KIRJALLINEN KYSYMYS 1144/2013 vp
KK 1144/2013 vp - Olli Immonen /ps
Tarkistettu versio 2.0
Etnisten ryhmien tilastointi Suomessa
Eduskunnan puhemiehelle
YK:n alaisen järjestön United Nations
Economic Commission for Europe (UNECE) suosituksessa vuoden 2010
väestönlaskentaa varten todetaan etnisyydestä seuraavaa:
"Maat, joissa on useita etnisiä ryhmiä ja/tai
vastikään saapuneita maahanmuuttajavähemmistöjä,
voivat halutessaan kerätä tietoja väestön
tai väestönosan etnisestä taustasta.
Nämä tiedot ovat tärkeitä kulttuurisen monimuotoisuuden
ja etnisten ryhmien yhteiskunnallisen aseman ymmärtämiseksi
--".
Kaikkiaan 28:ssa UNECE:n jäsenmaassa kerättiin
vuonna 2010 tietoa väestön etnisestä taustasta.
Vuosien 2010 ja 2011 aikana lähes kaikissa Itä-Euroopan
maissa, Britanniassa, Irlannissa sekä Euroopan ulkopuolella
Australiassa, Kanadassa, Uudessa-Seelannissa ja Yhdysvalloissa kerättiin
etnisyystietoja väestölaskennan tai muun valtiollisen
tilastoinnin yhteydessä. Kuitenkin 19 kyseisen järjestön
jäsenmaata, Suomi mukaan lukien, jättivät
tiedot keräämättä.
Suomessa ei tilastoida etniseen ryhmään kuulumista.
Etnisyyttä koskevien tietojen kerääminen
ja julkaiseminen on Suomessa sallittua, mutta virallisia etnisyystilastoja
ei ole mahdollista tehdä, koska nykyinen väestötilastointi
perustuu rekisteriaineistoihin. Väestötilastoissa
on kuitenkin eräitä etnistä taustaa kuvaavia
muuttujia, kuten kansallisuus, äidinkieli ja syntymämaa.
Näiden lisäksi Tilastokeskus tilastoi myös
maamme asukkaita syntyperän mukaan. Tällöin
maahanmuuttajataustaiseksi yksilöksi kutsutaan henkilöä,
jonka molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla. Tätä voidaan
pitää liian kapeana tilastointimenetelmänä,
sillä maahanmuuttajataustaisen väestön
faktuaalisen koon määrittely edellyttäisi,
että myös Suomessa syntyneet ja oleskelevat kantaväestöön
kuulumattomat henkilöt sekä heidän jälkikasvunsa
laskettaisiin eri etniseen väestönosaan kuuluviksi.
Tilastoja etnisistä ryhmistä ei ole kuitenkaan
mahdollista tehdä nykyisillä rekisteritiedoilla
ja haastattelututkimuksilla.
Suomen viimeisin etnistä taustaa kuvaava virallinen
tilastointi löytyy vuodelta 1970, vaikka monissa muissa
maissa on saatavissa tuoreita väestönlaskentoihin
pohjautuvia tietoja. Tuolloin, neljäkymmentä vuotta
sitten, Suomessa kerättiin tiedot romaneista, saamelaisista
ja ruotsinkielisestä väestöstä.
Vuonna 1970 käytettiin ensimmäistä kertaa
väestönlaskennassa henkilötunnusta, jonka
avulla voitiin yhdistää väestörekisterin
tietoja romanien henkilötunnuksiin. Romaniväestöstä on
voitu tehdä vain suuntaa antavia arvioita vuoden 1970 väestönlaskennan
jälkeen. Nykyisin heidän määränsä arvioidaan
olevan 10 000—12 000. Romanien tilastointi
ei onnistu kielitiedon avulla, koska lähes kaikki romanit
ovat väestörekisterissä suomen- tai ruotsinkielisiä.
Vuoden 1970 väestönlaskennassa saamelaisalueella
asuvia saamelaisia koskevat tiedot kerättiin haastattelemalla.
