Sampsa Kataja /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä esityksessä ehdotetaan säädettäväksi uusi laki erillisellä päätöksellä määrättävästä veron- tai tullinkorotuksesta. Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rikoslakia, rikesakkorikkomuksista annettua lakia, verotusmenettelystä annettua lakia, arvonlisäverolakia, varainsiirtoverolakia, ennakkoperintälakia, työnantajan sosiaaliturvamaksusta annettua lakia ja polttoainemaksusta annettua lakia.

Tässä ehdotuksessa ehdotetaan tehtäväksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen niin sanotun ne bis in idem -kiellon eli kahdesti samassa asiassa syyttämisen ja tuomitsemisen kiellon edellyttämät muutokset. Nämä säännökset tulisivat sovellettaviksi luonnollisten henkilöiden, kotimaisten kuolinpesien ja yhtymien verotuksessa. Tässä esityksessä ehdotetaan, että Verohallinto voisi verotuspäätöstä tehdessään jättää veron korotusta koskevat päätökset tekemättä. Tätä asiaa on käsitelty valtiovarainvaliokunnan ohella perustuslakivaliokunnassa ja lakivaliokunnassa.

Perustuslakivaliokunta on katsonut muun muassa, että oikeuskäytännön perusteella ei näyttäisi olevan ainakaan vielä täysin selvää, katsotaanko ne bis in idem -säännön kieltävän myös toisen prosessin jatkamisen sen jälkeen, kun samanaikaisesti vireillä ollut prosessi on päättynyt lopulliseen ratkaisuun. Lausunnossa on omaksuttu kaikkiaan tulkinta, jonka mukaan lopulliseksi jääneen seuraamusmaksun tulee estää samaa tekoa koskevan rikossyytteen tuomioistuinkäsittelyn käynnistyminen tai keskeyttää se. Perustuslakivaliokunta on kuitenkin todennut, että sääntelyratkaisun voidaan katsoa menevän osin pidemmällekin kuin ihmisoikeusvelvoitteet tällä hetkellä ehdottomasti vaativat, ja on päätynyt lopullisessa arviossaan siihen, että tämä esitetty laki helposti täyttää nuo sopimusten velvoitteet.

Valtiovarainvaliokunta on ottanut tähän esitykseen lähtökohtaisesti positiivisen kannan. Viime kesänä korkein oikeus otti niin ikään tähän problematiikkaan kantaa ja totesi, että määrätty veron- tai tullinkorotus sulkee jo itsessään mahdollisuuden saattaa asia rikosoikeudelliseen käsittelyyn, olipa kysymys millaisesta veropetoksesta tahansa.

Tämän ehdotetun sääntelyn keskeinen keino on mahdollisuus olla määräämättä veron- tai tullinkorotusta verotuspäätöksen yhteydessä ja määrätä se erillisellä päätöksellä vuoden määräajassa. Näin erityislaki takaisi toimivaltaiselle viranomaiselle harkinta-ajan, jonka kuluessa se voi arvioida, tuleeko sanktio määrätä hallinnollisena korotuksena vai onko tapauksesta tehtävä rikosilmoitus. Nykyisin tällaista mahdollisuutta ei ole, vaan veron- tai tullinkorotus on määrättävä verotuspäätöksen yhteydessä. Juuri tämä on muodostunut ongelmaksi ne bis in idem -kiellon kannalta. Vuosittain tällaisia tapauksia, joissa samaa henkilöä koskee sekä Verohallinnon tekemä ratkaisu että rikosilmoitus, on noin 200 henkilöä ja kaiken kaikkiaan, yhtiöt mukaan lukien, noin 400.

Sanottakoon, että tässä uudessa menettelyssä, kun tätä harkintavaltaa viranomaisten toimintaan lisätään, se edellyttää myös lisääntyvää viranomaisyhteistyötä, ja tätä yhteistyötä on välttämätöntä edelleen kehittää. Jatkossakin veron- tai tullinkorotus tulee olemaan pääsääntö, mutta niissä tapauksissa, joissa päädytään siihen, että veron- tai tullinkorotus ei ole riittävä, asia saatetaan tuomioistuimeen. Tämä esitys selkiinnyttää oikeustilaa ja antaa viranomaisten toiminnalle selvät puitteet. Samalla se poistaa sen sattumanvaraisuuden, joka on heijastunut nykyiseen käytäntöön ja jossa kiellon sovellettavuuden kannalta on ollut ratkaisevaa, missä vaiheessa veron- tai tullinkorotus on tullut lopulliseksi. Nyt, kun kielto kaksoisrangaistavuudesta ulotetaan ehdottomana myös samanaikaisesti vireillä oleviin menettelyihin, sanktion lopullisuudella ei enää ole merkitystä.

Todetaan, että tämä esitys on käsitelty valtiovarainvaliokunnan verojaostossa ja valtiovarainvaliokunnassa (Kari Rajamäki: Jälkimmäinen ei kovin pitkä käsittely ollut!) ja se on saanut siellä yksimielisen hyväksynnän.

Tässä mietinnössä on otettu kantaa myös yksityiskohtiin, jotka liittyvät poikkeussääntöön asian uudelleen tutkinnasta ja mahdollisuuteen luopua toimenpiteistä prosessin aikana ja laissa ehdotettuun ankaroittamisperusteeseen rikoslaissa ja kysymykseen lain voimaantulosta.

Tässä vaiheessa totean toimenpiteistä luopumisen osalta ja siihen liittyen, että valiokunta on kiinnittänyt huomiota myös niin sanottuun tehokkaan katumisen mahdollisuuteen verotuksessa. Kysymys on järjestelmästä, jota on käytetty ja käytetään yhä yleisesti veroparatiisijärjestelyistä aiheutuvien verovuotojen torjunnassa. Tässä ajatuksena on kannustaa verovelvollisia ilmoittamaan salassa pidetyt ulkomaiset sijoitukset verottajalle ja palauttamaan niistä saadut tulot verotuksen piiriin. Samalla ulkomaille kätketty varallisuus voidaan palauttaa osaksi Suomen kansantaloutta. Vastikkeeksi tarjotaan yleensä tavallista lievempiä sanktioita, siis eurooppalaisella tasolla, esimerkiksi vapautusta veronkorotuksesta ja/tai mahdollisuutta välttyä rikossyytteiltä. Edellytyksenä on kuitenkin tietenkin se, että ilmoitus tapahtuu oma-aloitteisesti ja ennen kuin verottaja on ryhtynyt selvittämään asiaa. Kysymys ei saa olla myöskään rikollisella toiminnalla hankituista varoista. Itse tulo verotetaan tavanomaiseen tapaan ja verot maksuunpannaan viivästysseuraamuksineen ja mahdollisine verokorotuksineen.

Tämä järjestelmä voi olla pysyvä, kuten Ruotsissa ja Norjassa, tai määräaikainen, kuten Tanskassa, Saksassa, Ranskassa tai Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Määräaikaisia ohjelmia on ollut käytössä Euroopan ulkopuolella muun muassa Yhdysvalloissa ja Australiassa.

