Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Valtaosa maamme virallisesta tilastosta rakentuu nykypäivänä viranomaisten ylläpitämien hallinnollisten rekistereiden varaan. Koko maassa vakituisesti asuva väestö sisältyy eri rekisteriväestöihin.

Hallinnollisiin rekistereihin perustuvissa järjestelmissä ei ole tietoa etnisestä taustasta. Etnisyyden määritelmä ja siihen mahdollisesti liitettävät luokitukset ovat myös epämääräisiä, eikä niitä ole standardoitu. Virallisten tilastojen tuottaminen tällaiselta pohjalta ilman täsmällisiä määritelmiä ja luokituksia on kyseenalaista.

Etnisen taustan selvittämiseksi edellytettäisiin henkilökohtaista kontaktia ao. henkilöihin tai heidän edustajiinsa tai heidän omaa ilmoittautumistaan. Suoraan henkilöiltä tapahtuva tiedonkeruu merkitsee suuria kustannuksia ja on rasite tiedonantajille.

Kysyjän mukaan samaan etniseen ryhmään kuuluvat ihmiset ajattelevat ja käyttäytyvät samalla tavalla, minkä takia etnisiä ryhmiä olisi hyvä tilastoida. Tämänkaltainen oletus, joka ei ole tiedeyhteisön yleisesti tunnustama, ei voi olla tilastoinnin taustalla nykyajan monimuotoisessa yhteiskunnassa, eikä se ole riittävä peruste paljon kustannuksia tuottavan tilastoinnin aloittamiseksi. Kysyjä perää tilastoja myös esimerkiksi muslimi- tai juutalaisväestöstä. Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvia henkilöitä tilastoidaan Tilastokeskuksessa, mutta on epäselvää, miten uskonto voitaisiin suoraviivaisesti ottaa etnisyyden perusteeksi.

Tilastokeskus tilastoi henkilöitä tällä hetkellä kielen ja syntymämaan lisäksi myös kansalaisuuden ja syntyperän mukaan. Syntyperä määräytyy henkilön vanhempien syntymävaltiotiedon perusteella. Syntyperä-luokituksen avulla on helposti eriteltävissä ensimmäisen (ulkomailla syntyneet) ja toisen (Suomessa syntyneet) polven ulkomaista syntyperää olevat henkilöt. Suomessa syntyneitä maahanmuuttajataustaisia voidaan siis kuvata tällä luokituksella, toisin kuin kysyjä väittää. Niin sanotusta 2,5-sukupolvesta eli henkilöistä, jotka ovat itse syntyneet Suomessa ja joiden toinen vanhempi on syntynyt ulkomailla ja toinen Suomessa, voidaan myös tuottaa tilastotietoja. Kysyjän mainitsemia toisen polven ulkomaalaistaustaisten lapsia (3. sukupolvi) on Suomessa vielä erittäin vähän, mutta heistä voidaan myös tuottaa tilastotietoja. Tosin heidän määrittelemisensä "eri etniseen väestönosaan kuuluvaksi" ja "kantaväestöön kuulumattomaksi" isovanhempien syntymävaltion perusteella on kyseenalaista.

Etnisyystiedon kerääminen on ylipäätään käytännössä mahdollista maissa, joissa väestölaskenta vielä tehdään perinteisellä tavalla keräämällä tiedot käyttäen lomakkeita ja/tai väestönlaskijoita. Etnisten tietojen keräämiseen liittyy suuria peittävyyttä ja laatua koskevia ongelmia. Rekisteritietoja väestölaskennoissaan käyttävät maat eivät vuoden 2010 väestölaskennassa etnisyystietoa tuottaneet. Suomessa viimeinen varsinainen perinteinen väestö- ja asuntolaskenta tehtiin vuonna 1980. Tämän jälkeen siirryttiin rekisteripohjaiseen laskentaan, jolle yksi tärkeimmistä perusteista on ollut huomattava kustannussäästö perinteisiin menetelmiin verrattuna.

