4 a luku
Potilaan perusoikeuksien rajoittaminen tahdosta riippumattoman
hoidon ja tutkimuksen aikana
22 a §
Potilaan määritelmä ja perusoikeuksien
rajoitusten yleiset edellytykset
Potilaalla tarkoitetaan tässä luvussa edellä 2—4
luvuissa säädetyllä tavalla tarkkailuun otettua
taikka tutkimukseen tai hoitoon määrättyä henkilöä.
Potilaan itsemääräämisoikeutta
ja muita perusoikeuksia saa tämän luvun säännösten
nojalla rajoittaa vain siinä määrin kuin
sairauden hoito, hänen turvallisuutensa tai toisen henkilön turvallisuus
taikka muun tässä luvussa säädetyn edun
turvaaminen välttämättä vaatii.
Toimenpiteet on suoritettava mahdollisimman turvallisesti ja potilaan
ihmisarvoa kunnioittaen. Itsemääräämisoikeuden
rajoitusta valittaessa ja mitoitettaessa on erityistä huomiota
kiinnitettävä potilaan sairaalassa olon perusteeseen.
Tutkimukseen 3 tai 4 luvun mukaisesti määrätyn
itsemääräämisoikeutta ja muita
perusoikeuksia saa rajoittaa tässä luvussa säädetyin
edellytyksin, vaikka häntä ei olisi otettu tarkkailuun
tai määrätty hoitoon. Hänelle
saadaan kuitenkin antaa 22 b ja 22 c §:ssä tarkoitettua
hoitoa hänen tahdostaan riippumatta vain, jos se on hänen henkeään
tai terveyttään uhkaavan vaaran torjumiseksi välttämätöntä.
22 b §
Psyykkisen sairauden hoito
Potilasta on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen
kanssaan. Hoitoa toteutettaessa on laadittava hoitosuunnitelma.
Potilaan psyykkisen sairauden hoidossa saadaan hänen
tahdostaan riippumatta käyttää vain sellaisia
lääketieteellisesti hyväksyttäviä tutkimus-
ja hoitotoimenpiteitä, joiden suorittamatta jättäminen
vakavasti vaarantaa hänen tai muiden terveyttä tai
turvallisuutta. Psykokirurgisia tai muita potilaan koskemattomuuteen
vakavasti tai peruuttamattomasti vaikuttavia hoitotoimenpiteitä voidaan
tehdä vain täysi-ikäisen potilaan kirjallisella
suostumuksella, jollei kyse ole potilaan henkeä uhkaavan
vaaran torjumiseksi välttämättömästä toimenpiteestä.
Potilaan tahdosta riippumatta suoritettavista hoito- ja tutkimustoimenpiteistä päättää
häntä hoitava
lääkäri. Hoitava lääkäri
päättää myös potilaan
kiinnipitämisestä tai sitomisesta hoitotoimenpiteen
ajaksi taikka muusta näihin rinnastettavasta hoidon suorittamisen
kannalta välttämättömästä lyhytaikaisesta
rajoitustoimenpiteestä.
22 c §
Ruumiillisen sairauden hoito
Potilaalla on oikeus ruumiillisen sairautensa hoitoon siten
kuin potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992)
3 §:ssä säädetään. Sairautta
on hoidettava yhteisymmärryksessä potilaan kanssa
siten kuin mainitun lain 6—9 §:ssä säädetään.
Jos potilas, joka ei kykene päättämään
hoidostaan, vastustaa ruumiillisen sairautensa hoitoa, hoitoa saa
antaa vain, jos se on tarpeen potilaan henkeä tai terveyttä uhkaavan
vaaran torjumiseksi. Hoidosta päättää potilasta
hoitava lääkäri, joka saa myös
päättää muista hoidon suorittamisen
kannalta välttämättömistä lyhytaikaisista
rajoitustoimenpiteistä.
