Yleisperustelut
Yleistä
Sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa ehdotetulla
lailla korvataan nykyinen sotilaskurinpitolaki (331/1983)
ja poliisin tehtävien suorittamisesta puolustusvoimissa
annettu laki (1251/1995). Uudistuksella
pyritään ajanmukaistamaan ja selkeyttämään
sotilaskurinpitoa ja puolustusvoimien rikostorjuntaa koskevaa lainsäädäntöä sekä saattamaan
se vastaamaan perustuslaista johtuvia vaatimuksia. Sääntelyn
uudistaminen on tarpeen myös vuoden 2014 alusta voimaan
tulleen uuden poliisi-, esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädännön
huomioon ottamiseksi.
Hallintovaliokunta pitää tärkeänä,
että ehdotetussa laissa erotetaan nykyistä selkeämmin
rikosten selvittäminen rikosten ennalta estämisestä ja
paljastamisesta. Tätä ilmentää myös
säädettävän lain rakenne. Hallituksen
esityksessä on huomioitu puolustusvoimauudistuksen ehdotukset
siitä, että pääesikunnan tutkintaosastolla
ollut rikosten selvittämistä koskeva esitutkintatehtävä siirretään
pääesikunnan oikeudelliselle osastolle sekä rikosten
ennalta estämistä ja paljastamista koskeva tehtävä pääesikuntaan
perustettavalle tiedusteluosastolle.
Sotilaskurinpitomenettely
Sotilaskurinpitomenettelyssä selvitetään
ja ratkaistaan puolustusvoimien sisäisten järjestysmääräysten
rikkomisia ja sotilasrikoksia sekä pannaan täytäntöön
kurinpitoseuraamuksia. Voimassa olevan sääntelyn
on arvioitu toimineen pääasiassa hyvin, minkä vuoksi
sotilaskurinpidon perusratkaisuihin ei esitetä muutoksia. Keskeisiä ehdotettuja
muutoksia ovat muun muassa rikosten selvittämistä hoitavien
virkamiesten toimivaltuuksien nykyistä täsmällisempi
sääntely, muutoksenhakuoikeuden laajentaminen
myös nykyisiin kurinpito-ojennuksiin sekä kurinpitorangaistuksen
välittömään täytäntöönpanoon
siirtyminen nykyistä laaja-alaisemmin. Uusissa asioissa
ehdotetaan säädettäviksi muun muassa
poliisin antamasta avusta, poliisin otto-oikeudesta sekä pääesikunnan
esitutkintaa hoitavien virkamiesten velvollisuudesta ilmoittaa selvitettävänä olevasta
rikoksesta, käynnistetyistä toimenpiteistä ja
salaisten pakkokeinojen käytöstä poliisille.
Sotilaskurinpitomenettelyn kohteena olevan henkilön oikeusturvaa
parantavat muutoksenhakuoikeuden laajentamisen lisäksi
muun muassa kurinpitovalituksen tekemiseen varatun ajan pidentäminen,
esitutkinnan suorittajalle säädettävät
koulutusvaatimukset, sotilaslakimiesten roolin vahvistaminen sekä se, ettei
kurinpitopäätöstä enää voida
muuttaa rangaistun vahingoksi puolustusvoimien omin sisäisin
toimenpitein.
Muutoksenhakuun ehdotetaan kaksiportaista menettelyä.
Joukkoyksikön komentajan, perusyksikön päällikön
tai perusyksikön vääpelin kurinpitopäätökseen
haetaan muutosta joukko-osaston komentajalta (ratkaisupyyntö).
Joukko-osaston komentajan tai häntä ylemmän
kurinpitoesimiehen kurinpitopäätökseen
sekä joukko-osaston komentajan ratkaisupyynnön
perusteella antamaan päätökseen haetaan
muutosta valittamalla (kurinpitovalitus). Hallintovaliokunta toteaa,
että ehdotettu ratkaisupyyntömenettely vastaa
pitkälti hallinnollisessa prosessissa käytettyä oikaisupyyntöä,
mutta poikkeavan käsitteen käyttämistä voidaan
pitää tässä yhteydessä perusteltuna,
koska sotilaskurinpitomenettely on perinteisesti katsottu eräänlaiseksi
nopeutetuksi rikosprosessiksi. Lakivaliokunnan lausunnon mukaan
kurinpitoasian käsittelyä tuomioistuimessa ei
voida myöskään suoraan verrata tavanomaiseen
rikosprosessiin tai muutoksenhakuun hovioikeudessa, koska kyseessä on
eräänlainen omalajinen muutoksenhakumenettely
yleisessä tuomioistuimessa. Sen vuoksi myös muutoksenhakumenettelyä koskevat
säännökset osin poikkeavat yleisistä säännöksistä.
Kun muutoksenhakuoikeus laajenee ja uusi muutoksenhakumenettely
otetaan käyttöön, hallintovaliokunta
pitää asianmukaisena, että tuomioistuimiin
saapuvia asiamääriä ja kurinpitovalituksen
käsittelyyn ottamiselle säädettyä määräaikaa
seurataan.
Rikosten ennalta estäminen ja paljastaminen
Hallintovaliokunta pitää tarkoituksenmukaisena,
että rikosten ennalta estäminen ja paljastaminen
säilyy myös vastaisuudessa puolustusvoimien
tehtävänä. Tärkeää on,
ettei sääntely kuitenkaan rajoita suojelupoliisin
laissa säädettyä toimivaltaa. Puolustusvoimien
rikostorjunnassa on kyse sotilaallisen maanpuolustuksen alalla Suomeen
kohdistuvaan tiedustelutoimintaan ja sotilaallisen maanpuolustuksen
tarkoitusta vaarantavaan toimintaan liittyvien rikosten ennalta estämisestä ja
paljastamisesta. Kysymys on hyvin vakavista rikoksista. Kyseiset
rikokset tutkii suojelupoliisi, kuten nykyisinkin.
Rikostorjunnan tarkoituksena on tunnistaa, paljastaa ja estää Suomen
sotilaalliseen maanpuolustukseen kohdistuvia sisäisiä ja
ulkoisia uhkia, joita vieraiden valtioiden tiedustelupalvelut, yksittäiset
henkilöt tai organisaatiot tarkoituksellisesti kohdistavat
maahamme. Kysymys on puolustuspolitiikkaan, puolustusteollisuuteen
sekä puolustusjärjestelmään
liittyvien uhkien ennalta estämisestä ja paljastamisesta.
Yhtäältä on tarve suojautua puolustusvoimiimme tai
sen hankkeissa sekä kehitys- ja tutkimustoiminnassa mukana
oleviin sidosryhmäyrityksiin kohdistuvasta laittomasta
tiedonhankinnasta. Toisaalta pyrkimyksenä on ennalta estää ja
paljastaa sotilaallisen maanpuolustuksen tarkoitusta vaarantavaa
toimintaa, kuten pääsyä puolustusvoimien
salassa pidettävään tietoon tai materiaaliin.
