sellaisina kuin niistä ovat 34 a ja 54 d §,
58 §:n 4 momentti, 60 §:n 3 momentti, 68 §:n
2 momentti ja 131 a § laissa 772/2004,
sekä
10 §
Suomesta saatu tulo
Suomesta saatua tuloa on muun ohessa:
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
10) täällä olevan kiinteistön
tahi suomalaisen asunto-osakeyhtiön tai muun osakeyhtiön
tai osuuskunnan, jonka kokonaisvaroista enemmän kuin 50
prosenttia muodostuu yhdestä tai useammasta täällä olevasta
kiinteistöstä, osakkeiden tai osuuksien luovutuksesta
saatu voitto;
11) pitkäaikaissäästämissopimukseen
perustuva suoritus;
12) eläketulo tai muu suoritus, joka on saatu toisesta
valtiosta otetun vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen
perusteella, siltä osin kuin vakuutuksen maksuja on vähennetty
Suomen verotuksessa.
34 a §
Vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen
ja pitkäaikaissäästämissopimukseen
perustuvat suoritukset
Veronalaista pääomatuloa on luonnollisen henkilön
ottamaan vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen
perustuva eläke ja muu vakuutussuoritus sekä takaisinoston
perusteella saatu määrä, samoin kuin
54 d §:ssä tarkoitettu sidotusta
pitkäaikaissäästämisestä annetussa laissa
( /2009) tarkoitettuun
sopimukseen (pitkäaikaissäästämissopimus)
perustuva suoritus.
Eläke tai suoritus luetaan saajan pääomatuloksi
20 prosentilla korotettuna, jos:
1) eläkkeen tai suorituksen saajana on muu kuin
vakuutettu tai säästäjä taikka
heidän puolisonsa; tai
2) perhe-eläkkeen saajana on muu kuin vakuutettuun
34 §:n 3 momentin 2 kohdassa tarkoitetussa suhteessa oleva.
Edellä 2 momentissa tarkoitettua korotusta ei kuitenkaan
määrätä siltä osin
kuin osoitetaan, että maksuja ei ole vähennetty
Suomen verotuksessa.
Kertamaksullinen eläke on veronalaista ansiotuloa siten
kuin 81 §:ssä säädetään.
Vapaaehtoisena eläkevakuutuksena pidetään sellaista
vanhuuseläkevakuutusta ja perhe-eläkevakuutusta
sekä tällaiseen vakuutukseen liittyvää työkyvyttömyyseläkevakuutusta
ja työttömyyseläkevakuutusta, johon perustuva
eläke on tarkoitettu maksettavaksi toistuvina erinä vuosittain
tai lyhyemmin väliajoin vakuutetun tai edunsaajan jäljellä olevan
eliniän tai vähintään kahden
vuoden ajan.
Pitkäaikaissäästämissopimuksen
mukaisesti sijoitetuille varoille kertyneiden osinkotulojen, korkotulojen,
luovutusvoittojen ja muiden tulojen yhteismäärä vähennettynä sijoitettuihin
varoihin kohdistuvilla kuluilla, luovutustappioilla ja muilla tappioilla
katsotaan 1 momentissa tarkoitettuna tulona sen verovuoden
tuloksi, jona sopimukseen perustuva suoritus on saatu.
Säästäjän tai muun varoihin
oikeutetun kuoltua säästövarat luetaan
kuolinpesän tai testamentinsaajan veronalaiseksi pääomatuloksi
kuolinpäivän mukaisesta arvosta.
34 b §
Eläkevakuutukseen ja pitkäaikaissäästämissopimukseen
perustuvan suorituksen verotusta koskevia erityisiä säännöksiä
Jos vakuutukseen perustuva eläke tai pitkäaikaissäästämissopimukseen
perustuva suoritus maksetaan lyhyemmässä ajassa
kuin 10 vuodessa tai lyhyemmässä kuin 54 d §:n
4 momentin 1 kohdan tahi 54 d §:n 5 momentin
mukaisessa ajassa taikka jos eläke tai suoritus maksetaan 54 d §:n
2 momentin vastaisesti, maksettu määrä luetaan
pääomatuloksi 50 prosentilla korotettuna. Korotusta
ei kuitenkaan määrätä siltä osin kuin
verovelvollinen osoittaa, että maksuja ei ole vähennetty
Suomen verotuksessa.
