6) Hallituksen esitys laiksi ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta
annetun lain muuttamisesta
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Tässähän itse
tämän pääasian elikkä näitten
ulkomaalaisomistuksessa olevien ja suomalaisten operoimien alusten
tukemisen kauppa-alusluettelolain mukaisesti ulkomaanliikenteessä suhteenhan
hallitus on osoittanut ja hallitusryhmät eduskunnassa suurta
avokätisyyttä. Kun rahaa on paljon, sitä voi
käyttää tälläkin tavalla.
Siinä ei ole huomauttamista.
Mutta siihen, mikä on menossa lapsena pesuveden mukana,
on ollut perusteltua aihetta puuttua. Nimittäin valiokunnan
enemmistö on päätynyt perustelemaan varsin
monisanaisesti tätä hallituksen esitystä huoltovarmuutta
koskevalla tekstillä ja tämä teksti hyväksyttynä on
tarkoittava suurin piirtein hautajaisia suomalaiselle huoltovarmuudelle — Suomihan
on saarivaltio yhä edelleen — mikä käytännössä merkitsee
myöskin sitä, että maanpuolustuskursseista
voidaan yksi päivä nipistää kokonaan
pois, koska se on käytetty huoltovarmuusasioitten hoitamiseen. Jotta
kuitenkin vähintäänkin historiankirjoitusta varten
jää jotakin tekstiä, että tähän
asiaan kiinnitettiin eduskunnassa huomiota — tässähän
juuri hyväksyttiin huoltovarmuutta muutoin koskeva laki
ihan äskettäin ja siinä sitä heikennyslinjaa edelleen
jatkettiin — ja jotta tässä yhteydessä nyt jäisi
kuitenkin vaihtoehtoinen näkemys pöytäkirjoihin,
ehdotan, että valiokunnan mietinnössä oleva
huoltovarmuutta koskeva luku korvataan tekstillä, jonka
luen:
"Suomi on saarivaltio, jonka huollossa kansainvälisen
työnjohdon oloissa merikuljetusten sujumisella sekä normaali-
että poikkeusoloissa on ratkaiseva merkitys. Tässä katsannossa
vuonna 1991 säädetyssä kauppa-alusluettelossa
(4 §) edellytettiin, että alustuen edellytyksenä on
aluksen kotimainen omistus. Näin voitiin olla suhteellisen
varmoja, että laiva säilyy Suomen liikenteessä poikkeusoloissa.
Tämä realiteetti ei ole miksikään
muuttunut. Juuri tätä varten on olemassa huoltovarmuuslainsäädäntö ja
sen käytännön toteuttamista varten Huoltovarmuuskeskus.
Nyt käsittelyssä oleva ulkomaanliikenteen kauppa-alusluetteloa
koskeva lainmuutos tarkoittaisi toteutuneena sitä, että alustukea
maksettaisiin myös sellaisista Suomen lipun alla purjehtivista
kauppa-aluksista, jotka omistaa ulkomainen rahoitusyhtiö.
Vaikka suomalaisella varustamolla olisi pitkäaikainen sopimus
aluksen omistavan ulkomaisen rahoitusyhtiön kanssa, ei
varmuutta aluksen säilymisestä Suomen valtion käytössä poikkeusoloissa
olisi. Tämä vaarantaa entisestään
huoltovarmuuttamme, joka on jo heikentynyt; vuosina 2000—2004
kotimaisen tonniston osuus maamme ulkomaankaupan kuljetuksista alentui
40,1 prosentista 32,7 prosenttiin. Tämän kehityksen
katkaiseminen olisi pitänyt ottaa tukijärjestelmää kehitettäessä ensisijaiseksi tavoitteeksi.
Luotettavia kotimaisia varustamoja on olemassa. Ne ovat valmiita
kohtuullista tukea saadessaan lisäämään
juuri sellaista jäävahvistettua kotimaista tonnistoa,
jota huoltovarmuuden säilyttäminen vaatii."
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Heti aluksi kannatan ed. Pulliaisen
tekemää tekstimuutosehdotusta ja haluan lyhyesti
todeta sen, että emme ole lähteneet esittämään
hylkyä tälle hallituksen esitykselle valiokunnassa, koska
tässä nyt joitakin positiivisiakin seikkoja on.