Edellä 2 momentissa tarkoitettua hoitoa voidaan antaa
myös muussa kuin psykiatrista hoitoa antavassa terveydenhuollon
toimintayksikössä. Tällöin hoidosta
ja sen suorittamisen kannalta välttämättömistä lyhytaikaisista
rajoitustoimenpiteistä päättää potilaan
hoidosta tässä yksikössä vastaava
lääkäri, jonka tulee toimia yhteistyössä potilasta
psykiatrista hoitoa antavassa yksikössä hoitavan
lääkärin kanssa.
22 d §
Liikkumisvapauden rajoittaminen
Potilasta saadaan kieltää poistumasta sairaalan
alueelta tai tietyn hoitoyksikön tiloista. Jos potilas
poistuu sairaalasta ilman lupaa tai luvan saatuaan jää palaamatta
sinne, hänet voidaan noutaa sairaalaan.
Potilaan poistumisen estämiseksi tai hänen siirtämisekseen
saa toimintayksikön hoitohenkilökunta käyttää sellaisia
tarpeellisia voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina.
Potilaan liikkumisvapauden rajoittamisesta hoitoyksikössä päättää häntä hoitava
lääkäri.
Voimakeinojen puolustettavuutta arvioitaessa on otettava huomioon
potilaan sairaalassa olon syy, hänen poistumisestaan aiheutuva
vaara hänen tai muiden terveydelle tai turvallisuudelle,
käytettävissä olevat voimavarat sekä muut tilanteen
kokonaisarvosteluun vaikuttavat seikat.
22 e §
Erityiset rajoitukset
Potilas saadaan vastoin tahtoaan eristää muista
potilaista:
1) jos hän käyttäytymisensä tai
uhkauksensa perusteella todennäköisesti vahingoittaisi
itseään tai muita,
2) jos hän käyttäytymisellään
vakavasti vaikeuttaa muiden potilaiden hoitoa tai vakavasti vaarantaa
omaa turvallisuuttaan tai todennäköisesti vahingoittaa
omaisuutta merkittävästi, taikka
3) jos potilaan eristäminen on välttämätöntä muusta
erittäin painavasta hoidollisesta syystä.
Eristetylle potilaalle on annettava soveltuva vaatetus.
Edellä 1 momentissa tarkoitetuissa tilanteissa hoitohenkilökuntaan
kuuluva saa käyttää potilaan kiinnipitämiseen
tämän eristämiseksi välttämättömiä voimakeinoja.
Asiasta on välittömästi ilmoitettava
potilasta hoitavalle lääkärille.
Potilasta voidaan pitää kiinni muissakin kuin 1
momentin 1 ja 2 kohdassa mainituissa tilanteissa, jos se hoidollisista
syistä on välttämätöntä.
Edellä 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa
potilas saadaan myös sitoa vyöllä tai muulla
vastaavalla tavalla, jolleivät muut toimenpiteet ole riittäviä.
Potilaan eristämisestä ja sitomisesta päättää potilasta
hoitava lääkäri suorittamansa tutkimuksen
perusteella. Kiireellisissä tapauksissa hoitohenkilökuntaan
kuuluva saa väliaikaisesti eristää tai
sitoa potilaan, minkä jälkeen asiasta on välittömästi
ilmoitettava lääkärille.
22 f §
Erityisten rajoitusten kesto ja niiden täytäntöönpanon
valvonta
Potilaan kiinnipitäminen, eristäminen tai
sidottuna pitäminen on lopetettava heti, kun se ei enää ole
välttämätöntä. Potilasta
hoitavan lääkärin on arvioitava eristetyn
tai sidotun potilaan tila niin usein kuin tämän
terveydentila edellyttää ja päätettävä toimenpiteen
jatkamisesta tai lopettamisesta.
Kun potilas on määrätty eristettäväksi
tai sidottavaksi, on hänelle samalla määrättävä vastuuhoitaja,
jonka tulee huolehtia siitä, että potilas saa
toimenpiteen aikana riittävän hoidon ja huolenpidon
ja mahdollisuuden keskustella hoitohenkilökunnan kanssa.
