2 luku
Eläke- ja kuntoutusetuudet
Vanhuuseläke
8 §
Oikeus vanhuuseläkkeeseen
Työntekijällä on oikeus jäädä vanhuuseläkkeelle
63—68 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden
alusta. Työntekijällä on oikeus jäädä vanhuuseläkkeelle
jo mainittua aikaisemmin, jos hän on saavuttanut eroamisikänsä.
Työntekijällä on oikeus jäädä varhennetulle vanhuuseläkkeelle
aikaisintaan 62 vuoden iän täyttämistä seuraavan
kalenterikuukauden alusta tai lykätylle vanhuuseläkkeelle
68 vuoden iän täyttämistä seuraavan
kalenterikuukauden jälkeen.
Varhennettuun ja lykättyyn vanhuuseläkkeeseen
sovelletaan muutoin, mitä vanhuuseläkkeestä tässä laissa
säädetään.
Vanhuuseläkkeen ja varhennetun vanhuuseläkkeen
myöntämisen edellytyksenä on, ettei työntekijä enää ole
siinä palveluksessa, josta hän jää eläkkeelle.
Jos työntekijä on kahdessa tai useammassa
tämän lain mukaisessa palveluksessa ja hän
päättää niistä yhden
tai useamman jäädäkseen vanhuuseläkkeelle,
hänelle myönnetään 4 momentin
estämättä vanhuuseläkkeenä myös
vanhuuseläkkeen alkamiseen mennessä jatkuvasta
palveluksesta maksetuista työansioista karttunut eläke.
9 §
Vanhuuseläke varhennettuna samasta ajankohdasta muusta
pohjoismaasta myönnetyn vanhuuseläkkeen kanssa
Sen estämättä, mitä 8 §:n
2 momentissa säädetään, työntekijälle
voidaan hakemuksesta myöntää vanhuuseläke
varhennettuna aikaisintaan 60 vuoden iän täyttämistä seuraavan
kalenterikuukauden alusta, kuitenkin aikaisintaan eläkkeen
hakemista seuraavan kuukauden alusta, jos työntekijällä on
oikeus vanhuuseläkkeeseen 62 vuotta alemmassa iässä Suomen,
Islannin, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välisen valtioiden
eläkejärjestelmien mukaisen eläkeoikeuden sopeuttamista
koskevan sopimuksen (SopS 96/2002) perusteella. Tällöin
eläkettä vähennetään
0,6 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolta eläkettä maksetaan
ennen 63 vuoden iän täyttämiskuukautta
seuraavan kalenterikuukauden alkua.
10 §
Vanhuuseläkkeen määrä
Jos vanhuuseläke alkaa 63—68 vuoden iän täyttämistä seuraavan
kalenterikuukauden alusta, vanhuuseläkkeen määrä on
eläkkeen alkamisajankohtaan mennessä ansaittu
eläke.
Jos eläke myönnetään varhennettuna
vanhuuseläkkeenä, eläkettä vähennetään
pysyvästi 0,6 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolta
eläkettä maksetaan ennen 63 vuoden iän
täyttämiskuukautta seuraavan kalenterikuukauden
alkua (varhennusvähennys). Varhennusvähennys
lasketaan eläkkeen alkamisajankohtaan mennessä ansaitusta
eläkkeestä.
Varhennusvähennystä ei tehdä, jos
työttömyyspäivärahaa työttömyysturvalain (1290/2002)
6 luvun 9 §:n 2 momentin lisäpäiväoikeuden
perusteella saanut työntekijä jää vanhuuseläkkeelle
62 vuoden iässä.
Vanhuuseläkettä lykättäessä eläkettä korotetaan
0,4 prosenttia jokaiselta kuukaudelta, jolta eläkkeen alkamisaikaa
lykätään 68 vuoden iän täyttämistä seuraavan
kuukauden alkua myöhemmäksi (lykkäyskorotus).
Lykkäyskorotus lasketaan 68 vuoden iän täyttämiskuukauden loppuun
mennessä ansaitusta eläkkeestä.
11 §
Vanhuuseläkkeen alkaminen
Vanhuuseläke ja varhennettu vanhuuseläke alkavat
sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona työntekijä on
täyttänyt vanhuuseläkkeen tai varhennetun
vanhuuseläkkeen saamiseen oikeuttavan iän ja lopettanut
palveluksen, jonka perusteella hän hakee vanhuuseläkettä.
Vanhuuseläkettä ja varhennettua vanhuuseläkettä ei kuitenkaan
myönnetä ilman pätevää syytä takautuvasti
pidemmältä ajalta kuin eläkkeen hakemiskuukautta
edeltäneeltä kolmelta kuukaudelta.
Jos työntekijä jatkaa työntekoa 68
vuotta täytettyään, vanhuuseläke
myönnetään eläkkeen hakemista
seuraavan kalenterikuukauden alusta.
Vanhuuseläkkeen alkamisen jälkeen maksetuista
työansioista on hakemuksesta oikeus eläkkeeseen
aikaisintaan työntekijän 68 vuoden iän täyttämistä seuraavan
kalenterikuukauden alusta.
12 §
Vanhuuseläkkeen lakkauttaminen
Työntekijä voi hakea vanhuuseläkkeensä lakkauttamista,
jos hänelle on myönnetty kuntoutustuki sellaisen
määräaikaisen työkyvyttömyyden
perusteella, jonka on kuntoutustukea myönnettäessä arvioitu
jatkuvan sen jälkeen, kun työntekijä täyttää 63
vuotta. Vanhuuseläkkeen lakkauttamista on haettava kuukauden
kuluessa työkyvyttömyyden päättymisestä ja
vanhuuseläke lakkautetaan työkyvyttömyyden
päättymiseen.
13 §
Vanhuuseläke julkisista eläkejärjestelmistä
Työntekijällä on oikeus
tämän lain mukaiseen vanhuuseläkkeeseen,
jos hän ennen 63 vuoden iän täyttämistä on
saanut vanhuuseläkkeen, joka ajalta ennen 1 päivää tammikuuta
1995 on karttunut 11/60 prosenttia eläkeajaksi
luetulta kuukaudelta:
1) valtion eläkelain voimaanpanosta annetun lain
( /2006) nojalla;
2) kunnallisen eläkelain voimaanpanolain (550/2003)
nojalla;
3) Kansaneläkelaitoksesta annetun lain (731/2001)
13 §:n nojalla;
4) Suomen Pankin eläkesäännön
nojalla;
5) evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain (298/1966)
nojalla;
6) ortodoksisesta kirkkokunnasta annetun lain (521/1969)
nojalla; tai
7) Ahvenanmaan maakunnan varoista soveltuvin osin valtion
eläkesäännösten mukaisesti suoritettavaa
eläketurvaa koskevan lainsäädännön
nojalla.
Vanhuuseläkkeen saamisen edellytyksenä 1 momentin
perusteella on, että työntekijän tämän
lain mukainen palvelus ei jatku. Tällöin vanhuuseläkeikänä pidetään
1 momentissa mainittujen säännösten tai
eläkesäännön mukaista eläkeikää.
Jos työntekijä on saanut 1 momentissa tarkoitettujen
säännösten tai määräysten
perusteella varhennetun vanhuuseläkkeen, joka on ennen 1 päivää tammikuuta
1995 karttunut 11/60 prosenttia eläkeajaksi luetulta
kuukaudelta, tämän eläkkeen saamisen
eläkeikää pidetään
myös hänen tämän lain mukaisena
eläkeikänään.
Osa-aikaeläke
14 §
Oikeus osa-aikaeläkkeeseen
Osa-aikatyöhön siirtyneellä 58—67-vuotiaalla
työntekijällä on oikeus saada osa-aikaeläkettä edellyttäen,
että:
1) hän ei saa muuta omaan työskentelyyn
perustuvaa eläkettä tai vastaavaa ulkomaista tai kansainvälisen
järjestön tai Euroopan yhteisöjen toimielimen
palvelukseen perustuvaa etuutta;
2) hänellä on välittömästi
ennen osa-aikaeläkkeen alkamista tämän
lain piiriin kuuluvaa kokoaikaista palvelua yhdenjaksoisesti vähintään
kuusi kuukautta ja hänellä on ennen osa-aikaeläkkeen
alkamisvuotta välittömästi edeltäneiden
viiden kalenterivuoden aikana tämän lain alaisia
työansioita kolmena kalenterivuonna vähintään
12 000 euroa vuodessa; kokoaikaisena palveluna pidetään
sellaista työtä, jossa työansiot
ovat vähintään 1 000 euroa kuukaudessa;
3) hänen palveluksensa työaika ja
ansio on vähentynyt niin, että työansiot
osa-aikatyössä ovat yhteensä vähintään
35 prosenttia ja enintään 70 prosenttia ennen
vähentämistä hänellä olleesta
vakiintuneesta ansiosta, kuitenkin vähintään
229,34 euroa kuukaudessa, jolloin työajan vähentyminen
ei saa merkittävästi poiketa työansioiden
vähenemisestä; sekä
4) hän ei ole yhdenjaksoisesti poissa työstä kuutta
viikkoa pitempää aikaa, mihin ei lueta vuosilomaa
tai muuta siihen verrattavaa aikaa eikä aikaa, jolta maksetaan
sairausvakuutuslain (1224/2004) mukaista päivärahaa,
liikennevakuutuslain (279/1959) nojalla myönnettyä ansionmenetyskorvausta
tai tapaturmavakuutuslain (608/1948) säännöksiin
perustuvaa päivärahaa siltä osin kuin
työntekijä on saanut mainittuja päivärahoja
ja sairausajan palkkaa yhteensä enintään
12 kuukauden ajalta.
Jos työntekijän ansiotulojen vähentyminen poikkeaa
työajan lyhentymisestä sen vuoksi, että kokoaikaisen
ansiotyön ansiotuloon on sisältynyt palkkaukseen
kuuluvaa ylityökorvausta, sunnuntai-, yötyö-
tai vuorolisää taikka muuta sellaista erityistä lisää tai
korvausta, jota ei sisälly osa-aikatyöstä saatavaan
ansiotuloon, tällainen lisä tai korvaus jätetään
huomioon ottamatta 1 momentin 3 kohdassa säädettyjen
edellytysten täyttymistä arvioitaessa.
Jos työntekijä on valtiollistamisen yhteydessä siirretty
kunnallisesta tai yksityisestä palveluksesta valtion palvelukseen,
otetaan 1 momentin 2 kohdassa mainittua kuuden kuukauden määräaikaa
laskettaessa huomioon työntekijän valtiollistamista
edeltänyt kunnallinen tai yksityinen palvelus ja kolmen
vuoden ansioissa myös ansiot kunnallisesta tai yksityisestä palveluksesta.
15 §
Osa-aikaeläkkeen määrä
Osa-aikaeläkkeen määrä on
50 prosenttia työeläkelakien alaisuuteen kuuluneen
kokoaikatyön vakiintuneen ansion ja työeläkelakien
alaisen osa-aikatyön ansion erotuksesta (ansion alenema).
Osa-aikaeläkettä määrättäessä vakiintuneena ansiona
pidetään 63 §:ssä tarkoitettua
tulevan ajan ansiota, jonka perusteella työntekijän
työkyvyttömyyseläke laskettaisiin, jos
työntekijä osa-aikaeläkkeen alkamishetkellä olisi
tullut työkyvyttömäksi.
Jos työntekijällä on oikeus saada
osa-aikaeläkettä myös muun työeläkelain
perusteella, tämän lain mukainen osa-aikaeläke
on sama suhteellinen osuus 1 momentissa mainitusta ansiotulojen
erotuksesta kuin tämän lain alaiset vakiintuneessa
ansiossa huomioon otetut työansiot ovat niiden lakien vastaavista
työansioista, joiden perusteella osa-aikaeläke
myönnetään.
16 §
Osa-aikaeläkkeen enimmäismäärä
Osa-aikaeläkkeen enimmäismäärä on
75 prosenttia työntekijälle osa-aikaeläkkeen
alkamisajankohtaan mennessä karttuneista, työeläkelakien
ja valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta
alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta annetun lain
(644/2003) mukaisista eläkkeistä. Jos
eläkkeestä on vähennettävä ensisijainen
etuus 73 tai 74 §:ssä tarkoitetulla tavalla, osa-aikaeläkkeen
enimmäismäärä lasketaan näin
vähennetystä eläkkeestä. Osa-aikaeläkkeen
enimmäismäärä tarkistetaan,
jos osa-aikaeläkkeen saajalle myönnetään
73 tai 74 §:ssä tarkoitettu ensisijainen
etuus tai tällaisen etuuden määrä muuttuu.
Edellä 1 momentissa mainittuun eläkkeeseen rinnastetaan
eläke, joka työntekijälle on karttunut
Euroopan unioniin tai Euroopan talousalueeseen kuuluvassa maassa
(EU- tai ETA-maa). Jollei mainitusta eläkkeestä saada
tietoa, osa-aikaeläkkeen enimmäismäärää laskettaessa
huomioon otettavana eläkkeenä voidaan käyttää sellaista
laskennallista eläkettä, joka työntekijälle olisi
karttunut, jos hänen vieraassa valtiossa työskentelynsä olisi
ollut tämän lain mukaista palvelusta (teoreettinen
eläke).
Jos työntekijällä on oikeus saada
osa-aikaeläkettä myös muun työeläkelain
mukaan ja 1 momentissa mainittu 75 prosentin enimmäismäärä vähentää osa-aikaeläkkeen
määrää, vähennys tehdään
näiden lakien kesken vakiintuneessa ansiotulossa huomioon
otettujen työansioiden suhteessa.
17 §
Osa-aikaeläkkeen alkaminen
Osa-aikaeläke alkaa sitä seuraavan kuukauden
alusta, jona työntekijä täyttää 14 §:ssä säädetyt
edellytykset. Osa-aikaeläkettä ei kuitenkaan myönnetä takautuvasti
pidemmältä ajalta kuin kuuden kuukauden ajalta
ennen sen hakemista seuraavaa kuukautta.
18 §
Osa-aikaeläkkeen saajan ilmoitusvelvollisuus
Osa-aikaeläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan
Valtiokonttorille:
1) työaikajärjestelyjensä muutoksista;
2) muista kuin virka- tai työehtosopimusten mukaisista
palkan tarkistuksista;
3) virka- tai työsuhteen tai yrittäjätoiminnan päättymisestä tai
uuden alkamisesta;
4) muutoksista yrittäjätoiminnassa;
5) uuden työeläkkeen tai vastaavan
EU- tai ETA-maasta myönnetyn etuuden alkamisesta;
6) yli kuuden viikon mittaisesta työstä poissaolosta,
jos poissaolo ei johdu vuosilomasta tai sellaisesta sairaudesta,
jonka perusteella osa-aikaeläkkeen saaja saa sairausvakuutuslain
mukaista päivärahaa, sairausajan palkkaa, tapaturmavakuutuslain
säännöksiin perustuvaa päivärahaa
tai liikennevakuutuslain nojalla myönnettyä ansionmenetyskorvausta;
ja
7) ensisijaisen etuuden alkamisesta tai sen muuttumisesta.
19 §
Osa-aikaeläkkeen määrän
tarkistaminen
Osa-aikaeläkkeen määrä tarkistetaan,
jos:
1) osa-aikaeläkkeen saajan osa-aikatyön
aikaisissa ansiotuloissa on tapahtunut pysyvä muutos, joka
olennaisesti poikkeaa yleisestä palkkakehityksestä;
tai
2) osa-aikaeläkkeen saaja saa oikeuden osa-aikaeläkkeeseen
sellaisen työeläkelain mukaan, jonka perusteella
hänellä ei aiemmin ole ollut oikeutta osa-aikaeläkkeeseen.
Tarkistaminen tehdään muutosta seuraavan kalenterikuukauden
alusta tai, jos muutos tapahtuu kalenterikuukauden ensimmäisenä päivänä, tästä päivästä.
Kun osa-aikaeläkkeen määrä tarkistetaan,
vakiintuneena ansiotulona pidetään ansiotuloa, joka
oli perusteena osa-aikaeläkettä ensimmäisen
kerran määrättäessä.
20 §
Osa-aikaeläkkeen keskeyttäminen
Jos työntekijän osa-aikatyön ansio
tai työstä poissaoloaika muuttuu tilapäisesti
siten, etteivät osa-aikatyölle 14 §:n
1 momentin 3 ja 4 kohdassa säädetyt edellytykset
täyty, keskeytetään osa-aikaeläkkeen
maksaminen eläkkeensaajan ilmoituksesta tai Valtiokonttorin
aloitteesta. Maksaminen keskeytetään seuraavasta
mahdollisesta maksujaksosta alkaen edellyttäen, että syy eläkkeen
keskeyttämiselle on edelleen olemassa. Maksettu osa-aikaeläke
peritään takaisin 130 §:ssä säädetyllä tavalla
ajalta, jolta osa-aikaeläkkeen saamisen edellytykset eivät
ole täyttyneet.
Keskeytettyä osa-aikaeläkettä ryhdytään eläkkeensaajan
ilmoituksesta maksamaan uudelleen siitä lukien, kun osa-aikaeläkkeen
saamisen edellytykset täyttyvät. Jos keskeytetyn
osa-aikaeläkkeen uudelleen maksamista ei ole pyydetty kuuden
kuukauden kuluessa osa-aikaeläkkeen keskeyttämisestä,
eläke lakkautetaan keskeyttämisajankohdasta lukien.
21 §
Osa-aikaeläkkeen lakkauttaminen ja uudelleen alkaminen
Osa-aikaeläke lakkautetaan sitä seuraavan kuukauden
alusta, jonka aikana työntekijä ei enää täytä 14 §:n
1 momentin 3 ja 4 kohdassa säädettyjä eläkkeen
saamisen edellytyksiä, jos 20 §:stä ei
muuta johdu. Jos tämä päivä on
kalenterikuukauden ensimmäinen päivä,
osa-aikaeläke lakkautetaan kuitenkin tästä päivästä lukien. Osa-aikaeläke
voidaan lakkauttaa myös takautuvasti.
Jos osa-aikaeläke on lakkautettu, työntekijällä on
oikeus saada uudelleen osa-aikaeläke, kun hän
täyttää sen saamisen edellytykset. Jos
osa-aikaeläke on ollut lakkautettuna enintään
kuusi kuukautta, lakkautetun osa-aikaeläkkeen jälkeistä uutta
osa-aikaeläkettä määrättäessä käytetään
vakiintuneena kokoaikatyön ansiona aikaisemman osa-aikaeläkkeen
perusteena ollutta vakiintunutta ansiota.
22 §
Työkyvyttömyyseläke osa-aikaeläkkeen
jälkeen
Jos osa-aikaeläkettä saavalle työntekijälle myönnetään
työkyvyttömyyseläke samalle ajalle, jolta
on jo maksettu osa-aikaeläkettä, osa-aikaeläke
otetaan huomioon työkyvyttömyyseläkkeen
osasuorituksena.
23 §
Siirtyminen osa-aikaeläkkeeltä vanhuuseläkkeelle
Osa-aikaeläkettä saavan työntekijän
vanhuuseläkkeen saamisen edellytyksenä on, että osa-aikatyö on
päättynyt ja että hän ennen
osa-aikaeläkkeen lakkaamista ja osa-aikatyön päättymistä on
saavuttanut iän, jolloin hänellä on oikeus jäädä vanhuuseläkkeelle.
