asiaahan
meillä ei olekaan ammattikorkeakoulutuksessa kuin se, että saamme
sellaista opetusta, joka luo uutta ja auttaa meidän elinkeinoelämäämme,
auttaa meidän opiskelijoitamme selviämään
tulevaisuuden yhteiskunnassa paremmin. Jos tämä asia
vaarannetaan, se on todella merkittävä asia.
Ammattikorkeakoulutus on pitänyt huolta siitä,
että korkeakoulutusta on eri puolilla Suomea. Se on onneksi
ollut sosialidemokraateille tähän asti ainakin
yhtä tärkeä asia kuin keskustalle, ja haluan,
että siitä pidetään jatkossakin
huolta. Keskusta tulee katsomaan perään, että tämä alueellinen
tasa-arvo ja sillä tavoin myös elinkeinoelämän
kytkennät säilyvät.
Tämä terveydenhuoltokeskustelu oli siinä mielessä oikeastaan
havahduttava, että siinä näkyi se asenteellinen
ongelma, mikä vieläkin ammattikorkeakouluopetusta
kohtaan kokoomuksen leirissä näyttää olevan.
En voi käsittää, että tässä mitään
muuta takana on kuin se, että ammattikorkeakouluopiskelijoita
ei haluta samanlaiseen tasa-arvoiseen asemaan muiden korkeakouluopiskelijoiden
kanssa, sillä esimerkiksi vastausta siihen, oltaisiinko
sitten valmiita lopettamaan Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön automaatiojäsenyys,
ei tullut. Totta kai se niin on sitten, että jos sitä ei
toisaalla voi olla, niin ei sitä sitten voi olla toisaallakaan.
Silloin pitäisi kerätä rahoitus samaan
tapaan joka asteella, jos kerran tätä automaatiojäsenyyttä ei
ammattikorkeakoulussa myöskään hyväksytä.
Mutta, arvoisa puhemies, sinänsä tämä uudistus
ja rahoituksen siirtyminen valtiolle on ihan tervetullut uudistus.
Toivon vain, että se ei keskitä lisää.
Meillä on näyttöä siitä,
että näin monella muulla sektorilla on tapahtunut.
Sofia Vikman /kok:
Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman mukaisesti ammattikorkeakoulujen
rahoitusta ja hallintoa uudistetaan. Yliopistokenttää uudistettiin
viime hallituskaudella, ja nyt on ollut ammattikorkeakoulujen vuoro.
Se on hyvä asia. Uudistuksella vahvistetaan ammattikorkeakoulujen
edellytyksiä vastata nykyistä itsenäisemmin
ja joustavammin työelämän ja muun yhteiskunnan
muuttuviin kehittämistarpeisiin laadukkaalla opetuksella
ja kehitystyöllä.
Ammattikorkeakoulujen rahoitus- ja säädösohjausta
uudistettiin tämän vuoden alussa vauhdittamaan
ammattikorkeakoulujen rakenteellista uudistamista ja toiminnan laadun
ja vaikuttavuuden parantamista. Rahoitus uudistettiin tukemaan nykyistä paremmin
koulutuksen tavoitteita, kuten opetuksen ja tutkimuksen laadun parantamista.
Ammattikorkeakoulujen toimiluvat uudistettiin vuoden alusta.
Uusien toimilupien myöntämisessä korostuivat
koulutustarpeen lisäksi toiminnan laatuun, vaikuttavuuteen
ja tehokkuuteen liittyvät näkökohdat.
Nykyistä toimipisteverkkoa on koottava riittävän
laajoiksi ja laadukkaiksi ja innovatiivisiksi osaamisympäristöiksi. Nyt
uudistuksen toisessa vaiheessa vastuu ammattikorkeakoulujen perusrahoituksesta
siirretään kokonaan valtiolle ja ammattikorkeakouluista
tehdään itsenäisiä oikeushenkilöitä.
Arvoisa puhemies! Uudistuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota
koulutuksen laatuun sekä opinnoista valmistumiseen. Rahoitus
ei voi perustua vain aloituspaikkoihin, vaan nyt on katsottava opetuksen
laatua ja opintojen läpäisyastetta eli valmistumista
entistä tarkemmin myös laadullisesta näkökulmasta.
Ammattikorkeakouluverkkoa on tarkasteltava ja kehitettävä ensisijaisesti
koulutuspolitiikan, tasavertaisten opiskelumahdollisuuksien ja työelämän
tarpeen näkökulmasta, ei ensisijaisesti aluepoliittisena
välineenä.
Aloituspaikat on niin ikään suhteutettava
tulevaisuuden työelämän tarpeisiin ja
osaamistarpeisiin yhä paremmin niin, että opiskelijoiden
oi-keus koulutusta vastaaviin tehtäviin voi valmistumisen
jälkeen toteutua eikä nuoria kouluteta suoraan
kortistoon.
Ammattikorkeakouluille on luotava hyvät mahdollisuudet
reagoida työelämässä tapahtuviin
muutoksiin ja ammattikorkeakoulujen toiminnassa on painotettava
aktiivista ja toimivaa yhteyttä elinkeinoelämään
ja yritystoimintaan. Erityisen tärkeää on
se, että yhä enemmän opiskelijoita kannustetaan
myös yrittäjyyteen.
Suomen korkeakoululaitos muodostuu jatkossakin yliopistoista
ja ammattikorkeakouluista, joilla kummallakin on omat toisiaan täydentävät tehtävänsä
ja
profiilinsa. Käytännön yhteistyöstä tietysti
kannattaa ottaa hyöty irti, mutta samaan aikaan duaalimallista
on pidettävä jatkossakin kiinni.
Äskeisessä debatissa tuntui vielä jääneen
ainakin joillekin keskustan kansanedustajille epäselväksi
se, että todellakin vielä jatkotarkastelussa kannattaa
kiinnittää huomio siihen, tarvitaanko nyt muuttuneessa
tilanteessa ollenkaan ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien pakkojäsenyyttä,
koska se ei millään tavalla ole edellytys sille
sinänsä erittäin kannatettavalle ja hyvälle uudistukselle,
jolla saatettaisiin ammattikorkeakouluopiskelijat samalle viivalle
terveydenhuollon osalta kuin nyt ovat yliopisto-opiskelijat, vaan
tämä voidaan tosiaan toteuttaa ilman pakkojäsenyyttä opiskelijakuntiin.
Itse näen, että pakkojäsenyys rikkoo
jokaiselle kuuluvaa oikeutta olla kuulumatta yhdistykseen, mikä on
nimenomaisesti turvattu perusoikeutena perustuslaissa, ja tähän
on perustuslakivaliokunnaltakin aikaisempia kantoja aikaisemmilta
vuosilta. Täällä myös yhdistettiin
ammattikorkeakouluopiskelijoiden asema tässä asiassa vahvasti
ylioppilaskuntiin kuuluviin yliopisto-opiskelijoihin, mutta aikaisemmin
ainakin perustuslakivaliokunta on todennut, ettei opiskelijakunta
muodosta ylioppilaskuntaan rinnastettavaa perinteistä osaa
ammattikorkeakoulusta, eikä ole ainakaan terveydenhuollon
osalta löydettävissä perusteita, että muodostaisi
jatkossakaan ylioppilaskuntaan rinnastettavaa perinteistä osaa ammattikorkeakoulusta.
Näillä perusteilla se, että nyt täällä perustellaan
pakkojäsenyyttä opiskelijaterveydenhuollon järjestämisellä,
on kyllä osittain sumutusta. Toivottavasti siihen saadaan
vielä selvyyttä jatkokäsittelyssä.
Lea Mäkipää /ps:
Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulun uudistus on monessa suhteessa
onnistunut, tarpeellinen ja tervehdyttävä. Rahoitusvastuun
siirtyminen valtiolle on merkittävä uudistus,
vaikka ratkaisu on nollasummapeliä kuntien kannalta, kun
vastaavasti kuntien rahoitusvastuut peruspalveluissa ja toisen asteen
koulutuksissa lisääntyvät. Kuntien rahoittajan
rooli siirtyy siis entistä enemmän perustehtäviin,
mikä on linjauksena selkeä.
Ammattikorkeakoulut kouluttavat työelämän asiantuntijoita.
Samalla tehtävänä on luoda pohjaa työelämän
kehittämisen, tutkimuksen, taiteellisen ja sivistyksellisen
opetuksen kautta laaja-alaiseen ammatilliseen kasvuun.
Ammattikorkeakoulujen tutkimus- ja kehitystyö on osa
yhteiskunnallista kehitystehtävää. Otan
tässä esille innovaatiot. Innovaation tie kaupallistetuksi
tuotteeksi on pitkä ja vaikea ja vaatii rahaa, työtä ja
taas rahaa sekä taitoa kaupallistaa. Jos on korkeakoulussa
tehty patentoitavissa oleva oivallus, onko patentti ammattikorkeakoulun
omaisuutta vai innovaation tekijöiden omaisuutta vai olisiko
patentti yhteistä omaisuutta? Patentti ei vielä takaa
idean taloudellista kannattavuutta, mutta menoja siitä aina
on. Voidaanko korkeakoulussa tehtyä innovaatiota verrata
työsuhdekeksintöön? Kun ammattikorkeakoulujen yhtenä tehtävänä on
tukea aluekehitystä ja elinkeinorakenteen uudistamista,
voisi ammattikorkeakoulun innovaatiotoiminnasta, innovaatiopankeista,
tutkimusrahoituksista sekä yritysverkostoista saada vahvan
kehittämisklusterin.
Ammattikorkeakouluilla on myös tehtävä elinikäisen
oppimisen ja aikuiskoulutuksen toteuttajana. Jo nyt ja vielä enemmän
tulevaisuudessa joudutaan täydentämään
osaamista määrävälein ja vaihtamaan
ammattia eri syistä. Ammattikorkeakoulun on pystyttävä toimimaan väylänä,
joka muuntautuu yhteiskunnan vaatimuksiin ja takaa kilpailukyvyn.
Vielä viime vuosina ammattikorkeakoulujen tilanne aikuiskouluttajana
oli monilta osin puutteellista. Esimerkiksi erillinen aikuiskoulutusstrategia
puuttuu useimmista ammattikorkeakouluista. Aikuiskoulutuskeskuksia
ei juurikaan ole. Toiminta on hajautettu eri toimialoille. Täydennyskoulutus
koostuu edelleen pääasiassa yksittäisistä koulutuspäivistä,
kun yliopistoissa suositaan laajempia opintokokonaisuuksia. Täydennyskoulutusta
ei ole useinkaan opintopisteytetty eikä polkua tutkintotavoitteiseen
koulutukseen ole rakennettu. Verkko-opetusta on vähän,
ja kaiken kaikkiaan web-pohjaisia oppimisympäristöjä hyödynnetään
opetuksessa heikosti. Aikuiskoulutuksessa on heikosti kansainvälisyyttä ja kansainvälistä
verkostoitumista.
Tämä koskee sekä opiskelijoita että henkilökuntaa.
Aikuiskoulutushenkilökunnalle ei ole tarjolla täydennyskoulutusta,
ja aikuiskoulutusta koskeva tutkimus on vähäistä.
Nyt tehtävä uudistus toivottavasti poistaa tämän
puutelistan tai ainakin lyhentää sitä.
Uhkana yhden luukun ammattikorkeakoulurahoitukselle tulevat
mahdolliset säästötavoitteet, kun nyt
tehdyt säästöt eivät riitä vaan
tarvitsee puristaa lisää. Valtio ainoana rahoittajana
voi käyttää valtaansa helpommin.
Arvoisa puhemies! Ulkomaisille opiskelijoille tulisi säätää opintomaksut,
jotka vastaisivat todellisia kustannuksia. Poikkeuksena olisi niin
sanottu vaihto-ohjelmissa tapahtuva opiskelu. Suomella ei ole varaa
toimia muun muassa kehitysmaiden ilmaisena kouluttajana. Monissa
ammattikorkeakouluissa englanninkielisten opintojen määrä on
kasvanut niin, että suomalaisella opiskelijalla ei ole
edes vastaaviin opintoihin mahdollisuuksia. Tämä ei
voi olla kannatettava suuntaus. Suomeen voisi tulla opiskelemaan,
kun on valmis siitä maksamaan. Tässä Suomen
tulisi ottaa oppia muista Euroopan maista.