Jos työntekijän eläkelain mukainen
vanhuuseläkeikä nousee sen jälkeen, kun
eläkettä tai muuta suoritusta on alettu maksaa,
eläke tai suoritus voidaan 54 d §:n 2 momentin
1 kohdasta poiketen maksaa niin kuin eläkeikä ei
olisi noussut.
Jos oikeus eläkkeeseen, suoritukseen tai säästövaroihin
luovutetaan tai pantataan 54 d §:n 4 momentin
2 kohdan vastaisesti, lainana, luovutushintana tai muutoin
saatu määrä luetaan vakuutetun, säästäjän
tai varoihin oikeutetun pääomatuloksi 50 prosentilla
korotettuna. Eläkettä tai suoritusta myöhemmin
nostettaessa veronalaisesta määrästä vähennetään
aiemmin tuloksi luettu määrä, ei kuitenkaan
korotuksen osuutta.
Verovelvollisen katsotaan saaneen eläkkeen tai suorituksen
myös, jos säästövarat ulosmittauksen
yhteydessä tai muutoin käytetään
hänen hyväkseen.
Eläkettä tai suoritusta ei katsota saaduksi,
jos vakuutuksenottaja tai säästäjä irtisanoo
sopimuksen ja tekee uuden 54 d §:ssä säädetyt
edellytykset täyttävän sopimuksen 54 d §:n
9 momentissa tarkoitetun vakuutuksenantajan tai palveluntarjoajan
kanssa. Edellytyksenä on, että kertyneet säästövarat
siirretään suoraan uuden sopimuksen osapuolena
olevalle edellä tarkoitetulle palveluntarjoajalle tai vakuutuksenantajalle.
Säästövarat katsotaan siirretyksi 5 momentissa
tarkoitetulla tavalla suoraan uudelle palveluntarjoajalle tai vakuutuksenantajalle
myös silloin, kun säästövaroista
on siirron yhteydessä toimitettu ennakonpidätys,
jos Verohallinto, sen jälkeen kun verovelvollinen on esittänyt
selvityksen siitä, että säästövaroja
ei tule 6 momentin mukaisesti lukea veronalaiseksi tuloksi,
palauttaa pidätetyn määrän uudelle
palveluntarjoajalle tai vakuutuksenantajalle.
Jos säästövarat siirretään
muulle kuin 5 momentissa tarkoitetulle vakuutuksenantajalle
tai palveluntarjoajalle tai uusi sopimus ei täytä 54
d §:ssä säädettyjä edellytyksiä,
säästövarojen siirtohetken arvo luetaan
vakuutuksenottajan tai säästäjän
pääomatuloksi 50 prosentilla korotettuna. Eläkettä tai
etuutta myöhemmin nostettaessa veronalaisesta määrästä vähennetään
aiemmin tuloksi luettu määrä, ei kuitenkaan
korotuksen osuutta.
Mitä 7 momentissa säädetään,
sovelletaan vastaavasti, jos säästövarat
siirretään Euroopan talousalueen toisessa jäsenvaltiossa
olevaan vakuutuslaitokseen, ja on ilmeistä, että toimenpiteeseen
on ryhdytty eläkkeestä suoritettavasta verosta
välttämiseksi. Sama koskee säästövarojen
siirtämistä toisessa jäsenvaltiossa olevalta vakuutuslaitokselta
kolmannessa jäsenvaltiossa asuvaan vakuutuslaitokseen.