Jos työntekijä jatkaa osa-aikatyön
tekemistä täytettyään 68 vuotta,
osa-aikaeläke muutetaan 68 vuoden iässä osa-aikaeläkkeen
suuruiseksi vanhuuseläkkeeksi. Kun työntekijä lopettaa
osa-aikatyön, vanhuuseläke lasketaan hakemuksesta uudelleen.
Työeläkekuntoutus
24 §
Oikeus työeläkekuntoutukseen
Alle 63-vuotiaalla työntekijällä on
oikeus saada työkyvyttömyyden estämiseksi
tai työ- ja ansiokyvyn parantamiseksi tarkoituksenmukaista
ammatillista kuntoutusta, jos:
1) asianmukaisesti todettu sairaus, vika tai vamma
todennäköisesti aiheuttaa sellaisen uhkan, että hän
tulee työkyvyttömäksi 35 §:n
1 momentissa tarkoitetulla tavalla;
2) työntekijällä on työskentelystä saatuja
ansioita siten, että hänen 63 §:ssä tarkoitetut
tulevan ajan ansionsa ovat vähintään
25 133,40 euroa; ja
3) työntekijällä ei ole
oikeutta kuntoutukseen tapaturmavakuutuslain tai liikennevakuutuslain kuntoutusta
koskevien säännösten perusteella.
Kuntoutuksen tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa
otetaan huomioon työntekijän ikä, ammatti,
aikaisempi toiminta, koulutus, vakiintuminen työelämään
sekä se, johtaako haettu ammatillinen kuntoutus todennäköisesti
työntekijän terveydentilalle sopivassa työssä jatkamiseen
tai työhön palaamiseen. Lisäksi tarkoituksenmukaisuutta
arvioitaessa otetaan huomioon, lykkääkö ammatillinen
kuntoutus työntekijän eläkkeelle jäämistä.
Työkyvyttömyyden uhkalla tarkoitetaan tilannetta,
jossa on todennäköistä, että työntekijälle
lähivuosina ilman ammatillista kuntoutusta tulisi myönnettäväksi
työkyvyttömyyseläke tai osatyökyvyttömyyseläke,
vaikka hoidon ja lääkinnällisen kuntoutuksen
toteutuksen mahdollisuudet otetaan huomioon.
Edellä 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetut tulevan ajan
ansiot määräytyvät samoin kuin
silloin, jos työntekijä olisi tullut työkyvyttömäksi kuntoutushakemuksen
tullessa vireille. Ansioita määrättäessä ei
kuitenkaan oteta huomioon palkattomilta ajoilta saatujen etuuksien
perusteena olevia tuloja tai 63 §:n 4 momentissa tarkoitettuja
tuloja.
Mitä 1 momentissa säädetään,
sovelletaan myös sellaisen työntekijän
kuntoutukseen, joka on 35 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitetulla
tavalla työkyvytön. Tällöin
tulevan ajan ansiot määräytyvät
samoin kuin ne määräytyivät
hänen työkyvyttömyyseläkettään
laskettaessa.
25 §
Ammatillisen kuntoutuksen sisältö ja kuntoutussuunnitelma
Ammatillisella kuntoutuksella tarkoitetaan työkokeilua,
työhön valmennusta, työhön tai ammattiin
johtavaa koulutusta ja tukea elinkeinotoiminnan aloittamiseen tai
jatkamiseen. Työntekijälle voidaan korvata ammatillisesta kuntoutuksesta
aiheutuvat ja kuntoutumista tukevat välttämättömät
ja tarpeelliset kustannukset.
Ennen ammatillisen kuntoutuksen käynnistämistä työntekijällä on
oltava kuntoutussuunnitelma, jonka laatimista Valtiokonttori voi
tukea.
26 §
Korvaus työhön valmennuksessa sattuneesta tapaturmasta
tai saadusta ammattitaudista
Sellaisessa 25 §:n 1 momentissa tarkoitetussa työhön
valmennuksessa, jossa kuntoutukseen osallistuva ei ole palvelussuhteessa
valmennuksen järjestäjään, sattuneesta
tapaturmasta tai saadusta ammattitaudista suoritetaan kuntoutettavalle
korvaus valtion varoista soveltuvin osin samojen perusteiden mukaan
kuin tapaturmavakuutuslaissa säädetään
työtapaturmasta suoritettavasta korvauksesta. Asian, joka
koskee korvauksen suorittamista valtion varoista tämän
pykälän nojalla, käsittelee ensimmäisenä asteena Valtiokonttori.
27 §
Kuntoutusraha
Työntekijällä on oikeus kuntoutusrahaan
niiltä kalenterikuukausilta, joiden aikana hän
on kokonaan tai osittain estynyt tekemästä ansiotyötä ammatillisen
kuntoutuksen vuoksi.
Kuntoutusraha on yhtä suuri kuin niiden työeläkkeiden
yhteismäärä korotettuna 33 prosentilla,
joihin työntekijällä olisi oikeus, jos
hän olisi tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen
oikeuttavasti työkyvyttömäksi kuntoutushakemuksen
tullessa vireille.
Jos työntekijä on jäänyt
sairauslomalle työsuhteessa ollessaan ja kuntoutustarve
oli olemassa jo sairausloman alkaessa, kuntoutusraha on kuitenkin
yhtä suuri kuin niiden työeläkkeiden
yhteismäärä korotettuna 33 prosentilla,
joihin työntekijällä olisi oikeus, jos
hän olisi tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen
oikeuttavasti työkyvyttömäksi sairausloman
alkaessa.
28 §
Osakuntoutusraha
Jos työntekijä ansaitsee ammatillisen kuntoutuksen
aikana enemmän kuin puolet vakiintuneesta ansiostaan, kuntoutusrahan
määrä on puolet 27 §:ssä tarkoitetusta
kuntoutusrahasta.
29 §
Työkyvyttömyyseläkkeen saajan kuntoutuskorotus
Jos työntekijä saa tämän
lain mukaista työkyvyttömyyseläkettä,
hänellä ei ole oikeutta 27 §:n mukaiseen
kuntoutusrahaan. Työkyvyttömyyseläkkeen
saajalle maksetaan ammatillisen kuntoutuksen kestoajalta työkyvyttömyyseläkkeen lisäksi
kuntoutuskorotus. Kuntoutuskorotus on 33 prosenttia työkyvyttömyyseläkkeen
määrästä.
Osatyökyvyttömyyseläke voidaan maksaa ammatillisen
kuntoutuksen ajalta täytenä eläkkeenä ja
siten korotettuna kuin 1 momentissa säädetään.
30 §
Harkinnanvarainen kuntoutusavustus
Työntekijälle voidaan myöntää kuntoutusrahaa
työkyvyttömyyseläkkeen suuruisena harkinnanvaraisena
kuntoutusavustuksena kuntoutuspäätöksen
antamisen ja kuntoutuksen alkamisen väliseltä ajalta
sekä kuntoutusjaksojen väliseltä ajalta.
Harkinnanvarainen kuntoutusavustus voidaan myöntää myös
25 §:n 2 momentissa tarkoitetun kuntoutussuunnitelman laatimista
varten.
Kuntoutusavustusta maksetaan enintään kolmelta
kuukaudelta kalenterivuotta kohden erikseen laskettuna kuntoutuspäätöksen
antamisen ja kuntoutuksen alkamisen väliseltä ajalta
sekä kuntoutusjaksojen väliseltä ajalta.
Kuntoutusavustusta voidaan kuitenkin maksaa pidemmältäkin
ajalta, jos se on kuntoutuksen turvaamiseksi perusteltua.
31 §
Kuntoutusrahan tai työkyvyttömyyseläkkeen saajan
kuntoutuskorotuksen lakkauttaminen
Kuntoutusraha tai työkyvyttömyyseläkkeen saajalle
maksettava kuntoutuskorotus voidaan lakkauttaa, jos sen saaja kieltäytyy
ammatillisesta kuntoutuksesta tai keskeyttää tällaisen
kuntoutuksen ilman pätevää syytä.
Työntekijällä ei ole oikeutta ilman
pätevää syytä työkyvyttömyyseläkkeeseen
ennen kuin hänen oikeutensa työeläkelakien
tai Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista
annetun lain (566/2005) mukaiseen kuntoutusrahaan on päättynyt.
32 §
Valtiokonttorin ilmoitusvelvollisuus
Valtiokonttorin on ilmoitettava Kansaneläkelaitokselle
ammatillisesta kuntoutuksesta sekä kuntoutusrahaa ja -korotusta
koskevasta päätöksestään.
33 §
Kuntoutusta koskevat muut säännökset
Kuntoutusrahasta ja kuntoutuskorotuksesta sekä niiden
saajasta on soveltuvin osin voimassa, mitä työkyvyttömyyseläkkeestä ja
sen saajasta tässä laissa säädetään.
Kuntoutusraha ja -korotus voidaan maksaa myös kuukautta
lyhyemmältä ajalta. Sairausvakuutuslain mukainen
ensisijaisuusaika ei vaikuta kuntoutusrahan alkamisaikaan. Kuntoutusraha-ajalta
ei kartu eläkettä 57 §:n mukaisesti eikä kuntoutusetuuksia
oteta perhe-eläkkeen perusteeksi. Kuntoutusraha-ajan aikaisesta
työskentelystä karttuu uutta eläkettä siten
kuin 53 §:ssä säädetään.
Työkyvyttömyyseläke
34 §
Työkyvyttömyysetuudet
Työntekijällä on oikeus heikentyneen
työkyvyn perusteella työkyvyttömyyseläkkeeseen
63 vuoden iän täyttämiseen saakka, siten
kuin tässä laissa säädetään.
Työkyvyttömyyseläke myönnetään
toistaiseksi tai kuntoutustukena määräajaksi.
Mitä tässä laissa säädetään
työkyvyttömyyseläkkeestä ja
sen saajasta, sovelletaan kuntoutustukeen ja sen saajaan.
35 §
Oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen
Työntekijällä on oikeus
työkyvyttömyyseläkkeeseen, jos hän
on sairauden, vian tai vamman vuoksi yhtäjaksoisesti vähintään
vuoden ajaksi:
1) tullut palveluksen kestäessä kykenemättömäksi
virkaansa tai työhönsä, työkyvyttömyyden
alkamisesta kulunut aika mukaan luettuna;
2) tullut palveluksen päätyttyä kykenemättömäksi,
ottaen huomioon hänen jäljellä oleva
työkykynsä, hankkimaan itselleen ansiotuloja sellaisella
saatavissa olevalla työllä, jota hänen
voidaan kohtuudella edellyttää tekevän.
Sovellettaessa 1 momentin 2 kohtaa otetaan huomioon myös
työntekijän koulutus, aikaisempi toiminta, ikä,
asuinpaikka ja muut näihin rinnastettavat seikat. Jos työkyky
vaihtelee, otetaan huomioon työntekijän vuotuinen
ansio.
Sen lisäksi, mitä 1 ja 2 momentissa säädetään työkyvyn
heikentymisen arvioinnissa huomioon otettavista tekijöistä,
60 vuotta täyttäneen työntekijän,
jonka työura on pitkä, työkyvyttömyyseläkeoikeutta
arvioitaessa otetaan huomioon myös työn aiheuttama
rasittuneisuus ja kuluneisuus sekä työn vaativuus
ja vastuullisuus, jos nämä seikat yhdistyneenä sairauteen,
vikaan tai vammaan tekevät työnteon jatkamisen
kohtuuttomaksi.
Työkyvyttömyyseläke myönnetään
joko täytenä tai osatyökyvyttömyyseläkkeenä.
Täysi työkyvyttömyyseläke myönnetään
työntekijälle, jonka työkyvyn voidaan
arvioida ainakin vuoden ajaksi heikentyneen vähintään
kolmella viidesosalla. Jos työkyky on heikentynyt tätä vähemmän,
mutta kuitenkin vähintään kahdella viidesosalla,
myönnetään eläke osatyökyvyttömyyseläkkeenä.
36 §
Työkyvyttömyyseläke muun työeläkelain
mukaan myönnetyn eläkkeen perusteella
Työntekijällä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen,
jos hänelle on tämän lain mukaisen palveluksen
päätyttyä myönnetty myöhempään
virka- tai työsuhteeseen taikka yrittäjätoimintaan perustuva
työkyvyttömyyseläke muun työeläkelain
mukaan. Tällöin tämän lain mukainen
työkyvyttömyyseläke myönnetään
täytenä eläkkeenä tai osatyökyvyttömyyseläkkeenä sen
mukaan kuin sen perusteena oleva eläke on myönnetty.
37 §
Kuntoutusmahdollisuuksien selvittäminen
Ennen kuin Valtiokonttori tekee päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä,
sen on varmistuttava siitä, että työntekijän
mahdollisuudet kuntoutukseen on selvitetty.
38 §
Työkyvyttömyyseläkkeen määrä
Täyden työkyvyttömyyseläkkeen
määrä on eläketapahtumavuotta
edeltävän vuoden loppuun mennessä ansaitun
eläkkeen ja 55 §:n mukaisen tulevan ajan eläkeosan
yhteismäärä. Osatyökyvyttömyyseläke
on puolet täydestä työkyvyttömyyseläkkeestä.
39 §
Täyden työkyvyttömyyseläkkeen
alkaminen
Täysi työkyvyttömyyseläke
alkaa aikaisintaan sairausvakuutuslain 12 luvun 3 §:ssä tarkoitetun
päivärahan ensisijaisuusajan päättymistä seuraavan
kalenterikuukauden alusta.
Täysi työkyvyttömyyseläke
alkaa kuitenkin työkyvyttömyyden alkamista seuraavan
kuukauden alusta, jos:
1) eläkehakemus on tehty ennen kuin Kansaneläkelaitos
on vahvistanut sairauspäivärahan ensisijaisuusajan
ja eläkehakemuksen tekemistä seuraavan toisen
kalenterikuukauden loppuun mennessä ei ole myönnetty
vähintään kuukauden ajalta yhdenjaksoisesti
maksettavaa päivärahaa, joka kohdistuu työkyvyttömyyden
alkamisen jälkeiseen aikaan; tai
2) työkyvyttömyyden alkamisen jälkeiseen aikaan
kohdistuva päivärahahakemus on hylätty eikä työntekijälle
ole myönnetty hylkäämisen jälkeiseen
aikaan kohdistuvaa vähintään kuukaudelta
yhdenjaksoisesti maksettavaa päivärahaa.
Jos työntekijällä on oikeus saada
sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa vastaavaa
ulkomailta maksettavaa etuutta, se otetaan huomioon työkyvyttömyyseläkkeen
alkamisaikaa määrättäessä samalla
tavalla kuin sairausvakuutuslain mukainen päiväraha,
kuitenkin enintään sairausvakuutuslain mukaiseen
enimmäissuoritusaikaan saakka.
40 §
Osatyökyvyttömyyseläkkeen alkaminen
Osatyökyvyttömyyseläke alkaa eläketapahtumaa
seuraavan kuukauden alusta.
41 §
Työkyvyttömyyseläkkeen takautuva
maksaminen
Työkyvyttömyyseläkettä ei
ilman pätevää syytä makseta
takautuvasti pidemmältä ajalta kuin eläkkeen
hakemiskuukautta edeltäneeltä kuudelta kuukaudelta.
Jos työkyvyttömyyseläke myönnetään
takautuvasti, sitä ei makseta ajalta, jolta työntekijä on saanut
työeläkelakien tai Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista
ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain mukaista kuntoutusrahaa
tai ansionmenetyskorvausta tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta
kuntoutuksesta annetun lain (625/1991) tai liikennevakuutuslain
perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun lain (626/1991)
perusteella.
Jos työkyvyttömyyseläke myönnetään
takautuvasti osatyökyvyttömyyseläkkeenä tai
täytenä työkyvyttömyyseläkkeenä 39 §:n
2 momentin perusteella ja samalta ajalta on maksettu sairausvakuutuslain
mukaista päivärahaa tai osasairauspäivärahaa,
työkyvyttömyyseläkettä maksetaan
tältä ajalta päivärahan määrän
ylittävä osa.
42 §
Kuntoutustuen kestoaika
Jos työntekijän työkyky on heikentynyt
määräaikaisesti ainakin vuoden ajaksi,
hänellä on oikeus saada kuntoutustukea työkykynsä palauttamiseksi
niin pitkältä ajalta kuin hänen arvioidaan
olevan työkyvytön tässä laissa
tarkoitetulla tavalla.
Kuntoutustukea myöntäessään
Valtiokonttorin on varmistuttava siitä, että työntekijälle
on laadittu hoito- tai kuntoutussuunnitelma. Kuntoutustuki voidaan
myöntää työkyvyttömälle työntekijälle
myös hoito- tai kuntoutussuunnitelman valmistelun ajaksi.
43 §
Työkyvyttömyyseläkkeen saajan ilmoitusvelvollisuus
Työkyvyttömyyseläkkeen saaja on velvollinen
ilmoittamaan Valtiokonttorille työkykynsä palautumisesta,
ryhtymisestään ansiotyöhön ja kuntoutuksen
keskeytymisestä.
44 §
Selvitys työkyvyttömyyden jatkumisesta
Jos Valtiokonttorilla on perusteltua syytä olettaa,
että työkyvyttömyyseläkkeen
saajan työkyky on palautunut, eläkkeensaaja on
velvollinen käymään Valtiokonttorin määräyksestä työkyvyttömyyden
jatkumisen selvittämistä varten tutkittavana Valtiokonttorin
nimeämän laillistetun lääkärin
luona tai Valtiokonttorin osoittamassa kuntoutus- tai tutkimuslaitoksessa.
Valtiokonttorin on tällöin korvattava tutkimuksesta ja
mahdollisista matkoista aiheutuvat kohtuulliset kustannukset.
45 §
Työkyvyttömyyseläkeoikeuden tarkistaminen
Jos työkyvyttömyyseläkkeen saajan
työkyky muuttuu, hänen oikeutensa työkyvyttömyyseläkkeeseen
tarkistetaan hänen hakemuksestaan tai Valtiokonttorin aloitteesta.
Työkyvyttömyyseläkkeen saajan työkyvyn muuttumista
tai palautumista arvioitaessa otetaan huomioon työntekijän
työansioissa tapahtuneet muutokset. Työntekijällä ei
ole oikeutta täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen
aikana, jolloin hänen työansionsa ovat enemmän
kuin 40 prosenttia työkyvyttömyyden alkamista
edeltäneestä vakiintuneesta keskiansiosta, eikä osatyökyvyttömyyseläkkeeseen
aikana, jolloin hänen työansionsa ovat enemmän
kuin 60 prosenttia mainitusta keskiansiosta.
46 §
Työkyvyttömyyseläkkeen määrän
muuttaminen
Jos täyttä työkyvyttömyyseläkettä saavan työntekijän
työkyky muuttuu siten, että hänellä on
oikeus saada osatyökyvyttömyyseläkettä ja muutoksen
voidaan arvioida kestävän vähintään vuoden,
täysi työkyvyttömyyseläke muutetaan osatyökyvyttömyyseläkkeeksi
muutosta seuraavan kuukauden alusta.
Jos osatyökyvyttömyyseläkettä saavan
työntekijän työkyky muuttuu siten, että hänellä on oikeus
saada täyttä työkyvyttömyyseläkettä ja muutoksen
voidaan arvioida kestävän vähintään vuoden,
osatyökyvyttömyyseläke muutetaan täydeksi
työkyvyttömyyseläkkeeksi. Täysi
työkyvyttömyyseläke alkaa siten kuin
39 §:ssä säädetään.