Koko väestön kattava lomaketiedonkeruu tulisi tämän hetken kustannustasossa maksamaan arviolta yli 100 miljoonaa euroa, kun arvioidaan kustannuksia muiden perinteistä laskentaa käyttäneiden maiden vuoden 2011 väestölaskennan kustannuksiin. Viron vuoden 2011 väestölaskennan kustannukset olivat noin 10 euroa per henkilö ja USA:ssa noin 55 euroa per henkilö. (Lähde: ECE: Group of Experts on Population and Housing Censuses, 13 September 2013)

Rekistereihin tiedon keräämisen sijaan tutkimuksellinen lähestymistapa, esim. maahanmuuttajaväestön tai ulkomailla syntyneiden olosuhteiden tms. tutkiminen kyselytutkimuksen keinoin, on mahdollista.

Tilastokeskuksessa on tällä hetkellä valmisteilla Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi (UTH) -tutkimus, joka tehdään yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sekä Työterveyslaitoksen kanssa. Tutkimuksessa kerätään maahanmuuttajien kotoutumista ja elinoloja kuvaavia tietoja käyntihaastatteluilla. Tietoja tarvitaan muun muassa kotouttamisen seurannassa käytettäviin indikaattoreihin. Tutkimuksen otoskoko on 6 400, ja otokseen sisältyy myös toisen polven maahanmuuttajia. Tulokset ovat yleistettävissä koko ulkomaista syntyperää olevaan väestöön, ja tuloksia voidaan myös vertailla kantaväestöön. Laajuudessaan tiedonkeruu on suurin Suomessa toteutettu maahanmuuttajiin kohdistuva tiedonkeruu. Tutkimuksen tulokset raportoidaan vuoden 2015 lopulla. Kotoutumisen indikaattoreita kehitetään erityisesti terveyden ja hyvinvoinnin sekä työkyvyn ja työllisyyttä edistävien tekijöiden osalta.

UTH-tutkimuksessa kysytään muun muassa, kuinka suomalaiseksi vastaaja itsensä tuntee sekä kuinka venäläiseksi/virolaiseksi/turkkilaiseksi/jne. (riippuen vastaajan taustamaasta) hän itsensä tuntee. Tutkimuksessa kysytään myös työllisyysasioista, terveydestä, elintavoista ja syrjintäkokemuksista.

Suomessa maahanmuuttajataustaisen väestön määrä ja osuus koko väestöstä on vielä niin pieni, että tilastotiedon tuottaminen yksittäisistä etnisistä ryhmistä ei käytännössä ole mahdollista säännöllisesti tehtävien koko väestöä koskevien otostutkimusten avulla.

Kysyjän mainitsema UNECEn väestölaskentasuositus ei ole suositus etnisten tietojen keräämisestä, vaan seikoista, jotka tulee ottaa huomioon, jos tällaisia tietoja kerätään. Niinpä Suomi ei "jättänyt tietoja keräämättä" vuoden 2010 väestölaskennassa. Suosituksessa todetaan, että ihmisen biologinen perimä tai rotu ei ole etnisyyden peruste. Suositus sisältää myös vastaajille mahdollisuuden jättää etniseen ryhmään kuulumista koskevaan kysymykseen vastaamatta. EU:n vuoden 2010 väestölaskentaa kuvaava asetus (763/2010) ei velvoittanut jäsenmaita tuottamaan "etnisyyttä" kuvaavia tietoja, sillä etnisyys ei kuulu väestölaskentasuosituksen ydinmuuttujiin. Sen sijaan tässä asetuksessa velvoitettiin jäsenmaat tuottamaan tietoja kansalaisuudesta ja syntymämaasta. Suomessa nämä tiedot — kuten myös tieto kielestä — tuotetaan koko väestöstä vuosittain rekisteripohjaisesti.

Etninen alkuperä on Suomen henkilötietolain (22.4.1999/523) mukaan arkaluonteinen tieto, jonka sisällyttäminen henkilörekisteriin on pääsääntöisesti kielletty. Tämä lain kohta muodostaa esteen kustannustehokkaalle rekistereihin perustuvalle tiedontuotannolle.

Henkilötietolaki kuitenkin sallii poikkeuksia, yhtenä niistä tiedon keruun historiallista tai tieteellistä tutkimusta tai tilastointia varten. Rekisteröidyn on täytynyt antaa tietojen käsittelyyn nimenomainen suostumuksensa. Etnistä taustaa kuvaavan tiedon saisi kerätä tilastointitarkoitukseen, mikäli tilaston tuottajan toimialaan kuuluvaa tilastoa ei muuten voida tuottaa ja edellyttäen, että tietoa käytetään vain tilastollisiin tarkoituksiin eikä sitä luovuteta tunnistettavassa muodossa mihinkään muuhun tarkoitukseen. Tiedon keräämiselle on kuitenkin huomattavia haasteita, joita edellä on käsitelty.