Nämä tehokkaan katumisen ohjelmat ovat tuoneet merkittäviä verotuottoja niitä käyttäneille maille. Esimerkiksi Ruotsissa tätä kautta on kertynyt vuosina 2010—2013 kesäkuun loppuun mennessä noin 150 miljoonaa euroa yli 4 000 verovelvolliselta. Lisäksi näillä ohjelmilla on voitu varmistaa ilmoitettujen tulojen oikeamääräinen verotus myös jatkossa. Itse menettely on tarjonnut nopean ja ylivoimaisen kustannustehokkaan tavan jäljittää varoja, jotka olisivat muutoin jääneet mitä todennäköisimmin edelleen piiloon.

Tehokasta katumista koskeva säännös sisältyy sinällään jo nykyiseen rikoslakiin. Sen soveltamisala verotuksessa jää kuitenkin käytännössä olemattomaksi, koska yritys rinnastetaan veropetoksen tunnusmerkistössä täytettyyn tekoon. Edellä kuvattu, verotuksessa sovellettava tehokkaan katumisen malli edellyttäisi siis muutoksia niin rikoslain kuin verotusmenettelylain puolella.

Valiokunta pitää perusteltuna selvittää järjestelmän käyttöönoton edellytyksiä myös Suomessa. Ajankohta esimerkiksi määräaikaiselle kokeilulle voisi olla juuri nyt suotuisa, koska paine veroparatiisisijoituksia kohtaan on kasvanut muun muassa uusien tietovaihtosopimusten myötä ja tietenkin julkisuudessakin käydyn keskustelun myötä. Selvittelyn yhteydessä tulisi myös arvioida, voitaisiinko tehokkaan katumisen tapauksissa luopua vastavuoroisesti rikosoikeudellisista toimista. Se edellyttäisi käytännössä mahdollisuutta luopua toimenpiteistä myös silloin, kun salattu tulo täyttää määrällisesti törkeän veropetoksen tunnusmerkistön, ja tästä valiokunta ehdottaa lausumaa.

Vielä totean lyhyesti tämän lain voimaantulosta, että lakia esitetään tulevaksi voimaan mahdollisimman pian jo tämän vuoden puolella. Voimaantulosäännös on kirjoitettu ehkä maallikon kannalta kryptiseen muotoon, mutta tarkoitus on kertoa, että mikäli oikeuskäytäntö muuttuu nyt tämän tehdyn ratkaisun johdosta, niin noudatetaan sitten sitä muuttuvaa, oikeuskäytännössä vallitsevaa kantaa.

Ja jotta ei jää sanomatta, niin valiokunta pitää tärkeänä selvittää myös sitä, voitaisiinko veron- tai tullinkorotus jatkossa ottaa huomioon osana rikosprosessissa määrättävää rangaistusta. Tämä on sinänsä mahdollista, koska ne bis in idem -kielto ei estä samassa menettelyssä määrättäviä rinnakkaisia seuraamuksia, vaikka niillä olisikin rangaistuksen luonne. Tämä malli oli esillä myös veronkorotuksen ja rikosoikeudellisen seuraamuksen yhteensovittamista selvitelleessä työryhmässä, mutta työryhmä ei esittänyt sen käyttöönottoa erisuuntaisten näkemysten vuoksi, mutta sen sijaan valtiovarainministeriö on sitä puoltanut, (Puhemies koputtaa) ja se varmistaisi tavoitteen säilyttää nykyinen rangaistustaso myös jatkossa. Valiokunta on esittänyt, että tämä yhden katon periaate tulisi jatkossa selvittää.

Arvoisa puhemies! Monimutkaisessa juridisessa kysymyksessä paljon asioita, joita ei kaikkia tässä tullut käytyä läpi, mutta voin myös vastata kysymyksiin, jos sellaisia herää.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Tässä on syytä nähdä metsä puilta ja nähdä laajemmin harmaa talous ja harmaan talouden torjunta. Tällä hetkellä jopa 10 miljardin euron suuruusluokkaa oleva harmaa talous merkitsee jopa 6:ta prosenttia bruttokansantuotteesta, eli meillä on erittäin vakavalla tavalla hyvinvoinnin perustaa nakertamassa tältä osin tämän tilanteen hallitsemattomuus.

Pimeän työvoiman määrä Baltian maista Suomeen on mittava asia. Ulkomaalaisen pimeän työvoiman käyttöön liittyy myös se, että rikoshyötyä siirretään yhä enemmän ulkomaille. Jopa pimeää palkanmaksua kierrätetään ulkomaalaisten tilien kautta, ja arvonlisäveropuolella on siirretty jopa aloille, joissa ei sovelleta käännettyä arvonlisävelvollisuutta. On myös ollut surullista huomata, että ne suvut, jotka ennen tunnettiin kovimman Suomen historian kovimmissa etulinjataisteluissa, ovat nyt näkyneet rintamakarkureiden joukossa elikkä veroparatiisiasiakkaina. Tämä on erittäin vakava asia yleensäkin, millä tavalla me suhtaudumme veronkiertoon, verorikoksiin ja nimenomaan talousrikollisuuteen.

Tässä yhteydessä nämä Liechtensteinin salaiset tilitiedot on vain sen takia hyvä noteerata, että kun 2008 saksalaiset aktiivisesti hankkivat tietoja, niin suuressa valiokunnassa peräsin silloin sisäministeri Holmlundilta, lakivaliokunnan nykyiseltä puheenjohtajalta, miten Suomi aikoo aktivoitua tältä osin. Mitään erityistä palautetta ei näkynyt. Edustaja Pulliainen teki asiasta maaliskuussa 2008 valtiovarainministeri Kataiselle eduskuntakyselyn, jossa hän nimenomaan halusi suomalaisten veropakoilijoiden osalta heidän paljastamiseensa liittyviä aktiivitoimia. Tältä osin valtiovarainministeri Katainen totesi: "Tietojen, joihin kysymyksessä viitataan, laatu ja käytettävyys jää ratkaistavaksi verotusmenettelyssä, jos tällaisia tietoja verohallintoon saadaan. Asia ei edellytä toimenpiteitä hallituksen taholta." Meillä tältä osin yhteistyö, rajat ylittävä yhteistyö, ja Europolin ja talousrikostorjunnan yhteistyö vaativat kyllä aktiivisuutta, ja myöskin meidän oman Verohallinnon suorituskykyä voi arvioida.

Mutta se, mikä on yleisempi ongelma, on tietysti suhtautuminen talousrikollisuuteen. Rangaistuskäytäntö on lievempää kuin asteikko sallisi. Ehdollinen ei ole mikään rangaistus vakavasta talousrikoksesta, joka on varkaus meiltä kaikilta. Myöskin samaan aikaan, kun köyhät yrittäjät ja tavallinen ihminen näpistyksestä joutuvat todella kovaan vastuuseen, nyt tässä kohta läpi käytävässä asiassa tarjotaan sitten kultakorttikäytävää niille, joilla on rahaa toimia. Törkeistä talousrikoksista ei pitäisi tuomita ehdollisia rangaistuksia. Tätähän edellinen oikeusministeri muistaakseni myöskin pohti. Talousrikoksista oikeuteen, vankilaan joutuvat nykyään rakennusalan kuittitehtailijat, kuten Markku Hirvonen on todennut, ja yhteiskunnan ylätasolla saa tehdä isojakin kupruja ilman, että joutuu millään tavalla tuon pitkän pöydän ääreen.

