Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Sekä uusintavaalien järjestäminen että siihen liittyvien kustannusten jakaminen vaaliviranomaisten kesken on säännelty laissa. Vaalilain (714/1998) 103 §:ssä säädetään, että jos vaaliviranomaisen päätös tai toimenpide on ollut lainvastainen ja lainvastaisuus on ilmeisesti saattanut vaikuttaa vaalien tulokseen, vaalit on määrättävä uusittaviksi asianomaisessa vaalipiirissä tai kunnassa taikka europarlamenttivaaleissa koko maassa, jollei vaalien tulos ole oikaistavissa. Ratkaisun asiassa tekee 102 §:n mukaan hallinto-oikeus.

Vaalilain 106 §:n mukaan uusittavien vaalien vaalipäivä on eduskuntavaaleissa ja europarla-menttivaaleissa ensimmäisenä sunnuntaina 50 päivän kuluttua siitä, kun valitusviranomaisen päätös on saanut lainvoiman ja kunnallisvaaleissa kunnan keskusvaalilautakunnan määräämänä sunnuntaina. Uusittavien vaalien toimittamisesta huolehtivat samat vaaliviranomaiset kuin kumotuissa vaaleissa. Jos kunnan keskusvaalilautakunnan toimikausi on kuitenkin jo päättynyt, vaalien toimittamisesta huolehtii sen sijaan tullut keskusvaalilautakunta.

Uusittavissa vaaleissa noudatetaan samaa äänestysaluejakoa sekä käytetään samaa lainvoimaista äänioikeusrekisteriä ja samaa ehdokaslistojen yhdistelmää kuin kumotuissa vaaleissa, jollei valitusviranomainen päätöksessään toisin määrää. Äänioikeutetuille lähetetään uusi ilmoituskortti. Ennakkoäänestys toimitetaan vain siinä vaalipiirissä tai kunnassa, jota määräys vaalien uusimisesta koskee. Uusittavien vaalien toimittamisesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä varsinaisista vaaleista säädetään.

Uusittavissa vaaleissa noudatetaan vaalilain 188 §:ää, jossa säädetään kustannusten jaosta vaaliviranomaisten välillä. Säännöksen 1 momentin mukaan oikeusministeriö vastaa:

1. äänioikeusrekisterin, valtakunnallisen ehdokasrekisterin ja äänestyspaikkarekisterin sekä muiden vaaleissa käytettävien oikeusministeriön tietojärjestelmien ja tuloslaskentaohjelmistojen kustannuksista;
2. ilmoituskorttien laatimisesta ja niiden lähettämisestä äänioikeutetuille aiheutuneista kustannuksista;
3. äänestyslippujen, vaaliluetteloiden ja muiden vaaliasiakirjojen sekä vaalileimasinten, sinetöimisvälineiden ja vaaliuurnien valmistamisesta sekä niiden lähettämisestä kuntien keskusvaalilautakunnille aiheutuneista kustannuksista;
4. vaalilain 62 §:ssä tarkoitettujen ennakkoäänestyksen lähetekuorten postittamisesta aiheutuneista kustannuksista;
5. ennakkoäänestyksen järjestämisestä ulkomailla aiheutuvista kustannuksista; ja
6. vaalipiirilautakuntien kuluista. Momentin 1 kohdan nojalla sähköisen äänestysjärjestelmän käytöstä pilottikunnille aiheutuneita ylimääräisiä kustannuksia voidaan korvata valtion varoista.

Säännöksen 2 momentin mukaan kunta vastaa kunnan keskusvaalilautakunnan, vaalilautakun-tien, vaalitoimikuntien, yleisten ennakkoäänestyspaikkojen vaalitoimitsijoiden ja kotiäänestyksen vaalitoimitsijoiden toiminnasta aiheutuneista sekä muista kuin 1 momentissa tarkoitetuista vaalien toimittamisesta aiheutuneista kustannuksista. Muissa kuin kunnallisvaaleissa oikeusministeriö suorittaa kunnalle kertakorvauksena ministeriön vahvistaman euromäärän jokaiselta vaaleissa äänioikeutetulta kunnan asukkaalta. Säännöksen 3 momentin mukaan muu vaaliviranomainen vastaa sille kuuluvien tehtävien suorittamisesta aiheutuvista muista kuin 1 momentissa tarkoitetuista kustannuksista.

