18 luku
Sairausvakuutusrahasto ja vakuutusmaksut
Yleiset säännökset
1 §
Soveltamisala
Tämän lain ja Kansaneläkelaitoksen
kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain (566/2005) mukaiset
etuudet
ja korvaukset rahoitetaan siten kuin tässä laissa
säädetään.
Tämän lain perusteella rahoitetaan lisäksi maatalousyrittäjien
tapaturmavakuutuslaissa (1026/1981) säädetyt
perusturvaosuuteen kuuluvat sairausvakuutuslain mukaiset kulut sekä 60 prosenttia
Kansaneläkelaitoksen toimintakuluista.
2 §
Sairausvakuutuksen rahoitus
Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutusrahastosta maksettavat
1 §:ssä mainittujen lakien mukaiset etuus- ja
korvausmenot sekä 1 §:ssä tarkoitetut
Kansaneläkelaitoksen toimintakulut, joista on ensin vähennetty
sairausvakuutusrahaston omaisuuden tuotot, rahoitetaan vakuutetun
ja työnantajan vakuutusmaksuilla, valtion maksuosuuksilla
sekä muilla sairausvakuutusrahastoon kertyvillä tuotoilla.
Sairausvakuutuksen rahoitus jaetaan sairaanhoitovakuutuksen
rahoitukseen ja työtulovakuutuksen rahoitukseen.
Valtion varoista rahoitetaan se osa 1 §:ssä tarkoitetuista
Kansaneläkelaitoksen toimintakuluista, jonka rahoittamisesta
ei säädetä muualla tässä luvussa.
3 §
Sairausvakuutusrahaston vähimmäismäärä
Sairausvakuutusrahaston vieraalla pääomalla ja
varauksilla vähennetyn rahoitusomaisuuden määrän
on kunkin vuoden päättyessä oltava vähintään
kahdeksan prosenttia sairausvakuutuksen vuotuisista kokonaiskuluista
(sairausvakuutusrahaston vähimmäismäärä).
4 §
Vakuutusmaksut
Tämän lain perusteella määrättäviä vakuutusmaksuja
ovat vakuutetun sairausvakuutusmaksu ja työnantajan sairausvakuutusmaksu.
Vakuutetun sairausvakuutusmaksun muodostavat sairausvakuutuksen
sairaanhoitomaksu sekä sairausvakuutuksen päivärahamaksu.
5 §
Vakuutetun maksuvelvollisuus
Tämän lain mukaan Suomessa vakuutettu on velvollinen
suorittamaan vakuutetun sairausvakuutusmaksun siten kuin tässä laissa
säädetään.
Vakuutetun sairausvakuutusmaksua ei määrätä vakuutetulle,
joka on kuollut verovuoden aikana.
6 §
Ulkomailla asuvan eläkkeensaajan maksuvelvollisuus
Ulkomailla asuvan eläkkeensaajan, jonka sairaanhoidon
kustannusten korvaamisesta Suomi sosiaaliturvajärjestelmien
soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin
työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin
ja heidän perheenjäseniinsä annetun neuvoston
asetuksen (ETY) N:o 1408/71, jäljempänä sosiaaliturva-asetus,
perusteella vastaa, on suoritettava sairausvakuutuksen
sairaanhoitomaksu myös sen jälkeen, kun hän
ei enää ole tämän lain mukaan Suomessa
vakuutettu.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu eläkkeensaaja
ei ole kuitenkaan velvollinen suorittamaan sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksua
sellaisen eläketulon perusteella, josta Suomessa peritään
lähdevero sen suuruisena kuin rajoitetusti verovelvollisen
tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain (627/1978)
7 §:ssä säädetään.
7 §
Työnantajan maksuvelvollisuus
Työnantaja on velvollinen suorittamaan työnantajan
sairausvakuutusmaksun siten kuin työnantajan sosiaaliturvamaksusta
annetussa laissa (366/1963) säädetään.
Maksu suoritetaan osana työnantajan sosiaaliturvamaksua.