Herra puhemies! On tietysti tärkeätä, että nyt syyttäjä saa tämän odottamansa lain, koska tässähän ovat ongelma korkeimman oikeuden ratkaisut, joissa estettiin tuplarangaistukset talousrikosten osalta. Nyt on tietysti vain varmistettava, että seuraamukset säilyvät samalla tasolla kuin nykymaailmassa poliittinen tahto tältä osin. Siis viestitetään, mutta... (Ben Zyskowicz: Eivät säily!) — Niin, tässä on juuri se, että nyt tässä on kielletty, pidetty poissulkevina nimenomaan tätä rikosprosessia ja veronkorotuspuolta, ja silloin se tarkoittaa heikennystä. Se on just näin, edustaja Zyskowicz. Tätä sosialidemokraattien taholta on perätty perjantain pikavaltiovarainvaliokuntakäsittelyn jälkeen, ja mielestäni tähän asiaan pitää saada myöskin puututtua. Ei ole mahdollista, että lisätään sen joukon määrää, joka pääsee rahalla piiloon.

Verotiedot: Myös toimintatavan paljastaminen on nyt hyvin tärkeätä. On varmistettava, että käräjäoikeuskäytännön kautta voidaan määrätä myös veronkorotuksia, eli ankaroittamispykälän poistaminen nyt ikään kuin perustuslaki- ja lakivaliokunnan kautta oli minulle kyllä käsittämätön. Tämä oikeustaiteellinen suoritus tässäkin panee miettimään, onko se vanha viisaus, joka lapsena tuli kuulluksi, että lain koura nappaa kyllä myymälävarkaan mutta isot rosvot kiertää, tässä nyt kuitenkin sitten taas valitettavasti sitä arkea.

Nyt jatkovalmistelussa on kyllä varmistettava, että käräjäoikeus voi määrätä veronkorotukset ja rangaistusseuraamuksen mukaan, mutta erittäin tärkeä myös on nyt tämä julkisuus. Nyt on varmistettava, että verotietojen salassapidosta annettua lainsäädäntöä muutetaan siten, että sanktioluonteisista veronkorotusseuraamuksista tehdään julkisia. Nyt kyllä kaikkien on oltava valmiita siihen, että niille, jotka tekevät mittavia talousrikoksia yhteiskuntaa vastaan, kyllä valtiovarainministeriön yhdessä oikeusministeriön kanssa on saatava hallinnollinen veronkorotussanktio, julkisuuden lisääminen aikaiseksi nykyisen rangaistustason säilyttämiseksi. Siinä on tärkeätä tämä yleisestävyyden vahvistaminen.

Kun puhutaan paljon näistä armopykälistä tai armahdus- ja katumuspykälistä, niin eiväthän ne toimi, jollei julkisuus ole olemassa ja jollei ole riittäviä rangaistuksia ja myöskin rikostutkinta ole riittävä. Tältä osin poliisilla ei ole riittävästi voimavaroja. Keskusrikospoliisin, talousrikostorjunnan ja Verohallinnon yhteistyö ja tehokkuus eivät ole sillä tasolla kuin pitäisi olla. Eli tältä osin mielestäni on vielä painettava eteenpäin, että hallituksen puolella tehdään jatkotoimia.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Halusin vain heti kättelyssä korjata sen virheen, että nyt oltaisiin lieventämässä rangaistustasoa. Nimenomaan näin ei olla tekemässä. Vanhan oikeustilan aikana määrättiin veronkorotus ja sen jälkeen rikostuomio, jossa lieventävänä seikkana otettiin huomioon se aikaisemmin määrätty veronkorotus. Nyt kun tätä veronkorotusta ei ole pohjalla, tulee rikostuomio, jossa ei ole lieventäviä seikkoja huomioitavana. Tällöin siis rikostuomiotaso itse asiassa koventuu. Sitä ei erikseen tarvitse rikosoikeuden systematiikan perusteella sinne kirjata, koska tämä on automaatio, jonka varmasti juristit kyllä ymmärtävät ja toivottavasti edustaja Rajamäkikin tämän puheenvuoron jälkeen.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Tässä on nyt nimenomaan se, että jos estetään nimenomaan veronkorotusten ja rikosoikeudellisten sanktioiden yhteinen käsittely, niin kyllä tässä nimenomaan ollaan vakavalla tiellä, ja jos prosessit siirretään hallinnollisiksi, kuten Verohallinto tässä teki, niin siitä seuraa sitten ehkä veronkorotuksia. Eli rahalla pääsee ja sitten vielä välttää julkisuuden. Eli nämä ovat kovia asioita. Tällä hetkellä viranomaisten on päätettävä hyvin nopeasti, miten edetään monissakin asioissa. Meillä on 170 vakavaa talousrikosta tutkintavaiheessa tällä hetkellä: esitutkinnassa, syyteharkintatoimien piirissä. Se on 10 prosenttia kaikista jutuista. Eli kyllä nyt pitää varmistaa se, että oikeudenmukaisesti ja määrätie-toisesti puututaan harmaan talouden ja nimenomaan törkeiden talousrikosten torjuntaan.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Aina voidaan puhua siitä, ja tuleekin puhua, miten laki toimii käytännössä. Mutta se, mitä lainsäätäjä on tarkoittanut ja mitä mietintöön on kirjattu: sivulla 9 oikea palsta kertoo sen, mitä puhuttiin tästä, kevenevätkö rangaistukset vai eivätkö kevene. Siinä on otettu kantaa siihen juuri, että kun meillä on ollut tänä päivänä se, että täytyy sanktiokumulaation välttämiseksi alentaa rikosoikeudellista tuomiota, jos veronkorotus on määrätty, niin tällaista ei jatkossa voi tapahtua, mikä tarkoittaa käytännössä, että nykyinen ankaruustaso vähintään säilyy, ja tämä täytyy pitää mielessä. (Kari Rajamäki: Se on varmistettava!) — Totta kai on varmistettava.

Sitten tässä täytyy muistaa myös se, että kysymys ei ole missään määrin lievemmän lain periaatteesta, että joku pystyy valitsemaan, mennäänkö hallinnollista puolta vai rikosoikeudellista puolta. Täällä valiokunnan mietinnössä on selvästi todettu myös se, että "törkeän veropetoksen raja ylittyy melko nopeasti, yleensä jo vajaan 20 000 euron kohdalla", jolloinka nämä kaikki ovat menossa suoraan rikospuolelle. Millään hallinnollisella päätöksellä ei todeta vain, että maksulla pääsee. Mutta totta kai keskustelua täytyy käydä, missä menee se raja ja missä ei mene.

Viranomaiset tekevät, totta kai, virkavastuulla töitä, ja täytyy muistaa, että onko täällä sitä valinnanmahdollisuutta. Se valinnanmahdollisuus tulee nyt: Ei niin, että jos veronkorotus on määrätty, niin absoluuttisesti ollaan jumissa siinä ja kaikki muu on mahdotonta. Nyt annetaan nimenomaan mahdollisuus, jos tulee uusia seikkoja, tai voidaan lykätä sitä veronkorotuspäätöstä, jolloinka voidaan katsoa, onko mahdollisuus, että esimerkiksi nostetaan rikossyyte. Sitä kautta tulee enemmän mahdollisuutta nykytilanteeseen — etenkin sen suhteen, mitä korkein oikeus kesällä linjasi — ja huomaa selvästi perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnankin lausunnosta sen, että tämä ei ole ihan yksinkertaista. Meillä on ihmisoikeustuomioistuimen päätöksiä ja linjauksia olemassa, mutta siellä on myös keissejä kesken. Odotetaan yhä päätöksiä ja katsotaan, mihin suuntaan mennään.

