KIRJALLINEN KYSYMYS 195/2003 vp

KK 195/2003 vp - Lyly Rajala /kd 

Tarkistettu versio 2.0

Kansaneläkelaitoksen suhtautuminen veteraanien tietosuojaan

Eduskunnan puhemiehelle

Tietosuoja-asiat ovat olleet keskusteluissa eduskunnassa aikaisemminkin, esimerkiksi silloin, kun siellä kysyttiin vuonna 1997 ministeri Mönkäreeltä sitä, miksi Kela ei anna veteraanien osoitetietoja viranomaisille.

Ministerin vastaus oli silloin myönteinen veteraaneille. Heidän tietojaan saa antaa esimerkiksi sosiaaliviranomaiselle. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka tietosuojavaltuutettu totesi, että Kela ei saa luovuttaa eteenpäin osoitteita, jotka se itse on saanut toiselta viranomaiselta, ts. Väestörekisterikeskukselta.

Tuon lain mukaan kunnat saivat kuitenkin veteraanien nimet ja sosiaaliturvatunnukset, jolloin kunta itse pystyi ajamaan heille osoitteet omasta väestörekisteristään.

Oulun kaupunki on ollut myös esimerkkinä muille. Tietoja on käytetty veteraanien hyväksi mm. seuraavissa asioissa:

  • veteraanien ilmaiset terveyskeskuskäynnit ajettu atk-järjestelmään, jolloin ei lähde laskua veteraaniasiakkaalle.

  • veteraanien kuntoutuspalveluista sekä avustuksista tiedottaminen kotiosoitteeseen

  • veteraanien ilmaiset uintiliput ja muut liikuntaviraston palvelut

  • veteraanien ilmaisen linja-auton käytön hallinnointi

  • veteraanien ilmaisen pysäköinnin hallinnointi

  • veteraanialennuksen selvittäminen asiakkaan hakiessa kuntoutus- ym. palveluja

Nyt Kela ilmoittaa, että kansaneläkeasetuksen 71 § on kumottu ja uusittu pykälä kieltää asiakastietojen massaluovutuksen Kelalta kunnille.

Tämä tarkoittaa, että kunnat eivät enää saa Kelalta tietoa rintamalisän saajista massaluovutuksena. On erikoista, että taas lyödään kapuloita viranomaisten rattaisiin, vaikka olisi kyseessä asiakkaan ja nimenomaan veteraanin etu.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin aiotaan ryhtyä, että Kela saa luovuttaa veteraaneista tarvittavia tietoja myös ns. massaluovutuksena esimerkiksi sosiaaliviranomaisille, kun luovutuksella ilmiselvästi saavutetaan etuja veteraaneille?

Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta 2003

  • Lyly Rajala /kd

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Lyly Rajalan /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 195/2003 vp:

Mihin toimiin aiotaan ryhtyä, että Kela saa luovuttaa veteraaneista tarvittavia tietoja myös ns. massaluovutuksena esimerkiksi sosiaaliviranomaisille, kun luovutuksella ilmiselvästi saavutetaan etuja veteraaneille?

Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Kysymys rintamaveteraaneja koskevan rekisterin aikaansaamisesta on ollut esillä viime vuosina. Rintamaveteraanien erityinen sosiaaliturva on kohdennettu henkilöille, joilla on rintamasotilas-, rintamapalvelus- tai rintamatunnus taikka veteraanitunnus. Lisäksi Suomen sodissa vapaaehtoisina palvelleille on voitu myöntää ulkomaalaisen rintamapalvelustunnus.

Tämän lisäksi on erityisryhmiä, joilla on eräissä Suomen sotiin liittyneissä tehtävissä palvelleiden kuntoutuksesta annetun lain (1039/1997) perusteella oikeus kuntoutukseen. Tällainen ryhmä on muun muassa henkilöt, joille olisi annettu edellä mainittu tunnus, mutta jotka eivät ole sitä hakeneet määräaikaan mennessä.

Kysymyksessä tarkoitettua kansaneläkejärjestelmää koskevaa lainsäädäntöä tarkistettiin vuoden 2002 lokakuun alusta uudistuneen henkilötietolain (523/1999) ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999) johdosta. Lainmuutoksilla selkeytettiin niitä yksilönsuojaa koskevia säännöksiä, jotka ovat Kansaneläkelaitoksen hoitaman sosiaaliturvan kannalta salassapidettäviä. Tässä yhteydessä kumottiin tietojen massaluovutusta koskeva asetus.