Sairaanhoitovakuutuksen kulut ja rahoitus
8 §
Sairaanhoitovakuutuksen kulut
Sairausvakuutusrahastosta maksettavia sairaanhoitovakuutuksen
kuluja ovat:
1) hoito- ja tutkimuskorvaukset, matkakustannusten
korvaukset ja lääkekorvaukset;
2) Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja
kuntoutusrahaetuuksista annetun lain mukaiset kuntoutusmenot;
3) Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiölle
13 luvun 11 §:n perusteella maksettavat korvaukset;
4) maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain
15 §:n mukaan perusturvaosuuteen katsottavat sairaanhoitokulut;
sekä
5) Suomessa vakuutetun ulkomailla saaman sairaanhoidon
kulut, joiden korvaamisesta Suomi kansainvälisten sopimusten
tai sosiaaliturva-asetuksen perusteella vastaa, ja muualla kuin Suomessa
vakuutetun Suomessa saaman sairaanhoidon kulut, joiden korvaamisesta
on valtioiden välisellä sopimuksella
luovuttu.
Kansaneläkelaitoksen 2 §:ssä tarkoitetuista toimintakuluista
sairaanhoitovakuutuksen kuluja ovat 1 momentin 1—5 kohdassa
tarkoitettujen etuuksien ja korvausten täytäntöönpanosta Kansaneläkelaitokselle
aiheutuvat toimintakulut.
Sairaanhoitovakuutuksen kuluina otetaan lisäksi huomioon
1 momentissa tarkoitettujen kulujen vuosittaisen muutoksen vaikutus
sairausvakuutusrahaston vähimmäismäärän
turvaamiseen.
Edellä 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista kuluista
vähennetään sairausvakuutusrahastoon
takautuvasti maksetut suoritukset.
9 §
Vakuutettujen rahoitusosuus
Vakuutetuilta perittävän sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun
tuotoilla rahoitetaan 50 prosenttia 8 §:n 1 momentin 1—4
kohdan sekä 2 ja 3 momentin mukaisten sairaanhoitovakuutuksen
kulujen yhteismäärästä.
10 §
Valtion rahoitusosuus
Valtion varoista rahoitetaan 50 prosenttia 8 §:n
1 momentin 1—4 kohdan sekä 2 ja 3 momentin mukaisten
sairaanhoitovakuutuksen kulujen yhteismäärästä.
Lisäksi valtion varoista rahoitetaan 8 §:n 1 momentin
5 kohdassa tarkoitetut sairaanhoidon kulut siltä osin kuin
Suomessa annettujen sairaanhoitoetuuksien perusteella ulkomailta
saadut kulujen korvaukset eivät niitä kata.
Työtulovakuutuksen kulut ja rahoitus
11 §
Työtulovakuutuksen kulut
Sairausvakuutusrahastosta maksettavia työtulovakuutuksen
kuluja ovat:
1) tämän lain mukaiset päivärahaetuudet
ja Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista
annetun lain mukaiset kuntoutusrahat;
2) maatalousyrittäjien tapaturmavakuutuslain
15 §:n mukaan perusturvaosuuteen katsottavat päivärahat;
3) edellä 13 luvussa tarkoitetut työterveyshuollon
järjestämisestä aiheutuvien kustannusten
korvaukset lukuun ottamatta Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiölle
maksettavia korvauksia; sekä
4) edellä 14 luvussa tarkoitetut vuosilomakustannuskorvaukset.
Kansaneläkelaitoksen 2 §:ssä tarkoitetuista toimintakuluista
työtulovakuutuksen kuluja ovat 1 momentin 1—4
kohdassa tarkoitettujen etuuksien ja korvausten täytäntöönpanosta
Kansaneläkelaitokselle aiheutuvat toimintakulut.
Työtulovakuutuksen kuluina otetaan lisäksi huomioon
1 momentissa tarkoitettujen kulujen vuosittaisen muutoksen vaikutus
sairausvakuutusrahaston vähimmäismäärän
turvaamiseen.
Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuista kuluista
vähennetään sairausvakuutusrahastoon takautuvasti
maksetut suoritukset.
12 §
Työnantajien sekä palkansaajien ja yrittäjien rahoitusosuus
Työnantajien suorittaman sairausvakuutusmaksun sekä palkka-
ja työtulon perusteella perittävän sairausvakuutuksen
päivärahamaksun tuotoilla rahoitetaan 11 §:ssä tarkoitetut
työtulovakuutuksen kulut, joista on vähennetty
13 §:ssä tarkoitetulla valtion osuudella ja yrittäjän
lisärahoitusosuudella rahoitettavat kulut.