Osatyökyvyttömyyseläkettä maksetaan täyden
työkyvyttömyyseläkkeen alkamiseen saakka.
47 §
Työkyvyttömyyseläkkeen lakkauttaminen
Jos työkyvyttömyyseläkkeen saajan
työkyky palautuu siinä määrin,
ettei hän enää täytä eläkkeen
saamisen edellytyksiä, työkyvyttömyyseläke
lakkautetaan työkyvyn palautumista seuraavan kalenterikuukauden
alusta.
Jos työkyvyttömyyseläke lakkautetaan
tai kuntoutustuki päättyy, eläkettä voidaan
työhön paluun tukemiseksi jatkaa osatyökyvyttömyyseläkkeen
suuruisena kuntoutustukena vuotta lyhyemmältäkin
ajalta.
48 §
Työkyvyttömyyseläkkeen maksamisen
keskeyttäminen
Työkyvyttömyyseläkkeen
maksaminen voidaan keskeyttää, jos eläkkeensaaja:
1) on ansiotyössä ja tästä työstä saadut
työansiot ovat tilapäisesti yli 60 prosenttia
työkyvyttömyyden alkamista edeltäneestä vakiintuneesta keskiansiosta;
2) ei suostu Valtiokonttorin 44 §:n mukaan määräämään
tutkimukseen; ei kuitenkaan, jos kieltäytymiseen on hyväksyttävä syy;
3) ei toimita 44 §:ssä tarkoitetun
tutkimuksen tuloksia Valtiokonttorille sen määräämässä kohtuullisessa
ajassa; tai
4) kieltäytyy Valtiokonttorin järjestämästä kuntoutuksesta
tai koulutuksesta ilman pätevää syytä.
49 §
Työkyvyttömyyseläkkeen takautuva
tarkistaminen, lakkauttaminen tai keskeyttäminen
Eläke voidaan lakkauttaa tai tarkistaa taikka sen maksaminen
voidaan keskeyttää takautuvasti enintään
vuoden ajalta. Tämä vuoden aika lasketaan eläkkeensaajan
tarkistushakemusta tai Valtiokonttorin tarkistustoimenpiteisiin
ryhtymistä seuraavan kalenterikuukauden alusta. Jos työkyvyttömyyseläkkeen
maksaminen on ollut keskeytettynä, eläke kuitenkin
tarkistetaan tai lakkautetaan keskeyttämisajankohdasta
lukien.
50 §
Työkyvyttömyyseläkkeen muuttuminen
vanhuuseläkkeeksi ja oikeus työkyvyttömyyseläkkeen
aikana karttuneeseen uuteen eläkkeeseen
Täysi työkyvyttömyyseläke
muuttuu vanhuuseläkkeeksi ja osatyökyvyttömyyseläke
täyttä työkyvyttömyyseläkettä vastaavaksi
vanhuuseläkkeeksi sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta,
jona eläkkeensaaja täyttää 63
vuotta tai tätä alemman eläkeiän,
virkasuhteessa olevan eläkkeen saajan osalta kuitenkin
viimeistään hänen saavuttaessaan eroamisikänsä.
Työntekijällä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeen
aikana tehdyn työn perusteella ansaittuun eläkkeeseen
hakemuksesta aikaisintaan siitä ajankohdasta, jona työkyvyttömyyseläke
muuttuu vanhuuseläkkeeksi, jolloin edellytyksenä on, ettei
työntekijä ole enää siinä palveluksessa,
josta hän on siirtymässä eläkkeelle.
Eläke lasketaan työkyvyttömyyseläkkeenä, mutta
myönnetään vanhuuseläkkeenä 63
vuoden iän täyttämistä seuraavan
kuukauden alusta, jos:
1) työntekijä on täyttänyt
63 vuotta ennen sairausvakuutuslain 12 luvun 3 §:ssä tarkoitetun ensisijaisuusajan
päättymistä; tai
2) työntekijälle ei vahvisteta sairausvakuutuslain
12 luvun 3 §:n 2 momentin perusteella ensisijaisuusaikaa,
koska työntekijä on täyttänyt 63
vuotta.
51 §
Ohjaus kuntoutukseen
Jos työkyvyttömyyseläkettä tai
työeläkekuntoutusta koskeva hakemus hylätään,
Valtiokonttorin on huolehdittava siitä, että työntekijälle
annetaan tietoa muista kuntoutusmahdollisuuksista ja että hänet
ohjataan kuntoutustarvettaan vastaavaan muuhun kuntoutukseen tai
muihin palveluihin yhteistyössä niitä järjestävien
tahojen kanssa. Lisäksi Valtiokonttorin on noudatettava,
mitä kuntoutuksen asiakasyhteistyöstä annetussa
laissa (497/2003) säädetään.
3 luku
Eläkkeen määräytyminen
52 §
Eläkkeen karttuman perusteet
Eläkettä karttuu:
1) 59 §:n mukaisista työansioista,
jotka työntekijä on ansainnut 18 vuoden iän
täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden
alusta sen kalenterikuukauden loppuun, jona työntekijä täyttää 68
vuotta;
2) 62 §:ssä tarkoitetuilta palkattomilta
ajoilta; ja
3) tämän lain mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen
ja osa-aikaeläkkeen ajalta.
Eläkkeeseen eivät oikeuta työkyvyttömyyden alkamisvuoden
työansiot, jos työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä tuleva
aika on luettu eläkkeeseen oikeuttavaksi siten kuin 55 §:ssä säädetään.
53 §
Eläkkeen karttumisprosentit
Eläkettä karttuu 59 §:ssä tarkoitetuista
kunkin vuoden eläkkeen perusteena olevista työansioista
(vuosiansio):
1) 1,5 prosenttia sen kalenterikuukauden loppuun, jona
työntekijä täyttää 53
vuotta;
2) 1,9 prosenttia sitä seuraavan kalenterikuukauden
alusta, jona työntekijä täyttää 53
vuotta, sen kalenterikuukauden loppuun, jona työntekijä täyttää 63
vuotta;
3) 4,5 prosenttia sitä seuraavan kalenterikuukauden
alusta, jona työntekijä täyttää 63
vuotta, sen kalenterikuukauden loppuun, jona työntekijä täyttää 68
vuotta.
Jos 1 momentissa mainittu karttumisprosentti muuttuu kalenterivuoden
aikana, eläkkeen karttuminen määräytyy
keskimääräisen karttumisprosentin mukaan
muista kuin vanhuuseläkkeen alkamisen jälkeen
ansaituista ansioista. Keskimääräinen
karttumisprosentti lasketaan ottamalla 1 momentissa mainitut karttumisprosentit huomioon
niiden kalenterivuoteen sisältyvien kalenterikuukausien
lukumäärän suhteessa, joihin karttumisprosentit
kohdistuvat.
Jos työntekijä työskentelee muussa
EU- tai ETA-maassa kuin Suomessa 53 vuotta täytettyään,
teoreettiseen eläkkeeseen lisätään
1 momentin 2 ja 3 kohdassa tarkoitetun karttumisprosentin ja 1 momentin
1 kohdassa tarkoitetun karttumisprosentin erotuksen perusteella
laskettu erillinen lisä. Erillinen lisä lasketaan
Suomessa ansaittujen työansioiden perusteella.
54 §
Eläkkeen karttuminen palkattomilta ajoilta
Eläkettä karttuu 1,5 prosenttia siitä 62 §:ssä tarkoitetun
etuuden perusteena olevasta tulosta, jonka työntekijä saa
kunakin kalenterivuonna palkattomalta ajalta.
55 §
Eläkkeen määräytyminen tulevalta
ajalta
Työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä eläkkeeseen
oikeuttaa aika sen kalenterivuoden alusta, jona työntekijä on
tullut työkyvyttömäksi, sen kalenterikuukauden
loppuun, jona työntekijä täyttää 63
vuoden iän tai tätä alemman eläkeiän
tai eroamisiän (tuleva aika). Tulevan ajan eläkkeen
saamisen edellytyksenä on, että työntekijällä on
työeläkelakien mukaisia työansioita yhteensä vähintään
12 566,70 euroa työkyvyttömyyden alkamisvuotta
edeltäneiden kymmenen kalenterivuoden aikana.
Tulevan ajan eläke on 63 §:ssä tarkoitetusta tulevan
ajan eläkkeen perusteena olevasta ansiosta:
1) 1,5 prosenttia vuotta kohden siltä osin
kuin eläkkeeseen luetaan tuleva aika 50 vuoden iän täyttämiskuukauden
loppuun;
2) 1,3 prosenttia vuotta kohden siltä osin
kuin tuleva aika luetaan 50 vuoden iän täyttämistä seuraavan
kalenterikuukauden alun ja 63 vuoden iän täyttämiskuukauden
lopun väliseltä ajalta.
56 §
Eläkkeen karttuminen eläkkeen aikana tehdystä työstä
Eläkettä karttuu 1,5 prosenttia niistä eläkkeen
perusteena olevista vuosiansioista, jotka eläkkeensaaja
ansaitsee työeläkelain mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen
tai vanhuuseläkkeen taikka niitä vastaavan ulkomailta
maksettavan eläkkeen aikana.
57 §
Eläkkeen karttuminen päättyneeltä työkyvyttömyyseläkeajalta
Jos työkyvyttömyyseläkettä saaneelle
työntekijälle myöhemmin myönnetään
vanhuuden tai työkyvyttömyyden perusteella uusin
perustein eläke, eläkkeeseen oikeuttavaksi luetaan
myös aika, jona työntekijä sai työkyvyttömyyseläkettä.
Tältä ajalta eläkettä laskettaessa
käytetään perusteena päättyneen
työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan ansiota.
Edellä 1 momentin perusteella eläkettä karttuu
työkyvyttömyyden alkamisvuoden alusta työkyvyttömyyseläkkeen
päättymiskuukauden loppuun työkyvyttömyyseläkkeen
tulevan ajan eläkkeen perusteena olevasta ansiosta:
1) 1,5 prosenttia vuodessa siltä osin kuin eläkkeeseen
luetaan aika 50 vuoden iän täyttämiskuukauden
loppuun;
2) 1,3 prosenttia vuodessa siltä osin kuin eläkkeeseen
luetaan 50 vuoden iän täyttämistä seuraavan
kalenterikuukauden alun ja 63 vuoden iän täyttämiskuukauden
lopun välinen aika.
Jos työntekijä sai tämän
lain mukaisen työkyvyttömyyseläkkeen
lisäksi muun työeläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä,
päättyneen työkyvyttömyyseläkkeen
tämän lain mukainen tulevan ajan ansio on sama
suhteellinen osuus työntekijän saamien työkyvyttömyyseläkkeiden tulevan
ajan ansioista kuin tämän lain mukaisten työansioiden
osuus on työeläkelakien mukaisten ansioiden yhteismäärästä 63
ja 65 §:n mukaisena tarkasteluaikana.
Uutta eläkettä laskettaessa eläkkeeseen
oikeuttavaksi ei lueta eläkkeellä oloaikaa, jolta työntekijä on
saanut työkyvyttömyyseläkettä aiheettomasti.
58 §
Eläkkeen karttuminen osa-aikatyöstä ja
osa-aikaeläkkeen ajalta
Osa-aikaeläkkeen rinnalla tehdyn osa-aikatyön
ansioista sekä osa-aikatyön aikaisilta palkattomilta
ajoilta saatujen 62 §:ssä tarkoitettujen etuuksien
perusteena olevista tuloista karttuu eläkettä 53
ja 54 §:n mukaisesti.
Osa-aikaeläkeajalta karttuu vanhuuseläkettä 0,75
prosenttia vuodessa siitä 15 §:n 1 momentissa
tarkoitetusta ansion alenemasta, jonka perusteella työntekijän
osa-aikaeläke on ensimmäisen kerran laskettu.
Kun työkyvyttömyyseläke lasketaan
osa-aikaeläkkeen aikana alkaneen työkyvyttömyyden perusteella,
osa-aikaeläkeajalta karttuu eläkettä 1,5
prosenttia vuodessa ansion alenemasta. Jos työkyvyttömyyseläkettä määrättäessä osa-aikaeläkkeen
rinnalla tehdystä osa-aikatyöstä karttuvaan
eläkkeeseen luetaan mukaan myös tulevan ajan eläke,
eläke lasketaan tulevalta ajalta 55 §:ssä säädettyjen
karttumisprosenttien mukaan myös ansion alenemasta.
59 §
Eläkkeeseen oikeuttavat työansiot
Eläkkeen perusteena olevaa työansiota määrättäessä otetaan
huomioon palkka tai muu vastike, joka on maksettu tai sovittu maksettavaksi korvauksena
työstä. Tällainen vastike katsotaan eläkkeen
perusteena olevaan työansioon kuuluvaksi myös
silloin, kun sen suorittaa työntekijälle työnantajan
sijasta konkurssipesä, palkkaturvalaissa (866/1998)
tarkoitettu palkkaturvasta huolehtiva viranomainen tai muu maksaja
(sijaismaksaja).
Edellä 1 momentissa tarkoitettuna vastikkeena
ei pidetä:
1) työnantajalta saatua henkilökuntaetua;
2) virka- tai työmatkasta saatua päivärahaa
tai muuta kustannusten korvausta;
3) työsopimuslain (55/2001) 2 luvun
14 §:n 1 momentissa tarkoitettua odotusajan palkkaa;
4) työsopimuksen tai virkasuhteen päättämisestä maksettavaa
korvausta tai muuta vahingonkorvausta;
5) työntekijälle suoritettua ulkomaanedustuksen
virkamiehille paikallisten erikoisolosuhteiden perusteella suoritettavista
korvauksista sekä muista etuuksista annetussa laissa (651/1993) tarkoitettuja
korvauksia ja muita etuuksia sekä ulkomaanedustuksen virkamiehille
paikallisten erikoisolosuhteiden perusteella maksettavista korvauksista
annetussa asetuksessa (652/1993) mainittuja paikalliskorotusta
ja korvauksia; tai
6) muuta palveluksen perusteella annettavaa etua tai
suoritusta, joka ei ole työstä sovittua vastiketta.
60 §
Eläkkeeseen oikeuttavat työansiot ulkomaantyössä
Jos työntekijä lähetetään
Suomesta ulkomaille työskentelemään,
eläkkeen perusteena olevana työansiona on 59 §:ssä säädetystä poiketen pidettävä sitä
palkkaa,
jota vastaavasta työstä Suomessa olisi maksettava.
Jos vastaavaa työtä Suomessa ei ole, työansiona
pidetään sitä palkkaa, jonka muutoin
voidaan katsoa vastaavan sanottua työtä.
61 §
Työntekijän eläkemaksun vähentäminen vuosiansiosta
Eläkkeen perusteena olevaa työansiota määrättäessä kunkin
vuoden työansioista vähennetään
määrä, joka vastaa sanotulle vuodelle
vahvistettua 136 §:ssä tarkoitettua työntekijän
eläkemaksua.
62 §
Eläkkeeseen oikeuttavat palkattomat ajat
Palkattomat ajat oikeuttavat eläkkeeseen, jos työntekijällä on
ennen eläketapahtumavuoden alkua työeläkelakien
mukaisia vakuutettuja työansioita vähintään
12 566,70 euroa.
Eläkkeeseen oikeuttaa työntekijän
18 vuoden iän täyttämistä seuraavan
kalenterikuukauden alusta eläketapahtumaa edeltävän
vuoden loppuun saakka palkattomalta ajalta saaman etuuden perusteena
oleva tulo 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Vanhuuseläkettä laskettaessa työntekijän
saaman etuuden perusteena oleva tulo otetaan kuitenkin huomioon
vanhuuseläketapahtumakuukauden loppuun.
Palkattoman ajan etuuksien perusteena olevat tulot
katsotaan sen kalenterivuoden ansioiksi, johon etuusaika kohdentuu.
Etuuksien perusteena olevat tulot oikeuttavat eläkkeeseen
seuraavasti:
1) 117 prosenttia äitiys-, erityisäitiys-,
isyys- tai vanhempainrahan perusteena olevasta sairausvakuutuslain
mukaisesta työtulosta siltä ajalta, jolta etuus
on maksettu työntekijälle ja 17 prosenttia siltä ajalta,
jolta etuus on maksettu työnantajalle;
2) 75 prosenttia vuorotteluvapaalain (1305/2002)
mukaisen vuorottelukorvauksen perusteena olevasta ansiosta;
3) 75 prosenttia työttömyysturvalain
mukaisen ansioon suhteutetun päivärahan perusteena olevasta
ansiosta siltä osin kuin päivärahaa on saatu
63 vuoden iän täyttämiskuukauden loppuun
mennessä;
4) 65 prosenttia julkisesta työvoimapalvelusta
annetun lain (1295/2002) mukaisen ansiotuen perusteena
olevasta ansiosta;
5) 65 prosenttia työttömyysturvalain
10 luvussa tarkoitetun koulutuspäivärahan perusteena
olevasta ansiosta;
6) 65 prosenttia aikuiskoulutustuesta annetun lain
(1276/2000) mukaisen aikuiskoulutustuen perusteena olevasta
ansiosta;
7) 65 prosenttia työeläkelakien tai
Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista
annetun lain mukaisen kuntoutusrahan tai tapaturmavakuutuksen tai
liikennevakuutuksen kuntoutusta koskevien säännösten
perusteella myönnetyn ansionmenetyskorvauksen perusteena
olevasta työansiosta siltä ajalta, jolta etuus
on maksettu työntekijälle; ei kuitenkaan, jos
kuntoutusraha on maksettu eläkkeen lisänä;
8) 65 prosenttia sairauspäivärahan,
osasairauspäivärahan ja erityishoitorahan
perusteena olevasta sairausvakuutuslaissa tarkoitetusta työtulosta
siltä ajalta, jolta etuus on maksettu työntekijälle,
kuitenkin siten, että osasairauspäivärahan
perusteena oleva tulo on puolet sairauspäivärahan
perusteena olevasta työtulosta;
9) 65 prosenttia tapaturma-, liikenne- tai sotilastapaturmavakuutusta
koskevien säännösten mukaisen ansionmenetyskorvauksen
perusteena olevasta työansiosta siltä ajalta,
jolta päiväraha on maksettu työntekijälle;
ei kuitenkaan siltä osin kuin eläkettä karttuu
samasta syystä 8 kohdan mukaisesti.
Jos 3 momentin 1 kohdassa tarkoitettu etuus on ansiotulojen
puuttumisen tai niiden vähäisyyden vuoksi maksettu
vähimmäispäivärahan suuruisena,
eläkkeen perusteena on 523,61 euroa kuukaudessa. Jos etuus
on työhön paluun vuoksi maksettu vähimmäispäivärahan
suuruisena, etuuden perusteena olevana tulona pidetään työntekijälle
maksetun vähimmäispäivärahan määrää.
Etuuden perusteena olevan tulon perusteella ei kartu eläkettä siltä ajalta,
jolta työntekijä on saanut työeläkelakien
mukaista muuta eläkettä kuin osa-aika- tai perhe-eläkettä.