Valiokunta pitää perusteltuna, että sotilasvastatiedustelussa
on käytettävissä, hallituksen esityksestä ilmenevin
salaista tiedonhankintaa koskevin rajoituksin, uudessa poliisilaissa (872/2011)
säädetyt toimivaltuudet rikosten ennalta estämiseen
ja paljastamiseen. Puolustusvoimissa rikosten ennalta estämisessä ja
paljastamisessa tyypillisiä rikosnimikkeitä ovat
rikoslain 12 luvussa tarkoitetut maanpetosrikokset (muun muassa
maanpetos, vakoilu ja luvaton tiedustelutoiminta) ja 13 luvussa
tarkoitetut valtiopetosrikokset (muun muassa valtiopetos
ja laiton sotilaallinen toiminta). Muun tyyppisiä rikoksia
ovat puolustusvoimien salassa pidettävään
tietoon (esimerkiksi puolustusvoimien suorituskykyyn liittyvät
tiedot) kohdistuvat tieto- ja viestintärikokset tai omaisuuteen
(esimerkiksi aseet, ammukset, räjähteet) liittyvät
rikokset.
Puolustusvoimissa tapahtuneiden muiden kuin edellä mainittujen
rikosten selvittäminen — esitutkinta — on
pääsääntöisesti puolustusjärjestelmän
sisällä tapahtuvaa sotilasoikeudenkäyntiasioina
tai sotilaskurinpitomenettelyssä käsiteltävien
rikosten selvittämistä, jolla on merkitystä muun
muassa sisäisen kurin ja järjestyksen ylläpitämisessä.
Tutkittavat rikokset ovat yleensä rikoslain 45 luvussa
tarkoitettuja sotilasrikoksia, kuten esimerkiksi palvelusrikos,
niskottelu tai esimiesaseman väärinkäyttö,
tai rikoslain 40 luvussa tarkoitettuja sotilaan virkarikoksia, joissa
saattaa olla kysymys esimerkiksi työaikakirjanpidon epäselvyyksistä.
Valiokunta toteaa, että niin sanotut salaiset tiedonhankintakeinot
ovat puolustusvoimien toiminnassa keskeisemmässä roolissa
rikosten ennalta estämisessä ja paljastamisessa
kuin rikosten selvittämisessä. Tämän
vuoksi eri tilanteissa käytettävissä olevissa
toimivaltuuksissa olevat eroavaisuudet ovat perusteltuja. Hallituksen
esityksessä on pakkokeinot ja niiden käytön
edellytykset selkeästi erotettu toisistaan yhtäältä rikosten
ennalta estämiseen ja paljastamiseen sekä toisaalta
rikosten selvittämiseen käytettävissä oleviin
toimivaltuuksiin.
Ehdotetun lain mukaan puolustusvoimien rikostorjuntaa hoitavien
virkamiesten toimivaltuuksista on voimassa, mitä poliisilaissa (872/2011)
toimivaltuuksista rikosten ennalta estämiseksi ja paljastamiseksi
säädetään. Poliisilain 5 luvussa
tarkoitettujen salaisten tiedonhankintakeinojen osalta puolustusvoimissa
rikosten ennalta estämisessä ja paljastamisessa käytettävissä ovat
kuitenkin vain tietyt, laissa erikseen luetellut keinot. Hallituksen
esityksestä ilmenee tarkoituksena olevan, että poliisilakiin
tulevaisuudessa mahdollisesti lisättävät
uudet salaiset tiedonhankintakeinot eivät automaattisesti
tuo puolustusvoimille uusia toimivaltuuksia, vaan niiden tarve tulee
arvioida joka kerta erikseen. Tämä vastaa voimassa
olevan poliisin tehtävien suorittamisesta puolustusvoimissa
annetun lain eduskuntakäsittelyssä hallintovaliokunnan
painottamaa periaatetta (HaVM 3/1995 vp — HE
57/1995 vp).
Uutena asiana ehdotetaan laissa säädettäväksi
poliisin antamasta avusta silloin, kun puolustusvoimien rikostorjuntaa
hoitavilla ei ole toimivaltaa tehtävien hoitamiseksi tarpeelliseen
toimenpiteeseen. Lisäksi poliisilla on rikostorjunnan yleistoimivaltaisena
viranomaisena erityisestä syystä oikeus myös
oma-aloitteisesti ottaa rikosten ennalta estämistä ja
paljastamista koskeva asia tutkittavakseen. Erityisellä syyllä viitataan
esimerkiksi tilanteeseen, jossa poliisilla on käytettävissään
olevien tietojen perusteella syytä epäillä puolustusvoimissa
vireillä olevan asian liittyvän laajempaan poliisilla
vireillä olevaan asiakokonaisuuteen tai esimerkiksi järjestäytyneeseen
rikollisuuteen, mistä syystä kokonaisuutena asian
tutkiminen poliisin toimesta on tarkoituksenmukaisempaa. Hallintovaliokunta katsoo,
että ehdotetut säännökset selkeyttävät
ja täydentävät vakiintuneen yhteistyön
säädöspohjaa.
Hallintovaliokunta pitää tärkeinä myös
nykyistä täsmällisempiä säännöksiä rikostorjunnassa
pidettävistä henkilörekistereistä sekä niihin
talletettavista tiedoista. Ehdotetussa laissa säädettäisiin
nykyistä tarkemmin myös tietojen saannista eräistä viranomaisten
rekistereistä.
Koulutus, valvonta ja uudistuksen seuranta
Ehdotettu lainsäädäntöuudistus
merkitsee monia muutoksia nykytilaan. Niin sotilaskurinpitolainsäädäntöä soveltaville
virkamiehille kuin poikkeusoloissa asevelvollisuuslain (1438/2007)
mukaiseen palvelukseen tulevillekin tulee järjestää laajamittaista
koulutusta uudesta lainsäädännöstä.
Rikostorjunnan osalta hallintovaliokunta korostaa, että salaisia
tiedonhankintakeinoja koskevien valtuuksien käyttö on
vaativa tehtävä ja se edellyttää syvällistä perehtymistä ja
kouluttautumista sekä teknisten että taktisten
menetelmien käyttöön. Sen vuoksi on välttämätöntä,
että salaisista tiedonhankintakeinoista järjestetään
riittävästi koulutusta niin tiedonhankinnasta
päättäville kuin toimenpiteitä suorittavillekin
virkamiehille ja että salaisten tiedonhankintakeinojen
käyttöä seurataan ja valvotaan tehokkaasti.
Saadun selvityksen mukaan virkamiesten uudet toimivaltuudet ja niiden käyttö on
tarkoitus kouluttaa erityisesti näihin tehtäviin
suunnatulla täsmäkoulutuksella tiiviissä yhteistyössä poliisin
kanssa. Tarkoitus on, että koulutus on pääsisällöltään
samanlainen kuin poliisin omalle organisaatiolle toteuttama vuoden
2014 alusta voimaan tulleen uuden poliisilain koulutus.
Salaisten pakkokeinojen ja salaisten tiedonhankintakeinojen
asianmukaista käyttöä on tärkeää valvoa.
Valiokunta tähdentää ensinnäkin sisäistä valvontaa.