Mutta jotenkin tuntuu siltä, että rahaa kyllä riittää näköjään
ulkomaisille omistajille, mutta sen jälkeen kun olisi järjestelyitten
kautta voitu hyödyntää ja tukea kotimaisia
varustamoja, tähän ei hallitus halunnut lähteä.
Niin kuin Finnlinesin osalta tiedämme, välittömästi
sen jälkeen kun valiokunta sai mietintönsä valmiiksi,
seuraavana lauantaina, lehdissä oli selvitys siitä,
millä tavoin omistus on siirtynyt, arvoisa puhemies, en muista
nyt, oliko se italialaiseen omistukseen (Ed. Pulliainen: Italialaiseen!) — italialaiseen
omistukseen.
Arvoisa puhemies! Kun on väitetty sitä, että tämä ei
kriisitilanteissa vaaranna Suomen tilannetta, niin jotenkin tuntuu
aika omituiselta, eikö omistaja sitten pystykään
määrittelemään, missä sen
omistama laiva liikkuu. En tietysti toivo mitään
kriisitilannetta Suomeen, mutta kyllä yleensä omistaja
määrää siitä, missä hänen
omistuksessaan oleva tavara liikkuu, varsinkin kriisitilanteissa.
Tämän johdosta minun mielestäni tämä on
aika arveluttavaa.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Todellakin tämän
lain muuttaminen tässä yhteydessä tarkoittaa
sitä, että kauppa-alustukea voidaan jatkossa maksaa
myös sellaiselle varustamotoimintaa harjoittavalle suomalaiselle työnantajalle,
joka ei ole Suomeen rekisteröidyn aluksen omistaja. Riittää,
että sillä on suomalainen operoija. Kysehän
on niin sanotusta bareboat-rahtaustilanteesta, joka tarkoittaa käytännössä järjestelyä,
jonka mukaan ilman miehistöä rahdattu alus rekisteröidään
omistuksen osalta toisen valtion rekisteriin, siis omistusoikeusrekisteriin,
ja käytön osalta toisen valtion rekisteriin, joka
on käyttörekisteri. Tätä kutsutaan
kansainvälisesti yleisesti bareboat-rahtausrekisteröinniksi
tai kaksoisrekisteröinniksi.
Minkä takia tämä laki on nyt sitten
eduskunnalle annettu? Tietysti lähtökohta on se,
että suomalainen aluskalusto on ikääntynyt
siinä määrin, että Suomen lipun
alla olevien alusten keski-ikä on tällä hetkellä 20
vuotta, kun se EU-talousalueella on keskimäärin
noin 12 vuotta. Sama koskee tietenkin myös sitä ongelmaa,
mikä liittyy Suomen lipun alla purjehtivien alusten määrään, tonnistomäärään.
Se on äärimmäisen huolestuttavassa määrin
vähentynyt, ja sen vuoksi on syytä etsiä kaikkia
mahdollisia keinoja, että saadaan Suomen lipun alle aluksia,
saadaan kokonaismäärä nykyistä tasoa
korkeammalle ja saadaan myös alusten heikentyvä ikääntymiskehitys
pysäytettyä. Tällä esityksellä pyritään
lisäämään joustavuutta varustamotoiminnan
järjestämisessä ja mahdollistamaan uusia
rahoittamisvaihtoehtoja alushankintoihin.
Asiantuntijakuulemisessa, laajassa sellaisessa, arvioitiinkin,
että tällä lailla on myönteisiä vaikutuksia
aluskannan kokoon, ikärakenteeseen, työllistämistilanteeseen,
ja tästä johtuen valiokunnan selkeä enemmistö,
15 jäsentä, pitää hallituksen
esitystä aivan oikeana, mutta korostaa, että tämä on
hyvä alku. Merenkulun tukemiseksi tarvitaan myöskin
muita, laajakantoisempia toimia, siis sen tukemiseksi, että Suomen
lipun alla olevien alusten määrä lisääntyy.
Siihen tarvitaan todellakin monia muita samaan suuntaan vaikuttavia
toimenpiteitä.