Lain voimaan tullessa 1 momentissa tarkoitetuista kuluista rahoitetaan
työnantajan sairausvakuutusmaksulla 73 prosenttia ja sairausvakuutuksen
päivärahamaksulla 27 prosenttia.
13 §
Valtion rahoitusosuus ja yrittäjän lisärahoitusosuus
Valtion varoista rahoitetaan kulut, jotka aiheutuvat sellaisen
11 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisen päivärahan
tai kuntoutusrahan maksamisesta, joka on enintään
11 luvun 7 §:ssä tarkoitetun vähimmäismäärän
suuruinen tai, kun on kysymyksessä Kansaneläkelaitoksen
kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 35 §:ssä tarkoitettu
kuntoutusraha, enintään viimeksi mainitussa pykälässä tarkoitetun
vähimmäismäärän suuruinen.
Valtion varoista ei kuitenkaan rahoiteta niitä sairauspäivärahoja
ja kuntoutusrahoja, jotka ovat enintään vähimmäismäärän
suuruisia 12 luvun tai Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista
ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 36 §:n 1 momentin
tai 37 taikka 39 §:n mukaisen yhteensovituksen vuoksi.
Lisäksi valtion varoista rahoitetaan kulut, jotka aiheutuvat
13 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun sairaanhoidon ja
muun terveydenhuollon korvaamisesta yrittäjälle
ja muulle omaa työtään tekevälle.
Kulut, jotka aiheutuvat 8 luvun 10 §:n perusteella
maksettavasta sairauspäivärahasta, rahoitetaan
yrittäjien eläkelaissa tarkoitetun työtulon perusteella
perittävän maksun tuotoilla (yrittäjän
lisärahoitusosuus). Yrittäjän lisärahoitusosuutta
peritään päivärahamaksun lisäksi
vakuutetulta, jolla on voimassa yrittäjien eläkelaissa tarkoitettu
vakuutus.
Vakuutetun sairausvakuutusmaksun maksuperusteet
14 §
Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun maksuperuste
Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu määrätään
vakuutetun kunnallisverotuksen verotettavan tulon perusteella, ellei
tässä laissa toisin säädetä.
Yrittäjien eläkelain tai maatalousyrittäjien eläkelain
mukaista kunkin vuoden vahvistettua työtuloa käytetään
näiden lakien nojalla vakuutettujen sairausvakuutuksen
sairaanhoitomaksun perusteena siltä osin kuin tämä työtulo
korvaa:
1) verotusyhtymän tai elinkeinoyhtymän osakkaan
tai hänen perheenjäsenensä yhtymästä saaman
palkan;
2) perheenjäsenen tai kuolinpesän
osakkaan yritystoiminnasta tai maataloudesta saaman palkan;
3) osake- tai muusta yhtiöstä saadun
palkan sellaisen työntekijän osalta, jota ei pidetä mainittuun
yhtiöön työsuhteessa olevana;
4) omasta yrityksestä saadun työkorvauksen ja
käyttökorvauksen;
5) elinkeinotoiminnasta tai maataloudesta saadun ansiotulo-osuuden;
6) verotusyhtymän tai elinkeinoyhtymän osakkaan
saaman ansiotulo-osuuden;
7) porotalouden ansiotulon;
8) hankintatyön arvon; sekä
9) osakkaan yhtiöstä saaman osingon
ansiotulo-osuuden sekä peitellyn osingon sellaisen työntekijän
osalta, jota ei pidetä mainittuun yhtiöön
työsuhteessa olevana.
Yrittäjän ja maatalousyrittäjän
sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksua määrättäessä noudatetaan
soveltuvin osin, mitä kunnallisverotuksen verotettavan
tulon laskemisesta säädetään. Sairaanhoitomaksua
määrättäessä ei kuitenkaan vähennetä yrittäjien
eläkelain tai maatalousyrittäjien eläkelain
nojalla maksettua vakuutusmaksua.
15 §
Sairausvakuutuksen päivärahamaksun maksuperuste
Sairausvakuutuksen päivärahamaksu määrätään
vakuutetun veronalaisen palkkatulon ja työtulon perusteella,
ellei tässä laissa toisin säädetä.
Sairausvakuutuksen päivärahamaksun perusteena
olevaa palkkatuloa on 11 luvun 2 §:n 3—5 momentin
mukainen palkka.