Laskennassa saamelaisiksi hyväksyttiin henkilö,
jonka ensiksi oppima tai jonka vanhempien tai isovanhempien ensiksi
oppima kieli oli saame. Lisäksi saamelaisena pidettiin
henkilöä, joka "yleisen käsityksen mukaan"
on saamelainen, vaikka edellä mainitut kriteerit eivät
toteutuisikaan. Saamelaisia laskettiin olevan vuonna 1970 yhteensä 3 936.
Vuoden 2012 väestötilaston mukaan saamenkielisiä oli 1 900.
Tilastoista löytyi heidän lisäkseen myös 880
sellaista henkilöä, joiden kieli ei ole saame, mutta
joiden isä tai äiti on saamenkielinen. Tilastot
ruotsinkielisestä väestöstä tehdään
muiden tilastojulkistusten yhteydessä. Sen sijaan Suomen muslimi-
ja juutalaisväestöstä ei ole olemassa tarkkoja
virallisia tilastoja.
Kansainvälisessä väestönlaskentasuosituksessa
etnisyyden katsotaan perustuvan etnisen ryhmän omaan käsitykseen
historiallisesta ja alueellisesta tai valtiollisesta alkuperästä.
Etnisyys ilmenee ihmisen samastumisena tiettyyn ihmisryhmään
ja erottautumisena muista ryhmistä. Samaan etniseen ryhmään
kuuluvat ihmiset ajattelevat ja käyttäytyvät
samalla tavalla. Etnisiä ryhmiä määrittelevinä kriteereinä pidetään
muun muassa alkuperää, kulttuuria, tapoja, uskontoa, kieltä,
etnistä ryhmäidentiteettiä ja ryhmäinteraktiota
sekä rotua tai fyysisiä erityispiirteitä. Joissakin
maissa otetaan etnisyyttä määriteltäessä huomioon
erityisesti väestön fyysiset piirteet, kuten ihonväri,
kun halutaan luokitella "näkyvät vähemmistöt".
Onkin tärkeää, ettei etnisyyskäsitettä sekoiteta
kansalaisuuteen, syntymämaahan tai kansallisuuteen etnisyyttä kuvattaessa.
Isossa-Britanniassa etniset ryhmät määritellään
rodun ja osittain kansalaisuuden perusteella. Laskennassa on mahdollista
valita useita kansallisia identiteettejä ja etnisiä ryhmiä.
Kansallisen identiteetin tilastoinnissa henkilö voi valita Englannin,
Walesin, Skotlannin, Pohjois-Irlannin ja brittiläisen identiteetin.
Yhdysvallat keräsi vuoden 2012 väestölaskennassa
tiedot rodusta (race) sekä espanjalaisesta tai latinalaisesta
taustasta (Hispanic or Latino origin). Virossa vuonna 2011 suoritetussa
väestölaskennassa kysyttiin tiedot lomakkeella,
joka oli mahdollista täyttää myös
internetissä. Tutkijoiden mukaan olisi tärkeää,
että valmiiden vaihtoehtojen lisäksi vastauslomakkeista
löytyisi avovastausmahdollisuus, johon henkilö voisi
ilmoittaa myös oman käsityksensä etnisyydestään.
Maahanmuuton lisääntyessä etnisyys
on noussut ajankohtaiseksi ja oleelliseksi asiaksi myös Suomessa.
Tämä on näkynyt erityisesti integraatioon
ja assimilaatioon liittyvän yhteiskunnallisen keskustelun
sekä etnisiin ryhmiin kohdistettujen kotouttamis- ja sopeutustoimenpiteiden
yhteydessä. Eri tutkijoiden mukaan kansainvälistyminen
lisää etnisyystiedon tarvetta suomalaisessa yhteiskunnassa,
eikä jatkossa ole yhdentekevää, millaisia
muuttujia ja luokituksia tilastoissa käytetään.
Etnisyyden tutkijat ovat tuoneet esille, että Suomen olisi
hyvä ottaa mallia esimerkiksi Yhdysvalloista, jossa väestölaskentojen
lisäksi tehdään määrävälein
laaja otantatutkimus American Survey. Riittävän
suuri otanta tekisi Suomessakin mahdolliseksi tuottaa ja prosessoida
tietoa myös pienistä väestöryhmistä.
