Yleisperustelut

Yleistä

Eduskunnan hallintovaliokunta on kunta- ja palvelurakenneuudistusta koskevassa mietinnössään edellyttänyt hallituksen huolehtivan siitä, että valtion ja kuntien tietojärjestelmien yhteentoimivuuden kehittämiseksi eduskunnalle annetaan jo meneillään olevalla vaalikaudella tarvittavat säädösehdotukset, joilla voidaan toteuttaa julkisen hallinnon viranomaisten tietojärjestelmien yhteentoimivuuden varmistavat menetelmät ja standardit ja joilla kunnat sekä muu julkinen hallinto velvoitetaan ottamaan käyttöön yhteentoimivuuden varmistavat menetelmät ja standardit sekä että näihin tarkoituksiin varataan riittävät taloudelliset resurssit (HaVM 8/2010 vp). Tarkastusvaliokunta on omalta osaltaan mietinnössään TrVM 5/2009 vp edellyttänyt hallituksen valmistelevan lainsäädännön, jonka mukaisesti tietojärjestelmien yhteentoimivuus ja yhteensopivuus voidaan toteuttaa lainsäädäntöön perustuen viranomaistehtävänä (K 15/2009 vp).

Myös pääministeri Mari Kiviniemen hallituksen hallitusohjelman mukaan julkishallinnon tietojärjestelmät sovitetaan yhteen mahdollisimman pikaisesti. Mainitun tavoitteen saavuttamiseksi on kuluvalla vaalikaudella käynnistetty jo aiemmin informaatio-ohjauksen ja muiden käytettävissä olevien keinojen avulla useita hankkeita. Julkisen hallinnon tietohallinnon kehittämiseen liittyvien eri toimenpiteiden osalta valiokunta viittaa hallituksen esityksessä tarkemmin lausuttuun.

Julkisen tietohallinnon menot ovat olleet 2 100 miljoonaa euroa vuonna 2009, mikä merkitsee noin 23 prosenttia koko toimialan koosta maassamme. Julkisen hallinnon vuotuisista tietohallintomenoista noin kolme neljäsosaa käytetään olemassa olevien palveluiden tuottamiseen ja loppuosa tietojärjestelmien uudistamiseen. Yksityisellä sektorilla uudistamisen osuus menoista on edellä mainittua suurempi.

Tietohallinnon ohjaus ja noudatetut käytännöt ovat valtionhallinnossa yleensä toimiala-, hallinnonala- ja virastokohtaisia. Lisäksi virastot päättävät varsin itsenäisesti siitä, miten tietovarantoja ylläpidetään, sekä siitä, miten ja millaista tietotekniikkaa käyttäen tietoja käsitellään. Useilla virastoilla on omat tietohallintostrategiansa, jotka kytkeytyvät niiden muihin strategioihin. Toimialalla tai hallinnonalalla voi olla myös yhteinen tietohallintostrategia. Tällaiset strategiat koskevat lähtökohtaisesti valtionhallintoa ja mahdollisesti välillisen julkisen hallinnon toimijoita. Sen sijaan strategiat koskevat vain välillisesti kuntia. Valtiovarainministeriön informaatio-ohjausta onkin ennen vuotta 2008 kohdistettu yksinomaan valtionhallintoon, vaikka yhteistyötä on tehty myös muun julkisen hallinnon kanssa.

Hallituksen tietohallintoa koskevista periaatepäätöksistä ja laajasta informaatio-ohjauksesta huolimatta käytännön tietotekniikkaratkaisut vaihtelevat valtionhallinnossa hallinnonaloittain. Eroavaisuudet hallinnonalojen välillä ja hallinnonalojen sisällä ovat merkittäviä. Osa erilaisuudesta johtuu virastojen ydintoiminnasta ja sen vaikutuksista tietohallinnon menettelytapoihin, kuten tietojärjestelmiin. Kaikkea erilaisuutta ei voida kuitenkaan selittää virastojen ydintehtävillä. Myös toiminnoissa, joissa ei ole yhteyttä ydintoimintaan taikka joissa yhteys ydintoimintaan on heikko, tietohallinnon menettelytavat vaihtelevat suuresti. Tietohallinnon erilaisuus on hidastanut myös valtionhallinnon palveluiden ja rakenteiden kehittämistä.