Tilastoissa on tällä hetkellä hyvä rekisteritiedoilla muodostettu tietopohja, joka sisältää tarkoituksenmukaisia muuttujia kuvaamaan maahanmuuttajataustaista väestöä. Uusi muuttuja, syntyperä, on luotu vastaamaan myös tähän tarpeeseen. Rekisteriperusteisesti voidaan kuvata esimerkiksi ulkomaista syntyperää olevien työllisyyttä, asuinoloja, perheellisyyttä, muuttoja, avioliittoja, eronneisuutta jne. Muita, esimerkiksi elinoloja koskevia tietoja saadaan kyselytutkimuksilla. Edellä mainittu UTH-tutkimus vastaa tähän tietotarpeeseen, kuten myös kysyjän peräämiin tietoihin maahanmuuttajien kotoutumisesta.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Vår officiella statistik baserar sig i huvudsak på administrativa register som underhålls av myndigheterna. Den stadigvarande bosatta befolkningen ingår i olika befolkningsregister.

System som bygger på administrativa register innehåller inte någon information om etnisk bakgrund. Definieringen av etnisk bakgrund och eventuella tillhörande klassificeringar är också diffus och några sådana har inte standardiserats. Det vore diskutabelt att producera statistik på grunder som saknar både exakta definitioner och klassificeringar.

Utredandet av den etniska bakgrunden skulle förutsätta personlig kontakt med personerna i fråga eller deras representanter, eller en egen anmälan från dem. Direkt informationsinsamling från privatpersoner innebär stora kostnader och en belastning för informationsgivarna.

Eftersom personer som hör till samma etniska grupp enligt spörsmålsställaren tänker och agerar på samma sätt borde dessa etniska grupper statistikföras. Ett sådant antagande som inte åtnjuter något allmänt godkännande inom vetenskapssamfundet kan inte utgöra bakgrunden för statistikföring i ett modernt pluralistiskt samhälle, och utgör inte någon tillräcklig grund för statistikföring som skulle förorsaka stora utgifter. Spörsmålsställaren kräver också statistisk information om t.ex. den muslimska eller judiska befolkningen. Statistikcentralen för visserligen statistik över personer som hör till religiösa samfund, men det är oklart hur religion kunde betraktas som en direkt grund för etnicitet.

Statistikcentralen statistikför i dagsläget personer förutom enligt språk och födelseland även enligt nationalitet och härkomst. Härkomsten bestäms enligt föräldrarnas födelseland. Härkomst-klassificeringen hjälper att specificera personer med första generationens (födda utomlands) och andra generationens (födda i Finland) utländska härkomst. Personer med invandrarbakgrund som fötts i Finland kan, till skillnad från vad spörsmålsställaren framför, beskrivas med denna klassificering. Den s.k. 2,5-generationen, dvs. personer som är födda i Finland, och vilkas ena förälder är född i Finland och den andra utomlands, kan också beskrivas statistiskt. Barn med andra generationens utländska bakgrund (dvs. 3 generationens invandrare) är fortfarande få till antalet, men de kan också beskrivas statistiskt. Att definiera dem som tillhörande i en "annan etnisk folkgrupp" och "icke tillhörande i urbefolkningen" på grund av storföräldrarnas födelsestat är tvivelaktigt.

Att insamla etnicitetsinformation är överhuvudtaget möjligt i länder där folkräkning genomförs på traditionellt vis genom insamling av information med blanketter och/eller folkräknare. Insamlingen av etnisk information är förknippad med stora problem som gäller täckning och kvalitet. Länder som utnyttjat registerinformation i sina folkräkningar har inte producerat någon etnisk information vid folkräkningen 2010. I Finland genomfördes den sista traditionella folk- och bostadsräkningen 1980. Efter det övergick man till registerbaserad beräkning vilket motiverats framför allt av betydande kostnadsbesparingar jämfört med traditionella metoder.

Blankettbaserad informationsinsamling som täcker hela befolkningen skulle enligt dagens kostnadsnivå kosta uppskattningsvis över 100 miljoner euro jämfört med kostnaderna i de länder som genomfört traditionella folkräkningar 2011. I Estland kostade folkräkningen ungefär 10 euro per invånare och i USA ca 55 euro per invånare (Källa: ECE: Group of Experts on Population and Housing Censuses, 13 September 2013).