Huoltovarmuuskysymyksestä muutama sana. Kaivoin esiin
vielä näitä asiantuntijalausuntoja myöskin
koskien tätä vastalauseen ydintä. Huoltovarmuuskeskuksen
kantahan on ollut, että alusten rahoituksellinen ulkomainen
omistus ei vaaranna kuljetusketjujen toimivuutta häiriö-
ja poikkeusoloissa, koska aluksen operointioikeudet ovat suomalaisella
varustamolla. Myöskin kauppa- ja teollisuusministeriö on
yhtynyt alaisensa Huoltovarmuuskeskuksen näkemykseen ja katsoo,
että se turvaa Suomen ulkomaankaupan kuljetusten suorittamisen
nykyistä suuremmassa määrin suomalaisen
tosiasiallisen määräämisvallan
puitteissa, siis suomalaisen tosiasiallisen määräämisvallan
puitteissa, koska operoija viime kädessä määrää.
Kauppa- ja teollisuusministeriö korosti lausunnossaan,
että nyt käsiteltävä lainmuutos
on tietenkin vain yksittäinen toimenpide yrityksessä parantaa
Suomen merenkulun nykyistä tilannetta, ja on aivan oikein,
että korostetaan sitä, että nyt tarvitaan
ennen muuta alusten uudishankintojen edistämiseen tähtääviä toimia,
joilla voidaan turvata suomalaiselle varustamolle mahdollisuus hankkia
omistukseen uusia, kilpailukykyisiä, Suomen ulkomaanliikenteeseen
tarkoitettuja ja mielellään jäävahvistettuja aluksia.
Liikenne- ja viestintäministeriön muistiossa todetaan
huoltovarmuusnäkökohdista näin: "Kuten
merenkulun neuvottelukunnassa on aiemmin todettu, huoltovarmuusnäkökohdat
on hallituksen esitystä laadittaessa otettu huomioon. Poikkeustilanteissa
alus toimii lippumaan lainsäädännön
ja määräysten mukaisella tavalla." — Siis lippumaan,
joka tässä katsannossa on tietenkin Suomi. — "Ministeriölle
on myös ilmoitettu, että useassa tapauksessa aluksen
omistava ulkomainen yhtiö olisi suomalaisen varustamon
tytäryhtiö. Poikkeusoloissa valmiuslainsäädännön
mukaisesti on myös mahdollista antaa Suomen lipun alla
purjehtiville aluksille viranomaismääräyksin
alusten operointiin liittyviä määräyksiä." Tämäkin
on erittäin merkittävä näkökohta.
Suomen Varustamoyhdistys puolestaan arvioi tämän
lain vaikuttavan myönteisellä tavalla kansalliseen
huoltovarmuuteen. Suomalainen aluskanta on pienentynyt ja vanhentunut,
minkä vuoksi uusien Suomen lipun alle tulevien bareboat-rahdattujen
alusten voidaan katsoa vahvistavan huoltovarmuutta. Mahdollisessa
kriisissä Suomen lipun alla olevat bareboat-rahdatut alukset
ovat parempi vaihtoehto kuin se, että niitäkään
aluksia ei olisi lainkaan. On myös muistettava, että nykyisen
lainsäädännön mukaan omistetun
aluksen myynti pois Suomesta on käytännössä jopa
yksinkertaisempi toimenpide kuin bareboat-sopimuksen purkaminen.
Ei ole mahdollista arvioida, valitettavasti tietenkään,
luotettavasti, missä määrin uusia aluksia
nyt rekisteröidään Suomen alusrekisteriin
tämän lain voimaantulon myötä,
kun kauppa-alustukea laajennetaan nyt esitetyllä tavalla,
mutta kuten hallituksen esityksessä arvioitiin, on tulossa
joitakin aluksia, joiden kokonaistyöpaikkamäärä lienee
siellä 400—450:n vaiheilla. Nämä olisivat
tulossa Suomen lipun alle hyvin lyhyen ajan sisällä,
mahdollisesti jo tämän vuoden kuluessa. Tämä olisi
erittäin tärkeä signaali ja myönteinen
käänne koko merenkulun kannalta. Voidaan sanoa,
että sillä on välillisesti myönteinen vaikutus
aluskannan kokoon ja ikärakenteeseen ja työllistämisasteeseen.