Sitten täytyy muistaa tässä kaikessa myös se — kun puhutaan, lievennettiinkö valtiovarainvaliokunnassa ja verojaostossa tätä, kun ankaroittamisperuste poistettiin, vastaus on, että ei — että tämä on lakisystematiikkaa, ja se, että rikoslain erityislakiin olisi otettu ankaroittamisperuste mukaan, olisi ollut täysin poikkeuksellista, kun sen sijaan rikoslain yleisellä puolella on koventamisperuste, mikä koskee myös tätä erityislakia jatkossa, ja sekin täytyy huomioida, että se on välineenä olemassa, jolloinka se, että ankaroittamisperuste erityislaista poistettiin, ei tarkoita, etteikö tuomioistuimella ole mahdollisuuksia nimenomaan koventaa rangaistuksia, jos siihen nähdään tarvetta ja mahdollisuuksia — tai ei välttämättä mahdollisuuksia, vaan nimenomaan tarvetta.

Se, että seuraamuksissa pysytellään vähintään nykytasolla, on siinä määrin tavoite ja tarkoitus, että ei tämä ole mikään kevyt laki, joka viedään läpi. Tällä on paljon seurannaisvaikutuksia ihan varmasti. Se, että valiokunta on ponsiin kirjannut sekä tämän aktiivisen katumisen... Täytyy kaivaa esille, mikä se oli... (Kari Rajamäki: Eli rahalla saa!) — Ei, tavoitteena nimenomaan ei ole, että rahalla saa. Aina, jos on kysymys rikollisesta toiminnasta, tämä ei toimi. Tämä prosessi ei sitä tarkoita. Me emme säädä tässä mitään. Me emme säädä tässä sitä lakia, vaan pyydämme sitä selvittämään. — Kysymys oli aktiivisesta katumisesta ja siitä, että nimenomaan ei ole vielä aloitettu minkäänlaista prosessia. Tämä asia tulee selvittää. Se on käytössä joissakin maissa. Mikä sen merkitys on? Me olemme toivottamassa tervetulleeksi tänne kaikki ylimääräiset veronmaksajat, tai verovarat saadaan tänne Suomen kansantalouden piiriin sitä kautta. Kysymys ei ole siitä, että tulen aktiivisesti katumapäälle, kun tiedän, että poliisi on kimpussani, ja tulen maksulla. Tästä ei ole kysymys, (Kari Rajamäki: Mistä sitten?) vaan siitä, että tämä selvitetään, ja jos halutaan tulla mukaan tähän verojärjestelmään, ennen kuin... Jos poliisi on vähänkään kiinni tässä, ei päästä. Niin kuin edustaja Kataja totesi: jos on kysymys rikollisella toiminnalla hankituista varoista, tämä ei toimi, tämä ei tule käyttöön siinä. Silloin täytyy muistaa juuri, että tätä pyydetään selvittämään. Katsotaan, mikä on selvityksen tulos ja mitä mahdollisuuksia ja käytänteitä eri maissa on.

Toinen, mitä valtiovarainvaliokunta lausuu, ja se on äärettömän tärkeää, on se, että kun rinnakkaisissa prosesseissa ei voitu viedä samaa asiaa eteenpäin, niin nyt saataisiin samaan prosessiin ja putkeen nämä rinnakkaiset sanktiot, ja tätä asiaa tulee tutkia. Se on ollut myös eräässä työryhmässä arvioitavana, tyssännyt siellä aikanaan, mutta nyt pyydetään, että jatkoselvitellään sitä yhä, mihin silloin on jääty.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyenä täsmennyksenä edustaja Paasion puheenvuoron jälkeen, ettei synny sitä käsitystä, että nykyisestä laista olisi poistunut ankaroittamisperuste: Siis hallituksen esityksessä valtiovarainvaliokunnan toiveesta esitettiin ankaroittamisperustetta tänne erityislakiin ja perustuslakivaliokunnan, lakivaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan käsittelyjen jälkeen todettiin, että sellaista ei tarvita. Mutta laista ei olla poistamassa mitään ankaroittamisperustetta.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan näin. Kysymys ei ollut siitä, että poistetaan sinänsä laista ankaroittamisperuste, se systematiikka vain menee rikoslaissa toisella tavalla, niin että erityislakiin ei tuoda sitä sisälle, kun se menee yleisellä puolella rikoslaissa jo koventamisperusteena.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Tämä on juhlapäivä Suomen kansalle ja eduskunnalle. Tänään suomalaisten ihmisoikeudet paranevat kohisten. Ihmisoikeudet ottavat aimo askeleen eteenpäin, suorastaan mittavan harppauksen eteenpäin. (Kari Rajamäki: Niinpä!) No, miten niin? No, siten, että verokonnat pääsevät jatkossa helpommalla (Kari Rajamäki: Juuri näin!) kuin ennen. Varsinkin törkeissä ja törkeimmissä veropetoksissa verokonnat pääsevät helpommalla kuin ennen. (Kari Rajamäki: Pitäisi perustaa yhteinen ryhmä!) Talous- ja verokonnien herkin paikka on heidän lompakkonsa, ja juuri se eli lompakko selviää jatkossa vähemmällä kuin ennen. Niin sanotut ihmisoikeusjuristit voivat korkata samppanjapullonsa tälle suurelle ihmisoikeuksien voitolle maassamme.

Kuten täällä edustaja Kataja on esitellyt ja muutenkin käynyt ilmi, nyt on siis kyse Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen luoman tulkinnan ja linjan, joka on jo omaksuttu korkeimmassa oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa, tuomisesta myös osaksi meidän lainsäädäntöämme. Ennen oli niin, että jos tehtiin verorikos, siitä määrättiin veronkorotus. Jos se verorikos oli törkeä eli törkeä veropetos, sekä määrättiin veronkorotus että vietiin asia rikosprosessiin, jossa tämä verorikollinen sai esimerkiksi ehdollisen vankeustuomion — siis veronkorotus plus käytännössä useimmissa tapauksissa ehdollinen vankeustuomio. Nyt, kiitos Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen, me olemme joutuneet säätämään uuden lain, jossa lievemmissä verorikoksissa käytännössä määrätään veronkorotus mutta törkeimmissä verorikoksissa, törkeissä veropetoksissa, ei määrätäkään veronkorotusta vaan asia verottajan toimesta viedään oikeusprosessiin, rikosprosessiin, jossa määrätään rikosoikeudellinen seuraamus, kuten käytännössä vankeutta ja käytännössä vielä ehdollista vankeutta. No, kummastakohan se verokonnan lompakko kärsii enemmän: siitä, että ennen tuli veronkorotus plus vankeus ehdollisena, vai siitä, että nyt tulee pelkästään ehdollinen vankeus, ei minkäänlaista veronkorotusta?