Lakiehdotuksessa säädetään myös
puolustusministeriön suorittamasta valvonnasta sekä viitataan
tältä osin uuteen pakkokeinolakiin (806/2011)
ja poliisilakiin sekä niiden nojalla säädettyyn.
Puolustusministeriölle asetetaan lailla lisäksi
velvoite antaa eduskunnan oikeusasiamiehelle vuosittain kertomus
nimetyistä salaisista pakkokeinoista ja salaisista tiedonhankintakeinoista
sekä niiden suojaamisesta ja valvonnasta. Kertomus toimitetaan
tiedoksi lisäksi suojelupoliisille. Valiokunta tähdentää,
että eri viranomaisten oikeusasiamiehelle toimittamien
kertomusten tulee olla vertailukelpoisia. Oikeusasiamiehen työskentelyaikataulu
huomioon ottaen on tarpeen, että puolustusministeriön
laatima kertomus annetaan oikeusasiamiehelle helmikuun loppuun mennessä.
Yhteenveto
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella hallintovaliokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Hallintovaliokunta puoltaa lakiehdotusten
hyväksymistä tästä mietinnöstä ilmenevin
kannanotoin ja muutosehdotuksin.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa
15 §. Kiinniotto ja pidättäminen.
Ehdotuksen mukaan sotilasoikeudenkäyntilain (326/1983) 2 §:ssä tarkoitetusta
rikoksesta tavattu tai todennäköisin syin epäilty
saadaan ottaa kiinni ja pidättää, jos
kurin, järjestyksen tai turvallisuuden säilyttäminen
taikka palauttaminen sitä vaatii. Perustuslakivaliokunnalla
ei ole ollut huomauttamista kiinniottamista koskevaan säännökseen, mutta
se katsoo pidättämistä koskevan sääntelyn
menevän olennaisesti pidemmälle kuin aiemmin voimassa
olleen pakkokeinolain (450/1987) ja
vuoden 2014 alusta voimaan tulleen pakkokeinolain pidättämistä koskevat
säännökset, jotka ovat sovellettavissa
myös kurinpitomenettelyssä. Ehdotuksessa pidättämiselle
ei aseteta rikoksen vakavuutta koskevia edellytyksiä, ja
pykälän sanamuodon mukaan pidättäminen
on mahdollista kaikkien sotilasoikeudenkäyntilain 2 §:ssä tarkoitettujen
rikosten perusteella, jos kurin, järjestyksen ja turvallisuuden säilyttäminen
taikka palauttaminen sitä vaatii. Perustuslakivaliokunnan
mukaan pidättäminen merkitsee huomattavaa ja suhteellisen
pitkäkestoista puuttumista henkilökohtaiseen vapauteen, eikä pidättäminen
ole perustuslakivaliokunnan mielestä oikeasuhtainen pakkokeino
sellaisen rikoksen perusteella, josta voidaan tuomita ainoastaan
sakkoa tai kurinpitorangaistus taikka josta ei yleisen rangaistuskäytännön
mukaan seuraa sakkoa tai kurinpitorangaistusta ankarampaa rangaistusta.
Ehdotettu säännös ei myöskään
täytä Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaatimuksia.
Pykälästä on syytä poistaa mahdollisuus
pidättämiseen, jolloin pidättäminen
jäisi pakkokeinolain varaan. Vaihtoehtoisesti sotilaskurinpitoon
liittyvän pidättämisen edellytykset ja
tarkoitus on muutettava oikeasuhtaisuusperiaatteen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen
määräyksen
mukaisiksi kytkemällä pakkokeinon käyttö rikoksen
vakavuuteen ja erityisiin palvelusolosuhteisiin sekä rikosprosessuaaliseen
tarkoitukseen. Tämä on edellytyksenä lakiehdotuksen
käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Hallintovaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausuntoon
viitaten, että 15 §:stä poistetaan mahdollisuus
pidättämiseen. Tätä vaihtoehtoa
on myös lakivaliokunta esittänyt lausunnossaan.
Ehdotus merkitsee sitä, että pidättäminen
on puolustusvoimissa toimitettavan esitutkinnan yhteydessä mahdollista
pakkokeinolaissa säädetyin edellytyksin.
26 §. Esitutkinnassa noudatettavat periaatteet.
Ehdotetussa pykälässä luetellaan
kuusi keskeistä periaatetta, joita esitutkinnassa tulee
noudattaa. Pykälässä on lueteltu osa
niistä esitutkintaperiaatteista, joista esitutkintalain
(805/2011) 4 luvussa on säädetty.
Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaankin,
ettei luettelo ole tyhjentävä.
Hallintovaliokunta toteaa, ettei ehdotetussa pykälässä ole
mainittu oikeutta käyttää avustajaa esitutkinnassa.
Nimenomainen maininta oikeudesta käyttää avustajaa
sisältyy vain muutoksenhakua koskevaan 7 lukuun. Esitutkintalain 4 luvun
10 §:n säännöstä oikeudesta
avustajan käyttämiseen esitutkinnassa sovelletaan
kuitenkin lakiehdotuksen 2 §:n nojalla myös kurinpitomenettelyssä suoritettavaan
esitutkintaan. Saadun selvityksen mukaan pääesikunnan
ohjeistuksessa lisäksi korostetaan, että rikoksesta epäillylle
on ennen kuulustelun alkua tiedotettava muun ohella hänen
oikeudestaan avustajan käyttämiseen esitutkinnassa.
Tämä tulee myös kirjata kuulustelupöytäkirjaan.
Lisäksi sotilasoikeudenkäyntilain 28 §:n
perusteella oikeudenkäyntiavustaja voidaan määrätä myös
esitutkinnan aikana. Valiokunnalla ei näin ollen ole huomauttamista
ehdotettuun sääntelyyn.
28 §. Esitutkinnan toimittavat virkamiehet.
Ehdotuksen mukaan esitutkinnan toimittamisesta huolehtii kurinpitoesimies,
jonka alaisessa joukossa tai hallintoyksikössä rikos
on tehty tai rikoksesta epäilty palvelee. Lakiehdotuksen 35 §:n
perusteella pääesikunta voi kurinpitoesimiehen
pyynnöstä suorittaa esitutkinnan. Esitutkinnan
siirtämisestä poliisille ehdotetaan säädettäväksi
lain 28 ja 39 §:ssä.
Hallintovaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on eräiltä osin
kiinnitetty huomiota puolueettomuuden varmistamiseen esitutkinnassa
ja katsottu, että esitutkinnan siirtäminen poliisille
tulisi säätää laajempana kuin
on esitetty tai perustaa riippumaton tutkintaelin puolustusvoimien sisälle.