Jos eläkkeensaajalla on oikeus eläkkeeseen kahden
tai useamman työeläkelain mukaan, 1—4
momentissa mainituista ansioista karttuneen eläkkeen osan
käsittelee ja ratkaisee 109 §:ssä tarkoitettu
viimeinen eläkelaitos tai jos viimeistä eläkelaitosta
koskevia säännöksiä ei sovelleta,
työntekijän eläkelain 106 §:ssä tarkoitettu
eläkelaitos tai jos työntekijällä ei
ole yksityisten eläkelakien mukaisia työansioita,
se eläkelaitos, jossa eläketurva on järjestetty
viimeisen ansiotyön perusteella. Vastuu näiden etuuksien
perusteella karttuneesta eläkkeestä jaetaan eläkelaitosten
kesken siten kuin työntekijän eläkelain
178 §:ssä säädetään.
63 §
Tulevan ajan eläkkeen perusteena olevat ansiot
Tulevan ajan eläkkeen perusteena olevat työansiot
(tulevan ajan ansiot) määrätään
niiden työeläkelakien mukaisten työansioiden
ja 62 §:ssä tarkoitettujen palkattomilta
ajoilta saatujen etuuksien perusteena olevien tulojen perusteella,
jotka työntekijällä on ollut työkyvyttömyyden
alkamisvuotta edeltäneiden viiden kalenterivuoden aikana
(tarkasteluaika). Tulevan ajan ansio on kuukautta kohden
näiden tarkasteluaikana saatujen työansioiden,
palkattoman ajan etuuksien perusteena olevien tulojen ja 4 momentissa
tarkoitettujen tulojen summa jaettuna kuudellakymmenellä.
Tulevan ajan ansiota määrättäessä otetaan huomioon:
1) äitiys-, erityisäitiys-, isyys-
ja vanhempainrahan perusteena oleva tulo 62 §:n
3 momentissa mainitun suuruisena; ja
2) muut 62 §:ssä tarkoitettujen palkattomalta ajalta
saatujen etuuksien perusteena olevat tulot 100 prosentin suuruisena.
Jos 1 momentissa tarkoitettu etuus on ansiotulojen puuttumisen
tai niiden vähäisyyden vuoksi maksettu vähimmäispäivärahan
suuruisena, tulevan ajan ansiota määrättäessä otetaan
huomioon 523,61 euroa kuukaudessa. Jos etuus on työhön
paluun vuoksi maksettu vähimmäispäivärahan
suuruisena, tulevan ajan ansiota määrättäessä otetaan
huomioon työntekijälle maksettu vähimmäispäiväraha.
Tulevan ajan ansiota määrättäessä otetaan
tulona huomioon 1 047,22 euroa jokaiselta täydeltä kuukaudelta,
jolta työntekijälle on tarkasteluaikana maksettu:
1) työttömyysturvalain mukaista peruspäivärahaa,
työmarkkinatukea tai peruspäivärahan suuruista
koulutuspäivärahaa; tai
2) julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain mukaista
koulutustukea perustukena.
Sairausvakuutuslain mukainen päiväraha otetaan
huomioon 4 momentissa tarkoitetulla tavalla, jos se on myönnetty
työttömyysturvalain mukaisen peruspäivärahan
suuruisena.
Jos työntekijällä ei ole tarkasteluaikana
eläkkeeseen oikeuttavia työansioita, tulevan ajan eläkkeenosaa
ei lueta eläkkeeseen myöskään 62 §:ssä tarkoitettujen
palkattomilta ajoilta saatujen etuuksien perusteena olevien tulojen
tai 4 momentissa tarkoitettujen tulojen perusteella.
64 §
Lapsenhoitoajan vaikutus tulevan ajan eläkkeeseen
Jos työntekijän työansiot ovat 63 §:n
1 momentissa tarkoitettuna tarkasteluaikana hänen vakiintunutta
ansiotasoaan pienemmät alle kolmivuotiaan lapsen hoitamisen
vuoksi ja jos tällä seikalla olisi vähintään
20 prosentin vaikutus hänen työeläkelakien
mukaisen eläkkeensä määrään,
pidetään työntekijän hakemuksesta
hänen 63 §:n 1 momentin mukaisena työansionaan
sitä työansiota, jota lapsenhoitoaika ei ole pienentänyt.
Tällöin työansioita otetaan kuitenkin
huomioon enintään kymmeneltä viimeiseltä vuodelta.
65 §
Tulevan ajan eläkkeen määräytyminen
alle viiden vuoden ansioiden perusteella
Jos työntekijällä on eläkkeeseen
oikeuttavia työansioita, palkattomilta ajoilta saadun etuuden
perusteena olevia tuloja tai 63 §:ssä tarkoitettuja
tulevan ajan ansioita vain työkyvyttömyyden alkamisvuonna
tai sitä edeltävänä vuonna,
tulevan ajan ansiota määrättäessä otetaan huomioon
myös työkyvyttömyyden alkamisvuoden ansiot
sen kuukauden loppuun asti, jona työntekijä on
tullut työkyvyttömäksi.
Jos työntekijä on tullut työkyvyttömäksi
ennen sen kalenterivuoden päättymistä,
jona hän täyttää 23 vuotta,
tarkasteluaika on 18 vuoden täyttämistä seuraavan
kuukauden alkamisen ja työkyvyttömyyden alkamiskuukauden
päättymisen välinen aika. Tällöin
tulevan ajan ansio kuukautta kohden on tänä tarkasteluaikana
saatujen 63 §:ssä tarkoitettujen tulevan ajan
ansioiden summa, joka jaetaan samaan ajanjaksoon sisältyvien
kuukausien lukumäärällä, kuitenkin
enintään 60:llä.
66 §
Tulevan ajan ansion jakautuminen
Jos työntekijän eläkkeessä otetaan
huomioon tuleva aika useamman eri työeläkelain
perusteella, tämän lain alainen tulevan ajan ansio
on yhtä suuri osa tulevan ajan ansioiden yhteismäärästä kuin
tämän lain alaisten työansioiden osuus
on työeläkelakien mukaisten ansioiden yhteismäärästä 63
tai 65 §:n mukaisena tarkasteluaikana.
67 §
Eläke entisin perustein
Jos tämän lain mukaista kuntoutusrahaa saaneelle
työntekijälle myönnetään
työkyvyttömyyseläke sellaisen työkyvyttömyyden
perusteella, joka on alkanut ennen kuin kuntoutusrahakauden päättymisestä on
kulunut kaksi vuotta, työkyvyttömyyseläke
määrätään siten kuin
se olisi määrätty, jos työkyvyttömyys
olisi alkanut kuntoutusrahakauden alkaessa.
Jos työkyvyttömyyseläkettä saaneelle
työntekijälle myöhemmin myönnetään
työkyvyttömyyseläke sellaisen uuden työkyvyttömyyden perusteella,
joka on alkanut ennen kuin ensiksi myönnetyn työkyvyttömyyseläkkeen
päättymisestä on kulunut kaksi vuotta,
uusi työkyvyttömyyseläke määrätään
samoin perustein kuin ensiksi myönnetty työkyvyttömyyseläke.
Samoin menetellään myöhemminkin, jos
uusi työkyvyttömyyseläke myönnetään
työkyvyttömyyseläkettä saaneelle
työntekijälle saman sairauden, vian tai vamman
perusteella kuin aikaisempi työkyvyttömyyseläke.
Jos työkyvyttömyyseläkettä saaneelle
työntekijälle myönnetään
vanhuuseläke, joka alkaa ennen kuin työkyvyttömyyseläkkeen
päättymisestä on kulunut kaksi vuotta,
vanhuuseläke määrätään
samoin perustein kuin edellä mainittu työkyvyttömyyseläke.
68 §
Ulkomaisen eläkkeen tai sitä vastaavan etuuden vähentäminen
Tämän lain mukaisesta eläkkeestä vähennetään
valtion palvelukseen ulkomailta otettuna työntekijänä toimimisen
perusteella ulkomailta tuleva eläke tai sitä vastaava
etuus, jonka kustannuksiin valtio on osallistunut, siltä osin
kuin se perustuu samaan työansioon kuin tämän
lain mukainen eläke.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu eläkettä vastaava
etuus vähennetään tämän
lain mukaisesta eläkkeestä valtiovarainministeriön
vahvistamien laskentaperusteiden mukaisesti.
69 §
Eläkkeen karttuminen eläketapahtumavuodelta
Jos työntekijällä on tämän
lain mukaisia ansioita vähintään
kolmena perättäisenä kalenterivuotena
ennen eläketapahtumavuotta kunakin vuonna vähintään
6 000 euroa, eläke karttuu eläketapahtumavuodelta
eläketapahtumavuotta edeltäneen vuoden ansioista.
Edellisen vuoden ansiot kerrotaan eläketapahtumavuoden
alusta eläketapahtumakuukauden loppuun olevien kuukausien
määrällä ja jaetaan luvulla
12.
Jos eläketapahtumavuotta edeltäneen vuoden ansiot
kuitenkin poikkeavat kahden sitä edeltäneen vuoden
keskiansioista yli 10 prosenttia tai jos työntekijällä on
eläketapahtumavuoden aikana ollut oikeus 62 §:n
tai valtion varoista suoritettavasta eläkkeen korvaamisesta
alle kolmivuotiaan lapsen hoidon tai opiskelun ajalta annetun lain
mukaisiin etuuksiin, ei sovelleta, mitä 1 momentissa
säädetään, vaan eläke
karttuu eläketapahtumavuodelta eläketapahtumaan
mennessä maksetuista tämän lain mukaisista
ansioista.
70 §
Palkkakerroin
Tässä laissa säädetyt ansiorajat
ja rahamäärät tarkistetaan vuosittain
tammikuun alusta lukien kertoimella, jossa palkkatason muutoksen
painokerroin on 0,8 ja hintatason muutoksen painokerroin on 0,2
(palkkakerroin). Sosiaali- ja terveysministeriö vahvistaa
palkkakertoimen vuosittain työntekijän eläkelain
100 §:n nojalla.
Eläkettä laskettaessa vuosiansiot tarkistetaan palkkakertoimella
eläkkeen alkamisvuoden tasoon.
Tämän lain ansiorajat ja rahamäärät
vastaavat 1 momentissa tarkoitetun palkkakertoimen arvoa yksi (1.000)
vuonna 2004.
71 §
Työkyvyttömyyseläkkeen kertakorotus
Työntekijän työkyvyttömyyseläkkeeseen
ja kuntoutustukeen lisätään kertakorotus
sen kalenterivuoden alusta, johon mennessä työkyvyttömyyseläkkeen
tai kuntoutustuen alkamisesta on kulunut viisi kalenterivuotta.
Kertakorotus lasketaan työntekijälle myönnetyn
tämän lain mukaisen eläkkeen määrän
perusteella. Korotus määrätään
työntekijän iän mukaan korotusvuoden
alussa siten, että korotusprosentti on 21, jos työntekijä on
korotusvuoden alussa 24—26-vuotias. Korotusprosentti pienenee
kutakin ikävuotta kohden 0,7 prosenttiyksiköllä.
Korotusta ei lisätä, jos työntekijä on
korotusvuoden alussa täyttänyt 55 vuotta. Kertakorotusta
ei lisätä kuntoutuskorotukseen.
72 §
Elinaikakerroin
Eläketurva sopeutetaan eliniän odotteen muutokseen
vuoden 2009 jälkeen siten, että vanhuuseläkkeen
alkaessa eläke muunnetaan 62 vuoden iän
täyttämisvuodelle vahvistetulla elinaikakertoimella.
Jos vanhuuseläke alkaa ennen 62 vuoden iän täyttämisvuotta,
vanhuuseläke muunnetaan eläkkeen alkamisvuodelle
vahvistetulla elinaikakertoimella.
Kun työkyvyttömyyseläke muuttuu vanhuuseläkkeeksi
62 vuoden iässä tai sen jälkeen, eläke tarkistetaan
työntekijän 62 vuoden iän täyttämisvuodeksi
vahvistetulla elinaikakertoimella. Jos työkyvyttömyyseläke
muuttuu vanhuuseläkkeeksi ennen 62 vuoden iän
täyttämisvuotta, eläke tarkistetaan kuitenkin
elinaikakertoimella, joka on vahvistettu sille vuodelle, jona eläke muuttuu
vanhuuseläkkeeksi.
Elinaikakertoimena käytetään sosiaali-
ja terveysministeriön vuosittain työntekijän
eläkelain 83 §:n nojalla vahvistamaa elinaikakerrointa.
73 §
Eläkkeestä vähennettävät
ensisijaiset etuudet
Tämän lain mukaisesta eläkkeestä vähennetään
seuraavat ensisijaiset etuudet:
1) tapaturmavakuutuslakiin perustuva päiväraha
tai tapaturmaeläke;
2) liikennevakuutuslain nojalla myönnetty omaan
vammaan perustuva ansionmenetyskorvaus tai eläke;
3) tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta
kuntoutuksesta annetun lain nojalla myönnetty ansionmenetyskorvaus;
4) liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta
annetun lain nojalla myönnetty ansionmenetyskorvaus;
5) sotilasvammalain (404/1948) nojalla myönnetty
elinkorko; ja
6) sotilastapaturmalain (1211/1990) nojalla myönnetty
päiväraha tai tapaturmaeläke.
Jos työntekijällä on oikeus 1 momentissa
mainittuun etuuteen, tämän lain mukaisena eläkkeenä maksetaan
kaikkien työeläkkeiden yhteismäärän
ja 1 momentissa mainitun etuuden erotuksesta yhtä suuri
osa kuin tämän lain mukainen eläke on
kaikista työeläkkeistä.
Ensisijaisena etuutena pidetään myös
1 momentissa tarkoitettua etuutta vastaavaa muusta valtiosta maksettavaa
etuutta. Jos työntekijän eläkettä määrättäessä otetaan
huomioon tuleva aika kahden tai useamman EU- tai ETA- taikka sosiaaliturvasopimusmaan
eläkelainsäädännön mukaan,
tulevan ajan päällekkäisyys estetään
siten, että tulevaa aikaa myönnetään
tämän lain mukaan siinä suhteessa kuin
työntekijän työeläkelakien mukainen
vakuutusaika on kaikkien tulevan ajan myöntävien
maiden vakuutusaikaan.
74 §
Ensisijaisen etuuden muutoksen vaikutus eläkkeen määrään
Jos eläkkeensaajalle myönnetään
ensisijainen etuus tai jos ensisijaisen etuuden tai tämän lain
mukaisen eläkkeen määrä muuttuu
muutoin kuin 75 §:ssä säädetyn
indeksitarkistuksen vuoksi, eläkkeen määrä tarkistetaan.
Eläkkeen määrä tarkistetaan
myös, jos tämän lain mukaisesta eläkkeestä on
vähennetty ensisijainen etuus ja eläkkeensaajalle
myönnetään muu työeläke.
Osatyökyvyttömyyseläkkeestä ei
kuitenkaan vähennetä tapaturmavakuutuslain, liikennevakuutuslain
tai sotilastapaturmalain mukaista päivärahaa tai
ansionmenetyskorvausta, jos se on myönnetty osatyökyvyttömyyseläkkeen
aikana sattuneen tapaturman tai liikennevahingon perusteella.
Eläke tarkistetaan siitä ajankohdasta, josta 1 momentissa
tarkoitettu etuus myönnetään tai josta
etuuden tai tämän lain mukaisen eläkkeen määrä muuttuu.
Jos eläkkeensaajalle myönnetään
73 §:n 3 momentissa tarkoitettu etuus ulkomailta tai sen
määrä muuttuu, eläkkeen määrä tarkistetaan
sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jonka aikana
Valtiokonttori saa tiedon tällaisen etuuden myöntämisestä tai
muuttumisesta.
Eläkkeen määrää ei
tarkisteta, jos ensisijainen etuus myönnetään
tai sen määrä muuttuu enintään
neljän kuukauden ajaksi etuuden alkamisesta tai sen muuttumisesta
laskettuna.
75 §
Eläkkeen indeksitarkistus
Tämän lain mukaista eläkettä tarkistetaan
kalenterivuosittain siten kuin työntekijän eläkelain
98 §:ssä säädetään.
4 luku
Perhe-eläke
76 §
Oikeus perhe-eläkkeeseen
Työntekijän kuoltua suoritetaan hänen
edunsaajilleen hakemuksesta perhe-eläkettä sen
mukaan kuin tässä laissa säädetään.
Perhe-eläkkeen suorittamisen edellytyksenä on,
että työntekijällä (edunjättäjällä)
oli oikeus tämän lain mukaiseen eläkkeeseen
tai että hän sai sitä.
77 §
Edunsaajat
Edunsaajia ovat leski, entinen puoliso ja lapset. Perhe-eläke
maksetaan leskeneläkkeenä ja lapseneläkkeenä.
Perhe-eläkkeeseen ei ole oikeutta henkilöllä, joka
on rikoksella tahallisesti aiheuttanut edunjättäjän
kuoleman.
78 §
Lesken eläkeoikeus
Leskellä on oikeus leskeneläkkeeseen,
jos:
1) hän oli solminut avioliiton edunjättäjän kanssa
ennen kuin tämä oli täyttänyt
65 vuotta; ja
2) hänellä on tai on ollut yhteinen
lapsi edunjättäjän kanssa.
Leskeneläkkeeseen on oikeus myös
sellaisella leskellä, jonka avioliitto on solmittu ennen kuin
leski oli täyttänyt 50 vuotta ja edunjättäjä 65
vuotta, jos avioliitto oli jatkunut vähintään viisi
vuotta, jos:
1) leski oli edunjättäjän
kuollessa täyttänyt 50 vuotta; tai
2) leski sai edunjättäjän
kuollessa työeläkelain tai kansaneläkelain
(347/1956) mukaista työkyvyttömyyseläkettä,
joka oli jatkunut vähintään kolmen vuoden
ajan.
Leskellä ei ole oikeutta leskeneläkkeeseen 1 momentin
nojalla, jos lapsi on annettu ottolapseksi perheen ulkopuolelle
ennen edunjättäjän kuolemaa, eikä sellaisen
edunjättäjän lapsen perusteella, jonka
leski on ottanut ottolapsekseen edunjättäjän
kuoltua.
Jos leskellä on aikaisemman avioliiton perusteella
oikeus saada työeläkelain mukaista eläkettä vastaavaa
perhe-eläkettä, hänellä ei ole
oikeutta uuteen perhe-eläkkeeseen.
79 §
Entisen puolison eläkeoikeus
Edunjättäjän entisellä puolisolla
on oikeus leskeneläkkeeseen, jos edunjättäjä oli
kuollessaan tuomioistuimen lainvoimaisen päätöksen tai
sosiaalilautakunnan vahvistaman sopimuksen perusteella velvollinen
määräajoin maksamaan hänelle
elatusapua. Entisestä puolisosta ja hänen oikeudestaan
leskeneläkkeeseen on soveltuvin osin voimassa, mitä leskestä ja
lesken oikeudesta leskeneläkkeeseen säädetään.
80 §
Lapsen eläkeoikeus
Lapseneläkkeeseen on oikeus edunjättäjän kuollessa
alle 18-vuotiaalla:
1) edunjättäjän lapsella;
ja
2) lesken lapsella, joka asui edunjättäjän kuollessa
tämän ja lesken kanssa samassa taloudessa.
Lapseneläke myönnetään ensisijaisesti
oman vanhemman jälkeen. Lapseneläkkeeseen ei ole oikeutta
useamman kuin kahden edunjättäjän jälkeen
samanaikaisesti. Jos kahden edunjättäjän
jälkeen lapseneläkettä saavalle lapselle myönnetään
myöhemmin lapseneläke oman vanhemman jälkeen,
muun edunjättäjän jälkeen ensiksi
myönnetty lapseneläke lakkaa siitä ajankohdasta,
josta oman vanhemman jälkeen myönnettävä lapseneläke
alkaa.