Kaikki nämä alukset olisivat Suomen alusrekisterissä,
työnantaja olisi suomalainen, ja alukset parantaisivat
näin ollen suomalaisten merimiesten työllisyyttä.
Tästä bareboat-rahtauksen järjestelmästä täytyy
vielä mainita se tosiseikka, että sehän
tarkoittaa erittäin vahvaa sitoutumista. Uudet tilinpidon kansainväliset
säännökset edellyttävät,
että esimerkiksi rahoitusleasingillä tai bareboat-vuokrauksella
hankittu alus on pitkäaikaisessa sopimuksessa esitettävä käyttäjän
konsernitaseessa omistuserän tavoin. Esimerkiksi eräissä maissa,
kuten Saksassa, tonnistoverolait rinnastavat tietyissä tapauksissa
bareboat-vuokratun aluksen ja omistetun aluksen. Tämä kehityshän
on tosiasiallisesti tuttu hyvin monilta aloilta. Tänä päivänä monet
kunnat, monet yritykset, valtio toimivat vuokratiloissa eivätkä omista
enää suoraan kiinteistöjä, joissa
toimivat. Samoin autoalalla huomattava osa Suomeen rekisteröidyistä työsuhdeautoista
on rahoituslaitoksen, joko kotimaisen tai ulkomaisen, omistuksessa,
ja autoedun tarjoava yritys on tässä tapauksessa
vain haltija. Tämän kaltaiset omistus-, rahtaus-
ja rahoitusjärjestelyt ovat viime vuosikymmenen aikana
paljon muuttuneet, ne ovat kehittyneet, ja entistä yleisempää onkin,
että alusten operoiva taho ei enää ole
välttämättä suoraan alusten
omistaja. Niin sanotun normaalin merenkulun kriteerit ovat ajan
myötä kehittyneet, että erilaisten rahoitus-
ja omistajayhtiöiden avulla varustamot pyrkivät
tehostamaan oman pääoman käyttöä.
Kysymys on näin ollen myöskin riskien hallinnasta.
Tässä kakkoskäsittelyssä haluan
vielä nostaa esiin kysymyksen myöskin Saimaan
liikenteestä, siis Saimaan kanavaliikenteestä,
jossa harrastetaan myöskin kansainvälistä merenkulkua.
Valiokuntahan kiinnitti huomiota asiaan jo viime vuoden valtiopäivillä lausumallaan,
johon eduskunta sitten yhtyi. Tietysti oli valitettavaa, että hallitus
ei omassa esityksessään jo sisällyttänyt tätä Saimaan
kanavan liikenteen mukaanottoa tähän esitykseen,
vaan valiokunnan täytyi sitten itse se tehdä.
Mutta hyvin olennainen asia on se, että Saimaan kanavaliikenne
katsotaan myöskin tämän lain piiriin
kuuluvaksi tukikelpoiseksi kohteeksi. Tämä liittyy
myöskin Euroopan unionin meriliikenteen valtiontuen suuntaviivojen tulkintaan,
joka tältä osin nyt hyvin tärkeällä tavalla
täydentyy.
Puhemies! Niin kuin sanottu, suomalaisen merenkulun haasteet
ovat tavattoman suuria tällä hetkellä.
Tämä on yksi askel oikeaan suuntaan. Vienti ja
tuonti kasvavat Suomessa. Kalusto on iäkästä.
Huoltovarmuuskysymys on hyvin tärkeä. Väylämaksutilanteen
selvittäminen on työn alla. Siihen täytyy
saada selvyys mieluiten ennen kuin uusi varsinainen maksulaki annetaan eduskuntaan.