Hallintovaliokunta yhtyy lakivaliokunnan käsitykseen siitä,
että hallituksen esityksessä ehdotettua ratkaisua
puoltaa sotilaskurinpidon tarkoitus ja kurinpitomenettelyn luonne
ottaen samalla huomioon, että esityksessä on useilla
eri tavoilla pyritty varmistamaan esitutkinnan asianmukaisuus ja
puolueettomuus sekä sotilaan oikeusturva. Tällaisia
keinoja ovat muun muassa se, että esitutkinta voi käynnistyä myös
ylemmän kurinpitoesimiehen, eduskunnan oikeusasiamiehen
ja syyttäjän päätöksellä, ja
se, että esitutkinnan voi suorittaa ylempi kurinpitoesimies
tai pääesikunta (28 ja 35 §). Lisäksi
ehdotetaan säädettävän nykyistä velvoittavammin,
että tutkinta on siirrettävä poliisille,
jos tutkinnan puolueettomuus, rikoksen vakavuus tai asian laatu
muutoin sitä edellyttää (28 ja 39 §),
ja poliisille ehdotetaan myös aiempaa laajempaa mahdollisuutta
ottaa oma-aloitteisesti asia tutkittavakseen (39 §). Niin
ikään lain tasolla säädetään
kurinpitoesimiehenä toimimisen rajoituksista (11 §).
Lisäksi kurinpitoesimiehet tukeutuvat käytännössä etenkin
vakavien rikosten esitutkinnan käynnistämispäätöksissä oikeudellista
asiantuntemusta omaaviin sotilaslakimiehiin. Hallintovaliokunta
katsoo, että myös kurinpitomenettelyn edellyttämä joutuisuusvaatimus, puolustusvoimien
toiminnan asiantuntijuus sekä poliisin resurssien kohdentaminen
yhteiskunnallisesti merkittävimpiin rikoksiin puoltavat
ehdotettua ratkaisua.
36 §. Esitutkintaa hoitavat pääesikunnan
virkamiehet.
Perustuslakivaliokunta kiinnittää huomiota
siihen, että 2 momentissa mainitaan asetus nimeltä,
mikä ei ole säädösten hierarkkisten suhteiden
takia asianmukaista. Lakivaliokunnan lausunnosta lisäksi
ilmenee, että pykälässä tarkoitetut
toimivaltuudet liittyvät puolustusvoimien virkamiesten
tehtäviin, eivät virkoihin. Tämän
takia 2 momentissa on selvyyden vuoksi syytä viitata myös "tehtävään
määräämiseen". Lisäksi
selvityksen mukaan asetuksella on tarpeen säätää virkojen
kelpoisuusehtojen lisäksi myös tehtäviin
liittyvistä kelpoisuusvaatimuksista. Edellä olevan
perusteella hallintovaliokunta ehdottaa, että 2 momenttiin
lisätään maininnat tehtävään
määräämisestä ja tehtävien
kelpoisuusvaatimuksista ja että viittaus puolustusvoimista
annettuun valtioneuvoston asetukseen poistetaan.
37 §. Pääesikunnan virkamiesten
toimivaltuudet esitutkinnassa.
Pykälässä ehdotetaan säädettäväksi
nykyistä tarkemmin esitutkinnassa käytettävistä toimivaltuuksista.
Lisäksi sovelletaan pakkokeinolain yleisiä säännöksiä salaisten
pakkokeinojen käytön edellytyksistä ja
toimivallasta päättää kyseisten
keinojen käytöstä. Puolustusvoimien käytössä ovat
pakkokeinolain mukaisista salaisista pakkokeinoista vain tietyt, erikseen
säädetyt keinot. Kokonaan uusia pakkokeinoja puolustusvoimille
ovat tukiasematietojen hankkiminen sekä teleosoitteen tai
telepäätelaitteen yksilöintitietojen
hankkiminen. Päätöksen tukiasematietojen
hankkimisesta tekee tuomioistuin (pakkokeinolain 10 luvun 11 §), kun
taas teleosoitteen tai telepäätelaitteen yksilöintitietojen
hankkimisesta päättää pidättämiseen
oikeutettu virkamies (pakkokeinolain 10 luvun 25 §).
Lakivaliokunnan lausuntoon viitaten hallintovaliokunta ehdottaa,
että pykälän teknistä kuuntelua
koskevaa 3 kohtaa selkeytetään nimenomaisella
maininnalla siitä, ettei asuntokuuntelu kuulu puolustusvoimien
käytettävissä olevaan pakkokeinovalikoimaan.
Uusi poliisilaki ei tunne pakkokeinolakia vastaavasti asuntokuuntelun
käsitettä. Sen sijaan poliisilain 5 luvun 17 §:n
2 momentissa säädetään, että teknistä kuuntelua
ei saa kohdistaa vakituiseen asumiseen käytettävään
tilaan. Koska teknisen kuuntelun kohdentuminen vakituiseen asumiseen
käytettävään tilaan on esitutkintaa edeltävässä vaiheessa
näin rajattu poliisilta ja puolustusvoimilta jo mainitun
säännöksen perusteella, edellä ehdotettua
täsmennystä ei ole tarpeen tehdä rikosten
ennalta estämistä ja paljastamista koskevaan lakiehdotuksen
89 §:n 4 kohtaan.
40 §. Ilmoittamisvelvollisuus.
Pääesikunnan esitutkintaa hoitaville virkamiehille
ehdotetaan säädettäväksi velvollisuus
ilmoittaa salaisten pakkokeinojen käytöstä poliisille.
Pykälän perustelujen mukaan tarkoituksena on,
että tämä ilmoitus tehdään
aina, kun se on mahdollista etukäteen ennen salaisen pakkokeinon
käynnistämistä, jotta poliisi voi tarkistaa,
kohdistuuko henkilöön poliisin tai muiden viranomaisten
taholta tiedonhankintaa. Tilanteen niin edellyttäessä ilmoitus
voidaan tehdä tehtävän jo alettua, jos
ilmoittaminen viivästyttäisi tehtävän aloittamista
toiminnan tarkoituksen vaarantavalla tavalla.
Hallintovaliokunta pitää tärkeänä poliisin
informoimista sen varmistamiseksi, ettei asianosainen ole samanaikaisesti
muiden tiedonhankintatoimenpiteiden kohteena. Tiedonsaanti on tarpeen
myös viranomaisten rikostorjuntaresurssien järkevän
käytön kannalta. Hallintovaliokunnan käsityksen
mukaan pykälän perustelujen toteamus ilmoituksen
ajoittamisesta vastaa käytännössä poliisin,
tullin ja rajavartiolaitoksen yhteistoiminnasta annetun lain (687/2009,
jäljempänä PTR-laki) 3 §:ää,
jonka mukaan tieto rikoksesta ja siihen liittyvistä toimenpiteistä on
ilmoitettava ilman aiheetonta viivytystä. Hallintovaliokunta
katsoo, että ilmoituksen ajoitusta ei kuitenkaan ole asianmukaista jättää perustelujen
varaan, vaan sen tulee ilmetä laista. Myös lakivaliokunta
on pitänyt sitä perusteltuna. Edellä olevista
syistä hallintovaliokunta ehdottaa pykälää täsmennettäväksi
siten, että 37 §:ssä mainittujen
salaisten pakkokeinojen käyttämisestä ilmoitetaan
ilman aiheetonta viivytystä.