Vielä lopuksi mielipiteeni on se, että pakkojäsenyys
ei ole mikään paha asia. Saataisiin nämä terveydenhuollot
samaan systeemiin kuin mikä on yliopisto-opiskelijoilla.
Anu Urpalainen /kok:
Arvoisa puhemies! Koko ammattikorkeakoululainsäädännön
ykkös- sekä kakkosvaiheen uudistuksen kärkenähän
on ollut laadukas koulutus ja erityisesti työllistyminen
koulutusta vastaaviin tehtäviin, ja kysymys tietysti nyt
kuuluu, toteutuuko tämä tavoite tässä toisen
vaiheen loppuun saattamisessa. Kun rahoitus tässä kuitenkin
tärkeimpänä, isona osana koko lainsäädännön
uudistamista on, niin sen rahoituksen tulisi kannustaa erityisesti
korkeakouluja ennakoimaan nykyistä paremmin koulutustarpeitaan
ja huolehtimaan myös vastavalmistuneiden paremmasta työllistymisestä työmarkkinoille.
Eli toivon, että sivistysvaliokunnassa erityisesti
tämän substanssin osalta paneudutaan rahoituksen
kannustavuuteen juuri niin kuin tässä on itse
laissa todettu: että perusrahoitus toteutetaan ottaen huomioon
laatu, vaikuttavuus ja laajuus. Millä tavalla sivistysvaliokunta
sitten näitä arvioi, että se toteutuessaan
johtaa todellakin laadukkaaseen koulutukseen ja myös kannustaa
erityisesti ammattikorkeakouluja huolehtimaan siitä, että koulutus
vastaa todellisuudessa tämän päivän
ja tulevaisuuden työelämää?
Se on avainkysymys tämän lainsäädännön
toteutumisen osalta.
No, sitten toisena erityisesti tämä korkeakoulujen
opiskelijoiden saattaminen samalle viivalle on mielestäni äärimmäisen
tärkeä asia, ja aivan niin kuin ministeri tuossa
totesi, hallitus on esityksessään lähtenyt
siitä, että tämä arvioidaan nyt
sitten perustuslakivaliokunnassa ja punnitaan tämä yhdenvertaisuus-
ja tasavertaisuusasia. Ja itse siellä istuvana uskon ja
luotan meidän valiokunnan työhön, että tämän
teemme hyvin perusteellisesti, pohtien niin ammattikorkeakoulu-
kuin yliopisto-opiskelijoiden näkökulmasta sitten
tämän vaihtoehdon. Esitys on nyt tämä pakkojäsenyys,
mutta katsotaan nyt sitten, mitä siinä prosessin
aikana eteen tulee. Tärkeää on, että tämä asia
saadaan päätökseen kestävällä tavalla,
sellaisella, joka pitää ja näkee opiskelijat yhdenvertaisena.
Kiitän ministeriä esityksestä. Tämä on
mielestäni hyvä pohja, ja kunhan nämä toimet
todellakin johtavat laadukkaaseen ja työllistävään
koulutukseen, niin olemme onnistuneet tässä salissa. — Kiitos.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa herra puhemies! Ammattikorkeakoulu-uudistuksen odotettu
toinen vaihe on edennyt eduskunnan käsittelyyn. Uuden lain
myötä ammattikorkeakouluista muodostetaan itsenäisiä,
osakeyhtiömuotoisia oikeushenkilöitä ja
nykyisestä ylläpitäjä-järjestelmästä luovutaan.
Myös ammattikorkeakoulujen rahoitus, joka nykyisin on osa
valtionosuusjärjestelmää, uudistetaan.
Kunnan omarahoitusosuus koulujen käyttökustannuksiin
poistetaan, ja jatkossa valtio vastaa kokonaisuudessaan ammattikorkeakoulujen
perusrahoituksesta ottamalla huomioon toiminnan laadun, vaikuttavuuden ja
laajuuden. Viime kevään kehyspäätöksen
mukaisesti valtionrahoitus olisi ensi vuonna noin 835 miljoonaa
euroa.
Arvoisa puhemies! Hallintoon ja rahoitukseen esitettävät
muutokset mahdollistavat ammattikorkeakouluille entistä itsenäisemmän
ja vahvemman aseman ja toimintaedellytykset. Uudistuksilla tuetaan
ammattikorkeakoulujen perustehtävää eli
työelämälähtöistä koulutusta
sekä tutkimus- ja innovaatiotoimintaa, joilla voidaan edistää työelämää ja
aluekehitystä. Tämä on ehdottoman tärkeää niin
työelämän muutosten kuin rakennemuutosten aikana, ja koulutuksen
on tuettava työelämän muutosta, työllisyyttä sekä myös
aluekehitystä.
Tämän lisäksi ammattikorkeakoulujen
asema itsenäisinä oikeushenkilöinä parantaa
niiden edellytyksiä yhteistyöhön eri
tahojen kanssa. Ammattikorkeakouluilla on aina ollut vahva alueellinen
kytkös, joka säilyy myös jatkossa, kun kunnalliset
tahot voivat edelleen toimia osakeyhtiöiden omistajina
ja käyttää omistajavaltaa niiden yhtiökokouksissa.
Lainsäädäntöesitys on mielestäni
kokonaisuudessaan erittäin hyvä.
Arvoisa puhemies! Nostan kuitenkin esille muutaman asian, jotka
liittyvät opiskelijoiden asemaan.
Suurena linjana voi sanoa, että rahoituksen ja hallinnoinnin
uudistuksilla pyritään kehittämään ammattikorkeakouluja,
jotta nimenomaan niiden koulutustoiminta palvelisi entistä paremmin opiskelua
ja opiskelijoita. Eli uudistus on opiskelijoita ajatellen merkittävä.
Erittäin myönteistä on myös
se, että esitys vahvistaa opiskelijoiden asemaa ammattikorkeakoulun
hallinnossa. Opiskelijat saisivat jatkossa edustuksen ammattikorkeakoulun
hallitukseen. Nykyisin he ovat edustettuna koulun sisäisessä hallituksessa,
mutta heillä ei ole lakisääteistä oikeutta
asettaa jäsentä ylläpitäjän
hallitukseen.
Tutkinto-opiskelijoiden asema muuttuisi siten, että myös
ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntiin tulisi niin sanottu automaatiojäsenyys kuten
yliopistoissakin. Tällä mahdollistettaisiin terveydenhoitomaksun
kerääminen vastaavalla tavalla kuin yliopisto-opiskelijoilta
kerätään. Taloudelliselta kannalta kyseessä ei
pitäisi olla merkittävä muutos, koska
esimerkiksi ylioppilaskuntien jäsenmaksut ovat varsin maltillisia. Sen
sijaan terveyden ja hyvinvoinnin sekä tasa-arvon näkökulmasta
uudistus on erittäin merkittävä ammattikorkeakouluopiskelijoille.
Mikäli opiskelijaterveydenhuolto järjestettäisiin
vastaavasti kuin yliopisto-opiskelijoiden osalta on tehty, se merkitsisi
ammattikorkeakouluopiskelijoiden asemaan huomattavaa parannusta.
Samalla kun jäsenyys opiskelijakunnassa olisi pakollinen,
se muuttaisi myös merkittävästi opiskelijakuntien
asemaa. Niiden painoarvo vaikutustahona kasvaisi ja autonomia suhteessa
ammattikorkeakouluun kasvaisi. Toisaalta hallintolaki ja julkisuuslaki
säätelisivät opiskelijakuntien toimintaa
aikaisempaa vahvemmin.
Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämä automaatiojäsenyys
opiskelijakunnille on todella tärkeä ja merkittävä asia,
koska se mahdollistaa vakuutusluonteisen terveydenhuoltomaksun keräämisen,
joka kuuluu olennaisena osana YTHS-malliin. Näin mahdollistetaan
YTHS:n laajentaminen ammattikorkeakouluopiskelijoille ja tasa-arvoinen
kohtelu opiskelijoille sekä laadukas terveydenhuolto.
Kannan kuitenkin suurta huolta YTHS:n osalta, kun ammattikorkeakoulut
päättivät lakkauttaa kokeilun Seinäjoella
ja Etelä-Karjalassa. Lappeenranta olisi turvannut tarvittavan
rahoituksen, mutta valitettavasti YTHS:n rahoitusta vähennettiin
kehyspäätöksen yhteydessä, minkä seurauksena
kokeilu myös Lappeenrannassa lakkautettiin. Siltä osin
tieto kaikilta osin ei ole yhdenvertainen, vaan tähän
ovat vaikuttaneet myös YTHS:ään liittyvät
supistukset.
Tarvitsemme tehokkaasti toimivaa opiskelijaterveydenhuoltoa,
sillä esimerkiksi Kelan tutkimuksen mukaan viisi nuorta
jää työkyvyttömyyseläkkeelle
joka päivä, heistä suuri osa mielenterveyshäiriöiden
vuoksi. Nuorten ja nuorten aikuisten työkyvyttömyys
masennuksen vuoksi on lisääntynyt koko 2000-luvun
ajan. Tutkimuksen mukaan on kiinnitettävä huomattavasti enemmän
huomiota mielenterveyshäiriöiden ennaltaehkäisyyn,
varhaiseen tunnistamiseen ja hoitoon ohjaamiseen sekä tarjottava
todellisen tarpeen mukaisia hoitomahdollisuuksia syrjäytymisen
vähentämiseksi. Myös uusimman korkeakouluopiskelijoiden
terveystutkimuksen mukaan 28 prosentilla korkeakouluopiskelijoista
on psyykkisiä vaikeuksia. Toisaalta tiedetään,
että kun opiskelijat saavat tarvitsemansa ennalta ehkäisevät
palvelut ajoissa, he valmistuvat terveempinä työelämään.
Näin säästetään myös
valtion kustannuksia, jotka aiheutuvat kalliimmista erikoissairaanhoidon
palveluista, sosiaalimenoista ja saamatta jääneistä verotuloista.
Opiskelijan ammattikorkeakoulu 2010 -tutkimuksen mukaan
omat voimavaransa vahvasti kokeva opiskelija suorittaa noin 10 opintopistettä enemmän
vuodessa kuin opiskelija, joka kokee omat voimavaransa heikoiksi.
Myös työurien pidentämistä pohtinut
Jukka Ahtelan työelämäryhmä esitti
loppuraportissaan vuonna 2010, että opiskelijoiden sairastavuutta
ja työkyvyttömyyden syntymistä voidaan
ehkäistä nimenomaan kattavalla opiskelijahuollolla.
Riittävällä opiskelijahuollolla voidaan
vähentää opintojen keskeyttämistä sekä tukea
opintojen loppuun saattamista. Raportissa esitettiin, että opiskelijoiden terveydenhuoltopalvelujen
saatavuus varmistetaan ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuolto
järjestetään nimenomaan YTHS-mallin pohjalta.
Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi: Ministeri Kiuru pohti äsken, miten YTHS:n tarjoamia
terveydenhuoltopalveluita
ammattikorkeakouluopiskelijoille tulisi tarjota jatkossa. Toivon
vahvasti, että saamme pikaisesti kestävän
ja tasa-arvoisen ratkaisun kaikkien opiskelijoiden terveydenhuoltoon.
Näen, että korkeakouluopiskelijoille tulee tarjota
yhtenäinen, vaikuttava terveydenhuolto nimenomaan YTHS-muotoisena.