36 §
Verovapaat vakuutuskorvaukset
Veronalaista tuloa ei ole:
1) vakuutussuoritus, joka maksetaan vakuutetun kuoleman
johdosta kertakorvauksena häneen 34 §:n 3 momentin
2 kohdassa tarkoitetussa suhteessa olevalle tai vakuutetun kuolinpesälle,
jollei sitä ole saatu veronalaisen tulon sijaan;
2) esinevahingon tai muun siihen rinnastettavan vahingon
johdosta saatu vakuutuskorvaus, jollei sitä ole saatu veronalaisen
tulon sijaan.
Edellä 34 a §:ssä tarkoitettuun eläkevakuutukseen
liittyvään kuolemanvaravakuutukseen perustuva
vakuutuskorvaus on kuitenkin edunsaajan tai, jos edunsaajaa ei ole
määrätty, kuolinpesän veronalaista
pääomatuloa eläkevakuutuksen säästömäärään
asti.
54 d §
Vapaaehtoisen yksilöllisen eläkevakuutuksen
ja pitkäaikaissäästämissopimuksen
maksut
Verovelvollisella on oikeus vähentää 34 a §:ssä tarkoitetun
oman eläkevakuutuksensa ja pitkäaikaissäästämissopimuksensa
maksuja yhteensä 5 000 euroa vuodessa. Vähennyskelpoinen
enimmäismäärä on kuitenkin 2 500
euroa, jos verovelvollisen työnantaja on verovuonna maksanut
verovelvolliselle ottamansa vapaaehtoisen yksilöllisen
eläkevakuutuksen maksuja. Maksuja voidaan vähentää aikaisintaan
siltä verovuodelta, jonka aikana vakuutettu tai varoihin
oikeutettu täyttää 18 vuotta, ja viimeistään siltä vuodelta,
jonka aikana eläkettä tai muuta suoritusta on
alettu maksaa. Vähennysoikeus koskee vakuutusta, jonka
on ottanut verovelvollinen tai hänen puolisonsa ja jossa
verovelvollinen on vakuutettuna, sekä pitkäaikaissäästämissopimusta,
jonka on tehnyt verovelvollinen tai hänen puolisonsa ja
jossa verovelvollinen on sidotusta pitkäaikaissäästämisestä annetussa
laissa tarkoitettu varoihin oikeutettu.
Vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on,
että sopimuksen mukaan:
1) vanhuuseläkettä aletaan maksaa
vakuutetulle tai pitkäaikaissäästämissopimukseen
perustuvia suorituksia varoihin oikeutetulle aikaisintaan hänen
saavutettuaan työntekijän eläkelain (395/2006)
mukaiseen vanhuuseläkkeeseen oikeuttavan iän;
2) vakuutusta ei voida takaisinostaa eikä säästömäärää nostaa
1 kohdassa mainittua ajankohtaa aiemmin muilla vakuutetun tai pitkäaikaissäästämissopimuksen
mukaan varoihin oikeutetun olosuhteisiin liittyvillä perusteilla
kuin näiden vähintään vuoden
kestäneen työttömyyden tai pysyvän
työkyvyttömyyden tai osatyökyvyttömyyden,
puolison kuoleman tai avioeron perusteella.
Kertamaksullisen eläkevakuutuksen maksut eivät
ole vähennyskelpoisia.
Vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on
lisäksi, että sopimuksen mukaan:
1) eläke tai muu suoritus maksetaan muissa kuin
2 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa toistuvina erinä vuosittain
tai lyhyemmin määräajoin varoihin oikeutetun
tai edunsaajan jäljellä olevan eliniän
aikana tai vähintään 10 vuoden aikana
siten, että kunakin vuonna suoritetaan enintään
se osa jäljellä olevasta säästömäärästä,
joka saadaan jakamalla jäljellä oleva säästömäärä jäljellä olevien
maksuvuosien lukumäärällä; kalenterivuoden
aikana eläkettä tai muuta suoritusta voidaan kuitenkin
jäljellä olevasta säästömäärästä riippumatta
maksaa aina 2 000 euroon asti;
2) sopimukseen perustuvaa oikeutta ei saa luovuttaa
eikä pantata.
