KIRJALLINEN KYSYMYS 509/2014 vp
KK 509/2014 vp - Pauli Kiuru /kok
Tarkistettu versio 2.0
Vaalipaikoilla tapahtuvan keräystoiminnan vaikutukset äänestysaktiivisuuteen
Eduskunnan puhemiehelle
Poliittisiin oikeuksiin kuuluva vaalioikeus on keskeinen
perusoikeus demokraattisessa valtiossa. Vaalitoimintaa ohjaavat
muun muassa vaalilaki, oikeusministeriön ohjeet sekä keskusvaalilautakunnat.
Äänestysaktiivisuus on yksi mittari, joka
kertoo kansalaisten halusta ja valmiudesta osallistua edustukselliseen
päätöksentekoon. Äänestysaktiivisuus
on Suomessa valitettavan ja joissakin vaaleissa jopa huolestuttavan
matala. Kansalaisia on pyritty aktivoimaan virallisella tiedottamisella
ja viestinnällä. Lisäksi tiedotusvälineet
uutisoivat vaalinalustunnelmia kiitettävästi.
Myös ehdokkaat ja puolueet tekevät omia kampanjoitaan
tiedotusvälineissä, verkossa ja julkisilla paikoilla.
Käytännössä lienee mahdotonta,
ettei äänestysikäinen suomalainen huomaisi
käynnissä olevia vaaleja.
Äänestysaktiivisuuden lisäämiseksi
on myös syytä kiinnittää huomiota
niihin tekijöihin, jotka saattavat estää äänestysoikeuden
käyttämisen. Vaalitilaisuus on arvokas ja monelle
jännittävä tapahtuma, johon voi liittyä myös
erilaisia pelkotiloja. Osa ihmisistä pelkää avoimia
paikkoja, julkisia tiloja, viranomaisia, esiintymistä ja
sosiaalisia kontakteja. Henkilö saattaa esimerkiksi sinänsä aiheettomasti
luulla, että häntä tuijotetaan. Osa ihmisistä kokee
ahdistuksen ja pelon tunteet niin voimakkaina, että he
joutuvat sen vuoksi rajoittamaan osallistumistaan pelkäämiinsä tilanteisiin.
Vaalihuoneistoissa järjestetään luvanvaraisesti
rahankeräyksiä. Poliisihallituksen arpajaishallinto
on antanut 11.12.2013 päätöksen (2020/2012/5044),
jolla mahdollistetaan rahankeräys lukuisille liitoille
europarlamentti- ja eduskuntavaaleissa vuosina 2014 ja 2015.
Liitot tekevät arvokasta työtä, ja
varat käytetään hyväntekeväisyyteen.
Niiden tekemä työ ansaitsee kaiken mahdollisen
tuen myös jatkossa. Lupaehdoissa korostetaan kuitenkin,
ettei keräystoiminta saa häiritä vaalitoimitusta.
Lisäksi muistutetaan, ettei äänestäjille
saa syntyä sellaista vaikutelmaa, että vaalikeräykseen
osallistuminen olisi velvollisuus.
Käytännössä monissa äänestyspaikoissa
on mahdotonta äänestää ilman,
ettei joutuisi kulkemaan valvotun keräyspisteen ohitse.
Varsinkin pienillä paikkakunnilla syntyy helposti sosiaalinen
paine keräykseen osallistumisesta. Äänestykseen
osallistuminen tai osallistumattomuus voi olla osalla kansalaisista
hyvinkin pienestä tekijästä kiinni.
Vaalitoimitusta hieman vastaava esimerkki löytyy Kelan
toiminnasta. Kela on kieltänyt toimitiloissaan tapahtuvan
poliittisten, uskonnollisten ja muiden ulkopuolisten toimijoiden
järjestämän mainonnan sekä kampanjoinnin.
Perusteluina Kela ja kanteluun vastannut oikeusasiamiehen päätös
korostavat sitä, että asioiden hoitaminen vaatii
keskittymistä, häiriöttömyyttä ja
vahvaa tunnetta siitä, että viranomaisten toiminta
on puolueetonta.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Onko vaalipaikoilla tapahtuvan rahankeräystoiminnan
vaikutuksista äänestysaktiivisuuteen tehty selvityksiä,
onko kansalaisten mielipidettä vaalipaikoilla tapahtuvasta
keräystoiminnasta selvitetty,
onko keräysluvan saaneille liitoille muodostunut
tai muodostumassa pysyvä nautintaoikeus, joka asettaa eri
toimijat eriarvoiseen asemaan ja
olisiko jatkossa syytä rauhoittaa vaalitoimitus
ainoastaan itse päätarkoitukseensa ja kieltää kaikki
oheistoiminta?