Jat-kossa voimme pohtia, mihin se sitten siirtyy, siirtyykö se
mahdollisesti osaksi sote-toimintaa vai säilyykö se
itsenäisenä, mutta näen, että sitä pitää kehittää vahvasti
yhtenäisenä. Jokainen nuori sekä hänen
terveytensä ja opiskelunsa tukeminen on yhtä tärkeä riippumatta
siitä, missä hän asuu tai millä koulutusalalla
tai -asteella hän opiskelee. Opiskeleminen on
kovaa työtä, ja yhteiskunnan on turvattava nuorille
kattavat palvelut myös oppimisen tueksi.
Tuula Peltonen /sd:
Arvoisa puhemies! Täytyy ensin todeta, että edustaja
Kiljusella on paljon asiaa mutta totta joka sana: näihin
ajatuksiin on helppo yhtyä.
Ammattikorkeakoulut ovat hyvin ansainneet tämän
nyt käsittelyyn tulleen lain. Uudistuksen myötä ammattikorkeakouluja
yhtenäistetään monella tavalla. Rahoitusta
ja kannustavuutta järkeistetään ja opiskelijoiden
asemaa parannetaan. Mielestäni tämä on
kaiken kaikkiaan erittäin myönteinen uudistus.
Uusi yliopistolaki tuli voimaan vuoden 2010 alusta. Lailla parannettiin
yliopistojen toimintaedellytyksiä yhä kovenevassa
kansainvälisessä toimintaympäristössä.
Nyt tekeillä olevassa ammattikorkeakoulu-uudistuksessa
on tavoitteena luoda lainsäädännöllisesti
puitteet ja toiminnalliset edellytykset ammattikorkeakouluille,
joiden tulisi olla tietenkin myös kansainvälisesti
arvostettuja, itsenäisiä ja vastuullisia osaajien
kouluttajia, alueellisen kilpailukyvyn huolehtijoita, työelämäuudistajia
ja innovaattoreita ja niin edelleen.
Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välinen yhteistyö muuttuu
uudistuksen myötä helpommaksi esimerkiksi tukipalvelujen,
kuten kirjasto- ja opiskelijapalvelujen, osalta, ja uudistuksella
päästään kehittämään
ammattikorkeakoulujen toimintaympäristöjä siten,
että ne omalta osaltaan varmistavat suomalaisen yhteiskunnan toimintaedellytyksiä
pitkälle
tulevaisuuteen.
Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulujen henkilöstön
asema muuttuu siten, että henkilöstö saa
oman edustajan osakeyhtiönä toimivan ammattikorkeakoulun
hallitukseen. Ehkä suurin muutos kuitenkin koskee opiskelijoita,
eli opiskelijoilla olisi edustus ammattikorkeakouluhallituksessa
ja tutkintolautakunnassa.
Opiskelijoille tulisi myös automaattinen jäsenyys
opiskelijakunnassa samaan tapaan kuin yliopistoissa on ollut jo
vuosikymmeniä. Mieluummin puhumme ehkä automaatiojäsenyydestä kuin
pakkojäsenyydestä. Automaatiojäsenyys vahvistaisi
opiskelijakunnan asemaa kaikkien ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden
yhteisönä samaan tapaan kuin kaikissa muissakin
tutkintokoulutusta tarjoavissa oppilaitoksissa. Uuden ammattikorkeakoululain
myötä ammattikorkeakouluhallituksen rooli on muuttumassa
vahvemmaksi, kun ylläpitäjän rakenteesta
luovutaan ja kaikista ammattikorkeakouluista tulee osakeyhtiöitä.
Muutos merkitsee opiskelijakunnan roolin huomattavaa vahvistumista
ammattikorkeakouluhallinnossa, ja opiskelijakunnan asema yhteiskunnallisena
toimijana kasvaa myös nykyisestä.
Lisäksi automaatiojäsenyys lisää opiskelijakunnan
autonomiaa suhteessa ammattikorkeakouluun. Tällä hetkellä opiskelijakunnalle
ei ole osoitettu erikseen taloudellisia resursseja lakisääteisten
tehtävien toteuttamiseen, joten ne ovat riippuvaisia ammattikorkeakouluilta
saatavista avustuksista. Opiskelijakunnan taloudellinen riippumattomuus
ammattikorkeakoulusta on tärkeää, jotta
se voisi olla aidosti itsenäinen.
Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoululain myötä on
syytä uudistaa myös opiskelijoiden terveydenhoito
niin sanotun YTHS-mallin mukaisesti, josta täällä on
jo moni puhunut. Ammattikorkeakouluopiskelijoiden opiskelijaterveydenhuollon
puutteet ja vallitseva epätasa-arvoisuus yliopisto- ja
ammattikorkeakouluopiskelijoiden välillä ovat
erittäin tärkeitä perusteita YTHS:n palveluiden
laajentamiseksi kaikkien ammattikorkeakouluopiskelijoiden käyttöön.
Korkeakoulusektorille on syytä luoda yhdenmukainen malli
tässä asiassa. Epätasa-arvoa ei tule
jatkaa.
Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan siis erittäin hyvä ja
tarpeellinen uudistus. On turha herätellä ihmepeikkoja
duaalimallin katoamisesta ja muusta. Tällä uudistuksella
myös ammattikorkeakoulut pystyvät profiloitumaan
omalla vahvalla alue- ja työelämälähtöisellä suuntautumisellaan
vahvemmin.
Lauri Heikkilä /ps:
Arvoisa puhemies! Tämä ammattikorkeakoululain
uudistus on hyvin tarpeellinen. Tässä laissa pyritään
säätämään ammattikorkeakoulun
rahoituksesta, joka nykyisin on osa kuntien valtionosuusjärjestelmää. Kunnan
omarahoitusosuus ammattikorkeakoulun käyttökustannuksiin
poistettaisiin, ja valtio vastaisi jatkossa kokonaisuudessaan ammattikorkeakoulujen
rahoituksesta.
Tässä voidaan tietysti ajatella, miten tämä vaikuttaa
käytännössä ammattikorkeakoulujen
sijoituspaikkoihin ja ammattikorkeakoulujen toimimiseen eri alueilla,
kun nyt hyvin tiedämme, että Suomessa niin yliopistoilta
kuin ammattikorkeakouluiltakin puuttuu rahoja ja ollaan kovasti leikkaamassa
rahoituksesta.
Tässä esityksessä on lisäksi
todettu, että järjestetään ammattikorkeakouluopiskelijoille
terveydenhoitopalvelut. Nämä tulevat tarpeeseen
ja tuovat yhdenvertaisuutta eri opiskelijaryhmien välillä terveydenhoitopalveluissa,
ja varmaankaan pakkojäsenyydestäkään
ei ole haittaa, jos opiskelijat saavat hyvät terveydenhoitopalvelut. Tosin
terveydenhoitopalvelut voidaan järjestää myöskin
terveydenhoitomaksun pohjalta pakkojäsenyyttä tarvitsematta.
Toki sitten taas perinteisesti opiskelijoilla on ollut erilaisia
alennuksia. Varmasti niistä on monet jo toteutettu ammattikorkeakouluopiskelijoille,
mutta joitakin alennuksia saattaa olla vie-lä yliopisto-opiskelijoilla
enemmän, ja tietysti tuommoinen pakkojäsenyys
ja samantyylinen malli kuin yliopistoissa ehkä auttaisi
siihen, että tulisi samanlaiset opiskelija-alennukset ja
muukin kohtelu. Tietysti ammattikorkeakouluopinnoissa ovat ehkä joitakin
maksuja kunnat ja valtio kattaneet, mitä sitten taas yliopistopuolella
on joutunut lainarahoituksella tai omilla rahoilla hoitamaan.
Mutta kumminkin tässä on tietysti vaarana tämä ammattikorkeakouluverkkojen
leikkaaminen, mistä tänään ei
oikeastaan ole puhuttu, ja ehkä se on eriytetty tuosta
lakiehdotuksesta.
Ihmeellisenä huolena on noussut pintaan tämä tutkimuskysymys.
Perinteisestihän yliopistot ovat suorittaneet perustutkimusta,
ja välttämättä ammattikorkeakoulut
eivät perustutkimusta uhkaa tulevaisuudessakaan, mutta
jos ammattikorkeakoulut kykenevät haastamaan yliopistot
soveltavan tutkimuksen puolella ja viemään sitä pidemmälle
joillakin aloilla, niin pitäisi luoda sujuva malli, millä sitten
opiskelijat voisivat siirtyä yliopistojen alle suorittamaan
jatkotutkintoja. Tämä tukisi sitä, kun
on liian vähän rahaa yliopistoilla ja liian vähän
ammattikorkeakouluilla, että se korkeatasoinen koulutus
voitaisiin Suomessa hyvin säilyttää.
Se on varmaan tulevaisuudessa niin, vaikka ehkä tämä eduskunta
ja nämä valiokunnat, kun nyt käsittelevät
tätä, eivät vielä näe
sitä tarvetta integroida ammattikorkeakouluja joillakin
aloilla yliopistoihin.
Teknillisellä puolellahan meillä on ollut
yliopistoja, missä on teknillisiä tiedekuntia,
meillä on ollut tekniset korkeakoulut ja sitten on ollut teknillisillä aloilla
ammattikorkeakoulut. Monin paikoin nämä ovat jo
käytännössä yhdistyneet ja jostain
elektroniikan puolen ammattikorkeakoulun linjalta on voinut jatkaa
yliopistoon tai teknilliseen yliopistoon sitä elektroniikkaa
opiskelemaan ja saada sieltä diplomi-insinöörin
tutkinnon tai tohtorin tutkinnon vielä siihen samaan putkeen.
Tämä olisi ihan toivottavaa, että näitä kanavointeja
lahjakkaille opiskelijoille ja miksei ihan keskinkertaisillekin
opiskelijoille, jotka haluavat opiskella eteenpäin, luotaisiin
ja avattaisiin. Niitähän onkin nykyään
jo paljon enemmän, jos vertaa siihen 70-lukuun, milloin
on itse aloittanut opinnot. Silloin tämä jatko-opintokelpoisuus ja
nämä väylät päästä eteenpäin
opinnoissa olivat paljon rajatumpia. Mutta niihin tulisi ehkä vielä enemmän
panostaa kuin tässä lakiehdotuksessa on panostettu:
katsottaisiin opiskelijan kannalta, miten hän suorittamalla
asioita pääsee joustavasti eteenpäin
ja — tietysti lahjojensa mukaan — pystyy opiskelemaan
mahdollisimman korkealle ja hyödyttämään
osaamisellaan suomalaista yhteiskuntaa.
Kimmo Kivelä /ps:
Arvoisa herra puhemies! Tämä kaksivaiheinen
lainsäädäntöuudistus peilaa
hyvin sitä, että ammattikorkeakoulujärjestelmä on
päässyt lastentaudeistaan. Muistamme silloin alkuvaiheessa
ja ei vielä kovin monta vuotta sitten, että opiskelijat
kävivät olemassa vuoden ammattikorkeakouluissa
ja lähinnä valmistautuivat tiedekorkeakoulujen
pääsykokeisiin ja eivät olleet opiskeluihin
ammattikorkeakouluissa kovinkaan motivoituneita.
Nyt voidaan sanoa, että ammattikorkeakouluissa on tekemisen
meininki, on yritetty löytää niitä vahvuusalueita
ja rekrytoida hyviä, motivoituneita opiskelijoita ja opettajia.
Mutta monilla aloilla — tätä olen monilta
opiskelijoilta ja myös opettajilta kuullut — on
valitettavaa, kun asiat menevät niin nopeasti eteenpäin,
tieto vanhenee nopeasti, on puutteellista opiskelumateriaalia ja
opettajat eivät oikein voi opettaa, että laitetaan
opiskelijat työskentelemään itsenäisesti, että imuroikaa
netistä jotakin materiaalia ja ottakaa itse asioista selvää.
Tällaisesta pitäisi kyllä päästä eroon.
Ihmettelen sitä, arvoisa herra puhemies, että on
niin kuin jo hyväksytty itsestäänselvyytenä, että kun
valtaosa ammattikorkeakouluista jo nyt on osakeyhtiöitä,
se olisi se ainoa malli, jolla ammattikorkeakoulu voisi toimia.