81 §
Perhe-eläkkeen peruste
Perhe-eläke määrätään
edunjättäjän kuollessaan saaman tämän
lain mukaisen vanhuuseläkkeen tai täyden työkyvyttömyyseläkkeen
perusteella. Kun perhe-eläkkeen perusteena on vanhuuseläke,
se otetaan huomioon 72 §:n mukaisella elinaikakertoimella
muuntamattomana. Perhe-eläkkeen perusteeksi laskettavaan
edunjättäjän eläkkeeseen lisätään
edunjättäjän eläkkeellä ollessaan
ansaitsema uusi eläke.
Jos edunjättäjä ei kuollessaan saanut
1 momentissa mainittua eläkettä, perhe-eläkkeen
perusteeksi lasketaan eläke, jota edunjättäjä olisi saanut,
jos hän olisi tullut täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen
oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi
kuolinpäivänään.
Perhe-eläkkeen perusteessa ei oteta huomioon
73 §:n mukaista edunjättäjän
eläkkeen vähennystä.
Jos edunjättäjä oli kuollessaan työkyvyttömyyseläkkeellä,
johon ei sisältynyt 71 §:ssä tarkoitettua
kertakorotusta, perhe-eläkkeen perusteeksi laskettavaan
edunjättäjän työkyvyttömyyseläkkeeseen
lisätään kertakorotus sen kalenterivuoden
alusta, johon mennessä edunjättäjän
työkyvyttömyyseläke ja sen perusteella myönnetty
perhe-eläke yhdessä ovat jatkuneet viisi kalenterivuotta.
Jos edunjättäjä ei ollut kuollessaan
eläkkeellä, kertakorotus lisätään perhe-eläkkeen
perusteeksi laskettavaan edunjättäjän
työkyvyttömyyseläkkeeseen sen kalenterivuoden
alusta, johon mennessä perhe-eläke on jatkunut
viisi kalenterivuotta. Kertakorotusprosentti määrätään
71 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla sen mukaan, mikä edunjättäjän
ikä olisi korotushetkellä.
82 §
Lesken ja entisen puolison eläkkeen määrä
Leskeneläkkeen määrä perhe-eläkkeen
perusteesta on, jollei 2 momentista tai 85—88 §:stä muuta
johdu:
1) 6/12, jos edunsaajana on leski yksin tai
leski ja yksi lapsi;
2) 5/12, jos edunsaajana on leski ja kaksi
lasta;
3) 3/12, jos edunsaajana on leski ja kolme
lasta; sekä
4) 2/12, jos edunsaajana on leski ja neljä tai useampia
lapsia.
Edunjättäjän entisen puolison perhe-eläkkeen
suuruus määrätään siten,
että sen osuus 1 momentin mukaisesti lasketusta
leskeneläkkeen määrästä on
sama kuin mitä 60 prosenttia edunjättäjän
entiselle puolisolleen maksamasta elatusavusta on 81 §:ssä tarkoitetusta
edunjättäjän eläkkeestä.
Jos edunsaajana on myös leski, entisten puolisoiden perhe-eläkkeiden
yhteismäärä on enintään
puolet leskeneläkkeestä. Yhteismäärä vähennetään
leskeneläkkeestä ja jaetaan entisten puolisoiden
kesken elatusapujen suhteessa.
83 §
Lapseneläkkeen määrä
Lapseneläkkeen yhteismäärä perhe-eläkkeen perusteesta
on, jollei 85 §:stä muuta johdu:
1) 4/12, jos lapsia on yksi;
2) 7/12, jos lapsia on kaksi;
3) 9/12, jos lapsia on kolme; sekä
4) 10/12, jos lapsia on neljä tai
useampia.
Lapseneläkkeen yhteismäärä jaetaan
tasan edunsaajina olevien lasten kesken.
84 §
Perhe-eläkkeen tarkistaminen
Perhe-eläkkeen määrä ja
sen jakautuminen edunsaajien kesken tarkistetaan, jos edunsaajien lukumäärä muuttuu.
Tarkistaminen tehdään muutosta seuraavan kalenterikuukauden
alusta.
Perhe-eläkkeen määrä tarkistetaan
myös, kun perhe-eläkkeen perusteena olevaan työkyvyttömyyseläkkeeseen
lisätään 81 §:n 4 momentin mukaisesti
kertakorotus. Tällöin perhe-eläke tarkistetaan
samasta ajankohdasta kuin kertakorotus lisätään.
85 §
Perhe-eläkkeestä vähennettävät
etuudet
Perhe-eläkkeestä vähennetään
73 §:ssä tarkoitettuja ensisijaisia etuuksia vastaava
perhe-eläke tai korvaus. Perhe-eläkkeen määrä tarkistetaan,
jos edunsaajalle myönnetään ensisijaista etuutta
vastaava perhe-eläke tai työeläkelakien mukainen
perhe-eläke ja tämän lain mukaisesta perhe-eläkkeestä on
vähennetty ensisijainen etuus. Muutoin noudatetaan soveltuvin
osin, mitä 73 ja 74 §:ssä säädetään.
86 §
Leskeneläkkeen vähentäminen
Työeläkelakeihin perustuvat eläkkeet,
joita leski saa ansiotyön perusteella, vähentävät
leskeneläkettä. Leskeneläkettä vähennettäessä lesken
saamat eläkkeet otetaan huomioon vähentämättä niistä 73 §:ssä tarkoitettuja
ensisijaisia etuuksia ja lesken saama osatyökyvyttömyyseläke
otetaan huomioon täyden työkyvyttömyyseläkkeen
määräisenä. Lisäksi
leskeneläkettä vähennettäessä otetaan
huomioon edellä mainittua eläkettä vastaava
etuus, joka maksetaan tai olisi maksettava leskelle ulkomailta tai
Euroopan yhteisöjen toimielimen taikka kansainvälisen
järjestön palveluksen perusteella.
Leskeneläkettä vähennetään
edunjättäjän kuolemaa seuraavan seitsemännen
kalenterikuukauden alusta. Kuitenkin, jos leski on edunjättäjän
kuollessa täyttänyt 65 vuotta tai saa 1 momentissa
tarkoitettua eläkettä, lesken eläkettä vähennetään
edunjättäjän kuolemaa seuraavan kalenterikuukauden
alusta. Jos edunjättäjän kuollessa hänen
ja lesken kanssa samassa taloudessa asui lapsi tai lapsia, joilla
on oikeus lapseneläkkeeseen edunjättäjän
jälkeen, leskeneläkettä ei vähennetä ennen
kuin nuorin lapsista täyttää 18 vuotta.
Jos leski ei saa 1 momentissa tarkoitettua eläkettä,
lesken työeläkkeenä pidetään
kuitenkin sitä laskennallista eläkettä,
joka leskelle olisi myönnetty, jos hän olisi tullut
täyteen työkyvyttömyyseläkkeeseen
oikeuttavassa määrin työkyvyttömäksi
edunjättäjän kuolinpäivänä tai
sinä päivänä, jona 2 momentissa
tarkoitettu lapsi täyttää 18 vuotta (lesken
laskennallinen eläke). Jos leski on työskennellyt
ulkomailla tai Euroopan yhteisöjen toimielimen tai kansainvälisen järjestön
palveluksessa, lesken työeläkkeenä pidetään
sitä laskennallista eläkettä, joka leskelle olisi
myönnetty, jos hänen ulkomailla työskentelynsä taikka
Euroopan yhteisöjen toimielimen tai kansainvälisen
järjestön palvelukseen perustuvaan vakuutusaikaan
luettava työskentelynsä olisi tämän
lain mukaista.
Jos Valtiokonttori antaa lesken laskennallisen eläkkeen
määrän tiedoksi muulle eläkelaitokselle
muun työeläkelain mukaisen leskeneläkkeen
määräämistä varten,
leskellä on oikeus pyynnöstä saada Valtiokonttorilta
päätös laskennallisen eläkkeensä määrästä.
87 §
Leskeneläkkeen vähennyksen peruste ja määrä
Leskeneläkettä vähennetään,
jos lesken 86 §:ssä tarkoitetut työeläkkeet
ylittävät eläkkeen vähennyksen
perusteen. Eläkkeen vähennys on 50 prosenttia
lesken 86 §:ssä tarkoitettujen työeläkkeiden
ja eläkkeen vähennyksen perusteen erotuksesta.
Eläkkeen vähennyksen peruste on:
1) 649,69 euroa kuukaudessa, jos edunjättäjän
81 §:n perusteella laskettu eläke ja muut työeläkkeet
yhteensä ylittävät sanotun rahamäärän;
2) edunjättäjän 81 §:n
perusteella lasketun eläkkeen ja muiden työeläkkeiden
yhteismäärän suuruinen, jos näiden
työeläkkeiden yhteismäärä ylittää 324,77
euroa ja on enintään 649,69 euroa;
3) 324,77 euroa, jos 1 kohdassa mainitut työeläkkeet
yhteensä ovat enintään 324,77 euroa.
Eläkkeen vähentämisen perustetta
määrättäessä otetaan
huomioon työeläkkeitä vastaava ulkomailta
taikka Euroopan yhteisöjen toimielimen tai kansainvälisen
järjestön palveluksen perusteella maksettava etuus
siten kuin 86 §:n 1 ja 3 momentissa säädetään.
Jos leskellä on oikeus saada tämän
lain mukaisen leskeneläkkeen lisäksi muun työeläkelain
mukaista leskeneläkettä, tämän
lain mukaisesta leskeneläkkeestä vähennetään
määrä, joka on yhtä suuri osa
edellä tarkoitetusta vähennyksestä kuin
tämän lain mukainen leskeneläke on kaikista
työeläkelakien mukaisista leskeneläkkeistä.
Leskeneläkettä vähennettäessä leskeneläke muunnetaan
72 §:n mukaisella elinaikakertoimella, joka on vahvistettu
sille vuodelle, jona leskeneläkettä vähennetään.
88 §
Leskeneläkkeen vähentäminen erityistilanteissa
Leskeneläkettä vähennettäessä otetaan
lesken hakemuksesta työeläkkeiden asemesta huomioon
hänen saamansa keskimääräiset
ansiotulot ja niihin perustuvat etuudet sekä osatyökyvyttömyyseläke,
jos:
1) leski ei saa omaan työhön perustuvaa
työeläkettä tai jos leski saa osatyökyvyttömyyseläkettä;
2) leski on tehnyt asiasta hakemuksen viiden vuoden
kuluessa edunjättäjän kuolemasta tai
silloin, kun leskeneläkettä vähennetään
ensimmäisen kerran; ja
3) mainitut ansiotulot ja niihin perustuvat etuudet
sekä osatyökyvyttömyyseläke,
kun ansiotuloista otetaan huomioon 60 prosenttia, ovat yhteensä vähintään
25 prosenttia pienemmät kuin lesken 86 §:n mukaisesti
määrätty eläke.
Edellä 1 momentissa tarkoitettu keskimääräinen
ansiotulo lasketaan lesken kuudelta kuukaudelta ennen hakemuksen
tekemistä saamista ansioista ja eläkkeen vähentäminen
1 momentissa tarkoitetulla tavalla tehdään aikaisintaan
tämän takautuvan jakson alusta.
Leskeneläke tarkistetaan, jos lesken olosuhteissa tapahtuu
sellainen muutos, jonka takia 1 momentissa tarkoitetut
edellytykset eivät enää täyty.
Lisäksi leskeneläke tarkistetaan, jos leskelle
myönnetään työeläkelakien
mukainen eläke muuna kuin osa-aikaeläkkeenä.
Leskeneläkettä tarkistettaessa käytetään
samaa eläkkeen vähennyksen perustetta kuin leskeneläkettä ensimmäisen
kerran vähennettäessä.
89 §
Perhe-eläkkeen alkaminen ja takautuva maksaminen
Perhe-eläkettä maksetaan edunjättäjän
kuolemaa seuraavan kalenterikuukauden alusta. Edunjättäjän
kuoleman jälkeen syntyneelle lapselle perhe-eläkettä maksetaan
lapsen syntymää seuraavan kalenterikuukauden alusta.
Perhe-eläkettä ei makseta takautuvasti ilman pätevää syytä pidemmältä ajalta
kuin eläkkeen hakemiskuukautta edeltäneen kuuden
kuukauden ajalta.
90 §
Perhe-eläkkeen myöntäminen määräajaksi
Jos edunjättäjän kuolemasta ei voida
esittää selvitystä, mutta on todennäköistä,
että edunjättäjä on kuollut
hukkumisen, muun onnettomuuden tai muun niihin rinnastettavan syyn
vuoksi, perhe-eläke voidaan myöntää määräajaksi.
Kun perhe-eläke myönnetään
määräajaksi 1 momentin mukaisesti,
edunjättäjän työeläke lakkautetaan
perhe-eläkkeen alkamispäivästä.
91 §
Ilmoitusvelvollisuus
Leskeneläkkeen saaja on velvollinen ilmoittamaan Valtiokonttorille
solmimastaan avioliitosta.
Jos lapseneläkettä saava lapsi annetaan ottolapseksi
muulle kuin edunjättäjän leskelle tai
tämän puolisolle, lapsen ottovanhemmat ovat velvolliset
ilmoittamaan ottolapseksi ottamisesta Valtiokonttorille.
92 §
Perhe-eläkeoikeuden lakkaaminen
Oikeus leskeneläkkeen saamiseen lakkaa, jos leski solmii
uuden avioliiton ennen kuin on täyttänyt 50 vuotta.
Oikeus lapseneläkkeen saamiseen lakkaa, kun lapsi täyttää 18
vuotta tai jos hänet annetaan ottolapseksi muulle kuin
edunjättäjän leskelle tai tämän
uudelle puolisolle.
93 §
Leskeneläkkeen maksaminen kertasuorituksena
Kun leskeneläke lakkautetaan 92 §:n 1 momentin
mukaisesti, leskelle maksetaan kertasuorituksena määrä,
joka on yhtä suuri kuin hänen leskeneläkkeensä kolmen
vuoden ajalta olisi ollut.
Kertasuorituksen perusteena käytetään
viimeksi maksettua kuukausieläkettä tai, jos Valtiokonttori
toimii 7 luvun mukaisena viimeisenä eläkelaitoksena,
sen maksamaa eläkkeiden yhteismäärää kuukaudessa.
94 §
Työnantajan ottaman vakuutuksen perusteella maksettavan
perhe-eläkkeen vähentäminen
Jos edunsaajalla on oikeus saada työnantajan ottaman
vakuutuksen perusteella perhe-eläkettä, vähennetään
tämän lain mukaisesta perhe-eläkkeestä valtion
kustannuksella rahoitetuksi katsottava osa vakuutuksen perusteella
tulevasta perhe-eläkkeestä.
8 luku
Eläkkeen maksaminen
115 §
Eläkkeen maksaminen
Eläke maksetaan kuukausittain Valtiokonttorin päättämänä aikana
eläkkeensaajan ilmoittaman Suomessa toimivan rahalaitoksen
välityksellä. Eläke voidaan maksaa myös
eläkkeensaajan ulkomailla olevalle tilille.
Eläkkeenhakijalle voidaan hänen pyynnöstään
maksaa ennakkoa ennen eläkepäätöksen
antamista, jos asian ratkaisu viivästyy hänestä riippumattomista
syistä. Maksettu ennakko vähennetään
myöhemmin tehdyn eläkepäätöksen
mukaisesta eläkkeestä sitä maksettaessa.
116 §
Maksamisen alkaminen, päättäminen,
keskeyttäminen ja lakkauttaminen
Eläkettä aletaan maksaa sitä seuraavan
kalenterikuukauden alusta, jona oikeus eläkkeen saamiseen
on syntynyt, ellei 2 luvun säännöksistä muuta
johdu. Vanhuuseläkettä maksetaan aikaisintaan
palkan saamisen päättymistä seuraavan kuukauden
alusta. Tämän lain mukaista eläkettä ei
kuitenkaan makseta siltä ajalta, jolta työntekijällä on
oikeus saada lain tai työehtosopimuksen taikka työsopimuksen
mukaista irtisanomisajan palkkaa tai sitä vastaavaa korvausta
taikka jolle ajalle hänen muun sopimuksen tai järjestelyn
perusteella työnantajalta saamansa taloudellinen etuus,
lukuun ottamatta työnantajan järjestämää tai
hankkimaa koulutusta, voidaan jaksottaa työntekijän
vakiintuneena pidettävän palkan perusteella. Eläkettä maksetaan
sen kalenterikuukauden loppuun, jonka aikana oikeus eläkkeen saamiseen
on lakannut.
Jos Valtiokonttorilla on syytä epäillä,
että eläkkeensaaja ei enää täytä eläkkeen
saamisen edellytyksiä, Valtiokonttori voi keskeyttää eläkkeen
maksamisen. Edellytyksenä on, että Valtiokonttori
on pyytänyt eläkkeensaajalta selvityksen eläkkeen
määrään tai eläkeoikeuteen
liittyvistä seikoista, mutta eläkkeensaaja ei
tällaista selvitystä Valtiokonttorin ilmoittamassa
kohtuullisessa ajassa esitä. Eläkkeen maksaminen keskeytetään
tai maksettavaa määrää alennetaan sen
kalenterikuukauden alusta, joka lähinnä seuraa
sitä kuukautta, jonka aikana keskeyttämisen tai
alentamisen syy on ilmaantunut.
Jos eläkkeensaajan kuolemasta ei voida esittää selvitystä,
mutta on todennäköistä, että hän on
kuollut hukkumisen, muun onnettomuuden tai muun niihin rinnastettavan
syyn vuoksi, Valtiokonttori voi lakkauttaa eläkkeen eläkkeensaajan
katoamispäivään.
117 §
Kertasuoritus
Jos vanhuuseläke, perhe-eläke tai täysi
työkyvyttömyyseläke on ennen 73, 74 ja
85 §:n mukaisen ensisijaisen etuuden vähentämistä pienempi
kuin 20 euroa kuukaudessa, Valtiokonttori voi maksaa eläkkeen
kertasuorituksena. Kertasuoritus lasketaan työntekijän
eläkelain 114 §:n 6 momentissa tarkoitettujen
sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella säädettävien
kertasuorituskertoimien mukaan.
Jos 1 momentissa tarkoitetun eläkkeen määrä on
vähintään 20 euroa, mutta enintään
50 euroa kuukaudessa, Valtiokonttori voi maksaa eläkkeen
kertasuorituksena, jos eläkkeensaajalle on ilmoitettu eläkkeen
maksamisesta kertasuorituksena eikä eläkkeensaaja
ole vastustanut sitä Valtiokonttorin ilmoittamassa kohtuullisessa
ajassa.
Toistaiseksi myönnetyn työkyvyttömyyseläkkeen
kertasuoritus sisältää myös
työkyvyttömyyseläkkeen jälkeen
myönnettävän vanhuuseläkkeen.
Kun työkyvyttömyyseläke maksetaan
kertasuorituksena, takautuvaa eläkettä ei makseta
sairausvakuutusrahastolle.
Jos Valtiokonttori maksaa 109 §:ssä tarkoitetun
päätösyhdistelmän mukaisen eläkkeen,
1 ja 2 momentissa tarkoitetulla eläkkeen määrällä tarkoitetaan
päätösyhdistelmään
sisältyvien eläkkeiden yhteismäärää.