Etnisten ryhmien tunnistaminen antaa mahdollisuuden ottaa paremmin
huomioon eri ryhmiin liittyvät asiat yhteiskunnallisessa
päätöksenteossa. Yleensä tilastoilla
pyritään keräämään
tietoa etnisten ryhmien alueellisesta sijoittumisesta. Joissakin
maissa myös etnisten ryhmien erityisasema tai
itsehallinto saattaa olla riippuvainen sen suhteellisesta osuudesta
tai koosta. Suomessa olisikin harkittava esimerkiksi viiden vuoden
välein suoritettavan väestönlaskennan
lanseeraamista, jossa maassamme asuvat eri etniset ryhmät
tilastoidaan lukumääränsä mukaisesti
etnistä taustaa kuvaavien nimikkeiden avulla. Etnisten
ryhmien nimikkeiksi voisivat tulla Britannian väestölaskennallisia
käytäntöjä mukaillen esimerkiksi
"suomensuomalainen", "suomenruotsalainen", "saamelainen", "romani",
"muu eurooppalainen", "afrikkalainen", "aasialainen", "monimuotoinen
etninen tausta" ja "muu etninen tausta".
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin Suomessa
asuvan väestön etnistä taustaa koskevien
tietojen keräämiseksi, jolloin esimerkiksi joka
viides vuosi suoritetaan väestönlaskenta, jossa
tilastoidaan eri etnisiin ryhmiin kuuluvien yksilöiden
määrä?
Helsingissä 11 päivänä joulukuuta
2013
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Olli Immosen /ps näin kuuluvan
kirjallisen kysymyksen KK 1144/2013 vp:
Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin Suomessa
asuvan väestön etnistä taustaa koskevien
tietojen keräämiseksi, jolloin esimerkiksi joka
viides vuosi suoritetaan väestönlaskenta, jossa
tilastoidaan eri etnisiin ryhmiin kuuluvien yksilöiden
määrä?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Valtaosa maamme virallisesta tilastosta rakentuu nykypäivänä viranomaisten
ylläpitämien hallinnollisten rekistereiden varaan.
Koko maassa vakituisesti asuva väestö sisältyy
eri rekisteriväestöihin.
Hallinnollisiin rekistereihin perustuvissa järjestelmissä ei
ole tietoa etnisestä taustasta. Etnisyyden määritelmä ja
siihen mahdollisesti liitettävät luokitukset ovat
myös epämääräisiä,
eikä niitä ole standardoitu. Virallisten tilastojen
tuottaminen tällaiselta pohjalta ilman täsmällisiä määritelmiä ja
luokituksia on kyseenalaista.
Etnisen taustan selvittämiseksi edellytettäisiin
henkilökohtaista kontaktia ao. henkilöihin tai
heidän edustajiinsa tai heidän omaa ilmoittautumistaan.
Suoraan henkilöiltä tapahtuva tiedonkeruu merkitsee
suuria kustannuksia ja on rasite tiedonantajille.
Kysyjän mukaan samaan etniseen ryhmään kuuluvat
ihmiset ajattelevat ja käyttäytyvät samalla
tavalla, minkä takia etnisiä ryhmiä olisi hyvä tilastoida.
Tämänkaltainen oletus, joka ei ole tiedeyhteisön
yleisesti tunnustama, ei voi olla tilastoinnin taustalla nykyajan
monimuotoisessa yhteiskunnassa, eikä se ole riittävä peruste
paljon kustannuksia tuottavan tilastoinnin aloittamiseksi. Kysyjä perää tilastoja
myös esimerkiksi muslimi- tai juutalaisväestöstä.
Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvia henkilöitä tilastoidaan
Tilastokeskuksessa, mutta on epäselvää,
miten uskonto voitaisiin suoraviivaisesti ottaa etnisyyden perusteeksi.