Sidotun tai alaikäisen potilaan tilaa on jatkuvasti seurattava
siten, että hoitohenkilökunta on näkö-
ja kuuloyhteydessä potilaaseen.
Yli 12 tuntia jatkuneesta potilaan eristämisestä ja
yli kahdeksan tuntia jatkuneesta potilaan sitomisesta on viipymättä ilmoitettava
potilaan edunvalvojalle tai lailliselle edustajalle.
Lääninhallitukselle on kahden viikon välein toimitettava
ilmoitus potilaiden eristämisistä ja sitomisista.
Lääninhallitukselle tehtävässä ilmoituksessa
on mainittava potilaan tunnistetiedot, tiedot toimenpiteestä ja
sen syystä sekä toimenpiteen määränneen
lääkärin nimi. Lääninhallituksen
tulee hävittää potilasta koskevat tunnistetiedot
kahden vuoden kuluttua tietojen saamisesta.
22 g §
Omaisuuden haltuunotto
Jos potilaalla on hallussaan päihteitä tai
huumausaineiden käyttöön erityisesti
soveltuvia välineitä taikka potilaan tai muiden
henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta vaarantavia
aineita tai esineitä, ne saadaan ottaa toimintayksikön
haltuun. Jos potilas sairaudentilansa vuoksi todennäköisesti
hävittäisi rahansa tai muut maksuvälineensä,
ne saadaan ottaa toimintayksikön haltuun. Samoin saadaan
ottaa haltuun muut hoitoa tai toimintayksikön yleistä järjestystä vakavasti haittaavat
aineet ja esineet. Hoidon päätyttyä haltuun
otettu omaisuus on palautettava potilaalle, jollei omaisuuden palauttamisesta
tai hävittämisestä muussa laissa toisin
säädetä.
Henkilökuntaan kuuluva saa ottaa 1 momentissa tarkoitetut
aineet ja esineet toimintayksikön haltuun. Asiasta on viipymättä ilmoitettava ylilääkärille
tai muulle vastaavalle lääkärille, jonka
tulee ratkaista palautetaanko omaisuus potilaalle jo ennen hoidon
päättymistä. Potilasasiakirjoihin tulee
merkitä, mitä omaisuutta on otettu haltuun sekä haltuunoton
syy.
22 h §
Potilaan omaisuuden ja lähetysten tarkastaminen
Jos on perusteltua syytä epäillä,
että potilaalla on hallussaan 22 g §:ssä tarkoitettuja
aineita tai esineitä, saadaan hänen käytössään
olevat tilat tai hänen hallussaan oleva omaisuus tarkastaa.
Jos on perusteltua syytä epäillä,
että potilaalle osoitettu kirje tai muu lähetys
sisältää 22 g §:ssä tarkoitettuja
aineita tai esineitä, saadaan lähetyksen sisältö tarkastaa
kirjettä tai muuta luottamuksellista viestiä lukematta.
Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetusta tarkastamisesta
päättää potilasta hoitava lääkäri.
Potilaan omaisuus on tarkastettava kahden laitoksen henkilökuntaan
kuuluvan henkilön läsnä ollessa, jollei
erityisestä syystä muuta johdu. Potilaan kirjeen
tai muun lähetyksen tarkastaminen on mahdollisuuksien mukaan
tehtävä potilaan läsnä ollessa.
22 i §
Henkilöntarkastus ja -katsastus
Jos on perusteltua syytä epäillä,
että potilaalla on vaatteissaan tai muutoin yllään
22 g §:ssä tarkoitettuja aineita tai esineitä,
hänelle saadaan asian selvittämiseksi toimittaa
henkilöntarkastus. Jos on todennäköisiä syitä epäillä,
että potilas on päihdyttävän
aineen vaikutuksen alainen tai että hänellä on
niitä tai 22 g §:ssä tarkoitettuja aineita
tai esineitä kehossaan, hänelle saadaan toimittaa
henkilönkatsastus, joka käsittää potilaan
ruumiin tarkastamisen, puhalluskokeen, veri-, virtsa- tai sylkinäytteen
ottamisen. Näytteen antamisesta tai kokeen suorittamisesta
ei saa aiheutua tarpeetonta haittaa potilaalle.