Jos eläkettä tai muuta suoritusta aletaan
maksaa myöhemmin kuin verovelvollisen saavutettua työntekijän
eläkelain mukaisen vanhuuseläkeiän, 4 momentin
1 kohdassa tarkoitettua 10 vuoden aikaa lyhennetään
kahdella vuodella jokaista sellaista täyttä ikävuotta
kohden, jolla verovelvollisen ikä ylittää eläkeiän
silloin, kun eläkkeen tai suorituksen maksuja aletaan maksaa,
kuitenkin enintään neljällä vuodella.
Edellä 1 momentissa tarkoitettuihin maksuihin voi sisältyä myös
eläkevakuutukseen liittyvään kuolemanvaravakuutukseen
kohdistuvia maksuja siltä osin kuin kuolemanvarakorvaus
ei ylitä eläkevakuutuksen säästöä.
Vähennyskelpoisuuden edellytyksenä on lisäksi,
että vakuutuslaitos, talletuspankki, rahastoyhtiö tai
sijoituspalveluyritys on 1 momentissa tarkoitetussa sopimuksessa
sitoutunut antamaan Verohallinnolle verotusta varten tarpeelliset
Verohallinnon määräämät
tiedot Verohallinnon määräämällä tavalla.
Mitä 1 momentissa säädetään
työnantajan ottamasta vakuutuksesta, sovelletaan vastaavasti vakuutukseen,
jonka avoin yhtiö on ottanut yhtiömiehelleen,
kommandiittiyhtiö vastuunalaiselle yhtiömiehelleen
ja osakeyhtiö sellaiselle osakkaalleen, jota ei työntekijän
eläkelain 7 §:n mukaan pidetä mainittua
lakia sovellettaessa työsuhteessa olevana.
Vapaaehtoisen eläkevakuutuksen maksut ovat vähennyskelpoisia
vain, jos vakuutus on otettu Euroopan talousalueeseen kuuluvassa
valtiossa asuvasta tai siellä kiinteästä toimipaikasta
toimivasta vakuutuslaitoksesta. Pitkäaikaissäästämissopimuksen
maksut ovat vähennyskelpoisia vain, jos sopimus on tehty
Suomessa asuvan tai täällä kiinteästä toimipaikasta
toimivan palveluntarjoajan kanssa. Lukuun ottamatta henkilöä, joka
on ollut Suomessa yleisesti verovelvollinen Suomeen muuttamista
edeltäneiden viiden vuoden aikana, ulkomailta Suomeen muuttaneen
henkilön maksamat vakuutuksen maksut ovat kuitenkin 1—8
momentin mukaisesti vähennyskelpoisia hänen verotuksessaan
muuttovuodelta ja kolmelta sitä seuraavalta vuodelta, jos
maksut perustuvat vakuutukseen, joka on otettu vähintään
yhtä vuotta ennen henkilön Suomeen muuttamista.
58 §
Korkomenot
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Verovelvollisella ei ole myöskään
oikeutta vähentää korkoa, joka kohdistuu:
1) korkotulon lähdeverosta annetussa laissa tarkoitettuun
korkotuloon tai mainitun lain mukaisen joukkovelkakirjan luovutuksen
yhteydessä saatuun jälkimarkkinahyvitykseen;
2) vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen
tai pitkäaikaissäästämissopimukseen.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
60 §
Alijäämä ja pääomatulolajin
tappio
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Edellä 54 d §:ssä tarkoitetut maksut
vähennetään pääomatuloista
1 momentissa tarkoitettujen vähennysten jälkeen.
Jos vähennysten yhteismäärä on
suurempi kuin veronalaisten pääomatulojen yhteismäärä,
verovelvollisella on oikeus tehdä verosta 131 a ja 132—134 §:ssä tarkoitettu
erityinen alijäämähyvitys. Maksujen perusteella
ei vahvisteta pääomatulolajin tappiota.