Minä suhtaudun tähän edelleen kriittisesti,
vaikka voidaan sanoa, että juna jo meni ohi, sillä edelleen
perustelen tätä sillä, että kun
kunnat sijoittavat osakeyhtiöön varoja ja sitten
kunnat ovatkin yhtäkkiä ta-loudellisesti tiukoilla,
niin voidaankin keksiä, että tämä ei
ole kunnan ydintoimintoja, ja myydään tämä ammattikorkeakoulu
tästä pois ja äkkiä se onkin
kenties ulkomaalaisessa omistuksessa.
Ritva Elomaa /ps:
Arvoisa puhemies! Yleisesti totean, että ammattikorkeakoulujen
ja yliopistojen yhteistyön lisääminen
on suotavaa tulevaisuudessa. Suomen pärjäämisestä osaamisen
ja tutkimuksen saralla on pidettävä kiinni.
Yhteiskunnan kannalta on ensiarvoisen tärkeää,
että kansalaiset ovat mahdollisimman terveitä.
Terve yksilö jaksaa paremmin ja pidempään työelämässä,
mikä on luonnollisesti kansantalouden kannalta positiivinen
asia. Ennen kaikkea kokonaisvaltainen hyvinvointi on ihmisen itsensä etu.
Opiskelijoiden jaksaminen ja hyvinvointi on herättänyt
aiheestakin huolta. Jos nuori ihminen ajaa itsensä varhaisessa
vaiheessa piippuun saamatta apua ongelmiin, eivät seuraukset
ole hyvät.
Yliopisto-opiskelijoille kohdennetut YTHS:n terveyspalvelut
ovat saaneet hyvää palautetta opiskelijoiden keskuudessa.
Syksyllä 2012 aloitettiin kokeilu YTHS-mallin soveltuvuudesta ammattikorkeakoulujen
opiskelijoille. Kokeilusta saadut tulokset ovat olleet positiivisia.
Tästä huolimatta kokeilu on päätetty
lopettaa. Kokeilun perusteena oli opiskeluterveydenhuollon tuntuva
epätasa-arvo yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden
välillä. Tämä on kiistaton tosiasia.
Ammattikorkeakoulujen opiskelijat ovat terveydenhuollon palveluiden
osalta kuntien varassa, joten palveluja ei ole riittävästi
saatavilla ja kuntakohtaiset erot heijastuvat myös opiskeli-joiden
terveydenhuoltoon. Erityisesti mielenterveysongelmiin on vaikea
saada apua. YTHS toisi ratkaisun moniin ongelmiin.
Toki, jos YTHS:n palvelut laajennetaan kattamaan myös
amk-opiskelijat, tarvitaan merkittäviä lisäresursseja,
jottei palveluiden laatu ja saatavuus romahda. Tästä aiheutuu
merkittäviä kustannuksia, mutta toisaalta kuntien
terveydenhuollon kuormitus kevenisi. Lisäksi pitää muistaa,
että opiskelijat maksaisivat itse osansa YTHS:n kustannuksista.
Parantuneiden opiskelijoiden terveyspalveluiden avulla saavutetut
tulevaisuuden säästöt esimerkiksi työkyvyn
säilymisen ja ajoissa hoidettujen ongelmien seurauksena
ovat merkittävät. Hoitoon pääsy
ajoissa on inhimillistä ja kustannustehokasta. — Kiitos.
Sinuhe Wallinheimo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Heti alkuun on syytä kiittää hallitusta tämän
laajan, mutta välttämättömän
ammattikorkeakoulu-uudistuksen saamisesta tänään
tähän lähetekeskusteluun. Kokonaisuutena
hallituksen esitys on hyvä kompromissi, jossa on löydetty konkreettisia
ratkaisuja moniin ongelmiin. Hallinnollisesta näkökulmasta
katsottuna paras muutos on siirtyminen kaikissa ammattikorkeakouluissa
osakeyhtiömalliin. Se on kaikkein autonomisin oppilaitosten
ylläpitomuoto ja tekee laitosten johtamisesta pitkäjänteisempää,
kun yhtiöiden hallitukset ja toimitusjohtajat kantavat jatkossa
itse strategisen vastuun. Toisaalta osakeyhtiömalli tekee
ammattikorkeakoulujen talousjohtamisesta läpinäkyvämpää ja
ammattimaisempaa kuin nykyään. On myös
hyvä, että jatkossa uusi tuloksellisuusrahoitusmalli
kannustaa ammattikorkeakouluja toiminnan tehostamiseen ja kehittämiseen
nykyistä paremmin.
Toisaalta, arvoisa puhemies, lakiin kyllä sijoittuu
vieläkin muutamia seikkoja, joiden käsittelyyn
valiokunnan toivon kiinnittävän erityistä huomiota.
Tärkein näistä on mielestäni
yrittäjyyden asema. On huolestuttavaa, että hallituksen esityksessä korkeakoulupohjaiseen
yrittäjyyteen ei kiinnitetä rahoituksessa mitään
huomiota. Lukuisista tutkimuksista tiedämme, että tässäkin
salissa usein kaivatut uudet työpaikat syntyvät
juuri mikro- tai pk-yrityksiin, joiden hautomisessa nimenomaan näillä toimijoilla
olisi nykyistä enemmän annettavaa. Siksi kehotankin
valiokuntaa miettimään keinoja, miten lakia voitaisiin muuttaa,
jotta tämä mahdollisuus saataisiin käyttöön.
Me tarvitsemme tässä maassa lisää elinkelpoisia
opiskelijalähtöisiä yrityksiä jo
pelkästään akateemisen työllisyyden
parantamiseksi.
Toinen, yksityiskohtaisempi ongelma liittyy ammattikorkeakoulujen
uuteen tilinpäätöskaavaan, joka on käytännössä sama
kuin yliopistoilla nykyään käytössä oleva.
Ammattikorkeakoulujen näkökulmasta puutteellisen
tilinpäätöskaavan käyttöönotto
merkitsee tilinpäätöksiin liittyvän
byrokratian lisääntymistä ja ajantasaisten
tilinpäätöstietojen tarpeetonta viivästymistä.
Siksi olisikin hyvä, jos vaikkapa valiokuntakäsittelyssä tähän
pieneen mutta hallinnon kannalta merkittävään
seikkaan voitaisiin paneutua riittävällä vakavuudella.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Pakkojäsenyys on käsitteenä vähän
huonolta kuulostava, mutta käytännössä se,
mitä sillä saadaan, mitä sillä haetaan,
on kaikin puolin kannatettavaa. Tuen vahvasti näiltä osin
hallituksen esitystä.
Toinen asia, jolle myös kernaasti tuen voi antaa, liittyy
terveydenhoidon järjestämiseen. Tässä on
ehkä vähän omakohtaisiakin kokemuksia, kun
muutaman vuosikymmenen on vierestä seurannut terveydenhoitajaa,
joka on ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhoitajana toiminut.
Kolmas asia liittyy tähän dualismiin — dualismiin
sanan varsinaisessa merkityksessä: myös siinä kannatan
ministerin täällä tekemiä linjauksia.
Totta kai me tarvitsemme tiedeyliopistojen ja ammattikorkeakoulujen
välistä yhteistyötä. Sitä toki
on synnytetty järkevältä pohjalta, kun
vuo-sien, vuosien jälkeen hyvin harjoitellen vähitellen
löytyi monilla paikkakunnilla eri puolilla Suomea malli,
mille ja miten se rakennetaan. Mutta selvä erillinen tehtävä on
toki tiedeyliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla. Sitä mielestäni ei
kannata yrittääkään sumentaa
jo senkään takia, että meillä tiedeyliopistoja
kuitenkin on lukumäärällisesti aika paljon
ja ammattikorkeakouluverkkokin on nyt hyvä.
Mutta huonolta näyttää sen sijaan — ja
nyt tulen ensimmäisen kerran niihin kritiikkeihin, mitä kiistatta
on pakko sanoa — se valinta, minkä tasavallan
hallitus näyttää nyt kehyspäätöksen
yhteydessä tehneen: hallitus leikkaa 260 miljoonaa euroa
toisen asteen koulutuksesta. Se on kova valinta, ja se kohdistuu
erittäin merkittävältä osal- ta
varmasti ammattikorkeakoulutukseen. Olen hämmästyneenä katsellut
ja ihmetellen kuunnellut keskustelua tuolta työhuoneestani
käsin: kovin monet edustajat, varsinkaan hallituspuolueessa
oikeastaan juuri kukaan, eivät tähän
totuuteen ole paljon sanaa ja aikaa uhranneet. Ymmärrän,
että nyt on kysymys lakiesityksestä, joka ei suoraan
ota kantaa siihen resurssiin, mutta kun lakiesitys kuitenkin luo
puitteita sille kaikelle, mitä varten resurssit sitten
asiaan osoitetaan ja käytetään, niin
tässä mielessä nämä kaksi
asiaa liittyvät mielestäni kuitenkin yhteen.
Minusta on yllättävää, että näin
tapahtuu. Minä ymmärtäisin tämän,
ellei samaan aikaan tapahtuisi ratkaisua toisinpäin tiedeyliopistojen kohdalla:
hallitus lupaa 75 miljoonaa euroa rahaa kolmen vuoden ajan valtion
pussista tiede-yliopistoille. Olen keskustellut useamman tiedeyliopiston
rehtorin kanssa ja kysellyt, missä määrin
te olette olleet valmiina siihen, että te hankitte yksityistä rahaa,
koska sen valtion rahan saamisen ehtona on nimenomaan se yksityinen
raha. Minulla on se käsitys, että Suomessa ei
kovin monta yliopistoa nyt ole, jotka tähän olisivat
valmistautuneet. Herää väistämättä kysymys,
onko tämä arkkitehturoitu jotain tiettyä ja
nimenomaista yliopistoa varten, jolla on varaa, edellytykset, kontaktit,
yhteydet, suhteet hankkia yksityistä rahaa, jonka hankittuaan
tämä asianomainen yliopisto sitten saa tätä valtion
lupaamaa rahaa aika paljon, 75 miljoonaa euroa.
Arvoisa puhemies! Nyt tulen sitten siihen viimeiseen näkökulmaan,
mikä liittyy tähän ammattikorkeakoululain
muutokseen. Ylipäänsä olen tällä hetkellä sitä mieltä,
että Suomen maailmalla selviytymisen kannalta aivan ydinkysymyksiä nyt
on se, miten se poikkeuksellisen suuri osaamispotentiaali, minkä suomalainen
koulutusjärjestelmä ylimpään
koulutusasteeseen saakka ja teoreettisen tutkimuksen järjestelmä tuottavat — se
osaamispotentiaali on suuri sittenkin Suomessa ja Suomella — generoituu
sellaisiksi innovaatioiksi, jotka voidaan tuotteistaa, kaupallistaa,
miten voidaan saada yritysalusta niille ja saada ne maailmalle tuottamaan
verotuloja viime kädessä Suomen valtiolle ja suomalaisille. Tämä generaatio
ei toimi. Mitä enemmän laitetaan rahaa tieteelliseen
perustutkimukseen ja mitä enemmän otetaan siitä soveltavasta
päästä pois, sitä varmemmin
tämä generaatio toimii entistä huonommin
ja huonommin. Tässä mielessä minun mielestäni
hallituksen panokset, mitkä se nyt kehysriihessään
teki, eivät palvele, eivät satu siihen kohtaan,
mihin nyt juuri lisäresursseja tarvittaisiin.
Palaan siihen ammattikorkeakoulukohtaan. Minusta olisi erittäin
tärkeätä, että ammattikorkeakoulu
instituutiona ei pyrikään — niin kuin täällä on
kyllä se asia ihan oikein mielestäni monessa puheenvuorossa
tullut esille — tekemään tieteellistä perustutkimusta.