Helsingissä 23 päivänä kesäkuuta
2014
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Pauli Kiurun /kok näin kuuluvan
kirjallisen kysymyksen KK 509/2014 vp:
Onko vaalipaikoilla tapahtuvan rahankeräystoiminnan
vaikutuksista äänestysaktiivisuuteen tehty selvityksiä,
onko kansalaisten mielipidettä vaalipaikoilla tapahtuvasta
keräystoiminnasta selvitetty,
onko keräysluvan saaneille liitoille muodostunut
tai muodostumassa pysyvä nautintaoikeus, joka asettaa eri
toimijat eriarvoiseen asemaan ja
olisiko jatkossa syytä rauhoittaa vaalitoimitus
ainoastaan itse päätarkoitukseensa ja kieltää kaikki
oheistoiminta?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Vaalilain (714/1998) 56 § ja 72 §:n
mukaan ennakkoäänestyspaikalla tai vaalipäivän äänestyspaikalla
taikka niiden välittömässä läheisyydessä ei
saa äänestysaikana pitää puheita,
julkipanna tai jakaa painettuja tai kirjoitettuja kehotuksia eikä muutoinkaan
vaikuttaa tai yrittää vaikuttaa äänestäjien
vaalivapauteen. Äänestys on järjestettävä siten,
että vaalisalaisuus säilyy. Saapuvilla olevien
on noudatettava vaalivirkailijoiden järjestyksen ylläpitämiseksi
ja äänestyksen häiriöttömän
kulun turvaamiseksi antamia määräyksiä.
Oikeusministeriön ennakkoäänestyspaikkojen
vaalitoimitsijoille ja vaalipäivän äänestyksestä huolehtiville
vaalilautakunnille antamissa vaaliohjeissa todetaan muun ohella,
että Poliisihallitukselta rahankeräysluvan saaneet
järjestöt voivat suorittaa rahankeräystoimintaa
ennakkoäänestyspaikalla ja vaalipäivän äänestyspaikalla. Keräyksen
suorittaminen edellyttää, että keräys voidaan
järjestää siten, etteivät vaaliviranomaiset
joudu missään vaiheessa osallistumaan rahankeräykseen
liittyviin tehtäviin, ja siten, ettei keräystoiminta
häiritse äänestyksen toimittamista. Keräysjärjestelyistä ei
myöskään saa syntyä äänestäjälle
sellaista vaikutelmaa, että vaalikeräykseen osallistuminen
olisi äänestämiseen liittyvä velvollisuus.
Nämä samat vaatimukset mainitaan myös
Poliisihallituksen lupaehdoissa.
Oikeusministeriön vaaliohjeissa todetaan edelleen,
että keräystä toimittavalle lipasvartijalle
ja lippaalle tulisi mahdollisuuksien mukaan järjestää sopiva
tila, jonka tulee olla riittävän etäällä varsinaisesta äänestystilasta,
jotta keräys ei häiritse äänestystä eikä äänestäjiä.
Mikäli äänestyspaikan olosuhteet ovat
sellaiset, että keräystoimintaa ei voida
järjestää vaaliohjeissa määriteltyjen
ehtojen mukaisesti, keräystä ei voida lainkaan
toimittaa. Vaalivirkailijoiden on ratkaistava asia kussakin yksittäistapauksessa.
Oikeusministeriö ei ylimpänä vaaliviranomaisena
ole saanut kansalaisilta palautetta vaalikeräyksen
järjestämisestä tai järjestelyistä.
Mainittakoon kuitenkin, että valtioneuvoston apulaisoikeuskansleri
totesi 30.3.2005 (Dnro 1149/1/04) antamassaan
vastauksessa erääseen kanteluun, ettei hänellä ollut
huomautettavaa oikeusministeriön vaalikeräystä koskevaan
ohjeistukseen ja ettei hän pitänyt kantelijan
esittämää epäilyä siitä, että vaalikeräyksen
toimittaminen saattaa muodostua joillekin henkilöille äänestämisen
esteeksi, siinä määrin aiheellisena,
että oikeuskanslerin pitäisi puuttua siihen.
Koska palautetta vaalikeräyksestä ei oikeusministeriölle
ole juuri tullut, se kertonee siitä, että vaalikeräykset
sujuvat vaalipaikoilla lupaehtojen mukaisesti ja hyvässä yhteistyössä kerääjien,
vaalivirkailijoiden ja äänestäjien kesken. Tästä syystä asiaan
liittyviä selvityksiä tai tutkimuksia ei ole toistaiseksi
ollut tarpeen tehdä.