Hallintovaliokunta toteaa, että ehdotettu sääntely
poikkeaa PTR-laista muun muassa siinä, että PTR-lain
mukaan rikokseen liittyvistä toimenpiteistä sovitaan
tapauskohtaisesti PTR-viranomaisten välillä. Nyt
ehdotetun puolustusvoimia koskevan 40 §:n tarkoituksena
on, että poliisi yleisenä esitutkintaviranomaisena
pysyy tietoisena rikosten selvittämisen piirissä puolustusvoimissa
vireillä olevista jutuista ja että ilmoitusvelvollisuuden
alaan kuuluvista rikoksista ja ilmoitusmenettelystä sovitaan
pääesikunnan esitutkintaa hoitavien virkamiesten
ja poliisin välisessä yhteistoiminnassa, ei tapauskohtaisesti.
Hallintovaliokunta pitää ehdotettua sääntelyä edellä mainitulla
täsmennyksellä täydennettynä tarkoituksenmukaisena
ja poliisin tiedonsaannin asianmukaisesti turvaavana menettelynä.
Puolustusvoimien ja poliisin yhteistyö on ollut toimivaa,
ja hallintovaliokunta tähdentää mainittujen
viranomaisten velvollisuutta jatkossakin ylläpitää hyvää yhteistyötä ja
neuvotteluyhteyttä.
46 §. Asian ratkaiseminen kurinpitomenettelyssä ja
kurinpitorangaistuksen määrääminen.
Hallituksen esityksen perusteluiden mukaan kurinpitomenettelyä voidaan
käyttää selvissä ja vähäisissä asioissa.
Pykälän 1 momentin mukaan kurinpitorangaistus
saadaan määrätä kurinpitomenettelyssä vain,
jos rikoksesta epäilty on tunnustanut teon tai jos hänen
syyllisyyttään voidaan muuten pitää selvänä.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota siihen,
että kurinpitomenettelyssä käsiteltävän rikoksen
vähäisyys ei kuitenkaan ilmene suoraan laista.
Lakiehdotuksen mukaan kurinpitomenettelyssä voidaan tutkia
sotilaskurinpitomenettelyn alaisen henkilön tekemä sotilasoikeudenkäyntilain
2 §:ssä tarkoitettu rikos. Rikoslain 45 luvun
sotilasrikosten lisäksi tällaisia rikoksia ovat
useat muut rikoslaissa rangaistaviksi säädetyt
rikokset. Osa näistä rikoksista, esimerkiksi henkeen
ja terveyteen kohdistuvat rikokset, eivät ole luonteeltaan
vähäisiä. Lain soveltamisalaan kuuluu
siten rikoksia, joita ei ole esityksen perusteluidenkaan mukaan
tarkoitus käsitellä kurinpitomenettelyssä.
Perustuslakivaliokunta katsoo, että ehdotettu sääntely
jättää kurinpitomenettelyn ja sotilasoikeudenkäynnin välisen
suhteen varsin epäselväksi ja sääntelyä olisi
asianmukaisinta täsmentää määrittelemällä tarkoin
kurinpitomenettelyn alaan tosiasiallisesti kuuluvat rikokset.
Hallintovaliokunta toteaa, että sääntelyä on tarpeen
täsmentää. Hallintovaliokunta ei kuitenkaan
pidä tarkoituksenmukaisena kurinpitomenettelyn alaan tosiasiallisesti
kuuluvien rikosten luettelemista, vaan se katsoo lakivaliokunnan
tavoin, että sotilaskurinpitomenettelyn ja sotilasoikeudenkäynnin
välistä suhdetta voidaan selventää täsmentämällä,
että kurinpitomenettely koskee rikoksia, joista yleisen
rangaistuskäytännön mukaan ei olisi odotettavissa
ankarampaa rangaistusta kuin sakkoa. Hallintovaliokunta ehdottaa,
että tätä koskeva säännös
lisätään pykälään
uudeksi 1 momentiksi, jolloin ehdotetun pykälän
1 ja 2 momentti siirtyvät 2 ja 3 momentiksi.
Tässä yhteydessä hallintovaliokunta
toteaa vielä, että ehdotetun lain 45 §:n
mukaan kurinpitoesimiehen on esitutkintapöytäkirjan
perusteella päätettävä niistä toimenpiteistä,
joihin kurinpitoasia antaa aihetta. Kurinpitoesimiehen harkintaan
vaikuttaa muun muassa sotilaslakimiehen lausunto, jonka yhtenä keskeisenä osana
on esitutkinnan valmistuttua ottaa kantaa siihen, voidaanko asia
käsitellä kurinpitomenettelyssä, muun
muassa ottaen huomioon teon vakavuus.
56 §. Väliaikaismääräys.
Lakiehdotuksen 70 §:n mukaan kurinpitomenettelyssä määrätyt kurinpitorangaistukset
on varoitusta ja kurinpitosakkoa lukuun ottamatta pantava täytäntöön muutoksenhausta
huolimatta. Ehdotetun 56 §:n nojalla joukko-osaston komentaja
voi kuitenkin ratkaisupyynnön ja tuomioistuin kurinpitovalituksen
johdosta erityisestä syystä määrätä,
ettei päätöstä panna toistaiseksi
täytäntöön tai täytäntöönpanoa
ei jatketa. Esityksen perusteluista ilmenee, että lainvoimaa
vailla olevien kurinpitorangaistusten täytäntöönpanoa
pidetään kurinpitomenettelyn toimivuuden kannalta
välttämättömänä (s.
28/II) ja väliaikaismääräys
on tarkoitettu käytettäväksi vain poikkeuksellisesti
(s. 66/II). Uutena esitetään, että rangaistulle
on maksettava rahamääräinen hyvitys siltä osin kuin
kurinpitomenettelyssä määrätty
kurinpitorangaistus on pantu täytäntöön
ja kurinpitopäätös on myöhemmin
lopullisesti kumottu tai poistettu taikka kurinpitorangaistusta
on lievennetty (68 §).
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että lainvoimaa
vailla olevan kurinpitorangaistuksen täytäntöönpanoa
koskevat säännökset eivät ole
hyvin sopusoinnussa perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen
kanssa, mutta ongelmallisuutta vähentää sotilaskurinpidon
tarkoitus, kurinpitomenettelyssä määrättävien
rangaistusten luonne, mahdollisuus keskeyttää tai
lykätä täytäntöönpanoa
väliaikaismääräyksellä sekä rangaistulle
maksettava hyvitys. Ehdotettu sääntely ei vaikuta
lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen. Perustuslakivaliokunta
on kuitenkin esittänyt harkittavaksi säännösehdotusten
muuttamista siten, että lainvoimaa vailla olevan kurinpitorangaistuksen
täytäntöönpano edellyttää rangaistun
suostumusta tai että väliaikaismääräyksen
edellytyksiä lievennetään esimerkiksi
poistamalla vaatimus "erityisestä syystä".
Hallintovaliokunta katsoo lakivaliokunnan tavoin, että rangaistun
suostumuksen asettaminen välittömän täytäntöönpanon
edellytykseksi voi tarpeettomasti vaikeuttaa ja lykätä täytäntöönpanoa,
eikä pidä sitä sen vuoksi kannatettavana. Perustuslakivaliokunnan
lausunnon huomioon ottamiseksi hallintovaliokunta kuitenkin ehdottaa,
että täytäntöönpanon
keskeyttämisen edellytyksiä lievennetään
poistamalla ehdotetusta 56 §:stä vaatimus "erityisestä syystä".