Tilastokeskus tilastoi henkilöitä tällä hetkellä kielen
ja syntymämaan lisäksi myös kansalaisuuden
ja syntyperän mukaan. Syntyperä määräytyy henkilön
vanhempien syntymävaltiotiedon perusteella. Syntyperä-luokituksen
avulla on helposti eriteltävissä ensimmäisen
(ulkomailla syntyneet) ja toisen (Suomessa syntyneet) polven ulkomaista
syntyperää olevat henkilöt. Suomessa syntyneitä maahanmuuttajataustaisia
voidaan siis kuvata tällä luokituksella, toisin
kuin kysyjä väittää. Niin sanotusta
2,5-sukupolvesta eli henkilöistä, jotka ovat itse
syntyneet Suomessa ja joiden toinen vanhempi on syntynyt ulkomailla ja
toinen Suomessa, voidaan myös tuottaa tilastotietoja. Kysyjän
mainitsemia toisen polven ulkomaalaistaustaisten lapsia (3. sukupolvi)
on Suomessa vielä erittäin vähän,
mutta heistä voidaan myös tuottaa tilastotietoja.
Tosin heidän määrittelemisensä "eri
etniseen väestönosaan kuuluvaksi" ja "kantaväestöön
kuulumattomaksi" isovanhempien syntymävaltion perusteella
on kyseenalaista.
Etnisyystiedon kerääminen on ylipäätään
käytännössä mahdollista maissa,
joissa väestölaskenta vielä tehdään
perinteisellä tavalla keräämällä tiedot
käyttäen lomakkeita ja/tai väestönlaskijoita.
Etnisten tietojen keräämiseen liittyy suuria peittävyyttä ja
laatua koskevia ongelmia. Rekisteritietoja väestölaskennoissaan
käyttävät maat eivät vuoden
2010 väestölaskennassa etnisyystietoa tuottaneet.
Suomessa viimeinen varsinainen perinteinen väestö-
ja asuntolaskenta tehtiin vuonna 1980. Tämän jälkeen
siirryttiin rekisteripohjaiseen laskentaan, jolle yksi tärkeimmistä perusteista
on ollut huomattava kustannussäästö perinteisiin
menetelmiin verrattuna.
Koko väestön kattava lomaketiedonkeruu tulisi
tämän hetken kustannustasossa maksamaan arviolta
yli 100 miljoonaa euroa, kun arvioidaan kustannuksia muiden perinteistä laskentaa
käyttäneiden maiden vuoden 2011 väestölaskennan kustannuksiin.
Viron vuoden 2011 väestölaskennan kustannukset
olivat noin 10 euroa per henkilö ja USA:ssa noin 55 euroa
per henkilö. (Lähde: ECE: Group of Experts on
Population and Housing Censuses, 13 September 2013)
Rekistereihin tiedon keräämisen sijaan tutkimuksellinen
lähestymistapa, esim. maahanmuuttajaväestön
tai ulkomailla syntyneiden olosuhteiden tms. tutkiminen kyselytutkimuksen
keinoin, on mahdollista.
Tilastokeskuksessa on tällä hetkellä valmisteilla
Ulkomaista syntyperää olevien työ ja
hyvinvointi (UTH) -tutkimus, joka tehdään yhteistyössä Terveyden
ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) sekä Työterveyslaitoksen
kanssa. Tutkimuksessa kerätään maahanmuuttajien
kotoutumista ja elinoloja kuvaavia tietoja käyntihaastatteluilla.
Tietoja tarvitaan muun muassa kotouttamisen seurannassa käytettäviin
indikaattoreihin. Tutkimuksen otoskoko on 6 400, ja otokseen sisältyy
myös toisen polven maahanmuuttajia. Tulokset ovat yleistettävissä koko
ulkomaista syntyperää olevaan väestöön,
ja tuloksia voidaan myös vertailla kantaväestöön.
Laajuudessaan tiedonkeruu on suurin Suomessa toteutettu maahanmuuttajiin
kohdistuva tiedonkeruu. Tutkimuksen tulokset raportoidaan vuoden
2015 lopulla. Kotoutumisen indikaattoreita kehitetään
erityisesti terveyden ja hyvinvoinnin sekä työkyvyn
ja työllisyyttä edistävien tekijöiden
osalta.
UTH-tutkimuksessa kysytään muun muassa, kuinka
suomalaiseksi vastaaja itsensä tuntee sekä kuinka
venäläiseksi/virolaiseksi/turkkilaiseksi/jne.