Sota-arkistossa säilytettäviä asiakirjoja, jotka voidaan lainsäädännön perusteella rajata tiedostoiksi sotiemme veteraaneista, ovat kortisto henkilöistä, joille on myönnetty rintamatunnus sekä edellä mainitun lain 1039/1997 perusteella annetut todistukset. Näiden lisäksi Sota-arkistossa säilytetään asevelvollisten kantakortit ja useita kymmeniä eri arkistoihin sisältyviä henkilökortistoja, joihin sisältyy sekä rauhan että sotien aikana puolustushallinnon alaisena palvelleiden tietoja. Rintamapalvelustunnuksen saaneiden asiakirjoista osa on Sota-arkistossa, osa edelleen puolustusministeriön hallussa. Rintamasotilastunnuspäätökset ovat sotilasläänien hallussa. Puolustusministeriöstä saadun selvityksen mukaan Sota-arkistossa säilytettävät asiakirjat eivät ole tiedostoja, joita päivitettäisiin ja ylläpidettäisiin. Ne sisältävät vain asiakirjan laatimisajankohtaan liittyviä tietoja. Muutoinkin Sota-arkiston alkuperäiset asiakirjat ovat raakamateriaalia, jonka jalostaminen rekisteritiedoiksi on Sota-arkiston selvityksen mukaan monella tavoin ongelmallista.

Kansaneläkelaitos maksaa henkilöille, joilla on edellä mainittu rintamasotilas-, rintamapalvelus-, rintama- tai veteraanitunnus, rintamalisää ja ylimääräisestä rintamalisää. Tätä maksatusta varten Kansaneläkelaitoksen eläkerekisterissä on tiedot rintamalisää saavista henkilöistä. Rekisterissä on rintamalisän saajina noin 160 000 henkilöä. Selvityksen mukaan rekisterissä on henkilön nimitiedot sekä henkilötunnus. Postia lähetettäessä Kansaneläkelaitos käyttää väestötiedoista tallettamaansa osoitetietoa. Rekisterissä on myös peruste, jolla henkilö saa rintamalisää, esimerkiksi rintamasotilastunnus. Kansaneläkelaitos voi luovuttaa tietoja ulkopuolisille vain laissa määrätyissä tilanteissa. Nykyisten säännösten perusteella tietoja ei voitaisi luovuttaa sosiaaliviranomaisille rekisteritarkoituksessa tai muille ulkopuolisille ilman asianomaisen henkilön valtuutusta.

Veteraanirekisteriä koskeva asia on ollut esillä eri yhteyksissä, kuten muun muassa rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnassa. Tällöin on kuitenkin päädytty siihen, että tietosuojasäännösten johdosta tällaisten tiedostojen käyttö ilman veteraanin omaa suostumusta ei olisi mahdollista ja että rekisterin perustamiselle ei olisi perusteita.

Veteraanietuuksien kehittämisessä sekä niistä tiedottamisessa veteraanijärjestöillä on keskeinen rooli veteraanietuuksien ja palveluiden tiedottamisessa. Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimivassa rintamaveteraaniasiain neuvottelukunnassa ovat mukana kaikki keskeiset veteraanijärjestöt. Neuvottelukunnan tehtävänä on muuan muassa tehdä esityksiä ja aloitteita rintamaveteraanien sosiaaliturvan sekä terveydenhoidon, kuntoutuksen ja asunto-olojen kehittämiseksi sekä toimia yhdyssiteenä ja neuvottelevana elimenä viranomaisten ja rintamaveteraanien hyväksi toimivien järjestöjen välillä.

Käytännössä kysymyksessä ehdotetulle veteraanirekisterille ei ole ollut tarvetta. Rekisterin käynnistäminen ei ole myöskään rintamaveteraanijärjestöjen omalta taholta saanut sellaista kannatusta, että Kansaneläkelaitoksen hoitaman sosiaaliturvan tietosuojasäännösten muuttaminen olisi perusteltua.

Helsingissä 10 päivänä heinäkuuta 2003

Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre

Till riksdagens talman

I det syfte 27 § riksdagens arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Lyly Rajala /kd undertecknade skriftliga spörsmål SS 195/2003 rd:

Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att FPA skall få lämna ut nödvändiga uppgifter om veteraner även i form av s.k. massutlämnande, t.ex. till sociala myndigheter, då utlämnandet uppenbart leder till fördelar för veteranerna?

Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande:

Frågan om att upprätta ett register över frontveteraner har aktualiserats under de senaste åren. Frontveteranerna har en särskild social trygghet som omfattar personer som har beviljats frontmanna-, fronttjänst-, front- eller veterantecken. Därutöver har personer som har tjänstgjort som frivilliga i Finlands krig kunnat beviljas fronttjänsttecken för utlänningar.