68 §
Työnantajan maksamat vakuutusmaksut
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Työnantajan maksamat työntekijälleen
ottaman 54 d §:n 2 momentin 1 kohdassa,
4 momentin 1 kohdassa sekä 5 ja 7 momenteissa säädetyt edellytykset
täyttävän vapaaehtoisen yksilöllisen
eläkevakuutuksen maksut katsotaan vakuutetun veronalaiseksi
ansiotuloksi kuitenkin vain siltä osin kuin niiden yhteismäärä verovuonna ylittää
8 500
euroa.
- - - - - - - - - - - - - - - - - - -
131 a §
Erityinen alijäämähyvitys
Jos luonnollisen henkilön 60 §:n 1 momentissa
tarkoitettujen vähennysten ja 54 d §:n
nojalla vähennyskelpoisten maksujen yhteismäärä on
suurempi kuin veronalaisten pääomatulojen yhteismäärä,
pääomatulojen tuloveroprosentin mukainen osuus
yli menevästä osasta, kuitenkin enintään
pääomatulojen tuloveroprosentin mukainen osuus
mainituista maksuista, vähennetään ansiotulon
verosta (erityinen alijäämähyvitys).
_______________
Tämä laki tulee voimaan
päivänä
kuuta 20 .
Lakia sovelletaan lain voimaantulopäivänä ja sen
jälkeen maksettaviin eläkevakuutuksen maksuihin
ja eläkkeisiin sekä muihin eläkevakuutuksen
perusteella maksettuihin suorituksiin jäljempänä säädetyin
poikkeuksin. Kuolemanvaravakuutusta koskevia säännöksiä sovelletaan
vakuutuksiin, jotka liittyvät 18 päivänä syyskuuta
2009 ja sen jälkeen otettuun eläkevakuutukseen.
Vakuutus katsotaan otetuksi, kun vakuutussopimuksen mukaisia maksuja
on alettu maksaa.
Eläkevakuutuksen maksujen vähennyskelpoisuuden
edellytykseksi 54 d §:n 2 momentin 1 kohdassa
säädettyä ikärajaa sovelletaan
18 päivänä syyskuuta 2009 ja sen jälkeen
otettaviin vakuutuksiin verovuodesta 2009 alkaen.
Poiketen siitä, mitä 34 a §:ssä säädetään, luonnollisen
henkilön ottamaan vapaaehtoiseen yksilölliseen
eläkevakuutukseen perustuva eläke ja muu vakuutussuoritus
sekä takaisinoston perusteella saatu määrä samoin
kuin 54 d §:ssä tarkoitettuun pitkäaikaissäästämissopimukseen perustuva
suoritus on veronalaista ansiotuloa siltä osin kuin ne
ovat kertyneet ansiotulosta vähennettyjen maksujen ja niille
kertyneen tuoton perusteella.
Viimeistään 17 päivänä syyskuuta
2009 otettuihin vakuutuksiin sovelletaan tämän
lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten
mukaista ikärajaa verovuosina 2010—2016. Maksujen
vähennyskelpoisuuteen sovelletaan muilta osin tämän
lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.
Viimeistään 17 päivänä syyskuuta
2009 otetun vakuutuksen perusteella maksettuun eläkkeeseen
ja muuhun suoritukseen sovelletaan 34 b §:n
1 momentin sijasta tämän lain voimaan tullessa
voimassa ollutta 34 a §:n 4 momenttia.
Tämän lain 68 §:n 2 momenttia sovelletaan
18 päivänä syyskuuta 2009 ja sen jälkeen
otettaviin vakuutuksiin. Viimeistään 17 päivänä syyskuuta
2009 työnantajan työntekijälle ottamaan
vakuutukseen sovelletaan tämän lain voimaan tullessa
voimassa olleita säännöksiä.