Edustaja Paasio, kun tämä on totuus, ja edustaja Kataja, kun tämä on totuus, niin ei kannata minulle ainakaan väittää, että verokonnan kohtelu säilyy yhtä ankarana kuin ennen. Ei säily. (Kari Rajamäki: Samaa ajattelin!) Mitä nyt käytännössä tapahtuu? Käytännössä tapahtuu se, että varsinkin törkeän veropetoksen kohdalla rangaistus lievenee, tosiasiallinen seuraamus lievenee. (Kari Rajamäki: Juuri näin!) Aikaisemmin törkeän veropetoksen tekijä joutui sekä maksamaan veronkorotuksen että läpikäymään oikeusprosessin, josta seurasi useimmiten ehdollinen vankeus. Tämän muutoksen tai itse asiassa jo korkeimman oikeuden omaksuman muutoksen eli itse asiassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten jälkeen törkeimmissä veropetoksissa selvitään pelkällä ehdollisella tuomiolla ilman veronkorotusta. On kai se nyt aivan selvää, että tämä uusi tilanne on lievempi, lompakon kannalta nimenomaan lievempi, kuin vanha käytäntö.

Herra puhemies! Lompakko on verokonnan ja muun talousrikollisen herkin paikka, ja se, että me luomme uutta lainsäädäntöä, joka tosin perustuu Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja jo korkeimman oikeuden omaksumaan linjaan, merkitsee tässä tapauksessa juuri tämän lompakon kohtaaman seuraamuksen lievenemistä. Siis verokonna, törkeän veropetoksen tehnyt verokonna, pääsee jatkossa — tai itse asiassa omaksuttujen uusien tulkintojen vuoksi jo nyt — helpommalla eli vähemmällä rahan menetyksellä kuin aikaisemmin.

Edustajat, ei kannata väittää, etteikö nimenomaan törkeiden veropetosten tekijöiden kohdalla seuraamus nykyisestä lievenisi. Joka ei tätä usko, voi myös lukea tämän saman asian täältä valiokunnan mietinnöstä. Edustaja Paasio viittasi sivun 9 oikeanpuoleiseen palstaan osoituksena siitä, että jatkossa eivät seuraamukset lievene, koska täällä on erikseen sanottu, että "esityksellä ei ollut tarkoitus lieventää nykyistä rangaistustasoa, jolla tarkoitetaan hallinnollisen veron- tai tullinkorotuksen ja rikosprosessissa määrätyn seuraamuksen yhteisvaikutusta" — siis ei ollut tarkoitus lieventää. Mutta, hyvät ystävät, kun veronkorotus jää pois ja saadaan pelkkä ehdollinen rangaistus, niin totta kai se todellinen seuraamus, se kärsittävä taloudellinen seuraamus, lievenee.

Ja kun täällä viitattiin siihen, että se ei lievene sen takia, että jo nyt oikeusprosessissa on pitänyt ottaa lieventävänä asianhaarana huomioon jo määrätty veronkorotus, niin esitän tähän kaksi vastaväitettä: Ensinnäkin, nykyisin veronkorotus voidaan määrätä jo oikeusprosessin jälkeen, siis vanhassa systeemissä. Toiseksi, jonkun verokonnan kannalta on aivan samantekevää se, saako hän kymmenen kuukautta ehdollista vai yhdeksän kuukautta ehdollista, (Kari Rajamäki: Näin se on!) jos hän kuitenkin selviää sillä, että veronkorotusta, joka voi olla siis kymmeniätuhansia, satojatuhansia euroja, ei enää tule.

Sitä paitsi, kirjoitatte, arvoisat valtiovarainvaliokunnan jäsenet, omassa mietinnössänne sivulla 9 seuraavaa: "Valtiovarainministeriö on puoltanut edelleen hallituksen esitykseen sisältyvää alkuperäistä ehdotusta" — siis sitä ehdotusta, että veronkorotuksen pois jääminen olisi tällainen raskauttava, ankaroittava peruste. Ja perusteena valtiovarainministeriö teidän mietinnön mukaan on esittänyt seuraavaa: "Perusteena on ennen muuta se, ettei tosiasiassa ole selvyyttä, onko veronkorotus otettu huomioon rangaistusta mitattaessa ja miten se on mahdollisesti vaikuttanut rangaistustasoon." Eli käytännössä tämä veronkorotuksen lieventävä merkitys on ilmeisesti ollut mahdotonta näyttää toteen tai selvittää. (Sampsa Kataja: Valtiovarainministeriön esityksen mukaan!) — Valtiovarainministeriön käsityksen mukaan. Ja mehän luotamme valtiovarainministeriöön.

Hyvät kuulijat, kuten sanoin, jo nyt — kiitos Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja sen pakottamana kiitos korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden uusien linjausten — me olemme tilanteessa, jossa on pitänyt valita joko veroseuraamus, veronkorotusseuraamus, tai rikosoikeudellinen prosessi. Mihin tämä jo nyt on johtanut? Luen sivulta 11 vasemmasta palstasta: "Ratkaisu" — siis korkeimman oikeuden ottama uusi linja — "on merkinnyt käytännössä sitä" — tämä liittyy myös näihin voimaantuloasioihin — "että osa syyttäjistä on jo peruuttanut vireille nostamiansa syytteitä. Lisäksi näyttää ilmeiseltä, että myös muut vireillä olevat syytteet perutaan, jos oikeustilassa ei tapahdu muutoksia." Ja tällä esityksellä ei tapahdu. (Kari Rajamäki: 170 tapausta!) "Tapauksia on valtakunnansyyttäjäviraston mukaan vajaat 200, ja ne koskevat kaikki törkeitä veropetoksia." Luen uudestaan: "Tapauksia on valtakunnansyyttäjäviraston mukaan vajaat 200, ja ne koskevat kaikki törkeitä veropetoksia." Eli tässä ylimenotilanteessa, jossa me nyt olemme olleet, kiitos EIT:n ja sen seurauksena korkeimman oikeuden ratkaisujen, ollaan siis jo nyt tilanteessa, jossa 200 ja yli verorikoksen tekijää on saanut veronkorotuksen ja he välttyvät sen seurauksena sitten tältä rikosoikeudelliselta prosessilta. Se tarkoittaa myös sitä, että heidän nimensä eivät joudu julkisuuteen, eli myös tämä häpeärangaistus jää tässä tulematta.

Eduskunta, tätäkö me haluamme? Tätäkö me Suomen kansan edustajina haluamme, että verokonnat jatkossa pääsevät vähemmällä kuin tähän saakka? Emme me sitä halua, en minä ainakaan sitä usko, mutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, joka toteuttaa ihmisoikeuksia, on päättänyt, että näin pitää menetellä. Tämä on suuri voitto ihmisoikeuksille. Tämä on suuri voitto niin sanotuille ihmisoikeusjuristeille, joiden mielestä Suomessa ei aikaisemmin ole paljon ihmisoikeuksia kunnioitettu.

Haluan sanoa omana kantanani, että aikaisemmassakaan tilanteessa, jossa määrättiin sekä veronkorotus että rikosoikeudellinen seuraamus, minun mielestäni ei rikottu ihmisoikeuksia, minun tulkintani mukaan. Minun mielestäni Suomi ei ollut mikään takapajula ihmisoikeuksien suhteen silloinkaan. Päinvastoin, Suomi on ollut ihmisoikeuksien suhteen silloinkin eturivin valtio, mutta kun nämä ihmisoikeusjuristien tulkinnat menevät yhä mahdottomammiksi, niin tässä tilanteessa nyt ollaan.