74 §. Poistumiskiellon täytäntönpano.
Esityksessä ehdotetaan, että enintään
kolmen vuorokauden poistumiskieltoa ei saa panna täytäntöön poistumiskieltoon
määrätyn viikko-ohjelman mukaisen viikonloppuvapaan,
juhlapyhän tai vastaavan vapaan aikana. Ehdotus ei vaikuta neljän
vuorokauden ja sitä pitempien poistumiskieltojen täytäntöönpanoon.
Lisäksi enintään kolmen vuorokauden poistumiskiellon
voisi panna täytäntöön sellaisena
viikonloppuna, juhlapyhänä tai vastaavana aikana,
jona rangaistu on muutenkin palveluksessa.
Ehdotettu enintään kolmen vuorokauden poistumiskieltoja
koskeva täytäntöönpanon rajoitus
on uusi nykytilaan verrattuna. Muutosehdotusta on esityksessä perusteltu
sillä, että varusmieskoulutusta annetaan nykyisin
pääsääntöisesti arkisin.
Tämän seurauksena poistumiskiellosta on katsottu
tulleen aiempaa ankarampi rangaistus silloin, kun täytäntöönpano
ajoittuu viikonloppuun, juhlapyhään tai vastaavaan
ajankohtaan, joka muutoin olisi varusmiehelle vapaa. Perusteluissa
ei ole pidetty yhdenvertaisena, että lyhyeen poistumiskieltoon
määrätyt menettäisivät
myös viikonloppuvapaansa poistumiskiellon täytäntöönpanon
sattumanvaraisen ajoittumisen vuoksi. Lisäksi on arvioitu,
ettei kurinpitomenettelyn joutuisuus kärsi uudesta säännöksestä,
koska ratkaisu tehtäisiin ja annettaisiin varusmiehelle
tiedoksi mahdollisimman nopeasti.
Puolustusvaliokunta on lausunnossaan esittänyt, että kaikki
poistumiskiellot on voitava panna toimeen viivytyksettä.
Lausunnosta ilmenee, ettei puolustusvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa
tullut esille sellaista painavaa syytä, jonka vuoksi enintään
kolmen vuorokauden poistumiskieltoja ei saisi panna täytäntöön
viikonloppuvapaan, juhlapyhän tai vastaavan vapaan aikana. Kuulemisissa
ei myöskään käynyt ilmi, että joukko-osastojen
kurinpitoesimiehet olisivat panneet poistumiskieltoja täytäntöön
viikonloppuvapaan tai vastaavan vapaan aikana siinä tarkoituksessa,
että poistumiskiellon vaikutus olisi mahdollisimman suuri.
Puolustusvaliokunta toteaakin, että lyhyiden poistumiskieltojen
viivytyksetön täytäntöönpano
mahdollistaa tehokkaan ja ennalta ehkäisevän vaikutuksen
sotilaallisen kurin ja järjestyksen ylläpidossa.
Lakivaliokunta pitää hallituksen esityksen taustalla
olevia perusteita sinällään tärkeinä, mutta
katsoo, että poistumiskiellon täytäntöönpanon
rajoittaminen ehdotetulla tavalla heikentäisi kyseisen
seuraamuksen tehokkuutta. Tämän vuoksi myös
lakivaliokunta on katsonut, että kaikki poistumiskiellot
on voitava panna täytäntöön
viivytyksettä. Lisäksi se toteaa, että ne
rikkeet, joista tyypillisesti määrätään
lyhyitä 1—3 vuorokauden poistumiskieltoja, ovat
hyvin vähäisiä. Pääesikunnan
oikeudellisen osaston laatiman seuraamussuosituksen mukaan enintään
kolmen vuorokauden poistumiskielto voi seurata esimerkiksi tuottamuksellisesta
palvelusrikoksesta, kuten huolimattomuudesta johtuneesta tervehtimisen
laiminlyömisestä tai vähäisten
varusesineiden hukkaamisesta, taikka luvattomasta poissaolosta,
kun poissaolo on kestänyt vain joitakin tunteja. Toisaalta
alle kolmen vuorokauden poistumiskielto on seuraamuksena vähäinen,
eikä lakivaliokunta pidä sitä liian ankarana
seuraamuksena edellä mainituista rikkeistä edes
silloin, kun se ajoittuu viikonloppuun tai vastaavaan ajankohtaan,
joka muutoin olisi varusmiehelle vapaa.
Hallintovaliokunta toteaa, että myös sen asiantuntijakuulemisessa
on tullut esiin sekä edellä todettuja, ehdotusta
puoltavia että sitä vastaan puhuvia seikkoja.
Lyhyiden poistumiskieltojen täytäntöönpanon
rajoittamista voidaan perustella erityisesti varusmiesten oikeusturvan ja
seuraamuskäytännön yhtenäisyyden
lisäämisellä. Toisaalta poistumiskiellon
täytäntöönpanon kieltäminen
viikonloppuvapaan aikana tai muina vapaapäivinä voi
viedä uskottavuutta ja tehoa puolustusvoimien kurinpidolta.
Edellä todetun perusteella hallintovaliokunta puoltaa lähtökohtana
sitä, ettei enintään kolmen vuorokauden
poistumiskieltoa saa panna täytäntöön
viikonloppuvapaan, juhlapyhän tai vastaavan vapaan aikana,
mutta katsoo, että voi olla tilanteita, joissa tämä on
perusteltua rangaistuksen ajoittamiseksi välittömästi
rangaistukseen johtaneen teon jälkeen. Rangaistuksen ajoitukselle
on tällöin kuitenkin oltava painava syy, ja tämä on perusteltava
erikseen kurinpitopäätöksessä.
Tässä tarkoitettu painava syy voi olla esimerkiksi se,
että toiminta on toistuvaa tai muuten osoittaa piittaamattomuutta
kurin ja järjestyksen suhteen ja on perusteltua olettaa,
että toiminta voi jatkua.
Selvyyden vuoksi valiokunta toteaa, että lakiehdotuksen
68 § hyvityksestä soveltuu myös tässä tarkoitettuihin
tilanteisiin. Siten jos ratkaisupyynnön — tai
jos ratkaisupyynnön perusteella annettuun päätökseen
on haettu muutosta valittamalla — valituksen johdosta todetaan,
ettei painavaa syytä poistumiskiellon täytäntöönpanolle
viikonloppuvapaan aikana ole ollut, katsotaan kurinpitorangaistusta
lievennetyn 68 §:ssä tarkoitetulla tavalla ja
rangaistulla on oikeus hyvitykseen sen mukaisesti kuin mainitussa
pykälässä säädetään.
Pykälän 3 momentin mukaan hyvityksen rahamäärästä säädettäisiin
valtioneuvoston asetuksella. Siinä yhteydessä on
valiokunnan käsityksen mukaan aiheellista kiinnittää huomiota
myös tässä tarkoitettuihin tilanteisiin.