Henkilöntarkastuksen tai -katsastuksen toimittamisesta
päättää potilaan hoidosta vastaava lääkäri,
ja se on tehtävä toimintayksikön henkilökuntaan
kuuluvan kahden terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa
laissa (559/1994) tarkoitetun ammattihenkilön
läsnä ollessa. Henkilönkatsastuksen saa
suorittaa vain terveydenhuollon ammattihenkilö. Lääketieteellistä asiantuntemusta
vaativan tutkimuksen saa suorittaa vain lääkäri.
Tarkastuksista on tehtävä merkinnät potilasasiakirjoihin.
22 j §
Yhteydenpidon rajoittaminen
Potilaalla on oikeus pitää yhteyttä sairaalan ulkopuolelle
käyttämällä puhelinta, lähettämällä ja
vastaanottamalla kirjeitä tai muita luottamuksellisia viestejä ja
muita lähetyksiä sekä vastaanottamalla
vieraita.
Potilaan yhteydenpitoa sairaalan ulkopuolelle saadaan rajoittaa,
jos yhteydenpidosta on vakavaa haittaa potilaan hoidolle, kuntoutukselle tai
turvallisuudelle tai jos rajoittaminen on välttämätöntä muun
henkilön yksityiselämän suojaamiseksi.
Edellä 2 momentissa tarkoitetusta syystä potilaan
lähettämä tai hänelle osoitettu
yksittäinen kirje tai muu siihen rinnastettava viesti saadaan lukea
ja pidättää. Potilaan hallussa olevat
yhteydenpitoon käytettävät välineet
ja laitteet saadaan rajoituksen ajaksi ottaa toimintayksikön haltuun
tai niiden käyttöä saadaan rajoittaa.
Pidätetyt kirjeet on säilytettävä erillään
potilasasiakirjoista siten, että ne ovat vain pidättämispäätöksen
tekemiseen osallistuvien luettavissa.
Potilaan ja sairaalan toimintaa valvovien viranomaisten, lainkäyttöviranomaisten
ja ihmisoikeuksien kansainvälisten valvontaelimien välistä kirjeenvaihtoa
tai muuta yhteydenpitoa ei saa rajoittaa. Potilaan yhteydenpitoa
oikeusavustajaansa tai sairaalan potilasasiamieheen ei saa rajoittaa.
Sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaavan ylilääkärin
tai muun vastaavan lääkärin on tehtävä 2
momentissa tarkoitetusta yhteydenpidon rajoittamisesta kirjallinen
päätös. Ennen päätöksen
tekemistä on potilaalle varattava tilaisuus tulla kuulluksi.
Myös muulle sairaalan tiedossa olevalle asianosaiselle
on mahdollisuuksien mukaan varattava tilaisuus tulla kuulluksi.
Päätöksessä on mainittava rajoituksen
syy, henkilöt, joihin rajoitus kohdistuu, millaista yhteydenpitoa
rajoitus koskee ja missä laajuudessa se toteutetaan. Rajoitusta
koskevan päätöksen tulee olla määräaikainen
ja se saa olla voimassa enintään 30 päivää kerrallaan.
22 k §
Rajoitusten toteuttamista koskevat ohjeet ja rajoituksista pidettävä luettelo
Sairaalan psykiatrista hoitoa antavassa yksikössä tulee
olla kirjalliset, riittävän yksityiskohtaiset
ohjeet siitä, miten tässä luvussa tarkoitettuja
potilaan itsemääräämisoikeuden
rajoituksia toteutetaan.
Tässä luvussa tarkoitettujen itsemääräämisoikeuden
rajoitusten käytön seurannan ja valvonnan turvaamiseksi
on hoitoyksikössä pidettävä erillistä luetteloa
rajoituksista. Luetteloon tulee merkitä potilaan tunnistetiedot,
rajoitusta koskevat tiedot sekä rajoituksen määränneen
lääkärin ja rajoituksen suorittajien
nimet. Tiedot on poistettava luettelosta kahden vuoden kuluttua
merkinnän tekemisestä.