118 §
Viivästyskorotus
Jos tämän lain mukaisen eläkkeen
maksaminen viivästyy, Valtiokonttorin on maksettava viivästynyt
eläke viivästysajalta korotettuna. Eläkkeen
korotus on vuotta kohden laskettuna korkolain (633/1982)
4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan mukainen. Velvollisuus
maksaa eläke korotettuna koskee myös niitä eläkkeitä,
jotka Valtiokonttori maksaa 7 luvun nojalla viimeisenä eläkelaitoksena.
Velvollisuus maksaa eläke 1 momentin mukaan korotettuna
ei koske sitä osaa eläkkeestä, joka maksetaan
toiselle lakisääteistä vakuutusta harjoittavalle
vakuutus- tai eläkelaitokselle, Kansaneläkelaitokselle
tai työttömyyskassalle tämän
takautumisvaatimuksen vuoksi.
Viivästyskorotusta ei makseta, jos sen määrä on
pienempi kuin 5,39 euroa.
119 §
Viivästyskorotuksen laskeminen
Eläkkeen korotus lasketaan viivästysajan jokaiselta
päivältä, ei kuitenkaan ennen kuin kolme
kuukautta on kulunut sen kalenterikuukauden päättymisestä,
jonka aikana työntekijä on hakenut eläkettä sekä esittänyt
eläkkeen perustetta koskevan sellaisen selvityksen, joka
häneltä voidaan kohtuudella vaatia ottaen huomioon myös
Valtiokonttorin mahdollisuudet hankkia selvitys. Viivästyskorotus
lasketaan eräpäivästä saman
päätöksen perusteella myöhemmin
maksettavalle eläke-erälle.
Jos Valtiokonttorin antamaan päätökseen
on haettu muutosta, voi muutoksenhakuelin määrätä,
että korotus lasketaan myöhäisemmästä ajankohdasta.
Edellytyksenä on, että Valtiokonttori osoittaa
muutoksenhaun aikana tapahtuneen oleellisen muutoksen työntekijän
olosuhteissa.
Jos eläkkeen maksaminen viivästyy eläkkeensaajasta
johtuvasta syystä, Valtiokonttori ei ole velvollinen maksamaan
eläkettä korotettuna pidemmältä ajalta
kuin siitä päivästä, jona Valtiokonttori
on saanut tietää esteen lakkaamisesta. Jos eläkkeen
maksaminen viivästyy lain säännöksen
tai maksuliikenteen keskeytymisen tai muun sen kaltaisen yleisen
esteen takia, Valtiokonttori ei ole velvollinen maksamaan eläkettä korotettuna
tällaisen esteen aiheuttamalta viivästysajalta.
120 §
Eläkkeen ja kuntoutusetuuden maksaminen työnantajalle
tai sairauskassalle
Jos Valtiokonttori on myöntänyt työntekijälle takautuvasti
työkyvyttömyyseläkkeen ja työnantaja
on maksanut työntekijälle samalta ajalta sairausajan
palkkaa, eläke maksetaan tältä ajalta hakemuksesta
työnantajalle enintään samalta ajalta
maksetun palkan määräisenä.
Vakuutuskassalaissa (1164/1992) tarkoitetun sairauskassan
maksama täydennyspäiväraha vastaa työnantajan
maksamaa palkkaa, ja eläke maksetaan hakemuksesta sairauskassalle
samoin kuin työnantajalle.
Jos työnantaja maksaa työntekijälle
palkkaa samalta ajalta, jolta työntekijä saa kuntoutusrahaa
tai työkyvyttömyyseläkettä ja
siihen liittyvää kuntoutuskorotusta, menetellään
kuntoutusrahan tai työkyvyttömyyseläkkeen
ja siihen liittyvän kuntoutuskorotuksen maksamisessa samoin
kuin työkyvyttömyyseläkkeen maksamisesta
1 momentissa säädetään.
Jos työntekijälle on myönnetty työkyvyttömyyseläkkeen
sijasta vanhuuseläke 50 §:n 3 momentissa tarkoitetulla
tavalla takautuvasti 63 vuoden iän täyttämistä seuraavan
kuukauden alusta ja työnantaja on maksanut hänelle
samalta ajalta sairausajan palkkaa, eläke maksetaan työkyvyttömyysajalta
hakemuksesta työnantajalle enintään samalta
ajalta maksetun palkan määräisenä.
Jos Valtiokonttori on myöntänyt työntekijälle takautuvasti
työkyvyttömyyseläkkeen tai 3 momentissa
tarkoitetussa tilanteessa vanhuuseläkkeen ja työnantaja
on maksanut hänelle samalta ajalta sairausajan palkan sijasta
irtisanomisajan palkkaa, eläke maksetaan tältä ajalta
hakemuksesta työnantajalle enintään samalta
ajalta maksetun palkan määräisenä.
Eläkettä, kuntoutusrahaa ja kuntoutuskorotusta
ei makseta työnantajalle tai sairauskassalle siltä osin
kuin se on 121 §:n perusteella maksettava sairausvakuutusrahastolle
eikä silloin, kun työnantaja tai sairauskassa
on saanut korvauksen maksamastaan palkasta muun lain mukaan.
121 §
Eläkkeen ja kuntoutusetuuden maksaminen sairausvakuutusrahastolle
Jos työntekijälle on maksettu sairausvakuutuslain
mukaista päivärahaa tai osasairauspäivärahaa
samalta ajalta, jolta hänelle myönnetään vanhuuseläke,
vanhuuseläke maksetaan sairausvakuutusrahastolle siltä osin
kuin se vastaa määrältään
samalta ajalta maksettua sairauspäivärahaa.
Jos täysi työkyvyttömyyseläke
myönnetään takautuvasti 39 §:n
1 momentissa tarkoitetun ensisijaisuusajan jälkeen ja samalta
ajalta on maksettu sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa, työkyvyttömyyseläke
maksetaan sairausvakuutusrahastolle siltä osin kuin se
vastaa määrältään samalta
ajalta maksettua sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa
tai osasairauspäivärahaa.
Jos kuntoutusraha tai -korotus myönnetään
takautuvasti samalle ajalle, jolta työntekijälle
on maksettu sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa,
kuntoutusraha ja kuntoutuskorotus maksetaan sairausvakuutusrahastolle
siltä osin kuin ne vastaavat määrältään
samalta ajalta maksettua sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa
tai osasairauspäivärahaa.
122 §
Eläkkeen maksaminen Kansaneläkelaitokselle tai
työttömyyskassalle
Jos työntekijä on saanut työttömyysturvalain mukaista
työttömyyspäivärahaa, työmarkkinatukea
tai koulutuspäivärahaa taikka julkisesta työvoimapalvelusta
annetun lain mukaista koulutustukea samalta ajalta, jolta hänelle
myönnetään eläkettä takautuvasti,
Valtiokonttorin on työttömyyskassan tai Kansaneläkelaitoksen
vaatimuksesta suoritettava takautuvasti maksettava eläke
työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle
siltä osin kuin se vastaa määrältään
samalta ajalta maksettua työttömyyspäivärahaa,
työmarkkinatukea, koulutustukea tai koulutuspäivärahaa.
Jos työntekijä on saanut väliaikaisesti
Kansaneläkelaitoksen maksamaa eläkettä kansaneläkelain
45 §:n mukaan tai edellä mainittua eläkettä ja
eläkkeensaajien asumistukilain (591/1978) 1 §:n
mukaista asumistukea samalta ajalta, jolta hänelle myönnetään
muutoksenhaun perusteella tämän lain mukainen
eläke takautuvasti, Valtiokonttorin on maksettava takautuva
eläke Kansaneläkelaitoksen vaatimuksesta sille
siltä osin kuin se vastaa määrältään
Kansaneläkelaitoksen samalta ajalta liikaa maksaman etuuden
määrää.
Valtiokonttori voi maksaa takautuvasti myöntämänsä eläkkeen
2 momentissa säädetyllä tavalla Kansaneläkelaitokselle
myös silloin, kun Valtiokonttori jatkaa muutoksenhaun perusteella
myönnettyä kuntoutustukea, myöntää edunsaajalle
tämän lain mukaisen perhe-eläkkeen, oikaisee
173 §:n mukaisesti aikaisemman päätöksen,
tarkistaa muutoin myönnetyn eläkkeen määrän
tai myöntää oikaisupäätöksen
jälkeen kuntoutustuelle jatkoa.
Eläkettä ei kuitenkaan makseta Kansaneläkelaitokselle
sen liikaa maksaman asumistuen korvaamiseksi, jos samalla ei makseta
takautuvaa eläkettä Kansaneläkelaitoksen
liikaa maksaman eläkkeen korvaamiseksi.
Jos työntekijä on saanut opintotukilain (65/1994)
mukaista opintorahaa, aikuisopintorahaa tai asumislisää samalta
ajalta, jolta hänelle myönnetään
takautuvasti muuta kuin osatyökyvyttömyyseläkettä,
Valtiokonttorin on Kansaneläkelaitoksen vaatimuksesta suoritettava
takautuvasti maksettava eläke Kansaneläkelaitokselle
siltä osin kuin se vastaa määrältään
samalta ajalta maksettua opintotukea.
123 §
Eläkkeen maksaminen kunnalle tai sosiaalihuoltolain
mukaiselle toimielimelle
Jos työntekijä on saanut toimeentulotuesta
annetun lain (1412/1997) 23 §:ssä tarkoitettua
toimeentulotukea ennakkona, Valtiokonttorin on maksettava samalta
ajalta takautuvasti myönnettävä eläke
siltä osin kuin se vastaa määrältään maksettua
toimeentulotuen ennakkoa sosiaalihuoltolain (710/1982)
6 §:n 1 momentissa tarkoitetulle toimielimelle tämän
vaatimuksesta.
Jos kunta tai kuntayhtymä on järjestänyt
eläkkeeseen oikeutetulle laitoshoitoa tai -huoltoa tai perhehoitoa,
Valtiokonttorin on kunnan tai kuntayhtymän vaatimuksesta
maksettava eläke laitoshoidon tai -huollon tai perhehoidon
ajalta kunnalle tai kuntayhtymälle käytettäväksi
sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun
lain (734/1992) 14 §:ssä tarkoitetulla
tavalla.
124 §
Takautumisvaatimuksen esittämisaika
Eläke maksetaan 120—123 §:ssä tarkoitetuissa
tapauksissa työnantajalle, sairauskassalle, sairausvakuutusrahastolle,
Kansaneläkelaitokselle, työttömyyskassalle,
kunnalle, kuntayhtymälle tai sosiaalihuoltolaissa tarkoitetulle
toimielimelle vain sillä edellytyksellä, että eläkkeen maksamista
koskeva vaatimus on tehty Valtiokonttorille vähintään
kaksi viikkoa ennen eläkkeen maksupäivää.
125 §
Eläkkeen maksaminen sosiaalihuoltolain mukaiselle toimielimelle
suostumuksen perusteella
Valtiokonttori voi eläkkeensaajan suostumuksella päättää,
että tämän lain mukainen eläke
maksetaan eläkkeensaajan asuinkunnan sosiaalihuoltolain
6 §:n 1 momentissa tarkoitetulle toimielimelle niin, että se
käytetään eläkkeensaajan ja
sellaisen henkilön huoltoon, jonka elatuksesta eläkkeensaaja
on toimeentulotuesta annetun lain 2 §:n mukaan velvollinen
huolehtimaan. Edellytyksenä on, ettei eläkkeen
maksamista sen saajalle itselleen voida pitää tarkoituksenmukaisena
hänen elämäntapojensa, sairautensa tai
muun erityisen syyn vuoksi eikä hänelle ole määrätty
edunvalvojaa.
Esityksen etuuden maksamisesta 1 momentissa tarkoitetulle toimielimelle
voi tehdä eläkkeensaaja, hänen puolisonsa,
muu omaisensa tai henkilö, joka hänestä pääasiallisesti
huolehtii, tai kunnan asianomainen toimielin.
Eläkettä ei saa käyttää vastoin
eläkkeensaajan suostumusta muuhun kuin sen kuukauden aikana
annettavaan huoltoon, jolta eläke on maksettu.
126 §
Eläkkeen maksamisjärjestys
Jos eläke on maksettava muulle kuin eläkkeensaajalle
itselleen tämän tai muun lain perusteella, ja
kahdella tai useammalla viranomaisella, kunnalla, laitoksella tai
toimielimellä taikka muulla taholla on oikeus siihen, eläke
maksetaan seuraavassa järjestyksessä:
1) sairausvakuutusrahastolle 121 §:n mukaan;
2) eläkelaitokselle yrittäjän
eläkelain ( / ) 120 §:n
1 momentin mukaan tai Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle
maatalousyrittäjän eläkelain ( / )
28 §:n mukaan maksamattomina vakuutusmaksuina;
3) eläkelaitokselle aiheettomasti maksetun eläkkeen
takaisinperintänä 130 §:n mukaan;
4) työnantajalle tai sairauskassalle 120 §:n mukaan;
5) työttömyyskassalle tai Kansaneläkelaitokselle
122 §:n 1 momentin mukaan;
6) Kansaneläkelaitokselle 122 §:n
2 tai 3 momentin mukaan;
7) sosiaalihuoltolain mukaiselle toimielimelle 123 §:n
1 momentin mukaan;
8) kunnalle tai kuntayhtymälle 123 §:n
2 momentin mukaan;
9) Kansaneläkelaitokselle 122 §:n
5 momentin mukaan;
10) Potilasvakuutuskeskukselle potilasvahinkolain (585/1986)
9 §:n mukaan;
11) EU- tai ETA-maan laitokselle ja Sveitsille eläkkeen
aiheeton maksu sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta
yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin,
itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä annetun
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 täytäntöönpanomenettelystä annetun
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 574/72 (EY:n sosiaaliturva-asetuksen
täytäntöönpanoasetus) 111
artiklan 1 kohdan mukaan;
12) ulosottoviranomaiselle ulosottolain (37/1895)
4 luvun 7 §:n mukaan;
13) EU- tai ETA-maan laitokselle ja Sveitsille muun
etuuden kuin eläkkeen aiheeton maksu EY:n sosiaaliturva-asetuksen
täytäntöönpanoasetuksen 111
artiklan 2 ja 3 kohdan mukaan;
14) sosiaaliturvasopimusten mukaisille sosiaaliturvasopimusmaiden
laitoksille eläkkeen ja muun etuuden aiheeton maksu sosiaaliturvasopimuksen
määräysten mukaan; sekä
15) sosiaalihuoltolain mukaiselle toimielimelle 125 §:n
mukaan.
127 §
Eläkkeen siirtäminen tai panttaaminen
Tämän lain mukaista eläkettä ei
saa siirtää toiselle henkilölle. Eläkkeen
panttaamista tarkoittava sopimus on mitätön.
Tämän lain mukaan maksettavaa kustannusten
korvausta ei saa ulosmitata.
128 §
Takautuva oikeus korvaukseen vakuutuslaitokselta
Jos työntekijällä on oikeus saada
tapaturmavakuutuslain säännöksiin perustuvaa
päivärahaa tai tapaturmaeläkettä,
sotilasvammalakiin perustuvaa elinkorkoa tai liikennevakuutuslain
nojalla omaan vammaan perustuvaa jatkuvaa korvausta taikka
tapaturmavakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta annetun
lain tai liikennevakuutuslain perusteella korvattavasta kuntoutuksesta
annetun lain nojalla ansionmenetyskorvausta, voidaan tämän
lain mukainen eläke sen estämättä,
mitä 73 §:ssä säädetään,
suorittaa täysimääräisenä,
kunnes päivärahan, tapaturmaeläkkeen,
elinkoron, korvauksen tai ansionmenetyskorvauksen määrä on
lopullisesti ratkaistu. Työntekijän oikeus mainittuun
päivärahaan, tapaturmaeläkkeeseen, elinkorkoon,
korvaukseen tai ansionmenetyskorvaukseen siirtyy Valtiokonttorille
siltä osin kuin Valtiokonttori on maksanut samalta ajalta
eläkettä.
Mitä 1 momentissa säädetään,
sovelletaan vastaavasti työntekijän jälkeen
hänen edunsaajilleen maksettavaan tapaturmavakuutuslain
mukaiseen perhe-eläkkeeseen tai sotilasvammalain mukaiseen
huoltoeläkkeeseen tai liikennevakuutuslain nojalla maksettavaan
jatkuvaan korvaukseen, jos Valtiokonttori on maksanut myöntämänsä perhe-eläkkeen
täysimääräisenä.
129 §
Eläkkeen vanhentuminen
Oikeus saada eläkettä vanhentuu viiden vuoden
kuluttua siitä päivästä lukien,
jona eläke olisi pitänyt maksaa, jollei vanhentumista
ole sitä ennen katkaistu. Vanhentumisen katkaisemisesta
alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika. Vanhentuminen katkeaa
siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain (728/2003)
10 ja 11 §:ssä säädetään.
Vanhentumisaika voi pidentyä siten kuin velan vanhentumisesta
annetun lain 11 §:n 3 momentissa säädetään.
130 §
Aiheettomasti maksetun eläkkeen takaisinperintä
Jos eläkettä on maksettu enemmän
kuin mihin sen saajalla on oikeus, Valtiokonttorin on perittävä aiheettomasti
maksettu eläke takaisin.
Valtiokonttori voi luopua aiheettomasti maksetun eläkkeen
takaisinperimisestä kokonaan tai osittain, jos tämä katsotaan
kohtuulliseksi eikä eläkkeen maksaminen ole johtunut
eläkkeensaajan tai hänen edustajansa vilpillisestä menettelystä.
Valtiokonttori voi luopua aiheettomasti maksetun eläkkeen
takaisinperimisestä myös silloin, kun takaisin
perittävä määrä on
vähäinen.
Mitä 1 ja 2 momentissa säädetään,
sovelletaan myös silloin, kun Valtiokonttori on 7 luvussa
tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena toimiessaan
maksanut tämän lain mukaisia eläkkeitä aiheettomasti.
Siltä osin kuin Valtiokonttori on maksanut aiheettomasti
kunnallisen eläkelain, evankelis-luterilaisen kirkon eläkelain, Kansaneläkelaitoksesta
annetun lain 13 §:ään perustuvien eläkesäännösten
tai yksityisten alojen eläkelakien mukaista eläkettä,
takaisinperinnästä päättää asianomainen
eläkelaitos siten kuin sitä koskevassa laissa
säädetään. Valtiokonttori antaa
kuitenkin viimeisenä eläkelaitoksena toimiessaan
takaisinperittävistä eläkkeistä päätösyhdistelmän
ja perii takaisin perittävän määrän.
Päätös aiheettomasti maksetun eläkkeen
takaisinperinnästä on tehtävä viiden
vuoden kuluessa eläkkeen maksupäivästä lukien.
Takaisinperintäpäätöksellä vahvistettu
saatava vanhentuu viiden vuoden kuluttua päätöksen
antamisesta, jollei vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Takaisinperintäpäätöksellä
vahvistetun
saatavan vanhentuminen katkeaa siten kuin velan vanhentumisesta
annetun lain 10 ja 11 §:ssä säädetään.
Vanhentumisajan katkaisemisesta alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika.
Viiden vuoden vanhentumisaika voi pidentyä siten kuin velan
vanhentumisesta annetun lain 11 §:n 3 momentissa säädetään.
