Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä teki
viime keväänä muiden oppositiopuolueiden
kanssa välikysymyksen vanhustenhoidon tasosta, hoitohenkilökunnan
lisäämisestä ja lainsäädännön
kehittämisestä. Lisäksi selvitysmies
professori Kivelä julkisti kesäkuussa geriatrisen
hoidon kehittämisestä raportin, joka sisälsi
suuren joukon konkreettisia esityksiä, ja kaikkein keskeisimmäksi
vaatimukseksi nousi vanhustenhoidon henkilökunnan lisääminen,
niin että kaikki vanhukset niin laitos- kuin avohoidossa
saisivat hyvää hoitoa. Suomessahan vanhustenhoitajia
suhteessa hoidettaviin on selvästi vähemmän
kuin muissa Pohjoismaissa, Ruotsiin verrattuna vain noin puolet.
Nyt kysyn ministeri Hyssälältä:
Missä viipyvät hallituksen toimenpiteet tämän
professori Kivelän raportin toteuttamiseksi?
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Normaalin käytännön
mukaan selvityshenkilöitten raportit lähetetään
lausuntokierrokselle, ja näin tässäkin
on tehty. Laaja lausuntokierros on käyty, ja yhteenveto
on juuri meillä valmistunut, mutta siitä huolimatta
olemme laittaneet liikkeelle jo lukuisan joukon niitä toimenpiteitä,
joita professori Kivelä esitti. Ne ovat meillä valmistelussa.
Ihan hetkessä ei tule ministeriöstä kaikki
ulos, mutta ovat sieltä tulossa, ja vielä tänä syksynä tullaan
näkemään näitä toimenpiteitä.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Hoitajapula aiheuttaa myös sen, että vanhukset
eivät saa riittävästi ravintoa. Tuoreen
tutkimuksen mukaan jopa 37 prosentilla ikäihmisistä on
aliravitsemus, joka johtuu pitkälti siitä, että syöttäjillä ei ole
aikaa syöttää vanhuksia. Tässä professori
Kivelän esityksessä yksi ehdotus on se, että jotta vanhukset
eivät jäisi täysin heitteille, on pikaisesti
laadittava vanhustenhoitolaki ja -asetus, jolla turvataan vanhuksille
pitkäaikaishoidon ja pitkäkestoisten palveluiden
saaminen.
Oletteko valmistelemassa pikaisesti vanhustenhoitolakia Kivelän
ehdotuksen mukaan?
Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä
Arvoisa puhemies! Me olemme laatimassa pitkäkestoista
vanhustenhuollon strategiaa tähän maahan ja siinä käytämme
pohjatyönä professori Kivelän raporttia,
sosiaalineuvos Elli Aaltosen tekemää työtä omaishoidosta
ja ministeriön omia selvityksiä, joissa on Stakesin
tutkimuksia pohjana, ja näin laadimme sen loppuvuoteen
mennessä, jolloinka toivon, että se antaa sellaista
pitkäkestoista kehittämistä vanhustyön
osalta. Meillä tulee olemaan tulevina vuosina kova kysymys
se, mistä saamme riittävästi hoitohenkilöstöä tähän maahan,
hoitajia vanhustyöhön, muuhun sairaanhoitoon.
Kaikki ne toimenpiteet, joilla tähdätään työkäytäntöjen
muuttamiseen ja tietoteknologian käyttöönottoon,
eivät varmasti tule siihen riittämään,
joten henkilökuntapula saattaa meidät yllättää.
Tähän meidän täytyy kiinnittää suurempaa
huomiota.