Yrittäjien eläkelain tai maatalousyrittäjien eläkelain
mukaista kunkin vuoden vahvistettua työtuloa käytetään
näiden lakien nojalla vakuutettujen sairausvakuutuksen
päivärahamaksun perusteena siltä osin
kuin tämä työtulo korvaa:
1) verotusyhtymän tai elinkeinoyhtymän osakkaan
tai hänen perheenjäsenensä yhtymästä saaman
palkan;
2) perheenjäsenen tai kuolinpesän
osakkaan yritystoiminnasta tai maataloudesta saaman palkan;
3) osake- tai muusta yhtiöstä saadun
palkan sellaisen työntekijän osalta, jota ei pidetä mainittuun
yhtiöön työsuhteessa olevana;
4) omasta yrityksestä saadun työkorvauksen;
5) elinkeinotoiminnasta tai maataloudesta saadun ansiotulo-osuuden;
6) verotusyhtymän tai elinkeinoyhtymän osakkaan
saaman ansiotulo-osuuden;
7) porotalouden ansiotulon; sekä
8) hankintatyön arvon.
Jos vakuutettu on vapautettu yrittäjien eläkelain
tai maatalousyrittäjien eläkelain mukaisesta vakuuttamisvelvollisuudesta
tai jos vakuutettu ei mainittujen lakien mukaan ole velvollinen
ottamaan vakuutusta, hänen sairausvakuutuksen päivärahamaksunsa
määrätään 3 momentin
1—8 kohdassa tarkoitetun työtulon ja tähän
työtuloon sisältymättömän
palkkatulon perusteella.
16 §
Rajoitetusti verovelvollisen Suomessa saama palkkatulo maksuperusteena
Jos vakuutettu työskentelee Suomessa rajoitetusti verovelvollisena,
sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun ja päivärahamaksun
määräytymisen ja suorittamisen perusteena
käytetään palkkatulon osalta rajoitetusti
verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta annetun lain
4 §:ssä tarkoitettua palkkaa ja esiintyvän
taiteilijan sekä urheilijan henkilökohtaisen korvauksen
osalta kyseisen lain 3 §:ssä tarkoitettua henkilökohtaista
korvausta.
17 §
Ulkomaantyötulo maksuperusteena
Tuloverolain 77 §:ssä tarkoitetusta ulkomaantyötulosta
rahana maksettava osa otetaan huomioon sairausvakuutuksen
sairaanhoito- ja päivärahamaksun perusteeksi pantavaa
tulon yhteismäärää vahvistettaessa.
Ulkomaantyötulosta rahana maksettavaan osaan ei lueta työnantajan maksamia
työstä johtuvia kustannusten korvauksia
siltä osin kuin ne ovat tuloverolain tai sen nojalla annettujen
säännösten mukaan verovapaita.
Jos ulkomaantyötuloa saava on 15 §:n 3 momentissa
tarkoitettu yrittäjä, hänen sairaanhoito-
ja päivärahamaksunsa määräytyvät
kuitenkin 14 §:n 2 momentin ja 15 §:n 3 momentin
mukaisesti.
18 §
Vakuutuspalkka maksuperusteena
Jos vakuutettu työskentelee lähetettynä työntekijänä tai
muutoin ulkomailla ja hän saa tuloverolain 77 §:ssä tarkoitettua
verovapaata ulkomaantyötuloa, hänen sairausvakuutuksen
sairaanhoito- ja päivärahamaksunsa määräytymisen
ja suorittamisen perusteena käytetään
ulkomaantyötulon sijasta työntekijäin
eläkelain 7 §:n 5 momentissa tarkoitettua
vakuutuspalkkaa, edellyttäen, että vakuutetun
eläketurva on järjestetty joko pakollisesti tai
vapaaehtoisesti työntekijäin eläkelain,
lyhytaikaisissa työsuhteissa olevien työntekijäin
eläkelain (134/1962) tai taiteilijoiden
ja eräiden erityisryhmiin kuuluvien työtekijäin
eläkelain (662/1985) perusteella.