Meillä on Suomen Akatemiat, meillä on yliopistoinstituutio,
meillä on Suomessa erillistutkimusyksiköitä vaikka
pilvin pimein ja niin poispäin. Mihinkä nyt tarvittaisiin
resursseja myös koulutusinstituutiossa, ammattikorkeakoulut
ylitse muiden mainiten, on nimenomaan se soveltava vaihe, se, missä sitä osaamista
jo siinä oppilaitosyhteisössä aletaan muuttaa
uusiksi innovaatioiksi, niiden kaupallistamiseksi ja vastaavaksi.
Tästä syystä mielestäni ammattikorkeakoulut
tarvitsisivat — sen sijaan, että nyt niiltä rutkasti
leikataan — lisää sellaisia resursseja,
jotka nimenomaan kohdistuvat tuon yrittäjyyden ja sen osaamispotentiaalin
muuttamiseksi nyt niitten yritysten tekemiksi tuotteiksi ja tavaraksi.
Siihen vaiheeseen tarvitaan ammattikorkeakoulussa resursseja, ei
tieteelliseen tutkimukseen. Se on yliopistojen ja erillistutkimuslaitosten
juttu, mutta tuo sanottu vaihe, siinä resursseja tarvitaan.
Mieluusti kuulisinkin, jos ministeri vielä tänään
täällä käyttää puheenvuoron:
Mistä tällainen valinta? Minkä takia
tähän tieteelliseen perusjuttuun lisää rahaa?
Minkä takia täältä t&k-puolelta
soveltavasta päästä rahaa pois ja sitten
nimenomaan tänne tieteelliseen perusjuttuun paljon rahaa?
Minä aina muistan, kun tapasin taannoin monta vuotta
sitten Etelä-Korean kauppa- ja teollisuusministerin. Suomi
oli jälleen kerran Pisa-tutkimuksissa menestynyt hyvin.
Hän onnitteli: "Onneksi olkoon, suomalaiset!" Oli hetken
hiljaa ja sen jälkeen jatkoi: "Me täällä Etelä-Koreassa
olemme keskittymässä siihen, että missä ikinä maailmassa
uusin tieteellinen tieto syntyykin, emme siinä ehkä pärjää,
mutta haluamme olla maailmassa numero yksi ja jokaisen tieteellisen tiedon,
sen käytännön sovelluksen, varmistaa tuotannoksi
omassa maassa, Etelä-Koreassa." Tähän
voi sanoa, että ei ole välttämättä niin
kuin filosofisesti kovin kaunista toimia tällä tavalla. Kyllä Etelä-Koreassa
tieteellinen perustutkimuskin on kurssissa, mutta selvä painopiste
tuntuu olevan heillä tämä. En sano, että meillä pitäisi olla
ihan tätä samaa, mutta tällä tiellä rohkeampia
askeleita. Nyt hallitus asettaa painopisteet täsmälleen
toisinpäin.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Pekka Ravi.
Tarja Filatov /sd:
Arvoisa puhemies! Ammattikorkeakoulujen haasteena on varmasti
löytää toimintatavat, jotka tuovat opiskelijan
keskiöön ja parantavat opetuksen laatua hyvinkin
erilaisille oppijoille, varmistavat omilla palvelukokonaisuuksillaan
sen, että opiskelijat myös valmistuvat, koska
opiskelupaikka ei takaa mitään, jos ei sieltä valmistuta,
sekä samaan aikaan turvaavat sellaisen osaamisen, joka
kelpaa työmarkkinoilla. Toiseksi, niiden tehtävänä on
hyödyntää välittömästi
nopeasti muuttuvaa työelämää, parantaa
työelämälähtöisyyttä ja
yhteistyötä sekä turvata osaavan työvoiman
saatavuutta. Kolmanneksi, samaan aikaan pitää olla
aidosti kansainvälinen ja vahvistaa alueellista kehittymistä ja elinvoimaisuutta,
ja näillä molemmilla foorumeilla, niin kansainvälisillä kuin
alueellisillakin, pitää löytää strategisia
kumppaneita, jotta se aito yhteys niin työelämään
kuin muihinkin yliopistoihin tai oppilaitoksiin ja osaamista kehittäviin instituutioihin
säilyy.
Tämä kaikki pitää tehdä olosuhteissa,
joissa odotukset kasvavat ja rahoitus kaventuu. Siinä mielessä hallituksen
kehyspäätökset, jotka kohdistuvat koulutukseen,
ovat aika surullisia, mutta toisaalta me tiedämme, että näissä oloissa
on vaikea löytää tasapainoista kokoonpanoa,
jossa säästöjä tehtäisiin.
On syytä kuitenkin muistaa, että koulutus on nykyajan
investointi. Se ei ole enää pelkästään
seiniä ja laitteita, vaan se on nimenomaan osaamista.
Uusi laki vaatii ammattikorkeakouluista itsenäisiä osakeyhtiömuotoisia
oikeushenkilöitä, ja nykyisestä ylläpitojärjestelmästä luovutaan.
Tä-mä uudistus varmasti tuo selkeyttä järjestelmään,
mutta sen toteuttaminen on haasteellista niille ammattikorkeakouluille,
jotka eivät ole vielä osakeyhtiöitä.
Tuo prosessi on saatava vauhdilla kasaan, jotta saadut toimiluvat
säilytetään.
Samaan aikaan meillä on hyvin paljon epäselvyyttä sen
suhteen, miten alv-ratkaisut toimivat, ja tiedän, että ministeriö on
tässä tehnyt hyvää työtä amkien
avuksi, mutta on se aika kummallista, että meillä on
monenlaisia malleja, joiden osalta meidän ammattikorkeakoulut
luulevat, että ne eivät joudu maksamaan alvia,
ja sitten kuitenkin verottajan päätös
on — tämänkin talon lausunnosta huolimatta — se,
että noita alveja joudutaan maksamaan. Me joudumme tilanteisiin,
joissa me puljaamme omaisuutta kuntien ja amkien välillä aika,
voisi sanoa, epätarkoituksenmukaisella tavalla, jotta noita
maksuja ei koituisi. Elikkä jälkiviisas on aina
helppo olla, mutta olisi ollut kyllä hyvä, että meillä olisi
ollut joku selkeämpi malli, jolla tuo alv-ongelma olisi
etukäteen ratkaistu.
Toinen haaste on se, että kun rahoitus sinänsä niukkenee,
niin me pyörimme enemmän erilaisella hankerahoituksella
ja sen osuus ammattikorkeakoulujen rahoituksesta kasvaa. Siinä on niin
hyvää kuin haasteellistakin, jos ajatellaan vaikkapa
henkilökunnan saamisen näkökulmasta.
Toisaalta se mahdollistaa sen, että voidaan hankkia uutta,
innovatiivista, ajanmukaista henkilökuntaa, joka osaa ja
tuottaa hyvää, mutta toisaalta riskinä on
se, että tuo osaaminen ja kehitystyö häviävät
siinä vaiheessa, kun projektit ja hankkeet loppuvat, jolloin
on syytä pyrkiä pysymään tasapainossa,
niin että tuo perusrahoitus ja hankerahoitus ovat jotenkin
sulassa sovussa keskenänsä emmekä hukkaa
sitä osaamista, mitä eri hankkeiden — sinänsä hyvienkin
kehittämishankkeiden — kautta saadaan aikaan.
Tästä opiskelijaterveydenhuollosta: Mielestäni
tärkeintä on se, että kun meillä YTHS:n
puolella on ollut toimiva malli, johon kaikki ovat olleet suhteellisen
tyytyväisiä, niin on järkevää, että tuosta
mallista haetaan oppia ja myös ammattikorkeakoululaiset
pääsevät sen mallin piiriin, mutta on
tärkeää, että jatkossa ei jäädä ikään kuin
vanhan mallin vankilaan, jos sosiaali- ja terveydenhuollon
kokonaisuudistus johtaa siihen, että pitäisi tehdä ratkaisuja.
Elikkä tätä puolta kannattaa seurata
tarkkaan, että hyvä malli ei muutukaan huonoksi,
kun maailma ympärillä muuttuu. — Kiitos.
Eeva-Johanna Eloranta /sd:
Arvoisa puhemies! On hyvä, että Suomen korkeakoululaitos muodostuu
jatkossakin yliopistoista ja ammattikorkeakouluista, joilla kummallakin
on omat toisiaan täydentävät tehtävänsä ja
profiilinsa. Lakiesityksellä ei ole tarkoitus muuttaa yliopistojen ja
ammattikorkeakoulujen keskinäistä suhdetta.
Ammattikorkeakoulujen rahoitusjärjestelmän uudistaminen
on tärkeää korkeakoulusektoreiden välisen
yhteistyön parantamiseksi. Rakenteellisen kehittämisen
myötä yliopistot ja ammattikorkeakoulut ovat entistä tiiviimmässä yhteistyössä keskenään
esimerkiksi erilaisten tukipalvelujen, kuten kirjastojen tai opiskelijapalveluiden,
osalta. Yhteisten palveluiden, infrastruktuurien tai rakennusten
rahoitusjärjestelyt on hel-pompi toteuttaa, kun molemmat
osapuolet ovat rahoituksen osalta valtion järjestelmän
piirissä. Synergiaedut voidaan paremmin hyödyntää.
Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen samanlainen sijoittuminen
rahoitusjärjestelmässä helpottaa myös
korkeakoulujärjestelmän toiminnallista ohjausta.
Esitys vahvistaa myös opiskelijoiden asemaa ammattikorkeakoulun
hallinnossa. Opiskelijoilla olisi edustus ammattikorkeakoulun hallituksessa
ja tämän lisäksi edelleen tutkintolautakunnassa.
Tutkinto-opiskelijoiden asema muuttuisi siten, että opiskelijakuntaan kuuluminen
tulisi pakolliseksi ja samalla opiskelijakuntien painoarvo vaikutustahona
kasvaisi.
Jäsenmaksun osalta muutoksen ei voida arvioida olevan
taloudelliselta kannalta merkittävä, koska esimerkiksi
ylioppilaskuntien jäsenmaksut ovat varsin maltillisia.
Mikäli myös opiskelijaterveydenhuolto järjestettäisiin
vastaavasti kuin yliopisto-opiskelijoilla, merkitsisi se ammattikorkeakouluopiskelijoiden
asemaan huomattavaa parannusta. Jo aiemmin mainitun Jukka Ahtelan
työelämäryhmän raportin mukaan opiskelijoiden
sairastavuutta ja työkyvyttömyyden syntymistä voidaan
ehkäistä kattavalla opiskelijahuollolla. Riittävällä opiskelijahuollolla voidaan
vähentää opintojen keskeyttämistä sekä tukea
opintojen loppuun saattamista. Erityisen tärkeänä pidetään
opiskelijoiden mielenterveysongelmiin puuttumista ajoissa. Yhtenä toimenpide-ehdotuksena
työurien pidentämiseksi raportissa esitetään
nimenomaan opiskelijoiden ter-veydenhuoltopalveluiden saatavuuden
varmistamista.
Uusimman korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan
yli neljänneksellä korkeakouluopiskelijoista on
psyykkisiä vaikeuksia. Omat voimavaransa vahvaksi kokeva
opiskelija suorittaa noin kymmenen opintopistettä enemmän
vuodessa kuin sellainen opiskelija, joka kokee voimavaransa heikoiksi.
Omat voimavaransa vahvaksi kokeneet opiskelijat olivat muita tyytyväisempiä myös
opiskelijaterveydenhuollon saatavuuteen. Jopa viisi nuorta jää työkyvyttömyyseläkkeelle
joka päivä, suurin osa nimenomaan mielenterveyden
häiriöiden vuoksi. Nuorten ja aikuisten työkyvyttömyys
masennuksen vuoksi on lisääntynyt 2000-luvulla.
Kun opiskelijat sitten saavat tarvitsemansa ennalta ehkäisevät
terveyspalvelut ajoissa, etenkin juuri nämä mielenterveyden
palvelut, he myös valmistuvat terveempinä työelämään.