Vaalikeräysperinne aloitettiin vuonna 1907 toimitetuissa
ensimmäisissä eduskuntavaaleissa tuberkuloosipotilaiden
auttamiseksi. Nykyään keräys tukee kotimaan
vammais- ja terveystyötä 18 merkittävän
vammais- ja terveysjärjestön kautta. Mielestäni
vaalikeräys on arvokas ja kyseisille järjestöille
merkittävä perinne, jonka ei voida nykytiedon
valossa katsoa aiheuttavan haittaa vaalien asianmukaiselle toimittamiselle.
Helsingissä 10 päivänä heinäkuuta
2014
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 509/2014 rd undertecknat
av riksdagsledamot Pauli Kiuru /saml:
Har det gjorts utredningar om hur penninginsamlingsverksamheten
på röstningsställena påverkar
valdeltagandet,har medborgarnas åsikt om insamlingsverksamheten
på röstningsställena utretts,
har de organisationer som har beviljats tillståndet
utvecklat eller håller de på att utveckla bestående
nyttjanderätt som försätter olika aktörer
i ojämlik ställning och
finns det orsak att i fortsättningen freda valevenemanget
för dess huvudsakliga syfte och förbjuda all aktivitet
vid sidan om valet?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Enligt 56 § och 72 § i vallagen
(714/1998) får på ett förhandsröstningsställe
eller i vallokal på valdagen eller i dess omedelbara närhet
inte under röstningstiden hållas tal, uppsättas
anslag eller utdelas tryckta eller skrivna upprop, och väljarnas
valfrihet får inte heller på något annat
sätt utsättas för påverkan eller
försök därtill. Röstningen ska
ordnas så att valhemligheten bevaras. De närvarande
ska iaktta de föreskrifter som valfunktionärerna
meddelar för upprätthållandet av ordningen
och för tryggandet av en störningsfri röstning.
I justitieministeriets valanvisning till valfunktionärer
på förhandsröstningsstället
och till valnämnderna som sköter röstningen
på valdagen konstateras bland annat att de organisationer
som Polisstyrelsen har beviljat tillstånd till penninginsamling
har rätt att samla in pengar på ett förhandsröstningsställe
och en vallokal på valdagen. Detta förutsätter
att insamlingen ordnas så att valmyndigheterna inte i något
skede blir tvungna att delta i uppgifter som hänför
sig till insamlingen och så att insamlingen inte på något sätt
stör röstningen. Insamlingen ska dessutom ordnas
så att väljarna inte kan bli av den uppfattningen
att de måste delta i insamlingen för att kunna
rösta eller att insamlingen på något
sätt hör till röstningen. Dessa samma
krav nämns även i Polisstyrelsens tillståndsvillkor.
I justitieministeriets valanvisning konstateras ytterligare
att för insamlingsskrinet och personen som övervakar
skrinet ska i mån av möjlighet ordnas en lämplig
plats i röstningsstället och att platsen ska vara
tillräckligt långt ifrån den egentliga
röstningsplatsen för att säkerställa
att insamlingen inte stör röstningen eller väljarna. Om
omständigheterna på förhandsröstningsstället är
sådana att insamlingsverksamheten inte kan ordnas enligt
förutsättningarna i valanvisningen, kan insamlingen
inte tillåtas. Valfunktionärerna ska avgöra
detta separat i varje enskilt fall.
Justitieministeriet har i egenskap av högsta valmyndighet
inte fått kommentarer från medborgare om ordnandet
av valinsamlingar eller om valinsamlingarnas arrangemang. Det kan
dock nämnas att statsrådets biträdande
justitiekansler i sitt svar på en klagan av den 30 mars
2005 (Dnr 1149/1/04) konstaterade att han inte
hade något att anmärka på i justitieministeriets
anvisningar om valinsamlingar och att han inte betraktade klagandens
misstankar om att valinsamlingarna kan hindra vissa personer från
att rösta befogade i den mån att justitiekanslern
borde ingripa i ärendet.
Den knappa responsen om valinsamlingarna kan anses tyda på att
valinsamlingarna sker i enlighet med tillståndsvillkoren
och i gott samarbete mellan insamlare, valfunktionärer
och röstande. Av denna anledning har det tills vidare inte varit
nödvändigt att genomföra utredningar
eller undersökningar kring ärendet.
Valinsamlingstraditionen började år 1907 i samband
med det första riksdagsvalet då insamlingen ordnades
för att hjälpa tuberkulospatienter. I dag ordnas
insamlingen för att stöda det inhemska handikapp-
och folkhälsoarbetet via 18 betydande handikapp- och hälsoorganisationer. Jag
ser valinsamlingen som en värdefull tradition som har en
stor betydelse för dessa organisationer och som i ljuset
av dagens kunskap inte kan anses störa att val förrättas
på behörigt sätt.
Helsingfors den 10 juli 2014
Justitieminister Anna-Maja Henriksson