Vakuutuspalkkaa käytetään ulkomailta
saadun palkkatulon sijasta myös ulkomailla työskentelevän
rajoitetusti verovelvollisen sairausvakuutuksen sairaanhoito- ja
päivärahamaksun määräytymisen
ja suorittamisen perusteena, jos vakuutetun eläketurva
on järjestetty joko pakollisesti tai vapaaehtoisesti jonkin
1 momentissa mainitun eläkelain perusteella.
19 §
Ulkomaille maksettava eläke maksuperusteena
Jos ulkomailla asuva eläkkeensaaja on rajoitetusti
verovelvollinen, sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun määräytymisen
ja suorittamisen perusteena käytetään
eläketulon osalta Suomesta ulkomaille maksettavaa eläkettä,
josta on tehty tuloverolaissa tarkoitetut kunnallisverotuksessa
tehtävät vähennykset.
Vakuutusmaksujen määrä ja tarkistaminen
20 §
Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu
Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksu on lain voimaan tullessa
1,33 prosenttia kunnallisverotuksessa verotettavasta ansiotulosta
ja muusta 14 ja 16—19 §:ssä tarkoitetusta
sairaanhoitomaksun maksuperusteesta.
Jos vakuutettu saa muuta kuin 15—18 §:ssä tarkoitettua
ansiotuloa, häneltä peritään
tästä tulosta sen lisäksi, mitä 1
momentissa ja 23 §:ssä säädetään,
sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksua 0,17 prosenttia.
Edellä 2 momentissa tarkoitettu maksu lasketaan sairaanhoitomaksun
maksuperusteen ja päivärahamaksun maksuperusteen
erotuksesta. Jos päivärahamaksun maksuperuste
on suurempi kuin sairaanhoitomaksun maksuperuste, 2 momentissa tarkoitettua
maksua ei peritä.
21 §
Sairausvakuutuksen päivärahamaksu
Sairausvakuutuksen päivärahamaksu on lain voimaan
tullessa 0,77 prosenttia palkkatulosta, työtulosta ja muusta
15—18 §:ssä tarkoitetusta päivärahamaksun
maksuperusteesta.
Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, yrittäjän
lisärahoitusosuus on lain voimaan tullessa 0,25 prosenttia
voimassa olevan yrittäjien eläkelaissa tarkoitetun
vakuutuksen mukaisesta työtulosta.
22 §
Työnantajan sairausvakuutusmaksu
Työnantajan sairausvakuutusmaksu on lain voimaan tullessa
2,06 prosenttia työnantajan sosiaaliturvamaksusta annetussa
laissa tarkoitetusta palkasta.
23 §
Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun tarkistaminen
Edellä 20 §:n 1 momentissa tarkoitetun sairausvakuutuksen
sairaanhoitomaksun maksuprosenttia tarkistetaan siten, että sairaanhoitomaksujen
tuotoilla ja valtion rahoitusosuudella voidaan kattaa 8 §:ssä tarkoitetut
sairaanhoitovakuutuksen kulut. Maksuprosenttia tarkistetaan kahden
desimaalin tarkkuudella. Maksua tarkistettaessa noudatetaan 9 ja
10 §:ssä säädettyjä rahoitusosuuksia.
Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksun maksuprosentista säädetään
vuosittain annettavalla lailla.
24 §
Sairausvakuutuksen päivärahamaksun ja työnantajan
sairausvakuutusmaksun tarkistaminen
Sairausvakuutuksen päivärahamaksun ja työnantajan
sairausvakuutusmaksun maksuprosenttia tarkistetaan siten, että maksujen
tuotoilla ja valtion rahoitusosuudella voidaan kattaa 11 §:ssä tarkoitetut
työtulovakuutuksen kulut. Ensimmäisen vuoden jälkeen
kulujen muutokset rahoitetaan siten, että valtion rahoitusosuuden vähentämisen
jälkeen tarvittavat maksujen muutokset jakautuvat tasan
päivärahamaksun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun
kesken. Maksuprosenttia tarkistetaan kahden desimaalin tarkkuudella.
Sen estämättä, mitä 1
momentissa säädetään, yrittäjän
lisärahoitusosuutta tarkistetaan siten, että yrittäjän
lisärahoitusosuuden tuotolla voidaan kattaa se osa 11 §:ssä tarkoitetusta
työtulovakuutuksen kulusta, joka muodostuu 8 luvun 10 §:ssä tarkoitetusta päivärahamenosta.(oik.