Kuntien tietohallinnon toimintamallit vaihtelevat suuresti johtuen muun muassa kuntien erilaisista tavoista organisoida toimintaansa.

Nykytilanteen perusteella voidaan arvioida, että taloudellisten ja muiden ohjauskeinojen lisäksi tarvitaan julkisessa hallinnossa kokonaisvaltaisempaa velvoittavaa ohjausta tietojärjestelmien erilaisuudesta johtuvien ongelmien poistamiseksi. Yhteentoimivuuden avulla voidaan kehittää toimintoja palvelujen saatavuuden ja laadun turvaamiseksi. Samalla voidaan parantaa kustannustehokkuutta ja julkisen hallinnon tuottavuutta.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa 2. lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana ja 1. lakiehdotuksen hyväksymistä muutettuna tästä mietinnöstä ilmenevin kannanotoin ja muutosehdotuksin.

Lakiehdotuksen tarkoitus

Hallituksen esitykseen sisältyvillä lakiehdotuksilla pyritään tehostamaan julkisen hallinnon toimintaa sekä parantamaan julkisia palveluja ja niiden saatavuutta säätämällä tietohallinnon ohjauksesta sekä tietojärjestelmien yhteentoimivuuden edistämisestä ja varmistamisesta. Tietojärjestelmien yhteentoimivuudessa on kysymys siitä, että tietojärjestelmät ovat teknisesti ja tietosisällöltään yhteentoimivia muiden julkisen hallinnon viranomaisten tietojärjestelmien kanssa silloin, kun ne käyttävät samoja tietoja. Lakiehdotuksen tarkoituksena on poistaa teknisiä esteitä ja ongelmia viranomaisten palvelujen tuottamisessa sekä etuuksien myöntämisessä.

Säädettävä laki julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta vahvistaa valtiovarainministeriön asemaa julkisen tietohallinnon yhteentoimivuutta ohjaavana viranomaisena. Valtiovarainministeriö saa hallinnonala- ja toimialarajat ylittävän toimivallan ohjata julkisen hallinnon tietohallintoa. Säädettävällä lainsäädännöllä ja annettavilla asetuksilla rajoitetaan julkisen hallinnon viranomaisten toimivaltaa päättää siitä tietohallinnon osasta, joka on palvelujen saatavuuden ja laadun sekä hallinnon tehostamisen kannalta tarkoituksenmukaista toteuttaa yhteneväisesti. Valtiovarainministeriö ei kuitenkaan saa ohjausvaltaa, kuten jäljempänä lausutusta ilmenee, niin laajalti kuin hallituksen esityksessä esitetään.

Lainsäädännön soveltamisalasta

Hallituksen esitykseen sisältyvän 1. lakiehdotuksen 3 §:n 1 momentin 1 kohdan b alakohdan mukaan lakia sovelletaan myös tuomioistuimiin ja muihin lainkäyttöelimiin.

Perustuslain 3 §:n 3 momentin mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet. Riippumattomuudella tarkoitetaan sitä, että tuomioistuinten tulee olla lainkäyttötoiminnassaan riippumattomia muiden tahojen vaikutuksesta. Perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, ettei tuomioistuinten hallinnollisiin tehtäviin rajautuvan ohjauksen sisällyttäminen nyt ehdotetun lain soveltamisalaan ole valtiosääntöisesti ongelmallista. Tällaisesta rajauksesta on kuitenkin syytä ottaa lakiin erillinen säännös.

Edellä mainitun lakiehdotuksen 3 §:n 1 momentin 1 kohdan d alakohdan nojalla valtion viranomaisella tarkoitetaan myös Ahvenanmaan maakunnan viranomaista sen huolehtiessa valtakunnan viranomaiselle kuuluvasta tehtävästä maakunnassa. Säännös on perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenevin tavoin ristiriidassa Ahvenmaan itsehallintolain kanssa, minkä vuoksi hallintovaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen muuttamista.