Näin säästetään myös
valtion kustannuksia, jotka aiheutuvat kalliimmista erityissairaanhoidon
palveluista, sosiaalimenoista ja saamatta jääneistä verotuloistakin.
Hyvin toimivan terveydenhuollon merkitystä ei voi liikaa
korostaa.
Miksi YTHS-kokeilun vakinaistaminen sitten edellyttää,
että oppilaskunnan jäsenyys olisi automaatiojäsenyys?
Meneillään olevasta YTHS-kokeilusta on erittäin
hyviä kokemuksia, ja opiskelijat itse toivovat, että kokeilu
voitaisiin vakinaistaa. Ongelmana tässä on kuitenkin
se, että kokeilussa vapaaehtoisesti kerättävä maksu
ei sovellu näitten YTHS-palveluiden rahoittamiseen kestävällä tavalla.
Perustuslakivaliokunta on vuonna 2009 linjannut yliopisto-opiskelijoiden
ylioppilaskuntien automaatiojäsenyyden olevan perusteltua, koska
ylioppilaskunnille on osoitettu yliopistolaissa yliopistohallintoon,
opintososiaalisiin etuihin ja opiskelijaterveydenhuoltoon liittyviä tehtäviä,
jotka muodostavat siten riittävän perusteen automaatiojäsenyydelle.
Verrattuna kuitenkin ylioppilaskuntiin opiskelijakuntien elikkä ammattikorkeakoululaisten
vastaavien tehtävistä on tähän
asti puuttunut velvoite osallistua opiskelijaterveydenhuollon järjestämiseen
ja muun muassa opintotukilautakunnan opiskelijajäsenen valintaan.
Näin ollen perustuslakivaliokunta on katsonut, että opiskelijakuntien
pakkojäsenyyden ei ole katsottu olleen perusteltua perusoi-keusnäkökulmasta.
Jotta me siis voimme saada nämä YTHS-palvelut
myös ammattikorkeakouluopiskelijoiden ulottuville, tulee
meidän säätää myöskin
opiskelijakunnille vastuu osallistua opiskelijaterveydenhuollon
järjestämiseen ylioppilaskuntia vastaavalla tavalla,
mihin sisältyy tämä vakuutusluonteisena
kerättävä terveydenhuoltomaksu.
Ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntia koskeva säätely
tulee siis uudistaa siten, että opiskelijakunnan jäseniä olisivat
yhdenvertaisesti kaikki tutkintoon johtavassa koulutuksessa olevat opiskelijat,
sekä lakisääteisten tehtävien
yhdenmukaistamisella ylioppilaskuntien kanssa. Näin poistuu
tämä perustuslaillinen este YTHS-palveluiden ulottamiselle
yhdenvertaisesti kaikkien korkeakouluopiskelijoiden ulottuville.
Onkin todella hienoa, että tämä on nyt
mukana tässä esityksessä. Toivottavasti
jatkossa myös rahoitusta paremmin löytyy, jotta
saadaan nämä terveyspalvelut yhdenvertaisesti
ihan kaikkien korkeakouluopiskelijoiden ulottuville, yliopistojen
lisäksi siis myös ammattikorkean opiskelijoille.
Pirkko Mattila /ps:
Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille tämän
lain esittelystä ja kiitoksia, että olette jaksanut
täällä kuunnella puheitamme.
Tarvitsemme koulutettua väkeä maakuntiin tekemään
työtä, innovaatioita ja vaikkapa uusia yrityksiä myös
tämän uudistuksen jälkeen. Erilaiset
maamme alueet tarvitsevat eri alojen osaajia. Vahva alueellinen
kytkös koulutuksessa ja ammattikorkeakoulutuksessa on ehdottomasti säilytettävä.
Miettikäämme nyt vaikka sitä, että me
puhumme esimerkiksi paljon täälläkin
salissa biotaloudesta tulevaisuuden kasvualana. Missä ovat
sitten ne biotalouden edellytykset? Ne varmasti ovat siellä,
missä ovat biomassat, elikkä kaupunkiseutujenkin
ulkopuolella.
Koulutuksen on tuettava elinkeinojen rakennemuutosta ja toisaalta
suunnattava tulevaisuuteen ja koulutettava tulevaisuuden tekijöitä.
Usealla ammattikorkeakoululla on ollut jo vuosia merkittävä panos
alueittensa kehitykseen, ja toivon, että tämä otetaan
huomioon edelleenkin, kun uudistusta ja myöskin näitä säästölakeja
viedään eteenpäin, ettei edellytyksiä viedä niiltä, jotka
ovat tehneet työnsä alueellisesti hyvin ja hoitaneet
velvoitteensa myöskin esimerkiksi opintojen läpäisevyyden
suhteen.
Mielestäni erittäin tärkeän
kriteerin ammattikorkeakouluja arvioitaessa tulisi olla yritysvaikutusten
arviointi eli määrällinen ja laadullinen yhteistyö alueen
yritysten kanssa. Uskon, että ammattikorkeakoulut säilyttävät
oman tonttinsa parhaiten juuri työelämälähtöisen
yhteistyön ja tutkimuksen kautta, ja uskon, että siinä on
siellä aivan vahva näkemys siitä, mitä tiedeyliopistot tekevät
ja mitä ammattikorkeakoulut. Ammattitaito kehittyy työkokemuksen
kautta näissä yrityskontakteissa. Taantumankin
aikana korkeatasoisesta koulutuksesta on pidettävä kiinni,
ja näinhän tehtiin myös 1990-luvun laman
aikaan ja tulokset tiedetään: syntyi Nokia.
Suomessa uusi nokia odottaa meitä tulevaisuuden innovaationa,
ja olen edustaja Wallinheimon kanssa täysin samaa mieltä siitä,
että yrittämisen edellytyksiä täytyy
parantaa myös ammattikorkeakoulun kautta. Jokainen suurikin
yritys on joskus ollut pieni ja siitä kasvanut ja sitten luonut
työpaikkoja ja hyvinvointia maahan. Muutama aika sitten
esimerkiksi emme tienneet niin sanotusta pelialasta yhtään
mitään, mutta nyt sen ympärille suunnitellaan
jo uusia koulutuslinjoja ja opiskelijoita otetaan koulutukseen.
Toimialalupauudistus laittaa ammattikorkeakoulut suunnittelemaan
toimintaansa eri tavalla, uudella tavalla. Toivon todella, ettei
tästä tule sitten mitään pudotuspeliä ammattikorkeakoulujen kesken.
Alueita ei saa jättää yksin kamppailemaan
koulutuksen saamisesta maakuntiinsa. Meillä ei ole varaa
jättää Suomen eri alueita yksinään.
Toki ahkerasti opiskelevat opiskelijat turvaavat toisaalta opinahjonsa
tulevaisuuden, ja sitten taas uudelta rahoitusmallilta on lupa odottaa
tuloksia tai tehokkuuden lisääntymistä,
kuten esitys toteaa.
Koulutusvienti tai tilauskoulutus, kuten esityksessä on,
on myös tulevaisuutta. Vaikka koulutusviennillä kenties
ei isoja volyymeja saavuteta, olen iloinen, että tämä on
huomioitu lakiesityksessä, ja kiitos siitä.
Henkilökunnasta on pidettävä muutoksessa huolta.
Edelleenkin ammattikorkeakouluissa arviolta kolmasosa on muuta kuin
opetushenkilöstöä. Nykyään
on myös paljon määräaikaisia
työsuhteita, mitä ei voi kaikistellen pitää hyvänä. Toivon
myös, ettei muutos- ja säästötilanteessa tehtäviä siirry
niille, joille ne eivät varsinaisesti kuulu.
Lopuksi toivon, että ammatillisissa opettajakorkeakouluissa
ei tule opiskelijapulaa. Näiltä osin laki säilyy
ennallaan muun muassa hakukelpoisuuden suhteen. Ilmeisesti opiskelijapulaa
ei ole näkyvissä, mutta me tiedämme täällä kaikki, että tämän
ammatillisen opettajakorkeakoulun hakukelpoisuuden ulkopuolelle
on jäänyt suurehko joukko alan vankkoja ammattilaisia,
joilla on tutkinto käytännössä yhdessä yössä sulanut pois,
kun ammattikorkeakouluihin aikanaan siirryttiin. Kaikki eivät
ole pystyneet päivittämään vanhaa
niin sanottua opistoasteen tutkintoa ammattikorkeakoulututkinnoksi
tai ylemmäksi ammattikorkeakoulututkinnoksi usein täysin
inhimillisistä syistä, perhesyistä. Mikäli
mahdollista, toivon, että tätä ajatusta
vielä voitaisiin harkita niin, että voidaan meillä helpottaa joko ammattikorkeakoulututkintoon
päivittämistä tai muutoin sitten voidaan
pitää huolta siitä, että sellaiset
vahvat alan ammattilaiset, kehittäjät, innovaattorit
pääsevät tarvittaessa ammatilliseen opettajakorkeakouluun.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Vielä tästä ammattikorkeakoulun
roolista. En malta olla, kun ministeri vielä on paikalla,
sanomatta ääneen, että minusta olisi
suotavaa, että ammattikorkeakoulujen tulosohjauksessa tämä kolmas
tehtävä konkretisoitaisiin kaikkia ammattikorkeakouluja
koskevaksi, selvemmin elinkeinoelämäorientoituvaksi.
Minusta perusteltua olisi suorastaan se, että tietty
määrä ammattikorkeakoulun resursseista pitäisi
käyttää nimenomaan siihen elinkeinoyhteistyöhön
ja niitten rakenteitten synnyttämiseen, joilla toimiva
yhteistyö itse sen tekevän portaan, elinkeinoelämän,
kanssa synnytetään, molemmin puolin, niin että elinkeinoelämästä käy
ammattilaisia opettamassa tai kertomassa, minkälaisia kehittämistarpeita
on elinkeinoelämällä, ja jopa kenties
luennoitsijoina, opettajinakin entistä enemmän,
tuntisellaisina, kannattaisi ammattilaisia käyttää,
ja päinvastoin niin, että ammattikorkeakouluyhteisön
se soveltava osaaminen voisi välittyä entistä useammin
ympäröivän yhteiskunnan elinkeinoelämän
tarpeisiin. Minusta Vaasan seutu — en malta olla tässä sanomatta ääneen — on
tässä mielessä aivan erinomainen esimerkki.
Kaikkien Suomen ammattikorkeakoulu- ja yliopistoseutujen kannattaisi
ottaa oppia siitä, mitä Vaasassa näissä asioissa
on tehty.
Simo Rundgren /kesk:
Arvoisa puhemies! Kahteen asiaan kiinnitän huomiota.
Ensinnäkin on pidettävä huoli siitä,
että ammattikorkeakoululaitos järjestelmänä tukee
alueellisesti tasapainoista kehitystä. Edellä edustaja Pekkarinen
puhui tästä ammattikorkeakoulun ja yrityselämän
yhteistyöstä. Juuri tästä on
kysymys. Siellä, missä on koulutusta, missä on
ammattikorkeakoulutoimintaa, on myös yrityselämälle
erilaiset edellytykset toimia. Siksi myöskin tämä alueellinen
näkökulma täytyy pitää nyt esillä,
vaikka tiedän, että suunnitelmissa on monenlaisia
keskittämishankkeita tälläkin sektorilla
menossa. On paljon esimerkkejä onnistuneista projekteista,
joissa yritysyhteistyön kautta on syntynyt uutta, uusia
tuotteita jopa, ja on avattu uusia markkinoita, ja joissa tämä koulutus
on voinut tukea paikallista yritystoimintaa.
Toiseksi, täällä on puheenvuoroissa
kiinnitetty huomiota tähän kohtaan, mikä on
tämän ammattikorkeakoulun tutkimuksen luonne,
mikä olisi luontevin tapa toteuttaa sitä. Tähänkin
pätee se, että se on soveltava tutkimus, joka
on yhteistyössä, hyvin läheisessä kontaktissa,
elinkeinoelämän kanssa. Se on juuri se kenttä,
jota ammattikorkeakoulussa pitää toteuttaa. Edustaja Pekkarinen
käytti tässä aiemmin tästä mielestäni hyvin
perustellun puheenvuoron.