(riippuen vastaajan taustamaasta) hän itsensä tuntee.
Tutkimuksessa kysytään myös työllisyysasioista,
terveydestä, elintavoista ja syrjintäkokemuksista.
Suomessa maahanmuuttajataustaisen väestön määrä ja
osuus koko väestöstä on vielä niin
pieni, että tilastotiedon tuottaminen yksittäisistä etnisistä ryhmistä ei
käytännössä ole mahdollista säännöllisesti
tehtävien koko väestöä koskevien otostutkimusten
avulla.
Kysyjän mainitsema UNECEn väestölaskentasuositus
ei ole suositus etnisten tietojen keräämisestä,
vaan seikoista, jotka tulee ottaa huomioon, jos tällaisia
tietoja kerätään. Niinpä Suomi
ei "jättänyt tietoja keräämättä"
vuoden 2010 väestölaskennassa. Suosituksessa todetaan,
että ihmisen biologinen perimä tai rotu ei ole
etnisyyden peruste. Suositus sisältää myös
vastaajille mahdollisuuden jättää etniseen
ryhmään kuulumista koskevaan kysymykseen vastaamatta. EU:n
vuoden 2010 väestölaskentaa kuvaava asetus (763/2010)
ei velvoittanut jäsenmaita tuottamaan "etnisyyttä"
kuvaavia tietoja, sillä etnisyys ei kuulu väestölaskentasuosituksen
ydinmuuttujiin. Sen sijaan tässä asetuksessa velvoitettiin
jäsenmaat tuottamaan tietoja kansalaisuudesta ja syntymämaasta.
Suomessa nämä tiedot — kuten myös
tieto kielestä — tuotetaan koko väestöstä vuosittain
rekisteripohjaisesti.
Etninen alkuperä on Suomen henkilötietolain (22.4.1999/523)
mukaan arkaluonteinen tieto, jonka sisällyttäminen
henkilörekisteriin on pääsääntöisesti
kielletty. Tämä lain kohta muodostaa esteen kustannustehokkaalle
rekistereihin perustuvalle tiedontuotannolle.
Henkilötietolaki kuitenkin sallii poikkeuksia, yhtenä niistä tiedon
keruun historiallista tai tieteellistä tutkimusta tai tilastointia
varten. Rekisteröidyn on täytynyt antaa tietojen
käsittelyyn nimenomainen suostumuksensa. Etnistä taustaa kuvaavan
tiedon saisi kerätä tilastointitarkoitukseen,
mikäli tilaston tuottajan toimialaan kuuluvaa tilastoa
ei muuten voida tuottaa ja edellyttäen, että tietoa
käytetään vain tilastollisiin tarkoituksiin
eikä sitä luovuteta tunnistettavassa muodossa
mihinkään muuhun tarkoitukseen. Tiedon keräämiselle
on kuitenkin huomattavia haasteita, joita edellä on käsitelty.
Tilastoissa on tällä hetkellä hyvä rekisteritiedoilla
muodostettu tietopohja, joka sisältää tarkoituksenmukaisia
muuttujia kuvaamaan maahanmuuttajataustaista väestöä.
Uusi muuttuja, syntyperä, on luotu vastaamaan myös
tähän tarpeeseen. Rekisteriperusteisesti voidaan
kuvata esimerkiksi ulkomaista syntyperää olevien
työllisyyttä, asuinoloja, perheellisyyttä,
muuttoja, avioliittoja, eronneisuutta jne. Muita, esimerkiksi elinoloja
koskevia tietoja saadaan kyselytutkimuksilla. Edellä mainittu
UTH-tutkimus vastaa tähän tietotarpeeseen, kuten
myös kysyjän peräämiin tietoihin
maahanmuuttajien kotoutumisesta.
Helsingissä 8 päivänä tammikuuta
2014
Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 1144/2013 rd undertecknat
av riksdagsledamot Olli Immonen /saf:
Ämnar regeringen vidta åtgärder
för att insamla information om den etniska bakgrunden hos
befolkningen som bor i Finland, t.ex. så att man vart femte år genomför
en folkräkning där antalet individer i olika etniska
grupper statistikförs?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Vår officiella statistik baserar sig i huvudsak på administrativa
register som underhålls av myndigheterna. Den stadigvarande
bosatta befolkningen ingår i olika befolkningsregister.