Julkisen hallinnon viranomaisiin kuuluvat 1. lakiehdotuksen 3 §:n 1 momentin 2 kohdan b -alakohdan perusteella myös kunnalliset viranomaiset.

Perustuslainvoimaisesti suojattu kunnallinen itsehallinto merkitsee kuntalaisille kuuluvaa oikeutta päättää kuntansa hallinnosta ja taloudesta. Tavallisella lailla ei voida puuttua itsehallinnon keskeisiin ominaispiirteisiin tavalla, joka asiallisesti ottaen tekisi itsehallinnon merkityksettömäksi. Johtopäätöksenään perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, ettei lakiehdotus ole perustuslakivaliokunnan mielestä vastoin perustuslaissa turvattua kunnallista itsehallintoa. Lausunnossa katsotaan kuitenkin, että kuntiin kohdistuva ohjaus on kunnallista itsehallintoa säätelevään perustuslain 121 §:n 1 momenttiin kiinnittyvistä syistä välttämätöntä rajata vain kuntien lakisääteisten tehtävien hoitamiseen. Tällainen rajaus on hallituksen esityksen säätämisjärjestysperustelujen perusteella alun perinkin ollut tarkoitus tehdä.

Hallituksen esityksen 1. lakiehdotuksen 3 §:n 1 momentin 2 kohdan c alakohdasta ilmenee julkisen hallinnon viranomaisella tarkoitettavan muun muassa Kansaneläkelaitosta.

Kansaneläkelaitos on erikseen mainittu perustuslain 36 §:n 1 momentissa, jonka nojalla eduskunta valitsee valtuutetut valvomaan Kansaneläkelaitoksen hallintoa ja toimintaa sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Perustuslakivaliokunta on luonnehtinut Kansaneläkelaitoksen asemaa niin, että se on itsenäinen julkisoikeudellinen laitos, joka "esimerkiksi on erillään valtioneuvoston ja ministeriöiden alaiseen viranomaiskoneistoon kuuluvista ohjaus- ja valvontasuhteista" (PeVL 7/2001 vp). Kansaneläkelaitoksen tällaisen aseman vuoksi perustuslakivaliokunta katsoo, että lakiehdotuksen käsitteleminen tavallisen lain säätämisjärjestyksessä edellyttää Kansaneläkelaitoksen rajaamista lain soveltamisalan ulkopuolelle.

Myös Suomen Pankki on mainittu perustuslaissa erikseen. Sen 91 §:n 1 momentin mukaan Suomen Pankki toimii eduskunnan takuulla ja hoidossa sen mukaan kuin lailla säädetään. Suomen Pankin toimimisen "eduskunnan hoidossa" on katsottu merkitsevän sen riippumattomuutta suhteessa hallitukseen ja erillisyyttä säännönmukaisesta valtionhallinnosta. Suomen Pankista annetun lain (214/1998) 1 §:n mukaan Suomen Pankki on itsenäinen julkisoikeudellinen laitos. Sen riippumattomuutta valtioneuvostosta korostaa lisäksi se, että Pankki toimii osana Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaista Euroopan keskuspankkijärjestelmää.

Julkisen hallinnon viranomaisiin luetaan 1. lakiehdotuksen 3 §:n 1 momentin 2 kohdan c alakohdan nojalla myös yliopistot.

Perustuslain 123 §:n 1 momentin mukaan yliopistoilla on itsehallinto sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Itsehallinnolla tarkoitetaan perustuslain esitöiden mukaan ennen kaikkea sitä, että yliopiston sisäisestä hallinnosta päättävät laissa säädetyin rajoituksin yliopiston omat, eivät valtion yleiset hallintoviranomaiset. Yliopistojen itsehallintoon kuuluva taloudellis-hallinnollinen autonomia tarkoittaa sitä, että yliopistot asettavat itse hallintoelimensä, jotka päättävät sisäiseen hallintoon kuuluvista asioista. Sisäiseen hallintoon kuuluu myös oikeus sisäiseen norminantoon. Yliopistojen itsehallintoa on entisestään vahvistanut niiden muuttuminen valtion tilivirastoista itsenäisiksi oikeushenkilöiksi.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan päätynyt pitämään perustuslain 123 §:ään liittyvistä syistä välttämättömänä, että yliopistot poistetaan 1. lakiehdotuksen soveltamisalasta.