Mikäli vaaleissa haluttaisiin käyttää ns. paperivarmennetta, tulisi asiasta olla erillinen kohta vaalilaissa. Näin ei kuitenkaan ollut laissa (880/2006), jonka eduskunta hyväksyi 13.10.2006. Kunnallisvaalien kokeilussa paperivarmennetta ei siten ollut tarkoitus käyttää. Sen sijaan oikeusministeriön selvityksessä on perustuslakivaliokunnalle 30.9.2008 todettu, että paperivarmenteiden käyttöä tulevaisuudessa tullaan arvioimaan huolellisesti osana sähköisen äänestyksen kokemusten analyysia.

Uusittavissa vaaleissa oleville ehdokkaille ja heidät asettaneille puolueille ja valitsijayhdistyk-sille aiheutuneista kustannuksista ei ole olemassa sääntelyä.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Både förrättning av nyval och fördelning av kostnaderna som hänför sig till detta mellan valmyndigheterna regleras i lag. I 103 § i vallagen (714/1998) föreskrivs att om ett beslut eller en åtgärd av valmyndigheten har varit lagstridigt och om lagstridigheten uppenbart har kunnat inverka på valresultatet, ska nyval utlysas i valkretsen eller kommunen i fråga eller vid Europaparlamentsval i hela landet, om valresultatet inte kan rättas. Beslut om detta fattas enligt 102 § av förvaltningsdomstolen.

Enligt 106 § i vallagen är valdagen för nyvalet vid riksdagsval och Europaparlamentsval den första söndagen sedan 50 dagar har förflutit från det att besvärsmyndighetens beslut har vunnit laga kraft och vid kommunalval den söndag som den kommunala centralvalnämnden bestämmer. Förrättandet av nyvalen sköts av samma valmyndigheter som vid de upphävda valen. Har den kommunala centralvalnämndens mandatperiod likväl redan utgått, sköts förrättandet av valen av den centralvalnämnd som kommit i stället.

Vid nyval iakttas samma indelning i röstningsområden samt används samma lagakraftvunna rösträttsregister och samma sammanställning av kandidatlistorna som vid de upphävda valen, om inte något annat bestäms i besvärsmyndighetens beslut. Ett nytt meddelandekort sänds till dem som har rätt att rösta. Förhandsröstning förrättas endast i den valkrets eller kommun som de utlysta nyvalen gäller. Angående förrättandet av nyval gäller i övrigt i tillämpliga delar vad som bestäms om ordinarie val.

Vid nyval tillämpas 188 § i vallagen om kostnadsfördelningen mellan valmyndigheterna. En-ligt paragrafens 1 mom. svarar justitieministeriet för

1. kostnaderna för rösträttsregistret, det riksomfattande kandidatregistret och registret över röstningsställena samt för justitieministeriets andra datasystem och rösträkningsprogram som används vid val,
2. kostnaderna för att tillverka och sända meddelandekort till de röstberättigade,
3. kostnaderna för tillverkning av röstsedlar, vallängder och andra valhandlingar samt valstämplar, förseglingshjälpmedel och valurnor samt för att sända dem till de kommunala centralvalnämnderna,
4. kostnaderna för postning av de i 62 § nämnda ytterkuvert som används vid förhandsröstning,
5. kostnaderna för att ordna förhandsröstning utomlands och
6. valkretsnämndernas utgifter. Med stöd av 1 punkten i detta moment kan extra kostnader som orsakats pilotkommunerna av användningen av det elektroniska röstningssystemet ersättas av statens medel.

Enligt paragrafens 2 mom. svarar kommunen för kostnaderna för den kommunala centralval-nämnden, valnämnderna, valbestyrelserna, valförrättarna på de allmänna förhandsröstningsställena och vid hemmaröstning samt för andra än i 1 mom. avsedda kostnader som föranleds av att val förrättas. Vid andra val än kommunalval betalar justitieministeriet som engångsersättning till kommunen ett belopp som ministeriet fastställer för varje kommuninvånare som har rösträtt i valet. Andra myndigheter svarar för andra än i 1 mom. nämnda kostnader som föranleds av att de utför de uppgifter som ankommer på dem.

Om man vid val vill använda en s.k. säkring på papper ska det särskilt stadgas om detta i vallagen. Så var det dock inte i lagen (880/2006), som riksdagen godkände den 13 oktober 2006. Därmed var det aldrig meningen att säkring på papper skulle användas i försöket som genomfördes i samband med kommunalvalet. Däremot i justitieministeriets utredning till grundlagsutskottet av den 30 september 2008 konstateras att användning av en säkring på papper i framtiden kommer att bedömas noggrant som en del av analysen av erfarenheterna av elektronisk röstning.

Om de kostnader som föranleds av nyval för kandidaterna och de partier och valmansföreningar uppställt dem finns ingen reglering.