System som bygger på administrativa register innehåller
inte någon information om etnisk bakgrund. Definieringen
av etnisk bakgrund och eventuella tillhörande klassificeringar är
också diffus och några sådana har inte
standardiserats. Det vore diskutabelt att producera statistik på grunder
som saknar både exakta definitioner och klassificeringar.
Utredandet av den etniska bakgrunden skulle förutsätta
personlig kontakt med personerna i fråga eller deras representanter,
eller en egen anmälan från dem. Direkt informationsinsamling
från privatpersoner innebär stora kostnader och
en belastning för informationsgivarna.
Eftersom personer som hör till samma etniska grupp
enligt spörsmålsställaren tänker
och agerar på samma sätt borde dessa etniska grupper statistikföras.
Ett sådant antagande som inte åtnjuter något
allmänt godkännande inom vetenskapssamfundet kan
inte utgöra bakgrunden för statistikföring
i ett modernt pluralistiskt samhälle, och utgör
inte någon tillräcklig grund för statistikföring
som skulle förorsaka stora utgifter. Spörsmålsställaren
kräver också statistisk information om t.ex. den
muslimska eller judiska befolkningen. Statistikcentralen för
visserligen statistik över personer som hör till
religiösa samfund, men det är oklart hur religion
kunde betraktas som en direkt grund för etnicitet.
Statistikcentralen statistikför i dagsläget
personer förutom enligt språk och födelseland även enligt
nationalitet och härkomst. Härkomsten bestäms
enligt föräldrarnas födelseland. Härkomst-klassificeringen
hjälper att specificera personer med första generationens
(födda utomlands) och andra generationens (födda
i Finland) utländska härkomst. Personer med invandrarbakgrund
som fötts i Finland kan, till skillnad från vad
spörsmålsställaren framför,
beskrivas med denna klassificering. Den s.k. 2,5-generationen, dvs.
personer som är födda i Finland, och vilkas ena
förälder är född i Finland och
den andra utomlands, kan också beskrivas statistiskt. Barn
med andra generationens utländska bakgrund (dvs. 3 generationens
invandrare) är fortfarande få till antalet, men
de kan också beskrivas statistiskt. Att definiera dem som
tillhörande i en "annan etnisk folkgrupp" och "icke tillhörande
i urbefolkningen" på grund av storföräldrarnas
födelsestat är tvivelaktigt.
Att insamla etnicitetsinformation är överhuvudtaget
möjligt i länder där folkräkning
genomförs på traditionellt vis genom insamling
av information med blanketter och/eller folkräknare. Insamlingen
av etnisk information är förknippad med stora
problem som gäller täckning och kvalitet. Länder
som utnyttjat registerinformation i sina folkräkningar
har inte producerat någon etnisk information vid folkräkningen
2010. I Finland genomfördes den sista traditionella folk- och
bostadsräkningen 1980. Efter det övergick man
till registerbaserad beräkning vilket motiverats framför
allt av betydande kostnadsbesparingar jämfört
med traditionella metoder.
Blankettbaserad informationsinsamling som täcker hela
befolkningen skulle enligt dagens kostnadsnivå kosta uppskattningsvis över
100 miljoner euro jämfört med kostnaderna i de
länder som genomfört traditionella folkräkningar 2011.
I Estland kostade folkräkningen ungefär 10 euro
per invånare och i USA ca 55 euro per invånare
(Källa: ECE: Group of Experts on Population and Housing
Censuses, 13 September 2013).
Forskningsmässiga tillvägagångssätt,
t.ex. undersökning av invandrarbefolkningens eller i utlandet
föddas levnadsomständigheter etc. genom enkätundersökningar
kunde vara ett alternativ till registerbaserad informationsinsamling.