Utöver detta finns det särskilda grupper som har rätt till rehabilitering med stöd av lagen om rehabilitering för personer som tjänstgjort i vissa uppdrag under Finlands krig (1039/1997). En sådan grupp är bl.a. sådana personer som skulle ha beviljats ovan nämnda tecken men som inte har ansökt därom före utsatt tid.

Den i spörsmålet avsedda lagstiftningen som gäller folkpensionssystemet ändrades med anledning av personuppgiftslagen (523/1999), som reviderades vid ingången av oktober 2002, och lagen om offentlighet i myndigheternas verksamhet (621/1999). Genom lagändringarna förtydligades de bestämmelser gällande skyddet för individen som skall vara sekretessbelagda med hänsyn till det socialskydd som Folkpensionsanstalten har hand om. I detta sammanhang upphävdes den förordning som gäller massutlämnande av uppgifter.

De handlingar som förvaras i Krigsarkivet och som med stöd av lagstiftning kan avgränsas till olika register över de veteraner som deltagit i våra krig utgör ett kartotek över personer som har beviljats fronttecken samt fått intyg med stöd av ovan nämnda lag 1039/1997. Utöver dessa förvaras i Krigsarkivet även de värnpliktigas stamkort och flera tiotals personkartotek som ingår i olika arkiv och som innehåller uppgifter om personer som har tjänstgjort inom försvarsförvaltningen både under freds- och krigstid. En del av de handlingar om personer som har fått fronttjänsttecken förvaras i Krigsarkivet, och en del finns fortfarande i försvarsministeriets förvar. Besluten om frontmannatecken finns i militärlänens förvar. Enligt en från försvarsministeriet erhållen utredning är de handlingar som förvaras i Krigsarkivet inte sådana register som uppdateras och upprätthålls. De innehåller endast uppgifter som hänför sig till den tidpunkt då handlingen har gjorts upp. Även i övrigt är de handlingar i original som förvaras i Krigsarkivet råmaterial som enligt Krigsarkivets utredning på många sätt är problematiskt att omvandla till registeruppgifter.

Folkpensionsanstalten betalar fronttillägg och extra fronttillägg till sådana personer som har ovan nämnda frontmanna-, fronttjänst-, front- eller veterantecken. För denna utbetalning har Folkpensionsanstalten i sitt pensionsregister uppgifter om de personer som får fronttillägg. I registret upptas ca 160 000 personer som får fronttillägg. Utredningen ger vid handen att registret innehåller namnuppgifter samt personbeteckning för personerna i fråga. Då Folkpensionsanstalten skickar post använder den sådana adressuppgifter som fås från befolkningsuppgifterna. I registret ingår också uppgifter om den grund på vilken personen beviljas fronttillägg, t.ex. frontmannatecken. Folkpensionsanstalten kan lämna ut uppgifter till utomstående endast i sådana situationer som anges i lagen. Med stöd av gällande bestämmelser skulle upplysningar inte kunna utlämnas till de sociala myndigheterna i registersyfte eller till andra utomstående utan tillstånd av personen i fråga.

Frågan om veteranregistret har aktualiserats i olika sammanhang, bl.a. i delegationen för frontveteranfrågor. Man har emellertid kommit till att det, med hänsyn till bestämmelserna om datasekretess, inte är möjligt att använda sådana register utan veteranernas samtycke och att det inte finns några grunder för att upprätta ett sådant register.

När det gäller att utveckla förmånerna för veteraner samt att informera om dessa har veteranorganisationerna en viktig roll vad gäller information om förmåner och tjänster för veteranerna. I delegationen för frontveteranfrågor, som verkar i samband med social- och hälsovårdsministeriet, ingår representanter för alla viktiga veteranorganisationer. Delegationen har bl.a. till uppgift att ge förslag och ta initiativ till hur man kan utveckla den sociala tryggheten samt hälsovården, rehabiliteringen och boendeförhållandena för frontveteranerna samt att fungera som en länk och som ett förhandlande organ mellan myndigheter och organisationer som arbetar till förmån för frontveteraner.

I praktiken har det inte funnits något behov av ett register över veteranerna så som föreslås i spörsmålet. Uppgörandet av ett register har inte heller fått sådant understöd bland frontveteranorganisationerna att det vore motiverat att revidera bestämmelserna om datasekretess vad gäller det socialskydd som sköts av Folkpensionsanstalten.

Helsingfors den 10 juli 2003

Social- och hälsovårdsminister Sinikka Mönkäre