Forskningsmässiga tillvägagångssätt, t.ex. undersökning av invandrarbefolkningens eller i utlandet föddas levnadsomständigheter etc. genom enkätundersökningar kunde vara ett alternativ till registerbaserad informationsinsamling.

Statistikcentralen bereder en undersökning, Arbete och välbefinnande bland medborgare med utländsk härkomst (UTH), som utarbetas i samarbete med Institutet för hälsa och välfärd (THL) och arbetshälsoinstitutet. I undersökningen insamlas det information om invandrares integrering och levnadsförhållanden genom besöksintervjuer. Information behövs bl.a. för indikatorer som används vid uppföljningen av integreringen. Sampelstorleken är 6 400 och samplet inkluderar även andra generationens invandrare. Resultaten kan generaliseras till att omfatta hela befolkningen med utländsk härkomst, och resultaten kan även jämföras med urbefolkningen. Informationsinsamlingen är till sin omfattning den största informationsinsamling i Finland som riktats mot invandrare. Resultaten rapporteras i slutet av 2015. Indikatorerna för integrering utvecklas framför allt när det gäller faktorer som främjar hälsa och välfärd samt arbetsförmåga och sysselsättning.

I UTH-undersökningen frågas bland annat hur finländsk besvararen upplever sig vara samt hur rysk/estnisk/turkisk/etc. (beroende på besvararens bakgrundsland) han eller hon upplever sig vara. I undersökningen frågas även om sysselsättning, hälsa, levnadsvanor och upplevelser om diskriminering.

I Finland är andelen av befolkning med utländskt bakgrund fortfarande så liten att det i praktiken inte är möjligt att producera statistik information om enskilda etniska grupper genom regelbundna sampelundersökningar som gäller hela befolkningen.

Den av spörsmålsställaren omnämnda UNECEs folkräkningsrekommendation gäller inte insamling av etnisk information utan faktorer som bör tas i beaktande ifall sådan information samlas in. Finland har alltså inte "underlåtit" att samla in information vid folkräkningen 2010. I rekommendationen konstateras att biologisk genotyp eller ras inte utgör någon grund för etnicitet. Rekommendationen ger även svararna möjlighet att lämna frågan om tillhörlighet i en etnisk grupp obesvarad. EU:s förordning från 2010 (763/2010) som gäller folkräkning förpliktade aldrig medlemsländerna till att producera information om "etnicitet", eftersom etnicitet inte hör till de grundläggande parametrarna i rekommendationen. Däremot förpliktar förordningen medlemsländerna till att producera information om medborgarskap och födelseland. I Finland produceras denna information — i likhet med t.ex. språklig information — årligen med hjälp av register.

Etniskt ursprung utgör enligt personuppgiftslagen (523/1999) känslig information som i regel inte får lagras i personregister. Denna lagpunkt utgör ett hinder för kostnadseffektiv registerbaserad informationsproduktion.

Personuppgiftslagen tillåter emellertid avvikelser, ett av dem är informationsinsamling för historisk eller vetenskaplig forskning eller statistik. Den registrerade ska också ha ge uttryckligt samtycke till behandlingen av uppgifter. Information som beskriver den etniska ska kunna samlas in för statistiska ändamål ifall statistik som hör till producentens uppgiftsområde annars inte kan produceras, och under förutsättning att informationen verkligen bara används för statistiska ändamål, och att den inte överlämnas i identifierbar form till något annat ändamål. Informationsinsamlingen är emellertid vanskligt på flera olika sätt, vilket även framgår ovan.

Statistiken har i dagsläget ett gott registerinformationsbaserat dataunderlag som innehåller ändamålsenliga parametrar som beskriver befolkningen med invandrarbakgrund. Den nya parametern, härkomsten, har intagit för att svara mot dessa behov. Med hjälp av registeruppgifter kan man t.ex. beskriva sysselsättningen, boendeförhållandena, familjeläget, flyttningar, äktenskap, skilsmässor etc. Andra uppgifter som gäller t.ex. levnadsförhållandena fås genom enkätundersökningar. Den ovan nämnda UTH-undersökningen svarar mot detta informationsbehov, liksom även mot de uppgifter om integreringen av invandrare som spörsmålsställaren efterlyser.