Lopuksi, herra puhemies: Mitä voidaan tehdä? Hallitus esitti ja valtiovarainministeriö kannatti, että ankaroittavana tekijänä olisi se, että veronkorotusta ei enää määrätä. Lakivaliokunta ja valtiovarainvaliokunta olivat tästä eri mieltä, ja tässä eduskunnan mietinnössä todetaan, että tämä ei saa eikä voi olla ankaroittava tekijä erityissäädöksen nojalla, se voi olla ankaroittava tekijä yleisten oppien nojalla. Mitä voidaan tehdä? Kysyin täällä viikko sitten, voidaanko samassa prosessissa jatkossa määrätä sekä rikosoikeudellinen seuraamus eli ehdollista vankeutta että veronkorotus. Silloin arvostamani perustuslakiasiantuntija ja ihmisoikeusasiantuntija Kimmo Sasi sanoi, että kyllä samassa prosessissa voidaan. Se ei ole vastoin ne bis in idem -sääntöä. Ja myös edustaja Uotila, jota myös arvostan, sanoi, että siten pitää toimia, että verokonnat eivät pääse jatkossa vähemmällä kuin nyt.

Eli mitä olisi pitänyt tehdä? Tähän samaan lainsäädäntöyhteyteen olisi pitänyt sisällyttää mahdollisuus rikosprosessissa eli törkeiden veropetosten kohdalla säätää rangaistuksena myös veronkorotus. Lakivaliokunta, perustuslakivaliokunta, valtiovarainvaliokunta eivät ole sitä tehneet. Ymmärrän sen, että tämä on laaja asia, sitä ei yhdellä pykälämuutoksella voi tehdä, mutta en olisi pitänyt itse poissuljettuna sitä, että asia olisi käytännössä pantu vielä puoleksi vuodeksi pöydälle ja pyydetty valtiovarainministeriöstä ja oikeusministeriöstä valmis esitys. Tämä on annettu tänne helmikuussa 2012. Oikeuskäytäntö on jo mennyt ohi. Tämä asia olisi sietänyt sen, että puoli vuotta olisi odotettu ja samaan yhteyteen pantu tämä veronkorotusmahdollisuus. Näin ei tehty. En tiedä, miksi. Minun mielestäni sen voisi vieläkin tehdä, mutta valiokunta on päättänyt — ja se on sinänsä hyvä asia — ehdottaa pontta tästä asiasta. Ponsi löytyy täältä sivulta 21, ja se kuuluu seuraavasti: "Samassa yhteydessä ministeriön tulee selvittää yhdessä oikeusministeriön kanssa myös se vaihtoehto, että veronkorotus määrättäisiin rikosprosessissa silloin, kun asia käsitellään yleisessä tuomioistuimessa." Herra puhemies, minä toivon, että tästä ponnesta, jota todella kannatan, tulee totta mahdollisimman pian.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama pieni täsmennys ensinnä. Ankaroittamisperusteen osalta Zyskowiczin tulkinta oli näkemykseni ja valiokunnan verojaoston näkemyksen mukaan väärä. Tässä nimenomaisesti on tarkoitus se, että rikosoikeudellinen seuraamus ankaroituu.

Tästä Zyskowiczin ansiokkaasta puheenvuorosta jäi mainitsematta se, että jatkossakin rikosprosessin yhteydessä määrätään vahingonkor-vaus, jolle tulee myös viivästysseuraamus, näille jälkiveroille, jotka luonnollisesti myös tulevat maksuun, ja tuon vahingonkorvauksen viivästyskorkohan on joidenkin mielestä sekin rangaistusluontoinen. En ymmärrä, miksi näistä törkeistä veropetoksista määrättäisiin ehdollista vankeutta, kun minimirangaistuskin törkeistä veropetoksista on 4 kuukautta vankeutta. (Puhemies koputtaa) Kyllä kai voidaan sanoa, että rangaistus se on sekin.

Tuohon yhden katon periaatteeseen otan myöhemmässä vaiheessa kantaa. Aikataulusyistä haluttiin, että se tulee valmisteltuna esityksenä tähän taloon. Meillä ei (Puhemies: Puolitoista minuuttia on jo mennyt!) siihen nyt ollut mahdollisuuksia.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowiczille sen verran, että mietinnössä on tekninen virhe: tämä on tullut helmikuussa 2013, siellä lukee 2012.

Tarkistin asian, koska tässä on ollut epäselvyyksiä. On annettu 20. päivä joulukuuta 2012 hallitukselta, eduskunnassa lähetekeskustelu 7. helmikuuta 2013, perustuslakivaliokunnan lausunto 31.5.2013, lakivaliokunnan lausunto 12.6.2013. Korkein oikeus linjasi kesällä, tiedote on 5. heinäkuuta 2013 tältä osin, jolloinka oikeasti verojaosto ja valtiovarainvaliokunta ovat ottaneet välittömästi sen jälkeen, kun korkein oikeus on tehnyt ratkaisunsa, sen tilanteen haltuun, että tästä täytyy saada laki voimaan mahdollisimman pian, jotta korkeimman oikeuden nyt tekemä päätös linjauksessa ei ole linjaamassa välttämättä tämän päivän ratkaisuja, koska me olemme menettäneet jo tietyn määrän asioita.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowiczin kritiikki, joka oli hyvin voimakasta, kohdistui Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen ja korkeimpaan oikeuteen. Meillä valiokunnassa, kun mietintöä kirjoitettiin, tämä kritiikki kyllä piti hyvin taiten laittaa niin sanotusti rivien väliin. Täällä tietysti voi käyttää hyvin värikästäkin kieltä, ja aivan aiheellisesti edustaja Zyskowicz sitä kieltä käytti. Tämä on eriskummallinen ja vaikea tilanne ollut tässä näiden kahden tekijän jälkeen, ihmisoikeustuomioistuimen ja korkeimman oikeuden ratkaisujen jälkeen.

Mutta kun edustaja Zyskowicz korosti, että rahapussille käyminen on kovempi rangaistus kuin vankeus, niin sehän antaa sen viestin, että rahalla selviää, rahalla saa puhtaan omantunnon, rahalla selviää. Kun on tarpeeksi paljon rahaa, niin kyllä aika koviakin korvauksia voi tietysti mielellään maksaa saadakseen puhtaan omantunnon ja päästäkseen pälkähästä. Pieni ristiriita tässä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta oli hyvä, että edustaja Zyskowicz koki samalla tavalla kuin itse tämän, että tässähän korkeimman oikeuden ratkaisu esti tuplarangaistukset. Nyt on siis tärkeätä, että pystytään varmistamaan seuraamukset samalla tasolla kuin nykymaailmassa on, että siitä on poliittinen tahto. Mutta pitää olla veronkorotus ja rikosprosessi niin, että ne eivät toisiaan sulje pois.

Kyllä tässä selvästi myöskin kaiken maailman armahduspykälillä lähdetään siitä, että paksulla lompakolla pääsee. Tältä osin köyhä yrittäjä tai joku työtön, joka erehtyy tekemään näpistyksiä, on kyllä aika kovassa paikassa, niin että kyllä meillä moraalista on kysymys.