Vanha pöytä on puhdistettava ja saatava aikaan
myönteisiä signaaleja ja myönteistä käännettä tähän
kokonaiskysymykseen. Tonnistoveron uudistaminen on äärimmäisen tärkeä työkalu
pitkässä juoksussa. On ihan selvää,
että nykyhallituksen täytyy sitä kysymystä vakavasti
pohtia. Myöskin alushankintavarauksen uudistaminen tavalla,
joka vielä enemmän nopeuttaisi vanhan aluskannan
uudistamista, täytyy ottaa työn alle. Matkustaja-alustuelle
täytyy löytyä hyvin pitkäjänteinen
tukijärjestelmä. Ja, mikä tärkeintä,
kaiken aikaa nähdään, että suomalaisella
merenkululla on suurta osaamista, sellaista osaamista, jota myöskin
tulevien vuosien merenkulussa tarvitaan.
Reino Ojala /sd:
Arvoisa herra puhemies! Täältä paikalta
ihan lyhyesti vaan: On varmaan alkuun hyvä kiittää vastalauseen
allekirjoittajia siitä, että he ovat tyytyneet
kirjoittamaan vastalauseen vain siltä osin, mikä koskee
lukua Huoltovarmuus ja sen korvaamista toisenlaisella tekstillä,
ja muuten sitten ilmoittavat hyväksyvänsä tämän
itse asian, mikä tähän liittyy. Toisin
olisin kuitenkin kirjoittanut tämän toisen kappaleen alun
tästä vastalauseesta, kun täällä sanotaan, että "lainmuutos
tarkoittaisi toteutuneena", siten, että se "tarkoittaa
toteutuneena". Silloin olisi pontevampi tämä teidän
vastalauseenne.
Kuitenkin tästä huoltovarmuudesta: Muun muassa
Huoltovarmuuskeskus oli aivan vakuuttunut siitä, että tällä lisätään
huoltovarmuutta. Muutenhan me lähdemme siitä,
että kun aluskanta vanhenee ja pienenee, niin huoltovarmuus
lisääntyy. Ja näinhän ei ole.
Rahoitusmahdollisuudet ovat tässä viimeisten 10—15
vuoden aikana muuttuneet huomattavasti, ja tämä on
nyt uusi keino, millä Suomen lipun alle saadaan uusia aluksia.
Suomessa liikkuu päivittäin tuhansia autoja, joita
ohjaa haltija. Sen omistaja on vallan muualla, leasing-sopimuksen perusteella,
ja ei niitä heti ensimmäisen vastoinkäymisen
vastaan tullessa pyydetä takaisin. Mutta tämmöisenä tämä on
varmaan ihan ymmärrettävä.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa puhemies! Ed. Laukkaselle toteaisin, kun omassa puheenvuorossanne
siteerasitte Huoltovarmuuskeskuksen lausuntoa, että jätitte
pois toisella sivulla olevan toteamuksen, josta käy ilmi,
että Huoltovarmuuskeskuksen ylijohtaja on ikään
kuin seinää vasten kirjoittanut ja antanut asiantuntijalausuntonsa, eli
koska hän kantaa huolta huoltovarmuudesta, niin hän
on todennut, että koska tämä on tarkoituksenmukainen
uudistus, joka kannattaa nyt toteuttaa, kun koko ajan tonnisto pienenee
nykytukimuotojen vallitessa ja kun ei ole vireilläkään mitään
muita lakimuutoksia, niin tämän johdosta tietysti
hän on lähtenyt sanomaan, että tämä on ainoa
keino, jolla voidaan turvata huoltovarmuus.
Arvoisa puhemies! Mitä tulee sitten siihen, mitä ed.
Ojala täällä totesi, me olemme käsitykseni
mukaan ed. Pulliaisen kanssa jo edelliskerralla, kun näitä käsiteltiin,
olleet huolissamme nimenomaan Saimaan kanavan liikenteestä sillä tavoin,
että se otetaan huomioon tukijärjestelmissä,
ja kun se saatiin nyt tähän esitykseen, niin siltäkään
osin emme halunneet lähteä esittämään hylkyä.
Mutta meidän käsityksemme mukaan nimenomaan, vaikka
täällä arvon valiokunnan puheenjohtaja
hyvin voimakkaasti kertasi Suomen Varustamoyhdistyksen asiantuntijalausuntoa,
joskus tuntuu siltä, että siellä takana
on eräs henkilö, joka omistaa ja määrittelee
Varustamoyhdistyksen kantoja aika paljon, ja tällä henkilöllä on
merkittävä asema merenkulussa.