Hallituksen esitykseen sisältyvän 1. lakiehdotuksen 3 §:n 1 momentin 2 kohdan d alakohdasta käy ilmi, että julkisen hallinnon viranomaisella tarkoitetaan myös eduskunnan virastoja ja laitoksia.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan ehdotuksessa olevan viime kädessä kysymys perustuslain 2 §:ään palautuvasta valtiojärjestyksen perusteisiin kuuluvasta institutionaalisesta ratkaisusta, jossa lainsäädäntövaltaa käyttävä ja valtiontaloudesta päättävä eduskunta on ylimpänä valtioelimenä erotettu hallitusvaltaa käyttävästä valtioneuvostosta. Tämän perusratkaisun vastaista olisi selvästi sellainen tilanne, jossa valtiovarainministeriö ohjaisi eduskunnan virastojen tietohallintoa. Erikseen on syytä tässä yhteydessä mainita, ettei enää nykyisin ole olemassa eduskunnan laitoksia.

Julkisen hallinnon viranomaisena pidetään 1. lakiehdotuksen 3 §:n 1 momentin 2 kohdan e alakohdan mukaan myös yksityistä henkilöä hänen käyttäessään julkista valtaa.

Tämän sääntelyehdotuksen johdosta perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan huomiota perustuslain 80 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan lailla on säädettävä yksilön velvollisuuksien perusteista. Esillä olevan lakiehdotuksen nojalla valtiovarainministeriön ohjaus toteutettaisiin käytännössä asetustasolla. Perustuslakivaliokunta muistuttaa myös vakiintuneesta kannastaan, jonka mukaan perustuslain 80 §:n 1 momentin säännökset rajoittavat suoraan valtuussäännösten tulkintaa samoin kuin valtuuksien nojalla annettavien säännösten sisältöä.

Koska 1. lakiehdotusta voidaan luonnehtia lähinnä väljähköksi puitelaiksi, perustuslakivaliokunta pitää epätodennäköisenä, että perustuslain 80 §:n 1 momentin vaatimukset täyttyvät. Siksi valiokunta pitää valtiosääntöisesti parhaana ratkaisuna, että yksityiset henkilöt poistetaan lainsoveltamisalasta.

Hallintovaliokunta on yksityiskohtaisista perusteluista ilmenevällä tavalla ottanut huomioon kaikki perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenevät 1. lakiehdotuksen soveltamisalaa koskevat huomautukset. Hallituksen esityksessä omaksutut valtion viranomaisen ja julkisen hallinnon viranomaisen määritelmät vastaavat melko pitkälti viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) 4 §:ään sisältyvää viranomaisen määritelmää. Julkisuuslain viranomaiskäsitteen tarkoituksena on turvata perustuslain 12 §:n 2 momentissa tarkoitettu viranomaisten asiakirjojen julkisuus mahdollisimman hyvin kaikissa niissä tapauksissa, joissa on kysymys julkisen vallan käyttöön liittyvästä toiminnasta. Hallintovaliokunta toteaa, että säädettävän lain soveltamisalan muutostarpeet, joita on suhteellisen monta, johtuvat siitä, ettei tässä yhteydessä voida ottaa käyttöön mainittua poikkeuksellisen laajaa julkisuuslakiin pohjautuvaa viranomaiskäsitettä. Valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä yleisesti huomiota lakiehdotusten valmistelussa perustuslaillisen tarkastelun tärkeyteen.

Vapaaehtoinen yhteistyö

Valiokunta pitää esillä olevan asian luonne huomioon ottaen ja saamansa selvityksen perusteella selvänä, että vapaaehtoisen yhteistyön avulla voidaan edetä tietojärjestelmien yhteensopivuuden aikaansaamiseksi muun muassa niiden toimijoiden osalta, jotka tässä mietinnössä erotetaan velvoittavan yhteistyön ulkopuolelle.