Edustaja Kataja, törkeiden talousrikosten rangaistukset eivät ole oikeassa suhteessa kansan oikeustajun ja myöskään luonteensa pohjalta. Tämä pitäisi nyt vihdoinkin ymmärtää. Meillä on 170 törkeätä talousrikostutkintaa syyteharkinnassa parhaillaan, ja niitten hukkuminen, niin kuin viranomaiset pelkäävät, on kyllä vakava asia.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella kiire tämän asian päälle syntyi tuon kesäisen korkeimman oikeuden ratkaisun perusteella, jossa todettiin, että mikä tahansa päätös veronkorotusasiassa estää myöhemmän oikeudenkäynnin. Tästä johtuen nimenomaan nämä parisensataa vireillä olevaa verorikosjuttua mahdollisesti joudutaan perumaan, edustaja Zyskowicz. Niitä ei ole onneksi vielä peruttu.

Nimittäin on mahdollista, että tuo oikeustila esimerkiksi korkeimman oikeuden uuden ratkaisun myötä muuttuu tai Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ottaa uuden kannan, jota varmasti täällä moni toivoo, sillä perustuslakivaliokuntakin tulkitsi tuota ihmisoikeussäännöstöä väljemmin kuin korkein oikeus. Suomi edustaa parhaillaan vireillä olevissa jutuissa ihmisoikeustuomioistuimessa Euroopassa sitä linjaa, joka on otettu täällä eduskunnassa mutta joka oli vastoin sitä, mitä korkein oikeus kesällä tuomitsi. Eli Suomi ajaa parhaillaan kovempaa linjaa kuin se kesäinen ratkaisu.

Vielä lisään edustaja Zyskowiczin tuskaa sillä, että nuo vireillä olevat jutut eivät suinkaan ole ainoat jutut vaan meillähän on myös lukuisa määrä, satoja tuomioita veropetosasioissa, jotka mahdollisesti puretaan ylimääräisellä muutoksenhaulla, (Puhemies koputtaa) jos tämä korkeimman oikeuden kesäinen ratkaisulinja jää pysyväksi oikeustilaksi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kataja sanoi ensimmäisessä vastauspuheenvuorossa, että tässä kuitenkin rikosoikeudellinen seuraamus ankaroituu. Halusin sanoa, että verokonnan kannalta ei ole hirveää eroa sillä, saako hän esimerkiksi 8 vai 10 kuukautta ehdollista vankeutta, verrattuna siihen, että hän saisi tuntuvan veronkorotuksen sen päälle kuten vanhassa systeemissä. Miksi puhuin ehdollisista? Siksi, että kun nämä käytännössä ovat ilmeisesti useimmiten ensikertalaisia, niin selviävät ehdollisella käytännössä useimmiten käsitykseni mukaan.

Kun edustaja Kataja sanoi, että meneväthän siellä verot maksuun ja vielä korko niille, niin, edustaja Kataja, näinhän oli vanhassakin systeemissä: huijatut verot maksuun korkoineen plus veronkorotus. Nyt se veronkorotus tässä siis käytännössä jää pois.

Edustaja Uotila, en todellakaan ollut sillä tavoin ristiriitainen kuin sanoitte. Kannatan sitä, että tulee rikosoikeudellinen seuraamus ja sen päälle tulee tämä veronkorotus, koska juuri näissä talousrikoksissa on tärkeätä, että myös lompakon kimppuun käydään.

Mika Lintilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olen ollut verojaoston jäsen toistakymmentä vuotta, ja tämä on juridisesti varmaan yksi vaikeimmista esityksistä, joita verojaostossa on ollut, ja sitä varmaan kuvastaa tämä kokoomusveljien täysin erilainen kahden kokoomusjuristin käsitys tästä laista. Täytyy myöntää, että tässä oli koko käsittelyn ajan paljon tekijöitä, joita jaosto joutui käymään hyvin perusteellisesti läpi, ja oikeastaan, kuten edustaja Uotila sanoi, tähän mietintöön on kirjoitettu vahvaa viestiä myös oikeuskäytäntöön. Toivon mukaan sitä tullaan myös tulkitsemaan tämän lain hengen mukaisesti. Olen samaa mieltä niiden edustajien kanssa, jotka sanovat, että ankaruustaso säilyy vähintään nykyisellä tasolla.

Se, mikä mietinnössä tulee mielestäni hyvin vahvasti huomioida, on nämä kaksi lausumaehdotusta, ja se, joka tässä on mielenkiintoinen, on tämä aktiivisen katumisen lausumaehdotus. Minä näen tämän aktiivisen katumisen eri tavalla kuin tässä esimerkiksi edustaja Rajamäki on nähnyt. Se on Euroopassa verrattain monessa maassa tällä hetkellä käytössä, ja näkisin, että meidän tulisi ainakin määräaikaisesti ottaa kokeiltavaksi tämä aktiivinen katuminen. Sehän on nimenomaan, että silloin ei ole vielä mikään prosessi alkanut vaan tämä henkilö oma-aloitteisesti laittaa tämän liikkeelle. Toki siinä on se pelko, että tulisiko sillä olemaan veronmaksumoraalia heikentävä vaikutus, mutta määräaikaisena tällainen laki olisi varmaan ajankohtainen, ja sillä voitaisiin palauttaa niitä rahoja, jotka meillä olisi kuulunut aikaisemmin jo verottaa.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Lintilä puhui veronmaksumoraalista, ja edustaja Rajamäkikin siihen aikaisemmin viittasi. Täytyisi tunnustaa tosiasiat. Erityisesti sillä, edustaja Rajamäki, että me täällä vaadimme verorikollisten päitä vadille, ei ole mitään merkitystä sille, että meillä käytössä olevat tai mahdolliset keinot saada veroparatiiseista varoja Suomeen eivät yksinkertaisesti riitä. Aikaisemmin viittasitte, ettei riittävästi, mutta jatkuvasti, viimeksi tänään, olemme käsitelleet näitä uusia tietojensaantimahdollisuuksia, uusia sopimuksia ynnä muita, joilla pyritään avaamaan veroparatiiseja, mutta kuten tämä Liechtensteinin esimerkki osoittaa, sitä rahaa on ulkomailla ja paljon eivätkä siihen paljon sopimukset auta. Tunnustetaan tosiasia, että meidän nykyiset keinot eivät riitä, otetaan mielellään se raha vastaan, jos nyt joku sitten suostuu sen tänne vapaaehtoisesti ilmoittamaan, ja saadaan se vero kerrytettyä Suomeen, saadaan se varallisuus Suomen kansantalouden piiriin (Puhemies koputtaa) ja korot maksettavaksi.

Ville Vähämäki /ps:

Kunnioitettu puhemies! Tämä ne bis in idem -lainsäädäntö on ehdottomasti vaikeimpia asioita, mitä täällä eduskunnassa eteeni on tullut. Tämän haluan todeta, samaten niin kuin edustaja Lintilä tästä asiasta totesi.

Sitten täällä keskustelun yhteydessä on ollut keskustelua näitten sanktioitten julkisuudesta yleisestävyyden vahvistamiseksi. Näitä asioita, tätä sanktioiden julkisuutta, ei ole punnittu tuolla valiokunnassa saati mietinnössä. On hyvä, että on tullut täällä salissa tämä asia esille. Kyllä siinä tietty logiikka on, että jos nämä sanktiot olisivat julkisia, niin se saattaisi estää tekoja myös.