Uskoisin, arvoisa puhemies, että Rahtialusyhdistyksen
jäsenvarustamot pystyisivät kyllä tämän
hoitamaan, mikäli valtiovallalla, hallituksella, olisi
halua tuoda sellaisia rahoitusjärjestelyjä, että ne
voisivat uudistaa tonnistoa.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Varmuuden vuoksi täältä edestä,
ettei aika lopu.
Ensinnäkin, kun tässä todettiin,
että tämä on yksi askel, niin totean,
että onhan tämä yksi askel. Se on sellainen
askel, jonka käytännön tulos on, että valtion
velkarahoja kuluu ja luodaan kai akuutisti, lyhyessä perspektiivissä,
jonkin verran, muutama sata, työpaikkaa suomalaisille merimiehille.
Ne työpaikat ovat sinänsä hyvä asia, eli
ammattitaito säilyy, siis sijoitetaan varoja ammattitaidon
ylläpitämiseen. Tämä on ihan
ok. Tässä on nyt eräs syy siihen, miksi
me emme esitä tätä hylättäväksi,
hyväksymme sen, että jos valtiolla on velanottokykyä,
niin hankkii sitä lainaa niin, että pystyy sitä käyttämään
tällaisiin tarkoituksiin.
Sitten tästä keskustelusta muutoin: Tässä on yksi
hyvin mielenkiintoinen yksityiskohta. Minä olin sitä mieltä,
että se oli lapsus linguae, kun se täällä todettiin
aikaisemmin, ja niin minä en siihen takertunut, mutta nyt
kun valiokunnan puheenjohtaja toisti sen saman asian uudestaan, niin
se ei voi olla lapsus linguae eli kielen lipsahdus, vaan kysymys
on ihan siitä, että siinä todella aiotaankin
nyt menetellä noin kuin hän sanoi. Hän
nimittäin sanoi näin, ja tarkoitti kai suomalaista
varustamoa, että varustamo tekisi rahtaussopimuksen omistajayhtiön
kanssa, ja itse asiassa kysymys olisikin suomalaisen yhtiön
ja sen tytäryhtiön yhteistyöstä jollakin
tavalla, eli siis toisin sanoen omistajana olisikin tämä tytäryhtiö. Sehän
tarkoittaa käytännössä veronkiertoa
eikä mitään muuta, elikkä siis
toisin sanoen tulot kanavoidaan vaikka Viroon taikka Maltalle taikka Kyprokselle
taikka Panamaan taikka mihin tahansa. Tällä tavalla
Suomeen ei maksetakaan veroja, mutta sen sijaan Suomen valtiolta
nyhdetään tukia tässä järjestelmässä.
Hyvin mielenkiintoinen malli. Minä ajattelin, että se
oli lipsahdus, ettei ihan näin avointa veronkiertojärjestelmää olla
luomassa.
Sitten toinen asia: Niin ed. Laukkanen kuin ed. Reino Ojalakin
kuvasivat leasingjärjestelmiä ja niihin verrattavia
järjestelmiä ja kertoivat, miten hienosti ne toimivat
tässä ajassa. Joo, arvoisa puhemies, tässä on
yksi pieni ero, joka on äärimmäisen suuri
ero, ja se on se, että me elämme nyt niin sanotuissa
normaaleissa oloissa ja me, jotka olemme tämän
vastalauseen kirjoittaneet, puhumme poikkeusoloista. On aivan eri
asia toimia näin. Kun italialainen Grimaldi sanoo, että meidän
aluksemme muuten pysyvät vaikka Larnakan satamassa siellä meren
tuntumassa, niin ne pysyvät siellä ja ne eivät
tule mihinkään Suomenlahden tai Pohjanlahden satamaan.
Asia on harvinaisen selvä, eli tässä tavallaan
hämätään unohtamalla, niin kuin
marxilaisen lehdistöteorian mukaan pitääkin
unohtaa, se mikä on ideologialle vierasta, ja tietysti
kepuhan on jo melkein niin kuin marxilainen nykyisin.
Keskustelu päättyy.