Esimerkiksi Kansaneläkelaitoksen tietojärjestelmien on jo käytännön syistä oltava yhteentoimivia valtionhallinnon ja kuntien hyvinvointipalveluja hoitavien viranomaisten tietojärjestelmien kanssa. Kansaneläkelaitoksen puolelta on ilmoitettu, että tarpeellinen koordinaatio muun hallinnon kanssa on tarkoitus toteuttaa vapaaehtoisen yhteistyön kautta.

Vastaavasti Suomen Pankin on ilmoitettu olevan valmis vapaaehtoiseen yhteistyöhön siltä osin, kuin tällaiselle yhteistyölle on tarvetta, ja niissä rajoissa, jotka ovat mahdollisia Euroopan keskuspankkijärjestelmän puitteissa.

Saadun selvityksen perusteella myös yliopistot ovat tiedostaneet kokonaisarkkitehtuurin tarpeet. Korkeakoulujen osalta yhteentoimivuuden määrityksiä on eri hankkeissa luotu jo pidempään. Valiokunnalle esitetyn tiedon mukaan opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalla on jo perinteitä palvelujen tuottamisessa keskitettyinä palveluina ja eri organisaatioiden välisenä yhteistyönä. Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kansainvälisestä yhteistyöstä voi johtua myös tarpeita edistää korkeakoulutasolla eri maiden tietojärjestelmien kesken tietojen yhteiskäyttöä.

Perustuslakivaliokunnan tavoin hallintovaliokunta pitää itsestään selvänä, että eduskunta ja valtioneuvosto pyrkivät hyvässä yhteistyössä ilman lainsäädännön velvoitteita mahdollisimman sujuvaan ja saumattomaan tietojärjestelmien yhteentoimivuuteen. Vireillä onkin hanke valtioneuvoston ja eduskunnan asiakirjajärjestelmien saattamiseksi yhteentoimiviksi ja -sopiviksi siten, että lainsäädäntöasiakirjat voidaan luotettavasti toimittaa sähköisessäkin muodossa valtioneuvoston ja eduskunnan välillä.

Keskeiset määritelmät

Hallintovaliokunta toteaa, ettei lakiehdotuksen soveltamisen kannalta kaikkia keskeisiä määritelmiä ole lainkaan määritelty lain tasolla.

Säädettävä laki julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta sääntelee nimensä mukaisesti julkisen hallinnon tietohallintoa. Lakiehdotuksesta puuttuu kuitenkin tietohallinnon määritelmä. Tämä on erityisen ongelmallista sen vuoksi, että keskeiset hallinnollista ohjausta ja määräysten antamista sekä asetuksenantovaltaa koskevat toimivaltasäännökset kohdistuvat ensisijaisesti tietohallintoon. Hallituksen esityksen yleisperusteluissa julkisen hallinnon tietohallinto on määritelty huomattavan laaja-alaisesti lakiehdotuksen tavoitteidenkin näkökulmasta. Sen sijaan yksityiskohtaisissa perusteluissa määrittely on tehty täsmällisemmin.

Edelleen on syytä mainita, että lakiehdotuksesta puuttuu tietojärjestelmän määritelmä, vaikka säädettävän lain tarkoituksena on edistää ja varmistaa nimenomaan tietojärjestelmien yhteentoimivuutta.

Lakiehdotukseen sisältyy myös lainsäädännölle epätyypillistä teknistä käsitteistöä, kuten julkisen tietohallinnon kokonaisarkkitehtuuri. Tämä seikka omalta osaltaan tekee lakiehdotuksen sisällöstä vaikeasti hahmotettavan.

Valiokunta ehdottaakin yksityiskohtaisista perusteluista tarkemmin ilmenevällä tavalla lakiehdotuksen keskeisimpien käsitteiden määrittelemistä lakitekstissä.

Asetuksenantovaltuudet

Hallituksen esitykseen sisältyvän 1. lakiehdotuksen 6 §:n mukaan valtiovarainministeriö voi päättää, että julkisen hallinnon tietohallinnon neuvottelukunnan antama julkisen hallinnon tietohallinnon yhteistä kokonaisarkkitehtuuria ja sen edellyttämiä yhteentoimivuuden kuvauksia ja määrityksiä koskeva suositus on julkisen tietohallinnon standardi.