Hallintovaliokunta tähdentää vielä varusmiesten
yhdenvertaista kohtelua ja korostaa, ettei poistumiskieltoa saa
tarkoituksellisesti lykätä siten, että kiellon
täytäntöönpano ajoittuisi nimenomaan
varusmiehen vapaa-aikaan. Yhdenvertaisen kohtelun kannalta on tärkeää,
että puolustusvoimilla on sisäistä ohjeistusta
seuraamuksista ja niiden täytäntöönpanosta.
87 §. Rikosten ennalta estämistä ja
paljastamista hoitavat virkamiehet.
Edellä 36 §:n yhteydessä todetuista
syistä hallintovaliokunta ehdottaa, että 2 momenttiin
lisätään maininnat tehtävään
määräämisestä ja tehtävien
kelpoisuusvaatimuksista ja että viittaus puolustusvoimista
annettuun valtioneuvoston asetukseen poistetaan.
89 §. Toimivaltuudet rikosten ennalta estämisessä ja
paljastamisessa.
Edellä 40 §:n yhteydessä todetuista
syistä valiokunta ehdottaa, että myös 89 §:n
3 momenttia täsmennetään ilmaisulla "ilman
aiheetonta viivytystä".
96 §. Kurinpitorangaistusten määrääminen
ammattisotilaille.
Pykälässä säädetään
kurinpitorangaistuksen määräämisestä silloin,
kun tasavallan presidentti on asevelvollisuuslain 83 §:n mukaisesti
päättänyt ylimääräisestä palveluksesta.
Ehdotuksen mukaan, sen estämättä, mitä 9 §:ssä säädetään,
saadaan kaikille sotilaille määrätä kaikkia
kurinpitorangaistuksia. Hallintovaliokunnan huomiota on kiinnitetty
siihen, että kantahenkilökunnan osalta ei olisi
toiminnallisesti järkevää sitoa kurinpitorangaistusten seuraamuslajeja
asevelvollisuuslain 83 §:ään. Pykälää on
pidetty myös tarpeettomana sen vuoksi, että ammattisotilaiden
ylimääräisen palveluksen ja poistumiskiellon
on katsottu olevan kurinpitorangaistuksina epäsoveliaita
ja vaikeasti täytäntöön pantavia
normaaliolojen vakavissa häiriötilanteissa ja
poikkeusoloissa.
Hallintovaliokunta katsoo, että kurin ja järjestyksen
ylläpitämisen merkitys korostuu normaaliolojen
vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa.
Kriisitilanteiden todennäköinen luonne huomioon
ottaen voidaan pitää perusteltuna, että myös
ammattisotilaalle voidaan määrätä ylimääräistä palvelusta
ja poistumiskieltoa, joilla ei rauhan ajan palveluksessa kyseisten
ammattiryhmien osalta ole merkitystä. Lisäperusteena on
myös joukon yhtenäisyys ja henki. Valiokunta tähdentää,
että seuraamuslajin valintaan sisältyy kuitenkin
aina harkintaa lakiehdotuksen 49 ja 50 §:n mukaisesti.
Valiokunta pitää myös tarkoituksenmukaisena,
että soveltamiskynnys kytketään asevelvollisuuslain
83 §:ään. Esimerkiksi valmiuslain (1552/2011)
toimivaltuuksien käyttöönottokynnys olisi
valiokunnan käsityksen mukaan tässä yhteydessä liian
korkea joukkojen organisoinnin ja toimivuuden varmistamisen näkökulmasta.
Ehdotettu soveltamiskynnys on myös täsmällisempi
kuin voimassa olevan sotilaskurinpitolain 8 luvussa käytetty
käsite "sota-aika". Lisäksi
suuri osa puolustusvoimien sodan ajan joukoista perustetaan asevelvollisuuslain
83 §:n nojalla, jolloin samaan aikaan myös iso
osa ammattisotilaita siirtyy sodan ajan tehtäviinsä.
120 §. Tietojen poistaminen kurinpitoratkaisurekisteristä.
Lakiehdotuksen 118 §:n mukaan kurinpitoratkaisurekisteri
on puolustusvoimien valtakunnallinen pysyvä henkilörekisteri.
Kurinpitoratkaisurekisteriä pidetään
sotilaskurinpitomenettelyssä määrättävien
kurinpitoasioiden ratkaisujen tallentamista ja valvontaa, aiempien kurinpitopäätösten
selvittämistä ja rikos- ja seuraamustilastojen
ylläpitämistä varten sekä tuomioistuimessa
sotilasoikeudenkäyntiasiana käsitellyissä asioissa
annettujen ratkaisujen, mukaan lukien kurinpitorangaistusten, tallentamiseksi.
Ehdotetun 120 §:n mukaan tiedot poistetaan kurinpitoratkaisurekisteristä pääsääntöisesti
viiden vuoden kuluttua kurinpitorangaistuksen tuomitsemisesta tai
määräämisestä. Lakivaliokunta lausunnossaan
katsoo, että vähäiset kurinpitorangaistukset,
kuten muistutus, ylimääräinen palvelus
ja enintään kymmenen vuorokauden poistumiskielto,
on perusteltua poistaa kurinpitoratkaisurekisteristä viittä vuotta
aikaisemmin, esimerkiksi kolmen vuoden kuluttua kurinpitorangaistuksen
tuomitsemisesta tai määräämisestä.
Hallintovaliokunta toteaa, että hallituksen esityksessä ehdotettu
säännös vastaa sisällöltään
voimassa olevan sotilaskurinpitoasetuksen (969/1983)
14 §:ää. Toisaalta vähäisten
kurinpitorangaistusten kohdalla viiden vuoden määräaika
tietojen poistamiselle on verrattain pitkä. Esimerkiksi
sakkorekisterin sisältämät tiedot poistetaan
sakkorekisteristä viiden vuoden kuluttua siitä,
kun niitä koskevan seuraamuksen täytäntöönpano
on päättynyt (348/2013).
Rikosrekisteristä poistetaan tieto ehdollisesta vankeusrangaistuksesta
viiden vuoden kuluttua lainvoiman saaneen tuomion antamispäivästä.
Kurinpitorangaistuksia koskevien tietojen säilyttämisaikaa arvioitaessa
on huomioitava myös, että kurinpitoratkaisurekisteristä siirretään
puolustusvoimien kannalta olennaisimmat tiedot asevelvollisrekisteriin.
Asevelvollisuuslain 98 §:n mukaan rikos- ja seuraamustiedot
poistetaan asevelvollisrekisteristä viimeistään
vuoden kuluttua siitä, kun saapumiserä, johon
kuuluvaa varten tieto on saatu, on kotiutettu, tai siitä,
kun asevelvollinen, jota tieto koskee, on kotiutettu. Myöhemmin
saatu tieto poistetaan viimeistään viiden vuoden
kuluttua tiedon merkitsemisestä asevelvollisrekisteriin.