Ei tämä keskustelu mikään
uusi ole. Muistan, että kaudella 2003—2007 tulevaisuusvaliokunta kävi
perusteellisesti läpi tätä aihepiiriä ja
omissa keskusteluissaan ja selvityksissään tuli
siihen loppupäätökseen, että nimenomaan
tämä soveltava tutkimus on se, jossa ammattikorkeakouluilla tulee
olemaan meidän yhteiskuntamme kehityksen kannalta kaikkein
merkittävimmät mahdollisuudet antaa panos uusina
innovaatioina ja uusina kehittämistyön tuloksina
yhteistyössä elinkeinoelämän
kanssa.
Lauri Heikkilä /ps:
Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen kuvasi tuossa edellisessä puheenvuorossaan
tämän korealaisesimerkin. Se on semmoinen esimerkki,
mikä innovaatioiden ja tuotekehityksen tulosten toteuttamisessa
ja siirtämisessä teolliseen tuotantoon on Suomessa
tosiaan unohdettu kokonaan. Samoin tämä edustaja Rundgrenin
puhe oli ihan niin kuin paikallaan siihen sitten jatkona.
Suomessahan on tavallaan aliarvioitu — yliopistoprofessorit
ja muut monesti aliarvioivat — sitä, jos jotain
soveltaa tuotekehitykseen tai käytäntöön
ja sitten tulee menestystä. Tietysti voi olla, että se
professorin palkkaus ei siitä paljon nouse, jos opiskelija
keksii jotain ja lähtee sitten toteuttamaan sitä johonkin
yritykseen. Mutta se on yksi syy, mikä on ollut esteenä,
tämä kulttuuri.
Toinen syy on ollut se, että meillä on ollut
Nokia. On ollut jotenkin surkuhupaisaa viimeiset 20 vuotta, että valtion
tuotekehityspanokset ja muut ovat menneet Nokialle. Nokia on sijoittanut
10, 15, 20 prosenttia omia varoja, saanut 80 prosenttia valtiolta
omiin kehitysprojekteihin, ja siinä eivät ole
pienet yritykset pystyneet kilpailemaan. Ja on ollut Tekesissä ja
Akatemiassa liian laiskoja ihmisiä töissä:
He eivät ole halunneet tutkia näitä pienten
yritysten innovatiivisia projekteja, jotka olisivat tuottaneet,
jos niihin olisi panostettu vähän. He ovat halunneet
jakaa valtion rahat mieluummin suuressa köntissä varmoille,
niin sanotuille varmoille, suurille yhtiöille. Ja siinä on tämä loukku,
mihin me olemme pudonneet, sitten kun näistä suurista
yhtiöistä — metsäyhtiöistä osin
ja myöskin Nokiasta — on tämä tuotekehitysten
tulos ja panokset pikkuhiljaa siirretty ja diilattu ulkomaille.
Sen takia ollaan nyt siinä tyhjän päällä välillä.
Mutta tietysti nämä peli-innovaatiot ja muut ovat
osoittaneet sen, että potentiaalia on, kunhan vain tuotekehityspanokset
suunnataan oikein.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Halusiko edustaja Pekkarinen vastauspuheenvuoron edustaja Heikkilän
puheenvuoroon? Olkaa hyvä, 1 minuutti.
Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Paljossa yhdyn siihen, mitä edustaja
Heikkilä sanoi, mutta tuli niin radikaali väärinymmärrys
tai väärä tieto, että on pakko
sanoa: Nokia ei ole saanut valtaosaa esimerkiksi Tekesin varoista.
Tekesin resurssit ovat olleet viime vuosina, nyt niitä on
valitettavasti leikattu, mutta ne ovat olleet vuodessa 500—600 miljoonan
euron luokkaa, ja keskimäärin 10—20 miljoonaa
euroa on mennyt vuosittain Nokia-vetoisiin hankkeisiin. Kaiken lisäksi
ne ovat hankkeita, jotka ovat Nokia-vetoisia, joihinka Nokia yleensä on
ottanut partneriksi jonkun sellaisen alihankkijan tai osatoimittajan,
jonka kanssa Nokia on tehnyt yhteistyötä. Ja pk-sektorin
osuus Tekesin rahoista on ollut tuommoinen 70—75 prosenttia
Suomessa taakse jääneitten vuosien aikaan.
Monessa yhdyn siihen, mitä edustaja Heikkilä sanoo,
mutta nyt oli hivenen väärä käsitys
siitä, miten suuren siivun Nokia on näistä rahoista
vienyt.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Käydään tämä asia
nyt loppuun, vaikka se ei nyt suoranaisesti liitykään
tähän käsittelyssä olevaan asiaan,
mutta edustaja Heikkilä haluaa nyt vielä edustaja
Pekkariselle kommentoida.
Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):
Kiitos, puhemies! Kyllä Pekkarinen oli oikeassa. Unohdin
sanoa, että tekniikan ja elektroniikan alueella tämä jako
oli niin, että Nokialle meni kaikki. Itse olen siellä 25
vuotta ollut seuraamassa. En huomannut näitä muita
yhteiskunnan aloja tässä maininnassa.
Eero Lehti /kok:
Arvoisa puhemies! Hyvä, että edustaja Pekkarinen
korjasi asian, jonka minäkin olisin korjannut. Se tilastovirhe
on helposti ymmärrettävissä, koska se
kirjautuu Tekesin tilastoissa päähakijan mukaan
ja alihankintasuorittajat jäävät silloin
näkymättömiin tai vaikeasti havaittaviksi.
Olisin kuitenkin kiinnittänyt enemmän huomiota
siihen viime viikolla esiintyneeseen Bengt Holmströmin,
ehkä noteeratuimman suomalaisen kansantaloustieteilijän,
tai taloustieteilijän, kommenttiin, jossa hän
totesi, että suomalaiset ovat ylikoulutettuja alisuorittajia.
Se on aika vakava väite, jossa on varmaan ainakin jonkin
verran perää, koska tällä koulutustasolla,
joka on maailman huippua, pitäisi olla myös monessa
asiassa maailman huipulla. Miksi näin ei ole? Yksi hypoteesi
on, että suomalainen koulujärjestelmä tukee
tiedon, tunnollisuuden, tarkkuuden ja huolellisuuden ulottuvuuksia.
Kaikki ovat staattisia persoonallisuuden ominaisuuksia. (Mauri Pekkarinen:
Soveltavuuden kustannuksella!)
Se, mitä mielestäni nyky-yhteiskunnassa elinkeinoelämässä kaivattaisiin,
olisi dynaamisia ulottuvuuksia, jotka ovat oma-aloitteisuus, luovuus
ja päämäärähakuisuus.
Näitä suomalainen yhteiskunta ei arvosta ja pahimmillaan
suhtautuu niihin nyreästi. Kunnianhimoista ihmistä pidetään
muita huomioon ottamattomana ja niin edespäin, mutta näiden
ihmisten voimin useimmiten yhteiskunta edistyy. Se kouluohjelma,
joka tällä hetkellä on, olisi tältä dynaamisuuden
osuudelta saatava suuremmaksi, jotta oma-aloitteisuuden kautta syntyisi
näistä ideoista myös toimivia yrityksiä.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Nyt kun ministeri Kiuru on tällä paikalla,
kysyisin tästä, kun täällä on
herännyt vähän epäilystä siitä,
mitenkä tässä laissa on kirjattu opiskelijoitten terveydenhuolto.
Haluaisin nyt tarkentaa kysymyksellä tätä 41 §:ää,
jossa on tämä opiskelijakunta, jossa on määritelty
muun muassa sillä tavalla, että "ammattikorkeakoulussa
on tarve mahdollistaa opiskelijaterveydenhuolto samalla tavoin kuin
se on toteutettu yliopistojen ylioppilaskuntien toimesta", ja sitten
se jatkuu täällä myöhemmin,
että "lisäksi pykälän 1 momentin
3 kohdassa säädettäisiin opiskelijakunnan
tehtävästä, joka liittyy mahdollisuuteen
osallistua opiskelijoiden terveydenhuoltoa koskevien tehtävien
toteuttamiseen samalla tavoin kuin se on toteutettu yliopistojen
ylioppilaskuntien toimesta" ja niin edelleen. Tarkoittaako tämä 41 § sitä, että ammattikorkeakouluopiskelijoitten
terveydenhuolto tultaisiin toteuttamaan YTHS:n tyyppisesti elikkä samalla
lailla kuin ylioppilaskuntienkin toimesta elikkä ammattikorkeakouluopiskelijoitten
ja yliopisto-opiskelijoitten terveydenhuolto siltä osin
olisi yhdenvertainen ja toteutettaisiin samalla lailla?
Pauli Kiuru /kok:
Arvoisa puhemies! Tarkoitukseni ei ollut ottaa osaa tähän
keskusteluun, mutta se, mitä Mauri Pekkarinen ja edustaja
Lehti tuossa aikaisemmin mainitsivat, kannusti tähän
koulukeskusteluun vähän syvemmälti ottamaan
osaa.
Koulujärjestelmässä on edistytty
huomattavasti, mutta jos me katsomme suomalaista kulttuuria ja tätä kasvatusmentaliteettia,
se lähtee valitettavan paljon edelleen siitä,
että me haemme punakynällä epäkohtia
ja huomautamme niistä. Jokainen meistä voi omassa
elinpiirissään kannustaa lapsia löytämään
niitä vahvuuksia, mitä jokaisella lapsella, nuorella
on. Vaikka se vahvuus olisi kuinka kapea, kuinka kapealla sektorilla,
niin jos se nuori, lapsi saa siitä pienenkin signaalin
ja tuen, se on se oljenkorsi, vihreä oksa, mitä pitkin
hän lähtee rakentamaan elämäänsä. Mutta
jos sitä tukea, kannustusta, ei tule, vaara väliinputoamisista
kasvaa huomattavasti. Ja tämä teko, sanalliset
kannustukset eivät maksa yhtään mitään.
Ne eivät maksa perheelle, ne eivät maksa yhteiskunnalle.
Se on kiinni vain siitä halusta tukea ja viedä asioita
eteenpäin.
Sinuhe Wallinheimo /kok:
Arvoisa puhemies! En malta olla ottamatta kantaa tuohon edustaja
Pekkarisen ja edustaja Lehden hyvään puheenvuoroon.
On totta, että suomalaiset ovat valitettavasti ylikoulutettuja
mutta samalla alisuorittajia. Nimittäin yksi hyvä syy
on tässäkin esityksessä: sieltä puuttuu
yrittäjyys, ja yrittäjyyden puolelta puuttuu lähinnä myynti
ja markkinointi. Jos katsomme Suomen suosituimpia tai arvostetuimpia
ammatteja — siellä ovat aina lääkärit,
lakimiehet, sairaanhoitajat, niin edelleen — niin ensimmäinen
myyntityö tulee sijalla 300 ja plus, niin että kyllä meillä on
tässä paljon tekemistä. Jopa kansanedustajuus
on suositumpaa kuin mikään myyntityö.
Toivottavasti yrittäjyyttä, myyntityötä ja
markkinointia saamme myös ammattikorkeakouluihin tulevaisuudessa.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Sitten tämän varsin perusteellisen keskustelun
päättää ministeri Kiuru, ja
hänen aikarajoitteensa on 5 minuuttia.
Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Haluaisin joihinkin asioihin kiinnittää huomiota,
joista kansanedustajat tässä puhuivat. Minusta
on hyvä, että edustaja Pekkarinen otti tämän
kolmannen tehtävän esiin tässä salissa,
koska minusta se on erityisen tärkeä tehtävä.
Kun katsotte näitä pykäliä,
niin oikeastaan kahdessa paikassa otetaan tähän
samaan asiaan tarkka valtioneuvoston linjaus, joka toivottavasti eduskunnassakin
sitten saa tuen.