Valiokunta toteaa, ettei standardi sinänsä ole vielä oikeudellisesti sitova. Lakiehdotuksen 4 §:n 2 momentin mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan kuitenkin säätää 6 §:ssä tarkoitetun standardin sisältämästä julkisen tietohallinnon yhteisestä kokonaisarkkitehtuurista siltä osin kuin se koskee tieto-, järjestelmä- ja teknologia-arkkitehtuuria ja sen edellyttämiä yhteentoimivuuden kuvausten ja määritysten sisältöä.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen, että lakiehdotuksessa ainakin sanonnallisesti sidotaan valtioneuvoston asetuksenantovalta valtiovarainministeriön päätökseen, mikä ei ole valtioneuvoston valtiosääntöisen aseman kannalta asianmukaista. Hallintovaliokunta ehdottaakin yksityiskohtaisissa perusteluissa sääntelyn tarkentamista.

Mainitun lakiehdotuksen 9 §:n 2 momentin nojalla "valtioneuvoston tai ministeriön asetuksella" voidaan säätää ajasta, jonka kuluessa 4 ja 8 §:ssä tarkoitettujen asetusten voimaantulosta julkisen hallinnon viranomaisen tietojärjestelmät on saatettava vastaamaan 4 ja 8 §:ssä tarkoitettuja valtioneuvoston tai ministeriön asetuksella säädettyjä yhteentoimivuuden vaatimuksia.

Perustuslakivaliokunnan mielestä on perustuslain 80 §:n 1 momentin lähtökohtien vastaista ehdotetulla tavalla rinnastaa valtioneuvoston ja ministeriön asetuksenantovaltuus, koska ministeriölle voidaan säädösvaltaa delegoida lähinnä silloin, kun kysymys on selvästi teknisluonteisista ja toimeenpanovaltaan soveltuvista säännöksistä. Hallintovaliokunta ehdottaa tältäkin osin sääntelyn täsmentämistä.

Omaisuudensuoja

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa katsotaan 1. lakiehdotuksen 9 §:n 2 momentin sisältävän ainakin teoriassa sellaisen mahdollisuuden, että viranomainen joutuu asetuksella säädetyn aikarajan umpeutuessa irtisanomaan palvelujen hankintasopimuksen.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee kuntien tietohallinnolle olevan ominaista, että ratkaisut ostetaan markkinoilla toimivilta yksityisiltä toimijoilta. Lisäksi lakiehdotuksen 9 §:n 2 momentin perusteluissa todetaan tarkoituksena olevan, että ehdotetun lain velvoitteiden aiheuttamat muutokset tietojärjestelmiin voitaisiin toteuttaa osana tietojärjestelmien normaalia elinkaarta ja kehitys- ja rahoitussuunnitelmaa. Sama lähtökohta ilmenee hallituksen esityksen vaikutuksia koskevan jakson alusta.

Hallituksen esityksen perustelujen valossa 9 §:ään sisältyvän sääntelyn tarkoituksena ei olekaan puuttua voimassa oleviin sopimussuhteisiin kesken sopimuskauden. Siksi hallintovaliokunta pitää aiheellisena myös tältä osin siirtymäsäännöksen ottamista lakiehdotukseen niin, että siirtymäsäännöksen sanamuoto koskee myös 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuja aikarajoja.

Seuranta ja kirjallinen selvitys

Valiokunta edellyttää hallituksen seuraavan lainsäädännön tavoitteiden, kuten tietojärjestelmien yhteentoimivuuden ja kustannustehokkuuden, toteutumista sekä ryhtyvän tarvittaviin toimenpiteisiin, mikäli ilmenee, etteivät lainsäädännön tavoitteet toteudu. Valiokunta edellyttää lisäksi, että hallintovaliokunnalle annetaan perustuslain 47 §:n 2 momentissa tarkoitettu kirjallinen selvitys saavutetuista tuloksista mukaan lukien vapaaehtoisen yhteistyön eteneminen seuraavan vaalikauden aikana (Valiokunnan lausumaehdotus).