Statistikcentralen bereder en undersökning, Arbete
och välbefinnande bland medborgare med utländsk
härkomst (UTH), som utarbetas i samarbete med Institutet
för hälsa och välfärd (THL) och
arbetshälsoinstitutet. I undersökningen insamlas
det information om invandrares integrering och levnadsförhållanden
genom besöksintervjuer. Information behövs bl.a.
för indikatorer som används vid uppföljningen
av integreringen. Sampelstorleken är 6 400 och samplet
inkluderar även andra generationens invandrare. Resultaten kan
generaliseras till att omfatta hela befolkningen med utländsk
härkomst, och resultaten kan även jämföras
med urbefolkningen. Informationsinsamlingen är till sin
omfattning den största informationsinsamling i Finland
som riktats mot invandrare. Resultaten rapporteras i slutet av 2015.
Indikatorerna för integrering utvecklas framför
allt när det gäller faktorer som främjar hälsa
och välfärd samt arbetsförmåga
och sysselsättning.
I UTH-undersökningen frågas bland annat hur finländsk
besvararen upplever sig vara samt hur rysk/estnisk/turkisk/etc.
(beroende på besvararens bakgrundsland) han eller hon upplever
sig vara. I undersökningen frågas även
om sysselsättning, hälsa, levnadsvanor och upplevelser
om diskriminering.
I Finland är andelen av befolkning med utländskt
bakgrund fortfarande så liten att det i praktiken inte är
möjligt att producera statistik information om enskilda
etniska grupper genom regelbundna sampelundersökningar
som gäller hela befolkningen.
Den av spörsmålsställaren omnämnda
UNECEs folkräkningsrekommendation gäller inte
insamling av etnisk information utan faktorer som bör tas
i beaktande ifall sådan information samlas in. Finland
har alltså inte "underlåtit" att samla in information
vid folkräkningen 2010. I rekommendationen konstateras
att biologisk genotyp eller ras inte utgör någon
grund för etnicitet. Rekommendationen ger även
svararna möjlighet att lämna frågan om
tillhörlighet i en etnisk grupp obesvarad. EU:s förordning
från 2010 (763/2010) som gäller folkräkning
förpliktade aldrig medlemsländerna till att producera
information om "etnicitet", eftersom etnicitet inte hör till
de grundläggande parametrarna i rekommendationen. Däremot
förpliktar förordningen medlemsländerna
till att producera information om medborgarskap och födelseland.
I Finland produceras denna information — i likhet med t.ex. språklig
information — årligen med hjälp av register.
Etniskt ursprung utgör enligt personuppgiftslagen (523/1999)
känslig information som i regel inte får lagras
i personregister. Denna lagpunkt utgör ett hinder för
kostnadseffektiv registerbaserad informationsproduktion.
Personuppgiftslagen tillåter emellertid avvikelser,
ett av dem är informationsinsamling för historisk
eller vetenskaplig forskning eller statistik. Den registrerade ska
också ha ge uttryckligt samtycke till behandlingen av uppgifter.
Information som beskriver den etniska ska kunna samlas in för
statistiska ändamål ifall statistik som hör
till producentens uppgiftsområde annars inte kan produceras,
och under förutsättning att informationen verkligen
bara används för statistiska ändamål,
och att den inte överlämnas i identifierbar form
till något annat ändamål. Informationsinsamlingen är
emellertid vanskligt på flera olika sätt, vilket även
framgår ovan.
Statistiken har i dagsläget ett gott registerinformationsbaserat
dataunderlag som innehåller ändamålsenliga
parametrar som beskriver befolkningen med invandrarbakgrund. Den
nya parametern, härkomsten, har intagit för att
svara mot dessa behov. Med hjälp av registeruppgifter kan
man t.ex. beskriva sysselsättningen, boendeförhållandena,
familjeläget, flyttningar, äktenskap, skilsmässor
etc. Andra uppgifter som gäller t.ex. levnadsförhållandena
fås genom enkätundersökningar. Den ovan
nämnda UTH-undersökningen svarar mot detta informationsbehov, liksom även
mot de uppgifter om integreringen av invandrare som spörsmålsställaren
efterlyser.
Helsingfors den 8 januari
2014
Förvaltnings- och kommunminister Henna Virkkunen