16.2.2006)
Valtioneuvoston asetuksella vahvistetaan vuosittain ennen marraskuun
23 päivää seuraavana vuonna sovellettava
sairausvakuutuksen päivärahamaksun ja työnantajan
sairausvakuutusmaksun maksuprosentti.
25 §
Sairausvakuutusrahastossa tapahtuvan varojen siirtymisen huomioon
ottaminen
Jos työtulovakuutuksen rahoittamiseen kerättyjä varoja
käytetään kuluvan vuoden aikana sairaanhoitovakuutuksen
kulujen rahoittamiseen tai päinvastoin, sairausvakuutusrahaston
sisällä siirtyvät varat otetaan huomioon
seuraavan vuoden vakuutusmaksuja ja valtion rahoitusosuuden määrää vahvistettaessa.
26 §
Sairausvakuutusrahaston vajauksen ja ylijäämän
huomioon ottaminen
Jos seuraavan vuoden vakuutusmaksuja ja valtion rahoitusosuuden
määrää vahvistettaessa arvioidaan,
että sairausvakuutusrahaston vieraalla pääomalla
ja varauksilla vähennetty rahoitusomaisuus tulee kuluvana
vuonna alittamaan kahdeksan prosenttia tai ylittämään
kymmenen prosenttia sairausvakuutuksen kokonaiskuluista, arvioitu
vajaus tai ylijäämä otetaan huomioon
seuraavan vuoden vakuutusmaksuja ja valtion rahoitusosuuden määrää vahvistettaessa.
27 §
Valtion maksuvalmiussuoritus
Sen lisäksi, mitä muualla tässä laissa
säädetään valtion osuudesta
sairausvakuutuksen kuluihin, valtion tulee suorittaa Kansaneläkelaitokselle
sellainen määrä varoja, että sairausvakuutusrahaston
maksuvalmius on koko ajan turvattu (maksuvalmiussuoritus).
Maksuvalmiussuoritus tulee palauttaa valtiolle, kun sitä ei
enää tarvita sairausvakuutusrahaston maksuvalmiuden
turvaamiseen.
Vuoden lopussa palauttamatta olevan maksuvalmiussuorituksen
arvioitu määrä otetaan huomioon valtion
osuuden ennakkosuorituksena, kun vahvistetaan valtion rahoitusosuuden
määrää ja vakuutusmaksuja seuraavalle
vuodelle.
Maksuvalmiussuorituksen suorittamisesta säädetään
tarkemmin valtioneuvoston asetuksella.
28 §
Vakuutusmaksujen ja valtion osuuden tarkistamista varten annettavat
selvitykset
Kansaneläkelaitoksen on vuosittain toukokuun 15 päivään
mennessä toimitettava sosiaali- ja terveysministeriölle
arvio sairausvakuutusrahastosta maksettavien korvaus- ja etuuskulujen sekä Kansaneläkelaitoksen
toimintakulujen määrästä seuraavana
vuonna, arvio seuraavalle vuodelle vahvistettavista vakuutusmaksuista
ja valtion rahoitusosuuden määrästä sekä arvio mahdollisesta
sairausvakuutusrahaston vajauksesta tai ylijäämästä ja
palauttamattoman maksuvalmiussuorituksen määrästä kuluvana
vuonna. Arvioita tulee tarkistaa lokakuun 15 päivään mennessä ja
myös muulloin, jos niiden perusteet ovat olennaisesti muuttuneet.
Vakuutusmaksujen ja valtion rahoitusosuuden määrän
tarkistamista varten tarvittavista tarkemmista selvityksistä voidaan
säätää sosiaali- ja terveysministeriön
asetuksella.
Menettelyä ja muutoksenhakua koskevat säännökset
29 §
Ennakkoperintälain soveltaminen
Vakuutetun sairausvakuutusmaksun ennakonpidätyksestä on
voimassa, mitä ennakkoperintälaissa säädetään.
Jos tuloverolain 77 §:ssä tarkoitettua verovapaata
ulkomaantyötuloa saavan vakuutetun sairausvakuutusmaksu
määräytyy vakuutuspalkan perusteella,
suomalainen työnantaja, joka on lähettänyt
työntekijän ulkomaille ja joka maksaa työntekijän
palkan, on velvollinen toimittamaan ennakonpidätyksen vakuutetun
sairausvakuutusmaksun suorittamiseksi.