Ensimmäinen on 4 §:ssä se,
että todella nyt velvoitetaan myös tutkimus- ja
kehittämistyössä siihen, että se
tukee työelämää ja aluekehitystä, ja
minusta tämä aluekehitys-sana on tässä erityisen
tärkeä. Toinen kohta, jossa otetaan asiaan kantaa,
on 6 §:ssä "Yhteistyössä toimintaympäristön
kanssa", jossa lähtökohta on se, että ammattikorkeakoulujen
tulee erityisesti koulutusaloillaan olla tiiviissä yhteistyössä alueensa
elinkeino- ja muun työelämän
kanssa. Ja nämä ovat juuri näitä tärkeitä tehtäviä,
miksi ammattikorkeakoulu aikoinaan luotiin järjestelmänä,
ja olen siitä tyytyväinen, että pykälätasolla
olemme kahteen kohtaan tämän asian tänne
tiivistäneet, ja tämä johtaa sitten siihen,
niin kuin totesittekin, edustaja Pekkarinen, että nämä asiat
ovat sitten tulosneuvotteluissa tietysti esillä tehtävien
valvonnan yhteydessä, ollaanko suoritettu tehtäviä niin
kuin on laissa linjattu.
Sitten ihan yleisesti ottaen kiinnittäisin muutamaan
asiaan huomiota. Käytiin aika rapsakka keskustelu vielä puheenvuoroissakin
siitä, ollaanko nyt automaatiojäsenyyden vai pakkomaksun
kannalla. Niin kuin totesin tässä, esittelevänä ministerinä olen
kiitollinen siitä, että hallitus on ottanut kannan,
että ensisijaisen vaihtoehdon pitää olla
se, että perustuslaillisesti tutkitaan, onko mahdollista
olla myöskin perustuslaillisesti tällä valtioneuvoston
esityksen kannalla, jolloin puhutaan automaatiojäsenyydestä.
Minusta edustaja Eloranta täällä hyvin
perusteli tätä, miksi se voisi olla perustuslaillisesti
mahdollista, ja siihen perustuu myös tämä valtioneuvoston
arvio, koska tässä tuodaan nämä tehtävät
samalle tasolle, ja myöskin sitten ammattikorkeakouluopiskelijoiden
yhteiselimelle tulee merkittäviä tehtäviä.
Tässä jo aikaisemmin perustuslakivaliokunnan Koskinenhan
tähän samaan viittasi.
Siksi olen samaa mieltä kuin edustaja Urpalainen, että tämä asia
on syytä nyt tutkia ja kunnioittaa tätä ensisijaista
lähestymistapaa ottamatta tähän sen enempää poliittis-intohimoista
kantaa. Minusta on tärkeää asettaa nämä opiskelijat
samalle viivalle. Kun me olemme nyt lain tasolla asettaneet nämä molemmat
korkeakoulujärjestelmät hyvin samanlaiseen asemaan
niin rahoituksen kuin toiminnankin sisältöjen
suhteen, niin pidetään myös tästä viimeisestä epäkohdasta kiinni
ja pyritään tekemään kaikkemme,
että se näin menisi. Henkilökohtaisesti
poliitikkona minulla ei ole mahdollisuutta tuoda tänne
sellaista esitystä, jossa tätä asiaa
ei vakavasti otettaisi ja tutkittaisi, ja tästä syystä olen
kiitollinen, että se tulee mukaan.
Sitten on muutama muu kokonaisuus. Kivelä ja Heikkilä puhuivat
siitä, mitä ammattikorkeakouluissa opetetaan ja
miten sitä tehdään ja miten sitä tiivistetään,
ja samassa veneessä olivat myöskin nyt nämä illan
viimeiset puhujat. Eli lisää puhtia siihen, minkälaisia
osaajia tulee. Tämä on erittäin tärkeä näkökulma,
ja meidän täytyy pystyä myöskin
ammattikorkeakoulu- ja koko korkeakoulukentän
sisältöä muuttamaan, mutta kaikki lähtee
jo suomalaisesta peruskoulusta, koska se tosiasia on, niin kuin
minun kollegani ja kaimani, edustaja Kiuru totesi täällä,
että näin se vain on, että meitä ei
kasvateta sankareiksi tässä kulttuurissa. Se saattaa
olla yksi hankala este sille, että toteutetaan sitä,
että ammattikorkeakouluilla saadaan aikaan kansainvälisesti
arvostettuja, itsenäisiä ja vastuullisia toimijoita,
osaajia, jotka pystyvät rakentamaan myöskin alueellista kilpailukykyä.
Kyllä meillä siinä puolella on paljon
vielä tehtävää, mutta otan nämä evästykset
vakavasti, niin kuin myöskin edustaja Mattilan huolen siitä,
että joustavuutta saataisiin näihin opintojen
hyväksilukemiseen. Se on yksi syy, miksi ammattikorkeakoulujen
ja yliopistojenkin pitää pystyä tekemään
yhteistyötä, ja tässä lain tasollahan
edellytetään myöskin ammattikorkeakouluja
yhteistyöhön.
Edustaja Filatov kysyi tästä arvonlisäveromenettelystä,
ja nyt, niin kuin totesin jo täällä esittelypuheenvuorossa,
kaikista lakisääteisistä tehtävistä aiheutuvat
arvonlisäveromenot kompensoidaan euro eurosta. Se on lakiesityksen
sisältö.
Edustaja Elorannalle vastasinkin tuossa jo, ja sitten oli edustaja
Pekkarinen: hyviä kommentteja siitä, minkälainen
on koulutuspoliittisesti nyt näiden vaikeiden säästöjen
tilanne. Minä olen aivan samaa mieltä, ja minä uskon,
että moni muu meillä täällä salissa
on suru puserossa siitä, että me olemme kyllä satsanneet
valtavan paljon monenlaisiin investointeihin. Mutta se, mistä edustaja
Filatov puhui: koulutus on parasta investointia. Itse olen samaa
mieltä (Mauri Pekkarisen välihuuto) ja olen hyvin
vaikeassa tilanteessa ollut, kun me joudumme samaan aikaan pitämään
tämän yhteiskunnan rattaat pystyssä,
koska talouskasvu jää niin heikoksi. Me olemme
iso pääluokka, josta tässä tilanteessa
on jouduttu myöskin leikkaamaan, ja tulos on todella, niin
kuin olen todennut, monessa suhteessa kurja, mutta meidän
täytyy myös nähdä tarpeeksi
tulevaisuuteen. Sen takia, edustaja ja puhemies, minä haluaisin kyllä sanoa,
Pekkarinen, myös teille sen, että tässä vaikeassa
tilanteessa yhden miljardin kuntatehtävien säästöt
olisi voitu toteuttaa myös niin, että me olisimme
rapauttaneet kaiken koulutuspoliittisesti tärkeän.
Minä yhdyn siihen, että 260 miljoonaa tällä toimijaverkon
järjestelyllä on kova juttu, mutta olen todennut
jo aikaisemmin, että me tulemme tekemään
sen kestävällä tavalla vain järjestäjäverkkoa
järkeistämällä, emme seiniä vähentämällä,
koska nuorten pitää jatkossakin päästä opiskelemaan.
Sieltä se lähtee.
Mauri Pekkarinen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ymmärrän kyllä tämän
tiukan tilanteen, että jostain pitää ottaa
ja sitten ehkä johonkin pitää antaa,
mutta minun on hivenen nyt vaikea ymmärtää,
onko juuri tässä tilanteessa painopisteasetanta
oikein, kun yliopistoihin laitetaan merkittävästi
lisää rahaa ja vielä tiedetään,
että vain harva yliopisto pääsee käytännössä hyödyntämään
sitä rahaa, joka tällä metodilla nyt
niille tarjotaan, ja samaan aikaan leikataan niin paljon täältä ammatilliselta
keskiasteelta, sieltä, missä niitä kehittäjiä,
niitä erityisosaajia pitäisi periaatteessa tuottaa,
niin kuin ammattikorkealtakin ja opistoasteelta. Ennen kaikkea sieltä opistoasteeltahan
tämä leikkaus nyt tapahtuu ja lukiosta. Mielestäni
näiden kahden keskinäiset suhteet eivät
ole balanssissa.
Anneli Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Toivoisin, että ministeri vastaisi
tähän minun kysymykseeni tästä pakkojäsenyydestä ja
sitten siitä, onko tänne lainsäädäntöön
teidän mielestänne kirjattu riittävän
selvästi 41 §:ään,
että se tarkoittaa nimenomaan YTHS:n järjestelmää.
Nyt osa edustajista, jotka vastustavat pakkojäsenyyttä,
perustelevat sitä sillä, että tänne
ei ole riittävän selkeästi kirjoitettu,
kuinka ammattikorkeakouluopiskelijoitten terveydenhuolto tulisi
järjestää.
Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:
Minusta ministeri kyllä vastasi, mutta hän
ehkä yrittää pukea sen toisiin sanoihin
vielä.
Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Arvoisa puhemies! Hyvä, että sain vielä vastauspuheenvuoron,
sillä minusta molemmilla edustajilla oli hyvät
kysymykset vielä tähän loppuun. Totean,
että vastasin teille molemmille, mutta jäi varmasti
nyt sitten jollakin tavalla ymmärtämättä.
Eli, edustaja Kiljunen, se on hyvä kysymys, me olemme tehneet sen,
minkä me olemme pystyneet meidän lainsäädäntömme
puolella, eli käytännössä sitten mennään
tuonne sote-puolelle eli käytännössä järjestämislain
puolelle, kun mennään yksityiskohtiin, enkä voi
ottaa toisten ministerien reviirillä kantaa, mutta juuri
näin tässä lukee, eli kyllä me
tulemme pitämään huolta siitä,
että käytännössä esitykseen
sisältyy ammattikorkeakoulujen opiskelijakuntien asemaa
vahvistava opiskelijakuntien automaatiojäsenyys, ja tätä kautta
sitten mahdollistetaan se, että opiskelijaterveydenhuollon
järjestämistapa on sama kuin yliopisto-opiskelijoillakin,
ja se on tässä. Miten se käytännössä järjestetään,
se jää tuonne sote-järjestelyjen puolelle,
enkä lähde ottamaan niihin kantaa, mutta voidaan
sitten käytäväkeskustelussa mennä yksityiskohtiin.
Edustaja Pekkarinen, minusta se huoli on aiheellinen, mihin
nämä vähäiset rahat käytetään. Jos
olisikin kysymys samalla kertaa tehdyistä päätöksistä,
se olisi helppoa, mutta kun tällä kertaa olimme
aikaisemmin tämän talon sisällä kaikki
eduskuntaryhmät yhdessä sopineet, että kunnilla
on liian paljon tehtäviä ja miljardi haluttiin
vähentää kuntatehtäviä,
ja nyt oltiin siinä tilanteessa jo aikaisemmin, että tehtiin
linjaus siitä, että meidän täytyy
vähentää erityisesti isojen pääluokkien
kohdalla, haettiin tehtäviä, joita voidaan vähentää.
Sellaisia summia ei saa kokoon perusopetuksesta vähentämällä,
ja kun ammattikorkeakoulut siirtyivät nyt valtiolle, niin
käytännössä sen vuoksi on vaikea
vähentää valtion palveluista, kun piti
kuntatehtävistä karsia. Valitettavasti nämä eivät
ole samasta kohtaa tehtäviä vähennyksiä.
Täytyy sanoa, että lopputulos on aina kompromissin
osa, ja siltä osin ajattelen näin, että asioihin
varmasti joudutaan vielä palaamaan tuolla ensi syksyn budjettiväännöissä koko
tämän kokonaisuuden osalta. Mutta tämä toisen
asteen reformi on osa sitä kuntatalouden sopeuttamispakettia,
jossa kuntien tehtäviä vähennetään. Niitä voidaan
vähentää vain varhaiskasvatuksesta, perusopetuksesta
tai toiselta asteelta lukiosta tai ammattikoulusta. Tästä on
kysymys.
Keskustelu päättyi.