Edellä 2 momentissa tarkoitetun luettelon sisällöstä säädetään
tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.
Potilasasiakirjoihin tehtävistä merkinnöistä säädetään
potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa.
24 §
Muutoksenhaku
Sairaalan lääkärin päätökseen,
joka koskee henkilön määräämistä hoitoon
tai hoidon jatkamista hänen tahdostaan riippumatta tai
potilaan omaisuuden haltuunottoa taikka yhteydenpidon rajoittamista
22 j §:n 2 momentin nojalla, saa hakea muutosta valittamalla
hallinto-oikeuteen. Valitus on tehtävä 14 päivän
kuluessa päätöksen tiedoksisaannista.
Muutoksenhausta on muutoin voimassa, mitä hallintolainkäyttölaissa (586/1996)
säädetään. Muutoksenhakuasiassa muulle
asianosaiselle kuin potilaalle voidaan antaa tietoja potilaan terveydentilasta
vain potilaan suostumuksella tai potilaan asemasta ja oikeuksista
annetun lain 9 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Alaikäisen potilaan hoitoon määräämistä tai hoidon
jatkamista koskevaan 1—3 momentissa tarkoitettuun päätökseen
saa hakea muutosta 12 vuotta täyttänyt alaikäinen
itse, hänen vanhempansa ja huoltajansa sekä henkilö,
jonka hoidossa ja kasvatuksessa alaikäinen on välittömästi ennen
hoitoon määräämistä ollut.
Alaikäisen potilaan yhteydenpidon rajoittamista koskevaan
1 momentissa tarkoitettuun päätökseen
saa hakea muutosta 12 vuotta täyttänyt alaikäinen
itse sekä hänen huoltajansa, edunvalvojansa tai
muu laillinen edustajansa sekä muu asianosainen, jonka yhteydenpitoa
lapseen päätöksellä on rajoitettu.
25 §
Täytäntöönpano ja sen keskeyttäminen
Tahdosta riippumatta annettavaan hoitoon määräämistä tai
sellaisen hoidon jatkamista tai omaisuuden haltuunottoa taikka yhteydenpidon rajoittamista
koskeva päätös pannaan täytäntöön
heti alistuksesta tai muutoksenhausta huolimatta.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
27 §
Hoitoon määrätyn avustaminen hallinto-oikeudessa
ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa
Hallinto-oikeus tai korkein hallinto-oikeus voivat määrätä tahdostaan
riippumatta hoitoon määrätylle avustajan,
jos hoitoon määrätty sitä pyytää tai
tuomioistuin harkitsee sen määräämisen
muutoin tarpeelliseksi.
Maksuttomasta oikeudenkäynnistä hallinto-oikeudessa
ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltävässä asiassa
säädetään maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetussa
laissa (87/1973).
Jos hallinto-oikeus tai korkein hallinto-oikeus määrää avustajan,
vaikka hoitoon määrätty ei ole ilmoittanut
sitä haluavansa, on avustajan määräämisestä soveltuvin
osin ja avustajalle tulevasta palkkiosta ja korvauksesta voimassa, mitä maksuttomasta
oikeudenkäynnistä annetussa laissa säädetään,
riippumatta siitä, onko hoitoon määrätylle
myönnetty tai myönnetäänkö hänelle
maksuton oikeudenkäynti vai ei.
34 §
Tarkemmat säännökset
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella annetaan
tarvittaessa säännöksiä tahdosta
riippumatta annettavan hoidon järjestämisestä.
Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella vahvistetaan
tässä laissa tarkoitetuissa lausunnoissa, päätöksissä ja
ilmoituksissa käsiteltävien lomakkeiden kaavat.
Sosiaali- ja terveysministeriö voi lisäksi antaa
ohjeita tahdosta riippumatta annettavan hoidon järjestämisestä sekä mielenterveyspalvelujen
sisällöstä ja järjestämisestä.