Edellä olevan perusteella hallintovaliokunta pitää asianmukaisena,
että määräaikaa vähäisten kurinpitorangaistusten
poistamiselle kurinpitoratkaisurekisteristä lyhennetään,
ja ehdottaa 120 §:n 1 momenttia muutettavaksi
siten, että tieto muistutuksesta, ylimääräisestä palveluksesta
ja enintään kymmenen vuorokauden poistumiskiellosta
poistetaan kurinpitoratkaisurekisteristä kolmen vuoden
kuluttua kurinpitorangaistuksen tuomitsemisesta tai määräämisestä, jollei
asianomaista ole tuomioistuimen päätöksellä tai
kurinpitomenettelyssä rangaistu. Muiden kurinpitorangaistusten
osalta hallintovaliokunta puoltaa hallituksen esityksessä ehdotettua viiden
vuoden määräaikaa.
133 §. Siirtymäsäännökset.
Lain 106 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi
uudesta sotilasoikeudenhoidon tietojärjestelmästä,
joka on puolustusvoimissa rikosten selvittämistä hoitavien
virkamiesten käyttöön tarkoitettu pysyvä henkilörekisteri.
Se korvaa nykyisin pääesikunnan tutkintaosaston
käytössä olevan rikostietorekisterin. Tarkoituksena
on, että siltä osin kuin rikostietorekisterissä olevat
tiedot täyttävät sotilasoikeudenhoidon
tietojärjestelmässä tietojen käsittelyä koskevat
edellytykset, vastaavaa käyttötarkoitusta varten
talletetut rikostietorekisterin tiedot siirretään
sotilasoikeudenhoidon tietojärjestelmään.
Informatiivisuuden vuoksi tämän on hyvä käydä ilmi
myös lakiehdotuksen siirtymäsäännöksestä.
Sen vuoksi hallintovaliokunta ehdottaa, että pykälään
lisätään asiaa koskeva uusi 4 momentti,
jolloin hallituksen esityksessä ehdotettu pykälän
4 momentti siirtyy 5 momentiksi.
8. Laki puolustusvoimista annetun lain muuttamisesta
37 §. Puolustusvoimien virkojen kelpoisuusvaatimukset.
(Uusi)
Hallintovaliokunnan 1. lakiehdotuksen 36 §:n 2 momenttiin
ehdottaman muutoksen vuoksi on aiheellista tarkentaa myös
hallituksen esitykseen sisältymätöntä,
puolustusvoimista annetun lain (551/2007)
37 §:n 3 momenttia maininnoilla virkojen ja tehtävien
erityisistä kelpoisuusvaatimuksista sekä täydentää myös
pykälän otsikkoa vastaavalla tavalla. Muutosten
vuoksi myös lain johtolausetta on tarpeen täydentää.
10. Laki nimikirjalain 4 §:n muuttamisesta
4 §. Nimikirjaan talletettavat tiedot.
Nimikirjalakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että nimikirjaan
talletetaan tieto kurinpitorangaistuksesta muistutusta lukuun ottamatta.
Nykyisinkin nimikirjaan talletetaan kurinpitoseuraamukset kurinpito-ojennusta
lukuun ottamatta. Ehdotuksen tarkoituksena on säilyttää nykytila,
kun erottelu kurinpitorangaistuksiin ja kurinpito-ojennuksiin poistuu.
Hallintovaliokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että kurinpitorangaistusten merkitseminen
nimikirjaan voi vaikeuttaa muun muassa ylennyksiä ja että sääntely
poikkeaa siitä, millaisia tietoja nimikirjaan talletetaan
valtion virkamieslain (750/1994) nojalla.
Puolustusvaliokunta tukee esityksestä antamassaan lausunnossa
kurinpitorangaistusten tallettamista nimikirjaan ehdotetulla tavalla
kiinnittäen erityistä huomiota sotilaskurinpitomenettelyn
erityisluonteeseen sekä sotilaille säädettyyn
erityiseen käyttäytymisvelvoitteeseen, joiden
katsotaan luovan perusteen sotilaiden muista virkamiesryhmistä poikkeavalle
sääntelylle. Myös lakivaliokunta katsoo,
että nykytila on perustelua säilyttää puolustusvoimien
toimintaympäristöön liittyvien erityispiirteiden vuoksi.
Hallintovaliokunta yhtyy lausuntovaliokuntien perusteluihin ja puoltaa
nykytilan säilyttämistä hallituksen esityksessä ehdotetun
mukaisesti.
12. Laki rajavartiolaitoksen hallinnosta annetun lain 31 §:n
muuttamisesta (Uusi 12. lakiehdotus)
31 §. Sotilasrikossäännösten
soveltaminen.
Voimassa olevan sotilaskurinpitolain mukaan lakia sovelletaan
soveltuvin myös rajavartiolaitokseen. Sotilaskurinpidosta
ja rikostorjunnasta ehdotetun lain 1 §:n 2 momentin mukaan
sotilaskurinpidon alaisista henkilöistä rajavartiolaitoksessa
säädetään rajavartiolaitoksen
hallinnosta annetussa laissa (577/2005,
jäljempänä rajavartiolaitoksen hallintolaki).
Uusi sääntely edellyttää sovellettavien
säännösten yksilöintiä rajavartiolaitoksen
lainsäädännössä. Tämän
vuoksi valiokunta ehdottaa, että rajavartiolaitoksen hallintolain
31 §:ään lisätään
tätä koskevat säännökset.
Ehdotetun 3 momentin mukaan rajavartiolaitoksen sotilasviroissa
palveleviin ja rajavartijan peruskurssilla opiskeleviin sovelletaan,
mitä sotilaskurinpidosta ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa
annetun lain 1—35, 45—85, 94—104, 124
ja 126 §:ssä säädetään.
Mainitut pykälät sisältävät
lain yleiset säännökset sekä säännökset seuraamuksista
kurinpitomenettelyssä, kurinpitomenettelyn edellytyksistä,
kurinpitoesimiehen toimivallasta, pakkokeinoista kurinpitomenettelyssä,
esitutkinnasta, kurinpitoasian päättämisestä,
muutoksenhausta, täytäntöönpanosta, normaaliolojen
vakavista häiriötilanteista ja poikkeusoloista,
kurinpitorangaistusten tarkastuksista sekä kurinpitovallankäytön
valvonnasta. Vastaavasti rajavartiolaitoksen sotilasviroissa palveleviin
ja rajavartijan peruskurssilla opiskeleviin sovelletaan, mitä sotilaskurinpidosta
ja rikostorjunnasta puolustusvoimissa annetun lain 130 §:n
nojalla säädetään. Lisäksi
valtioneuvoston asetuksella on tarkoitus antaa kurinpitorangaistusten
täytäntöönpanoon liittyviä ja
muita viranomaisten välisiä ilmoituksia koskevia
tarkempia säännöksiä.
Lisäksi valiokunta ehdottaa pykälään
lisättäväksi uusi 4 momentti, joka sisältää voimassa olevaa
3 momenttia asiasisällöllisesti vastaavat säännökset
siitä, mistä asioista annetaan tarkemmat säännökset
valtioneuvoston asetuksella. Viittausten pykälänumerointi
on tarkistettu vastaamaan uuden lain numerointia.
Säätämisjärjestys
Hallintovaliokunta on ottanut asianmukaisesti huomioon perustuslakivaliokunnan
1. lakiehdotuksen 15 §:stä tekemän valtiosääntöoikeudellisen
huomautuksen. Näin ollen lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.