Perustelut
Hallituksen esityksessä ehdotetaan eräiden
törkeiden rikosten — murhan, tapon, surman, törkeän
pahoinpitelyn, panttivangin ottamisen ja törkeän
ryöstön — valmistelun säätämistä rangaistavaksi.
Maamme kansallisessa rikosoikeudessa pääsääntönä on
pidetty, että rangaistavuus edellyttää yleensä täytettyä tekoa.
Rikokseksi määritellyn tahallisen teon yritys
on myös laajalti kriminalisoitu. Hallituksen esityksessä todetaan
rikoksena arvioitavan tapahtumaketjun "elinkaaren" etenevän
teoriassa "mielensisäisestä" suunnittelusta konkreettiseen
valmisteluun, siitä edelleen yritykseen ja lopulta täytettyyn
tekoon ja teon seurauksiin. Kaikkiaan ero suunnittelun, valmistelun
ja yrityksen välillä voi olla tulkinnanvarainen.
Vaikka rangaistavuuden alkupisteenä on yleensä aikaisintaan
yrityskynnyksen täyttyminen, sisältyy voimassa
olevaan rikoslakiimme (39/1889) noin
20 valmistelukriminalisointia. Osin sääntely perustuu
kansainvälisiin velvoitteisiin ja koskee erittäin
ankarasti rangaistavien ihmishenkiä uhkaavien rikosten,
kuten joukkotuhonnan, yleisvaarallisten rikosten ja terrorismin,
valmistelua. Teon valmistelun säätäminen rangaistavaksi
liittyy monissa rikoksissa valtion toimintojen suojaamiseen taikka
liikenne- , raha- tai maksujärjestelmän suojaamiseen.
Yksilöllisiä oikeushyviä ei ole muutamaa
poikkeusta lukuun ottamatta suojattu tähän mennessä ulottamalla
rangaistavan teon valmistelu kriminalisoinnin piiriin.
Valiokunta toteaa hallituksen esityksen tavoin, että henkirikokset
ja törkeä pahoinpitely, kuten myös törkeä ryöstö ja
pankkivangin ottaminen, ovat erittäin vakavia rikoksia.
Valiokunta korostaa, että tällaisiin rikoksiin
on suhtauduttava vakavasti niiden hengelle ja terveydelle aiheuttaman
uhkan vuoksi. Ne ovat myös omiaan aiheuttamaan
turvattomuuden tunnetta kansalaisten keskuudessa. Hallintovaliokunta pitääkin
tärkeänä hallituksen esityksessä ehdotettujen
törkeiden rikosten valmistelun kriminalisoimista. Valmistelun
säätämistä rangaistavaksi on
pidettävä yhteiskunnassamme ennen kaikkea oikeudenmukaisuuskysymyksenä.
Hallituksen esityksestä ilmenee eräiden viime
aikaisten rahankuljetusauto- ja kultasepänliikeryöstöjen
tutkinnassa paljastuneen, että ainakin osa tekijöistä on
tullut ulkomailta suorittamaan korvausta vastaan toimeksi saamansa ryöstön.
Näille tapauksille on ollut tyypillistä erityinen
suunnitelmallisuus, jota on ilmentänyt tekijöiden
varustautuminen ampuma-asein, anastetuin kulkuneuvoin sekä muilla
ryöstön tekemisessä tarpeellisilla välineillä.
Toiminnalle on ollut ominaista järjestäytyminen
rikoksen tekemistä varten ja tietyn asteinen ammattimaisuus.
Valiokunta viittaa lakiehdotuksen laajemman taustoituksen osalta
hallituksen esityksen perusteluissa lausuttuun.
Sen lisäksi, että valmistelukriminalisoinnit ovat
perusteltuja oikeudenmukaisuuden kannalta, kysymys on myös
poliisin keinoista puuttua entistä tehokkaammin valmistelutyyppiseen
toimintaan riittävän varhaisessa vaiheessa. Sekä voimassa
olevaan poliisilakiin (493/1995) että vuoden
2014 alusta voimaan tulevaan uuteen poliisilakiin (872/2011)
sisältyy säännöksiä,
jotka tähtäävät rikosten ennalta
estämiseen. Lisäksi tarvitaan kuitenkin myös
käsittelyssä olevaan hallituksen esitykseen sisältyviä rangaistussäännöksiä ja
toimivaltuuksia. On tärkeää, että hallituksen
esitykseen sisältyvien törkeiden rikosten valmistelun
tullessa rangaistaviksi poliisin käyttöön
tulevat samalla esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön
mukaiset toimivaltuudet.