30 §
Työnantajan ilmoitusvelvollisuus
Työnantajan on palkanmaksun yhteydessä ilmoitettava
palkansaajalle ennakonpidätyksenä perityn sairausvakuutuksen
päivärahamaksun määrä.
31 §
Verotusmenettelystä annetun lain soveltaminen
Vakuutetun sairausvakuutusmaksuun sovelletaan verotusmenettelystä annetun
lain kunnallisveroa koskevia säännöksiä veron
huojennuksesta, lykkäämisestä, oikaisusta
ja jälkiverotuksesta sekä muusta verotusmenettelystä.
Vakuutetun sairausvakuutusmaksun muutoksenhausta on voimassa,
mitä siitä säädetään
verotusmenettelystä annetussa laissa. Mainitussa laissa
säädetään myös Kansaneläkelaitoksen
ja veroasiamiehen oikeudesta hakea muutosta vakuutetun sairausvakuutusmaksuun.
32 §
Eräiden verotusta koskevien lakien soveltaminen
Vakuutetun sairausvakuutusmaksun kannosta, perimisestä ja
palauttamisesta on voimassa, mitä niistä säädetään
veronkantolaissa (609/2005).
Jos rajoitetusti verovelvollisen vakuutetun sairausvakuutusmaksu
määräytyy vakuutuspalkan perusteella,
suomalainen työnantaja, joka on lähettänyt
työntekijän ulkomaille ja joka maksaa työntekijän
palkan, on velvollinen perimään vakuutetun sairausvakuutusmaksun
siten kuin rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta
annetussa laissa säädetään lähdeveron
perimisestä.
Jos vakuutetun sairausvakuutusmaksua ei ole perittävä rajoitetusti
verovelvolliselta ulkomailla työskentelevältä vakuutetulta
2 momentissa tarkoitetulla tavalla, sairausvakuutusmaksu määrätään
noudattaen rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta
annetun lain 3 luvussa tarkoitettua menettelyä. Maksua
määrättäessä ei kuitenkaan
tehdä tuloverolaissa tarkoitettuja vähennyksiä.
Palkan tai korvauksen maksaja on velvollinen perimään
16 §:ssä tarkoitetun Suomessa työskentelevän
rajoitetusti verovelvollisen vakuutetun sairausvakuutusmaksun siten
kuin rajoitetusti verovelvollisen tulon ja varallisuuden verottamisesta
annetussa laissa säädetään lähdeveron
perimisestä.
33 §
Vakuutusmaksujen periminen ulosottotoimin
Tässä laissa säädetyt maksut,
joiden suoritus on laiminlyöty, peritään
ilman tuomiota ja päätöstä siten
kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa
laissa (367/1961) säädetään.
34 §
Vakuutetun sairausvakuutusmaksun ja lähdevero-osuuden
tilittäminen
Verohallinto tilittää vakuutetun sairausvakuutusmaksut
verontilityslaissa (532/1998) säädetyllä tavalla
Kansaneläkelaitokselle. Verohallinnon tulee tilittää Kansaneläkelaitokselle
rajoitetusti verovelvollisilta perityt sairausvakuutusmaksut samoin
kuin lähdeveron tuotosta se osuus, joka vastaa 6 §:n
2 momentin perusteella suorittamatta jäävien sairausvakuutuksen
sairaanhoitomaksujen yhteismäärää maksujen
ja lähdeveron kertymisvuotta seuraavan vuoden kesäkuun
vakuutusmaksutilityksen yhteydessä.
Sairausvakuutuksen sairaanhoitomaksut ja päivärahamaksut
tulee tilittää erikseen sairausvakuutusrahastoon.
35 §
Valtion osuuden suorittaminen
Valtion on suoritettava Kansaneläkelaitokselle kuukausittain
2, 10 ja 13 §:ssä tarkoitettu valtion osuus siten
kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään.
36 §
Kansaneläkelaitoksen valvontaoikeus
Kansaneläkelaitoksella on oikeus valvoa vakuutetun
sairausvakuutusmaksun ja työnantajan sairausvakuutusmaksun
määräämistä, maksuunpanoa,
kantoa ja tilitystä sekä tarkastaa näiltä osin
verotusta koskevia asiakirjoja.