Mietintö on mielestäni hyvä. Siinä on kaksi hyvää lausumaa, eli selvitetään tämä tehokas katuminen, jonka jaoston puheenjohtaja Kataja esittelyssään jo hyvin aukaisikin, ja ennen kaikkea sitten myöskin tämä toinen lausuma, missä todetaan, että ne bis in idem -kielto ei sinänsä estä sitä, että samassa menettelyssä annettaisiin useampia sanktioita, kunhan ne vain annetaan yhtä aikaa. Tämä lausuma on hyvä, ja kuten esitämme kummankin lausuman osalta: nämä asiat selvitetään.

Sitten vielä ihan lyhyesti haluaisin esittää edustaja Katajalle kysymyksen, kun hän sellaisia pyysi. Jos tämä esitys muuttaa vallitsevaa oikeuskäytäntöä, eli tullaan silloin noudattamaan tätä uutta, muuttunutta oikeuskäytäntöä, kuinka tämä vaikuttaa niihin julkisuudessa olleisiin tapauksiin? Entä niihin tapauksiin, jotka ovat kesken?

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Tällä lailla siis päätetään oikeustilasta tämän lain voimaantulosta alkaen, mutta samalla kun tässä mietinnössä on otettu kantaa näihin nyt oikeudessa vireillä oleviin ratkaisuihin, on todettu, että niiden osalta noudatetaan kulloinkin vallitsevaa oikeustilaa, joka viimeksi muuttui kesällä korkeimman oikeuden ratkaisun myötä. Moni meistä täällä toivoo, että tuo nyt voimassa oleva linja muuttuisi näiden tapausten osalta esimerkiksi ihmisoikeustuomioistuimessa, jossa Suomi siis edustaa sitä aiempaa, tiukempaa linjaa yhä tänäkin päivänä.

Edustaja Rajamäki toi uutena asiana esiin tämän verotustietojen julkisuuden. Hämmästyttävää, ettei asia tullut esiin valtiovarainvaliokunnan käsittelyssä, jossa Rajamäkikin oli koko ajan läsnä, kahdessakin kokouksessa, joissa tätä asiaa käsiteltiin. Täytyy sanoa, että tältä osin Rajamäki on nukkunut onnensa ohi. Tuo kysymyshän on sinällään mielenkiintoinen, verotustietojen julkisuus, ja siitä on ihan oma lakinsakin. Toisaalta rinnastus voidaan tehdä lakiin sosiaalihuollon ratkaisujen julkisuudesta, ja kun meillä sossunkaan ratkaisut eivät ole julkisia, niin pitäisikö sitten verottajan ratkaisujen sellaisia olla? Kysymys on todella monipuolinen, eikä sitä tässä istunnossa Rajamäen heittämällä tavalla kuulu punnita.

Edustaja Rajamäki viittasi siihen, että verotuksessa siirryttäisiin täysin poikkeukselliseen menettelyyn tämän tehokkaan katumisen osalta, ja siihen, että suuria konnia kohdellaan eri tavalla kuin pieniä konnia. Mutta Rajamäki ei ehkä tunne sitä, että meillä on rikoslaissa olemassa tällainen tehokkaan katumisen mahdollisuus, jolla tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että kun pikkupoika näpistää karamellipussin lähi-Alepasta, niin kun hän sitten tulee katumapäälle ja palauttaa sen avaamattomana ennen viimeistä myyntipäivää ja vahinkoa ei tältä osin ehdi tapahtua, niin hän voi välttää näpistysasian käsittelyn rikostuomioistuimessa ja tuomiot ja rangaistukset siitä. Täysin samalla tavalla on tarkoitus menetellä tässä verorikosasiassa, jossa kuitenkin on se erityinen problematiikka, että verotusrikoksessa on nyt laissa määrätty jo yritys rangaistavaksi ja näin ollen tätä tehokasta katumista ei voi toteuttaa, jos on jo aloittanut tämän tunnusmerkistön mukaisen toiminnan, vaikka sitten ilmoittaisikin sen jälkikäteen.

Mutta vielä kerran: Eikö ole kuitenkin parempi se, että tuo monesti esimerkiksi vanhojen teollisuussukujen ulkomaille kertynyt varallisuus palautetaan kuitenkin jossakin vaiheessa tänne Suomen verotuksen piiriin, saadaan se varallisuus tänne, esimerkiksi uudelleensijoitettavaksi suomalaisiin yhtiöihin, ja toisaalta saadaan verot maksuun tästä taaksepäin ja näille veroille myös viivästysseuraamukset ja saadaan kaikki tuo varallisuus uuden verotuksen pohjaksi ja vero näistä edelleen maksuun, kuin sitten se, että se varallisuus jää ulkomaille nalkkiin? Nyt tilanne on se, että jos henkilö, joka on vaikkapa saanut sukunsa varallisuutta haltuun ulkomailla veroparatiisiyhtiön kautta, ilmoittaa sen Suomeen, seuraa siitä automaattisesti verorikostutkinta ja tuomio. Ei ole mitään mahdollisuutta kunniallisten kansalaisten ilmoittaa noita varoja enää koskaan Suomeen. Ei tässä ole mitään järkeä.

Kun edustaja Rajamäki vielä viittasi tuohon Liechtensteinin esimerkkiin, niin se jos mikä on osoitus siitä, että tällaista tehokkaan katumisen ohjelmaa Suomeenkin tarvittaisiin. Aivan sattumalta, kun yksi pankkivirkailija myi Saksan viranomaisille tuon yhden pankin tietoja, nuo tiedot Australian kautta päätyivät Suomeen ja Suomi pääsi verottamaan muutamaa henkilöä, saimme tiedon noista varoista. Yhdestä ainoasta pankista löytyi 60 miljoonaa euroa suomalaisia varoja, ja näille on nyt voitu määrätä veroseuraamuk-set. Mikään sopimus ei olisi mahdollistanut sitä, että nuo varat olisi tänne muuta kautta saatu, mutta tällä tehokkaan katumisen ohjelmalla se olisi mahdollista. Ruotsissa, kuten todettu, tällä ohjelmalla on viimeisten neljän vuoden aikana saatu 150 miljoonaa euroa verotuloja, ja miljardiluokkaa oleva omaisuus on tullut Ruotsin kansantalouden piiriin. Meillekö ei samanlainen varallisuus kelpaa kuin Ruotsiin kelpaa?

Edustaja Rajamäki, toivoisin, että vaikka on periaatteita, niin ymmärrettäisiin kuitenkin realiteetit ja suhteellisuudentaju — ja jos ei muuta, niin ainakin suomalaisten veronmaksajien etu.

Ville Vähämäki /ps:

Puhemies! Aivan lyhyesti. Pääasia tässä lainsäädännössä on se, että näiden annettujen sanktioiden taso säilyy samalla tasolla ennen sekä jälkeen tämän lainsäädännön.

Sitten vielä tästä tehokkaasta katumisesta. Täytyyhän sen olla niin, että näitten vanhojen, kunniakkaitten teollisuussukujen täytyy saada palauttaa tämä kätketty omaisuus ilman, että heidän nimensä painuu lokaan. Ei muuta.