Asiantuntijakuulemisessa on noussut esiin myös törkeän
kiristyksen sisällyttäminen rangaistavaksi säädettäviin
valmistelurikoksiin. Törkeä kiristys on erityisesti
järjestäytyneen rikollisuuden käyttämä varallisuuden
hankkimismuoto, jota on toteutettu jopa täysin tekaistuilla velkomuksilla.
Järjestäytyneille rikollisryhmille on tyypillistä ryhmien
sisäinen tiukka hierarkia, joka perustuu sääntöjen
noudattamiseen. Sääntöjen rikkomisesta
seuraa yleensä ankara rangaistus. Ominaista tällaisten
ryhmien toiminnalle on myös, ettei teosta tosiasiassa päättänyt henkilö välttämättä
osallistu
varsinaisiin rikostoimiin millään tavoin. Tällaisissa
yhteyksissä nousevat keskusteluun niin sanotut liivijengit. Valiokunta
pitää tärkeänä, että yhteiskunta
puuttuu tehokkaasti erimuotoiseen järjestäytyneeseen
rikollisuuteen. Tehokkaalla ja varhaisella puuttumisella on valiokunnan
mielestä myös ennalta estävä vaikutus.
Tässä yhteydessä valiokunta ei kuitenkaan
ehdota kriminalisointien laajentamista siitä, mitä hallituksen
esityksessä on ehdotettu. Käsillä olevassa
periaatteellisestikin merkittävässä lakiehdotuksessa
on näin sääntelyn ensi vaiheessa syytä pitäytyä valmistelun
kriminalisoinneissa rikoksiin, joiden rangaistusmaksimi on vähintään
kymmenen vuotta vankeutta. Hallituksen esityksessä ehdotetut valmistelurikokset
ovat myös tekoja, joissa on kysymys välittömästä hengen
tai erittäin vakavasta terveyden vaarasta. Joka tapauksessa
keskustelua on syytä jatkaa saatavien kokemusten pohjalta
esimerkiksi törkeän kiristyksen valmistelun säätämisestä eri
yhteydessä rangaistavaksi.
Valmistelun kriminalisointiin liittyy useita oikeudellisesti
merkittäviä kysymyksiä. Näihin kuuluu
kysymys rikoksen näyttämisestä toteen. Valmistelutoimien
tekemisessä ei ole vielä kysymys rikostunnusmerkistössä kuvatun
täytäntöönpanotoimen aloittamisesta.
Tässä vaiheessa rikoksentekijän tarkoitus — subjektiivinen
puoli — korostuu enemmän kuin yrityksen kohdalla.
Kuten hallituksen esityksestäkin ilmenee, kysymys on käytännössä siitä,
mitä tekijä suunnittelee tiettyä toimenpidettä tehdessään.
Rikosvastuun syntyminen edellyttää aina myös
tietynlaisia objektiivisesti havaittavia ulkoisia tekoja, koska
pelkästä ajattelusta ei voida rankaista. Valiokunta
katsoo, että tunnusmerkistötekijöiden laatimisen
haasteellisuudesta huolimatta esitykseen sisältyvät
valmistelurikosten tunnusmerkistöt on laadittu tarkkarajaisesti
eri oikeusperiaatteet ja sääntelytarve huomioon
ottaen.
Asiantuntijakuulemisessa hallintovaliokunnan saama palaute on
ollut hyvin myönteistä. Hallituksen esityksen
peruslähtökohtia on kannatettu laajalti. Joissakin
lausunnoissa on esitetty lakiehdotuksen yksittäisiin pykäliin
ja niiden perusteluihin muutoksia. Tämä on ymmärrettävää,
koska käsiteltävänä on periaatteellisesti merkittävä lainsäädännön
muutoshanke, joka edellyttää punnintaa eri suuntiin
vaikuttavien tekijöiden välillä. Yhteenvetona
valiokunta toteaa saamansa selvityksen ja hallituksen esityksen perusteella,
että se pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Hallintovaliokunta puoltaa
hallituksen esityksen hyväksymistä muuttamattomana.