131 §
Aiheettomasti maksetun eläkkeen kuittaus
Valtiokonttori voi periä aiheettomasti maksamansa eläkkeen
myös kuittaamalla sen vastaisuudessa maksettavista eläke-eristä.
Ilman eläkkeensaajan suostumusta kulloinkin maksettavasta
eläke-erästä saa vähentää enintään
kuudesosan siitä eläke-erän osasta, joka
jää sen jälkeen, kun eläke-erästä on
ennakkoperintälain (1118/1996) nojalla pidätetty
veron ennakko.
Jos Valtiokonttori 7 luvussa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena
perii takaisinperittävän määrän
kuittaamalla, 1 momentissa tarkoitettuna eläke-eränä pidetään
Valtiokonttorin viimeisenä eläkelaitoksena maksettavana
olevien eläke-erien yhteismäärää.
9 luku
Eläketurvan rahoitus
132 §
Eläketurvan rahoitus
Tämän lain mukainen eläketurva maksetaan valtion
talousarviosta. Lain piiriin kuuluvaan palvelukseen perustuvien
tulevien eläkkeiden, perhe-eläkkeiden ja niihin
verrattavien muiden etujen maksamiseen varautumiseksi ja näistä eduista
valtiolle aiheutuvien menojen tasaamiseksi on valtion talousarvion
ulkopuolinen valtion eläkerahasto, josta säädetään
lailla.
133 §
Valtion eläkerahaston tulot
Valtion eläkerahaston tuloja ovat rahastolle tuloutettavat
valtion virastojen ja laitosten, liikelaitosten ja muiden yhteisöjen
eläkemaksut, työntekijäin eläkemaksut
sekä rahaston varoille saatavat tuotot. Lisäksi
tuloja ovat 5 §:ssä tarkoitetun eläketurvan
järjestämisestä aiheutuvat maksut ja
muut maksut, jotka erikseen säädetään
rahaston tuloiksi.
Työttömyysvakuutusrahasto suorittaa valtion eläkerahastolle
maksun, jolla katetaan työttömyys- ja koulutusajan
huomioon ottamisesta aiheutuvaa vastuuta ja kuluja soveltuvin osin
siten kuin työntekijän eläkelain 182 §:ssä säädetään.
134 §
Siirto valtion eläkerahastosta valtion talousarvioon
ja rahaston karttuminen
Valtion eläkerahastosta siirretään
vuosittain valtion talousarvioon määrä,
joka on 40 prosenttia tämän lain piiriin kuuluvaan
palvelukseen perustuvista eläkkeistä aiheutuvasta
vuotuisesta menosta. Sen jälkeen kun rahasto on karttunut täyteen
määräänsä, rahastosta
valtion talousarvioon siirrettävästä määrästä päätetään
vuosittain valtion talousarviossa.
Valtion eläkerahasto on karttunut täyteen määräänsä sen
varainhoitovuoden lopussa, jonka aikana rahastoidut varat ovat saavuttaneet määrän,
joka on 25 prosenttia tämän lain piiriin kuuluvaan
palvelukseen perustuvista eläkkeistä aiheutuvasta
eläkevastuusta. Rahaston varojen käytöstä,
sen jälkeen kun rahastointitavoite on saavutettu, säädetään
erikseen.
135 §
Työnantajan eläkemaksu
Valtion virastot ja laitokset, valtion liikelaitokset sekä yhteisöt
ja laitokset, joiden henkilöstö kuuluu tämän
lain mukaisen eläketurvan piiriin, maksavat työnantajan
eläkemaksun, joka muodostuu vanhuus-, työkyvyttömyys-,
työttömyys- ja perhe-eläkeosasta sekä eläketurvan
toimeenpanosta aiheutuvasta hoitokuluosasta. Työnantajan
eläkemaksu maksetaan Valtiokonttorille, joka tulouttaa
maksut, hoitokuluosaa lukuun ottamatta, valtion eläkerahastolle.
Työnantajan eläkemaksun perusteista säädetään
tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Hoitokuluosan suuruudesta
päättää valtiovarainministeriö.
Työnantajan eläkemaksun perusteena olevien vanhuus-,
työkyvyttömyys-, työttömyys-
ja perhe-eläkeosien suuruudesta päättää Valtiokonttori
asiaa koskevien periaatteiden oltua sitä ennen eläkerahaston
hallituksen käsiteltävänä. Valtiokonttori
päättää työnantajan
eläkemaksun suorittamisesta.
136 §
Työntekijän eläkemaksu
Valtion palveluksessa olevat työntekijät sekä työntekijät,
jotka kuuluvat tämän lain mukaisen eläketurvan
piiriin, suorittavat työntekijän eläkemaksun.
Työntekijän eläkemaksu on yhtä suuri
kuin työntekijän työeläkevakuutusmaksu,
josta säädetään työntekijän
eläkelain 153 §:ssä. Työntekijän
eläkemaksua suorittavat myös kansanedustajat,
Suomesta Euroopan parlamenttiin valitut jäsenet ja valtioneuvoston
jäsenet.
Työnantaja pidättää työntekijältä työntekijän eläkemaksun
maksamastaan palkasta (työansio) sen maksamisen
yhteydessä siten kuin työntekijän eläkelain
152 §:ssä ja sen nojalla annetussa valtioneuvoston
asetuksessa säädetään. Eläkemaksu
tilitetään Valtiokonttorille sen määräämällä tavalla.
Valtiokonttori tulouttaa maksut valtion eläkerahastolle.
137 §
Työntekijän eläkemaksun pidättäminen
takautuvasti
Jos työntekijän eläkemaksu on ilmeisen
virheen vuoksi jäänyt palkanmaksun yhteydessä pidättämättä,
työnantaja voi pidättää maksun
enintään kahden seuraavan palkanmaksun yhteydessä.
Jos työntekijälle ei palkanmaksun yhteydessä ole
maksettu työntekijän eläkemaksun pidättämiseen
riittävää rahapalkkaa ja hänelle
kuitenkin kertyy eläketurvaa, työnantaja voi pidättää työntekijän
eläkemaksun vuoden kuluessa seuraavien palkanmaksujen yhteydessä.
138 §
Eläkemaksun vanhentuminen
Valtiokonttorin on määrättävä tähän
lakiin perustuva eläkemaksu maksettavaksi viiden vuoden
kuluessa maksun eräpäivästä.
Jos työntekijälle lisätään
takautuvasti yli viisi vuotta vanhoja eläkkeeseen oikeuttavia
työansioita, Valtiokonttorin on määrättävä eläkemaksu
näiden työansioiden perusteella maksettavaksi
kymmenen vuoden kuluessa siitä päivästä, jona
kyseiseen palvelukseen perustuva eläkemaksu olisi erääntynyt
maksettavaksi.
139 §
Eläkemaksun ulosottokelpoisuus
Valtiokonttorin tämän lain perusteella maksettavaksi
määräämä eläkemaksu
viivästyskorkoineen saadaan ulosmitata ilman tuomiota tai päätöstä niin
kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa
laissa (367/1961) säädetään.
140 §
Aiheettomasti pidätetyn työntekijän
eläkemaksun palautus
Työnantajan on työntekijän vaatimuksesta
palautettava työntekijälle tältä aiheettomasti
pidättämänsä työntekijän
eläkemaksu.
141 §
Aiheettomasti maksetun eläkemaksun palautuksen
vanhentuminen
Aiheettomasti maksetun eläkemaksun palautus vanhentuu
viiden vuoden kuluttua työnantajan eläkemaksun
maksupäivästä tai työntekijän eläkemaksun
pidätyspäivästä lukien, jollei
vanhentumista ole sitä ennen katkaistu. Vanhentuminen katkeaa
siten kuin velan vanhentumisesta annetun lain 10 ja 11 §:ssä säädetään.
Vanhentumisajan katkaisemisesta alkaa kulua uusi viiden vuoden vanhentumisaika.
Viiden vuoden vanhentumisaika voi pidentyä siten kuin velan
vanhentumisesta annetun lain 11 §:n 3 momentissa säädetään.
142 §
Eläkemaksun viivästyskorko
Jos työnantaja on laiminlyönyt eläkemaksun maksamisen
määräajassa, työnantajan on
maksettava korkolain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetun korkokannan
mukainen viivästyskorko.
11 luku
Tietojen antaminen, saaminen ja salassapito
146 §
Työntekijän ja eläkkeenhakijan oikeus
saada tietoja
Valtiokonttorin on annettava työntekijälle
tämän pyynnöstä hallussaan olevat
työntekijän eläkeoikeutta koskevat tiedot.
Asianosaisen tiedonsaantioikeudesta, oikeudesta saada tieto itseään
koskevasta asiakirjasta sekä oikeudesta tarkastaa itsestään
rekisteriin talletetut tiedot on muutoin voimassa, mitä viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annetussa laissa (621/1999, julkisuuslaki)
ja henkilötietolaissa (523/1999) säädetään.
Valtiokonttorin on annettava eläkkeenhakijalle etukäteen
eläkehakemuslomakkeella tai muulla vastaavalla tavalla
tiedot siitä, mistä tätä koskevia
tietoja voidaan hankkia ja mihin tarkoitukseen niitä voidaan
säännönmukaisesti luovuttaa.
147 §
Työnantajan oikeus saada tietoja
Työnantajalla on oikeus saada Valtiokonttorilta salassapitosäännösten
ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä kirjanpitoaan,
palkkahallintoaan ja eläkemaksun tarkastamista varten välttämättömät
tiedot tämän lain mukaan myönnetystä eläkkeestä ja
muut edellä mainittuja tarkoituksia varten välttämättömät tiedot.
Työnantajalla, jonka palveluksesta työntekijä siirtyy
eläkkeelle, on myös oikeus saada tiedot Valtiokonttorin
myöntämän eläkkeen lajista ja
alkamis- ja päättymisajankohdasta työnantajan
palveluksen päättämistä varten.
148 §
Työnantajan velvollisuus antaa tietoja
Työnantaja on velvollinen ilmoittamaan Valtiokonttorille
vähintään neljännesvuosittain
tämän lain piiriin kuuluvien työntekijöiden
nimet, henkilötunnukset, 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen
palvelusten alkamis- ja päättymispäivät,
palkka- ja palkkiotiedot sekä palvelusaikoja ja keskeytyksiä koskevat
tiedot. Lisäksi työnantaja on velvollinen antamaan
Valtiokonttorille palkka- ja palkkiotiedot kalenterivuoden päättyessä jatkuvista
edellä mainituista palveluksista sekä muut työntekijöiden
eläkeoikeuteen ja työnantajan maksuvelvollisuuteen
liittyvät tiedot. Jos työnantaja jättää ilmoittamatta Valtiokonttorille
edellä tarkoitetut tiedot tai ilmoittaa ne myöhemmin
kuin Valtiokonttorin 4 momentin perusteella antamissa määräyksissä edellytetään,
voidaan 135 §:ssä tarkoitettu eläkemaksu
määrätä suoritettavaksi kohtuullisesti korotettuna,
kuitenkin enintään kaksinkertaisena.
Jos käsiteltävänä olevan
eläke- tai kuntoutusasian ratkaisemiseksi tai muuten tämän
lain mukaisten tehtävien toimeenpanossa tarvitaan tietoja
työntekijän työskentelystä ja
työolosuhteista tai muista vastaavista seikoista, työnantaja
on velvollinen antamaan tiedot Valtiokonttorille ja tämän
lain mukaiselle muutoksenhakuelimelle.
Pyydettäessä työnantajalta työntekijän
eläke- tai kuntoutusasian käsittelyä varten
tarvittavia tietoja, työnantajalle saa ilman työntekijän
suostumusta ilmoittaa vain ne työntekijää koskevat salassa
pidettävät tiedot, jotka ovat välttämättömiä työnantajalta
pyydettävien tietojen yksilöimiseksi.
Valtiokonttori pitää rekisteriä tämän
lain piiriin kuuluvien työntekijöiden eläkeoikeuteen vaikuttavista
tämän pykälän ja 150 §:n
perusteella saamistaan tiedoista. Valtiokonttorilla on oikeus antaa
määräyksiä työnantajille
siitä, milloin ja missä muodossa tiedot ilmoitetaan
Valtiokonttorille.
149 §
Selvitys eläkkeensaajalta eläkkeen määrään
ja eläkeoikeuteen liittyvistä seikoista
Valtiokonttori voi sen lisäksi, mitä eläkkeensaajan
ilmoitusvelvollisuudesta tässä laissa säädetään,
vaatia eläkkeensaajalta selvityksen eläkkeen määrään
ja eläkeoikeuteen vaikuttavista seikoista, jos on aihetta
epäillä, että näissä seikoissa
on tapahtunut muutoksia.
150 §
Oikeus saada tietoja asian ratkaisemiseksi ja lakisääteisten
tehtävien toimeenpanemiseksi
Valtiokonttorilla ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on
oikeus salassapitosäännösten ja muiden
tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada
työnantajalta, lakisääteistä vakuutusta
toimeenpanevalta vakuutus- ja eläkelaitokselta, viranomaiselta
ja muulta taholta, johon viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettua
lakia sovelletaan, tiedot, jotka ovat välttämättömiä käsiteltävänä olevan
eläke- tai etuusasian ratkaisemista varten tai jotka muuten
ovat välttämättömiä tässä laissa,
EY:n sosiaaliturva-asetuksessa tai sen täytäntöönpanoasetuksessa
taikka sosiaaliturvasopimuksessa säädettyjen tehtävien
toimeenpanossa.
Valtiokonttorilla ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on
lisäksi oikeus saada lääkäriltä ja
muulta terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetussa
laissa tarkoitetulta ammattihenkilöltä, potilaan
asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) 2 §:n
4 kohdassa tarkoitetulta terveydenhuollon toimintayksiköltä sekä kuntoutusta
toimeenpanevalta taholta ja muulta terveydenhuollon toimintayksiköltä,
sosiaalipalvelujen tuottajalta tai hoitolaitokselta pyynnöstä tämän
laatima lausunto ja muut 1 momentissa tarkoitettujen tehtävien
toimeenpanemiseksi välttämättömät
tiedot eläkkeenhakijan potilasasiakirjoista, kuntoutuksesta,
terveydentilasta, hoidosta sekä työkyvystä,
jollei hakija itse niitä toimita.
151 §
Valtiokonttorin tarkastusoikeus
Valtiokonttorilla on oikeus tarkastaa työnantajan asiakirjoista
148 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen tietojen oikeellisuus.
Tarkastuksen tekemistä varten Valtiokonttorilla on
oikeus saada virka-apua poliisilta ja muilta viranomaisilta.
152 §
Eläketurvan syntymisen kiertäminen ja väärinkäyttö
Jos oikeustoimelle on annettu eläketurvan syntymisen
kiertämiseksi, eläkemaksun välttämiseksi,
perusteettoman eläketurvan järjestämiseksi
tai muusta vastaavasta syystä sellainen sisältö,
joka ei vastaa asian todellista luonnetta tai tarkoitusta, on eläketurvan
syntymistä ratkaistaessa, eläkemaksua
määrättäessä tai eläkeasiaa käsiteltäessä meneteltävä asian
todellisen luonteen tai tarkoituksen mukaisesti.
Jos tapahtuneen järjestelyn ilmeisenä tarkoituksena
on ollut kiertää työnantajan työkyvyttömyysvastuuta
koskevia säännöksiä, Valtiokonttori
voi määrätä eläkemaksun
ennen mainittua järjestelyä vallinneen tilanteen
mukaan.
153 §
Valtiokonttorin oikeus saada tietoja muilta eläkelaitoksilta
ja Eläketurvakeskukselta
Valtiokonttorilla on oikeus salassapitosäännösten
ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä saada
151 ja 152 §:ssä tarkoitettua valvontaa varten
välttämättömät tiedot
toisilta työeläkelakien mukaista tehtävää hoitavilta eläkelaitoksilta
ja Eläketurvakeskukselta.
154 §
Tietojen maksuttomuus
Valtiokonttorilla ja tämän lain mukaisella muutoksenhakuelimellä on
oikeus saada maksutta ne tiedot, jotka niillä on tämän
lain mukaan oikeus saada. Jos tiedot tarvitaan tietyssä muodossa
ja siitä aiheutuu tietojen luovuttajalle olennaisia lisäkustannuksia,
kustannukset on kuitenkin korvattava.
155 §
Tietojen antaminen vapaaehtoista ryhmälisäeläketurvaa
varten
Valtiokonttorilla on oikeus sen lisäksi, mitä julkisuuslaissa
säädetään, salassapitosäännösten
ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä antaa
henkivakuutusyhtiölle, eläkekassalle ja eläkesäätiölle
työntekijöiden nimet ja osoitteet, heidän
henkilötunnuksensa, tiedot eläkkeiden määristä ja
eläkkeen määrään vaikuttavista
tekijöistä sekä muut työntekijän eläkelain
204 §:ssä tarkoitetun mainitun lain mukaiseen
eläketurvaan liittyvän vapaaehtoisen ryhmälisäeläketurvan
hoitamista tai järjestämistä varten välttämättömät
tiedot.
156 §
Tietojen antaminen työntekijäin ryhmähenkivakuutusta
varten
Työntekijäin ryhmähenkivakuutuksen
korvaustoimintaa henkivakuutus- ja tapaturmavakuutusyhtiöiden
valtuuttamana hoitavalla työntekijäin henkivakuutuspoolilla
ja Maatalousyrittäjien eläkelaitoksella on oikeus
saada salassapitosäännösten ja muiden
tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä Valtiokonttorilta
tämän lain mukaisessa palveluksessa työskennelleiden,
kuolleiden työntekijöiden nimet, henkilötunnukset
ja kuolinpäivät, heidän edunsaajiensa nimet
ja henkilötunnukset sekä muut vastaavat tiedot,
joita tarvitaan ryhmähenkivakuutuksen vakuutussumman myöntöedellytysten
täyttymistä ratkaistaessa.
Myös Valtiokonttorilla ja kunnallisella eläkelaitoksella
on oikeus saada salassapitosäännösten
ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä 1
momentissa tarkoitetut tiedot ryhmähenkivakuutusta vastaavan
taloudellisen tuen käsittelemiseksi.
157 §
Tietojen antaminen rikosten ja väärinkäytösten selvittämiseksi
Valtiokonttorilla on oikeus salassapitosäännösten
ja muiden tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä antaa
rikosten ja väärinkäytösten
selvittämiseksi tämän lain toimeenpanoon perustuvia
tietoja ministeriölle, verohallinnolle ja sellaiselle lakisääteistä sosiaaliturvajärjestelmää
hoitavalle
laitokselle tai yhteisölle, jonka hoidettavaksi kuuluvaan
sosiaaliturvaetuuteen tämän lain mukainen eläke
vaikuttaa.
Annettavia tietoja ovat tämän lain
mukaista eläkettä saavan tai saaneen henkilön:
1) henkilötunnus ja muut yksilöintitiedot;
2) tiedot maksetuista eläkkeistä;
3) tiedot työnantajasta; ja
4) muut näihin rinnastettavat tiedot, jotka ovat
välttämättömiä sosiaaliturvaan
kohdistuvien rikosten ja väärinkäytösten
selvittämiseksi tehtävää henkilötietojen
yhdistämistä ja muuta kertaluonteista valvontatointa
varten.
Valtiokonttorilla on 1 momentissa tarkoitettu oikeus antaa 2
momentissa mainittuja tietoja myös poliisi- ja syyttäjäviranomaiselle
siltä osin kuin ne ovat välttämättömiä rikosten
selvittämistä ja syytteeseenpanoa varten.
Tässä pykälässä tarkoitetuissa
tilanteissa ei kuitenkaan saa antaa työntekijän
terveydentilaa koskevia tietoja tai tietoja, jotka ovat tarkoitetut kuvaamaan
työntekijän sosiaalihuollon tarpeen perusteita.
158 §
Tietojen antaminen viranomaisille ja luottotietotoimintaa harjoittavalle
rekisterinpitäjälle
Valtiokonttorilla on oikeus sen lisäksi,
mitä julkisuuslaissa säädetään,
salassapitosäännösten ja muiden tiedon
saantia koskevien rajoitusten estämättä antaa
tämän lain toimeenpanoon perustuvia tietoja seuraavasti:
1) asianomaiselle viranomaiselle ja toimielimelle ne
tiedot, jotka ovat välttämättömiä EY:n sosiaaliturva-asetuksen
tai sosiaaliturvasopimuksen mukaisten tehtävien toimeenpanossa;
2) verohallinnolle tiedot, jotka ovat välttämättömiä sille
ennakkoperintälaissa säädetyn valvontavelvollisuuden
täyttämiseksi silloin, kun on aihetta epäillä,
että työnantaja ei ole täyttänyt
ennakonpidätysvelvollisuuttaan;
3) luottotietotoimintaa harjoittavalle rekisterinpitäjälle
sellaiset tiedot työnantajan maksamatta jättämistä tähän
lakiin perustuvista ulosottokelpoisista eläkemaksuista,
jotka luottotietorekisterin pitäjällä lain
mukaan on oikeus tallettaa luottotietorekisteriin.
159 §
Tietojen luovuttaminen eteenpäin
Sen lisäksi, mitä julkisuuslaissa säädetään, Valtiokonttorilla
on oikeus salassapitosäännösten ja muiden
tiedon saantia koskevien rajoitusten estämättä antaa
Eläketurvakeskukselta ja työeläkelakien
toimeenpanosta huolehtivalta eläkelaitokselta saadut eläkettä,
eläkeoikeutta tai vakuuttamista koskevat tiedot Kansaneläkelaitokselle
tai muulle sellaiselle tietojen vastaanottajalle, jolla on oikeus
saada nämä tiedot lain perusteella.
Valtiokonttorilla on 1 momentissa mainittu oikeus antaa 148 §:n
1—3 momentin nojalla työnantajalta saamansa tiedot
ja 150 §:n nojalla työnantajalta, lakisääteistä vakuutusta
toimeenpanevalta vakuutus- ja eläkelaitokselta, vero- ja muulta
viranomaiselta sekä muulta julkisuuslain soveltamisalaan
kuuluvalta taholta saamansa tiedot työeläkelakien
toimeenpanosta huolehtiville sellaisille eläkelaitoksille,
joilla on oikeus saada nämä tiedot lain
perusteella mainittujen tietojen antajilta tai Eläketurvakeskukselta.
Valtiokonttorin on ennen 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen tietojen
antamista sovittava Eläketurvakeskuksen ja asianomaisten
eläkelaitosten kanssa siitä, mitä edellä tarkoitetuista
tiedoista voidaan luovuttaa edelleen ja kenelle niitä voidaan
edelleen luovuttaa.
160 §
Tietojen eteenpäin luovuttajan vastuu
Ennen kuin Valtiokonttori luovuttaa tietoja eteenpäin,
sen on varmistettava, että tietojen saajalla on lain mukaan
oikeus saada luovutettavat tiedot niiden alkuperäiseltä antajalta.
Kun Valtiokonttori luovuttaa tässä luvussa säädetyillä perusteilla
tietoja eteenpäin, se on vastuussa siitä, että luovutettavien
tietojen sisältö vastaa tietojen antajalta saatuja
tietoja.
161 §
Tietojen antaminen teknisen käyttöyhteyden avulla
Valtiokonttorilla on oikeus avata tekninen käyttöyhteys
sen lisäksi, mitä tietojen antamisesta teknisellä käyttöyhteydellä säädetään
julkisuuslain 29 §:n 3 momentissa:
1) lakisääteistä sosiaalivakuutusta
toimeenpanevalle yhteisölle tai laitokselle sekä tämän lain
mukaiselle muutoksenhakuelimelle henkilörekisterinsä sellaisiin
tietoihin, jotka sillä on tämän tai muun
lain perusteella oikeus saada tehtäviensä toimeenpanoa
varten;
2) EY:n sosiaaliturva-asetuksen tai sosiaaliturvasopimuksen
mukaisten tehtävien toimeenpanosta huolehtivalle viranomaiselle
sellaisiin tietoihin, jotka sillä on 158 §:n 1
kohdan mukaan oikeus saada;
3) Kansaneläkelaitokselle sekä muulle
sellaiselle tietojen vastaanottajalle, jolla on oikeus saada työeläkelakien
toimeenpanosta huolehtivalta eläkelaitokselta eläkettä,
eläkeoikeutta ja vakuuttamista koskevat tiedot, 159 §:n
1 momentissa tarkoitettuihin tietoihin;
4) henkivakuutusyhtiölle, eläkekassalle
tai eläkesäätiölle 155 §:ssä tarkoitettuihin
ryhmälisäeläketurvan hoitamista
tai järjestämistä varten välttämättömiin
tietoihin sekä työntekijäin ryhmähenkivakuutuspoolille,
Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle tai kunnalliselle
eläkelaitokselle 156 §:ssä tarkoitettuihin
tietoihin; ja
5) työnantajalle 148 §:ssä tarkoitetun
tiedonantovelvollisuuden toteuttamiseksi.
Tekninen käyttöyhteys on kuitenkin oikeus avata
159 §:n 2 momentissa ja tämän pykälän 1 momentin
3 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin vain, jos tästä on
159 §:n 3 momentin mukaisesti sovittu.
Valtiokonttorilla on myös oikeus avata tekninen käyttöyhteys
Eläketurvakeskukselle ja muille eläkelaitoksille
tietojen antamista varten työntekijälle hänen
tämän lain mukaisesta eläketurvastaan.
Tämän pykälän perusteella
avatun teknisen käyttöyhteyden avulla saa hakea
myös salassa pidettäviä tietoja ilman
sen suostumusta, jonka etujen suojaamiseksi salassapitovelvollisuus
on säädetty.
Ennen teknisen käyttöyhteyden avaamista tietojen
pyytäjän on esitettävä käyttöyhteyden avaajalle
selvitys siitä, että tietojen suojauksesta huolehditaan
asianmukaisesti.
12 luku
Muutoksenhaku
162 §
Muutoksen hakeminen
Muutoksenhakua varten on työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta
ja vakuutusoikeus. Työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta ja
sen jäsenistä säädetään
työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnasta annetussa
laissa (677/2005) ja vakuutusoikeudesta vakuutusoikeuslaissa
(132/2003).
Asianosainen saa hakea kirjallisella valituksella muutosta Valtiokonttorin
tämän lain nojalla antamaan päätökseen
työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalta siten
kuin tässä laissa ja hallintolainkäyttölaissa
(586/1996) säädetään.
Asianosainen ja Valtiokonttori saavat hakea kirjallisella valituksella
muutosta työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan
muutoksenhakuasiassa antamaan päätökseen
vakuutusoikeudelta siten kuin tässä laissa ja
hallintolainkäyttölaissa säädetään.
Valtiokonttorin päätökseen, jolla
Valtiokonttori on kieltäytynyt antamasta 106 §:ssä tarkoitetun
ennakkopäätöksen eläkeoikeudesta
tai Eläketurvakeskuksen päätökseen,
joka koskee 114 §:n 2 momentissa tarkoitettua
eläkehakemuksen käsittelyyn toimivaltaista eläkelaitosta, ei
saa hakea muutosta valittamalla.
163 §
Muutoksen hakeminen viimeisen eläkelaitoksen päätösyhdistelmään
ja EU-päätösten yhteenvetoon
Valtiokonttorin 7 luvussa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena
antamaan päätösyhdistelmään
sovelletaan, mitä tässä luvussa säädetään
päätöksestä. Kun Valtiokonttorin
päätös sisältyy muun eläkelaitoksen
109 §:n 2 momentissa tarkoitettuna viimeisenä eläkelaitoksena
antamaan päätösyhdistelmään,
siihen haetaan muutosta ja valitusasia käsitellään
siten kuin muussa julkisten alojen eläkelaissa tai yksityisten
alojen eläkelaissa säädetään.
Tällöin muun julkisten alojen eläkelaitoksen
tai yksityisten alojen eläkelaitoksen on siltä osin
kuin valitus koskee tämän lain mukaista eläketurvaa,
pyydettävä valituksesta Valtiokonttorin lausunto.
Lausuntoa ei pyydetä, jos valitus koskee yksinomaan työkyvyn
arviointia.
Asianosainen, joka on ollut vakuutettuna kahdessa tai useammassa
EU-maassa ja joka ei tyydy Valtiokonttorin tämän
lain nojalla antamaan päätökseen, voi
hakea siihen muutosta saatuaan EY:n sosiaaliturva-asetuksen täytäntöönpanoasetuksen
48 artiklassa tarkoitetun yhteenvedon, johon on liitetty kaikkien
EU-maiden päätökset. Työkyvyttömyyseläkkeen
saamisen edellytyksiä koskevaan Valtiokonttorin päätökseen haetaan
kuitenkin muutosta siten kuin tässä laissa säädetään.
164 §
Muutoksenhakuaika
Muutoksenhakuaika on 30 päivää siitä päivästä lukien,
jona asianosainen on saanut tiedon Valtiokonttorin tai työeläkeasioiden
muutoksenhakulautakunnan päätöksestä.
Asianosaisen katsotaan saaneen päätöksestä tiedon
seitsemäntenä päivänä sen
päivän jälkeen, jona päätös
on postitettu hänen ilmoittamaansa osoitteeseen, jos muutoksenhaun
yhteydessä ei muuta näytetä. Valtiokonttorin
muutoksenhakuaika luetaan päätöksen tekemisestä.
165 §
Perustevalitus maksuunpanosta
Asianosainen saa tehdä maksuunpanoa koskevan perustevalituksen,
jos hän katsoo, että Valtiokonttorin tämän
lain perusteella määräämä maksuunpano
tai työnantajan 136 tai 137 §:n perusteella tekemä työntekijän
eläkemaksun pidätys on ollut lain tai sopimuksen
vastainen. Perustevalitus on tehtävä kirjallisesti
ja se on toimitettava työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle
kahden vuoden kuluessa sitä seuraavan vuoden alusta lukien,
jona saaminen on määrätty tai maksuunpantu.
Jos perustevalitus tehdään ulosmittauksen
takia, on lisäksi voimassa, mitä verojen ja maksujen
perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa säädetään
perustevalituksesta.
166 §
Valituskirjelmän jättäminen
Asianosaisen on toimitettava Valtiokonttorin tai työeläkeasioiden
muutoksenhakulautakunnan päätöksestä tehty
valituskirjelmä muutoksenhakuajassa Valtiokonttorille.
167 §
Päätöksen oikaisu muutoksenhaun yhteydessä
Valtiokonttori tutkii, voiko se itse oikaista päätöksensä.
Jos Valtiokonttori hyväksyy kaikilta osin sille toimitetussa
valituksessa esitetyt vaatimukset, sen on annettava asiasta oikaisupäätös.
Oikaisupäätökseen saa hakea muutosta siten
kuin tässä luvussa säädetään.
Jos Valtiokonttori on antanut päätösyhdistelmän viimeisenä eläkelaitoksena,
sen on pyydettävä lausunto muilta eläkelaitoksilta
ennen asian käsittelemistä siltä osin
kuin valitus koskee näiden hoitamaa eläketurvaa.
Jos päätösyhdistelmästä tehty
valitus koskee yksinomaan työkyvyn arviointia, lausunto
pyydetään vain yksityisten alojen eläkelaitokselta
ja siltäkin ainoastaan silloin, kun kysymyksessä on
111 §:ssä tarkoitettu tilanne.
Jos kaikki ne eläkelaitokset, joiden päätöksiä valitus
koskee, hyväksyvät muutoksenhakijan vaatimukset,
Valtiokonttori antaa uuden, oikaistun päätösyhdistelmän.
Näin oikaistuun päätösyhdistelmään
saa hakea muutosta siten kuin tässä luvussa säädetään.
Jos Valtiokonttori oikaisee aikaisemman päätöksensä vain
osin, sen on annettava asiasta väliaikainen päätös.
Väliaikaiseen päätökseen ei saa
hakea muutosta.
Jos päätösyhdistelmästä tehty
valitus koskee yksinomaan työkyvyn arviointia ja Valtiokonttori
viimeisenä eläkelaitoksena hyväksyy sille toimitetussa
valituksessa esitetyt vaatimukset, sen on annettava asiasta uusi,
oikaistu päätösyhdistelmä. Jos
se ei oikaise päätösyhdistelmää, menetellään
siten kuin 168 §:n 1 ja 2 momentissa säädetään.
Jos kysymyksessä on 111 §:ssä tarkoitettu
tilanne ja yksityisten alojen eläkelaitos ei hyväksy
valittajan vaatimuksia, Valtiokonttorin on siirrettävä valitus
yksityisten alojen eläkelaitoksen päätöstä koskevalta
osin työeläkeasioiden muutoksenhakulautakuntaan
ja valituksen osalta menetellään siten kuin työntekijän
eläkelain 9 luvussa säädetään.
168 §
Valituksen siirto muutoksenhakuelimelle
Jos Valtiokonttori ei hyväksy muutoksenhakijan vaatimuksia
kaikilta osin, sen on toimitettava valituskirjelmä sekä valitusta
koskeva lausuntonsa 30 päivän kuluessa valitusajan
päättymisestä työeläkeasioiden
muutoksenhakulautakunnalle. Jos valitus koskee työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan
päätöstä, Valtiokonttorin on
toimitettava valituskirjelmä ja lausuntonsa mainitussa
ajassa vakuutusoikeudelle.
Jos Valtiokonttori hyväksyy valituksessa esitetyt vaatimukset
osin tai kokonaan sen jälkeen, kun valituskirjelmä on
toimitettu muutoksenhakuelimelle, Valtiokonttori voi antaa asiasta
väliaikaisen päätöksen. Väliaikaisesta
päätöksestä on ilmoitettava
viipymättä muutoksenhakuelimelle. Väliaikaiseen
päätökseen ei saa hakea muutosta. Valtiokonttori
voi poiketa 1 momentissa mainitusta määräajasta,
jos valituksen käsittelyssä tarvittavan lisäselvityksen
hankkiminen sitä edellyttää. Lisäselvityksen
hankkimisesta on tällöin viipymättä ilmoitettava
valittajalle. Valituskirjelmä ja lausunto on kuitenkin toimitettava
asianomaiselle muutoksenhakuelimelle viimeistään
60 päivän kuluessa valitusajan päättymisestä.
Jos Valtiokonttori päätösyhdistelmän
antaneena viimeisenä eläkelaitoksena on pyytänyt lausunnon
muilta eläkelaitoksilta eikä se oikaise päätöstään
muutoksenhakijan vaatimalla tavalla, Valtiokonttorin on toimitettava
valituskirjelmä ja siitä annetut lausunnot 1 momentissa
tarkoitetulle muutoksenhakuelimelle 60 päivän
kuluessa valitusajan päättymisestä.
169 §
Muutoksenhakuajan jälkeen tullut valitus
Jos työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle
tai vakuutusoikeudelle annettava valitus on saapunut Valtiokonttorille
tai työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnalle
tai vakuutusoikeudelle 164 tai 165 §:ssä säädetyn määräajan
jälkeen, valitus voidaan tästä huolimatta
ottaa tutkittavaksi, jos myöhästymiseen on ollut
painava syy.
170 §
Päätöksen täytäntöönpano
Valtiokonttorin päätöstä on
muutoksenhausta huolimatta noudatettava, kunnes asia on ratkaistu
lainvoimaisella päätöksellä.
Valtiokonttorin ja työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan
lainvoimainen päätös saadaan panna täytäntöön
niin kuin riita-asiassa annettu lainvoimainen tuomio.
171 §
Kirjoitus- tai laskuvirheen korjaaminen
Valtiokonttorin on korjattava antamassaan päätöksessä oleva
ilmeinen kirjoitus- tai laskuvirhe taikka muu niihin verrattava
selvä virhe. Virhettä ei kuitenkaan saa korjata,
jos sen korjaaminen johtaa asianosaiselle kohtuuttomaan tulokseen.
172 §
Asiavirheen korjaaminen
Valtiokonttori voi poistaa virheellisen päätöksensä ja
ratkaista asian uudelleen, jos päätös perustuu
selvästi virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen,
ilmeisen väärään lain soveltamiseen
taikka päätöstä tehtäessä on
tapahtunut menettelyvirhe.
Valtiokonttori ei saa muuttaa päätöstään
tai poistaa sitä asianosaisen vahingoksi, jollei asianosainen
ole suostunut siihen.
173 §
Lainvoimaisen päätöksen oikaisu uuden
selvityksen perusteella
Jos asiassa ilmenee uutta selvitystä, Valtiokonttorin
on tutkittava lainvoimaisella päätöksellä ratkaistu
asia uudelleen. Valtiokonttori voi tällöin aikaisemman
lainvoimaisen päätöksen estämättä myöntää evätyn
eläkkeen tai tarkistaa jo myönnetyn eläkkeen
aikaisempaa suuremmaksi. Myös työeläkeasioiden
muutoksenhakulautakunta ja vakuutusoikeus voivat menetellä samoin
muutoksenhakuasiaa käsitellessään. Tällaiseen
päätökseen saa hakea muutosta siten kuin
162—164 §:ssä säädetään.
174 §
Lainvoimaisen päätöksen poistaminen
Jos Valtiokonttorin tämän lain perusteella
antama lainvoimainen päätös perustuu
virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai se on ilmeisesti
lain vastainen, työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunta
voi asianosaisen tai Valtiokonttorin vaatimuksesta poistaa päätöksen
ja määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi.
Päätöksen poistamista on haettava viiden
vuoden kuluessa siitä, kun päätös
sai lainvoiman. Erityisen painavista syistä päätös
voidaan poistaa määräajan jälkeenkin
tehdystä hakemuksesta. Työeläkeasioiden
muutoksenhakulautakunnan on varattava asianosaisille tilaisuus tulla
kuulluksi ennen asian ratkaisemista.
Jos työeläkeasioiden muutoksenhakulautakunnan
tämän lain perusteella antama lainvoimainen päätös
perustuu virheelliseen tai puutteelliseen selvitykseen tai se on
ilmeisesti lain vastainen, vakuutusoikeus voi asianosaisen tai Valtiokonttorin
vaatimuksesta poistaa päätöksen ja määrätä asian
uudelleen käsiteltäväksi. Vakuutusoikeuden
on varattava asianosaisille tilaisuus tulla kuulluksi ennen asian
ratkaisemista. Edellä mainituin perustein vakuutusoikeus voi
poistaa myös oman päätöksensä ja
määrätä asian uudelleen käsiteltäväksi.
Jos Valtiokonttori tekee päätöksen
poistamista koskevan vaatimuksen, se voi keskeyttää eläkkeen
maksamisen tai maksaa sen vaatimuksensa mukaisena siihen asti kunnes
asia on uudelleen ratkaistu.